KYRÖLÄN SORANOTTOALUE

V a n hojen soran ottoalueiden kunnostusprojek tin kunnostusraport ti 5 KYRÖLÄN SORANOTTOALUE Mynämäki, tila Tammela 6:57 Krista Mäkelä Vanhojen soranottoalueiden kunnostusprojekti 2006

S I S ÄL L YS 1. JOHDAN T O...3 2. KUNNOSTUKSEN L ÄH T Ö KO H DAT...3 2.1 Kunnostuskohteen perustiedot... 3 2.2 Lähtötilanne maastossa... 4 2.3 Kunnostuksen tavoitteet... 4 3. KUV I A L ÄH T Ö T IL AN T E ESTA...5 4. KUNNOSTUKSEN TO TE UTTAM I N E N...6 4.1 Puuston poisto... 6 4.2 Maastonmuotoilu... 6 4.3 Kuvia maastonmuotoilun toteuttamisesta... 7 4.4 Pintaverhoilu ja kasvettaminen... 10 4.5 Seuranta... 10 5. KUNNOSTUKSEN AI K AT AU L U JA K U S T AN N U K SET...11 5.1 Aikataulu... 11 5.2 Kustannuksista... 11 6. YHTE ENVETO...12 K I RJ AL L ISUUS...13 Valokuvat: Krista Mäkelä 2

1. JOHDAN T O Kyrölän soranottoalueen kunnostaminen on osa Vanhojen soranottoalueiden kunnostusprojektia. Hankkeen toiminta-alueena ovat Mynämäen, Laitilan ja Pyhärannan läpi kulkevan harjujakson luokitelluilla pohjavesialueilla olevat vanhat, eli ennen maa-aineslakia kaivetut soranottoalueet. Hanke saa rahoitusta Euroopan aluekehitysrahaston tavoite 2 ohjelmasta ja sitä toteuttavat Laitilan kaupunki yhteistyössä Mynämäen ja Pyhärannan kuntien sekä Länsi-Suomen aikuiskoulutuskeskus Innovan ja Turun ammattikorkeakoulun kanssa. 2. KUNNOSTUKSEN L ÄH T Ö KO H DAT 2.1 Kunnostuskohteen perustiedot Kunnostettava vanha soranottoalue näkyy valtatie 8 tiemaisemassa jyrkkinä ja paljaina sorarinteinä. Kunnostuskohde sijaitsee Mynämäen kunnassa, Nihattulan kylässä, tilalla Tammela 6:57. Kunnostettavan alueen omistaa yksityinen perikunta. Myös Mynämäen seurakunnan omistamalla ja yhteisessä omistuksessa olevilla naapuritiloilla on ollut soranottoa, mutta alueet ovat jo niin hyvin metsittyneitä, että niitä ei ole tarpeen kunnostaa. Lisäksi yhteisalueen maanomistusolot ovat niin sekavat, että kaikkien maanomistajien tavoittaminen asiasta sopimiseksi olisi ollut hyvin hankalaa. Kunnostettava alue on kooltaan noin 1,5 hehtaaria. Maa-aineksia on käytetty pääasiassa maanomistajien omiin rakennustarpeisiin. Soranotto alueella on päättynyt ennen maaaineslain voimaantuloa, mutta maanomistajat ovat harjoittaneet alueella pienimuotoista kotitarveottoa myöhemminkin. Kunnostettavalta kohteelta on saatavissa materiaalia sekä kunnostuksen toteuttamiseen että pieni määrä myös maanomistajien kotitarvekäyttöön. Kunnostuskohde on Hiivaniityn pohjavesialueen eteläosassa. Hiivaniityn pohjavesialue on osa luode-kaakko suuntaista Turku-Pyhäranta pitkittäisharjujaksoa. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 1,16 km 3 ja muodostumispinta-ala 0,63 km 3. Hiivaniityn pohjavedenottamo on noin 600 metrin etäisyydellä kunnostuskohteen luoteispuolella ja pohjavedenottamon suoja-alueen raja alkaa noin 100 metrin etäisyydeltä alueen pohjoispuolelta. Suojaalueella pohjavesi virtaa luoteeseen kohti ottamoa, mutta alueella esiintyvien savikerrosten ja kalliokynnysten takia virtaus kunnostettavalta kohteelta on todennäköisesti lounaaseen kohti Mynämäen keskustaa. Ottamolla pohjavedenpinnan luonnolliseksi korkeudeksi on määritelty +18,72. Mynämäen Keskusta-Asemanseutu osayleiskaavassa (1996) kunnostuskohteella on merkintä M, maa- ja metsätalousalue sekä pv-2, pohjavesialue. Alueen länsipuolelle, toiselle puolelle valtatietä, on kaavoitettu erillispientalojen alue, joka toistaiseksi on toteuttamatta. Taajama-asutus alkaa kuitenkin muutaman sadan metrin päästä ja lisäksi alueen välittömässä läheisyydessä, alle 100 metrin etäisyydellä kunnostuskohteen tilarajoista, on kaksi asuinrakennusta ulkorakennuksineen. Vakka-Suomen harjuseutukaavassa (1995) suunnittelualueen pohjoisosassa on merkintä ah, arvokas harjualue ja eteläosalla ainoastaan pv, suojeltava pohjavesialue. 3

Varsinais-Suomen harjuluonto selvityksessä (1987) Moision harju on määritelty paikallisesti arvokkaaksi ja suositukseksi on annettu hoitaminen maisemansuojelualueena lievähkön määräyksin. Harjualueen rajaus on sama kuin harjuseutukaavan ah-rajaus. Poskiprojektia varten vuonna 1998 tehdyssä luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaiden harjualueiden kartoituksessa paikallisesti arvokkaan harjualueen rajausta on laajennettu siten, että se kattaa kunnostuskohteen kokonaan. Uutta, laajempaa rajausta ei ole vahvistettu kaavoissa. Alue on selvityksen mukaan maisemallisesti merkittävä ja sille suositellaan rajoitettua maa-ainesten ottoa ja kunnostusta. Alue tai sen lähiympäristö ei ole luonnonsuojelualuetta eikä kuulu Natura 2000 verkostoon. Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen (POSKI) Vakka-Suomen loppuraportissa (2004) alue on luokiteltu Maa-ainesten ottoon soveltumattomaksi alueeksi. Kunnostettava alue on lähellä Mynämäen keskustaa, aivan valtatie 8 vierellä. Kohteen kunnostaminen on tärkeää erityisesti maisemallisista syistä. 2.2 Lähtötilanne maastossa Kunnostettava alue on vanhaa, osittain jo metsittynyttä soranottoaluetta. Maa-aines on hiekkaa ja soraa. Alue on paikoitellen melko kivikkoinen. Pohja on keskimäärin tasolla +20 - +21. Tasolla +19 olevalla alueella on korkean vedenpinnan aikoina pieni pohjavesikosteikko. Jyrkät, etelään suuntaavat rinteet ovat paljaana lukuun ottamatta keskellä rinnettä olevaa mäntytaimikkoa. Itään suuntaavat, loivemmat ja varjoisammat rinteenosat ovat jo vähintään sammaloituneet. Alueen rinteiden yläosat ovat korkeimmalla kohdalla tasolla +32. Rinteen korkeus vaihtelee etelään suuntaavien rinteenosien yhdestätoista metristä itään suuntaavien rinteiden viiteen metriin. Kuopan pohja on paikoin tiivis ja kova, kasvillisuutta on laikuittain kivisimmillä alueilla. Alueelle on kulku suoraan valtatie 8:lta, mutta alueen hyvin vähäisen käytön takia kulun aiheuttama turvallisuusriski ei ole aiheuttanut ongelmia. Alue on melko siisti eikä sitä käytetä esim. ajeluun. Alueen pohjalla on suuria betonirenkaita, mutta niistä ei liene haittaa pohjavedelle eikä maisemakuvalle, sillä ne ovat jääneet kasvillisuuden peittoon. 2.3 Kunnostuksen tavoitteet Tavoitteena on kunnostaa maisemavaurio osaksi ympäristöään ja parantaa näin myös alueen käytettävyyttä sekä kohentaa tiemaisemaa. Alue tulee jäämään metsätalouskäyttöön. Perikunnan edustajilla oli joitain toivomuksia kunnostuksen suhteen. Lähtötilanteessa kuopan pohjalta ei ollut mahdollista päästä kannaksen päälle, mikä vaikeutti metsänhoitotöitä. Kunnostuksen yhteydessä tilanteeseen toivottiin parannusta. Alueella olevasta pohjavesilammesta on haettu ajoittain vettä maatalouskäyttöön ja tämän vedenottomahdollisuuden toivottiin säilyvän. Alueelle toivottiin myös jätettävän maa-aineskasan kotitarvekäyttöä varten. 4

3. KUV I A L ÄH T Ö T IL AN T E ESTA Kuva 1. Näkymä kunnostuskohteelle vt 8:lta. Kuva 2. Vanhan soranottoalueen jyrkkiä rinteitä. Kuva 3. Vaikeasti muotoiltava rajakannas. Kuva 4. Kosteikko sorakuopan pohjalla. 5

4. KUNNOSTUKSEN TO TE UTTAM I N E N 4.1 Puuston poisto Kunnostustyöt alkoivat puuston poistamisella maaliskuulla 2006. Työn teki paikallinen metsänhoitoyhdistys. Puut poistettiin monitoimikoneella, joten kannot ja juuret jäivät myöhemmin nostettaviksi. Monitoimikoneeseen päädyttiin, sillä kannaksen päällä kasvavat tukkipuut haluttiin saada hyötykäyttöön. Lisäksi koneella saatiin hoidettua myös soranottoalueen ympärillä olevaa metsää, jolloin työ tuli taloudellisesti kannattavammaksi. Yhtenä päivänä oli metsuri kaatamassa pienempää taimikkoa kaivannon pohjalta. Kantojen ja juurien poistaminen osoittautui hieman ongelmalliseksi. Työtä ei teetetty ulkopuolisilla urakoitsijoilla, vaan sen tekivät aikuiskoulutuskeskuksen opiskelijat. Hankalien maastonmuotojen takia kantojen poistoa ei yritettykään teettää esim. kantoharalla. Kannot poistettiin kaivinkoneella ennen muita maastotöitä toukokuun alussa. Alueen pienialaisuuden takia kannot sekä pienet taimet ja risukko kuljetettiin muutaman kilometrin päässä olevalle laajemmalle kunnostuskohteelle kuivumaan ja odottamaan jatkokäsittelyä. 4.2 Maastonmuotoilu Kyrölän kunnostuskohteella tärkein ja näkyvin työ oli jyrkän soraseinämän muotoileminen loivemmaksi. Maastonmuotoilutyöt aloitettiin pintamaiden kuorimisella. Kuorittavia pintamaita oli lähinnä kannaksen päällä, mistä saatiin talteen varvikkoista kangasmetsän pohjaa. Myös pienen kosteikon pohja kaavittiin puhtaaksi eloperäisestä aineksesta. Pintamaat kasattiin kunnostusalueen laitamille odottamaan levitystä valmiiksi muotoilluille rinteille. Rinteiden luiskausvara oli noin 1-15 metriä, enimmäkseen kuitenkin keskimäärin viisi metriä. Lännen puoleiset rinteet saatiin luiskattua kaltevuuteen 1:3, mutta korkeimmat etelään suuntaavat rinteet jäivät jyrkemmiksi. Korkeimmalle ja jyrkimmälle rinteelle tehtiin porrastus kasvillisuuden kehittymismahdollisuuksien parantamiseksi ja liikkumisen helpottamiseksi. Ajoväylä alueen pohjalta kannaksen päälle tehtiin valtatien suuntaisesti länsirinteelle. Idänpuoleisilla rinteillä olisi ollut maamateriaalien puolesta eniten luiskausvaraa, mutta siellä tuli vastaan savikerros ja pienen matkan päässä myös tilaraja. Jyrkimmillä rinteenosilla käytettiin alarinteen täyttö- ja tukimateriaalina alueella olevia lohkareita. Länsirinteen luiskaus tehtiin lähes pelkkien täyttöjen avulla. Pohjan kivikkoja peitettiin ja tasoitettiin hienommilla maa-aineksilla. Kaikkialla pohjaa nostettiin vähintään tasolle +20. Vaikka kosteikko pääasiassa peitettiinkin puhtaalla soralla, syvennettiin sitä pieneltä osalta hiukan ja maahan upotettiin muutama kaivonrengas kasteluveden saannin turvaamiseksi. Työteknisesti alue oli melko hankala, mutta siitä ja niukoista materiaalivaroista huolimatta alueesta saatiin muotoiltua turvallinen ja maisemallisesti lähtötilannetta eheämpi kokonaisuus. Hyviä kasvillisuusalueita pyrittiin säästämään mahdollisimman paljon, joten maisemakuvan muutoksesta ei tullut liian hätkähdyttävä. 6

4.3 Kuvia maastonmuotoilun toteuttamisesta Kuva 5. Kannas puuston sekä Kuva 6. pintamaiden ja kantojen poiston jälkeen. Kuva 7. Länsirinnettä puuston poiston jälkeen sekä Kuva 8. kulkuväylän rakentaminen rinteelle. Kuva 9. Idän puoleisen rinteen rajakannasta. Kuva 10. Rinteelle haluttiin jättää hyvin kasvanut puustolaikku. 7

Kuva 11. Länsirinnettä puuston poiston jälkeen. Kuva 12. Rinteen luiskaus osin valmiina, osin vielä työn alla. Kuvat 13., 14. ja 15. Kannakselle johtavan kulkuväylän muotoutuminen länsirinteelle. Kuvat 16. ja 17. Kosteikkoalue täytettiin hyvälaatuisella soralla, mutta alueelle jätettiin vedenottomahdollisuus upottamalla täyttömaakerrokseen muutama kaivonrengas. 8

Kuvat 18., 19., 20. ja 21. Jyrkän etelärinteen luiskausta ja porrastamista vaihe vaiheelta. Kuva 22. Rajakannaksen luiskaus onnistui savisesta maa-aineksesta huolimatta. Myös puustoa saatiin säilymään. Pohjan kivikko peitettiin hienommilla materiaaleilla. Kuva 23. Alue valmiiksi muotoiltuna ja osittain pintaverhoiltuna. 9

4.4 Pintaverhoilu ja kasvettaminen Kasoille kerätyt pintamaat levitettiin rinneluiskien yläosiin kaivinkoneella. Osa luiskista ja kuopan pohja on vielä tarkoitus pintaverhoilla muualta tuotavalla materiaalilla. Alkuperäisenä ajatuksena oli kokeilla rinteillä Vapon kompostipohjaista luiskamateriaalia, jonka on todettu pysyvän jyrkilläkin rinteillä ilman tukirakenteita. Vedenottamon läheisyyden takia ajatuksesta kuitenkin luovuttiin. Verhoilua estää toistaiseksi alueella oleva noin 500 m 3 maa-aineskasa, joka jätettiin maanomistajien kotitarvekäyttöä varten. Kotitarveainekset oli järkevintä jättää kasalle, jotta muotoilluilla rinneluiskilla ei tarvitsisi enää kaivaa. Lokakuun 2006 puolessa välissä rinteiden yläosiin kylvettiin lampaannataa sekä ketokasveja. Ketoseoksessa on vain kotimaista alkuperää olevia siemeniä, mm. ahdekaunokkia, ahosuolaheinää, kannusruohoa, keltamataraa, ketoneilikkaa, kissankelloa, mäkitervakkoa ja ukontulikukkaa. Puuvartisen kasvillisuuden annetaan levitä alueelle luonnonsiemennyksellä. 4.5 Seuranta Kunnostetun alueen kehittymistä on tarkoitus seurata koko hankkeen ajan, eli vuoteen 2007. Seurannoissa kiinnitetään huomiota erityisesti pintamateriaaliin sekä kasvillisuuden leviämiseen alueelle. 10

5. KUNNOSTUKSEN AI K AT AU L U JA K U S T AN N U K SET 5.1 Aikataulu Sopimus kunnostuksen toteuttamisesta solmittiin maanomistajien kanssa ennen kunnostustöiden alkua keväällä 2006. Suunnittelu tehtiin yhteistyössä maanomistajan kanssa. Suunnitelmasta pyydettiin kommentit Lounais-Suomen ympäristökeskukselta ja Mynämäen kunnalta, sekä myös maakuntaliitolta alueen kaavoituksellisen aseman vuoksi. Pohjakartan mittaaminen kilpailutettiin yksityisillä yrityksillä. Suunnitelman laati Vanhojen soranottoalueiden kunnostusprojekti. Neuvottelu maanomistajien kanssa Maastomittaus Kunnostussopimus Suunnittelu Suunnitelman hyväksyntä Puuston poisto Kantojen poisto Maanrakennustyöt Pintamateriaalin levitys (vasta osa, loput 2007) Kasvillisuuden kylvöt I-III 2005 2006 IV- XII I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII XI 5.2 Kustannuksista Kustannukset on laskettu yksikköhintoina. Laskelmissa ei ole otettu huomioon Vanhojen soranottoalueiden kunnostusprojektin yleiskustannuksia. Hinnat ovat keskimääräisiä eivätkä ne sisällä arvonlisäveroa. Suunnitelman pohjakartan hinta on omana kustannuksenaan. Puuston poistoa lukuun ottamatta Länsi-Suomen aikuiskoulutuskeskus Innova teki kaikki maastotyöt oppilastyönä. Suunnitelma (vain mittaus, suunnittelu projektin omana työnä) Työtunnit /yht. /ha 600 Puuston poisto Puuston poisto (metsurityön osuus) 157 Maastotyöt Pintamaiden kuorinta ja levitys Luiskaus ja maansiirrot 9 310 117 4030 Kasvettaminen 70 YHTEENSÄ 4374 11

6. YHTE ENVETO Kunnostuksen tavoitteet, tiemaiseman kohentaminen sekä alueen palauttaminen metsätalouskäyttöön, tulivat kunnostuksella täytettyä. Lisäksi alueen yleinen käytettävyys parantui jyrkkien rinneluiskien loiventamisen myötä. Työskentely hankalissa olosuhteissa onnistui maarakennuskoneenkuljettajaopiskelijoilta hyvin. Pienellä liikkumavaralla jyrkät rinteet saatiin yllättävänkin loiviksi. Alueen turvallisuus lisääntyi, mistä saatiin myös kiitosta lähitalojen asukkailta. Kunnostuksen kokonaiskustannukset, noin 4374 /ha, olivat jonkin verran suuremmat kuin vuosina 1997-2001 käynnissä olleen Loimaan seudun harjuympäristön kunnostushankkeen tekemien laskelmien mukaiset tavallisten alueiden kunnostuskustannukset 3000 /ha. Hintoja vertailtaessa on kuitenkin otettava huomioon, että Loimaan seudulla mm. puustoa ei poistettu juurineen eikä kunnostettuja alueita pintaverhoiltu, mutta toisaalta Vanhojen soranottoalueiden kunnostusprojektin maastotyöt on teetetty markkinahintoja ehkä hieman edullisemmalla oppilastyövoimalla. Muihin vanhojen soranottoalueiden kunnostusprojektin aikana tehtyjen kunnostuksien hintoihin verrattuna Kyrölän alueen kunnostuskustannukset ovat keskitasoa. 12

K I RJ AL L ISUUS Hatva, T., Hyyppä, J., Ikäheimo, J., Penttinen, H. ja Sandborg, M. 1993. Soranoton vaikutus pohjaveteen, Raportit V-VI. Vesi- ja ympäristöhallitus. Kontturi, Osmo, Lyytikainen, Ari. 1987. Varsinais-Suomen harjuluonto. Valtakunnallinen harjututkimus, Raportti 36. Varsinais-Suomen seutukaavaliitto. Lounais-Suomen ympäristökeskus (LSYK) 2001. Mynämäen kunnan pohjavesialueet. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen monisteita. Lyytikäinen, Ari. 1998. Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat harjualueet Vakka-Suomen tutkimusalueella. Kertomus POSKI-projektin maastotöistä Lounais- Suomen ympäristökeskuksen alueella 1998. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. (julkaisematon) Salo, Anita. 2002. Vanhojen soranottoalueiden kartoitus ja kunnostamistarpeen arviointi pohjavesialueilla Mynämäen-Laitilan-Pyhärannan harjujaksolla. Lounais-Suomen ympäristökeskus, Varsinais-Suomen liitto, Pyhärannan kunta, Laitilan kaupunki, Mietoisten kunta, Mynämäen kunta. Ympäristöministeriö. 2001. Maa-ainesten ottaminen ja ottamisalueiden jälkihoito. Ympäristöministeriö. Ympäristöopas 85. 13

LISÄTIETOJA: La i t i l an kau punki M yn ä m ä e n kunta P yh ä r a n n an kunta 14