Harj 2 teht. 13. mplv0009r.mw

Samankaltaiset tiedostot
12. Hessen matriisi. Ääriarvoteoriaa

MS-A0205/MS-A0206 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 Luento 6: Ääriarvojen luokittelu. Lagrangen kertojat.

Matematiikka B1 - avoin yliopisto

MS-A0204 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (ELEC2) Luento 6: Ääriarvojen luokittelu. Lagrangen kertojat.

= 2±i2 7. x 2 = 0, 1 x 2 = 0, 1+x 2 = 0.

1. Lineaarialgebraa A := Matriisin osia voidaan muutella päivittämällä riviä, saraketta tai osamatriisia (Matlabmaisesti): B :=

BM20A5840 Usean muuttujan funktiot ja sarjat Harjoitus 1, Kevät 2018

Oletetaan ensin, että tangenttitaso on olemassa. Nyt pinnalla S on koordinaattiesitys ψ, jolle pätee että kaikilla x V U

Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 Laskuharjoitus 4 / vko 40

Kuva 1: Funktion f tasa-arvokäyriä. Ratkaisu. Suurin kasvunopeus on gradientin suuntaan. 6x 0,2

Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu Matematiikan ja systeemianalyysin laitos. MS-A0203 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2, kevät 2016

, on säännöllinen 2-ulotteinen pinta. Määrää T x0 pisteessä x 0 = (0, 1, 1).

Vektorilaskenta, tentti

läheisyydessä. Piirrä funktio f ja nämä approksimaatiot samaan kuvaan. Näyttääkö järkeenkäyvältä?

Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (CHEM) MS-A0207 Hakula/Vuojamo Kurssitentti, 12.2, 2018, arvosteluperusteet

Näihin harjoitustehtäviin liittyvä teoria löytyy Adamsista: Ad6, Ad5, 4: 12.8, ; Ad3: 13.8,

Matematiikka B1 - TUDI

Luento 8: Epälineaarinen optimointi

2 Osittaisderivaattojen sovelluksia

Talousmatematiikan perusteet: Luento 15. Rajoitettu optimointi Lagrangen menetelmä Lagrangen kerroin ja varjohinta

1. Etsi seuraavien funktioiden kriittiset pisteet ja tutki niiden laatu: (a.) f(x,y) = 20x 2 +10xy +5y 2 (b.) f(x,y) = 4x 2 2y 2 xy +x+2y +100

f(x 1, x 2 ) = x x 1 k 1 k 2 k 1, k 2 x 2 1, 0 1 f(1, 1)h 1 = h = h 2 1, 1 12 f(1, 1)h 1 h 2

Pienimm"an neli"osumman sovitus

Matematiikan tukikurssi

mplperusteet 1. Tiedosto: mplp001.tex Ohjelmat: Maple, [Mathematica] Sievennä lauseke x 1 ( mplp002.tex (PA P1 s.2011)

Talousmatematiikan perusteet: Luento 13. Rajoittamaton optimointi Hessen matriisi Ominaisarvot ja vektorit Ääriarvon laadun tarkastelu

Vastaa kaikkiin kysymyksiin (kokeessa ei saa käyttää laskinta)

Mat-1.C Matemaattiset ohjelmistot

Talousmatematiikan perusteet: Luento 14. Rajoittamaton optimointi Hessen matriisi Ominaisarvot Ääriarvon laadun tarkastelu

Matematiikan peruskurssi (MATY020) Harjoitus 10 to

Luento 9: Newtonin iteraation sovellus: optimointiongelma

Ratkaisuehdotukset LH 7 / vko 47

Johdatus tekoälyn taustalla olevaan matematiikkaan

Mikäli funktio on koko ajan kasvava/vähenevä jollain välillä, on se tällä välillä monotoninen.

BM20A5800 Funktiot, lineaarialgebra ja vektorit Harjoitus 4, Syksy 2016

Diplomi-insinööri- ja arkkitehtikoulutuksen yhteisvalinta 2017 Insinöörivalinnan matematiikan koe , Ratkaisut (Sarja A)

Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän, Oulun, Tampereen ja Turun yliopisto Matematiikan valintakoe klo Ratkaisut ja pisteytysohjeet

Juuri 6 Tehtävien ratkaisut Kustannusosakeyhtiö Otava päivitetty Vastaus: Määrittelyehto on x 1 ja nollakohta x = 1.

Maksimit ja minimit 1/5 Sisältö ESITIEDOT: reaalifunktiot, derivaatta

Talousmatematiikan perusteet: Luento 14. Rajoitettu optimointi Lagrangen menetelmä: yksi yhtälörajoitus Lagrangen menetelmä: monta yhtälörajoitusta

Vektorianalyysi II (MAT21020), syksy 2018

Luento 8: Epälineaarinen optimointi

Kanta ja Kannan-vaihto

Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän, Oulun, Tampereen ja Turun yliopisto Matematiikan valintakoe klo 10-13

Likimääräisratkaisut ja regularisaatio

ja B = 2 1 a) A + B, b) AB, c) BA, d) A 2, e) A T, f) A T B, g) 3A (e) A =

Mb8 Koe Kuopion Lyseon lukio (KK) sivu 1/2

Tilavuus puolestaan voidaan esittää funktiona V : (0, ) (0, ) R,

Etsintä verkosta (Searching from the Web) T Datasta tietoon Heikki Mannila, Jouni Seppänen

yleisessä muodossa x y ax by c 0. 6p

Pisteessä (1,2,0) osittaisderivaatoilla on arvot 4,1 ja 1. Täten f(1, 2, 0) = 4i + j + k. b) Mihin suuntaan pallo lähtee vierimään kohdasta

Diplomi-insinööri- ja arkkitehtikoulutuksen yhteisvalinta 2018 Insinöörivalinnan matematiikan koe, , Ratkaisut (Sarja A)

Taustatietoja ja perusteita

1 Rajoittamaton optimointi

Piiri K 1 K 2 K 3 K 4 R R

Mapu 1. Laskuharjoitus 3, Tehtävä 1

Matematiikan tukikurssi

Talousmatematiikan perusteet, ORMS1030

s = 11 7 t = = 2 7 Sijoittamalla keskimmäiseen yhtälöön saadaan: k ( 2) = 0 2k = 8 k = 4

Matematiikan tukikurssi

MS-C1340 Lineaarialgebra ja

Yleistä vektoreista GeoGebralla

Matematiikan taito 9, RATKAISUT. , jolloin. . Vast. ]0,2] arvot.

Kertaus. x x x. K1. a) b) x 5 x 6 = x 5 6 = x 1 = 1 x, x 0. K2. a) a a a a, a > 0

A-osio. Tehdään ilman laskinta ja taulukkokirjaa! Valitse tehtävistä A1-A3 kaksi ja vastaa niihin. Maksimissaan tunti aikaa suorittaa A-osiota.

TEKNILLINEN KORKEAKOULU Systeemianalyysin laboratorio. Kimmo Berg. Mat Optimointioppi. 9. harjoitus - ratkaisut

Matematiikkaa kauppatieteilijöille

MATEMATIIKAN KOE, PITKÄ OPPIMÄÄRÄ HYVÄN VASTAUKSEN PIIRTEITÄ

. Kun p = 1, jono suppenee raja-arvoon 1. Jos p = 2, jono hajaantuu. Jono suppenee siis lineaarisesti. Vastaavasti jonolle r k+1 = r k, suhde on r k+1

Matemaattisen analyysin tukikurssi

f(x, y) = x 2 y 2 f(0, t) = t 2 < 0 < t 2 = f(t, 0) kaikilla t 0.

MS-A0204 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (ELEC2) Luento 7: Pienimmän neliösumman menetelmä ja Newtonin menetelmä.

Matemaattinen Analyysi / kertaus

MS-A0207 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 Luento 5: Gradientti ja suunnattu derivaatta. Vektoriarvoiset funktiot. Taylor-approksimaatio.

Matematiikan perusteet taloustieteilijöille II Harjoituksia kevät ja B = Olkoon A = a) A + B b) AB c) BA d) A 2 e) A T f) A T B g) 3A

Kohdeyleisö: toisen vuoden teekkari

MS-A0003/A0005 Matriisilaskenta Laskuharjoitus 3 /

3.1 Lineaarikuvaukset. MS-A0004/A0006 Matriisilaskenta. 3.1 Lineaarikuvaukset. 3.1 Lineaarikuvaukset

Konjugaattigradienttimenetelmä

A-osa. Ratkaise kaikki tämän osan tehtävät. Tehtävät arvostellaan pistein 0-6. Taulukkokirjaa saa käyttää apuna, laskinta ei.

HY / Avoin yliopisto Lineaarialgebra ja matriisilaskenta II, kesä 2015 Harjoitus 1 Ratkaisut palautettava viimeistään maanantaina klo

mlvektori 1. Muista, että Jacobin matriisi koostuu vektori- tai skalaariarvoisen funktion F ensimmäisistä

Ratkaisuehdotukset LH 3 / alkuvko 45

RATKAISUT a + b 2c = a + b 2 ab = ( a ) 2 2 ab + ( b ) 2 = ( a b ) 2 > 0, koska a b oletuksen perusteella. Väite on todistettu.

Antti Rasila. Kevät Matematiikan ja systeemianalyysin laitos Aalto-yliopisto. Antti Rasila (Aalto-yliopisto) MS-A0204 Kevät / 16

Suorat ja tasot, L6. Suuntajana. Suora xy-tasossa. Suora xyzkoordinaatistossa. Taso xyzkoordinaatistossa. Tason koordinaattimuotoinen yhtälö.

Käy vastaamassa kyselyyn kurssin pedanet-sivulla (TÄRKEÄ ensi vuotta ajatellen) Kurssin suorittaminen ja arviointi: vähintään 50 tehtävää tehtynä

Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu Matematiikan ja systeemianalyysin laitos

ja B = 2 1 a) A + B, b) AB, c) BA, d) A 2, e) A T, f) A T B, g) 3A (e)

Ratkaisuehdotukset LH 10 / vko 48

ax + y + 2z = 0 2x + y + az = b 2. Kuvassa alla on esitetty nesteen virtaus eräässä putkistossa.

1. Olkoot vektorit a, b ja c seuraavasti määritelty: a) Määritä vektori. sekä laske sen pituus.

Tekijä Pitkä matematiikka Suoran pisteitä ovat esimerkiksi ( 5, 2), ( 2,1), (1, 0), (4, 1) ja ( 11, 4).

Tekijä Pitkä matematiikka Pisteen (x, y) etäisyys pisteestä (0, 2) on ( x 0) Pisteen (x, y) etäisyys x-akselista, eli suorasta y = 0 on y.

Kahden suoran leikkauspiste ja välinen kulma (suoraparvia)

Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu Matematiikan ja systeemianalyysin laitos

Ominaisvektoreiden lineaarinen riippumattomuus

Tässä dokumentissa on ensimmäisten harjoitusten malliratkaisut MATLABskripteinä. Voit kokeilla itse niiden ajamista ja toimintaa MATLABissa.

Transkriptio:

Harj 2 teht. 13 mplv0009r.mw 23.3.2013 Alustukset restart:with(linalg): with(linearalgebra): with(plots): setoptions3d(axes=boxed,orientation=[-30,50],style= patchcontour): #read("c:\\opetus\\maple\\v201.mpl"): #read("/home/apiola/opetus/peruskurssi/v2-3/201/maple/v201. mpl"); alias(tr=transpose): Ohjeita: LinearAlgebra/linalg-matriisit: Siirtymäkauden hankaluus on tietorakennekonversiotarve. Suosituksia: H:=Matrix(hessian(f(x,y),[x,y])); g:= Vector(grad(f(x,y),[x,y]); Kannattaa näin muuttaa vanhat rakenteet uusiksi, tällöin subs toimii normaalisti, samoin matriisikertolasku muodossa A.B; Transpose ei toimi vektoreille. Ei kannata jumiutua tähän, vaan tehdä vaikka h:=<h1,h2; ht:=<h1 h2; Toinen, huomionarvoinen mahdollisuus: Tehdään vektorin sijasta matriisi, lisäämällä toiset kulmasulut: hm:=<<h[1],h[2]; Dokutehtava 13 f:=(x,y)-1/x+1/y+sin(x^2*y^2); (3.1)

contourplot(f(x, y), x = 1.6.. 2, y = 1.6.. 2, contours = [0.05,0.1,0.2], grid = [200, 200]);

Näillä eväillä päästään jo varmuuteen siitä, että minimiarvo on lähellä Mutta missä laakean laakson pisteessä se saavutetaan, ja mikä se tarkemmin on? Otetaan diffis avuksi. Yllä ladattiin linalg ja LinearAlgebra. g:=vector(grad(f(x,y),[x,y])); (3.2)

(3.2) H:=Matrix(hessian(f(x,y),[x,y])); (3.3) Kriittiset pisteet, eli gradientin 0-kohdat: KRPyht:=g[1]=0,g[2]=0; (3.4) Yhtälöt ovat mutkikkaat, mutta symmetrisen näköiset. Ei kannatta haaveillakaan, että solve pärjäisi näille. Ensimmäinen "insight" voidaan saada piirtämällä kummankin 0-korkeuskäyrä ja etsimällä niiden leikkauspisteitä. (Toki meillä on "insightiä" funktiopiirrostenkin perusteella, mutta aika laakealta aluelta.) (3.5)

Gradienttien 0-korkeusk. (3.6) (3.7)

Aika hyvä! Mutta epätietoisuus ei silti hälvene. (Alla muutama lisäkokeilu.)

No nyt asiaan, analyysi avuksi, muistetaan yhtältö (3.4) : Kokeillaan numeerista ratkaisijaa tuolla "laakeuksilla" olevilla arvoilla: (3.8) Näyttääpä noita löytyvän. Nyt on parasta ottaa kynä ja paperi avuksi. Käsin sievennys käy helposti ja johtaa: yhtsys:=x^3*y^2*cos(x^2*y^2)=1,x^2*y^3*cos(x^2*y^2)=1; Puolittain jakamalla: x=y,2*x^5*cos(x^4)=1; KRPa:=fsolve({KRPyht},{x=1,y=1}); KRPb:=fsolve({KRPyht},{x=0.9,y=0.9}); KRPb:=fsolve({KRPyht},{x=1.5,y=1.5}); plot(2*x^5*cos(x^4)-1,x=0.9..2.1);plot(2*x^5*cos(x^4)-1,x=0.8..1.1); (3.9) (3.10) (3.11) (3.12) (3.13)

x1:=fsolve(2*x^5*cos(x^4)=1,x=1); x2:=fsolve(2*x^5*cos(x^4)=1,x=1.4); x3:=fsolve(2*x^5*cos(x^4)=1,x=1.7); x4:=fsolve(2*x^5*cos(x^4)=1,x=1.8);x5:=fsolve(2*x^5*cos(x^4)=1, x=1.9); (3.14) KRP:=[x1,x1],[x2,x2],[x3,x3],[x4,x4],[x5,x5]; (3.15) Pieni niksi, jolla saadaan funktion f arvot lasketuksi yhtäaikaa kaikissa KR-pisteissä. f laskee f(x,y) :n. Haluttais, että se laskisi f([x,y]):n. f:llä olisi siis yksi argumentti, joka on lista. No op-muodostaa operandin, tässä tapauksessa riisuu listasulut, joten näin:

(3.16) (3.17) Tämä fl (f Lista) voitaisiin antaa argumentiksi map:lle, mutta pidetään se vain harjoitelmana ja käytetään "anonyymia funktiota" suoraan kutsussa. (aivan samoin kuin Matlab:ssa voidaan tehdä (@(x) lauseke(x))-tyylillä. (3.18) Piste [x4,y4], jossa arvo on sisäpistearvoista pienin. Reunalla ehdokkaat pienimmiksi sijaitsevat x=2 ja y=2, reunoilla, symmetrisyyden nojalla riittää tutkia toinen, olkoon y=2. (3.19)

(3.20) 0.1027692994 (3.21) (3.22) Lähelle meni, mutta sisäpiste [x4,y4] kvalifioitui voittajaksi minimikisassa. Vastaus Miten pärjäisi "pakettifunktio" Optimization-pakkauksesta? (3.1.1) (3.1.2)

Vasta, kun alkupiste annettiin 2:n numeron tarkkuudella oikein, "pakettirutiini" osui oikeaan! Katsotaan nyt vielä kunkin KRP:n oikea luonne (vaikkei kysytty): #plot3d(f(x,y),x=0.5..1.5,y=0.5..1.5); H:=Matrix(hessian(f(x,y),[x,y])); (3.1.3) (3.1.4) Paikallisten ääriarvojen luonne (tehtävän jatkokysymyksenä (jota ei esitetty)) (3.2.1) H1:=subs(x=x1,y=x1,H);H2:=subs(x=x2,y=x2,H);H3:=subs(x=x3,y= x3,h);h4:=subs(x=x4,y=x4,h);h5:=subs(x=x5,y=x5,h); (3.2.2) det(h1),[det(h2),trace(h2)],[det(h3),trace(h3)],[det(h4), trace(h4)],det(h5); (3.2.3) P1: satulapiste, P2: min, P3: satula, P4: min, P5: satula plot3d(f(x,y),x=1..2,y=1..2,axes=box);

x0:=x1:h:=0.1:plot3d(f(x,y),x=x0-h..x0+h,y=x0-h..x0+h,style= patchcontour);

[x1,x1],"on satula"; (3.2.4) x0:=x2:h:=0.0005:plot3d(f(x,y),x=x0-h..x0+h,y=x0-h..x0+h, style=patchcontour,axes=box);

0.7120966833 [x2,x2]," on minimi, vaikka kuvasta ei zoomaamallakaan aivan varmasti näe."; (3.2.5) (3.2.6) x0:=x3:h:=0.004:plot3d(f(x,y),x=x0-h..x0+h,y=x0-h..x0+h); [x3,x3]," on satula, mutta loppuun saa zoomata, eikä aivan varmasti silti näe";

x0:=x4:h:=0.001:plot3d(f(x,y),x=x0-h..x0+h,y=x0-h..x0+h); [x4,x4]," Hesse kertoo, etta min, katsopa siita nyt!"; (3.2.7)

x0:=x5:h:=0.001:plot3d(f(x,y),x=x0-h..x0+h,y=x0-h..x0+h); [x4,x4]," Hesse kertoo, etta satula."; (3.2.8)

(3.2.9) Tuokin on tosi ovelaa, että funktiolla voi olla minimilaaksojen väissä "harjanteita", jotka läheltä katsottaessa (laskettaessa) osoittautuvat "satulahuippuisiksi". (1)