HELSINGIN YLIOPISTO MAANTIETEEN LAITOS 110-vuotiaan maantieteen laitoksen alkuvaiheet Suomessa maantieteen kehitys itsenäiseksi yliopistolliseksi tieteenalaksi henkilöityy Ragnar Hultiin, innovaattoriin, joka jo 1880-luvulla oli perustamassa Suomeen maantieteellisiä seuroja. Hänen aloitteellisuuttaan on kiittäminen siitäkin, että Helsingin yliopistossa on 110- vuotias maantieteen laitos. Kasvimaantieteen dosentti Hult aloitti maantieteen opetuksen Helsingin yliopistossa vuonna 1890. Opetustilat saatiin päärakennuksesta. Kaksi vuotta myöhemmin maantiedettä oli jo mahdollista opiskella filosofian kandidaatin tutkinnon pääaineena, ja 1893 maantieteen laitoksesta tuli virallisesti yksi Fyysis-matemaattisen osaston laitos. Opiskelijamäärän kasvettua tarvittiin uusia tiloja. Laitos muutti neljä huonetta käsittäneeseen vuokrahuoneistoon Pohjois-Esplanadille. Sittemmin laitos pääsi yliopiston tiloihin, nykyisen Porthanian paikalla sijainneeseen pieneen puutaloon Fabianinkadun ja Hallituskadun (nyk. Yliopistonkadun) kulmaan.
Kuva 1. Helsingin yliopiston maantieteen laitoksen perustaja Ragnar Hult (1857-1899). Professoreita vuosien varrelta Ensimmäinen maantieteen professuuri perustettiin Helsingin yliopistoon vuonna 1901, jolloin keisari antoi julistuksen ylimääräisen maantieteen professorinviran asettamisesta. Virkaan nimitettiin J.E. Rosberg. Seuraavana vuonna hän sai assistentikseen opiskelija J.G. Granön, jonka tehtävänä oli auttaa opiskelijoita kartanpiirustusharjoituksissa. Opetus pääsi vauhtiin ja maantieteen asema yliopistossa alkoi vakiintua. Maantieteessä saattoi nyt suorittaa myös lisensiaatin tutkinnon. Maantieteen professorin virka vakinaistettiin vuonna 1912. Rosberg painotti opetuksessaan yleisen maantieteen tärkeyttä; geomorfologiaa, hydrologiaa ja klimatologiaa,
mutta pyrki edistämään myös ihmis-, alue- ja liikennemaantiedettä sekä kotiseutututkimusta. Hän oli myös varhainen maantieteen popularisoija ja kirjoitti useita yleistajuisia maantieteellisiä teoksia. Maantieteen laitos sai 1920-luvulla kaksi uutta professuuria, joihin valittiin J.G. Granö ja I. Leiviskä. Myöhemmin laitokselle perustettiin useita uusia virkoja, mm. ruotsinkielisen professorin virka (1948) ja suunnittelumaantieteen apulaisprofessorin virka (1970). Laitoksella vaikuttaneita professoreita ovat vuosien varrella olleet jo mainittujen lisäksi: V. Auer, V. Tanner, H. Smeds, A. Tammekann, L. Aario, V. Okko, S. Jaatinen, K. Rikkinen, T. Aartolahti ja P. Fogelberg. 1950-luvulla maantieteen laitos sai tilat Porthanian kuudennesta kerroksesta, jossa se sitten toimikin aina vuosituhannen vaihteeseen asti. Puolen vuosisadan aikana laitoksen toiminta laajeni huomattavasti. 1970-luvulla alettiin laitoksella kiinnittää entistä enemmän huomiota myös koulumaantieteen kehitykseen ja opettajien täydennyskoulutukseen. Maantieteen laitoksen satavuotisjuhlavuonna 1993 luonnonmaantieteilijät saivat käyttöönsä laboratorion, joka kuitenkin joutui toimimaan eri osoitteessa Siltavuorenpenkereellä.
Kuva 2. Julistus ylimääräisen maantieteen professorinviran asettamisesta 1901. Maantieteen laitos tänään Tällä hetkellä maantieteen laitoksella työskentelee 9 professoria ja 31 muuhun henkilökuntaan kuuluvaa. Luonnonmaantieteellä, kulttuurimaantieteellä ja suunnittelumaantieteellä on kullakin kaksi professuuria, joiden lisäksi laitoksella on ruotsinkielinen professuuri ja kaksi määräaikaista professuuria, aloina kaupunkimaantiede ja geoinformatiikka. Kumpulan kampukselle maantieteen laitos muutti keväällä 2001.
Kuva 3. Maantieteen laitoksen opiskelijoita kenttätutkimusmenetelmiin tutustumassa prof. Rosbergin (takarivissä toinen oikealta) johdolla Eläintarhan alueella Helsingissä vuonna 1901. Lähteet Rikkinen, K. (1988). Ragnar Hult and the emergence of geography in Finland 1880-1900. Fennia 166: 1, s. 3-192. Rikkinen, K. (1993). Maantieteen laitoksen alkuvaiheet Helsingin yliopistossa. Publicationes instituti geographici Universitatis Helsingiensis C7. Yliopistopaino, Helsinki. Halonen, T. (2002). Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta 150 vuotta. Vammalan kirjapaino Oy, Vammala.