Tiegeotekniikan yleiset mitoitusperusteet

' Tielaitos Geoteknhikan informaatiojulkaisuja Tiegeotekniikan yleiset mitoitusperusteet Tlelaitoksen selvityksiä 24/1993 Helsinki 1993 Geokeskus

Kirjasto Tielaitos Geokeskus 1.12.1993 93/20/Gk -1 47 Jakelussa mainitut GEOTEKNIIKAN INFORMAATJØJIJLKAISUJA: TIEGEOTEKNIIKAN YLEISET MITOITUSPERUSTEET, TIELAITOKSEN SELVITYKSIÄ 24/1993, TIEL 3200150 Geokeskus lähettää ohessa geotekniikan informaatiojulkaisuja -sarjaan kuuluvan Tiegeotekniikan yleiset mitoitusperusteet-j ulkaisun. Julkaisuun on kerätty tiepenkereiden ja -leikkausten geoteknisessa suunnittel ussa Ii elaitoksen töissä noudatettaviksi suositeltavia suunnittelukriteerej a. Julkaisua voi tilata hall intopalvelui den painotuotemyynnista, puhelin 148721 ja telefax (90) 1487 2652. Apulaisjohtaja Aarno Valkeisenmäki LuTE TIEDOKSI Tiegeotekniikan yleiset mitoitusperusteet, TIEL 3200150 Tiepiirien geoinsinöörit ja geologit Tiepiirien kirjastot 2 kpl Th, Tpk, Kk,_ 2 kpl ratayksikkö VR ILL RAKH VTT/TGL 2 kpl Teknillinen korkeakoulu, kirjasto 2 kpl Tampereen teknillinen korkeakoulu, kirjasto 2 kpl Oulun yliopisto, rakentamistekniikan laboratorio 2 kpl Geotekniset osastot: Helsinki, Espoo, Vantaa Insinööritoimistot erillisen listan mukaan Gk:n tekninen henkilökunta POSTIOSOITE KAYNTIOSOITE LABORATORIO- PUHELIN TELEFAX NAYTFEIDEN TOIMITUS Geokeskus PL 33 Opastinsilta 12 A Kirjurinkatu 2-4 (90)148 721 (90)148728261 00521 HELSINKI 00520 HELSINKI 00520 HELSINKI Geokeskus, PL 261 Kansankatu 47 Oulun kehitysyksikkö 90101 OULU 90101 OULU (981)3109383 (981)31092821

Tielaitoksen selvityksiä 24/1993 Geotekniikan informaatiojulkaisuja Tiegeotekniikan yleiset mitoitusperusteet Tielaitos Geokeskus Helsinki 1993

ISSN 0788-3722 ISBN 951-47-6998-8 TIEL 3200150 Painatuskeskus Oy Helsinki 1993 Julkaisua myy: Tielaitos, hallinnon palvelukeskus, painotuotemyynti Telefax (90) 1487 2652 Tielaitos Opastinsilta 12 A PL 33 00521 HELSINKI Puh. vaihde (90) 148 721

tie Alkusanat Tähän julkaisuun on kerätty tielaitoksen geosuunnittelussa noudatettaviksi suositeltavia suunnittelukriteerejä. Julkaisussa on keskitytty lähinnä tiepenkereisiin ja -leikkauksiin. Yksityiskohtaiset suunnitteluperiaatteet esitetään geoteknii kan informaatiojulkaisujen menetelmäkohtaisissa osissa. Päällysrakenteiden kantavuus- ja routamitoitusasioita ei käsitellä tässä julkaisussa. Työn tehneeseen työryhmään ovat kuuluneet Matti Manelius, Matti ja Jorma Immonen geokeskuksesta ja Mikko Smura Uudenmaan Koihinen piiristä. Tielaitos Geokeskus

Geoteknilkan informaatiojulkaisuja TIEGEOTEKNIIKAN YLEISET MITOITUSPERUSTEET Sisältö YLEISET MITOITUSPERUSTEET 5 1.1 Geoteknisessä suunnittelussa noudatettavat ohjeet 5 1.2 Rakenteiden suunniteltu käyttöikä 6 1.3 Kuormat 6 Luonnonmaakerroksien paino 6 Rakennettujen täytteiden paino 7 Muiden rakenteiden paino 8 Maanpaine 8 Sillasta pohjamaalle aiheutuvat kuormitukset 8 Liikennekuorma 8 Työkonekuorma 9 Dynaamiset kuormitukset 1 0 Vesi 10 Työtoleranssit 1 0 1.4 Varmuus 10 Laskentamenetelmä 11 Laskentaparametrit 11 Varmuuskertoimet 1 2 1.5 Painumat 1 3 Laskentamenetelrnä 1 3 Laskentaparametrit 1 4 Sallitut painumat ja kaltevuuden muutokset 14 2 MENETELMÄKOHTAISET PERUSTEET 15 2.1 Vaiheittain pengertäminen 15 2.2 Vasta penkereet 1 5 2.3 Kevyet pengertäytteet 1 5 2.4 Lujitteet 1 7 2.5 Pystyojitus 18 2.6 Syvästabilointi (stabiloidut pilarit) 1 8 2.7 Massanvaihto 19 Massanvaihto kaivamalla 1 9 Massanvaihto pengertärnällä 1 9 2.8 Paalutus 19 Pengerpaalutus 1 9 Luiskapaalutus 20 3 KIRJALLISUUS 21 4 LIITTEET 22

4 Geotekniikan informaatiojulkaisuja 5 TIEGEOTEKNUKAN YLEISET MITOITUSPERUSTEET 1 YLEISET MITOITUSPERUSTEET 1.1 Geoteknisessä suunnittelussa noudatettavat ohjeet Seuraavassa on esitetty pääosa julkaisuista, joihin geotekninen suunnittelu tielaitoksen töissä perustuu. Yleiset ohjeet - Pohjarakennusohjeet sillansuunnittelussa (TIEL) - Siltapaikka-asiakirjat (TIEL) - Siltojen kuormat (TIEL) - Pohjarakennusohjeet (RIL) - Rakennuskaivanto-ohje (RIL) - Talonrakennuksen routasuojausohjeet (VTT/RK Oy) - Teiden suunnittelu, IV Tien rakenne (TIEL) Pohjatutkimukset - Kairausoppaat (SGY, SGY/RK Oy) - Siltojen pohjatutkimusohje (TVH) Laboratoriotutkimukset - Geotekniset laboratorio-ohjeet, 1. Luokituskokeet GLO -85 (SGY/RK Oy) Piirustukset - Pohjarakennussuunnitelmat, esitystapa (TIEL) - Pohjarakennuspiirustusohjeet PRP -84 (SGY/RK Oy) - Teiden suunnittelu, IX Suunnitelmat (TIEL) - Pohjatutkimusmerkinnät, Nra 700 (SGY/RK Oy) Yleiset työselitykset ja valvontaohjeet - Tienrakennustöiden yleiset laatuvaatimukset ja työselitykset TYLT (TIEL) - Sillanrakentamisen yleinen työselitys SYT (TIEL) - Sillanrakentamisen yleiset laatuvaatimukset SYL (TIEL) - Syvästabiloinnin laadunvalvontaohje (TIEL) - Tienrakennustöiden valvontaohje TVO: Pohjanvahvistustyöt (TVH) - Sillanrakennustöiden valvontaohje SVO: Paalutustyöt (TVH)

Geotekniikan informaatiojulkaisuja TIEGEOTEKNIIKAN YLEISET MITOITUSPERUSTEET Paalutukset - Lyöntipaalutusohjeet LPO -87 (SGY/RK Oy) - Suurpaaluohjeet SPO -78 (SGY) - Teräsputkipaalut (TIEL) - Pengertaatat (TIEL) Muita menetelmäkohtaisia ohjeita - Pystyojanauhan laatuvaatimukset (TIEL) - Syvästabilointiohje STO -91 (Rakennusaineteollisuusyhdistys ry.) - Syvien tieleikkausten pohjavesiselvitykset (TVH) - Pohjaveden suojaus tien kohdalla (TIEL) 1.2 Rakenteiden suunniteltu käyttöikä Ellei suunnittelukohteen, esim. väliaikaisen rakenteen, osalta muuta tapauskohtaisesti sovita, suunnitellaan rakenteet seuraavien käyttöikien mukaan: - siltojen tulopenkereiden pohjanvahvistusrakenteet; 100 vuotta - muut pohjanvahvistusrakenteet; 50 vuotta - tien painumamitoitus; 30 vuotta. Mikäli vahvisterakennetta tarvitaan pohjamaan konsolidoitumisen ja vuoksi vain osaksi em. ajasta, voidaan tämä ottaa suunnittelus- lujittumisen sa huomioon. 1.3 Kuormat Luonnonmaakerrosten paino Hienorakeisten maakerrosten tilavuuspainot saadaan häiriintymättömien näytteiden laboratoriotutkimuksista. Häiriintyneiden näytteiden vesipitoisuustietojen avulla voidaan tilavuuspaino arvioida kuvasta 1. Turpeen tilavuuspainona voidaan käyttää 1 2 kn/m 3 ja ruokamullan 1 5 knim3.

Geoteknijkan informaatiojulkaisuja TIEGEOTEKNIIKAN YLEISET MITOITUSPERUSTEET 'A kn/m3 26 0 24 22 H = 10 w/100 + I w/100 + 1/2,65 20 1= 18 16 14 12 10 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110 120 130 140 150 Vesipitoisuus w % Kuva 1: Vedellä kyllàstyneen hienorakeisen maan ti/avuuspaino. Vesipinnan alapuolella em. arvoista vähennetään 10 kn/m 3. Karkearakeisten maalajien tilavuuspainot saadaan liitteestä 1. Rakennettujen täytteiden paino Ellei tapauskohtaisesti ole tarkemmin selvitetty, voidaan suunnittelussa käyttää seuraavia tilavuuspainon arvoja: - maapenkereet sekä murskerakenteet 20 kn/m 3 - sitomattomat ja sidotut päällysrakennekerrokset 20 kn/m 3 - louhepenkereet 1 8 kn/m 3 - hienorakeisista maalajeista (kuivakuorisavi, siltti) tehtävät vastapenkereet, maisemanhoidolliset täytöt ja meluvallit 1 8 kn/m 3 - läjitykset 1 8 kn/m 3, ellei ole käytettävissä tarkempaa tapauskohtaista tietoa läjitysmassoista, esim. raivausjätteet 10 kn/m 3. Pohjavedenpinnan alapuolella olevien karkearakeisten täytteiden tilavuuspai -not voidaan arvioida iitteen 1 mukaan. Kevyiden täytteiden tilavuuspainot on esitetty kohdassa 2.3.

-man 144-1990 Geotekriikan informaatiojulkaisuja TIEGEOTEKNIIKAN YLEISET MITOITUSPERUSTEET Muiden rakenteiden paino Rakenneosien paino voidaan laskea käyttäen nimellismittoja ja seuraavia tila vuu Spain oja: betoni, raudoitettu 25 kn/m 3 betoni, raudoittamaton 24 kn/m 3 teräs 77 kn/m 3 puu, kuiva 6 kn/m 3 kivi 27 kn/m 3 Luetteloita eri aineiden painoista on Rakenteiden kuormitusohjeissa RIL ja Rakentajain kalenterissa. Maanpaine Pysyvissä rakenteissa maanpaine lasketaan ohjeen Pohjarakennusohjeet sillansuunnittelussa TIEL 2172068 kohdan 13 mukaisesti. Väliaikaisissa rakenteissa käytetään Rakennuskaivanto-ohjetta RIL 181-1989. Sillasta pohjamaalle aiheutuvat kuormitukset Kuormitukset määrittää sillan rakennesuunnittelija. Liikennekuorma Tiepenkereiden geoteknisessä suunnittelussa käytetään seuraavia liikennekuorman arvoja: - vakavuustarkasteluissa ajoneuvoliikenteen väylillä 10 kn/m 2 koko penkereen yläpinnan leveydeltä - vakavuustarkasteluissa kevyen liikenteen väylillä 5 kn/m 2 koko penkereen yläpinnan leveydeltä - hienorakeisten maalajien konsolidaatiopainumalaskelmissa ei oteta huomioon liikennekuormaa. Pengerpaalutuksia mitoitettaessa käytetään kuvan 2 mukaisia liikennekuor arvoja.

Geotekniikan ni ormaatojuikaisuja TIEGEOTEKNUKAN YLEISET MITOITUSPERUSTEET 10 20 30 40 q [kn/m 2 ] 2 3 4 5 6 7 H[m] 771i Hj Kuva 2: Liikennekuorman syvyydessá H aiheuttama tasainen kuorma q. Yliraskaita yli 1 50 tonnin kuljetuksia (kuljetusluvat) selvitettäessä kuljetuksen kokor3ispaino jaetaan ajoneuvon levyiseksi tasaiseksi kuormaksi. Junakuormat ja muut kiskoliikenteen kuormat on esitetty Rakenteiden kuormitusohjeissa RIL 144-1990. Työkonekuorma Vakavuustarkasteluissa voidaan normaalisti ilman tapauskohtaisia selvityksiä käyttää seuraavia konekuormia, kuorman vaikutusala on 5x5 m 2 : - kevyt konekuorma: 5 kn/m 2, tarkoittaa esim. kevyitä kaivukoneita kuten KKH 1 0 - keskiraskas konekuorma: 1 0 kn/m 2, tarkoittaa esim. keskiraskaita kaivukoneita kuten KKH 25 - raskas konekuorma: 20 kn/m 2, tarkoittaa esim. raskaita kaivukoneita kuten KKH 50 tai paalutuskoneita. Nosturi- ja työkonekuormia on käsitelty Rakenteiden kuormitusohjeissa RIL 144-1990.

181-1989 10 Geotekniikan informaatiojulkaisuja TIEGEOTEKNIIKAN YLEISET MITOITUSPERUSTEET Dynaamiset kuormitukset Vakavuustarkasteluissa ei lasketa erillistä sysäyslisää kohdissa Liikenne- kuorma ja Työkonekuorma esitetyille kuormituksille Tukiseiniä mitoitettaessa otetaan pohjarakennustöiden, liikenteen ja aiheuttama tärinä huomioon Rakennuskaivanto-ohjeen RIL louhinnan mukaisesti. Vesi Vakavuuslaskelmissa käytetään mandollisimman epäedullista todettua tai ja huokosvedenpainetta. arvioitua vedenpintaa Kevyissä penkereissä tutkitaan noste vesipinnan HW-tasolla kohdan 2.3 mukaisesti. Pohjavedenpinnan alenemisesta aiheutuva kuorma on otettava huomioon. Työtoleranssit Normaalisti työtoleranssien vaikutukset voidaan katsoa sisältyvän varmuuskertoimiin. 1.4 Varmuus Pohjarakenteiden geotekninen ja rakenteellinen mitoitus on tehtävä siten, että maapohjalla, pohjarakenteilla sekä niiden varassa olevilla rakenteilla on riittävä varmuus sortumista, murtumista, halkeilua sekä liian suuria painumia tai plastisia muodonmuutoksia vastaan. Pohjarakennusohjeissa suositellaan mitoituksessa käytettäväksi rajatilamenetelmää, mutta sallitaan myös kokonaisvarmuuslukumenetelmän ja sallittujen jännitysten menetelmän käyttö. Tierakenteiden vakavuuslaskelmia tehtäessä suositellaan kokonaisvarmuuslukumenetelmää käytettäväksi q.=o -menetelmän yhteydessä ja osavarmuuslukumenetelmää c'ço' -menetelmän yhteydessä. Mitoituksen perustana käytettävää varmuustasoa valittaessa joudutaan käyttämään harkintaa ja ottamaan huomioon käytettävien laskentamenetelmien ja -parametrien luotettavuus sekä mandollisesta sortumasta aiheutuvien vahinkojen suuruus.

Geotekniikan informaatiojulkaisuja 11 TIEGEOTEKNIIKAN YLEISET MITOITUSPERUSTEET Laskentamenetelmä Laskentamenetelmä valitaan siten, että laskentamalli vastaa rakenteen ja maapohjan käyttäytymistä. - Tiepenkereen ja matalan leikkausluiskan vakavuus pehmeiköllä voidaan yleensä laskea q=0 -menetelmällä. - Syvän, pehmeiköllä sijaitsevan leikkausluiskan pitkänajan vakavuus lasketaan c'q' -menetelmällä. - Jos on tarpeen selvittää myös sivusiirtymät tai, kun rakenteen tai maapohjan mallintaminen ei onnistu riittävän tarkasti perinteisillä menetelmillä, voidaan käyttää geotekniikan numeerisia menetelmiä, esim. elementtimenetelmää. - Rinnemaastossa, missä maakerrokset ovat yleensä kaltevia, tulee tarvittaessa käyttää' ympyränmuodosta poikkeavia, pitkiä, ns. yhdistettyjä liukupintoja. Tällöin voidaan käyttää myös numeerisia laskentamenetelmiä, jotka itse määräävät vaarallisimman "liukupinnan" muodon. - Jos kuormitusalue on pitkä liukupintaan verrattuna, tehdään laskelmat tasotapauksena. Lyhyen kuormitusalueen tai lyhyen kaivannon tapauksessa voidaan käyttää kolmiulotteista laskentamallia, joka ottaa huomioon mandollisen sortuman todellisen muodon. Laskentaparametrit Laskentaparametrit määritetään laskenta menetelmän edellyttämällä tavalla tarkkuudella. Mittaustuloksena saatuja lukuarvoja redusoidaan tarvitta- ja essa. - Siipikairalla mitattu leikkauslujuus redusoidaan kartiojuoksurajan WL (hienousluku) perusteella, kun WL > 80 %, ks. kuva 3. 0,9. 0,8 w 0,7 0,6 0,5 0,4 50 60 70 80 90 100 110 120 130 140 150 160 170 180 190 200 Kartiojuoksuraja w L (hienousluku) Kuva 3: Redusointikertoimen p määritys maan kartiojuoksurajan WL perusteella.

ja 12 Geoteknilkan Informaatiojulkaisuja TIEGEOTEKNIIKAN YLEISET MITOITUSPERUSTEET Kuivakuoren osuudella mitattuja lujuusarvoja redusoidaan halkeilun huomioon ottamiseksi. Leikkausluiskan takana halkeamat pyrkivät avautumaan ja niiden vakavuutta heikentävä vaikutus on suurempi kuin esimerkiksi penkereen alla. c'ço' -menetelmää varten lujuusparametrit määritetään hienorakeisessa maassa häiriintymättömistä näytteistä kolmiaksiaalikokein. Koetyyppi koenopeus valitaan siten, että ne mandollisimman hyvin vastaavat tutkittavan maarakenteen käyttäytymistä. Karkearakeisessa maassa, mistä ei saada häiriintymättömiä näytteitä, voidaan laskentaparametrit arvioida rakeisuuden ja kairausvastuksen liitteessä 1 esitettyjen taulukoiden avulla. Vaativissa perusteella kohteissa varsinkin siltin ja löyhän hiekan geotekniset mitoitusarvot tulisi pyrkiä määrittämään maastossa tehtävin mittauksin. Varmuuskertoimet Tiepenkereiden ja -leikkausten vakavuuslaskelmissa käytettävät varmuuskertoimet on esitetty taulukoissa 1 ja 2. Taulukko 1: Kokonaisvarmuuskertoimet ( =0 -menetelmä). Tiepenkereet ja -leikkaukset. Lähtötilanne Tiepenger Tieteikkaus Työnaikainen Käytönaikainen Työnaikainen Käytönaikainen varmuuskerroi n varmuuskerroin varmuuskerroin varmuuskerroin Ei pysyvia rakente ta Pysyviä rakenteita 1,3 1,5 1 5 1,8 1) 15 18 18 201) 1) Syvissä teikkauksissa tulisi käyttää c' -menetelmää. Taulukko 2: Maakerros ten lujuusparametrien osa varmuusluvut murtoraja tilassa (C 'q' -menetelmä). Tiepenkereet ja -leikkaukset. Lähtötilarine Koheesion KitkakuLman (tan ) osavarmuus luku osavarmuus luku Työnaikainen Käytönaikainen Työnaikainen Käytönaikainen Ei pysyviä rakentei ta Pysyviä rakentei ta 1,3 1,5 1,1 1,2 1 5 1 8 1,2 1,25 Mandollisesta sortumasta aiheutuvien vahinkojen suuruus on otettava huomioon varmuustasoa valittaessa. Pysyvien rakenteiden yhteydessä käytettäviä suurempia varmuuskertoimia tulee harkita käytettäviksi myös, jos

Geotekniikan informaatiojulkaisuja 1 3 TIEGE0TEKNIIKAN YLEISET MITOITUSPERUSTEET - henkilövahingot ovat mandollisia - korjauskustannukset ovat suuret - liikenteelle aiheutuvat häiriöt ovat suuret. Silta- ja putkijohtokaivantojen suunnittelussa noudatetaan julkaisua Rakennuskaivanto -ohje RIL 1 81-1989. Muiden pohjarakenteiden (esim. paalut, anturat) geoteknisessä suunnittelussa käytetään julkaisun Pohjarakennusohjeet RIL 121-1 988 mukaisia varmuuskertoimia (Ii/te 2). 1.5 Painumat Geoteknisen suunnittelijan on kokemuksen perusteella selvitettävä, missä olosuhteissa painumalaskennalla on käytännöllistä merkitystä. Karkea - rakeisten maalajien varaan perustettavien tierakenteiden painumaa ei yleensä tarvitse ottaa huomioon. Laskentamenetelmä Laskentamenetelmää valittaessa tulee ottaa huomioon maapohjan kuormitushistoria sekä kuormituksista aiheutuva jännitys- ja muodonmuutostila. Hienorakeisilla maalajeilla riittää tavallisesti primaarisen konsolidaatiopainuman suuruuden arviointi. Myös painuman ajallinen kehittyminen on määritettävä. Sekundaaripainumalla on merkitystä pehmeillä humuspitoisilla pohjamailla varsinkin pystyojituksen yhteydessä. Primaarisen konsolidaatiopainuman suuruus ja nopeus määritetään yleensä käyttäen yksisuuntaiseñ muodonmuutos- ja suotovirtaustilan parametreja. Jännitykset määritetään yleensä Boussinesqin teorialla. Parhaiten yksisuuntainen muodonmuutos- ja suotovirtaustila toteutuu laaja-alaisen kuormitusalueen keskellä. Maarakenteilla voi kokonaisvarmuusluku maapohjan murtumista vastaan olla työn aikana alle 1,5. Plastisten muodonmuutosten sekä mm. huokosvedenpaineen jakautumisen tarkempi määrittäminen edellyttää tällöin yleensä numeerisiin menetelmiin perustuvia ns. uusia laskentamenetelmiä. Karkearakeisten maalajien varaan perustettavien rakenteiden painumia voidaan arvioida esim. julkaisun Pohjarakennusohjeet sillansuunnittelussa TIEL 2172068 kohdan 8.42 mukaan.

painumien Geoteknijkan informaatiojulkaisuja TIEGEOTEKNIIKAN YLEISET MITOITUS PERUSTEET Laskentaparametrit Laskentaparametrit määritetään pohjatutkimusten ja laboratoriotutkimusten menetelmää. perusteella. Parametrien tarkkuuden tulee vastata käytettävää laskenta- Hienorakeisten maalajien painumaparametrit määritetään yleensä ödometrikokeiden perusteella. Karkearakeisten maalajien painumaparametrit voidaan arvioida esim. liitteen 1 mukaan. Vaativissa kohteissa varsinkin siltin ja löyhän hiekan geotekniset mitoitusarvot tulisi pyrkiä määrittämään maastossa tehtävin mittauksin. Sallitut painumat ja kaltevuuden muutokset Taulukossa 3 on esitetty suuntaa-antavia kaltevuuden muutosten ja arvoja eriluokkaisille teille ja erityyppisille päällysteille. Taulukko 3: Tienpinnan suositeltavat enimmàispainumat ja sallitut kaltevuuden muutokset 30 vuoden aikana. Tier-i pl1ystemateriaa1i ja tien toiminnallinen Luokka KESTO-, KEVYT- YM. PAALLYSTEET Suositeltava enifriaäispainunia niii 1) SaLLittu kaltevuuderi muutos pi tuussuunta poikkisuunta 'I. 2) Moottoriväylät 400-700 0,4-0,6 1,0 VaLta- ja kantatiet 500-800 0,5-0,8 1,5 Seuduttiset tiet 600-900 0,7-1,1 2,0 Kokoojatiet 700-1000 0,9-1,6 - Yhdystiet 800-1,5 - - BETONIPAALLYSTEET 250 0,5 1,0 1) VaihteluvIin alaraja kuvaa epähomogeesisia pohjasuhteita, yläraja homogeenisia pohjasuhteita. 2) Esim. siirtymärakenteiden mitoituksessa. - Jos tie tulee painumaan huomattavasti, suunnitellaan painuvalle tielle 0,5-1,0 % suurempi poikkikaltevuus kuin painumattomalle tielle. - Pintakuivatuksen ja siihen liittyvien kuivatusrakenteiden (esim. reunakivet, sadevesikaivot ja -viemärit) toimivuuden lisäksi on otettava huomioon myös tierakenteen kuivatuksen toimivuus. - Muilla kuin betonipäällysteellä voidaan tien poikkisuunnassa sekä paikallisesti myös pituussuunnassa tasoittaa painumaeroja uudelleenpäällystämisen yhteydessä.

-sa Geotekniikan informaatiojulkaisuja 15 TIEGEOTEKNIIKAN YLEISET MITOITUSPERUSTEET Siltojen sallitut painumat on esitetty julkaisun Pohjarakennusohjeet sillansuunnittelussa TIEL 21 72068 kohdassa 8.3. Koheesiomaan varaan perustetuille silloille (lähinnä kehärakenteiset alikulkukäytävät) määritetään sallitut painumat tapauskohtaisesti. 2 MENETELMÄKOHTAISET PERUSTEET 2.1 Vaiheittain pengertäminen Vaiheittain rakennettavan penkereen vakavuuslaskelmat tehdään savimais ensisijaisesti 4=0 -menetelmällä ja sllttimaissa c'çp' -menetelmällä. Pengerrysvaiheiden välisen odotusajan ja pengerrystasojen korkeuden määrittäminen edellyttää huokospaineen kehittymisen ja pohjamaan lujittumisen määrittämistä laskemalla ja maastossa mittaamalla. Huokospaineen purkautumista ja pohjamaan lujittumista voidaan tarvittaessa nopeuttaa pystyojituksella. - Pehmeällä pohjamaalla kokonaisvarmuuskertoimen tulisi olla kaikissa pengerrysvaiheissa p = 0 -menetelmällä taskien pysyvillä kuormilla vähintään F ^ 1,5 ja liikenne- ja työkonekuormilla F ^ 1,3. - Suunnitteluvaiheessa määritetty odotusajan pituus ja pohjamaan lujittuminen tulee vaativissa kohteissa varmistaa työn aikana tehtävien huokospainemittausten ja siipikairausten (ço=0 -menetelmä) perusteella. Huokospainemittaukset tulee aloittaa jo ennen rakennustöiden aloittamista. - Alustavassa mitoituksessa voidaan penkereen keskipisteen alla lujuuden kasvua arvioida kokemusperäisellä kaavalla; suijetun leikkaus- lujuuden lisä ys = 0,22 x pystysuoran tehokkaan jännityksen lisäys. - Pohjamaan lujuus kasvaa sitä mukaa kun maa tiivistyy. Rakentamisen aikana on syytä varautua odotusajan mandolliseen pitenemiseen. 2.2 Vastapenkereet Vastapenkereet voidaan suunnitella kohdissa 1.4 ja 1.5 esitettyjen mitoitusmenetelmien ja varmuuskertoimien mukaan. Vastapengermateriaalina käytettävän kuivakuorisaven tai siltin tilavuuspainona voidaan käyttää 1 8 knim 3. 2.3 Kevyet pengertäytteet Kevennystä suunniteltaessa tulee ottaa huomioon lämpöä eristävän kevennysmateriaalin vaikutus tienpinnan liukkauteen talvikautena. Tavallisesti suunnitellaan kevyen pengertäytteen kohdalle päällysrakenne

11i Geotekniikan informaatiojulkaisuja TIEGEOTEKNIIKAN YLEISET MITOITUSPERUSTEET ajoneuvoliikenteen väylillä vähintään 0,7 m ja kevyen liikenteen väylillä vähintään 0,4 m paksuiseksi. Kokonaisvarmuuskertoimen tulee olla nosteen aiheuttamaa sortumaa vastaan vähintään F= 1,2. Kevytsora - sallittu maksimikuorma 200 kpa - kitkakulma löyhänä ço=34 0, tiivistettynä q=37 - tiivistymispainuma 3-5 % - mitoitustilavuuspainot: kuiva penger 5 kn/m 3 ajoittain veden alla 6 kn/m 3 pysyvästi veden alla 10 kn/m 3 nostemitoituksessa 3 kn/m 3 (nosteen arvo 7 kn/m 3 ) Kevytsorabetoni kevytsorabetonitäytteen rnitoitustilavuuspainot laaduittain: Os 50 5,0 kn/m 3 Os 100 5,5 kn/m 3 Os 200 7,0 kn/m 3 Os 300 9,0 knfm 3 rakenteellisen kevytsorabetonin mitoitustilavuuspainot lujuusluokit -tai n: K5 11,OkN/m 3 KlO 13,OkN/m 3 Kl5 14,OkN/m 3 EPS-solumuovi - solumuovin puristuslujuus oltava vähintään 100 kpa 5 %:n kokoonpuristumalla, joka saavutetaan tilavuuspainolla n. 0,20-0,25 kn/m 3 - kitkakerroin blokkien välillä 0,5 - blokkien päällä käytetään yleensä betonilaattaa 1 50 mm - suojaus syövyttäviä aineita vastaan muovi- tai kumikalvolla - mitoitustilavuuspainot (sisältää ankkurointiteräkset ja mandollisen tasaushiekan): kuiva penger 1,0 kn/m 3 pysyvästi veden alla 1,5 kn/m 3 nostemitoituksessa 0,2 kn/m 3 (nosteen arvo 9,8 kn/m3)

Geotekniikan informaatiojulkaisuja 17 TIEGEOTEKNIIKAN YLEISET MITOITUSPERUSTEET Muut kevyet materiaalit - Masuunikuonat ja kivihiililaitosten tuhkat ovat hieman kivennäismaalajeja kevyempiä, ja niiden käyttäminen keventämiseen saattaa olla taloudellisesti kannattavaa ko. tuotantolaitosten läheisyydessä. - Eloperäisiä kevennysmateriaaleja (sahanpuru, havupuuhake, puun kuorike, turve) käytettäessä tulee ottaa huomioon materiaalin suuri kokoonpuristuvuus ja lahoaminen pohjavedenpinnan yläpuolella. - Edellä mainittuja ja muita tavanomaisesta poikkeavia kevennysmateriaaleja käytettäessä tulee varmistaa, että materiaali ei aiheuta haittaa ympäristölle, esim. pohjavedelle. - Materiaalin käyttäytyminen pohjavedenpinnan alapuolella tulee tarvittaessa selvittää. Mitoitustilavuuspainot: masuuni kuonat - granuloitu kuona 1 6-1 7 kn/m 3 - kappalekuona 1 5-1 8 kn/m 3 - pelletti 1 5 kn/m 3 eloperäiset materiaalit - sahanpuru, kuorike, turve 5-10 kn/m 3 kivihiilikuonat, lentotuhkat 1 2-1 6 kn/m 3 2.4 Lujitteet Lujitettujen rakenteiden suunnittelussa noudatetaan mandollisuuksien mukaan ao. rakennetyypin yleisiä periaatteita varmuustasovaatimusten ja painumakriteerien sekä laskelmissa käytettävien kuormien osalta. Lujitteen ominaislujuutena voidaan yleensä käyttää materiaativalmistajan ilmoittamaa pitkäaikaislujuutta. Mikäli pitkäaikaisia kokeita ei ole tehty redusoidaan maksimaalinen vetolujuus eri polymeerityypeillä seuraavilla kertoi mill a: polyesteri 0,5 polyamidi 0,4 polypropeeni 0,25 polyeteeni 0,25 Lujitteen ja maan välinen kitkakerroin (tan, s) redusoidaan seuraavilla kertoimilla: Verkko Kangas murske 1,0 0,8 sora 0,95 0,8 hiekka 0,9 0,8 savi, siltti 0,8 0,7

1 8 Geotekniikan informaatiojulkaisuja TIEGE0TEKNIIKAN YLEISET MITOITUSPERUSTEET 2.5 Pystyojitus Pystyojituksen mitoitus voidaan tehdä esim. Kje!lmanin, Hansbon tai Barronin teorloihin perustuvilla menetelmillä. Pystyojituksen suunnittelua varten tulee tutkia mm: - maan kerroksellisuus ja kerrosrajat (mm. vettä johtavat välikerrokset) - pohjavesipinnan asema ja vaihtelurajat - maakerrosten painumaominaisuudet, erityisesti ylikonsolidaatioaste, vaakasuuntainen konsolidaatiokerroin ja sekundaaripainuman parametri. Vakavuus- ja painumalaskelmia tehtäessä tulee lisäksi ottaa huomioon, että - kokonaisvarmuuskertoimen tulisi olla myös rakennusaikana (ylipenger) vähintään F 1,5 plastisten siirtymien vähentämiseksi (ylipenger + liikenne kuorma F ^ 1,3) - pystyojien rikkoutumis- ja tukkeutumisvaara lisääntyy maapohjan suhteellisen kokoonpuristuman ollessa yli 1 5 % - alle 1,0 m ojaväliä ei suositella käytettäväksi - teoreettinen ojaväli jaetaan kolmiomaista verkkoa käytettäessä luvulla 1,05 ja neliömäistä verkkoa käytettäessä luvulla 1,13. 2.6 Syvästabilointi (stabiloidut pliant) Syvästabiloinnin suunnittelussa ja rakentamisessa tulee ottaa huomioon alan viimeisin kehitys ja rakennetuista kohteista saadut kokemukset. Pohjamaan stabiloituvuus, tarvittava sideainemäärä ja mitoituspara määritetään joko laboratoriossa tehtävien kokeiden tai -metrit koepilareiden avulla. Myös lähellä vastaavanlaisissa olosuhteissa tehtyjen syvästabilointien tuloksia voidaan käyttää hyväksi. Mitoituslaskelmat tulee tehdä menetelmällä, joka mandollisimman hyvin vastaa rakenteen toimintatapaa. Kovat pilarit tulee mitoittaa paalumaisina rakenteina, jossa kuormitukset keskitetään pilareille. Pilareiden myötökuormaa ei saa ylittää. Tiepenkereen pohjanvahvistuksena käytettävän pilaroinnin yhteydessä tulee varmistaa, että penger, pohjamaa ja pilarit toimivat suunnitellulla tavalla yhdessä (mm. penkereen holvautuminen). Vaativissa ja isoissa kohteissa voidaan tehdä koepilarointi ja tarvittaessa rakentaa koepenger. Luiskan vahvistukseksi tehtävässä syvästabiloinnissa tulee käyttää toisiinsa kiinni tehtyjen pilareiden muodostamia seinämäisiä tai blokkeja, koska ne kestävät vaakakuormia paremmin kuin yhtenäisiä

Geoteknilkan informaatiojulkaisuja 19 TIEGEOTEKNIIKAN YLEISET MITOITUSPERUSTEET yksittäiset pilarit. Myös suurempiläpimittaisten ja vinojen pilareiden käyttöä kannattaa harkita. 2.7 Massanvaihto Massanvaihto kaivamalla Kaivannon luiskissa voidaan hyväksyä pieniä lohkeamia ja valumisia. Varmuuskertoimen L = 0 -menetelmällä tulee tällöin olla vähintään F ^ 1,0 kaivannon täyttämisnopeudesta riippuen. Massanvaihdossa kaivamalla leikkauspohjan tulee riittävällä varmuudella kestää täytteestä ja penkereestä aiheutuva kuormitus. Täyttö voidaan tarvittaessa tehdä vaiheittain. Massanvaihto pengertämällä Massanvaihdossa pengertämällä pengerryksen korkeuden tulee olla niin suuri, että pohjamaa saadaan syrjäytymään. Kokemusperäisenä sääntönä voidaan pitää, että varmuus murtumista vastaan tulee olla suuruusluokaltaan F =0,8 tai pienempi. 2.8 Paalutus Paalutukset suunnitellaan Lyöntipaalutusohjeiden mukaan. Puupaalutuksia suunniteltaessa on otettava huomioon kohdassa 1.2 esitetyt rakenteen käyttöikää koskevat vaatimukset. Pysyvästi saastumattoman pohjavedenpinnan alapuolella sijaitsevan puupaalun voidaan olettaa kestävän 1 00 ja kuivakuorisaveen yltävän painekyllästetyn puupaalun 50 käyttövuotta. Puupaalujen läpimitan otaksutaan muuttuvan 1 cm paalumetriä kohden. Pengerpaalutus Pengerpaalutuksessa koko penger- ja liikennekuorman oletetaan siirtyvän paaluille. Liikennekuorma määritetään kohdan 1.3 mukaan. Mandollinen negatiivinen vaippahankaus arvioidaan Lyöntipaalutusohjeiden mukaan. Pengerpaalutuksessa ei paalun painoa tarvitse ottaa huomioon. Hattupaalutuksessa hatun paino voidaan laskea pengertäytteen mukaisena. Pengerlaatoissa laatan paino lasketaan betonirakenteena.

vähintään 20 Geoteknilkan informaatiojulkaisuja TIEGEOTEKNIIKAN YLEISET MITOITUSPERUSTEET Pengerpaaluille voidaan käyttää seuraavia geoteknisiä kantavuuksia: - teräsbetonipaalut, pengerlaatta paalutusluokassa II 7 MPa paalutusluokassa I 9 MPa - teräsbetonipaalut, paaluhatut paalutusluokassa III paalutusluokassa II - puupaalut, paaluhatut paalutusluokka III 7 MPa 9 MPa 7 MPa Paalun sijaintitoleranssin vaikutusta paalukuormaan ei tarvitse ottaa huomioon. Teräsbetonipaaluina pengerpaalutuksissa käytetään SBK:n normaalipaalua tielaitoksen erikseen hyväksymää paalutyyppiä. Puupaalujen laatuvaati-tai mukset on esitetty Lyöntipaalutusohjeissa. Puupaalun latvaläpimitta on 1 50 mm. Teräsbetonipaalun liukuminen tulee estää käyttämällä tarvittaessa kalliokärkiä, joiden tulee täyttää siltapaaluille asetetut vaatimukset. Puupaaluja ei voida käyttää olosuhteissa, joissa paaluilla on liukumisvaara. Teräsbetonipaalujen paalujatkoksina käytetään siltapaaluille hyväksyttyjä jatkoksia ja puupaalujen jatkoksina Tienrakennustöiden yleiset laatuvaatimukset ja työselitykset -julkaisun mukaista hylsyjatkosta. Kitka- ja koheesiopaalun varmuusluvut on esitetty liitteessä 2. Luis kapa al u tu s Luiskapaaluina käytetään normaalisti painekyllästettyjä puupaaluja. Luiskapaalutus mitoitetaan liukupintamenetelmällä lisäämällä paalujen vaikutus liukumista vastustavan leikkausvoiman momenttiin. Paaluista voidaan ottaa huomioon vain paalujen suuntaiset voimat. Laskelma tehdään c'' -menetelmällä käyttäen taulukossa 2 esitettyjä osavarmuuslukuja. Puupaalun ja koheesiomaan välisenä adheesiona voidaan pitää koheesiomaan suljettua leikkauslujuutta. Adheesion osavarmuus - lukuna käytetään Ya2' Laskelma voidaan tehdä myös ço=0 -menetelmällä.

Geotekniikan intormaatiojutkoisuja 21 TIEGEOTEKNIIKAN YLEISET MITOITUSPERUSTEET 3 KIRJALLISUUS Komulainen, H. & Rathmayer, H. Pystyojanauhan laatuvaatimukset, laadun- valvonta ja testausmenetelmät. Helsinki 1 992. (Tielaitoksen selvityksiä 1/1 992). ISBN 951-47-5532-4, ISSN 0788-3722, TIEL 3200057. Lahtinen, P. & Parkkinen, E. Syvästabiloinnin laadunvalvontaohje. Helsinki 1992. (Tielaitoksen selvityksiä 46/1992). ISBN 951-47-6510-9. ISSN 0788-3722. TIEL 3200099. Rakennusaineteollisuusyhdistys ry. Syvästabilointiohje STO - 91. Helsinki 1992. ISBN 951-682-229-0. RIL 121-1988 Pohjarakennusohjeet. Helsinki 1988. ISBN 951-758-1 78-5, ISSN 0356-9403. RIL 144-1 990 Rakenteiden kuormitusohjeet. Helsinki 1990. ISBN 951-758- 218-8, ISSN 0356-9403. RIL 181-1989 Rakennuskaivanto-ohje. Helsinki 1989. ISBN 951-758-216-1, ISSN 0356-9403. SGY. Geosynteettiset tuotteet georakentamisessa. Helsinki 1 992. ISBN 951-682-249-5. SGY. GLO - 85 Geotekniset laboratorio-ohjeet, 1. Luokituskokeet. Helsinki 1985. ISBN 951-676-308-1. SGY. Kairausoppaat. SGY. LPO -87 Lyöntipaalutusohjeet. Helsinki 1987. ISBN 951-676-393-6. 700. (uusin julkaistaan syksyllä 1 993). SGY. Pohjatutkimusmerkinnät, Nro SGY. PRP -84 Pohjarakennuspiirustusohjeet. Helsinki 1984. ISBN 951-676-1 30-5. SGY. SPO -78 Suurpaaluohjeet. Helsinki 1978. ISBN 951-95094-0-2. Tie- ja vesirakennushallitus, geopalvelukeskus. Syvien tieleikkausten pohjavesiselvitykset. Helsinki 1984. ISBN 951-46-5585-0, TVH 732126. Tie- ja vesirakennushallitus, geopalvelukeskus. Siltojen pohjatutkimusohje. Helsinki 1989. ISBN 951-47-1601-9, TVH 733336. Tie- ja vesirakennushallitus, maatutkimustoimisto. Tienrakennustöiden valvontaohje TVO: Pohjanvahvistustyöt. Helsinki 1988. ISBN 95 1-47-0999-3, TVH 732177. Tie- ja vesirakennushallitus. Teiden suunnittelu, TVL:n ohjeet, kansiot A, B, C, 0. TVH 722300. Tie- ja vesirakennushallitus, tienrakennustoimisto. Sillanrakennustöiden valvontaohje SVO: Paalutustyöt. Helsinki 1988. ISBN 951-47-1005-3, TVH 732232.

-lussa. 22 Geotekniikan informaatiojulkaisuja TIEGEOTEKNIIKAN YLEISET MITOITUSPERUSTEET Tielaitos, siltakeskus. Teräsputkipaalut. Helsinki 1993. ISBN 951-47-6857-4, TIEL 2173448. Tielaitos, tiehallitus, tielilkenteen palvelut. Erikoiskuljetukset tiekuljetuksina. Helsinki 1992. ISBN 951-47-5804-8, TIEL 2300004. Tielaitos, tiehallitus, kehittämiskeskus. Pohjarakennussuunnitelmat, esitystapa. Helsinki 1 990. ISBN 951-47-27Ö1-0, TIEL 703435. Tielaitos, tiehallitus, kehittärniskeskus. Pohjaveden suojaus tien kohdalla. Helsinki 1991. ISBN 951-47-4364, TIEL 2140001. Tielaitos, tiehallitus, sillansuunnittelu. Pengerlaatat. Helsinki 1 991. ISBN 951-47-2723-1, TIEL 2163452. Tielaitos, tiehallitus, sillansuunnittelu. Pohjarakennusohjeet sillansuunnitte Helsinki 1991. ISBN 951-47-2727-4, TIEL 2172068. Tielaitos, tiehallitus, sillansuunnittelu. Siltojen kuormat. Helsinki 1 991. ISBN 951-47-2729-0, TIEL 2172072. Tielaitos, tiehallitus, sillansuunnittelu. Siltapaikka -asiakirjat. Helsinki 1 979. TVH 722054. Tielaitos, tiehallitus, siltayksikkö. Sillanrakentamisen yleinen työselitys, Maa- ja pohjarakenteet SYT -2. Helsinki 1992. ISBN 951-47-5017-9, TIEL 221 2209. Tielaitos, tiehallitus, siltayksikkö. Sillanrakentamisen yleiset laatuvaatimukset, Maa- ja pohjarakenteet SYL -2. Helsinki 1992. ISBN 951-47-5504-9, 2210004. TIEL Tielaitos, tiehallitus, tekniset palvelut. Tienrakennustöiden yleiset laatuvaatimukset ja työselitykset, Perustus-, tukemis- ja lujitustyöt. Helsinki 1 992. ISBN 951-47-4346-6, TIEL 2212456. VTT, geotekniikan laboratorio. Talonrakennuksen routasuojausohjeet. Helsinki 1987. ISBN 951-676-394-4. 4 LIITTEET Lute 1. Lute 2. Karkearakeisten maalajien arviointi kairausvastusten perusteella, Pohjarakennusohjeet sillansuunnittelussa TIEL 21 72068. Maakerrosten lujuusparametrien osavarmuuslukuja murtotilassa sekä kokonaisvarmuuslukujen minimiarvoja, RIL 1 21-1988 Pohjara kennusohjeet.

LuTE 1. Taulukko 1: Karkearakeis ten maalajien arviointi rakeisuuden ja kairausvastusten perusteella (HL = hyvin löyhä, L = löyhä, K = keskitlivis, T= tiivis), Pohjarakennusohjeet si/ansuunnittelussa TIEL 2172068. Tilavuuspaino (km/rn3 ) Kitka- Moduuti- Kairausvastukset 1) Maalaji pohjavedenpinnan kulma Luku eksp. painok. hei jarik. yläpuol. atapuol. (ast.) m B pk/0,2 m 1/0,2 m Hienohiekka hhk 1 15...17 9... 30 50... 150 0.5 20... 50 5... 15 d 10 0,06 K 33 100... 200 0.5 50...100 15... 30 I 16...18 11 36 150... 300 0.5 100... 30... Hiekka Hk L 16...18 10... 32 150... 300 0.5 10... 30 5.. 12 d 10 > 0,06 K 35 200... 400 0.5 30... 60 12... 25 I 17...19 12 38 300... 600 0.5 60... 25... Sora Sr 1 17...19 10... 34 300... 600 0.5 10... 25 5... 10 K 37 400... 800 0.5 25... 50 10... 20 1 18...20 12 40 600...1200 0.5 50... 20... Moreeni Mr HL 16..19 10...12...34 300... 600 0.5... 40... 20 I 17...20 10...12...36 600... 0.5 40...100 20... 60 K 18...21 11...13...38 800... 0.5 100... 60...140 I 19...23 11...14...40 1200... 0.5 lyoma Itä 140... 2)Tiivistetty Louhe 15...18 9...11 45 1200 0.5 täyte perus- Murske 19...22 11...13 42 1200 0.5 tusten alta Sora 18...21 1L..13 40 1200 0.5 1) Maalajien tiiviyttä ei moreeneja lukuunottamatta saa yleensä arvioida pelkkien heijarikairaustulosten perusteella. 2) Näiden arvojen käyttö edellyttää, että työn Suoritus ja materiaalit ovat Sillanrakennuk yleisen työselityksen mukaiset. -sen Taulukko 2: Kitka ku lm at kairausvastuksen perusteella. Pohjarakennusohjeet sillansuunnittelussa TIEL 2172068. Suhteellinen Hei jari- Puristin- Paino- SPI- Kitka- Muodontiiviys kairaus kairaus kairaus kairaus kulma muutos- 1) 3) 2) moduuli N 20 NHT N 30 V Ed (L/0,2 m) (MPa) (pk/0,2 m) (1/0,3 m) (ast.) (MPa) Hyvin Läyhä <5 <2,5 < 10 <4 29-32 <10 Löyhä 3-10 2.5-5,0 10-30 4-10 32-35 10-20 Keskitiivis 8-17 5,0-10,0 20-50 10-30 35-37 20-30 Tiivis 12-36 10,0-20,0 40-90 30-50 37-40 30-60 Hyvin tiivis > 30 > 20,0 > 80 > 50 40-45 60-90 1) Ennen suhteellisen tiiviyden määritystä siltissä tulee painokairausvastus jakaa 1,3:lla. 2) Annetut arvot pätevät hiekalle. Siltille käytetään 3 pienempiä ja soralle 2 suurempia arvoja. 31 Taulukkoon on lisätty SPT-kairausvastuksen arvot.

LUTE 2. Taulukko 1: Maakerrosten lujuusparametrien osavarmuuslukuja murto tilassa (y, = kitkaku/man osa varm uus/uku, Yc = koheesion osavarmuus/uku), AlL 121-1988 Pohjarakennusohjeet. Kertoimen kohde Osavarmuus- Varmuus Luvun Luku käyttö Kitka, maan sisäinen kitka ç tai maan ja rakenteen välinen ktka 6 (vakavuus ja maanpalne; pysyvät rakenteet) 1,2 tan = tanq/y d Kitka (vakavuus ja maanpaine; työnaikaiset rakenteet) 1 1 ' ç on kitkakulman orninaisarvo on kitkakulman taskenta -arvo Kitka (anturoiden ja paalujen kantokyky) 1 25 Koheesio (vakavuus ja maanpaine pysyvät rakenteet) 1,5 c = dy Koheesio (vakavuus ja maanpaine; c on koheesion ominaisarvo 1 3 työnaikaiset rakenteet) ' Cd Ofl koheesion laskenta-arvo Koheesio (anturoiden kantokyky) 1 75 Koheesio (paalujen kantokyky) 2,0 Taulukko 2: Kokonaisvarmuus/ukujen minimiarvoja, RIL 121-1988 Pohjarakennusohjeet. Kohde Varmuusluku Rakennuspohjan alueellinen sortuma 1,8 Maanvaraisen perustuksen kantokyky 2,0 Maan- tai kallionvaraisen perustuksen liukuminen tai kaatuminen perustamistasossa 1 5 Paalun kantavuus staattisen koekuormituksen perusteella 1,8 Paalun kantavuus dynaamisen koekuormituksen perusteella 2,0 Paalun kantavuus määritettynä sekä koepaalutuksen että kairausvastuksen tai Leikkauslujuuden perusteella 2,2 Maata tukevan pysyvän rakenteen sortuma 1,8 Rakennusaikaisen kaivannon liukusortuna ja pohjannousu sekä tukirakenteen sortuma silloin, kun mandollisen sortuman vaikutusalueelta on muita kuin työnaikaisia rakentei ta Rakennusaikaisen kaivannon Liukusortuma ja pohjannousu sekä tukirakenteen sortuma Hydraulinen murtuma koheesiomaassa ja suhteistuneessa kitkamaassa Hydraulinen murtuminen tasarakeisessa karkeassa siltissä ja hienossa hiekassa 1 8 1 5 1 5 2 0 Vedennoste 1,2

TIEHALLITUKSEN SISÄISIÄ JULKAISUJA 5/1991 Massanvaihdon korvaaminen moreenitukiseinällä. Oulun tuotantotekninen kehitysyksikkö 6/1 991 Havupuuhake pengertäytteenä. Oulun tuotantotekninen kehitysyksikkö 13/1 991 Tieverkkojen asentaminen, käytännön ohjeita. Oulun tuotantotekninen kehitysylcsikkö 16/1991 Asfatttimassan suhteitus Marshal -menetelmän mukaan. Geopalveltikeskus 17/1 991 Murskeen muodonmuutosominaisuudet tien rakennekerroksissa. Geopalvelukeskus 23/1 991 Betonipäällysteen seuranta; Raportti suunnittelusta ja rakentamisesta. Oulun tuotantotekninen kehitysyksikkö 32/1 991 Moreenin käyttö tierakenteissa. Oulun tuotantotekninen kehitysyksikkö 39/1 991 Koerakenteita turve- ja silttipehmeikölle. Geokeskus, Oulun kehitysyksikkö 20/1992 Vanhojen tienrakennekerrosten uudelleen käyttö. Oulun tuotantotekninen kehitysyksikkö 26/1992 Kalliomurskeiden käyttö sitomattomissa reken nekerroksissa, esiselvitys. Oulun tuotantotekninen kehitysyksikkö 42/1992 Pehmeikölle perustettavan tiepenkereen geotekniset laskelmat. Geopalvelukeskus 43/1992 Pehmeikölle rakennettavien tieleikkausten geotekniset laskelmat. Goopalvelukeskus 44/1992 Saven varaan perustetut alikulkukäytävät. Geopalvelukeskus TIELAITOKSEN SISÄISIÄ JULKAISWA 3211993 V-poikkileikkaus ja teräsverkot tierakenteissa; Tulokset V-poikkileikkauksken ja teräsverkkojen käyttökokeista tien pitu ussuuntaisten halkeamien ehkäisyssä. TIEL 4000043 TIELAITOKSEN TUTKIMUKSIA 4/1992 Tiepenkereen holvautuminen, loppuraportti. TIEL 3100005 TIELAITOKSEN SELVITYKSIÄ 1/1 992 Pystyojanauhojen laatuvaatimukset; laadunvalvonta ja testausmenetelmät. TIEL 3200057 31/1 992 Pohjaveden maatiivistesuojan tiivistäminen. TIEL 3200086 46/1992 Syvästabiloinnin laadunvalvontaohje. TIEL 3200099 6211992 Hienoalneksen vaikutus stabiloidun moreenimurskeen pakkaskestävyyteen. TIEL 3200112 68/1 992 Tien pohja- ja päällysrakenteet -tutkimusohjelma (TPPT), perussuunnitelma. TIEL 3200118 69/1 992 Rakennettujen ja perusparannetlujen teiden tasaisuus. TIEL 3200119 78/1992 PTM -auton tuottamien tunnuslukujen käyttökelpoisuus ja vertailtavuus sekä niiden yhteys Laser-mittauksiin (IRI, IRI4, P1/Laser). TIEL 3200134

TIELAITOKSEN SELVrFYKSIÄ 1/1993 Arktinen tienrakentaminen. TIEL 3200121 8/1 993 Sitomattoman kantavan kerroksen rakentaminen. TIEL 3200135 15/1993 Masuunikuonan käyttö sitomattomissa päällysrakennekerroksissa. TIEL 3200142 16/1 993 Betonipäällysteen seuranta; Vt 4 Kempele-Kiviniemi, seurantaraportti nrol. T1EL3200144 19/1 993 Teiden kuntoa ja palvelutasoa koskeva seurantatutkimus. TIEL 3200145 20/1 993 Moreeni ja sen käyttö. TIEL 3200146 26/1 993 Bentoniittirnattojen ja muovikavojen kelpoisuus pohjaveden suojaukseen, tutkimuksia ja suosituksia. TIEL 3200152 34/1993 Kalliomurskeiden tiivistyminen ja hienoneminen, esitutkimus. hel 3200159 36/1 993 Palaturpeen käyttö lämmöneristeenä, raportti koerakenteiden rakentamisesta. TIEL 3200161 38/1993 Sitomattomien kerrosten kiviainesten muodonmuutosominaisuudet; Kirjallisuusselvitys. TIEL 3200163 39/1993 Sitomattomien kerrosten kiviainesten muodonmuutosominaisuudet; Esiselvitysvaiheen kuormituskokeet. TIEL 3200164 40/1 993 Teiden tasaisuusmittareiden vertailu; PTM:n, Roadmanin ja Dipstickin laitevertailu sekä epätasaisuuksien vaikutus tierasitukseen. TIEL 32001 65 41/1 993 Stabiloidun materiaalin maksimiraekoon sekä koekappaleen koon ja muodon vaikutus puristuslujuuteen. TIEL 3200166 47/1993 Väsymissuorat tierakenteen mitoitusta varten. TIEL 3200172 59/1 993 Valtatien 3 routamitoitus routanousun mukaan välillä Riihimäki P - Virala. TIEL 3200184 60/1993 Jännitys- ja muodonmuutosmittaukset tierakenteessa 1991-1992; Pohjaveden pinnan vaikutus, tienpinnan taipumamittaus eri lämpötiloissa, vertailu standardi paripyörä - Neste Oy:n kantavuusradan pyörä. TIEL 3200185 68/1993 Kuitukankaat tienrakennuksessa; Uudistetun VTT-GEO luokituksen mukaiset laatuvaatimukset. TIEL 3200193 71/1 993 Nonwoven Geotextiles in Road Constructions. TIEL 3200193E Geotekniikan informaatiojulkaisuja: 2/1 993 Massanvaihto. TIEL 3200127 21/1 993 Pengerpaalutus. TIEL 3200147 23/1993 Pohjanvahvistusmenetelmän valinta. TIEL 3200149 24/1993 Tiegeoteknhlkan yleiset mitoitusperusteet. TIEL 32001 50 ISSN 9788-3722 ISBN 951-47-6998-8 TiEL 3200150