LI UKKAUDENTORJ UNTA- KOKE 1 LU

LI UKKAUDENTORJ UNTA- KOKE 1 LU 1979-80 TIE-JA VESIRAKENNUSHALLITUS 1980 KUN NOSSAPITOTO 1 M ISTO TVH 7414

L 1 U K KAUDEN TORJUNTA - KOKEILU 1979-80 TUTKI I1USSELOSTUS TVH KUNNOSSAP 1 TOTO 1 MI STO 1980

TIE- JA VESIRAKENNUSHALLITUS ISBN - 951-146 - L4614Y - 5

1. JOHDANTO Tämä liukkaudentorjuntatutkimus kuuluu osana vuonna 1977 aloitettuun liukkaudentorjunta- ja liikenneturvallisuustutkimukseen. Tutkimus rajoitettiin vv. 1979-1980 koskettelemaan ainoastaan 10 valikoitua tiemestaripiiriä aiemman 40 asemesta, koska näin toivottiin voitavan tehokkaammin ohjata ja valvoa tutkimuksen suoritusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut kehittää mandollisimman tehokas liukkaudentorjuntamenetelmä. Sitä varten on vertailtu kahta, periaatteeltaan erilaista suolausmenetelmää ja pyritty näistä kehittämään tavoitteeksi asetettu eri olosuhteisiin kulloinkin sopiva menetelmä. Tutkimuksen toisena tavoitteena oli laatia uudet liukkaudentorjuntaohjeet. Nämä ohjeet julkaistaan erillisenä raporttina. Tutkimuksen suoritti ja raportit laati varsinainen työryhmä, johon kuuluivat Asko Saarela pj. Jorma Inkala Kalle Lemmettinen Raimo Ritamäki Pertti Hytölä Matti Kinnunen Erkki Kanerva Jouni Kymäläinen Olavi Kurkela Timo Kilpi Ossi Ojala Jorma Laaksonen Pekka Vänskä siht. Työryhmä kokoontui kolme kertaa. Raportti on viimeistelty kunnossapitotoimistossa. 2. TUTKIMUKSEN SUORITUS 2.1 Yleistä Tutkimus suoritettiin lo:ssä tiemestaripiirissä ja näiden alueella sijaitsevilla teillä seuraavasti:

2. - Porvoo - Huittinen - Kokemäki - Salo - Marttila - Pori - Forssa - Hämeenlinna - Janakkala - Jämsä Vt 6 Kt 55 Vt 2 Kt 41 Vt 2 Vt 1 Kt 52, Mt 240 vt 10 Vt 2 Vt 8 vt 2 Vt 1 c vt 3 vt 10 vt 3 vt 10 vt 4 vt 9 Koeosuudet jaettiin niin, että kunkin tiemestarin alueella tuli sekä ennakolta suolattavia että normaalilla tavalla suolattavia tieosuuksia. Tarkoituksena oli, että eri menetelmiä ja niider vaikutusta voitaisiin tarkkailla samanaikaisesti ja saman henkilön toimesta. 2.2 2.21 Suolausohjeet j keliolosuhteiden irviointikriteerit Suolauksen suor4tus Suolauksessa pyritiän noudatkamaan seuraavia ohjeita: 1. Ennakkosuolaus suoritetaan ennen suojakelin Jumisadetta (si pakkassäällä) Tämän vuoksi tulee sään kehitystä seurata tarkoin. On parempi että suolaus on suoritejtu, vaikkei lumi.s.detta olisi tuliutkaan kuin, että lumisateon alkaessa suolausta ei olekaan suoritettu. 0... 2. Ennakkosuolaus tehdaän yli -1 C länpötiloissa, normnalisuplaus taas alle -1 C lämpötiloissa (-1... -6 C) Ennakkosuotauksessa suolaa levitetään 70 kg/km ennen lumisadetta ja lumisatoen jo alettua lumikerrokuen paksuudesta riippuen 100...1 kg/km. Lumisateen lakattua, jos lunta on kerääntynyt tielle paljon, poistetaan ensin lumi ja lisätään sen jälkeen suolaa normaalilla tavalla 100...1 kg/km lämpö- tilasta riippuen.

3. 3. Mikäli lämpötila on n. -6 C tai korkeampi ja lämpötila nousee, suoritetaan suolaus paljaalle tielle ennen odotettua lumisadetta käytläen suolaa i. 90... 1 kg/km tai jos lumisado on jo alkanut käytetään suolaa n. 0 kg/km. Sohjo poistetaan tarvittaessa myös lumisateen aikana. 4. Ennakkosuolauksen tarkoituksena on nimenomaan estää lumen p;ikkautuminen tienpintaan. Mikäli vallitsee voimakas sivutuuli saattaa ennakkosuolaus jopa aiheuttaa lumen kinostumista tielle. Tällöin on ennakkosuolauksen suorittamista harkittava tarkoin. 5. Mikäli tienpinta on jäässä ja kuiva ja lämpötila on 0 C...-6 C suoritetaan normaalisuolaus käyttäen suolaa väh. 1 kg/km lämpötilasta riippuen. Keliolosuhteet ja sää tiedot määritettiin kandesti päivässä (klo 8.00 ja 15.00). Tioosalta arvioitiin raiteisuus, kiinteä lumi- ja jääpeite, irtonainen lumi- ja sohjo, liukkaus ja kelityyppi. 2.21 Raiteisuus Arviointiperusteet: 0. Missään kohdassa ei ole havaittavissa raiteiden muodostumista. - Vasta höylätty jääpinta (myös haminasterällä). - Päällysteellä on vain irtonaista lunta, jäätä tai sohjoa. - Täysin paljas päällyste. 1. Raiteet Ovat vielä niin heikkoja, että ne juuri Ovat havaittavissa. 2. Suurelle osalle tiestä on muodostunut selvät raiteet, jotka kuitenkin ovat vielä varsin matalia (1-2 cm) ja loivia. 3. Suurelle osalle tiestä on muodostunut verrattain syvät (3-5 cm) raiteet. 4. Tie on erittäin pahasti raiteistunut. Raiteet ovat yli 5 cm syviä ja jyrkkämuotoisia. 2.22 Kiinteä peito Arviolut iporus teet: 0 Tiellä ei ole juuri lainkaan (alle 100 m 2 /kjii) kiinteää lumi tai jäapoitettä lukuunottamatta mandollisesti pientareella reunaviivojen ulkopuolella olevaa kapeaa kaistaa. Tiellä voi olla runsaastikin irtonaista lunta, sohjoa ja jääkappaleita. 1 Reunaviivojen sisäpuolella olevasta tien pinnasta on 1-10 % kiinteän lumipolanteon tai jään peittäinä. 2 Tien pinnasta on 10- % kiinteän lumipolanteen tai jään peittäniä. 3 Tien pinnasta on -90 % kiinteän lumipolanteen tai jään peittämä. 4 Tien pinnasta on 90-100 % kiinteän lumipolanteen tai jään poittämä.

2.23 Irtonuinen aines 4. Arviointiperusteet: 0. Tien pinta on täysin kiinteä ja kova eikä irtainta materiaalia (esim. pölisevää lunta) ole lainkaan. - Märkä, sula ajorata. Kuiva, sula ajorata. - Täysin kiinteä jäätikkö. 1. Tiellä on irtolunta tai sohjoa muutaman millimetrin lumisadetta vastaava määrä, joka on mandollisesti kerääntynyt joihinkin ajoradari osiin korkeiksjkjn muodostumiksi. 2. Tiellä on irtolunta tai sohjoa 5- min lumisadetta vastaava määrä. 3. Tiellä on irtolurita tai sohjoa 2-5 cm lumisadetta vastaava määrä. 4. Tien pinta on hyvin paksun sohjon tai irtonaisen lumen peittämä. Irtonaisen materiaalin määrä vastaa yli 5 cm lumisademäärää. 2.24 Liukkaus Arviointiperus teet: 0. Kesäkeli. Kuiva päällyste. 1. Märkä ja sula tienpinta. 2. Hiekoitettu tasainen lumipolanne, muutama pakkasaste. 3. Hiekoittamaton tasainen lumipolanne, muutama pakkasaste. 4. "Pääkallokelj" ilman hiekoitusta. Alijäähtynyt sade. Rinnan yo. havaintojen kanssa suoritettiin itkamittauksia, joita varten kultakin cm. tieosuudelta oli valittu 5 km:n pituinen mittausosuus. Kitkain i.ltauksis ta on noin puolet met si tel Ui ja puolet aukea lla osuudel l Käytetyn mittausmenetelm ^in ilmaisemat kitkakeetoimet (u) luokitoltiin merkityksensä perusteella seuraavasti: u < 0,15 erittäin liukas 0,15 < u < 0, liukas 0, < u < 0,45 tyydyttävä pito 0,47 < u pitävä keli - 2.25 Kelityypit Paljas 0 01 kuiva (lampotila > 0 C, kesa) 02 kuiva (lämpötila < 0 0 C, talvi) Vetinen (paljas) 01 kostea (ei roisku) 04 märkä (roiskuva, vesiliirtovaara) Luminen 05 tuiskuavaa tai kinostunutta irtolunta, osittain paljas 06 tasaisesti irtonaista lunta 07 tasaisesti pakkautunutta lunta, lumipolanne 08 sohjoa

5. Jä inen 09 ei lunta, jääpolanne 10 tuiskuavaa tai kinostunutta irtolunta jään päällä, jää osittain näkyvissä 11 tasainen irtolumi jään päällä 12 vetinen jää, iljanne 13 peilijää, ohut jääkalvo Muu keli 14 suolakura 15 muu (mikä?). Tammikuussa työryhmä päätti tarkentaa ohjeita niin, että ennakkoon pyrittiin torjumaan ainoastaan jääkelien aiheuttamaa liukkautta. Normaalissa talviolosuhteissa kaikilla teillä liukkautta torjuttiin normaalisuolauksen tapaan niin, että lumen kiinnittymistä tienpintaan pyrittiin estämään kevyellä allesuolauksella. Koska Mt 240:n sirotepintauksen paljaanapidossa oli esiintynyt huomattavia vaikeuksia, tien liukkaudentorjunta hoidettiin normaalin suolahiekoituksen tapaan pelkän suolauksen sijasta.

3. TUTKIMUSTULOKSET 3.1 Yleistä Tutkimustulokset käsittävät totutumatiedot työmääristä, työ- ja materiaalikustannuksista sekä tiedot koeteillä vallinneista keliolosuhteista. Kustannukset laskettiin kuukausittaisten suoritemäärien ja materiaalimenekkien perusteella käyttämällä seuraavia yks ikköhintoj a: KA TH Auraus 4.00 mk/jkm 10 mk/jkm Tasaus 6.00 - - 15 - - Sohjonpoist 5.00 - - Suolaus 270 mk/t 3.2 Työmäärät je. kustannukset 3.21 Suolaus Koeteitä suolattiin marraskuun alusta maaliskuun loppuun seuraavasti (merkinnät: ES ennakkosuolaus, NS normaalisuolaus) KG / KM K E RT / K K A 14 1 1-12 1.) 0 100 w 8 -J 0 -J 0 V) 4 MAR JO TA HE MA MAR JO TA HE MA Kuva 1. Keskimääräiset suolaannokset eri kuukausina (kaikki tiet). Kuva 2. Keskimääräiset suolauskerrat eri kuukausina (kaikki tiet)

7. Kuvista 1 ja 2 voidaan havaita, että normaalisuolatuilla teillä käytetyt suola-annokset ovat olleet suuremmat (n. 5... kg keskimäärin) ja suolauskertoja on ollut vähemmän (1...3 krt/kk) kuin ennakkosuolatuilla teillä. Teittäin ja alueittain vastaavat tulokset esitetään kuvissa 3, 4 ja 5. KG/KM KG/KM NORMAALISUOLAUS 0-0 -j ENNAKKOSUOLAUS 180 180 J Vt 160. Vt 160 V) z 140- VtVtKt - 140 Vt 1 81C 41 1 Kt Mt 2vt 240 100-5_ 100- - 1-3 -J 0 (1) 80- Kt 80 lt 55 6 60- - 6o - 40-415 5554 8 40-68 77 8 RANNIKKO VLIMAA SISMAA RANNIKKO VÄLIMAA SISMAA Kuva 3. Keskimaäräiset suola-annokset ja suolauskerrat eri teillä. KG/KM 0 ES, SI.ÄMAA (1) 0 1 100 Is VÄLIMAA ES \.-- RANNIKKO ' E S MAR JO TA HE MA Kuva 4. Keskimääräiset suola-annokset eri kuukausina eri alueilla.

KPL! KK 2o. 1' 18 16 1 - w () -J 0 14 1 SI:M ' NS/ 1o_ VÄLI E2 8 v) 6 N v 4 2 RANN 1 KKO MAR JO TA HE MA Kuva 5. Keskimääräiset suolauskerrat eri kuukausina eri alueilla. Kuvasta 3 havaitaan, että sisämaassa on käytetty suurempia suola-annoksia ja useampia suolauskertoja kuin muualla. Siihen lienee vaikuttanut mannermaisempi ilmasto ja hiljaisempi liikenne. Etelärannikolla käytetyt suola-annokset ovat olleet pienimpiä, mihin ovat vaikuttaneet tarkan työsuorituksen lisäksi kosteahko ilmasto ja vilkas liikenne. Marras-joulukuussa on yleisesti käytetty suurehkoja suolaannoksia (kuva 4). Tähän ovat olleet syinä alkutalven kovat pakkaset ja lumen tulo. Myös maaliskuussa on sisämaassa käytetty suuria suola-annoksia, mutta suolauskertoja on ollut vain pari. Rannikolla ja välirnaa-alueella on normaalisuolausmenetelmässä käytetty yleensä suurempia suola-annoksia ja vähemmän suolauskertoja. Sisämaassa taas enriakkosuolauksessa suolaannokset ovat olleet suurempia, mutta suolauskertoja on ollut keskimäärin yhtä paljon molemmissa menot imissä. Kuvassa 6 on esitetty tiemestaripiireittäin keskimääräiset suola-annokset ja suolauskerrat.

KG/KM 9. SUOLAUSKERTOJA KESKUI: ES 7 0- NS5 : oo- -- - -. -- 2. 83 75 54 73 65 77 66 ri-i 88 85 ES NS ES NS ES NS ES NS ES NS ES NS ES NS ES NS ES NS KUva 6. Keskimääräiset suola-annokset ja keskimääräiset suolauskerrat eri tiemestaripiireissä Kun suola-annoksien suuruutta tarkastellaan tiemestaripiireittäin, joissa yleensä oli molemmat suolaustekniikat käytössä, voidaan (kuva 6) todeta, että muutamissa tiemestaripiireissä käytetyt suola-annokset ovat samaa suuruusluokkaa menetelmistä riippumatta. Tähän ovat olleet syinä mm. se, että ennakkosuolatuilla teillä lumisade on päässyt alkamaan ennen suolausta (väärä ennakointi) tai pakkasta on ollut enemmän kuin -1 C (ES > NS). Myös niissä tiemestaripiireissä, joissa on käytetty enemmän suolaa ennakkosuolatuilla teillä kuin normaalisuolatuilla teillä, ovat syyt siihen olleet edellä esitetyn kaltaisia. Suunnitelman mukaan suolan annostuksessa onnistuneina voidaan pitää Huitt.isten, Porin ja Janakkalan tiemestaripiirejä. Kuukauden keskimääräiset suolauskustannukset kaikilla teillä yhteensä ja eri alueilla olivat seuraavat (kuvat 7 ja 8):

10. MK/KM 40 10 MAR JO TA HE MA Kuva 7. Suolauskustannusten keskiarvot eri kuukausina (kaikki tiet) MKIKM/KK 900 800 700 A 600 ES',.'\.. SISÄMAA/ / JUU NS' 400 0 0 RAIKK0. 1 100 NS VÄL 1 MAA MAR JO Kuva 8. Kuukauden keskimääräiset suolauskustannukset eri alueilla.

11. Keskimääräiset suolauskustannukset eri teillä olivat puolestaan seuraavat (kuva 9) MK/KM/KK NORMAALI SUOLAUS MK/KM/KK ENNAKKOSUOLAUS 0 0 400 400 0 0 0 0 100 RANNIKKO VLIMAA SISMAA RANNIKKO VÄLIMAA SSÄMAA Kuva 9. Keskimääräiset suolauskustannukset (mk/km/kk) eri teillä. Pelkästään suolauksen osalta on ennakkosuolausmenetelmä maksanut noin % enemmän kuin normaalisuolausmeneteirnä. Suolaus on ollut kalleinta sisämaassa ja halvinta ranni- kolla (kuvat 8 ja 9). Alueesta riippumatta suolaus on tullut maksamaan eniten marras-joulukuussa. 3.22 Muut kunnossapitotyöt Liukkaudentorjuntaan talvella liittyy oleellisesti myös lumen- ja sohjonpoisto, joiden tarve riippuu myös suolauksesta. Auraus- ja sohjonpoistomäärät esitetään kuvissa 10...12.

JKM/KM O A-AURAUS IJONPOI STO L.. MAR JO TA MA 1\uv 10. uraus ja sohjonpoistomäärät eri kuukausina (kaikki tiet 1. JKM/KM NORMPALISUOLAUS JKM/KM ENNAKKOSUOLAUS r' vt 16 Vt 3 Vt 14 14 - vt 12 Kt 10 12.. - 10- - 10- vt 8 2 8-6- -... Vt 6 Vr RANNIKKO VLIMAA SISMAA RANNIKKO VÄL.IMAA SISÄMAA Kuva 11. Keskimääräiset aurausmärät (jkm/ eri teillä. JKM/KM JKM/KM NORMAALISUOLAUS " ENNAKKOSUOLAUS 10. 10. 8 vt Vt 8 vt 4 v 6 vtvtvt Kt [1 6 8 10 241 VtVt 4 Kt Kt 52Mt55 2 1 14/hi Iii 2 [11 RANNIKKO VLIMAA SISÄMAA RANNIKKO VÄLIMAA SISÄMAA Kuva 12. Kesi.iiiäräiset ohjonpoistornäärät (jkri/km) eri teillä.

13. Aurausta on suoritettu eniten joulu-tammikuussa. Sisämaassa auraustarve on ollut huomattavasti suurempi kuin muilla alueilla (yli 2-kertainen normaalisuolauksessa). Hankalin aika näyttä olleen alkutalvesta, jolloin aurauksen ja sohjonpoislon määrät ovat olleet kääntäen verrannolliset (marras-joulukuu). Joulu-tammikuun suuret aurausmäärät osoittavat, ettei keskitalven aikaan suolaamalla onnistuta pitämään teitä paljaana runsaan lumen tulon ja pakkasten vuoksi. Ennakkosuolauksessa sohjonpoistokustannukset ovat koko talvikauden ajan olleet jonkin verran suuremmat kuin normaalisuolauksessa (kuva 13). Aurauskutannukset taas ovat yleens. olleet samaa luokkaa tai suuremmat normaalisuolauksesa (lukuunottamatta tammikuuta) 1- M 100 90 80 70 j :: 40 0 A=AURAUS 1 STO 'Ii] ESNSESNS ESNSLSNS ESNSESNS ESNSESNS ESNSESNS MAR JO TA lie Kuva 13. Auraus- ja sohjonpoistokustannusten keskiarvot eri kuukausina (kaikki tiet). Kuvissa 14 ja 15 on esitetty keskimääräiset aurauskustannukset ja sohjonpoistokustannukset eri teillä ja alueilla.

14. MK/KM/KK MK/KM! KK 110 100 90 80 70 60 40 10 110 1 00 90 80 70 60 40 10 RANNIKKO VÄLI1AA SISÄMAA RANNIKKO VÄLIMAA SISÄMAA Kuva 14. Keskimääräiset aurauskustannukset (mk/km/kk) eri teillä. MK/KM/KK MK/KM/KK 40 40 10 iiij RANNIKKO VÄLIMAA SISÄMAA RANNIKKO VÄLIMM SISÄMAA Kuva 15. Keskimääräiset sohjonpoistokustannukset (mk/km/kk) eri teillä.

15. SisämaaSSa keskimääräiset aurauskustannukset ennakkosuolatuilla teillä ovat olleet pienemmät kuin välimaassa olleilla teillä (kuva 14). Sohjnpoistokustannukset ovat olleet samaa luokkaa molemmilla alueilla (kuva 15). Normaalisuolatuilla teillä keskimääräiset auraus- ja sohjonpoistokustannukset ovat kasvaneet siirryttäessä rannikkoalueilta sisämaahan päin. 3.23 Liukkaudentarjunta yhteensä Kuvassa 16 cn esitetty talvihoidon kokonaiskustannusten jakautuminen eri osatekijöihin eri kuukausina. MK/KM Ei SUOLAUS 600 SOHJONPOISTO [1111] TASAUS 0 AURAUS 400 7 6-665 0 -- -- ES -- ---- --- NS 0 68-38 100 1 10 7O 21 23 7O 65 1-1 NS ES NS ES NS ES NS ES NS ES MAR JO TA HE MA Kuva 16. Talvihoidon kokonaiskustannukset ja kustannusten jakautuminen eri osatekijöihin. Kuva 16 perusteella voidaan todeta, että suolauksen osuus koko liukkaudentorjunnasta on ollut lähes 3/4. Ennakkosuolaus on tullut koko talvikauden aikana maksamaan n. % enemmän kuin normaalisuolaus. Liukkaudentorjunta on tullut selvästi kalleirnmaksi sisämaassa, varsinkin alkutalvesta (kuvat 17 ja 18). Tähän

16. ovat vaikuttaneet lähinnä suuret suola-annokset. Normaalisuolatuilla teillä ovat myös aurausmäärät olleet suuremmat kuin muilla alueilla. 1000 MK/KM/KK 900 800 ES/'\ 700 SISMAA,.' 600 NS' MAR JO TA HE MA Kuva 17. Talvihoidon keskimääräiset kokonaiskustannukset eri kuukausina eri alueilla. MK! KM! KK MK! KM! K K AUS 0 0 400 400 0 0 0 0 II II RANNIKKO VÄLIMAA SISMAA RANNIKKO VLIMAA SISMAA Kuva 18. Talvihoidon keskimääräiset kokonaiskustannukset eri teillä.

17. Talvihoidon kokonaiskustannuksia tiemestaripiireittäin tarkasteltaessa voidaan todeta, että niissä tiemestaripiireissä, joissa molemmat suolaustekniikat ovat olleet käytössä, kustannukset ennakkosuolatuilla teillä ovat selvästi suuremmat kuin normaalisuolatuilla teillä (kuva 19). Porin ja Janakkalan tiemestaripiireissä kustannukset oi/at olleet likimain saman suuruisia molemmilla menetlmillä. MK/KM/KK 0 nj 0) Q SUOLAUS SOHJONPOISTO ffl1j TASAUS AURAUS 400 '-4 0 r4 1 0 ES NS ES NS ES NS ES NS ES ES NS ES NS ES NS ESNS Kuva 19. Keskimääräiset talvihoidon kokonaiskustannukset ennakko- ja normaalisuolatuilla teillä eri tiemestaripiireissä.

3.3 Liukkaudentorjunnan laatu 3.31 Tien pinnan pito Tien pinnan pito määritettiin sekä mittaamalla kitka- mittarilla että arvioimalla. Tulokset esitetään kuvissa ja 21. Kuvan perusteella voidaan todeta, että keskimäärin koko taivikauden on ollut pitävä keli sekä ennakolta että normaalilla tavalla suolatuilla teillä. Pitv(i tyyd. pi to liukas eritt.liuk. MAR JO TA HE MA Kuva. Keskimääräinen kitkaarvo eri kuukausina. 100 90 80 70 60 D PITÄVÄ KELI Qllh[ TYYO.PITO LIUKAS ERITT.LIUKAS 40 10 ESNS ESNS ESNS ESNS ESNS MAR JO TA HE MA Kuva 21. Kitkahavaintojen jakautuminen (%) eri luokkiin eri kuukausina.

19. 1 00 90 80 70 60 Kt- Kt If-\Fs-,+-V4- If 00 90 80 70 60 vv VtVt vt rl LIUKAS rli' PITJVÄ D f(eli 0,45...1 mii TYVO. ' PITO 0,3l...0, 1 5 0,15...0,. ERITT. LIUKAS ALLE 0,15 40 40 ii.j 10 RANNIKKO VLIMAA SISÄMAA RANNIKKO VÄLIMAA SISÄMAA Kuva 22. Kitka-arvohavaintojen jakautuminen (%) eri luokkiin eri teillä. Syksyn ja kevään liukkauden kelien torjuntaan ennakkosuolausmenetelmä on soveltunut normaalisuolausmeneteirnää paremmin (kuva 21). Sen sijaan keskitalvella normaalilla tavalla suolatuilla teillä on tien pinnan pito saattanut olla jopa parempi kuin ennakolta suolatuilla teillä. Alueellisesti tuloksia tarkasteltaessa näyttää kitkamittausten perusteella eniten pitäviä kelejä olleen rannikon ja sisämaan välivyöhykkeellä (kuva 22). Rannikolla nopeat sään vaihtelut ovat vaikeuttaneet etenkin ennakkosuolausta. Sisämaassa taas ennakkosuolaukseen sopiva keli on varsin lyhyt. AB- ja SIP-pintaisia teitä tarkasteltaessa ovat tammi- kuun ja joulukuun tuloksia lukuunottamatta kitka-arvot poikenneet toisistaan alle 10% (kuva 23). Joulukuussa on AB-teillä ollut paremmat ja tammikuussa huonomraat kitka-arvot kuin SIP-teillä. Yleensä ovat sekä sirotepintaisten että ABpintaisten teiden kitka-arvot olleet riittävän korkeat eikä merkittävää eroa tuloksissa keskimäärin ole havait- tavissa. Joulukuun tuloksista on kuitenkin lievästi havaittavissa SIP-pintaisten teiden ongelma lumikelillä.: pinta on vaikea puhdistaa lumesta.

. KI TKA-ARVO 0,9- vtl - Mt2kO (sip) Pitv- 0,8. kel i 0,7-0,6 Vt10,F0RSSA/ // /1 VtlO,MARTTILA (sip) 0,5 Tyydyt. 0,4 p1 to ---0,3 Liukas 0,2 Eritt. 0,1 ii ukas MAR JO TA HE MA Kuva 23. Kitka-arvot sirotepintaisilla teillä (Mt 240, Vt 10 Marttila) ja eräillä AB-päällysteisillä teillä (Vt 1, Vt 10 Forssa). Kuvassa 24 esitetään subjektiivisten liukkausarvioiden jakautuminen (%) eri luokkiin eri kuukausina. Subjektiivisten havaintojen perusteella näyttää ennakkosuolatuilla teillä olleen yleensä hieman paremmat keliolosuhteet kuin normaalisuolatuilla teillä. Märkien kelien osuus on ennakkosuolatuilla teillä etenkin marraskuussa ollut suurempi kuin normaalisuolatuilla teillä, mikä on luonteenomaista ennakkosuolaukselle. KES1KELI, KUIVA PÄLLYSTE 90 80 70 60 IMÄRKÄ JA SULA TIENPINTA HIEKOITETTU LUMIPOLANNE HIEKOITTAMATON LUMIPOLANNE 1 PÄÄKALLOKELI, ALIJÄÄHTYNYT SADE 40 10 ES NS ES NS ES NS ES NS ES NS MAR JO TA HE MA Kuva 24. Subjektiivisten liukkausarvioiden jakautuminen (%) eri luokkiin eri kuukausina.

3.23 Muut arviot kelistä 21. Muita keliarvioita olivat - kiinteä lumi- ja jääpeite - raiteisuus - kelityyppi Niiden osalta tulokset esitetään kuvissa 25...28. NORMAALISUOLAUS ENNAKKOSUOLAUS Ei juuri lainkaan kiinte lumi- ja jpei tett 1 00 90 80 70 60 40 10 00 90 80 70 60 40 10 1-1O tienpinnasta lumipolanteen tai jn peittm 1O- tienpinnasta kiinteän lumipolanteen tai jn peitt 5O-9O ' tienpinnasta kiinteän lumipolanteen tai jri peittm 5O_9O0/ tienpinnasta ki inten lumipolanteen jn peittm RANNIKKO VÄLIMAA SISÄMAA RANNIKKO VÄLI%AA SISÄMAA Kuva 25. Kiinteän lumi- ja jääpeitteen havaintojen jakautuminen (%) eri teillä. NORMAALI SUOLAUS ENNAKKOSUOLAUS 10' 9 OO 90 A Vt Vt VtVt Vt 16 23 9 Ei havaittcvissa raiteita Raiteet juuri Ja 11111 juuri havaittavissa 8 ' 7' 6 5 4 3 2 80 70 60 40 Suurelle osalle tiest muod. syvät, mutta matalat ja loivat raiteet Suurelle osalle tiest muodostumassa verrattain syvät raiteet Tie on crittain pahasti raiteistunut 10 RANNIKKO VÄLIMAA SISÄMAA RANNIKKO VÄLIMAA SISÄMAA Kuva 26. Raiteisuushavaintojen jakautuminen (%) eri teillä.

22. Rannikkoseudun ennakkosuolatuilla teillä on ollut vain vähän kiinteää lumi- ja jääpeitettä sekä raiteisuutta (kuvat 25 ja 26). Sisämaassa on ollut tienpinnalla enemmän kiinteää lumi- ja jääpeitettä. Tämä johtuu siitä, että sisämaassa ilmasto on mannermaisempaa. Keskitalvella pakkaset ovat yleensä niin kovia, ettei teitä pystytä pitämään suolan avulla paljaana. Kelityyppihavaintojen perusteella (kuvat 26 ia 27) voidaan todeta, että ennakkosuolatuilla teillä lumisten ja jäisten kelien osuus on lisääntynyt ja paljaan tieninnan osuus on vähentynyt mentäessä rannikolta sisämaahan. Normaalisuolatuilla teillä eniten jääkelejä on ollut sisämaahan päin mentäessä. Kaikilta teiltä ei kuitenkaan ole voitu esittää kelityyppihavaintojen jakautumaa puutteellisten lähtötietojen vuoksi. 0 0 AJORATA MORMAAL 1 SUOLAUS Eli NAKKO SUO LAU S k'i- Wt \Jt t!.-\i.- t14- PALJAS 1 00 90 80 70 60 4O 10 ) ) ) 3 0 0 VETINEN LUMINEN JINEN SUOLAKURA RANNIKKO VLIMAA SISÄMAA RANNIKKO VÄLIMAA SISÄMAA Kuva 27. KelityyppihavaintOjcfl jakautuminen (%) eri teillä koko ajoradalla.

U RAT 23. NORMAALI SUOLAUS ENNAKKOSUOLAUS 1 00 90 Kt Kt Vt vt 00 90 A VtVt VtVt Vt EI PALJAS 80 70 80 70 111111 VETINEN 60 60 LII LUMINEN LQ L+0 10 10 fl SUOLAKURA RANNIKKO VLIMAA SISMAA RANNIKKO VLIMAA SISMAA Kuva 28. Kelityyppihavaintojen jakautuminen (%) eri teillä unen kohdalla.

24. 4. TULOSTEN TARKASTELUA Liukkautta torjuttssa on suolauskertoja ennakkosuolauksen piiriin kuuluvflla Leillä ollut 1,5-2 kertaa enemmän kuin normaalisuolauksen pariin kuuluvilla teillä. Liukkaudentorjunnassa käytetyt suola-annokset ovat olleet ESteillä yleensä noin 10% pienemmät kuin NS-teillä. Alueellisesti liukkaudentorjuntatuloksia tarkasteltaessa näyttää sisämaassa tarvitun eniten ja rannikkoseudulla vähiten suolausta. Merkittävää on, että sisämaassa käytetyt suola-annokset ovat olleet yleensä lähes 2-kertaa 1 suuremmat kuin vastaavat suola-annokset rannikkoalueella. Teiden pitämiseksi liukkaudentorjunnan yhteydessä lumesta ja sohjosta vapaana tarvituissa auraus- ja sohjonpoistomäärissä on ollut samansuuntainen poikkeavuus alueellisesti kuin suolauskertamäärissäkin. Ennakkoon suolatuilla teillä oli marraskuussa parempi pito. Normaalilla tavalla suolatuilla teillä oli 2-kertaa enemmän erittäin liukkaita kelejä. Vaikka ennakkosuolaus on tällöin tullut 80 mk/km kalliirnmaksi, voitaneen sitä siitä huolimatta pitää edullisena menetelmänä tuona ajankohtana. u Joulu-, tammi- ja helmikuussa ei eri menetelrnillä aikaansaaduilla eroilla tienpinnan pidossa voida katsoa olevan kuin lievästi merkitystä. Koska ennakkosuolaus osoittautui joulukuun lumikeleillä vaikeaksi toteuttaa, eikä sitä useissa tapauksissa ollut mandollistakaan toteuttaa runsaan lumentulon takia, siirryttiin tammikuun puolessa välissä käyttämään ennakkosuolausta vain jääkelien torjumiseksi ES-teillä. Muutoin käytettiin normaalisuolausmenetelmää. Tästä oli seurauksena, että suolauskustannuksissa ei enää ollut merkittävää eroa. Kuitenkin ES-teillä vallitsi edelleen lievästi paremmat keliolosuhteet, eikä esimerkiksi erittäin liukkaita kelejä esiintynyt helmi-maaliskuussa enää lainkaan, joita sitä vastoin NS-teillä oli. Tästä on vedettävissä se johtopäätös, että runsaan lumentulon kausina, varsinkin pakkassäillä, ei kannata lähteä kesken lumisadetta suolaamaan, vaan poistetaan ensin lumi (auraustarkkuuteen asti) ja suolataan vasta sitten. Sen sijaari, jos tienpinnalle tulisi ilman kosteudesta tai sulamisvesistä johtuvaa jääliukkautta, katsottiin sen torjuminen mielekkäirrnäksi ennakkosuolauksella.