Maarit Tamminen-Sutac KASVAMISEN KIPEÄ KAUNEUS runoja
Kasvamisen kipeä kauneus Maarit Tamminen-Sutac Kuvat: Maarit Tamminen-sutac, Mari Mäkelä, Teuvo Littunen Ulkoasu: R. Penttinen Kustantaja: Mediapinta, 2010 ISBN 978-952-235-225-5
1. Unelmia onnesta ja onnen sirpaleita 5
6
KANSSASI Sinun kanssasi minä tahtoisin kauas kulkea kukkia poimia, silmäni sulkea Sinun käteesi minä tahtoisin hellästi tarttua kanssasi aikuisuuteen varttua Suutasi tahtoisin pienesti maistaa sateessa tanssia, kun aurinko paistaa Tahtoisin tarttua takkuisiin hiuksiisi toivon sinun tulevan yöllisiin uniini Niin paljon minä haluan, enkä kuitenkaan mitään tahtoisin rakastaa, enkä kuitenkaan ketään Tahtoisin vielä ihan vähän; tule viereeni nyt, lähelle tähän 7
8
MORSIAN Minä kauniissa valkeissa vaatteissa, morsiamena kukat käsivarrellani huntu hurmaava hiuksillani -suoraan häistä heräten arkun äärelle kääntyen kohti kuolemaa haavat käsivarsillani risut,piikit hunnussani Haudan äärellä hiljaa murhaan mielikuvani tapan tietoni turhina tallaan tekopyhän itsestäni helmaani poljen pyhän paremmuuteni silvon suuret toiveeni Käännyn kyyneleet kasvoillani kohti kaipaamaani kaunista kotia tanssiakseni aamuun asti juhliakseni löytämääni elämää jossa minulla on oikeus olla... se, joka olen. 9
MENNYTTÄ Ei enää yhden yhtäkään järkevää ajatusta tuosta ihmisestä ei tunnemuistoja pintaa syvemmälle Sitähän se oli että pelätä piti nyrkkiä ja harjanvartta minä en kai osannut olla tyytyväinen rakkautta ja romantiikkaa olisin halunnut Runoja rustaamalla ja roskiin repimällä on sielun haavat hoidettu itkut itketty vihakin on poissa Muistot haudattu syvälle korpimaahan Luurankoja en ala tieten tahtoen etsimään ei niitä tunnistaisi enää 10
KIRJE Rakas Jeesus Jumalan Poika, ollessani ahdingossa olen kovimman kautta oppinut puolustamaan itseäni ja lapsiani ja lähtemään pois kuten tein väkivallan yltyessä väsyneenä keräsin viimeiset voimani Mutta Jeesus, minä en ole tuollaisessa ahdingossa nyt, en enää mitä voisin siihen edes verrata Ethän Sinä halua minun joutuvan toisenlaiseen ahdinkoon enää yksin lapsineni nimesi tähden? Herra, minä olen jo sisäisessä ahdingossa, eikö se riitä? Siinä on minulle kyllin äitinä ollakseni riittävän vahvana Eikö se tosiaan riitä mitä lakisi omassatunnossani sanoo sillä tiedän sisimmässäni että lakisi on suurempi kuin aikansa kirjoitukset 11
Ja jos Sinä tulisit tänne nyt ensimmäisen kerran tiedän että puhuisit minulle toisin kuin 2000 vuotta sitten ja Sanasi olisi ihmistenkin suussa sävyisämpi minun ymmärtää 12
KIVUN LAPSET Helpolla eivät ole elämästä päässeet minun pikkuiseni kaksi vanhimmaista nuo tervetulleet ja toivotut suuresti rakastetut Kiviä ja mutkia jo elämän alkutaipaleella rakkautta ja lohtua äidin itkuisesta sylistä hakeneet ja turvaansa pettyneet Olisin antanut kaikkeni ja paljon enemmän annoin sen mitä pystyin ja se oli silloin kaikkeni - tuo suruni ja kipuni Voiko surusta ja kivusta kasvaa kaiken kestäviä iloisia lapsia? Keskeneräisiä siipirikkoja joita vain Jumalan rakkaus voi kantaa maailman tuulissa 13
JUNASSA Alkutaipaleemme junamatka varsin merkillinen ei yhteistä kieltä ei yhteistä ymmärrystä Niin hän vain tuli elämääni kulki vuosia vierelläni antoi tukensa ja rakkautensa rikkinäisenä, keskeneräisenä Tuki silloin kun minulla oli vaikeaa antoi kaiken vähästään ja koko suuren sydämensä täynnä rakkautta Ja hänestä minä eksyin kauas pois - löytääkseni samaan junaan takaisin 14
YMMÄRRYS Siinä hän nyt seisoo silmät teelautasina suussaan sammakoita Omissa luuloissaan ja mielikuvissaan menettämisen pelon hallitsemissa harhoissaan ajaa minua kauemmaksi Kunpa en ymmärtäisi mutta kun minä ymmärrän Kunpa voisin lähteä mutta kun en voi Aina ajettuani hänet ulos kuin roskan häpeän kun hän tulee ja tuo tullessaan avun turvan ja lohdun rakkaudellaan Hän tuntee niin syvästi ja minä teen samoin Tarvitsemme toisiamme me kaksi läheisriippuvaista Minä ymmärrän 15
KIITOLLINEN KOLMANNESTA Siinähän tuo oli punainen viiva tikussa positiivista se väitti ties monettako kertaa Minä en olisi uskonut Siinähän tuo kasvoi vatsa pyöreäksi kolmatta kertaa Minä en olisi tahtonut ja pelkäsinkin vielä Siinähän tuo syntyi terveenä kuitenkin ja valloitti kaikki elämänsä ihmiset vaatimattomasti vakuuttaen olevansa olemassa siksi, että me rakastaisimme häntä ja hän meitä. Ja voi kuinka me rakastammekaan! 16
SUOTHAN HERRANI KUULLA PYYNTÖNI Annathan rakkaani olla Sinun omasi Sinun tielläsi Kun rakkaani kulkee Sinua kuunnellen ja oppii hän ymmärtää ja löytää Sitä kautta minäkin voin saada sen kasvun mitä Sinä Herra minulle haluat Ja koska Sinä olet antanut rakkauden voin puhjeta sisimmässäni täyteen kukkaan - kuten olet aina halunnut 17
18