kirjaintyypit Suomalainen kirjainmuotoilu 1920 1985 RPS-yhtiöt Helsinki

Kadonneet Markus Itkonen kirjaintyypit Suomalainen kirjainmuotoilu 1920 1985 RPS-yhtiöt Helsinki

Sisällys Aalto-yliopiston julkaisusarjat DOCTORAL DISSERTATIONS 85/2012 ISSN 1799-4934 Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Median laitos 1. Johdanto 11 1.1 Tutkimustilanne 12 1.2 Tutkimusmenetelmät ja aineistot 13 Aineiston aikarajaus 13. Aineiston sisältörajaus 14. 1.3 Tutkimuskysymykset 15 1.4 Termejä 16 2. Kirjainmuodot tutkimuksen kohteena 17 2.1 Typografia, tekstaus, kalligrafia 17 Mitä typografia on? 17. Typografiset kirjaimet 19. Tekstauksen eri merkitykset 19. Kalligrafia 21. 2.2 Typografian tutkimuksen alueita 22 Luettavuustutkimuksesta 23. Historiatutkimuksesta 23. Käytön tutkimuksesta 24. Mielikuvatutkimuksesta 24. 2.3 Tyylihistoria ja kirjaintyyppien luokittelu 24 Luokittelun vajavuuksia 24. Tekotavan ja tyylin suhde 26. Typografia ja taitto Markus Itkonen Kuvien reproduktio Markus Itkonen ja Kari Lahtinen Painotyö Paintek Pihlajamäki Oy, Helsinki 2012 Sidonta Saarijärven Offset Oy ISBN 978-952-5001-16-7 www.julkaisija.fi 3. Typografian ja tekstauksen käytänteitä Suomessa 28 3.1 Graafisen alan ammateista ja koulutuksesta 28 Latojien roolin kutistuminen 29. Yhdistyksiä, liittoja ja käyttögraafikon ammatin synty 30. 3.2 Oikeanlaisia painokirjaimia etsimässä 30 Antiikva voittaa fraktuuran 31. Paluu klassismiin 31. Näkökulmia kansalliseen 32. Käsitys kansallisesta alkaa muuttua 33. Uuden typografian tulo Suomeen 34. Uudesta typografiasta muovautuu funkis 35. Klassismia jälleen kerran 38. Keskustelu kuihtui kirjapainotekniikan alle 39.

3.3 Tekstattuja tyylejä 40 Art deco ja sen lähityylit 41 Konstruktivismi, Bauhaus-tyyli ja uusi typografia 44 Päätteetön kaksivahva 47 Script 51 Pensselityyli 55 Tasakärkityyli 58 Muotopuoli kulmikas tyyli 59 Kulmikas kaiverrettu tyyli 62 Tekstauksen katoaminen 64. Kilpimaalarien tekstaamat tyylit 64. 1960-luvun pienet valaistut kilvet 68. 3.4 Neonvalomainosten kirjaintyylit 69 Neonvalomainoksen valmistus 69. Oy Suomi Neon ja sen kirjainmallisto 69. Katukuvan kirjaintyylejä 30-luvun Helsingissä 72. Myöhempiä tyylejä 73. Neonkulttuurin rappeutuminen 75. 3.5 Kirjaintyylejä kansallisissa yhteyksissä 76 Tuotemerkkien logotyyppejä 76. Yhtiöiden logotyyppejä 81. Valtionyhtiöitä 82. Vanhat matkailujulisteet 84. Rahojen kirjaintyyleistä 85. Postimerkkien kirjaintyyleistä 85. Päätelmiä 86. 3.6 Kirjaintyyppien valmistusmahdollisuudet Suomessa 88 Metallikirjakkeiden valmistus patriisien ja matriisien avulla 88. Metallikirjakkeiden valaminen ostomatriiseja käyttäen 89. Metallikirjakkeiden valaminen stereotypiamatriiseja käyttäen 89. Latoma- ja valinkoneiden yhdistelmät 89. Valoladonta 90. Siirtokirjaimet 90. 3.7 Naapurimaat: Ruotsi 90 Waldemar Zachrisson ja Nordisk antikva 90. Akke Kumlien 91. Karl-Erik Forsberg 92. Bo Berndal 93. 3.8 Naapurimaat: Viro 94 Kansallisen tyylin synty 94. Tyylin säilyminen ja uusi nousu 96. 4. Suomalaiset kirjaintyypit ja kirjaintyyppisuunnitelmat 97 4.0 Taustaksi 97 4.1 Kalevala-kirjakkeen koeversio (Akseli ja Jorma Gallen-Kallela, 1932) 99 Tyylilliset tavoitteet 99. Jorma Gallen-Kallelan opintomatka 102. Tekstaustaito ja käden jälki luonnoksissa 102. Kirjainmuotojen kehitys keväällä 1930 104. Syksyn 1930 luonnokset 108. Pyrkimys epätäydellisyyteen 110. Suunnitelmat kirjakkeiden valmistamiseksi 111. Valukoneen tai -laitteen mysteeri 115. WSOY:n koneita ja kalustoa 116. Kirjakkeiden antamat vihjeet 117. Koekirjakkeiden arviointia 118. Samaan aikaan muualla 120. Päätelmiä 121. 4.2 Autojen rekisterikilpien kirjaintyyppi (1935) 122 Alkuvaiheiden muodikkaat kirjaintyypit 122. Kohti parempaa luettavuutta 123. Merkistön piirteitä 125. Valmistustavan vaikutuksia 126. Rekisterifontin lisätehtävä 127. Moottoripyörien kilpikirjaintyypit 127. 4.3 Bio Rexin ja Lasipalatsin modernistiset kirjaimet (Kokko Revell Riihimäki 1936) 129 Modernismi ja geometrisyys 130. Modernismin yksiaakkostoiset kokeilut 131. Eroja 132. 4.4 TVH:n tienviittojen kirjaintyyppi (1938) 134 Uudistuksen vaiheita 134. 1900-luvun alkuvuosikymmenten groteskit 136. Saksan opasteiden DIN 1451 138. Todennäköisempi esikuva 139. TVH:n erikoispiirteitä 140. Numerot 141. Viittatekstien varhaisia valmistustapoja 142. Vuoden 1964 viittauudistus 142. Merkkiparitaulukko 143. 4.5 Sparta (Urpo Timberg, 1958) ja Oy Wulff Ab:n kilpailu Somistajayhdistyksen jäsenille 145 4.6 Square (Erkki Pennanen ja Kari Lilja, 1972) 149 Moduuliajattelua 149. Modernistinen malli ja sen jalostajat 151. Merkkien anatomiaa 152. Aikansa edustaja 153. Mecanorman kilpailu 154. 4.7 HKL:n linjanumerot (Esko Miettinen, 1977) 155 Frutiger loi opastekirjaintyypeille uuden mallin 157. Linjanumerot verrattuna Frutigeriin 158. Linjanumeroiden katoaminen 159. 4.8 Heikki Arvelinin kirjaintyypit ja kirjaimistot (1980-luvun alku) 160 Arvelin Script 160. Arvelin Cyrillic / Consta Cyrillic 162. Arvelinin julkaisemattomia kirjaimistoja: nimetön antiikva ja Finnic 163. 4.9 Mic Mac -aakkoset (Heikki Kastemaa, 1985) 166 Postmodernin tunnuspiirteet typografiassa 166. Mic Mac -aakkosten yhteys postmodernismiin 168. 4.10 Kirjaimistoja ja muita suunnitelmia 170 Olof Erikssonin kirjaimistot (1961 ja 1963) 170. Erkki Ruuhisen kirjaimistot (1966) 173. Yksittäisten kirjainten tai sanojen muokkaaminen: Pekka Loiri 177. Topi Vikstedtin unelma suomalaisesta antiikvasta 178. Vikstedtin antiikvakirjainten juuret 181. 5. Päätelmät 184 Tarkempaa tietoa Kalevala-kirjakkeen synnystä 184. Kirjaintyyppien kirjava tekijäkunta 185. Kekseliäisyys ja valmistustapojen moninaisuus 185. Muita erityispiirteitä 185. Tyylihistoriallinen kehitys 186. Tekstaustyylien vaikutus 187. Kansalliset piirteet 187. Suomi kirjainmuotoilumaana 188. Tulevien tutkimusten lähtökohdat 188. Olemme kirjaintyyppien ympäröimiä 188. Lähteet 190 Kuvalähteet 196 Henkilöhakemisto 198 Kirjaintyyppihakemisto 200 Tiivistelmä 202 Abstract 203

3 TypOgRAfIAN ja TEkSTAukSEN käytänteitä SuOmESSA TEkSTATTujA TyyLEjä 16. Katumainostolppa Helsingissä 1920-luvun alussa. Strengbergin mainoksen tekstaus (ylinnä) on konstruktivistista, kahdessa muussa mainoksessa on art decon ja Plakatstilin piirteitä. Seuraava luokitteluni sisältää tunnistettavia tradition murtaneita tyylejä. Nuo tyylit poik - keavat merkittävästi tavallisista kirjatypogra - fiaan luoduista painokirjaimista. Kirjaintyylien perinteinen luokittelu ei sovellu niihin; kutsunkin noita tyylejä osin taidehistorian tyylikausien nimillä, osin taas itse muotoilemillani kuvailevilla nimillä. 40 3.3 Tekstattuja tyylejä Graafisen alan eri tehtävistä tekstaus on lähimpänä kirjainmuotoilua. Tekstaustaitoa tarvitsivat 1960-luvulle asti muun muassa mainosgraafikot, julisteita tai kirjankansia tehneet graafikot, somistajat ja kilpimaalarit. Tekstaamiseen on kannustanut se, että otsikkokokoisten kirjaintyyppien valikoima on kirjakkeiden suuren painon ja säilytysongelmien takia aina ollut suppeampi kuin leipätekstikokojen. Lisäksi tekstaajia ovat vuosikymmenestä toiseen kiinnostaneet uusimmat kirjaintyylit, ja tekstaaminen on ollut yksinkertaisin ja usein ainoa keino saada sellaiset käyttöön. Usein tekstaus oli myös kiinteä osa suurempaa kuvapintaa ja muodosti siten kuvan kanssa yhtenäisen, käsin tehdyn kokonaisuuden. Jos painomenetelmänä on ollut litografia, kuten julisteissa usein oli, tekstaus on tehty suoraan painolaattana käytetyn kiven pintaan. Keskeisten Suomessa tekstattujen tyylien tarkastelu antaa pohjaa varsinaisten kirjaintyyppien tarkastelulle. Tekstatut tyylit kertovat, millaiseen graafiseen ympäristöön itse kirjaintyypit syntyivät. Ne antavat myös pohjatietoa kysymykseen, onko Suomessa suunniteltu kirjaintyyppejä, joiden tarkoitus olisi ollut korvata tietyntyylinen tekstaus. Art deco ja sen lähityylit (1920- ja 30-luku) Art deco oli maailmansotien välinen suosittu tyyli myös tekstauksessa ja graafisessa suunnittelussa. Se oli osa modernismia sen esteettisempi ja kaupallisempi vaihtoehto. Karumman, vallankumouksellisemman ja epäkaupallisemman vaihtoehdon muodostivat konstruktivismi, Bauhausin typografia ja Jan Tschicholdiin henkilöitynyt uusi typografia. Art decon kirjaimet pohjautuivat pyöreisiin geometrisiin muotoihin, kun taas konstruktivistiset kirjaimet olivat kapeita ja keinotekoisen kulmikkaita, tiettyyn vakiomuotoon pakotettuja. Kuten Heller ja Fili (2004) ovat osoittaneet, art deco -tekstaustyylit ovat olleet erilaisia Keski-Euroopan eri maissa. Konstruktivismi, Bauhausin typografia ja Tschicholdin modernismi on helppo rajata pois art decosta, mutta jäljelle jää vielä sellaistakin modernismia, josta puuttuu art decon lievä leikillisyys tai koristeellisuus. Etenkin Alankomaissa nähtiin 1930-luvulla hyvin leveitä art decoon vivahtavia kirjaimia, joissa korostuivat horisontaaliset viivat. Art deco näyttää tehneen läpimurtonsa suomalaisessa tekstauksessa noin 1925, mutta siihen vivahtavia tai sitä enteileviä tekstauksia oli jo aiemminkin: sellaista on Adolf Bockin risteilyjulisteessa vuodelta 1924 ja muutamissa 1920- luvun alun katumainoksissa, jotka näkyvät tuolloin otetuissa katukuvissa. Alankomaiden leveiden kirjainten ohella ra- 17. 18. Helsingin postitalon neonvalot (1938, uusittu) ja Porin rautatieaseman kirjaimet (1937) ovat alankomaalaisen art decon tapaan leveitä. 41

3 TypOgRAfIAN ja TEkSTAukSEN käytänteitä SuOmESSA TEkSTATTujA TyyLEjä 63. Ad Lib -kirjaintyyppi. Freeman Craw, 1961. 60 61. Kirjan suojapäällys. Martti Mykkänen, 1958. 62. Ulano-kalvosta leikatuin kirjaimin tekstattu kirjan nimi. Matti Louhi, 1968. Matti Louhi on suunnitellut kaikki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan romaanien kannet samaa kuvitus- ja tekstaustyyliä käyttäen. Sarja on alkanut jo 1968 teoksesta Huonemiehen poika. Tekstaustyyli on tahallisessa kömpelyydessään huomiota herättävä. Kirjaimet on leikattu puukolla ulano-kalvosta, jonka avulla perinteisessä reprotyössä tehtiin suuria väripintoja. Louhen mukaan kansiin valikoitui ensin puuleikkaustyyppinen kuvitustyyli, ja sen jälkeen hän siirsi saman tyylin kirjan nimeen. Hän sanoo pitäneensä lähtökohtanaan, että tekstiblokki itsessään on kuvitus, kannen kakkoskuvitus. Kirjaintyylin tietoisia malleja tai vaikutteita hän ei osaa nimetä.¹²⁰ Amerikkalaisen Freeman Crawn erikoinen Ad Lib -kirjaintyyppi (ATf, 1961) edustaa osin samaa tyyliä. Craw otti siihen vaikutteita 1800- luvun puukirjakkeista ja paperiin leikattujen kirjainten kömpelyydestä.¹²¹ Kirjainten ulkoreunan ääriviivoissa on normaaliin tapaan kaaria, mutta sisämuodot Craw tekikin kulmikkaiksi. Kirjaimiin tehdyt viisteet ja epätasainen, hyppivä vaikutelma ovat Louhen ja Crawn kirjainten yhteisiä ominaisuuksia, mutta varsinaista muotovastaavuutta niillä ei ole. Samoihin aikoihin 1960-luvun lopulla ja 70- luvulla TV 2:n graafikko Hannu Paalasmaa tekstasi useiden tv-ohjelmien nimiplanssit kirjainten eri osien paksuusvaihteluilla leikitellen.¹²² Niitä olivat muun muassa Miksi ei bordellia (1967), Robotti Rops (1968) sekä Kielipuoli potilas (1978), jossa tyyli on geometrisempi. Paalasmaa sanoo saaneensa tekstaus ideoita ulkomaisista aikakauslehdistä.¹²³ Paalasmaan tekstaukseen löytyy verraten selvä esikuva, tekstaaja ja kirjainmuotoilija Ed Benguiat (s. 1927). Hän tuli 1962 newyorkilaiseen Photo-Lettering Inc. -yhtiön typografisen suunnittelun johtajaksi ja piirsi 1960-luvulla suuren määrän kirjaintyyppejä photo-lettering-laitteita varten. Niiden joukossa on kirjaintyyppi, jonka House Industries -fonttitalo julkaisi vuonna 2004 digitaalisena nimellä Ed Interlock. Sen tunnusmerkki ovat monista versaaleista lähtevät ylipitkät vaakasuorat viivat, jotka Interlock-nimen mukaisesti sulkevat alleen muita, pienemmiksi piirrettyjä kirjaimia. Ed Interlockin alkuperäismallin vaikutus näkyy selvästi Hannu Paalasmaan tekstauksissa Robotti Rops -ohjelmaan (1968). Idea toistuu Paa las maalla hiukan hillitympänä, mutta monet kirjaimet ovat aivan samanlaisia kuin Ed Inter lockissa. Näiden suomalaisten esimerkkien syntyyn 65. Ed Interlock -kirjaintyyppi. Edward Benguiat ja House Industries, 1960-luku/ 2004. 66. Interlockidean sovellus kirjan päällyksessä. Raimo Raatikainen, 1976. 64. TV 2:n Robotti Rops -ohjelman lopputekstiplanssista näkyy selvä yhteys Edward Benguiatin interlock-ideaan. Hannu Paalasmaa, 1968. 61 120. Matti Louhi 27. 10.2008. 121. Macmillan 2006: 70. 122. Kirjainten paksujen ja ohuiden viivojen sekoittamiseen ja huolettomalta näyttävään tekstausjälkeen perustui paljon myöhemmin myös Neville Brodyn Harlem-kirjaintyyppi (FontFont 1993). 123. Hannu Paalasmaa 9. 7. 2008.

3 TypOgRAfIAN ja TEkSTAukSEN käytänteitä NEONVALOmAINOSTEN kirjaintyylit Katukuvan kirjaintyylejä 30-luvun Helsingissä Helsingissä 1930-luvulla otetuista yökuvista¹⁴⁰ näkyy, että sillä vuosikymmenellä valomainoksiin käytettiin useita groteskin tyylejä mutta niissä oli lähes aina geometrinen perusta. Alkuperäisen elokuvateatteri Maximin art deco -henkiset kirjaimet (valmistaja Oy Suomi Neon) on kuvattu 1931 ja Raken rautakaupan 1933. Geometrisellä tyylillä toteutettu iskulause Valitkaa SUOMA kappa (valmistaja Oy Suomi Neon) on kuvattu 1935. Etelä Esplanadi 14:n ja Kasarmikadun kulmaan toteutettiin kaikki A. Ahlströmin uuden liiketalon valomainokset geometrispohjaisella groteskilla 1937. Talon alakerrassa olivat Strömbergin ja Grönblomin liikehuoneistot. Leveää, vahvasti neliömäistä groteskia on valokuvattu Lassila & Tikanoja Oy:n (valmistaja Oy Suomi Neon) valoissa Etelä Esplanadi 18:n ja Korkeavuorenkadun kulmassa vuonna 1939. Kapeaa, vanhempaan malliin perustuvaa groteskia on kuvattu 1935. Uusien julkisten rakennusten arkkitehtuuria hallitsi 1930-luvulla funktionalismi. Uudisrakennuksia piirtäneet arkkitehdit näyttävät lähes 84. Kokeellista pitkälle pelkistetty geometristä groteskia ja sen parina geometrispohjaisia script-kirjaimia Kotkan Suomalaisen Säästöpankin neonvaloissa. aina valinneen valomainosten kirjaintyyliksi geometrisen groteskin tai jonkin kokeellisen, liioiteltuja kirjainmuotoja sisältävän kehitelmän siitä.¹⁴¹ Niiden rinnalla esiintyy harvakseltaan erilaisia script-tyylejä, esimerkkeinä Kotkan Suomalainen Säästöpankki (P. E. Blomstedt, 1935) ja Kansanravintola Alkola Iso-Roobertinkadulla Helsingissä (Kaarlo Borg, 1937). Funktionalismin valta-asemaa ilmentää se, että 1935 Arkkitehti-lehden toimitus suositteli arkkitehtejä käyttämään piirustustensa selityksissä tietynlaista kirjaimistoa, josta lehti esitti mallinkin. Se oli laihaa, liioitellun geometrista groteskia ja piirrettävissä harpilla ja viivoittimella.¹⁴² Siksi se oli myös hyvin keinotekoista, konstruoidun näköistä. 85. Arkkitehti-lehden suositus arkkitehtien tekstauskirjaimistoksi. 1935. 86. Simolinin tavaratalo, Porvoo. Rapistuneet scripttyyliset neonvalot ovat vuodelta 1951. 72 82. Rake-rautakaupan art deco -valot Erottajankatu 4:ssä. Kuvattu 1933. 83. Strömbergin myymälän geometrisvaikutteiset neonvalot Eteläesplanadi 14:ssä. Kuvattu 1937. Myöhempiä tyylejä Script-tyylin osuus vaikuttaa kasvaneen pintaneonissa 1950-luvulla. Neonputken avulla ei kovin hyvin voida jäljitellä tekstauksessa tapahtuneita scriptin tyylimuutoksia, mutta se oli tehtävissä kirjainrunkojen avulla. Katsomalla vielä säästyneitä valojen runkoja on tunnistettavissa tyypillinen 1950-luvun suomalainen script-tyyli, esimerkkeinä Simolinin tavaratalo Porvoossa (neonvalot 1951) ja Koto-Kenkä Nurmijärven Klaukkalassa (neonvalot 1955 tai myöhemmin). 87. Koto-Kenkä, Klaukkala. Script-tyyliset neonvalot vuodelta 1955 tai hiukan myöhemmin. 73 140. Helsingin kaupunginmuseon kuvakokoelmat. 141. Havainto perustuu Arkkitehti-lehdissä vuosina 1935 38 esiteltyihin uusiin julkisiin rakennuksiin. 142. Arkkitehti 8/1935: 30.

134. Yksi valetuista Kalevala-koekirjakkeista. Kirjake on kuvassa liki kahdeksankertaisena suurennoksena. 4.1 Kalevala-kirjakkeen koeversio (1932) Kalevala-kirjakkeen koeversio on ainoa suomalainen metallista valettu kirjaintyyppi. Siitä syystä se on poikkeuksellinen hanke suomalaisen kirjaintyyppisuunnittelun ja suomalaisen kirjapainotaidon historiassa. Se on myös ainoa hanke, josta on säilynyt runsaasti luonnoksia ja taustatietoja. Kirjakkeen suunnittelu ja valmistus liittyi Akseli Gallen-Kallelan (1865 1931) pitkäaikaiseen Suur-Kalevala-hankkeeseen. Koko teos oli määrä latoa uudella suomalaisella Kalevala-kirjakkeella. Taidehistoriallisessa kirjallisuudessa kirjakkeen käsittely on ollut olematonta.²²⁴ Se on hämmästyttävää, sillä monistakin lähteistä voi päätellä, että hän koki Suur-Kalevala-työn taiteili - jan uransa tärkeimmäksi tehtäväksi. Eräässä kirjeessään WSOY:lle hän kirjoitti muun muassa, että Koko elämäni ajan olen, vaikka alussa itsetiedottomasti tälle tehtävälle [Suur-Kale - vala-työlle] valmistautunut.²²⁵ Suur-Kalevalatyön eri vaiheista kertoessaan hän kutsui juuri Kalevala-kirjakkeen toteuttamista lempiajatuksekseen.²²⁶ Tyylilliset tavoitteet Kalevala-kirjakkeen tavoitteena oli muotonsa välityksellä kuvastaa suomalaiskansallisuutta. Hanke oli vireillä vuosikymmeniä, ainakin vuodesta 1909 hänen kuolemaansa asti. Suomalaisessa kirjapainomaailmassa käytiin 1900-luvun kolmella ensimmäisellä vuosikymmenellä pitkään keskustelua kansallisen kirjaintyylin luomisesta, ja siihen keskusteluun Kale - vala-kirjakekin liittyy. Keskustelun tärkein foorumi oli Kirjapainotaito-lehti. Sivuutan kuitenkin tässä suuren osan tuosta keskustelusta, sillä se on esillä tutkimukseni luvussa 3.2, ja sitä on aiemmin käsitelty muissa yhteyksissä.²²⁷ 224. Käsittely on rajoittunut lähinnä opinnäytteisiin. Pirjo Lipasti käsitteli Kalevala-kirjaketta taidehistorian proseminaariesitelmässään 1988 ja Teemu Heinilehto taiteen maisterin opinnäytetyössään 2009. Mutta esimerkiksi Onni Okkosen 946-sivuisessa Akseli Gallen-Kallelan elämäkerrassa (1949) Suur-Kalevalan osuus on 15 sivua ja kirjakkeen osuus siitä viisi riviä. Kuitenkin yksi siihen liittyvä kirjoitus on syytä mainita juuri tässä: Eemeli Mäki kirjoitti vuonna 1917 Kirjapainotaidon kahdella ensimmäisellä sivulla otsikkonaan Kalevala-fraktuura. Hän toivoi tai jopa vaati painokkaasti, että Suur- Kalevalaan saadaan oma suomalainen tekstikirjain, oma erikoispiirteinen, suomalaisen taiteilijan luoma Kalevala-fraktuura. Tämän tehtävän hän halusi ohjata nimenomaan Akseli Gallen- Kallelalle.²²⁸ Koko Suur-Kalevala-hankkeen syntysanat kirjaketta myöten Akseli Gallen-Kallela oli lausunut jo helmikuun 1909 Valvoja-lehdessä. Siinä mainitaan, että Suur-Kalevalan teksti painet - taisiin erinäisillä tätä varten tehdyillä kirjakkeilla.²²⁹ Tuossa vaiheessa keskustelu kansalli - sesta kirjakkeesta oli innostunutta, mutta kun Kalevala-kirjakkeen koeversio valmistui yli 20 vuotta myöhemmin, keskustelu oli jo hiipunut. Kirjapainotaito-lehdessä vuonna 1922 Akseli Gallen-Kallela kertoi kirjakeasiasta seuraavasti: Minulla on vakaa aikomus Suur-Kalevala-työssä kehittää erityisesti kirjaketypografiaa määrättyyn suuntaan, mikä voisi jäädä tuleville polville ohjeeksi ja olisi sovellutettavissa muunkinlaiseen yleiseen kirjatyöhön. ²³⁰ Sopivaan kirjasintyyliin kuten antiikvan tai fraktuuran paremmuuteen hän ei siinä yhteydessä ottanut kantaa: Pääasia on että uusi kirjaketyyli uskollisesti seuraa kansan omia perinnäisiä muoto- ja kauneusvaistoja. ²³¹ Kuitenkin jää epä selväksi, millainen tämä kansan yhteinen muoto- ja kauneusvaisto voisi olla ja voiko kirjakkeen tekijä tai kukaan muukaan päästä siitä selville. Suur-Kalevala-työ eteni hitaasti ja oli välillä kauan taka-alalla. Pitkän tauon jälkeen Gallen- Kallela innostui siitä uudestaan vuonna 1925, jolloin hän oleskeli ensin Taosissa Uudessa Meksikossa ja toukokuusta alkaen Chicagossa sikä- 225. AGK:n kirje 31. 3. 1925. Teoksessa Häggman 2001: 472. 226. Kirjapainotaito 12/1922: 233 234. 227. Ks. esim. Kuusela 2004 tai Heinilehto 2009. 228. Mäki 1917: 99 100. 229. Gallen-Kallela 1909: 217 218. 230. Kirjapainotaito 12/1922: 233 234. 231. emt. 99

4 SuOmALAISET kirjaintyypit kirjaimistoja ja muita SuuNNITELmIA 170 4.10 Kirjaimistoja ja muita suunnitelmia Sellaisia piirrettyjä aakkoston ja muiden merkkien kokonaisuuksia, joita ei ole jalostettu kirjaintyypeiksi, kutsun kirjaimistoiksi. Ne eivät ole tulleet julki, elleivät tekijät itse ole jossain yhteydessä niitä esitelleet; voidaankin olettaa, että niitä löytyisi takavuosikymmenten graafisen alan ammattilaisilta lisää. Seuraavilla sivuilla on Olof Erikssonin ja Erkki Ruuhisen kirjaimistoja sekä Pekka Loirin kirjankansigrafiikkaan liittyvää kirjainmuotoilua. Neljäntenä on mukana Topi Vikstedtin antiikvasuunnitelma, johon liittyy kiintoisia vaiheita mutta joka ei ehtinyt kehittyä ajatusta pitemmälle. Olof Erikssonin kirjaimistot (1961 ja 1963) Olof Eriksson (1911 1987) oli tunnettu heraldikko, graafikko sekä Taideteollisen oppilaitoksen tuntiopettaja 1950 75. Koulutuksensa hän sai Taideteollisessa keskuskoulussa 1933 36. Hän piirsi merkittävän määrän Suomen kunnanvaakunoista ja piti opetustyönsä ja runsaan kirjoittelunsa avulla yllä tietoisuutta tekstauksen ja kirjainten historiasta. Hänen merkityksensä klassisen perinteen siirtäjänä oli huomattava vuosikymmenien ajan. Hänen vakituinen työnsä oli Stockmannin mainososastolla, jossa hän työskenteli piirtäjänä ja tekstaajana 1937 48 ja 1949 68. Välissä hän toimi hetken Oy Kauppamainoksen piirtäjänä.⁴¹⁸ Erikssonilta tunnetaan vain kaksi kirjaimistoa. Niiden originaalit eivät liene säilyneet, sillä ne eivät ole Erikssonin arkistossa Kansallisarkistossa. Kirjaimistojen nimet ovat Médaille II (1961) ja Le Pinceau (1963). Viimeksi mainittu esiintyy kahdella nimellä: Vuonna 1974 painettiin Kirjapainotaito-Graafikko-lehteen reproduktio, jossa sen nimi on Stella Polaris. Myöhemmin vuonna 1981 sama kirjaimisto esiintyi pienempikokoisessa reproduktiossa Le Pinceau -nimellä. Molemmat kirjaimistot ovat rakenteeltaan yksinkertaisia, ja niiden päätteet ovat käytännössä vain pieniä levennyksiä kirjainrunkojen päissä. Varhaisempi Médaille II on hyvin vankkarakenteinen ja soveltuu siksi hyvin kaivertamiseen ja metallivalantaan. Sen nimikin antaa viitteitä käyttötarkoituksesta. Kirjaintyylien luokittelussa Médaille II kuuluu Voxin incises-kategoriaan eli suomeksi kaiverretun kaltaisiin. Médaille II:n niukat päätteet tuovat mieleen Berthold Wolpen Albertuksen (1932 40), mutta Médaille II:n muoto on täysin toinen se on leveämpää, ja kaariakin sisältävät kirjaimet ovat tavallista neliömäisempiä. Neliömäisyyden ja pienten päätteiden osalta yksi edeltäjä on Karl-Erik Forsbergin Gustavussuuraakkosto. Se valmistui 1950-luvun lopulla ja oli alkuaan tarkoitettu kiveen hakattavaksi eli piirtokirjoituksiin.⁴¹⁹ Gustavus on kuitenkin vielä tasavahvempaa ja leveämpää kuin Médaille II, eivätkä nämä kaksi kokonaisuudessaan ole samansukuisia. Erkki Ruuhisen mukaan hiukan kulmikas tai neliömäinen ympyrän muoto on peräisin Hermann Zapfilta.⁴²⁰ Se esiintyy Zapfilla jossain määrin jo Michelangelossa (1950) mutta selvemmin Meliorissa (1952), joka on melko kulmikas sanomalehtiin tarkoitettu antiikva.⁴²¹ Zapfilla ABCDEFGHIJKOP abcdefghijkop 238. Melior. Hermann Zapf, 1950. 237. Gustavus. Karl-Erik Forsberg, 1950-luvun loppu. 239. ja 240. Yllä Médaille II, 1961. Alla Le Pinceau, 1963, myöhemmältä nimeltään Stella Polaris. 171 418. Elämäkertatiedot: KA, Olof Erikssonin kokoelma. 419. Forsberg 1994: 58. 420. Erkki Ruuhinen 30. 6. 2009. 421. Nämä muotovaikutteet Zapf sai tutkiessaan piirtokirjoituksia Firenzessä Italian-matkallaan 1950. Carter 1987: 148 ja Illuminating Letters n:o 4 (2009).