EUROOPAN KOMISSIO JULKISET HANKINNAT EUROOPAN UNIONISSA OPAS JULKISIA RAKENNUSURAKOITA KOSKEVIEN YHTEISÖN SÄÄNNÖSTEN SOVELTAMISEKSI VESI- JA ENERGIAHUOLLON, LIIKENTEEN JA TELETOIMINNAN ALAN HANKINTOJA LUKUUNOTTAMATTA DIREKTIIVI 93/37/ETY Tämän oppaan sisältö ei ole oikeudellisesti sitova eikä se välttämättä edusta komission virallista kantaa.
SISÄLLYSLUETTELO I. JOHDANTO: JULKISIA RAKENNUSURAKOITA KOSKEVIIN SOPIMUKSIIN SOVELLETTAVAT YHTEISÖN SÄÄNNÖT 1. Perustamissopimuksen yleiset periaatteet... 1 1.1. Sijoittautumisvapaus... 1 1.2. Palvelujen tarjoamisen vapaus... 3 2. Kansallisten menettelyjen yhteensovittamista koskevat määräykset... 5 2.1. Tavoite... 5 2.2. Oikeusvaikutus... 6 II. KONSOLIDOITU DIREKTIIVI 93/37/ETY 1 Mitä julkisia rakennusurakoita koskevilla sopimuksilla tarkoitetaan?... 9 1.1. Määritelmä... 9 1.2. Urakoitsijan käsite... 9 1.3. Hankintaviranomaisen käsite... 10 1.4. Sopimuksen muoto ja sisältö... 12 1.5. Hankintaviranomaisen tuki rakennusurakalle enemmän kuin 50 prosenttia... 13 2. Julkisia rakennusurakoita koskevat sopimukset, jotka kuuluvat direktiivin soveltamisalaan... 14 2.1. Kynnysarvo... 14 2.2. Rakennusurakkasopimuksen arvon arvioiminen... 15 2.2.1. Säännöt... 15 2.2.2. Sopimusten jakaminen osiin... 16 2.3. Sopimukset, jotka eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan... 16 3. Sopimuksentekomenettelyt... 22 3.1. Avoin menettely... 22 3.2. Rajoitettu menettely... 22 3.3. Neuvottelumenettely... 23 - I -
3.3.1. Neuvottelumenettely, jossa julkaistaan ennalta sopimusta koskeva ilmoitus... 23 3.3.2. Neuvottelumenettely, jossa ei julkaista sopimusta koskevaa ilmoitusta... 25 3.4. Julkisten asuntoyhteisöjen toteuttamiseen liittyvä erityismenettely... 26 3.5. Sopimuksentekomenettelyn peruminen... 27 4. Julkistamista koskevat yhteiset säännöt... 28 4.1. Ilmoitukset... 28 4.2. Ilmoitusten sisältö ja muoto... 28 4.3. Malli-ilmoitukset... 30 4.3.1. Ennakkotietoja koskeva ilmoitus... 30 4.3.2. Sopimusta koskeva ilmoitus... 31 4.3.3. Tehdyt sopimukset... 34 4.4. Määräaikojen asettamismenettely... 34 4.5. Julkistaminen kansallisella tasolla... 35 4.6. Kuka julkaisee ilmoitukset?... 35 4.7. Noudatettavat määräajat... 36 4.7.1. Avoin menettely... 36 4.7.2. Rajoitettu menettely... 37 4.7.3. Neuvottelumenettely, jossa julkaistaan sopimusta koskeva ilmoitus... 37 4.7.4. Yhteenvetotaulukot... 38 4.8. Tiettyjen määräaikojen laskentamenetelmät... 39 4.9. Osallistumishakemuksia koskevat yksityiskohtaiset säännöt... 39 4.10. Tarjouspyyntöjä koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja sisältö... 40 5. Tekniikan alan yhteiset säännöt... 41 5.1. Teknisten eritelmien käsite... 41 5.2. Mihin teknisiin eritelmiin on viitattava?... 42 5.2.1. Yleissääntö... 42 5.2.2. Poikkeustapaukset... 42 5.2.3. Eurooppalaisten standardien, eurooppalaisten teknisten hyväksymisien tai yhteisten teknisten eritelmien puuttuminen... 43 5.3. Kaiken syrjinnän kieltäminen... 43 - II -
6. Osallistumista koskevat yhteiset säännöt... 45 6.1. Milloin ja miten urakoitsijoiden soveltuvuus tarkastetaan ja sopimus tehdään?... 45 6.2. Urakoitsijoiden valinta... 46 6.2.1. Urakoitsijan henkilökohtainen asema... 46 6.2.2. Merkitseminen ammatti- tai toimialan rekisteriin... 48 6.2.3. Luottokelpoisuus ja taloudellinen tilanne... 49 6.2.4. Tekninen suorituskyky... 49 6.2.5. Lisätietoja... 50 6.2.6. Viralliset luettelot hyväksytyistä urakoitsijoista... 50 6.3. Niiden urakoitsijoiden lukumäärä, joilta pyydetään tarjousta tai jotka kutsutaan neuvotteluihin... 52 6.3.1. Rajoitetut menettelyt... 53 6.3.2. Neuvottelumenettelyt, joissa julkaistaan ennalta sopimusta koskeva ilmoitus... 53 6.3.3. Muiden jäsenvaltioiden kansalaisille suunnatut tarjouspyynnöt... 53 6.3.4. Ilmoittaminen hylätyille ehdokkaille... 54 6.4. Osallistumista koskevat erityisehdot... 54 6.4.1. Tarjoukset, joissa sopimusasiakirjoihin ehdotetaan vaihtoehtoja... 54 6.4.2. Alihankinta... 55 6.4.3. Urakoitsijaryhmittymä... 55 6.4.4. Sen maan työsuojelua ja työehtoja koskevat määräykset, jossa työt tehdään... 56 6.4.5 Ehdot, joista direktiivissä ei säädetä... 56 6.5 Sopimusten tekeminen... 57 6.5.1. Sopimuksen tekemisen perusteet... 57 6.5.2 Poikkeus... 58 6.5.3. Poikkeuksellisen alhaiset tarjoukset... 59 6.5.4. Tiedottaminen hylätyille tarjouksen tekijöille... 60 6.6 Tehtyä sopimusta koskeva selvitys... 60 7. Julkiset käyttöoikeusurakat... 61 7.1. Mitä julkisella käyttöoikeusurakalla tarkoitetaan?... 61 - III -
7.2. Julkiset käyttöoikeusurakat, joita julkistamissäännöt koskevat... 62 7.2.1. Kynnys... 62 7.3. Julkisia käyttöoikeusurakoita koskevat julkistamissäännöt... 62 7.3.1. Ilmoituksen sisältö ja muoto... 63 7.3.2. Ehdokkaaksi asettumisen määräaika... 63 7.4. Sovellettavat säännöt urakoitsijan antaessa osan rakennustöistä alihankintana kolmansille osapuolilla... 64 7.4.1. Julkisen käyttöoikeusurakan saaja on hankintaviranomainen... 64 7.4.2. Julkisen käyttöoikeusurakan saaja ei ole hankintaviranomainen... 64 7.4.3. Sopimusta koskevan ilmoituksen julkaiseminen... 65 7.4.4. Ilmoituksen muoto ja sisältö... 66 7.4.5. Määräajat... 66 7.4.6. Poikkeus... 67 LIITTEET I. Luettelo "julkisoikeudellisista laitoksista ja niiden ryhmistä"... 73 II. Euroopan yhteisöjen toimialaluokituksen (NACE) luokan 50 mukainen toimialaluettelo... 85 III. Luettelo osoitteista, joista Euroopan yhteisöjen virallisen lehden S-sarjassa voi saada... 89 IV. Neuvoston asetus (ETY, EURATOM) N:o 1182/71, annettu 3 päivänä kesäkuuta 1971, määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä... 93 Lisätietoja... 95 - IV -
I. JOHDANTO JULKISIA RAKENNUSURAKOITA KOSKEVIIN SOPIMUKSIIN SOVELLETTAVAT YHTEISÖN SÄÄNNÖT 1. Perustamissopimuksen yleiset periaatteet Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa ei erikseen mainita julkisia hankintoja. Sen määräykset ovat kuitenkin yleisiä perusvelvoitteita, joita hankintaviranomaisten on noudatettava kaikkia urakkasopimuksia tehtäessä, jopa silloin kun sopimuksiin ei niiden vähäisen arvon vuoksi sovelleta direktiivin erityissäännöksiä, kuten jäljempänä on selvitetty. Perustamissopimuksessa julkisten rakennusurakoiden hankkimisen periaatteita ovat sijoittautumisvapaus (52 artikla ja sitä seuraavat artiklat), palvelujen tarjoamisen vapauden periaate (59 artikla ja sitä seuraavat artiklat) ja yleisesti kansallisuuteen liittyvä syrjimättömyysperiaate (6 artikla). 1.1 Sijoittautumisvapaus Edellä mainitun periaatteen mukaisesti Ey:n perustamissopimuksessa 1 kielletään kaikki rajoitukset, joilla estetään yhteisön kansalaisten sijoittautuminen vapaasti toiseen jäsenvaltioon itsenäisen ammatin harjoittamiseksi. Vapaus ilmenee oikeutena ryhtyä ammatin harjoittamiseen ja harjoittaa sitä samoin edellytyksin kuin kohdemaan omat kansalaiset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta pääomiin liittyviä määräyksiä. Periaatetta tasavertaisesta kohtelusta maan omiin kansalaisiin nähden sovelletaan kaikkeen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön itsenäisen ammatin harjoittamiseen, mukaan lukien kauppaedustajan liikkeen, sivuliikkeen tai tytäryhtiön perustaminen sekä yrityksen, yksityis- tai kauppaoikeudellisen yhtiön perustaminen ja johtaminen, mukaan lukien osuustoiminnalliset yhtiöt ja muut voittoa tavoittelevat julkis- ja yksityisoikeudelliset oikeushenkilöt. 1 Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksessa ei ole sijoittautumisvapautta koskevia määräyksiä. Sopimuksen alaan sovelletaan siten EY:n perustamissopimuksen 52 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen määräyksiä, sillä sijoittautumisoikeus ei ole Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksen periaatteiden ja määräysten vastainen. Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 97 artiklassa määrätään, että kansalaisuuteen perustuvia rajoituksia ei saa soveltaa luonnollisiin taikka yksityisoikeudellisiin tai julkisoikeudellisiin oikeushenkilöihin, jotka haluavat osallistua tieteellisten tai teollisten ydinlaitosten rakentamiseen yhteisön alueella. Määräykseen sisältyy muun muassa sijoittautumisoikeuden periaate laitoksen valmistumisen aikana ja sitä on sovellettava sellaisenaan. EY:n perustamissopimuksen 52 artikla ja sitä seuraavat artiklat täydentävät kyseiseen artiklaan liittyvää kieltoa edellyttäen, että niiden määräykset eivät poikkea Euroopan atomienergiayhteisön perustamisopimuksen määräyksistä. - 1 -
Itsenäisen ammatin harjoittamiseen liittyvä sijoittautumisvapaus ei koske kuitenkaan toimintaa, joka liittyy - vaikkakin tilapäisesti - julkisen vallan käyttöön. On korostettava, että tätä perustamissopimuksen 55 artiklassa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti määrättyä poikkeusta on tulkittava valikoiden, unohtamatta poikkeukseen liittyvää tavoitetta. Tavoitteena on, että jäsenvaltiot voivat tapauksissa, joissa tietyt julkisen vallan käyttöön sisältyvät toimet liittyvät itsenäisen ammatin harjoittamiseen, estää muita kuin oman maan kansalaisia osallistumasta näihin toimiin. Tavoite saavutetaan, jos muiden maiden kansalaisia koskeva kielto koskee ainoastaan sellaista 52 artiklassa tarkoitettua ammatinharjoittamista, johon sellaisenaan sisältyy välitön ja erityinen julkisen vallan käyttöön osallistuminen 2. Sijoittautumisvapauden periaatteeseen liittyy myös sekä välittömän syrjinnän, eli ainoastaan ulkomaalaisia koskevien määräysten tai toimenpiteiden, että välillisen syrjinnän kieltäminen. Jälkimmäinen syrjintä koostuu toimenpiteistä, joista saa vaikutelman, että niitä sovelletaan kansallisuudesta riippumatta, mutta jotka haittaavat kuitenkin yksinomaan ulkomaalaisten ammatin harjoittamiseen ryhtymistä tai ammatin harjoittamista 3. Sijoittautumisvapautta voidaan rajoittaa yleisen järjestyksen, turvallisuuden taikka kansanterveyden perusteella. Perustamissopimuksen 56 artiklassa todetaan sellaisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten laillisuus, joiden perusteella ulkomaalaisiin voidaan edellä mainittuihin syihin vedoten soveltaa erityissääntelyä. Kansallisuuteen perustuvan kohtelun periaatteesta Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todennut seuraavaa 4 : Perustamissopimuksen 52 artiklan toisen kohdan mukaan sijoittautumisvapautta käytetään niillä edellytyksillä, jotka sijoittautumisvaltion lainsäädännön mukaan koskevat sen kansalaisia. Jos sijoittautumisvaltio ei sääntele millään tavalla tiettyä toimintaa eikä näin ollen edellytä jäsenvaltion kansalaisilta tiettyjä erityisvaatimuksia toiminnan harjoittamiseksi, toisen jäsenvaltion kansalainen saa sijoittautua ensin mainitun valtion alueelle ja harjoittaa siellä samaa toimintaa. Kuitenkin itsenäisen ammatin harjoittamiseen ryhtyminen ja sen harjoittaminen voivat edellyttää sellaisten yksittäisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten noudattamista, joita pidetään yleisen edun kannalta tärkeinä, kuten järjestäytymistä, tutkintoja, ammattietiikkaa, valvontaa ja vastuukysymyksiä koskevat säännöt. Näillä määräyksillä voidaan erityisesti vahvistaa, että tietyn toiminnan harjoittamiseen kelpaavat 2 3 4 Ennakkoratkaisupyyntöön perustuva asia 2/74, J. Reyners v. Belgian valtio, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 22.6.1974 (Kok. 1974, s. 631). Sijoittautumisoikeuden toteuttamisen yleinen ohjelma, EYVL N:o 2, 15.1.1962. Ennakkoratkaisupyyntöön perustuva asia 71/76, J. Thieffry v. Conseil de l ordre de avocats à la Cour de Paris, tuomio 28.4.1977 (Kok. 1977, s. 765). Ennakkoratkaisupyyntöön perustuva asia C-55/94, Reinhard Gebhard v. Consiglio dell Ordine degli Avvocati e Procuratori di Milano, tuomio 30.9.1995 (Kok. 1995, s. I-4165, 33-37 kohta). - 2 -
vain tietyn tutkintotodistuksen, todistuksen tai muun kelpoisuutta osoittavan asiakirjan omaavat henkilöt tai tiettyihin sääntöihin tai tiettyyn valvontaan sitoutuneet henkilöt. Jos edellä mainittuja ehtoja sovelletaan tietyn toiminnan aloittamiseen tai sen harjoittamiseen siinä jäsenvaltiossa, johon sijoittaudutaan, toisen jäsenvaltion kansalaisen on noudatettava niitä mainittua toimintaa harjoittaessaan. Perustamissopimuksen 57 artiklassa vahvistetaankin, että neuvosto antaa direktiivejä tutkintotodistusten, todistusten ja muiden asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta sekä itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhtymistä ja itsenäisenä ammatinharjoittajana toimimista koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta. Tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa kuitenkin, että kansallisten toimenpiteiden, jotka haittaavat tai vaikeuttavat perustamissopimuksen takaamien perusvapauksien harjoittamista, on täytettävä seuraavat neljä ehtoa: niiden soveltaminen ei aiheuta syrjintää, niitä voidaan perustella yleiseen etuun liittyvillä pakottavilla syillä, ne takaavat niille asetetun tavoitteen saavuttamisen ja niitä käytetään ainoastaan silloin, kun se on tavoitteen saavuttamisen kannalta välttämätöntä. 1.2. Palvelujen tarjoamisen vapaus Sijoittautumisoikeuden tavoin myös palvelujen tarjoamisen vapaus 5 perustuu kansallisen kohtelun periaatteelle. Perustamissopimuksen 60 artiklan toisen kohdan mukaisesti palvelun tarjoaja saa tilapäisesti harjoittaa toimintaansa valtiossa, jossa palvelu tarjotaan, niillä edellytyksillä, jotka tämä valtio asettaa kansalaisilleen. Keskeinen ero sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden välillä on, että edellinen edellyttää pysyvää asettumista sijoittautumisvaltioon liiketoiminnan harjoittamiseksi, kun taas jälkimmäisessä on kyseessä väliaikainen asettuminen toiseen jäsenvaltioon, jossa palvelu tarjotaan. Palveluilla tarkoitetaan suoritteita, joista tavallisesti maksetaan korvaus, ja joita perustamissopimuksen määräykset tavaroiden, pääomien ja henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta eivät koske (niiden kohdalla sovelletaan perustamissopimuksessa näille aloille vahvistettuja erityismääräyksiä). Niihin sisältyy myös palvelun tarjoajan siirtyminen toiseen maahan. Palveluihin kuuluu erityisesti teollinen ja kaupallinen toiminta, käsityöläistoiminta sekä vapaiden ammattien harjoittamiseen kuuluva toiminta. 5 Kuten sijoittautumisvapautta palvelujen tarjoamisen vapauteen liittyvästä periaatetteesta ei myöskään ole määräyksiä perustamissopimuksessa. Perustamissopimuksen 59 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen määräyksiä sovelletaan myös EHTY:n alaan, sillä artikloissa vahvistettu periaate ei ole ristiriidassa EHTY:n perustamissopimuksen minkään määräyksen sisällön kanssa. Euratomin perustamissopimuksessa palvelujen tarjoamisen vapauteen liittyvä periaate on vahvistettu 97 artiklassa. Jos EY:n perustamissopimuksen 59 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen määräykset eivät poikkea Euratomin perustamissopimuksen määräyksistä, ne täydentävät edellä mainitussa 97 artiklassa vahvistettua kieltoa. - 3 -
Liikennepalvelut eivät kuulu palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien määräysten soveltamisalaan, vaan niihin sovelletaan perustamissopimuksen liikennettä koskevan osaston määräyksiä. Myös pankki- ja vakuutuspalveluihin sovelletaan erityissääntelyä. Ne vapautetaan asteittain yhdessä pääomanliikkeiden vapauttamisen kanssa. Palvelujen tarjoamisen alaan kuuluu myös toiminta, johon on sijoittautumisvapauden osalta vahvistettu poikkeus, koska se liittyy julkisen vallan käyttöön tietyssä valtiossa ja yleisen järjestyksen, turvallisuuden ja kansanterveyden säilyttämiseen. Kansallisen kohtelun periaate kieltää kaikki sellaiset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset sekä kaikki sellaiset hallinnolliset toimintatavat, jotka saattavat rajoittaa tai haitata muiden jäsenvaltioiden palvelujen tarjoajien itsenäisen ammatin harjoittamiseen ryhtymistä tai sen harjoittamista siten, että heitä kohdellaan eri tavalla kuin maan omia kansalaisia. Eriarvoinen kohtelu voi johtua yhtä hyvin valikoiden sovellettavista toimenpiteistä, jotka vaihtelevat sen mukaan, onko palvelun tarjoajana oman maan vai toisen jäsenvaltion kansalainen, kuin valikoimatta sovellettavista toimenpiteistä. Tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti 6 perustamissopimuksen 59 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu palvelujen tarjoamisen vapautta yhteisössä koskevien rajoitusten poistaminen merkitsee ensisijaisesti kaiken sellaisen syrjinnän poistamista, jota palvelujen tarjoajaan kohdistetaan hänen kansalaisuutensa perusteella tai sen vuoksi, että hän on sijoittautunut muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jossa palvelun tarjoaminen suoritetaan. Kansalliset säännökset, joita ei voida soveltaa palvelujen tarjoamiseen erottelematta niiden alkuperää, ovat yhteisön oikeuden mukaisia ainoastaan, kun ne kuuluvat perustamissopimuksen 56 artiklan kaltaisen nimenomaisen poikkeusmääräyksen alaan. Palveluihin sovellettavien sääntöjen yhdenmukaistamisen ja vieläpä niiden vastaavuutta koskevan järjestelmän puuttuessa palvelujen tarjoamisen vapauteen kohdistuvat rajoitukset voivat toiseksi johtua kaikkia valtion alueelle sijoittautuneita henkilöitä koskevien kansallisten säännösten soveltamisesta niihin palvelujen tarjoajiin, jotka ovat sijoittautuneet toisen jäsenvaltion alueelle ja joiden on täytettävä jo tuon valtion lainsäädännön vaatimukset. Tällaiset esteet kuuluvat 59 artiklan soveltamisalaan silloin kun kansallisen lainsäädännön soveltaminen ulkomaisiin palvelujen tarjoajiin ei ole perusteltua yleiseen etuun liittyvillä pakottavilla syillä tai silloin, kun tähän lainsäädäntöön sisältyvät vaatimukset täyttyvät jo säännöillä, joita näihin palvelujen tarjoajiin kohdistetaan siinä jäsenvaltiossa, johon he ovat sijoittautuneet. Lopuksi, kansallisten säännösten soveltamisen muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin palvelujen tarjoajiin on oltava omiaan takaamaan sen tavoitteen toteutuminen, johon säännöksillä tähdätään, eikä soveltamisella saa ylittää sitä, mikä tämän tavoitteen saavuttamiseksi on tarpeen; näin ollen vaaditaan, ettei samaa lopputulosta voida saavuttaa vähemmän rajoittavin säännöin. 6 Ennakkoratkaisupyyntöön perustuva asia C-288/89, Stiching Collectieve Antennevoorziening Gouda ja muut v. Commissariaat voor de Media, tuomio 25.7.1991( Kok. 1991, s. I - 4007). - 4 -
2. Kansallisten menettelyjen yhteensovittamista koskevat määräykset 2.1 Tavoite Edellä mainitut perustamissopimuksen yleiset periaatteet sisältävät kielteisiä velvoitteita, jotka kieltävät kaikki syrjintää aiheuttavat toimenpiteet ja käyttäytymisen. Kiellot eivät kuitenkaan yksistään riittäneet yhteismarkkinoiden toteuttamiseksi julkisten hankintojen alalla. Alan kansallisten määräysten erilaisuus ja yhteisön alueen julkisten hankintojen kilpailuttamispakon puuttuminen olivat itse asiassa omiaan säilyttämään markkinat erillään ulkomaisista kilpailijoista. On siis ollut tarpeellista taata sekä julkisiin hankintoihin osallistumisen kannalta keskeiset samanlaiset edellytykset kaikissa jäsenvaltioissa että hankintamenettelyjen avoimuus, jonka avulla on helpompi valvoa perustamissopimuksessa vahvistettujen periaatteiden noudattamista. Sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden saavuttamisen helpottamiseksi julkisten hankintojen alalla neuvosto hyväksyi 26 päivänä heinäkuuta 1971 direktiivin 71/305/ETY, joka koskee "julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamista 7. Yhteensovittaminen perustuu kolmelle perusperiaatteelle, jotka ovat: yhteisönlaajuinen julkisuus todellisen kilpailun kehittämiseksi kaikkien jäsenvaltioiden taloudellisten toimijoiden välillä; sellaisten tarjouksiin liittyvien teknisten määritelmien kieltäminen, jotka aiheuttavat syrjintää; objektiivisten perusteiden soveltaminen hankintamenettelyihin osallistumiseen ja sopimuspuolen valintaan. Ensimmäinen direktiivi ei vaikuttanut markkinoiden avautumiseen toivotulla tavalla: toisaalta kyseinen yhteisön lainsäädäntö ei antanut riittäviä takuita ja siihen sisältyi useita puutteita, toisaalta yhteisön lainsäädännön soveltaminen kansallisella tasolla heijasti alalla jo pitkään vallinnutta protektionismia. Aiemman lainsäädännön puutteita paikkamaan hyväksyttiin siten uusi direktiivi eli 18 päivänä heinäkuuta 1989 annettu neuvoston direktiivi 89/440/ETY "julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 71/305/ETY muuttamisesta 8. Tärkeimmät uudistukset on tehty seuraavilla alueilla : 7 8 EYVL N:o 185, 16.8.1971 EYVL N:o L 210, 21.7.1989-5 -
soveltamisalan määritteleminen; kilpailuttamista koskeva tiedottaminen ja sitä koskevat ehdot; menettelyjen avoimuus; teknisten eritelmien määritteleminen. Erittäin tärkeää on ollut, että edellä mainitut säännökset on yhdistetty yhdeksi säädökseksi ja Euroopan kansalaisten käyttöön on näin ollen saatettu selkeämpää lainsäädäntöä, joka helpottaa heidän mahdollisuuksiaan käyttää hyväkseen heille kuuluvia erityisoikeuksia. Rakennusurakoita koskevat direktiivit on näin ollen kodifioitu direktiivillä 93/37/ETY 9. On muistettava, että kyseinen direktiivi ei koske yksinomaan Euroopan unionin jäsenvaltioita, vaan se koskee Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 10 mukaisesti myös Norjaa, Islantia ja Liechtensteinia 11. Lisäksi on paikallaan muistuttaa, että Euroopan parlamentti ja neuvosto tarkastelevat parhaillaan direktiiviehdotusta 12, jolla direktiivin 93/37/ETY säännökset mukautetaan uuden julkisia hankintoja koskevan sopimuksen 13 määräyksiin, jonka Euroopan unioni allekirjoittaa maailman kauppajärjestön (WTO) puitteissa käytävien Uruguayn kierroksen kauppaneuvottelujen päätyttyä. 2.2 Oikeusvaikutus Direktiivien oikeusvaikutuksen osalta EY:n perustamissopimuksen 189 artiklassa sanotaan, että "direktiivi velvoittaa saavutettavaan tulokseen nähden jokaista jäsenvaltiota, jolle se on osoitettu, mutta jättää kansallisten viranomaisten valittavaksi muodon ja keinot". Jäsenvaltiot on siis velvoitettu hyväksymään ja panemaan täytäntöön kaikki tarvittavat säädökset ja toimenpiteet, jotta kansallinen lainsäädäntö vastaisi jäsenvaltioille osoitettujen direktiivien säännöksiä. Direktiivin 93/37/ETY osalta, jolla ainoastaan vahvistetaan olemassa olevia rakennusurakoita koskevia direktiivejä, yhteisön lainsäätäjä ei ole vahvistanut sen saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevaa määräaikaa ja sitä on näin ollen ollut sovellettava välittömästi. Direktiivissä on kuitenkin säilytetty aiemmilla säädöksillä vahvistetut velvoitteet, jotka koskevat säädösten saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja niiden soveltamiseen liittyviä määräaikoja. Soveltamismääräajat eivät vielä ole umpeutuneet Kreikan ja Portugalin osalta (1.1.1998) (ainoastaan vesi- ja energiahuoltoa sekä liikenteen ja teletoiminnan alalla tehtyjä julkisia rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvät säännökset). 9 10 11 12 13 EYVL N:o L199, 9.3.1993, sivu 54 ja siitä eteenpäin EYVL N:o L 1, 3.1.1994 10 päivänä maaliskuuta 1995 tehty ETA:n neuvoston päätös, EYVL N:o L 86, 20.4.1995 EYVL N:o C 136, 3.6.1995 EYVL N:o C 256, 3.6.1996-6 -
Asianomaisten jäsenvaltioiden käyttöön ottamat täytäntöönpanotoimenpiteet eivät kuitenkaan välttämättä takaa direktiivien tehokkuutta. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen välitöntä vaikutusta koskevan oikeuskäytännön mukaan, kun määräaika säännöksen saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä umpeutuu, jäsenvaltio ei voi käyttää hyväksi sellaisten muodollisuuksien täyttämättä jättämistä, jotka liittyvät direktiivin saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä, tai hyväksyä direktiivin kanssa ristiriitaisia toimenpiteitä, jotta ne voisivat jättää soveltamatta tuomioistuimissaan säännöksiä, jotka saattavat aiheuttaa välittömiä vaikutuksia. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen soveltamisen periaatteiden mukaan, joilla määritellään, onko säännöksillä välittömiä vaikutuksia vai ei, kussakin tapauksessa on erikseen tutkittava, saattavatko kyseisen säännöksen luonne, talousvaikutukset ja ehdot aiheuttaa välittömiä vaikutuksia jäsenvaltioiden ja yksityishenkilöiden välisiin suhteisiin. Näin on yleensä silloin, kun säännös sisältää selkeän, täsmällisen ja ehdottoman velvoitteen, joka ei jätä jäsenvaltiolle, jolle direktiivi on osoitettu, minkäänlaista liikkumavaraa. Toisaalta kun Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön asettamat edellytykset ovat täyttyneet, jotta yksityishenkilöt voivat vedota direktiivin säännöksiin kansallisissa tuomioistuimissa, kaikkien hallintoelinten, mukaan lukien myös muut kuin keskushallinnon alaiset viranomaiset, on sovellettava kyseisiä säännöksiä 14. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on itse asiassa pitänyt ristiriitaisena ajatusta siitä, että kansalaiset voivat vedota kansallisissa tuomioistuimissa edellä mainitut ehdot täyttävän direktiivin säännöksiin saadakseen oikeutta viranomaisten suhteen, mutta ne joutuvat samalla huomaamaan, ettei hallinto ole velvoitettu soveltamaan direktiivin säännöksiä, koska sillä olisi oikeus olla noudattamatta sellaisia kansallisen lainsäädännön säännöksiä, jotka poikkeavat direktiivin säännöksistä. 14. Ennakkoratkaisupyyntöön perustuva asia 103/88, Fratelli Constanzo Spa v. Milanon kunta, tuomio 22.6.1989 (Kok. 1989, s. 1839, 31 kohta) - 7 -
- 8 -
II. KODIFIOITU DIREKTIIVI 93/37/ETY 1. MITÄ "JULKISIA RAKENNUSURAKOITA KOSKEVILLA SOPIMUKSILLA" TARKOITETAAN? 1.1 Määritelmä Julkisia rakennusurakoita koskevilla sopimuksilla tarkoitetaan rahallista vastiketta vastaan tehtyjä kirjallisia sopimuksia, jotka on tehty urakoitsijan ja hankintaviranomaisen välillä ja joiden tarkoituksena on: "Euroopan yhteisöjen toimialaluokituksen (NACE)" 15 50 luokassa lueteltuihin toimialoihin (talonrakennus, maanrakennus, asentaminen, kunnostaminen ja viimeistely) liittyvän rakennustyön tai rakennusurakan toteuttaminen tai sekä sen toteuttaminen että suunnittelu; taikka hankintaviranomaisen asettamat vaatimukset täyttävän rakennusurakan toteuttaminen millä tahansa tavalla. Rakennusurakalla tarkoitetaan direktiivissä "sellaista talon- tai maanrakennustöiden kokonaisuutta", kuten esimerkiksi sairaala, teatteri tai silta, "joka itsessään on tarkoitettu täyttämään taloudellisen tai teknisen tarkoituksen", toisin sanoen valmis kaikkien viimeistelyjen ja asennusten osalta. 1.2 Urakoitsijan käsite Kuten Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todennut asiassa C-389/92 16 14.4.1994 antamassaan tuomiossa, sellaisen urakoitsijan käsitettä, joka voi osallistua julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyyn, on tulkittava siten, ettei sillä tarkoiteta yksinomaan rakennustyöstä vastaavaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, vaan myös sellaista henkilöä, tämän oikeudellisesta muodosta riippumatta, joka teettää työn edustajan tai sivuliikkeen kautta tai käyttää ulkopuolisia insinöörejä tai insinööritoimistoja tai urakoitsijaryhmittymää. Esimerkkitapauksessa tuomioistuin vahvisti siis, että "holdingyhtiötä", joka ei itse suorita rakennustöitä, ei voi sen vuoksi, että sen töistä vastaavat tytäryhtiöt ovat erillisiä oikeushenkilöitä, jättää julkisia rakennusurakoita koskevien sopimustentekomenettelyjen ulkopuolelle 17. 15 16 17 Luettelo toimialoista on liitteessä I Ennakkoratkaisupyyntöön perustuva asia Ballast Nedam Groeg NV v. Belgian valtio (Kok. 1994, s. I - 1289). Katso myös 6.4.3 kohta "Urakoitsijaryhmittymät ". - 9 -
1.3. Hankintaviranomaisen käsite 'Hankintaviranomaisilla' tarkoitetaan direktiivissä valtiota, alueellisia tai paikallisia viranomaisia, julkisoikeudellisia laitoksia sekä yhden tai useamman edellä tarkoitetun viranomaisen tai julkisoikeudellisen laitoksen muodostamia yhteenliittymiä. Valtion käsite On paikallaan korostaa, että direktiiviä sovellettaessa valtiolla ei tarkoiteta vain perinteistä hallintoa, vaan myös toimielimiä, jotka ovat muodollisesti perinteisten hallintorakennelmien ulkopuolella, mutta jotka ovat oikeushenkilöitä ja jotka hoitavat tavallisesti valtion hallinnolle kuuluvia tehtäviä ollen kuitenkin eri tavoin vain sen edustajia. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on selventänyt kohtaa asiasta 31/87 20.9.1988 antamassaan tuomiossa 18, jossa oli kysymys siitä, voitiinko direktiiviä 71/305/ETY soveltaa Waterlandin paikallisen maan uusjakokomitean, joka ei ollut oikeushenkilö, tekemään julkista rakennusurakkaa koskevaan sopimukseen. Tuomioistuin muistutti asian yhteydessä, "että direktiivin 71/305 tarkoitus oli julkisia rakennusurakoita koskevien sellaisten sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittaminen, jotka oli tehty jäsenvaltioissa valtion, alueellisen tai paikallisen viranomaisen tai muun julkisoikeudellisen laitoksen toimesta", ja tarkensi, että direktiivissä 71/305 olevan 1 artiklan b alakohdan mukaisesti, joka sisältää hankintaviranomaisen määritelmän, "valtion käsite on tulkittava toiminnallisesti. Tosi asiassa sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden todelliseen toteutumiseen julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten osalta tähtäävän direktiivin tavoite vaarantuisi, jos direktiivin järjestelyjen soveltaminen hylättäisiin yksistään siitä syystä, että julkisen rakennusurakan hankkii toimielin, joka on luotu täyttämään laissa sille asetetut tehtävät, mutta joka ei muodollisesti kuulu valtion hallintoon. Näin ollen toimielintä, jonka koostumus ja tehtävät on määrätty laissa ja joka on riippuvainen julkisen vallan käytöstä sen jäsenten nimittämisen, sen toiminnasta seuraavien velvollisuuksien takaamisen ja sen hankkimien julkisten rakennusurakoiden rahoittamisen osalta, on pidettävä valtioon kuuluvana edellä mainitun säännöksen mukaisesti, vaikkei se muodollisesti kuuluisi tähän." Julkisoikeudellisen laitoksen käsite "Julkisoikeudellinen laitos" määritellään direktiivissä kolmella toisiaan täydentävällä perusteella. Sillä tarkoitetaan laitosta: 1. joka on nimenomaisesti perustettu tyydyttämään yleisen edun mukaisia tarpeita ja joka ei harjoita teollista tai kaupallista toimintaa, 2. joka on oikeushenkilö 3. ja 18 Ennakkoratkaisupyyntöön perustuva asia Gebroeders Beentjes B.V. v. Alankomaiden valtio (Kok. 1988, s. 4635. - 10 -
* jonka rahoituksesta suurin osa on peräisin valtiolta, alueellisilta tai paikallisilta viranomaisilta taikka muilta julkisoikeudellisilta laitoksilta, * tai jonka johto on näiden laitosten valvonnan alainen * taikka jonka hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistä valtio, alueellinen tai paikallinen viranomainen taikka muu julkisoikeudellinen laitos nimittää enemmän kuin puolet. Jokaisen julkis- tai yksityisoikeudellisen laitoksen, jonka toiminnallisiin valintoihin ja toimintaan hankintaviranomainen vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa näiden välisten suhteiden vuoksi kolmannen kohdan yhden tai useamman alakohdan perusteella ja joka on perustettu yleisen edun nimissä, on noudatettava direktiiviä. Ainoat laitokset, jotka on perustettu yleisen edun nimissä, jotka vastaavat muita perusteita, mutta joita direktiivissä ei katsota hankintaviranomaisiksi, ovat laitokset, jotka perustettu nimenomaisesti tyydyttämään teolliseen tai kaupalliseen toimintaan liittyviä tarpeita. Laitokset tyydyttävät näitä tarpeita harjoittamalla teollista tai kaupallista liiketoimintaa, johon sisältyy tavaroiden tai palvelujen tarjoaminen markkinoilla, joille pääsy muille yksityisille ja julkisille taloudellisille toimijoille on avointa ja joilla vallitsee täydellinen kilpailu. Kyse on siis laitoksista, jotka harjoittavat yksityisyritykseen verrattavaa toimintaa. On paikallaan korostaa, että direktiivin mukaista poikkeusta sovelletaan ainoastaan laitoksiin, jotka harjoittavat mainittua liiketoimintaa, sillä ne on nimenomaisesti perustettu tällaisen liiketoiminnan harjoittamista varten. Näin ollen poikkeusta ei sovelleta laitoksiin, jotka harjoittavat teollista tai kaupallista toimintaa, mutta jotka on perustettu muun yleisen edun nimissä. Tällainen on esimerkiksi hallinnollisia tehtäviä hoitamaan nimienomaisesti perustettu laitos, joka tyydyttää sosiaalialaan liittyviä yleisen edun piiriin kuuluvia tarpeita, mutta joka harjoittaa tuottavaa liiketoimintaa varmistaakseen, että sen menot ja tulot ovat tasapainossa. Jokainen tapaus on kuitenkin tutkittava erikseen sen määrittämiseksi, onko kyseessä julkisoikeudellinen laitos, jonka on noudatettava direktiiviä. Avoimuuden lisäämiseksi direktiivin soveltamisessa direktiivin liitteessä I 19 on luettelo laitoksista ja niiden ryhmistä, jotka täyttävät julkisoikeudellisen laitoksen määritelmän perusteet. Lisäksi kyseisessä liitteessä on suunnitelma luettelon päivittämisestä, jotta luettelo olisi mahdollisimman täydellinen. Julkisoikeudellisella laitoksella on velvollisuus noudattaa direktiiviä, vaikka sen nimi ei olisikaan luettelossa. Kyseinen velvollisuus syntyy siitä hetkestä lähtien, kun kyseinen laitos täyttää edellä mainitut perusteet. Vastaavasti luetteloon merkitty laitos voi väistää velvollisuuden, jos se ei enää täytä yhtä tai direktiivissä annettua perustetta. 1.4 Sopimuksen muoto ja sisältö 19 Kyseinen luettelo on tämän oppaan liitteessä II - 11 -
Sopimuksen muodon osalta direktiivissä täsmennetään ainoastaan, että sopimus on tehtävä kirjallisena ja rahallista vastiketta vastaan. Urakoitsijalle on toisin sanoen maksettava tämän toimittamista palveluista tietty hinta tai palvelujen arvo on ainakin pystyttävä arvioimaan rahassa 20. Hankintaviranomainen voi suorittaa korvauksen urakoitsijalle esimerkiksi luovuttamalla tälle maita tai kiinteistöjä. Toisaalta sopimuksen sisällön osalta direktiivissä täsmennetään, ettei sopimus koske ainoastaan rakennustyön tai rakennusurakan toteuttamista tai sekä sen toteuttamista että suunnittelua, vaan myös "hankintaviranomaisen asettamat vaatimukset täyttävän rakennusurakan "teettämistä" millä tahansa tavalla". Sopimusalan uusien määritelmien ja niistä erityisesti viimeisen myötä yhteisön lainsäätäjä on ilmoittanut selvästi, että kaikki talon- ja/tai maanrakennustöitä koskevat sopimukset, liittyi töihin sitten muita töitä tai ei, ovat julkisia rakennusurakoita koskevia sopimuksia. "Urakan teettämisen" käsitteellä tarkoitetaan kaikkia uusia sopimusmuotoja, joilla hankintaviranomainen antaa mieluummin urakoitsijalle huomattavia tehtäviä, kuten rahoituksen, maiden hankinnan tai hankkeiden kehittämisen, keventäen täten julkisten rakennusurakoiden toteuttamisessa itselleen perinteisesti kuuluvaa tehtävää. Taloudellisuustekijät ovat itse asiassa osoittaneet, että hankintaviranomaiset käyttävät mieluummin joko yleisurakoitsijaa, joka vastaa ostajan haluamista töistä ja koordinoi kaikkien näiden töiden toteuttamisen (suunnittelu ja toteutus), tai suosivat sopimuksia, joiden mukaan urakoitsija vastaa kokonaisuudessaan rakennusurakan rahoittamisesta ja toteuttamisesta, minkä jälkeen tämä saa korvauksen ostajalta (urakan teettäminen). Direktiivin soveltamisala on siis mahdollisimman laaja, jotta sitä voitaisiin soveltaa kaikkiin erityyppisiin sopimuksiin, joista hankintaviranomainen voi valita ratkaisuksi erityisvaatimuksiaan vastaavan vaihtoehdon. On paikallaan tarkentaa, että direktiivi ei koske jo olemassa olevan kiinteistön ostamista, ellei sitä ole rakennettu sellaisen hankintaviranomaisen nimenomaisiin tarpeisiin, joka on ennalta sitoutunut ostamaan rakennuksen sen valmistuttua. Tällöin kyseessä on kiinteistön rakennuttamis- ja myyntisopimus, joka puolestaan kuuluu direktiivin soveltamisalaan. Direktiivi ei koske myöskään pelkkää kiinteistön vuokraamista, johon ei liity rakennus- ja ostosopimusta. Toistaalta on muistettava, että julkiset palvelusopimukset ja erityisesti kiinteistöomaisuuden hallintasopimukset eivät myöskään ole julkisia rakennusurakoita koskevia sopimuksia, vaan julkisia palvelusopimuksia, joiden osalta on noudatettava direktiiviä 90/50/ETY, siltä osin kuin niiden puitteissa mahdollisesti tehtävät työt ovat vain osa sopimusta eivätkä muodosta varsinaista sopimuksen kohdetta 21. 20 21 Jos korvaus sisältää kuitenkin kokonaan tai osittain käyttöoikeuden sopimuksessa tarkoitettuun rakennukseen, kysymys ei ole julkisesta rakennusurakkasopimuksesta, vaan julkisesta käyttöoikeusurakasta, jota koskevat eri säännöt. Näitä sääntöjä käsitellään 7 kohdassa. Katso: Ennakkoratkaisupyyntöön perustuva asia C-331/92, Gestión Hotelera Internacional S.A. v. Communidad Autónoma de Canarias Ayuntamiento de Las Palmas de Gran Canaria, Gran Casino de las Palmas S.A., tuomio 19.4.1994 (Kok. 1994, s. 1329). - 12 -
Julkisia rakennusurakoita koskevista sopimuksista annetun määritelmän mukaan sopimuksen pääkohteena on oltava Euroopan yhteisöjen toimialaluokituksen (NACE) 50 luokkaan kuuluvia talon- ja maanrakennustöitä tai rakennusurakoita. 1.5 Hankintaviranomaisen tuki rakennusurakalle enemmän kuin 50 prosenttia Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että hankintaviranomaiset noudattavat tätä direktiiviä tai huolehtivat sen säännösten noudattamisesta, kun ne antavat toisen hankintayksikön, yksityisen tai julkisen, tekemälle rakennusurakkaa koskevalle sopimukselle tukea enemmän kuin 50 prosenttia sopimuksen arvosta. Kyseistä säännöstä voidaan kuitenkin soveltaa ainoastaan silloin, kun tuettu sopimus koskee maanrakennustöitä (ja kuuluu NACE:n 50 luokan 502 ryhmään) tai rakennustöitä, jotka liittyvät sairaaloihin, urheilu-, virkistys- ja vapaa-ajanviettotiloihin, koulu- ja korkeakoulurakennuksiin sekä hallintorakennuksiin. Kyseiset tuet, yhteisön tuet mukaan lukien, ovat erilaisia julkisia rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin suoraan tarkoitettuja tukia. Antamansa tuen luonteesta ja urakkasopimusten teosta saamastaan kokemuksesta riippuen hankintaviranomainen voi valita urakan tarjoajan, vaikkei teettäisikään töitä itselleen. Kyseisissä tapauksissa sen on noudatettava direktiivin säännöksiä. Jos töiden suorittajan valinta on annettu tuensaajan tehtäväksi, hankintaviranomaisen on vaadittava tätä noudattamaan direktiivin säännöksiä esimerkiksi merkitsemällä säännösten noudattaminen tuen saannin yleisehtoihin tai tuen myöntämisasiakirjan erityisehtoihin. Lopuksi on paikallaan huomauttaa, että direktiivin edellä mainittuun säännökseen merkittyjen töiden luokittelu on täysin kattava. Siinä mainitut laitokset - sairaalat, urheilu-, virkistys- ja vapaa-ajanviettotilat, koulu- ja korkeakoulurakennukset sekä hallintorakennukset - on nimetty laitoksen tyypin mukaan ja kyseiset laitokset on mainittu ryhmittäin. Koska direktiivin tavoitteena on julkisia rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvän avoimuuden lisääminen, luokittelun tulkitseminen rajoitetusti haittaisi tämän tavoitteen saavuttamista. Näin ollen esimerkiksi vanhainkodit ja vammaisten hoitolaitokset on rinnastettava sairaaloihin silloin, kun laitosten varsinaisena tehtävänä on tarjota vanhuksille, vammaisille tai sairaille lääkinnällisiä tai kirurgisia palveluja, eikä pelkästään tarjota heille virkistyspalveluja tai vähäisiä hoitopalveluja. - 13 -
2. JULKISIA RAKENNUSURAKOITA KOSKEVAT SOPIMUKSET, JOTKA KUULUVAT DIREKTIIVIN SOVELTAMISALAAN Edellä esitetty julkista rakennusurakkaa koskevan sopimuksen määritys on vain ensimmäinen vaihe sen määrittelemisessä, kuuluuko kyseinen rakennusurakka direktiivin soveltamisalaan. Direktiiviä sovelletaan tietystä summasta ylöspäin ottaen huomioon tiettyjen laitosten toiminnan luonteesta, urakkasopimuksen sisällöstä tai urakkasopimukseen sovelletavista yksittäisistä säännöksistä aiheutuvat poikkeukset. 2.1 Kynnysarvo Tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan julkisia rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin, joiden ennakoitu arvo ilman arvonlisäveroa on vähintään 5 000 000 ecua. Urakkasopimusten kynnysarvon määrittelyssä käytettyjen kansallisina valuuttoina ilmoitettujen vasta-arvojen laskeminen perustuu edellä tarkoitettujen valuuttojen tulevaa tarkistusta edeltävän elokuun viimeisenä päivänä päättyvän 24 kuukauden jakson keskimääräiseen ecuina ilmoitettavaan päiväkurssiin. Vasta-arvot, joiden laskemisesta vastaa komissio ja jotka tarkistetaan pääsääntöisesti joka toinen vuosi 1 päivästä tammikuuta 1992, julkaistaan marraskuussa Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä sarjassa "Tiedonantoja ja tiedotteita". Vastineet ecuina ja seuraavaan tarkistukseen asti voimassa olevat kynnysarvot (siis 31.12.1997 asti, lukuun ottamatta ennenaikaista tarkistusta) ovat seuraavat: Vasta-arvo kansallisina valuuttoina: 5 000 000 ecua 1 000 000 ecua Alankomaiden guldeni 10.683.965 2.136.793 Belgian/Luxemburgin frangi 197.463.667 39.492.733 Englannin punta 3.950.456 790.091 Espanjan peseta 799.822.917 159.964.583 Irlannin punta 4.014.106 802.821 Italian liira 9.927.175.000 1.985.435.000 Itävallan sillinki 67.036.083 13.407.217 Kreikan drakma 1.450.386.458 290.077.291 Portugalin escudo 982.444.792 196.488.958 Ranskan frangi 32.910.979 6.582.196 Ruotsin kruunu 46.628.913 93.325.783 Saksan markka 9.529.019 1.905.804 Suomen markka 30.586.642 6.117.328 Tanskan kruunu 37.517.115 7.503.423-14 -
2.2 Rakennusurakkasopimuksen arvon arvioiminen 2.2.1 Säännöt Yleensä arvo, joka on otettava huomioon määriteltäessä ylittääkö julkista rakennusurakkaa koskeva sopimus kynnysarvon, on hankintaviranomaisen kaavaileman sopimuksen ennakoitu arvo ilman arvonlisäveroa. Ennakoinnissa on toisin sanoen otettava huomioon kaikki suoritteet, tarvikkeet ja muut seikat, jotka sisältyvät sopimukseen. Jos hankintaviranomainen päättää esimerkiksi tehdä rakennus- ja myyntisopimuksen, sen arvo on arvioitava ottamalla huomioon NACE:n 50 luokkaan kuuluvien toimien lisäksi kaikki muut tehtävät, jotka on sopimuksella uskottu tarjoajalle. Tämän julkisia rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvän yleissäännön lisäksi direktiivissä vahvistetaan säännöt sopimusten arvioimiseksi kolmessa erityistapauksessa. Jos hankintaviranomainen asettaa itse urakoitsijan käyttöön tavarahankintoja, jotka ovat tarpeen kyseisen urakan toteuttamiseksi, sopimuksen arvo on laskettava ottaen huomioon sekä sen sopimuksen arvo, jonka hankintaviranomainen haluaa tehdä urakoitsijan kanssa, että tavarahankintojen ennakoitu arvo. Tavarahankinnoilla ei tarkoiteta yksinomaan rakennukseen käytettäviä raaka-aineita, vaan myös laitteita, jotka ovat tarpeen töiden toteuttamiseksi: hankintaviranomainen voi esimerkiksi asettaa urakoitsijan käyttöön nosturin tai kuorma-autoja. Laitteiden arvoa ei luonnollisestikaan lasketa aina laitteiden ostohinnan mukaan, vaan markkinoilla yleisen vuokrahinnan mukaan. Hinnan määräytyminen riippuu tavaran keskimääräisestä eliniästä ja siitä, kuinka pitkäksi aikaa hankintaviranomainen asettaa sen urakoitsijan käyttöön. Jos tavara on valmistettu kestämään pidempään kuin sen ajan, mitä se on urakoitsijan käytössä (esimerkiksi tavara on valmistettu kestämään viisi vuotta ja se on urakoitsijan käytössä vuoden), arvo määräytyy vuokrahinnan mukaan. Jos käyttöaika sitä vastoin ylittää tavaran keskimääräisen eliniän, hankintaviranomaisen on liitettävä tavaran ostohinta sopimuksen arvoa koskevaan arvioonsa. Jos rakennusurakka on jaettu useisiin osiin, joista jokaisesta on tehty eri sopimus, kaikkien osien yhteenlaskettu arvo on otettava huomioon. Jos arvo ylittää kynnysarvon, direktiiviä on sovellettava jokaista sopimusta tehtäessä riippumatta sen osan arvosta, jota sopimus koskee. Hankintaviranomaiset voivat kuitenkin tehdä vapaasti sopimuksen sellaisista osista, joiden ennakoitu arvo ilman arvonlisäveroa on pienempi kuin 1 000 000 ecua. Mahdollisuutta poiketa direktiivin säännöksistä on kuitenkin rajoitettu. Sellaisten osien yhteenlaskettu arvo, joista voidaan vapaasti tehdä sopimus, saa olla enintään 20 prosenttia kaikkien töiden toteuttamiseksi tarvittavien osien yhteenlasketusta arvosta. Esimerkki: Talonrakennusurakkaa koskeva sopimus on jaettu kolmeen osaan, joiden arvot ovat 3 000 000 ecua, 1 200 000 ecua ja 900 000 ecua. Ennakoitu yhteenlaskettu arvo on 5 100 000 ecua eli direktiivin soveltamisraja on siis selvästi ylitetty. Poikkeuskäytäntöä voidaan kuitenkin soveltaa osaan, jonka arvoksi on ennakoitu 900 000 ecua, koska sen arvo yksinään on pienempi kuin miljoona ecua eikä sen arvo myöskään ylitä 20 prosenttia kaikkien osien yhteenlasketusta arvosta. Direktiiviä ei sovelleta mainittuun sopimuksen osaan eikä sitä voida julkaista, kun taas julkaiseminen on muiden osien osalta pakollista. - 15 -
Hankintaviranomaisen, joka aikoo myöhemmin neuvottelumenettelyä noudattaen antaa sopimuksen tehneelle urakoitsijalle uusia samankaltaisia rakennustöitä, on ensimmäisen sopimuksen arvoon laskettava myöhemmin tehtävien töiden ennakoitu kokonaisarvo sekä tarvittaessa kaikkien sellaisten tarpeellisten tavarahankintojen ennakoitu arvo, jotka se asettaa töiden toteuttajan käyttöön. 2.2.2 Sopimusten jakaminen osiin Yleinen kielto on, että rakennusurakkaa tai sopimusta ei saa jakaa osiin tämän direktiivin soveltamisen välttämiseksi. Kielto koskee kaikkea jakamista, jolle ei ole olemassa objektiivisia perusteita ja jolla pyritään ainoastaan direktiivin säännösten kiertämiseen. 2.3 Sopimukset, jotka eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan Julkisten palvelujen alalla tehtävistä rakennusurakkasopimuksista direktiivin soveltamisalaan eivät kuulu 17 päivänä syyskuuta 1990 "rakennusurakoita koskevista sopimusmenettelyistä vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alalla" annetun neuvoston direktiivin 90/531/ETY 22 2, 7, 8 ja 9 artiklassa tarkoitettujen toimialojen hankintoja koskevat sopimukset, eivätkä myöskään mainitun direktiivin 6 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset täyttäviä hankintoja koskevat sopimukset. Direktiivi on korvattu 14 päivänä kesäkuuta 1993 " vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta " annetulla neuvoston direktiivillä 93/38/ETY 23. Direktiiviin 90/531/ETY tehdyt viittaukset katsotaan direktiiviin 93/38/ETY tehdyiksi viittauksiksi. Artiklateksti on seuraava : 2 artikla 1. Tätä direktiiviä sovelletaan hankintayksiköihin, jotka a) ovat viranomaisia tai julkisia yrityksiä ja harjoittavat jotakin 2 kohdassa tarkoitettua toimintaa; b) jos ne eivät ole viranomaisia tai julkisia yrityksiä, harjoittavat toiminnoissaan yhtä tai useampaa 2 kohdassa tarkoitettua toimintaa ja toimivat jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen myöntämällä erityis- tai yksinoikeudella. 2. Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa on: 22 23 EYVL N:o L 297, 29.10.1990, sivu 1 EYVL N:o L.199, 9.8.93, sivu 84 ja sitä seuraavat sivut - 16 -
a) sellaisten pysyvien verkkojen saattaminen saataville tai ylläpito, joiden tarkoituksena on tarjota: i) juomaveden tai ii) sähkön tai iii) kaasun tai lämmön tuotantoon, siirtoon tai jakeluun liittyviä julkisia palveluja, tai juomaveden, sähkön, kaasun tai lämmön toimittaminen sellaisiin verkkoihin; b) maantieteellisen alueen hyödyntäminen: i) öljyn, kaasun, hiilen tai muiden kiinteiden polttoaineiden etsimiseksi tai talteen ottamiseksi, tai ii) lentokenttien, meri- tai sisävesisatamien taikka muiden tilojen saattamiseksi lento-, meri- tai sisävesiliikenteen harjoittajien saataville; c) sellaisten verkkojen ylläpito, joiden tarkoituksena on tarjota julkisia kuljetuspalveluja rautateitse, automatisoiduin järjestelmin, raitioteitse, johdinautoilla, linja-autoilla tai kaapeliradoilla. Kuljetuspalvelujen verkon katsotaan olevan kyseessä, kun palvelua tarjotaan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen asettamin edellytyksin, kuten liikennöitäviä linjoja, käytettävissä olevaa kuljetuskapasiteettia tai vuorotiheyttä koskevin edellytyksin; d) yleisten televerkkojen saattaminen saataville tai ylläpito taikka yhden tai useamman yleisen telepalvelun tarjoaminen. 3. Sovellettaessa 1 kohdan b alakohtaa 'erityis- tai yksinoikeuksilla' tarkoitetaan oikeuksia, jotka perustuvat kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen lain, asetuksen tai hallinnollisen määräyksen nojalla myöntämään toimilupaan, jolla varataan 2 kohdassa määritellyn toiminnan harjoittaminen yhdelle tai useammalle yksikölle. Hankintayksiköllä katsotaan olevan erityis- tai yksinoikeudet erityisesti, jos: a) 2 kohdassa tarkoitettujen verkkojen tai laitteistojen rakentamista tai laitteistojen saataville saattamista varten se voi suorittaa julkisen pakkolunastuksen tai käyttöönoton taikka sijoittaa verkkoon kuuluvia laitteita maan päälle, maan alle ja yleisen tien yläpuolelle; b) 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa yksikkö toimittaa juomavettä, sähköä, kaasua tai lämpöä verkkoon, jota ylläpitää kyseisen valtion toimivaltaisen viranomaisen myöntämät erityis- tai yksinoikeudet saanut yksikkö. 4. Julkisten linja-autokuljetuspalvelujen tarjoamista ei pidetä 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuna toimintana, jos muut yksiköt voivat vapaasti tarjota samoja palveluja joko yleisesti tai tietyllä maantieteellisellä alueella samoin edellytyksin kuin hankintayksiköt. - 17 -
5. Muun hankintayksikön kuin viranomaisen suorittamaa juomaveden, sähkön, kaasun tai lämmön toimittamista yleisön palvelemiseen tarkoitettuihin verkkoihin ei pidetä 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna toimintana, jos: a) juomaveden tai sähkön osalta: - kyseinen yksikkö tuottaa juomavettä tai sähköä, koska niiden kulutus on välttämätöntä jonkin muun kuin 2 kohdassa tarkoitetun toiminnan harjoittamista varten, ja - toimittaminen yleiseen verkkoon johtuu vain yksikön omasta kulutuksesta eikä ole ylittänyt 30 prosenttia yksikön juomaveden tai energian kokonaistuotannosta laskettuna viimeksi kuluneiden kolmen vuoden tuotannon keskimäärän mukaan, kuluva vuosi mukaan luettuna; b) kaasun tai lämmön osalta: - kyseisen yksikön suorittama kaasun tai lämmön tuottaminen on välttämätön seuraus muusta kuin 2 kohdassa tarkoitetusta toiminnasta, ja - yleiseen verkkoon toimittaminen tapahtuu vain kyseisen tuotannon taloudelliseksi hyödyntämiseksi ja vastaa enintään 20 prosenttia yksikön liikevaihdosta laskettuna viimeksi kuluneiden kolmen vuoden keskimäärän mukaan, kuluva vuosi mukaan luettuna. 6. Liitteissä I - X lueteltujen hankintayksiköiden on täytettävä edellä säädetyt edellytykset. Sen varmistamiseksi, että luettelot ovat mahdollisimman täydelliset, jäsenvaltioiden on ilmoitettava luetteloissaan tapahtuneista muutoksista komissiolle. Komissio tarkistaa liitteitä I - X noudattaen 40 artiklassa säädettyä menettelyä. 6 artikla 1. Tätä direktiiviä ei sovelleta sopimuksiin eikä suunnittelukilpailuihin, joita hankintayksiköt tekevät tai järjestävät muutoin kuin 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun toiminnan harjoittamiseksi tai kyseisen toiminnan harjoittamiseksi kolmannessa maassa siten, ettei yhteisön sisäistä verkkoa tai maantieteellistä aluetta käytetä. 2. Tätä direktiiviä sovelletaan kuitenkin myös sopimuksiin tai suunnittelukilpailuihin, jotka 2 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettua toimintaa harjoittava yksikkö tekee tai järjestää ja jotka liittyvät: a) vesirakennushankkeisiin, maan kasteluun tai kuivaukseen, jos juomavedeksi hankittavan veden osuus on suurempi kuin 20 prosenttia näissä hankkeissa taikka kastelu- tai kuivausjärjestelmissä saataville saatettavan veden koko määrästä; - 18 -