KUOLEMANJÄLKEINEN KUNNIA JA YKSITYISELÄMÄ MITÄ TIETOJA KANSALAINEN SAA JULKAISTA KUOLLEESTA HENKILÖSTÄ ERITYISESTI SOSIAALISESSA MEDIASSA?

KUOLEMANJÄLKEINEN KUNNIA JA YKSITYISELÄMÄ MITÄ TIETOJA KANSALAINEN SAA JULKAISTA KUOLLEESTA HENKILÖSTÄ ERITYISESTI SOSIAALISESSA MEDIASSA? Marko Forss Referee-artikkeli 1 Johdanto Muistan lukeneeni 90-luvulla Alibia, jossa lehden viimeisillä sivuilla julkaistiin usein esitutkintapöytäkirjojen kuvia rikoksen uhrina kuolleista. 1 Kuvia ja erilaisia kuolleeseen henkilöön liittyviä tietoja onkin julkaistu perinteisessä mediassa jo vuosikausia, mutta rikosoikeudellista vastuuta kuolleen tietojen julkaisemisesta on jouduttu arvioimaan äärimmäisen harvoin. Tiedotusvälineiden osalta tapauksia on käsitelty yleensä Julkisen sanan neuvostossa (JSN). 2 Viranomaisten, eli lähinnä poliisin osalta, julkaisemisen laillisuutta on taas arvioitu yleensä ylimpien laillisuusvalvojien toimesta. 3 Internetin ja erityisesti sosiaalisen median myötä yksityishenkilöille on syntynyt ihan yhtä kattava mahdollisuus julkaista tietoja kuolleista kuin tiedotusvälineilläkin. Vaikka sosiaalista mediaa voidaan 1 Ks. rikospaikkakuvista myös 1920 40-lukujen Helsingistä kertova Harju Savia 2007. Mukana on esimerkiksi kuva maassa makaavasta poliisista, joka puukotettiin hengiltä virkatoimessaan vuonna 1931 Helsingin Kaivopuistossa. 2 Ks. esimerkiksi langettava ratkaisu JSN 6141/SL/16, jossa lehti julkaisi uutisen, jossa kerrottiin pikkupojan kuolemasta yliajon uhrina. Tulee tosin muistaa, että JSN:n ratkaisuja ja linjauksia ei tule käyttää oikeudellisen ratkaisutoiminnan perustana. 3 Ks. esimerkiksi ratkaisu AOA 21.8.2008 846/4/07 lumihankeen paleltuneen kuolemasta tiedottamisesta ja ratkaisu EOA 21.12.2011 649/4/10, jossa oli kyse ylilääkärin ja poliisin antamista tiedoista synnytyksessä kuolleen naisen kuolemansyystä. 171

käyttää myös positiivisessa mielessä, esimerkiksi Facebookin muistotiliominaisuuden 4 myötä, on erilaisia ongelmatilanteita vainajan tietojen julkaisemiseen liittyen ollut havaittavissa jo muutamien vuosien ajan. Suuressa osassa tapauksista asiaan ei ole voitu puuttua, mikä on voinut omalta osaltaan pahentaa omaisten kärsimyksiä. Kuolleen kunniaa suojaavan sääntelyn keskiössä on rikoslain (39/1889, RL) vainajan loukkaamista koskeva momentti kunnianloukkauksesta (RL 24:9.2). Kyse ei kuitenkaan ole suoranaisesti vainajan oikeuksista, vaan suojan kohteena ovat kuolleelle erityisen läheiset ihmiset ja heille mahdollisesti aiheutettu kärsimys (RL 24:9.2). Tämä soveltuu myös tulkintaan, jossa perus- ja ihmisoikeudet kuuluvat lähtökohtaisesti vain luonnollisille henkilöille heidän elinaikanaan. 5 Toisaalta viime vuosina perusoikeuksien merkityksen on katsottu kattavan osittain kuolemanjälkeistä aikaa perustuslain (731/1999, PL) 1 :n 2 momentin ihmisarvon loukkaamattomuutta suojaavaan säännöksen perusteella. Tällöin ei tosin ole ollut kysymys sananvapausrikoksista, vaan esimerkiksi elintenluovutustilanteesta tai uskonnon- ja omantunnonvapauteen liittyvistä seikoista. 6 Lisäksi sikiön on katsottu saavan suojaa äidille annettavan perusoikeusturvan välityksellä. 7 Tässä kirjoituksessa on tarkoitus käydä läpi millainen kunnian ja yksityiselämän suoja kuolleella henkilöllä on ja millaisia laintulkintaongelmia siihen liittyy. Kirjoituksen tarkoituksena on lisäksi esittää lainsäädäntökritiikkiä, mutta myös de lege ferenda -tutkimukseen liittyviä suosituksia. Olen pyrkinyt ottamaan mukaan ne vähäiset oikeustapaukset, joita aiheen tiimoilta olen löytänyt. Kyseisten ratkaisujen perusteella aihe ei ole helppo, koska oikeuskäytäntö on linjaltaan vaihtelevaa, minkä tulen osoittamaan selkeästi lukijalle. Vähäisen oikeuskäytännön takia nostan esille myös esimerkkejä nettipoliisin työssä kohtaamistani tapauksista. Aluksi tarkastelen lyhyesti eri tahoja, jotka julkaisevat vainajien tietoja sosiaalisessa mediassa, jotta lukija voi havaita erot eri tahojen 4 Kyseinen ominaisuus muuttaa käyttäjätilin muistotilaan, jolloin vainajan käyttäjätilille voi käydä vielä jättämässä viimeisiä tervehdyksiä ja erilaisia muistoja. 5 HE 309/1993 vp, s. 21 24. 6 HE 276/2009 vp, s. 12 13. Ks. myös hautaustoimilakiin (457/2003) liittyen PeVL 71/2002 vp ja HaVM 21/2002 vp. 7 HE 309/1993 vp, s. 24. 172

välillä. 8 Kunnianloukkauksen (RL 24:9) osalta päähuomio kiinnitetään vainajan tietojen levittämistä koskevaan momenttiin, mutta käsittelen kunniaa koskevan otsikon alla myös hautarauhan rikkomisen (RL 17:12) tunnusmerkistöä, vaikka säännös suojaakin lähtökohtaisesti yleistä järjestystä. Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen (RL 24:8) ei täyty kuolleen osalta, mutta kiinnitän erityistä huomiota siihen, voivatko kuolleen arkaluontoiset tiedot liittyä jonkun läheisen yksityiselämään. Sivuan lyhyesti myös muuta vainajan yksityisyyttä koskevaa sääntelyä, mutta en käsittele tässä yhteydessä esimerkiksi digitaaliseen jäämistöön liittyviä tulkintaongelmia. 9 Avaan lyhyesti myös syyteoikeuden siirtymisen vaikutuksia. Seuraavissa osioissa käydään läpi eri tilanteita, joissa kuolleiden tietoja julkaistaan. Olen jaotellut osiot siten, että ensin käyn läpi erilaisia onnettomuuksia ja tapaturmia, jonka jälkeen käsittelen kadonneisiin henkilöihin ja itsemurhan tehneiden tietojen julkaisuun liittyvää problematiikkaa. Rikokset, terrorismi ja sota liittyvät kaikki väkivaltaa sisältävään materiaaliin, mutta olen kuitenkin erottanut rikokset omaksi kohdakseen. Lopuksi tuon vielä esille kuolleiden tietoihin liittyvän mustan huumorin, pilailun ja trollailun, vaikka nämä liittyvät yleisesti myös jo edellä mainittuihin muihin aiheisiin. 2 Tiedon julkaisija ja sen vaikutus laillisuuteen Tietoja kuolleesta henkilöstä sosiaalisessa mediassa julkaisevat voidaan karkeasti jakaa kolmeen eri tahoon: 1) kansalaisiin, 2) tiedotusvälineisiin ja 3) viranomaisiin. 10 Kansalaisilla toimintaa sääntelevät lähinnä rikoslain eri säännökset, eikä tiedotusvälineidenkään osalta 8 Tuon esille tiedotusvälineiden ja viranomaisten roolia myös myöhemmin, koska näiden toiminnalla on vaikutusta myös yksittäisen kansalaisen julkaisun laillisuuteen. Pääpaino on kuitenkin tavanomaisen sosiaalisen median käyttäjän toiminnan laillisuuden arvioinnissa. 9 Ks. aiheesta tarkemmin Viestintävirasto 2013, jossa käydään läpi kuolinpesän osakkaiden oikeuksia digitaaliseen jäämistöön, jolla voi olla vaikutusta esimerkiksi viestintäsalaisuuden loukkauksen tunnusmerkistön (RL 38:3) täyttymisen osalta. 10 Viranomaisten osalta tarkempia tietoja vainajasta julkaistaan lähinnä vain poliisin toimesta. 173

tilanne juuri eroa normaalista kansalaisesta. Toisaalta kansalaistenkin välillä on eroja siltä osin, onko julkaisija vainajalle läheinen henkilö, vai täysin ulkopuolinen taho. 11 Kansalaisten ja tiedotusvälineiden osalta arviointi tehdään jälkikäteen yleensä rikoslain perusteella, ja kaikki mikä ei ole laitonta, on lähtökohtaisesti sallittua. Viranomaisten osalta tilanne on taas päinvastainen, koska tiedottamisen tulee perustua lakiin (PL 2.3 ). Jokaiselle kansalaiselle kuuluva sananvapaus on yksi tärkeistä perus- ja ihmisoikeuksista ja siitä säädetään useissa kansainvälisissä sopimuksissa, mutta luonnollisesti myös perustuslaissa (PL 12.1 ). 12 Perustuslain mukaan jokaisella on sananvapaus ja siihen liittyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Sananvapautta voi rajoittaa vain lailla (PL 12.1 ). Sananvapaus on ns. välineneutraali, joten sananvapaus käsittää myös sosiaalisessa mediassa tapahtuvan viestinnän viestintämuodosta riippumatta. 13 Sananvapautta voidaan rajoittaa vain lailla. Kuollutta koskevan tiedon kohdalla tätä sananvapautta rajoittaa erityisesti kunnianloukkausta (RL 24:9.2) koskeva sääntely. Tiedotusvälineiden julkaisutoiminnasta säädetään laissa sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (460/2003, SVL). Lakia sovelletaan Suomessa harjoitettavaan julkaisu- ja ohjelmatoimintaan. Yksittäiseen kansalaisen pitäessä yllä sähköisen viestintäverkon kotisivua lakia sovelletaan vain soveltuvin osin (SVL 3.2 ). Esimerkiksi lähdesuoja (SVL 16 ) koskee kotisivun ylläpitäjää ja suoja ulottuu myös esimerkiksi blogeihin. 14 Sananvapauden perusoikeussuoja ulottuu myös julkaisu- tai ohjelmatoimintaa harjoittaviin oikeushenkilöi- 11 Esimerkiksi ratkaisussa Oulun käräjäoikeus 18.3.2016 R 15/2776 isä oli levittänyt videota internetissä, jossa hänen kaksi 9-vuotiasta lasta otettiin huostaan. Käräjäoikeus totesi, että vaikka kyseessä olisi muutoin rangaistavasta yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä, on huoltajalla lapsen oikeudellisena edustajana oikeus julkaista myös arkaluontoista tietoa lapsestaan. 12 Sananvapaus mainitaan esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 10 artiklassa ja Yhdistyneiden kansankuntien (YK) ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 19 artiklassa. 13 HE 309/1993 vp, s. 56. 14 Ratkaisussa Helsingin hovioikeus 2.7.2010 R 10/53 katsottiin, että SVL 16 :n mukainen lähdesuoja koskee myös blogin kirjoittajaa, eikä tietolähdettä siten tarvinnut paljastaa. 174

hin. 15 Tiedotusvälineiden osalta ei löydy erityissääntelyä laajemman sananvapauden puolesta, mutta viestin journalistinen tarkoitus voi sinänsä luoda mahdollisuuden julkaista laillisesti rangaistavaakin tietoa. Esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisujen osalta usein viitatussa Jersild-tapauksessa toimittaja oli kansallisessa tuomioistuimessa tuomittu haastattelussa annettujen kommenttien perusteella kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. 16 EIT katsoi Tanskan rikkoneen EIS:n 10 artiklaa vastaan, koska toimittajan tarkoituksena ei ollut rasistisen propagandan levittäminen, vaan huomion kiinnittäminen rasistisiin nuorisoliikkeisiin. Tiedotusvälineillä onkin aikaisemmin oikeuskirjallisuudessa katsottu omaavan yksittäistä kansalaista laajempi sananvapaus esimerkiksi sen institutionaalisen aseman takia. 17 Tämä voidaan perustellusti asettaa kyseenalaiseksi sosiaalisen median takia, jossa jokainen voi potentiaalisesti tavoittaa miljoonia ihmisiä viesteillään. Tämän takia perinteisellä medialla ja sen toimittajalla ei voida katsoa olevan laajempaa sananvapautta kuin yksittäisellä sosiaalisen median käyttäjällä. 18 Myös korkein oikeus on jo ennen sosiaalisen median yleistymistä ottanut kantaa ratkaisussa KKO 2005:136 yksittäisen kansalaisten sananvapauden laajuuteen suhteessa tiedotusvälineisiin. 19 Erilaiset virkamiehet, kuten lääkärit, pelastajat ja poliisit ovat päivittäin tekemisissä kuoleman kanssa. Normaaliin kansalaiseen verrattuna virkamiehen mahdollisuudet julkaista tietoja vainajista ovat kuitenkin selkeästi rajoitetummat. Viranomaisten toimintaa sääntelee yleislakina laki viranomaisen julkisuudesta (621/1999, JulkL), jonka 1 :n mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jos ei toisin säädetä. Terveystiedot ja erilaiset rikoksiin liittyvät tiedot ovat kuitenkin yleensä miltei aina salassa pidettäviä (JulkL 6:24.1,25 27). 20 Pelas- 15 Tiilikka 2007, s. 117 119; Hallberg 2011, s. 41. 16 Jersild v. Tanska 23.09.1994. 17 Ks. kokonaisuudessaan Huovinen 2008 LM, jossa hän käy läpi tiedotusvälineiden korostettua asemaa sananvapauden näkökulmasta ennen sosiaalisen median laajempaa yleistymistä. 18 Näin myös Neuvonen 2012, s. 173. 19 Ratkaisussa todettiin, että ei voida lähteä siitä, että tiedotusvälineen tai toimittajan ammatissa toimivan henkilön sananvapaus olisi oikeudellisesti laajempi kuin muilla ja toisen oikeuksien suoja vastaavasti suppeampi suhteessa journalistien sananvapauteen. 20 Erityislaeista voidaan mainita esimerkkinä potilasasiakirjojen osalta poti- 175

tus- ja terveydenhuoltoviranomaisten osalta ei tarkempia tietoja vainajista anneta julkisuuteen. 21 Jos näitä tietoja annetaan, onkin kyseessä ennemmin rikos, kuin viran puolesta tiedottamiseen perustuva teko. 22 Viranomaisten osalta poliisi onkin yleensä se taho, joka antaa kuolleista tarkkojakin tietoja julkisuuteen. Vaikka esitutkinta on suurimmaksi osin salaista, voi syntyä tarve tiedottaa yksittäisestä tapauksesta. 23 Poliisin julkaisumahdollisuuksia rajoittavat erityisesti esitutkintalain 4 luvun säännökset, jotka poliisin on otettava huomioon esitutkinnasta tiedotettaessa (ETL 11:7.3). Näitä ovat tasapuolisuusperiaate, syyttömyysolettama, suhteellisuusperiaate, vähimmän haitan periaate ja hienotunteisuusperiaate. 24 3 Kunnian suoja 3.1 Kunnianloukkaus Perustuslain 10.1 :n perusteella jokaisen kunnia on turvattu. Tätä konkreettista suojaa antavat rikoslain 24 luvun 9 :n ja 10 :n sääntelyt. Rikoslailla on suojattu kuolleen kunniaa jo sen säätämisestä lähtien. Vuoden 2000 rikoslain kokonaisuudistukseen asti kuolleen kunniaa koskeva säännös löytyi rikoslain 27 luvusta omana säännöksenään. 25 Vuoden 2000 uudistuksessa kuolleen kunniaa suojaava säännös siirlaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 13, jonka mukaan terveydenhuollon henkilöstöllä ei ole ilman potilaan tai laillisen edustajan suostumusta antaa sivulliselle potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja. 21 Ks. tarkemmin Pelastustoimen kumppanuusverkoston julkaisu 1/2015, jossa avataan tarkemmin pelastuslaitosten viestintää. 22 Rikokseen voi syyllistyä jo ennen tietojen julkaisua, jos on esimerkiksi katsonut vainajan tietoja rekistereistä ilman työnkuvaan perustuvaa syytä, jolloin kyse voi olla henkilörekisteririkoksesta (RL 38:9). 23 Ks. tarkemmin esitutkintalain (805/2011, ETL) 11 luvun 7 :n perusteet. 24 HE 222/2010 vp, s. 243. Ks. tarkemmin poliisin tiedottamisesta Helminen ym. 2014, 706 720. 25 Tuolloinen RL 27:4 sääti rangaistavaksi teot, jossa kuolleen muistoa häväistiin perättömästi nimeämällä hänet syypääksi nimettyyn rikokseen, rikoksen lajiin tai muuhun tekoon, joka olisi vainajan eläessä saattanut hänet halveksimisen alaiseksi. Lisäksi tunnusmerkistössä mainittiin yleisesti valheen tai perättömän kulkupuheen levittäminen vainajasta. 176

rettiin kunnianloukkaussäännöksen yhteyteen, koska sen säilyttäminen rikoslaissa katsottiin edelleen tarpeelliseksi, vaikka sen soveltaminen olikin ollut erittäin harvinaista. 26 Kunnianloukkaussäännös jakautuu 1 momentissa kahteen erilaiseen tekomuotoon. Ensinnäkin 1 momentin 1 kohdan mukaan on rangaistavaa esittää toisesta valheellinen tieto tai vihjaus siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Kyseessä voi olla esimerkiksi väite syyllistymisestä rikokseen tai muuhun moitittavaan tekoon. Myös terveydentilaa koskevan loukkaavana pidettävän väitteen esittäminen kuuluu 1 kohdan soveltamisalaan. 27 Kahden kesken loukatulle esitetty väite ei yleensä voi olla omiaan aiheuttamaan halveksuntaa tai vahinkoa loukatulle, mutta se voi aiheuttaa kärsimystä. 28 Lisäksi rangaistavaa on 1 momentin 2 kohdan mukaan myös muu kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaminen. 29 Kunnianloukkauksesta tuomitaan RL 24:9.2:n mukaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen. Kärsimyksen tulee olla teon tyypillinen seuraus, jonka yleisesti ajatellaan aiheuttavan kärsimystä suurelle osalle ihmisistä, joihin se kohdistuu. 30 Kuolleeseen kohdistuneen kunnianlouk kauksen voi ilmoittaa syytteeseen pantavaksi vain kuolleen leski, sisarus, sukulainen suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa taikka vainajan kanssa yhteisessä taloudessa elänyt tai muu, jolle vainaja oli erityisen läheinen (RL 24:12.3). Erityisen läheisiä henkilöitä voivat olla esimerkiksi vainajan kanssa yhteisessä taloudessa elänyt avopuoliso tai pitkäaikainen työkaveri. 31 Vainajan muiston suojalla ei ole määräaikaa, mutta mitä pidemmän aikaa on kulunut, sitä epätodennäköisempää on, että vainajaa koskeva valheellinen väite tai vihjaus olisi omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen. 32 26 HE 184/1999 vp s. 35 36. 27 Terveydentilaa koskeva loukkaus katsottiin ennen vuotta 2000 solvauksena rangaistavaksi. 28 HE 19/2013 vp, s. 45. 29 Ennen vuoden 2000 muutosta 1 kohdan perättömän tiedon levittämisestä rangaistiin herjauksena ja 2 kohdan mukaisista teoista solvauksena. 30 HE 19/2013 vp, s. 40. 31 HE 19/2013 vp, s. 47. 32 HE 19/2013 vp, s. 47. Ennen vuoden 2000 uudistusta oli voimassa 20 vuo- 177

Kunnianloukkaus on rangaistava vain tahallisena. Jos esimerkiksi levittelee tietoja sosiaalisessa mediassa, tulee pyrkiä varmistumaan levittämiensä tietojen todenperäisyydestä. 33 Sama koskee myös jo kerran julkaistun tiedon eteenpäin jakamista. Jos taas henkilöllä on ollut vahvoja perusteita tai todennäköisiä syitä pitää omaamiansa tietoja totena, ei teko ole välttämättä rangaistava. Kyseisenlaisissa tilanteissa tulee arvioida sitä, millaiset mahdollisuudet tietojen tarkistamiseen on ollut ja minkä tyylisestä väitteestä on kyse. 34 Kunnianloukkauksen kohdalla kyse voi olla jossain tapauksissa totuudenmukaisesta tiedosta, jos kyse on esimerkiksi vanhan rikoksen perusteettomasta esilletuomisesta. Oikean tiedon levittäminen ei kuitenkaan tässäkään tapauksessa koske kuolleita henkilöitä, koska kyse on 24 luvun 9 :n 1 momentin 2 kohdan mukaisesta teosta. 35 Vuonna 2013 kunnianloukkaussäännöstä muutettiin, mutta kuolleen loukkaamiseen liittyvän momentin sisältö säilyi samana. Se vain siirrettiin nykyiseen 2 momenttiin. 36 Säännökseen sisällytettiin uusi 4 momentti ja aikaisemmin 2 momentissa ollut rajoitussäännös säilyi samansisältöisenä 3 momentissa. Kolmannen momentin rajoitussäännöksessä viitataan vain 1 momentin 2 kohtaan. Tämän takia politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai muissa säännöksessä mainittujen tahojen osalta vallitseva ns. paksunahkaisuusvelvoite ei ulotu valheellisen tiedon levittämiseen. Rajoitussäännöksen soveltamisen ulkopuolelle on siten jätetty 1 momentin 1 kohdan mukaiset teot, jonka takia rajoitussäännöstä ei sovelleta kuollutta koskevien tekojen osalta. Uuden 4 momentin mukaan kunnianloukkauksena ei pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut den määräaika. 33 Ks. esimerkiksi ratkaisu KKO 2006:10, jossa A:n katsottiin loukanneen B:n kunniaa, koska A oli tehnyt tutkintapyynnön poliisille ja lastensuojeluilmoituksen sosiaaliviranomaisille varmistamatta riittävällä tavalla ilmoittamiensa tietojen todenperäisyyttä. 34 HE 19/2013 vp, s. 46. Ks. myös Tiilikka 2007, s. 582 ja siinä viitatut useat oikeustapaukset. 35 HE 19/2013 vp, s. 45. 36 Muutoksena oli suurimaksi osin syynä Suomen EIT:lta saadut useat langettavat tuomiot. 178

olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Esitöiden mukaan rajoitussäännöksen soveltamisessa voi nousta esille esimerkiksi esitetyn informaation paikkansa pitävyyden varmistamista koskevat seikat. Esimerkkinä hyväksyttävyysarvioinnissa huomioon otettavista muista olosuhteista mainitaan mahdollisuudet harkita lausuman sisältöä. Esitöiden mukaan esimerkiksi nopeassa haastattelutilanteessa lausuman muotoiluun ja oikaisemiseen voi olla heikommat mahdollisuudet kuin kirjallisen ilmaisun yhteydessä. 37 Viittauksia erikseen herjaus- tai solvaustyylisiin tekoihin ei ole, jonka takia se voi vaikuttaa myös kuolleita koskevien tietojen julkaisun laillisuuteen. 38 Sen lisäksi, että vain perättömän tiedon ja vihjauksen levittäminen on rangaistavaa kuolleen henkilön kohdalla, ei kuolleeseen henkilöön kohdistunut kunnianloukkaus voi tulla rangaistavaksi törkeänä kunnianloukkauksena (RL 24:10). Törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkistössä viitataan pelkästään ensimmäiseen momenttiin ja myös esitöissä törkeän tekomuodon mahdollisuus rajataan selkeästi pois. 39 Tämän osalta oli kritiikille altis ratkaisu Turun hovioikeus 9.12.2014 R 14/183, jossa tekijä oli levittänyt perätöntä tietoa kahdesta kuolleesta. Turun hovioikeus pysytti Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden marraskuussa 2013 antaman 3kk ehdollisen tuomion törkeästä kunnianloukkauksesta. Käräjäoikeudessa teon kvalifiointi ja siihen liittyvä syytesidonnaisuus oli lisäksi erityisesti esillä, koska syyttäjä oli vaatinut rangaistusta vain perusmuotoisesta kunnianloukkauksesta, mutta tuomio annettiin kuitenkin törkeästä kunnianloukkauksesta. Käräjä- ja hovioikeus eivät kuitenkaan huomioineet sitä, ettei törkeä tekomuoto ole mahdollinen kuolleen loukkaamisen osalta, vaikka asia olikin syytesidonnaisuuteen liittyen esillä. Myöhemmin syyttäjä haki korkeim- 37 HE 19/2013 vp. s. 49. Luultavasti esimerkillä verrataan televisio- tai radiohaastattelua lehtihaastatteluun, jossa haastateltavalla on yleensä mahdollisuus tarkistaa haastattelu ennen sen julkaisua. Toisaalta kirjallinen ilmaisu on laajasti mahdollista sosiaalisessa mediassa ja siellä julkaistut kommentit ja laajemmat kirjoitukset ovat vähintään yhtä nopeita reagointeja kuin suorana lähetettävät televisio- tai radiohaastattelut. 38 Esimerkiksi erilaisten yhteiskunnallisesti merkittävien tapausten yhteydessä tietoa tihkuu tiedotusvälineisiin pikkuhiljaa ja alkutiedot ovat usein vajavaisia. Tiedon paikkansapitävyyden arvioinnin vaikeus voi liittyä myös erilaiseen propagandaan ja informaatiovaikuttamiseen. 39 HE 19/2013 vp, s. 47. 179

malta oikeudelta valituslupaa ja ratkaisussa Korkein oikeus 18.8.2016 R 2015/113 todettiin, että kyseessä oli virheellinen lainsoveltaminen ja tuomitsi vastaajan perusmuotoisesta kunnianloukkauksesta 80 päiväsakkoon. Kuolleeseen kohdistuvaan tekoon liittyen rangaistavaa on siis vain RL 24:9.1,1:n mukaisen tiedon tai vihjauksen esittäminen, jossa väitteen todenperäisyys on yleensä jälkikäteen tarkistettavissa. 40 Tämän rajauksen takia esimerkiksi ratkaisun KKO 2005:137 mukainen ilmaisu saatanan huora ei olisi rangaistavaa kuolleeseen henkilöön kohdistettuna. 41 Tällä hetkellä vallitseekin tilanne, jossa esimerkiksi 10 vuotta kuoleman jälkeen esitetty perätön tieto kuolleesta voi olla rangaistavaa, mutta heti kuoleman jälkeenkään esitetyt äärimmäisen solvaavatkaan viestit vainajasta eivät täytä kunnianloukkauksen tunnusmerkistöä, vaikka ne voivat olla omiaan aiheuttamaan suurtakin kärsimystä omaisille. Erityisesti sosiaalisen median alhainen julkaisukynnys ja tiedon välittämisen helppous jättävät nykyään mahdollisuuden julkaista äärimmäisen solvaavaa tietoa kuolleesta. De lege ferenda olisikin tarvetta arvioida kunnianloukkaussääntelyn päivittämistä koskemaan myös solvaustyylisiä tekoja. Käytännössä tämä voisi tapahtua esimerkiksi siten, että kuoleman jälkeen rauhoitettaisiin jokin tietty aika myös solvaustyylisten tekojen osalta. 3.2 Hautarauhan rikkominen Hautarauhan rikkominen (RL 17:12) ei suojaa vainajan kunniaa, vaan kyseessä on rikos yleistä järjestystä vastaan. 42 Suojelukohteena ei siten ole kuollut ihminen tai hänen läheisensä, vaan elävien ihmisten peruskäsitys siitä, miten kuolleisiin tulee suhtautua. 43 Toisaalta kyseisen 40 HE 19/2013 vp, s. 45. 41 Tosin, jos vainajan väitettäisiin perättömästi harjoittaneen prostituutiota, voisi kunnianloukkauksen tunnusmerkistö täyttyä. 42 Termi yleinen järjestys on arvostuksenvarainen ilmaisu, jolle voidaan antaa yhteydestä riippuen varsin erilaisia merkityssisältöjä. Yleistä järjestystä vastaan tehdyille rikoksille on yhteistä se, että rikokset eivät yleensä välittömästi loukkaa tai vaaranna joidenkin ihmisten oikeuksia ja etuja sinänsä, vaan aiheuttavat yleisesti pahennusta, ärtymystä ja mielipahaa. 43 HE 6/1997 vp, s. 104 ja 130. 180

rikoksen voidaan katsoa yleensä halventavan myös vainajaa ja aiheuttavan kärsimystä vainajan läheisille siinä missä kunnianloukkauskin. 44 Sosiaaliseen mediaan liittyen herää kysymys erityisesti sen osalta, voiko virtuaalinen muistotili tai muu muistomerkki tulla suojatuksi RL 17:12.1,3:n perusteella, jossa säännellään rangaistavaksi haudan tai kuolleen muistomerkin turmeleminen tai häpäiseminen. Esimerkiksi Facebookista löytyy ominaisuus, jolla kuolleen käyttäjätilin voi muuttaa muistotiliksi, johon omaiset ja muut voivat tulla muistelemaan vainajaa. 45 Vainajia varten on myös luotu Facebookin erilaisia fanisivuja ja ryhmiä sekä tehty muisteluvideoita YouTubeen. On myös olemassa useampia nimenomaisesti kuolleiden muistamista varten luotuja sivustoja, kuten suomalainen www.willrememberyou.com. 46 Kyseisessä palvelussa voi julkaista kuvia vainajasta ja kirjoittaa muistokirjoituksia. Lisäksi on mahdollisuus sytyttää erivärisiä virtuaalisia kynttilöitä vainajan muistolle, jättää virtuaalinen kukkakimppu tai tietty lajitelma, jossa on useampia tuotteita. 47 Rangaistavaa haudan tai kuolleen muistomerkin turmelemista ja häpäisemistä voi olla esimerkiksi maan kaivaminen haudalla kuitenkaan varsinaisesti avaamatta hautaa, tai vaihtoehtoisesti haudalla olevien kynttilöiden, istutusten tai kukkien tallaaminen taikka repiminen. Sama koskee myös hautakiven sotkemista, vahingoittamista tai kaatamista sekä muuta haudan vahingoittamista. Lisäksi roskien heittäminen tai tarpeiden tekeminen haudalle ja metelöiminen haudalla taikka sen välittömässä läheisyydessä on rangaistavaa. 48 Tunnusmerkistössä ei säätämisen ajankohdan takia luonnollisesti käsitellä sosiaalista mediaa, mutta kyseiset tekomuodot ovat vakavuudeltaan helposti rinnastettavissa sosiaalisessa mediassa esiintyvien muistotilien ja vastaavien häpäisyyn. Kyse voi olla esimerkiksi loukkaavien meemikuvien 49 tai 44 Tämän takia aihe on myös luontevaa käsitellä kunniaa koskevan osion alla. 45 Ks. tarkemmin muistotilin ominaisuuksista Facebookin ohje- ja tukikeskus > Käytännöt ja ilmiantaminen > Edesmenneen käyttäjätilin hallinta. 46 Erilaisia käyttötapavariaatioita on useita palveluista riippuen. 47 Ominaisuus on maksullinen ja jokaisella tuotteella on jokin tietty rajoitettu aika palvelussa. 48 HE 6/1997 vp, s. 131. 49 Meemikuvana pidetään yleisesti erilaisia kuvamuokkauksia. 181

mustan huumorin sävyttämien viestien lisäämisestä muistotilille surevien päivitysten yhteyteen. Esitöiden mukaan hautana pidetään yleensä paikkaa, johon joku on joko kirkollisin menoin tai muulla tavoin asianmukaisesti haudattu. Ei kuitenkaan ole välttämätöntä, että hautaan on sijoitettu vainajan ruumis sellaisenaan. Esimerkiksi polttohautauksen uurnan sijoituspaikkaa sekä symbolista hautauspaikkaa kadonneen ruumiin osalta pidetään hautana. Hauta voi myös olla tietty paikka, johon on siroteltu tuhkaa ja paikka yleisesti tiedetään sellaiseksi paikaksi. Lisäksi merellä kuolleiden viimeinen leposija voi olla hauta, jos paikka on nimenomaisin toimin rauhoitettu. 50 Sosiaalisen median muistotilin tai vastaavan sivuston kohdalla ei ole kyse vainajan tosiasiallisesta sijoituspaikasta. Vaikka pelkkä symbolinenkin hautapaikka voi tulla kyseeseen hautarauhan rikkomisena, ei pelkkää sosiaalisessa mediasta löytyvää muistotiliä voida pitää edellä mainittujen esitöiden perustelujen mukaisena hautana tai muistomerkkinä, koska yleensä vainaja on tosiasiallisesti haudattu johonkin tiettyyn paikkaan. 51 Hautarauhan rikkominen ei edellä mainituilla perusteilla sovellu tapauksiin, joissa vainajan muistotiliä tai vastaavaa sivua halvennetaan tai kyseisellä sivustolla häiriköidään muutoin. Näiden sivustojen häiriköinti on kuitenkin vakavuudessaan rinnastettavissa esitöissä mainittuihin perusteisiin ja ne ovat myös omiaan aiheuttamaan pahennusta, ärtymystä ja mielipahaa. De lege ferenda tulisikin arvioida, tulisiko hautarauhan rikkomisen sääntely ulottaa koskemaan myös erityisesti vainajan muistamiseen tarkoitettuja muistotilejä ja muita vastaavia sivustoja. 52 Hautarauhan rikkomisen sääntelyn ajantasaisuuden tarkastelua tulisi tehdä myös RL 17:12.1,2:n osalta, jonka mukaan hautamaattoman ruumiin käsittely pahennusta herättävällä tavalla on rangaistavaa. Tätä tarvetta avaa hyvin ratkaisun Itä-Suomen hovioikeus 8.4.2016 R 15/1379 perustelut, joissa vainajankuljetustehtäviä hoitaneen henkilön 50 HE 6/1997 vp, s. 130. 51 Äärimmäisen poikkeuksen tähän tilanteeseen voisi tehdä se, että kadonneen vainajan ainoa muistomerkki löytyisi esimerkiksi joltakin internetsivustolta. 52 Tätä tukee myös väitöskirjatutkimus Haverinen 2014, jossa käydään läpi kuolemanrituaalien digitalisoitumista verkkoon. Tutkimuksen mukaan vainajien muistosivut ovat nousseet täydentämään perinteisiä kuolema- ja sururituaaleja. Ne ovat nousseet tärkeiksi yhteisöllisyyden muodostajiksi ja vertaistuen tarjoajiksi sureville. 182

katsottiin ottaneen vainajista valokuvia, näyttäneen niitä ulkopuolisille ja tallentaneen niitä tietokoneelleen. Vastaaja kertoi ottaneensa vainajista kuvia vain työtehtäviä varten ja tarkoituksena oli perehdyttää kuvien avulla uusia työntekijöitä. Hovioikeus totesi, että vastaaja oli näyttänyt ainakin yhden palanutta ruumista esittävän kuvan yhdelle ulko puoliselle, mutta muilta osin kuvien ottamiselle ja käyttämiselle oli ollut työtehtävistä johtuneet hyväksyttävät syyt. Tämän takia hovioikeus tuomitsi vastaajan käräjäoikeuden tapaan hautarauhan rikkomisesta. Esitöiden mukaan pahennusta herättävää hautaamattoman ruumiin käsittelemistä voi olla esimerkiksi ruumiiseen kohdistuva silpominen tai muu väkivalta, ruumiin hävittäminen tai kätkeminen asianmukaisen hautaamisen estämiseksi, ruumiin tuominen yleiselle paikalle tai seksuaalinen puuttuminen ruumiiseen. 53 Lähtökohtana siis on, että ruumista käsitellään fyysisesti ja esitöiden mukaisesti vielä melko vakavalla tavalla. Ottaen huomioon sen, että vastaajan katsottiin ottaneen vain yhden kuvan ja näyttäneen sen ulkopuoliselle ilman hyväksyttävää syytä, on hovioikeuden ratkaisu altis kritiikille. Pelkkä kuvan ottaminen ei ensinnäkään ole fyysistä käsittelyä. Kuvan näyttäminen yksittäiselle henkilölle ei taas ole ruumiin tuomista yleiselle paikalle, koska vainaja tulisi tuoda fyysisesti yleiselle paikalle. Pelkkä kuvan ottaminen ei täytä minkään rikoksen tunnusmerkistöä ja sen osalta kyse onkin ennemminkin esiteosta salassapitorikoksen (RL 38:1) suorittamiseen. 54 Tätä tulkintaa tukee myös ratkaisu Rovaniemen hovioikeus 10.6.2016 R 15/1011, jossa oli kyse äidistä, joka murhasi viisi vastasyntynyttä lastaan ja piilotti heidät kellariin. 55 Äitiä ei rangaistu erikseen hautarauhan rikkomisesta, koska teon katsottiin olevan murhien jälkiteko ja siten vain otettava huomioon pääteon rangaistusta mitattaessa. 56 Hovioikeuden termiä käsitteleminen laajentava tulkinta onkin perustuslain 8 :n laillisuusperiaatteen näkökulmasta ongelmallinen. 53 HE 6/1997 vp, s. 131. 54 Lisäksi ratkaisussa oli kyse mm. salassapitorikoksesta (RL 38:1) muita vainajia koskevien tietojen kertomisen osalta, mutta ratkaisussa ei mainittu salassapitorikoksen osalta kyseisestä palokuolemaan liittyvää vainajaa, vaan tietoja oli annettu muista vainajista. 55 Tuomio ei ole lainvoimainen. 56 Ks. esi- ja jälkitekojen sisältymisestä päätekoon tarkemmin Tapani Tolvanen 2013, s. 473 474. 183

Jos pelkkä kuvan ottaminen ja sen näyttäminen sivullisille vainajasta olisi hautarauhan rikkomisena rangaistavaa, voisi myös esimerkiksi sivullisen kolaripaikalla kuolleesta ottama kuva ja sen näyttäminen kaverille, tai levittäminen sosiaalisessa mediassa, täyttää hautarauhan rikkomisen tunnusmerkistön. Lainsäätäjän tarkoitus ei kuitenkaan ole selkeästikään ollut esitöiden perusteella tämän suuntainen. 4 Yksityisyys 4.1 Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen Rikoslaissa henkilön yksityisyyttä suojaavan säätelyn keskiössä on yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen (RL 24:8). Säännöksellä suojataan henkilön yksityiselämään liittyviä asioita, johon kuuluvat etupäässä arkaluontoiset tiedot henkilön perhe-elämästä, vapaa-ajan käytöstä, terveydestä ja ihmissuhteista. Mitä merkittävämpi asia on muidenkin kuin henkilön itsensä tai yleisen merkityksen kannalta, sitä todennäköisemmin asia ei kuulu henkilön yksityiselämän piiriin. 57 Korkeimman oikeuden mukaan on ollut perusteltua, että yksityiselämän käsitteelle annetaan laaja sisältö myös rikoslakia soveltaessa, mutta sen tulee olla yhdenmukainen perus- ja ihmisoikeussuojan alan kanssa. 58 Käsitteenä yksityiselämä on kuitenkin suppeampi kuin käsite yksityisyys. Rikoslain 24 luvun 8 :n tunnusmerkistöä sovellettaessa tulee ottaa huomioon ensisijaisesti säännöksen perusteluissa mainitun yksityiselämän käsite, koska se eroaa osittain esimerkiksi henkilötietolain (523/1999, HetiL) yksityisyyden käsitteestä. 59 Rikoslain 24 luvun 8 :stä ei löydy erikseen kuolleen yksityiselämää suojaavaa kohtaa. Lisäksi esitöissä vielä erikseen mainitaan, että tarkoituksena on suojata vain elossa olevia henkilöitä. 60 Kuolleesta henkilöstä voidaan siis julkaista hyvinkin arkaluontoisia paikkansa pitäviä asioita. Tällaisia voivat olla esimerkiksi vainajan alkoholinkäyt- 57 HE 19/2013 vp, s. 38. 58 KKO 2005:136. 59 Ks. tarkemmin näiden oikeustieteellisten suhdekäsitteiden määrittelystä ja eroista Tiilikka 2007, s. 136 142. 60 HE 19/2013 vp, s. 38. 184

töön liittyvät seikat, tiedot aviottomista lapsista, liiketoimista jne. 61 Teko voi sisältää esimerkiksi ratkaisussa KKO 2015:70 mainittuja A:n levittämiä tietoja ja vihjauksia B:n yhteydenpidosta ja intiimistä kanssakäymisestä nuorten naisten kanssa sekä sukupuoliyhteydestä prostituoitujen kanssa. Jopa alastonkuvan julkaisu kuolleesta henkilöstä voi olla sellainen tieto, että se ei täytä kunnianloukkauksen tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen tunnusmerkistöä. Sosiaalisen median mahdollistaman laajan tiedonjakelun ja alhaisen julkaisukynnyksen takia voisikin olla paikallaan tarkistella sääntelyn ajantasaisuutta. De lege ferenda tulisi pohtia, pitäisikö kaikkein arkaluontoisimmat tiedot vainajan yksityiselämästä suojata tietyksi ajaksi, koska niillä voi olla ihan samanlainen kärsimystä aiheuttava vaikutus vainajan omaisiin, kuin perättömän tiedon levittämiselläkin. 4.2 Kuollutta koskeva tieto läheisen yksityis- ja perheelämänä Oman erityiskysymyksensä voivat luoda tilanteet, joissa vainajaan liittyvien seikkojen kertomisen voitaisiin katsoa kuuluvan eloon jääneen läheisen yksityis- tai perhe-elämän suojan piiriin. Perustuslain 10.1 :n yksityiselämän suojaa koskeva sääntely pohjautuu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaan, jonka mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. 62 Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämisen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi. 63 61 Nuutila Majanen 2013, s. 676. 62 Myös Kansalais- ja poliittisten oikeuksien yleissopimuksen 17 artiklan 1 kohdassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa säännellään samansuuntaisesti. 63 Esimerkiksi ratkaisussa KKO 2011:106 katsottiin EIS 8 artiklan perhe-elämän suojan menevän normaalien prosessuaalisten sääntöjen edelle. Ottolapsisuhteen vahvistaminen lapsen ja aikuisen välille ei ehtinyt tapahtua ennen aikuisen 185

EIS:n mukaiseen yksityiselämän suojan piiriin on katsottu kuuluvan esimerkiksi ruumiillinen ja psykologinen koskemattomuus, identiteetti, nimi, maine, henkilökohtainen kehitys, sukupuolinen ja seksuaalinen suhtautuminen sekä päätökset lasten saannin suhteen. 64 Euroopan ihmisoikeussopimuksessa perhe-elämän suoja esiintyy samassa yhteydessä yksityiselämän suojan rinnalla, mutta perhe-elämän suojaa ei mainita erikseen perustuslain 10.1 :ssä. Perusoikeusuudistuksen yhteydessä perhe-elämän maininta jätettiin kuitenkin pois, mutta sen katsotaan kuitenkin sisältyvän yksityiselämän suojan piiriin ja niiden katsotaan olevan osittain päällekkäisiä keskenään. 65 Perhe-elämän suojan osalta voidaan EIT:n oikeuskäytännössä erottaa kaksi eri päätapausryhmää. Nämä ovat lapsen huoltoa, tapaamisoikeutta ja avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten asemaa koskevat kysymykset sekä ulkomaalaisoikeudellisten toimenpiteiden vaikutus perhe-elämän nauttiman suojan kannalta. 66 EIT on myös todennut Jones-tapauksen yhteydessä, että EIS 8 artiklan mukainen perhe- ja yksityiselämän suoja liittyi pääasiassa elossa olevien henkilöiden välisiin suhteisiin. 67 Samassa yhteydessä EIT tosin totesi, että ei ollut poissuljettua, että suoja ulottui tiettyihin kuoleman jälkeisiin tilanteisiin kuten esimerkiksi lähiomaisen hautajaisiin osallistumiseen tai lapsen ruumiin luovuttamiseen vanhemmille hautajaisia varten. 68 Tällöinkin suoja koskee siis elossa olevan henkilön oikeutta. Tulee myös huomioida, että EIS turvaa yksityiselämää ja perhe-elämää laajemmin, kuin sitä kansallisessa rikoslaissamme suojeleva yksityiselämää loukkaava tiedon lekuolemaa. Vaikka käräjäoikeuden päätöstä ei oltu annettu ajoissa, katsoi korkein oikeus, että koska heidän ja muun perheen välillä oli ollut jo pitkään tosiasiallista perhe-elämää sekä läheinen side, olisi ottolapsisuhteen päätöksen purkaminen EIS 8 ja 14 artiklan suojan vastaista. 64 Pellonpää ym. 2012, s. 656 657. 65 HE 309/1993 vp, s. 53. 66 Pellonpää ym. 2012, s. 670. Ks. myös esimerkiksi Hadri-Vionnet-tapaus, jossa kuolleena syntynyt lapsi haudattiin äidin tietämättä ilman hautajaismenoja ja EIT katsoi 8 artiklaa rikotun. 67 Jones v. Yhdistynyt kuningaskunta 13.9.2005. 68 Kyseisessä ratkaisussa oli kyse siitä, loukattiinko yksityis- ja perhe-elämän suojaa ja uskonnonvapautta, kun henkilölle ei annettu lupaa panna tyttärensä valokuvaa tämän hautakiveen. EIT totesi valituksen kaikilta osin perusteettomaksi. 186

vittäminen. 69 Lähtökohdaksi kuolleesta levitettäviä tietoja arvioitaessa tulee ottaa myös läheisten osalta RL 24:8:ssa määritelty yksityiselämän käsite, eikä perhe-elämän suojan itsessään voida katsoa luovan asianomistaja-asemaa vainajan läheiselle. Kuollutta koskevaa tietoa läheisen yksityiselämänä voidaan arvioida ratkaisun Pirkanmaan käräjäoikeus 10.01.2014 R 13/5472 avulla, jossa henkilö oli kirjoittanut Facebookiin kuolleen lapsen terveydentilaa koskeneen tiedon. Henkilö tuomittiin yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä ja asianomistajina olivat lapsen vanhemmat. Asia käsiteltiin kirjallisessa menettelyssä, eikä käräjäoikeus perustellut tuomiossaan asiaa muutoin kuin että Facebookiin kirjoitetusta kommentista tulostettu kirjallinen todiste tuki vastaajan tunnustusta. Siten ei ole täysin selvää, mihin seikkoihin käräjäoikeus tuomionsa perusti. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997, ROL) 1 luvun 4 :n mukaan alaikäiseen kohdistuneen rikoksen osalta myös huoltaja on asianomistaja ja edustaa lasta rikosprosessissa joko itsenäisesti tai siten, että lapsella on rinnakkainen puhevalta asiassa. 70 Jos käräjäoikeus olisi katsonut, että asianomistaja-asema on perustunut siihen, että vanhemmat edustavat lasta häneen kohdistuneessa rikoksessa, olisi tulkinta ollut virheellinen. Koska lapsi oli jo kuollut tiedon julkistamisen hetkellä, ei yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen voinut täyttyä. 71 Siten ei myöskään vanhemmille muodostu asianomistaja-asemaa. Vanhempien asianomistaja-asema on siis pitänyt perustua siihen, että kuolleen lapsen terveydentilasta kertominen on tulkittu kuuluvan vanhempien yksityiselämän piiriin. Esitöiden mukaan säännöksen suojelema ydinalue koskettaa asioita, joita henkilöllä on oikeus pitää omana tietonaan. Yksityiselämään kuuluvat siis asiat, jotka eivät kosketa muita kuin henkilöä itseään ja joiden ihmiset eivät yleensä halua tulevan ulkopuolisten tietoon. 72 Jos 69 Tiilikka LM 2011, s. 949. 70 Asianosaisen huoltajaan sovelletaan soveltuvien osin esitutkintalain asianosaisia koskevia säännöksiä (ETL 2:5.2). 71 Syyteoikeuden siirtymistä käsitellään seuraavassa kohdassa, mutta sekään ei sovellu tähän tapaukseen, koska teko tapahtui lapsen kuoleman jälkeen. 72 HE 19/2013 vp, s. 38. Esitöiden ilmaisu eivät koske muita kuin henkilöä itseään on tietyllä tapaa ongelmallinen, koska esimerkiksi sukupuolisuhteet sisältyvät suojattuun alueeseen ja niihin liittyy aina vähintään kaksi osapuolta. 187

pelkkä lapsen terveydentilaa koskeva tieto katsottaisiin vanhempien yksityiselämän ydinalueelle kuuluvaksi tiedoksi, tulisi tämän tulkinnan mukaan myös kaikki muut lapsen yksityiselämään kuuluvat arkaluontoiset seikat huomioiduksi vanhempien yksityiselämänä. Siten myös elossa olevan lapsen seksuaalisesta suuntautumisesta kertominen, tai tiedon levittäminen siitä, että lapsi on syyllistynyt tiettyyn rikokseen, loisi itsenäisen asianomistaja-aseman myös huoltajalle. Tulkinta ei siten vaikuta esitöiden ja perustuslain 8 :n laillisuusperiaatteen kannalta kestävälle. 73 Voidaan myös erikseen arvioida, olisiko pelkkä kuolemasta kertominen vanhempien tai muun läheisen yksityiselämän piiriin kuuluva asia. 74 Kuolema on lähtökohtaisesti yhtä luonnollinen asia kuin syntymäkin ja kuolemasta on tavanomaista informoida julkisesti esimerkiksi paikallisessa sanomalehdessä tai sosiaalisessa mediassa. Jos pelkkä neutraali tietyn henkilön läheisen kuolemasta kertominen olisi rangaistavaa yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä, voisivat esimerkiksi nykyään tavanomaiset vainajaa muistelevat päivitykset sosiaalisessa mediassa olla rangaistavia, jos niihin liitetään jollain tapaa kuolleen läheiset. 75 On kuitenkin eri asia kertoa lapsen traagisesta kuolemasta, kuin esimerkiksi vanhuksen ns. luonnollisesta kuolemasta. Mitä nuorempi kuollut lapsi on, sitä selkeämmin sen voitaisiin katsoa kuuluvan vanhempien arkaluontoisen yksityiselämän piiriin. Samaa rajanvetoa kuoleman traagisuuden osalta voidaan tehdä myös muiden tapausten osalta, joissa kyse ei ole kuolleesta lapsesta, vaan esimerkiksi kuolleesta puolisosta, vanhemmasta tai sisaruksesta. Mitä läheisempi suhde henkilöön on, sitä lähempänä asia on loukatun yksityiselämän suojan piiriä. Arkaluontoisia piirteitä sisältävän kuoleman, kuten itsemur- 73 Poikkeuksena voisi harkita esimerkiksi perinnöllisestä sairaudesta kertomista, jonka perusteella lapsen sairaus voitaisiin yhdistää myös aikuiseen. Toisaalta tämäkin tiedon esilletuomisen rangaistavuus on erittäin epätodennäköinen, koska esimerkiksi syöpä on periytyvä sairaus. Tällöin tiedon voitaisiin katsoa koskettavan myös muita sukulaisia, joille pitäisi syntyä asianomistaja-asema. 74 Pelkästä kuoleman julkituomisesta ei kuitenkaan ole ollut kyse edellä mainitussa ratkaisussa, koska tuomiossa on nimenomaisesti viitattu lapsen terveystietoon. 75 Tällainen voisi olla esimerkiksi päivitys, johon henkilö linkittää mukaan läheisiä ja esittää osanottonsa. 188

han, esille tuominen voi olla erittäin herkkä asia läheiselle. 76 Tällöin rangaistavuuden selkeänä lisäedellytyksenä olisi kuitenkin se seikka, että asia ilmaistaisiin kyseisen hengissä olevan henkilön kautta. 77 Esimerkiksi viesti A:n puoliso B meni ja veti itsensä kiikkuun voisi olla tekomuoto, jossa ilmaistaan A:n yksityiselämästä tieto, joka on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä taikka A:han kohdistuvaa halveksuntaa. Tämä tulkinta myös pitäisi syyteoikeuden määrittymisen selkeänä, koska jos viestissä ei olisi viitattu millään tavalla A:han, voisi syyteoikeuden katsoa koskevan muitakin B:n läheisiä, kuten hänen lapsia. Yleisesti syyteoikeuden piiriin kuuluvien läheisten osalta voitaisiin hakea tukea kunnianloukkauksen (RL 24:9) ja syyteoikeuden siirtymiseen (ROL 1:17) sääntelyihin liittyen, joskin osittain suppeampana. 78 Siten aikaisemman esimerkin ilmaiseminen siten, että puolituttu A:n naapuri B oli hirttänyt itsensä, ei kuuluisi A:n yksityiselämän piiriin. Niissä tapauksissa, joissa esimerkiksi omainen kertoo omaan elämäänsä liittyen kuolleeseen puolisoon liittyvistä ongelmista, ei täytä rikoksen tunnusmerkistöä. Tästä voidaan mainita esimerkkinä ratkaisun JSN 4313/AL/10 kaltainen tilanne, jossa yksinhuoltajaäiti oli kertonut kokemuksistaan edesmenneen miehensä kanssa. Nainen kertoi miehen mielenterveysongelmista, päihteiden väärinkäytöstä, perheen joutumisesta turvakotiin ja miehen hirttäytymällä tekemästä itsemurhasta. 79 Edellä kerrotun perusteella kuolemaan liittyvän tapauksen julkista ruotimista toisen yksityiselämään liittyvänä asiana tulisi mielestäni arvioida siten, että ensinnäkin: 76 Ks. esimerkiksi Frände 2006, s. 438, jossa hän mainitsee suojatulle alueelle kuuluvien asioiden luettelon yhteydessä itsemurhan, mutta ei avaa tarkemmin mitä tällä tarkoittaa. Kyseiseen kohtaan viittaa myös Tiilikka 2007, s. 442 ja toteaa, että kriminalisointi sinällään ei koske vainajan yksityiselämän suojaa. 77 Tätä tukee Nuutila Majanen 2013, s. 676 tulkinta, jossa vainajan aviottomasta lapsesta kertominen ei ole yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä. Tieto kuuluu kuitenkin kyseisen lapsen yksityiselämän piiriin ja jos asiassa kävisi ilmi lapsen henkilöllisyys, voisi hän olla asianomistaja tekoon. 78 On esimerkiksi vaikea nähdä tilannetta sellaisena, jossa esimerkiksi kuolleen erityisen läheinen työkaveri voisi olla asianomistajana yksityiselämää loukkaavassa tiedon levittämisessä, jos asia ilmaistaisiin tämän työkaverin kautta. Kuolleen loukkaamisen osalta tämä asianomistajan-asema on mahdollinen. 79 Ratkaisu oli joka tapauksessa langettava, vaikka itse teksti ei ollutkaan rikosoikeudellisessa mielessä laiton. 189

1) tieto tai vihjaus vainajasta tulee aina esittää loukattuun liittyvänä tietona. Lisäksi rangaistavuuteen voivat sen lisäksi vaikuttaa seuraavat seikat: 2a) mitä nuoremmasta vainajasta on kyse, sitä todennäköisemmin kuolema kuuluu vanhemman yksityiselämänsuojan piiriin, 2b) mitä läheisemmästä henkilöstä oli kyse, sitä todennäköisemmin kuolema kuuluu asiayhteydessä esitetyn henkilön yksityiselämän piiriin ja 2c) mitä arkaluontoisemmasta kuolemasta on kyse, sitä todennäköisemmin kyse on yksityiselämän piiriin liittyvästä asiasta. Luonnollisesti arvioinnissa tulee ottaa myös huomioon yksityiselämää loukkaava tiedon levittämisen sääntelyyn liittyvä tunnusmerkistö muutoinkin ja säännöksen tämäntyyliseen soveltamiseen tulisi suhtautua mieluummin pidättyväisesti. 4.3 Muu yksityisyyttä suojaava sääntely Muuna yksityisyyttä suojaavana sääntelynä voidaan nostaa esille erityisesti salassapitorikos (RL 38:1) ja henkilörekisteririkos (RL 38:9). 80 Käytännössä näiden säännösten soveltaminen internetissä tapahtuvissa teoissa on oman poliisikokemukseni mukaan ollut erittäin harvinaista, joten käsittelen niitä tässä yhteydessä vain suppeasti. Rikoslain 38 luvun 1 :n perusteella rangaistavaa on laissa tai asetuksessa säädetyn taikka viranomaisen lain nojalla erikseen määräämään salassapitovelvollisuuden vastaisesti 1) paljastaa salassa pidettävä seikka, josta hän on asemassaan, toimessaan tai tehtävää suorittaessaan tiedon, taikka 2) käyttää tällaista salaisuutta omaksi tai toisen hyödyksi. Rangaistuksena voi olla sakko tai vankeutta enintään yksi vuosi. 81 Keskeisiä käsitteitä ovat salassapito- ja vaitiolovelvollisuus. 80 Molemmista teoista löytyy myös lievempi tekomuoto. Nämä ovat salassapitorikkomus (RL 38:2) ja henkilörekisteririkkomus (HetiL 48 ). Lisäksi voidaan mainita identiteettivarkaus (RL 38:9a), jota käsittelen lyhyesti pilailutapauksia käsittelevässä kohdassa. 81 Virkamiesten osalta vaitiolovelvollisuuden rikkominen on rangaistavaa RL 40:5:n mukaisena virkasalaisuuden rikkomisena ja tuottamuksellisena virkasalai- 190

Asiakirjoista ilmenevien salassa pidettävien ja viranomaisten hallussa olevien asiakirjojen osalta puhutaan salassapitovelvollisuudesta yleensä siinä tarkoituksessa, että viranomaisen hallussa olevaa asiakirjaa ei saa näyttää, eikä siitä saa antaa jäljennöksiä ulkopuolisille. Tällöin kyse on ns. asiakirjasalaisuudesta (JulkL 22 ). Laajempana käsitteenä voidaan taas pitää vaitiolovelvollisuutta (JulkL 23 ), joka koskee mitä tahansa virassa, ammatissa tai muussa tehtävässä saatua salassa pidettävää tietoa sen esitysmuodosta tai tallennustavasta riippumatta. 82 Arkaluontoisten tietojen turvaamiseksi on säädetty useita poikkeuksia julkisuusperiaatteeseen (JulkL 24 ). 83 Kuolleen tietojen levittämiseen liittyen keskeinen sääntely löytyy julkisuuslain lisäksi potilaan oikeuksista ja asemasta annetusta laista (785/1992), laista kuolemansyyn selvittämiseksi (459/1973), esitutkintalaista (805/2011) ja laista oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa (370/2007). Näihin lakeihin liittyen kuolleen läheisillä on mahdollisuuksia saada erilaista salassa pidettävää tietoa asemansa perusteella ja tällaisen itseään koskemattoman tiedon julkaisu voi olla rangaistavaa salassapitorikoksena. Tällaisesta tapauksesta oli kyse ratkaisussa KKO 2009:3, jossa seksuaalirikoksesta tuomittu levitti salassa pidettävää tietoa. Salassapitorikoksesta ei kuitenkaan tuomittu erikseen, koska sen katsottiin sisältyvän yksityiselämää loukkaavaan tiedon levittämiseen. Kyseinen konkurrenssiperuste ei ole enää perustekomuodon osalta mahdollinen, koska nykyinen maksimirangaistus on vain sakkoa. Kuolleen tietojen julkaisun osalta tulee myös huomioida se seikka, että yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen tunnusmerkistö ei voi täyttyä, joten salassapitorikos tulisi tuomittavaksi joka tapauksessa itsenäisenä rikoksena. Sosiaalisessa mediassa kuolleesta leviävä tieto on kuitenkin pääsääntöisesti muualta kuin viranomaislähteestä asemansa perusteella saatua, jolloin julkaisijalla ei ole salassapitovelvollisuutta. 84 Tiedossani ei toisaalta ole yhtään tapausta, jossa omaisten suuden rikkomisena. Ks. poliisin tietovuotoihin liittyen eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu EOA 30.10.2008 278/2/05, jossa EOA arvioi poliisin menettelyä ja käytäntöjä salassa pidettävien tietojen leviämisen estämiseksi ja tietovuotoihin liittyvän tutkinnan tehostamiseksi. 82 Ks. käsitteistä tarkemmin Rautio 2013, s. 1030. 83 Lisäksi vainajaa koskevaa sääntelyä löytyy julkisuuslaista myös salassapitoaikaan liittyen (JulkL 7:31). 84 Kyseessä voi olla esimerkiksi tilanne, jossa henkilö näkee jonkun heittäyty- 191

kertoessa kuolemansyynselvittämisen tai henkirikoksen yhteydessä saatuja lisätietoja, alettaisiin tietojen paljastamista tutkia salassapitorikoksena. 85 Henkilötietolain tarkoituksena on toteuttaa yksityiselämän suojaa ja muita yksityisyyden suojaa turvaavia perusoikeuksia henkilötietojen käsittelyssä sekä edistää hyvän tietojenkäsittelyn kehittämistä ja noudattamista (HeTiL 1 ). Henkilötietojen suoja sisältyy perustuslakivaliokunnan vakiintuneen kannan mukaan perustuslain 10 :n yksityiselämän suojan piiriin. 86 Henkilötietolaista ei löydy nimenomaisia säännöksiä kuolleiden henkilöiden henkilötietojen käsittelyyn. Henkilötietolain esitöissä on joka tapauksessa mainittu, että lain soveltamiskäytännössä on katsottu, että laki koskee myös kuolleita henkilöitä. Lisäksi todettiin, että mitä kauemmin henkilön kuolemasta on, sitä pienempi suoja kuolleiden tietojen keräämiselle tulee antaa. Ajallisen ulottuvuuden osalta salassapitosäännöksien sääntelyä tulee pitää suuntaa-antavina. Myös tiedon laadulla on merkitystä. 87 Lisäksi kuollutta koskevien tietojen käsittelyä on arvioitu Tietosuojalautakunnan ratkaisuissa ja päätöksissä. 88 Tekijöinä henkilötietolain mukaisissa rikoksissa ovat yleensä olleet erilaiset viranomaisrekisterien käsittelijät. Esimerkkinä voidaan mainita poliisi, joka käsittelee työhönsä liittymättömiä tietoja, vaikka hänellä olisikin muutoin ollut rekisteriin käyttöoikeus. 89 Henkilötietolain soveltaminen yksittäisen sosiaalisen median käyttäjän toimintaan on äärimmäisen harvinaista. Käytännössä poliisi onkin tulkinnut henkilötietolain 2 :n 3 momentin ns. kotitalouspoikkeuksen koskevan yksittäisen kansalaisen tavanomaista sosiaalisen median käyttöä, jonka takia henkilötietolakia ei sovelleta esimerkiksi Facebook-seinällä vän junan alle. 85 Kuolemansyyntutkinnan yhteydessä omaiset saavat yleensä poliisilta mukaan ohjeen, jossa muistutetaan kaiken muun lisäksi myös salassapitovelvollisuudesta. 86 Ks. esimerkiksi PeVL 14/2009 vp, s. 2. 87 HE 96/1998 vp, s. 35. 88 Ks. esimerkiksi päätös Tietosuojalautakunta 19.12.2005 5/05, jossa oli kyse sodassa luovutettujen, internoitujen ja palautettujen henkilötietojen keräämisestä. 89 Tähän liittyen ks. kokonaisuudessaan Voutilainen DL 2016, jossa hän käsittelee poliisin tietojärjestelmiin kohdistuneita henkilörekisteririkoksia. 192