Suhteellisesti vaarallisimmat maataloustyöt

KARTTUNEN YM: SUHTEELLISESTI VAARALLISIMMAT MAATALOUSTYÖT TJ397 TYÖTEHOSEURA TTS INSTITUTE Suhteellisesti vaarallisimmat maataloustyöt töiden organisoinnilla turvallisuutta ja tehokkuutta maitotiloille Relative accident risk in farm work JANNE KARTTUNEN JUHA SUUTARINEN JARKKO LEPPÄLÄ KYÖSTI LOUHELAINEN VELI-MATTI TUURE Työtehoseuran julkaisuja 397 HELSINKI 2006

Suhteellisesti vaarallisimmat maataloustyöt Töiden organisoinnilla turvallisuutta ja tehokkuutta maitotiloille Relative accident risk in farm work Janne Karttunen Juha Suutarinen Jarkko Leppälä Kyösti Louhelainen Veli-Matti Tuure Työtehoseuran julkaisuja 397 ISBN 978-951-788-386-3 ISSN 0355-0710 HELSINKI 2006

TYÖTEHOSEURA PL 28 (Melkonkatu 16 A) 00211 HELSINKI Tekijä(t) / Authors Janne Karttunen, Juha Suutarinen, Jarkko Leppälä, Kyösti Louhelainen ja Veli-Matti Tuure Julkaisun nimi / Title Suhteellisesti vaarallisimmat maataloustyöt - Töiden organisoinnilla turvallisuutta ja tehokkuutta maitotiloille Relative accident risk in farm work Julkaisusarja ja numero Työtehoseuran julkaisuja 397 Julkaisuaika (kk ja vuosi) Joulukuu 2006 Toimeksiantaja / Commissioner Maatalousyrittäjien eläkelaitos Tutkimuksen nimi / Name of research Suhteellisesti vaarallisimmat maataloustyöt - Painopistealueita työturvallisuuden edistämiseen Tiivistelmä Hankkeen päätavoitteena oli selvittää maidontuotantotiloilla tehtävien maataloustöiden suhteellinen vaarallisuus ja löytää näin painopistealueita maatalousyrittäjien työturvallisuutta edistävälle neuvonnalle ja tutkimukselle. Hankkeen tavoitteisiin pyrittiin yhdistämällä maatalousyrittäjien työtapaturmiin, ammattitauteihin sekä töiden organisointiin liittyvä kirjallisuuskatsaus työtapaturma- ja ammattitautitilastojen sekä kirjanpitotilojen työnkäyttötilastojen analysointiin sekä edustavaan maidontuotantotilan työnkäyttömalliin. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen MATA-vahinkorekisterissä maataloustyöt on jaettu viiteen päätyöryhmään, joita ovat maanviljely-, karjanhoito-, metsä-, rakennus- ja muut työt. Tulosten mukaan todennäköisesti suurimmassa osassa maamme maatalousyrityksistä suhteellisesti vaarallisimmat työtehtävät löytyvät maatilatalouden muista töistä sekä rakennus- ja metsätöistä. Niitä pidetään usein toissijaisina maatilan töiden organisoinnissa. Suhteellisesti vaarallisia työtehtäviä maatilatalouden "muissa töissä" ovat muun muassa pilkkeiden teko ja haketus, talouskeskusalueen ja tilan tiestön kunnossapito mukaan lukien lumityöt sekä koneiden ja laitteiden huolto ja korjaus. Sekä metsäettä rakennustöiden työtehtävät ovat suhteelliselta vaarallisuudeltaan samalla tasolla muiden töiden työtehtävien kanssa. Huomattavaa on, että edellä mainituissa, pääosin kausiluontoisissa, työtehtävissä valtaosa työtapaturmista sattuu miehille. Tämä johtunee suurelta osin kyseisten töiden sukupuolisidonnaisuudesta. Keskeinen keino alentaa viljelijäperheen tapaturmariskiä ja vuotuista työmäärää on organisoida maataloustöitä uudelleen. Erityisesti suhteellisesti vaarallisimpia työtehtäviä kannattaa ulkoistaa. Kyseisten töiden suhteellisen vaarallisuuden voidaan odottaa samalla alenevan, koska ammattilaisilla on yleensä nykyaikaiset, hyvin huolletut koneet ja laitteet sekä runsaasti kokemusta erilaisista riskialtteista häiriötilanteista. Toinen suositeltava tapa lisätä viljelijöiden turvallisuutta, vähentää stressiä ja vuotuista työmäärää on hankkia ja käyttää tilayhteistyössä teknisesti luotettavia ja tehokkaita koneita ja koneketjuja. Abstract The main aim of this project was to study the relative hazardousness of various agricultural tasks on dairy farms and, thus, find focal areas of advice and research related to the occupational safety of agricultural entrepreneurs. The project combined a literature survey of work-related accidents, occupational diseases of agricultural entrepreneurs, and organisation of farm work, an analysis of work-related accident and occupational disease statistics (the MATA database of the Farmers' Social Insurance Institution) and a representative workload model of dairy farms. The MATA database classifies agricultural work into five main categories, namely agriculture, animal husbandry, forestry, building and construction and other work. The relatively most hazardous tasks on the model farm, and probably in any agricultural enterprise, were in the category other work, forestry, and building and construction. They all are often seen as secondary to the other main categories in organising the work on a farm. The category other work includes such activities as chopping firewood, chipping and sawing wood, maintenance and repair of machinery and equipment, and the maintenance of the farm environment and roads. Both forestry and building & construction tasks are on par with other work as regards relative hazardousness. It is worth noting that the majority of work-related accidents in these mainly seasonal tasks happen to men. This is most probably due to the division of labour based on gender. A key method of lowering the accident risk and annual workload of a farmer family is to reorganise the work. It is well advised to outsource the relatively most hazardous tasks in particular. The relative hazardousness of these tasks can also simultaneously be assumed to decrease as professionals usually have modern, well-maintained machinery and equipment and plenty of experience of various high-risk incidents. Another recommended way of increasing safety, reducing stress and lightening the annual workload is to collaborate with other farms to acquire and use reliable and efficient machinery. Avainsanat / keywords Työturvallisuus, ammattitaudit, maatalous, työtapaturmat, maidontuotanto, työnmenekki Work safety, occupational disease, agriculture, accidents at work, dairy production, labour consumption ISBN 978-951-788-386-3 Yksikkö Työtehoseura, maatalousosasto PL 13, 05201 Rajamäki puh (09) 2904 1200 ISSN 0355-0710 Kieli / Language Suomi Sivuja / Pages 75 s + 17 liitessivua Myynti Työtehoseura PL 28, 00211 HELSINKI puh (09) 2904 1200 http://www.tts.fi Hinta / Price 17 euroa

SISÄLTÖ ALKUSANAT... 4 TIIVISTELMÄ... 5 SUMMARY... 7 1 JOHDANTO... 9 2 TUTKIMUKSEN TAUSTA... 10 2.1 Tapaturmateoriat ja -luokitukset...10 2.2 Tapaturmien torjunta...13 2.2.1 Tapaturma- ja vaaratilannetutkimus...14 2.2.2 Riskienhallinta...15 2.3 Työsuojelun kannattavuus...19 2.4 Työtapaturmien kehityssuunta maatalousyrityksissä...21 2.5 Ammattitaudit ja työympäristön työhygieeniset haittatekijät...23 2.5.1 Fysikaaliset tekijät...24 2.5.2 Biologiset tekijät...28 2.5.3 Kemialliset tekijät...30 2.6 Ammattitautien kehityssuunta maatalousyrityksissä...33 2.7 Töiden organisointi ja työssä jaksaminen...34 2.7.1 Maidontuotantotilan vuotuinen työnkäyttö...36 2.7.2 Viikoittaisen työmäärän järkevä raja...37 2.7.3 Päivittäisten karjanhoitotöiden työnmenekki...38 3 TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT... 40 3.1 Tutkimuksen tavoitteet...40 3.2 Tutkimusaineisto...40 3.3 Tutkimusmenetelmät...41 4 TULOKSET... 43 4.1 Työtapaturmat ja ammattitaudit maatalousyrityksissä...43 4.1.1 Työtapaturmat ja ammattitaudit päätyöryhmittäin...43 4.1.2 Tapaturmat ja aiheuttajat työtehtävittäin...47 4.2 Maidontuotantotilan työnkäyttömallin rakentaminen...54 4.3 Suhteellisesti vaarallisimmat maataloustyöt...58 5 TULOSTEN TARKASTELU JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 61 5.1 Tutkimusaineiston ja -menetelmien tarkastelu...61 5.2 Päätyöryhmien ja työtehtävien suhteellinen vaarallisuus...63 5.3 Työtapaturmien ja ammattitautien torjunta...64 5.4 Samat vaaratekijät monta kohdetta...66 5.5 Suosituksia töiden organisointiin...68 5.6 Jatkotutkimustarpeet...70 LÄHTEET... 71 LIITTEET Työtehoseuran julkaisuja 397 (2006) 3

ALKUSANAT Maatalousyrittäjien ja muiden alkutuotannon parissa työskentelevien työturvallisuuden ja työssä jaksamisen edistäminen on jo pitkään ollut yksi Työtehoseuran maatalousosaston keskeisistä päämääristä. Yrittäjäperheen turvallisuuden ja jaksamisen edistäminen on monen osapuolen yhteistoimintaa niin maatalousyrityksissä kuin muidenkin toimialojen yrityksissä. Työturvallisuuteen liittyvän tutkimus-, koulutus- ja neuvontatoiminnan laadun mittarina voidaan pitää sitä, että asiaa ei ainoastaan opita, vaan opittu asia aiheuttaa haluttuja ja pysyviä muutoksia käyttäytymisessä. Tähän julkaisuun on koottu usean asiantuntijan voimin tietoa suhteellisesti vaarallisimmista maatalousyrityksissä tehtävistä töistä ja erityisesti vakavien työtapaturmien sekä ammattitautien torjunnasta. Osa tiedosta on koottu havainnollisiksi tietoiskusivuiksi julkaisun liitteiksi. Julkaisusta löytyy lisäksi neuvoja tilan töiden organisointiin erityisesti työssä jaksamisen edistämiseksi. Julkaisussa esitettävien tulosten ja ohjeiden toivotaan edistävän maatalousneuvojien ja -tutkijoiden työtä työturvallisuustoiminnan kohdentamisessa. Erityisesti tuotantoaan laajentavien maatalousyrittäjien toivotaan voivan hyödyntää hankkeen tuloksia oman työnsä suunnittelussa ja johtamisessa sekä tilan turvallisuuden edistämisessä. Hankkeen vastuullisena tutkijana toimi ja tämän julkaisun kokosi tutkija Janne Karttunen Työtehoseurasta. Julkaisun laatimiseen osallistuivat myös erikoistutkija Juha Suutarinen ja tutkija Jarkko Leppälä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta, projektipäällikkö Kyösti Louhelainen Työterveyslaitoksen Kuopion alueyksiköstä sekä työntutkimuksen tutkimuspäällikkö Veli-Matti Tuure Työtehoseurasta. Datanomiharjoittelija Henri Wahlman avusti tapaturmatilastojen käsittelyssä, ja julkaisun viimeistelyssä auttoivat tiedottaja Elina Muuttomaa sekä verkkotiedottaja Kaija Laaksonen. Vuodesta 2005 alkuvuoteen 2006 kestänyt tutkimus rahoitettiin Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen työturvallisuusapurahalla. Työtehoseura kiittää tutkimuksen rahoittajaa ja kaikkia tämän julkaisun laadintaan osallistuneita. Rajamäellä joulukuussa 2006 Tarmo Luoma tutkimuksen johtaja Työtehoseuran maatalousosasto 4 Työtehoseuran julkaisuja 397 (2006)

TIIVISTELMÄ Maatalousyrittäjän ammattitaito mm. kyky organisoida tilan työt ja soveltaa tietoa ja tekniikkaa päätöksenteossa ja tuotannossa on avaintekijä tilan työnmenekin hallinnassa. Tutkimuksissa on todettu univajeen ja työuupumuksen yleistyvän työntekijöillä, jotka tekevät töitä viikossa jatkuvasti 50 55 tuntia tai enemmän. Näin ollen tätä tuntimäärää voidaan perustellusti pitää ylärajana pitkän aikavälin keskiarvolle maatalousyrittäjän kohtuullisen työnkäytön arvioinnissa. Kun työnmenekki pysyy hallinnassa, jää paremmin voimia kiinnittää huomiota tilan turvallisuuteen, kuten työtapaturmien ja ammattitautien torjuntaan. Maatalousyrittäjille erityisesti maidontuottajille sattuu vuosittain enemmän työtapaturmia ja heillä todetaan enemmän ammattitauteja kuin palkansaajilla keskimäärin. Työtapaturmia ja ammattitauteja voidaan torjua ennakoivasti, eli ennalta ehkäistään tai minimoidaan niihin johtavien vaaratekijöiden syntymistä. Toinen torjuntatapa on reagoiva, eli otetaan oppia itselle tai toisille sattuneista eitoivotuista tapahtumista. Todennäköisesti tehokkain tapa lisätä turvallisuutta on edellisten yhdistelmä työsuojeluun panostaminen on todettu hyvin kannattavaksi myös maataloudessa. Kannattaa muistaa, että yksikään työtapaturma tai ammattitautitapaus ei ole ennalta määrätty. Niistä jokainen on torjuttavissa! Työtehoseuran (TTS) maatalousosastolla tehdyn hankkeen päätavoitteena oli selvittää maidontuotantotiloilla tehtävien maataloustöiden suhteellinen vaarallisuus ja löytää näin painopistealueita maatalousyrittäjien työturvallisuutta edistävälle neuvonnalle ja tutkimukselle. Hankkeen toinen keskeinen tavoite oli laatia ohjeita erityisesti tuotantoaan laajentavien maidontuottajien työnkäyttöön ja töiden järkevään organisointiin. Hankkeen tavoitteisiin pyrittiin yhdistämällä maatalousyrittäjien työtapaturmiin, ammattitauteihin sekä töiden organisointiin liittyvä kirjallisuuskatsaus työtapaturma- ja ammattitautitilastojen analysointiin sekä edustavaan maidontuotantotilan työnkäyttömalliin. Vuodesta 2005 alkuvuoteen 2006 kestänyt tutkimus rahoitettiin Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen (Mela) työturvallisuusapurahalla. Hankkeessa myös hyödynnettiin TTS:ssa vuonna 2004 tehdyssä tutkimuksessa laadittua ja osin päivitettyä aineistoa (julkaisun liitteet 1 2, liite 3 englanniksi). Mela rekisteröi vakuuttamilleen maatalousyrittäjille sattuneet työajan tapaturmat ja heillä todetut ammattitaudit MATA-vahinkorekisteriin. Vuonna 2003 maatalousyrittäjille, kalastajat ja poronhoitajat pois lukien, sattui runsaat 6 000 työtapaturmaa. Ne aiheuttivat hieman yli 190 000 korvattua sairauslomapäivää. Työtapaturmista neljäsosa oli vakavia, mutta ne aiheuttivat kolme neljäsosaa korvatuista sairauslomapäivistä. Sekä lievistä että vakavista työtapaturmista sattui miehille noin kolme neljäsosaa ja naisille yksi neljäsosa. Maatalousyrittäjillä todettiin vuonna 2003 runsaat 350 ammattitautitapausta. On huomattava, että ammattitaudit voivat kehittyä useiden vuosien aikana. Yli puolet ammattitaudeista todettiin karjanhoitotöiden, erityisesti nautakarjan hoidon, yhteydessä tapahtuneen altistumisen seurauksena. MATA-vahinkorekisterissä maataloustyöt, kalastus ja poronhoito pois lukien, on jaettu viiteen päätyöryhmään, joita ovat maanviljely-, karjanhoito-, metsäja rakennustyöt sekä muut työt. Kyseiset päätyöryhmät on jaettu yhteensä 142 eri työtehtävään. Tilastotarkastelussa tarkasteltiin rekisteröityjen työtapaturmien Työtehoseuran julkaisuja 397 (2006) 5

ja sairauslomapäivien jakaantumista mm. lieviin ja vakaviin työtapaturmiin, viiteen päätyöryhmään sekä miesten ja naisten työtapaturmiin. Vuonna 2003 työtapaturmia rekisteröitiin 137 eri työtehtävässä. Yksityiskohtaisemmat tarkastelut tehtiin työtapaturmafrekvenssiltään 35 yleisimmän työtehtävän ja 35 yleisimmän tilastoidun, välittömän, aiheuttajan kesken. Hankkeessa laadittiin työnkäyttömalli maidontuotantotilan vuotuisesta kokonaistyönmenekistä. Mallin laadinnassa käytettiin apuna aikaisempia teknologiaselvityksiä sekä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen kirjanpitotilojen työnkäyttötietoja. Tulosten pysyvyyden vuoksi malli edustaa keskimääräistä maitotilaa maassamme koko tällä vuosikymmenellä. Mallitilalle valittiin 30 lypsylehmän koneellistettu parsinavetta. Tilalla on viljelyksessä omaa ja vuokrapeltoa yhteensä 50 hehtaaria. Malliin sisällytettiin maatalouden päätyöryhmien keskimääräinen vuotuinen työnmenekki. Päätyöryhmien ja nautakarjanhoidon eri työtehtävien suhteellista vaarallisuutta selvitettiin laskemalla niiden suuntaaantavat tapaturma- ja sairauspäivätaajuudet sekä vertaamalla työtapaturmien vaikeusastetta vuosittain eri työtehtäviin käytettävään työaikaan. Suhteellisesti vaarallisimmiksi päätyöryhmiksi MATA-vahinkorekisterin mukaisessa jaotuksessa osoittautuivat rakennustyöt, metsätyöt sekä maatilatalouden muut työt tiettyjen siihen kuuluvien työtehtävien vuoksi. Maatilatalouden muissa töissä sattuu noin viidennes työtapaturmista, jotka aiheuttavat noin viidenneksen sairauslomapäivistä. Sekä karjanhoidossa että maanviljelytöissä sattuu vuosittain runsaasti työtapaturmia. Päätyöryhmiä ei kuitenkaan voida pitää keskimäärin suhteellisesti vaarallisina niissä tehtävän erittäin suuren työtuntimäärän vuoksi. Molemmista päätyöryhmistä on erotettavissa suhteellisesti vaarallisia työtehtäviä kuten nautojen kuljetus ja siirto sekä viljan varastointi ja kuivatus. Todennäköisesti suurimmassa osassa maamme maatalousyrityksistä suhteellisesti vaarallisimmat työtehtävät löytyvät rakennus- ja metsätöistä sekä maatilatalouden muista töistä. Niitä pidetään usein toissijaisina maatilan töiden organisoinnissa. Suhteellisesti vaarallisia työtehtäviä maatilatalouden muissa töissä ovat muun muassa pilkkeiden teko ja haketus, tilan tiestön kunnossapito mukaan lukien lumityöt sekä koneiden ja laitteiden huolto ja korjaus. Sekä metsätyöt että rakennustöiden eri työtehtävät tuotantorakennusten korjaus- ja kunnossapitotyöt, uudisrakentaminen sekä peruskorjaus ja laajentaminen ovat suhteelliselta vaarallisuudeltaan samalla tasolla muihin töihin kuuluvien useiden työtehtävien kanssa. Metsätöistä suhteellisesti vaarallisia työtehtäviä ovat erityisesti puutavaran kaato ja taimikonhoitotyöt. Huomattavaa on, että edellä mainituissa, pääosin kausiluontoisissa, työtehtävissä valtaosa työtapaturmista sattuu miehille. Tämä johtunee suurelta osin kyseisten töiden sukupuolisidonnaisuudesta. Keskeinen keino alentaa viljelijäperheen tapaturmariskiä ja samalla vuotuista työmäärää on organisoida maataloustöitä uudelleen. Erityisesti suhteellisesti vaarallisimpia työtehtäviä kannattaa ulkoistaa. Esimerkiksi vaativat rakennustyöt kannattaa teettää ammattirakentajilla, vaativat koneiden huolto- ja korjaustyöt ammattiasentajilla sekä metsätyöt ammattimetsureilla. Kyseisten töiden suhteellisen vaarallisuuden voidaan odottaa samalla alenevan, koska ammattilaisilla on yleensä nykyaikaiset, hyvin huolletut koneet ja laitteet sekä runsaasti kokemusta erilaisista riskialtteista häiriötilanteista. Toinen suositeltava tapa lisätä viljelijöiden turvallisuutta, vähentää stressiä ja vuotuista työmäärää on hankkia ja käyttää tilayhteistyössä teknisesti luotettavia ja tehokkaita koneita ja koneketjuja. 6 Työtehoseuran julkaisuja 397 (2006)

SUMMARY The professional skills of an agricultural entrepreneur, such as the ability to organise the farm s work and apply knowledge, information and technology to decision-making and production, are key to managing the farm s workload. Research has shown that burnout and sleep deprivation are increasingly common among people who continuously work 50 55 hours per week or more. Therefore it is justifiable to take this number of hours as the upper limit when evaluating the reasonable workload of agricultural entrepreneurs. When the workload is manageable, there are more opportunities to pay attention to farm safety, such as preventing accidents at work and occupational diseases, for the benefit of the entire farmer family. Annually there are more work-related accidents and occupational diseases among agricultural entrepreneurs than among wage earners on average. Accidents and occupational diseases can be combated proactively by preventing or minimising the factors leading to them. They can also be controlled reactively, that is, learning from past unwelcome incidents to oneself or others. The most efficient way of improving safety is probably a combination of both of these approaches. It is good to remember that no work-related accident or case of occupational disease is preordained. Each one of them could have been prevented! The main aim of this project implemented by the Department of Agriculture of the Work Efficiency Institute (TTS) was to study the relative hazardousness of various agricultural tasks on dairy farms and, thus, find focal areas of advice and research related to the occupational safety of agricultural entrepreneurs. Another key aim was to draw up guidelines for the workload management and rational work organisation of dairy farmers, especially those expanding production. The project combined a literature survey of work-related accidents, occupational diseases of agricultural entrepreneurs, and organisation of farm work, an analysis of work-related accident and occupational disease statistics and a representative workload model of dairy farms. The research, spanning 2005 and early 2006, was funded by an occupational safety grant from the Farmers Social Insurance Institution (Mela). The project made use of the partly updated data from a 2004 TTS study (Appendices 1 and 2 in Finnish, Appendix 3 in English). Accidents during working hours and diagnosed occupational diseases of the people insured by Mela are recorded in its MATA database. In 2003, agricultural entrepreneurs, fishermen and reindeer holders excluded, met with slightly more than 6,000 work-related accidents, requiring compensation for more than 190,000 sick-leave days. Only a quarter of the accidents were serious but they accounted for three quarters of the sick-leave days compensated. Men accounted for approximately three quarters of both minor and serious work-related accidents and also sick-leave days compensated. In 2003, more than 350 occupational diseases were diagnosed among agricultural entrepreneurs. It should be noted that occupational diseases can develop over a period of years. More than half of the occupational diseases were recorded as a result of exposure sustained while taking care of livestock. The MATA database classifies agricultural work, fishing and reindeer holding excluded, into five main categories, namely cultivation and harvesting, ani- Työtehoseuran julkaisuja 397 (2006) 7

mal husbandry, forestry, building and construction and other work. These main categories are further sub-divided into 142 tasks. The statistical analysis studied the distribution of registered work-related accidents and days of sick-leave relative to minor and serious accidents, the five main categories of work and gender. In 2003, work-related accidents were recorded in 137 different tasks. More detailed analysis targeted the 35 tasks with the highest frequency of work-related accidents and the 35 most common immediate causes recorded in the statistics. The project drew up a workload model of the total annual workload on a dairy farm. The aim was to make the model representative of an average dairy farm in Finland in the first decade of the 21 st century. The model farm has an automated stanchion barn for 30 dairy cows. It cultivates 50 hectares of its own and leased fields. The model includes the average annual workload of the main categories of agricultural work and the main tasks of the cattle husbandry. The relative hazardousness of the main categories of agricultural work, and, to an extent, also of the main tasks of cattle husbandry, was studied by calculating the accident and sick-leave frequencies for them. The average seriousness of registered work-related accidents of the primary work tasks of the agricultural enterprises was also used to study the relative hazardousness of them. The relatively most hazardous main categories of agricultural work turned out to be building and construction, forestry, and other work. For example, the main category other work was the source of a fifth of the work-related accidents, which caused approximately a fifth of sick-leave days. Animal husbandry and cultivation and harvesting accounted majority of work-related accidents. Nevertheless, these two main categories of agricultural work can not be regarded as relatively hazardous due to the fact that they also cover majority of annual agricultural work done in Finland. The relatively most hazardous tasks on the model farm, and probably in any agricultural enterprise, were in the category building and construction, forestry, and other work. They all are often seen as secondary to the other main categories in organising the work on a farm. The category other work includes such activities as chopping and chipping firewood, maintenance and repair of machinery and equipment, and the maintenance of the farm environment and roads, including clearing snow. Both the forestry work and the building and construction tasks, such as maintenance and repair of production facilities, are on par with other work as regards relative hazardousness. It is worth noting that the majority of work-related accidents in these mainly seasonal tasks happen to men. This is most probably due to the division of labour based on gender. A key method of lowering the accident risk and annual workload of a farmer family is to reorganise the work. It is well advised to outsource the relatively most hazardous tasks in particular. It is wise, for instance, to contract a professional builder for major building and construction projects, a professional mechanic for demanding maintenance and repair of machinery and a professional lumberjack for forestry work. The relative hazardousness of these tasks can also simultaneously be assumed to decrease as professionals usually have modern, well-maintained machinery and equipment and plenty of experience of various high-risk incidents. Another recommended way of increasing safety, reducing stress and lightening the annual workload is to collaborate with other farms to acquire and use reliable and efficient machinery. 8 Työtehoseuran julkaisuja 397 (2006)

1 JOHDANTO Maatalousyrityksissä tehtävät työt ja työolosuhteet ovat useimmissa tuotantosuunnissa ja erityisesti maidontuotannossa hyvin vaihtelevia. Tuskin millään muulla toimialalla vuodenajalla on yhtä suurta vaikutusta työn sisältöön, työmäärään ja työympäristöön. Tämä ainutlaatuinen piirre tekee maatalousyrittäjän työstä parhaimmillaan erittäin mielenkiintoista ja haasteellista. Lisäksi maatilalla työpaikka on samalla koti ja asuinympäristö. Tämä hämärtää helposti työn ja vapaaajan välistä eroa, mikä voi vaarantaa työssä jaksamista. Tuotannon laajentamisen myötä maatalousyrityksen kokonaistyönmenekki pääsääntöisesti kasvaa. Työnmenekin kasvuun ja työn kuormittavuuteen voidaan kuitenkin vaikuttaa merkittävästi. Maatalousyrittäjän ammattitaito mm. kyky organisoida tilan työt sekä soveltaa käytettävissä olevaa tietoa ja tekniikkaa päätöksenteossa ja tilan tuotannossa on avaintekijä työnmenekin hallinnassa. Maatalouden työskentely- ja elinolosuhteiden terveellisyyttä ja turvallisuutta edistävät toimenpiteet koskevat sekä viljelijää että hänen puolisoaan ja perhettään. Viljelijäperheen turvallisuuden edistäminen parantaa myös tilapäisen työvoiman, kuten karjatiloilla maatalouslomittajien, ja kaikkien tilalla vierailevien, kuten keinosiementäjien, eläinlääkäreiden sekä sukulaisten ja tuttavien, turvallisuutta. Toimenpiteiden kohdentamista varten tarvitaan tietoa eri työtehtävissä esiintyvistä vaaratekijöistä ja työtehtävien suhteellisista tapaturmariskeistä. Monella tilalla vanha viljelijäpolvi auttaa edelleen tilan töissä voimiensa mukaan. Tästä on suuri apu erityisesti tuotantoaan laajentaville nuorille maidontuottajille. Ikääntyneiden työntekijöiden fyysinen kunto ja kyky selviytyä äkillisistä vaaratilanteista on kuitenkin alentunut. Työn asettamien vaatimusten ja vanhan sukupolven fyysisen kunnon yhteensovittaminen on vaativaa. Merkittävä osa kaikista eri tuotantosuuntia edustavissa maatalousyrityksissä tehtävistä työtehtävistä kuuluu myös maidontuotantotiloilla vuoden mittaan tehtävien töiden joukkoon. Maatalousyrityksissä tehtävistä töistä on erotettavissa viljelijän ja koko viljelijäperheen terveyden ja turvallisuuden kannalta poikkeuksellisen vaarallisia työtehtäviä, joissa sattuu vuodesta toiseen runsaasti vakavia työtapaturmia. Monissa näistä työtehtävistä myös altistutaan ammattitaudeille. Töiden suunnittelussa on syytä ottaa huomioon erityisesti nämä työtehtävät. Erityisesti työintensiivisessä maidontuotannossa monipuolisten työtehtävien haasteellisuus ja työolosuhteiden vaihtelevuus voivat vaarantaa työssä jaksamisen ja samalla kasvattaa riskiä työtapaturmille ja ammattitaudeille. Tässä tutkimuksessa keskitytään erityisesti maidontuotantotiloilla tehtävien maataloustöiden suhteellisen vaarallisuuden selvittämiseen. Tutkimuksen tavoitteena on laatia käytännönläheisiä ohjeita tilan turvallisuuden ja yrittäjäperheen työssä jaksamisen edistämiseen. Tutkimuksen tavoitteisiin pyritään yhdistämällä maatalousyrittäjien työtapaturmiin, ammattitauteihin ja töiden organisointiin sekä työssä jaksamiseen liittyvä taustaselvitys työtapaturma- ja ammattitautitilastojen analysointiin sekä edustavaan maidontuotantotilan työnkäyttömalliin. Työtehoseuran julkaisuja 397 (2006) 9

2 TUTKIMUKSEN TAUSTA 2.1 Tapaturmateoriat ja -luokitukset Työtapaturma on äkillinen ja odottamaton sarja tapahtumia, jonka seurauksena on ruumiinvamma. Toisin sanoen työtapaturma tarkoittaa tapahtumaa, jossa työntekijä loukkaantuu. Syntyneen vamman vakavuus voi vaihdella lievästä vakavaan, ja pahimmillaan tapaturma voi johtaa vahingoittuneen kuolemaan. (Lappalainen ja Saarela 2003). Häkkinen (1978) määrittelee tapaturman äkilliseksi, odottamattomaksi, toiminnan normaaliin kulkuun kuulumattomaksi ja ei-toivotuksi tapahtumaksi, jonka syyt voivat olla toiminnan vaihtelussa, ympäristössä tai teknisissä välineissä olevissa puutteissa tai vioissa tai ihmisen tilanteeseen sopimattomassa toiminnassa. Tapaturmasta seuraa vammautuminen tai laajemmissa määritelmissä myös aineellinen vahinko tai häiriö tuotannossa. 1 Vakava, mahdollisesti työkyvyttömyyteen johtanut tapaturma 10 Lievä tapaturma 30 Vaaratilanne ja esine- tai omaisuusvahinko 600 Vaaratilanne ilman henkilö- ja materiaalivahinkoa = läheltä piti -tilanne Kuva 1. Tapaturmapyramidi teollisuudessa sattuvista tapaturmista (Bird ja Germain 1985, Saari ym. 2001). Virallisiin tilastoihin päätyvät yleensä vain pyramidin huipulle sijoittuvat tapaturmat, joista on seurannut työntekijän lievä tai vakava vammautuminen ts. työtapaturma Lappalaisen ja Saarelan (2003) määritelmän mukaan. Virallisiin tilastoihin rekisteröidyt, vähintään kolmen päivän sairauslomaan johtaneet, työtapaturmat ovat vain jäävuoren huippu. Esimerkiksi teollisuustyössä sattuvien rekisteröityjen tapaturmien ja läheltä piti -tilanteiden keskinäisestä suhteesta (Bird ja Germain 1985) voidaan arvioida, että jokaista ruumiinvamman aiheuttanutta työtapaturmaa kohti yrityksissä tapahtuu jopa satoja esine- tai omaisuusvahinkoja sekä läheltä piti -tilanteita (kuva 1). Viimeksi mainitut olisivat vain hieman toisissa olosuhteissa voineet aiheuttaa mahdollisesti vakavia aineellisia vahinkoja tai ruumiinvammoja. 10 Työtehoseuran julkaisuja 397 (2006)

Tapaturmatekijät Perinteinen maatalouden työsuojelutyö ja -tutkimus on käytännönläheistä ja keskittynyt yksityiskohtiin, kuten työtapoihin ja -koneisiin. Tilastojen ja tutkimusten osoittamiin työterveys- ja -turvallisuusongelmien painopistealueisiin on puututtu suoraviivaisesti, "lähin aiheuttaja" -ajatteluun perustuen. Tämä tarkoittaa sitä, että ongelman, esimerkiksi työtapaturman, syyksi katsotaan lähinnä työtapaturman lopputapahtumaa vallinnut tilanne ja olosuhde. Esimerkiksi lypsyn yhteydessä lehmä on voinut potkaista lypsäjää ja aiheuttanut lypsäjälle vamman. Lähin aiheuttaja on tässä tapauksessa lehmä, mikä myös merkitään tapaturmatilastoihin, jos tapaus raportoidaan eteenpäin. Tapaturmatekijöitä on etsitty sinänsä oikein työympäristöstä, koneista ja laitteista, työja tuotantomenetelmistä sekä ihmisestä. Tapaturmatekijöitä: Tekniset ja fyysiset tekijät Henkilöiden toiminta Tapahtumasarja Tapaturma Organisaatiotekijät Kuva 2. Jokaista henkilö- tai materiaalivahinkoon tai molempiin johtavaa tapaturmaa edeltää tapahtumasarja, johon liittyy useita tapaturmatekijöitä (Lappalainen & Saarela 2003). Lappalaisen ja Saarelan (2003) mukaan tekniset ja fyysiset tapaturmatekijät liittyvät koneisiin, laitteisiin, fyysiseen työympäristöön, materiaaleihin ja tuotteisiin (kuva 2). Organisatoriset tapaturmatekijät löytyvät esimerkiksi toimintatavoista, ohjeista, työnsuunnittelusta, perehdyttämisestä, valvonnasta, tiedonkulusta ja yhteistyöstä. Reasonin (1997) tapaturmamallissa tapahtumaketju alkaa edellä mainituista organisaatiotekijöistä ja päätyy työntekijöiden virheisiin, jotka usein laukaisevat tapaturma- tai vaaratilanteen. Tapaturmateorioita ja niiden luokituksia on olemassa lukuisia. Johtamiskeskeisen tapaturmateorian (Lappalainen 1990, Seppälä 1992, Groeneweg 1992) mukaan olisi myös selvitettävä kokonaisvaltaisesti ne puitteet, olosuhteet ja edellytykset, jotka sallivat varsinaisten tapaturma- tai vaaratekijöiden olemassaolon ja aiheuttavat niiden syntymisen. Vaaratekijöitä olisi tarkasteltava tuotantojärjestelmän osatekijöinä ja niiden vaikutusta tapaturmiin yhdysvaikutuksina. Toisaalta on havaittu, että yksittäisen työntekijän, esimerkiksi maatalousyrittäjän, inhimilliset virheet toiminnassa voidaan jakaa 13 eri tyyppiin mm. sen mukaan, tapahtuuko toiminta taito-, sääntö- vai tietoalueella ihmisen sisäisessä Työtehoseuran julkaisuja 397 (2006) 11

säätelyssä (Reason 1990). Viimeksi mainitun teorian avulla voidaan vähentää tapaturmia, kun niiden määrä yrityksissä, esimerkiksi maatalousyrityksissä, on suhteellisen suuri. Samaan aikaan on vaikutettava myös työympäristön ja työvälineiden turvallisuuteen. Kun tietty turvallisuustaso on saavutettu, turvallisuutta voidaan mainittavasti parantaa vain vähentämällä organisaatioiden esimerkiksi maatalousyrityksien toiminnan yleisiä virheitä. Häiriöt riskitekijöinä Maataloustuotannossa häiriöiden oletetaan olevan yleisempiä kuin muilla teollisuudenaloilla ja häiriöitä saatetaan pitää toiminnan hyväksyttävänä osana (Suutarinen 2000). Suutarisen (1996) mukaan on aiheellista tarkastella kriittisesti Maatalouden työnormeissa käytettyä käsitettä häiriöaika, joka käsittää työssä normaalisti esiintyvät häiriöt ja niiden poistamiseen kuluvan ajan. Esimerkiksi säilörehunkorjuussa häiriölisänä käytetään kuutta prosenttia (Peltonen ym. 2003). Häiriöihin liitetään yleisesti esimerkiksi kasvanut laatu- ja tapaturmariski. On havaittu, että jokaista vakavaa tapaturmaa kohden sattuu useita lieviä tapaturmia sekä läheltä piti -tilanteita. Häiriöiden suuri määrä ennustaa myös suurempaa todennäköisyyttä vakaville ongelmille (Suutarinen 2004). Tuotannon ohjauksen virheet Jotta tapaturmia voitaisiin vähentää maatiloilla pysyvästi, perimmäisten tapaturmatekijöiden merkitys ja keskinäiset yhteydet olisi tunnettava. Perimmäiset tapaturmatekijät ovat tuotantotoiminnassa ja varsinkin sen ohjauksessa piileviä yleisiä virheitä riskitekijöitä. Vaikka maataloudessa käytetyn tekniikan turvallisuus olisi hyvällä tasolla ja viljelijöiden ammattitaito korkea, tapaturmien määrän vähentämiseksi ei ole tehty kaikkea. Maatilan liikkeenjohdon taso ratkaisee tuotantojärjestelmän toimivuudella, laadukkaalla ja häiriöttömällä, tuotannolla lopullisen turvallisuustason (Suutarinen 2004). Inhimilliset tekijät Salmisen (1997) mukaan yksinkertaisessa työssä, kuten rakennus- ja teollisuustyössä, vaaratilanteet riippuvat enemmän työntekijöiden omasta käytöksestä verrattuna organisaation vastuuseen kuin monimutkaista teknologiaa käyttävillä toimialoilla. Maatalousyritys on henkilömäärältään organisaationa vaatimaton; tyypillisesti viljelijäperhe tekee työt. Sen sijaan tehtävät työt vaihtelevat sisällöltään ja vaatimuksiltaan tilojen sisällä ja välillä laajasti. Samat harvat henkilöt kantavat sekä yrityksen taloudellisen että työsuorituksellisen vastuun. Maatalousyrittäjä on yhtä aikaa sekä yritysjohtaja että työntekijä. Maatalousyrittäjien henkiset paineet kapenevan taloudellisen liikkumavaran ja kasvavien EU-byrokratian tuntemusvaatimusten sekä epävarmuuden seurauksena eivät voi olla vaikuttamatta myös työturvallisuuteen. 12 Työtehoseuran julkaisuja 397 (2006)

2.2 Tapaturmien torjunta Tapaturmien torjunta voidaan jakaa kahteen peruslähtökohtaan: ennakoivaan toimintaan ja reagoivaan toimintaan. Työturvallisuuskeskuksen (2006) mukaan ennakoivalla turvallisuustoiminnalla pyritään ennalta ehkäisemään tapaturmien, vuotojen, päästöjen jne. tapahtuminen työpaikalla. Tämä edellyttää työympäristön jatkuvaa tarkkailua ja seurantaa, jotta tapaturmien syntyy vaikuttavat tekijät voitaisiin ajoissa poistaa tai minimoida mahdollisimman vähäisiksi. Vallitsevat olosuhteet Työympäristö Koneet, laitteet ja kemikaalit Toiminta- ja menettelytavat Ihmiset Ennakoiva vaarojen tunnistaminen Vaaratilanteiden tutkinta Tapaturma-tutkinta Mahdolliset vaaratekijät = tunnistettava - missä? - miten? - miksi? Vaaratilanteeseen liittyvät vaaratekijät - mitä tapahtui? - miksi tapahtui? - missä muualla? Toteutuneet vaaratekijät = tapaturma - mitä tapahtui? - miksi tapahtui? - missä muualla? Tarvittavat toimenpiteet: toimenpidevaihtoehdot toimenpiteiden valinta toimenpiteiden toteutus ja seuranta vaikutusten arviointi Kuva 3. Ennakoiva vaarojen tunnistaminen ja tapaturmantorjunta (Saari ym. 2001). Toisaalta reagoivalla toiminnalla tarkoitetaan turvallisuustoimintaa, joka käynnistyy vasta tapaturman, vuodon, päästön tai sairastumisen satuttua. Tällöin on tärkeää, että onnettomuuksien uudelleen tapahtuminen estetään ja että niiden torjumiseksi tehtävät toimenpiteet toteutetaan laajemmin kuin vain onnettomuuspaikalla (kuva 3). Esimerkiksi irtonaisen ritilän seurauksena tapahtuneen putoamisen jälkeen kaikkien työ- ja kulkutasojen ritilöiden kiinnitys tarkastetaan ja hoidetaan kuntoon. (Työturvallisuuskeskus 2006). Työtehoseuran julkaisuja 397 (2006) 13

2.2.1 Tapaturma- ja vaaratilannetutkimus Jotta tapaturmia voitaisiin torjua, riskit ja tapaturmatekijät on tunnettava. Reagoivassa toiminnassa keskeinen väline on sattuneiden tapaturmien tutkiminen. Gustafssonin ym. (1991) mukaan myös läheltä piti -tilanteita kannattaa hyödyntää riskien selvittämisessä. Reasonin (1997) tapaturmamallissa lähdetään liikkeelle tapaturman aiheuttaneista välittömistä tekijöistä taaksepäin aina organisaatiotekijöihin saakka. Apuvälineenä voidaan käyttää suomalaista tapaturmatutkimusmallia (kuva 4). Malli sopii myös ennakoivaan toimintaan eli vaarojen ja vaaratilanteiden selvittelyyn. SUOMALAINEN TAPATURMATUTKIMUSMALLI Tapaturman kuvausmalli tapaturmatekijä tapaturmatekijä tapaturmatekijä tapaturmatekijä Vammaa pahentavat tai lieventävät tekijät edeltävä tapahtuma edeltävä tapahtuma edeltävä tapahtuma Normaalitoiminta Ihmisen joutuminen vamman aiheuttajan vaikutuksen alaiseksi Vamman aiheuttajan muodostuminen ja olemassaolo Kohtaaminen Vamman syntyminen VAMMA edeltävä tapahtuma edeltävä tapahtuma edeltävä tapahtuma tapaturmatekijä tapaturmatekijä tapaturmatekijä Kuva 4. Suomalainen tapaturmatutkimusmalli (Saari ym. 2001). Tutkimusmalli on johdonmukainen menetelmä tapaturmaan liittyvien tietojen keräämiseen ja tapahtumien kuvauksen laatimiseen. Lisäksi mallin avulla voidaan määrittää tapaturman mahdollistaneita tekijöitä ja esittää ne havainnollisesti. Mallin avulla voidaan myös valita ja kohdistaa torjuntatoimenpiteitä. (Saari ym. 2001). Johtamiskeskeisen turvallisuusteorian mukaan toiminnan turvallisuuteen voidaan vaikuttaa parhaiten kontrolloimalla toiminnan johtamiseen ja organisointiin liittyviä virhetekijöitä (Groeneweg 1992). Tätä teoriaa on kuitenkin koeteltu menestyksellisesti vain yrityksissä, joissa on useista työntekijöistä muodostuva organisaatio. Pysyvä turvallisuustason parannus voidaan saavuttaa johtamiskeskeisen teorian mukaan. Perinteisillä keinoilla turvallisuuden parannus on usein vain väliaikainen. Torjuntatoimenpiteiden kohdistamisessa (kuva 5) on tärkeää niiden keskinäinen yhteensovittaminen sekä pyrkiminen ensisijaisesti turvalliseen tekniikkaan ja toimivaan töiden organisointiin. Koneiden valinnassa on kiinnitettävä huomiota niiden turvallisuuteen ja vaatimustenmukaisuuteen. 14 Työtehoseuran julkaisuja 397 (2006)

Torjuntatoimenpiteet TEKNISET RATKAISUT ORGANISOINTI- TOIMET HENKILÖÖN KOHDISTUVAT Ensisijaiset Toissijaiset Suojaimet Käyttäytyminen Turvallinen tekniikka ilman erityisiä suojausratkaisuja Työnjako Yhteistyö Yhteydenpito Valvonta Tekniset turva- ja suojausratkaisut Henkilökohtaiset suojaimet Kiellot Säännöt Koulutus Opastus Motivointi Keskinäinen täydentäminen & yhteensovittaminen Kuva 5. Torjuntatoimenpiteiden jaottelu ja järjestys. 2.2.2 Riskienhallinta On esitetty, että maataloudessa turvallisuusasenteet eivät vaikuta tapaturmamäärään (Murphy 1981, Reis ja Elkind 1997). Niinpä on ehdotettu koneiden, ympäristön ja järjestelmien suunnittelun parantamista ennen yritystä muuttaa ihmisten turvallisuusasenteita tai käyttäytymistä (Heidt ja Groh 1984). Toisaalta on havaittu, että pelkästään tekniset turvallistamiskeinot ilman motivointia eivät paranna turvallisuutta (Aschenbrenner ja Biehl ref. Salminen 1997). Sen sijaan Colémontin ja Broucken (2006) mukaan viljelijöiden asenteella on merkitystä; ne viljelijät, joiden asenne turvallisuuden edistämistä kohtaan on positiivinen ja jotka uskovat työtapaturmien olevan torjuttavissa, käyttävät henkilökohtaisia suojaimia ja työskentelevät turvallisuusohjeiden mukaan useammin kuin turvallisuuteen epäilevämmin suhtautuneet viljelijät. Ammatillisen perus- ja täydennyskoulutuksen voidaan olettaa lisäävän tietoutta esimerkiksi maatilan riskienhallinnasta ja henkilönsuojainten asianmukaisesta käytöstä. Mäittälän ja Louhelaisen (2006) mukaan nuoret maatalousyrittäjät, opisto- tai korkeakoulutason ammatillisen koulutuksen saaneet sekä työterveyshuoltoon liittyneet maatalousyrittäjät käyttävät henkilönsuojaimia useammin kuin vain jonkin verran ammatillista koulutusta saaneet tai kouluttautumattomat sekä työterveyshuoltoon liittymättömät maatalousyrittäjät. Lätti ym. (2006) selvittivät kolmen eri lähestymistavan käyttöä maatalouslomittajien opetuksessa. Oppimisnäkemykset olivat kognitiivinen eli tiedollinen vaikuttaminen, humanistinen eli tunteeseen vetoava vaikuttaminen sekä konstruktiivinen eli toiminnallisuuteen perustuva vaikuttaminen. Perinteinen luen- Työtehoseuran julkaisuja 397 (2006) 15

nointi ei osoittautunut yhtä tehokkaaksi kuin keskusteleva ja ryhmätöihin sekä vertaisohjaajiin pohjautuva opetusmenetelmä. Eräiden teorioiden mukaan turvallisuuden parantamiseksi olisi tärkeintä vähentää vaaratekijöitä tai/ja parantaa liikkeenjohtoa (Groeneweg 1992, Wagenaar ref. Salminen 1997). Maataloudessa kuitenkin sekä tuotannonohjauksesta että sen käytännön toteutuksesta vastaa usein yksi ja sama henkilö. Riskinoton motiiveista tärkeimmiksi, ainakin muilla toimialoilla, ovat osoittautuneet suomalaisissa tutkimuksissa työn helpottuminen ja nopeutuminen (Salminen 1997). Esimerkkinä tästä voidaan pitää traktorin ohjaamosta alas hyppäämistä sen sijaan, että laskeuduttaisiin hieman hitaammin mutta varmasti turvallisemmin ns. kolmipisteotetta käyttäen. Vallitsevien tapojen ja muiden ihmisten mielipiteiden on havaittu ennustavan riskikäyttäytymistä maataloudessa; viljelijöiden itsensä mielestä tärkein tekijä riskinotolle on henkinen kuormitus (Reis ja Elkind 1997). Henkisen kuormituksen ja monien muiden riskikäyttäytymistä ennustavien tekijöiden selitysasteet ovat jääneet tutkimuksissa pieniksi. Maataloustyölle onkin luonteenomaista monet vaihtelevat työjärjestelmän osatekijät, joiden kontrollointi sinänsä on osin vaikeaa, osin mahdotonta, kuten esimerkiksi sään kontrollointi. Salmisen (1997) mukaan tarvitaan parempaa työnsuunnittelua, jotta tapaturmiin johtuvaan riskinottoa voitaisiin vähentää. Työturvallisuustyössä pitäisi myös ottaa huomioon ihmisten erilaiset persoonallisuudet. Viime kädessä maatilan tuotantojärjestelmän toimivuuden ratkaisee viljelijä valinnoillaan, kuitenkin yhteiskunnallisin reunaehdoin (Thu ym. 1997). Työkyvyn merkitys Hyvä työkyky on yksi edellytys tapaturmariskin pienentämiselle maatilalla. Hyvää työkykyä edistävät tekijät, kuten osallistuminen viljelijöiden työterveyshuoltoon ja varhaiskuntoutus (Penttinen ja Valonen 1995), ovat siten työturvallisuutta edistäviä tekijöitä. Tuki- ja liikuntaelinongelmien vähentämiseksi on edelleen syytä edistää hyvän ergonomian vaatimuksia työssä, koneissa ja laitteissa. Jos viljelijän terveydentila on jo alentunut, tulisi viimeistään silloin töitä keventää ja koneellistaa. Sopivia menetelmiä, tapoja ja välineitä olisi tutkimuksen ja neuvonnan avulla kehitettävä ja esiteltävä. Fyysinen työkyky liittyy viljelijän henkiseen tilanteeseen. Tällä hetkellä varsinkin taloudellisessa ahdingossa olevilla tiloilla tilanhoidon henkiset vaatimukset ylittävät monen viljelijän edellytykset selviytyä töistä ilman turvallisuusriskeihin johtavia oireita. Korkean henkisen kuormituksen kokevien viljelijöiden on havaittu joutuvan 1,7 kertaa todennäköisemmin vakavaan tapaturmaan kuin matalaa tai kohtalaista henkistä kuormitusta kokevien (Thu ym. 1997). Tukihenkilöverkosto on hyödyksi tässä niille, jotka ovat yhteydessä tukihenkilöön. Henkisten ongelmien aikainen diagnosointi työterveyshuollossa on myös tarpeen. Mitä on tehtävissä? Miten johtamisessa ja riskienhallinnassa voi maataloudessa käytännössä lähteä liikkeelle? Tapoja on useita. Seuraavassa on muutama esimerkki, mutta kaikkea ei tarvitse tehdä itse eikä yksin. 16 Työtehoseuran julkaisuja 397 (2006)

Laatu- ja toiminnanohjausjärjestelmien käyttöönottaminen tuovat systemaattisuutta maatalousyrityksen toimintaan ja sitä kautta hallitummat riskit tilanpitoon. Juuri suunnitelmallisuus on osa riskien hallintaa, joka taas vähentää työn kuormitusta ja auttaa jaksamaan. Viljelijöiden työterveyshuoltoon liittyminen on hyvää henkilöriskien hallintaa. Suomessa viljelijöiden käytettävissä on työterveyshuolto, joka on etu, joka kannattaa käyttää hyödyksi. Töissä esiintyvien häiriöiden vähentämiseen kannattaa pyrkiä, sillä häiriöt lisäävät laatu- ja henkilöriskejä. Kone- ja laiterikot tai muut viivästykset voivat vaikuttaa käsiteltävän materiaalin kuten viljan tai maidon laatuun. Riskin arviointi Maatilayrittäjän työssään kohtaama riski on määritellyn vaarallisen tapahtuman todennäköisyyden ja seuraamusten yhdistelmä. Riskien arvioinnissa lähtökohtana on yleensä yrittäjän ja työntekijöiden oma kokemus ja tieto yrityksen työtehtävistä ja uhkakuvista. Myöhemmin on suositeltavaa tehdä riskien katselmus yhdessä riskiasiantuntijan kanssa, jotta oman arvioinnin tueksi saadaan vertailutietoa ja paras hyöty maatalousyrityksen johtamiseen (JTO 2002). Maatilan työntekijä pyrkii nopeuttamaan aamuin illoin toistuvaa nautojen ruokintaa ja tapaa säännönmukaisesti hypätä seosrehuvaunua kuljettavan traktorin ohjaamosta. Eräänä päivänä työntekijän polvi venähtää tämän hypyn yhteydessä. Polven venähtäminen aiheuttaa tilastojen mukaan keskimäärin kahden viikon sairausloman. Nopeammin suoritettu työ säästi kaiken kaikkiaan päivän aikana aikaa arviolta 15 sekuntia, jolloin puolessa vuodessa työaikaa säästyi suurin piirtein 45 minuuttia. Sen sijaan polven paranemiseen kuluneen 14 vuorokauden lisäksi kustannuksia tulee yrittäjälle ja yhteiskunnalle maksettavaksi lääkäristä, lääkkeistä, työansiosta, varatyövoimasta, kuntoutuksesta, sairaspäivärahasta ja menetetystä verotulosta. Nopeutunut työ ei kannattanut, koska tällainen tehokkuus ei fyysisen terveyden näkökulmasta ollut turvallisesti ylläpidettävissä. Kuva 6. Esimerkki riskinarviointityökalun käytöstä. Maatilan töihin sovellettua riskien arviointia voi käyttää myös tärkeiden työsuojelutoimenpiteiden erottamiseen vähemmän tärkeistä. Riskien arviointityökalun käyttöä maatilan työsuojelussa voidaan hyvin kuvata esimerkin avulla (kuva 6). Työn tehokkuuden mielikuvat liittyvät usein työn nopeaan suorittamiseen. Suhteutettaessa työn tehokkuutta ja suoritteisiin liittyviä turvallisuusriskejä toisiinsa kannattaa vertailla työn toteutustapojen vaikutuksia. Maatilan työtehtävien turvallinen suorittaminen ei yleensä ole hankalaa tai hidasta, kun ajattelee, miten paljon aikaa kuluu mahdollisista työtapaturmista paranemiseen. Esimerkissä (kuva 6) esitelty venähdysvamma tai vastaava on hyvin yleinen vamman laji maatalouden töissä. Vuosina 2002 2003 sijoiltaan menoja, nyrjähdyksiä ja venähdyksiä esiintyi Melan tilastojen mukaan maataloudessa noin 2 000 kappaletta ja ne ovat yleisimmät vamman lajit maatalouden töissä. Työtehoseuran julkaisuja 397 (2006) 17

Venähdysvamman tai vastaavan todennäköisyys kannattaa siten arvioida hyvin todennäköisenä tapaturmana. Merkittävyyttä esimerkin polvivammassa lisäsi vamman tuottama terveydellinen hyvinvointitappio, mikä aiheutuu esimerkiksi liikkumisen estymisestä. Vamman tuottamat kustannukset maatilalle ja yhteiskunnalle voidaan myös laskea tappioksi, ja lisäksi on muistettava mahdollinen vamman uusiutumisriski. Polvivamma ei kuitenkaan tässä tapauksessa aiheuttanut maatilalle vakavia tai merkittäviä vaikeuksia, vaan lähipiirin ja perheen avulla ongelmista selvittiin vähäisillä kustannuksilla ja hyvinvointitappioilla. Vaikka vahinko oli tässä tapauksessa vähäinen, niin yleisenä vammana maataloudessa vahinko voitaneen arvioida maatilan riskien kartoituksessa tulevaisuudessa vähintään kohtalaiseksi riskiksi, joka kannattaa ottaa huomioon maatilan työsuojelutoiminnassa. Maatilan töiden suhteellista riskialttiutta voi omalla tilallaan pohtia esimerkiksi yksinkertaisen riskien arviointitaulukon avulla (taulukko 1). Maatilan riskien tunnistaminen ja arviointi kannattaa ottaa tärkeäksi osaksi maatilan johtamista ja työsuojelua. Taulukko 1. Riskien arviointitaulukko. Riskien arviointia on tässä sovellettu ja selostettu maatilojen työtehtäviä ajatellen. (JTO 2002; BS 8800 1998) Riskin Riskin merkittävyys: todennäköisyys: Vähäinen Haitallinen Vakava Epätodennäköinen 1. Merkityksetön riski 2. Vähäinen riski 3. Kohtalainen riski Mahdollinen 2. Vähäinen riski 3. Kohtalainen riski 4. Merkittävä riski Todennäköinen 3. Kohtalainen riski 4. Merkittävä riski 5. Sietämätön riski Merkityksetön riski = Ei merkittävä haitta, eikä aiheuta poissaoloja maatilan töissä. Ei aiheuta toimenpiteitä. Vähäinen riski = Haittaa jonkin verran. Aiheutuu sairastuminen tai pieni tapaturma, joista seuraa muutaman päivän poissaolo maatilan töistä. Tämän riskin suhteen tilannetta tulee seurata. Kohtalainen riski = Aiheuttaa kiusallista haittaa tai häiriöitä maatilan toiminnoissa tai esimerkiksi alle kuukauden kestävän sairausloman. Kannattaa ryhtyä toimiin riskin vähentämiseksi. Merkittävä riski = Haitta pysäyttää maatilan toiminnan joksikin aikaa. Riskin toteutuminen voi aiheuttaa useamman kuukauden sairausloman. Riskien vähentämiseksi on ryhdyttävä toimenpiteisiin välittömästi. Sietämätön riski = Haitta aiheuttaa korjaamattoman vahingon maatilan toiminnassa. Seurauksena voi olla esimerkiksi halvaantuminen tai kuolemantapaus. Riskien vähentämiseksi on ryhdyttävä toimenpiteisiin välittömästi, eikä työtä saa jatkaa ennen kuin riskiä on pienennetty. 18 Työtehoseuran julkaisuja 397 (2006)

2.3 Työsuojelun kannattavuus Lähtökohtana työsuojelupanostuksille (kuva 7) on työympäristön terveellisyys ja turvallisuus. Talouden kannalta katsottuna työsuojeluun panostaminen on hyvin kannattavaa. Työsuojelun arvoa on usein kuitenkin vaikea nähdä, koska se ei yleensä palaudu heti suorana rahallisena hyötynä. Kehittämiskohteita maataloudessa ovat mm. työtavat, työkoneiden ja työssä käytettävien aineiden käyttö, työpiste-ergonomia sekä melu- ja pölysuojaus. Mikä on työsuojelupanostus? Kaikki toimet, asenteet, toimintatavat ja -periaatteet, jotka tukevat parempaa työtä, toimintaa ja työoloja. Mikä on työsuojeluinvestointi? Varsinainen rahallinen panostus, jonka tuloksen voidaan arvioida parantavan toiminnan laatua varsinkin työolojen ja riskienhallinnan suhteen. Kuva 7. Työsuojelupanostuksen ja -investoinnin määritelmät. Pienilläkin työolojen parannuksilla voidaan kohentaa työturvallisuutta. Tällaisia ovat esimerkiksi ehjät suojalaitteet, turvaohjeiden noudattaminen, töiden ennakoiva suunnittelu ja rauhallinen työtahti. Turvallisuutta edistää myös koneiden häiriöiden vähentäminen, mihin voidaan vaikuttaa koneiden huollolla. Onnistuneen tapaturmantorjunnan taloudelliset hyödyt: Poissaolojen väheneminen Tuotantokustannusten aleneminen Henkilökustannusten aleneminen Vakuutusmaksujen aleneminen Vaihtuvuuden väheneminen Terveydenhuoltopalvelujen tarpeen pieneneminen Eläkemaksujen väheneminen Ulkoisten olosuhteiden paraneminen Kuva 8. Tapaturmien ehkäisystä koituvat säästöt (Aaltonen 1995). Vaikka työsuojelun tavoitteena on usein taloudellisen kannattavuuden parantaminen ja työskentelyn helpottaminen, on samanaikaisesti pidettävä mielessä, että työsuojeluun ei panosteta vain rahallisen hyödyn toivossa (kuva 8). Työsuojelun perusteluna pitää olla myös tapaturmien ja huonojen työolojen aiheuttaman kärsimyksen vähentäminen tai mieluummin poistaminen, mikä on rahassa vaikeasti mitattavissa. On tärkeää, että työsuojelussa ei keskitytä pelkästään vakavien henkilövahinkojen ehkäisyyn. Huomiota on kiinnitettävä yhtä lailla myös esine- ja lievempien henkilövahinkojen ehkäisyyn. Työtehoseuran julkaisuja 397 (2006) 19