Lääkeinfo Martti Färkkilä Professori, ylilääkäri Helsingin Yliopisto, kliininen laitos, HYKS, medisiininen tulosyksikkö, gastroenterologian klinikka martti.farkkila@hus.fi Uusia lääkkeitä kroonisen C-hepatiitin hoitoon C-hepatiitin genotyypin hoitoon on vuonna 20 saatu kaksi uutta virusspesifistä lääkettä; telapreviiri ja bosepreviiri. Ne ovat proteaasinestäjiä ja toimivat ainoastaan yhdessä interferonin ja ribaviriinin kanssa käytettyinä. Telapreviirin tai bosepreviirin lisääminen perinteiseen pegyloidun interferonin ja ribaviriinin yhdistelmähoitoon tuottaa aiemmin hoitamattomilla genotyyppi -potilailla 25 30 % paremmat hoitotulokset. Relapsipotilailla hoitovaste paranee tätäkin enemmän, 35 64 %. Kolmoislääkityksen liittyy kuitenkin merkittävästi enemmän sivuvaikutuksia ja kustannuksia kuin perinteiseen kaksoishoitoon. Uudet proteaasinestäjät tuleekin suunnata ainoastaan niistä todella hyötyville, eli potilaille, joilla on osoitettu olevan etenevä C-hepatiitin aiheuttama maksasairaus. Uusia interferonivapaita, vähemmän sivuvaikutuksia aiheuttavia yhdistelmähoitoja on tulossa kliiniseen käyttöön muutaman vuoden kuluessa. Taulukko. C-hepatiitin hoidon aiheet (4,6,7). Suomessa rekisteröitiin vuonna 20 yhteensä 52 uutta C-hepatiittitapausta. C-hepatiitin vallitsevuus Suomessa on noin 0,5 % ja maassamme on 25 000 30 000 infektion kantajaa. Suonen sisäisten huumeiden käyttö on tavallisin syy tartuntaan ja selittää yhdessä tartuntatavaltaan epäselväksi jääneiden tapausten kanssa 89 % tapauksista (). Valtaosa (63 %) todetuista infektioista on genotyyppiä 2 tai 3 ja genotyyppiä on 35 % (Lappalainen, Maija, henkilökohtainen tiedonanto), joten vuonna 20 ilmoitetuista tapauksista noin 400 edusti genotyyppiä. Taudin eteneminen kirroosiin on hidasta ja sitä edistävät mm. potilaan ikä, alkoholin käyttö, tupakointi, immunosuppressio ja insuliiniresistenssi sekä maksan koepalassa Hoitoa tulisi harkita kaikille aiemmin hoitamattomille kompensoitua maksatautia sairastaville HCVNh-positiivisille potilaille. Maksavaurion aste tulisi selvittää ennen hoidon aloittamista, koska sillä on keskeinen merkitys arvioitaessa hoidon tarvetta. Maksan koepalaa suositellaan ensisijaiseksi menetelmäksi maksan tilaa selvitettäessä, mutta myös kajoamattomia fibroosin seerumimittareita ja elastografiaa voidaan käyttää selvän fibroosin toteamiseen (F2 F4). Hoito tulisi aloittaa viipymättä potilailla, joilla todetaan pitkälle edennyt maksafibroosi (Metavir F3 F4), ja sitä tulisi harkita potilailla, joilla on kohtalainen fibroosi (F2). Potilailla, joilla lievä maksasairaus (F0 F/2) hoidon tarve yksilöllinen ja näiden potilaiden suhteen suositellaan hoidon siirtämistä, kunnes käyttöön saadaan uusia lääkevaihto ehtoja. havaittu voimakas tulehdus. Eri tutkimusten mukaan tauti etenee kirroosiin vain 0,4 4 %:lla tartunnan saaneista 20 vuoden seurannan aikana (2). HYKS gastroenterologian klinikan 50 C-hepatiittipotilasta käsittäneessä aineistossa 8 %:lla todettiin maksan koepalan perusteella joko ei lainkaan tai vain vähäistä fibroosilisää (Metavir F 0 /4) (3). Suomalaista C-hepatiittipotilaista vain pienellä osalla näyttää siis olevan edennyt maksasairaus. Milloin C-hepatiitin hoito on aiheellista? C-hepatiitin hoidosta on julkaistu viime vuonna EASL:n (European Association for the Study of the Liver) hoitosuositus (4) ja proteaasiestäjien tultua kliiniseen käyttöön päivitykset AASLD:n (American Association for Study of Liver Diseases) suositukseen (5), sekä Britannian (6) ja Ruotsin (7) kansalliset hoitosuositukset. Aiheet hoitotarpeen selvittämiselle ja hoidolle on esitetty taulukossa. Hoidon vasta-aiheet on esitetty taulukossa 2. Krooninen C-hepatiitti Jopa puolet C-hepatiitti-infektion oireisina sairastavista (0 5% kaikista tartunnan saaneista) paranee infektiosta spontaanisti (8) ja usein kannattaakin odottaa noin 3 kk akuutista infektiosta ennen hoidon aloittamista. Taulukossa 3 on esitetty suositeltavat tutkimukset ennen hoitoarvioon lähettämistä. Taulukossa 4 on esitetty hoitovasteen määritelmät sekä hoidon aikana 926
Työssä Kirjallisuutta Tanhua H, Virtanen A, Knuuti U, Leppo A, Kotovirta E. Huumetilanne Suomessa 20. THL Raportti 62, 20. 2 Seeff LB. Natural History of Chronic Hepatitis C. Hepatology 2002;36:S35 46. 3 Nieminen U, Arkkila PE, Kärkkäinen P, Färkkilä MA. Effect of steatosis and inflammation on liver fibrosis in chronic hepatitis C. Liver Int 2009;29:53 8. 4 EASL Clinical Practice Guidelines: Management of hepatitis C virus infection. J Hepatol. 20;55:245 64. 5 Ghany MG, Nelson DR, Strader DB, Thomas DL, Seeff LB. AASLD PRACTICE GUIDELINE. An Update on Treatment of Genotype Chronic Hepatitis C Virus Infection: 20 Practice Guideline by the American Association for the Study of Liver Diseases. Hepatology 20;54:433 44. 6 Ramachandran P, Fraser A, Agarwal K ym. UK consensus guidelines for the use of the protease inhibitors boceprevir and telaprevir in genotype chronic hepatitis C infected patients. Aliment Pharmacol Ther 202;35:647 62. 7 Läkemedelsbehandling av hepatit C virusinfektion hos vuxna och barn uppdaterad rekommendation. Information från Läkemedelsverket 6, 20. 8 Maheshwari A, Ray S, Thuluvath PJ. Acute hepatitis C. Lancet 2008;372:32 32. 9 Lagging M, Langeland N, Pedersen C ym. Randomized Comparison of 2 or 24 Weeks of Peginterferon-2a and Ribavirin in Chronic Hepatitis C Virus Genotype 2/3 Infection. Hepatology 2008;47:837 45. 0 Shiffman ML, Suter F, Bacon BR ym. PEG-IFN Alfa-2a and Ribavirin for 6 or 24 Weeks in HCV Genotype 2 or 3. N Engl J Med. 2007;357:24 34. Jacobson IM, McHutchison JG, Dusheiko G ym. Telaprevir for Previously Untreated Chronic. Hepatitis C Virus Infection. N Engl J Med 20;364:2405 6. 2 Poordad F, McConE J, Bacon BR ym. Boceprevir for Untreated Chronic HCV Genotype Infection. N Engl J Med 20;364:95 206. 3 Zeuzem S, Andreone P Pol S ym. Telaprevir for Retreatment of HCV Infection. N Engl J Med 20;364:247 28. 4 Bacon BR, Gordon SC, Lawitz E ym. Boceprevir for Previously Treated Chronic HCV Genotype Infection. N Engl J Med 20;364:207 7. 5 Mangia A, Minerva N, Bacca D ym. Individualized treatment duration for hepatitis C genotype patients: A randomized controlled trial. Hepatology 2008;47:43 50. sidonnaisuudet Kirjoittaja on ilmoittanut sidonnaisuutensa seuraavasti (ICMJE.n lomake): Kirjoittaja on saanut konsultointipalkkioita (MSD, Abbott), luentopalkkioita (Roche, Janssen, Medivir), matka-, majoitus- ja kokouskuluja (MSD, Roche, Abbott) lääkeyrityksiltä. että sen jälkeen. C-hepatiitin hoito on maassamme pääosin keskitetty yliopisto- ja keskussairaaloihin, perehtyneen lääkärin valvonnassa tehtäväksi. Infektion seulonta ja hoidon vastaaiheiden määrittely tapahtuvat perusterveydenhuollossa (vrt. taulukot 2 ja 3). Genotyypit 2 ja 3 Genotyypeissä 2 ja 3 on perinteisesti käytetty 24 viikon pegyloidun interferoni-2-alfan (PEG- IFN, 80 mg/viikko tai,5 mg/kg/viikko) ja ribaviriinin (800 mg/vrk) yhdistelmähoitoa, jolla Taulukko 2. C-hepatiitin hoidon vasta-aiheet. Yleiset vasta-aiheet Huume-, lääkeaine tai alkoholiriippuvuus Sydämen vajaatoiminta Muut vaikeat yleissairaudet Interferoni psykoosi tai vaikea depressio huonossa tasapainossa oleva diabetes dekompensoitu kirroosi vaikea koronaaritauti autoimmuunisairaudet Taulukko 3. Ribaviriini raskaus vaikea munuaisten vajaatoiminta anemia hemoglobinopatiat kontrolloimaton hypertensio C-hepatiittipotilaan tutkimukset ennen hoitoarvioon lähettämistä. Esitiedot Tartunta-aika ja -tapa Muut sairaudet ja lääkitys Laboratoriotutkimukset HCV-vasta-aineet (S-HCVAb), HCV-nukleiinihappomääritys (S-HCVNh0, 434), hepatiitti B -vastaaineet (HBsAg), HIV-vasta-aineet alaniiniaminotransferaasipitoisuus (S-ALAT) Hemoglobiini (B-Hb), leukosyytit, trombosyytit, hyytymystekijät (S-TT-SA), bilirubiini Seerumin kreatiniini (S-krea) Plasman tyreotropiini (P-TSH), vapaa seerumin tyroksiini (T 4 V) Kuvantaminen Ylävatsan ultraäänitutkimus HCV: C-hepatiittivirus. saavutetaan pysyvä hoitovaste noin 80 %:lla potilaista. Virusmäärän seuraaminen hepatiittivirus C -nukleiinihappomäärityksin (HCVNh) on mahdollistanut yksilöllisen, hoitovasteeseen perustuvan hoidon. Yhteispohjoismainen, lähes 400 genotyyppi 2/3 -potilasta käsittänyt tutkimus osoitti, että 9 % nopean hoitovasteen (HCVNh negatiivinen viikolla 4, RVR) saaneista alle 40-vuotiaista potilaista sai pysyvän hoitovasteen 2 viikon hoidolla. Hoitoajan pidentäminen 24 viikkoon ei enää parantanut hoitotulosta (89 %) (9). Tulokset vahvistettiin myös kansainvälisessä (0) yli 400 potilasta käsittäneessä tutkimuksessa: 80 % alle 40 vuotiaista RVR:n saavuttaneista saavutti myös pysyvän hoitovasteen 6 viikon hoidolla ja 84 % 24 viikon hoidolla. Taulukossa 5 on esitetty HYKS:ssa käytössä oleva hoitovasteeseen perustuva hoitokaavio genotyyppi 2/3 -potilaille, joka vastaa sekä EASL:n että Ruotsin vastaavia suosituksia (4,7). Lyhyen hoitoajan ja hyvien hoitotulosten vuoksi genotyypeissä 2 ja 3 on luovuttu systemaattisesta maksabiopsiasta useissa keskuksissa. Genotyyppi Genotyypissä hoitoaika on ollut kaksoishoitoa (pegyloitu interferoni-2-alfa 80 mg/viikko tai,5 µg/kg/viikko ja ribaviriini 800 mg/vrk) käytettäessä 48 viikkoa, jolla ylletään pysyvään hoitovasteeseen lähtövirustasosta riippuen 40 60 %:ssa tapauksista. Myös genotyyppi -potilailla on osoitettu, että RVR:n saavuttaneilla 24 viikon hoito johtaa vähintään yhtä hyviin tuloksiin kuin 48 viikon hoito. RVR:n saavuttaneista pysyvä hoitotulos saadaan jopa 90 00%:lla potilaista 24 viikon hoidolla, iästä ja virustasosta riippumatta. Näiden potilaiden osuus vaihtelee eri tutkimuksissa 9 47 %:iin. Mikäli potilas sen sijaan on edelleen HCVNhpositiivinen viikolla 2, pysyvän hoitovasteen saavuttaminen on erittäin epätodennäköistä (< 0 %), joten PEG-IFN- ja ribaviriinihoito kannattaa lopettaa. Genotyypin hoitoon on saatu vuonna 20 kaksi uutta virusspesifistä lääkettä; proteaasinestäjät telapreviiri ja bosepreviiri, jotka ovat selvästi parantaneet hoitotuloksia aiemmin hoitamattomilla (,2), niillä, joilla tauti on uusiutunut hoidon loputtua (relapsit) (3,4) sekä potilailla, joilla virusta ei ole hoidon aikana saatu negatiiviseksi (non-responderit). Uusien proteaasinestäjien käyttöön liittyy kuitenkin mer- 927
lääkeinfo Taulukko 4. C-hepatiitin hoitovasteiden määritelmät. Proteaasinestäjien käyttö on perusteltua HCV-genotyyppi -potilaille, joilla on etenevä maksasairaus. Määritelmä Pysyvä hoitovaste (SVR) HCVNh negatiivinen 24 viikkoa hoidon päättymisestä Nopea hoitovaste (RVR) HCVNh < 5 IU/ml 4 viikkoa hoidon alusta Laajennettu nopea hoitovaste (ervr) HCVNh negatiivinen viikoilla 4 ja 2 Varhainen virusvaste (EVR) HCVNh Osittainen hoitovaste (partial non-responder) HCVNh laskee > 2 log 0, mutta ei muutu negatiiviseksi Vailla hoitovastetta (non-responder) HCVNh:n lasku < 2 log 0 viikolla 2 HCVNh: kvantitatiivinen hepatiittivirus C -nukleiinihappomääritys (HCVNh 72). 2 log 0 : kahden logaritmiyksikön muutos. Taulukko 5. Hepatiitti C -genotyyppien 2 ja 3 hoito. Kvalitatiivinen HCV-PCR (HCVNh0) Hoidon alku 4 viikkoa Ikä, v 2 viikkoa HCVNh0 >5 IU/ml Negatiivinen Positiivinen PEG-IFN + ribaviriini 800 mg/vrk Hoidon kesto, vkoa < 40 2 40 24 Negatiivinen 48 Positiivinen Hoidon lopetus Hoidon kesto 2 viikkoa edellyttäen, että potilaalla ei ole hoitovastetta heikentäviä tekijöitä, kuten kirroosi, metabolinen oire yhtymä, insuliiniresistenssi, rasvamaksa. HCVNh0: kvalitatiivinen C-hepatiitti-RNA-pitoisuus, HCVNh0 (434) HCVNh: kvantitatiivinen hepatiittivirus C -nukleiinihappomääritys, HCVNh (72). kittäviä sivuvaikutuksia ja ne nostavat myös huomattavasti hoidon kokonaishintaa. Niiden käyttö onkin perusteltua ainoastaan HCV-genotyyppi -potilaille, joilla on osoitettu olevan selkeästi etenevä maksasairaus (7). Ennen hoidon aloittamista kaikille genotyyppi -potilaille suositellaan maksabiopsian tekemistä maksavaurion vaikeusasteen määrittämiseksi. Proteaasinestäjät Bosepreviiri on ketoamidi, joka sitoutuu reversiibelisti C-viruksen NS3-proteaasiin aktiiviseen kohtaan (seriiniin) ja estää virionin kokoamista ja jakautumista. Monoterapiana käytetylle bosepreviirille kehittyy nopeasti resistenssi, eikä sen annosta tule hoidon aikana muuttaa. Kun lääke yhdistetään ribaviriiniin ja interferoniin, resistenssin kehittyminen on vähäisempää. Bosepreviirillä ja telapreviirillä on ristiresistenssi. Tavallisimmat sivuvaikutukset ovat väsymys, anemia, päänsärky ja makuhäiriö (dysgeusia). Proteaasinestäjät ovat tehokkaita CYP3A4/5- estäjä ja niillä on lukuisia yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Hoitoa aloitettaessa onkin tarkistettava potilaan käyttämä lääkitys yhteisvaikutusten välttämiseksi (www.hep-druginteractions.org). Rekisteröintitutkimusten perusteella (2) aiemmin hoitamattomille potilaille hoito suositellaan aloitettavaksi PEG-IFN:n ja ribaviriinin yhdistelmällä 4 viikon ajan, jonka jälkeen aloitetaan bosepreviiri (4 tablettia à 200 mg kolme kertaa/vrk, yht. 2 400 mg/vrk), jota annetaan hoitovasteesta riippuen 24 32 viikon ajan. Annosta ei tule hoidon aikana pienentää sivu-vaikutusten takia. Mikäli HCVNh muuttuu negatiiviseksi 8 viikon sisällä hoidon alusta, bose-previirihoidon kesto on 24 viikkoa (kokonaiskesto 28 viikkoa). Jos HCVNh on positiivinen viikolla 8, bosepreviirihoitoa käytetään 32 viikkoa ja kaksoishoitoa jatketaan vielä 2 viikkoa, jolloin kokonaishoidon kesto on 48 viikkoa. Kaikki antiviraalinen lääkitys on lopetettava, mikäli viruspitoisuus on 00 IU/ml hoitoviikolla 2 tai sen jälkeen ja jos HCVNh ei ole negatiivinen viikolla 24. Telapreviiri on lineaarinen peptidomimeettinen HCV-NS3/4A-seriiniproteaasin estäjä, joka estää viruksen jakautumista. Monoterapiana käytettynä sille kehittyy nopeasti resistenssi. Yhdistelmähoidossa pegyloidun interferonin ja ribaviriinin kanssa resistenssin kehittyminen on merkittävästi vähäisempää, mutta hoito on lopetettava kokonaan, jos HCVNh on > 000 IU/ml viikolla 4 tai viikolla 2. Tavallisimmat sivuvaikutukset ovat väsymys, pahoinvointi, kutina, anemia, ripuli ja ihottuma. Osalle potilaista saattaa kehittyä joko DRESS-syndrooma (drug-related eosinophilia with systemic symptoms) tai Stevens-Johnsonin oireyhtymä. Annosta ei tule hoidon aikana muuttaa. Noin 0 %:lla ihottuma on vaikea ja edellyttää kaiken lääkityksen lopettamista. Aiemmin hoitamattomilla potilailla telapreviirihoito suositellaan rekisteröintitutkimusten perusteella () aloitettavaksi heti kolmella lääkkeellä: telapreviiri (2 viikkoa, 2 tablettia à 75 mg kolme kertaa/vrk, yht. 2 250 mg/vrk) yhdistettynä PEG-IFN- ja ribaviriinilääkitykseen, joita jatketaan vielä yhteensä 24 viikkoa, kirrootikoilla yhteensä 48 viikkoa. Mikäli HCVNh on negatiivinen hoitoviikoilla 4 ja 2, hoidon kokonaiskesto on 24 viikkoa. Jos virus 928
Työssä Taulukko 6. Aiemmin hoitamattomien hepatiitti C -genotyyppi -potilaiden hoito. Biopsia Hoito HCV-Nh Hoito HCVNh IU/ml Hoidon kesto Metavir Lead-in Vko 4 Vko 8 PEG-IFN +R + Vko 20 Vko 32 /PEG-IFN + R, vkoa Negat. 24 A ja F 2 PEG-IFN + R 000 200 mg Posit. Negat. 48 Posit. Posit. Telapreviiri 750 mg x 3 (F3/4) Bosepreviiri 800 mg x 3 000 Negat. Telapreviiri 2/48 >000 Hoidon lopetus 00 Negat. Bosepreviiri 24 32/48 >00 Hoidon lopetus Mikäli HCVNh on viikolla 2,20 ja 32 negatiivinen, voi hoidon lopettaa viikolla 32. HCVNh: kvantitatiivinen hepatiittivirus C -nukleiinihappomääritys (HCVNh 72). PEG-IFN: pegyloitu interferoni. R: ribaviriini. on todettavissa viikoilla 4 tai 2, suositellaan 48 viikon kokonaishoitoaikaa. Hoidon toteuttaminen käytännössä Aiemmin hoitamattomat genotyypin potilaat Mikäli potilas täyttää hoidon aiheet eikä vastaaiheita ole, hoito aloitetaan pegyloidun interferonin ja ribaviriinin yhdistelmällä. Potilaat, joilla saavutetaan RVR, kannattaa hoitaa tavanomaisella kaksoislääkityksellä 24 viikkoa. Pysyvän hoitovasteen todennäköisyys tässä ryhmässä on 90 00%. Mikäli potilas on edelleen viikolla 4 positiivinen, mutta hoitoa jatketaan tavanomaisella kaksoishoidolla, jopa 28 % potilaista saadaan HCVNh-negatiivisiksi viikolla 8 (5), joista 72 %:lla saavutetaan pysyvä hoitovaste (SVR), joka vastaa täysin kolmoishoidon tuloksia. Pitkää, 8 viikon kaksoishoitoa ( leadin ) kannattaa harkita erityisesti hyvän hoitovasteen potilaille, kuten ei-kirrootikoille, joilla on matalan virustaso hoidon alussa ja IL-B28 CC -haplotyypin kantajille. Mikäli potilas on edelleen viikolla 8 positiivinen, kannattaa tässä vaiheessa yhdistää hoitoon proteaasinestäjä. Taulukossa 6 on esitetty HYKS:n hoitokaavio genotyypissä. Yhdistelmällä saavutetaan 67 75 %:lla pysyvä hoitovaste, eli n. 20 30 % parempi tulos kuin perinteisellä hoidolla keskimäärin genotyypissä. Aiemmin hoidetut genotyypin potilaat Uudet proteaasinestäjät tuovat selkeää lisähyötyä hoidettaessa relapsi- ja osittaisen hoitovasteen saaneita potilaita. Hoitotulokset ovat keskimäärin 60 45 % paremmat, kun perinteisen kaksoishoidon uusimiseen käytetään telapreviiria ja noin 45 % bosepreviirihoidossa. Täysin hoitovasteetta jääneet potilaat (non-responderit) suljettiin pois bosepreviiritutkimuksesta (4), mutta telapreviirin ja pegyloidun interferonin ja ribaviriinin yhdistelmällä saatiin pysyvä hoito vaste noin 30 %:lle. Jos tarkka aiempi hoitovaste on tiedossa, voidaan potilas luokitella uusintahoitoa ajatellen joko relapsipotilaaksi tai osittaiseksi tai täydelliseksi non-responderiksi, jolloin edeltävää PEG-IFN- ja ribaviriinihoitojaksoa ( lead-in ) ei tarvita. Mikäli aiempi vaste ei ole tiedossa tai potilaan hoitovasteeseen vaikuttavat tekijät ovat muuttuneet (esim. merkittävä ylipaino), hoito on syytä aloittaa 4 viikon perinteisellä kaksoishoidolla. Taulukkoon 7 on tiivistetty proteaasinestäjien käyttösuositus uusintahoidossa HYKS:ssa. Milloin proteaasinestäjiä ei tule käyttää? Kummastakin proteaasinestäjästä on toistaiseksi käyttökokemuksia varsin rajallisesti. Tämän takia sekä turvallisuutta että mahdollisia haittavaikutuksia on syytä seurata tarkoin ja ilmoittaa niistä viranomaiselle. Bosepreviiria ja telapreviiria ei ole syytä käyttää muissa kuin genotyypi -infektioissa. Ne eivät myöskään sovellu potilaille, jotka eivät siedä tavanomaista interferonin ja ribaviriinin yhdistelmähoitoa, eivätkä dekompensoitua maksakirroosia sairastaville. Käyttökokemuksia ei ole lapsipotilaiden eikä HIV/HCVpotilaiden hoidosta. Maksansiirron jälkeen pro- 929
lääkeinfo Taulukko 7. Uusintahoito aiemmin epäonnistuneen hoidon jälkeen hepatiitti C -genotyypissä. Aiempi hoitovaste Biopsia Hoito HCVNh IU/ml Hoidon kesto Metavir PEG-IFN + R 48 vkoa + Vko 2 Vko24 /PEG-IFN + R, vkoa Taudin uusiutuminen tai osittainen hoitovaste Telapreviiri 750 mg x 3 < 000 Negat. Telapreviiri 2/48 > 000 Hoidon lopetus Ei hoitovastetta A ja F 2 Bosepreviiri 800 mg x 3 < 00 Negat. Bosepreviiri 36/48 > 00 Hoidon lopetus Telapreviiri 750 mg x 3 < 000 Negat. Telapreviiri 2/48 > 000 Hoidon lopetus Lead-in-hoito on perusteltu, mikäli ei ole tarkkaa tietoa potilaan aiemmasta interferoni-ribaviriinihoitovasteesta tai jos on aiheen olettaa että hoitovaste on muuttunut HCVNh: kvantitatiivinen hepatiittivirus C -nukleiinihappomääritys (HCVNh 72). PEG-IFN: pegyloitu interferoni. R: ribaviriini. teaasinestäjien käyttö C-hepatiitin hoidossa on erittäin ongelmallista runsaiden interaktioiden vuoksi. Lopuksi Telapreviiri ja bosepreviiri ovat ensimmäisen polven proteaasinestäjiä, joilla on vielä verrattain runsaasti sivuvaikutuksia ja resistenssi ongelmia. Uusia, jo faasi III:ssa olevia lääkkeitä on tällä het- kellä ainakin neljä ja myös interferoni vapaita, kaikkiin HCV-genotyyppeihin tehoavia ja vähemmän sivuvaikutuksia aiheuttavia yhdistelmähoitoja on tulossa muutaman vuoden kuluessa kliiniseen käyttöön. Niillä C-hepatiittipotilailla, joilla ei ole aktiivia, etenevää maksasairautta kannattaa odottaa parempia ja turvallisempia lääkehoitovaihtoehtoja. n 930