KIRJALLINEN KYSYMYS 85/2013 vp Rakentamisen laadun varmistaminen Eduskunnan puhemiehelle Rakentamisessa on jotain vialla. Julkisia rakennuksia romahtaa jopa ihmishenkien kustannuksella. Koulujen, päiväkotien, terveydenhoitolaitosten ja yksityisasuntojen homeongelmat ovat jokapäiväisiä ja niiden korjaukset kalliita. Ongelmia on esiintynyt myös olemassa olevien rakennusten kuntotarkastuksissa. Tähän ovat viranomaisetkin heränneet: ympäristöministeriön koordinoiman Kosteus- ja hometalkoot -ohjelman tuoreen raportin mukaan jopa puolet asuntojen kuntotarkastuksista tehdään ilman erityistä tarkastajan koulutusta. Raportissa vaaditaan tarkastajien koulutuksen säätämistä pakolliseksi. Raportin mukaan jopa 800 000 suomalaista altistuu päivittäin kosteus- ja homevaurioille kotonaan, työpaikallaan tai julkisissa tiloissa. Terveydenhuollolle tästä aiheutuu suoria kustannuksia yli 200 miljoonaa euroa vuodessa. Kokonaiskustannukset kansantaloudelle ovat vuosittain jopa kolme miljardia euroa. Nyt kun ympäristöministeriössä on valmistunut tällainen parannusehdotus, niin toivon, että myös eduskuntaan saadaan nopeasti lakiesitys kuntotarkastajilta vaadittavasta koulutuksesta. Rakentamisen aikaisesta valvonnasta olisi myös syytä tehdä uudet tiukemmat säännökset. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aiotaanko kuntotarkastajilta edellyttää tehtävien vaatimaa koulutusta ja aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin rakentamisen aikaisen laadunvalvonnan tehostamiseksi? Helsingissä 19 päivänä helmikuuta 2013 Annika Lapintie /vas Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Annika Lapintien /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 85/2013 vp: Aiotaanko kuntotarkastajilta edellyttää tehtävien vaatimaa koulutusta ja aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin rakentamisen aikaisen laadunvalvonnan tehostamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999, MRL) säädetään rakentamisen menettelystä, sen osapuolten tehtävistä ja vastuista sekä rakennusten teknisistä vaatimuksista. Rakentamisen valvonta sovitetaan rakennushankkeen laadun ja laajuuden sekä rakennushankkeeseen ryhtyvän ja hänen palveluksessaan olevien suunnittelusta ja toteuttamisesta vastaavien henkilöiden asiantuntemuksen ja ammattitaidon pohjalta. Rakennustyön viranomaisvalvonta sisältää rakentamisen lupaharkinnan ja rakennustyönaikaisen valvonnan. Viranomaisvalvonta perustuu niin sanottuun suhteutettuun valvontaan, joka on ollut maankäyttö- ja rakennuslakia edeltäneessä rakennuslaissa (370/1958) vuodesta 1989. Kun rakennuslakia muutettiin vuonna 1989, sen jälkeen lain mukaan valvonta on kohdistunut pääsääntöisesti rakennushankkeeseen ryhtyvän huolehtimisvelvoitteiden valvomiseen. Viranomaisvalvonnalla ei ole tarkoitus varmistaa, että rakennustyö tehdään kaikilta osin oikein. Lopullinen vastuu on aina rakennushankkeeseen ryhtyvällä. Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen sääntely on toiminut pääosin hyvin runsaan kymmenen vuoden aikana. Laissa esitetyt parempaan rakentamisen laatuun tähtäävät asiat, kuten pääsuunnittelijajärjestelmä, suunnittelijoiden ja rakennustyön johdon kelpoisuusvaatimukset, aloituskokous, tarkastusasiakirja ja työnaikaiset katselmusmenettelyt ovat jäntevöittäneet rakennustyön aikaista valvontaa ja sen dokumentointia sekä parantaneet rakentamisen laatua. Ympäristöministeriössä on valmisteltu vuoden 2012 ehdotus maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta. Joulukuussa 2012 lausunnolle lähteneen MRL:n muutosehdotuksen tarkoituksena on koota eri säädöstasoilla oleva rakennuksen suunnittelua, suunnittelijoita ja työnjohtoa sekä viranomaisvalvontaa koskeva sääntely lakiin perustuslain edellyttämällä tavalla. Lähtökohtana MRL:n muutokselle on, että sääntely säilyisi sisällöllisesti pääsääntöisesti ennallaan eräitä painottavia tarkennuksia lukuun ottamatta. Ehdotuksen mukaan rakennusvalvontaviranomainen voi rakennuslupamenettelyn yhteydessä edellyttää rakennushankkeeseen ryhtyvältä selvitystä rakennuksen kunnosta. Vaativissa korjauskohteissa, mukaan lukien vaativat kosteusvauriokorjaukset, rakennusvalvontaviranomainen voi edellyttää muun muassa erityissuunnitelmia, asiantuntijatarkastuksia sekä erityisalan työnjohtajaa. Nämä seikat on ehdotuksessa sisällytetty laintasoisiin säännöksiin. Tavoitteena on parantaa rakennus- ja korjaustöiden aikaista laadunvalvontaa. MRL-muutosehdotusta koskevien lausuntojen käsittelyn yhteydessä tarkastellaan myös vaihtoehtoja kuntotutkijoiden koulutus- ja pätevyysvaatimuksista säätämiseen. Ympäristöministeriö selvittää samalla, miten sääntely toimisi, jos vaatimukset sijoitettaisiin lakiin ja miten pätevyysvaatimukset toimisivat ohjetasoisina. 2
Ministerin vastaus KK 85/2013 vp Annika Lapintie /vas Ympäristöministeriössä on lisäksi käynnissä hallitusohjelman edellyttämä MRL:n kokonaisarviointi. Kaavoitusta ja rakentamista ohjaavan lain toimivuuden ja vaikuttavuuden arviointi on käynnistetty syksyllä 2011. Arvioinnissa tarkastellaan erityisesti kaavoituksen toimivuuteen, rakentamisen laatuun ja vastuisiin, viranomaisten työnjakoon sekä asukkaiden osallistumismahdollisuuksiin liittyviä kysymyksiä. Kokonaisarviointi suoritetaan vuoden 2013 loppuun mennessä. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti vastuu rakennuksen turvallisuudesta ja terveellisyydestä kuuluu aina kiinteistön omistajalle. Kiinteistön omistajan huolehtimisvelvollisuuteen kuuluu pitää rakennus sellaisessa kunnossa, että se jatkuvasti täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset (MRL 166 ). Suunnitelmallisella ja ennakoivalla kiinteistönpidolla voidaan merkittävästi vaikuttaa rakennusten terveellisyyteen, turvallisuuteen ja toimivuuteen sekä kosteus- ja homevaurioiden ehkäisyyn. Ympäristöministeriön mielestä rakennusten kosteus- ja homevauriot on vakava kansantaloudellinen ja -terveydellinen ongelma. Kaikissa rakennuksissa korostuu hyvän kiinteistönpidon merkitys ja kiinteistön omistajan vastuu. Helsingissä 8 päivänä maaliskuuta 2013 Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 85/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Annika Lapintie /vänst: Man för avsikt att kräva att de som inspekterar byggnaders skick ska ha den utbildning som uppgifterna kräver och tänker regeringen vidta åtgärder för att effektivisera kvalitetskontrollen i byggskedet? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I markanvändnings- och bygglagen (132/1999, MarkByggL) föreskrivs det om förfarandet vid byggande, om parternas uppgifter och ansvar samt om de tekniska kraven på byggnader. Tillsynen över byggandet anpassas enligt byggprojektets art och omfattning samt enligt sakkunskapen och yrkesskickligheten hos den som påbörjar ett byggprojekt och hos de anställda personer som ansvarar för planeringen och genomförandet. Myndighetstillsynen över byggnadsarbetet inbegriper tillståndsprövning för byggandet och tillsyn under byggskedet. Myndighetstillsynen baserar sig på s.k. anpassad tillsyn, som sedan år 1989 har ingått i byggnadslagen (370/1958), som föregick markanvändnings- och bygglagen. Efter att byggnadslagen ändrades år 1989 har tillsynen enligt lagen i huvudsak varit inriktad på kontroll av att den som påbörjar ett byggnadsprojekt iakttar omsorgsplikten. Myndighetstillsynen har inte till uppgift att säkra att byggnadsarbetet till alla delar utförs korrekt. Det slutliga ansvaret ligger alltid hos den som påbörjar byggprojektet. Markanvändnings- och bygglagens reglering har i huvudsak fungerat väl i drygt tio års tid. De punkter i lagen som syftar till bättre byggkvalitet, t.ex. systemet med huvudprojekterare, behörighetskrav för projekterare och byggarbetsledning, inledande möten, inspektionsprotokoll och förfaranden med syn under arbetets gång, har lett till att tillsynen i byggskedet och tillhörande dokumentering har blivit smidigare och byggkvaliteten har förbättrats. År 2012 bereddes vid miljöministeriet ett förslag till ändring av markanvändnings- och bygglagen. Syftet med förslaget till ändring av MarkByggL, som sändes på remiss i december 2012, är att se till att alla de bestämmelser om projektering av byggnader, projekterare, arbetsledning och myndighetstillsyn som i dag finns utspridda på olika författningsnivåer samlas i lagen på det sätt som grundlagen förutsätter. Vid ändringen av MarkByggL är en utgångspunkt att regleringen i stort ska bibehållas rent innehållsmässigt, med undantag av vissa accentuerande preciseringar. Enligt förslaget ska byggnadstillsynsmyndigheten i samband med bygglovsförfarandet kunna förutsätta att den som påbörjar ett byggprojekt lämnar en utredning över byggnadens skick. När det är fråga om krävande reparationsobjekt, till vilka också krävande fuktskadereparationer räknas, kan byggnadstillsynsmyndigheten förutsätta bl.a. specialbeskrivningar, sakkunniggranskningar och arbetsledare för specialområden. I förslaget har dessa införlivats i de bestämmelser som utfärdas på lagnivå. Målet är att förbättra kvalitetskontrollen under själva byggnadsarbetena och reparationerna. I samband med att utlåtandena om förslaget till ändring av MarkByggL behandlas granskas 4
Ministerns svar KK 85/2013 vp Annika Lapintie /vas också olika alternativ att reglera utbildnings- och behörighetskraven för de personer som inspekterar byggnaders skick. Miljöministeriet kommer samtidigt att utreda på vilket sätt regleringen fungerar om kraven anges i lagen och hur behörighetskraven fungerar om de ges i form av anvisningar. Vid miljöministeriet pågår dessutom en helhetsbedömning av MarkByggL i överensstämmelse med regeringsprogrammet. Bedömningen av lagen, som styr planläggningen och byggandet, påbörjades hösten 2011, och bedömningen är inriktad på lagens funktionalitet och verkningsfullhet. I bedömningen tar man särskilt fasta på frågor kring hur planläggningen fungerar, kvaliteten och ansvaret inom byggandet, myndigheternas arbetsfördelning och invånarnas möjligheter att delta. Helhetsbedömningen slutförs under år 2013. I enlighet med markanvändnings- och bygglagen är det alltid fastighetsägaren som är ansvarig för att byggnaden är säker och sund. Till fastighetsägarens omsorgsplikt hör att hålla byggnaden i sådant skick att den hela tiden uppfyller de sanitära kraven samt kraven på säkerhet och användbarhet (MarkByggL 166 ). Genom planmässigt och förutseende fastighetsunderhåll kan man i betydande grad inverka på sundheten, säkerheten och funktionaliteten samt på förebyggandet av fukt- och mögelskador. Miljöministeriet anser att fukt- och mögelskadorna i byggnader är ett allvarligt problem för samhällsekonomin och folkhälsan. Fastighetsägarens ansvar och vikten av gott fastighetsunderhåll framhävs i fråga om alla byggnader. Helsingfors den 8 mars 2013 Bostads- och kommunikationsminister Krista Kiuru 5