Vähäliikenteisen päällystetyn tien kuntovastuu-urakan laatuvaatimusten kehittäminen - esiselvitys

Veli Pekka Lämsä, Jouko Belt Vähäliikenteisen päällystetyn tien kuntovastuu-urakan laatuvaatimusten kehittäminen - esiselvitys Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 5/2008 gg

Veli Pekka Lämsä, Jouko Belt Vähäliikenteisen päällystetyn tien kuntovastuu-urakan laatuvaatimusten kehittäminen - esiselvitys Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 5/2008 Tiehallinto Helsinki 2008

Kansikuva: Veli Pekka Lämsä Verkkojulkaisu pdf (www.tiehallinto.fi/julkaisut) ISSN 1459-1561 TIEH 4000603-v TIEHALLINTO Asiantuntijapalvelut Opastinsilta 12 A PL 33 00521 HELSINKI Puhelin 0204 22 11

Veli Pekka Lämsä, Jouko Belt. Vähäliikenteisen päällystetyn tien kuntovastuu-urakan laatuvaatimusten Helsinki 2008. Tiehallinto, Asiantuntijapalvelut. Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 5/2008, 31 s. ISSN 1459-1561, TIEH 400603-v. Asiasanat: Vähäliikenteiset tiet, palvelutaso, ylläpito, hankinta, tien kunto Aiheluokka: 70 TIIVISTELMÄ Tiehallinnon lähitulevaisuuden tavoitteena on kehittää pitkäkestoisen urakoitsijalle kohdistetun kuntovastuun sisältäviä palvelusopimustyyppisiä hankintamalleja vähäliikenteisen päällystetyn tieverkon ylläpitoon. Ylläpidon palvelusopimusmalleja on kehitelty ja otettu jo käyttöönkin, mutta niiden sisältö painottuu liikaa vilkkaasti liikennöidyn tieverkon ylläpidon tarpeisiin. Vähäliikenteisen päällystetyn tien kuntovastuu-urakalla tarkoitetaan tässä esiselvityksessä urakkaa, jossa palveluntuottaja huolehtii ylläpidosta 10 15 vuoden ajan laatuvaatimusten ollessa pääosin toiminnallisia tilaajan antamien tiestön palvelutaso- ja kestävyystietojen sekä sopimuskauden laatuvaatimusten pohjalta. Palveluntuottajalla on oikeus ja velvollisuus valita toimenpiteiden ajoitus ja rankkuus, yksittäisiä raskaita RP töitä lukuun ottamatta. Nyt vähäliikenteiseksi tiestöksi on rajattu päällystetty tieverkko, missä liikennemäärä on maksimissaan luokkaa 700 ajon/vrk. Kuntovastuun perusedellytyksenä ovat kuntovaatimukset ja niille asetettavien kriteerien mukaisesti määräytyvät arvonvähennykset/ sanktiot. Kuntomuuttujien tulee olla mahdollisimman yksiselitteisesti mitattavia ja toistettavuudeltaan luotettavia, ja kuntomittauksia tulee tehdä yhtä tiheään kuin kuntovaatimusten toteutumista seurataan, normaalisti vuosittain. Mittaus- ja kunnon todentamisvelvollisuus on yksinkertaisinta osoittaa sopimuksessa palveluntuottajalle. Kuntotilan mittauksen tulee perustua automatisoituun ja jatkuvaan mittausmenettelyyn, mikä tarkoittaa mittausten hyvää toistettavuutta ja tasalaatuisuutta, jolloin mittaustuloksia voidaan myös soveltaa kuntovastuu-urakan tyyppisissä sopimuksissa arvonvähennysten perusteena. Lisäksi mittaukset ovat nopeasti suoritettavia, mikä vaikuttaa positiivisesti mittauksista aiheutuviin kustannuksiin. Tämän hetkisen tiedon perusteella automatisoiduista mittauksista vähäliikenteisten päällystettyjen teiden kuntovastuu-urakan hallinnan välineeksi soveltuvat hyvin ainoastaan PTM -autolla määritetyt harjanne ja 100 m IRI. Automaattinen päällystevaurioiden mittaus APVM on vasta kehitystyön alla, eikä se ole vielä tasolla, mitä palveluntuottajan ylläpitovelvollisuus ja arvonvähennysperusteisuus edellyttävät. Lisäksi ylläpidon palvelusopimuksissa ei ole tällä hetkellä suoria rakenteen kestoikään tai rappeutumisnopeuteen liittyviä vaatimuksia. Kunnon rappeutumisnopeus on kuitenkin potentiaalinen kuntovastuun piiriin sidottava muuttuja. Kuntovastuu-urakan laatuvaatimusten kehittäminen edellyttää selvitystyötä käyttökelpoisten kuntomuuttujien määrittelemiseksi.

ESIPUHE Tämän esiselvityksen tavoitteena on alustavasti selvittää, millaisia laatuvaatimuksia vähäliikenteiselle päällystetylle tieverkolle suunnattaviin palveluntuottajan kuntovastuun sisältäviin urakkatyyppeihin tulee sisällyttää sekä kuvata, mihin tekijöihin selvittämistyöhön laatuvaatimusten kehittämisessä tulee keskittyä. Oulun yliopiston Rakentamisteknologian tutkimusryhmässä esiselvityksen tekemiseen ovat osallistuneet Veli Pekka Lämsä ja Jouko Belt. Tilaajan puolesta työtä on ohjannut Kari Lehtonen Tiehallinnon keskushallinnosta. Oulussa joulukuussa 2007.

7 Sisältö 1 JOHDANTO 9 2 PALVELUTASO 10 2.1 Tien käyttäjän kokema palvelutaso 10 2.2 Palvelutason mittaaminen/ määrittäminen 10 2.2.1 Pitkät tieosuudet 10 2.2.2 Vaurioiden määrittäminen 13 2.2.3 Yksittäiset kohdat 15 2.2.4 Tien pintakunnon hoito 16 3 KESTÄVYYS 17 3.1 Rakenteelliset mittaukset ja määritykset 17 3.2 Palvelutason kehittyminen tieverkolla 17 4 URAKAN HALLINTA 21 4.1 Kuntovaatimustyypit 21 4.2 Urakan luonne 21 4.3 Kunto- ja kestoikävaatimukset 23 5 YHTEENVETO JA SUOSITUKSET 27 6 KIRJALLISUUS 31

Vähäliikenteisen päällystetyn tien kuntovastuu-urakan laatuvaatimusten JOHDANTO 9 1 JOHDANTO Pitkäkestoisen tuottajalle kohdistetun ylläpitovastuun sisältäviä palvelusopimustyyppisiä ylläpidon hankintamalleja on kehitelty ja osittain jo kilpailutettu (esim. KT51 Kirkkonummi- Kivenlahti STY, Päällystettyjen teiden ylläpito, Oulun alue 2007-2016, HTU pääteiden palvelusopimus 2007-2018) viime aikoina. Kyseiset urakkatyypit on kuitenkin kehitetty painottaen vilkkaasti liikennöidyn tieverkon ylläpidon tarpeita, eivätkä ne suoranaisesti sovellu vähäliikenteisten päällystettyjen teiden ylläpidon sopimusmalleiksi, vaikkakin sopimusten periaatteita voidaan tietyiltä osin soveltaa myös vähäliikenteisten teiden ylläpidossa. Vähäliikenteisen päällystetyn tien kuntovastuu-urakalla tarkoitetaan tässä esiselvityksessä urakkaa, jossa urakoitsija huolehtii päällystetyn tien ylläpidosta ja päällysteen hoidosta 10 15 vuoden ajan tieverkon osalla (tai erikoistapauksessa yksittäisellä tiellä) laatuvaatimukset ovat pääosin toiminnallisia, ja urakoitsija saa valita toimenpiteiden ajoituksen ja rankkuuden, lukuun ottamatta yksittäisiä tilaajan määräämiä raskaita rakenteen parantamisia tilaaja antaa alussa tiekohtaisesti tiedot liikenteen kokemasta palvelutasosta ja tien kestävyydestä sekä määrittää laatuvaatimukset urakan aikaiselle palvelutasojakautumalle ja urakan lopun kestävyysjakautumalle urakka voi olla kunnossapidon alueurakan tai laajemman ylläpitosopimuksen osa. Tässä vähäliikenteisen päällystetyn tien kuntovastuu-urakan laatuvaatimusten kehittämiseen liittyvässä esiselvityksessä vähäliikenteiseksi tiestöksi on rajattu päällystetty tieverkko, missä liikennemäärä on maksimissaan luokkaa 700 ajon/vrk.

10 Vähäliikenteisen päällystetyn tien kuntovastuu-urakan laatuvaatimusten PALVELUTASO 2 PALVELUTASO 2.1 Tien käyttäjän kokema palvelutaso Vähäliikenteisten teiden taloudellinen ylläpito -tutkimusohjelman S14 yhteydessä tienkäyttäjille suunnattujen ajomukavuustutkimusten perusteella tienkäyttäjien kannalta haitallisimpia päällystevaurioita ovat reiät, heikkolaatuiset paikkaukset, erilaiset pykälällä olevat halkeamat ja reunapainumat. Henkilöautoilijoiden osalta ajettavuudelle aiheutuva haitta on merkittävimmillään silloin, kun vaurioitunut tien kohta on selvästi pykälällä. Raskaan kaluston kuljettajat kokevat yksittäiset suuret heitot merkittävimmäksi ajomukavuutta ja liikenneturvallisuutta heikentäväksi tekijäksi. Kuljettajien kommenttien mukaisesti ajoneuvoyhdistelmän sivusuuntainen heijaaminen on varsin/ erittäin yleistä vähäliikenteisillä teillä. Heijaamista aiheuttavia tekijöitä ovat liian jyrkkä sivukaltevuus, pehmeä/ huonokuntoinen tien reunaosa ja reunapainumat. Urakan hallinnan näkökulmasta palvelutasoa tulee tarkastella erikseen pitkien tieosuuksien osalta ja yksittäisten tien kohtien osalta. Pitkien tieosuuksien käsitetään tässä yhteydessä olevan alue, tieverkon osa tai jopa pitkäjaksoinen yksittäinen yhteysväli, siinä laajuudessa kuin se on kuntovastuu-urakan asiakirjoissa määritelty. Yksittäinen tien kohta on mistä tahansa sopimusalueen tieverkolta eriteltävä lyhyt tien osuus, mihin tulee kuntovastuu-urakalle asetettujen kriteerien perusteella kohdistaa ylläpitotoimenpiteitä. Tyypillisesti tällaiset tien kohdat ovat routa/rumpuheittoja, reunapainumaa ja/tai muita vaurioita sisältäviä kohtia, joissa vähäliikenteisen tien merkittävyys huomioon ottaen palvelutaso on heikentynyt sellaiselle tasolle, että tarvitaan toimenpiteitä. Pitkien tieosuuksien ja yksittäisten kohtien palvelutasoa tarkastellaan käytännössä korkeintaan kerran vuodessa tehtyjen määritysten perusteella. Tämän lisäksi on huolehdittava päivittäisestä palvelutasosta koskien liikennettä vaarantavia tai ajomukavuutta oleellisesti haittaavia tekijöitä. 2.2 Palvelutason mittaaminen/ määrittäminen 2.2.1 Pitkät tieosuudet Palvelutasomittauksissa PTM mitataan tien pituus- ja poikkiprofiilia ja mittaustiedoista määritellään tiettyjen laskentamallien mukaisesti tien pintaa kuvaavia tunnuslukuja eli kuntomuuttujia. Tunnuslukuja voidaan kategorisoida esimerkiksi seuraavasti (taulukko 1):

Vähäliikenteisen päällystetyn tien kuntovastuu-urakan laatuvaatimusten PALVELUTASO 11 Taulukko 1. PTM tunnuslukuja. Epätasaisuuden tyyppi Epätasaisuus tien poikkisuunnassa Epätasaisuus tien pituussuunnassa Tien pinnan haitalliset heitot Päällysteen pinnan karkeus Tunnusluku Urasyvyys (mm) Harjanne (mm) Vesiura (mm) Sivukaltevuus (%) Tasaisuus IRI (mm/m) Pituusheittoriski (kpl) Sivuttaisheittoriski (kpl) Suurin heitto (suurin 10 m IRI-arvo, mm/m) Karkeus (RMS hieno, karkea ja mega, mm) Soveltuvuus tämän hetken tietämyksen perusteella Urakan hallinta Urakan hallinta Verkkotason tarkastelut/ urakan hallinta Urakan hallinta Verkkotason tarkastelut/ urakan hallinta Merkitys pieni vähäliikenteisillä teillä Epätasaisuus tien poikkisuunnassa Urasyvyyttä käytetään yleisesti kuntomuuttujana päällystettyjen teiden ylläpidon ohjauksessa vilkasliikenteisellä tieverkolla, missä päällystystoimenpiteet tehdään lähinnä nastarengaskulutuksesta johtuvan tien pinnan urautumisen vuoksi. Harjanne -tunnusluku soveltuu ajoradan uraisuutta kuvaavaksi kuntomuuttujaksi vähäliikenteisellä tieverkolla, missä nastarengaskulutus ei ole merkittävä tekijä, vaan urautuminen aiheutuu sidotuissa ja sitomattomissa rakennekerroksissa sekä alusrakenteessa tapahtuvan deformaation seurauksena. Harjanne -kuntomuuttuja on sisällytetty arvonvähennysperusteeksi Oulun alueen ylläpidon palvelusopimukseen tieverkolle, missä ylläpitoluokka on Y2a tai Y2b. Kuntomuuttujaa ei ole kuitenkaan sisällytetty kaikista vähäliikenteisimmän tieverkon tuotevaatimukseksi, koska haluttiin välttää kapeilla teillä mahdollinen tämän hetkisestä PTM mittauskäytännöstä johtuva ongelma. PTM-auton mittauspalkin ollessa selvästi leveämpi kuin mitattava ajokaista kupera tien keskikohta voi aiheuttaa huomattavan suuren harjanne - arvon, vaikka tien kohdassa ei havaita haitallista urautuneisuutta, vaan ainoastaan poikkileikkauksen kuperuutta. Ainakin osa ongelmasta poistuisi, jos harjanne -tunnusluvun tulkintaan tehtäisiin muutos, missä arvo määritetään reunaviivan ja keskiviivan väliltä esim. mittauspalkin leveyttä säätämällä. Leveyden muuttaminen on mahdollista normaalista mittausleveydestä 3.2 metriä leveyteen 2.6 metriä (laitteisto Laser RST). Mittauspalkin leveyden säätämistä on edellytetty jo käytettäväksi laatumittauksissa siten, että PTM mittauksessa reunaviiva ei saa olla palkin kohdalla, millä poistetaan massamerkintänä tehtyjen reunaviivojen aiheuttama "virhe" mittaustuloksissa. Epätasaisuus tien pituussuunnassa IRI-tasaisuus on varsin laajasti käytetty tien pituussuuntaisen epätasaisuuden tunnusluku mm. päällystettyjen teiden ylläpidon ohjauksessa. IRItasaisuus soveltuu tieverkon, alueen tai yksittäisen pitempijaksoisen yhteysvälin tasaisuuden trendin kontrollointiin. Tunnusluvun puutteena on se, että sadalle metrille "keskimääräisenä" tasaisuutena esitettävä arvo voi muodostua jopa yksittäisestä poikkeuksellisen suuresta epätasaisuudesta tai se voi

12 Vähäliikenteisen päällystetyn tien kuntovastuu-urakan laatuvaatimusten PALVELUTASO kertyä 100 m matkalla olevista suhteellisen vähän ajomukavuutta haittaavista epätasaisuuksista. Lisäksi yksittäisten ajomukavuutta ja liikenneturvallisuutta heikentävien (routa)heittojen määrittäminen ja tarkka paikantaminen ei onnistu IRI:n avulla. Tien pinnan haitalliset heitot Tien pinnan haitallisia heittoja kuvaavista kuntomuuttujista suurin heitto (suurin 10 m IRI-arvo 100 m tieosalla) on sisällytetty ylläpidon palvelusopimuksiin, koskien ensimmäisen sopimuskaudella tehtävän päällystystoimenpiteen jälkeistä aikaa vilkasliikenteisillä teillä. Kokemukset kuntomuuttujien vastaavuudesta todelliseen tilanteeseen tieverkolla on käsityksemme mukaan suhteellisen vähäistä. Tämän vuoksi jonkin kyseisistä kuntomuuttujista sisällyttäminen vähäliikenteisten teiden kuntovastuu-urakkaan edellyttää lisäselvityksiä, jotta muuttujille pystytään määrittelemään järkevät raja-arvot siten, että kriteerien perusteella kuntopuutteisten kohtien määrä jää rajalliseksi käytettävissä olevat resurssit sekä vähäliikenteisen tieverkon taso ja merkittävyys huomioon ottaen. Kuntomuuttujat soveltunevat käytettäväksi lähinnä tilanteessa, missä sopimuksessa edellytetään, että tieverkolla tehtävien toimenpiteiden seurauksena haitalliset heitot poistetaan siten, että toimenpiteen jälkeisellä sopimuskaudella ja urakan luovutusvaiheessa kuntomuuttujalle asetettujen kriteerien ylittyessä arvonvähennysperusteet astuvat voimaan. Alkutilanteessa tilaaja voi määritellä yksittäisten haitallisten heittojen määrän ja sijainnin niiltä osin kuin haluaa niitä korjattavan sopimusalueella, ja sisällyttää korjaukset tehtäväksi sopimuskauden alkupuolella, jolloin tuottaja voi arvottaa ne tarjousta tehdessään. Ongelman aiheuttaa tietysti se, missä määrin tilaaja on halukas panostamaan haitallisten heittojen korjaamiseen, kun kyseessä on vähäliikenteiset tiet, missä heittojen määrä voi paikallisesti olla huomattavakin. Tienkäyttäjän kannalta haitallisten heittojen korjaukset parantavat ajomukavuutta ja liikenneturvallisuutta, mutta tien pitäjän kannalta voidaan käsittää kyseessä olevan laajamittaisesti toteutettuna tieverkon tason nosto, koska haitallisten heittojen oikealla korjaamisella on pitkäaikainen (jopa pysyvä) vaikutus tieyhteyden palvelutasoon. Päällysteen pinnan karkeus Päällysteen pinnan karkeutta kuvaava kuntomuuttuja on sisällytetty ylläpidon palvelusopimuksiin, koskien ensimmäisen sopimuskaudella tehtävän päällystystoimenpiteen jälkeistä aikaa vilkasliikenteisillä teillä. Vähäliikenteisten teiden kuntovastuu-urakkaa silmällä pitäen käytettävän päällysteen karkeutta (=> laatua) voidaan ohjata muulla ohjeistuksella, jolloin kuntomuuttujan liittäminen arvonvähennyksen perusteeksi ei ole välttämätöntä, varsinkin kun tavoitteena on luoda mahdollisimman selkeä ja yksinkertainen sopimusmalli. Soveltuvuus PTM mittaukset soveltuvat hyvin pitkien osuuksien palvelutason määrittämiseen. Lähitulevaisuudessa ei ole odotettavissa korvaavaa menettelyä. Vähä-

Vähäliikenteisen päällystetyn tien kuntovastuu-urakan laatuvaatimusten PALVELUTASO 13 liikenteisten teiden kuntovastuu-urakan hallinnan tarpeisiin PTM tunnusluvuista soveltuvat hyvin tällä hetkellä harjanne ja 100 m IRI -tasaisuus. Todella kapeilla teillä harjanne tunnusluvun käytännön määrittäminen kaipaisi kuitenkin tarkennusta, ettei tien keskikohtaa tulkittaisi harjanteeksi. Lisäselvityksiä PTM tunnuslukujen soveltuvuudesta kuntovastuu-urakan hallinnan välineeksi kaipaavat IRI(10m) -tasaisuus sekä tien pinnan haitallisia heittoja kuvaavat kuntomuuttujat ja sivukaltevuus (kohta 2.2.3). Urakan hallinta helpottuisi merkittävästi, jos tunnusluvut olisivat niin luotettavia, että niiden perusteella voitaisiin asettaa sanktioita tai korjaamisvelvollisuus. Käytännön ongelmana mittaustietojen analysoijan näkökulmasta on IRI(10m) osalta mittaustulosten formaatti. Ainakin tähän saakka "konsultti- ja tutkimuskäyttöön" toimitettu 10 m data on ollut tieosittain omina tiedostoinaan (ei siis yhtenäisenä tietokantana), mikä lisää (turhaa) työtä ja vaikeuttaa tietojen analysointia, kun pyritään hallitsemaan laajan tieverkon osan kuntotilaa, kuten ylläpitourakoissa yleensä. Yksittäisen tieosan tietoja kyseisen tyyppisestä datasta voi selvittää, kun tietää mistä päin tieverkkoa sitä hakee, mutta kyseen ollessa laajemmasta kokonaisuudesta, suotavaa olisi, että analyysien lähtökohtana on yhtenäinen tietokanta. Ja tällöin ongelmaksi voi tietenkin muodostua tietokannan koko, koska 10 m datassa on 10- kertainen määrä rivejä kuntorekisteritietojen 100 m luokitteluun nähden. 2.2.2 Vaurioiden määrittäminen Päällystevaurioiden säännöllistä inventointia silmämääräisellä menetelmällä (PVI) ei enää tehdä tieverkolla. Pitkäkestoisten ylläpitourakoiden kannalta tämä tarkoittaa sitä, että pintavaurioiden tarkastelu jää pelkästään silmämääräisten viikko/ kuukausitarkastusten ja tienkäyttäjiltä saatavan asiakaspalautteen varaan, ellei vaurioiden inventointiin kehitetä uutta tietyllä sopimuksen piiriin kuuluvalla tieverkon osalla, alueella tai yksittäisellä yhteysvälillä käytettävää menettelyä. Automaattinen päällystevaurioiden mittaus APVM on kehitystyön alla ja systematiikkaa uusine päällysteen pintakuntoa kuvaavine tunnuslukuineen ollaan kehitystyön edistyessä ottamassa käyttöön. Tällä hetkellä APVM mittauksia suoritetaan suhteellisen suppeassa mittakaavassa tieverkolla. Tiehallinnon käyttöön kehitettyjä verkkotason APVM tunnuslukuja ovat : VO Vaurio-osuus koko kaistan alueella VO_vas Vaurio-osuus kaistan vasemmalla reunalla VO_auv Vaurio-osuus vasemmassa ajourassa VO_keski Vaurio-osuus ajourien keskellä VO_auo Vaurio-osuus oikeassa ajourassa VO_oik Vaurio-osuus kaistan oikealla reunalla. Vaurio-osuus (yksikkö %) kertoo yleiskuvan tien päällysteen vaurioiden määrästä. Suomessa käytetään koko ajokaistalta laskettavan vaurio-osuuden lisäksi viittä eri kaistan pienemmiltä osilta laskettavaa vaurio-osuutta. Kaistalle on valittu kiinteät ajourien paikat, koska ajourien paikkaa ei vielä pystytä määrittämään dynaamisesti. Vasen ajoura alkaa 80 cm päästä mittausalueen vasemmalta reunalta, ajoura on 60 cm leveä. Kaistojen väliin jäävä alue on 80 cm leveä, jonka jälkeen on oikea ajoura (leveys 60 cm). Viimeisen,

14 Vähäliikenteisen päällystetyn tien kuntovastuu-urakan laatuvaatimusten PALVELUTASO ojan puoleisen alueen leveys on 70 cm, 3.5 m mittausleveydestä johtuen. Vauriomuuttujan laskennassa tämä viimeinen rivi käsitellään kuitenkin 20 cm leveänä. Ajoradan eri osissa olevat vaurio-osuudet määritetään vertaamalla alueen vaurioituneiden ruutujen määrää koko kulloinkin vertailtavan alueen ruutujen määrään [Käsikirja tien pinnan kunnon mittaamisesta, Tiehallinnon selvityksiä 21/2007]. Vaurio-osuus tunnusluvuista on vielä tässä vaiheessa suhteellisen vähän kokemuksia. Kuitenkin vähäliikenteisille teille tyypillinen tien mutkaisuus on koettu ongelmalliseksi tulosten tulkinnan ja käytettävyyden kannalta. VO-%:n toistuvuus mutkaisilla osuuksilla ei ole toivotulla tasolla. Kapeilla teillä ongelmaa korostaa vielä se, että suoralla on varsin yleisesti 3 ajouraa, mutta kaarteessa niitä onkin neljä. Soveltuvuus Palvelutason määrittämisen ja yleensäkin kuntovastuu-urakan hallinnan kannalta tarvittaisiin nopeaa ja luotettavaa vaurioiden määrittämismenetelmää. VO % muuttujien perusteella saatava päällysteen pinnan yleiskuvaus ei ainakaan tämän hetkisen käsityksen mukaan ole riittävällä tasolla liitettäväksi pitkäkestoisen kuntovastuu-urakan hallinnan välineeksi jo siitä syystä, että kokemukset muuttujista suhteesta todelliseen tilanteeseen ovat suhteellisen vähäisiä. Jos lähitulevaisuudessa tehtävät selvitykset aiheen tiimoilta osoittavat muuttujat potentiaalisiksi, niitä voitaneen soveltaa jossain muodossa myös pitkäkestoisten urakoiden hallinnan välineenä, mutta siinäkin tapauksessa on otettava huomioon, että tämän tyyppinen vauriomuuttuja ei kohdistu yksittäiseen vauriotyyppiin. Automaattinen päällystevaurioiden mittaus on vähäliikenteisten teiden päällystevaurioiden määrän ja niiden arvottamisen näkökulmasta varsin toivottu ja käyttökelpoinen menettely siinä vaiheessa, kun APVM tunnusluvut on saatu kehitettyä käytännölliseen muotoon. Toivelistalla käyttökelpoisiksi vauriomuuttujiksi ovat ainakin leveät halkeamat, reikäisyys, huonolaatuiset paikkaukset ja pykälällä olevien vaurioiden erittely. Parhaimmillaan uudet vauriomuuttujat ottaisivat huomioon myös vaurioiden vakavuuden, joko luokittelemalla vaurioita niiden vakavuusasteen perusteella tai jättämällä kokonaan tarkastelun ulkopuolelle vakavuudeltaan vähäiset vauriot (vrt. hius-/ kapea/ leveä halkeama, purkauma/ verkkohalkeaman eri muodot/ reiät jne). Aika näyttää saadaanko kuvantulkintaa ja laskentamalleja kehitettyä siten, että em. vauriomuuttujien erittely on mahdollista. Automatisoidun vaurioiden mittauksen lyömättömänä etuna suhteessa silmämääräisesti suoritettavaan vaurioinventointiin on mittausten nopeus (=> hinta) ja varsinkin laatu, mikä tarkoittaa mittausten hyvää toistettavuutta, minkä seurauksena on mahdollista verrata eri aikoina tehtyjä mittauksia keskenään, jolloin mittaustuloksia voidaan myös soveltaa kuntovastuu-urakan tyyppisissä sopimuksissa arvonvähennysten perusteena. Totuus on kuitenkin, että APVM tunnuslukujen kehittämisen saralla on vielä paljon tekemistä ennen kuin tunnusluvut ovat sillä tasolla, että niitä voidaan soveltaa urakan hallinnan välineenä tai hanketasolla, pelkän tieverkkotasolla tapahtuvan tarkastelun lisäksi.

Vähäliikenteisen päällystetyn tien kuntovastuu-urakan laatuvaatimusten PALVELUTASO 15 2.2.3 Yksittäiset kohdat Yksittäisten vauriokohtien luonne ylläpitourakassa on eri tyyppinen kuin tietyn alueen, tieverkon osan tai yksittäisen yhteysvälin muodostaman pitkän tieosuuden kuntotilan hallinta. Yksittäisten vauriokohtien paikallistaminen/ mittaaminen palvelutaso- ja päällystevauriomittausten aineistosta on kehitysvaiheessa, ja niiden sisällyttäminen arvonvähennyksen perusteeksi edellyttää riittävän luotettavuuden saavuttamista. Tämän vuoksi olisi kehitettävä systematiikka niiden mittaamiseksi/ määrittämiseksi urakan alussa, aikana ja lopussa. Kriittisiä yksittäisiä vauriokohtia vähäliikenteisellä tieverkolla ovat : Routa, routiminen => heitot, halkeamat Painumakohdat, rumpuheitot Reunapainumat, sivukaltevuuspuutteet Reikä/ paikkaus -problematiikka. Yksittäisten vaurioita sisältävien kohtien yksiselitteinen määrittäminen edellyttää määrittelyn siitä, kuinka vakavia yksittäisiä puutteita tien merkittävyys ja luokka (ylläpitoluokitus) huomioon ottaen tieverkolla sallitaan. Maksimi raja vaurioiden hyväksyttävyydelle Lähekkäisten puutteiden summaaminen Lievempi raja, jos useita vaurioita lähekkäin. Yksittäisten kohtien paikallistamiseksi tieverkolta on tehty muutamia erillisiä selvityksiä (mm. erityyppisten PTM tietojen soveltaminen), joiden anti on urakan hallinnan näkökulmasta jäänyt lähinnä suuntaa antavaksi. Nyt aihepiiriä tulisi tarkastella tekemällä kenttätutkimus, missä keskitytään vakavuudeltaan ja tyypiltään erilaisten puutteiden etsimiseen eritasoisilla (esim. ylläpitoluokitus) teillä. Lähtökohtaisesti Tiehallinnon, urakoitsijoiden yms. alan ammattilaisten muodostaman ryhmän tulisi määritellä valituilla kohteilla kuntopuutteiden vakavuus (korjaustarve). Tutkimus edellyttää erilaisten puutteiden ja yhdistelmäpuutteiden ohjekorttityyppistä dokumentoimista. Ohjekorttien sisältämien vauriorajojen muodostamisen lähtökohtana on vauriokohtien digikuvaus (mukana asteikko) ja mahdollisimman tarkka manuaalinen mittaaminen (oikolauta, mittanauha, vaaitus yms.). Lisäinformaation vuoksi kohteilla suoritetaan PTM/ APVM mittaukset sekä mahdollisesti myös erillinen laserskannaus, vanhojen ja uusien tunnuslukujen testaamiseksi suhteessa manuaalisesti dokumentoituihin puutteisiin. Näin menetellen saadaan paitsi vertailutuloksia, myös arvokasta tietoa mittausten luotettavuudesta yksittäisten puutteiden suhteen, tavoitteena selvittää soveltuuko jokin tunnusluvuista arvovähennysten ja korjausvelvollisuuden perusteeksi. Samalla saadaan tietoa siitä, mitä heikkouksia tunnusluvuilla on ja mihin suuntaan uusia tunnuslukuja tulee kehittää, jotta niitä tulevaisuudessa voidaan soveltaa yhtenä tekijänä urakan hallinnan perusteista. Kokonaisuutena tutkimus muodostuisi laajahkoksi, mutta se on välttämätön pyrittäessä automatisoituihin mittauksiin ja yhteneväisyyteen.

16 Vähäliikenteisen päällystetyn tien kuntovastuu-urakan laatuvaatimusten PALVELUTASO 2.2.4 Tien pintakunnon hoito Hoito- ja ylläpidon palvelusopimuksissa ei sallita päällysteessä esiintyvinä puutteina liikennettä vaarantavia tai ajomukavuutta oleellisesti haittaavia reikiä, halkeamia, kynnysmuodostumia, routaheittoja, muita isoja heittoja tai äkillisiä kaltevuudenmuutoksia. Tältä osin päällysteen kunto arvioidaan silmämääräisesti tai mittaamalla. Liikennettä vaarantavista puutteista on varoitettava ja puutteet on korjattava välittömästi. Ajomukavuutta oleellisesti haittaavat puutteet on korjattava ja heitot tasattava yhden tai kahden viikon toimenpideajassa ylläpitoluokasta riippuen ja liikennettä on varoitettava. Tilaajan taholta päivittäistä kuntoa seurataan lähinnä kuukausiraportoinnin pohjalta. Menettely ei ole kaikilta osin aukoton johtuen erityisesti silmämääräisestä arvioinnista. Käytännössä on kuitenkin vaikeaa kuvitella, että pystyttäisiin päivittäinen kunto kontrolloimaan esim. automaattisilla mittauksilla.

Vähäliikenteisen päällystetyn tien kuntovastuu-urakan laatuvaatimusten KESTÄVYYS 17 3 KESTÄVYYS 3.1 Rakenteelliset mittaukset ja määritykset PPL-mittausten heikkoutena pitkän kuntovastuun näkökulmasta on mittausten pistekohtaisuus, minkä vuoksi tuloksista määritettävä kantavuus ja muut tunnusluvut eivät anna riittävän kattavaa kuvaa tiestön kunnosta, tierakenteen huomattavan vaihtelun seurauksena. Lisäksi mittausajankohta ja vallitsevat olosuhteet vaikuttavat myös voimakkaasti tulokseen, minkä vuoksi niiden vertailtavuus eri ajankohtina (vuosina) on kyseenalainen. Mittausten pistekohtaisuus aiheuttaa myös sen, että laajassa mittakaavassa toteutettuna mittauskustannukset kasvavat korkeaksi. Verkkotasolla PPL-mittausten vuosittaista määrää on vähennetty huomattavasti. Maatutkaus on kallis mittaustapa, eikä se ole realistinen menetelmä pitkäkestoisen urakan hallinnan välineeksi. Routanousumittausten liittäminen osaksi kuntovastuu-urakkaa ei ole nykymenettelyllä mahdollista, koska säännöllisiä routanousumittauksia ei suoriteta verkkotasolla. Näytteiden otto on myös pistekohtainen menettely, mistä aiheutuisi laajassa mittakaavassa suuria kustannuksia, mikä käytännössä rajoittaa näytteiden määrän niin vähäiseksi, että se ei ole riittävä urakan hallinnan näkökulmasta. Pitkäkestoisen ylläpitourakan kokonaishallinnan kannalta em. rakenteelliset mittaukset eivät ole realistisia menetelmiä. Yksittäisen tienkohdan tai lyhyen tiejakson kunnon selvittämiseen menetelmiä voidaan soveltaa. Rakenteellisiin mittauksiin pohjautuvat kestävyysmääritykset sisältävät ainakin toistaiseksi lukuisia epävarmuustekijöitä, mikä myös tekee urakan hallinnan kannalta suuressa määrin toteutetut mittaukset kyseenalaiseksi. 3.2 Palvelutason kehittyminen tieverkolla Ylläpitosopimuksen piiriin kuuluvan alueen, tieverkon osan tai yksittäisen yhteysvälin muodostamalle pitkälle tieosuudelle voidaan määrittää rappeutumisnopeus PTM-tunnuslukuja käyttäen. Yleisesti päällystetyllä tieverkolla liikennekuormituksesta ja painumista johtuva kunnon heikkeneminen on nopeimmillaan tehtyjen toimenpiteiden jälkeisinä vuosina, tasaantuen pitkällä ajanjaksolla tietylle tasolleen (kuva 1). Ilmastoperäisten vaurioiden syntyminen ei välttämättä noudata vastaavaa johdonmukaisuutta, koska epätavallisen vaikeat olosuhteet voivat lyhyelläkin ajanjaksolla aiheuttaa yllättäviä vaurioita (esim. routavauriot poikkeuksellisen kylmän pakkastalven jälkeen). Tieosuuksilla, missä rakenne on siihen kohdistuvaan kuormitukseen nähden riittämätön, kunnon heikkeneminen ei tasaannu ajan saatossa yleisen trendin mukaisesti, vaan kunto jatkaa rappeutumistaan. Kuntovastuun sisältävän ylläpitourakan kannalta kiinnostavimpia ovat juuri nämä vähäliikenteisellä tieverkolla nopeasti rappeutuvat tieosuudet.

18 Vähäliikenteisen päällystetyn tien kuntovastuu-urakan laatuvaatimusten KESTÄVYYS 100 Poikkisuuntainen tasaisuus 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Nopeasti rappeutuvat tiet Yleinen trendi tieverkolla 0 10 20 30 40 Aika 50 60 70 80 90 100 100 Pituussuuntainen tasaisuus 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Nopeasti rappeutuvat tiet Yleinen trendi tieverkolla 0 10 20 30 40 Aika 50 60 70 80 90 100 100 Päällystevauriot 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Nopeasti rappeutuvat tiet Yleinen trendi tieverkolla 0 10 20 30 40 Aika 50 60 70 80 90 100 Kuva 1. Periaatekuva tieverkon rappeutumisnopeudesta; yleinen rappeutumistrendi ja nopeasti rappeutuvat tiet. Vähäliikenteisillä teillä poikkisuuntaista tasaisuutta lähinnä kuvaava kuntomuuttuja on harjanne ja pituussuuntaista tasaisuutta IRI. Päällystevauriot ovat eri tyyppisiä halkeamia, reikiä, purkaumia yms. päällysteen pinnan puutteita, joiden koostemuuttujana määritettiin jo käytöstä poistetussa PVImenettelyssä vauriosumma VS.

Vähäliikenteisen päällystetyn tien kuntovastuu-urakan laatuvaatimusten KESTÄVYYS 19 Tien "kestävyys" on termi, joka käsityksemme mukaan kuvaa tien kunnon säilymistä pitkällä ajanjaksolla, ollen kytköksissä palvelutason muutokseen/ heikkenemisnopeuteen ajan suhteen, minkä vuoksi kestävyyden arviointi ja arvottaminen on mahdollista tehdä tarkoitukseen valittujen kuntomuuttujien rappeutumisnopeuden seurannan perusteella. Rappeutumisnopeuden perusteita on alustavasti selvitetty mm. VOH projektissa Päällystettyjen teiden rakenteellinen kuntoindeksi (työraportti: Rakenteellinen kuntoindeksi, 2005 Lämsä & Belt). Rappeutumisnopeuden (kestävyyden) sisällyttäminen ylläpidon kuntovastuuurakkaan ja tarkoitukseen sopivien kuntomuuttujien valinta edellyttää lisäselvityksiä, mutta menettely vaikuttaa varsin potentiaaliselta (vrt. harjanne ja kaikista kapeimmat tiet). Kestävyyttä voidaan kuvata useilla PTM tunnusluvuilla, joista vähäliikenteisten teiden ylläpitoon sopivia kuntomuuttujia ovat ainakin harjanteen kasvunopeus (mm/vuosi) ja IRI:n kasvunopeus (mm/m/vuosi). Käytännössä tarvitaan molempia tunnuslukuja, koska ne korreloivat heikohkosti keskenään. Päällystevaurioiden kehittymisnopeus olisi myös tarpeellinen ylläpidon näkökulmasta, mutta sen edellytyksenä on säännölliset ja toimivat APVM mittaukset. Rappeutumisnopeuden tunnuslukuja käyttäen pyritään takaamaan tieverkon ylläpidettävyys pitkällä tähtäimellä eli varmistamaan, että tiestön rappeutuminen on kohtuullisen hidasta kaikilla tieverkon osilla. Pelkillä kuntovaatimuksilla (kuten ura, harjanne, tasaisuus) pystytään huolehtimaan vain hetkellisestä kunnon ylläpidosta. Rappeutumisnopeuden hyödyntämisen etuja ovat: Käytetään samoja mittauksia ja niistä saatuja tunnuslukuja kuin palvelutason kuvaamisessa Menetelmällä pystytään poimimaan nopeimmin vaurioituvat tieosuudet Rappeutumisnopeuteen päästään käsiksi jo yhdellä mittauskerralla, kun määrittämisyhtälöön sisällytetään päällystetyypeittäin alkuarvo kuntomuuttujalle heti toimenpiteen jälkeen => ei useita seurantamittauksia Urakan lähtötilanne yksinkertainen määrittää Urakan lopputilanteen vaatimukset saadaan määriteltyä Kuntomuuttujia voidaan soveltaa arvonvähennysten perusteena. Rappeutumisnopeuksia käytettäessä on otettava kuitenkin huomioon: Tunnusluvut perustuvat kunto- eikä rakenteellisiin mittauksiin Tunnuslukujen tarkkuus on puutteellinen, jos viimeisestä toimenpiteestä on kulunut vähän aikaan mittaushetkellä alkuarvo-oletuksesta takia. Ongelma koskee lähinnä lähtötilanteen kuvaamista. (Lyhyet) urapaikkaukset saattavat aiheuttaa ongelmia johtuen niiden kirjaamiskäytännöstä. Rappeutumisnopeuden tunnuslukujen periaatteita: Rappeutumisnopeutta seuraamalla ja reagoimalla tuloksiin voidaan osaverkoittain (ylläpitoluokitus) pitää vallitsevaa kuntotilaa yllä kohdistamalla toimenpiteet nopeasti rappeutuville osuuksille (esim. 10 % sääntö)

20 Vähäliikenteisen päällystetyn tien kuntovastuu-urakan laatuvaatimusten KESTÄVYYS Poikkeuksellisen nopeasti rappeutuvat tieverkon osat ovat potentiaalisia rakenteen parantamisen kohteita (esim. max sääntö ja jokin %-piste sääntö). Yksittäisten kohtien palvelutason kehittyminen riippuu selvästi kuntopuutteen aiheuttamasta syystä. Routimiseen/kutistumiseen liittyvillä eli ilmastoperäisillä kuntopuutteisilla kohdilla (routaheitot, hakkaavat poikkihalkeamat ja leveät/porrastuneet pituushalkeamat) edeltävän talven ankaruus on tärkein syy kuntopuutteen syntymiseen. Yleensä kuntopuute myös pahenee tien vanhetessa. Painumiseen liittyvillä kuntopuutteisilla kohdilla (painumaheitot ja reunapainumat) palvelutason aleneminen kehittyy säännöllisesti yleensä hidastuen aikaa myöten. Yksittäisten kohtien palvelutason kehittymisen määrittämiseen liittyy mm. seuraavia käytännön ongelmia: Yksittäisten kohtien kuntopuutteita ei rekisteröidä tai rekisteröinti on puutteellista (määritysongelma). Myöskään hoitotoimenpiteitä (eheysvaatimusten edellyttämiä toimenpiteitä) ei rekisteröidä, mikä vaikeuttaa niiden hyödyntämisen kuntopuutteisten kohtien paikantamisessa. Vaurioiden kehittymisnopeuden määrittämisessä voi syntyä periaatteellinen ongelma, koska pintavauriot korjataan kevyesti vuosittain tai tiheämmästi (mm. paikkaus, juottaminen), jolloin "oikea" rappeutumisnopeuden määrittäminen on lähinnä ajoituskysymys. => Toinen tapa vaurioituneimpien/ nopeasti vaurioituvien kohtien selvittämiseen on tieverkolla eheysvaatimusten täyttämiseksi tehtyjen toimenpiteiden (mm. paikkaus, juottaminen) säännöllinen rekisteröinti. Tieosuudet, joissa joudutaan tekemään huomattavissa määrin toimenpiteitä siedettävän pintakunnon ylläpitämiseksi paljastuvat näin heikkokuntoisimmiksi kohdiksi. Milloin/kuinka nopeasti palvelutasopuutteet ovat kehittyneet/ilmestyneet? Miten erotellaan routimisesta ja painumisesta johtuvat kuntopuutteet? Usein esiintyy eri syistä johtuvia puutteita samalla kohtaa.

Vähäliikenteisen päällystetyn tien kuntovastuu-urakan laatuvaatimusten URAKAN HALLINTA 21 4 URAKAN HALLINTA 4.1 Kuntovaatimustyypit Koska kuntovastuu-urakan kohteena on vähäliikenteinen tieverkko, oletettavaa on, että koko tieverkolle ei kaikilta osin voida asettaa samoja ja/tai yhtä tiukkoja vaatimuksia. Laadittavien kuntovaatimusten kategorisoinnissa on huomioon otettava ainakin tiestön merkittävyys (~liikennemäärä), mikä ylläpidon palvelusopimuksissa on pääosin hoidettu ylläpitoluokituksen avulla. Toinen kuntovaatimuksien tasoon/ määrään vaikuttava tekijä on, kohdistuuko kuntovaatimus sopimuskaudella juuri päällystettyyn, parannettuun tai muuten korjattuun tieverkon osaan (~uusi) vai vanhaan tieverkon osaan, missä ei ole tehty päällystys/ parantamistoimenpiteitä ylläpitosopimuksen velvoittamana. Kun näille tyypeille laaditaan tietyiltä osin toisistaan poikkeavat kuntovaatimukset, varmistutaan, että heikkokuntoisimmallekin tiestölle voidaan asettaa niiden nykykuntoon nähden realistiset vaatimukset siten, että toimenpiteiden määrä ja kustannukset pysyvät järkevällä tasolla kuntotilan heikentymättä. Samalla jätetään mahdollisuus asettaa toimenpiteiden jälkeiselle sopimuskaudelle tiukemmat/ laajemmat kriteerit (esim. heittojen, reunapainumien, routahalkeamien osalta), jolloin voidaan paremmin vaikuttaa tierakenteiden pitkäaikaiskestävyyteen. Rappeutumisnopeuteen liittyen vaatimukset voivat poiketa ennen/ jälkeen siten, että ennen toimenpidettä nopeasti rappeutuvat tieosuudet eritellään sopimusalueelta absoluuttista raja-arvoa käyttäen. Toimenpiteen jälkeen kriteerinä voi olla: Tieosuus ei saa rappeutua nopeammin kuin ennen toimenpidettä Rappeutumisnopeuden tulee pienentyä (suhteellisesti tai absoluuttisesti). Yksittäisten kunnostettavien kohtien kuntovaatimukset kunnostamisen jälkeen riippuvat lähinnä puutteen aiheuttamasta syystä: Routimiseen/kutistumiseen liittyvät kuntopuutteiset kohdat tulee kunnostaa pysyvästi eli tiukat (takuuajan) vaatimukset Painumiseen liittyvillä kuntopuutteisilla kohdilla (takuuajan) vaatimukset ovat edellistä lievemmät, koska puutteiden kehittyminen hidastuu yleensä aikaa myöten ja puutteiden kunnostamiskustannukset ovat halvemmat kuin ilmastoperäisiin liittyvillä puutteilla. 4.2 Urakan luonne Vähäliikenteisellä tieverkolla laajan alueen, tieverkon osan tai yksittäisen yhteysvälin muodostaman pitkän tieosuuden kuntotilaa voidaan hallita kuntovastuun periaatteita noudattaen PTM tietoihin nojautuen. Kun kyseessä on ns. alempi tieverkko, soveliaita kuntomuuttujia tämänhetkisellä kokemuksella ovat lähinnä harjanne ja IRI-tasaisuus sekä niiden perusteella määritettävä rappeutumisnopeus. Kuntovastuun periaatteiden mukaisesti kuntomuuttujat

22 Vähäliikenteisen päällystetyn tien kuntovastuu-urakan laatuvaatimusten URAKAN HALLINTA toimivat paitsi toimenpiteiden ohjelmoinnin apuvälineenä, myös arvonvähennysperusteena. Tulevaisuudessa kuntovastuun piiriin voidaan toivomusten mukaan liittää tien pinnalta havaittavat vauriot, mittausmenetelmien (APVM) kehittyessä sille tasolle. Myös eräiden jo mitattavien PTM tunnuslukujen liittäminen kuntovastuun piiriin voi olla mahdollista, jos käytännön testauksella ja sopivien raja-arvojen määrittelyllä voidaan osoittaa niiden olevan urakan hallinnan vaatimalla tasolla. Yksittäisten vauriokohtien osalta, niin kauan kuin ei ole osoitettavissa tarpeeksi luotettavaa mittaustapaa vauriokohtien paikallistamiseen, ylläpitourakoissa tulee nojautua sopimusalueella toimivan urakoitsijan kokemukseen ylläpitämänsä alueen puutteista. Toisin sanoen urakoitsijan tulee esitellä (valittujen kriteerien pohjalta) yksittäiset heikkokuntoiset tien kohdat, minkä jälkeen tilaaja viime kädessä päättää toimitaanko kohdan parantamiseksi ja minkä tasoisin toimenpitein. Näin päätettäessä urakoitsija tekee toimenpiteet ennalta sovituin yksikköhinnoin ja normaalin takuuajan päätyttyä tien kohta siirtyy normaalin kuntovastuullisen ylläpidon piiriin. Edellä esitetty kuntovastuun sisältävä urakkamuoto on mahdollista kehittää jo tämän hetken tilanteessa. Lähtökohtina voisivat olla Oulun Päälpan (Päällystettyjen teiden ylläpito, Oulun alue 2007 2016) ja tekeillä olevan Koillismaan Päälpan (Päällystettyjen teiden ylläpito, Kuusamon, Taivalkosken ja Pudasjärven alue 2008 2022) palvelusopimukset. Liikennemäärän rajauksesta (KVL 700 ajon/vrk) johtuen kyseeseen tulevat lähinnä Y2 ja Y3 ylläpitoluokkiin kuuluvat tiet. Em. palvelusopimuksissa tiestön kunto ja ylläpidettävyys varmistetaan seuraavasti: Oulun Päälpa Tiestön pintakunto huolehditaan palvelusopimuksen aikana ylläpitoluokkakohtaisilla kuntovaatimuksilla. Urakoitsija vastaa tiestön kunnosta eli tekee tarvittavia ylläpitotoimenpiteitä siinä määrin, että taulukon 2 mukaisten kuntomuuttujien kuntovaatimukset täyttyvät eli toimenpiteet eivät ole yksikköhintaperusteisia. Taulukko 2. Palveluntuottajan kuntovastuu -periaatteen sisältävät kuntomuuttujat eri ylläpitoluokissa (Oulun Päälpa). Ylläpitoluokka Harjanteen korkeus Oikean ajouran IRI-tasaisuus * Sivukaltevuus Eheysvaatimukset Sorapientareiden kunto Y2a ja Y2b Y3a Y3b * ei saa heiketä, RP:n yhteydessä suunnitteluohjeiden mukaiseksi Harjanteen korkeuden ja oikean ajouran IRI -tasaisuuden osalta kuntovaatimusten taso (=kuntovastuu) määritellään ylläpitoluokkiin seuraavien periaatteiden pohjalta:

Vähäliikenteisen päällystetyn tien kuntovastuu-urakan laatuvaatimusten URAKAN HALLINTA 23 Yksittäistä 100 m jaksoa koskeva kuntovaatimus; 100 % raja-arvo, jota ei yksikään jakso saa ylittää Tieosaa koskeva kuntovaatimus; tieosalla saa olla korkeintaan 30 % jaksoja, joilla raja-arvo ylittyy Luokkaa koskeva kuntovaatimus; luokan tieverkolla saa olla korkeintaan 10 % jaksoja, joilla raja-arvo ylittyy. Kuntovaatimukset paitsi ovat arvonvähennysten perusteena, ne myös toimivat toimenpiteiden ohjelmoinnin apuvälineenä (ja tärkeimpänä sellaisena sanktioperusteisuuden vuoksi). Palveluntuottaja vastaa 1-2 viikon toimenpideajan puitteissa eheysvaatimuksien (tien pintakunto, reiät, halkeamat yms.) ja sorapientareiden kuntovaatimuksien täyttämisestä. Sivukaltevuuden osalta ylläpitokauden vaatimus on varsin lievä sivukaltevuuden automatisoidun mittaamisen puutteiden vuoksi (PTM mittaustulosten ei katsottu kelpaavan arvonvähennysperusteeksi). Palveluntuottaja hinnoittelee myös nämä toimet kuntovastuunsa piiriin ylläpitokaudelle eli nämä eivät ole yksikköhintaperusteisia töitä. Tiestön ylläpidettävyydestä huolehditaan: Kuntovaatimuksilla palvelusopimuksen päättyessä Kuntovaatimuksilla palvelusopimuksen jälkeen takuuaikana Muilla vaatimuksilla (esim. päällysteen paksuutta ei saa ohentaa paitsi työn aikana) Rakenteen parantamistoimenpiteiden määrävaatimuksilla (=> yksikköhinta). Koillismaan Päälpa Koillismaan Päälpassa Y2 ylläpitoluokkaan kuuluvalla tiestöllä tuotevaatimukset ovat hyvin pitkälle samat kuin Oulun Päälpassa. Y3 tiestöllä palvelutaso ylläpidetään eheysvaatimuksilla ja kumppanuussopimuksella. Eheysvaatimuksina ei sallita päällysteessä esiintyviä liikennettä vaarantavia tai ajomukavuutta oleellisesti haittaavia puutteita. Kumppanuussopimuksessa tilaaja määrittää ylläpito- ja parantamistoimenpiteet urakoitsijan ehdotuksen pohjalta. Urakoitsijalla on toteuttamisen lisäksi ohjelmointi- ja mittausvelvollisuus. Kumppanuussopimus edellyttää, että tilaaja ilmoittaa tarjousvaiheessa arviot toimenpiteiden määristä, jotta urakoitsija voi tehdä tarjouksen (yksikköhinnat) ja tarjouksia pystytään vertailemaan. Lisäksi tarvitaan käytännössä joustoa tehtävien toimenpiteiden keskinäisiin määriin kuitenkin siten, että pysytään kustannusraamissa. 4.3 Kunto- ja kestoikävaatimukset Kuntovastuu-urakan toimivuuden kannalta kunto- ja kestoikävaatimukset ovat keskeisessä asemassa. Kuntovaatimusten asettaminen riippuu useasta eri tekijästä. Tässä yhteydessä arvioidaan eri tekijöiden merkitystä yleisemminkin. Tarkasteltavat tekijät ovat: Urakka-alueen/ylläpitoluokkien laajuus tiekilometreinä

24 Vähäliikenteisen päällystetyn tien kuntovastuu-urakan laatuvaatimusten URAKAN HALLINTA Urakka-aika Urakan asema Kuntomittausten toimivuus Vastuu/päättäminen toimenpiteistä Kustannusjousto. Urakka-alueen laajuus Urakka-alueen koko määrittää, voidaanko käyttää esim. Oulun Päälpan kaltaisia jakaumiin perustuvia kuntovaatimuksia. Kovin pieniin urakoihin ne eivät sovellu tai soveltuvat huonohkosti. Kustannusten minimoimiseksi/kurissa pitämiseksi urakka-alueen tulee olla riittävän suuri, että muodostuu riittävästi toimenpiteitä tehtäväksi ainakin tiettyinä vuosina. Suuri urakka-alueen koko kasvattaa urakkasummaa, mikä lisää urakan houkuttavuutta mutta käytännössä rajoittaa tarjoajien määrää ja saattaa joissakin tapauksissa nostaa urakkahintoja. Urakka-aika Tiestön kuntomuutokset ovat hitaita, mistä syystä tarvitaan pitkähkö urakkaaika, jotta jakaumiin perustuvat kuntovaatimukset ovat perusteltuja. Yleisestikin pitkäjänteinen ja tehokas ylläpitotoiminta edellyttää urakalta tiettyä ajallista minimi pituutta, mikä käytännössä tarkoittaa useita vuosia. Myös urakan houkuttavuus lisääntyy urakka-ajan pidentyessä, mikä toisaalta saattaa rajoittaa tarjoajien määrää. Pitkä urakka-aika rajoittaa myös tilaajan toimintaa pitkäksi aikaa urakka-alueella. Urakan asema Periaatteessa kuntovastuu-urakka voi olla erillinen urakka, hoidon alueurakan tai laajemman ylläpitosopimuksen osa. Yhdistämällä kuntovastuu- ja hoitourakointi sama urakoitsija vastaisi tiestön palvelutasosta kokonaisvaltaisesti, mikä helpottaisi ainakin jossain määrin toimintaa. Samalla olisi mahdollista päästä hyvään kustannustehokkuuteen, koska ylläpito painottuu kesä- ja hoito talvikauteen. Kuntomittausten toimivuus Kuntovastuu-urakan hallinnan kannalta nopeat, halvat ja luotettavat automaattiset mittaukset ovat avainasemassa. Mitä yksiselitteisimmin pystytään kuntovaatimukset todentamaan, sitä helpompaa on urakan hallinta. Toimivia mittauksia voidaan käyttää sekä urakan alkutilanteen kuvaamiseen että sanktiopohjaisina kuntovaatimuksina urakan kestäessä ja päättyessä. Sanalliset kuvaukset tai manuaaliset mittaukset ovat selvästi vaikeampia kuin automaattiset mittaukset urakan hallinnan kannalta, mistä syystä tulisi pyrkiä mahdollisimman laajasti automaattisiin mittauksiin. Tällä hetkellä kuntovastuu-urakan hallinnan kannalta käyttökelpoisia automaattisesti määritettyjä tunnuslukuja ovat käytännössä ainoastaan 100 m IRI ja harjanne. Muut mahdollisesti käyttökelpoiset tunnusluvut (esim. sivukaltevuus tai APVM -tulokset) edellyttävät lisäselvityksiä. Osa tarvittavista tunnus-

Vähäliikenteisen päällystetyn tien kuntovastuu-urakan laatuvaatimusten URAKAN HALLINTA 25 luvuista edellyttää puolestaan merkittävää tutkimuspanostusta (esim. reunapainumat). Vastuu/päättäminen toimenpiteistä Koko urakan luonne ja se, mitä kuntovaatimuksia käytetään, riippuu käytännössä siitä, kumpi tilaaja vai urakoitsija päättää tehtävistä toimenpiteistä. Periaatteessa, jos edellytetään urakoitsijan laajaa kuntovastuuta, urakoitsijan tulee myös päättää toimenpiteistä. Tarjouksen tekemisen helpottamiseksi voidaan kuten Oulun Päälpassa määrittää jo tarjouspyyntövaiheessa RPtyyppisten töiden määrät urakan aikana sisällyttäen kuitenkin urakoitsijalle myös RP-töiden ohjelmointivelvollisuus. Periaatteessa, mitä suurempi on urakoitsijan vastuu, sitä pienempi on tilaajan vaikutusmahdollisuudet toimenpiteiden valintaan. Kaikkein vähäliikenteisimmällä tiestöllä voidaan haluttaessa käyttää kuten Koillismaan Päälpassa menettelyä, missä tilaaja määrittää ylläpitotoimenpiteet urakoitsijan ehdotuksesta. Urakoitsija vastaa eheysvaatimusten lisäksi ainoastaan tehdyistä toimenpiteistä takuuaikana eli kuntovastuu on pääosin tilaajalla samoin kuin vaikutusmahdollisuudet. Kustannusjousto Puhtaassa palvelusopimuksessa vuosikustannus on vakio lukuun ottamatta indeksisidonnaisuutta. Tällöin sitoutuu tietty (kiinteä) rahamäärä vuosittain koko urakan ajaksi. Tilaajan kannalta tämä saattaa muodostua ongelmalliseksi. Vuosittaista joustoa on mahdollista saada lähinnä RP -tyyppisten toimenpiteiden määrän vaihtelulla, sisällyttämällä urakkaan muita toimenpiteitä (esim. leventämiset) tai Kuten Koillismaan Päälpassa, missä tilaaja päättää vähäliikenteisimmällä tiestöllä tehtävistä toimenpiteistä. Tämän tyyppiset tekijät vaikuttavat myös puolestaan siihen, mitä kuntovaatimuksia voidaan käytännössä asettaa urakoitsijan noudatettavaksi. Kestoikävaatimukset Tiestön ylläpidettävyyden kannalta tarvittaisiin suoria kestoikä-/ rappeutumisnopeusvaatimuksia. Esim. Oulun tai Koillismaan Päälpoissa ei ole varsinaisia kestoikävaatimuksia, vaan ne on pyritty ottamaan huomioon muulla tavoin (kohta 4.2). 100 m IRI:n ja/tai harjanteen kasvuun perustuvat (100 m osuuksien) rappeutumisnopeusvaatimukset voisivat olla esim. seuraavan kaltaisia: Nopeasti rappeutuvan tiestön kunnon heikkeneminen pidetään ennallaan (ylläpitoluokkakohtainen 10 % sääntö) Annetaan suurin sallittu rappeutumisnopeus (ylläpitoluokkakohtainen max sääntö) Annetaan rakenteenparantamisosuuksille rappeutumisnopeusrajoitus (jokin ylläpitoluokkakohtainen arvo tai suhde alkuperäiseen). Em. tyyppiset vaatimukset olisivat käytännössä todennäköisesti suhteellisen lieviä, mutta pakottaisivat kuitenkin urakoitsijaa kiinnittämään huomiota myös rakenteellisiin asioihin ja tilaaja saisi lisävarmuutta tiestön ylläpidettävyydestä urakan päättyessä.

26 Vähäliikenteisen päällystetyn tien kuntovastuu-urakan laatuvaatimusten URAKAN HALLINTA Rappeutumisnopeuden määrityksissä on otettava huomioon tulosten epävarmuus, jos toimenpide on uudehko (< 3 vuotta). Asia ai aiheuta ongelmia, jos toimenpiteille asetetaan 3 vuoden takuuaika. Yksittäisten kunnostettavien kohtien kestävyyteen liittyviä vaatimuksia on tarkasteltu kohdassa 3.2.

Vähäliikenteisen päällystetyn tien kuntovastuu-urakan laatuvaatimusten YHTEENVETO JA SUOSITUKSET 27 5 YHTEENVETO JA SUOSITUKSET Vähäliikenteisen päällystetyn tien kuntovastuu-urakalla tarkoitetaan tässä esiselvityksessä urakkaa, jossa lähtökohtaisesti urakoitsija huolehtii päällystetyn tiestön ylläpidosta 10 15 vuoden ajan laatuvaatimusten ollessa pääosin toiminnallisia tilaajan antamien tiestön palvelutasoa ja kestävyyttä kuvaavien alkutietojen ja urakan aikaisten laatuvaatimusten pohjalta. Urakoitsija saa valita toimenpiteiden ajoituksen ja rankkuuden, lukuun ottamatta yksittäisiä tilaajan määräämiä raskaita rakenteen parantamisia. Kuntovastuun perusedellytyksenä ovat kuntovaatimukset, joiden tulee olla mahdollisimman yksiselitteisesti mitattavia ja toistettavuudeltaan luotettavia. Mittauksia kuntovastuun piirissä olevalla tieverkon osalla tulee tehdä samaan tahtiin kuin kuntovaatimusten toteutumista seurataan, ts. jos vallitsevan kuntotilan mukaisten arvonvähennysten/ sanktioiden laukeamista tarkastellaan vuosittain, myös niiden määrittämisen perusteena olevat mittaukset on tehtävä joka vuosi. Mittaus- ja kunnon todentamisvelvollisuus on yksinkertaisinta osoittaa sopimuksessa palveluntuottajalle. Eri tyyppiset tiestön kunnon kehittymisen ennusteet sopivat toimenpiteiden ohjelmointiin, mutta eivät arvonvähennyksen perusteiksi (palveluntuottajan oikeusturva) kuntovastuun täyttymisen todentamisessa. Vähäliikenteisen päällystetyn tien kuntovastuu-urakan laatuvaatimuksiksi soveltuvia kuntomuuttujatyyppejä ovat (taulukko 3) : Taulukko 3. Kuntovastuu-urakassa käyttökelpoisia kuntomuuttujia vähäliikenteisellä päällystetyllä tieverkolla. Soveltamiskohde Laajan alueen, tieverkon osan tai yksittäisen yhteysvälin muodostaman pitkän tieosuuden kuntotilan hallinta Yksittäiset vauriokohdat Tien pintakunnon hoito Kuntomuuttuja Harjanne + sen rappeutumisnopeus IRI 100 m + sen rappeutumisnopeus Sivukaltevuus -tunnusluku Yksittäiset heitot -tunnusluku Uudet APVM tunnusluvut tien pinnan vaurioiden määrittämiseksi. Routa, routiminen => heitot, halkeamat Painumakohdat, rumpuheitot Reunapainumat, sivukaltevuuspuutteet Reikä/ paikkaus -problematiikka. Eheysvaatimukset. Eheysvaatimusten täyttymistä ei voida varmistaa kerran vuodessa tehtävin mittauksin. Kuntovastuu-urakkaan tulee aina sisällyttää vastuu päivittäisistä toimenpiteistä (Huom! vaikka APVM vauriotunnuslukuja olisi kehitettyinä). Tällä hetkellä automatisoiduista mittauksista tien palvelutason määrittämiseen urakan hallinnan kannalta soveltuvat hyvin ainoastaan PTM -autolla määritetyt harjanne ja 100 m IRI. Automaattinen päällystevaurioiden mittaus APVM on vasta kehitystyön alla, eikä se ole tällä hetkellä sillä tasolla, että korjausvelvollisuus tai sanktiot voitaisiin sitoa siihen.