Ei yksinäinen puu valkeeta ota.

SAATESANAT Ei yksinäinen puu valkeeta ota. Sen tietää jokainen, joka on joskus yrittänyt sytyttää tulta nuotioon tai saunan pesään. Yhtä lailla me ihmiset tarvitsemme yhteyttä. Kesän matkoja suvun tai ystävien luo. Yhteenkuuluvuuden tunnetta perheen tai matkakumppanien kesken vieraassa ympäristössä. Paluuta kotiin, niiden ihmisten luo, joiden kanssa jaamme arkemme. Suomalaiset seurakunnat ovat olemassa, koska me ihmiset tarvitsemme yhteyttä. Yhteys ei kuitenkaan ole itsestään selvää tai ongelmatonta, vaan sen luominen vaatii mielikuvitusta ja sen eteen pitää nähdä vaivaa. Seurakuntien arki vaatii paljon yhteen tuoheen puhaltamisen tahtoa ja taitoa. Yhteistyön mahdollisuuksista ja haasteista keskustellaankin syksyllä aluepäivillä. Yhä parempaa yhteistyötä etsimme myös suomalaisen kirkollisen työn tiedotuksen saralla kaikkien Saksan suomalaisyhteisön toimijoiden kesken. Juuri yhteyden luomiseksi myös Rengas on olemassa. Yhteys eri muodoissaan on tämän lehden punainen lanka. Sitä käsitellään eri näkökulmista monissa kirjoituksissa. Syksyn myötä pyörähtää seurakuntien toiminta taas käyntiin uudella vauhdilla. Olitpa vanha tuttu tai joukossa vielä tuntematon, olet tervetullut mukaan. Jatketaan matkaa kohti syksyä yhdessä. Gemeinsam geht es besser ist eine Binsenweisheit und doch nicht selbstverständlich. Zusammenarbeit braucht viel Geduld und Fantasie, aber am Ende ist 1+1 oft mehr als 2. Deshalb laden unsere Gemeinden im Herbst wieder zu vielen Veranstaltungen und zur Mitarbeit ein. Deshalb bemühen wir uns auch um immer bessere Zusammenarbeit mit allen, die sich in der finnischen Gemeinschaft oder für sie einbringen. Und deshalb liegt wieder ein Rengas vor Ihnen. Gewebt aus vielen Blickwinkeln, aber mit einem roten Faden: Wir brauchen einander. Viel Spaß mit den verschiedenen Farben unserer Gemeinschaft! kuva: Paula Toukonen Kiitos, Kai! Ritva Prinz, Renkaan toimittaja/rengas-redakteurin On jäähyväisten aika. Jo toistamiseen olet lähdössä Saksasta ja palaamassa koti-suomeen. Vuosia sitten olit ollut Frankfurtin seudulla, nyt saamme hyvästellä sinut itäisen Saksan pappina. Palvelit Berliinistä käsin alueen suomalaisia ja toit yhteiselle työkentällemme diakonista näkemystäsi. Haluamme kiittää Sinua yhteistyöstä ja monista antoisista yhteisen pohdiskelun hetkistä. Toivotamme Sinulle ja perheellesi Jumalan varjelusta ja siunausta! Saksan suomalaispappien, SKTK:n ja Saksan suomalaisten seurakuntien puolesta, Miika Rosendahl Olemme lomalla Wir sind im Urlaub 19.7.-13.8. Hyvää kesää! Einen erholsamen Sommer! Renkaan toimitus ja SKTK:n toimiston väki, Ihre Rengas-Redaktion und das ZfkA-Büro. Lomien aikana kulloinkin töissä olevan suomalaispapin tavoitat numerosta 0152-23946127. Numero on käytössä syyskuun loppuun asti. 8-9 2010

Tässä lehdessä / In dieser Ausgabe Bleiben Sie auf dem Laufenden! Die Botschaft von Finnland in Berlin und das Generalkonsulat in Hamburg geben gemeinsam alle zwei Monate einen kostenlosen elektronischen Newsletter heraus. Er informiert über aktuelle Veranstaltungen und berichtet Interessantes über Finnland. Weitere Informationen auf Seite 13 und unter www.finnland.de 13 Älä jää yksin Naapuriavun vapaaehtoiset tietävät, miten tärkeä toinen ihminen on. Siksi he tarjoavat aikaa ja kuulevan korvan. Huhtikuussa vapaaehtoiset auttajat kokoontuivat rakentumaan keskinäisen yhteyden voimasta ja suunnittelemaan tulevaa. Viikonlopun annista kertoo Brita Mikhael sivuilla 14 ja 15. 14 Yhtä juhlaa tuntuu suomalaisten seurakuntien elämä olevan. On vietetty kevätjuhlaa, grillijuhlaa, juhlittu 15 vuoden taivalta ja kolmikymppisiä. Kertomuksia ja kuvia Stuttgartista, Düsseldorfista, Bremenistä, Frankfurtista ja Mannheimista voit lukea sivulta 16 alkaen ja sivulta 43. 16 Nyt on aika ilmoittautua rippikouluun kesäksi 2011! Rippikoululeiri Suomessa tarjoaa toisenlaiset puitteet miettiä Jumalaa ja elämää. Vuonna 1996 tai sitä ennen syntyneet nuoret voivat osallistua suomalais-saksalaisille leireille kesällä 2011. Lisätietoja sivulla 26 ja netissä. Ilmoittautua voi 31.10. asti. 26 Ein Vierteljahrhundert für die Finnen in Berlin Im Finnland-Zentrum gibt es Kaffee und Sauna, Kunstausstellungen, Konzerte und Bibliothek. Es wird gesungen, geturnt, gebacken und gestrickt. Kinder lernen Finnisch in der Finnisch-Schule, berichtet Anna Kauppi von der finnischen Gemeinde Berlin. Das Finnland-Zentrum feiert am 11.9. 25-jähriges Bestehen. Das Festprogramm finden Sie auf S. 31. Feiern Sie mit! 31 2 8-9 2010

Ajankohtaista nyt /Aktuelles 47 Miten se sanotaankaan suomeksi? Kieli elää ja muuttuu. Koulussa vuosikymmeniä sitten opitut oikeinkirjoitussäännöt eivät välttämättä enää päde ja romaaneissa törmää sanoihin, joita ei ymmärrä. Erityisesti pitkään Saksassa asuneille suunnatun kielenhuoltokurssin järjestää Düsseldorfin suomalainen seurakunta 9.- 10.10. Lisätietoja s. 47. 55 Miesten kanssa turhaan harmiin toteaa Eeva Joenpellon romaanissa nuori nainen koko ihmisen iän menevän. Marketta Göbel-Uotilan suosituissa kirjallisuusseminaareissa pidetään hauskaa ja opitaan uutta. Tänä syksynä 2.10. Hannoverissa aiheena on Eeva Joenpelto ja 23.10. Bremenissä Eila Pennanen. Lisätietoja sivuilla 55 ja 56. MoniNainen - Suosittu 30+ jatkuu edelleen! Aika on - aikaa on???!!!... Aika on saapua ja aika lähteä Aika on hiljaisuudella ja aikansa laululla Aika on syödä ja aika on nukkua Aika on leikata paperia ja aika liimata palaset Aika on kuunnella ja aika puhua itse Aika on olla yhdessä ja aika on kulkea yksin Aikaa on. Tekniset tiedot: * 28.-30.1.2011. Aloitus pe klo 18 ja päätös su klo 13:30. * Paikka: Augustinerkloster in Erfurt. Majoitus 2-hengen huoneissa. * Hinta 110 / hlö (sis. majoituksen, täysihoidon, ohjelman) * Mukana myös Sanna Kiviluoto ja Päivi Lukkari * Ilmoittautuminen 14.12. mennessä netissä www.rengas.de > yleinen tapahtumakalenteri * lisätiedot Sannalta 0151-57119137 tai sannakiviluoto@gmail.com NAISTEN SEMINAARI 50+ Paikka: Haus Hainstein, Eisenach www.hainstein.de Aika: 28.-30.1.2011 Osallistumismaksu: EUR 135,- (kahden hengen huone) ja EUR 165,- (yhden hengen huone). SKTK:n johtokunnalta voi anoa avustusta seminaarimaksuun. Perusteltu anomus ja selvitys taloudellisesta tilanteesta liitteineen tulee lähettää osoitteeseen ZfkA e. V./Mauri Lunnamo, Herrenhäuser Str. 12, 30419 Hannover. Ilmoittautumiset 10.12.2010 mennessä netissä www.rengas.de > yleinen tapahtumakalenteri. Sisällöstä tarkemmin seuraavassa Renkaassa. 8-9 2010

Jälkiä Spuren Ihminen tarvitsee ihmistä, ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen. Lämpimin peitto on toisen iho, toisen ilo on parasta ruokaa, emme ole tähtiä, emme taivaan lintuja, olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa. Ihminen tarvitsee ihmistä. Ihminen ilman ihmistä on vähemmän ihminen ihmiselle. Vähemmän kuin ihminen voi olla. Ihminen tarvitsee ihmistä. (Tommy Taberman) Olen pitänyt työstäni itäisen Saksan suomalaisena pappina. Miksi? Olen pitänyt siitä aivan erityisesti seurakuntieni tähden. Olen ollut mielelläni teidän pappinne. Olen saanut tehdä mitä aidoimmin kutsumustyötä. Koen olleeni etuoikeutettu. Kiitos siitä! Miksi olen kiitollinen, syvästi kiitollinen? Ihmisten tähden. Pappinanne olen saanut jakaa elämänne ja myös oman elämäni teidän kanssanne. Työni rikkaus on kohtalonyhteys, se koko yhteinen elämä, jota olemme saaneet yhdessä neljä vuotta elää, yhdessä jaettu, yhdessä koettu. Ei se unohdu. Wir brauchen einander. Wir brauchen den anderen Menschen. Wir brauchen ihn, weil wir alle ein Teil der langen Wunde sind und auch selbst oft, sehr oft, verwundbar sind, aber auch andere verwunden. Aber dazu brauchen wir andere Menschen: für die Erfahrung der Gemeinschaft, für unsere Freude, für unsere Liebe, für die guten Stunden unseres Lebens, damit andere auch die mit uns teilen. Papit tulevat ja menevät me jäämme ja pysymme se on jonkun Saksan suomalaisrouvan muotoilema syvä viisaus. Mutta ehkä tulevalla ja menevällä papilla on kuitenkin aina toive, ja uskon, että se on pohjimmiltaan meille kaikille yhteinen. Se, että tulemisestani ja menemisestäni jäisi jokin jälki, jokin kosketus, jokin muisto toisen sisimpään. Mitä minä siis toivoisin? Toivoisin, että me kaikki muistaisimme: elämä on yhteistä, yhdessä jaettavaksi, yhdessä kannettavaksi tarkoitettu. Das Leben ist einmalig und einzigartig. So glaube ich und so erlebe ich. Es ist nie egal, was uns in diesem einzigen Leben passiert, es ist nicht egal was wir für einander werden, es ist nicht egal, welche Spuren wir im Leben der Anderen hinterlassen. Es ist dem Anderen nicht egal, es ist uns selbst nicht egal, unserem Innersten nicht egal. Deswegen noch eine Spur, eine Sehnsucht nach Gott. Könnten wir das Gedicht von Anfang auch ein bisschen anders formulieren? Der Mensch braucht Gott, um ein Mensch für den anderen Menschen zu sein, um selbst ein Mensch zu werden. Vielleicht würde ich noch hinzufügen: um selbst ein Mensch für sich selbst zu sein. Um selbst ein Mensch für sich selbst zu sein, obgleich wir ein Teil der langen Wunde sind, ein Teil der Verwundbarkeit des Menschen aber auch ein Teil der menschlichen Grausamkeit, Härte, Gleichgültigkeit, ein Teil von all dem, was den anderen Menschen auch verwundet, auch durch mich selbst verwundet. Jumala hyväksyy minut niin syvästi, että minä saan rakastaa jopa itseäni. Se on kristillisen vapauden ydin, minut on vapautettu tuijottamasta omaa napaani, omia puutteitani, omaa kyvyttömyyttäni, omaa etuani minulla on varaa ja tilaa nähdä sinut, nähdä sinut ihmisenä rikkonaisena, haavoittuvana ja vajavaisena juuri niin kuin minä itsekin, mutta juuri sellaisena Jumalan armahtamana, rakastamana ihmisenä. Juuri siksi ihminen tarvitsee ihmisen lisäksi myös Jumalaa, ollakseen itselleen ihminen ja ollakseen ihminen toiselle. Olen näinä vuosina aivan erityisesti kiintynyt yhteen jumalanpalveluksemme kohtaan, kohtaan, joka kantaa nimeä lähettäminen. Ja sen juuri sen haluaisin jättää jäljeksi teille, monella tavoin läheisiksi ja rakkaiksi tulleille: Lähtekää rauhassa. Olkaa rohkeat, pitäkää hyvästä kiinni, älkää vastatko pahaan pahalla. Rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja, auttakaa sorrettuja. Kunnioittakaa kaikkia ihmisiä. Rakastakaa ja palvelkaa Herraa. Pyhän Hengen voimassa iloiten. Ikävä minun teitä tulee. On jo. Kai Henttonen 8-9 2010

kuukauden Sana PÄIVÄN ANNOS Nuoria ihmisiä tulee oven täydeltä tupaan. Tulijoilla on koreja ja pusseja käsissään. He kantavat ne keittiöön ja iloinen puheensorina täyttää kodin. Yllättyneitä huudahduksia. Sitten alkaa astioiden kolina ja ruuan tuoksu täyttää viimeisenkin vinkkelin. Nuoret tapaavat ruuan ääressä. Enää ei mennä diskoon, vaan home-party on hauskempaa. Ollaan yhdessä, jutellaan ja nautitaan sekä ruuasta että hyvästä seurasta. Joku viisas on sanonut: Juhla-aterian saa vaikka kaurapuurosta hyvässä seurassa. Se on totta. Mitkään mahtavat juhla-ateriat eivät korvaa niitä ihmisiä, joita rakastamme ja joiden kanssa saamme jakaa leipämme. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme näin rukoilemme meille annetussa ainoassa tärkeässä rukouksessa. Ja saamme sen, mitä pyydämme. Muistammeko kiittää? Jakamiseen ja jokapäiväiseen leipään ei kuulu vain syöminen ja täysi vatsa, vaan yhtä tärkeää on se, että olemme yhteydessä toisiimme. Meitä kutsutaan yhdessä tekemiseen, valmistamiseen ja jakamiseen. Meidät pitäisi tunnistaa kristityiksi siitä, että jaamme keskenämme leipämme, viinimme ja arjen elämän. Yhteyteen on vielä matkaa emme ole vielä saavuttaneet yhteyttä, jota Kristus itse meille rukoili. Antaessaan saa ja jakaessa tulee hyvä mieli. Jotenkin vaikuttaa siltä, että mitä enemmän olemme saaneet, sitä vähemmän olemme valmiita antamaan. Onko rikkaus sulkenut sydämet ja tehnyt meistä köyhiä? Jos emme voi antaa aineellisesti toiselle mitään, niin aina on mahdollisuus läsnäoloon, kuuntelemiseen tai rohkaiseviin sanoihin. Tällä tavoin jaamme omaa itseämme, elämäämme; se on lahja. Seurakunnissa jaamme jokapäiväistä leipää. Siellä saamme kohdata ja tulla kohdatuiksi. Päivän annos on tarjolla ja siitä saa rauhassa nauttia. Huomisen päivän annos on vielä salassa ja sen saamme, jos Herra suo, ajallaan. Jumalan leipäjonoon asettuminen ei kuitenkaan tarkoita toimettomuutta vaan aktiivisuutta. Rukous on myös pala jokapäiväistä leipää ja sen leipomiseen tarvitaan hiljaisuutta ja monta leipojaa. Lass mich weder arm noch reich sein! Gib mir nur so viel, wie ich zum Leben brauche! Denn wenn ich zu viel besitze, bestreite ich vielleicht, dass ich dich brauche und frage: Wer ist denn schon der Herr? Wenn ich aber zu arm bin, werde ich vielleicht zum Dieb und bereite dir, meinem Gott, damit Schande! Mit ähnlichen Worten wird in der Bibel gebetet. Uns ist gegeben worden und davon sollten wir leben und auch noch Anderen teilen. Um eine Portion für heute und morgen können wir Gott wieder aufs Neue bitten. Er hört, denn er liebt uns. Sowohl Armut als auch Reichtum kann uns von Gott trennen. Aber beides kann uns auch an Gott und an den Nächsten binden. Unser tägliches Brot ist mehr als nur Nahrung. Oft wünschen wir uns Reichtum und unsere Gedanken kreisen ums Geld. Aber wie oft denken wir daran, dass für uns vielleicht auch Armut gut wäre, wenn sie uns näher an Andere bringen würde. Eine richtige Portion von Beiden kann Gott uns geben. Helena Eckhoff 8-9 2010

ALUEPÄIVÄT Yhteistyö alue, seurakunta, muut toimijat Syksyllä järjestetään eri puolilla Saksaa suomalaisten seurakuntien aluepäivät. Kaikille yhteiseksi aiheeksi SKTK:n johtokunta ja papit valitsivat yhteistyön. Johdannoksi aiheen käsittelyä varten pohdin tässä artikkelissa yhteistyötä Saksan suomalaisyhteisössä joistakin näkökulmista käsin. Lähtökohtana ovat omat kokemukseni ulkosuomalaispappina eteläisessä Saksassa. Uskon kuitenkin ilmiöiden olevan kaikkialla samansuuntaisia. Yhteistyöllä on suuri merkitys Saksan suomalaisyhteisössä. Ensimmäisten tänne muuttaneiden suomalaisten sukupolvien yhteinen tahto toimia kaikkien hyvinvoinnin eteen synnytti niin suomalaiset seurakunnat, Saksalais-suomalaisen seuran kuin myös kielikoulut. Näillä jokaisella oli oma sisällöstä nouseva roolinsa ja tehtävänsä yhteisössä. Toiminnassa mukana olleet henkilöt olivat kaikissa pitkälti samat. Suomalaisyhteisön vähitellen kasvaessa ja tullessa yhä moniulotteisemmaksi eri-ikäisten ja eri elämäntilanteessa olevien joukoksi toiminta on eriytynyt siihen osallistuvien jakautuessa eri ryhmiin osin sukupolven, osin kiinnostusten kohteiden mukaan. Tällä hetkellä olemme Saksan suomalaisyhteisössä tilanteessa, jossa yhteistyön merkitys on mielestäni alkanut vähitellen uudelleen korostua. Yksi syy tähän on entistä suurempi vaikeus löytää vapaaehtoisia vastuunkantajia edes pieniin hankkeisiin. Tätä eivät tapahtumiin osallistujat useinkaan edes havaitse järjestelytiimit ovat vuosien varrella rutinoituneita mutta kehitys johtaa vähitellen vastuunkantajien ylirasittumiseen, motivaation katoamiseen ja toiminnan kurjistumiseen ja loppumiseen. Silloin kun paikalliset suomalaisyhteisön toimijat tarkoitan tällä muun muassa seurakuntaa, DFG:tä ja kielikoulua - suunnittelevat ja toteuttavat tapahtumat yhdessä, vastuunkantajia on tarpeeksi eikä työ käy liiaksi rasitukseksi kenellekään. Yhteisen toiminnan koordinointiin ja yhteisistä toimintaperiaatteista sopimiseen on tällöin kiinnitettävä erityistä huomiota. Toinen syy yhteistyön merkityksen lisääntymiseen on ajankäyttö. Vapaa-ajan tarjonta on nykyisin valtavaa. Suomalaisyhteisön toiminta kilpailee monen muun harrastuksen kanssa siihen käytettävästä ajasta. Ilmiö on yhteinen kaikille sukupolville. Ensimmäiselle siirtolaisten sukupolvelle suomalaisuuden harrastaminen on tarjonnut kontaktin kotimaahan ja toivottua vastapainoa työelämälle. Eläkkeelle siirryttäessä ja ajankäytön ollessa omissa käsissä ei tätä tarvetta eikä kiinnostusta aktiiviseen vastuunkantamiseen ole siinä määrin kuin ennen. Suomalaisuutta vaalitaan pitkällä lomalla Suomessa silloin, kun se itselle parhaiten sopii. Uuden polven siirtolaisten tilanne on jo lähtökohtaisesti toinen. Heidän mahdollisuutensa ja taitonsa integroitua vieraaseen kulttuuriin ovat paremmat kuin ennen. Yhteydenpito kotimaassa olevien sukulaisten ja ystävien kanssa on jatkuvaa. Myös oma suomalaisuus koetaan parhaiten silloin kun ollaan yhdessä muualta tulevien kanssa. Paikallista suomalaisyhteisöä kaivataan tällöin oikeastaan vain juhla-aikoina. Tällä tavoin muuttuneessa tilanteessa suomalaisyhteisön on hyvä tehdä yhteistyötä toiminnan laadun ja ta- 8-9 2010

ALUEPÄIVÄT kuva: Andrzej Tokaroski - Fotolia voittavuuden lisäämiseksi, keskittyä muutamaan hyvin toteutettavaan yhteiseen tapahtumaan. Tiedotusyhteistyö on varsinkin isoilla paikkakunnilla yksi tärkeä suomalaisyhteisön toimijoiden yhteistyön muoto. Tiedotus tapahtuu vastavuoroisesti, kaikista paikkakunnan suomalaistapahtumista tiedotetaan kunkin yhteisön omissa medioissa. Yhteistyöhön kuuluvat myös säännöllisesti 1-2 kertaa vuodessa pidettävät yhteiset suunnittelupalaverit, joissa käydään läpi tulevat tapahtumat ja pyritään siten jo ennakolta kalenterikonfliktien välttämiseen. Aluepäivät ovat kirkollisen elämän alueella tapahtuvan yhteistyön kannalta tärkeitä, ja näkisin niiden merkityksen kasvavan tulevaisuudessa. Olemme alkaneet kiinnittää erityistä huomiota suomalaiseen kirkolliseen elämään vakiintuneiden suomalaisten seurakuntien ulkopuolella. Jotkut paikkakunnat ovatkin löytäneet paikkansa uusina jumalanpalvelusten pitopaikkoina. Näidenkin vastuunkantajien on hyvä olla mukana alueen yhteisen toiminnan suunnittelussa yhdessä kirkkoraatien edustajien kanssa. Aluepäivillä on mahdollista puhua myös jumalanpalveluspaikkojen välisestä yhteistyöstä esimerkiksi yhteisesti järjestettävistä retkikirkoista ja kuorovierailuista. Saksan suomalaisissa seurakunnissa on monenlaisia toimintaryhmiä. Näiden väliseen yhteistyöhön pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Ryhmien olisi mielestäni ainakin ajoittain myös hyvä näkyä jumalanpalveluselämässä. Hyvä esimerkki onnistuneesta näkymisestä on tämänkeväinen kansanlaulumessuhanke, jossa liturgisen tanssin osuuksista huolehti Münchenin kansantanssiryhmä Heijakat. Jonkinlainen ideaali olisi myös kirkkoraadin koostuminen eri-ikäisistä eri toimintaryhmien vastuuhenkilöistä jopa niin, että mukana olisivat kielikoulun ja DFG:n edustajat. Tämä helpottaisi asioista päättämistä ja tiedonkulkua. Vaikka tähän ihannetavoitteeseen ei päästäisikään, tulee kirkkoraatien huolehtia yhteydenpidosta eri ryhmien ja suomalaisyhteisön muiden toimijoiden kanssa. Mielestäni tärkeä tulevaisuuden diakoninen yhteistyön aihe on ikääntyvien suomalaisten sosiaalisen verkoston luominen yhdessä DFG:n kanssa. Tämän tarve korostuu varsinkin siellä, missä suomalaisia seurakuntia ja järjestäytynyttä naapuriaputyötä ei ole. Yhteistyön muotoja ja yhteistyökumppaneita on Saksan suomalaisyhteisössä monia muitakin luettelemieni lisäksi. Uskon kuitenkin paikallisen suomalaisyhteisön kannalta tärkeimpien asioiden tulleen mainituiksi. Näistä ja muista yhteistyön mahdollisuuksista keskustelemme syksyn aluepäivillä. Yhdessä. Miika Rosendahl Aluepäivien ajankohdat ja paikat löydät seurakuntasivuilta. 8-9 2010

Yhteyttä koettiin helluntaina Frankfurtissa helluntaimaanantai on evankelisen kirkon ja Rhein-Mainin alueelle eri maista ja maanosista muuttaneiden kristittyjen yhteinen juhlapäivä. Myös tänä vuonna värikäs kirkkokansa täytti 24. toukokuuta raatihuoneen aukion ja dominikaaniluostarin sisäpihan. Suomalainen seurakunta on ollut kansojen juhlassa mukana alusta alkaen ja antanut myyntipöytänsä tuoton Saksan suomalaisten seurakuntien yhteisiin tukikohteisiin. Nkurenkurun koulun hyväksi saatiin kokoon 291. Sydämellinen kiitos kaikille avustajille ja asiakkaille! Tapahtuma on erinomainen tilaisuus tehdä tunnetuksi oman seurakunnan työtä ja kertoa yhteistyöstä Namibian ev.lut. kirkon kanssa. Tärkeää on myös yhteyden kokeminen läheltä ja kaukaa tulleiden kesken. On ollut ilahduttavaa todeta, miten kuluneiden yli kymmenen vuoden aikana myös osallistuvien suomalaisten joukko on kasvanut. In Frankfurt lädt die evangelische Kirche zusammen mit vielen internationalen Gemeinden jedes Jahr am Pfingstmontag zum Open-Air-Gottesdienst auf dem Römerberg und zum ökumenischen Fest im Dominikanerkloster ein. Auch in diesem Jahr kam am 24. Mai eine bunte Gemeinde zusammen. Die finnische Gemeinde Frankfurt beteiligte sich mit einem Verkaufs- und Infotisch. Der Erlös zugunsten der Nkurenkuru-Schule in Namibia betrug 291. Herzlichen Dank allen Mitwirkenden und Gästen! Löyttyjen työkausi päättyy Päivi ja Sakari Löytty lähettävät toukokuiset terveiset Namibiasta: muuttolaatikoiden ja sekasotkun keskeltä. Työkautemme päättyy ja olemme muuttamassa Suomeen. Samalla päättyy yli 12 vuoden jakso elämässämme Namibian ev.lut. kirkon palveluksessa. Kaiken kiireen keskellä olemme myös ehtineet pohdiskella työmme ja ihmissuhteiden merkitystä. Lähetystyöstä on usein sanottu, että siinä on tarkoitus tehdä itsensä tarpeettomaksi. Homma jatkuu uusissa käsissä. Olemme kuitenkin oppineet sen, miten afrikkalaisen ihmiskäsityksen mukaan kukaan ei tule tarpeettomaksi. Ei varsinkaan tekemällä työtä, jota arvostetaan, vaikka sen ehkä voikin opettaa muille. Olemme hämmästelleet, miten lujana kerran ansaittu luottamus säilyy ja miten kiitollisia ystävyydestä ollaan vielä vuosienkin päästä. Kenenkään työ ei ole korvaamatonta. Tarkoitus ei ole luoda riippuvaisuutta, vaan sellaisia suhteita, jotka kannattelevat arjessa eteenpäin. Tämä pätee myös työhön seurakunnissamme Saksassa. Kukaan ei tule tarpeettomaksi, vaikka voikin opettaa työnsä muille. Koettu ystävyys kantaa meitä eteenpäin. Hyvät muistot antavat voimaa uusissa tehtävissä. Päivi ja Sakari päättävät kirjeensä: Kiitämme teitä, hyvät ystävät, tuestanne ja muistamisistanne kaikkien näiden vuosien aikana. Osuutenne on ollut merkittävä. Kiitos! Tapaamme varmasti syksyn mittaan. Vierailu Saksassa ei ehkä toteudu vielä syksyn mittaan, mutta toivottavasti vaikkapa ensi vuonna. Namibian omakohtaisesti tuntevien tapaaminen lujittaisi ja lähentäisi ystävyyttä ja olisi merkittävä kannustin seurakunnissa täällä. Elina Oldenbourg Frankfurt Kuva/Foto: Terttu Wachtler. Lähetyksen ja kansainvälisen diakonian yhteyshenkilöiden tiedot löydät netistä www.rengas.de > kirkollinen toiminta > missio 8 8-9 2010

30 Jahre finnische Kirche in Baden Grußwort von OKR Dr. Simon Liebe finnische Christinnen und Christen in Deutschland insbesondere in Baden! Zu Ihrem badischen Jubiläum wünscht die Evangelische Landeskirche in Baden Ihnen allen Gottes Segen und ein weiteres gutes Gelingen Ihrer Arbeit. Seit vielen Jahren betreuen Sie nun schon die Menschen, die aus ihrem Heimatland in unsere Region gezogen sind und hier größtenteils ein neues Zuhause gefunden haben. Viele bi-nationale Ehen entstanden und Ihre Kinder und Enkel fühlen sich meist in beiden Ländern zuhause Globale Identitäten, die sie aktiv leben. Wir wissen aber als Christen, dass unsere christliche Identität über diesem allen steht und wir somit nicht Fremde sind, sondern Hausgenossen (Eph. 2,19). Nicht Fremde, sondern Hausgenossen Damit diese zukunftorientierte Bibelstelle auch praktisch umgesetzt wird und wir die christliche Gemeinschaft auch tatsächlich leben, ist es nötig aufeinander zuzugehen, sich zu öffnen und das Gespräch und den Austausch zu suchen auf finnischer wie auch auf deutscher Seite. Seit einigen Jahren bemühen wir uns auf landeskirchlicher Seite um eine intensivere Kooperation mit zahlreichen Gemeinden anderer Sprache oder Herkunft (GaSH) da die weltweite Ökumene bei uns zu Gast ist. Dabei sind die Kontakte zu den finnischen Gemeinden hier vorbildlich. Im Laufe der Jahrzehnte ist die gute Zusammenarbeit im Bereich der badischen Landeskirche vorangeschritten und es zeigen sich immer mehr Kooperationen. Besonders erfreulich ist es natürlich, wenn Sie mit Ihren Gemeinden nicht nur unsere Gäste in den Gemeindehäusern und Kirchen sind, sondern ein Miteinander entsteht, welches sich z.b. darin äußern kann, dass ein Mitglied Ihrer Gemeinde im Ältestenkreis der landeskirchlichen Gemeinde mitarbeitet und natürlich auch vice versa oder regelmäßig gemeinsam Gottesdienste gefeiert werden, so dass Gemeinschaft wächst. Die Evangelische Landeskirche in Baden gratuliert Ihnen von Herzen und freut sich mit Ihnen auf die zukünftige gemeinsame Zeit und das fruchtbare ökumenische Miteinander. Dr. Benjamin Simon Landeskirchlicher Beauftragter für Mission und Ökumene Evangelischer Oberkirchenrat Karlsruhe Lounaan alueen seurakuntien 30-vuotisjuhlat 16.10.2010 Karlsruhessa. Wir feiern 30 Jahre finnische kirchliche Arbeit in Baden am 16.10.2010 in Kalrsruhe. VOIT TUKEA LÄHETYSTYÖTÄ JA KANSAINVÄLISTÄ DIAKONIAA LAHJOITUKSELLA TILILLE: Zentrum der finnischen kirchlichen Arbeit, Evangelische Kreditgenossenschaft eg BLZ 520 604 10, tilinro 0200 619 264 viite: Spende Nkurenkuru tai Spende Katastrophenfonds IBAN DE82 5206 0410 0200 6192 64, BIC GEN0DE1EK1 Kiitos! 8-9 2010 9

Kiinnekohtana aaltoliikkeessä Hilkka Vogel on Karlsruhen seurakunnan perustajajäsen Die finnische Gemeinde bedeutet für mich geistige Heimat. Sie hat mir geholfen, meine finnische Identität zu bewahren, sagt Hilkka Vogel. Sie war vor 30 Jahren dabei, als die finnische Gemeinde Karlsruhe gegründet wurde und diente ihr über die Jahre in verschiedenen Aufgaben. Inzwischen möchte sie Platz für die jüngere Generation machen und eher im Hintergrund unterstützend tätig sein. Geboren wurde Hilkka in Sotkamo in Kainuu, in den 1960er Jahren wurde sie in Karlsruhe heimisch. Sie hat viele Wellenbewegungen der Gemeindearbeit miterlebt. Jeder Pfarrer hat die Arbeit bereichert und viele liebe Menschen, die nicht mehr da sind. Im Rückblick freut sich Hilkka Vogel besonders über die im Laufe der Jahre entstandene gute Zusammenarbeit mit der DFG. Sie wünscht sich, dass die Jüngeren die Arbeit in der Gemeinde mit Schwung und unter Gottes Segen weiterführen. Kuka olet, mistä tulet? Olen Hilkka Vogel, maalaistalon tyttö kauniista Sotkamosta, sieltä missä Vuokatin vaarat siintävät vesistön takaa. Asuin opiskelu- ja työasioiden takia useita vuosia Etelä-Suomessa, lähinnä Lahdessa. Karlsruheen tulin kesällä 1964 suorittamaan puolen vuoden työharjoittelua, jonka olisin tarvinnut jatko-opintoja varten. Samalla halusin kohentaa koulussa opittua kielitaitoa. Kävi kuitenkin niin, että eräs Günter sai minut muuttamaan tulevaisuudensuunnitelmani. Meistä tuli aviopari ja muutamaa vuotta myöhemmin saimme pienen tyttären. Onnea seurasi suuri suru, kun Günter sairastui ja kuoli nuorena. Lapsemme oli tuolloin vasta kolmevuotias. Miten löysit suomalaisen seurakunnan ja miten olet siinä toiminut? Olin asunut jo kuusitoista vuotta Saksassa, ollut melkein koko ajan työelämässä ja saksalaisen seurakunnan toiminnassa mukana sekä kotiutunut Karlsruheen erinomaisesti. Suomalaisia ystäviäkin olin ajan mittaan löytänyt, joten elämästäni ei paljoakaan puuttunut. Silti iloitsin, kun marraskuussa 1980 sain kutsun suomalaiseen jumalanpalvelukseen. Siellä sitten kahvipöydän ääressä, Münchenin silloisen papin Esa Eerolan johdolla perustimme Karlsruhen suomalaisen seurakunnan. Toimin kokouksen sihteerinä silloin ja hyvin usein myöhemminkin. Ensimmäiset kaksikymmentä vuotta olin melkoisen aktiivinen seurakunnan jäsen: milloin hoidin tilit, milloin toimin Renkaan paikallisena toimittajana ja olin kaikessa puuhassa mukana. Viime vuosina olen yrittänyt tehdä nuoremmille tilaa, tosin vaihtelevalla menestyksellä. Toki tilit tarkastan vieläkin, pöytäkirjat kirjoitan ja autan missä apua tarvitaan, mutta vastuun annan jo mielelläni toisille. Mitä seurakunta on sinulle antanut? Suomalainen seurakunta on minun henkinen kotimaani. Se on omalta osaltaan auttanut minua säilyttämään suomalaisen identiteettini ja estänyt vieraantumisen Suomen arkipäivästä ja vallankin sen kirkollisesta elämästä. Hyvät pappimme ovat tuoneet uusia tuulia tullessaan ja rikastuttaneet elämääni suuresti. Seurakuntamme musiikkianti, joka Karlsruhessa tunnetusti on aina ollut hyvin korkeatasoista, on tehnyt jumalanpalveluksista juhlan. Monet ihanat konsertit, juhlatilaisuudet ja lauluillat ovat koonneet meitä yhteen. 10 8-9 2010

Miten seurakunta ja sen toiminta ovat muuttuneet 30 vuoden aikana? Seurakunnan tarkoitus ja sen päämäärät eivät ole muuttuneet. Toimintaan taas ovat papit ja vastuuihmiset omalla persoonallisuudellaan antaneet ilmeen ja suunnan. Taloudelliset seikat ja aktiivisten seurakuntalaisten määrä ovat siihen tietenkin asettaneet omat rajoituksensa. Alkuvuosina järjestimme jumalanpalveluksia joka kuukausi. Myöhemmin jouduimme vähentämään niitä joka toiseen kuukauteen ja nykyisinhän jumalanpalveluksia voidaan pitää vieläkin harvemmin. Muussa toiminnassa on ollut tavallista aaltoliikettä: on otettu uusia toimintamuotoja ohjelmaan ja toisia siitä poistettu. Pyhäkoulusta luovuttiin, kun seurakunta perusti suomalaisen kielikoulun. Lauluseuroja ei ole viime aikoina juuri pidetty. Myyjäisiä järjestimme pitkään joka vuosi, nykyisin harvemmin. Niitä varten aloimme jo ihan alkuaikoina pitää käsityöiltoja, jotka välillä ehtivät vähän nukahtaakin, mutta elvytettiin uudelleen. Pieni kirkkokuorokin meillä oli joskus ennen, mutta nykyisin laulamme kerran kuukaudessa ihan vain huviksemme. Pyöräretkeä emme ole tehneet enää pitkiin aikoihin ja räpyläkirkkokin on jäänyt unohduksiin, mutta mölkkyä pelataan ja vaelluskirkko on edelleen suosittu. Naisten aamiainen on viime aikojen uusi ja oikein mukava juttu. Myyjäiset 80-luvun alussa Mikä on muuttunut parempaan? Yhteistyö DFG:n kanssa on vuosien kuluessa ilahduttavasti kasvanut ja kehittynyt. Mitä kaipaat vanhoilta ajoilta? Kaipaan ennen kaikkea ystäviäni, joiden kanssa tein vuosikausia työtä yhteisen asian hyväksi, mutta jotka ovat pois nukkuneet tai muuttaneet muualle. Jumalanpalveluksia saisi olla useammin niin kirkossa kuin luonnon helmassakin. Mitä toivot Karlsruhen seurakunnalle ja suomalaiselle kirkolliselle työlle tulevaisuudessa? Nuoria, aktiivisia työn jatkajia ja Taivaan Isän siunausta. Kiitos, Hilkka, siunausta sinullekin. Haastattelu/Interview: Ritva Prinz 8-9 2010 11

Hannu Hautala Erlebnis Natur Eine kleine Retrospektive des Pioniers der finnischen Naturfotografie Hannu Hautala (geboren 1941), ist zurzeit auf Deutschlandtournee und wird nach einer Frühjahrspräsentation in Bad Kissingen vom 23.8. 24.9. im Berliner Finnland-Institut sowie vom 29. 31.10. beim Internationalen Naturfoto-Festival in Lünen zu sehen sein. Das Finnland-Institut veranstaltet am Samstag, 28. August, von 17 bis 22 Uhr anlässlich der Schau erstmalig eine Kurze Nacht der Naturfotografie. Was brachte den inzwischen 69- jährigen Hautala dazu, sich über 50 Jahre lang mit der in seinen Momentaufnahmen verewigten finnischen Natur zu beschäftigen? Schon als Kind begeisterte sich Hautala für das Fotografieren. Er wanderte durch die Wälder und beobachtete das Leben der Vögel. Hautala hat als Junge Vogelhäuser gebaut und Vögel beringt. Sein Wunsch nach einer eigenen Kamera erfüllte sich erst Mitte der 1950er-Jahre. Seine erste Kamera bezahlte Hautala mit dem Gehalt vom fleißigen Preiselbeerenpflücken. Bereits zu Beginn der Beschäftigung mit seinem damaligen Hobby interessierte er sich für das Fotografieren von Vögeln. Die damals noch relativ einfache Optik führte Hautala dazu, fantasievolle Verstecke zu bauen. Finnische Vorbilder oder Literatur zu Hautalas Interessengebiet gab es zu jener Zeit kaum. Ein Band wurde für den jungen Fotografen jedoch äußerst wichtig: Kamerani luonnon kätköillä (dt. Meine Kamera in den Verstecken der Natur ), herausgegeben von Allan Paulin und Veikko Korkolainen. Seitdem träumte der junge Fotograf davon, eigene Bildbände zu gestalten. Nach einer Gärtnerlehre in Pyhäranta ging Hautala zur Armee. Ein Jahr lang war er dort Panzerwagenfahrer und erwarb mit seinem Gehalt eine Kamera (Excacta Varex) und ein Teleobjektiv (Ennalyt 400 Mm). Später arbeitete Hautala als Planierraupenfahrer, und an den Wochenenden fotografierte er fleißig, bis er sich nach einem Arbeitsunfall zum Automechaniker umschulen ließ. Seine erste Publikation erschien 1968: Erämetsän elämää (dt. Das Leben der Wildnis ). 1970 bekam er ein staatliches Künstlerstipendium. Hautala wohnte Anfang der 1970er-Jahre in Helsinki, von wo aus er häufig Fotoausflüge nach Nordostfinnland machte. In den 1970er- Jahren war er vor allem als Bildjournalist tätig und wurde Mitglied im Finnischen Verband der Pressefotografen. 1979 zog Hautala mit seiner Familie nach Kuusamo. Dort entdeckte er die Laubfärbung, den ersten Schnee im Winter, das blaue Licht der Polarnacht und die hellen Sommernächte mit der Begeisterung des echten Naturfreundes. Hannu Hautala hat im Laufe der Jahrzehnte als Fotograf und Schöpfer von Bildbänden zahlreiche Auszeichnungen erhalten. Sein Schaffen ist im Hannu Hautala Nature Photography Centre in Kuusamo/Nordostfinnland zu erleben. Lena Kingelin Finnland-Institut Georgenstr. 24 (1. OG), 10117 Berlin Tel. 030-520 02 60 10, info@finstitut.de, www.finnland-institut.de Quelle: http://www.hannuhautala.fi/resource.phx/sivut/sivut-hannuhautala/hannusta.htx Fotorechte: Hannu Hautala 12 8-9 2010

Suurlähetystö tiedottaa TILAA SUURLÄHETYSTÖN UUTISKIRJE Abonnieren Sie den Newsletter der finnischen Botschaft Suomen suurlähetystö Berliinissä ja pääkonsulaatti Hampurissa julkaisevat yhteistä sähköpostitse lähetettävää ilmaista uutiskirjettä. Saksankielinen uutiskirje lähetetään tilaajille kahden kuukauden välein. Ajankohtaisten tapahtumien lisäksi uutiskirjeessä kerrotaan Suomeen liittyvistä tilaisuuksista Saksassa sekä muista Suomea koskevista aiheista. Kulttuurikalenteriin kootaan ajankohtaiset tapahtumat Tilaaminen on helppoa: suurlähetystön verkkosivuilla www.finnland.de on aloitussivun oikeassa reunassa linkki Tilaa uutiskirje (saksankielinen). Verkkosivujen saksankielisessä versiossa tilauslomake löytyy etusivun Newsletter abonnieren -tekstilinkin takaa. Uutiskirjeen tilauksen voi lopettaa helposti jokaisesta uutiskirjeestä löytyvällä Abmeldenlinkillä tai ottamalla yhteyttä suurlähetystön tiedotusyksikköön. Viel Spaß beim Lesen! Saksassa järjestetään valtavasti Suomeen jollakin tavoin liittyviä kulttuuritapahtumia. Tietoa tulevista tapahtumista lisätään jatkuvasti suurlähetystön verkkosivujen kulttuurikalenteriin, jota kannattaa seurata säännöllisesti. Suurlähetystön tiedotusyksikkö ottaa mielellään vastaan vinkkejä tapahtumista, joita kalenterissa voisi julkaista. Vinkkejä voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen info.berlin@formin.fi. Kalenteria ylläpidetään yhteistyössä pääkonsulaatin ja Suomi-instituutin kanssa. Vinkkejä kulttuurikalenterista: Nykytanssia Düsseldorfin tanssimessuilla Karttunen Kollektiv: Situation Room, 25.8.2010 klo 21:15, tanzhaus nrw Susanna Leinonen Company: Chinese Objects, 27.8.2010 klo 16:00, Fabrik Heeder 2 Tommi Kitti & Co.: A Trip, 27.8.2010 klo 19:15, tanzhaus nrw Tero Saarinen: Hunt SACRE+ -festivaaleilla, 4.9.2010 klo 20, tanzhaus nrw Nordlichter Biennale for Nordic Music and Arts Berliinissä Konsertti 25.9.2010 klo 19: Ensemble Adapter Go North!, Radialsystem V Huuliharppukvartetti Sväng Etelä-Saksassa Konsertti 1.10.2010 klo 22, Zehntstadel, Leipheim, Bayern Konsertti 2.10.2010 klo 22, Hotel ASAM, Straubing Bayern 8-9 2010 13

Ratkaisuja on hyvä etsiä yhdessä Naapuriapuseminaari Hannoverissa 16.-18.04.2010 Vapaaehtoiset naapuriapuauttajat kokoontuivat koulutuspäiville ja ajatusten vaihtoon kauniina, keväisenä viikonloppuna Hannoverissa.Viikonloppuseminaari oli järjestetty yhteistyössä Saksan suomalaisen kirkollisen työn keskuksen, Suomen suurlähetystön ja Hampurin pääkonsulaatin kanssa. Läsnä oli 22 tarmokasta ja osaavaa naista koko Saksan alueelta. Koulutusohjelma oli antoisa ja mielenkiintoinen. Marja-Leena Müller Müchenistä esitteli ensimmäisen tilaston naapuriaputyöstä vuonna 2009. Vaikka kaikkia yhteydenottoja ei ollutkaan ilmoitettu, kävi selväksi, että naapuriapua todella tarvitaan. Useissa tapauksissa yhteydenoton oikeampi osoite olisivat kuitenkin seurakuntiemme papit, sielunhoidon ammattilaiset. Naapuriapu on kuuntelua, keskustelua, käytännön neuvoja, käytännöllistä auttamista ja ohjaamista ammattiauttajalle. Se tapahtuu vapaaehtoisin voimin ja on tarkoitettu lähinnä omille maanmiehille/naisille. Keskustelua aiheutti auttajien tavoitettavuus: Kuinka paljon aikaa ja mahdollisuuksia jokaisella on antaa? Olenko vielä aktiivisesti työelämässä, kotiäiti vai virkeä eläkeläinen? Kuinka monta naapuriapulaista alueeltani löytyy? Onko enää mahdollista antaa yksityispuhelinnumeroja julkisuuteen? Kärsiikö perheeni useista puheluista esim. myöhään illalla tai hyvin aikaisin aamulla? Olisiko muita mahdollisuuksia auttaa ja tavoittaa apua tarvitsevat? Moneen kysymykseen etsittiin ratkaisuja. Seminaarin osanottajille annettiin paljon tietoa, mahdollisuus keskustella ja kuulla, miten muiden naapuriapulaisten työ sujuu. Saksassa toimivat suomalaiset seurakuntapapit tulivat lyhyesti esittelemään itsensä ja kertomaan hieman omista suunnitelmistaan naapuriavun tukemiseksi. Samalla pikavisiitillä esittäytyi SKTK:n johtokunta henkilökohtaisesti. Günther Niermann (Verein Altundjung) Bielefeldistä esitteli toimintamallin Bielefelder Modell : Leben in der eigenen Wohnung, aber doch nicht allein. Mietimme yhdessä, mihin Bielefeldin malli - sen naapuriapu ja yhteisölliset asumisprojektit rohkaisevat Saksan suomalaisten naapuri- Naapuriapuseminaarilaisia Hannoverin keväässä. Günther Niermann 14 8-9 2010

apua ja seurakuntia. Voimmeko kohdata vanhuutemme ilman laitostumista ja mahdollistaa toisillemme elämänläheisen ja turvallisen vanhuuden täällä Saksassa, jossa moni meistä on viettänyt suurimman osan elämästään? Naapuriapukurssilaiset saivat monenlaista informaatiota vapaaehtoistyön organisoimiseen. Herra Niermann esitteli kuvin ja sanoin vapaaehtoistyön mahdollisuuksia ja rahoitusideoita. Dipl.päd. Dipl.psych. gerontologi Johanna Myllymäki-Neuhof Nürnbergistä esitelmöi aiheesta Vapaaehtoisuuden rajat naapuriavussa; mitä tehdä kun rajat ylittyvät? Oman ajan ja auttamiseen käytettävän ajan väliseen rajanvetoon tarvitaan viisautta ja diplomatiaa. Koska suurin osa auttajista on ns. tavallisia suomalaisia, jotka antavat ystäväapua, on hyvä saada ammattiauttajan neuvoja. Naapuriapulaiselta odotetaan tervettä maalaisjärkeä. Toisena aiheena saimme kuulla Johannalta, miten varautua toimintakyvyn heikentymiseen Saksassa ja/tai Suomessa. Dementian lisääntyminen puhutteli kaikkia osanottajia. Pelko saksankielen häviämisestä ja yksinäisyydestä herättää meidän kaikkien pitkään Saksassa asuneiden mielissä epävarmuutta ja huolta. Tiukan ohjelman kevennykseksi auttajat saivat liikuntaa meditatiivisen tanssin merkeissä. Marjatta Tuominen-Dorn sai koko naisryhmän innostumaan niin, että ehdotettiin tanssin ottamista seuraavienkin seminaarien ohjelmaan. Marja-Leena sai hiljaiset suomalaiset laulamaan. Hänen uskomattoman hyvä muistinsa suomalaisten laulujen sanojen ja sävelten suhteen hämmästytti ja ilahdutti. Niin naiset lauloivat yhdessä iloisin mielin Ja meillä oli niin hauskaa, että naurun helinä kuului usein. Koulutustalon ympäriltä löytyi ihania lenkkeilyteitä, joita joka tauolla saattoi kävellä eri suuntiin. Linnut liversivät, ja aurinko paistoi ihanasti. Oli kuin Jumala olisi suonut erityisen kauniin sään naapurityöntekijöille. Brita Mikhael, Stuttgart Kuvat: Ritva Taschner Marjatta Tuominen-Dorn, Marja-Leena Müller ja Johanna Myllymäki-Neuhof (vasemmalta oikealle). Aurinko paistoi ja tunnelma oli iloinen. 8-9 2010 15

SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA Minä soitan harmonikkaa, ihmiset on kummissaan... Stuttgartin suomalaisen seurakunnan musikaalinen syntymäpäiväjuhla Huhtikuun loppupuolella, hienon ja kesäisen lämpöisen sään vallitessa juhli Stuttgartin suomalainen seurakunta 30-vuotissyntymäpäiväjuhlaansa. Nykyinen kirkkoraati päätti juhlistaa asiaa oikein kunnolla ja juhlajumalanpalveluksen muodoksi valittiin kansanlaulumessu. Julistusta sävelten siivin Monet tutut kansanlaulujen sävelet saivat Anna-Mari Kaskisen sanoittamat uudet, jumalanpalvelusliturgiaan sopivat tekstit. Finnchorkuoro aloitti messun laululla, joka kuuluu kirkkotiellä ja sen sävelten myötä kirkkoon saapui kulkue, jota johti pappimme Miika seuranaan müncheniläinen tanhuryhmä Heijakat. He toivat kristillisen uskon ilon, hartauden ja yhteiselon riemun havainnollisesti esille. Seuraavaksi koko juhlaväki yhdessä lähti laulamaan ja tunnusti sitten musiikin myötä syntinsä ja pyysi anteeksiantoa. Vaikka Finnchor joutui laulamaan ilman kuoronjohtajaa, joka oli sairauden takia estynyt, se lauloi kunniakkaasti ja kauniisti. Heijakoiden ja kuoron lisäksi musiikkipuolta monipuolisti vielä muutama muusikko instrumentteineen (piano, haitari, viulu, huilu ja kitara). Näin ylistys ja kiitos, uskontunnustus ja myös esirukouslaulu soivat täyteläisesti ja hartaasti. Ihmiset nauttivat laulamisesta. Saarnassaan pappi korosti sen etuoikeuden merkitystä, että suomalaiset saavat kohdata ja viettää jumalanpalveluksia omalla äidinkielellään. Jumalanpalvelus tuntui melkein hujahtavan ohi, ja kun loppulauluna kuului tein minä pillin pajupuusta sävelellä: lähdemme täältä päivään uuteen, näytti, että jotkut olisivat halunneet messun vielä jatkuvan. Helmiä vuosien varrelta Iloinen tunnelma kuitenkin jatkui myös juhlavan kahvittelun aikana, jonka eteen monet olivat nähneet vaivaa. Pöytäkoristelun kauneus kilpaili huomiosta pöydän antimien kanssa. Juhlaväelle maistui, ja juttua riitti, kunnes alkoi juhlan osa, jossa seurakunta sai onnitteluja ja lahjoja ja puolestaan taas kiitti monivuotisia ahkeria aktiivijäseniä diplomeilla ja kukilla. Württembergin maakirkkoa edusti OKR Klaus Rieth. Hän kehui juhlan lämminhenkistä tunnelmaa ja oppi saman tien, että suomalaisille nimeltä mainitseminen ja tittelien muistaminen on suhteellisen vierasta. (Pappimme Miika unohti hänen nimensä, mutta toivotti sitäkin sy- Oon kolmekymppinen! 16 8-9 2010

SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA dämellisemmin tervetulleeksi, joten asia ei menoa haitannut päinvastoin!) Seurakunnan ensimmäisestä kirkkoraadistakin oli neljä tarmokasta rouvaa mukana. Heille ojennettiin kukkia, ja näin tuli havainnollisesti esiin Stuttgartin kirkollisen työn jatkuvuus ja punainen lanka; vuodesta toiseen löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään työtä kirkkoraadissa tai tukemaan seurakuntaa muulla tavoin. Kirkkoraateja voisi pujotella kuin helmiä ketjuun; joka vuosi on löytynyt enemmän tai vähemmän vapaaehtoisia. Toiminnan kautta on tullut esille paljon tarmokkuutta, vielä enemmän luovuutta ja äärettömän paljon valmiutta ja osaamista. Ihmiset antavat seurakunnan toiminnalle värikkyyttä. Yhteinen usko tuo heitä yhteen, ja he haluavat jakaa sitä nimenomaan suomen kielellä. Tämä yksin ei kuitenkaan riitä jos ei olisi käsiä, jotka tekevät tilaisuuden kokonaisuudesta kodikkaan, niin seurakuntaelämä olisi pitkäveteistä touhua. Erilaiset papit ovat tuoneet jokainen omalla persoonallaan oman osansa tähän yhteyteen. Ja näin kukkii suomalainen seurakuntatoiminta elävästi Stuttgartin seudulla osana suomalaisen elämän kukkakimppua. DFG toi juhlaan omat onnittelunsa ja myös kielikoulun kanssa on tiivis yhteys. (Mainittakoon tässä, että kielikoulu on seurakunnan kanssa samanikäinen. Onnea heille myös vielä näin Renkaan välityksellä!) Onnitteluosion jälkeen odotti nykyraadin seuraava ohjelmanumero: nostimme maljat seurakunnan kunniaksi ja nautimme lohileivistä ja karjalanpiirakoista. Nauru kaikui iloisesti pitkin ja poikin. Vähän ennen muusikkoryhmän lähtöä haluttiin vielä laulaa muutama kansanlaulu tällä kertaa niiden alkuperäisillä teksteillä. Toimeksi siis! Musiikki alkoi soida, juhlaväki lauloi ja muutamilla sykki myös tanssijalka. Olkoot tulevat vuotemme niin kuin tämä syntymäpäiväjuhla: lämminhenkinen, energinen, erilaisuutta hyväksyvä ja siitä nauttiva, luova ja monipuolinen. Herramme siunaus meitä kantaa. Vaellamme päivään uuteen. Näin toisiamme tukien me yhdessä täällä vaellamme päivään uuteen. Kaikki sanoi: Tästä minä tykkään kamalasti, jospa saisi jenkkaa näin mennä aamuun asti! Maailma on ihana ja surut kaikki poissa, kun jenkan tahti soi meidän kirkossa. Finnchor vauhdissa! 8-9 2010 17

SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA 30 Jahre finnische Gemeinde Stuttgart Wie schön, dass du geboren bist, wir hätten dich sonst sehr vermisst! Wie schön, dass wir beisammen sind wir gratulieren dir, Geburtstagskind! Auf diesem Weg klingt unser Danklied. Auf dem Weg in die Zukunft der 30 Jahre alt gewordenen finnischen Gemeinde Stuttgart. Auf dem Geburtstagsfest im strahlenden Sonnenschein konnten wir uns an unserer Gemeinschaft erfreuen und Gott für seinen reichen Segen danken. Vor 30 Jahren wurde die finnische Gemeinde Stuttgart gegründet, um den hier lebenden Finninnen und Finnen die Möglichkeit zu geben, Gottesdienste in ihrer eigenen Muttersprache zu feiern, finnische Lieder zu singen und sich auch in ihrer Muttersprache zu begegnen. Die finnische Sprachschule wurde übrigens im selben Jahr gegründet und einige waren zum Mitfeiern da. Musikalischer Gottesdienst So bunt wie das finnische Leben im Stuttgarter Raum war auch die Geburtstagsfeier der Gemeinde. Der festliche Gottesdienst war eine sogenannte Volksliedermesse, in dem bekannte, beliebte finnische Volkslieder einen christlichen Text bekamen, der zum gesamten liturgischen Ablauf passte. Der Finnchor übernahm einen großen Teil der musikalischen Gestaltung Damen aus dem ersten Kirchenrat: Leena von der Ropp, Katri Ullmann, Aili Greis, Arja Siegloch und meisterte seinen Part trotz der Tatsache, dass die Chorleiterin wegen Krankheit nicht teilnehmen konnte souverän. Weiterhin begleiteten mehrere Musikerinnen und Musiker die Lieder mit Klavier, Geige, Gitarre, Flöte und - für finnische Volksmusik sehr wichtig: Haitari (Akkordeon). Die Tanzgruppe Heijakat aus München bereicherte den Gottesdienst mit liturgischen, auf die Liedtexte abgestimmten Tänzen. Die Sonne strahlte mit den Gottesdienstteilnehmern um die Wette. Ehrungen und Erinnerungen So war auch der Kirchenkaffee, der Gratulationsteil samt den Festreden und Geschenken und der anschließende Sektempfang eine feierlich-fröhliche Angelegenheit, die deutlich wiedergab, dass die Stuttgarter Gemeinde Potential für viel Lebendigkeit und Kreativität hat. Es wurde mehr als deutlich - durch Ehrungen mit Diplomen und Blumen für langjähriges Engagement - dass es eben immer auch Menschen geben muss, die bereit sind, sich für diese Arbeit aktiv einzusetzen. Es wurde daran erinnert, dass es nicht immer leicht ist, Freiwillige für die Kirchenratsarbeit zu finden, und dass es immer wieder ein Wunder ist, dass jemand sich dazu bereit erklärt. Die Kirchenräte reihen sich aneinander wie Perlen auf einer Kette. Die Damen vom ersten Kirchenrat waren sogar fast vollständig erschienen. Der Festablauf war sehr angenehm, weil der Anteil der Reden und Gratulationen stimmig war - und weil es genügend Zeit zur persönlichen Begegnung und immer wieder auch zum Singen gab. Kurz vor Ende des Festes wurden noch einige Volkslieder mit den Originaltexten gesungen. Das machte einigen so viel Spaß, dass sie spontan das Tanzbein schwangen! Mögen die kommenden Jahre der Gemeinde so werden wie dieses Fest: warmherzig, energisch, zupackend, fröhlich, tolerant, musikalisch und kreativ. Der Segen unseres Herrn trägt uns in die Zukunft. Pia Voss-Höge, Stuttgart Kuvat/Fotos: Smilla Pivlovac 18 8-9 2010

SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA Makkarat maistuivat Düsseldorfin suomalaisen seurakunnan väkeä kokoontui Unterbach-järven rannalle grillijuhliin kesäkuun kolmantena kauniin sään vallitessa. Pojat tauolla Pyhäkoulussa puun alla Helena-papin johdolla Purjeet ylös... Grillimestarit töissä Hilkka Herbst, Düsseldorf (teksti ja kuvat) 8-9 2010 19

SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA Kauneutta on kaikkialla Nuori suomalaisnainen tutustui 1970- luvun lopussa Jyväskylässä kahteen saksalaiseen mieheen. Heillä oli viikko aikaa eikä oikein tarkkaa suunnitelmaa, mitä Suomessa vielä haluaisivat nähdä. Niinpä Riitta houkutteli heidät mukaansa kotikonnuilleen Sallaan sanoen: Ei sinne pitkä matka ole. Miehet Raija ja Uwe Saathoff kauniissa puutarhassaan. i n nostuivat asiasta ja Riitta sai ilmaisen kotimatkan. Hän myös tiesi, että voi Sallassa ystävänsä Raijan luo tuoda aina vieraita; ovi ei ole lukossa, olipa Raija kotona tai ei. Eipä Uwe Saathoff arvannut, mitä Sallasta löytäisi! Vieraiden lähtiessä Raija totesi: Tulkaa vaan uudelleen, koska haluatte. Kuukautta myöhemmin Uwe soitti Raijan ovikelloa jälleen. Ja kaksi vuotta myöhemmin Raija muutti Saksaan pysyvästi. Tiedän eläväni paratiisissa, Raija sanoo keskellä ihanan puutarhansa kukkaloistoa. Mutta paratiisi ei ole tullut lahjaksi. Se on vaatinut lukemattomien tuntien kyykkimistä kiviä siirrellen, rikkaruohoja kitkien ja taimia istuttaen. Raijalla on kyky aateloida se, mihin hän koskee. Olipa kysymys ruusuista tai elämän kuvaamisesta savesta muotoillen. Raija katsoo puhuessaan suoraan kohti silmät kiitollisuutta ja elämäniloa säteillen. Hän kulkee halki elämän avoimin sydämin, näkee valon ja varjot. Ja hänen taiteensa kuvaa elämän kaikkia vivahteita. Nuoren pojan otsa on sileä ja avoin katse mukaansa tempaavan hyväntuulinen. Kuolema puolestaan saa heti kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin. Alasti puutarhatuolissa istuva riippurintainen, lihava Elsamummo huokuu tyytyväistä, viisasta, seestynyttä otetta elämään. Ja viehkeän Illuusian poskea varovasti sivelevän Pessin rakkautta huokuva katse antaa hänen rujoille kasvoilleen salaperäistä kauneutta. Kuvanveiston Raija aloitti 1990-luvun puolivälissä. Olin aina halunnut tehdä jotain käsilläni. Menin kansalaisopiston kurssille oppiakseni tarvittavan tekniikan. Mutta ei kurssi-ilta minulle riittänyt. Otin työn aina mukaan kotiin viimeistelläkseni sen. Ja nyt puutarha on täynnä Raijan töitä: apina koivun juurella rapsuttaa korvaansa samassa asennossa vielä illallakin ja kiviaidasta kurkistaa kasvoja joka mielentilan varalta. Puutarhan perällä on Raijan ateljee, pieni talo, jonka valkoiseksi maalatulla hyllyllä hyväntuulinen Elsamummo odottaa, minkä elämänviisauden Raijan katse seuraavaksi siirtää saveen. Ritva Prinz (teksti ja kuvat) Lisätietoja: www.ailand.co.uk > garden sculptures Raijan työt ovat vuoroon humoristisia, vuoroon vakavia. 20 8-9 2010