16.5. PERJANTAISARJA 14 Musiikkitalo klo 19.00 Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Vilde Frang, viulu Juhani Nuorvala: Septimalia, kantaesitys (Ylen tilaus) Erich Korngold: Viulukonsertto D-duuri op.35 I Moderato nobile II Romanssi (Andante) III Finaali (Allegro assai vivace) 20 min 24 min VÄLIAIKA 20 min Pjotr Tšaikovski: Sinfonia nro 4 f-molli op.36 44 min I Andante sostenuto Moderato con anima Moderato assai, quasi andante Allegro vivo II Andantino in modo di canzona III Scherzo (Pizzicato ostinato) (Allegro) IV Finaali (Allegro con fuoco) Väliaika noin klo 20.00. Konsertti päättyy noin klo 21.20. Suora lähetys Yle Radio 1:ssä ja internetissä (yle.fi/rso). MYÖHÄISILLAN KAMARIMUSIIKKI alkaa noin 10 minuutin tauon jälkeen Konserttisalissa. Yleisöä pyydetään siirtymään permannolle kuuntelemaan esitystä. Myöhäisillan kamarimusiikissa on numeroimattomat paikat. Jukka Harju, käyrätorvi Reeta Maalismaa, viulu Jouko Laivuori, piano Veli Kujala: Lairë, kantaesitys 20 min 1
JUHANI NUORVALA (1961 ): SEPTIMALIA Nimi Septimalia viittaa septimaalisiin eli seitsensuhteisiin intervalleihin. Mm. barbershop-kvartettilaulussa ja joissakin kansanmusiikeissa tavallinen luonnonseptimi (osasävelsarjan 7. sävel) on sensuellisti soiva konsonanssi, joka ei ole perinteisesti kuulunut länsimaisen taidemusiikin säveljärjestelmään. Siihen perustuvilla harmonioilla ja sävelsuhteillla on Septimaliassa tärkeä asema. Ylipäätään orkesterin viritys on tässä sävellyksessä poikkeuksellinen ja monimutkainen. Tavoitteena ovat toisaalta puhdasvireisten (so. osasävelsarjan mukaisten) harmonioiden ihana sointi ja toisaalta seitsensuhteisten ja muiden puhtaiden intervallien mahdollistamat jännittävät, mikrotonaaliset sävelkulut. Teoksen pääsävellaji on kyllä e-molli, mutta sellainen, jonka säveliä ei löydy pianosta. Septimalian taitteiden esitysmerkintöjä ovat Andante maestoso Con moto Intenso e serio Allegro estatico: teos sisältää vauhdikasta ja kiihkeää menoa, mutta siinä on myös vakava, sinfoninen juonne. Vaikka soitintekniset ratkaisut ovat kokeellisia, kenties ekstreemejäkin, musiikkini on tonaalista ja temaattista. Paikoin se tosin saa niin sanoakseni psykedeelisiä sävyjä. Juhani Nuorvala ERICH WOLFGANG KORNGOLD (1897 1957): VIULUKONSERTTO Täytän ensi toukokuussa 50 vuotta. Se on jo paljon ihmelapselle. Minun on tehtävä päätös nyt, ellen tahdo jäädä loppuiäkseni Hollywood-säveltäjäksi, perusteli aikansa johtaviin elokuvamusiikin säveltäjiin kuulunut Erich Wolfgang Korngold lokakuussa 1946 elokuvayhtiö Warner Brothersille päätöstään luopua elokuvamusiikista ja keskittyä konserttiteoksiin. Puhumalla itsestään ihmelapsena Korngold ei liioitellut. Hän oli alkanut soittaa pianoa viisivuotiaana ja säveltää seuraavana vuonna. 11-vuotiaana hän kirjoitti baletin Der Schneemann, joka sai hänen sävellyksenopettajansa Alexander von Zemlinskyn orkestroimana sensaatiomaisen menestyksen Wienin hovioopperassa lokakuussa 1910. Kun jotkut epäilivät, että hänen isänsä, Wienin ehkä vaikutusvaltaisin kriitikko Julius Korngold olisi korjaillut pojan sävellyksiä, tämä totesi, että jos hän olisi osannut säveltää niin kuin hänen poikansa, hän ei olisi toiminut kriitikkona. Korngoldia pidettiin 1910-luvulla Itävallan hienoimpana uutena säveltäjänä, ja hän nousi mestaruutensa huipulle oopperalla Die tote Stadt (1920). 2
Ratkaiseva käänne hänen urallaan tapahtui 1934, jolloin hän lähti ohjaaja Max Reinhardtin kutsusta Hollywoodiin ja jäi sille tielleen. Taustalla olivat sekä Korngoldia kohdannut taiteellinen kriisi että Euroopassa jatkuvasti voimistunut juutalaisvastaisuus. Korngold sävelsi kaikkiaan 18 elokuvamusiikkia ja sai Oscarin kahdesti musiikistaan elokuviin Anthony Adverse (Seikkailija) (1936) ja Robin Hoodin seikkailut (1938). Kun Korngold 1946 päätti luopua elokuvasäveltäjän urasta, hän oli hiljattain saanut valmiiksi viulukonserttonsa (1945). Jascha Heifetzin soittama kantaesitys St. Louisissa helmikuussa 1947 sai riemuitsevan vastaanoton, mutta vähitellen alkoi nousta esiin myös epäileviä ääniä. Heifetzin esitettyä teoksen New Yorkissa muuan kriitikko totesi: More corn than gold. Eli säveltäjän nimestä muokattu sanaleikki, jonka mukaan teos oli enemmän korni (tai kirjaimellisesti maissia ) kuin kultaa. Viulukonsertto on silti säilyttänyt paikkansa ohjelmistoissa, ei vähiten upean melodiikkansa ja viuluteknisen taituruutensa ansiosta. Luopuminen elokuvamusiikista ei merkinnyt suurempaa tyylillistä muutosta Korngoldin uralla, sillä lähes kaikkea hänen musiikkiaan hallitsee myöhäisromanttisen rikas ja vuolas sävelkieli. Teoslajien raja ei sikälikään ollut hänelle merkittävä, että hän hyödynsi viulukonsertossa useita elokuvamusiikkiensa teemoja. Esimerkiksi ensiosa alkaa lähes rakkauskohtauksen tapaan teemalla, jonka hän lainasi elokuvastaan Another dawn (1937). Toinen, eloisampi teema on puolestaan elokuvasta Juarez (1939). Osan lopulla on orkesterirepliikkien katkoma kadenssi, ja osa päättyy huikeaan viulistiseen säihkeeseen. Teoksen keskiosaan (Romanssi) Korngold lainasi pääaiheen elokuvasta Anthony Adverse. Osa alkaa haaveellisen mietiskelevästi, mutta sen aikana viulu saa myös laulaa ja hehkua sydämensä kyllyydestä. Viulistisesti taiturillisen finaalin sähäkässä avausaiheessa on kansanmusiikin raikkautta; toisen teeman Korngold lainasi elokuvasta The Prince and the Pauper (1937). PJOTR TŠAIKOVSKI (1840 1893): SINFONIA NRO 4 Tšaikovski ei numeroitujen sinfonioiden ulkopuolelle jäänyttä Manfredsinfoniaa lukuun ottamatta varustanut sinfonioitaan varsinaisilla partituuriin liitetyillä sanallisilla ohjelmilla. Silti tiedetään, että ohjelmalliset virikkeet määrittelivät usein hänen säveltäjäntyötään ja erityisesti kolmea viimeistä sinfoniaa. Ohjelmallisuus vaikutti ennen muuta teosten musiikilliseen dramaturgiaan ja loi niihin eräänlaisen abstraktin kerronnallisuuden tuntua. Kolmessa viimeisessä sinfoniassa ilmaisu on tullut olennaisesti painokkaammaksi ja emotionaalinen lataus väkevämmäksi, ja ne erottuvatkin omaksi ryhmäkseen hänen kuuden sinfoniansa sarjassa. 3
Neljännen sinfonian (1878) uudenlainen, aiempaa voimakkaampi ja tunnustuksellisempi ilmaisu on usein kytketty Tšaikovskin lyhyeksi jääneeseen avioliittoon vuonna 1877. Säveltäjän homoseksuaalisuuden vuoksi liitto oli traaginen erehdys, ja sen aiheuttaman tunnekuohun on arveltu kulkeutuneen sinfoniaan. Yhteys on kuitenkin kyseenalainen, sillä sinfoniasta oli kolme osaa jo valmiiksi luonnosteltuna, kun Tšaikovski tutustui tulevaan vaimoonsa, ja neljännekin osan luonnos valmistui ennen avioliiton solmimista. Tšaikovski on toki saattanut muokata teosta orkestroinnin aikana mutta tuskin niin paljoa, että sen olemus olisi täysin muuttunut. Kun sinfonia oli kantaesitetty Moskovassa helmikuussa 1878, Tšaikovskin säveltäjätoveri Sergei Tanejev moitti teosta mm. liiasta ohjelmallisuudesta. Tšaikovskin vastauksessa kuvastui hänen ohjelmallisiin virikkeisiin tukeutuva asenteensa: Mitä tulee huomioosi, että sinfonia on ohjelmallinen, olen täysin samaa mieltä. En vain ymmärrä, miksi pidät sitä vikana. [...] En nimittäin haluaisi säveltää sellaista sinfonista teosta, joka ei ilmaisisi mitään ja koostuisi vain sointujen, rytmien ja modulaatioiden tyhjästä soimisesta. Tietenkin sinfoniani on ohjelmallinen, mutta ohjelma on sellainen, ettei sitä voi pukea sanoiksi. Ja kuitenkin Tšaikovski oli vain pari viikkoa aiemmin kuvaillut sinfonian taustalla ollutta ohjelmaa tukijalleen Nadezda von Meckille. Kenties hän koki ohjelman niin omakohtaiseksi, ettei halunnut sitä julkisuuteen. Tai voi myös olla, että hän ajatteli ohjelmaa enemmän jonkinlaisena rouva von meckille tarkoitettuna vertauskuvallisena oheissisältönä kuin varsinaisen musiikillisen kuvauksen kohteena. Sinfonian tunnesisällön kehitykseen Tšaikovskin ohjelmalliset kommentit kuitenkin istuvat luontevasti. Ensiosa on muita osia selvästi laajempi ja muodostaa sinfonian painopisteen. Johdantoa hallitsee julistava fanfaariaihe, joka esiintyy teoksessa muutoinkin tärkeässä roolissa. Se kuvastaa Tšaikovskin mukaan kohtaloa, tuota turmiollista voimaa, joka ehkäisee pyrkimyksen onneen, päämäärän saavuttamiseen, voimaa joka Damokleen miekan tavoin aina uhkaa pään yllä. Nopean jakson jousiteema puolestaan ilmentää säveltäjän mukaan antautumista epätoivolle ja klarinetin aloittama keveämpi teema tuudittautumista unelmiin. Hitaan osan alakuloisuutta ja lempeyttä yhdistävä musiikki sai Tšaikovskin slaavilaisen melankolian puhkeamaan: On surullista ja kuitenkin niin suloista viipyä mietiskellen menneisyydessä. Kolmantena on pizzicatojen hallitsema scherzo, jota Tanejev moitti liian balettimaiseksi mutta joka on lajissaan mitä valloittavin ja omaperäisin luomus. Finaali on Tšaikovskia riehakkaimmillaan, mutta siinä on myös hillitympi ulottuvuus, jota ilmentää vanhasta kansansävelmästä muokattu puupuhallinaihe. Kohtaloa symboloivan fanfaariaiheen paluu tuntuu katkaisevan finaalin elämänlangan, mutta musiikki nousee uudelleen hurmioituneeseen voimaan ja tekee teoksesta aidon voitonsinfonian. Iloitse toisten ilosta, niin voit vielä elää, kuvaili Tšaikovski. Kimmo Korhonen 4
VELI KUJALA (1976 ): LAIRË Tähänastiset sävellykseni voi oikeastaan jakaa kahteen ryhmään: teoksiin, jotka ovat saaneet odottaa nimeämistään valmistumiseensa saakka (esim. Azul ja MiXi) ja teoksiin, joiden nimi on ollut ensin ja joilla usein on orgaaninen yhteys sävellykseen (esim. Lefthandances ja CybOrgan). Uusi käyrätorvitrioni kuuluu oikeastaan jälkimmäiseen ryhmään ainakin siinä mielessä, että teoksen nimen idea ja sitä myöten koko teosidentiteetti valmistui ensimmäisenä. Varsinaista sanaa ja kieltä, jolla se kirjoitetaan jouduin hakemaan jonkin aikaa ja päädyinkin sanaan Lairë sen viehättävän sointiasun vuoksi. Sanan merkitys on sivuseikka, mutta uteliaille voin sanoa vinkiksi, että kahdesta mahdollisesta merkityksestä kesä ei tällä kertaa ole kysymyksessä. Lairën taustalla on yksi voimakkaimmista kokemistani taide-elämyksistä, ja se ammentaa siitä selväpiirteisen muotonsa. En halua johdatella kuulijaa mihinkään tiettyyn suuntaan, koska huomattavasti sävellyshetken assosiaatioitani kiinnostavampia ovat Sinun, hyvä kuulijani, omat tuntemuksesi ja assosiaatiosi. Jos olet kuulijana analyyttinen, voit huoleti keskittyä kokonaismuotoon, harmonioihin jne. Mikäli Sinua ei ole kirottu tällä ominaisuudella, toivon että musiikkini siivittää mielikuvituksesi lentoon ja johdattaa ajatuksiin, joista minulla ei voi olla aavistustakaan. Lairë on Reeta Maalismaan ja Jukka Harjun tilaus ja sävelletty Teoston sävellystilaustoimikunnan ja Madetojasäätiön tuella. 5
SANTTU-MATIAS ROUVALI Santtu-Matias Rouvalin kapellimestariura on edennyt lyhyessä ajassa suurin harppauksin. Vuonna 2007 Leif Segerstamin, Jorma Panulan ja Hannu Linnun johdolla alkaneiden kapellimestariopintojen ohella Rouvali on jo ehtinyt johtaa merkittäviä sinfoniaorkestereita niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Ennen orkesterinjohdonopintojaan hän opiskeli lyömäsoittimia Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa. Rouvali aloitti syksyllä 2013 Tampere Filharmonian taiteellisena johtajana ja Kööpenhaminan filharmonisen orkesterin päävierailijana. Hän on myös Tapiola Sinfoniettan taiteellinen partneri. RSO:n kanssa hän jatkaa tiivistä yhteistyötä tulevina vuosina. Kuluvalla kaudella Santtu-Matias Rouvali johtaa mm. Dresdenin filharmonikkoja, Berliinin saksalaista sinfoniaorkesteria, Skotlannin kansallisorkesteria ja Tukholman filharmonikkoja. Rouvali on levyttänyt Hakolan ja Hosokawan teoksia Oulun kaupunginorkesterin ja kitaristi Timo Korhosen kanssa. Seuraavaksi häneltä ilmestyy levytys Adamsin ja Ligetin viulukonsertoista Orchid Classics -levymerkillä. VILDE FRANG Norjalainen Vilde Frang (s. 1986) on tullut tunnetuksi erinomaisesta musiikillisesta ilmaisustaan sekä virtuoositeetistään. Hän esiintyi vain 12-vuoti- aana Oslon filharmonikkojen solistina huippukapellimestari Mariss Jansonsin johdolla. Sittemmin Frang on soittanut niin Lontoon kuin Wieninkin filharmonikkojen kanssa. Vuonna 2012 hänelle myönnettiin Credit Suisse Young Artist -palkinto. Vilde Frang on opiskellut Baratt Due musiikki-instituutissa Oslossa, Hampurin musiikkikorkeakoulussa Kolja Blacherin johdolla sekä Kronberg Akatemiassa Ana Chumachenkon ohjauksessa. Kamarimusiikkia Frang soittaa mm. Gidon Kremerin, Yuri Bashmetin, Martha Argerichin, Truls Mørkin ja Anne-Sophie Mutterin kanssa. Hän on esiintynyt mm. Lontoon Promsfestivaalilla, Schleswig-Holsteinin musiikkijuhlilla sekä Verbierin ja Luzernin festivaaleilla. Lähitulevaisuudessa Frang vierailee mm. Mahler-kamariorkesterin ja Philharmonia-orkesterin solistina sekä tekee kiertueen Baselin kamariorkesterin kanssa. Lisäksi hän pitää resitaalikonsertteja mm. Lontoon Wigmore Hall ssa ja Zürichin Tonhallessa. Vilde Frang on levyttänyt mm. Sibeliuksen ja Prokofjevin viulukonsertot sekä Bartókin, Griegin ja Richard Straussin viulusonaatteja EMI Classics -levymerkille. Levytykset ovat saaneet arvostettuja tunnustuksia, kuten Edison Klassiek-, Classic BRIT-, ja Diapason d Or -palkinnot. Vilde Frangin instrumentti on vuoden 1709 Stradivarius Engleman, jonka hänelle on lainannut Nippon Music Foundation. 6
RADION SINFONIAORKESTERI Radion sinfoniaorkesteri (RSO) on Yleisradion orkesteri, jonka tehtävänä on tuottaa ja edistää suomalaista musiikkikulttuuria. Orkesterin uusi ylikapellimestari on Hannu Lintu. Radio-orkesteri perustettiin vuonna 1927 kymmenen muusikon voimin. Sinfoniaorkesterin mittoihin se kasvoi 1960-luvulla. RSO:n ylikapellimestareita ovat olleet Toivo Haapanen, Nils-Eric Fougstedt, Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam, Jukka-Pekka Saraste ja Sakari Oramo. Saraste ja Oramo ovat RSO:n kunniakapellimestareita. RSO:n ohjelmistossa on tärkeällä sijalla uusin suomalainen musiikki ja orkesteri kantaesittää vuosittain useita Yleisradion tilausteoksia. RSO:n tehtäviin kuuluu myös koko suomalaisen orkesterimusiikin taltioiminen kantanauhoille Yleisradion arkistoon. Kaudella 2013 2014 orkesteri kantaesittää kuusi kotimaista Yleisradion tilaamaa teosta. RSO on levyttänyt mm. Eötvösin, Nielsenin, Hakolan, Lindbergin, Saariahon, Sallisen, Kaipaisen ja Kokkosen teoksia sekä Launiksen Aslak Hetta -oopperan ensilevytyksen. Orkesterin levytykset ovat saaneet merkittäviä tunnustuksia, kuten BBC Music Magazineja Académie Charles Cros -palkinnot. Lindbergin ja Sibeliuksen viulukonsertot sisältävä levy Lisa Batiashvilin kanssa (Sony BMG) sai MIDEM Classical Awards -palkinnon 2008. Samana vuonna New York Times valitsi toisen Lindberglevytyksen vuoden levyksi. RSO tekee säännöllisesti konserttikiertueita ympäri maailmaa. Kaudella 2013 2014 orkesteri tekee Hannu Linnun kanssa Keski-Euroopan kiertueen. RSO:n kotikanava on Yle Radio 1, joka lähettää orkesterin kaikki konsertit yleensä suorina lähetyksinä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Osoitteessa yle.fi/rso voi konsertteja kuunnella sekä katsella korkealaatuisen livekuvan kautta. Syksyllä 2013 Yle Teema lähetti kaikki Hannu Linnun johtamat konsertit suorina lähetyksinä. RSO Musiikkitalossa -lähetykset jatkuvat keväällä vaihtuvien kapellimestarien seurassa. 7