Kuntasektorin energiansäästösopimuksen vuosiraportti 2002 1
Jorma Ruokojoki Suomen Kuntaliitto Ilari Aho Seppo Silvonen Motiva Oy Copyright Motiva Oy, 2003 2
Alkusanat Kauppa- ja teollisuusministeriö ja teollisuutta, energian tuotanto- ja jakelualaa sekä kuntia edustavat järjestöt allekirjoittivat energiansäästösopimukset marraskuussa 1997. Myöhemmin vastaavat sopimukset tehtiin kiinteistö- ja rakennusalalle, kuorma- ja pakettiautokuljetus- ja linja-autoalalle. Sopimuskäytäntöä laajennettiin vuonna 2002 asuinrakennuksiin. Vuonna 2001 päättynyt öljylämmityskiinteistöjen energiansäästöohjelma on uusittu (HÖYLÄ II) ja kattavuutta laajennettu. Kuorma- ja pakettiautokuljetuksia koskeneen, vuoden 2002 lopussa päättyneen energiansäästösopimuksen jatkoksi tehtiin alaa koskeva sopimus energiansäästöohjelmasta. Samalla ohjelman vetovastuu valtiovallan puolella siirtyi luontevasti liikenne- ja viestintäministeriölle. Kunta-alan vuonna 2002 päättyneen sopimuksen jatkamisesta vuoteen 2005 ja muuttamisesta energia- ja ilmastosopimukseksi allekirjoitettiin sopimus syyskuussa 2002. Energia- ja ilmastoasiat ovat niin valtakunnan hallituksen kuin monen muunkin toimijan agendalla vahvasti esillä. Kansallisen ilmastostrategian uusiminen ja EU:n laajuisen päästökaupan valmistelu ovat hyvässä vauhdissa. Joulukuussa viime vuonna valmistuneet energiansäästöohjelman ja uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman päivitykset luovat pohjan ilmastostrategian päivitykselle ja käytännön toimille sekä energiansäästösopimustoiminnalle. Energiansäästösopimusten tuloksellisuuden ja vaikutusten arvioimiseksi kattava ja laadukas seuranta ja raportointi ovat välttämättömiä. Tähän energiansäästösopimuksen vuosiraporttiin on nyt koottu jo neljännen kerran yhteenveto energian käytön kehittymisestä sopimusalalla, kuntien ja kuntayhtymien energiansäästösopimusten toteuttamisesta ja toimien energiansäästövaikutuksista sekä sopimukseen liittyvistä hankkeista. Tietoja ja tuloksia esitetään sekä vuodelta 2002 että kumulatiivisesti vuodesta 1998 lähtien. Uuden energia- ja ilmastosopimuksen raportointi tullaan toteuttamaan samalla periaatteella. Energiansäästösopimustoiminnassa ollaan nyt kääntymässä pääosin vuoden 2005 loppuun saakka ulottuvien sopimusten toteuttamisen loppuvaiheeseen. Alkaa olla aika käynnistää toiminnan tuloksellisuuden kokonaisarviointi ja mahdollisten jatkotoimien pohdinta. Sopimuskauden loppujaksolla sopimusten piirissä tehtyä pitkäjänteistä työtä voidaan hyödyntää toteuttamalla energia- ja ilmastopoliittisia tavoitteita vahvasti tukevia investointeja energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energialähteisiin. Helsingissä syyskuussa 2003 Taisto Turunen Ylijohtaja Kauppa- ja teollisuusministeriö 3
4
Sisällysluettelo Motiva vastaa raportin tietosisällöistä ensisijaisesti lukujen 1.3.3, 3 ja 4.3 osalta. Muiden lukujen tietosisällöistä vastaa ensisijaisesti Suomen Kuntaliitto. Alkusanat 3 Tiivistelmä 7 1 Johdanto 8 1.1 Sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät 8 1.2 Sopimusmenettely ja raportointi 12 1.3 Sopimuksen keskeiset tavoitteet 13 1.3.1 Rakennusten lämmön ja sähkön ominaiskulutukset 13 1.3.2 Kulutusseurannan kattavuus 14 1.3.3 Katselmusten kattavuus 16 2 Kuntien energiankäyttö 20 2.1 Rakennusten energiankäyttö 20 2.1.1 Kaikki kunnat ja kuntayhtymät 20 2.1.2 Energiansäästösopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät 23 2.2 Katu- ja ulkovalaistuksen energiankulutus 29 2.3 Ajoneuvojen ja työkoneiden energiankulutus 30 2.4 Vesihuollon energiankulutus 32 3 Energiakatselmukset 33 3.1 Yleistä energiakatselmuksista 33 3.2 Katselmuksissa raportoitu säästöpotentiaali ja energiansäästötoimenpiteet 33 4 Muut toimenpiteet 41 4.1 Muut sopimuksen mukaiset toimenpiteet 41 4.2 Muu kestävän kehityksen mukainen toiminta 42 4.3 Muuta huomioitavaa ESCO-toiminta 42 Liitteet Liite 1 Säästösopimuksen vuosiraportoinnissa v. 2002 olevat kunnat ja kuntayhtymät (numerointi) 44 5
6
Tiivistelmä Tämä vuosiraportti liittyy kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM) sekä kuntien ja kuntayhtymien väliseen sopimukseen energiatehokkuuden edistämiseksi kuntasektorilla. KTM:n ja Suomen Kuntaliiton välinen sopimus energiansäästön edistämisestä allekirjoitettiin 10.11.1997. Sopimuksen keskeisenä tavoitteena on sellaisten toimintamallien kehittäminen ja käyttöönotto, että energiatehokkuutta edistävästä toiminnasta tulee vakiintunut osa kunnan toimintaa. Vuoden 2002 loppuun mennessä 61 kuntaa ja 12 kuntayhtymää oli tehnyt energiansäästösopimuksen. Sopimuksen piirissä oli lähes 88 milj. rakennuskuutiometriä, joka vastaa noin 50 % koko kuntasektorin rakennuskannasta. Tästä määrästä oli julkisia rakennuksia 65 milj. m 3, mikä on noin 56 % kuntien ja kuntayhtymien julkisista rakennuksista. Asuinrakennuksia oli sopimuksen piirissä 21 milj. m 3, mikä on noin 40 % kuntien ja kuntayhtymien suoraan tai välillisesti omistamista asunnoista. Vuosiraportointi toteutettiin vuonna 2003 kolmatta kertaa. Raportointi koskee sopimuksen vuosina 1997 2002 tehneitä kuntia ja kuntayhtymiä. Tietoja kysyttiin vuodelta 2002. Energiansäästösopimuksen tehneissä kunnissa ja kuntayhtymissä käytettiin vuonna 2002 rakennusten lämmitykseen yhteensä noin 3,0 TWh (2,8 TWh v. 2001) energiaa. Kulutusseurannan kattavuus (lämpö) oli sopimuksen tehneiden kuntien julkisten rakennusten kannassa keskimäärin 86 % ( 83 %) ja asuinrakennuksissa 67 % (70 %). Sopimuksessa mukana olevat kunnat ja kuntayhtymät ovat vuosina 1992 2002 katselmoineet yhteensä 24,7 milj. rakennuskuutiometriä, mikä vastaa noin 20 % koko kuntasektorin julkisista rakennuksista. Kaikkiaan kuntasektorin julkisesta rakennuskannasta on katselmoitu jonkin verran alle 40 %, energiansäästösopimusten piirissä olevista lämmitetyistä julkisista rakennuksista 42 %. Vuoden 2002 loppuun mennessä näiden kuntien ja kuntayhtymien rakennuksissa tehdyissä energiakatselmuksissa on todettu säästöpotentiaalia keskimäärin 13 % lämmön kulutuksessa, 8 % sähkön kulutuksessa ja 6 % veden käytössä. Kaikkiaan säästösopimuksen piirissä olevat kunnat ja kuntayhtymät ovat raportoineet toteuttaneensa vuoden 2002 loppuun mennessä lähes 1 900 yksittäistä energiatehokkuuteen vaikuttanutta toimenpidettä, joiden arvioitu säästövaikutus on lämmön osalta 43,8 GWh/a ja sähkön osalta 7,5 GWh/a. Jo toteutettujen toimenpiteiden lisäksi kunnat ja kuntayhtymät raportoivat lähes 1 500 toimenpidettä, joista toteutuspäätös on jo tehty, sekä noin 1 350 toimenpidettä, joiden toteutusta harkitaan. Näiden yhteensä noin 4 700 toimenpiteen säästöpotentiaali on lämmön osalta noin 92 GWh/a ja sähkön osalta noin 20 GWh/a. Uusien toteutettujen toimenpiteiden määrä oli vuonna 2002 kuten edellisenäkin vuonna edelleen vähäinen. Sen sijaan päätettyjen ja harkittavien toimenpiteiden määrä kasvoi edelleen selvästi edelliseen vuoteen verrattuna. Raportissa todetaan energiakatselmusten ja kulutusseurannan lisäksi myös muita toimenpiteitä, joiden avulla kunnan energiatehokkuutta pyritään edistämään. Tällaisia ovat mm. tiedot energiataseen laadinnasta, energiansäästöön liittyvästä koulutuksesta, hankintojen energiatehokkuudesta ja liittymisistä kuntien ilmastonsuojelukampanjaan sekä kestävän kehityksen paikallisagendatyöhön. 7
1 Johdanto Energiansäästösopimusten vuosiraportoinnin tavoitteena on kerätä ja analysoida tietoa energiatehokkuuden kehittymisestä energiansäästösopimuksen tehneissä yrityksissä ja yhteisöissä kuten kunnissa ja kuntayhtymissä. Motiva osallistuu säästösopimusten raportointityöhön yhteistyössä sopimusosapuolten ja keskusjärjestöjen, kuten Suomen Kuntaliiton, kanssa. Motivaan on kehitetty säästösopimusten seurantajärjestelmä. Vuosiraportointi palvelee julkishallintoa, erityisesti kauppa- ja teollisuusministeriötä, energiansäästösopimustoiminnan vaikuttavuuden arvioinnissa ja jatkotoimenpiteiden suunnittelussa. Toisaalta tavoitteena on myös tuottaa kunnille ja kuntayhtymille uudentyyppistä palautetietoa toimialan energiatehokkuudesta ja säästötoimenpiteiden vaikutuksista. Tavoitteena on tuottaa muun muassa vertaisanalyysityyppistä (ns. benchmarking) tietoa, jonka avulla kunnat voivat verrata omaa energiatehokkuuttaan muiden kuntien vastaaviin tietoihin kunnan eri toimialueilla, kuten rakennusten energian käytössä, katuvalaistuksessa jne. Tässä raportissa esitetyt tiedot pohjautuvat pääosin energiansäästösopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien raportoimiin tietoihin vuodelta 2002. 1.1 Sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Vuonna 2002 sopimuksen teki 14 kuntaa, vuonna 2001 18, vuonna 2000 18, vuonna 1999 12 ja vuonna 1998 12 ( mukaan lukien Helsinki 1997). Vuonna 2003 on syyskuun loppuun mennessä sopimuksen tehnyt 10 kuntaa tai kuntayhtymää. Viime vuosina vauhti ei siis ole hidastunut, mutta sopimuksia ovat nyt tehneet pienet kunnat ja tästä syystä kokonaiskattavuus ei ole suuresti noussut. Vuoden 2002 loppuun mennessä 61 kuntaa ja 12 kuntayhtymää oli tehnyt energiansäästösopimuksen kauppa- ja teollisuusministeriön kanssa. Sopimuksen piirissä oli lähes 88 milj. rakennuskuutiometriä, joka vastaa noin 50 % koko kuntasektorin rakennuskannasta. Tästä määrästä oli julkisia rakennuksia 65 milj. m 3, mikä on noin 56 % kuntien ja kuntayhtymien julkisista rakennuksista. Asuinrakennuksia oli sopimuksen piirissä 21 milj. m 3, mikä on noin 40 % kuntien ja kuntayhtymien suoraan tai välillisesti omistamista asunnoista. Vuoden 2002 lopussa 2,4 miljoonaa suomalaista asui energiansäästösopimuksen tehneessä kunnassa, mikä on noin 46 % Suomen asukasluvusta. Energiansäästösopimustaan eivät vuoden 2002 lopussa uudistaneet Inari, Lavia, Multia ja Suodenniemi. Muut kunnat ja kuntayhtymät sen sijaan jatkoivat sopimusta vuoden 2005 loppuun. Kuvassa 1 on esitetty sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien koko rakennuskanta kunkin vuoden lopussa. Sopimusten teko on ollut yllättävän tasaista (rakennuskannalla mitattuna) kuluneiden 5 vuoden aikana. 8
Kuvassa 2 esitetään kunnat asukasluvun mukaan jaoteltuna. Kuvasta 3 ilmenevät myös energiansäästösopimuksen tehneet kunnat. Sopimusten teko on painottunut suuriin kaupunkeihin ja useimmat suurista kaupungeista ovatkin tehneet energiansäästösopimuksen. 100 Julkiset rakennukset Asuinrakennukset 75 milj. m 3 50 25 0 1998 1999 2000 2001 2002 Vuosi Kuva 1. Energiansäästösopimuksen tehneiden kuntien koko rakennuskanta vuosittain. 120 100 112 Kunnat ESS-kunnat 88 80 Kuntia (kpl) 60 67 40 41 35 38 36 20 0 17 14 7 7 8 8 5 5 3 1 6 6 5 0-2 2-4 4-6 6-8 8-10 10-15 15-30 30-50 50-100 100- Asukasluku (tuhatta asukasta) Kuva 2. Energiansäästösopimuksen tehneet kunnat asukasluvun mukaan jaoteltuna (2002). 9
Vuoden 2002 loppuun mennessä energiansäästösopimuksen olivat tehneet seuraavat kunnat ja kuntayhtymät, kuntien energia- ja ilmastosopimukseen liittyneet kunnat merkitty tähdellä: 1997 Helsinki 1998 Turku Iisalmi Leppävirta Tampere Kitee Jyväskylä Pomarkku Honkajoki Oulun seudun ammatillinen koulutuskuntayhtymä 1999 Keuruu Rovaniemi Urjala Kajaani Espoo Varkaus Savonlinna Saarijärvi Lieksa Helsingin yliopistollinen keskussairaala nyk. sis. HUS Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä 2000 Toijala Salo Mänttä Vaasa Riihimäki Pori Kuusamo Vantaa Kemi Lohja Rauma Lammi Parainen Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymä Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Kalajokilaakson koulutuskuntayhtymä Länsi-Lapin koulutuskuntayhtymä Seinäjoen ammattioppilaitos 2001 Kuopio Uusikaupunki Eura Lahti Kaarina Viitasaari Padasjoki Suolahti Hollola Jämsänkoski Jokioinen Kotka Päijät-Hämeen koulutuskuntayhtymä Seinäjoen ammatillisen korkeakouluopetuksen ky Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS Pirkanmaan sairaanhoitopiirin ky Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksen ky 2002 Äänekoski Naantali Rautalampi Pietarsaari * Piikkiö Pieksämäki Miehikkälä Kauhava Hankasalmi Savitaipale Mäntsälä Kirkkonummi * Laukaa * Pälkäne * Sopimuksesta eronneet kunnat: Inari, Lavia, Multia ja Suodenniemi. 10
Kuva 3. Energiansäästösopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät vuoden 2002 lopussa. 11
1.2 Sopimusmenettely ja raportointi Sopimus ja energiankäytön tilanneselvitys Kuntien ja kauppa- ja teollisuusministeriön väliseen energiansäästösopimukseen sisältyy energiankäytön tilanneselvitys, jossa kunta selvittää energiankäyttönsä nykytilan. Kuntaliitto on avustanut ja tukenut sopimusten teossa mm. laatimalla sopimusluonnoksen kuhunkin kuntaan. Kunnanhallitus käsittelee ja hyväksyy sopimuksen, joka lähetetään KTM:lle Suomen Kuntaliiton kautta. Sopimuksen keskeiset tavoitteet kuvataan kohdassa 1.3. Energiankäytön tehostamissuunnitelmat Sopimuksessa todetaan, että kunta laatii vuoden kuluessa allekirjoituksesta energiankäytön tehostamissuunnitelman (tai energiansäästösuunnitelman). Vuoden 2002 loppuun mennessä oli laadittu 27 energiankäytön tehostamissuunnitelmaa. Vuonna 2003 ei ollut syyskuun loppuun mennessä valmistunut yhtään suunnitelmaa. Tehostamissuunnitelmia on laadittu selvästi ennalta suunniteltua hitaammin. Sopimusten mukaisesti olisi raportointikauden loppuun mennessä pitänyt olla valmiina noin 70 tehostamissuunnitelmaa. Helsinki, Iisalmi ja Jyväskylä tekivät ko. suunnitelman 1999, Varkaus, Saarijärvi, Urjala, Tampere ja Keuruu vuonna 2000, Turku, Espoo, Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä, Oulun seudun ammattikorkeakoulun kuntayhtymä ja Vantaa vuonna 2001 ja Kuusamo, Lohja, Rovaniemi, Savonlinna, Kalajokilaakson koulutuskuntayhtymä, Päijät-Hämeen koulutuskuntayhtymä, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Seinäjoen ammattikorkeakoulun kuntayhtymä, Rauma, Piikkiö, Padasjoki, Lammi, Savitaipale ja Kitee vuonna 2002. Vuosittainen raportointi Kunta raportoi vuosittain energiankäytöstä sekä toteutetuista tehostamistoimenpiteistä Kuntaliitolle. Tässä raportissa jatkossa esitettävät tulokset perustuvat keskeisiltä osin näihin kuntien vuodelta 2002 raportoimiin tietoihin. 61 kunnasta ja 12 kuntayhtymästä 16:sta ei saatu vuosiraporttitietoja (lomakkeita A ja C). Rakennuskannasta niiden osuus oli vain muutaman prosentin, sillä ne ovat pieniä kuntia. Suurin raportoimatta jättänyt kunta on Kirkkonummi. Raportoitujen tietojen sisältö ja laajuus vaihtelevat kunnittain, mikä näkyy mm. vertaisanalyysi-kuvissa (ns. benchmarking) puuttuvina tietoina. 12
1.3 Sopimuksen keskeiset tavoitteet Sopimuksen keskeisenä tavoitteena on sellaisten toimintamallien vahvistaminen ja käyttöönotto, että energiatehokkuutta edistävästä toiminnasta tulee vakiintunut osa kunnan toimintaa mahdollisimman monessa kunnassa. Määrällisiä tavoitteita sopimuksessa asetetaan mm. lämmön ja sähkön käytön tehostamiselle (esimerkiksi rakennusten lämmön ja sähkön ominaiskulutuksille) sekä energiakatselmusten tekemiselle. Niin ikään asetetaan määrällinen tavoite kuukausittaisen kulutusseurannan kattavuudelle. 1.3.1 Rakennusten lämmön ja sähkön ominaiskulutukset Lämmön ominaiskulutukset Kuntaliiton ja kauppa- ja teollisuusministeriön välisessä sopimuksessa (1997) asetettiin tavoitteeksi vähentää kuntasektorin koko rakennuskannan lämmön ominaiskulutusta (kwh/m 3 ) vuoteen 2005 mennessä 10 % ja vuoteen 2010 mennessä 15 % verrattuna vuoteen 1990. KTM:n ja kuntien välisessä esimerkkisopimuksessa on asetettu seuraavat tavoitteet: Lämmön ominaiskulutuksen muutos Kunnan oma rakennuskanta 2000 2005 2010 - vertailuvuosi 1990-13 % -15 % -18 % - vertailuvuosi 1996-6 % -8 % -11 % Kuntien käyttämä vertailuvuosi vaihtelee eri kunnissa johtuen sopimuksen solmimisajankohdasta. Tavoitteena on ollut, että ominaiskulutuksen alenemisen vauhti on ollut yleensä sama, ellei erityisiä syitä ole ollut siitä poiketa. Sähkön ominaiskulutukset KTM:n ja Kuntaliiton sopimukseen (1997) sekä KTM:n ja kuntien väliseen esimerkkisopimukseen on kirjattu tavoitteeksi sähkön ominaiskulutuksen (kwh/m 3 ) kasvun pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun ennen vuotta 2005. Vuoden 2000 jälkeen sopimuksen tehneet kunnat ovat usein asettaneet tavoitevuodeksi 2007. 13
1.3.2 Kulutusseurannan kattavuus Tavoite KTM:n ja kuntien välisessä esimerkkisopimuksessa tavoitteeksi on asetettu, että 90 % kiinteistöistä ja 70 % muusta kulutuksesta olisi kuukausittaisen kulutusseurannan piirissä vuoden 2010 loppuun mennessä. 1 Kun sopimuksia on tehty vuonna 2002, on tavoitteen asetuksessa ollut lähtökohtana saman suuruinen kulutuksen kattavuuden lisäys kuin aiemminkin. Tavoitteet on pyritty asettamaan kaikille kunnille saman tasoisina. Tilanne Vuoden 2002 lopussa oli tilanne säästösopimuksen tehneissä kunnissa ja kuntayhtymissä kulutusseurannan osalta seuraava: Rakennukset Julkisten rakennusten lämmön kulutusseurannan kattavuus oli keskimäärin 86 % (83 % vuoden 2001 lopussa) vuoden 2002 lopussa, kuva 4. Asuinrakennusten lämmön kulutusseurannan kattavuus oli keskimäärin 67 % ( 69 %) vuoden 2002 lopussa, kuva 5. Julkisten rakennusten sähkön kulutusseurannan kattavuus oli vuoden 2002 lopussa sopimuksen tehneissä kunnissa ja kuntayhtymissä keskimäärin 83 % (77 %). Asuinrakennusten osalta vastaava luku oli 66 % (66 %). Muut kuin rakennukset Muun toiminnan kulutusseurannan kattavuustietoja saatiin 20 kunnasta tai kuntayhtymästä. Saarijärvellä kattavuuden arvioitiin olevan 95 %, Kauhavalla 90 %, Helsingissä 80 %, Naantalissa ja Kiteellä 50 % ja muissa alle 50 %. 1 KTM:n ja Suomen Kuntaliiton välisessä yhteistoimintasopimuksessa on tavoitteeksi asetettu, että 80 % kuntien julkisista kiinteistöistä saadaan kulutustilastoinnin piiriin vuoteen 2010 mennessä. 14
100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 1 4 7 10 13 16 19 22 25 28 31 34 37 40 43 46 49 52 55 58 61 64 67 70 Kulutusseurannan kattavuus % Keskiarvot Lämmitys 86 % Sähkö 83 % Vesi 83 % Lämmitys Sähkö Vesi Kunnat ja kuntayhtymät Kuva 4. Kulutusseurannan kattavuus energiansäästösopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien julkisissa rakennuksissa. * 100 90 Kulutusseurannan kattavuus, % 80 70 60 50 40 30 Keskiarvot Lämmitys 67 % Sähkö 66 % Vesi 66 % 20 10 Lämmitys Sähkö Vesi 0 1 4 7 10 13 16 19 22 25 28 31 34 37 40 43 46 49 52 55 58 61 64 67 70 Kunnat ja kuntayhtymät Kuva 5. Kulutusseurannan kattavuus energiansäästösopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien asuinrakennuksissa. * * Kuntien ja kuntayhtymien numerointi ilmenee liitteestä. 15
1.3.3 Katselmusten kattavuus Katselmusten kattavuus tavoite KTM:n ja kuntien välisessä esimerkkisopimuksessa on tavoitteeksi asetettu, että 80 % kuntien julkisista kiinteistöistä saadaan katselmoiduksi vuoteen 2005 mennessä. Välitavoitteena oli saada 50 % kiinteistöistä katselmoiduksi vuoden 2002 loppuun mennessä. 2 Yksittäisen kunnan asettamat tavoitteet voivat vaihdella johtuen kunnan omista lähtökohdista. Alle puolella sopimuksen solmineista kunnista ja kuntayhtymistä on samat tavoitteet kuin mallisopimuksessa. Erityisesti vuoden 2000 lopulla ja sen jälkeen solmituissa sopimuksissa katselmustavoitteet ovat kuitenkin vuodelle 2002 ja 2005 alemmat, mikä on ymmärrettävää. Kaikissa sopimuksissa, joissa tavoitteet on asetettu on kuitenkin tavoitteena saada vähintään 50 % rakennuskannasta katselmoiduksi vuoden 2005 loppuun mennessä. Kolmen sopimuksen osalta tavoite on jopa 100 % ja tavoitteeseen on sisällytetty myös seurantakatselmuksia ennen sopimuksen solmimista tehtyjen katselmusten päivittämiseksi. Tilanne Koko kuntasektorin julkisista rakennuksista (115 milj. m 3 ) on katselmoitu 36 % (41,3 milj. m 3 ). Tästä sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien osuus on 24,7 milj. m 3, joka on noin 42 % sopimuksen solmineiden kuntien ja kuntayhtymien lämmitetystä julkisesta rakennuskannasta (58,4 milj. m 3 ) ja noin 21 % koko kuntasektorin julkisesta rakennuskannasta. Katselmoiduiksi on luokiteltu sellaiset kohteet, joista raportti on saapunut Motivaan elokuun alkuun 2003 mennessä. Erityisesti vuodelta 2002 on runsaasti hankkeita, jotka kirjautuvat katselmoiduiksi vasta, kun raportointi Motivaan on tapahtunut. Näitä vielä raportoimattomia vuoden 2002 loppuun mennessä käynnistyneitä katselmuksia on edellistä vuotta vastaavasti energiansäästösopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien julkisesta rakennuskannasta noin 4,6 milj. m 3. Tämä vastaa 4 % koko kuntasektorin julkisesta rakennuskannasta ja noin 8 % vuoden 2002 loppuun mennessä säästösopimuksen piirissä olevasta lämmitetystä julkisesta rakennuskannasta. Jo raportoituja tai käynnistyneitä, työn alla olevia katselmuskohteita oli siis vuoden 2002 lopussa julkisella sektorilla yhteensä noin 52,1 milj. m 3, joista yli puolet, noin 27,3 milj. m 3, energiansäästösopimuksen solmineessa kunnassa tai kuntayhtymässä. Säästösopimuksilla on ollut merkittävä vaikutus kuntasektorin energiakatselmustoiminnan volyymeihin. Valtaosa käynnistyneistä kuntasektorin katselmushankkeista on vuoden 1998 jälkeen ollut sopimukseen liittyneiden kuntien tai kuntayhtymien käynnistämiä. Tosin kuten kuvasta 6 voidaan nähdä, ovat nykyiset sopimuskunnat olleet aktiivisia katselmoijia jo ennen säästösopimuksen solmimistakin (keltaiset pylväät). 2 KTM:n ja Suomen Kuntaliiton välisessä yhteistoimintasopimuksessa on tavoitteeksi asetettu, että 80 % kuntien julkisista kiinteistöistä saadaan katselmoitua vuoteen 2010 mennessä. Välitavoitteena on saada 50 % kiinteistöistä katselmoiduksi vuoden 2002 loppuun mennessä. 16
Tilavuus (1000 m3) 14 000 Energiankulutus (GWh) 700 12 000 10 000 ESS ja KEIS kuntien hakemat katselmukset (1000 m3) Kaikki haetut kastelmushankkeet (1000 m3) Kaikki raportoidut kastelmushankkeet (1000 m3) Kaikki raportoidut kastelmushankkeet, energiankulutus (GWh) 600 500 8 000 400 6 000 300 4 000 200 2 000 100 0 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 Vuosi 0 Kuva 6. Kuntasektorin julkisen rakennuskannan katselmustoiminnan volyymin kehitys 1992 2002 Raportoitujen katselmusten kattavuus kunkin sopimuskunnan tai -kuntayhtymän osalta ilmenee kuvasta 7. Prosenttiluku kuvaa yksittäisen sopimuksen sisällä katselmusten kattavuutta eikä näin ollen anna kuvaa katselmoidusta rakennusvolyymistä. Toteutettujen katselmusten määrä rakennuskannalla mitattaessa voi olla suuri, vaikka katselmusprosentti olisikin melko alhainen, koska kuntien rakennuskanta vaihtelee suuresti. Tämä käy ilmi kuvasta 8. Edelliseen vuoteen verrattuna on keskimääräinen tilavuudella painotettu katselmusten kattavuus (42 %) noussut sopimuskunnissa jälleen selvästi, 7 %-yksikköä. KTM:n ja kuntien välisessä esimerkkisopimuksessa esitettyä välitavoitetta (50 % vuoden 2002 lopussa) ei kuitenkaan saavutettu, mutta toisaalta sopimuksista vain noin kolmasosalla oli katselmusten kattavuuden välitavoitteena vähintään 50 % ja lopuilla 20 40 %. Kuntakohtaisten sopimustietojen perusteella tilavuudella painotettu keskimääräinen kattavuuden välitavoite vuoden 2002 lopussa onkin noin 43 %, joka siis lähes saavutettiin (kuva 7). Ellei kuntien ilmasto- ja energiasopimuksen kattavuus rakennuskannasta laskettuna selvästi nouse ja samalla katselmustoiminta nykyisestä tasosta entisestään olennaisesti vilkastu, tuntuu kuntaliiton ja KTM:n välisen sopimuksen tavoite koko kuntasektorin julkisen rakennuskannan katselmusten kattavuudelle, 80 % vuoden 2010 loppuun mennessä, mahdottomalta saavuttaa. Jo 80 % tavoitteen saavuttaminen nykyistenkin sopimuskuntien ja kuntayhtymien joukossa edellyttää niiden jatkavan muutamana viime vuonna käynnistettyjen katselmusten tahtia nykyisen sopimuskauden päätyttyäkin (keskimäärin yli 3 milj. m 3 /a vuoteen 2009 asti). 17
100,0 Kiinteistökannasta katselmoitu % 90,0 80,0 70,0 60,0 50,0 40,0 30,0 20,0 10,0 0,0 KTM/Kuntaliitto sopimuksen tavoite v. 2005 loppuun mennessä KTM/Kuntaliitto sopimuksen tavoite v. 2002 loppuun mennessä Kuntien sopimusten mukainen tilavuuksilla painotettu tavoite v. 2002 n. 43% Keskimääräinen tilavuuksilla painotettu toteutunut katselmointiprosentti sopimuskunnissa 42 % vuonna 2002 1 4 7 10 13 16 19 22 25 28 31 34 37 40 43 46 49 52 55 58 61 64 67 70 Kunnat ja kuntayhtymät Kuva 7. Katselmustoiminnan kattavuus energiansäästösopimuksen solmineissa kunnissa ja kuntayhtymissä. Kuvassa 8 on esitetty erikseen kunnat, joiden katselmoidun rakennuskannan osuus on suurempi kuin 1,5 % kaikissa säästösopimuskunnissa katselmoidusta rakennuskannasta yhteensä (24,7 milj. m 3 ). Loput 31 kuntaa on yhdistetty ja ne edustavat yhteensä noin 19 % koko katselmoidusta rakennuskannasta. Edelliseen vuoteen verrattuna kuvan lukuihin sisältyy nyt 10 uuden kunnan katselmustiedot, mutta edelleen on 27 vuoden 2002 loppuun mennessä joko energiansäästösopimukseen tai ilmasto- ja energiasopimukseen sopimukseen liittynyttä kuntaa tai kuntayhtymää, jotka eivät ole vielä tehneet katselmuksia. Nämä kunnat ja kuntayhtymät edustavat yli kolmasosaa sopimuksiin liittyneiden kuntien määrästä ja jonkin verran yli 10 % sopimuksiin liittyneestä julkisesta rakennuskannasta. Tuloksia energiakatselmuksissa havaituista säästöpotentiaaleista ja energiansäästötoimenpiteistä esitetään luvussa 3. 18
Muut 31 kuntaa yhteensä 19 % 1 30 % 31 2 % 40 2 % 48 2 % 10 2 % 55 2 % 30 2 % 20 2 % 19 2 % 43 2 % 13 5 % 5 12 % 32 7 % 2 9 % Kuva 8. Katselmoidun julkisen rakennuskannan jakaantuminen sopimuksen solmineissa kunnissa ja kuntayhtymissä. Prosenttiluku kuvaa kunkin kunnan ja kuntayhtymän katselmoitujen julkisten rakennusten suhdetta sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien yhteenlaskettuun katselmoitujen julkisten rakennusten määrään (24,7 milj. m 3 ). 19
2 Kuntien energiankäyttö 2.1 Rakennusten energiankäyttö 2.1.1 Kaikki kunnat ja kuntayhtymät Rakennuskanta Muut 27 % Koulut 40 % Kuntien ja kuntayhtymien julkisten rakennusten kanta on noin 115 milj. m 3 Suomen Kuntaliiton vuoden 2000 selvityksen mukaan. Tämän lisäksi kunnat ja kuntayhtymät omistavat suorassa omistuksessa asuinrakennuksia n. 20 milj. m 3 ja yhtiömuotoisesti noin 30 milj. m 3. Kuntien rakennusinvestoinneista on viime vuosina 70 80 % suuntautunut peruskorjauksiin. Uutta ei juuri ole rakennettu. Toisaalta monissa väestökatokunnissa on rakennuksia ja tiloja jäänyt melkoisesti tyhjilleen. Näistä syistä tässä käytetään edelleen rakennuskannan määrän arvioinnissa lähtökohtana vuoden 2000 selvitystä, joka antaa tähän tarkoitukseen riittävän tarkan pohjan. Julkisista rakennuksista suurin rakennusryhmä on koulut vastaten noin 40 % rakennuskannasta. Muut rakennukset ryhmä on suuri, noin 27 % muodostuen mm. teollisuus- ja voimalaitosrakennuksista (12 milj. m 3 ), monitoimihalleista (3 milj. m 3 ) ja paloasemista (1,4 milj. m 3 ). Kuvassa 9 esitetään kuntien ja kuntayhtymien julkisen rakennuskannan jakaantuminen. Hoitorakennukset 19 % Kokoontumisrakennukset 7 % Toimistorakennukset 7 % Kuva 9. Kuntien ja kuntayhtymien julkinen rakennuskanta (yhteensä noin 115 milj. m 3 ). 20
Rakennuskannan energiankulutus 2002 Kuntaliittoon saatiin vuoden 2002 osalta tiedot 7 295 julkisesta rakennuksesta (7 087 kpl v. 2001) ja 3 200 asuinrakennuksesta (3 240 kpl v. 2001), yhteensä 85,4 miljoonasta kuutiometristä. Sopimuskuntien kulutustilastossa on tiedot 68,2 miljoonasta kuutiometristä. Kuntaliiton kulutustietojen (muutkin kuin sopimuskunnat) perusteella lämmön ominaiskulutus on laskenut 1,4 prosenttia vuodesta 2001 vuoteen 2002. Energiankulutus oli kunnissa ja kuntayhtymissä keskimäärin (kuutioilla painotettuna) seuraava. 3 (Suluissa esitetyt vertailuluvut kuvaavat vuoden 2001 tilannetta.) Lämpö (normalisoituna Jyväskylään) - julkiset rakennukset 47,6 kwh/m 3 (48,3) - asuinrakennukset 62,1 kwh/m 3 (63,6) Sähkö - julkiset rakennukset 18,4 kwh/m 3 (18,3) - asuinrakennukset 11,1 kwh/m 3 (11,7 ) (tarkoittaa ns. kiinteistösähköä) Vesi - julkiset rakennukset 149 litraa/m 3 (160) - asuinrakennukset 420 litraa/m 3 (430) Julkisten rakennusten lämmön ja sähkön ominaiskulutuksen kehittyminen sekä edellämainittujen ominaiskulutusten kehitys yhteensä esitetään kuvassa 10. 3 Lähde: Kuntien omien rakennusten lämmön, sähkön ja veden kulutus 2002. Suomen Kuntaliiton raportti. 21
Lämmön ominaiskulutus 60 58 56 Ominaiskulutus kwh/m 3 54 52 50 48 46 47,2 45,4 46,2 45,3 47,0 46,4 48,3 48,3 47,6 44 42 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 Sähkön ominaiskulutus 24 22 Ominaiskulutus kwh/m 3 20 18 16 16,3 16,4 16,5 18,3 18,4 14 14,3 14,8 14,8 15,3 12 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 Lämmön ja sähkön ominaiskulutus 84 79 Ominaiskulutus kwh/m 3 74 69 64 59 61,5 60,1 61,1 60,7 63,3 62,9 64,8 66,6 66,0 54 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 Kuva 10. Julkisten rakennusten lämmön ja sähkön ominaiskulutuksen kehittyminen. 4 4 Lähde: Kuntien omien rakennusten lämmön, sähkön ja veden kulutus 2002. Suomen Kuntaliiton raportti. 22
2.1.2 Energiansäästösopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Energiansäästösopimuksen tehneissä kunnissa ja kuntayhtymissä käytettiin vuonna 2002 rakennusten kaukolämmitykseen yhteensä 2 755 GWh (2 633 GWh v. 2001) lämpöenergiaa. Sähkölämmitykseen käytettiin 30 GWh (35 GWh) ja kiinteistösähköön 1094 GWh (1 042 GWh). Kevyttä polttoöljyä käytettiin 18 900 m 3 (15 800 m 3.) 0 % 2 % 4 % 6 % 23 % Asuinrakennukset Hoitoalan rakennukset Toimisto- ja hallintorakennukset Kokoontumisrakennukset 32 % Opetusrakennukset Varastorakennukset 16 % Liikenteen rakennukset Väestönsuojat Muut rakennukset 5 % 12 % Kuva 11. Energiansäästösopimuskuntien ja -kuntayhtymien kulutusseurannassa oleva rakennuskannan jakautuma vuonna 2002. Vuonna 1998 sopimuksen tehneiden kuntien kulutukset Luvussa 1.1 on mainittu, mitkä 10 kuntaa ja 1 kuntayhtymä tekivät sopimuksen vuonna 1998. Tähän ryhmään luetaan myös Helsingin energiansäästösopimus, joka tehtiin marraskuussa 1997. Yhteensä ko. ryhmässä on rakennustilavuutta 36,5 milj. m³. Seuraavan sivun kuvassa on esitetty tämän ryhmän lämmön ja sähkön ominaiskulutuksen kehitys sekä edellä mainittujen ominaiskulutusten kehitys yhteensä. Julkisten rakennusten keskimääräinen lämmön ominaiskulutus laski vuodesta 2001 vuoteen 2002 lähes 1 %. Helsingin rakennuskanta on koko ryhmän rakennuskannasta 57 %. Helsingin julkisten rakennusten lämmön ominaiskulutus laski runsaan prosentin. Merkittävää on, että julkisten rakennusten sähkön ominaiskulutus pysyi lähes entisellään. Helsingissä sähkön ominaiskulutus pysyi samana, Tampereella laski lähes 10 % ja Turussa nousi runsaat 2 %. Lämmön ominaiskulutus oli vuonna 2002 hieman alempi kuin sopimuksen tekovuonna 1998. Sen sijaan sähkön ominaiskulutus oli lähes 10 % korkeampi kuin 1998. 23
Vuonna 1999 sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Luvussa 1.1 on esitetty mitkä 10 kuntaa ja 2 kuntayhtymää tekivät energiansäästösopimuksen vuonna 1999. Ko. ryhmässä on rakennustilavuutta 9,0 milj. m³, josta uuden laajentuneen HUS:n osuus on 2,4 milj. m³. HYKSin rakennustilavuus lähes kaksinkertaistui vuodesta 2000 vuoteen 2001 HUS-kuntayhtymän syntyessä. Julkisten rakennusten lämmön normalisoitu ominaiskulutus nousi vuodesta 2000 vuoteen 2001 ennen kaikkea HUS:n rakennuskannan kasvusta johtuen. Vuodesta 2001 vuoteen 2002 lämmön ominaiskulutus laski lähes 3 % ja sähkön ominaiskulutus pysyi lähes samana. Vuonna 2000 sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Luvussa 1.1 on esitetty, mitkä 13 kuntaa ja 5 kuntayhtymää tekivät energiansäästösopimuksen vuonna 2000. Ko. ryhmässä on rakennustilavuutta 9,5 milj. m³, josta julkisia rakennuksia 8,8 milj. m³. Vantaa, Pori ja Vaasa muodostavat ko. ryhmästä puolet. Julkisten rakennusten lämmön keskimääräinen ominaiskulutus laski edelleen tässä ryhmässä runsaan prosentin vuodesta 2001 vuoteen 2002. Vantaan ominaiskulutus nousi 2 % ja Porin 4 %. Sähkön ominaiskulutus nousi tässä ryhmässä lähes 8 %. Nousu johtuu suurelta osin Vantaan sähkön kulutuksen kasvusta, joka oli 25 %. Vantaalla nousua perustellaan seuraavasti: Ilmanvaihtoa on jouduttu tehostamaan home- ja kosteusongelmien ehkäisyn lisäksi helteisen kesän takia. Tämä on näkynyt erityisesti sähkön kulutuksessa. Sähkön kulutus on lisääntynyt hellejaksojen yöhuuhteluiden takia. Myös Raumalla sähkön ominaiskulutus nousi lähes 14 %. Sen sijaan Porissa oli laskua 4 %. Vuonna 2001 sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Luvussa 1.1 on esitetty, mitkä 13 kuntaa ja 5 kuntayhtymää tekivät energiansäästösopimuksen vuonna 2002. KO. ryhmässä on 14,8 milj. m 3, josta julkisia rakennuksia on 13,1 milj. m 3. Kuopio, Lahti ja HUS muodostavat koko rakennuskanasta 60 %. Merkittävää on, HUS:sta (2,5 milj. m 3 ) ja Päijät-Hämeen koulutuskuntakuntayhtymästä ( 0,7 milj. m 3 ) ei saatu vuoden 2002 kulutustilastoa. Tässä ryhmässä julkisten rakennusten lämmön ominaiskulutus pysyi lähes samana vuodesta 2001 vuoteen 2002. Sen sijaan sähkön ominaiskulutus nousi yli 9 %. Kotkassa sähkön ominaiskulutus jostain syystä nousi 26 %. Yhteenveto sopimukseen liittyneiden ominaiskulutusten kehityksestä Energiansäästösopimusten teko näyttää sopimusta seuraavana vuonna alentavan varsin usein ainakin lämmön ominaiskulutusta. Kaikissa vuosiryhmissä lämmön ominaiskulutus oli myös laskenut vuodesta 2001 vuoteen 2002. Muita johtopäätöksiä kulutusseurannasta on vaikea tehdä. Toisaalta energiakatselmusten perusteella tehtyjen toimien laskennalliset säästöt ovat kyseisissä kunnissa merkittäviä. Sopimuksen teon vaikutukset näkyvät kuitenkin todennäköisesti vasta useamman vuoden kuluttua, kun energiakatselmuksissa todetut toimenpiteet on kattavammin toteutettu. Kulutukset olisivat todennäköisesti ilman toimenpiteitä olleet merkittävästi suurempia. 24
Lämmön ominaiskulutus 60 58 56 Ominaiskulutus kwh/m 3 54 52 50 48 46 44 42 45,3 44,4 44,4 44,3 44,4 44,1 43,6 43,4 42,0 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 Sähkön ominaiskulutus 24 22 Ominaiskulutus kwh/m3 20 18 16 14,9 16,1 15,4 15,6 17,2 18,1 18,1 19,1 18,9 14 12 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 Lämmön ja sähkön ominaiskulutus 84 79 Ominaiskulutus kwh/m 3 74 69 64 61,5 61,7 63,3 63,5 63,0 59 59,3 58,1 58,8 59,9 54 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 Kuva 12. Vuonna 1998 (+ Helsinki) sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien normalisoidut keskimääräiset ominaiskulutukset (julkiset rakennukset). 25
Lämmön ominaiskulutus 60 58 58,0 58,4 56 56,8 Ominaiskulutus kwh/m 3 54 52 50 48 48,4 54,4 52,6 54,2 52,7 46 44 44,2 42 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 Sähkön ominaiskulutus 24 22 22,2 22,5 Ominaiskulutus kwh/m 3 20 18 16 17,8 15,9 16,9 17,8 18,1 19,5 15,0 14 12 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 Lämmön ja sähkön ominaiskulutus 84 79 80,7 79,3 75,8 Ominaiskulutus kwh/m 3 74 69 64 64,3 71,3 70,4 72,3 72,3 59 59,2 54 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 Kuva 13. Vuonna 1999 sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien normalisoidut keskimääräiset ominaiskulutukset (julkiset rakennukset). 26
Lämmön ominaiskulutus 60 58 56 Ominaiskulutus kwh/m 3 54 52 50 48 46 49,8 49,9 48,7 48,2 48,4 47,5 47,1 46,2 46,4 44 42 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 24 Sähkön ominaiskulutus 22 Ominaiskulutus kwh/m 3 20 18 16 15,7 14,9 15,4 15,3 16,5 14 13,3 13,4 14,5 13,0 12 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 Lämmön ja sähkön ominaiskulutus 84 79 Ominaiskulutus kwh/m 3 74 69 64 59 61,8 60,8 61,6 63,6 64,3 65,4 61,4 62,4 62,9 54 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 Kuva 14. Vuonna 2000 sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien normalisoidut keskimääräiset ominaiskulutukset (julkiset rakennukset). 27
Lämmön ominaiskulutus 60 58 56 Ominaiskulutus kwh/m 3 54 52 50 48 48,2 49,0 48,8 46 44 42 1994 45,0 43,9 44,2 43,1 43,2 42,6 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 Sähkön ominaiskulutus 24 22 Ominaiskulutus kwh/m 3 20 18 16 15,8 16,0 17,5 14 13,7 13,8 13,8 13,7 12 12,0 1994 12,4 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 Lämmön ja sähkön ominaiskulutus 84 79 Ominaiskulutus kwh/m 3 74 69 64 64,0 65,0 66,3 59 54 1994 56,9 57,6 58,1 56,9 56,4 55,5 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 Kuva 15. Vuonna 2001 sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien normalisoidut keskimääräiset ominaiskulutukset (julkiset rakennukset). 28
2.2 Katu- ja ulkovalaistuksen energiankulutus Katu- ja ulkovalaistuksen energiankulutustietoja vuodelta 2002 raportoi 30 (29 v. 2001) säästösopimuksen solminutta kuntaa. Katu- ja ulkovalaistuksen energiankulutusta voidaan suhteuttaa joko valaistuihin katukilometreihin tai valaisinpisteiden lukumäärään. Energiankulutus valaistua katukilometriä kohden oli keskimäärin 17,2 MWh/katukilometri (16,2). Valaisinpistettä kohden kulutus oli keskimäärin 0,59 MWh/piste (0,57) (kuvat 16 ja 17). Tunnuslukuja tarkasteltaessa on huomattava, että kunnat poikkeavat toisistaan mm. pinta-alan, asemakaavan, keskusta/taajamarakenteen ja katuverkoston osalta. MWh/km 30 25 20 Keskiarvo 17,2 MWh/km 15 10 5 0 1 3 5 7 9 11 13 15 17 19 21 23 25 27 29 31 33 35 37 39 41 43 45 47 49 51 53 55 57 59 61 63 65 67 69 71 Kunnat ja kuntayhtymät Kuva 16. Energiankulutus katukilometriä kohden (MWh/km) energiansäästö- sopimuksen solmineissa kunnissa ja kuntayhtymissä vuonna 2002. * * Kuntien ja kuntayhtymien numerointi ilmenee liitteessä. 29
MWh/valaisinpiste 1 1 1 1 1 Keskiarvo 0,59 MWh/valaisinpiste 1 0 0 0 0 0 1 3 5 7 9 11 13 15 17 19 21 23 25 27 29 31 33 35 37 39 41 43 45 47 49 51 53 55 57 59 61 63 65 67 69 71 Kunnat ja kuntayhtymät Kuva 17. Energiankulutus valaisinpistettä kohden (MWh/valaisinpiste) energiansäästösopimuksen solmineissa kunnissa ja kuntayhtymissä vuonna 2002. * 2.3 Ajoneuvojen ja työkoneiden energiankulutus Kunnan/kuntayhtymän henkilöautojen polttoaineen ominaiskulutus oli 10,2 l/100 km (9,6 v. 2001) ja kuorma-autojen ominaiskulutus 32 l/100 km (30,0) (kuvat 18 ja 19) 18 (23) säästösopimuksen tehneen kunnan vuoden 2002 raportointitietojen perusteella. * Kuntien ja kuntayhtymien numerointi ilmenee liitteessä. 30
l/100 km 18 16 14 12 10 Keskiarvo 10,21 l/100 km 8 6 4 2 0 1 3 5 7 9 11 13 15 17 19 21 23 25 27 29 31 33 35 37 39 41 43 45 47 49 51 53 55 57 59 61 63 65 67 69 71 Kunnat ja kuntayhtymät Kuva 18. Henkilöautojen polttoaineen kulutus (l/100 km ) energiansäästösopimuksen solmineissa kunnissa ja kuntayhtymissä. * l/100 km 50 45 40 35 30 Keskiarvo 32,98 l/100 km 25 20 15 10 5 0 1 3 5 7 9 11 13 15 17 19 21 23 25 27 29 31 33 35 37 39 41 43 45 47 49 51 53 55 57 59 61 63 65 67 69 71 Kunnat ja kuntayhtymät Kuva 19. Kuorma-autojen polttoaineen kulutus (l/100 km) energiansäästösopimuksen solmineissa kunnissa ja kuntayhtymissä. * * Kuntien ja kuntayhtymien numerointi ilmenee liitteessä. 31
2.4 Vesihuollon energiankulutus Vesihuollon (vedenottamot, puhdistamot, pumppaamot, jne.) energiankulutus oli vuodessa keskimäärin noin 108 kwh asukasta kohti laskettuna (109 v. 2001) (kuva 21) 29 kunnan (20) raportointitietojen perusteella. kwh/asukas 250 225 200 175 150 125 100 Keskiarvo 108,1 kwh/asukas 75 50 25 0 1 3 5 7 9 11 13 15 17 19 21 23 25 27 29 31 33 35 37 39 41 43 45 47 49 51 53 55 57 59 61 63 65 67 69 71 Kunnat ja kuntayhtymät Kuva 20. Vesihuollon energiankulutus (kwh/asukas) energiansäästösopimuksen solmineissa kunnissa ja kuntayhtymissä. * * Kuntien ja kuntayhtymien numerointi ilmenee liitteessä. 32
3 Energiakatselmukset 3.1 Yleistä energiakatselmuksista Luvun kolme tulokset ja tehdyt johtopäätökset perustuvat kiinteistökohtaisiin palautetietoihin, joissa tiedusteltiin energiakatselmuksissa todettujen toimenpiteiden toteuttamista. Kysely kohdistui säästösopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien katselmoituihin ja Motivaan raportoituihin kohteisiin. Vuoden 2002 vuosiraportointiin liittyen pyydettiin palautetietoa säästösopimuksen solmineista kunnista ja kuntayhtymistä niistä katselmuskohteista, jotka oli raportoitu ja toimitettu TE-keskuksista Motivaan vuoden 2003 helmikuun loppuun mennessä. Nämä 1 145 kohdetta vastaavat noin 22 milj. m 3. Kyselyssä olleista kohdekohtaisista lomakkeista palautui takaisin noin 90 % (1 057 kohdetta, 21,5 milj. m 3 ). Lomakkeita palautettiin kuitenkin erittäin paljon vajavaisesti täytettynä. Useissa lomakkeissa oli vain joko energiatiedot tai vain toimenpiteiden toteutumatiedot täytettynä. Sekä energiankulutuksen seurantatiedot että toimenpiteiden toteutumista koskevat tiedot oli ilmoitettu vain noin puolessa palautuneista lomakkeista (550 kohdetta, 11,9 milj. m 3 ). Katselmuksissa esitettyjen säästötoimenpiteiden toteutumatietoja oli raportoitu 590 kohteesta ja energiatiedot 837 kohteesta. Vesitietojen raportointi oli puutteellisinta. Ainoastaan noin 45 % palautuneista kohdelomakkeista sisälsi sekä energia- että vesitiedot. Vuoden 2002 aikana oli energiansäästösopimuksen solmineissa kunnissa ja kuntayhtymissä käynnistetty uusia katselmushankkeita rakennuskannassa, jonka yhteinen tilavuus on lähes 4,5 milj. m 3, mikä tarkoittaa, että katselmustoiminnan volyymi ei enää kasvanut kuten aiempina vuosina, mutta pysyi kuitenkin edellisen vuoden tasolla. 3.2 Katselmuksissa raportoitu säästöpotentiaali ja energiansäästötoimenpiteet Katselmuskohteet ja raportoidut tehostamistoimenpiteet Tässä käsitelty palautetieto koskee kaikkia vuoden 2002 raportoinnissa mukana olleita katselmuskohteita, joissa oli täydennettynä toteumatiedot katselmuksissa ehdotetuista säästötoimenpiteistä. Lisäksi mukana on aiempina vuosina toteutuneeksi raportoidut toimenpiteet sekä päätetyt, harkittavat ja ei toteutettavat toimenpiteet sellaisista kohteista, joilta ei vuoden 2002 palautetietoa saatu, mutta jotka ovat aiempina vuosina raportoineet vastaavat tiedot (n. 30 % muista kuin toteutetuista toimenpiteistä). Yhteensä tässä tarkastelussa on 808 kohdetta (n. 17,2 milj. m 3 ), joista jonkin verran yli 30 % on peruskouluja ja lukioita sekä lähes 10 % muita oppilaitoksia. Päiväkoteja tarkastelussa mukana olevista kohteista on hieman alle 20 % ja muita sosiaalitoimen rakennuksia, vanhainkoteja, terveyskeskuksia, sairaaloita jne., hieman alle 10 %. Toimistorakennuksia mukana on 33
noin 5 %. Loput kohteista, noin 30 %, jakaantuvat yli kahteenkymmeneen eri Tilastokeskuksen määrittelemään rakennusluokkaan. Taulukoon 1 on kerätty kaikki em. katselmuksissa ehdotetut säästötoimenpiteet luokiteltuna katselmustoiminnan tilastoinnissa käytettäviin järjestelmäluokkiin. Toimenpiteiden lukumäärä on viime vuotiseen vastaavaan tarkasteluun verrattuna kasvanut noin 22 %, mutta merkittävää muutosta toimenpiteiden jakautumisessa eri järjestelmäluokkiin ei ole havaittavissa. Lukumääräisesti ehdotetuista toimenpiteistä noin 35 % liittyy sähköjärjestelmiin, hieman yli 30 % ilmanvaihtojärjestelmiin, noin 17 % lämmitysjärjestelmiin ja noin 14 % käyttövesijärjestelmiin. Rakenteisiin liittyviä toimenpiteitä on alle 2 %. Taulukko 1. Energiansäästösopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien raportoimien energiankäytön tehokkuuteen vaikuttavien toimenpiteiden jakautuminen eri järjestelmiin. Toimenpideluokka Lukumäärä Säästö Investointi TMA kpl 1000 1000 a 1 Lämmitysjärjestelmä 20 34 245 7,2 1.1 Lämmöntuotto 114 164 193 1,2 1.2 Sisälämpötilan alentaminen 371 339 494 1,5 1.3 Säädön parantaminen 263 268 1 239 4,6 1.4 Rakenteiden tiiviystason parantaminen 51 55 182 3,3 1.5 Eristykset - putkieristykset, säiliöeristykset 20 10 51 5,2 Lämmitysjärjestelmä yhteensä 839 871 2 404 2,8 2 Ilmanvaihtojärjestelmä 35 1 340 287 0,2 2.1 Ilmanvaihdon käyntiajat 793 228 597 2,6 2.2 Ilmavirran puolittaminen tai pienentäminen 124 30 295 9,9 2.3 Ilmanvaihdon palvelualueiden osittaminen 30 358 51 0,1 2.4 Ilmanvaihdon lämmityksen säätötavat 431 489 493 1,0 2.5 Lämmöntalteenottomahdollisuudet 158 17 1 580 90,9 2.6 Tuuletustapamuutokset käyttö 28 26 8 0,3 Ilmanvaihtojärjestelmä yhteensä 1 599 2 488 3 311 1,3 3 Käyttövesijärjestelmä 14 26 81 3,1 3.1 Vesikalusteiden virtaaman rajoitus 559 365 306 0,8 3.2 Vesikalusteiden vaihto 71 70 396 5,7 3.3 Käyttöveden lämpötilan alentaminen 42 9 17 1,8 3.4 Putkieristykset teknisissä tiloissa 1 1 3 5,8 3.5 WC-huuhtelumäärien pienentäminen 39 13 26 0,1 Käyttövesijärjestelmä yhteensä 726 484 829 1,7 4 Sähkö 8 11 50 4, 6 4.1 Tariffin ja jännitetason tarkistus ja loistehon kompens 278 290 169 0,6 4.2 Kuormitushuippujen tasaus ja kulutuksen ajoitus 39 68 110 1,6 4.3 Valaistus 1 122 630 1 219 1,9 4.4 Sähköiset lämmitykset 208 174 232 1,3 4.5 LVI-laitteet 87 52 97 1,9 4.6 Muut sähkölaitteet 58 80 179 2,2 4.7 Käyttötottumusten muutos 29 16 2 0,4 Sähköjärjestelmä yhteensä 1 829 1 321 2 059 1,6 5 Jäähdytysjärjestelmä 9 27 46 1, 7 5.1 Veden kulutus 7 20 85 4, 2 5.2 Lauhdelämmön talteenotto 7 25 46 1, 8 Jäähdytysjärjestelmä yhteensä 23 72 177 2,5 6 Rakenteet 2 1 7 7,6 6.1 Ikkunat ja ovet 63 66 220 3,3 6.2 Ulkovaippa 11 27 123 4,5 Rakenteet yhteensä 76 94 350 3,7 7 Paineilmajärjestelmä 1 0 1 1,7 7.1 Paineilmajärjestelmän vuotojen korjaus 1 3 10 3,4 Paineilmajärjestelmä yhteensä 2 3 11 3,2 8 Muut energiansäästömahdollisuudet 36 85 202 2,4 Kaikki esitetyt toimenpiteet yhteensä 5 130 5 415 9 333 1,7 34
Taulukon 1 toimenpiteitä vastaavissa katselmuskohteissa oli katselmusvaiheessa todettu säästöpotentiaali keskimäärin 13 % lämmön kulutuksessa, 8 % sähkön kulutuksessa ja 6 % veden käytössä. Säästöpotentiaali lämmön ja veden osalta on hieman alempi kuin kuntasektorin energiakatselmuksissa keskimäärin havaittu säästöpotentiaali. Sähkössä tämän kohdejoukon säästöpotentiaali on sen sijaan jonkin verran suurempi kuin keskimäärin. 5 Näiden tarkastelussa mukana olleiden 808 katselmuskohteen lämmönkäyttö katselmusvuonna oli ollut yhteensä n. 777 GWh/a, sähkön käyttö n. 293 GWh/a ja veden kulutus n. 2,8 milj. m 3. Taulukossa 1 esitetyt euromääräiset säästöt on arvioitu keskimääräisellä sähkön hinnalla 67 /MWh, lämmön hinnalla 30 /MWh ja veden hinnalla 2 /m 3. Investoinnit kuvaavat katselmusraporteissa arvioituja investointikustannuksia. Keskimääräinen takaisinmaksuaika toimenpiteille vaihtelee 1,3 3,7 vuoden välillä, ollen kaikille toimenpiteille keskimäärin 1,7 vuotta. Toiminta on siten taloudellisesti erittäin kannattavaa. Lyhimmillään takaisinmaksuajat ovat joissain toimenpideryhmissä keskimäärin jopa alle puoli vuotta. Kaikille taulukossa 1 esiintyville toimenpiteille laskettu keskimääräinen investointitarve on noin 1 800. Pienin keskimääräinen investointitarve, noin 1 100, on sähkö- ja käyttövesijärjestelmiin liittyvissä toimenpiteissä. Lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmiin liittyvissä toimenpiteissä vastaava keskimääräinen investointitarve on selvästi suurempi, ollen jonkin verran alle 2 000 2 900. Keskimääräinen investointitarve on edelleen hieman laskenut edellisen vuoden kohdejoukon tietoihin verrattuna. Kuvasta 21 nähdään, että vaikka taulukossa 1 esitetyistä toimenpiteistä sähköjärjestelmiä koskevat tehostamistoimenpiteet lukumääräisesti ovat suurin ryhmä, löytyy suurin säätöpotentiaali ilmanvaihtojärjestelmistä, joissa on myös arvioitu suurin investointitarve. Ilmanvaihtojärjestelmään kohdistuvien toimenpiteiden keskimääräinen takaisinmaksuaika, 1,3 vuotta, on myös lyhin. Merkittäviä muutoksia edelliseen vuoteen verrattuna ei ole havaittavissa säästöpotentiaalin tai investointitarpeen jakaantumisessa eri toimenpideryhmiin. 5 Energiakatselmustoiminnan seurantatieto 2002, Motiva: Kuntasektorin vuosina 1997 2002 raportoidun 827 kohteen säästöpotentiaali 13,5 % lämmön kulutuksessa, 7,0 % sähkön kulutuksessa ja 7,0 % veden käytössä. 35
0,5 0,45 0,4 Lukumäärä Säästö Investointi 0,35 Osuus % 0,3 0,25 0,2 0,15 0,1 0,05 0 Lämmitys Ilmanvaihto Käyttövesi Sähkö Jäähdytys Rakenteet Paineilma Muut Kuva 21. Raportoitujen energiankäytön tehostamistoimenpiteiden jakautuminen eri järjestelmiin toimenpiteiden lukumäärän, säästön ( ) ja investointitarpeen ( ) mukaan. Tehostamistoimenpiteiden toteutuminen ja vaikutus energiatehokkuuteen Sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien raportoimista energiankäytön tehokkuuteen vaikuttavista toimenpiteistä ja niiden toteutumisesta katselmoiduissa kiinteistöissä vuoden 2002 lopussa on koottu yhteenveto taulukkoon 2. Tiedot perustuvat samojen 808 kohteen raportointitietoihin, joista myös taulukon 1 tiedot on koottu. Taulukossa on siis mukana myös sellaisten kohteiden päätetyt, harkittavat ja ei toteutettavat tiedot, jotka eivät raportoineet vuoden 2002 tilannetta, mutta jotka ovat raportoineet toimenpiteiden seurantatiedot aiemmalta vuodelta. Taulukossa esitettävät investointien ja säästövaikutusten lukuarvot ovat katselmoijien raportoinnissaan laskemia ja arvioimia, ei siis toteutuneita investointikustannuksia tai mitattuja kulutusmuutoksia. Taulukossa 2 esitetty toteutetuiksi raportoitujen energiankäytön tehostamistoimenpiteiden vaikutus on ollut n. 5,6 % kohteiden lämpöenergian käytöstä, n. 2,6 % kohteiden sähkönkäytöstä ja n. 2,9 % kohteiden veden kulutuksesta. Toteutuneiden toimenpiteiden keskimääräinen takaisinmaksuaika oli noin 1,5 vuotta ja keskimääräinen investointi noin 1 600. Toteutuneesta lämmön säästöpotentiaalista (43,8 GWh) raportoitiin vuonna 2002 toteutuneeksi osuudeksi vain jonkin verran yli 3 %. Vastaavasti toteutuneesta sähkön säästöpotentiaalista (7,5 GWh) vuonna 2002 toteutunut osuus oli noin 3 %. Veden säästöpotentiaalista (82 900 m 3 ) raportoitiin vuonna 2002 toteutuneeksi noin 3 %. Kaikista vuoden 2002 loppuun mennessä toteutuneista investoinneista (yht. 2,95 milj. ) vain vähän yli 7 % kohdistui vuonna 2002 toteutettuihin toimenpiteisiin, joka jatkoi jo edellisenäkin vuonna ollutta laimeaa toimintaa. 36
Päätettyjen toimenpiteiden osalta säästöpotentiaali oli lämmössä n. 3,1 %, sähkössä n. 2,2 % ja vedessä noin 1,6 %. Toteutusta odottavien eli päätettyjen toimenpiteiden osuus on pysynyt lähes samana vuoteen 2001 verrattuna.. Päätettyjen toimenpiteiden keskimääräinen takaisinmaksuaika oli yksi vuosi ja keskimääräinen investointi noin 1 000. Harkittavien toimenpiteiden osalta keskimääräinen investointi oli yli 2 400 ja ei toteutettavaksi ilmoitettujen osalta yli 3 700. Harkittaviksi ilmoitettujen toimenpiteiden takaisinmaksuaika oli yli kaksi vuotta ja ei toteutetuiksi ilmoitettujen toimenpiteiden keskimäärin vähän alle kolme vuotta. Harkittavien toimenpiteiden osuus kaikista toimenpiteistä oli säilynyt kutakuinkin ennallaan edelliseen vuoteen verrattuna. Ei toteutettaviksi merkityistä toimenpiteistä kysyttiin yksinkertaisilla vaihtoehdoilla toteuttamatta jättämisen syytä. Yli 70 % ei toteutettavaksi merkityistä toimenpiteistä oli merkitty ko. syy-koodilla. Yleisin syy oli toimenpiteen toteutuskelvottomuus, joka oli ilmoitettu syyksi 40 % koodatuista Ei-vastauksista. Noin 20 % oli ilmoitettu kannattamattomiksi toimenpiteiksi ja yli 30 % oli syyksi ilmoitettu muu syy. Vain muutama prosentti oli ilmoittanut toteuttamattomuuden syyksi rahoituksen. Raportoitu muu syy liittyy usein siihen, että rakennus on lähivuosina tarkoitus peruskorjata ja toimenpiteitä ei sen takia kannata erikseen toteuttaa vaan ne tulee huomioitua siinä yhteydessä. Toimenpiteitä, joiden toteuttamisen tilannetta ei raportoitu oli vuonna 2002 noin 25 % (1 756 toimenpidettä) kaikista sopimuksen piiriin kuuluvien raportoitujen katselmusten toimenpiteistä. Näiden toimenpiteiden osuus oli kasvanut selvästi edellisestä vuodesta ja toimenpiteiden lukumäärällä mitattuna se oli yli nelinkertaistunut. Näiden toimenpiteiden keskimääräinen takaisinmaksuaika oli 1,6 vuotta ja keskimääräinen investointi oli noin 1 900. 37