RELEVANSSI Informaatiotutkimuksen opiskelijoiden lehti 2/2010
Sisällys PJ:n palsta 3 Viiksibileet 4 Terveiset ammattiliitostasi! 6 Avant-garde-sisäkön nousu ja ruho 8 Hämäriä naismuusikoita 10 Deadline-gonahdus -trilogia: Kerran maistoin mallasta 12 Auta hiiri juuston luo 14 Minun kesäni (työnnä se) Alakoulun perinteitä kunnioittaen raapustin ajatuksia aiheesta "Mitä keväästä jäi käteen ja mitä aion tehdä kesällä". Kevät on ollut omituinen, mutta rikastuttava. Voisin jopa väittää, että nämä kaksi ominaisuutta elävät symbioottisessa suhteessa. Olen muurautunut kaksinkertaiseen surupukuun humanismin ja Peter Steelen muistoa kunnioittaen. Kesällä aion olla dekadentti hippi, joka bailaa aivonsa pellolle. Toimitus ja taitto: Antti Karjalainen Minna Koskela Kirjoittajat tässä numerossa: Antti Karjalainen Taru Tanska Aira Pohjanen Jaana Kivilahti 15 Mutta sitten palasin todellisuuteen ja kirjoitin nopeasti toisen lapun, jonka palautin opettajalle. Siinä lukee näin: Keväällä oli kivaa ja opin tosi paljon ja kesällä teen ahkerasti töitä ja syön jätskiä ja lepään myös että jaksan sitten syksyllä taas tulla kouluun. Leppoisat kesät Sinulle. Ana Kustantaja: Oulun yliopiston informaatiotutkimuksen opiskelijoiden kilta Index ry Painopaikka: Oulun yliopistopaino Kannen kuva: Antti Karjalainen 2
Muutoksia, muutoksia Oulun yliopisto muuttuu ja jäseniltämme tuskin on jäänyt huomaamatta, miten muutokset ovat vaikuttaneet omaan rakkaaseen tiedekuntaamme. Uusimpana tietona on Eurooppa-opintojen lopettaminen, mikä itseäni harmittaa kovasti. Tiedon jälkeen olen alkanut miettiä, mikä aine lopetetaan seuraavaksi. Onko se jokin pieni sivuaine, vai joko leikkuri iskee myös pääaineisiin? Suhteellisen pienen oppiaineen opiskelijana pelko meinaa hiipiä mieleen yön unettomina tunteina, vaikken uskokaan että meillä oikeasti on mitään hätää. Missä mennään -tilaisuudessa muistettiin mainita monta kertaa, että humanistinen tiedekunta kuuluu kirkkaasti yliopistomme parhaimmistoon ja tuotamme maistereita varsin hyvässä tahdissa (pun intended). Siitä huolimatta maisterintutkinnon maksimipistemäärän rajoittaminen aloitetaan ensimmäisenä täällä. Miksi ihmeessä? Johan sen tilastotkin todistivat, etteivät kaikki humanistit olekaan Humuksessa notkuvia ikiopiskelijoita, vaikka osa ainakin Kalevan lukijoista tuntuu niin luulevan. En halua teilata ajatusta rajoittamisesta kokonaan, mutta inhottaa tapa, millä se tehtiin ja se, ettei minkäänlaista keskustelua käyty. Tiedekunnassa tapahtuneet muutokset ovat synnyttäneet paljon keskustelua, mitä pidän erittäin hyvänä asiana. Lisäksi olen iloinen siitä, että opiskelijat tuntuvat aktivoituneen ja ottavat useammin kantaa heitä koskeviin päätöksiin ja vaativat vastauksia kysymyksiinsä. Kiltiksellä ja Caiossa olemme välillä kavereiden kanssa spekuloineet sillä, että Oulun yliopisto haluaa salaa eroon koko humanistisesta tiedekunnasta ja aikoo nyt ensin ajaa humanistit ahtaalle ja vähitellen lopettaa koko tiedekunnan. Salaliittoteoriat ovat varsin hauskaa ajanvietettä, mutta yhtä mukavaa on myös tieto siitä, että mikäli skenaario joskus kävisi toteen, humanistit eivät lähtisi yliopistosta ilman taistelua. Humanistien hyvä yhteishenki yli oppiainerajojen pitää huolen siitä, ettei meitä voida talloa ihan tuosta noin. Alunperin tarkoitukseni oli kirjoittaa jotain keväisen pirteää lukukauden viimeiseen releen, mutta se nyt hieman muuttui, kun halusin päästä oksentamaan mieltäni vaivanneet asiat paperille. (Vaikkei tässä vielä kaikki olekaan. En vieläkään ole päässyt yli siitä mitä tapahtui kielikeskukselle.) Kaikesta huolimatta haluan toivottaa lukijoillemme erittäin hyvää ja stressivapaata kesää. Syökää, juokaa ja nauttikaa! Taru 3
Viiksibileet Mitä kummallisempia asioita voi tapahtua kun Indexiläiset viettävät ho(s)tellihuoneessaan liikaa aikaa ja Italiassa sataa lunta. Mikäli joku ei tiennyt me kävimme Italiassa. Ekskursiostamme tuonne juuston ja makaroonin maahan löytyisi kerrottavaa vaikka kuinka paljon, mutta haluan jättää tarinoita kerrottaviksi myös muille ja keskittyä vain yhteen Parmassa vietettyyn iltaan. Oli tiistaiaamu ja kaikilla oli enemmän tai vähemmän paha olo. Yhden sängyn pohjalta kuului ahdistunut huokaus: voi ei, tänäänkin on pakko ryypätä. Illalla ulkona satoi kuitenkin lunta ja räntää ja kaupungille ei huvittanut lähteä. Päätimme siis viettää illan hostellihuoneessa. Jotakin hauskaa täytyi kuitenkin keksiä, koska olimme tässä vaiheessa matkaa alkaneet jo kyllästyä toistemme naamoihin. Päätimmekin tehdä naamoistamme hieman hauskempia ja pitää viiksibileet. Ideana oli piirtää jokaiselle viikset. Luovuutemme oli kuitenkin valloillaan, eikä naamojen sotkeminen jäänyt pelkästään viiksien piirtämiseen. Loppujen lopuksi päätimme myös kokeilla kampaajantaitojamme ja kehittelimme mitä erilaisempia 4
hiustyylejä. Keksimme itsellemme uudet alter-egot, joihin jokainen eläytyi parhaansa mukaan. Saimmekin aikaan mitä uskottavimmat lookit ja onnistuimme herättämään hilpeyttä hostellin käytävillä. Kaikista hauskinta taisi kuitenkin olla meillä itsellämme. Ilta sujui rattoisasti pelaten mielikuvitusleikkejä kuten kumman kaa olisit.. ja jos lampun henki antais sulle kolme toivomusta ja niiden kaikkien pitäisi liittyä.. ja virvokkeita nauttien. Jossakin vaiheessa iltaa allekirjoittanut kuitenkin nukahti enkä voi kertoa loppuillan tarkempia yksityiskohtia. Eikä niitä varmaan julkaistaisikaan. Aira Pohjanen Moro. Eilen olin vielä metsässä hengailemassa. Nyt olen jonkun italialaisen eukon kaulan ympärillä. Tämä ei ole ironiaa. Ironiassa on jotain järkeä.
Terveiset ammattiliitostasi! Hyvää alkanutta vuotta kaikille ihanille indexiläisille! Toivottavasti ulkona vallitseva lumenpaljous ei ole haudannut teidän opiskeluintojanne ja jaksatte porskuttaa opinnoissanne reippaasti eteenpäin. Päivä pitenee tällä hetkellä huimin harppauksin ja kohta kevätaurinko lämmittää sekä mieliämme että ulkoilmoja. Haluan lähettää vanhana indexiläisenä terveisiä Akavan Erityisaloista, joka edustaa ammattiliittona myös teitä, informaatiotutkimuksen opiskelijoita. Kyllä, jo opiskelijana voi ja kannattaa liittyä ammattiliiton jäseneksi. Akavan Erityisalat kokoaa yhteen 25 pientä ammattijärjestöä, joista noin puolet ottaa jäsenikseen myös oman alansa opiskelijoita. Opiskelijoille tarjotaan kaikki samat edut kuin työssä käyville jäsenille, ja jos opiskelu on päätoimista, jäsenyys on opiskelijalle maksutonta. Työkokemusta on hyvä kerätä jo opiskeluaikana ja tällöin on mahdollista myös kerryttää ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan edellytyksenä on, että on työttömyyskassa jäsen, jäsenyys on kestänyt vähintään kymmenen kuukautta ja työssäoloehto täyttyy. Työssäoloehto karttuu opiskelun aikana kaikista työsuhteista, ei vain oman alan töistä. Työssäoloehto täyttyy, jos tekee töitä viikossa vähintään 18 tuntia (opetusalalla 8 tuntia) ja palkka on vähintään 1052 euroa kuukaudessa. Jos työskentely täyttää nämä ehdot, opiskelija maksaa palkastaan noin yhden prosentin suuruista jäsenmaksua ja kerryttää samalla itselleen työssäoloviikkoja jo opiskeluaikana. Opiskelijoiden kohdalla työssäoloehtoon on asetettu joitain helpotuksia. Työviikkoja tulee tarkastelujaksolla olla vähintään 34 ja tämä tarkastelujakso voidaan opiskelijoiden tapauksessa venyttää koko opiskelun ajalle eli jopa seitsemään vuoteen. Riittää siis, että opiskeluaikana on töissä muutamana kesänä missä tahansa alalla. Ansiosidonnaista työttömyysturvaa on siis mahdollista saada valmistumisen jälkeen, jos ei heti onnistu saamaan työtä. Esimerkiksi 1500 euron kuukausituloilla kerrytetty ansiosidonnainen työttömyyskorvaus on 948 euroa kuukaudessa ja Kelan työttömyyspäivärahaan verrattuna ero on tuntuva. Ja jotta ammattiliiton jäsenyys ei olisi vain tylsää työssäoloehdon kartuttamista, jäsenille on tarjolla paljon erilaisia jäsenetuja. Tyytyväisimpiä jäsenet ovat olleet vakuutusetuun (kaikille jäsenille maksuton vapaaajan tapaturma- ja matkustajavakuutus) sekä konkreettisiin ostoetuihin (alennuksia mm. hotellimajoituksista ja lehtitilauksista). Jäsenille tarjotaan lukuisten muiden etujen lisäksi maksuton, yksilöllinen lakimiespalvelu. Opiskelija voi esimerkiksi tarkistuttaa kesätyö- tai harjoittelusopimuksensa liiton lakimiehillä ja jos töissä tulee eteen minkäänlaisia hankaluuksia, ei tarvitse jäädä yksin, sillä lakimiehet ovat aina tukenasi. Ammattiliitto järjestää jäsenilleen myös erilaista aluetoimintaa ja opiskelijoille on tarjolla omia tapahtumia, joissa voi tutustua muihin opiskelijoihin ja verkostoitua. Ammattiliittoon kannattaa siis liittyä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa opiskeluaikana. Ei tarvitse tietää, mille alalle 6
valmistumisen jälkeen päätyy töihin tai vaihtaako vielä pääainetta, sillä liittoa voi aina vaihtaa omaan tilanteeseen sopivaksi. On erityisen suotavaa kuulua edes johonkin liittoon, sillä silloin turvaa asemansa työelämän monimutkaisessa kentässä pahan päivän varalle. Akavan Erityisaloihin järjestäydytään oman ammattijärjestön kautta. Informaatiotutkimuksen opiskelijat liittyvät useimmiten opiskeluaikana Kumulaan (Kuntien Asiantuntijat), jonka kanssa Index onkin jo parin vuoden ajan tehnyt yhteistyötä. Kun liityt jäseneksi, olet tervetullut esimerkiksi Kumulan järjestämään saunailtaan ja Akavan Erityisalojen järjestämälle risteilylle tämän kevään aikana. Toivottavasti näemme näissä iloisissa tapahtumissa! Mukavaa kevään odotusta kaikille ja iloa opiskeluun! Jaana Kivilahti Jäsenrekrytoija, opiskelijakenttätyö Akavan Erityisalat ry. Lisätietoa ja opiskelijajäseneksi liittyminen: www.aivanerityinen.fi (Opiskelijoiden omat sivut) www.akavanerityisalat.fi www.kumula.fi 7
Avant-garde-sisäkön nousu ja ruho Tiedätkö sen tunteen, kun ylität rajan tietäen, ettet voi enää palata takaisin? Kun olin elitistinen nuorukainen, vannoin valan: en tulisi koskaan vierailemaan HTC:ssä, Garagessa tai Onnelassa. Koin nämä kapakat ikään kuin jonkinlaisiksi infektiopesäkkeiksi, joissa asiakaskunta koostuu enimmäkseen liejusta ja jätteestä. Mutta kuinkas sitten kävikään? HTC lakkasi olemasta, joten se oli automaattisesti poissa laskuista. Garage-osan valasta rikoin solidaarisuuden nimissä. Eräänä iltana nimittäin liityin yksinäisen kaverini seuraan kaljoittelun merkeissä, ja hän halusi mennä nimenomaan tuohon rotanloukkuun. Ja viimeisenä vuorossa oli se kaikkein haastavin eli Onnela. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tilanne oli se, että "Avant-garde fashion" -tapahtumaan tarvittiin isäntä-tanelin lisäksi toinen onnekas olento pukeutumaan tee-se-itseavant-garde-asukokonaisuuteen. Sanoin olevani valmis toimimaan hätävarana. Reaalimaailmassahan tällaisen lausunnon antaminen tarkoittaa osallistumista, koska se rohkaisee muita pysymään vieläkin hiljempaa. Tämä tuottaa ilmiön, jossa volyymitaso menee miinuksille, mikä voi synnyttää planeettoja nieleviä mustia aukkoja. Tiedän lipsuvani aiheesta, mutta halusin tuoda tämän seikan esille. Tiedätkö sen tunteen, kun ylität rajan tietäen, ettet voi enää palata takaisin? Olin kauhuissani koko bileitä edeltävän viikon. En ollut koskaan tehnyt itsestäni pelleä tarkoituksenmukaisesti. Ihmiselämän moninaisuus on välillä häkellyttävää; itsensä voi toisinaan nolata olemalla kykenemätön nolaamaan itseään sitä vaadittaessa. 8
meininki oli sekava. Joimme jotain vahvaa tököttiä. Kun astuin ulos rakennuksesta, aurinko kampesi itseään horisontista. Samaan aikaan oli kiinteistönhoitaja tulossa tekemään hommiaan. Tunsin itseni noiden kahden duunarin katseen alla pieneksi matoseksi. Mutta olin sentään yhtä kokemusta rikkaampi mato. Eikö lopulta hienointa ole oppia mahdollisimman paljon ennen kuin tulee seivästetyksi koukulla ja heitetyksi hauen suoleen? Rohkaisin itseäni nestemäisesti ennen lähtöä ja baariin saavuttuani. Nähdessäni Indextovereideni askarteleman asun olin jo tyytyväisessä tuiterissa. Tyytyväinen olin ennen kaikkea catwalk-univormuuni. Koirien ja runsaiden röyhelöiden koristama sisäkön mekko, irstas hattu, värikäs laukku sekä kaljapullon korkeilla terästetty nahkahanska saivat minut tuntemaan itseni likaiseksi kuningattareksi. Mitä opimme tästä tarinasta? Liittyykö se jotenkin suvaitsevaisuuteen erilaisia kulttuureja kohtaan, ennakkoluulottomaan seikkailuun, rehellisyyteen itseä ja muita kohtaan tai omanarvontuntoon? En tiedä. Opetus on se, että on aivan sama, missä juot - kaikki tiet johtavat humalaan. Kastemato Karjalainen Voitokkaan koitoksen jälkeen sain kouraani juomalippuja, joita ryhdyin käyttämään kuin hyeena - ja ne loppuivat nopeammin kuin itsekään tajusin. Loput Onnelassa vietetystä ajasta kului raivolla bailaten. Luonnollisesti olin vielä tanssilattiallakin sisäkön asussa. Ja sekös oli riemastuttavaa. Tuolloinen kulttuurivastaavamme Viski-Juha kutsui minut jatkoille Länsi-Tuiraan. Torinrannalla minulle valkeni todellinen nauttineisuuteni, kun en meinannut pysyä pystyssä pyöräni kanssa. Jatkoilla 9
VINKKELI Koska artikkelisarjat ovat siistejä. Hämäriä naismuusikoita Tällaiseen artikkeliin on hämmästyttävän vaikeaa kirjoittaa minkäänlaista johdantoa joutumatta vaaraan tulla syytetyksi seksismistä. Lisäksi on suuri riski sortua vielä suurempaan syntiin eli kliseiden kierrättämiseen. Tyydyn siis toteamaan, että nyt tuli valittua tällainen näkökulma musiikkiin. Esittelen naismuusikoita, jotka tavalla tai toisella polskivat valtavirtaa vastaan. PJ Harvey Tyylistä toiseen huolettomasti sujahteleva Polly Jean Harvey on ylivoimaisesti tämän listan tunnetuin muusikko, joka voidaan perustellusti luokitella valtavirta-artistiksi. Mutta hänen musiikkinsa persoonallisuutta ja uhmakkuutta ei voi kiistää. Hän aloitti 90-luvun alussa tyypillisen vihaisella vaihtoehtorockilla ja alkoi myöhemmin sekoittaa albumi kerrallaan aikuistuvaan tylytykseensä elektronisia mausteita. Viimeisin albumi White Chalk (2007) on täyskäännös kohti folkahtavaa maalailua, jolla ei ole mitään tekemistä rockin kanssa. Maailma odottaa hengitystä pidättäen, mitä Polly keksii seuraavaksi. Suositeltava levy rajummasta päästä: Uh Huh Her (2004) Suositeltava levy kevyemmästä päästä: White Chalk (2007) Islaja Islajaa on usein luonnehdittu Suomen Björkiksi, mikä ei mielestäni ole kovin osuva luonnehdinta. Islaja edustaa psykedeelistä ja kokeilevaa folk-pohjaista häröilyä, jossa tavoitteena on soljuva ja hypnoottinen äänimassa. Unenomaisuus korostuu myös sanoituksissa. Taideroskaa, sanovat monet. Olkoon, mutta se kuulostaa pirun hyvältä. Suositeltava levy: Palaa aurinkoon (2005) Scout Niblett Tämä brittiläinen kummajainen esittää musiikkinsa enimmäkseen äärimmilleen riisuttuna; yleensä hän säestää itseään vain joko kitaralla tai rummuilla. Kyllä, joissakin biiseissä on vain laulu ja rummut. Ja kaiken 10
huipuksi niillä on taipumus olla kaikkein tarttuvimpia ralleja. Niblettillä on tunnistettava sävellystyyli, ja biisien tunnelmat liikkuvat synkillä vesillä. Suositeltava levy: The Calcination of Scout Niblett (2010) Diamanda Galas Tämä on oikeasti pelottavaa kamaa. Diamanda Galas käyttää ihmisääntä instrumenttina tavalla, joka ei kuulosta inhimilliseltä. Hän ulisee, kirkuu, inisee, rääkyy ja välillä myös laulaa. Tympeän kasvatuksen vuoksi hänen nuoruutensa oli sekava, ja hänen varhaisilla albumeillaan on vahva okkultistinen pohjavire. Muutamalla albumilla ei kuulla säestystä lainkaan, sillä Galasin ääni on tarpeeksi monipuolinen toimiakseen ainoana kantavana voimana. Mutta silti kaikkein omituisinta on mielestäni se, että hän on tehnyt rock-levyn Led Zeppelin -basisti John Paul Jonesin kanssa! Suositeltava levy rokkareille: The Sporting Life (1994) Suositeltava levy niille, jotka haluavat laskea alleen: The Litanies of Satan (1982) Jarboe Jarboen ura alkoi 80-luvun alussa jenkkiläisessä yhtyeessä nimeltä Swans, joka kuului kaikelle keskisormea näyttävään "no wave" -liikkeeseen. Bändin jätettyään Jarboe on jatkanut vaihtoehtoisen musiikin parissa sekoittaen soppaansa elementtejä muun muassa maailmanmusiikista, ambientista ja metallista. The Shaggs Wigginin siskokset Betty, Helen ja Rachel perustivat bändin isänsä vaatimuksesta. Tämä oli nimittäin noudattanut taikauskoisen äitinsä ennustusta, jonka mukaan hänen tyttäristään tulisi rock-tähtiä. Tapauksen ironia on pökerryttävää. Heidän ainoa albuminsa on suoraan sanottuna silkkaa sotkua. Mutta se on suloista sotkua - horjuvan soiton ja viattomien sanoitusten riemujuhla. Mikäli herra Wigginin äiti olisi povannut hänen tyttäristään tarkemmin ottaen kultti-ikoneita, olisi ennustus osunut napakymppiin. Suositeltava (ja ainoa) levy: Philosophy of the World (1969) Nico Velvet Undergroundin legendaarisella debyytillä vuonna 1967 laulanut saksalaislähtöinen Nico ei ollut lempinimeltään Jäärouva turhan takia. Sekä ulkonäöltään että ääneltään hän oli pelonsekaista kunnioitusta herättävä ilmestys. Hänen musiikkinsa tärkeimpänä vaikutteena on kuultavissa saksalainen perinnemusiikki, mutta se on toisinaan hyvin kaoottista ja painajaismaista. Koko hänen tuotantonsa synkin hetki lienee ainakin kontekstinsa puolesta edesmenneelle rakastajalle Jim Morrisonille (!) omistettu The Doors -laina The End. Suositeltava levy: The Marble Index (1969) Hämy-Ana Suositeltava levy: Mahakali (2008) 11
Deadline-gonahduksen satoa, osa 1: Kerran maistoin mallasta Kun asuin vielä vanhempieni luona, eivätkä taloudelliset asiat olleet erillinen huolenaihe, saatoin sijoittaa ansaitsematonta valuuttaa melko vapaasti. Niinpä vaatimattomana uteliaisuutena alkanut ulkomaisen ja astetta kalliimman oluen maistelu kehittyi lopulta suoranaiseksi harrastukseksi. Ruokakaupassa käymisen kylkiäisenä kävin myös nappaamassa viereisestä Alkosta kotiin jotain lupaavalta vaikuttavaa. Mikä sitten vaikutti lupaavalta? Jokaisellahan on oma makunsa. Itse kallistuin tummuuden sekä makeuden puolelle, mikä lienee tyypillistä aloittelijalle - jollainen olen siis vieläkin. Haluaisin tässä välissä korostaa, etten koe itseäni millään tavalla kokeneeksi maistelijaksi. Kokeneisuus ei tämän harrastuksen kohdalla tarkoita sitä, kuinka monta pulloa on kurjaan kurkkuunsa tullut kumonneeksi, vaan sitä, missä määrin on suorittanut maistelurituaalin oluen omilla ehdoilla käyttäen oikeanlaista lasia sekä maistelutekniikkaa. Tällainen puhe kuulostanee vieraannuttavalta. En liene yksin tunnustaessani, etten maistanut varmaan yhtäkään olutta juuri siten kuin ohjesäännöt olisivat edellyttäneet. Mutta eikö tärkeintä ole nauttia harrastuksesta, jolla on jotain annettavaa. Itselleni tällainen amatöörimaistelu antoi aina yllätyksen. Ainoastaan kokeilemalla saattoi tietää, miltä tietty olut maistui. Tietyllä tavalla tästä tuli henkilökohtaista; joka kerta, kun etiketti lupaamalla lupasi jotain, kätkin tuon lupauksen sydämeeni ja ostin oluen antaakseni sille mahdollisuuden todistaa kelpoisuutensa. Mutta vastasin muuhunkin kuin pöyhkeisiin haasteisiin. Myös sympaattiset ja asialle omistautunutta hyväntahtoisuutta henkivät etikettitekstit saivat lompakkoni nyökyttämään päätään hyväksyvästi. Ja koska noudatan artikkelin kirjoittamisen kirjoitettuja sääntöjä, esittelen lopuksi oluita, jotka ovat erityisesti jääneet mieleeni - hyvässä tai pahassa. 12
On siistiä pitää esillä asioita, joita on saavuttanut. Itsekin pidän suurimmat saavutukseni - tyhjäksi juodut pullot - selkeällä paalupaikalla hyllyn päällä (ei tämä kuva). Tilan puutteen vuoksi jotkut niistä on survottu vaatekaappiin (tämä kuva). Anchor Porter Tämä oli ensimmäinen kokeiluni. Mikäli kohtalo on olemassa, sillä täytyy olla jotain minua vastaan. Anchor Porter oli nimittäin mykistävä nautinto, ja hyvinkin pian tämän maistoksen jälkeen se poistui Alkon kokoelmista. Ottakaa huomioon laiskuus- ja rahallisuustekijät: ulkomailta en tilannut enkä varsinkaan tilaa. Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen Savuolutta. Tämä on ainoa hyvältä maistunut olut, jota en ole kyennyt juomaan yhteen menoon. Kyse on sen verran ärtsystä kamasta. Sana savu ei ole tämän oluen kohdalla pelkkää mainospuhetta. kuuluu bitter-lajiin, jolle ominaista on nimensä mukaisesti katkeruus. Tällaisen juominen hymyilevällä suulla vaatinee kokeneisuutta ja/tai kieroa makua. Duvel Tätä muistelen suurimmalla lämmöllä. Duvel tarkoittaa belgiaksi paholaista, mikä on osuvaa. Volttimäärä on nimittäin 8,5% mutta sitä ei huomaa, joten se kykenee syntiseen ja miellyttävään huijaukseen kuin itse piru. Alkki-Ana Spitfire Tämä on virallisesti vastenmielisin maistamani olut. En juonut edes loppuun. Se 13
Deadline-gonahduksen satoa, osa 2: Auta hiiri juuston luo 14
Deadline-gonahduksen satoa, osa 3: 15
Kuntien asiantuntijat KUMULA ry on kunta- ja informaatioalan opiskelijoiden oma ammattijärjestö Eikö olisikin hienoa, jos opiskeluai kanasi olisi olemassa sellainen kunta- ja kirjasto-alan järjestö, joka pitäisi huolen opiskelijoista, ymmärtäisi työllistymiseen liittyviä huolia, rahaasioita, tenttiin lukemisen vaikeutta ja pitkäksi venyneiden jatkojen autuasta väsymystä. Entä jos tällainen järjestö olisikin, niin mitäpä jos se kutsuisikin jos kus opiskelijat tuttuun kulmapubiin juttelemaan vaikkapa kirjastojen työnäkymistä ja alan palkkauksesta? Jos se vielä pitäisi huolen palkkauksestasi, valvoisi etujasi, tarjoaisi lomaetuja, bensaetuja, lakimiespalveluja, uraohjausta ja kaiken tämän jälkeen järjestäisi vielä pari kertaa vuodessa erinomaiset bileet? Tällainen järjestö on, ja me kutsumme Sinut mukaan. Me KUMULA ry:ssä ymmärrämme opiskelijan kukkaroa ja tiedämme, että järjestön jäsenmaksut eivät ole päällimmäisenä mielessä opiskelijan taloudessa. Siksi emme perikään opiskelijoiltamme jäsenmaksua kuin vasta ansiotuloista. Maksat jäsenmaksua ja kerrytät työttömyysturvaasi vain silloin kun saat ansiotuloa. Mikä parasta, tästä huolimatta saat kaikki samat edut kuin jo työelä mään siirtyneet jäsenemme. Liity mukaan, helpoimmin se käy verkossa! www. kumula.fi opiskelijalle IRKKAATKO? Piristä Indexin irc-kanavaa läsnäolollasi. Kanava elänyt hiljaiseloa ja talvihorrosta, mutta juuri sinä voit pelastaa sen lopulliselta nääntymiseltä. Kirjaudu siis kanavalle #index-all @IRCnet.