Duodecim seura syntyi kaikkien käytettävissä

Duodecim-seura 125 vuotta Jaakko Ignatius Jäsen n:o 1 Matti Äyräpää (1852 1928) Duodecim seuran perustaja, ensimmäinen puheenjohtaja 1881 1906, seuran kunniapuheenjohtaja Duodecim seura syntyi kaikkien käytettävissä olevien historialähteiden mukaan yhden miehen aloitteesta. Tämä mies oli Matti Äyräpää (vuoteen 1876 Matias Europaeus). Hän yksin kutsui perustamiskokouksen koolle, hänen päästään olivat lähtöisin seuran ensimmäisten vuosien toiminnan suuntaviivat, ja hän johti puheenjohtajana Duodecimin toimintaa sen ensimmäiset 25 vuotta. Hänestä tuli jo 1890 luvulla kulttihahmo, jota seuran nuoremmat jäsenet kantoivat vuosijuhlien päätteeksi hartioillaan ympäri salia Savolaisten laulun raikuessa, ja elämänsä viimeisinä vuosina hän sai suorastaan tarunhohteisen maineen. Muistokirjoituksessaan Yrjö Kajava (1928) käytti hänestä nimitystä henkinen johtaja. Tarunhohde ei ole vuosikymmenien saatossa himmentynyt, vaikka Duodecim seurana on muuttunut ja lääketiede sitäkin enemmän. Himmenemisen vaaraa ei olekaan, sillä Äyräpäältä ei tullut käytännön toimintaohje vaan aate. Matti Äyräpää oli hengästyttävän monitoiminen puuhamies ja monipuolinen ihminen, fennomaani, ylioppilaspoliitikko, yhdistysaktiivi, liikemies, tiedemies, lääkäri, hammaslääkäri, suu ja leukakirurgi, yksityislääkäri, yliopiston professori, taiteenharrastaja, gastronomi, viinientuntija, kalastaja, metsästäjä, kansanvalistaja, skruuvinpelaaja ja vekselienkirjoittaja renessanssi ihminen, jollaiset sittemmin ovat kuolleet olosuhteiden pakosta sukupuuttoon. Ennen kaikkea hän oli suomalaisuusaatteen kannattaja, ja fennomania tai Eino Suolahden (1940) sanoin»jopa naiiviuteen asti harras isänmaallisuus» suuntasikin hänen elämäänsä kaikilla sen eri aloilla. Äyräpään sytyke fennomanialle tuli monien muiden perustajajäsenten tavoin vasta yliopisto opintojen alettua ja Savo Karjalaisesta osakunnasta, jonka inspehtorina toimi tuolloin suomen kielen professori August Ahlqvist (Oksanen) (1826 1889). Fennofiili hän oli kuitenkin jo kodin perua, sillä hänen isänsä, Liperin kirkkoherra Anders Josef Europaeus (1797 1870), oli tunnettu suomalaisharrastuksistaan. Rovasti Europaeus perusti jo 1845 maamme ensimmäisen suomenkieliselle Duodecim 2006;122:19 27 19

Duodecim seuran hallussa on Gallen Kallelan käsialaa oleva miniatyyrikokoinen kuva, joka on osa Matti Äyräpään 70 vuotispäivän kunniaksi laadittua onnitteluadressia. Siinä Äyräpää istuu savolaisveneessä suomalaisessa järvimaisemassa mielipuuhassaan eli ongella suomalaiskansallinen patalakki päässä. Suussa on iso sikari, rintataskussa on niitä lisää, ja toisessa rintataskussa on taskumatti. Onkeen on tarttunut vedenneito. Molemmin puolin on kuvattu ihmiskunnan kaksi vitsausta, karies ja lues. Hammasmätä oli Äyräpään kirjoitusten aiheena yli 100 vuotta sitten, ja se on uhkana edelleen. Sen sijaan kuppa (joka aikoinaan oli satulanenän eli Äyräpään keskeisen tutkimuskohteen tärkeä aiheuttaja) ei samalla tavoin kummittele. rahvaalle tarkoitetun kansankirjaston Liperiin, ja hänen aloitteestaan syntyi myös 1857 Pohjois Karjalan ensimmäinen kansakoulu Liperin Anttolaan. Suomen kielen harrastuksesta todistaa myös liittyminen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan jo sen perustamisvuonna 1831 (Petersen Jessen 1987). Matti osallistui jo koulupoikana yhdessä sisarustensa kanssa Liperin kansansivistystoimintaan. Isältä oli epäilemättä peräisin myös Matti Äyräpään kiinnostus suomalaisuuden alkujuuriin ja Kalevalaan. A. J. Europaeus julkaisi useita sanomalehtiartikkeleita, joissa pohdittiin Suomen kansan menneisyyttä, ja hän oli niin arvostettu historioitsijana, että Det Konglige Nordiske Oldskrift Selskab kutsui hänet v. 1843 jäsenekseen ja v. 1858 tutkijajäseneksi. Kirjoituksissaan hän mm. yritti paikantaa Kalevalan tapahtumia maantieteellisesti. Eräänä rovastin ja myös Matin Kalevala tutkimuksen innoittajana on saattanut olla kansanrunouden keräilijänä tunnettu sukulainen David Emanuel Daniel Europaeus (1820 1884), joka usein vieraili Liperin pappilassa. Konservatiivisen rovasti Europaeuksen suomenmielisyys oli kuitenkin maltillista, ja Snellmanin radikaalit aatteet jäivät hänelle vieraiksi. Hänen viimeisiä sanomalehtikirjoituksiaan oli arviointi Yrjö Koskisen teoksesta Oppikirja Suomen kansan historiassa, ja arvostelussaan hän kritisoi Koskista siitä, että tämä oli aliarvioinut skandinaavisten kosketusten merkitystä suomalaisille. Skandinavismi oli tunnusomaista myös Matti Äyräpäälle, ja tätäkin juonnetta voidaan siis pitää jo kodin perintönä. Liperin pappilan pojasta ei koskaan tullutkaan äkkiväärää fennomaania, ja»manian» ohella hänen suomalaisuusaatteeseensa jäi paljon»fiilisyyttä». Europaeusten kotikieli oli ruotsi, ja ruotsinkielinen oli myös Matin paras lapsuudenystävä ja naapurin poika Adolf Hällström, josta aikanaan tuli Duodecimin ensimmäinen sihteeri. Ruotsiksi Matias Europaeus kävi myös oppikoulun. Isä mietti tosin pojan lähettämistä Jyväskylään, jossa oli piirilääkäri Wolmar Schildtin aloitteesta 1858 aloittanut ensin kaksikielinen ja vuodesta 1862 kokonaan suomenkielinen oppikoulu, la 20 J. Ignatius

jissaan maamme ensimmäinen. Lopulta rovasti Europaeuksen valinta oli kuitenkin Helsingin ylemmän virkamieskunnan ja aateliston suosima Helsingfors Privatlyceum (ns. Böökin lyseo), aikakauden ehdoton ykköskoulu, joka oli tunnettu korkeatasoisista opettajistaan ja lahjakkaasta opiskelija aineksestaan. Matias Europaeus pääsi ylioppilaaksi 1871. Hänen luokkatovereihinsa kuuluivat mm. Wilhelm Pipping (1854 1926), sittemmin Suomen ensimmäinen lastentautiopin professori, ja Anders Donner (1854 1938), sittemmin tähtitieteen professori ja Helsingin yliopiston rehtori ja kansleri. Kummastakaan ei tullut Duodecimin jäsentä mutta sen toiminnan tukijoita kylläkin: Pipping kirjoitti 1896 pienen lehtisen kurkkumädästä Duodecim seuran Kirjasia tarttuma taudeista sarjaan, ja kun 1899 perustettiin Takaharjun tuberkuloosiparantolaa, Anders Donner oli eräs Osakeyhtiö Keuhkotautisten Parantolan suurimpia osakkeenmerkitsijöitä.»pöyrypää» Duodecim-seuran perustaja Matti Äyräpää Äyräpää oli jo kouluvuosinaan innokas kasvitieteen harrastaja ja muutenkin kiinnostunut luonnontieteistä, mikä lienee vaikuttanut uranvalintaan. Lääketieteen opintoja edelsi noihin aikoihin filosofisen tiedekunnan fyysis matemaattisessa osastossa suoritettu filosofian kandidaatin tutkinto, jonka hän suoritti 1875. Opiskelun ohella hän alkoi määrätietoisesti parantaa suomen kielen taitoaan, joka koulun ja ystävien ruotsinkielisyyden vuoksi oli jäänyt vajavaiseksi. Yhdessä muutamien ystäviensä kanssa joihin kuului myös lapsuudentoveri Adolf Hällström hän perusti»liperiläisen Yhtiön», jonka tarkoituksena oli jäsenistön harjaannuttaminen suomen kieleen. Toverukset lausuivat mm. suomenkielisiä runoja toisilleen. Matti Äyräpää oli»liperiläisten» puheenjohtaja ja Hällström sihteeri, ja näin työpari harjaantui ikään kuin tulevaa ennustaen yhteistyöhön yhdistyselämässä. Näihin aikoihin Äyräpää oli jo omaksunut suomalaisuusaatteet ja alkoi samalla yhä näkyvämmin osallistua myös ylioppilaspolitiikkaan fennomaanien leirissä. Hän lähti (monien sukulaisten kauhuksi) myös muutamien kymmenien henkilöiden joukossa mukaan ensimmäiseen sukunimien suomalaistamisaaltoon 1876. Ensimmäisinä ottivat veljekset Konrad ja Lauri Stenbäck nimen Kivekäs, ja pian tämän jälkeen Duodecimin maallikkojäseneksi sittemmin kutsutusta A. J. Malmbergista tuli Aukusti Juhana Mela. Marraskuun 21. päivänä 1876 tuolloin 24 vuotiaasta Matias Europaeuksesta tuli Matti Äyräpää. Radikaalin maineen Äyräpää hankki jättäytyessään eräiden muiden kanssa seuraavana vuonna 1877 mielenosoituksellisesti pois maisterinpromootiosta, koska promootiotoimikunta oli päättänyt valita ainoastaan ruotsinkielisen promootiorunoilijan. Kun hän lisäksi nousi suomalaismielisten näkyvän ylioppilasjärjestön Suomalaisen Nuijan puheenjohtajaksi 1878 ja esiintyi usein varsin kiivassanaisenakin fennomaanina, alkoivat vastapuolen edustajat puhua»pöyrypäästä» (Kajava 1928). Syksyllä 1881 Duodecimin perustavaa kokousta kutsui koolle jo näkyvä ja kaikkien tuntema ylioppilaspoliitikko, ylioppilaskunnan tuleva puheenjohtaja. Kieliasetus Duodecim-seuran synnyttäjänä Vuonna 1863 oli keisari Aleksanteri II:n Suomen vierailun kunniaksi annettu kieliasetus, jolla suomen kieli määrättiin ruotsin kielen rinnalla tasavertaiseksi virkakieleksi mutta 20 vuoden siirtymäajalla. Kun määräaika eli vuoden 1883 loppupuoli alkoi häämöttää, fennomaanipiireissä syntyi epäily siitä, että kielen ja sanaston kehittymättömyyteen vedoten asetuksen toimeenpano yritettäisiin vesittää, ja Matti Äyräpää oli erityisen epäluuloinen Lääkintöhallituksen suhteen. Itse hän muisteli Duodecim seuran syntyvaiheita vuosikokouksessa 18.11.1897 kokouspöytäkirjan mukaan seuraavasti:»ei silloin huolehdittu sairaskertomuksista eikä uriinin tutkimisesta, vaan istuttiin illat myöhään työssä, ei mediciinareina vaan filoloogeina. V. 1881 oli 2 vuotta siihen, kun suomen kielen piti astua samaan arvoon ruotsinkielen kanssa vaan sitä varten lääkintöhallitus ei ollut tehnyt mitään muuta kuin nuhdellut Ukko Schildtiä siitä, että hän oli uskaltanut suomeksi kirjoittaa virkakirjeen mainitulle Ylihallitukselle; ja tämä käännätti mainitun kirjeen kielenkääntäjällä, joka ei ollut tutkinut lääketiedettä, niin ett ei se sitä käännöstä ymmärtänyt senkään vertaa, kuin suomalaista originaalia. Silloin kokoontui, 16 vuotta sitte, tässä samassa huoneessa 12 miestä ja silloin päätettiin, että suomenkielellä täytyy osata sanoa lääketieteen hienoimmatkin vivahdukset.» 21

Matti Äyräpää (Duodecimin jäsen nro 1), hänen vaimonsa Hilda Äyräpää (jäsen nro 182) sekä tytär Aune Äyräpää v. 1900. Duodecim-seura oli koko Äyräpään perheen harrastus, sillä taiteilijatytär Aune suunnitteli seuralle sen ensimmäiset kunniajäsenkirjat. Kuva: Matti Hillbomin kokoelmat. Loka marraskuulla 1881 Äyräpään mielessä lienee lopullisesti kypsynyt ajatus suomenkielisen lääketieteen sanaston keräämisestä. Hänen kutsustaan kokoontuikin perjantai-iltana 18.11.1881 Oopperakellari ravintolan (eli nykyisen Svenska Teaternin päädyssä sijaitsevan Ravintola Teatterin) yläsalissa 12 lääketieteen kandidaattia, jotka päättivät perustaa uuden yhdistyksen tätä tarkoitusta varten ja antaa sille nimeksi Duodecim. Jatko on suomalaista kulttuurihistoriaa.»suupohjan tohtori» Monipuolista Äyräpäätä muistavat Duodecimin ohella monet muutkin. Hänen perintöään vaalii erityisesti myös Suomen Hammaslääkäriseura, jota Äyräpää oli niin ikään perustamassa (joskaan tämän yhdistyksen osalta aloite ei ollut yksin hänen). Hän toimi tämänkin yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana. Suomen hammaslääketieteen isäksi kutsuttu Äyräpää oli alan ensimmäinen yliopisto opettaja Suomessa ja hammaslääkärikoulutuksen varsinainen puuhamies. Hän toimi myös hammaslääketieteen skandinaavisen yhdistyksen johdossa ja oli useiden vuosien ajan sekä suomalaisen että pohjoismaisen hammaslääketieteen aikakauskirjan päätoimittaja. Äyräpää kiinnostui hammaslääketieteestä jo lääketieteen kandidaattina, kun hän kirurgian kurssin yhteydessä näki pitkälle edenneitä hammastulehduksia, joiden ainoana hoitona oli hampaan poisto. Tämä sai hänet hakeutumaan ensin Helsingissä toimivan hovihammaslääkäri Simon Bensowin yksityisoppilaaksi opettelemaan hampaiden»plombeerausta» ja myöhemmin opintomatkoille myös ulkomaille. Jo vuonna 1883 hän avasi hammaslääkärin yksityisvastaanoton Pohjois Esplanadin varrella, ja tästä tulikin hänen varsinainen leipätyönsä. Tässä on yksi Äyräpäähän liittyvistä paradokseista: hän perusti Duodecim seuran, josta nopeasti tuli hänen johdollaan merkittävä yleislääketieteen, kunnanlääkärilaitoksen ja suomenkielisen terveysvalistuksen edistäjä Suomessa. Kuitenkin hänen koko oma kokemuksensa suomenkielisestä kenttälääkärintyöstä oli puolentoista kuukauden mittainen kandidaattina hoidettu viransijaisuus Mikkelissä. Valmiina lääketieteen lisensiaattina hän ei tiettävästi toiminut enää lääkärintoimessa päivääkään. Toisaalta hänestä tuli ensimmäinen yliopistollinen 22 J. Ignatius

hammaslääketieteen opettaja, vaikka hänellä ei ollut muodollista hammaslääkärin tutkintoa ja hän oli tässä työssä pitkälti itseoppinut. Äyräpää sai 1892 nimityksen Helsingin yliopiston hammaslääketieteen opettajan toimeen, ja kymmenen vuoden ajan hän vastasi yksinään alan koko opetuksesta. Opiskelijamäärä oli aluksi pieni (vain kahdeksan hammaslääkäriä suoritti opintonsa Äyräpään johdolla 1892 1902), mutta käytännön opetustoiminnalle häneltä liikeni vain vähän aikaa. Monitoimisesta Äyräpäästä on sanottu, että kaikkein vähiten hän oli pedagogi. Paksu sikari suussa ja pilke silmäkulmassa hän kiersi potilaitaan hoitavien oppilaittensa keskuudessa vaihtaakseen muutaman sanan, mutta heti hän oli taas rientämässä toisaalle, ja kun opiskelijat yrittivät kysyä jotakin, hän lopulta ärtyneenä tokaisi:»minä olen oppinut itsekseni ja itseksenne saatte tekin oppia!» Luentoja hän piti harvoin, enintään yksi tai kaksi lukukaudessa, ja silloinkin yleensä aina samasta aiheesta. Hänen ei tiedetä koskaan reputtaneen yhtään opiskelijaa, ja tentit olivat tenttijän tyyliin legendaarisia. Esimerkkinä kerrotaan tarinaa eräästä opiskelijasta, jonka tentti oli määrätty kello alkavaksi kello 12. Saapuessaan professorin kotiin hän sai kuitenkin kuulla, että tämä ei vielä ollut noussut ylös, vaikka hänellä oli potilaiden vastaanottoaika aamupäivisin kello 10 12. Kun Matti lopulta oli pukeutunut, hän ehdotti oppilaalleen, että he ensin maistaisivat tokajinviiniä, jota hän oli juuri saanut kotiinsa. He maistelivat rauhassa erinomaista viiniä, mutta ehdittyään tyhjentää koko pullon Matti yhtäkkiä muisti, että hänellä oli useita potilaita odottamassa. Opiskelija sai kehotuksen lähteä mutta palata kello 18. Silloin tentti alkoi ja kesti kaksi tuntia, mutta koko aika kului Matin jutustellessa ilman kysymyksiä, ja opiskelija hyväksyttiin. KOP, Pohjola, Suomi yhtiö, Instrumentarium, Dentaldepot Duodecim-seuran perustaja Matti Äyräpää Suomalaista taloushistoriaa ei voi kirjoittaa mainitsematta Matti Äyräpäätä. Hän on ollut perustamassa useita merkittäviä yrityksiä, ja monissa tapauksissa hän kilpailee koko hankkeen syntysanojen lausujan asemasta. Ainakin Kansallis Osake Pankki (1889), Vakuutusosakeyhtiöt Suomi (1890) ja Pohjola (1891), hammaslääkärien Dentaldepot (1900) ja Instrumentarium (1901) kuuluvat näihin. Mukaan voidaan laskea myös Osakeyhtiö Keuhkotautisten Parantola (1899). Kun Matti Äyräpää tiedotti Duodecim seuran kokouksessa uuden Osakeyhtiö Instrumentariumin perustamiskokouksen olevan tulossa, hän ilmoittikin, että seuran piirissä on»taas» perusteilla uusi yhtiö. Äyräpää oli myös perustamassa Suomalaista tiedeakatemiaa 1907 1908 ja vielä vanhoilla päivillään Kalevalaseuraa. Kivitalo Esplanadilla, pöytähopeat panttilainaamossa Äyräpää oli suurpiirteinen rahankäyttäjä kuten kaikki Europaeuksen perheen pojat. Hän piti mukavasta elämästä ja hyvästä ruoasta, mutta ennen kaikkea hän oli antelias ja hyväsydäminen ja ystävien joutuessa ahdinkoon hän pani auliisti nimensä heidän vekseleihinsä. Hän tuki myös runsaskätisesti läheiseksi kokemiaan hankkeita. Duodecim seuran toimintaa avusti monesti»äyräpään pankki», ja esimerkiksi loppuvuodesta 1884 hän lainasi seuralle peruspääoman, jonka turvin Aikakauskirja Duodecim saattoi aloittaa ilmestymisensä seuraavan vuoden alusta. Erilaisissa Duodecimin yrityksissä ja muissakin fennomaanihankkeissa hän oli usein suurimpien sijoittajien joukossa. Jo opiskeluaikanaan Äyräpää omisti perikunnan jäsenenä osan ns. Lampan talosta Kauppatorin laidassa (Etelä Esplanadin ja Helenankadun kulmatalo), ja varmaankin tämän reaalivakuuden ansiosta hänen itsensä oli helppo lupautua osakkeiden merkitsijäksi, saada lainaa ja ryhtyä takaajaksi. Osa takauksista oli suuria. Esimerkiksi kun Akseli Gallen Kallela aloitti Tarvaspään rakentamisen, Äyräpää oli toinen takaaja (Aspelin Haapkylä 1980). Kun nuoret duodecimilaiset lähtivät sijaisiksi maaseudulle, Äyräpää huolehti heidän vekseleittensä uusimisesta ja sai usein omasta taskustaan suorittaa uusimisrahat. Vuonna 1885 tuolloin 33 vuotias nuori lääkäri ja uunituore aviomies valittikin sisarelleen, että hänen henkilökohtai 23

set lainansa olivat noin 30 000 markkaa (noin 120 000 euroa) ja takauksia oli yli 100 000 mk:n (noin 400 000 euron) arvosta (Suolahti 1940). Hänen asennoitumisensa oli kuitenkin aina optimistinen:»kommer tid, kommer råd», hän kirjoitti jo koulupoikana isälleen rahahuolien painaessa (Sivén 1934). Tämä asennoituminen säilyi Äyräpään toimissa elämän loppuun asti niin hänen omissa talousasioissaan, Duodecimin hankkeissa kuin korttipelissäkin.»fort och dumt», oli Äyräpään ohje skruuvipelissä, ja»ei saa olla Nauku Maijan poika» jos joku epäröi korottaa maalausta. Ja kun tappio tuli, niin hän lausui lohdutukseksi:»rahallahan siitä pääsee.» Joskus Äyräpään käteiskassa saattoi huveta olemattomiin, mutta silloinkaan hän ei jäänyt neuvottomaksi. Kerrotaan, että kun eräs ystävä kerran tuli pyytämään vippiä, Äyräpää totesi olevansa aivan»auki» ja vastasi, ettei hänellä ollut rahaa edes omaan päivälliseen. Kun ystävä valitteli tätä asiaintilaa, Äyräpää katosi äkkiä toiseen huoneeseen ja palasi paketin kanssa, jossa oli pöytähopeita ja joitakin osakkeita. Kun Matti ehdotti, että vieras veisi ne panttilainakonttoriin, tämä joutui hämilleen ja pyysi anteeksi aiheuttamaansa mielipahaa. Matti melkein suuttui:»jassoo, sinä et siis halua auttaa minua sen vertaa, että saisin päivällistä.» Vieras alistui, vei paketin panttilainakonttoriin ja palasi mukanaan pari satalappusta, joista hän sai toisen ja Matti piti toisen. Mutta»juhliakseen hyvää afääriä» Matti tarjosi omalla satasellaan päivällisen, paitsi lainanpyytäjälle myös useille vieraille (Sivén 1934). Sanan taitaja ja taiteiden kohde Äyräpää Äyräpää oli herkästi innostuva ja nousi Duodecimin iltatilaisuuksissa usein spontaanisti puhumaan. Sihteerit ovat tallentaneet näitä puheenvuoroja muistiin minkä ovat ehtineet. Äyräpää oli tilannepuhuja, joka meni suoraan asiaan eikä juuri sirotellut puheisiinsa mietelauseita tai sitaatteja. Puheen seurauksena näyttää usein olleen seurueen suoranainen villiintyminen vähintäänkin juotiin maljat. Aristoteleen opetusten mukaan puhujan piti hallita kolme perusasiaa, jos halusi saada sanomansa perille: etos eli luottamuksen luominen, logos eli vakuuttavuus ja patos eli vetoaminen tunteisiin. Retoriikan kaikkien perusasioiden hyvät taitajat ovat harvinaisia, mutta Äyräpää oli epäilemättä yksi heistä. Äyräpää harrasti kirjallisuutta ja luki paljon. Runeberginsa ja erityisesti Vänrikki Stoolin tarinat hän osasi ulkoa. Innokas konserteissa kävijä hän ei liene ollut. Europaeusten sisarussarja oli tunnettu epämusikaalisuudestaan, ja useimpien lauluarvosana oli 4 tai 5. Matti Äyräpää ei tässä suhteessa eronnut joukosta. Kuvaamataiteet kuuluivat sen sijaan hänen harrastuksiinsa, ja monet merkittävät suomalaiset taiteilijat olivat hänen henkilökohtaisia ystäviään. Ei siis liene yllätys, että Äyräpäätä esittäviä taideteoksia on jälkipolville säilynyt useita. Kestävän suurmiesmaineen lopullinen sinetöijä on huipputaiteilijan maalaama ja taidehistoriallisesti merkittävä muotokuva, ja Matti Äyräpäästä sellaisia on peräti kolme. Jo 1889 puoliso Hilda Äyräpää tilasi taiteilija Gunnar Berntsonilta maalauksen aviomiehestään työnsä ääressä, ja kymmenen vuotta myöhemmin Eero Järnefelt ikuisti Duodecimin toimeksiannosta seuran ensimmäisen puheenjohtajan. Yliopiston kokoelmiin kuuluu Akseli Gallen Kallelan 1912 maalaama inspiroitunut teos, joka kertoo taiteilijan tunteneen mallinsa hyvin. Duodecimin hallussa on Äyräpäästä lisäksi mm. Alpo Sailon veistämä rintakuva. Duodecimin piirissä koko perhe Duodecimin perustaminen osui Matti Äyräpään elämässä ajankohtaan, jolloin hän oli ehkä yksinäisempi kuin koskaan, sillä hän oli juuri jäänyt leskeksi. Äyräpään lapsuus ja nuoruus tuntuvat jälkikäteen tarkasteltaessa olevan täynnä menetyksiä: hän oli perheen kuopus, joka jäi äidistään orvoksi jo kuukauden ikäisenä, ja ollessaan viisivuotias hän menetti tapaturmaisesti parhaan leikkitoverinsa, kolme vuotta vanhemman veljensä Fridolfin. Hänen isänsä rovasti Europaeus kuoli Matin ollessa 18 vuotias, ja neljä vuotta myöhemmin hänelle läheinen vanhempi veli Reinhold kuoli äkillisesti verensyöksyyn. Juuri Duodecim seuran perustamisen alla hänen vaimonsa, tuolloin vain 23 vuotias Bertha Äyrä 24 J. Ignatius

pää äkkiä kuoli; onnellinen avioliitto ehti kestää vain kymmenen kuukautta. Yksi menetys tuli vielä keski iässä, kun ainoa poika Matti eli vain kaksi päivää. Äyräpää sai kuitenkin nauttia myös onnellisista päivistä. Hän vei vihille ensimmäisen vaimonsa sisaren Hildan, ja pariskunnalle syntyi tytär Aune, joka oli isälleen hyvin läheinen. Hilda Äyräpää ryhtyi aviomiehensä vastaanottoapulaiseksi ja opetteli itsekin muutamia toimenpiteitä. Vuonna 1898 Hilda Äyräpää valittiin Duodecimin jäseneksi n:o 182 ja hänestä tuli seuran järjestyksessä viides naisjäsen. Jo tätä ennen Hilda Äyräpää oli osallistunut erilaisten juhlien järjestelyihin ja mm. lahjoittanut yhdessä Edith Wegeliuksen kanssa seuralle mahtavan valokuva albumin. Aune Äyräpäästä tuli taidemaalari, ja hänen kättensä taitoja käytettiin laadittaessa seuran ensimmäisiä kunniajäsenkirjoja. Näin Duodecimin piirissä oli lopulta koko perhe. Aune Äyräpään testamentin kautta Duodecim seuralle tuli aikanaan Äyräpäälle kuuluneita papereita ja mm. Gallen Kallelan 1922 taiteilema adressi. Merkittävintä, mitä olen elämässäni tehnyt Äyräpää ehti elämänsä aikana olla monessa mukana, mutta Duodecimilla oli hänen sydämessään aivan erityinen sija. Seuran arkistossa on säilynyt vuodelta 1906 Äyräpään jotakin hakuteosta varten laatima ansioluettelo, jossa luottamustehtäviä ja tunnustuksia luetellaan usean sivun verran. Viimeisenä kohtana on seuraava kappale:»det mest betydelsefulla jag gjort i mitt liv, är stiftandet af sällskapet Duodecim 18.11.1881. Till en början hörde till detta finskspråkiga mediciniska sällskap endast 12 medlemmar däraf namnet Duodecim men nu är det en mäktig förening med närmare 300 medlemmar.» Rakkaus oli molemminpuolista. Duodecimilaiset palvoivat ensimmäistä puheenjohtajaansa, hermostuivat välillä hänen hajamielisyyteensä, mutta taas antoivat pian anteeksi. Äyräpäältä saattoi puuttua käytännön kokemusta kenttälääkärin työstä, mutta ehkä juuri sen ansiosta hänen oli helppo olla visionääri, luoda suuria linjoja ja olla takertumatta pikkuasioihin. Äyräpää ei alun perin perustanut Duodecimia ammattipoliittiseksi tai edes puhtaasti ammatilliseksi järjestöksi, ja hänen kauttaan siihen väistämättä liittyi mukaan aimo annos syvää inhimillisyyttä ja humanismia. Elämänmyönteisyys, herkästi innostuva temperamentti ja lämmin sydämellisyys ovat Äyräpään perintö Duodecim seuralle, ja ne ovat säilyneet ohjenuorana lääkärien ammattijärjestön toiminnalle jo toistasataa vuotta. Henkilötietoja Äyräpää, Mathias (Matti) Ans(h)elm (vuoteen 1876 Europaeus), s. 11.4.1852 Liperissä, k. 15.10.1928 Helsingissä»sydämen lamautumiseen». Vanhemmat Liperin kirkkoherra, teologian kunniatohtori, lääninrovasti ja valtiopäivämies Anders Josef Europaeus, s. 1797, k. 1870, ja Selma Augusta Lampa, s. 1813, k. 1852. Ensimmäinen puoliso Bertha Sofia Ingman, s. 21.4.1858, k. 12.9.1881. Vihittiin Viipurissa 14.11.1880. Vanhemmat seppä Gustaf Ingman ja Sofia Henriette Järnström. Toinen puoliso edellisen sisar Hilda Karolina Ingman, s. 16.8.1865, k. 2.4.1929. Vihittiin Helsingissä 25.4.1885. Lapset: Kallis Aune, s. 9.1.1898, k. 8.7.1981, taidemaalari. Matti Antero, s. 21.1.1900, k. 23.1.1900. Opinnot: Ylioppilas 12.6.1871 Helsingfors Privatlyceumista, kirjoittautui Savo Karjalaiseen osakuntaan 27.9.1871 ja Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis matemaattiseen osastoon (aineina kasvioppi, fysiikka, kemia, eläinoppi), filosofian kandidaatti 26.5.1875 (kasvioppi laudatur, fysiikka cum laude), vihittiin filosofian maisteriksi 31.5.1886 (jättäytyi kielipoliittisista syistä pois vuoden 1877 promootiosta, johon olisi kuulunut), lääketieteen kandidaatti 29.5.1878, lääketieteen lisensiaatti ja laillistettu lääkäri 31. 5. 1883, väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtorin arvoa varten 23.5.1891, lääketieteen ja kirurgian tohtori 1891, Helsingin yliopiston odontologian dosentti 10.12.1891 1904. Opiskeli hampaiden»blombeerausta» harrastusluonteisesti ja hovihammaslääkäri Simon Bensowin johdolla Helsingissä ainakin jo v. 1879. Kahden kuukauden opintomatka Berliiniin odontologian opintoja varten kanslerin yleisten varojen stipendin turvin (opettajina H. Pflüger ja O. Schiltzsky) kesä elokuussa 1883, Leipzigiin (prof. W Herbstin ja prof. F. Hessen kurssi hammaslääkäreille Leipzigin Hammaslääkäri instituutissa) 1888, Wieniin ja Budapestiin 1903 ja useita lyhyempiä ulkomaanmatkoja. Duodecim-seuran perustaja Matti Äyräpää 25

Työhistoria: Societas pro Fauna et Flora Fennican stipendiaattina tutki Liperin ja sen naapuripitäjien kasvillisuutta 1871 sekä Höytiäisen rannikkomaita 1875. Magneettisen ja meteorologisen observatorion amanuenssi kesällä 1874. Toimi lääketieteen kandidaattina Maarianhaminan vt. kaupunginlääkärinä seitsemän kuukauden ajan ja samalla terveydenhoidon opettajana Maarianhaminan merenkulkukoulussa 10.8.1880 10.3.1881. Mikkelin vt. linnan ja sairaalanlääkäri 24.7. 4.9.1881, Lapinlahden sairaalan avustava alilääkäri 19.9 19.12.1881. Helsingin yliopiston odontologian dosentti 10.12.1891 13.2.1892, hammaslääkärintaidon (odontologian) opettaja (viran ensimmäinen haltija) ja yliopiston hammasklinikan prefekti 25 vuoden ajan 13.2.1892 2.7.1917, jolloin siirtyi täysinpalvelleena eläkkeelle. Ylimääräisen professorin arvo 10.4.1904. Yksityishammaslääkäri Helsingissä vuodesta 1883. Yhdistystoiminta opiskeluaikana: Ylioppilasyhdistys Yhtiön (Savo Karjalaiseen osakuntaan kuuluvien ylioppilaiden yhdeksänjäseninen yhdistys, jonka tarkoituksena oli jäsentensä suomen kielen taitojen kehittäminen) perustajia ja puheenjohtaja koko sen varsinaisen toiminnan ajan 1873 76. Savo Karjalaisen osakunnan vuosijuhlatoimikunnan jäsen 1874, lainarahaston johtokunnan jäsen 1874, osakunnan arkiston tarkastaja 1874, varainhoitaja 1876 80, vt. kuraattori 1881 (Kaarle Krohnin sijaisena). Ylioppilasyhdistys Suomalaisen Nuijan puheenjohtaja 1878 79 ja uudelleen va. puheenjohtaja 1881. Suomen (Helsingin yliopiston) ylioppilaskunnan tilintarkastaja 1877, ylioppilasdelegationin jäsen Savo Karjalaisen osakunnan edustajana 1879, ylioppilaskunnan puheenjohtaja 1883 84. Jäsenyydet tieteellisissä seuroissa ja järjestöissä: Duodecim seuran perustamiskokouksen 18.11.1881 koollekutsuja ja puheenjohtaja ja seuran ensimmäinen puheenjohtaja 1881 1906. Finska Läkaresällskapetin jäsen 1883 14.12.1901 (erosi eräiden muiden Duodecim seuraan kuuluvien kanssa). Suomen hammaslääkäriseura Finska Tandläkarsällskapetin perustamiskokouksen 16.4.1892 koollekutsuja (yhdessä William Olanderin kanssa) ja seuran ensimmäinen puheenjohtaja 1892 1902. Suomen Yleisen Lääkäriliiton jäsen 1910, Suomen Hammaslääkäriliiton jäsen 1925, Societas pro Fauna et Flora Fennican jäsen 1871, Suomen Muinaismuistoyhdistyksen jäsen, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäsen 1878, Suomen Tiedeakatemian perustajia (23/11 1907 ja 22/3 1908) ja sen puheenjohtaja 1913 14, Skandinavisk Tandläkareföreningin jäsen, sihteeri 1886 91 ja puheenjohtaja 1893 95, Svenska Tandläkaresällskapetin jäsen 1887 ja kirjeenvaihtajajäsen 1907, Berliner Zahnärztliche Gesellschaftin kirjeenvaihtajajäsen 1897, Der Central Verein deutscher Zahnärzten kirjeenvaihtajajäsen 1898, Dansk Tandlaegeforeningin kirjeenvaihtajajäsen 1901, Unkarin A Stomatologusok Orsz Coyesyleten kirjeenvaihtajajäsen 1905, Fédération Dentaire Internationale conseil exécutifin jäsen. Osallistuminen ammattikongresseihin: Pohjoismaisten hammaslääkärien epävirallinen kokous Kööpenhaminassa 1884. Svenska Tandläkaresällskapetin 25 vuotisjuhlakokous Tukholmassa 1885 ja 50 vuotisjuhlakokous Tukholmassa 1910. Kansainvälinen lääkärikokous Berliinissä 1890 (piti esitelmän nenäproteeseista ja osallistui näyttelyyn), Pariisissa 1890, Wienissä ja Budapestissa 1903. Kansainvälinen luonnontutkijoiden kokous Breslaussa 1904. IVte Studiereise deutscher Ärzte Sleesiassa 1904, Hannoverissa 1905. Der Central Verein deutscher Zahnärtzte järjestön 50 vuotisjuhlakokous Münchenissa 1906. Skandinaviska Tandläkareföreningenin kokoukset Kristianiassa (VI) 1886, Kööpenhaminassa (VII) 1888, Göteborgissa (VIII) 1891, Kööpenhaminassa (IX) 1892, Kristianiassa (X) 1893, Tukholmassa (XI) 1895 puheenjohtajana, Kööpenhaminassa (XII) 1897, Tukholmassa (XIII) 1899, Göteborgissa (XV) 1903, Kööpenhaminassa (XVI) 1907, Helsingissä (XVII) 1908 kunniapuheenjohtajana, Kristianiassa (XVIII) 1912, Helsingissä (XXI) 1922 kunniapuheenjohtajana, Tukholmassa (XXIII ja samalla yhdistyksen 60 vuotisjuhla) 1926 kunniapuheenjohtajana. La Fédération Dentaire Internationalen (F.D.I.) kokoukset Berliinissä 1891, Pariisissa 1900, Tukholmassa 1902, Hannoverissa 1905, Dresdenissä ja Genevessä 1906, Hampurissa 1907, Berliinissä 1909 ja Tukholmassa 1912. Dansk Tandlaegeforeningin 50 vuotisjuhlakokous Kööpenhamina 1923. Odontologiska Sällskapet i Stockholm: 25 vuotisjuhlakokous Tukholmassa 1926. Kunnianosoitukset: Helsingin yliopiston odontologian kunniatohtori 1919. Ruotsin Vaasan ritarikunnan R 1 1902, Venäjän Pyhän Annan R 3 1913, K SVR 2 1924, K Ruotsin Pohjantähden ritarikunnan K 2 1926, K SVR 1 1927, K Tanskan Dannebrogin ritarikunnan K 2 1927. Kunniajäsen seuraavissa lääketieteellisissä yhdistyksissä: Duodecim seuran kunniajäsen ja»pysyvästi kunniapuheenjohtaja» 18.11.1906. Den Norske Tandlaegeforening 1898, Kristiania Tandlaegesellskap 1907, Dansk Tandlaegeforening 1907, Société odontologique de France 1907, Groupement professionel de l Ecole des dentistes de Paris et L Association générale des dentistes de France 1909, Svenska Tandläkare Sällskapet 1910, Suomen Hammaslääkäriseura Finska Tandläkaresällskapet 1912 (lisäksi kunniapuheenjohtaja 1922), Société belge de Stomatologie 1921, Skandinavisk Tandläkareförening 1922, Nordiska Odontologiska Föreningen 1922, Der Central Verein deutscher Zahnärzte 1922, Turunmaan Duodecim-seuran haaraosasto 1922, Suomen Yleinen Hammas ja Suunhoitoa Edistävä Yhdistys 1922, Tampereen Hammaslääkäriseura 1922, Turun Hammaslääkäriseura Åbo Tandläkarsällskap 1922, Wiipurin Hammaslääkäriseura Wiborgs Tandläkarsällskap 1922, Pietarin Odontologinen Seura 1923. Äyräpään mukaan on nimetty useita rahastoja ja palkintoja, mm. Duodecim seuran jakama Matti Äyräpään palkinto (1969 ). Tieteelliset palkinnot: Ensimmäinen palkinto (suuri kultamitali) venäläisessä hygieenisessä näyttelyssä (Pietari) nenätuista ja nenäproteeseista 1893 (Erhållit Första priset på Hygieniska utställningen i St Petersburg 1893 för Skrifter, Teckningar och Afgjutningar i frågan om»sadelnäsans Orthopediska behandling»). Hopeamitali (Preis des Centralvereins Deutscher Zahnärzte) kunniakirjoineen Internationale Ausstellung für Zahnheilkunde -kokouksessa Berliinissä 1909»kokoelmasta erilaisia töitä monelta odontologian alalta» (mitali Duodecim-seuran kokoelmissa. Suuri kultamitali yleisvenäläisessä hygieenisessä näyttelyssä (Pietari) 1913»näytteille asettamistaan kokoelmista». Tieteelliset luottamustoimet ja asiantuntijatehtävät: Skandinavisk Tandläkare Förenings Tidskriftin päätoimittaja 1894 99, Suomen Hammaslääkäriseuran toimituksia lehden päätoimittaja 26 J. Ignatius

1904 07 ja 1910 12. Kolmesti asiantuntijana virantäytössä Tukholmassa (Inkallad att såsom sakkunnig bedöma sökandenas kompetens då lärareplatsen i Odontologisk Kirurgi för första gången besattes vid Tandläkareinstitutet i Stockholm, så ock då lärartjänsten i Prothes Lära och Tandreglering därstedes besattes, äfvensom då samma tjänst för andra gången anslogs ledig). Asiantuntijana Kööpenhaminassa valittaessa opettajaa Dansk Tandlaegeforenings Institutiin 1907. Vastaväittäjä ex officio 1907 Hjalmar Avellanin väitellessä ensimmäisenä Suomessa hammaslääketieteen tohtorin arvoa varten. Muut luottamustoimet ja yhteiskunnallinen osallistuminen: Helsingin Suomalaisen Klubin kunniajäsen 1922, Suomalaisen normaalilyseon kouluneuvoston jäsen 1888 97 ja 1900 06. Helsingin Työväenyhdistyksen luentokomitean jäsen 1887. Kansallis Osake Pankin perustajia 1889 ja hallintoneuvoston jäsen 1890 92. Keskinäinen Henkivakuutusosakeyhtiö Suomen perustajia 1890, yhtiön valtuuskunnan jäsen 1890 1910 ja 1919 28 sekä varapuheenjohtaja 1910 19. Palovakuutusyhtiö Pohjolan perustajia 1891. Osakeyhtiö Keuhkotautisten Parantolan (Takaharjun osakeyhtiön) perustajia 1899 ja johtokunnan puheenjohtaja (toimitusjohtaja)1900-20. Parantolaan liittyvästä maatilasta vastaavan Osakeyhtiö Tuunaansaaren perustajia ja johtokunnan jäsen 1900 1905. Dentaldepot Osakeyhtiön perustajia 1900 ja johtokunnan jäsen, Osakeyhtiö Instrumentariumin perustajia 1901 ja ensimmäisen johtokunnan varajäsen. Jäsen keräystoimikunnassa vähävaraisten keuhkotautisten hyväksi toimikunnan perustamisesta lähtien 1907 1917. Kalevalaseuran perustajia 1911 (vars. yhdistyksenä 1919) yhdessä Akseli Gallen Kallelan, kuvanveistäjä Alpo Sailon, maisteri Väinö Salmisen ja professori Emil Nestor Setälän kanssa, seuran ensimmäinen rahastonhoitaja ja talousvaliokunnan jäsen. Julkiset muotokuvat ja mitalit: Duodecim seura maalauttanut muotokuvan (Eero Järnefelt 1899) ja teettänyt rintakuvan mustasta graniitista (Alpo Sailo 1912), molemmat omistaa Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Oppilaat maalauttaneet muotokuvan (Akseli Gallen Kallela 1912, Helsingin yliopiston muotokuvakokoelmat, yliopiston hammaslääketieteen laitos), Hilda Äyräpää maalauttanut muotokuvan (Gunnar Berndtson 1889, maalauksen nykyinen omistaja Suomen Hammaslääkäriseura). Suomen Hammaslääkäriseura lyöttänyt mitalin (Alpo Sailo 1922). Julkaisut: Ks. Carpelan Tudeer: Helsingin yliopiston opettajat ja virkamiehet. Harrastukset: Kalastus, nuorempana metsästys (metsästysseura Ansala), kulttuuri eri muodoissaan. Omisti talon Etelä Esplanadilla 1879 1922 (aluksi yhtenä perikunnan osakkaana) ja vuodesta 1922 huoneiston Katajanokalla, os. Läntinen satamakatu 5, sekä Paavolan tilan Punkaharjulla Pikku Puruveden rannalla. Haudattu Helsinkiin Hietaniemen vanhalle hautausmaalle. Hautapatsas 1931 Duodecim seuran ja Suomen Hammaslääkäriseuran jäsenten keskuudestaan keräämin varoin. * * * Biografisten tietojen kokoamisessa on käytetty apuna kansallisarkistoon talletettua Matti Äyräpään arkistoa. Lämmin kiitos Suomen Hammaslääkäriseuralle avusta aineiston kokoamisessa sekä professori Matti Hillbomille valokuvien hankkimisessa. Kirjallisuutta Aspelin Haapkylä E. Kirovuosien kronikka. Teoksessa: Saarenheimo E, toim. Otteita professori Eliel Aspelin Haapkylän päiväkirjasta vuosilta 1905 1917. SKS, 1980. Forsius A. Matti Äyräpää (1852 1928) suomalaisuusmies ja hammaslääketieteen uranuurtaja. Internetissä: www.saunalahti.fi/arnoldus/ ayrapaa.html. Kajava Y. Professori Matti Äyräpään muistolle. Duodecim 1928;44:717 23. Leikola A. Matti Äyräpää suomalainen vaikuttaja. Suom Hammaslääkäril 2003;6:293 9. Petersen Jessen A. Liperin rovasti Anders Josef Europaeus 1797 1870. Suomen Sukututkimusseuran julkaisuja 39. Pieksämäki, 1987. Sivén G. Matti Äyräpää. En minnesteckning. Helsingfors: Holger Schildts Förlag, 1934 (suom. Matti Äyräpää. Elämänkerrallinen kuvaus ja persoonallisia muistelmia. Otava, 1934). Suolahti EE. Matti Äyräpää. Kulttuurihistoriallinen kuvaus. Helsinki: Otava, 1940. JAAKKO IGNATIUS jaakko.ignatius@duodecim.fi Duodecim-seuran perustaja Matti Äyräpää 27