KASVUSTA VOIMAA -POHJOIS-KYMEN KASVU RY:N KEHITTÄMISOHJELMA 2007 2013 Ohjelma toimitettu MMM:öön 29.9.2006
SISÄLLYS 1 TIIVISTELMÄ...7 2 JOHDANTO...8 2.1 Pohjois-Kymen Kasvu ry ja toiminnan tarkoitus...8 3 TAUSTA...9 3.1 Toiminta-alueen kuvaus ja perusteet aluerajaukselle...9 3.1.1 Väestön kehitys ja väestörakenne...11 3.1.2 Vapaa-ajan asuminen...13 3.1.3 Maisemamuodot...14 3.1.4 Liikenneyhteydet...14 3.1.5 EU:n tukialue ohjelmakaudella 2000 2006...15 3.2 Alueen kunnat...15 3.2.1 Elimäki...15 3.2.2 Iitti...16 3.2.3 Jaala...16 3.2.4 Valkeala...17 3.2.5 Kuusankoski...17 3.2.6 Kouvola...18 3.3 Elinkeinotoiminnan nykytila ja tulevaisuus Pohjois-Kymenlaaksossa...18 3.3.1 Elinkeinot, erikoistumisalat ja työmarkkinoiden kehitys...18 3.3.2 Teollisuus...20 3.3.3 Liikenne ja logistiikka...20 3.3.4 Rakentaminen...21 3.3.5 Kauppa sekä majoitus- ja ravitsemistoiminta...22 3.3.6 Matkailu...22 3.3.6.1 Luontomatkailun edellytykset...24 3.3.7 Julkinen hallinto ja hyvinvointipalvelut...24 3.3.7.1 Hyvinvointipalvelut kunnittain tarkasteltuna...25 3.3.8 Maatalous...27 3.3.9 Yksityismetsätalous...29 3.4 Kylätoiminta Pohjois-Kymenlaaksossa...30 3.5 Pohjois-Kymen Kasvu ry:n toiminta...32 3.5.1 Toiminnan kuvaus 1995 1999...32 3.5.2 Pohjois-Kymen Kasvun toiminta rakennerahastokaudella 2000 2006...32 3.5.2.1 Hallituksen tekemät hankepäätökset...32 3.5.2.2 Pohjois-Kymen Kasvun omat hankkeet...33 3.5.2.3 Pohjois-Kymen Kasvun ohjelman toteutuminen...34 3.5.2.4 Toimiston palvelut...35 3.5.2.5 Muiden rahoituslähteiden käyttö...35 3.5.2.6 Seudullinen kehittäjäorganisaatio...35 2
3.5.2.7 Yhteistyötahot...35 3.5.2.8 Kansainvälinen toiminta...36 3.6 Toimintaryhmätyön arviointia ohjelmakaudella 2000 2006...36 3.6.1 Toimintaryhmätyön onnistumisia ja ongelmakohtia...36 3.6.2 Pohjois-Kymen Kasvun toiminnan arviointia...37 3.6.2.1 Itsearviointi...37 3.6.2.2 Ulkopuolinen arviointi...40 3.6.3 Toimintaryhmätyön lisäarvo...44 4 MUITA ASUKASLÄHTÖISIÄ KEHITTÄMISHANKKEITA...45 5 SUURI SUUNNITELMA...46 6 SWOT-ANALYYSI POHJOIS-KYMENLAAKSON MAASEUDUN NYKYTILASTA 47 6.1 Osaaminen ja kyläsuunnittelu...48 6.2 Hyvinvointi- ja tukipalvelut, kylätalous...51 6.3 Kulttuuri...55 6.4 Mikroyrittäjyys...59 6.5 Maaseutuasuminen ja maallemuutto...63 6.6 Kylämatkailu...67 6.7 Luonto ja ympäristö...70 6.8 Nuoret...73 6.9 Alueiden välinen yhteistyö ja kansainvälisyys...76 7 TOIMINTARYHMÄTYÖN ORGANISOINTI RAKENNERAHASTOKAUDELLA 2007 2013...79 7.1 Visio Pohjois-Kymenlaakson maaseudun tilasta vuonna 2013...80 7.2 Valittu strategia...80 7.2.1 Painopistealueet:...80 7.2.1.1 Maaseutuasuminen ja maallemuutto:...80 7.2.1.2 Elinkeinotoiminnan kehittäminen:...81 7.2.1.3 Palvelurakenteen uudistamisen edistäminen:...81 7.2.1.4 Asukaslähtöisen maaseudun kehittämisen edistäminen:...82 7.2.1.5 Verkostoitumisen ja kumppanuuden edistämien:...82 7.2.2 Toiminnan ja rahoituksen priorisointi...83 7.3 Valitut tavoitteet...85 3
7.3.1 Kehittämisohjelman tavoitteet ja mittarit:...85 7.3.1.1 Työnjako Kaakkois-Suomen TE-keskuksen kanssa...88 7.3.1.2 Kestävän kehityksen noudattaminen...88 7.4 Toiminnan käytännön organisointi...89 7.4.1 Kehittämisohjelman toteuttamisprosessi...89 7.4.2 Toimintaryhmän hallinto...90 7.4.3 Toimihenkilöt...91 7.4.4 Taloushallinto...92 7.4.5 Hallituksen ja toimihenkilöiden työnjako...93 7.4.6 Toimintaryhmän tehtävät...93 7.4.6.1 Viestintä/sisäinen...94 7.4.6.2 Viestintä/ulkoinen...94 7.4.6.3 Aktivointi...95 7.4.6.4 Hankeneuvonta...95 7.4.6.5 Hankekoulutus...96 7.4.6.6 Hankehaku...96 7.4.6.7 Hankkeiden valintakriteerit...98 7.4.6.8 Verkostoituminen ja kumppanuus...100 7.4.6.9 Toimintaryhmän oma koulutus...100 7.4.6.10 Kansainvälinen toiminta...100 7.4.6.11 Tyky-toiminta...101 7.4.6.12 Tuotettavat materiaalit, apuvälineet...101 7.4.6.13 Arviointi (itsearviointi ja ulkoinen arviointi)...101 7.4.6.14 Yhteistyö muiden toimintaryhmien kanssa...101 7.4.6.15 Muiden rahoituslähteiden käyttö...102 7.4.6.16 Seudullinen kehittäjä...102 7.4.6.17 Strategisesti tärkeät kärkihankkeet ja koordinointihankkeet...102 7.4.6.18 Hankkeiden riskianalyysi ja riskien ehkäisy...102 7.5 Asukkaiden ideoita Pohjois-Kymen Kasvu ry:n ohjelman sisällöksi...104 7.6 Ohjelman rahoitus...113 8 OHJELMANLAADINTAPROSESSIN KUVAUS...114 8.1 Viestintä...114 8.2 Aktivointi...114 8.3 Hallitus ja ohjelmatyöryhmä...115 8.4 Teemaryhmät...116 8.5 Käytetyt muut aineistot...117 8.5.1 Kyselylomakkeet...117 8.5.2 Kyläsuunnitelmat ja kuntien valmisteilla olevat kylien kehittämisohjelmat...118 8.5.3 Tilastoaineisto...118 8.6 Yhteistyöneuvottelut...119 4
8.7 Ohjelman kirjoittaminen...120 9 TOIMINTARYHMÄN MUU RAHOITUS...121 10 POHJOIS-KYMEN KASVUN KEHITTÄMISSUUNNITELMAN NIVOUTUMINEN MUUHUN SEUDULLISEEN JA MAAKUNNALLISEEN OHJELMATYÖHÖN:...121 Lähteet...123 Liitteet...124 5
LUKIJALLE Pohjois-Kymen Kasvu ry:n ensimmäinen ohjelmakausi lähestyy loppuaan. Maaseudun kehittämisyhdistyksen työ alueella on ollut uutta, mutta hedelmällistä. Alueemme ihmiset ovat ottaneet nopeasti toimintatapamme omakseen, eivätkä hanketoimijat ole arastelleet ottaa yhteyttä toimistoon tai hallituksen jäseniin hankeasioissa. Olemme tehneet yli sata hankepäätöstä, jotka koskettavat satojen, ehkä tuhansien ihmisten elinpiiriä. Päättyvällä kaudella olemme panostaneet kylätaloihin, jotka tulevat toimimaan kyläpalvelujen tukipisteinä ja antavat myös mahdollisuuden kylien sosiaalisen pääoman ja yhteisöllisyyden ylläpitoon ja kehittämiseen. Myös kulttuuri- ja kesätapahtumia, jotka ovat tulleet jäädäkseen, olemme onnistuneet hankkeiden avulla luomaan. Alma -toimintaryhmänä meillä on ollut yritysrahoitusta rajoittavana tekijänä maatilasidonnaisuus, mutta myös yrityshankkeita olemme rahoittaneet. Tulevaan kauteen suhtaudumme suurin toivein. Paikallisten kehittämisyhdistysten Leader-status laajentaa mahdollisuuksiamme maaseudun mikroyritysten tukemisen suhteen. Toimintaalueellamme vaikuttaa lisäksi lahjakkaita ja aktiivisia eri alojen toimijoita, joiden kyvyt ja osaaminen maaseudun kehittämistyön instrumenttina ovat vasta pieneltä osalta päässeet hyötykäyttöön. Innostuksesta kertoo se, että ohjelman laadintaprosessiin käytettyihin teemaryhmiin ilmoittautui ja osallistui mittava joukko eri osa-alueisiin perehtyneitä asiantuntijoita ja harrastajia. He ovat antaneet mittavan panoksen ohjelman luovassa vaiheessa. Laajan ohjelman laatimiseen osallistuneen joukon ansiosta toivomme, että olemme saaneet luotua ohjelmastamme alueen maaseudun näköisen. Lopuksi haluan esittää lämpimät kiitokset kaikille niille, jotka ovat ohjelman laatimisprosessiin osallistuneet: Teemaryhmien jäsenille, puheenjohtajille ja sihteereille, niille, jotka ovat halunneet tuoda mielipiteensä esille teemaryhmien ulkopuolelta, ohjelman laatimistyöryhmälle, hallitukselle ja toimihenkilöille. Erityiskiitos kuuluu työtä pelkäämättömälle kaksikollemme Anne Mettälälle ja Hanna Kortelaiselle, jotka ovat työstäneet ohjelman lopulliseen muotoonsa. Hallituksen kokouksessa 12.12.2005 ohjelmamme sai nimekseen Kasvusta Voimaa. Iitissä 13.12.2005 Riitta Alestalo Pohjois-Kymen Kasvu ry Hallituksen puheenjohtaja 6
1 TIIVISTELMÄ Pohjois-Kymen Kasvu ry:n Kasvusta voimaa kehittämisohjelma EU:n rakennerahastokaudelle 2007-2013 rakentuu toimintaympäristöanalyysin (alueen tilastojen ja yhdeksän teemaryhmän tuottaman aineiston) pohjalta laadittuun visioon, strategiaan ja toimenpideosaan. Visio Pohjois-Kymenlaakson maaseudun tilasta vuonna 2013: Pohjois-Kymenlaakson maaseutu on elinvoimainen ja asuinympäristönä vetovoimainen. Kaupunkien läheinen maaseutu tarjoaa viihtyisän asuinpaikan myös niille, jotka käyvät työssä alueen ulkopuolella. Valmistuvan oikoradan ansiosta Pohjois-Kymenlaakso on vakavasti otettava vaihtoehto asuinpaikaksi myös pääkaupunkiseudulla työssä käyville. Monipuolinen ja puhdas luonto, rikas kulttuuriperintö sekä keskeinen sijainti tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia uusille toimeentulolähteille, vapaa-ajan harrastuksille sekä viihtyisän asuinympäristön vakituisille asukkaille, vapaa-ajan asukkaille, tulomuuttajille sekä matkailijoille. Toimintaympäristön muutokset mahdollistavat yrittäjyyden kasvun mm. hyvinvointialalla, kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluissa sekä metsätaloudessa. Alueella asuu eri-ikäisiä ihmisiä, jotka yhdessä osallistuvat oman asuinalueensa pitkäjänteiseen kehittämiseen. Kylissä vallitsee ns. vanhan ajan yhteisöllisyys. Kylissä vallitseva sosiaalinen pääoma helpottaa uusien tulokkaiden sisään pääsyä kyläyhteisöihin Pohjois-Kymenlaakson maaseudun julkisuuskuva on myönteinen. Strategia: Strategia perustuu ohjelmakaudella 2000 2006 rakennetulle perustalle (ks. liite 1). Ohjelmakaudella 2000 2006 on mm. peruskorjattu kylätaloja, joihin nyt saadaan kehiteltyä uusimuotoista palvelutuotantoa yritys- tai yhdistysvetoisesti. Kyläsuunnitelmien laatiminen on saatu alulle. Jatkossa niitä monipuolistetaan uusilla osioilla esim. kyläkaavoitus-, kylän liiketoimintasuunnitelma. Kylätaloutta on edistetty pilottihankkeella ja jatkossa se liitetään kyläsuunnitelmien yhteyteen. Maaseutuasumista on edistetty perusinfraa ja maisemaa kohentamalla sekä laadukkaiden vapaa-ajan palveluiden tuotantoa aktivoimalla. Uutena osiona maaseutuasumiseen tulee maallemuutto, joka sisältää myös lähimatkailun. Elinkeinollisissa kehittämishankkeissa ja yrityshankkeissa panostetaan mikroyrittäjyyteen (ilman toimialarajauksia) ja etenkin hyvinvointipalveluyrittäjyyteen. Lähtökohtana on, että Pohjois-Kymenlaakson maaseudun kylät ovat lähinnä asumisen paikkoja ja työssä käydään paljon oman asuinkylän ulkopuolella. Uutta yritystoimintaa syntyy mm. palvelualoille, bioenergian tuotantoon, metsätalouteen sekä mikroyrittäjyyteen perustuvaan tuotannolliseen toimintaan (esim. aliurakointia) Haettava rahoituskehys: 5,125 miljoonaa euroa (julkinen tuki) ja kokonaisrahoituskehys 7 884 615 euroa (sis. myös yksityisrahoitus). Ohjelman painopistealueet sekä toiminnan ja rahoituksen priorisointi: elinkeinotoiminnan kehittäminen 55 % rahoituskehyksestä (suorat yritystuet 35 % ja elinkeinolliset kehittämishankkeet 20 %), yhteisölliset kehittämishankkeet 45 %, josta hallintoraha 20 % ja alueiden väliset hankkeet ja kv-toiminta yhteensä 7 %. 1) maaseutuasuminen ja maallemuutto (7 % rahoituskehyksestä), 2) elinkeinotoiminnan kehittäminen (55 %), 3) palvelurakenteen uudistamisen edistäminen (8 %), 4) asukaslähtöisen maaseudun kehittämisen edistäminen (3 %), 5) verkostoitumisen ja kumppanuuden edistäminen (7 %). 7
Rahoituskehyksen jakautumien maaseutuohjelman mukaisten toimintalinjojen ja toimenpiteiden mukaisesti (haetun rahoituskehyksen mukaisesti): TL 1 tp 123 maa- ja metsätaloustuotteiden arvon lisääminen: 2,9 % (153 000 ), tp 124 yhteistyö maatalouden ja elintarvikealan sekä metsätalouden uusien tuotteiden, menetelmien ja tekniikoiden kehittämiseksi: 1,9 % (102 000 ), TL 2 tp 214 maatalouden ympäristötuet, perinnebiotooppien hoito: 0,97 % (50 000 ), tp 216 ei-tuotannolliset investoinnit : 0,97 % (50 000 ), TL 3 tp 311 taloudellisen toiminnan laajentaminen maatalouden ulkopuolelle: n. 15 % (765 000 ), tp 312 tuki yritysten perustamiseen ja kehittämiseen: n. 25 % (1 275 000 ), tp 313 matkailuelinkeinojen edistäminen: 6 % 311 000, tp 321 elinkeinoelämän ja maaseutuväestön peruspalvelut: 6 % (311 000 ), tp 322 kylien kunnostaminen ja kehittäminen 6 % (311 000 ), tp 323 maaseutuperinnön säilyttäminen ja edistäminen: 6 % (311 000 ), tp 331 koulutus ja tiedotus: n. 2 % (102 000 ), TL 4 tp 421 alueiden ja valtioiden välinen yhteistyö: 7 % (359 000 ), tp 431 paikallisen toimintaryhmän toiminnan takaaminen, pätevyyden hankkiminen ja toiminnan edistäminen: 20 % (1 025 000 ). Ohjelman tavoitteina ovat mm.: uusia yrityksiä 15 kpl, uusia työpaikkoja 25 kpl, säilytettyjä työpaikkoja 25 kpl, maisemanhoitosuunnitelmia 20 kpl, kunnostettuja nähtävyyksiä 10 kpl, maaseutusopimuksia 5 kpl, uusia asukkaita alueelle 20 hlöä, tonttiasiamieskoulutuksia 10 kpl, uusia ja päivitettyjä tonttipankkeja 20 kpl, kyläkohtaisia tulomuuttajien vastaanottojärjestelmiä 10 kpl, seudullinen kyläpalvelujen välityskeskus 1 kpl, kyläpalvelupisteitä kylissä kiinteille ja kiertäville palveluille 20 kpl, uusia kulttuuritapahtumia 4 kpl, uusia ja päivitettyjä kyläsuunnitelmia 35 kpl yms. Kasvusta voimaa kehittämisohjelmasta laaditaan vielä erillinen tiivistelmä, josta ilmenevät ohjelman tavoitteet, hakuohjeet, hankevalintakriteerit sekä maaseutuohjelman toimintalinjojen ja toimenpiteiden mukainen listaus rahoitettavista toimenpiteistä hanke-esimerkkeineen. Tiivistelmä laaditaan, kun on saatu päätös Pohjois-Kymen Kasvulle myönnetyn rahoituskehyksen suuruudesta. 2 JOHDANTO Kasvusta voimaa -kehittämisohjelman vastuullisena laatijana on toiminut Pohjois-Kymenlaaksossa toimiva toimintaryhmä eli maaseudun kehittämisyhdistys Pohjois-Kymen Kasvu ry. Kehittämissuunnitelman laatimiseen on osallistunut toimintaryhmän lisäksi laaja joukko maaseudun asukkaita teemaryhmätyöskentelyn sekä Seutukäräjien kautta. Lisäksi ideoita ja toiveita on kartoitettu mm. seutukunnan muilta maaseudun kehittämisorganisaatioilta, mikroyrityksiltä, järjestöiltä, oppilaitoksilta ja kunnilta. Kehittämissuunnitelman laatimisprosessi kuvataan tarkemmin myöhemmin. Pohjois-Kymen Kasvun Kasvusta voimaa -kehittämisohjelma nivoutuu osaksi Kaakkois-Suomen TE-keskuksen alueella valmisteltua maaseutuohjelmaa. Yhteensopivuus on varmistettu siten, että toimintaryhmän edustajia on aktiivisesti osallistunut maaseutuohjelman seutu-, maakunta- ja aluetason työryhmien työskentelyyn. Lisäksi toimintaryhmän kehittämissuunnitelman laadinnassa on otettu huomioon muu seutu- ja maakuntatason ohjelma- ja strategiatyö. 2.1 Pohjois-Kymen Kasvu ry ja toiminnan tarkoitus Pohjois-Kymen Kasvu ry on Pohjois-Kymenlaaksossa toimiva toimintaryhmä eli maaseudun kehittämisyhdistys. Vuonna 1998 perustetun yhdistyksen toiminta-alueeseen kuuluvat Elimäki, Iitti, Jaala, Valkeala sekä Kouvolan ja Kuusankosken maaseutualueet. Käytännön toiminta alkoi vuonna 1999, kun laadittiin omaa kehittämissuunnitelmaa LEADER+-yhteisöaloiteohjelman hakua varten. 8
Käytännön hanketoiminta alkoi kesäkuussa 2001, kun yhdistyksen ohjelma, Kohti omaleimaista Pohjois-Kymenlaaksoa, sai rahoituksen Kymenlaakson alueellisesta maaseutuohjelmasta. Pohjois-Kymen Kasvun jäseninä on yksityishenkilöitä, yhteisöjä (yhdistyksiä, yrityksiä) ja kuntia. Jäsenmäärä 22.11.2005 on yhteensä 289 (jäsenmaksun maksaneita 130). Henkilöjäseniä on 200, yhteisöjäseniä 83 ja kuntajäseniä kuusi. Pohjois-Kymen Kasvun jäsenyys on kaikille maaseudun asukkaille avoin. Sääntöjen mukaan yhdistyksen jäsenyyttä haetaan kirjallisesti, samoin eroa jäsenyydestä. Hallitus hyväksyy uudet jäsenet. Käytännössä kaikki jäsenyyttä hakeneet on aina hyväksytty yhdistykseen. Jäsenmaksun suuruus vuonna 2006 on henkilöjäseniltä 8 euroa, yhteisöjäseniltä 34 euroa ja kunnilta 84 euroa. Kaikki toiminta-alueen kuusi kuntaa on Pohjois- Kymen Kasvun jäseninä. Pohjois-Kymen Kasvun hallitus käy jatkossa vuosittain läpi jäsenrekisterin. Jos jäseninä on henkilöitä tai järjestöjä, jotka eivät ole maksaneet jäsenmaksuaan, lähetetään näille maksumuistutus. Jos nämä eivät tästä huolimatta maksa jäsenmaksua, hallituksella on sääntöjen mukaan oikeus erottaa nämä yhdistyksen jäsenyydestä. Pohjois-Kymen Kasvun hallituksen valinnassa noudatetaan ns. kolmikantavaatimusta. Kolmasosa hallituksen jäsenistä (ja heidän henkilökohtaisista varajäsenistään) edustaa kuntatahoa, kolmasosa yhdistystahoa ja kolmasosa asukastahoa. Hallituksen kokouksessa 9.11.2005 tehtiin päätös sääntömuutoksesta, jossa sääntöihin lisätään vaatimus kolmikannan noudattamisesta hallitusta valittaessa. Uudet säännöt hyväksyttiin kevätkokouksessa 2006 ja ne on hyväksytty yhdistysrekisterissä 7.9.2006. Jäsenhankintaa on tehty säännöllisesti aina, kun on tiedotettu yhdistyksen toiminnasta. Pohjois-Kymen Kasvu ry:n toiminnan tarkoitus on sääntöjen mukaan seuraava: 1. Kannustaa maaseudun asukkaita yhteistyöhön alueensa kehittämiseksi 2. Säilyttää kymenlaaksolainen maaseutu elinvoimaisena 3. Lisätä maaseudun kehittämiseen liittyvää osaamista ja kokemusten vaihtoa eri maaseutualueiden välillä, kansainvälinen yhteistyö mukaan lukien Toimintaryhmän tehtävänä on rahoittaa asukaslähtöisiä kehittämis- ja yrityshankkeita sekä erityisesti kouluttaa ja avustaa hankkeita hakevia yhteisöjä ja henkilöitä. Oman rahoituskehyksensä lisäksi Pohjois-Kymen Kasvu hankkii muuta rahoitusta maaseudun asukkaiden ideoiden toteuttamiseksi. Pohjois-Kymen Kasvun hallituksen päätöksen mukaisesti toimintaryhmä toimii myös seudullisena maaseudun kehittäjäorganisaationa. Lisäksi edistetään ns. välittäjäorganisaatiotoimintaan, joka liittyy esimerkiksi maaseutusopimuskäytäntöön. 3 TAUSTA 3.1 Toiminta-alueen kuvaus ja perusteet aluerajaukselle Pohjois-Kymen Kasvun toiminta-alue sijaitsee Etelä-Suomen läänissä, Kymenlaakson maakunnan pohjoisessa osassa, Kouvolan seudulla. Kouvolan seudun kuntayhtymän alueesta toimintaryhmän piiriin kuuluvat kunnat: Elimäki, Iitti, Jaala, Valkeala sekä Kouvolan ja Kuusankosken kaupunkien maaseutualueet. Alueen kansanomaisempi nimi on Kuntaseiska. Kuntaseiskan kunnista Anjalankoski kuuluu tosin Etelä-Kymenlaakson Kehittämisyhdistys Sepra ry:n toiminta-alueeseen. 9
Koska Kouvolassa ja Kuusankoskella asukkaita on enemmän kuin 20 000, kummankin kaupungin kaava-alue on jätetty toimintaryhmän toiminta-alueen ulkopuolelle. Kouvolan maaseutuun luetaan Alakylän (515 ha) ja Ojamaan (190 ha) alueet, yhteensä 705 hehtaaria maata. Kouvolan maaseutualueella on 81 asukasta, joista suurin osa asuu Alakylässä (78) ja Ojamaalla asuu vain muutama henkilö (3). Kouvolan maaseutualuerajaus on esitetty kartassa (ks. liite 2). Kuusankosken maaseutuun kuuluvat puolestaan Pilkanmaan, Keltin, Ruotsula-Tammirannan, Mattila-Multamäen ja Pessan alueet (ks. liite 3). Kuusankoskella maaseuduksi luettavaa pinta-alaa on yhteensä 82 km² ja asukkaita maaseutualueilla on yhteensä 1 264 henkilöä. Kuva 1 Pohjois-Kymen Kasvun toiminta-alue Kouvolan seudulla (Anjalankoski mukaan luettuna) Pohjois-Kymenlaaksossa asuu kokonaisuudessaan 97 548 (31.12.2004) asukasta. Toimintaryhmän alueen asukasmäärä Kouvolan ja Kuusankosken taajama-alueet mukaan luettuna on 81 453 henkilöä. Kun vielä Kouvolan ja Kuusankosken taajama-alueet vähennetään toimintaryhmän alueen asukasmäärästä, muodostuu Pohjois-Kymen Kasvu ry:n toiminta-alueen tarkaksi väkiluvuksi 30 778 henkilöä. Väestötiheys Kouvolan seudulla on 27,3 asukasta neliökilometrillä, koko Suomessa 15,4 ja Euroopan Unionissa 120,3 asukasta neliökilometrillä. Pohjois-Kymenlaaksossa toimii yhteistyössä ns. kuntaseiskan kunnat: Elimäki, Iitti, Jaala, Valkeala, Kouvola, Kuusankoski ja Anjalankoski. EU:n ohjelmakaudella 2000 2006 Pohjois-Kymen Kasvun toiminta-alueen ovat muodostaneet kuusi kuntaa: Elimäki, Iitti, Jaala, Valkeala sekä Kouvolan ja Kuusankosken maaseutualueet. Anjalankoski on kuulunut jo kahden ohjelmakauden ajan Kehittämisyhdistys Sepra ry:n alueeseen. Pohjois-Kymen Kasvu neuvotteli toukokuussa 2005 Anjalankosken kylien kanssa mahdollisesta Anjalankosken liittämisestä Pohjois-Kymen Kasvun toiminta-alueeseen. Tätä ei kuitenkaan nähty tarpeelliseksi. Perusteina oli mm., että Anjalankoski kuuluu jo toista ohjelmakautta toimivan Kehittämisyhdistys Sepra ry:n toiminta-alueeseen ja Anjalankosken maaseutualueilla on jo muodostunut historiallinen traditio ja tiivis yhteistyö Etelä-Kymenlaakson kuntien suuntaan. Lisäksi toimintaryhmän alueen muutos koettiin hankalaksi, koska nykyisellä EU:n ohjelmakaudella 2000 2006 ALMA-toimintaryhmien on hankittava uusi kuntarahoitus välikaudeksi 2006 2007 ELMAohjelmaan, kun taas Anjalankoski on sitoutunut kuntarahoitukseen Kehittämisyhdistys Sepralle. Kuusankoskella ei laajennettu Pohjois-Kymen Kasvun toiminta-aluetta, koska Kuusankosken kaupungin kanssa käydyissä neuvotteluissa elokuussa 2006 kaupungin edustajat totesivat, ettei 10
kaupungilla ole taloudellisia resursseja aluelaajennuksen edellyttämälle kuntarahaosuuden lisäämiselle. Pohjois-Kymenlaakson kuusi kuntaa on käytännössä osoittautunut toimivaksi ja väestöpohjaltaan riittävän suureksi toiminta-alueeksi. Tätä osoittaa jo sekin, että Pohjois-Kymen Kasvu sai sidottua koko rahoituskehyksensä ohjelmakaudella 2000 2006. Hankevolyymi voi vielä kasvaa ohjelmakaudella 2007 2013, jos Leader-toimintaryhmät voivat rahoittaa myös ilman maatilakytkentää olevia mikroyrityksiä. 3.1.1 Väestön kehitys ja väestörakenne Koko Kymenlaakson väestöä koskevien ennusteiden mukaan Kymenlaakson väestö vähenee ja harmaantuu tulevina vuosina. Etelä-Suomen maakuntien liittouma (2004, 3) arvioi, että Etelä- Suomen alueella yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa kuitenkin suhteellisesti vähiten Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa, joissa vanhusten osuus väestöstä on jo nyt varsin korkea. Toisaalta nuorten osuus väestöstä vähenee juuri näissä maakunnissa voimakkaimmin. Kymenlaakson alueelta muuttaa koulutettua ja nuorta väestöä ennen kaikkea pääkaupunkiseudulle, ja väestöä kuolee enemmän kuin syntyy. Toimintaryhmän alueen väestörakenteen vanhusvoittoisuus voidaan havaita taulukosta 1. Alueen kunnissa yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä on keskimäärin 18 prosenttia, kun koko Suomessa vastaava osuus on noin 16 prosenttia. Vanhusväestön osuudet ovat suurimmat maaseutumaisissa kunnissa, Jaalassa ja Iitissä. Seudun kaupungeissa, Kouvolassa ja Kuusankoskella, vanhusväestön osuus suhteessa koko maan vastaavaan lukuun on verrattain korkea. Sen sijaan taajaan asutuissa kunnissa, Elimäellä ja Valkealassa, vanhusväestön osuus on hieman alhaisempi ja myös nuorten ikäpolvien osuus suurempi kuin muissa alueen kunnissa. Taulukko 1 Toimintaryhmän alueen kuntien väestörakenne ja väestörakennetta koskevat valtakunnalliset keskiarvot kuntaryhmittäin vuonna 2003. Kaupunkimaiset kunnat, Suomi Kouvola V alkeala Maaseutumaiset kunnat, Suomi 0-6 v 7-14 v 15-64 v > 65 v Iitti 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Iitti Jaala Maas eutum aiset Elimäki Valke ala Taaja an asutut Kouvo la Kaupu Kuusa nkimai nkoski set > 65 v 20 23 19,8 16,4 14,5 15,5 17,5 18 13,8 15-64 v 63,4 61,2 62,2 64,2 65,7 64,8 67,9 65 69 7-14 v 9,9 9,9 10,7 10,7 11,5 11,3 8,8 9,7 9,5 0-6 v 6,5 5,6 7,3 8,7 8,3 8,4 5,9 7 7,7 Kun väestön kehitystä tarkastellaan Pohjois-Kymen Kasvu ry:n alueella, voidaan havaita, että alueen väestö on vähentynyt 2000-luvun alkuvuosina vajaalla tuhannella henkilöllä (ks. taulukko 2). Suurimmat väestötappiot ovat koituneet prosentuaalisesti tarkasteltuna Elimäelle, Iitille ja Jaalalle. Väestötappioista huolimatta Iitti ja Jaala ovat pystyneet hieman kasvattamaan väkilukuaan vuodesta 2003 vuoteen 2004. Valkealassa väestönkehitys on ollut toimintaryhmän alueen kunnista 11
positiivisinta. Suhteutettuna vuoden 2000 väestömäärään väestön kasvua ei kuitenkaan kerry myöskään Valkealalle. Taulukko 2 Kuntien väestön kehitys ja väestöennuste vuodelle 2030 Tilastokeskuksen väestöennuste vuodelle 2030 ennakoi taajaan asutuille kunnille, Valkealalle ja Elimäelle sekä Kouvolan kaupungille väestön kasvua seuraavan parinkymmenen vuoden aikana. Suurin muuttovoittokunta ennusteen mukaan on Valkeala. Väestötappioita toimintaryhmän alueelle on ennustettavissa Iittiin, Jaalaan ja Kuusankoskelle. Kokonaisuudessaan toimintaryhmän alueen väestö tulee vähenemään 950 henkilöllä (-1,2 %) vuoteen 2030 mennessä. Väestöennusteissa ei kuitenkaan pidä pitäytyä pelkästään historiallisessa tarkastelussa eli tulevaisuutta ei pidä ennustaa yksinomaan aikaisempien vuosien tilastojen valossa. Kymenlaakson liiton laatimassa maakuntasuunnitelmassa 2005 2015 (maakuntahallituksen esitys 21.11.2005) Kymenlaakson väestötavoitteeksi on asetettu 190 000 asukasta vuodelle 2015. Vuodelle 2030 asukkaita arvioidaan olevan maakunnassa 197 500. Väestömäärän kasvua odotetaan tapahtuvan sekä Etelä- että Pohjois-Kymenlaaksossa. Tätä voidaan pitää Kymenlaakson maakunnan yhteisenä tahtotilana. Tavoitteen saavuttamista edistetään myös tällä Pohjois-Kymen Kasvun kehittämisohjelmalla. Ikärakenteesta johtuen Kymenlaaksossa on syntyvien määrä vuodessa noin 200 pienempi kuin kuolleiden määrä. 2000-luvulla Kymenlaakson nettomaahanmuutto on ollut keskimäärin 230 asukasta vuodessa. Nettomuuton arvioidaan olevan seuraavien kymmenen vuoden aikana noin 700 asukasta vuodessa. Tästä maahanmuuton osuus on arvioitu noin 500 asukkaaksi/vuosi. Yhtenä merkittävänä tekijänä kasvavaan maahanmuuttoon ovat avautuvat työpaikat eläköitymisen johdosta. Kymenlaakson liiton maakuntasuunnitelmassa 2005-2015 todetaan, että maaseudun houkuttelevuus luonnonläheisenä asumispaikkana on lisääntynyt ja suuntaus jatkuu edelleen. Varsinkin kasvukeskusten läheisyydessä sijaitsevalla maaseudulla on vetovoimaa. Vakituisista asukkaista 12
kasvava osa on keskuksissa työssä käyviä ja asioivia, osa hyväkuntoisia eläkeläisiä. Asutuksen hajautumista ei keskustojen kehittäminen ja rakentamisen ohjaus pysäytä. Taajamien ulkopuolisen tonttimaan edullisuus ja luonnon rauha houkuttavat monia asuinpaikan valinnassa. Vesi- ja jätehuollon sekä työ- ja asiointiliikenteen mahdolliset lisäkustannukset ollaan valmiita maksamaan. 3.1.2 Vapaa-ajan asuminen Merkittävimmät kesämökkikunnat toimintaryhmän alueella ovat Valkeala, Jaala ja Iitti. Loma- ovat pääasiassa sijoittuneet vesistöjen varrelle Salpausselän pohjoispuolelle. Tämän alueen aikana näiden kuntien väkimäärä moninkertaistuu. Alueellista mökkitiheyttä lisää se, että kesämökit vetovoimatekijöitä ovat kaunis ja puhdas järviluonto sekä hyvä saavutettavuus pääkaupunkiseudulta. Yhteensä toimintaryhmän alueella on yli 9000 kesämökkiä. Taulukko 3 Kesämökkien lukumäärä ja alueellinen jakautuminen Paikkakuntalaisten ja ulkopaikkakuntalaisten omistamien mökkien määrät vaihtelevat suuresti kunnittain. Kouvolassa 90 prosenttia vapaa-ajan asuntojen omistajista on paikkakuntalaisia, Kuusankoskella 54 ja Elimäellä 29 prosenttia. Merkittävimmissä kesämökkikunnissa, Valkealassa (19 % paikkakuntalaisten omistuksessa), Iitissä (14 %) ja Jaalassa (7 %), paikkakuntalaisten omistamien mökkien määrä on vähäisempi ja ulkopaikkakuntalaisten mökkiomistajien määrä suurempi. Keskimäärin toimintaryhmän alueen kunnissa paikkakuntalaisten omistamia mökkejä on noin 35,5 prosenttia ja ulkopaikkakuntalaisten omistamia mökkejä 64,5 prosenttia. Suuri osa vapaa-ajan asuntojen ulkopaikkakuntalaisista omistajista on pääkaupunkiseutulaisia. Elimäellä pääkaupunkilaisten mökkiomistajien osuus on suurin (43 %). Myös Iitissä (37 %) ja Jaalassa (30 %) pääkaupunkiseudulta tulevien mökkiomistajien osuudet ovat merkittäviä. Erityisesti haja-asutusalueille vapaa-ajan asuminen synnyttää taloudellista ja sosiaalista lisäarvoa. Parhaimmillaan vapaa-ajan asuminen vahvistaa haja-asutusalueiden aluerakennetta ja kyläyhteisöjä, monipuolistaa maaseudun ja kaupungin vuorovaikutusta, lisää kylien henkistä vireyttä ja hidastaa maaseudun voimakasta rakenteellista muutosta. Mitä pidempään vapaa-ajan asukkaat saadaan viihtymään paikkakunnalla ja mitä enemmän he käyttävät paikallisia tuotteita ja palveluja, sitä enemmän he myös jättävät alueelle taloudellista ja sosiaalista lisäarvoa. Loma-asuntojen hyödyntäminen kesäkauden ulkopuolellakin sekä loma-asumiseen liittyvät erilaiset 13
paikallispalvelut, kuten huoltopalvelut (maansiirto-, rakennus-, korjaus-, vartiointi- ym.), suoramyynti- ja ohjelmapalvelut antavat maaseudun asukkaille lisäksi uusia taloudellisia mahdollisuuksia. Kymenlaakson maakuntasuunnitelmassa 2005 2015 todetaan, että vapaa-ajan asuntojen ottaminen vakituiseen käyttöön jatkuu ja toisaalta maaseudun vakituisesta asuntokannasta osa siirtyy vapaaajan käyttöön. Omarantainen asumismuoto on edelleen halutuin, mutta vapaiden rantojen väheneminen kasvattaa perinteisten kyläympäristöjen suosiota vapaa- ja osa-aikaisina asuinympäristöinä. Lakkautettuja kouluja, pappiloita, kauppoja ja tuotantorakennuksia siirtyy asumiskäyttöön. 3.1.3 Maisemamuodot Kymijoki on Kymenlaakson maakunnan kruununjalokivi. Se on antanut nimen, elannon ja kasvot kokonaiselle maakunnalle. Kymijoki on valuma-alueeltaan ja virtaamaltaan maamme neljänneksi suurin joki. Ympärilleen elämää sykkivä suoni virtaa vuolaana läpi maakunnan ja laajenee paikoin leveämmiksi järvialtaiksi etenkin Pohjois-Kymenlaakson alueella. Kymijoen laakso on valtakunnallisesti arvokas maisema-alue, jonka varrella ihmisasutuksen vaikutus on näkynyt aina joen synnystä lähtien. Joen varteen on aikaa myöten syntynyt myös lukuisia arvokkaita kulttuuriympäristöjä. Kymijoen ja sen vesistöjen vaikutus Pohjois-Kymenlaakson maisemaan on keskeinen. Toimintaryhmän alueen pohjoisosan järvimaisema erämaa-alueineen on jo itsessään luonnonvara. Salpausselät edustavat harjumaisemaa parhaimmillaan ja niiden sora- ja pohjavesivarat ovat mittavat. Toimintaryhmän alueen eteläosa edustaa alavaa ja viljelylle suotuisaa kulttuurimaisemaa. 3.1.4 Liikenneyhteydet Liikenneyhteydet Pohjois-Kymenlaaksosta kaikkiin suuntiin ovat hyvät. Rautatieliikenteen osalta Kouvola on Venäjän ja EU:n raja-asema sekä Suomen tärkein tavaraliikenteen risteys- ja kuljetusterminaali, josta on yhteydet Pietarin ja Moskovan kautta aina Tyynenmeren rantavaltioihin Kiinaan, Japaniin ja Koreaan. Valtatiet 6, 12 ja 15 yhdistävät seudun kitkattomasti Suomen muihin keskuksiin ja rannikon vientisatamiin. Lähellä sijaitsevat kaupungit, Lahti, Mikkeli, Lappeenranta, Kotka ja Hamina, Heinola, ovat sadan kilometrin säteellä alueesta. Pääkaupunkiseudulta alueelle ajaa vajaassa kahdessa tunnissa. Pohjois-Kymenlaakson saavutettavuus pääkaupunkiseudun ja Pietarin suunnista on parantunut viime vuosina merkittävästi ja parantuu edelleen. Liikenneyhteyksien kehityksen onkin arvioitu antavan Pohjois-Kymenlaaksolle lähivuosina merkittävän kehityspotkun. Tulevaisuudessa Kerava Lahti-oikorata parantaa entisestään junaliikenteen välityskykyä itäiseen Suomeen, kun matka-aika Helsingistä Lahteen kestää lyhimmillään vain 44 minuuttia. Helsingin ja Kouvolan välinen matkaaika lyhenee oikoradan ansiosta noin 40 minuuttia. Oikorata valmistuu vuonna 2006. Nopean rataverkon rakentaminen Helsinki Pietari-välille lyhentää puolestaan matka-aikaa Venäjän puolelle Pietariin nykyisestä 5½ tunnista 3 tuntiin vuoteen 2008 mennessä. Kouvola Pietari matkaaika vastaavasti lyhenee kahteen tuntiin eli kesto on suurin piirtein sama kuin Kouvolasta Helsinkiin. Alueen maantiestöä on jo parannettu valtatie 6 osalta leveäkaistaiseksi Koskenkylä Kouvola-välillä ja valtatie 15 parantaminen Kotka Kouvola-välillä on suunnitteilla. Samoin valtatien 12 (Kouvola Lahti) perusparannus on ajankohtainen lähivuosina. 14
3.1.5 EU:n tukialue ohjelmakaudella 2000 2006 Pohjois-Kymen Kasvun toiminta-alue on Tavoite 1 -ohjelman ulkopuolista aluetta, jolla on toteutettu ohjelmakaudella 2000 2006 alueellista maaseudun kehittämisohjelmaa (ALMA, EMOTR-T). Pohjois-Kymenlaakso ei siis ole enää ohjelmakaudella 2000 2006 kuulunut rakennerahastoalueeseen. Pohjois-Kymenlaakson maaseutukunnissa on ollut käytössä Etelä- Suomen tavoite 2 -ohjelmassa siirtymäkauden tuet vuoden 2005 loppuun asti. Koko Kymenlaakso on osa Venäjälle suuntautuvaa Kaakkois-Suomi Venäjä -Naapuruusohjelmaa sekä Viroon suuntautuvaa Etelä-Suomen ja Viron Interreg III A -ohjelmaa. Pohjoisessa Kymenlaaksossa toteutetaan lisäksi tavoite 3 -ohjelmaa (ESR). Lisäksi Kymenlaakson liitolla on käytettävissään maakunnan kehittämisrahaa lähinnä EU-ohjelmien ulkopuolisiin hankkeisiin. Samoin Kouvolan seudun kuntayhtymällä on käytössään omaa kehittämisrahaa. Lisäksi on mahdollisuus hakea rahoitusta EU:n erillisohjelmien kautta suoraan Euroopan unionin komissiosta. 3.2 Alueen kunnat 3.2.1 Elimäki Elimäki on Kouvolan seudun kunnista vanhin. Ensimmäinen maininta asiakirjoissa Elimäestä on vuodelta 1452. Historiaan ovat merkittävimmin vaikuttaneet kuitenkin vasta 1600-luvun alkuvuosien tapahtumat, jolloin Ruotsin kuningas Kaarle IX antoi Henrik Wreden leskelle läänitykseksi Elimäen ja Anjalan. Tästä alkoi kolmesataa vuotta kestänyt kartano- ja torpparikausi, jonka vaikutus Elimäen kehitykseen on ollut ilmeinen. Kartanoiden ansiosta Elimäen viljelysmaat kehittyivät, ojitus yleistyi, rotukarjaa hankittiin ja ensimmäiset kartanomeijerit perustettiin 1860- luvulla. Vähitellen kartanoiden antamat herätteet alkoivat vaikuttaa myös maalaisrahvaan maatalouteen. Tänä päivänä Elimäki on vireä maalaiskunta vilkkaasti liikennöidyn valtatie 6:n varrella. Elimäki on Pohjois-Kymen Kasvun toiminta-alueen kunnista eteläisin ja matkaa Helsinkiin kertyy 114 kilometriä. Elimäen kunta koostuu historiallisesta kirkonkylän kuntakeskuksesta, Korian teollisuusja kauppakeskuksesta sekä kulttuurin muovaamasta maaseutualueesta. Elimäen maapinta-ala on 383,0 km² ja asukkaita kunnassa on 8 516 henkilöä. Elimäkeläisistä 64 prosenttia asuu Korian tai kirkonkylän taajamissa. Elimäelle on tyypillistä laajat, vehmaat peltoaukeat ja viljelysmaat. Usko maatalouden tulevaisuuteen on Elimäellä säilynyt vahvana ja toimintaryhmän alueen kunnista eniten maatiloja löytyykin Elimäeltä (428). Osin vireän maatalouden ansioksi on luettu pitäjän asuttuna säilyminen. Maidontuotanto on kuitenkin viidentoista viime vuoden aikana voimakkaasti vähentynyt ja lisäelinkeinoja tarvittaisiin. Monilta viljatiloilta käydään töissä myös tilan ulkopuolella. Teollisuus Elimäellä tuottaa mm. käsityölankoja, metallituotteita, keittiökalusteita, leipää ja palvilihaa. Myös huomattavan sähköntoimittajan, Kymenlaakson Sähkö Oy:n, keskustoimipaikka on Elimäellä. Elimäellä olisi tilausta pienyrittäjyydelle ja erilaisille sivuelinkeinoille. Esimerkiksi ohikulkevan liikennevirran hyödyntämistä yhteisillä tapahtumilla ja matkailupalveluilla tulisi edistää. Mustilan Arboretum alppiruusuineen ja satoine puulajineen sekä Moision kartano taidenäyttelyineen ovat Elimäen tunnettuja matkailukohteita. Kirkonkylän keskustan ylpeys on Suomen vanhin, jatkuvassa käytössä oleva puinen ristikirkko vuodelta 1638. Matkailullisia nähtävyyksiä Elimäellä ovat myös koulumuseo ja kotiseutumuseo. 15
3.2.2 Iitti Iitti on vuonna 1539 perustettu 7335 asukkaan kunta Kouvolan ja Lahden kaupunkiseutujen välissä. Iitin kirkonkylä sijaitsee kolmen järven välisellä harjulla ja on tunnettu luonnonkauneudestaan. Vuonna 1990 Iitin kirkonkylä palkittiinkin Suomen kauneimmaksi kirkonkyläksi. Myös kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennukset, hoidetut pihapiirit ja mm. Iitin musiikkijuhlat antavat Iitille matkailullista arvoa. Iitin kirkonkylä oli pitäjän keskus aina 1800-luvun jälkipuolelle saakka kunnes Helsinki Pietari - rautatie rakennettiin ja Iitin taloudellinen ja hallinnollinen keskus siirtyi Kausalaan. Kausalassa asuu tänä päivänä noin 4300 asukasta. Metalliteollisuus, muun muassa Halton Oy:n päätehtaat ja Kiitokori Oy, sekä huonekaluteollisuus ja muu puunjalostusteollisuus ovat leimaa-antavia kunnan elinkeinoelämälle. Iitin kunnassa panostetaan yrittäjyyteen, asumiseen, palveluihin ja elämystuotteisiin. Kymijoen rannoilla ja sen laajoilla järvialueilla on lähes 2500 vapaa-ajan asuntoa ja niiden määrä on kasvussa. Iitin maapinta-ala on 587,98 km² ja vesipinta-alaakin Iitistä löytyy 97,1 km². Iitin kuntaa leimaavat sen läpi virtaava Kymijoki ja maisemaa halkova Salpausselän harju. Salpausselkä jakaa Iitin kahteen erilaiseen osaan: pohjoisten järvialueiden Vesikansaan ja eteläisten maanviljelysalueiden Maakansaan. Iitti on saavutettavissa hyvin sekä rautateitse että maanteitse. Kausalan keskus sijaitsee rautatieradan varrella, josta matka pääkaupunkiseudulle kestää lähijunalla noin kaksi tuntia. 3.2.3 Jaala Jaalan kunta itsenäistyi vuonna 1879. Pinta-alaa Jaalalla on 563 km², josta vesipinta-alaa on 130 km² ja maapinta-alaa 433 km². Jaalan asukasluku on 1938 henkeä. Kesäisin asukasluku moninkertaistuu, sillä Jaalassa on lähes 3000 kesämökkiä. Jaala on Pohjois-Kymenlaakson vesirikkain kunta. Kymijoen vesistöön kuuluvat Jaalan vedet ovat luonnostaan kirkkaita ja ne kuuluvat Etelä-Suomen puhtaimpiin. Jaalan lukuisia järviä yhdistävät toisiinsa lukuisat joet ja pikkujärvet niin, että alueelle muodostuu todellinen vesireittien verkosto. Jaalassa sanotaankin, että: Seutu on kuin seulanpohja. Jaalan asutuksen ja viljelymaiseman painopiste on kunnan etelä-osassa, alueen läpi kulkevan toisen Salpausselän eteläpuolella. Sen pohjoispuolen maisemaa, jonka luonne on paikoin vielä lähes erämainen, leimaavat laajat karut mäntykankaat, maaston suuret korkeuserot ja paikoin äkkijyrkät, rosoiset kallioseinämät. Suurin osa jaalalaisista saa toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta (44%) ja palveluammateista (41%). Teollisuuden osuus elinkeinoista on noin 10 prosenttia. Jaalan historiaan kuuluu läheisesti puunjalostusteollisuus. Nykyisin museona toimiva Verlan pahvitehdas valittiin vuonna 1996 UNESCO:n arvostettuun maailmanperintöluetteloon. Verlan tehdasmiljöö kertoo Suomen metsäteollisuuden varhaisvaiheista 1800-luvun jälkipuoliskolla, jossa vehreä puutarha, arkkitehtonisesti arvokkaat rakennukset ja vanha pahvitehdas alkuperäisine teknisine laitteineen on onnistuttu säilyttämään entisellään. Jaala on saavutettavissa helpoimmin maanteitse. Matkaa Helsinkiin kertyy160 km, Lahteen 55 km, Kouvolaan 30 km, Kotkaan 80 km ja Heinolaan 40 km. 16
3.2.4 Valkeala Valkeala, joka on perustettu vuonna 1631, on alueeltaan koko Pohjois-Kymenlaakson suurin kunta. Valkealassa on pinta-alaa 1004 neliökilometriä, josta maata on 861 ja vettä 143 neliökilometriä. Valkealasta alkaa Järvi-Suomi. Kunnassa on useita järviä, joiden rantaviivaa on 920 km. Valkealan kunnan asukasluku on viime vuodet ollut kasvava ja kunnassa asuu noin 11 300 henkilöä. Kunnan väestö on keskimääräistä nuorempaa. Valkealan kunnan velkaantumisaste on Kouvolan seudun pienimpiä ja kunnan talous on yleinen tilanne huomioiden kohtalaisen hyvä. Vakituisen asutuksen lisäksi Valkeala on merkittävä mökkikunta. Kesämökkejä Valkealassa on noin 3000. Kunnan hallinnollinen keskus on kirkonkylä, joka on osa Kirkonkylän-Niinistön-Jokelan nauhamaista taajamaa, jossa asuu noin 5000 ihmistä. Valkealalle valtakunnallistakin tunnettavuutta antavat varuskunnat: Suomen suurin varuskunta Karjalan Prikaati toimii Vekaranjärvellä sekä erikoisjoukkojen varuskunta Utin Jääkärirykmentti Utissa. Varuskunnat ovat kunnan suurin työnantaja työllistäen suoraan yhteensä noin 1100 henkilöä. Valkealassa sijaitseva Repoveden kansallispuisto on luonnonoloiltaan poikkeuksellisen jylhä ja karun kaunis. Yhä useammat kotimaiset ja ulkomaiset turistit ovat löytäneet sen mainiot luontopolut ja retkeilyreitit. Orilammen majalta lähtee Suomen kultareitiksi kutsuttu vesibussireitti kansallispuiston ydinalueille. Siellä sijaitsee myös kuuluisa kalliokiipeilyseinämä, Olhavan vuori. Etelä-Valkealaa halkoo koskiensuojelulailla suojeltu vesireitti, Väliväylä eli Valkealan reitti, josta myös koko eteläinen Kymenlaakso saa puhtaan juomavetensä Salpausselän harjuun suodatettuna. Historiallisesti merkittäviä kohteita Valkealassa ovat venäläisten rakentama Utin linnoitus sekä Verlan kalliomaalaukset. Verla, maailmanperintökohde tehdasmuseoineen, sijaitsee Jaalan lisäksi osin myös Valkealan puolella. Valkeala sijaitsee liikenteellisesti hyvällä paikalla Salpausselkien alueella. Kunnassa on kaksi lentokenttää (Utti ja Selänpää) ja kuntaa halkoo kaksi valtatietä (vt 6 ja vt 15) sekä kaksi pääjunarataa (Savon ja Karjalan rata). Matkaa pääkaupunkiseudulle kertyy 150 km ja lähimmät kaupunkikeskukset Kouvola ja Kuusankoski ovat vain kymmenen kilometrin päässä kunnan keskustaajamasta. Valkealan kunta on edistänyt elinkeinotoimintaa ja yrittäjyyttä onnistuneella maanhankinnalla, kaavoittamisella ja monipuolisella koko kunnan kattavalla tarjonnalla. Tästä esimerkkeinä voidaan mainita UPM:n Kalson puunjalostustehdas Vuohijärvellä, Ruusutarhat Arvo Suutari ja Viherpeukalot Häkämäessä ja Jokelan teollisuusalueella sekä Hyötypaperi Oy:n laitokset Jokelassa. Kunnassa on myös merkittävää maa- ja metsätalouden yritystoimintaa. Valkealan työttömyysaste (n. 9 %) on keskimääräistä alhaisempi Kymenlaakson kuntiin verrattuna. Elinkeinoista palveluiden, kaupan ja liikenteen osuus on 59 %, teollisuuden osuus 19 %, maa- ja metsätalouden osuus 12 % ja rakennustoiminnan osuus 10 %. 3.2.5 Kuusankoski Kuusankoski on yksi Suomen huomattavimmista paperinvalmistuskeskuksista. Ensimmäiset paperitehtaat rakennettiin Kuusaankosken partaalle 1870-luvulla ja Voikkaalle 1890-luvulla. Kuusankoski sijaitsee Kymijoen kainalossa, jonka kolme koskea on valjastettu sähkön tuotantoon lähinnä paikkakunnan paperiteollisuuden tarpeisiin. 17
Kuusankoski on perustettu vuonna 1921 osasta Iittiä ja Valkealaa. Kuusankoskesta tuli kauppala vuonna 1957 ja kaupunki vuonna 1973. Kuusankoskella katsotaan olevan neljä taajamaa: Kuusaa, Pilkanmaa, Kymintehdas ja Voikkaa. Asutus on keskittynyt taajamiin, joissa asuu yli 96 prosenttia väestöstä. Kuusankosken maapinta-ala on 114 km² ja vesipinta-ala 16 km². Asukkaita Kuusankoskella on 20 337. Kuusankosken elinkeinorakenne on teollisuus- (34 %) ja palvelualapainotteinen (30 %). Kaupan alalla työskentelee 11 prosenttia ammatissa toimivasta väestöstä ja muiden elinkeinojen osuudet jäävät alle 10 prosentin. Pääkaupunkiseudulta Kuusankoskelle ajaa valtatie kuutta pitkin vajaassa parissa tunnissa (136 km). 3.2.6 Kouvola Kouvolan seutu on Suomen kymmenenneksi suurin yhtenäinen taajama-alue, jonka keskuskunta on Kouvolan kaupunki. Kouvolan seudun asukasluku on vajaat 100 000 asukasta ja seudulla on yli 40 000 työpaikkaa. Seudun keskuskaupunki Kouvola, perustettiin 1.1.1917. Kaupunkioikeudet Kouvola sai 1.1.1960. Pinta-alaltaan kaupunki on 45 km² ja asukkaita kaupungissa on noin 31 500. Kouvola on rakenteeltaan hyvin tiivis ja sen palvelut ovat hyvin kaikkien asukkaiden saavutettavissa. Kouvola on koko seudun kaupallisten ja vapaa-aikapalvelujen keskus. Kouvolalle ominaisia piirteitä ovat kaupallisilta palveluiltaan monipuolinen kävelykeskusta sekä erittäin toimiva ja kattava kevyenliikenteen verkosto. Kouvola valittiinkin 2000-luvun alkupuolella vuoden kaupunkikeskustaksi (2003) ja polkupyöräkaupungiksi (2005). Matkailutoimialan tärkeimpiä nähtävyyksiä ja kiinnostuksen kohteita ovat Suomen kolmanneksi suurin huvipuisto, Tykkimäen huvipuisto (vuonna 2005 noin 230 000 kävijää) ja Repoveden kansallispuisto. Kouvolan kaupungin elinkeinorakenne on palveluvaltainen. Valtaosa kaupungin 15 500 työpaikasta (75 %), sijoittuu kaupan, liikenteen, palvelujen ja hallinnon toimialoille. Työpaikkaomavaraisuus on 120 % ja työttömyysprosentti on 13,5 %. Koulutuksen ja tutkimuksen seudullisena keskuksena toimii Kouvolan Kasarminmäen korkeakoulukampus, jossa sijaitsee useiden yliopistojen ja korkeakoulujen toimipisteitä ja -laitoksia. Kymijoen ranta-alueella säilynyt Kouvolan kylän rantaraitti antaa tuulahduksen maaseudun ja kaupungin pitkäaikaisesta ja hyvin toimivasta, historiallisesta rinnakkaiselosta. 3.3 Elinkeinotoiminnan nykytila ja tulevaisuus Pohjois-Kymenlaaksossa 3.3.1 Elinkeinot, erikoistumisalat ja työmarkkinoiden kehitys Pohjois-Kymenlaakson toimialarakenne on palvelupainotteinen. 76 prosenttia alueen työssä käyvästä väestöstä työskentelee palvelujen parissa. Jalostuksessa työskentelee 22 prosenttia ja alkutuotannossa vajaa prosentti työssä käyvästä väestöstä. Elinkeinorakenteen mukaan tarkasteltuna julkisten palvelujen osuus tulonlähteistä on 30 prosenttia, teollisuuden 23, kaupan 13, liike-elämän palvelujen 13 ja liikenteen 11 prosenttia. Muiden elinkeinojen osuudet jäävät alle kymmenen prosentin. Elinkeinoista etenkin teollisuudella ja liikenteellä on vankka asema Pohjois-Kymenlaaksossa. Seudun vahvin erikoistumisala on paperiteollisuus ja liikenteen työpaikkojen osuus on tuntuvasti koko maata suurempi. Elinkeinotoiminnalle merkittävät puunjalostus- ja paperiteollisuuden tehdasyksiköt saivat alkunsa jo 1860- ja 1870-luvuilla. Pohjois-Kymenlaakson osuus Suomen paperin tuotannosta on noin kolmasosa. Perusmetsätalous, metsänhoito, korjuu ja kuljetus työllistävät Kouvolan seudulla n. 500 henkeä kokovuotiseksi työvoimatarpeeksi arvioituna. Maaseutumaisissa ja taajaan asutuissa kunnissa maa- ja metsätaloudella on yhä suuri työllistävä merkitys. Maaseutumaisissa kunnissa maa- ja metsätalouselinkeinojen osuus kaikista elinkeinoista 18
on Kymenlaaksossa keskimäärin 17,4 prosenttia (Jaalassa 19,4 prosenttia), mikä on suurempi kuin koko maan keskiarvo 15,2 prosenttia. Taajaan asutuissa kunnissa maa- ja metsätalouden osuus on keskimäärin noin 10 prosenttia (Suomen keskiarvo 6,8 %, taajaan asutut). Kaupungeissa, Kouvolassa ja Kuusankoskella, maa- ja metsätalouden osuus elinkeinoista on noin prosentin luokkaa. Työmarkkinoiden kehitys on Pohjois-Kymenlaaksossa ollut vuoden 2005 loppupuolella suhteellisen maltillista, eikä suuria heilahteluja suuntaan tai toiseen ole esiintynyt. Keskimäärin työttömiä työnhakijoita on noin 5700 ja kokonaistyöllisyyden odotetaan säilyvän vuonna 2006 jotakuinkin ennallaan. Työttömien osuus työvoimasta toimintaryhmän alueella on 11,4 prosenttia. Suurinta työttömyys on Kouvolassa (13,4 %) ja pienintä Valkealassa (9,4 %). Rakennetyöttömyys on seudulla edelleen suuri ongelma. Pitkäaikaistyöttömiä seudulla on keskimäärin noin 1500 ja määrän arvioidaan hivenen nousevan. (Ks. Kouvolan seudun työvoimastrategia 2005, 7 8.) Toimialoittain tarkasteltuna teollisuuden työpaikkojen osuus Pohjois-Kymenlaaksossa on edelleen korkea, mutta laskusuuntainen. Metsä- ja elintarviketeollisuuden työpaikkojen vuonna 2004 alkanut väheneminen on alkanut täysimääräisesti vaikuttaa vuonna 2005. Alkutuotannon osuus työpaikoista vähenee edelleen voimakkaasti. Logistiikka-ala jatkaa kasvuaan ja työpaikkojen määrä alalla kasvaa jonkin verran, mutta heilahtelut ovat logistiikka-alalla nopeita. (Kouvolan seudun työvoimastrategia 2005, 7 9.) Kuva 2 Pohjois-Kymenlaakson kaikki työpaikat vuonna 2003 (yhteensä 39 432) Kuva 2 kertoo, että Kouvolan seudulla on yhteensä reilut 39 000 työllistä. Työpaikoista merkittävä osa on riippuvainen kulutuksesta ja kotitalouksien ostovoimasta. Avoimien työpaikkojen kehitys on seudulla viime vuosina ollut TE-keskuksen keskiarvon yläpuolella. Kehityksen ennakoidaan jatkuvan samanlaisena myös vuonna 2006, mutta tulevaisuudessa epävarmuus myönteisen kehityksen jatkumisesta on suurempi. Seudun taloudelliseen kehitykseen ja sen epävarmuuteen vaikuttavat ennen kaikkea ikärakenteen muutos ja valtakunnan keskitasoa iäkkäämpi väestö, yrittäjien ikääntyminen, korkeakoulutettujen alhainen osuus työvoimasta sekä edelleen jatkuva pääosin nuorista johtuva muuttotappio. Taloudellinen reaalikasvu on alueella suhteellisen alhainen ja näköpiirissä on elinkeinorakenne huomioiden myös paineita työpaikoille. (Emt., 8.) 19
Kouvolan seudun työvoimastrategiassa (2005, 8, 16) todetaan, että julkisten palvelujen edessä olevan uudistamisen ja tulevaisuuden palvelutuotantomallin vaikutuksia kokonaistyöllisyyteen on vaikea arvioida. Merkittävää työpaikkojen määrän kasvua ei kuitenkaan liene odotettavissa, toteutettiin palveluita sitten julkisesti tai yksityisesti. Tarkastelussa palvelualat painottuvat kuitenkin Kaakkois-Suomessa selvästi työvoiman tarvitsijoina, joskin myös teollisuus ja rakentaminen ovat tarvitsijoiden joukossa. Uuden työvoiman tarve on määrällisesti suurinta sosiaali- terveydenhuollon päätoimialalla. Merkittävä osa työvoimatarpeesta syntyy ennustetusta tuotannon lisäyksestä eli alalla tarvitaan poistuman korvaamisen lisäksi myös uutta työvoimaa. Kaupan ala sekä kiinteistö- ja liike-elämän palveluja sisältävä toimiala tarvitsevat määrällisesti seuraavaksi eniten työvoimaa. Myös koulutus erottuu selkeästi työvoiman tarvitsijana. 3.3.2 Teollisuus Teollisuudella on vankka asema Kymenlaaksossa. Teollisuudessa syntyy vajaa 40 prosenttia maakunnan kokonaistuotannosta ja joka neljäs kymenlaaksolainen työskentelee teollisuuden palveluksessa. Kymenlaakso tunnetaan ennen kaikkea paperiteollisuudesta, jonka osuus koko Suomen sellu- ja paperiteollisuuden tuotannosta ja viennistä on noin 20 prosenttia. Kymenlaakson teollisuusyrityksissä oli noin 16 500 työpaikkaa vuonna 2004. Paperiteollisuudessa on noin 40 prosenttia teollisuuden työpaikoista. Toiseksi suurimman alan, metalliteollisuuden, osuus on 23 prosenttia. Muita merkittäviä teollisuusaloja ovat elintarvike- ja puutuoteteollisuus, öljy-, kemia-, kumi- ja muoviteollisuus sekä energiantuotanto. (Kymenlaakson toimialakatsaus 2005, 4.) Teollisuuden liikevaihto kasvoi Pohjois-Kymenlaaksossa prosentilla vuoden 2004 jälkipuolikkaalla, mutta vuoteen 2000 verrattuna reaalinen liikevaihto on samalla tasolla. Seudun teollisuuden henkilöstömäärä jatkoi laskuaan vuonna 2004. Teollisuuden toimialoilla toimii nyt noin 7 prosenttia vähemmän henkilöstöä kuin vuonna 2000. Jyrkimmin koko Kymenlaaksossa on supistunut elintarviketeollisuuden henkilöstö. Kemia-, kumi- ja muoviteollisuudessa henkilöstömäärä on puolestaan kasvanut vuoteen 2000 verrattuna. (Kymenlaakson toimialakatsaus 2005, 4, 10.) Teollisuusyritykset ovat Kymenlaaksossa joko suuria tai pieniä ja eniten kehityspotentiaalia omaavat keskisuuret yritykset ovat valitettavan harvinaisia. 3.3.3 Liikenne ja logistiikka Liikennetyöpaikkojen osuus Kymenlaaksossa on keskimääräistä suurempi, sillä maakunta on Suomen itäliikenteen keskus. Alueen erityispiirteenä on Kaakkois-Suomen raja-asemien sekä Kotkan ja Haminan satamien kautta kuljetettavat Venäjän transitokuljetukset, joiden kautta kulkee vuosittain 60 80 prosenttia Suomen kautta kulkevasta transitoliikenteestä. Nämä yhdessä kuljetuksiin liittyvien logistiikkapalveluiden kanssa nostavat alueen logistista painoarvoa. (Lehtinen et al. 2004, 63 64.) Liikenteen alalla oli Kymenlaaksossa noin 8 100 työpaikkaa vuonna 2004. Suurin työllistäjä on maaliikenne (42 %), joka koostuu rautatie- ja tieliikenteestä. Liikennettä palvelevan toiminnan (lastinkäsittely, varastointi jne.) osuus työpaikoista on 36 prosenttia. Posti- ja teleliikenteen osuus on vajaa viidennes ja vesiliikenteen osuus 3 prosenttia. Varsinaisessa logistiikkatoiminnassa eli kuljetuksissa ja liikennepalveluissa (pl. matkatoimistot) on noin 6 600 työpaikkaa sekä lisäksi tullissa noin 250. (Kymenlaakson toimialakatsaus 2005, 7.) Kymenlaaksossa yritysten logistiikkakustannukset ovat kolmanneksi korkeimmat Etelä-Suomen alueella ja logistiikkapalvelujen kysyntä on Etelä-Suomen keskitasoa. Logistiikkapalvelujen 20