LUPAPÄÄTÖS Nro 78/04/2 Dnro Psy-2002-y-38 Annettu julkipanon jälkeen 31.12.2004 1 ASIA LUVAN HAKIJA Iijoen Soivionnivan kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalouslupa, Kuusamo Matti Manninen Lehtomannisentie 32 93999 KUUSAMO
2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4 LAITOS JA SEN SIJAINTI... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 Ympäristöluvan hakemisen peruste... 4 Vesitalousluoahakemuksen peruste... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE... 5 TOIMINTA... 5 Vesilain mukainen toiminta... 5 Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta... 6 Kasvatusaltaat ja tuotantosuunnitelma... 6 Rehunkäyttö- ja kuormitusrajoitukset... 6 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT)... 7 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 7 Päästöt pintavesiin... 7 Hakemuksessa esitetyt lupakauden päästöt... 7 Päästöt vuosina 2002 ja 2003... 8 Arvio tulevista päästöistä... 8 Päästöt maaperään...8 Päästöt ilmaan ja melu... 8 Jätteet... 8 Poltto- ja voiteluaineet sekä kemikaalit... 9 LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ... 9 Alueen hydrologia... 9 Alueen luonto ja suojelukohteet... 9 Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 9 Vedenlaatu... 9 Hakemuksessa esitetty vedenlaadun tarkastelu... 9 Vedenlaatu vuonna 2003... 11 Kalatalous... 14 Pohjavesiolot... 15 Liikenne... 15 Muut kuormittavat toiminnot... 16 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN... 16 Vaikutus pintavesiin... 16 Vaikutus kalastukseen ja kalastoon... 17 Arvio muista ympäristövaikutuksista... 17 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 17 Käyttötarkkailu... 17 Päästötarkkailu... 18 Vaikutustarkkailu... 18 Vesistötarkkailu... 18 Kalataloustarkkailu... 19 POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN... 19 VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET... 20 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 20 Lupahakemuksen täydennykset... 20 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 20 Muistutukset ja vaatimukset... 20 Hakijan kuuleminen ja selitys... 31 Kuparivaaran osakaskunnan ilmoitus... 33 Tarkastus... 33 Lisäselvitykset... 33 MERKINTÄ... 34 Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U... 34 KÄSITTELYRATKAISU... 34
YMPÄRISTÖLUPARATKAISU... 34 VESITALOUSLUPARATKAISU... 35 LUPAMÄÄRÄYKSET... 35 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 35 Päästöt vesiin ja maaperään... 35 Päästöt ilmaan... 35 Melu ja tärinä... 36 Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen... 36 Varastointi... 36 Veden johtaminen laitokselle... 36 Tarkkailu- ja raportointimääräykset... 36 Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet... 36 Toiminnan lopettaminen... 37 Vahinkoja estävät toimenpidevelvoitteet ja korvaukset... 37 Kalatalousmääräys... 37 Haittojen lieventämisvelvoite... 38 Korvausmääräykset... 38 OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE... 38 RATKAISUN PERUSTELUT... 38 Käsittelyratkaisun perustelut... 38 Lupaharkinnan perusteet... 40 Luvan myöntämisen edellytykset... 40 Ympäristölupa... 40 Vesitalouslupa... 41 Lupamääräysten perustelut... 41 Määräykset pilaantumisen estämiseksi... 41 Vesitalousluvan määräykset... 41 Tarkkailu- ja raportointimääräys... 42 Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet... 42 Toiminnan lopettaminen... 42 Kalatalousmääräyksen perustelut... 42 Haittojen lieventämisvelvoitteen perustelut... 43 Korvausmääräysten perustelut... 44 VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 45 LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN... 50 Päätöksen voimassaolo... 50 Lupamääräysten tarkistaminen... 50 Korvattavat päätökset... 50 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen... 50 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 51 Ympäristöluvan täytäntöönpanokelpoisuus... 51 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 51 KÄSITTELYMAKSU... 51 Ratkaisu... 51 Perustelut... 51 Oikeusohje... 52 MUUTOKSENHAKU... 53 3
4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Matti Manninen on ympäristölupavirastoon 26.3.2002 toimittamassaan hakemuksessa hakenut ympäristö- ja vesitalouslupaa toiminnan jatkamiseen Iijoen Soivionnivan kalankasvatuslaitoksella voimassa olevan luvan ehdoin. Hakija on ympäristölupavirastoon 30.4.2002 toimittamassaan hakemuksen täydennyksessä hakenut lisäksi lupaa perkaustoimintaan ja kalojen talvivarastointiin. LAITOS JA SEN SIJAINTI Soivionnivan kalankasvatuslaitos sijaitsee Kuusamon kunnan Poussun kylässä Iijoen Rahkolammen rannalla hakijan omistamalla tilalla Tuomela RN:o 60:4. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristöluvan hakemisen peruste Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 11 c) kohdan perusteella ympäristölupa on haettava kalankasvatuslaitokselle, jossa käytetään vähintään 2 000 kg kuivarehua vuodessa taikka jos kalan lisäkasvu on vähintään 2 000 kg vuodessa. Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 10 c) kohdan perusteella ympäristölupa on haettava kalastustuotteita käsittelevälle laitokselle, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 50 tonnia vuodessa. Vesitalousluoahakemuksen peruste Vesilain 9 luvun 2 :n 1 momentin mukaan muun kuin vesialueen omistajan tai osakkaan johtaessa vettä vesistöstä muuhun tarkoitukseen kuin talousvedeksi veden johtamiseen ja sitä varten tarvittavien laitteiden pitämiseen toisen vesialueella on haettava vesilain mukainen lupa. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristölupavirasto on toimivaltainen lupaviranomainen kalankasvatusta koskevissa ympäristölupa-asioissa ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 6) kohdan nojalla ja veden johtamista koskevissa vesilain mukaisissa lupa-asioissa vesilain 9 luvun 2 :n 1 momentin nojalla. Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 10 c) kohdan (621/2002) mukaan kalastustuotteita käsittelevällä laitoksella, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 50 tonnia vuodessa, on oltava ympäristölupa. Tällaisen laitoksen lupa-asian käsittelee ympäristönsuojeluasetuksen 7 :n 10 c) kohdan mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen.
Ympäristönsuojeluasetuksen 2 :n mukaisesti kalankasvatus ja ympäristönsuojeluasetuksen 7 :n 1 momentin 10 c) kohdassa mainittu toiminta, joksi perkaamotoiminta katsotaan, muodostavat toimintakokonaisuuden. 5 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Vesioikeus on 27.2.1998 antamallaan päätöksellä nro 15/98/1 myöntänyt Matti Manniselle luvan johtaa vettä edelleen Rahkolammesta Soivionnivassa sijaitsevalle kalankasvatuslaitokselle sekä luvan johtaa laitoksen jätevedet takaisin Iijoen Soivionjärven Mustalahteen. Lupa on koskenut jätevesiä kasvatettaessa noin 15 000 kg kalaa ja käytettäessä kalojen ruokintaan enintään 17 000 kg kuivarehua vuodessa. Lupaehdot velvoitettiin seuraavan kerran tarkistettavaksi vuoden 2002 maaliskuun loppuun mennessä vireille saatettavalla hakemuksella. Vesiylioikeus on 30.12.1998 antamallaan päätöksellä eräin osin muuttanut vesioikeuden päätöstä. Kuusamon kaupungin terveystarkastaja on 8.11.2000 antamallaan päätöksellä hyväksynyt asettamillaan ehdoilla Matti Mannisen kalankäsittelytilat elintarvikehygienialain 15 :n mukaiseksi laitokseksi. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on 9.10.2001 antamallaan päätöksellä ilmoittanut rekisteröineensä Matti Mannisen kalankasvattamoa ja käsittelylaitosta koskevan ilmoituksen ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Elintarvikevirasto on 24.8.2001 antamallaan päätöksellä merkinnyt Matti Manninen-nimisen kala-alan laitoksen hyväksyttyjen kala-alan laitosten rekisteriin ja antanut sille numeron F30560. Kuusamon kaupungin terveystarkastaja on 12.3.2002 antamallaan päätöksellä hyväksynyt Matti Mannisen kalankäsittelytilan omavalvontasuunnitelman (EhygL 21 ). Soivionjärven rantatiloille Koivusalo RN:o 61:8 ja Hietaniemi 61:4 on laadittu rantakaava. Aluetta ei ole muutoin kaavoitettu. TOIMINTA Vesilain mukainen toiminta Vesioikeuden päätöksen nro 15/98/1 lupaehto 2 kuuluu seuraavasti: "Kalankasvatuslaitokselle saadaan johtaa vettä Rahkolammesta 1.5. 30.11. välisenä aikana 0,3 m 3 /s ja muuna aikana 0,15 m 3 /s, ei kuitenkaan enempää kuin neljäsosa Iijoen kulloisestakin virtaamasta laitoksen kohdalla." Kalankasvatuslaitokselle johdetaan vettä Iijoen Rahkolammesta halkaisijaltaan 1,2 metrin suuruisen, neulapadolla varustetun rumpuputken avulla. Kasvatuksessa käytetty vesi johdetaan takaisin Iijokeen Soivionnivan alapuolelle. Laitoksella käytettävän veden määrää mitataan jälkiselkeytysaltaan alapäässä olevan mittapadon avulla. Lupaa haetaan voimassa olevan luvan ehdoin.
6 Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta Kasvatusaltaat ja tuotantosuunnitelma Kalat kasvatetaan kahdessa maa-altaassa, joiden vesisyvyys on 1,4 m, pinta-ala 2 900 m 2 ja tilavuus noin 3 000 m 3. Kasvatusaltaiden vesi johdetaan laskeutus- ja jälkiselkeytysaltaan kautta takaisin vesistöön. Laitoksella kasvatetaan kirjolohta teuraskalaksi. Kasvatuksessa käytetään 17 000 kg/a kuivarehua, joka sisältää typpeä noin 1 150 kg ja fosforia 145 kg. Arvioitu vuotuinen kalojen lisäkasvu on noin 15 000 kg. Kalat ruokitaan käsinruokintana siten, että 2-vuotiset kalanpoikaset ruokitaan kahdesti päivässä ja 3-vuotiset kerran päivässä niiden painaessa yli 0,5 kg. Noin 6 kuukautta kestävän talvikauden aikana ruokitaan ainoastaan 2-vuotisia poikasia kahden viikon välein vähäisellä rehumäärällä. Talviruokinta on välttämätön kalojen suoliston toiminnan kannalta. Osa kasvatettavista kaloista perataan noin 2 km:n päässä laitokselta sijaitsevalla hakijan maatilalla olevassa perkaushallissa. Loput kaloista, noin 5 000 kg, jää laitokselle talvisäilytykseen. Kaloja perataan talvella kahden kuukauden aikana yhteensä noin 15 000 kg ja 30 1 000 kg kerrallaan kysynnän mukaan. Perkaamon vesi otetaan Raakunharjun vesiosuuskunnan verkosta ja perkausvedet johdetaan kahden sakokaivon kautta maaimeytykseen. Vettä käytetään noin 30 m 3 /a. Rehunkäyttö- ja kuormitusrajoitukset Voimassa olevan vesioikeuden päätöksen mukaan laitoksella saadaan käyttää kalojen ruokintaan enintään 17 000 kg vuodessa kuivarehua, jonka fosforipitoisuus saa olla enintään 1 %. Fosforipitoisuus on tarvittaessa selvitettävä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Laitokselta vesistöön pääsevän fosforin määrä saa olla enintään 87 kg vuodessa ja 0,65 kg vuorokaudessa kasvatuskauden keskiarvona laskettuna. Laitos on toiminut lupaehtojen mukaisesti. Hakemuksen mukaan vuosina 1999 2001 laitoksella on käytetty rehua keskimäärin 16 917 kg/a ja kasvatettu kalaa lisäkasvuna ilmaistuna keskimäärin 15 270 kg/a eli rehukerroin on ollut keskimäärin 1,11. Kasvatuskauden keskimääräinen fosforikuormitus on ollut mittaustulosten perusteella keskimäärin 0,23 kg/d ja tuotantotietojen perusteella laskettuna 0,55 kg/d. Vuositasolla fosforikuormitus on ollut mittaustulosten perusteella keskimäärin 42 kg/a ja tuotantotietojen perusteella laskettuna 81 kg/a. Typpikuormitus on ollut tuotantotietojen perusteella laskettuna kasvatuskaudella keskimäärin 4,6 kg/d ja vuositasolla 668 kg/a. Edelleen päätöksen mukaan lietettä on poistettava lietekouruista kasvukauden aikana vähintään kolme kertaa viikossa ja laskeutusaltaasta vähintään kerran kuukaudessa. Poistettu liete on sijoitettava sellaiseen paikkaan, mistä se ei pääse valumaan vesistöön eikä pilaamaan käyttökelpoista pohjavettä. Lietteen sijoittamisessa on lisäksi noudatettava jätehuoltoviranomaisen antamia määräyksiä. Hakemuksen mukaan lietettä on poistettu luvan mukaisesti. Lupaa haetaan voimassa olevan luvan ehdoin.
7 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) Kalankasvatusaltaat ovat maavaraisia ja selkeytysallas on varustettu lietekouruin. YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Hakemuksessa esitetyt lupakauden päästöt Kalankasvatuksen vesistökuormitus muodostuu pääasiassa hukkarehusta sekä kalojen ulosteista ja eritteistä. Osa aineista joutuu vesistöön liuenneena ja osa kiintoainekseen sitoutuneena. Pohjaan laskeutuva liete hajoaa varsin nopeasti ja luovuttaa ravinteita perustuotannon käyttöön. Vesistökuormituksen suuruus riippuu käytettävän rehun määrästä ja laadusta sekä lietteenpoiston tehokkuudesta. Rehunkäyttö ja siten myös kuormitus on suurinta heinä elokuussa, jolloin vedet ovat lämpimimmillään ja kalojen kasvu nopeinta. Kalojen kasvuajaksi ja tehokkaan ruokinnan ajaksi voidaan laskea kesä syyskuu (122 d). Kirjolohen kasvatuslaitosten ravinnepäästöjä voidaan vähentää parhaiten kehittämällä edelleen rehun koostumusta ja ruokintamenetelmiä. Laitoksen kuormitusta on tarkkailtu vuosina 1997 2001 neljä kertaa vuodessa. Talvitarkkailua ei ole suoritettu, joten vuosikuormitusta laskettaessa vuorokausikuormituksena on käytetty puolta kesäkauden keskimääräisestä vuorokausikuormituksesta. Kuormitus on arvioitu myös laskennallisesti käytetyn rehun määrän ja laadun sekä kalan lisäkasvun perusteella kasvatuskaudella (122 d) keskimäärin (kg/d) ja vuositasolla (kg/a). Laitoksella käytetään noin 90 % rehusta kesä syyskuun välisenä aikana. Kalojen ruokintaan käytetyn rehun fosforipitoisuutena on käytetty 0,83 0,95 % ja typpipitoisuutena 6,1 6,9 %. Kasvatettavan kalan lihan fosforipitoisuutena on käytetty 0,4 % ja typpipitoisuutena 2,75 %. Lietteenpoistoa tarkastelussa ei ole otettu huomioon. Rehukerroin on ollut vuosina 1999 2001 keskimäärin 1,11. Kasvatuskauden keskimääräinen fosforikuormitus on ollut mittaustulosten perusteella keskimäärin 0,23 kg/d eli lähes puolta pienempi kuin tuotantotietojen perusteella laskettuna 0,55 kg/d. Käytetty vesimäärä on vaihdellut tarkkailukerroilla välillä 190 262 l/s. Vuositasolla fosforikuormitus on ollut mittaustulosten perusteella keskimäärin 42 kg/a ja tuotantotietojen perusteella laskettuna 81 kg/a. Laitos on toiminut vuonna 1999 voimaan tulleiden lupaehtojen mukaisesti. Typpikuormitus on ollut tuotantotietojen perusteella laskettuna kasvatuskaudella keskimäärin 4,6 kg/d ja vuositasolla 668 kg/a. Laitoksen ominaiskuormitus kasvatettua kalakiloa kohden on ollut tuotantotietojen perusteella vuosina 1999 2001 keskimäärin 5,3 g fosforia ja 44 g typpeä. Laitos täyttää vuoteen 2005 asetetun vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaiset tavoitteet. Sen mukaan kalankasvatuslaitosten ominaiskuormitus koko maan keskiarvona voidaan saada tasolle 7 g fosforia ja 44 g typpeä tuotettua (elävää) kalakiloa kohti.
8 Päästöt vuosina 2002 ja 2003 Iijoen yhteistarkkailun vuosien 2002 ja 2003 käyttö-, kuormitus-, vesistö- ja kalataloustarkkailun tulosten mukaan laitoksen fosforikuormitus on vuosina 2002 ja 2003 ollut seuraava: Vuosi mitattu kuormitus (kg/d) ainetaseen perusteella laskettu kuormitus (kg/d) vuosikeskiarvo (kg/d) kasvatuskauden keskiarvo (kg/d) mitattu vuosikuormitus (kg/a) 2002 0,12 0,20 0,12 0,24 45 73 2003 0,12 0,20 0,18 0,35 66 73 laskettu vuosikuormitus (kg/a) Vuonna 2002 rehua on käytetty 15 400 kg, rehukerroin on ollut 1,09 ja rehun fosforipitoisuus 0,84 %:ia ja vuonna 2003 rehua on käytetty 16 140 kg, rehukerroin on ollut 1,09 ja rehun fosforipitoisuus 0,83 %:ia. Edellä mainituilla rehumäärillä on kasvatettu kalaa lisäkasvuna ilmaistuna vuonna 2002 14 166 kg ja vuonna 2003 14 864 kg. Arvio tulevista päästöistä Lupaa haetaan nykyisen laajuiselle toiminnalle voimassa olevin lupaehdoin, jolloin kuormitus tulee ennalta arvioiden olemaan jatkossa nykyistä tasoa. Päästöt maaperään Lietealtaan vedet imeytyvät maaperään ja myös perkausvedet imeytetään sakokaivojen jälkeen maahan. Muutoin maaperään aiheutuvien päästöjen määrää ei hakemuksessa ole arvioitu. Päästöt ilmaan ja melu Laitokselta ei aiheudu hajuhaittoja eikä melupäästöjä. Jätteet Syntyviä jätteitä ovat lietekouruista ja perkaamon sakokaivoista poistettu liete, kuolleet kalat, kalojen perkausjäte sekä rehusäkit ja muu jäte. Laitoksella ei synny lainkaan jäteöljyä tai ongelmajätteitä. Lietekouruista poistetaan lietevesiseosta traktorin pumpulla vähintään kolme kertaa viikossa kasvukauden aikana ja laskeutusaltaasta kerran kuukaudessa, yhteensä noin 10 m 3 vuodessa. Lietevesiseos pumpataan lietesäiliöön ja ajetaan suoraan hakijan omistaman maatilan pelloille lannoitteeksi. Mikäli lietettä ei voida viedä suoraan pelloille, kerätään liete selkeytysaltaan vieressä sijaitsevaan maakuoppaan. Maakuopasta vesi imeytyy hiekkapohjaiseen maahan ja altaan pohjalle jäävä liete ajetaan pelloille lannoitteeksi. Perkaamon sakokaivoista poistettava liete, noin 0,5 m 3, käytetään niin ikään maatilan peltojen lannoitukseen. Kuolleet kalat, noin 150 kg vuodessa, kompostoidaan laitoksen kiinteistölle ja perkeet, noin 2 000 kg vuodessa, toimitetaan tuoreena turkistarhoille.
Muu jätehuolto tapahtuu hakijan maataloustoiminnan jätehuollon kautta Kuusamon kaatopaikalle. 9 Poltto- ja voiteluaineet sekä kemikaalit Hakemuksen mukaan laitoksella ei säilytetä poltto- ja voiteluaineita eikä käytetä kemikaaleja. LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Alueen hydrologia Matti Mannisen Soivionnivan kalankasvatuslaitos sijaitsee Iijoen yläosan vesistöalueella Soivionnivan varrella. Valuma-alueen suuruus Poussunjärven Soivionnivassa on 352 km 2 ja järvisyys 16,3 %. Virtaaman keski- ja ääriarvot Poussunjärven Soivionnivassa ja Poussunjärven vedenkorkeuden keski- ja ääriarvot (N 60 +249,51 m) ovat vuosina 1961 1990 olleet seuraavat (F = 352 km 2, L = 16,3 %): m 3 /s m MQ 4,3 MW 86,8 HQ 22 HW 157 MHQ 11,8 MHW 129 MNQ 1,82 MNW 68 NQ 0,50 NW 52 MQ (elokuu) 4,1 Soivionjärven kokonaispinta-ala on noin 7,9 km 2 ja teoreettinen viipymä noin 50 d. Soivionjärven alapuolisia Pikku-Keroa ja Keski-Keroa säännöstellään. Säännöstelyväli on 4 m. Alueen luonto ja suojelukohteet Laitoksen vaikutusalueella ei sijaitse suojelualueita. Asutus ja muu rakennettu ympäristö Laitoksen alapuolinen asutus on harvaa. Hankkeen vaikutusalueella ei sijaitse yleisiä uimarantoja. Vedenlaatu Hakemuksessa esitetty vedenlaadun tarkastelu Laitoksen vesistövaikutuksia on tarkkailtu vuosille 1997 2002 laaditun Iijoen yhteistarkkailuohjelman mukaisesti. Vedenlaatua on tarkkailtu Poussunjärvessä, Soivionjärven Mustalahdella, Soivionjärvessä, Raakunjär-vessä ja Pikku-Kerossa. Soivionjärven länsipäähän on lisätty tarkkailupiste ja Keski-Kerojärvi on poistunut tarkkailusta vuonna 1999. Lisäksi laitoksille tu-
levan veden fosforipitoisuutta on mitattu. Näytteet otetaan ohjelman mukaan maalis huhtikuussa, heinäkuussa ja elokuussa. Tulokset on raportoitu vuosittain Iijoen yhteistarkkailuraportissa. Lisäksi laitosten ravinnekuormituksen verkkoja limoittavaa vaikutusta on tarkkailtu yhteistarkkailuohjelman mukaisesti havaskokein laitosten yläpuolella Iijärvellä (jäänyt pois tarkkailusta vuonna 1999), Poussunjärvellä, Mustalahdella, Soivionjärvellä ja Pikku-Kerossa. Kokeet tehdään vuosittain kaksi kertaa kesässä heinä- ja elokuussa yhden vuorokauden inkubointina. Vedenlaadun nykytilaa on tarkasteltu vuosien 1999 2001 vedenlaatutuloksien perusteella. Tiedot on saatu vedenlaaturekisteristä ja täydennyksiä on tehty velvoitetarkkailuraporttien perusteella. Vedenlaadun nykytila Järvien vesi on melko kirkasta ja lievästi humuksista. Väriluku on noin 50 vesimassan pintaosissa. Levätuotannosta johtuen sameusarvot ovat kesällä suurempia kuin talvella. Happitilanne on ollut talvella vesimassan pintaosissa hyvä tai tyydyttävä. Pohjan läheisyydessä happitilanne on järvisyvänteille tyypilliseen tapaan heikentynyt, selvimmin Soivionjärven syvänteessä (2,0 2,6 mg/l) ja Raakunjärvessä (2,0 5,1 mg/l). Kesällä happitilanteen vaihtelu pohjan läheisyydessä on ollut äärevää; Soivionjärvessä 5,8 10,3 mg/l, Soivionjärven syvänteessä 4,4 9,8 mg/l ja Raakunjärvessä 0,8 10 mg/l. Pintaosissa happitilanne on ollut kesällä hyvä. Pieniä määriä fekaalisia koliformisia bakteereja järvissä on ajoittain kesällä todettu, mutta selvästi alle sosiaali- ja terveysministeriön uimavesinormin (500 kpl/ 100 ml). Kokonaisfosforipitoisuus on ollut talvella pintakerroksessa keskimäärin 8 10 µg/l, paitsi Pikku-Kerossa 24 µg/l. Pohjan läheisyydessä pitoisuudet ovat olleet suurempia, mutta huomattavasta sisäisestä kuormituksesta ei ole havaintoa. Kokonaistyppipitoisuus on ollut pintakerroksessa keskimäärin 372 436 µg/l, paitsi Pikku-Kerossa 838 µg/l. Pikku-Keron vedenlaatuun vaikuttaa säännöstely. Kesällä kokonaisfosforipitoisuus on ollut järvissä keskimäärin 20 25 µg/l ja korkeimmillaan Mustalahdella. Iijoen Lohiyhtymä Ay:n kalankasvatuslaitokselle tulevassa vedessä fosforipitoisuus on ollut keskimäärin 13 µg/l ja Koillis-Suomen Lohi Oy:n ja Matti Mannisen kalankasvatuslaitoksille tulevassa vedessä 19 22 µg/l. Pitoisuudet kuvastavat lievää rehevyyttä. Raakunjärvessä ajoittain heikko happitilanne on aiheuttanut fosforin vapautumista pohjasedimentistä. Typpipitoisuus on ollut pintakerroksessa 388 449 µg/l ja korkeimmillaan Pikku-Kerossa ja Mustalahdella. Keskimääräisten epäorgaanisten ravinnepitoisuuksien suhteen (N/P) perusteella tuotantoa rajoittaa yleensä sekä fosfori että typpi. Mustalahdella tuotantoa rajoittavana ravinteena on kuitenkin fosfori. Levätuotantoa ja rehevyyttä ilmentävä a-klorofyllipitoisuus on ollut keskimäärin 5,2 13,0 µg/l ja korkeimmillaan Poussunjärvessä. Alimmillaan pitoisuudet ovat olleet Pikku-Kerossa ja Mustalahden länsipäässä ilmentäen lievää rehevyyttä. Muilla pisteillä pitoisuudet ovat reheville vesille tyypillisiä (7 40 µg/l). 10
11 Vedenlaadun kehitys Vedenlaadun kehitystä on tarkasteltu vuosien 1990 2001 vedenlaatuaineiston perusteella happitilanteen osalta talvella ja kesällä sekä ravinteiden ja a-klorofyllipitoisuuden osalta kesällä. Happitilanne on ollut talvella pintakerroksessa varsin hyvä ja se on pysytellyt melko vakaana. Pohjan läheisyydessä happitilanne on kehittynyt myönteisesti selvimmin Raakunjärvessä ja Soivionjärven syvänteessä, joissa ei ole todettu enää hapettomuutta. Myös Poussunjärvessä happitilanne on ollut pohjan läheisyydessä viime vuosina parempi kuin 1990-luvun keskivaiheilla. Kesällä happitilanteessa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa. Poussunjärvessä happitilanne pysyttelee kesällä kohtuullisella tasolla myös pohjan läheisyydessä ja Soivionjärven syvänteessä happipitoisuus on ollut alimmillaan noin 4 mg/l. Raakunjärven pohjan läheisessä vesikerroksessa happitilanne vaihtelee laajasti ja ajoittain vesi on ollut lähes hapetonta. Kokonaisfosforipitoisuudet ovat pysyneet kesällä pintakerroksessa melko vakaina, noin 20 µg/l, ja Soivionjärvessä sekä Raakunjärvessä ja Pikku- Kerossa pitoisuudet ovat hienoisesti laskeneet kyseiselle tasolle. Poussunjärvessä pitoisuus on ollut keskimäärin 25 µg/l ja hienoista laskua on havaittavissa. Selvimmin pitoisuustrendi on laskeva Soivionjärven Mustalahdella. Fosfaattifosforipitoisuudet ovat olleet viime vuosina pääsääntöisesti alhaisia. Selvimmin pitoisuudet ovat laskeneet Mustalahdella. Typpipitoisuuksissa on havaittavissa lievää kasvua selvimmin Pikku-Kerossa. Soivionjärven Mustalahdella ei ole havaittavissa kehityssuuntaa ja pitoisuus on ollut keskimäärin 400 µg/l. Kasviplanktonin määrää kuvaavan a-klorofyllipitoisuuden trendi on laskeva Poussunjärveä lukuun ottamatta jokaisessa järvessä. Varsinkin Pikku- Kerossa pitoisuudet ovat laskeneet lievää rehevyyttä ilmentävälle tasolle ja myös Mustalahdella lähennytään tätä tasoa (7 µg/l). Muilla pisteillä ollaan vielä lievästi rehevän puolella (7 40 µg/l). Havastarkkailun tulokset Havakseen kertyvän kiintoaineen ja a-klorofyllin määrä vaihtelee suuresti, mutta selvästi voimakkainta limoittuminen on ollut Soivionjärven Mustalahdella, jossa a-klorofylli on ollut keskimäärin 185 µg/g. Mustalahden havaintopaikan ongelmana on sen sijainti kapeikossa, jossa havakseen kertyneen kasvuston määrä on virtauksesta johtuen, mutta veden rehevyystasosta riippumatta paljon suurempi kuin liikkumattomassa vedessä inkuboitujen havasten. Mustalahden länsiosasta valitulla rinnakkaisella havaintopaikalla likaantuminen on ollut yleensä selvästi vähäisempää. Laitosten yläpuolella Iijärven Oijuslahdella limoittuminen on ollut a-klorofyllimäärän perusteella (9,4 µg/g) keskimäärin puolet pienempää kuin Pikku-Kerossa (20,6 µg/g), jossa likaantuminen on puolestaan ollut vähän lievempää kuin Soivionjärvellä (26,2 µg/g). Poussunjärvellä ja Mustalahden länsiosassa limoittuminen on ollut keskimäärin samaa tasoa (noin 60 70 µg/g). Vedenlaatu vuonna 2003 Iijoen vuoden 2003 yhteistarkkailuraportin mukaan Iijoen vedenlaatua on tarkkailtu uuden tarkkailuohjelman mukaisesti vuoden 2003 heinäkuun alusta lukien. Ohjelman mukaan Iijoen Lohiyhtymä Ay:n, Koillis-Suomen Lohi Oy:n ja Matti Mannisen kalankasvatuslaitokset ovat alueellisen tark-
kailun tarkkailukohteita Iijoen yläosalla. Lisäksi muita kuormittajia ovat kaksi turvesuota, kohtalaisen runsas loma- ja vakituinen asutus sekä hajakuormitus. Lisäksi Raakunjärven ja Pikku-Keron välissä sijaitsee Raja- Ukon Kalan kalankasvatuslaitos (entinen Kuren Lohi), joka ei kuitenkaan ole ollut toiminnassa vuonna 2003. Iijoen yläosalla näytteitä on otettu Taskulammesta, Poussunjärven syvänteestä, Soivionjärven Mustalahdelta (länsiosa), Soivionjärven syvänteestä, Raakunjärvestä, Pikku-Kerosta, Irnijärven syvänteestä, Tyräjärvestä ja Iijoesta Taivalkosken jätevedenpuhdistamon yläpuolelta. Näytteitä on otettu kolme kertaa vuodessa; maalis huhtikuussa, heinäkuussa ja elokuussa. Vedenlaatu kalankasvatuslaitosten vaikutusalueella Talvella otetuissa näytteissä alueen kalankasvatuslaitosten kuormitus on vähäisempää kuin kesän kasvatuskaudella. Alueen järvien kerrostuneisuudesta johtuvat vedenlaadun muutokset voimistuvat talven kuluessa, mutta pääosa järviin tulevasta vedestä virtaa jään alla järvien läpi. Päällysveden talvinen happitilanne oli tarkastelluissa järvissä pääosin vain tyydyttävä kyllästysasteen ollessa tasolla 50 60 %. Pikku-Kerossa vesi oli maaliskuussa kuitenkin hieman hapekkaampaa kuin muilla havaintopaikoilla. Veden sameus oli aiempaan tapaan varsin alhainen ja väri kirkas, lukuun ottamatta talviaikaisia alusveden näytteitä. Hyvin lievää veden värin lisääntymistä alavirtaan oli jälleen havaittavissa, vaikka humuksen ja raudan pitoisuuksien vaihtelu ei täysin tätä selittänyt. Kemiallisen hapenkulutuksen arvot olivat varsin tasaisia vaihdellen välillä 3,7 4,5 mg O 2 /l. Rautapitoisuus oli 100 150 µg/l, mutta Pikku-Keron vedessä rautaa oli talvella muita havaintopaikkoja enemmän, 250 µg/l. Ravinnepitoisuudet olivat talvella alhaisia. Fosforia järvien päällysvedessä oli vain noin 10 µg/l. Typpipitoisuus oli Poussunjärvellä 300 µg/l, mutta pitoisuus kohosi alempana ja Pikku-Kerossa typpeä oli jo noin 460 µg/l. Typpeä lukuun ottamatta vedenlaadun muutokset olivat talviaikana lieviä. Vesistöön laskee myös sivujokia, jotka muuttavat vedenlaatua, vaikka kalankasvatuksen päästöt olisivat pienet. Kesällä järvien päällysveden happipitoisuus oli lähellä kyllästysastetta 100 %, ph oli lähes neutraali, sähkönjohtavuus matala, sameus melko pieni ja veden väri heikosti kellertävä. Humuksen ja muun hapettuvan aineen määrä vedessä oli hieman korkeampi kuin talvella, mutta melko tasainen lisääntyen vain vähän järvireitissä alavirtaan. Myös veden rautapitoisuus lisääntyi järvijaksolla Taskulammen ja Poussunjärven tasosta 90 100 µg/l Pikku-Keron tasoon 400 700 µg/l. Ravinteista fosforin pitoisuustaso oli Taskulammesta Raakunjärvelle koko kesän melko tasainen; heinäkuussa 20 µg/l ja elokuussa 26 27 µg/l. Eniten fosforia mitattiin kesällä järvijakson alimmalla havaintopaikalla Pikku- Kerossa, jossa pitoisuus oli heinäkuussa 31 µg/l ja elokuussa 42 µg/l. Heinäkuussa pintaveden typpipitoisuus vaihteli välillä 320 440 µg/l. Typpipitoisuudet olivat fosforin tavoin korkeimmillaan elokuussa, jolloin suurimmat typpipitoisuudet 520 590 µg/l mitattiin Soivionjärvellä ja Pikku-Kerossa. Pikku-Keron päällysveden fosforipitoisuus oli suurempi kuin Raakunjärven päällysveden ja heinäkuussa myös typpeä oli Pikku-Keron vedessä enemmän. Vesi oli tummempaa Raakunjärvellä kuin Pikku-Kerossa, vaikka humuspitoisuudessa ei ollut suuria eroja. Typen epäorgaanisia muotoja vedessä oli kesällä varsin vähän huolimatta kalankasvatuslaitosten kuormituksesta. Myös fosfaatin pitoisuus pysyi ko- 12
konaisfosforin lisäyksestä huolimatta erittäin pienenä. Selityksenä on vapaan fosforin sitoutuminen perustuotantoon, kuten klorofyllin pitoisuuden tasosta voidaan päätellä. Keskimääräiset klorofyllipitoisuudet olivat tarkastelualueella 7 16 µg/l eli keskimääräistä suurempaa rehevyyttä osoittavalla tasolla. Huomioon on kuitenkin otettava, että näytteet on otettu vain voimakkaimman tuotannon tilanteessa. Klorofyllipitoisuudet olivat Soivionjärven syvännettä lukuun ottamatta korkeimmat elokuun havaintokerralla. Talvella Poussunjärven syvänne oli kerrostunut, mutta alusveden happitilanne oli vielä maaliskuun lopulla kohtalainen, 5,1 mg/l. Alusvedessä tapahtui hyvin vähäisessä määrin raudan ja ravinteiden pitoisuuksien nousua hapen vähenemisestä johtuen. Kesällä Poussunjärvessä ei havaittu veden lämpötilakerrostuneisuutta ja alusveden happipitoisuus pysyi hyvänä. Elokuussa happipitoisuus oli alusvedessä hieman korkeampi kuin pintavedessä, mutta vedenlaatu ei syvemmällä kuitenkaan merkittävästi poikennut ylemmästä vesikerroksesta. Soivionjärven syvänteessä happitilanne oli talvella selvästi heikompi kuin Poussunjärvessä johtuen suuremmasta vesisyvyydestä. Soivionjärven alusvesi oli maaliskuun lopulla lähes hapetonta, minkä vuoksi vesi oli syvemmällä tummempaa, sameampaa sekä rauta- ja typpipitoisempaa kuin päällys- ja välivesi. Fosforipitoisuus kasvoi alusvedessä kuitenkin vain vähän. Kesällä heinäkuun lopulla Soivionjärven syvänteessä havaittiin kerrostuneisuutta ja pohjan läheinen vesi oli jälleen lähes hapetonta. Heinäkuussa alusvesi oli sedimentistä vähähappisissa oloissa liuenneen raudan seurauksena melko tummaa ja sameaa ja myös epäorgaanisista ravinteista ammoniumtypen ja fosfaattifosforin pitoisuudet olivat selvästi koholla. Kerrostuneisuutta kesti luultavasti useita viikkoja keskikesällä, mutta elokuun 20. päivän näytteessä syvänteen vesi oli kuitenkin sekoittunut ja vesi oli koko syvyydeltään noin 16 C lämmintä, hapekasta ja hyvälaatuista. Raakunjärven syvänteessä, joka on tarkkailun kohteena olevista järvistä syvin (näytesyvyys 11 12 m), happi oli talven aikana kulunut Soivionjärven tavoin lähes loppuun ja samalla alusveden sameus lisääntyi, rautapitoisuus kohosi ja ravinteidenkin pitoisuudet kasvoivat huomattavasti. Raakunjärven syvänne on pienialainen ja sen vesimassalla ei ole suurta merkitystä vesistön päällysveteen sekoittuessaan. Raakunjärvi oli sekä heinä- että elokuussa voimakkaasti kerrostunut. Alusvesi oli heinäkuussa jo hyvin vähähappista ja elokuussa täysin hapetonta, mikä vaikutti huomattavasti alusveden pitoisuuksiin. Rautaa oli runsaasti ja vesi oli ruskeaa ja sameaa. Ravinteista typen ja etenkin ammoniumtypen pitoisuudet olivat alusvedessä hyvin korkeita. Fosforitaso sen sijaan nousi alusvedessä kesällä melko vähän ja maksimipitoisuudeksi mitattiin 38 µg/l heinäkuussa. Raakunjärven luonne, jossa se kerää päällysvedessä läpi järven virtaavasta vedestä laskeutuvaa biomassaa ja alloktonistakin materiaalia, korostaa alusveteen kertyvien aineiden konsentroitumista. Alusveden hapettomuusilmiöt ovat melko tavallisia järvissä ja niitä on havaittu Iijoen yläosan järvissä säännöllisesti kerrostuneisuuskausina. Järven ominaisuuksien lisäksi hapettomien olojen muodostumiseen vaikuttaa muun muassa hydrologiset tekijät. Talvella 2003 jääpeite muodostui vesistöihin aikaisin ja alhaisista vedenkorkeuksista sekä tavallista korkeammista lämpötiloista johtuen veden happivarastot jäivät vajaiksi. Iijoen yläosan järvet ovat vedenlaadultaan pääosin hyvässä kunnossa ja kuuluvat yleiskäyttökelpoisuudeltaan luokkaan "hyvä". Koko Iijoen yläosan järvijakson mo- 13
lempien kesäaikana otettujen näytesarjojen veden hygieeninen laatu oli yleensä hyvä. Havastarkkailun tulokset kalankasvatuslaitosten vaikutusalueella Kalankasvatuslaitosten verkkojen limoittumista aiheuttavien ravinnepäästöjen vaikutusten selvittämiseksi havaskokeita 27 mm:n havaksella. Elokuussa perifytonkoe epäonnistui Soivionjärven syvännehavaintopaikalla tuuliolosuhteiden vuoksi. Verkkohavasten limoittumiskokeiden tulokset ovat vuosittain vaihdelleet, mutta suuntaus on ollut yhtenevä ja runsaimmin levää on kasvanut ja kiintoainesta kertynyt laitosten alapuolella Soivionjärven Mustalahdella olleeseen havakseen. Tulokseen on kuitenkin vaikuttanut Mustalahden kovempi virtaus, jolloin kertyneen kasvuston määrä on ollut moninkertainen muihin havaintopaikkoihin nähden. Mustalahden havaintopaikkaa on siirretty lahden länsiosaan ja vuonna 2003 havaskokeita ei enää Mustalahden vanhalla paikalla tehty. Vuoden 2003 tuloksissa ei ollut suuria vaihteluita havaintopaikkojen välillä ja havakseen kertyneet määrät olivat verrattain pieniä. Heinäkuussa eniten kiintoainesta ja levää kertyi Pikku-Keron havakseen, jossa myös ravinnepitoisuudet olivat tällöin korkeita. Elokuussa eniten ainesta oli Mustalahden länsiosan havaksessa. 14 Kalatalous Poussunjärven ja Soivionjärven kalankasvatuslaitosten kalataloustarkkailu on toteutettu kalastuskirjanpitotarkkailuna vuosina 2000 2001, jolloin järvillä on ollut yhteensä 5 kirjanpitokalastajaa. Saalis oli pääasiassa siikaa, haukea, ahventa ja särkeä. Muikkua on pyydetty vähän Soivionjärveltä verkoilla ja Poussunjärveltä nuotalla. Kotitarvekalastuksen luonne huomioiden kalastajakohtainen saalis ilman nuottasaalista oli varsin suuri; Soivionjärvellä yli 300 kg ja Poussunjärvelläkin vuonna 2001 131 kg. Muikkusaalis nuotalla oli Poussunjärvellä vuonna 2000 vain 32 kg ja vuonna 2001 322 kg. Pyydysten voimakasta limoittumista ei havaittu Poussunjärvessä vuosina 2000 2001. Vuoden 2000 heinäkuun lopulla kaloissa oli lievä makuvirhe. Vuonna 2001 makuvirheistä ei kommentoitu. Kalastajien mukaan pyydykset eivät limoittuneet voimakkaasti myöskään Soivionjärvessä vuonna 2000 eikä kaloissa esiintynyt makuvirheitä. Vuonna 2001 limoittuminen vaikeutti kalastusta heinä syyskuussa. Kahden kalastajan mukaan kaloissa oli lievä makuvirhe kesällä 2001; toisen mukaan touko elokuussa ja toisen mukaan elo syyskuun vaihteessa. Soivionjärvellä toimii yksi ammattimaista kalastusta harjoittava nuottaporukka, joka on pyytänyt muikkua sekä talvella että kesällä. Poussun osakaskunta on tilastoinut lupamyynnin yhteydessä saalistietoja järvikohtaisesti. Saalistietoja on käytettävissä vuoteen 1999 asti. Poussunjärvellä kokonaissaalis on 1990-luvulla ollut 0,4 8,6 t vuodessa. Huomattava vaihtelu saaliskoossa johtuu lähinnä särkisaaliista, jota nuotattiin vuosikymmenen alkupuolella joinakin vuosina 3 6 t vuodessa. Muikkusaalis on järvellä vähentynyt ja vuosina 1998 1999 sitä ei pyydetty ollenkaan. Muiden merkittävien saalislajien (siian, hauen ja ahvenen) kokonaissaalis on vaihdellut vuosittain ollen enimmillään muutamia satoja kiloja. Taimenta, harjusta ja madetta on saatu vähän koko vuosikymmenen ajan eli
enimmilläänkin muutamia kymmeniä kiloja. Saalistilastojen mukaan kalastajien määrä on jakson aikana ilmeisesti vähentynyt ja vuosien 1998 1999 saalis oli siten keskimääräistä pienempi. Soivionjärvellä kokonaissaalis on 1990-luvulla ollut 2,5 21,0 t vuodessa. Huomattava vaihtelu saaliissa johtuu pääasiassa särki- ja ahvensaaliista, jota on nuotattu joinakin vuosina huomattavia määriä, särkeä enimmillään 11 t. Muikkusaalis on järvellä vaihdellut huomattavasti vuosittain ollen yleensä 3 6 t vuodessa. Muita merkittäviä saalislajeja Soivionjärvellä ovat olleet siika, hauki ja ahven. Siikasaalis on ollut yleensä 200 800 kg vuodessa ja se näyttää parantuneen vuosikymmenen alun jälkeen. Haukisaalis on ollut pieni, noin 100 300 kg vuodessa. Ahvensaalis on vaihdellut vuosittain huomattavasti riippuen ilmeisesti nuotatun ahvenen määrästä. Taimenta, harjusta ja madetta on saatu vähän koko vuosikymmenen ajan, vain muutamia kymmeniä kiloja vuodessa. Poussunjärven ja Soivionjärven kalastoon kuuluvat ainakin siika, muikku, taimen, kirjolohi, harjus, hauki, ahven, made, säyne, särki, seipi ja kiiski. Poussunjärveen ja Soivionjärveen on istutettu viime vuosina eri-ikäistä järvitaimenta muun muassa kalankasvatuslaitosten istutusvelvoitteena. Poussunjärveen on istutettu lisäksi pieni erä yksikesäistä harjusta vuonna 1998. Vähäarvoisen kalan tehokalastus Kuusamon "Rikkakalasta rahaksi" -hankkeen tavoitteena oli ravintoketjukunnostamisen toteuttaminen useilla Kuusamon järvillä ja lammilla. Poussunjärvellä ja Soivionjärvellä tavoitteena oli pyytää vähäarvoista kalaa kahden vuoden aikana yhteensä 104 t. Hanke toteutettiin pääasiassa nuottaamalla vuosina 1998 2001, jolloin Soivionjärvestä pyydettiin kalaa 46,7 t (59,4 kg/ha) ja Poussunjärvestä 4,8 t (18,3 kg/ha). Saaliista noin puolet oli särkeä ja loput pääasiassa muuta vähäarvoista kalaa eli kiiskeä, seipiä ja säynettä. Tehokas lähinnä särkikaloihin kohdistuva hoitokalastus voi parantaa rehevissä järvissä kalaston rakennetta ja järven kalataloudellista käyttöä. Yleensä hoitokalastuksen tavoitteena voidaan pitää kalaston poistoa vähintään tasolla 200 kg/ha. Poussunjärvellä ja Soivionjärvellä poistetut kalamäärät olivat varsin pieniä ja ne ajoittuivat neljälle vuodelle, joten niillä ei todennäköisesti ole merkittävää pitkäaikaista kalaston vääristymistä korjaavaa vaikutusta. Särki pystyy suotuisissa olosuhteissa tehokkaalla poikastuotannolla osin kompensoimaan poistettua kalabiomassaa. 15 Pohjavesiolot Laitoksen vaikutusalueella ei sijaitse pohjaveden ottamoita. Liikenne Laitoksen toimintaan liittyvää henkilöautoliikennettä on kesällä kaksi kertaa päivässä ja talvella kerran päivässä. Lisäksi laitokselle tuodaan rehua kolme kertaa kesässä sekä kalalaatikoita ja kalanpoikasia kerran vuodessa. Peratut kalat kuljetetaan kauppoihin omalla pakettiautolla kysynnän mukaan. Perkaamon ja kalankasvatuslaitoksen välissä sijaitsee yksi osittain käytössä oleva omakotitalo.
16 Muut kuormittavat toiminnot Matti Mannisen kalankasvatuslaitoksen vastarannalla sijaitsee luparajoiltaan vastaavan kokoinen Koillis-Suomen Lohi Oy:n kalankasvatuslaitos ja Poussunjärven yläpuolella kooltaan kaksinkertainen Iijoen Lohiyhtymä Ay:n kalankasvatuslaitos. Kuren Lohen kalankasvatuslaitos Raakunjärven alapuolella lopetti toimintansa vuonna 1998. Muu alueelle kohdistuva kuormitus on hajakuormitusta. TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Kalankasvatuksen vaikutukset vesistössä voivat olla lähinnä happea kuluttavia ja rehevöittäviä. Happiongelmia saattaa esiintyä lähinnä alueilla, joissa veden vaihtuvuus on vähäistä, kuten suojaisilla lahdilla ja järvisyvänteissä. Virtaavissa vesissä happiongelmia esiintyy harvemmin. Ravinnekuormitus lisää vesistön rehevyyttä. Selvimmin vaikutukset näkyvät keskija loppukesällä, jolloin vesi on lämpimintä ja perustuotanto voimakasta. Ravinteisuuden kasvu lisää sekä planktisen että pintalevästön kasvua, mikä voi ilmetä rantojen ja kiinteiden kalanpyydysten limoittumisen lisääntymisenä. Myös rantakasvillisuus voi lisääntyä. Laitokselta vedet kulkeutuvat Soivionjärven Mustalahteen ja edelleen Soivionjärveen. Järvissä happitilanne on talvella pohjan läheisyydessä kehittynyt myönteisesti selvimmin Raakunjärvessä ja Soivionjärven syvänteessä. Kesällä Raakunjärven pohjan läheisessä vesikerroksessa happitilanne vaihtelee laajasti ja viime vuosinakin vesi on ajoittain ollut lähes hapetonta. Mustalahdella ja Pikku-Kerossa fosfori- ja a-klorofyllipitoisuuden suunta on ollut laskeva. Soivionjärvessä tilanne on pysynyt vakaampana fosforin suhteen, mutta a-klorofyllipitoisuuden suunta on ollut laskeva samoin kuin Raakunjärvessä. Typpipitoisuuksissa on havaittavissa lievää kasvua Soivionjärveä lukuun ottamatta. Vesiekosysteemissä muutokset ovat hitaita ja onkin oletettavaa, että tilanne vesistössä edelleen paranee olettaen, että muu alueelle tuleva kuormitus ei kasva. Laitoksen fosforikuormituksen (0,65 kg/d) laskennallinen vaikutus vesistön fosforipitoisuuteen laimentumissuhteen perusteella on Poussunjärven Soivionnivan virtaama-aseman virtaamien perusteella arvioituna keskivirtaamatilanteessa (4,3 m 3 /s) noin 2 µg/l ja kesällä mahdollisessa alivirtaamatilanteessa (noin 2,3 m 3 /s) noin 3 µg/l. Fosforipitoisuus on ollut viime vuosina heinä elokuussa Poussunjärvessä keskimäärin 23 µg/l, laitoksen alapuolella Mustalahdella 25 µg/l ja Soivionjärven pintaosissa 21 µg/l. Viime vuosien keskimääräisen typpikuormituksen (noin 4,6 kg/d) laskennallinen vaikutus keskivirtaamatilanteessa on noin 12 µg/l ja kesällä mahdollisessa alivirtaamatilanteessa on noin 23 µg/l. Soivionjärvessä pitoisuuden nousu on vähäisempää. Happitilanteeseen vaikutus on pääosin välillinen johtuen ravinnekuormituksen aiheuttamasta levätuotannosta ja sen hajotessa tapahtuvasta hapen kulumisesta. Ennalta arvioiden happitilanne vesistössä ei ainakaan heikkene nykyisestä. Lupaa haetaan nykyisin luparajoin, joten jatkossa kuormitus ja laskennalliset vaikutukset vesistössä ovat nykyistä suuruusluokkaa. Mahdollista on,
että vesistön hidas elpyminen aikaisemmasta kuormituksesta jatkuu ja tilanne vesistössä kohentuu. Rehulaatujen kehittyminen voi pienentää kuormitusta ja edelleen vesistövaikutuksia jonkin verran. 17 Vaikutus kalastukseen ja kalastoon Vesistövaikutusarvion mukaan kalankasvatuslaitoksen ravinnekuormitus lisää vesistön rehevyyttä ja samalla välillisesti heikentää jonkin verran vesistön happitilannetta. Arvioitu rehevyyden kasvu ei vaaranna vesistön nykyistä kalastoa. Kevätkutuisten kalojen kantoihin laitoksen kuormituksella ei liene merkittävää vaikutusta. Rehevöitymisen haitalliset vaikutukset voivat ilmetä lähinnä syyskutuisten kalalajien, kuten muikun ja siian lisääntymisongelmina. Arvioidulla kuormituksella haitat ovat kuitenkin epätodennäköisiä. Syvänteiden alusveden happitilanne on parantunut viime vuosina sekä Poussunjärvellä että Soivionjärvellä. Varsinaisilla kutualueilla happipitoisuus lienee riittävä mädin säilymisen kannalta. Kohonneesta rehevyydestä johtuva konkreettinen kalastushaitta on seisovien pyydysten lisääntyvä limoittuminen. Kirjanpitokalastajien mukaan Poussunjärvellä ja Soivionjärvellä nykyisin kalastusta haittaavia tekijöitä ovat pyydysten limoittuminen ja kalojen satunnaiset makuvirheet. Kalankasvatuslaitoksen kuormituksen aiheuttamasta kohonneesta rehevyydestä aiheutuvat makuhaitat kaloissa Soivionjärvellä ovat epätodennäköisiä. Tähän viittaavat myös kirjanpitokalastajien havaitsemat lievät makuvirheet. Arvio muista ympäristövaikutuksista Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu muita merkittäviä ympäristövaikutuksia. TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Laitoksen käyttö-, kuormitus- ja vesistötarkkailu on toteutettu hakemuksen oheen liitettyjen vuosille 1997 2002 laaditun Iijoen yhteistarkkailuohjelman mukaisesti. Hakemuksen mukaan laitoksen tarkkailu toteutetaan jatkossakin osana Iijoen yhteistarkkailua ja kuormitustarkkailu ympäristökeskuksen hyväksymän nykyisen käytännön mukaisesti. Voimassa oleva Iijoen yhteistarkkailuohjelma on laadittu vuosille 2003 2005. Uuden ohjelman mukaan tarkkailu jatkuu pääpiirteittäin samankaltaisena kuin edellisessä vuosina 1997 2002 toteutetussa ohjelmassa, mutta intensiivisen vesistötarkkailun alueellista painopistettä on siirretty Siuruanjoelle ja myös laajan alueellisen tarkkailun yhteydessä tehdyistä perifytonkokeista on luovuttu. Käyttötarkkailu Kalankasvatuslaitosten käyttötarkkailu toteutetaan pitämällä laitoksella hoitopäiväkirjaa. Kirjaan merkitään muun muassa rehun määrä ja laatu sekä fosforipitoisuus, käytetyt kemikaalit, lääkeaineet ja rokotteet, kalataudit sekä kalakuolemat, käytetyn veden määrä sekä tiedot kasvatetuista ja siirretyistä kalamääristä sekä lietteenpoistosta. Käytetyn veden määrä havainnoidaan siten, kuin se on vesioikeuden päätöksessä edellytetty. Jos laitok-
sen toiminta vaatii vedenottovesistön säännöstelyä, siihen kuuluvat korkeustiedot sisältyvät käyttötarkkailuun. Hoitopäiväkirjat säilytetään laitoksilla. Hoitopäiväkirjat toimitetaan puolivuosittain asianomaisen ympäristökeskuksen tarkastettavaksi. 18 Päästötarkkailu Kuormitustarkkailussa otettavien näytteiden määrä riippuu paitsi laitoksen tuottamasta kalamäärästä, myös alapuolisen vesistön asettamista vaatimuksista ja laimentumisoloista. Pääpaino tarkkailussa ajoittuu kasvatuskauteen (kesä syyskuu), jolloin pääosa kuormituksestakin syntyy. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen ohjeen mukaan näytteet tulee ottaa vesioikeuden päätösten mahdollistaman kalankasvatusmäärän mukaan seuraavasti: > 60 000 kg vuodessa, näytteitä tulisi ottaa 10 kertaa vuodessa 30 000 kg vuodessa, näytteitä tulisi ottaa 6 7 kertaa vuodessa < 30 000 kg vuodessa, näytteitä tulisi ottaa 4 5 kertaa vuodessa Kuormitustarkkailun vesinäytteet otetaan laitokselle tulevasta ja sieltä lähtevästä vedestä. Laitokselle tulevasta vedestä otetaan kertanäyte ja laitokselta lähtevästä vedestä kokoomanäyte. yli 30 tonnin laitoksilla näytteet tulee ottaa automaattisella näytteenottimella vuorokauden kokoomanäytteinä. Tätä pienemmillä laitoksilla kokoomanäyte voidaan kerätä käsin otettavilla osanäytteillä, joita tulee ottaa 6 8 kappaletta kahden tunnin välein klo 6 20 välisenä aikana. Osanäytteet on säilytettävä auringolta suojassa viileässä paikassa. Loka huhtikuussa näytteet otetaan kertanäytteinä sekä tulevasta että lähtevästä vedestä. Näytteenoton yhteydessä tulee aina selvittää laitoksen käyttämä vesimäärä. Kaksi kertaa kuussa tapahtuva näytteenotto voidaan korvata viikon kestävällä näytteenottojaksolla. Pitempijaksoisessa näytteenotossa vuorokausinäytteet pakastetaan ja otetaan näytteenottovuorokauden virtaama ylös. Näytteet lähetetään konsultille, joka yhdistää osanäytteet yhdeksi näytteeksi virtaaman suhteessa. Niillä laitoksilla, joilla ei kuormitusmittausta suoriteta, kuormitus arvioidaan käyttö- ja hoitopäiväkirjanpidon, rehunkäytön ja kirjallisuustietojen perusteella. Tarkkailuohjelman mukaan Matti Mannisen laitoksella kuormitusnäytteitä otetaan kaksi kertaa heinä- ja elokuussa eli laitoksella otetaan yhteensä 4 kuormitustarkkailunäytettä vuodessa. Kuormitustarkkailunäytteistä analysoidaan lämpötila ja kokonaisfosfori. Vaikutustarkkailu Vesistötarkkailu Vedenlaadun seuranta jakaantuu intensiiviseen tarkkailuun ja alueelliseen tarkkailuun. Näytteenottopaikat ja -ajankohdat on määritetty ohjelmassa. Vesistötutkimusten näytteenotossa noudatetaan ympäristöhallinnon ohjeita
(Mäkelä ym. 1992). Kaikki määritykset tehdään SFS-standardien mukaisesti ja/tai ympäristöviranomaisten hyväksymin menetelmin. Intensiivinen tarkkailu Vuosittain suorittavalla intensiivisellä tarkkailulla selvitetään vesistöalueen muutamien ydinpisteiden vedenlaadun ajallista vaihtelua ja ainevirtaamia mahdollisimman tarkasti. Näytteistä määritetään lämpötila, happi, sähkönjohtavuus, ph, väri, COD Mn, kiintoaine, kok.p, PO 4 -P, kok.n, NO 2 +NO 3 -N, NH 4 -N, Fe ja a-klorofylli (kesä syyskuu). Alueellinen seuranta Vedenlaadun alueellinen seuranta toteutetaan Iijoen alaosalla, Siuruanjoella ja Livojoella pääsääntöisesti joka kolmas vuosi. Pääosalla Iijoen ylä- ja keskiosan, Korpijoen ja Kostonjoen alueita sekä muutamien muiden yksittäisten kuormittajien tarkkailua jatketaan joka vuosi nykyisen käytännön mukaisesti. Kolmen vuoden välein tehtävän alueellisen seurannan näytteistä määritetään näkösyvyys, lämpötila, happi, sähkönjohtavuus, ph, väri, COD Mn, sameus, kiintoaine, kok.p, kok.n, NH 4 -N ja Fe. Lisäksi kesällä määritetään PO 4 -P, NO 2 +NO 3 -N, a-klorofylli (järvet ja Siuruanjoen pääuoma) ja fekaaliset koliformiset bakteerit. Vuosittain tehtävän alueellisen seurannan näytteistä määritetään näkösyvyys, lämpötila, happi, sähkönjohtavuus, ph, väri, COD Mn, sameus (järvet), kiintoaine (joet), kok.p, kok.n, Fe (järvet), PO 4 - P (kesällä, Syöte jokaisella kerralla), NO 2 +NO 3 -N (kesällä, Syöte jokaisella kerralla), NH 4 -N (kesällä, Syöte ja Ranua jokaisella kerralla), a-klorofylli (järvet), fekaaliset koliformiset bakteerit (kesällä, Syöte ja Ranua jokaisella kerralla) ja alkaliniteetti (Näljänkäjärvi). Mikäli kalalaitoksilla ei ole yläpuolista vedenlaadun havaintopaikkaa, laitoksille tulevasta vedestä määritetään vesistötarkkailun kanssa samanaikaisesti tapahtuvan kuormitustarkkailun yhteydessä kok.p ja lisäksi kesällä kok.n, NH 4 -N, NO 3 -N ja PO 4 -P, jolloin näyte toimii samalla yläpuolisen vedenlaadun vertailupisteenä. 19 Kalataloustarkkailu Laitoksen kalataloustarkkailu on toteutettu vuosina 2000 2001 "Soivion- ja Poussunjärven kalankasvatuslaitosten kalatalousvaikutuksien tarkkailuohjelma" mukaisesti kirjanpitokalastuksena. Hakija on esittänyt tarkkailua jatkettavaksi nykyisen ohjelman mukaisesti. POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN Poikkeuksellisia tilanteita voivat aiheuttaa kalasairaudet ja syksyllä suppovaara lehtien tukkiessa sihdit. Kalasairauksia pyritään ehkäisemään laitoksen huolellisella hoidolla ja kalanpoikasten hankinnalla tautivapailta kalalaitoksilta. Kuusamon kaupungin eläinlääkärille ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle ilmoitetaan, kun kaloja kuolee suuri määrä kerralla. Kuolleet kalat toimitetaan Kuusamon kaatopaikalle. Pienet määrät kuolleita kaloja kompostoidaan laitoksella. Hakijalla on ympäristövahinkovakuutus.
20 VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET Voimassa olevien vesioikeuspäätösten mukaan hakija on maksanut kertakorvaukset vuosilta 1984 1997 aiheutuneesta kalastuksen tuoton vähenemisestä ja rannan käytön vaikeutumisesta vuosilta 1984 2002. Vesioikeuspäätöksen edunmenetysten korvaamista koskevissa perusteluissa todetaan, että vaikka päästömääräyksiä tiukennetaan, rannan käytön vaikeutumista rakennetuille kiinteistöille aiheutuu vielä vuoden 2002 loppuun. Oleellisesti pienentyneen kuormituksen vuoksi tilakohtaisesti korvattavaa vahinkoa ei jatkossa arvioida aiheutuvan. Lupaehtojen mukaan hakijan on muun muassa osallistuttava toimenpiteisiin laitoksen alapuolisen vesistön sisäisen kuormituksen pienentämiseksi. Poussunjärven ja Soivionjärven kalankasvatuslaitokset ovat osallistuneet yhteistyössä ravintoketjukunnostamisen toteuttamiseen Poussunjärvellä ja Soivionjärvellä Kuusamon Rikkakalasta rahaksi -projektin yhteydessä vuosina 1998 2001. Lupaehtojen mukaan hakijan on istutettava kevätistutuksena vuosittain vähintään 22 cm:n mittaisia järvitaimenen poikasia Soivionjärveen 270 kappaletta, Raakunjärveen 25 kappaletta ja Pikku-Keroon 35 kappaletta. Oleellisesti pienentyneestä kuormituksesta johtuen kalataloudellinen vahinkoalue on supistunut ja jatkossa hakijan velvoitteeksi esitetään 270 taimenen poikasen istuttamista Soivionjärveen. LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydennykset Hakija on 30.4.2002 täydentänyt hakemustaan toimittamalla ympäristö- ja vesitalouslupahakemuslomakkeen liitteineen ja 4.7.2002 toimittamalla vuosille 1997 2002 laaditun Iijoen yhteistarkkailuohjelman ja lupaehdon 4 mukaisen lietteenpoistosuunnitelman. Lisäksi hakija on esittänyt selvityksen kaavoituksesta, poikkeuksellisista tilanteista, liikennejärjestelyistä, jätteistä, poltto- ja voiteluaineista sekä puuttuneista asianosaistiedoista. Lupahakemuksesta tiedottaminen Ympäristölupavirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla ympäristölupavirastossa ja Kuusamon kaupungissa 18.9. 18.10.2002 sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Lisäksi kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu 18.9.2002 Koillissanomissa. Muistutukset ja vaatimukset 1. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Ympäristökeskus on katsonut, ettei hakemuksen mukaisen toiminnan jatkaminen sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua. Lietteen poisto voidaan toteuttaa esitettyjen suunnitelmien mukaisesti. Lietteen levittämisessä pellolle tulee ottaa huomioon nitraattidirektiivi ja maataloussuositukset, ettei ravinteita kerry liikaa peltopinta-alaa kohti. Lupamääräykset on tarkistettava viimeistään 10 vuoden kuluttua.