LAUSUNTO HANNUKAISEN JA RAUTUVAARAN KAIVOSHANKKEEN YMPARISTO- JA VESITALOUSLUPAHAKEMUKSESTA

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Tuotantoymparistot ja kierratys Kuopio LAUSUNTO Dnro /365/00.17/2017 1 (16) Pohjois-Suomen aluehallintovirasto Linnankatu 1-3 PL 293, 90101 Oulu LAUSUNTO HANNUKAISEN JA RAUTUVAARAN KAIVOSHANKKEEN YMPARISTO- JA VESITALOUSLUPAHAKEMUKSESTA Geologian tutkimuskeskus () kiittaa saadessaan mahdollisuuden lausua Hannukainen Mining Oy:n Hannukaisen ja Rautuvaaran kaivoshankkeen ymparistoja vesitalousluvasta (Lausuntopyynto Dnro PSAVI/3224/2015). Lausunto koskee ymparisto- ja vesitalouslupahakemusta niilta osin, jotka kuuluvat :n asiantuntijoiden toimialaan. YLEISARVIO LUPAHAKEMUKSESTA JASEN SISALL<)STA Hannukainen Mining Oy:n ymparisto- ja vesitalouslupahakemus sisaltaa editoidun hakemuksen, joka on alkuaan ollut edellisen kaivosyhtion (Northland Resources) ymparistolupahakemus, hakemuskirjeen (paivatty 15.2.2016) ja 21 liitetta. Naiden lisaksi hakemusasiakirjat sisaltavat yli 100 taydennysasiakirjaa ja muita hakemukseen liittyvia liiteasiakirjoja. Asiakirjojen teksti on yleensa ymmarrettavaa, mutta osassa hakemusasiakirjoja teksti on liian yleistavaa. Hakemukseen liitetyt kartat ovat suurimmalta osalta asiantuntevasti laadittu. Muutamissa kartoissa selitykset ovat puutteellisia eika karttaan liittyvassa tekstissa ole kuvattu kartan lahdemateriaalia (ks. teksti seuraavissa kappaleissa). Lisaksi osa kartoista oli huonolaatuisia ja karttamerkintoja (mm. mittayksikot, mittakaavat) mahdoton lukea. Taydennysasiakirjojen runsaus vaikeutti hakemuksen eri sisaltokokonaisuuksien hahmottamista. Taydennykset paasaantoisesti syventavat ja tarkentavat hakemuksen eri asiakohtia, mutta osa taydennyskysymyksien vastauksista osoittaa hakijan puutteita luvitusvaateiden hahmottamisessa ja mitka asiat ovat keskeisia toiminnan paastojen ja niiden vaikutusten hallinnassa. Tama ilmenee mm. kaivannaisjatteiden ja jatevesien hallinnan ja valittujen menetelmien kuvauksissa. Seuraavissa kappaleissa esitetaan :n arvioita kaivannaisjatteiden ja jate- seka ympariston valumavesien hallintaan liittyvien selvitysten riittavyydesta, menetelmien valinnasta ja menettelyn soveltuvuudesta seka ymparistovaikutusten tarkkailuohjelman sisallosta ja valituista menetelmista. Geologian tutkimuskeskus 1 Geologiska forskningscentralen I Geological Survey of Finland Espoo Kokkola Kuopio Loppi Outokumpu Rovaniemi www.gtk.fi Puh./Tel. +358 29 503 0000 Y-tunnus I FO-nummer I Business ID: 0244680-7 g gtk.fl

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LAUSUNTO 2 (16) KAIVANNAISJATTEIDEN HALLINTA Hyotykaytto ja pysyvaissijoitetun kaivannaisjatteen maaran vahentamistoimet Hakemuksessa on hyvin lyhyt kuvaus kaivannaisjatteiden hyotykaytosta, muttei lainkaan kuvausta, miten vahennetaan pitkaaikaisvarastointia vaativien kaivannaisjatteiden muodostumista. Hyotykayttona on esitetty lahinna poistomaiden hyodyntaminen rakennusmateriaalina kaivosalueen eri maarakennuskohteissa. Hakemuksessa ei esiteta hyotykaytettavaksi happoa tuottamatonta NAF-sivukivea, josta suurin osa esitettyjen analyysien mukaan tayttaisi typpipitoisuutta lukuun ottamatta pysyvan jatteen geokemialliset ominaisuusvaateet (S<O, 1 %). NAF-kivien jatealueen suotoveden laatuarvio viittaisi pieniin haitta-ainepitoisuuksiin (Upitoisuutta lukuunottamatta), vaikka osa kivista sisaltaisi esim. PIMA-asetuksen kynnysarvoa ylittavia Cu-pitoisuuksia. llmeisesti suotoveden laatuarvio perustuu NAG-testiuutetuloksiin. Maarakentamisessa tarvittava kiviaines esitetaan louhittavaksi erillisesta hyotykivilouhoksesta, joka sijoittuisi lantisen sivukivikasan koillispuolen ja Hannukaisen louhoksen lounaispuolen valiselle alueelle. Hakemuksesta ei kuitenkaan loytynyt hyotykiven (= tarvekiven) kivilajinimea, mineralogista ja kemiallista koostumuskuvausta. Heraa kysymys, miksi tarvekivea louhitaan erikseen, kun esiintymaa rajaavista kivilajeista iso osa, noin 180 Mt, olisi esitettyjen ominaisuuksien mukaan happoa tuottamatonta (pysyvaa) jatekivea (typpipitoisuutta lukuun ottamatta). Typpea sitoutuu rajaytyksessa myos tarvekiviin, kun ne rajaytetaan kalliolouhoksesta. NAF-kivien suotovesien laadun mallinnustulos tuo esille niiden uraanin liukenevuuspotentiaalin, joka vaihtelisi 0,2-2,6 mg/1 (Taulukko 8-3, Jatehuoltosuunnitelma). NAF (tai PAF) -sivukivien happoliukoista U-pitoisuutta ei kuitenkaan esiteta sivukivien haitallisia metallipitoisuuksia esittavassa taulukossa (6-3). Hannukaisen ja Kuervitikon malmiesiintymat ovat nk. IOCG-esiintymatyyppia (iron oxide-copper-gold), joka voi sisaltaa vaihtelevasti U-mineraaleja (Moilanen & Peltonen 2015). Tasta syysta olisi hyva lisata sivukivien U-pitoisuudet ja selvittaa tarkemmin mista uraanimineraalista on kyse ja onko sen liukenevuusriski jatealueen suotovesiin todellista. Sivukiven hyotykayton kehittamista esitettya tarkemmalla kivilajiluokittelulla puoltaa myos alueelliset kivi- ja maa-aineskayttotarpeet. Kaivosalueen lahella on Akaslompolon ja Yllaksen matkailukeskukset, missa kivimurske- ja maa-aineksen kaytto voi olla jatkuvaa myos tulevaisuudessa. Onhan matkailukeskusten maarakentamisessa kaytetty aiemman kaivostoiminnan sivukivijatteitakin. Lisaksi jos kaivostoiminta alueella kaynnistyy, lisaantyy myos yhdyskunta ja vaylarakentaminen, mihin tarvitaan kiviaineksia. ~ gtk. fi

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LAUSUNTO 3 (16) Suositeltavaa olisi louhinnassa irrotettavien sivukivien tarkempi luokittelu ymparistokelpoiseksi, maarakentamiseen soveltuvaksi kiviainekseksi ja kiviainekseksi, jonka mineralogiset ja kemialliset ominaisuudet rajoittavat maarakennuskayttoa. Tama menettely voisi vahentaa kaivannaisjatteiden pitkaaikaiseen varastointiin tarvittavan maa-alan pinta-alaa. Maarakentamiseen kelvollisen kiven luokitus erottaisi rikkipitoisuudeltaan (SO, 1 %) pysyvan kiviaineksen kiviaineksesta, joka sisaltaa >0, 1 % sulfidista rikkia, mutta jonka NP/AP-suhde on yli 3. Sivukivien erottelussa huomionarvoista on, etta ABA-testien mukaan riittavan neutralointikyvyn omaavan kiven sulfidit voivat rapautua keskipitkalla ja pitkalla ajalla, ja sen myota vajovesi voi sisaltaa esim. nikkelia ymparistolle haitallisia pitoisuuksia (Raisanen et al. 201 0). Siis sivukivi, jonka NP/AP>3 ja rikkipitoisuus on >0, 1 %, mutta <1 %, ei yleensa ole ymparistokelpoinen (hapellisen tilan) maarakentamiseen haitallisten alkuaineiden liukenevuusriskin vuoksi. suosittelee sivukivilajien tarkempaa luokitusta ja tulosten perusteella kiven lajityksessa maarakennuskaytt66n kelvollisten kivilajien erottamista erilleen. Tahan liittyen NAF-sivukivien uraanipitoisten mineraalien rapautumisherkkyytta olisi hyva tutkia myos muilla menetelmilla kuin yksistaan NAG-testilla. Luotettava tieto uraanin liukenevuudesta edesauttaisi myos NAF-sivukivien sijoituksen tarkempaa suunnittelua ja sulkemismenetelmien valintaa. Malmikiven rikastuksessa erotetaan erikseen rautasulfidipitoinen rikastushiekkajate, joka voi soveltua hyotykaytettavaksi esim. rikkihapon valmistuksessa, jos ei talla hetkella niin tulevaisuudessa. Tama edellyttaisi korkeatasoista rautasulfidien erotusmenetelmaa, mika puolestaan edesauttaisi LIMS-rikastushiekan sulfidihapettumisriskin pienenemista. Korkea rikkipitoinen rikastushiekka (pyriittimagneettikiisurikaste) nayttaisi analyysitulosten perusteella sisaltavan EU:n kriittisten metallien luetteloon kuuluvaa kobolttia, mika myos puoltaisi taman jatejakeen hyotykayttomahdollisuuksien kehittamista ja sen huomioimista sijoituksessa. Kosteuskammiotulosten mukaan korkearikkisen rikastushiekan uraanin liukenevuus vaihteli melkoisesti 0,008-2,3 mg/1, mika edellyttaisi tarkkaa selvitysta uraanin esiintymismuodosta pyriitti-magneettikiisurikasteessa ja miten se olisi huomioitava niin hy6tykaytt6selvityksissa kuin rikasteen varastoinnissa ja vesien kasittelyssa. Hakemuksessa ei ollut esitetty korkearikkisen rikastushiekan sateilyarvoja, jotka olisi suositeltavaa mitata. Ylla mainittujen seikkojen perusteella katsoo, ettei korkearikkisen rikastushiekan mineralogisia ja kemiallisia ominaisuuksia ole selvitetty riittavasti niiden hallinnan ja hy6tykaytt6-mahdollisuuksien osalta. Kehitystyon taloudellisuuden arvioinnissa olisi huomioitava myos kustannukset, jotka syntyvat happoa tuottavan, mahdollisesti U-pitoisen jatealueen rakentamisesta ja sulkemisesta seka sulkemisen jalkeisesta, kymmenia vuosia kestavasta tarkkailusta. Kaivannaisjatteiden hy6tykayt6n kehittamiseksi suosittelee sivukiven hy6tykayt6n uudelleen arvioinnin lisaksi selvitettavaksi, voidaanko kaivostoiminnan Geologian tutkimuskeskus I Geologiska forskningscentralen I Geological Survey of Finland ~ gtk.fi

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LAUSUNTO 4 (16) edetessa happoa tuottavia sivukivia sijoittaa Hannukaisen louhokseen siina vaiheessa, kun louhinta jossain osassa avolouhosta paattyy tai kun kaivostoiminta alueella paattyy kokonaan. Tama on tuotu esille myos luvittajan taydennyskysymyksissa, mutta vastaus on jaanyt puutteelliseksi eika perusteltuja syita louhossijoituksen esteeksi ole esitetty. Louhossijoituksessa on huomioitava laajojen happoa tuottavien jatealueiden sulkemiskustannukset ja sulkemisen jalkeiset tarkkailukustannukset (ks. myos alia oleva teksti). Kaivannaisjatteiden karakterisointi Yleisena arviona on, etta kaivannaisjatteiden kemialliset ominaisuudet on maaritetty soveltuvilla analyysimenetelmilla, joista keskeisia ovat jatealueiden sijoitusta ja sulkemista seka jatejakeiden hyotykayttoa ohjaavat hapontuotto- ja neutralointiominaisuudet. Puutteena ovat eri jatejakeiden mineralogiset koostumustiedot. Niita ei ole kuvattu lainkaan tai jos on, ne koskevat lahinna malmimuodostuman mineralogiaa. Uraanipitoisten mineraalien esiintyminen eri sivukivilajeissa ja rikastushiekassa puuttuu taysin, vaikka kemiallisissa analyyseissa uraanin esiintyminen on poikkeavaa. Kirjallisuuden mukaan esiintymaan liittyy karbonaattimineraaleja ja esim. silikaateista serpentiinia, joita ei ilmeisesti kuitenkaan ole missaan jatejakeessa siina maarin, etta niilla olisi merkitysta jatejakeen neutralointikapasiteettiin keskipitkalla ja pitkalla ajalla (ks. Moilanen & Peltonen 2015). Rautaoksidi-kuparisulfidi-kultamalmiesiintymiin (IOCG) voi liittya laheisesti uraanimineralisaatio, mista syysta olisi tarkeaa kuvata tai poissulkea eri jatejakeiden uraanimineraalien mahdollinen esiintyminen (Moilanen & Peltonen 2015, Pohjolainen 2015). Taydennysasiakirjoissa esitetaan toiminnan alkaessa taydennettavaksi myos mineralogiset kuvaukset, mutta tiedot olisi hyva olla jo aiemmin jatejakeiden hallintamenettelyjen soveltuvuutta arvioitaessa. Vaikka kaatopaikka-asetus Vna 313/2013 ei koske kaivannaisjatteita, rikastushiekan kemiallisia ominaisuuksia on kuvattu liukoisuustestituloksilla ja verrokkina esitetty asetuksen eri jateluokille asetettuja raja-arvoja. Sivukivien liukoisuustestituloksia ei ole esitetty. Sen sijaan sivukivien alkuaineiden liukenevuutta on arvioitu NAG-testin uutetuloksien perusteella. NAG-uutetuloksia on kaytetty sivukivialueiden jatevesien mallinnuksessa, mita voidaan pitaa hyvana menettelyna sulfidihapettumisriskin arvioinnissa (vrt. teksti ylla). NAG-testin uutetuloksia ei ole esitetty rikastushiekoista, joiden haitta-aineliukenevuutta on arvioitu kosteuskammiotestitulosten pohjalta. LIMS-rikastushiekan NAG-testeista on esitetty vain hapontuotto- ja neutralointiominaisuudet. Rikastushiekan liukoisuustestitulos antaa tietoa, rajaytyksessa ja murskausjauhatuskasittelyssa seka malmikiven vaahdotuksessa rikkoutuneilta mineraalipinnoilta irtoavista alkuaineista. Se ei suinkaan kuvaa jatejakeen mahdollista kemiallista rapautumista sulfidien hapettumisen aiheuttamana kuten esim. NAG-testin uuttotulos tai pitkakestoisen kosteuskammiotestin tulos. NAGtestissa hapetetaan vetyperoksidilla metallisulfideja, mutta myos joitakin AI- e gtk.fi

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LAUSUNTO 5 (16) silikaatteja (Raisanen et al. 2003 ja 2010). Sulfidien liukenemista osoittaa esim. sulfaattisen rikin suuri pitoisuus. Yleisarviona on, etta NAG-testien uutteista ja pitempiaikaisista kosteuskammiotestituloksista saadaan viitteita eri alkuaineiden liukenevuudesta, mika edesauttaa jatejakeiden haitallisuuden arviointia ja tulokset voivat toimia geokemiallisen mallinnuksen aineistona. Taten suositeltavaa on tarkastella kosteuskammiotulosten rinnalla myos LIMS-rikastushiekan osalta NAGtestin uutetuloksia (esim. geokemiallisen mallinnuksen avulla). Jatehuoltosuunnitelmassa ja editoidussa hakemusasiakirjassa esitettyjen tulosten pohjalta LIMS-rikastushiekka olisi heikosti happoa tuottava, eika yksiselitteisesti happoa tuottamaton NAF-jatejae (NAG-testin mukaan Un-Certain eli epavarma hapontuottoluokka). Taman jatejakeen rikin kokonaispitoisuus oli 0,31-0,34% (laskettu sulfidinen S-pit. 0,26-0,31) ja NP/AP-suhde 1,3-1,9. Edella mainitut arvot viittaisivat, etta LIMS-rikastushiekka olisi heikosti happoa tuottava, muttei pysyva, happoa tuottamaton kaivannaisjate. Arvio perustuu jatteen sisaltamiin rautasulfideihin, jotka ovat malmiesiintyman mukaan rikkikiisu (pyriitti) ja herkasti hapettuva magneettikiisu seka muut sulfidimineraalit kuten kuparikiisu. Rikastushiekan mineralogista koostumusta ei tosin hakemusasiakirjoista loytynyt. Mineraloginen tieto ilmeisesti taydentyy vasta toiminnan kaynnistyessa, mutta alustava koostumus olisi ollut hyva jo esittaa hakemuksessakin Oatehuoltosuunnitelmassa). Hakemusasiakirjoissa ei ole esitetty LIMS-rikastushiekan NAG-uutetuloksia, joista olisi voinut saada osviittaa jatejakeen sulfidihapettumiseen liittyvasta alkuaineliukenevuudesta (asiaan viitattua raporttia ei ollut saatavilla hakemusasiakirjoissa). Jatehuoltosuunnitelman taulukossa 6-3 (editoidussa hakemuksessa taulukko 17-3) esitetaan de-sulph-arvo LIMS-rikastushiekalle, mutta taulukon otsikossa tai tekstissa ei ole esitetty, mista arvot tulevat. Lukijan arvauksena on paatelma englanninkielisesta sanasta desulphurization, mika viittaisi sulfidisen rikin poistoa rikastushiekasta ja talloin jatejae olisi happoa tuottamaton, jos sen S-pitoisuus olisi <0, 1 %. Todellisuudessa rikittomaan rikastushiekkajatejakeeseen ei kuitenkaan paastaisi. Toimivissa kaivoksissa, joiden rikastamolla erotetaan rautasulfidit erilliseksi rikastushiekkajakeeksi (sivutuotteeksi), matalarikkisen rikastushiekan sulfidisen rikin pitoisuus vaihtelee yleensa 0,3-0,8% Qopa voi olla >1 %). LIMS-rikastushiekan koerikastuksen rikkipitoisuuden (0,3-0,4 %) saavuttaminen tulee asettamaan haasteita erotusmenetelman kehittamiselle. Koska rikastushiekkajatejakeiden ominaisuuksien maaritys perustuu koetuloksiin, on suositeltavaa arvioida eri rikastushiekkajatejakeiden kemialliset ominaisuudet varsinaisen rikastamon koeajon yhteydessa. Rikastushiekan pitkaaikaisvarastoinnin ja siita aiheutuvien ymparistovaikutusten kannalta rautasulfidien erottaminen erilliseksi sivutuotteeksi malmikiven vaahdotuksessa on sinansa kannattava toimenpide ja BAT -menettelya. Sijoittelussa on kuitenkin hyva huomioida myos LIMS-rikastushiekan mahdollinen Geologian tutkimuskeskus I Geologiska forskningscentralen 1 Geological Survey of Finland ~ gtk.fi

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LAUSUNTO 6 (16) hapontuotto-ominaisuuden ajallinen vaihtelu, mutta myos U-pitoisten mineraalien esiintyminen. Maanpoistomaa, lajitysalueiden pohjarakenteet ja valumavesien hallinta Maanpoistomaa koostuu teollisuusalueen ja jatealueiden pintamaista seka louhosten irtomaista. Maa-aines on ilmoitettu olevan hiekkaa, soraa ja erilaisia moreenimaalajeja. lrtomaiden kemialliset ominaisuudet, sijoitus ja valumavesien hallinnan kuvaukset ovat riittavia, eika :IIa ole niihin lisattavaa. Osa irtomaista, ilmeisesti hienoainespitoisia maa-aineksia tullaan kayttamaan jatealueiden sulkemisvaiheessa maisemointiin. Taman osalta hakemuksessa ei tule esille aloitetaanko jatealueiden sulkeminen niilta osin, missa taytto on paattynyt, jo kaivostoiminnan aikana. Tama seikka olisi suositeltavaa lisata sulkemissuunnitelmaa paivitettaessa. Sivukivet, lajitysalueiden pohjarakenteet ja valumavesien hallinta Sivukivet esitetaan sijoitettavaksi Hannukaisen ja Kuervitikon louhosten valimaastoon seka Hannukaisen louhoksen lansi- ja luoteispuolelle. Varsinaista pohjarakennetta ei sivukiven lajitysalueille rakenneta vaan maapohjana olisi luontainen moreenimaa. Lajitettavat sivukivet, NAF- (happoa tuottamattomat) ja PAF- (happoa tuottavat) jatekivet lajitellaan louhinnassa sijoitettavaksi erillisille alueille kahdella lajitysalueella. Asiakirjat ja siihen liittyvat taydennykset eivat kerro yksiselitteisesti, miten sivukivien lajittelu tullaan toteuttamaan louhinnan yhteydessa. Erottelu perustuisi paasaantoisesti rajaytetyn kivimassan kentta-xrf-mittauksiin ja/tai rajaytysta suunnittelevan geologin tulkintaan rajaytettavan lohkon mineralogiasta ja kemiasta. Yleisperiaatteena on sijoittaa PAF-sivukivet maa-alueille, mista valumavedet vetta lapaisevan maapohjan lapi suotautuen kulkeutuisivat avolouhokseen. Taman tukena on esitetty mm. maapeitteen paksuuden vaihtelua kuvaava mallinnuskartta (Kuva 4-8). Mallinnuksen perusteena olleita aineistoja ei kuitenkaan selkeasti kuvata tekstissa. Karttaan on merkitty kairauspisteita, joiden symboli erottuu hyvin heikosti kartan pohjavarityksesta. Suurennuslasitarkastelu osoittaa, etta kairauspisteita on eniten entisten Laurinojan ja Kuervaaran louhosten ymparistossa. Sen sijaan ehdotetuilla sivukiven lajitysalueilla kairauspisteita on erittain harvassa. Myos mallinnustulos osoittaa sivukivialueen kairaus- ja geofysiikan havaintomaaran olevan liian pieni, mika vaaristaa taysin irtomaapeitteen paksuusvaihtelun ja sen myota alapuolisten kallioruhjelaaksojen Uotka yleensa pitkulaisia eika pyoreita muodoltaan) sijainnit. Maapeitteen mallinnuskartta ja taydennyksen, liuenneiden aineiden kulkeutumista kuvaava tulkintakartta (Kuva 76-2) antavat ristiriitaisen kuvan pohjaveden virtaussuunnista kun niita vertaa pohjaveden virtauksia kuvaavien karttojen tulkintaan (kuva 4-14 ja Helsingin yliopiston aineistoon perustuva kuva 75-2). Mihinkaan tulkintakarttaan ei ole merkitty kallioruhjevyohykkeita, jotka ohjaisivat Geologian tutkimuskeskus I Geologiska forskningscentralen 1 Geological Survey of Finland ~ gtk.fi

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LAUSUNTO 7 (16) kalliopohjaveden liikkeita joko louhoksen suuntaan tai niista poispain. Asiakirjojen mukaan kalliopera olisi rikkoutunutta eritysesti Kuervitikon louhoksen alueella, mutta tata havaintoa ei ole ilmeisesti huomioitu mallinnuksessa. Vastaavasti heikommalle huomiolle nayttaisi jaaneen myos kalliopaljastumien tiheys tulevan louhoksen ymparistossa (ei tekstikuvausta paljastumien sijoittumisesta). Toki satoja metria syvan avolouhoksen vesien pumppaus ohjaa useiden satojen metrin etaisyydella kallio- ja irtomaan pohjavedet virtaamaan kallioon. Tosin louhinnan alkuvaiheessa vesien virtaussuunnan ohjaus ulottuu lahietaisyydelle louhoksesta. Mallinnuksia koskevat tekstit eivat kuitenkaan tuo esille, kuinka pitkalle matkalle jatealuetta louhosvesien pumppausvaikutus ulottuisi toiminnan eri aikoina ja toiminnan paattymisen jalkeen. Taten tehdyt tulkinnat jaavat heikolle perustalle. Lisaksi hakemusasiakirjat eivat esita arvioita, miten suurimman jatealueen aile jaavasta merkittavasta pohjavesimuodostumasta (viittaus taydennyskuvaan 75-2) louhoksiin purkautuva vesimaara pilaantuessa tultaisiin hallitsemaan ja puhdistamaan. Kysymykset, jotka jaavat vaille vastauksia, ovat kuinka paljon em. pohjavesimuodostuman tyhjeneminen tuottaa ylimaaraista vetta louhokseen puhdistettavaksi ja miten tahan tullaan varautumaan. VIla esitettyjen havaintojen perusteella ei ole luotettavasti perusteltu, etta PAFsivukiven lajitysalue sijoittuisi alueelle, mista mahdollisesti pilaantuneet valumavedet kulkeutuisivat yksiselitteisesti irtomaan ja/tai kallion pohjaveden mukana Hannukaisen ja/tai Kuervitikon louhokseen. Sivukiven lajitysalueen maapohjatutkimukset ja mahdollisten pohjavesia varastoivien maalajikerrosten tunnistaminen ja niiden veden antoisuus ovat puutteellisesti selvitetty. Taten voidaan katsoa, ettei hakemusasiakirjoissa osoiteta luotettavasti happoa tuottavien jatekivien valumavesien hallinta toiminnan aikana ja sen jalkeen. Myos NAFsivukivet lajitetaan luonnon maapohjalle eli moreenille. Tahan on syyta lisata, etta osa NAF-sivukivista voi olla heikosti happoa tuottavia pitkalla aikavalilla, mika ei tule esille jatehuoltosuunnitelman yhteenvetotaulukoista. Varsinaiset kaivannaisjatteiden karakterisointia koskevat raportit eivat olleet saatavilla. Hapon tuoton lisaksi sivukivista osa voi sisaltaa uraanipitoisia mineraaleja, mika tulee esille sivukivialueiden valumavesien arviointitaulukosta (taulukko 5-10, U-pitoisuus 0,21-0,42 mg/1). Sivukivien U-pitoisuuksia ei ole esitetty yhteenvetotaulukoissa ei myoskaan mista uraanimineraalista on kyse. Kuten hyotykayttokappaleessa mainitaan, suositeltavaa on tarkentaa sivukivien luokittelu- ja lajittelumenetelmaa. Tarkempi mineraloginen ja kemiallinen luokittelu mahdollistaisi uudelleen tarkastelun, mika osa sivukivista soveltuisi maarakennuskayttoon ja mika osa sijoitettaisiin pitkaaikaisille varastoalueille. Yhteenvetona voidaan todeta, ettei happoa tuottavia PAF-sivukivia voida lajittaa suoraan vetta johtavan maaperan, moreenin paalle tai ohutpeitteisen kallion paalle esitetyn suunnitelman mukaisesti. Tassa perusteluna ovat PAF-sivukivien kemialliset ja mineralogiset ominaisuudet ( + puuttuva U-pitoisuustieto) seka lajitysalueiden pohjamaan ja kallioruhjeiden puutteelliset havaintotiedot ja ~ gtk.fi

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LAUSUNTO 8 (16) ristiriitaiset arviot siita, miten irtomaan ja kalliopohjaveden virtaus muuttuu toiminnan edetessa ja sen paatyttya (kun avolouhos tayttyy vedella). Myos NAF-kivien karakterisointi on puutteellinen koskien mm. U-pitoisuutta ja uraanimineraalien esiintymista, joilla voi olla merkitysta niin varastoinnille, valumavesien hallinnalle kuin hyotykayton arvioinnille. Lisaksi suositeltavaa on suunnitella avolouhoksen louhinta siten, etta toiminnan aikana voidaan sijoittaa voimakkaimmin happoa tuottavat sivukivet avolouhostayttoon. Lapin ilmastossa sulfidihapettuminen voi vaatia kymmenia vuosiakin ennen kuin sen haittavaikutukset ovat mitattavissa. Tama voi merkita, etta hapontuottovaikutukset nakyisivat vasta kaivostoiminnan jalkeen, mista syysta jatealueiden sijoittamisen ja pohjarakenteiden suunnittelu tulee perustua riittavan laajaan havaintoaineistoon. Rikastushiekkajatteiden /ajitysalueiden pohjarakenteet ja valumavesien hallinta Hannukainen Mining Oy:n suunnitelmien mukaan rikastamo rakennettaisiin Rautuvaaran aiemman kaivostoiminnan jatealueen lounaispuolella. Malmikiven rikastuksessa erotettaisiin vaharikkinen rikastushiekkajate, nk. LIMS-rikastushiekka ja runsasrikkinen pyriitti-magneettikiisupitoinen rikastushiekka (toisin sanoen pyriittimagneettikiisurikaste ). LIMS-rikastushiekka sijoitettaisiin sakeutettuna Rautuvaaran entiselle rikastushiekan ja sen selkeytysaltaan alueelle. Karttaesitysten mukaan uusi rikastushiekkataytto laajenisi entisen jatealueen keski- ja etelaosan lansi- ja itapuolelle. Toinen laajennus koskee yhdyskuntajatevesien vedenpuhdistamon (YYHT:n) selkeytysallasaluetta, josta erotettaisiin padolla noin 2/3-osaa altaan etela-lounaisosasta rikastushiekan lajitysalueeksi. Uuden jatealueen pohjamaatiedot esitetaan nykyiselta jatealueelta ja pohjoispuolen veden puhdistamon selkeytysallaslaajennusosalta. Maapohjatiedot ovat puutteellisia korkearikkisen rikastushiekan jateallasalueilta, etelaosan lansi- ja itapuolen laajennusalueilta seka etelanosaan rakennettavan uuden selkeytysaltaan alueelta. :n Rautuvaaran suljetun jatealueen tutkimushavaintojen mukaan itapuolen laajennuksen aile jaisi vetta johtava hiekkamoreeniselanne, jonka itapuolella on suotovesista muodostunut kosteikkoalue (Narhi et al. 2012, Raisanen et al. 2015). Kosteikkoalueelta ei tehnyt kairauksia, joten sen maapohjarakenteesta ei ole havaintoja. Lansiosan laajennusalue on suota, joten sen osalta laajennus tulisi turvemaan paalle. Uuden selkeytysaltaalla pieniosa alueesta on turpeen peittama, mutta altaan reunaosat tulisivat hyvin vetta johtavalle maapohjalle. katsoo, etta ylla mainittujen laajennusosien osalta asiakirjoissa esitetyt maapohjatutkimukset ovat puutteellisia. Taten suunnitelmia ei pideta luotettavina ilman taydentavia kairaus- ja geofysiikan mittaushavaintoja. Tarkeaa on myos arvioida uudelleen, tuleeko uuden selkeytysaltaan pohjarakenne olla tiivis ja onko pelkka luonnonmaa riittava vesialtaan pohjaksi. Tiivis rakenne on tarpeen, mikali selkeytysaltaalle tulee veden puhdistusvaateita (esim. runsasrikkisen jatealtaan ylivuotovedet) ja altaan pohjalle kertyy haitta-aineita (sulfidisia metalleja, Q gtk fi

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LAUSUNTO 9 (16) metalloideja, uraania) sisaltavia ei-kiteisia saostumia, kipsia, rauta- ja alumiinisaostumia. Selkeytysaltaan kapasiteettimitoituksessa olisi hyva huomioida myos mahdollisista patosortumista syntyvien tulvavesien ja/tai vesien mukana kulkeutuvien hienojakoisten lietteiden ohjaukseen tarvittavat rakenteet ja kapasiteetin tarve (tai varoallastarve ). :n Rautuvaaran suljetun jatealueen tutkimusten mukaan jatealueen luoteis- ja koillisreunalla maapohja on hiekkamoreenia ja nailla alueilla rikastushiekka on hapettunut myos pohjaosasta hapellisen pohjaveden virratessa jatetayttoon jatealuetta reunustavan moreenimuodostuman rinnealueelta (Raisanen et al. 2015). ltaosassa moreenipohjaisella osalta ei ole kairaustuloksia. Hakija esittaa taydennyksessa 85 tulkinnan, etta pohjaveden virtaussuunnan olisi myos moreenimuodostuman rinnealueella Niesajokilaakson suuntainen, vaikka mallinnustulos kartassa (kuva 85-2) osoittaa jatealuetta reunustavan rinnealueen pohjavesivirtauksen kohdistuvan Niesajokilaaksoon eli jatealuetta kohden kuten :n kairaushavainnotkin osoittivat. Myos jatealueen itapuolen rinteilta pohjaveden virtaus suuntautuisi jatealuetta kohden. ltse jatealueella eli entisessa Niesajokilaaksossa pohjaveden virtaus on painanteen suuntainen (etelalounaaseen). Taten on suositeltavaa tarkentaa, onko tarpeen estaa lansi- ja itareunoilta (hiekkamoreenialueilta) hapellisen pohjaveden kulkeutuminen vanhaan jatetayttoon ja siten vahentaa pohjakerrosten rikastushiekan hapontuottoa. Tata ei ole perusteltu riittavasti taydennysvastauksissa, jotka keskittyvat vain pohjaveden paavirtaukseen laaksoalueella. Tarkeaa olisi selvittaa myos, onko vanhan jatetayton hapettumisen voimistumisella vaikutusta jatealueen valumavesien ja mahdollisesti myos pohjavesien puhdistustarpeeseen. Hakija esittaa, etta rikastushiekka lajitetaan yhdesta pumppauskohteesta sakeutettuna (nk. pastalajityksena), jolloin taytosta muodostuisi kartiomainen (reunoilta matala ja keskelta korkea, kuvat 8-11, 8-12 ja 8-13 ). La ivan kaivoksen jatealueonnettomuudessa tuli esille, etta sakeutetun rikastushiekan pintakerros juoksettuu herkasti runsassateisena ajankohtana. Juoksettumisen keskeinen aiheuttaja on huokostilassa vajoveteen liukenevat suolaionit, jotka edesauttavat pintarakenteen hairiintymista. Sadekausien ja lumen sulamisvaiheen juoksettumisriskia (huokosveden suolaisuuden kasvua) ei ole lainkaan huomioitu jatealueen suunnittelussa. Toisena riskitekijana ovat uuden tayton alia olevan van han rikastushiekan mahdolliset vesipinnan ja jatetayton painumisen erot keskiversus reuna-alueilla. Uusi taytto olisi kuvien mukaan paksumpi keskella kuin reuna-alueilla. Pysyyko lajitys kartiomaisena vai tasoittuuko sadannan ja lumen sulamisvesien vaikutuksesta pitemmalla ajalla? Aiheuttaako sadannan vaihtelu mahdollisesti haitta-ainepitoisuuksien vaihtelua jatealtaalta poistuvaan veteen ja miten tama huomioidaan veden puhdistuksessa? Nama kysymykset jaavat asiakirjoissa vaille vastausta ja suositeltavaa on tehda ennakkoarviot pastatyyppisen jatetayton mahdollisista muutoksista pitkalla ajalla. Pastatyyppisen Geologian tutkimuskeskus I Geologiska forskningscentralen I Geological Survey of Finland e gtk fi

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LAUSUNTO 10 (16) jatetayton liettymisriski olisi huomioitava jatealuetta lansi- ja itapuolta reunustavien tiepenkereiden suunnittelussa ja penkereista suotautuvien vesien hallinnassa. Runsasrikkinen rikastushiekan jatealue on suunniteltu sijoitettavaksi entisten avolouhosten etela- ja koillispuolelle. Tiivisrakenteisen allasalueen aile jaa etelaosassa osa entisesta sivukiven jatealueesta. Taydennysosien (112 ja 83) kartassa ja patopoikkileikkauksessa on lyhyesti mainittu, etta runsasrikkisen rikastushiekan altaan pohjalta vanhat sivukivet kaivetaan pais (muttei koko vanhalta jatealueelta) ja osa kivista kaytettaisiin mahdollisesti patorakenteen kuivapuolen tukipenkereessa. Asiakirjoissa ei kuitenkaan ole kuvattu, minka laatuisia aiemman kaivostoiminnan sivukivet ovat ja soveltuvatko ne mineralogisilta ja kemiallisilta ominaisuuksilta patorakenteen tukipenkereeseen. :n aiemman tutkimuksen mukaan vanhalla sivukivialueella on mahdollisesti myos happoa tuottavia kivia (Raisanen et al. 2015). Sivukivien ominaisuudet olisi hyva selvittaa ennen niiden kayttoa tukipengermateriaalina. Jos poistetut kivet eivat sovellu ominaisuuksien puolesta tukipengerrakenteisiin, on syyta selvittaa, mihin ne voidaan sijoittaa. Lisaksi on suositeltavaa arvioida uudelleen, poistetaanko kokonaan vanhat sivukivet vai murskataanko ja levitetaanko kivimurske kahden uuden jateallasalueen aile, jotta tiivisrakenteeseen ei kohdistuisi epatasaista jannitetta. Yhteenvetona voidaan todeta, etta runsasrikkisen jateallasalueen maapera- ja irtomaan alapuolisen kalliopinnan topografiahavaintotiedot ovat puutteelliset. Altaan pohja- ja patorakennesuunnitelmien hyvaksynta edellyttaisi tarkempaa maapohjaselvitysta. JATEVESIPAASTOT, VESIEN HALLINTA JA KOOSTUMUKSEN ARVIOINTI Pohjaveden virtaussuuntien mal/inn us & ruhjetulkinnat- kalliopinnan topografia? Alueella on usean eri toimijan toimesta tehty pohjavesiin liittyvia tutkimuksia ja mittauksia ja aineisto pohjautuu :n kasityksen mukaan naihin. Osittain aineisto on kuitenkin puutteellista, tai ainakin esitetty hakemuksessa liian yleisluontoisesti. Hakemuksessa ja liitteessa 8 esitetyt aineistot ovat referoituja ja kenties siksi nama eivat tule tarpeeksi esille hakemuksessa. Lisaksi referoiduista lahteista otetut kuvat ja kartat ovat melko huonolaatuisia. Hakija mainitsee, etta esimerkiksi ruhjevyohykkeita ja kallioperan rikkonaisuutta on tutkittu, mutta :IIe jaa kuva ettei niita ole otettu tarpeeksi huomioon pohjavesia mallinnettaessa, vaan arviot perustuvat liian vahaiseen tietoon tai jopa olettamuksiin. Lisaksi osaa slug-testien ja purkautumiskokeiden tuloksista (SRK 2013a, ks. hakemus) ei ole voitu kayttaa kallion hydraulisten ominaisuuksien maarittamiseen ja aineisto on jaanyt puutteelliseksi. Rikkonainen kallio voi aiheuttaa pilaantumisriskin kalliopohjavedelle tai rajoittaa sen soveltuvuutta erilaisten lajitysalueiden pohjaksi. Jatealueeksi soveltuvuus edellyttaisi kallionpintaosien rikkonaisuuden tarkempaa selvittamista. Tama on tuotu esille myos luvittajan taydennyskysymyksissa, mutta vastaus on jaanyt ~ gtk.fi

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LAUSUNTO 11 (16) puutteelliseksi ja siina on viitattu vain referoituun tekstiin, joka ei kuitenkaan vastannut kysymykseen. Lisaksi kuten jo aiemmin PAF-sivukivien kohdalla tassa lausunnossa mainittu, aiempien tutkimusten tulokset pohjavesien liikkeiden osalta ovat osin ristiriidassa, alkuaineisto myos osin puutteellista (mm. kairaukset, geofysiikka) ja nain allen pohjavesitutkimukset vaatisivat lisatutkimuksia. Etenkin kaivospiirin pohjoisosassa (Hannukaisen louhos, vesivarastoallas ja sivukivikasat) olevien havaintopisteiden maara on riittamaton pohjavesivaikutusten arviointiin. Olisi suositeltavaa, etta suunniteltujen sivukivialueiden lahistolle asennettaisiin useampia kalliopohjavesiputkia, erityisesti kallion ruhjekohtiin, joita pitkin pohjavedet paasevat virtaamaan. Putkia tulisi asentaa lisaa jo ennen alueiden kayttoonottoa, jotta lahtopitoisuustasot ja sita kautta mahdolliset vaikutukset saataisiin paremmin maaritettya. Tata varten ruhjevyohykkeiden sijainti tulisi selvittaa geofysikaalisilla tutkimuksilla, jotta havaintoputket saadaan sijoitettua pohjaveden kulkeutumisreittien kannalta oikeisiin paikkoihin. Alueella olevia malminetsintavaiheessa tehtyja kairareikia voidaan myos kayttaa pohjavesitarkkailussa. Malminetsintareikien valinnassa tulee myos selvittaa ruhjevyohykkeiden sijainnit geofysikaalisella tutkimuksella ja kairasydanten perusteella. Jatevesien hallinnasta ja vesien puhdistusmenetelmista Kuvassa 5-1 on esitelty Hannukaisen kaivoshankkeen tuotannon aikaiseen vesitaseeseen vaikuttavat tekijat ja vesien johtaminen. Taulukossa 5-1 on esitetty eri alueiden vesimaaria. Naita vertaillessa voidaan huomata, ettei varastokapasiteetti Hannukaisen vesivarastoaltaassa todennakoisesti tule riittamaan edes normaalina hydrologisena vuotena, eika ainakaan hydrologisesti poikkeuksellisena vuotena, jolloin jouduttaisiin turvautumaan vesien varastoimiseen muualla tai ylimaaraisiin juoksutuksiin. Kuvasta ja kaaviosta puuttuvat kuitenkin vesimaarien liikkuminen eri alueiden valilla. Lisaksi vesimaarat on esitetty puutteellisesti myos hakemuksen teksteissa, eika lukija voi nain ollen luotettavasti arvioida vesille varattua varastokapasiteettia kaivoksella (varastoallas, selkeytysallas, prosessin vaatima vesi jne.). Kaavioista tai tekstista ei kay myoskaan ilmi, kuinka eri vesijakeita johdetaan esim. louhoksista tai sivukivialueilta vesienkasittelyyn tai altaisiin. Vesien kiertoa ja maaria suositellaan tarkennettavaksi ja tarkennusten jalkeen tehda riittavat muutokset suunnitelmiin, jotta ne olisi toteutuskelpoisia. Lisaksi taulukoissa 5-4 ja 5-5 on esitetty Hannukaiseen tulevan ja sielta lahtevan veden virtaamat eri vuosina keskimaaraisissa hydrologisissa olosuhteissa. Laurinojan ja Kuervaaran louhosten kuivatusvesien maaraksi on arvioitu olevan YO 4.0 Mm 3, ja tama vesi on tarkoitus ohjata puhdistuksen kautta Hannukaisen varastoaltaaseen. Hannukaiseen varastoaltaaseen virtaavan veden maaraksi on arvioitu 1,8Mm 3 ja lahtevaksi 0.17Mm 3 YO. Hannukaisen varastoaltaan maksimitayttomaara taas on 1,9Mm 3, ja minimimaara 0,5Mm 3. Nain ollen Laurinojan e gtk.fi Geologian tutkimuskeskus I Geologiska forskningscentralen 1 Geological Survey of Finland

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LAUSUNTO 12(16) ja Kuervaaran louhosten kuivatusvedet eivat tule mahtumaan Hannukaisen vesivarastoaltaaseen, eika Y1 huhtikuun lopussa paasta tavoitteeseen, jossa vesivarastoaltaassa olisi minimimaara vetta kevattulvia varten. Suositeltavaa on tehda uudet laskelmat ja arviot vesien varastoinnille. Hakemuksessa ei ole esitetty, miten valittuihin vesienkasittelymenetelmiin on paadytty. Kalkkikasittely on yleisesti kaytossa oleva vesienkasittelymenetelma, mutta sillakin on huonot puolensa (mm. syntyva liete, Na, Ca, S04 pitoisuuksien nousu) ja vaihtoehtoisten menetelmien vertailu on hyvien kaytantojen mukaista. Hannukaisen vesienkasittelylaitoksen kalkkikasittely ilman lietteen keraysta lisaa todennakoisesti kemikaalien tarpeen maaraa ja syntyvan vesienkasittelylietteen maaraa ja nain ollen myos lajitettavan jatteen maaraa (mm. Taylor et al. 2005, DWA 2013). Toisekseen Hannukaisen kasittelylaitosta ei ole suunniteltu kasittelemaan tulvapiikkien aikaisia vesimaaria, vaan vetta pitaa varastoida erillisiin altaisiin tulvien aikana. Hydrologisesti marempien vuosien aikana tama saattaa johtaa tilanteeseen, jossa varastokapasiteetti ylittyy ja vetta joudutaan johtamaan puhdistamattomana vastaanottaviin vesistoihin, mika ei tietenkaan ole hyvien kaytantojen mukaista. Kosteuskammiokokeiden tulosten perusteella korkearikkiselta rikastushiekkaalueelta tulevan suoto- ja valumaveden sulfaattipitoisuuden on arvioitu voivan nousta tasolle 3500 mg/1. Korkearikkiselta rikastushiekka-alueelta tuleva vesi kasitellaan ennen johtamista Rautuvaaran selkeytysaltaaseen. Menetelma poistaa metalleja, mutta alkalimetallit (mm. Na) saattavat estaa kipsin, kalsiumsulfaatin muodostumista. Vesissa on arvioitu olevan suuret pitoisuudet alkali- ja maaalkalimetalleja seka anioneja (mm. Na, Ca, Cl), eika kalkkikasittelylla voida poistaa tehokkaasti suolaioneja (varsinkaan sulfaattia), mista seuraa ulosjohdettavien vesien liian korkea kokonaissuolapitoisuus. Sarna tilanne on todettu jo muilla kaivoksilla (mm. Kittilan kultakaivos), joilla kalkkikasittely on kaytossa, ja joissa on jo otettu sulfaatinpoistolaitos kayttoon. Taten suositeltavaa on muuttaa vesien puhdistussuunnitelmia ja arvioida tehokkaamman puhdistamon kuten esimerkiksi sulfaatinpoistoon soveltuvan kasittelylaitoksen tarvetta. Hakemuksessa esitetaan yhtena vaihtoehtona toiminnan alkuvaiheessa runsasrikkisten rikastushiekkojen varastoimista Rautuvaaran vanhoihin, vesitaytteisiin avolouhoksiin. Ennen tayttoa osa louhosvedesta pumpattaisiin Niesajokeen. katsoo, ettei louhosvesien vaikutusta Niesajokeen ole arvioitu riittavasti, koska louhosveden laatutiedot perustuvat vain yhteen naytteenottokertaan. Taman yhden naytteenottokerran tuloksen mukaan louhosveden laatu on heikko (mm. alhainen happipitoisuus, korkea EC, S04, Ni, Mn) ja kuormitus vahavetiseen Niesajokeen olisi suuri lisaten Niesajoen veden suolaisuutta (mm. Ca, Mg, S04, K, Cl, Na, S). Hakemuksessa todetaan kuormituksen tapahtuvan korkeintaan kolmen kvartaalin ajan, joka kuitenkin karussa ja vahavetisessa Niesajoessa olisi ekologisen tilan kannalta huomattavan pitka aika. Hakemuksessa ei kuitenkaan ole mainittu mitaan vesien puhdistamisesta e gtk.fi

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LAUSUNTO 13 (16) ennen Niesajokeen pumppaamista, joten olettaa vesien johdettavan ilman puhdistusta. Vedet tulisi kasitella ennen Niesajokeen pumppaamista, mutta rakennusaikataulun (kuva 2-4) mukaan Rautuvaaran vesienkasittely ei ehtisi valmistua avolouhoksen tyhjentamiseen mennessa. Lisaksi Niesajoen virtaaman arvioidaan pienenevan jopa 38 %, mika osaltaan heikentaisi joen tilaa. Jatealueiden valumavesien ja /ouhosvesien koostumuksen arviointi Kuten aiemminkin todettu, hakemuksessa esitetyt arviot ja mallinnukset jatealueiden ja louhosten vesien laadusta perustuvat liian suppeaan aineistoon, eika sen perusteella voi antaa luotettavaa arviota vesien laadusta ja muuntumisesta kaivoksen toiminnan aikana. Lisaksi kuormituksen kokonaisvaikutusta vastaanottaviin vesistoihin (mukaan lukien myos suolaisuuden kasvu) ei ole huomioitu vaan vaikutukset perustuvat yksittaisten aineiden vasteisiin. Hakemuksessa todetaan, etta Hannukaisen varaston ja putkilinjojen rakentamisen viivastyessa Laurinojan pintavetta puretaan enimmillaan 2.0Mm 3 Akasjokeen. Hakemuksessa todetaan, Laurinojan louhoksen pintakerroksen veden olevan olemassa olevan mittaustiedon mukaan laadultaan sellaista, ettei se vaatisi kasittelya. Kuitenkin hakemuksessa todetaan myos, etta laatutiedot perustuvat etenkin metallien osalta liian vahaiseen naytteenottomaaraan. Koska Laurinojan (kuten muidenkin louhosten) vedenlaatutiedot ovat metallien osalta puutteelliset ja sahkonjohtavuus seka sulfaattipitoisuudet jokien luontaisia pitoisuuksia huomattavasti korkeampia, vastaanottavien vesistojen tila tulee todennakoisesti heikentymaan juoksutuksen johdosta. Tama ei ole :n nakemyksen mukaan hyvien kaytantojen mukaista. Koska Akasjoki on virtaamaltaan melko vahavetinen, pitoisuuksien lasku ja laimeneminen tulevat kestamaan useamman kymmenen kilometria (Hamalainen 2015). Lisaksi kuormitukset vesistoihin on kuvattu yksittaisten aineiden suhteen, eika kokonaisvaikutusta ole huomioitu. On syyta lisata ylla mainittuun, etta kuormituksen vaikutukset vesistoon ja elioihin eivat koskaan perustu altistumiselle yhdelle aineelle vaan kokonaisvaikutukselle. Hakemuksessa on arvioitu mm. pelkan sulfaatin vaikutusta vastaanottavien vesistojen tilaan, muttei arviossa ole huomioitu muiden suolojen (Ca, Na, Cl, Br, K) tuomaa lisaa ja siten suolaisuuden kokonaisvaikutusta vesiston tilaan. :n aikaisempien tutkimusten mukaan kaivosten ulosjohtamat vedet voivat nostaa vastaanottavan vesiston sahkonjohtavuutta ja pitoisuustasoja huomattavasti ja vesien sekoittuminen seka pitoisuuksien (etenkin suolaionien) laimeneminen on hidasta (Hamalainen 2015). Hakemuksen mukaan vedensyvyytta vastaanottavissa vesistoissa ei ole kaytettavissa ja virtaamatiedotkin perustuvat muutamiin mittauskertoihin. Nain myos niihin perustuvat arvioiden ja mallinnusten luotettavuus jaa epavarmaksi. Muonionjoen purkualue sijaitsee karttatarkastelun perusteella suvantovyohykkeella, jossa purkuvesien sekoittuminen jokiveteen on maltillisempaa. Muonionjoen e gtk.fi

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LAUSUNTO 14 (16) virtausmaarat ovat kuitenkin melko suuria ja vesimassojen sekoittuminen todennakoista. Muonionjokeen kohdistuvissa vaikutusarvioissa on kuitenkin kaytetty yksittaisten aineiden vaikutusta, eika esim. kokonaissuolaisuutta ole otettu huomioon. Purkuputkea pitkin johdettavissa vesissa on runsaasti suolaisuutta nostavia ioneja, mika voi osaltaan vaikuttaa sekoittumiseen erityisesti kuivempina aikoina, kun suolainen, painavampi vesi painuu joen pohjalle ja laimeneminen jaa vahaiseksi. Sivukivikasalle kulkeutuu merkittavia maaria louhinnassa kaytettavia rajahtamattomia rajahteita. Vaikka ne ovat paaasiassa emulsio-tyyppisia niukkaliukoisempia rajahdeaineita, tulevat ne aiheuttamaan kohonneita typpipitoisuuksia ympariston vesistoissa. Typen maaraa ja vaikutuksia alapuolisessa vesistossa olisi suositeltavaa myos arvioida esitettyja arvioita tarkempaan aineistoon pohjautuen (tai julkaistuihin tutkimuksiin perustuen). Suositeltavaa on suunnitella mahdollisia keinoja korkeiden typpipitoisuuksien hallitsemiseksi, mikali tarkemmat mittausdataan perustuvat arviot niin osoittavat. KAIVANNAISJATEALUEIDEN SULKEMINEN JA JALKIHOITO Kaivannaisjatteiden ominaisuuksien ja niiden varastointialueiden maaperan ja pohjarakenteiden puutteellisten selvitysten takia sulkemis- ja jalkihoitosuunnitelmat eivat ole perusteltuja eivatka siten parhaiden suositeltavien menettelyjen mukaisia (Kauppila et al. 2015). YMPARISTOVAIKUTUKSEN TARKKAILUOHJELMA JA TARKKAILUN MENETELMAT Hakemuksessa ja sen liitteissa on esitetty hyvin suppeasti ymparistovaikutusten tarkkailuohjelma ja sen menetelmat, eika voi antaa tarkkailun laadusta arviota. Hakemuksessa on maininta, etta Hannukainen Mining oy tarkkailee vesistoja kolmesti vuodessa seitsemassa eri kohdassa, mutta sijainteja, tarkkailuparametreja tai alustavia tuloksia ei ole esitelty. Hakemuksessa tosin todetaan, etta tuotantovaiheen ymparistovaikutuksista tullaan toimittamaan tarkkailusuunnitelma Lapin EL Y-keskukselle. ft~» \~ Olli Breilin Johtaja, operatiiviset toiminnot Raimo Nevalainen Yksikon paallikko ~ gtk.fi

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LAUSUNTO 15(16) Viitteet: DWA 2013. Feasibility Study for a Long-term Solution to Address the Acid Mine Drainage Associated with the East, Central and West Rand Underground Mining Basins. Treatment Technology Options. Study Report No.5.4. Third draft. Hamalainen, E. 2015. Kittilan kaivoksen kasiteltyjen kuivatus- ja prosessivesien vaikutukset kaivoksen alapuolisessa vesistossa: Kaivosvesien sekoittuminen ja laimeneminen Seurujoessa. Opinnaytetyo. Savonia-ammattikorkeakoulu. Kauppila, P., Kauppila, T., Pasanen, A., Backnas, S., Raisanen, M. L., Turunen. K., Karlsson, T., Tornivaara, A., Solismaa, L., Larkins, C., Hentinen, K., Hamalainen, E., Lerssi, J., Eskelinen, A., Wahlstrom, M., Laine-Yiijoki, J., Mroueh, U.-M., Kaartinen, T., Punkkinen, H., Merta, E., Niemelainen, E., Makinen, J., Bamberg, M. & Juvankoski, M. 2015. Mine Closure Technologies Resource- Closedure. http ://wiki. gtk. fi/web/m ine-closed u re/wi ki/ -/wiki/w i ki/ciosedu re+project I uettu 22.6.2017. Kauppila, Paivi; Kauppila, Tommi; Turunen, Kaisa; Pasanen, Antti; Wahlstrom, Margareta; Punkkinen, Henna; Karlsson, Teemu; Raisanen, Marja L.; Solismaa, Lauri; Tornivaara, Anna (2016): Mine Closure Wiki- Databank for Mine Closure. In: Drebenstedt, C. & Paul, M.: IMWA 2016- Mining Meets Water- Conflicts and Solutions. - p. 538-545; Freiberg/Germany (TU Bergakademie Freiberg). http://www. i mwa. info/imwaconferencesandcon g resses/proceed ings/298- proceedings-2016.html Moilanen, M. & Peltonen, P. 2015. The Hannukainen Fe-(Cu-Au) deposit, western Finnish Lapland: an updated deposit model. In: Maier, W.D., Lahtinen, R. & O'Brien, H. (eds.) Mineral deposits of Finland. Amsterdam: Elsevier, 485-505. http ://tu pa. gtk. filva lokuva/m ineraal ivara/http ://www.scienced i rect. com/science/article /pii/b9780 124104389000200 Narhi, P., Raisanen, M. L., Sutinen M.-L., Sutinen, R. 2012. Effect of tailings on wetland vegetation in Rautuvaara, a former iron-copper mining area in northern Finland. Journal of Geochemical Exploration 116-117: 60-65. Pohjolainen, E. 2015. Uranium deposits of Finland. In: Maier, W.D., Lahtinen, R. & O'Brien, H. (eds.) Mineral deposits of Finland. Amsterdam: Elsevier, 659-683. http://tupa.gtk.filvalokuva/mineraalivara/http://www.sciencedirect.com/science/article /pii/b97801241 04389000200 Raisanen, M. L., Nikkarinen, M., Lehto, 0. & Aatos, S. 2003. Liukoisuustesteista riskienhallintaan kaivosymparistossa. Vesitalous 1, 39-43. Geologian tutkimuskeskus I Geologiska forskningscentralen 1 Geological Survey of Finland e gtk.fi

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LAUSUNTO 16 (16) Raisanen, M. L., Kauppila, P. M. & Myohanen, T. 2010. Suitability of static tests for acid rock drainage assessment of mine waste rock. Bulletin of the Geological Society of Finland, Vol. 82, pp 33-43. Raisanen, M. L., Vaisanen, U., Lanne, E., Turunen, P. & Vaananen, J. 2015. Rautuvaaran suljetun kaivoksen rikastushiekan jatealueen Kemiallinen nykytila, vaikutukset pinta- ja pohjavesiin vuosina 2005-2006 seka suositukset jalkihoidolle. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti 64/2015. 44 s. Taylor, J., Pape, S. & Murphy, N. 2005. A Summary of Passive and Active Treatment Technologies for Acid and Metalliferous Drainage (AMD). Prepared for the Australian Centre for Minerals Extension and Research (ACMER) gtk.fi