HANNUKAINEN MINING OY

Transkriptio

1 YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUKSEN VASTINE HANNUKAINEN MINING OY Ympäristölupahakemuksen vastine Dnro PSAVI/3224/2015

2 2 Hannukainen Mining Oy Jaana Koivumaa, Hankejohtaja Maria Mäntylä, Ympäristöinsinööri SISÄLTÖ JOHDANTO YLEISTÄ LÄJITYSALUEET Suunnitelmissa tapahtuneet muutokset...6 Rikastushiekat...6 Sivukivi...7 Hakijan vastine jätettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin...7 Maa- ja kallioperätutkimukset sekä hydrogeologia läjitysalueilla...7 Kaivannaisjätteen ja suotovesien karakterisointi ja hallinta...18 Uraani RIKASTUSPROSESSI JA -HIEKKA Suunnitelmissa tapahtuneet muutokset...36 Rikastuksen kuvaus...36 Hakijan vastine jätettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin...39 Rikastusprosessi...39 Vesienkäsittely RIKASTUSKEMIKAALIT Suunnitelmissa tapahtuneet muutokset...40 Ksantaattien käyttömääriä ja jäämiä koskevat uudet tiedot...42 Hakijan vastine jätettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin POHJAVEDET Hakijan vastine jätettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin PADOT, ALTAAT JA MUUT RAKENTEET Hakijan vastine jätettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin VESITASE, VESIMÄÄRÄT JA VESIEN KÄSITTELY Suunnitelmissa tapahtuneet muutokset...53

3 Hakijan vastine jätettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin Yleistä vesienhallinnasta Rakentamisen aikainen vesienhallinta ja vesienkäsittely Olemassa olevien avolouhosten kuivatus Tuotannonaikainen vesienkäsittely Varastotilavuuden riittävyys Pohjavedet Poikkeustilanteiden hallinta Purkuputki KUORMITUS VESISTÖÖN JA VAIKUTUKSET Suunnitelmissa tapahtuneet muutokset Hakijan vastine jätettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin Ympäristövaikutusten hallinta toiminnan aikana ja sen päättymisen jälkeen Vaikutusarvioiden lähdeaineisto ja arvioiden laatu Kaivoksen jätevesien laimentuminen Muonionjokeen kohdistuva ravinnekuormitus Haitallisten ja vaarallisten aineiden kuormitus Muonionjokeen Vesieliöstöön kohdistuvat vaikutukset Sekoittumisvyöhyke Vaikutustarkkailu Niesajokeen kohdistuvat vaikutukset Hankkeen vaikutukset vesienhoidon tavoitteisiin Toiminnalle ehdotetut luparajat Intressivertailu, toiminnan laillisuus ja toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta MELU Suunnitelmissa tapahtuneet muutokset Hakijan vastine jätettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin PÖLY Hakijan vastine jätettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin MUUT VAIKUTUKSET Hakijan vastine jätettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin Maisemavaikutukset Turvallisuus, terveys, ympäristö TARKKAILU Hakijan vastine jätettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin SULKEMINEN Suunnitelmissa tapahtuneet muutokset Hakijan vastine jätettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin... 99

4 4 14 SUOJELUKOHTEET Hakijan vastine jätettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin Vesienhoidon ympäristötavoitteet Lähteet Muinaisjäännökset Natura-alueet ja -arviointi Pohjavesi- ja harjualueet KALASTO, KALASTUS Hakijan vastine jätettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin POROT Hakijan vastine jätettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin MAANKÄYTTÖ, KAAVOITUS Hakijan vastine jätettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin MUUT TOIMINTAAN LIITTYVÄT ASIAT Hakijan vastine jätettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin Kannattavuus Kuljetusreitit, yhteydet Lupaprosessi KORVAUKSET, KOMPENSOINTI Hakijan vastine jätettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin LÄHDELUETTELO LIITTEET Seuraavat ympäristölupahakemuksen liitteet ovat päivitetty (numerointi alkuperäisen mukaan) Liite 2 Layoutkartta (liite 2.1) päivätty sekä läpinäkyvä rinnakkaiskartta (liite 2.2) päivätty Liite 4 Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma (toimitetaan AVIlle erillisenä viikon 13 loppuun mennessä) Liite 7 Käyttöturvallisuustiedotteet Liite 8 Vesienhallintaraportti päivätty Uudet liiteraportit Liite A Liite B Liite C Liite D Liite E Hannukaisen koerikastusjätteen karakterisointiraportti Meluselvitys, Ramboll Pölyselvitys, Ramboll Turvallisuus ja lentokivet Hannukaisen kaivoksen suunnittelussa, Ramboll Yöaikaisen toiminnan meluselvitys, Ramboll

5 5 JOHDANTO Hannukainen Mining Oy:n Hannukaisen ja Rautuvaaran kaivoshankkeen ympäristö- ja vesitalouslupahakemus (Dnro.PSAVI/3224/2015) on tullut vireille Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa (PSAVI). Hakemusta on täydennetty ja , ja PSAVI on kuuluttanut hakemuksen PSAVI on varannut Hannukainen Mining Oy:lle tilaisuuden antaa selityksensä hakemuksesta saatujen lausuntojen, muistutusten ja mielipiteiden johdosta. Vastineen määräaikaa on jatkettu saakka. Muistutuksissa, mielipiteissä ja lausunnoissa on tuotu esille huoli erityisesti Hannukaisen kaivoshankkeen vaikutuksista alapuolisiin vesistöihin, kalakantoihin ja poroihin sekä alueen virkistyskäyttöön. Vesirakenteiden mitoitukseen liittyvät asiat sekä mitoituksessa huomioitavat poikkeustilanteet ja onnettomuudet on nostettu esille useissa kannanotoissa. Vesitase on varmistettava, ja prosessissa käytetyt kemikaalit sekä alueelta kulkeutuva pöly ja melu huolestuttavat muistuttajia. Osa on kiinnittänyt huomiota vaikutusten pitkäaikaisuuteen, ja muistuttavat hakijaa huomioimaan myös toiminnan jälkeinen vaikutus ympäröivään alueeseen. Muistuttajat ja lausujat ovat pyytäneet lisätietoa mm. läjitysalueiden pohjarakenteista, alueen hydrologisista olosuhteista ja suotovesien kulkeutumisesta sekä rikastusprosessista. Mm. kaivannaisjätteen karakterisointia ja sivukiven geokemiallisia ominaisuuksia on pyydetty selvittämään enemmän. Muistutusten, mielipiteiden ja lausuntojen antajat Kainuun ELY keskus, patoturvallisuusviranomainen Lapin ELY keskus, ympäristö ja luonnonvarat yksikkö Lapin ELY keskus, liikenne ja infrastruktuuriyksikkö Lapin ELY keskus, kalatalousyksikkö Kolarin kunta, kunnanhallitus Kolarin kunta, ympäristön ja terveyden suojeluviranomainen (Rovaniemen ympäristölautakunta) Geologian Tutkimuskeskus (GTK) Säteilyturvakeskus (STUK) Metsähallitus Luonnonvarakeskus (Luke) Museovirasto Kolarin vesialueen osakaskunta Kolarin kylän yhteismetsän osakaskunta Muonion paliskunta yhdessä Destination Lapland Oy, Jounin Kauppa Oy, Ylläksen Ystävät ry, Äkäslompolon kyläyhdistys, Ylläksen matkailuyhdistys ry, Lapland Hotels Oy ja Ylläksen Matkailu Oy:n kanssa. Suomen Luonnonsuojeluliitto Vesiluonnon puolesta ry Sekä paikallisia yrittäjiä, asukkaita ja maa- ja vesialueomistajia: Yksityishenkilö(t) aa Yksityishenkilö(t) ab Yksityishenkilö(t) ac Yksityishenkilö(t) ad Yksityishenkilö(t) ae Yksityishenkilö(t) af Yksityishenkilö(t) ag Yksityishenkilö(t) ah Yksityishenkilö(t) ai Yksityishenkilö(t) aj Yksityishenkilö(t) ak Yksityishenkilö(t) al Yksityishenkilö(t) am Vastinetta ovat laatineet Hannukainen Mining Oy ja Pöyry Finland Oy. Ympäristölupahakemusta, kaivospiirihakemusta ja kaavaprosessia (konsulttina Ramboll Finland Oy) on kaikkia laadittu saman kehittyvän suunnitelman pohjalta. Tässä vastineessa on hyödynnetty myös muiden työkokonaisuuksien aineistoja.

6 6 1 YLEISTÄ Useassa lausunnossa ja muistutuksessa (mm. Kolarin kunnan ympäristön ja terveyden suojeluviranomainen, Patoturvallisuusviranomainen, Suomen Luonnonsuojeluliitto) on todettu, että lupahakemuksen kokonaiskuvan hahmottaminen on vaikeaa, koska asiaan liittyy useita täydennysasiakirjoja liitteineen, varsinaisen hakemusasiakirjan ja sen liitteiden lisäksi. Tämä vastine on rakennettu aiheittain niin, että samankaltaisia kommentteja ja niiden vastauksia on koottu aihekohtaisten otsikoiden alle. Aiheeseen liittyvät uudet tiedot ja tutkimukset ovat tuotu esille kappaleen alussa, ja sen alle lausunnot ja muistutukset sekä niihin annetut hakijan vastineet. Hakijan vastine on esitetty kursiivilla. Osa alueen toiminnoista on hankesuunnittelun edetessä tarkentunut (mm. suojavallin ja maaläjityksen rajaus). Alkuperäisen ympäristölupahakemuksen liitteenä 2 ollut layoutkartta on päivitetty vastaamaan hankkeen tämänhetkistä suunnitelmaa. Päivitetty layoutkartta on vastineen liitteenä 2.1. Layoutkartalle on laadittu myös läpinäkyvä rinnakkaiskartta, jossa karttapohja tulee mahdollisimman hyvin esille myös kaivostoimintojen alueilla (liite 2.2), Aluehallintovirastolta maastokatselmuksessa ( ) saadun palautteen pohjalta. Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvara-vastuualue on lausunnossaan todennut, että louhinta- ja rikastuskokeiden valmistuttua hakijan tulisi arvioida suunnitellun kaivostoiminnan vesitasetta, vesijakeiden laatua ja vesienkäsittelyä sekä muodostuvia tuote- ja jätejakeita, toiminnassa tarvittavia kemikaaleja ym. hankkeen lupaharkintaan keskeisesti vaikuttavia seikkoja uudelleen ja huolellisesti ja päivittää hakemuksen. Uusien rikastustuloksien pohjalta on tehty geokemiallinen karakterisointi, ja rikastushiekka-altaiden suotovedet ovat mallinnettu sekä toiminnan ajalle että sen jälkeen. Vesienhallintaraportti on päivitetty vastaamaan nykyistä toimintasuunnitelmaa. Tästä lisää kappaleissa 2, 3 ja 7, sekä tarkemmin liitteenä olevissa raporteissa LÄJITYSALUEET Suunnitelmissa tapahtuneet muutokset Rikastushiekat Vuonna 2017 suoritettiin uusi koelouhinta ja koerikastus. Koerikastuksen rikastusjäännös karakterisoitiin ja myös rikastushiekka-alueiden tuotannonaikaiset ylitevedet ja sulkemisen jälkeiset suotovedet mallinnettiin uudelleen analyysitulosten pohjalta. Uudet karakterisointitiedot ja vesilaadut kuvataan erillisessä raportissa Liitteessä A, koerikastusjätteen karakterisointiraportti. Merkittävimpinä muutoksina rikastusjätteissä voidaan pitää hiekan raekoon kasvamista (mikä tarkoittaa myös vähentynyttä reaktiivista pinta-alaa) sekä rikin talteenottoa, minkä seurauksena korkearikkisen rikastushiekan määrä vähenee alkuperäisessä hakemuksessa esitettyyn verrattuna.

7 Sivukivi Sivukiviläjityksen osalta suunnitelmaa on muutettu siltä osin, että kaikki amfiboliitti läjitetään PAF-alueelle, kun aikaisemmassa suunnitelmassa amfiboliitti jaettiin rikkipitoisuuden perusteella PAF- ja NAF-alueille. Amfiboliitin läjittäminen kokonaisuudessaan PAF-alueelle ei kuitenkaan vaikuta merkittävästi PAF- ja NAFalueiden väliseen läjitysmääräsuhteeseen, koska sivukivialueille läjitettävää amfiboliittia on kokonaismassoihin nähden niin vähän. PAF-sivukivialueelle esitetään tiivistä pohjarakennetta, jonka tarkempi rakenne tullaan määrittelemään myöhemmässä vaiheessa. Rakenteen määrittelyssä huomioidaan seuraavat asiat: Pitkän aikavälin fysikaalinen stabiliteetti Riittävän alhainen veden läpivirtaus pohjarakenteessa Käytettävän materiaalin tai materiaalien haitta-aineiden sitomiskyky Käytettävän/käytettävien materiaalien kemiallinen olosuhteissa, joille ne rakenteessa altistuvat Hydrologiset olosuhteet (vedenkyllästystila) läjityksen koko alapuolisesta maaperästä läjityksen pintaan ja peittorakenteisiin Pohjaveteen suuntautuvan kuormituksen vaikutusten vähenemisen mekanismit eri olosuhteista suuruusluokkineen stabiliteetti niissä profiilissa Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma (ympäristölupahakemuksen liitteenä 4 ollut tiedosto) päivitetään, ja toimitetaan AVI:lle maaliskuun loppuun mennessä. Suunnitelmassa esitetään hakijan näkemystä pohjarakenteen vaatimusmäärittelystä. 2.2 Hakijan vastine jätettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin Maa- ja kallioperätutkimukset sekä hydrogeologia läjitysalueilla Patoturvallisuusviranomainen (Kainuun ELY-keskus) huomauttaa lausunnossaan, että maa- ja kallioperätutkimukset ovat hakemusasiakirjoissa osittain riittämättömät jätealueiden ja patorakenteiden rakennettavuutta ja haitta-aineiden kulkeutumista silmällä pitäen. Sivukivien läjitysalueiden pintamaa Hannukaisen alueella on hyvin vettä johtavaa. Myös Rautuvaarassa moreeni on paikoin hyvin vettä johtavaa. Kaivannaisjätteiden hallinnassa BAT-tekniikkaa olisi hyödyntää geofysiikan menetelmiä kairausten ohessa jätealueiden pohjaolosuhteiden ja veden virtauksen selvittämiseksi. Rautuvaaran ja Hannukaisen alueella tehdyt tutkimukset osoittavat, että alueen kallioperä on rikkonainen ja siinä esiintyy halkeama- ja ruhjevyöhykkeitä. Hakemuksesta ei käy selkeästi ilmi ruhjevyöhykkeiden sijainti sekä kalliopohjaveden virtaussuunta suhteessa läjitysalueisiin ja patorakenteisiin. Hakemusasiakirjojen perusteella on hankalaa arvioida ovatko hydrogeologiset olosuhteet (maa- ja kallioperän rakenne, ruhjevyöhykkeiden vedenjohtavuus) selvitetty riittävän tarkasti, jotta jätealueita ei sijoiteta alueille, joissa jätealueilta voisi kaivoksen

8 8 toiminnan aikana tai sulkemisen jälkeen kulkeutua haitta-aineita ympäristöön ruhjevyöhykkeiden kautta tai vaihtoehtoisesti alueille, joissa pohjavesiä purkautuu maan pintaan. Erityisesti lausunnossa on kiinnitetty huomiota PAF sivukivelle suunnitellun alueen ja avolouhoksen ympäristöön. Pohjaveden virtaussuunnista on oltava riittävä varmuus niin toiminta-aikana kuin sulkemisen jälkeenkin. Patoturvallisuusviranomainen huomauttaa, että vesienhallintaraportissa ei ole kuvattu, miten mallinnuksessa on huomioitu kallioperän rikkonaisuus- ja ruhjevyöhykkeet, ja mitä laskenta-arvoja mallissa on käytetty kallioperän hydraulisille ominaisuuksille. Raportissa ei ole myöskään kuvattu mallin laskentatarkkuutta eikä epävarmuuksia. Maa- ja kallioperän ollessa melko hyvin vettä johtavia, tulisi jätealueiden pohjarakenteisiin kiinnittää erityistä huomiota. Mikäli Hannukaisen ja Rautuvaaran kalliopohjavesi pilaantuu kaivostoiminnan seurauksena, tulee sen hallinta ja puhdistaminen olemaan erittäin haastavaa. GTK toteaa lausunnossaan, että maapeitteen mallinnuskartta ja liuenneiden aineiden kulkeutumisen tulkinta (Täydennys 1, 76-2) ovat ristiriidassa pohjaveden virtauksia kuvaaviin tarkasteluihin kuvat 4-14 ja (Täydennys 1, 75-2). GTK huomauttaa myös kallioruhjevyöhykkeiden puuttumisesta kuvista ja esittää, että Kuervitikon kallioperän rikkonaisuutta ei ole ilmeisesti huomioitu mallinnuksessa. GTK:n mukaan ruhjevyöhykkeitä ei ole tiettävästi huomioitu mallinnuksissa ja että pohjana on jopa olettamuksia mittausten sijasta. Maalajien ja niiden antoisuuden tunnistaminen on puutteellista. Kalliopaljastumien tiheyttä ei ole huomioitu. Lausunnossa todetaan myös, että tiedot pohjamaasta ovat puutteelliset korkearikkisen hiekan alueilla, eteläosan länsi- ja itäpuolen laajennusalueilla sekä eteläosan uuden selkeytysaltaan alueilla. GTK:n mukaan laajennuksen alle jäisi vettä johtava hiekkamoreeniselänne, jonka itäpuolella on suotovesistä muodostunut kosteikkoalue. Tarvitaan täydentäviä mittauksia ja geofysiikkaa. Alla olevan kallioperän topografiatiedot ovat puutteelliset. Teksteistä ei käy ilmi, kuinka suurelta osalta jätealueita pohjavedet ohjautuvat louhokseen. GTK ei siis ole vakuuttunut, että PAF-alueen vedet kulkeutuvat tuotannon aikana louhokseen (tämä koskee kumpaakin louhosta). Havaintopisteiden määrä etenkin kaivospiirin pohjoisosassa on riittämätön. Tarvitaan lisää havaintoputkia suunniteltujen sivukivialueiden tuntumaan jo ennen alueiden käyttöönottoa. Ruhjevyöhykkeet on selvitettävä geofysiikalla, jotta havaintoputket saadaan sijoitettua oikein. Myös alueen muita kairanreikiä voidaan käyttää pohjavesitarkkailuissa, mutta soveltuvat reiät on valittava kairasydänaineiston avulla. Hakijan vastine: Maaperä, vedenjohtavuus ja rakennettavuus: Rakennettavien alueiden maaperää on tutkittu useammassa vaiheessa ja tutkimuksissa on käytetty myös geofysikaalisia menetelmiä. Tutkimuksia on tehty erityisesti rakennettavuuden arvioinnin tietotarpeiden ehdoilla. Pöyry Finland Oy on suorittanut huomattavan määrän maatutkimuksia Hannukaisen infran kannattavuusselvitystä varten. Näistä on esitetty suomenkielinen tiivistelmä Ympäristöluvan täydennyksessä ( ), ja alkuperäiset englanninkieliset raportit ja niiden kuvaliitteet ovat toimitettu ensimmäisen täydennyksen ( ) yhteydessä (liite 2, täydennyspyyntökohta 5, Maaperätutkimukset). Tutkimukseen sisältyivät rikastushiekka-alue, rikastamon prosessivesiallas, tulotie- voimalinja- ja putkireitit,

9 9 suodatuslaitos Sotkavuomalla, ja raakavedenpumppaamo Rautuvaaralla. Pöyryn tutkimuksien lisäksi SRK Consulting on tutkinut maapeitettä sivukivialue- ja avolouhossuunnittelua varten, ja Northland Mines Oy on kairannut malmitutkimusreikiä avolouhos- ja rikastushiekka-alueilla. Tämän lisäksi Pöyry on tehnyt maakairauksia Rautaruukin tarpeisiin Rautuvaaran alueella. Kuten lausunnon antaja toteaa, geofysiikka antaa yksittäisiä tutkimuskairauksia tai koekuoppia laajempaa tietoa, mutta geofysiikan tulkinta tulee myös varmistaa esimerkiksi kairausten avulla. DSF Infra-selvityksen yhteydessä (I vaihe) tutkittiin maaperää maatutkalla. DFS- kannattavuustarkastelun vaiheessa kustannusarvion sallittu virhemarginaali on jo hyvin alhainen, joten DFS-tarkasteluihin liittyvät tutkimukset suoritetaan sillä tarkkuudella, ettei merkittäviä yllätyksiä saa enää rakentamisvaiheessa ilmetä. Maatutkalinjaa mitattiinkin rikastushiekka-alueella 16,5 km (Kuva 2-1), rikastamoalueella 1,4 km ja tie-, putkisto- ja voimalinjakäytävillä 10,7 km. Maatutkatöiden päätehtävä oli turvepaksuuden, lajiteltujen karkearakeisten kerrosten, sekä kalliopinnan määrittäminen. Tutkaustuloksille tehtiin varmistus kairauksin. Kuva 2-1. Ote maatutkaraportin liitekartasta 1 (iso kuva), Rautuvaaran rikastushiekkaalueen maatutkimuksista. Poikkileikkaus (insertissä) kuvaa linjan 2 kairaustuloksia. Kyseinen tutkimuslinja on ympäröity sinisellä soikiolla isossa kuvassa. Nämä kartat alkuperäisessä koossaan m.l. karttaselitteet, sekä muut, yhteensä 81 karttakuvaa ja

10 10 leikkausta, jotka kuvaavat maaperäolosuhteita paitsi Rautuvaaran rikastushiekka-alueella myös rikastamoalueella, murskaamo- ja vesivarastoallasalueella, sekä hihnakuljettimen ja poistoputken linjalla, ovat toimitettu AVI:lle sähköisesti (Liitteen 5 liitteet). Leikkauskuvia kaivosalueen pohjamaakerroksista löytyy raportista Hannukainen Infra DFS Soil investigation, joka on toimitettu ympäristölupahakemuksen ensimmäisen täydennyksen ( ) liitteenä, samoin Rautuvaaran Soil investigations raportti. Leikkauskuvat (81 kpl) on toimitettu AVI:in sähköisesti samassa yhteydessä. Rikastushiekka-altaan alueen geoteknisissä tutkimuksissa mitattiin eri maakerrosten vedenläpäisevyyttä ja pyrittiin löytämään mahdolliset yhtenäiset löyhät tai hyvin vettä johtavat kerrokset. Rikastamoalueen osalta päätavoitteena oli selvittää maaperän kantavuutta ja deformaatioparametreja. Myös kallion pintaa tutkittiin alueilla, joille on suunniteltu merkittävää kuormaa tai maan alle ulottuvia osia. Suunniteltujen syvien perustuksien alueilla mitattiin myös pohjaveden pinta. Putkilinjakäytävää tutkittiin vain maatutkalla, maaperä olosuhteet olivat rakentamiselle hyvät. Tulotien osalta tehtiin tarkempia tutkimuksia mahdollisesti heikommin kantaville maille ja mahdollisten syvien tieleikkausten alueille. Tiivistettynä maalajeista voidaan todeta, että alueen maapeite koostuu pääosin moreenista ja lajittuneita sedimenttejä esiintyy lähinnä jokilaaksoissa. Esimerkiksi Äkäsjokilaaksossa esiintyy hiekka- ja sora-alueita. Moreeni on osin turpeen peitoissa. Hannukaisen alue koostuu pääosin hiekkaisesta moreenista, jonka paksuus vaihtelee välillä 0,6 36,5 m (ka. 13,6 m). Moreenin vedenläpäisevyys on Hannukaisessa välillä m/s. Rikastushiekka-altaan alue on pääosin moreenin peitossa. Itäreunalla esiintyy heikosti lajittuneita jokisedimenttejä ja painanteissa on turvekerroksia. Purolaaksojen pohjalla esiintyy vähän hienojakoisia sedimenttejä tai löyhää, rapautunutta kalliota. Länsi- ja eteläosissa moreenipeite on 3 5 m, ja muualla 7 12 m paksu. Turpeen paksuus on yleensä 3-4 m. Pohjavesitutkimukset, kallioperän hydraulinen johtavuus ja mallintaminen: Seuraavia pohjaveden perustilaselvityksiä on hyödynnetty alueen pohjavesimallinnuksessa sekä hydrogeologisten vaikutusten tarkastelussa: - Pajalan ja Kolarin rautamalmihankkeiden maaperä- ja pohjavesiolosuhteiden nykytilaselvitys (Pöyry Environment Oy 2008) - Sedimentologiset ja hydrogeologiset olosuhteet Hannukaisen alueella, Kolarissa (Helsingin yliopisto 2012) - Hydrologisten vaikutusten arviointi Hannukaisen rautamalmi-kupari-kulta hankkeessa (SRK Consulting 2012) - Sedimentologiset ja hydrogeologiset olosuhteet Rautuvaaran alueella (Helsingin yliopisto 2013) Hakemuksessa esitetyissä pohjavesivaikutuksissa on huomioituna kallioperän laatu rikkonaisuuksineen. Ruhjeiden sijainti esitetään alla (Kuva 2-2, Kuva 2-4). Ensimmäisessä kuvassa esitetään lisäksi Hannukaisen alueen pohjavesitutkimuksen pisteet suhteessa ruhjeisiin. Rautuvaaran alueen pohjavesitutkimuksen pisteet esitetään omassa karttakuvassaan (Kuva 2-3). Pisteiden määrä Hannukaisen osalta on hakemuksessa esitettyä suurempi, koska se sisältää pohjavesiputkien lisäksi myös muita pohjavesihavaintopisteitä.

11 11 Rakovyöhykkeiden merkitys vettä johtavina rakenteina on selvitetty spinner-testeillä kairarei issä. Keskeisenä tuloksena mainittakoon, että esiintymän jalkapuolella on havaittu rakenne, johon sisältyy rikkonaisuutta. Rakenteen katsotaan johtuvan siirrosvyöhykkeeseen liittyvästä deformaatiosta. Todettakoon vielä, että suuntautuneisuudesta johtuva vedenjohtavuusero on myös huomioitu mallinnuksessa vaikutuksena anisotropiaan. Kuva 2-2. Pohjaveden seuranta-asemat sekä niiden sijainti suhteessa kallioperän ruhjeisiin skä pintavesimuodostumiin. Kartta on ote SRK Consultingin laatimasta

12 12 hydrologisesta vaikutusarviosta (Hydrogeological Impact Assessment, Phase II) vuodelta Kuva 2-3. Pohjaveden seuranta-asemat Rautuvaaran alueella. Kartta on ote SRK Consultingin laatimasta hydrogeologisesta vaikutusarviosta (Hydrogeological Impact Assessment, Phase II) vuodelta Rautuvaaran alueella pohjaveden pinnankorkeutta sekä maaperän ja kallioperän hydraulista johtavuutta on selvitetty (SRK Consulting) pinnankorkeusmittauksina, pumppauskokein sekä laskevan pinnan kokeilla (laskevan pinnan slug-testit 40 kpl, joista häiriöttömiä 31 kpl). Hydraulinen johtavuus testituloksista on ratkaistu AQTSOLV-ohjelmalla. Alueelta ei ollut käytettävissä valmista pohjaveden imeytymismallia ja SRK Consulting laati mallin Äkäsjoen valuma-alueelle, jotta saataisiin käyttöön pohjavesimallinnuksessa tarvittu tieto pohjavesivarastojen täyttymisestä imeytymisen kautta. Samaa mallinnettua arvoa käytettiin myös Rautuvaaran alueelle. SRK Consultingin ryhtyessä tutkimaan hydrogeologisia olosuhteita, Rautuvaaran alueella on tietoa vain muutamasta GTK:n tutkimusreiästä. Kohteen alustavan karakteroinnin perusteella tuolloin päädyttiin pitämään keskeisimpinä tutkimuskohteina olemassa olevaa rikastushiekkaa, maaperää sekä kallioperän ylintä 20 m vyöhykettä, missä kallio on rapautuneempaa ja rikkonaisempaa kuin alempana. Haitta-aineiden kulkeutumisriskien selvittämiseksi asennettiin 24 pietsometriä. Neljää pohjavesiputkista seurattiin automaattimittauksina paineantureilla, jotta saataisiin tietoa pohjavesiolosuhteiden muutoksista suhteessa ilmastollisiin tekijöihin.

13 13 Kuva 2-4. Suunnitellut toiminnot, kallioperäkartta sekä kallioperän ruhjeet. Kartta on ote SRK Consultingin laatimasta hydrogeologisesta vaikutusarviosta (Hydrogeological Impact Assessment, Phase II) vuodelta Hannukaisen ja Rautuvaaran alueiden hydrogeologisissa selvityksissä (SRK Consulting 2013) on siis käytetty kenttätutkimusaineistoja maa- ja kallioperän sekä olemassa olevan rikastushiekan hydraulisista johtavuuksista. Aineistojen tiedot esitetään tiivistetyssä muodossa alla (Taulukko 2-1, Taulukko 2-2). Lisäksi Helsingin yliopisto on

14 14 tehnyt hydraulisen johtavuuden in-situ-kokeita, joiden tuloksia on hyödynnetty vertailuaineistona. Taulukko 2-1. Hydraulisten johtavuuksien mittaukset Hannukaisen alueella. Kokonaisuus Kallioperä Hannukainen Kallioperä Kuervitikko Maaperä Hannukainen Maaperä Kuervitikko Maaperäerittely Sora Hiekkapitoinen sora Sorapitoinen hiekka Hiekka Silttipitoinen hiekka Hiekkamoreeni Hiekkapitoinen siltti Siltti Testimenetelmät Pumppauskokeet ja spinner-testit Pumppauskokeet PSD analyysi PSD analyysi Keskiarvo K (m/vrk) 0,01 Testien lukumäärä Keskiarvo K (m/vrk) 373,25 142,56 34,83 26,94 2,08 0,59 0,15 0,05 0,10 0,18 0,18 Taulukko 2-2. Hydraulisten johtavuuksien mittaukset Rautuvaaran alueella. Matala pohjavesimuodostuma / maaperä K (m/vrk) Testien lukumäärä Minimi Maksimi Keskiarvo 54 0,07 26,98 4,10 Syvä pohjavesimuodostuma / rapautunut kallioperä K (m/vrk) 52 0,0002 9,91 0,44 Rikastushiekka K (m/vrk) 4 0,64 7,51 5,19 Pohjavesimalliin ruhjeisuus on tuotu kiven rikkonaisuutta kuvaavan RQD-parametrin avulla. RQD (rock quality designation) on geotekninen määre, joka lasketaan kairasydännäytteistä rikkojen määränä kairasydämen pituusyksikköä kohti. RQD-arvot on kytketty hydraulisen johtavuuden testituloksiin ja keskiarvoistettu louhosalueille. Hannukaisessa RQD-keskiarvo on 90% ja Kuervitikossa 74 %, toisin sanoen Kuervitikossa kallio on selvästi rikkonaisempaa. Kuervitikon rikkonaisempi kallio on varmennettu myös tarkasteltaessa kivimassan rakotiheysluokkien kolmiulotteisia rajapintoja. Mainittakoon vielä, että mallinnukselle tärkeää on pinta- ja pohjavesivuorovaikutuksen huolellinen tunnistaminen. Tämän tueksi on laadittu paikallinen imeytymismalli Äkäsjoen valuma-alueen tiedoilla (SRK Consulting 2013). Lisäksi pohjavesivaikutusta pintavesissä on tutkittu Helsingin yliopiston toimesta isotooppitutkimusten avulla,

15 15 joskaan tuloksia ei ole suoraan kytketty mallinnuksen vaan käytetty vain vertailuaineistona raportissa. Pohjaveden pinnan alenema: Kaivostoiminnan ollessa laajimmillaan, kaikki sivukivialueet ovat pohjaveden pinnan aleneman piirissä eli pohjavesivirtaus niiden alueelta suuntautuu kohti louhoksia (Kuva 2-5) Nopeimmin PAF-alue on kokonaan aleneman piirissä läntisellä sivukivialueella jo noin toimintavuonna 5. Kuva 2-5. Pohjaveden alenema louhosten kuivatuksen seurauksena kaivoksen eri toimintavaiheissa. Kartta on ote SRK Consultingin laatimasta hydrogeologisesta vaikutusarviosta (Hydrogeological Impact Assessment, Phase II) vuodelta 2013.

16 16 GTK esittää, että kairauspisteiden ja geofysiikan määrä on liian pieni, perustellen tätä pintamaakerroksen paksuusmallin pyöreillä muodoilla, jotka viittaavat interpolaatioon liian karkeasta aineistosta. Hakijan vastine: GTK:n havainto siitä, että pyöreät interpolaatiomuodot maaperän paksuuden mallissa viittaavat liian vähäiseen havaintoaineistoon, on aiheellinen, mikäli GTK viittaa kaivannaisjätteen hallintasuunnitelmassa esitettyyn kuvaan 4-8, joka edustaa varhaisempaa aineistoa vuodelta Vaikutusarvioinnin alustana toimivassa SRK Consultingin selvityksissä (2013) on pohjavesitutkimusten lähtöaineistona käytetty Helsingin yliopiston laatimaa aineistoa, jonka mukainen pohjamaan paksuusinterpolaatio esitetään alla (Kuva 2-6). Helsingin yliopiston aineiston laadinnassa on hyödynnetty kolmea maatutka-aineistoa vuodelta 2011, joista yksi on Geologian tutkimuskeskuksen tuottama ja kaksi Helsingin yliopiston tuottamaa. Lisäksi alueella on tehty runsaasti malmitutkimuskairauksia. Kairatessa kallionäytettä mitataan aina maapeitteen paksuutta tutkimuspisteessä viiden sentin tarkkuudella, eli Kuervitikon (yht. 175 kpl) ja Hannukaisen (yht. 763 kpl) alueiden kairareikätiedot täydentävät tutkausaineistoja todellisilla paksuustiedoillaan.

17 17 Kuva 2-6. Maaperän paksuus Hannukaisen alueella metreinä. Kartta on ote Moreaun ja Koiviston selvityksestä vuodelta GTK toteaa lausunnossaan, että maapeitteen mallinnuskartta ja liuenneiden aineiden kulkeutumisen tulkinta (Täydennys 1, 76-2) ovat ristiriidassa pohjaveden virtauksia kuvaaviin tarkasteluihin kuvat 4-14 ja (Täydennys 1, 75-2). Hakijan vastine: Täydennyksen 1 ( ) kohdassa 75, kuvassa 76-2 esitetään LOM-tilanteen eli kaivoksen lopullisen ja laajimman vaiheen pohjavesivirtaukset. Tekstissä todetaan, että hydrogeologisessa mallinnuksessa on käytetty mm. Helsingin yliopiston laatimaa aineistoa. Aineistosta esitetään otteena perustilan virtaukset (kuva

18 ). Erot kuvien välillä johtuvat siis siitä, että toinen kuvista edustaa tilannetta, jossa louhoksen kuivanapidon takia pohjavesivirtaukset suuntautuvat kohti alempaa pohjavesipintaa eli louhosta. GTK toteaa lausunnossaan, että pohjaveden virtaussuunta on esitetty Niesajokilaakson suuntaiseksi, mutta kuvan 85-2 mukaan virtaus olisi laaksoon päin. On selvitettävä, onko rajoitettava pohjavesivirtausta täyttöön. Onko pohjaveden puhdistustarvetta? Hakijan vastine: Pohjaveden päävirtaussuunta on Niesajoen suuntainen, mutta pohjaveden virtaus ei tietenkään ole koskaan yhtenäinen laajalla alueella. Korkeamman topografian alueilta suuntautuu luonnollisestikin virtausta Niesajokilaaksoon, missä virtaus jatkuu Niesajoen suuntaisena. Pohjavesien merkittävää kulkeutumista rikastushiekka-alueen alle rajoittavat kuitenkin mm. pintavesimuodostumat rikastushiekka-alueen luoteis- ja kaakkoispuolella. Ympäristölupahakemuksen kuvassa 7-28 esitetään esimerkkejä myös lämpökamerahavainnoin tuetuista havainnoista pohjavesien purkautumisesta pintavesiin korkeamman topografian alueen ja rikastushiekka-alueen välisellä alueella, lähinnä kaakkoispuolella Kaivannaisjätteen ja suotovesien karakterisointi ja hallinta Patoturvallisuusviranomainen toteaa, että jätejakeiden hapontuottoja neutralointipotentiaaleja on tutkittu, mutta jakeiden mineralogiset koostumustiedot ovat puutteelliset eikä näin ollen tulosten perusteella voi riittävällä tarkkuudella arvioida jätteiden käyttäytymistä pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi ABA-testin perusteella happoa muodostamattomien jätejakeiden keskipitkän ja pitkän aikavälin käyttäytyminen riippuu eri mineraalien suhteista ja niiden rapautumisnopeuksista. Hapontuottoa arvioitaessa olisi kiinnitettävä huomioita myös rikin kokonaispitoisuuksiin. Kaivannaisjätteiden hallinnan parhaita käytäntöjä, on selvittää ABA-testin lisäksi jätteiden liukoisuusominaisuuksia NAG-testin uuteliuosten koostumuksen sekä kosteuskammiotestitulosten pohjalta. Myös uraanipitoisten mineraalien esiintymistä jätejakeissa tulisi tutkia. GTK toteaa lausunnossaan, että mineralogiset tiedot puuttuvat, erityisesti uraani (sekä rikastushiekka että sivukivi). Suotovesilaadun arviointitavan selvennys tarvitaan. Sivukiven lajittelun perusteet/toimintamalli käytännössä on esitettävä. XRF-mittausten käyttöä ja geologin tulkintaa on tarkennettava. Vanhoja sivukiviä on kaavailtu rakennuskäyttöön rikastushiekka-alueella, mutta niiden laatua ei ole kuvattu. GTK:n tietojen mukaan alueella on myös happoa tuottavia kiviä. Mikäli kivet eivät sovellu käyttöön, on esitettävä, mihin ne voidaan sijoittaa. Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvara-vastuualue toteaa lausunnossaan, että sivukivialueille on rakennettava pohjakerrokset esimerkiksi turpeesta estämään pohjaveden ja maaperän pilaantuminen (ehdoton pilaamiskielto YSL 16 ja 17 ) sekä pintavesien pilaantumisen vaara. Käytännössä sivukivien erotteleminen happoa tuottavaan ja ei-happoa tuottavaan, ja siten läjittäminen täydellisesti oikein PAF- ja NAF sivukivialueille, ei ole mahdollista. On olemassa huomattava riski, että pohjarakenteettomalla alueella muodostuvat suotovedet kulkeutuvat ennakoimattomiin suuntiin aiheuttaen lainvastaista pilaantumista. On todennäköistä, että louhosten kasvaessa toiminnan aikana muodostuva pohjavesikartio ohjaa vedet louhoksiin, mutta sivukivialueet jäävät

19 19 paikalleen pysyvästi ja ympäristön pilaantuminen tai sen vaara on kyettävä estämään myös toiminnan päätyttyä. Ilman pohjarakenteita ja vesien hallittua keräämistä tämä ei ole mahdollista. Emäksisen kuonan läjitys sivukivikasoihin voi olla yksi ratkaisu suotovesien laadun parantamiseksi, mutta olisi selvitettävä ja tutkittava tarkemmin mitä kuonia on mahdollista käyttää ja mitä kemiallisia reaktioita ja reaktiotuotteita kuonan ja PAFsivukiven yhdistämisessä muodostuu lyhyellä ja pitkällä aikavälillä ja mitä mahdollisia ympäristöhaittoja ne voisivat aiheuttaa. On myös selvitettävä olisiko tällä merkitystä jätealueen luokitukselle. Alkuvaiheessa tehdyillä ratkaisuilla voidaan vaikuttaa hyvinkin paljon siihen, millaisia vaikutuksia toiminnalla on pitkienkin aikojen kuluttua ja niillä voidaan ehkäistä pilaantumista. Patoturvallisuusviranomainen huomauttaa, että sivukivet joita ei voida ominaisuuksiensa vuoksi luokitella pysyviksi jäteiksi, vaativat BAT-tekniikoiden mukaiset pohjarakenteet, joilla estetään haitta-aineiden kulkeutuminen ympäristöön. Muonion paliskunta, Destination Lapland Oy, Jounin Kauppa Oy, Ylläksen Ystävät ry, Äkäslompolon kyläyhdistys, Ylläksen Matkailuyhdistys ry, Lapland Hotels Oy ja Ylläksen Matkailu Oy, ovat mielipiteessään sanoneet, että hakemuksen selkeä jako happoa mahdollisesti tuottavan ja happoa tuottamattomaan sivukivijakeeseen on mahdoton hyväksyä yksioikoisesti suunnittelun perustaksi. On oletettava, että hakemuksen ajatus puhtaista läjitettävistä jakeista ei toteudu. Muistuttaja on sitä mieltä, että on olemassa riski, että kaikista kasoista tulee vaihtelevia määriä hapanta suotautuvaa vettä ja sen mukana raskasmetallipitoisuuksia, mikä puolestaan edellyttää kelvollisia pohjarakenteita. Lisäksi muistuttaja sanoo, että pohjavesiin ja Äkäsjokeen kohdistuvia riskejä ei ole käsitelty; sivukivien lajittelu PAF ja NAF jakeiksi perustuu yksinkertaistaviin olettamuksiin, riski että NAF läjitysalueelle missä ei ole pohjarakenteita, kuormataan happoa muodostavaa materiaalia, on olemassa. Hakijan vastine: Sivukiven mineralogia: Sivukivet ovat varsin silikaattipitoisia. Maasälvistä albiittia ja kalimaasälpää esiintyy lähes kaikissa sivukivilajeissa. Myös kaoliniittia ja sarvivälkettä on merkittävinä määrinä lähes kaikissa sivukivilajeissa. Sulfidimineraaleja on vähiten montsoniitissa. Sivukivien mineraloginen yhteenveto esitetään alla mikroskooppitarkasteluna. Pieninä määrinä esiintyvistä sulfidimineraaleista tärkeimpiä ovat rikkikiisu ja kuparikiisu. Rikastushiekkojen mineralogia esitetään uudessa rikastushiekan sekä suoto- ja yliteveden karakterisointiraportissa (Liite A).

20 20 Taulukko 2-3. Sivukivien mineralogia pinta-alatarkasteluna mikroskooppinäytteissä. (SRK Consulting 2013b). Vihreä korostus = yli 10 % tarkastelupinta-alasta, keltainen korotus = 1-10 % tarkastelupinta-alasta, sininen korostus = alle 1 % tarkastelupinta-alasta.

21 21 Kaivannaisjätteen pitkäaikaiskäyttäytyminen: Hannukaisen kaivannaisjätteiden pitkäaikaiskäyttäytymistä on tutkittu sekä NAG-uutteen pitoisuuksien että kosteuskammiokokeiden avulla. Tämän jälkeen molempien testimenetelmien tulokset on skaalattu ja mallinnettu suotovesiennusteiksi. Erityisesti Hannukaisen arvioinneissa on sovellettu lukuisia sääolosuhdeskenaarioita (normaali, kuiva ja märkä vuosi sekä kevättulvan erilliskäsittely). Staattisista testeistä kaivannaisjätteille on tehty kokonaispitoisuuksien mittaus, kontaktiliukoisuustestit, ABA-testit, varsinaiset NAG testit (sekä niihin liittyvä jo yllä mainittu täydentävä uutetutkimus) sekä sivukiville Kappa-testit. Sivukivien osalta karakterisoinnit ja suotovesiennusteet on laatinut SRK Contulting ja rikastushiekkojen osalta Nils Eriksson Consulting. Molemmat tunnetaan geokemian alalla erittäin kokeneina ja pätevinä asiantuntijatahoina. Vuoden 2017 koerikastuksen rikastushiekkojen osalta on Pöyry Finland Oy lisäksi laatinut uuden yksinkertaistetun karakterisoinnin sekä suoto- ja ylitevesiennusteet. Yksinkertaistetulla tarkoitetaan sitä, että arviot on tehty ainoastaan keskiarvovuoden skenaarioille. Kosteuskammiokoe on standardisoitu menetelmä ja sitä pidetään kansainvälisesti luotettavimpana menetelmänä kaivannaisjätteen pitkäaikaiskäyttäytymistä koskevan tiedon tuottamiseen (skaalaus- ja mallinnussyötteen tuottamiseen), vaikkakin sen käyttö on suomalaisissa kohteissa ollut valitettavan vähäistä. Hannukaisen sivukivien osalta kosteuskammiokokeita on suoritettu lisäksi erityisen pitkäaikaisina, jotta varmistuisi missä suhteessa toisiinsa hapontuotto ja neutralointikapasiteetti kuluvat materiaalin hapettumisen seurauksena. NAG-testien loppuliuoksen pitoisuuksien hyödyntäminen on luotettavinta silloin, kun tulos voidaan kalibroida kosteuskammiokokeen viikkoliuoksiin. Kaivannaisjätteen pitkäaikaiskäyttäytymisen arvioinnissa kansainvälisesti vakiintuneissa hyvissä käytännöissä NAG-liuos on aina toissijainen aineisto kosteuskammiokokeeseen verrattuna. NAG-liuos soveltuu kuitenkin hyvin alustavaan arviointiin sekä esimerkiksi prosessimuutosten merkittävyyden arviointiin (missä merkityksessä NAG-liuoksen pitoisuuksia on käytetty Hannukaisen kaivoshankkeen 2017 rikastuskokeen rikastushiekkojen arvioinnissa). Suotovesiennusteiden laatimistapa: Uudessa rikastushiekkojen karakterisointiraportissa (liite A) esitetään suotovesiennusteen laatimistapa rikastushiekka-alueiden osalta. Sivukiven ja pintamaaläjityksen osalta menettelytapa (SRK Consulting 2013b) on ollut pitkälti vastaava kuin rikastushiekkaraportissa kuvattava menettely. Toiston välttämiseksi tässä kuvataan vain rikastushiekka-alueiden ja sivukivialueiden suotovesimäärittelyjen tuottamistapojen erot. Nämä erot liittyvät lähinnä skaalaukseen, koska kysymyksessä on erityyppinen jäte ja läjitys. Sivukivelle skaalauksessa reaktiivisena massana on pidetty hienoainesta, jonka osuudeksi on ennakoitu 20 % koko läjityksen massasta. Kanavoitumisen korjaamiseen on käytetty kerrointa 0,2. Kosteuskammiokokeen ja luonnonolosuhteiden korjaus on tehty lämpötilaeron perustalta. NAG-testin ja kosteuskammiokokeen suhde on saatu kokeiden sulfaatinmuodostussuhteen trendiviivan kulmakertoimesta ja suhdeluku oli tässä tapauksessa 0,001. Kuten yllä jo todettiin, SRK Consulting on laatinut Hannukaisen alueelle useita eri skenaarioita (kuiva, normaali ja märkä vuosi), jotka on mallinnettu erikseen. Mainittakoon vielä, että SRK Consulting on käyttänyt geokemialliseen mallinnukseen

22 22 PHREEQC-ohjelmaa, kun rikastushiekka-alueiden osalta sekä alkuperäiset että uudet mallit on laadittu Visual Minteq-ohjelmalla. Kaivannaisjätteen sijoittaminen louhoksiin: Kaivannaisjätettä ei tulla sijoittamaan louhoksiin. Eri jätejakeiden tunnistaminen: Sivukiven jako PAF- ja NAF-läjitykseen voi olla vaikeaa silloin kun sivukiven ja malmin raja ei ole litologinen vaan pitoisuuksiin perustuva. Hannukaisen sivukivissä raja on kuitenkin pääosin litologinen ja eri kivilajit poikkeavat toisistaan visuaalisesti (Taulukko 2-4 ja Kuva 2-7). Ympäristölupahakemuksen täydennyksen ( ) liitteessä 16 täydennyspyynnönkohta 74, Alustava kiviaineksen hallintasuunnitelma on kuvattu sivukivimateriaalin tunnistamista ja lajittelua louhoksella. Niiltä osin kuin samasta kivilajista on tunnistettu sekä happoa tuottavia että pysyviä jakeita ja niiden erottaminen visuaalisesti voisi olla haasteellista, koko kivilaji käsitellään käytännön toimissa happoa tuottavana. Ei happoa tuottavat sivukivet (NAF) (Taulukko 2-4 ja Kuva 2-7 alla): Montsoniitti sekä pegmatiitti pystyy helposti erottamaan muista kivilajeista jopa silmämääräisesti, molemmat ovat selkeästi punaisia. Ei happoa tuottavan dioriitin erottaa mahdollisesti happoa tuottavasta dioriitista viimeistään grade-controlreikien tietojen perusteella, joista määritetään mm. rikin pitoisuus. Korkearikkisempi dioriitti vaikuttaa sijaitsevan lähempänä malmivyöhykettä. Louhinta suunnitellaan siten, että erottelu on mahdollista. Mikäli tieto ei jostain syystä ole lastaajayksiköllä tiedossa, läjitetään dioriitti mahdollisesti happoa tuottavien kivien kasaan. Kvartsikivi/kvartsiitti löytyy jalkapuolelta, mutta kuuluu ei happoa tuottaviin kiviin. Se on kuitenkin jo niin syvällä, että se ei luultavasti tule lajitteluun ollenkaan. Tarvittaessa, kvartsikiven erottaa helposti jalkapuolen muista kivistä. Mahdollisesti happoa tuottavat kivet (PAF): Jalkapuolen kivet sekä malmivyöhykkeen kivet kvartsikiveä lukuun ottamatta, luokitellaan mahdollisesti happoa tuottaviksi kiviksi. Näin ollen erillistä erottelua esimerkiksi amfiboliitin, gneissin ja kiilleliuskeen välillä ei tarvitse tehdä. Kaikki malmivyöhykkeen kivet menevät pääsääntöisesti murskaamoon ja eteenpäin rikastamoon. Mahdollinen esirikastus on selvityksen alla, jotta selkeä raakku saataisiin pois ennen rikastamoon menoa, mikä vähentäisi sekä raakkulaimennusta että rikastushiekan läjitystarvetta. Taulukko 2-4. Kooste hankkeen kivilajeista ja niiden NAF/PAF luokituksista Ryhmä Kattopuolen kivet Kivilaji Montsoniitti Dioriitti Malmivyöhykkeen kivet Jalkapuolen kivet Karsi Amfiboliitti Gneissi / kvartsimaasälpägneissi Kiilleliuske Kvartsikivi/kvartsiitti Pegmatiitti Muita NAF/PAF luokitus NAF. Varmistettu NAG testien avulla NAF ja PAF: Sekä matala- että korkearikkinen dioriitti. NAG-testi osoittaa, että korkearikkisempi olisi PAF. HCT testin (kosteuskammiokoe) mukaan, viikkoon 140 mennessä, sekä matalarikkinen että korearikkinen kuuluu NAF:iin PAF PAF PAF PAF NAF NAF

23 23 NAF kivet Montsoniitti (kattopuoli) PAF kivet Dioriitti (kattopuoli) Kvartsikivi: (jalkapuoli) Amfiboliitti: (malmivyöhyke) Pegmatiitti: (juonia) Karsi (malmivyöhyke)

24 24 NAF kivet PAF kivet Gneissi: (jalkapuoli) Kiilleliuske (jalkapuoli) Kuva 2-7. Valokuvia Hannukaisen eri kivilajeista kuivina ja märkinä.

25 25 XRF laitteen käyttö jätejakeiden tunnistamisessa: Ympäristölupahakemuksen täydennyksen ( ) liitteessä 16 täydennyspyynnönkohta 74, Alustava kiviaineksen hallintasuunnitelma mainitaan, että Kaivoksen mittausryhmä tarkistaa räjäytetyn louhekasan mineralogian, sekä rikki- ja malmipitoisuuden kannettavalla XRF-laitteella ja merkitsee eri materiaalityyppien väliset rajat räjäytettyyn louhekasaan. Haluamme korostaa, että eri kivilajien rajat perustuvat kairaustietoihin ja tuotannon aikana porasoijasta tehtävään näytteenottoon. Näytteenottoa tehdään riittävän tiheästi, jotta kaivoksen tuotantoa voidaan suunnitella riittävällä tarkkuudella. Tällä toimintatavalla on siis ratkaiseva merkitys kaivoksen suunnitelmien mukaiselle toiminnalle. Käsi-XRF laitetta käytetään ainoastaan edellä mainittujen menetelmien tukena, jolloin sillä mm. varmistetaan visuaalisia havaintoja louhittavassa tai lastattavassa kentässä. Käsi-XRF-laite on tarkoitettu mm. metallipitoisuuksien määrittämiseen elementtitasolla, eikä se siis tunnista suoraan eri mineraaleja toisistaan. Emäksisen massan käyttäminen: Mahdollisesta emäksisen massan käyttämisestä todettakoon vielä, että läjityksen ph ei ole ainoa liukoisuutta säätelevä tekijä. Koska emäksisen massan lisääminen voi myös lisätä joidenkin aineiden liukoisuutta, emäksistä lisäystä tulisi tarkastella pilottikokeiden ja/tai mallinnuksen keinoin. Hannukaisen alkuperäisissä geokemiallisissa selvityksissä (SRK Consulting) tarkasteltiin vaihtoehtona kalkkikiven lisäämistä PAF-sivukivialueeseen. On huomattava, että sivukivialueen suotovedet vaikuttaisivat pohjaveteen välillisesti louhosjärven kautta. PAF-sivukiven kalkkilisäyksen arvioitiin vähentävän esimerkiksi raudan, mangaanin, koboltin, kromin, kuparin, nikkelin ja sinkin (Taulukko 2-5) pitoisuuksia Hannukaisen louhosjärvessä kaivoksen sulkemisen jälkeen. SRK Consulting (2013) on arvioinut, että louhosjärvien täytyttyä PAF-kiven kalkituksesta huolimatta ympäröivän alueen pohjaveteen voisi aiheutua louhosjärvestä kohonneita pitoisuuksia sulfaattia, rautaa, kromia, nikkeliä ja uraania. Hakija pitää kuitenkin suotovesien kokoamista ja niiden pääsyn rajoittamista ympäristöön ensisijaisena menettelynä. Koska kaivoksen toiminnan aikana louhoksen pumppaamolla vesipinta on ympäröiviä alueita huomattavasti alempana, louhoksesta ei suuntaudu pohjavesivirtauksia ympäristöön tuotannon aikana.

26 26 Taulukko 2-5. Hannukaisen ja Kuervitikon louhosjärvien pitoisuudet (ilman kerrostumista) kaivosten sulkemisen jälkeen. Tummennuksella on merkattu ne parametrit, jotka muuttuisivat parempaan suuntaan, mikäli sivukiveä kalkittaisiin läjityksen yhteydessä. Tässä arviossa PAF-alueella ei olisi rakennettua pohjarakennetta. (SRK Consulting 2013b) Patoturvallisuusviranomaisen mukaan hakemuksessa ei ole pohdittu, olisiko mahdollista hyötykäyttää happoa muodostamatonta NAF-sivukiveä kaivosalueen maarakentamisessa, vai estääkö hyötykäytön esimerkiksi uraanin liukoisuus kivestä. Patoturvallisuusviranomainen suosittelee, että NAF-sivukiven geokemiallisia ominaisuuksia, metallien liukoisuutta ja puskurointikykyä pitkällä aikavälillä selvitettäisiin tarkemmin hyötykäytön ja läjitysalueen pohjarakenteiden suunnittelua varten. Patoturvallisuusviranomaisen mielestä myös PAF-sivukiven geokemiallisia ominaisuuksia ja uraanin liukoisuutta tulisi selvittää tarkemmin. GTK kysyy lausunnossaan miksi tarvekiveä louhitaan maarakentamiseen, vaikka soveltuvaa sivukiveä muodostuisi. Hakijan vastine: Hakemuksen tekstissä on virheellisesti käytetty sanaa hyötykivilouhos alueelle, joka sijaitsee louhoksen ja läntisen sivukivialueen välillä. Liitekartassa alue on nimetty ylösajovaiheen murskaus mikä kuvastaa alueen toimintaa paremmin. Noin 8 ha kokoisella alueella on tarkoitus murskata hyötykäyttöön tuleva sivukivi, mm. tie- ja patorakenteisiin sopivankokoisiksi aggregaateiksi, sekä välivarastoida ne ennen käyttöä. Alueelle tuodaan sopivaa sivukiveä Hannukaisen louhoksesta varastoon ennen murskausta murskauslaitoksessa (esimerkki sellaisesta kuvassa 2-8 alla), ja syntyneet aggregaatit välivarastoidaan eri käyttötarkoituksien mukaan alueelle. Maanrakentamisessa käytetään siis louhoksesta joka tapauksessa louhittavaa sivukiveä. DFS-vaiheessa (Jacobs 2013) otettiin näytteitä montsoniitistä 16 ja 24 m väliseltä syvyydeltä (metallurginen reikä LAU11MET29), ja analysoitiin Oulun Geolaboratorio Oy:n toimesta. Testien mukaan, tämä sivukivi soveltuu mineralogiansa perusteella

27 27 murskattuna ainakin liikennöityjen alueiden asfalttimassojen ja pintauksien (SFS-EN 13043), maa- ja vesirakentamisessa ja tienrakenteissa käytettävän sitomattoman kiviaineksen (SFS-EN 13242) sekä betonikiviaineksen (SFS-EN-12620) raaka-aineeksi. Kuva 2-8. Tyypillinen mobiilinen murskauslaitos Ei happoa tuottavat sivukivet (NAF) käsittävät montsoniitin, pegmatiitin, vähä- ja keskirikkisen amfibolittin, vähärikkisen osan dioriitistä sekä kvartsiitin (Kuva 2-9). Amfiboliitti on kuitenkin päätetty läjittää kokonaan PAF-alueelle, koska korkea- ja vähärikkisen amfiboliitin erottaminen käytännössä on haasteellista. Pegmatiittia ja kvartsiittia ei ole käsitelty tarkasteluissa erikseen vähäisen määrän takia, esimerkiksi juonina esiintyvää pegmatiittia ei voitaisi erotella omaksi jakeekseen käytännössä. Kuva 2-9. Sulfidisen rikin suhde NAG-pH-lukuun (hapetettu tila). Oikean puoleisen ympyrän alueelle sijoittuvia näytteitä voidaan pitää happoa muodostamattomina. Montsoniitissa ei ole PIMA-rajoja (Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointia koskevassa valtioneuvoston asetuksessa 214/2007 määritetyt raja-arvot) ylittäviä kokonaispitoisuuksia. Matalarikkisessä dioriitissä on vain lievästi kynnysarvon ylittäviä koboltti- ja vanadiinipitoisuuksia. Toisaalta molempien alkuaineiden kohonneet pitoisuudet ovat tyypillisiä myös alueen moreenigeokemiassa. Merkittäviä

28 28 pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuuden (VNa 331/2013) ylittäviä liukoisuuksia on testeissä vähän, sillä testit tehdään tuoreista kivinäytteistä ilman hapettumista. Nikkelin osalta voidaan kuitenkin havaita, että alueella olevassa vanhassa hapettuneessa sivukivessä raja ylittyy niukasti osassa näytteitä (Kuva 2-10). On siis huomioitava, että näytteitä on arvioitava ensisijaisesti niiden hapontuottopotentiaalin valossa. Kuva Nikkelin liukoisuus tuoreissa sivukivinäytteissä sekä vanhaa sivukiviläjitystä edustavassa näytteessä. On huomattava, että sininen raja on VNa 331/2013:n mukainen pysyvän jätteen raja (huom. muunnos diagrammin mg/l-yksiköstä asetuksen mg/kg yksikköön). SRK Consulting (2013b) on arvioinut eri alkuaineiden potentiaalisen liukoisuuden suhteessa kokonaispitoisuuksiin. On kuitenkin huomattava, että arvo on teoreettinen ja edustaa hienonnettua näytettä, jossa on reaktiivista pinta-alaa useita kertaluokkia enemmän kuin sivukivessä. Tuloksia esitetään myöhempänä uraanin yhteydessä (Taulukko 2-8). Koska suotovesiarvioiden perusteella on päätelty, että mm. uraania voisi sivukivialueilta liueta, hyötykäyttöön on suhtauduttu varovaisesti, mutta sitä pidetään silti ensisijaisena vaihtoehtona. Uraaniin liittyvät haitta-arviot ovat varsin konservatiivisia ja hyötykäytön osalta todetaankin, että montsoniitin ja matalarikkisen dioriitin osalta tarkastelu suoritetaan käyttökohteittain. Uraani on vähähappisissa olosuhteissa lähes liikkumaton ja liikkuessaan saostuu tyypillisesti lähelle lähdettään kiintoainekseen sitoutuneena. Tätä oletusta vasten on mahdollista löytää materiaalille käyttökohteita paikoissa, joissa esimerkiksi ei olla suoraan vesistön tuntumassa tai olosuhteet ovat pelkistävät. Yksityishenkilö(t) ak sanoo muistutuksessaan, että pinta-alaltaan usean neliökilometrin laajuiset ja jopa 70 metrin korkuiset sivukivikasat saattavat mahdollisesti tuottaa

29 29 sadevesien ja keväisin sulamisvesien kanssa yhdessä rikkipitoista rautamalmia sisältävän sivukiven kanssa syntyvää rikkivetyä merkittävässä määrin, mikä leviää mm. läheisille asuinalueille erittäin voimakkaana hajuhaittana (mädäntyneen kananmunan hajuna tunnettua hajuhaittaa). Mainitut seikat ja niiden vaikutukset tulee selvittää ympäristölupamenettelyn yhteydessä ennen lupapäätöstä luotettavalla tavalla. Korkeat ja laajat sivukivikasat aiheuttavat myös kiellettyä maisemanhaittaa. Hakijan vastine: Kuten muistutuksen antaja toteaa, hajuhaittojen muodostuminen on mahdollista korkean sulfidirikkipitoisuuden omaavissa kaivannaisjätteissä, vähähappisissa ja kosteissa olosuhteissa, mikrobitoiminnan ollessa vilkasta. Todennäköisimmin rikkivetyä voisi muodostua tilanteessa, missä kosteusolosuhteiden vaihtelu on voimakasta. Ensin sulfidimineraalit hapettuvat hapekkaissa olosuhteissa tuottaen sulfaattia. Kun materiaali kyllästyy vedellä, rikkivetyä muodostuu sulfaatinpelkistäjäbakteerien toiminnan seurauksena. Hannukaisen ja Kuervitikon sivukivien sulfidisen rikin määrät jäävät kuitenkin suhteellisen alhaisiksi (Taulukko 2-6) ja kosteusolosuhteiden oletetaan pysyvän suhteellisen vakaina. Todennäköisimmin hajuhaittoja voisi olla paikallisesti havaittavissa suotoveden keräilyjärjestelmissä. Hajuhaittojen kohdistumista ympäröivään alueeseen pidetään kuitenkin varsin epätodennäköisenä. Taulukko 2-6. Sulfidirikin pitoisuudet sivukivissä. GTKn lausunnossa on huomioitu, että LIMS-hiekasta on esitetty vain hapontuotto/neutralointiominaisuudet, ja NAG-uutetuloksia ei ole esitetty rikastushiekoista. GTKn mielestä myös rikastushiekka pitäisi mallintaa NAG:n tuloksilla. Jätehuoltosuunnitelman de-sulph on määrittelemättä, mistä jakeesta on kysymys (taulukko 6-3), ja rikastushiekkaa tulisi kuvata liukoisuusominaisuuksilla (kontaktiliukoisuus). Varsinaiset karakterisointiraportit eivät olleet saatavilla. GTK toteaa, että vanhan rikastushiekka-alueen luoteis- ja koillisreunalla on hapettumista, koska hapekasta pohjavettä tulee hiekkamoreenia pitkin. Hakijan vastine: Alkuperäiset karakterisointiraportit ovat englanninkielisiä ja huomattavan laajoja, esimerkiksi sivukiven karakterisointia koskeva WRDARDMLraportti (SRK Consulting 2013b) käsittää liitteineen 1255 sivua, joten sen kääntämistä ja suoraa liittämistä hakemukseen ei pidetty mielekkäänä, vaan siitä on tuotu

30 30 poimintoja hakemusdokumentteihin. Kontaktiliukoisuuden osalta todettakoon, että pysyvän jätteen raja ei juurikaan ylity tuoreissa sivukivinäytteissä, mutta hapettuneessa vanhassa sivukivessä esimerkiksi nikkelin liukoisuus on jo tämän rajan tuntumassa. Kontaktiliukoisuustestien tuloksia käytetään jätealueluokituksen yhteydessä, mutta niiden hyödyntäminen sulfidipitoisen kaivannaisjätteen pitkäaikaiskäyttäytymisen tulkinnassa ei ole suositeltavaa. Uuden rikastuskokeen rikastushiekoille on tehty uusi karakterisointi ja suotovesianalyysi. Raportti on vastineen liitteenä A. Alkuperäisissä karakterisoinneissa hienojakoisemmat ja siksi reaktiivisemmat rikastushiekat testattiin kosteuskammiokokeilla, jota kansainvälisesti pidetään ensisijaisena ja tulkinnallisesti selkeimpänä menetelmänä. NAG-liuoksen käyttö mallinnuksen pohjana on nähty tässä uuden rikastuskokeen tilanteessa kuitenkin soveliaana, koska aikaisempi reaktiivisempi hienojakoinen versio rikastusjäännöksestä on jo testattu kosteuskammiokokein. Tässä yhteydessä lähinnä tarkastetaan, ettei uuden rikastuskokeen rikastushiekoista aiheudu aikaisempien kokeiden rikastushiekoista merkittävästi poikkeavia vaikutuksia. Rikastusprosessin muutosten myötä vanhoihin rikastushiekkajakeisiin liittyviä tarkennuksia ei nähdä enää tarpeellisena kirjata. Jätehuoltosuunnitelma tullaan päivittämään rikastushiekkojen osalta. Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvara-vastuualue esittää, että hakija pohtisi perustellen perinteisen rikastushiekkaläjityksen lisäksi myös muita vaihtoehtoja, esimerkiksi voisiko läjityksen toteuttaa osastoittain siten, että mahdollisesti erityyppiset rikastushiekat voitaisiin sijoittaa erilleen ja jätealueita voitaisiin mahdollisesti toiminnan alkuvuosista alkaen jatkuvasti sulkea. Rikastushiekka-alueet jäävät alueelle pysyvästi. Niiden pitkäaikaista kemiallista rapautumista ei ole hakemuksessa arvioitu eikä muutoksista aiheutuvia suotoveden laadullisia muutoksia. Pitkällä aikavälillä aktiivista vesienkäsittelyä edellyttävät raskasmetallipäästöt ja happamoittavat päästöt ovat mahdollisia. Erityyppiset prosessit jätealueilla voivat lyhyelläkin aikavälillä aiheuttaa ennakoidusta poikkeavia päästöjä, kuten metallikuormitusta. Hakijan vastine: Rikastushiekoille on suunniteltu kolme erillistä allasta, yksi matalarikkiselle rikastushiekalle ja kaksi korkearikkiselle. Korkearikkisen rikastushiekan altaat voidaan käyttää porrastetusti niin, että toinen otetaan käyttöön toiminnan alussa, ja toinen myöhemmin. Näin voidaan myös sulkea toista allasta jo ennen toiminnan päättymistä. Uudessa (2017) rikastuskokeessa on otettu mukaan rikin poisto korkearikkisestä rikastushiekasta. Tämän muutoksen myötä rikastushiekkoja muodostuu vain kahta eri fraktiota. Korkearikkinen rikastushiekka tulee kokonaan yhdestä virrasta magneettikiisuprosessista. Matalarikkinen rikastushiekka tulee pääosin rikkikiisuprosessinvirrasta, mutta pieni fraktio tulee magneettierottimen virrasta. Näiden erottamisella ei ole kuitenkaan katsottu saavutettavan merkittävää etua. Rikastushiekka-alueiden sulkemisen jälkeiset suotovedet ja niistä aiheutuva kuormitus kuvataan rikastushiekan karakterisointi- ja suotovesiraportissa 2018, liite A.

31 31 GTK toteaa lausunnossaan, että sivukiven sijoittamismahdollisuudet louhokseen on selvitettävä, huomioiden maanpäälliset jätealueiden sulkemiskustannukset. Lisäksi GTK toteaa, että kaivannaisjätteen vähentämistä hyötykäytön kautta on esitetty vain maaainesten osalta. NAF-sivukiven hyötykäyttömahdollisuus on tarkastelematta, vaikka kivi täyttää typpeä lukuun ottamatta pysyvän jätteen vaatimukset. GTK:n mukaan ympäröivän alueen rakennushankkeissa on runsaasti materiaalin käyttökohteita. GTK vaatii sivukiven tarkempaa luokittelua eri käyttötarpeisiin soveltuvaksi ja sitä kautta varastointipinta-alan vähentämistä. Hakijan vastine: Kaivoslain mukaan kaivosluvan haltija on velvollinen huolehtimaan siitä, että kaivoksen ja esiintymän mahdollista tulevaa käyttöä ja louhimistyötä ei vaaranneta tai vaikeuteta. Hakija kuitenkin selvittää mahdollisuutta sivukivien läjittämiseen avolouhokseen kaivosviranomaisen kanssa. Lähtökohtaisesti tätä vaihtoehtoa ei siis rajata pois. Siitä näkökulmasta, voitaisiinko sivukiveä sijoittaa louhokseen ympäristön ja talouden kannalta kestävästi, hakijalla ei ole tarkkaa analyysiä toistaiseksi käytettävissä. Yleensä louhostäyttöä käytetään maanalaisessa toiminnassa, sekä pienissä, esimerkiksi perusmetalli- tai kultakaivostoiminnan satelliittilouhoksissa. Erityisesti etua saavutetaan silloin kun toiminta-aika jää suhteellisen lyhyeksi ja kivet pystytään palauttamaan louhokseen mahdollisimman vähän aikaa hapettumiselle altistuneena. Tällä käsittelyllä estetään hapettumisen käynnistyminen merkittävissä määrin. Hannukaisen tapauksessa louhokset ovat rautakaivostoiminnalle tyypillisesti suuria ja käyttöikä on pitkä. Kategorisesti Hannukaista ei ole pidetty kohteena, jossa louhostäytön edut voitaisiin maksimoida ja kustannukset pitää kohtuullisina. Suomen Luonnonsuojeluliitto kommentoi mielipiteessään, että jätelainsäädännön vaatimuksia ei oteta huomioon tavalla, joka estäisi ympäristön pilaantumisen. Menettelyt, joilla estetään louhokseen palautetun malmin ja sivukiven pinta- ja pohjavesipäästöt kaivannaisjäteasetuksen (190/2013) mukaisesti, on esitetty heikosti. Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa ei voi myöskään pitää riittävänä kaivannaisjäteasetuksen vaatimusten toteuttamiseksi. On ilmeistä, että ehdotetut toimenpiteet (ml. bentoniittimatto ja HPDE-kalvo) eivät riitä suojaamaan ympäristöä, kun asiaa tarkastellaan erittäin pitkällä aikavälillä. Rakenteilla on kymmenien tai korkeintaan satojen vuosien elinikä, jonka jälkeen päästötaso saattaa kasvaa. Rakenteiden elinikään vaikuttavat lyhentävästi mm. eroosion, roudan, pohja- ja pintavesien liikkeet sekä kasvien juuret. Kaivannaisjäteasetuksen vaatimusten näkökulmasta esitetty vakuus on myös riittämätön. Hakijan vastine: Hakija näkee kaivannaisjätteen hallinnan osalta keskeisimpänä tarkistamistarpeena PAF-sivukivialueen pohjarakenteen. Uuden rikastuskokeen ja siihen liittyvien jätekarakterisointien osalta kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa tullaan tarkistamaan. Muilta osin kaavailtujen rakenteiden ja jätteen suunnitellun hallinnan katsotaan jo ennestään noudattavan hyviä käytäntöjä verrattuna esimerkiksi BREF-dokumenttiin (EC 2009) Uraani GTK toteaa, että Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman taulukko 8-3 ja taulukko 63 ovat ristiriidassa, sillä uraania ei esitetä hakemuksessa haitallisten pitoisuuksien

32 32 mukana. Tarvitaan tarkempi selvitys uraanimineraaleista ja liukenevuusriskeistä. Uraanin liukenevuus tulee selvittää muilla menetelmillä kuin NAG-testeillä (myös sulkemissuunnittelua silmällä pitäen). Uraanin esiintymismuoto ja liukenevuus rikastushiekassa on kuvattava ja säteilyarvot tuotava esille. On huomioitava happoa tuottavan uraanipitoisen rikastushiekan varastoinnin ja sulkemistyön kustannukset tarkkailuineen. STUK toteaa lausunnossaan, että sekä NAF- että PAF suotovesissä on runsaasti uraania. Tiiviit pohjarakenteet ovat suositeltavia molemmille. Myös suotovesien keruuseen ja käsittelyyn on syytä kiinnittää huomiota. Ei voida pitää riittävänä, että kontaminoituneen (uraani) pohjaveden pääsy vesistöihin estetään, on estettävä pohjaveden kontaminoituminen. Ehkäisevän toimen on oltava riittävä myös sulkemisen jälkeen. On mahdollista, että uraania liukenee myös rikastushiekoista. Tätä on tarkkailtava toiminnan aikana ja tarvittaessa otettava käyttöön tehokkaampia vedenkäsittelymenetelmiä. Hakijan vastine: GTK:n lausuntoon viitaten, kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmassa on esitettynä vain rajallinen määrä sivukivien kokonaispitoisuuksia, lähinnä niiltä osin kuin pitoisuuksille on käytettävissä rajaarvoja. Kokonaispitoisuudet kivilajeittain esitetään alla (Taulukko 2-7). Tietojen ristiriitaisuuden osalta lausunto jää epäselväksi, koska mainituista taulukoista toinen käsittelee sivukivien kokonaispitoisuuksia ja toinen rikastushiekan ABA- ja NAG-testejä. Taulukko 2-7. Uraanipitoisuudet sivukivissä (SRK Consulting 2013b). Graniittien keskipitoisuus Lahermo ym mukaan. Sivukivilaji U mg/kg Maankuoren keskipitoisuus 1,8 Graniitti 3-5 Amfiboliitti 0,6 9,9 Dioriitti 1,1-5,7 Montsoniitti 4,3-12,4 Liuske 7,6 14,7 Karsikivi 0,5 5,4 Pintamaa 2,1 3 Alla (Taulukko 2-8) on esitetty NAG-liuoksen pitoisuuksia. NAG-pitoisuuksien hyödyntäminen suotovesivaikutusten arvioinnissa on kuitenkin hyvin monimutkaista ja sen tukena on suositeltavaa käyttää tarkoitukseen luotettavampia kosteuskammiokokeen tuloksia. NAG-liuoksen pitoisuuksien vertaaminen kokonaispitoisuuksiin voi kuitenkin hieman valottaa sitä, kuinka helposti aineet voisivat vapautua sulfidien hapettumisen tai tähän liittyvän olosuhdemuutosten myötä. Taulukossa esitetäänkin värikoodein, kuinka suuri osuus aineesta olisi teoreettisesti vapautuvissa yhteensä erittäin pitkällä aikavälillä, mikäli kaivannaisjäte olisi kauttaaltaan hienojakoista.

33 33 Uraanin vapautuminen jää pääosin vähäiseksi. Yli neljännes uraanista olisi teoriassa vapautuvissa (hienonnetusta kiviaineksesta) korkearikkisessä amfiboliitissa, korkearikkisessä dioriitissä, sekä karsikivessä. Liuskeen uraanista yli puolet voisi teoriassa pitkällä aikavälillä mobilisoitua. On kuitenkin huomattava, että todellisuudessa esitetyt prosentit eivät voi vapautua, koska reaktioille altistuu vain rakeiden tai lohkareiden pinta ja veden kulku läjityksessä pyrkii kanavoitumaan. Suotovesien ja pitkäaikaiskuormituksen tarkastelussa onkin käytettävä mm. hakemuksen liitteessä 8 (Vesienhallintaraportti) esitettyjä skaalattuja ja mallinnettuja ennusteita. Matalarikkisissä (NAF-sivukivissä) uraanin mobilisoitumisaste tulee jäämään alhaiseksi (Taulukko 2-8). Todettakoon vielä, että uraanipitoisen kaivannaisjätteen ollessa kysymyksessä, säteilyhaittojen hallinnasta keskeisintä on radon-kaasun hallinta. Uraanin säteilyvaikutus jää varsin alhaiseksi, kun taas sen erään hajoamissarjan tuottama tytärnukleidi radon on hajoamisnopeutensa valossa merkittävämpi säteilylähde. Yleisesti ottaen uraanin säteilyvaikutuksia eri puolilla maailmaa torjutaan esimerkiksi rikastushiekkojen vesipeitolla, jolloin radon ehtii hajota ennen purkautumista haitallisena kaasuna ilmakehään. Hannukaisen tilanteessa kysymyksessä on kuitenkin varsin alhaiset uraanipitoisuudet verrattuna niihin kaivoksiin, joissa näitä hallintatoimia sovelletaan. Taulukko 2-8. NAG-liuokseen päätyvät ainemäärät eli sulfidien hapettumisen myötä tai tähän liittyvän olosuhdemuutoksen myötä vapautuvien aineiden määrät, kun ei huomioida sitä, että kivistä vain pinta altistuu reaktioille todellisuudessa ja testiä varten kiviaines on jauhettu hienoksi. Valkea ruutu tarkoittaa, että alle 25 % kokonaispitoisuudesta voi hienonnetussa kiviaineksessa vapautua. Vihreä ruutu tarkoittaa, että % voi hienonnetussa kiviaineksessa vapautua. Keltainen tarkoittaa, että yli puolet kokonaispitoisuudesta hienonnetussa kiviaineksessa voi vapautua sulfidien hapettumisen takia tai tähän liittyvien olosuhdemuutosten seurauksena. (SRK Consulting 2013b) Alla olevissa kuvissa (Kuva 2-11, Kuva 2-12) esitetään kosteuskammiokokeen tuloksia uraanin osalta ja vertailun vuoksi sulfaatin osalta. Uraanin mobilisoitumispiikit kivilajeittain ovat karkeasti yleistettynä varhaisempia kuin sulfidien hapettumisen piikit. Kosteuskammiokokeen perusteella voidaan päätellä, että uraanin mobilisoituminen liittyy suhteellisen varhaiseen vaiheeseen sivukivialueiden olemassaolon aikana ja voi sijoittua merkittävästi jopa tuotantovaiheeseen.

34 34 Kuva Uraanin vapautuminen kosteuskammiokokeessa. (SRK Consulting 2013b) Kuva Uraanin vapautuminen kosteuskammiokokeessa. (SRK Consulting 2013b) SRK Consultingin (2011) laatimassa muistiossa käsitellään rautaoksidi-kupari-kultaesiintymien uraanipitoisuuksia ja niiden liukoisuuksia yleisesti sekä uraania Hannukaisen esiintymässä. Sivukivien mineralogisessa tarkastelussa ei alun perin löydetty uraanimineraaleja, mutta kokonaispitoisuuksien analyysissä havaittiin jossain määrin kohonneita uraanipitoisuuksia verrattuna maankuoren keskipitoisuuksiin. Uraanin arvioitiin tuolloin todennäköisesti olevan läsnä muissa mineraaleissa ns. kiinteänä liuoksena (homogeeniset seoskiteet). Toisena mahdollisuutena nähtiin, että uraanimineraalit olivat jääneet löytymättä mineralogisessa tarkastelussa, tarkastelun keskittyessä mahdollisesti happoa tuottaviin mineraaleihin. Uraanin esiintyminen mineraaleissa toisten alkuaineiden korvaajana olisi taas ollut epätodennäköistä, huomioiden uraanin korkean varausasteen ja ionikoon. Kiinteän liuoksen esiintymistapa voisi liittyä esimerkiksi zirkoniin, jota on liuskeissa, mutta ei merkittävästi montsoniitissa. Kokonaispitoisuuksien analyysin mukaan uraania oli kuitenkin myös montsoniitissa, joten tämä selitys ei vaikuttanut riittävältä. Toisena vaihtoehtona tarkasteltiin uranyylisuoloja (SRK Consulting 2011). Uraania voi rikastua kiteiden ulkoreunoille uranyylisuoloina. Lisäksi kivissä havaittiin merkkejä myöhäisen vaiheen hydrotermisistä juonista, joihin voisi periaatteessa liittyä

35 35 uraanimineralisaatioita. Tämä esiintymistapa selittäisi myös esiintymisen montsoniittinäytteissä. Kysymyksessä arvioitiin olevan kuitenkin niin pieniä klustereita, ettei niiden havaitseminen ollut helppoa. Pegmatiittijuonien tarkastelu kannettavalla XRF-laitteella osoitti, että juonissa oli paikoin korkeita uraanipitoisuuksia, joskin vaihteluväli oli hyvin laaja. Myöhempien selvitysten kuluessa vahvistettiinkin, että uranyylisuolojen lisäksi esiintymässä oli uraania U-Pb-mineraaleissa, kuten fourmarieriitti wölsendorfiitti ym. (SRK Consulting 2013). Mineralogisen tarkastelun mukaan, noin 80 % uraanimineraaleista olisi joko kidemuotonsa tai kivessä sijoittumisensa suhteen sellaista, että hidas liukeneminen olisi mahdollista. (SRK Consulting 2011) Tarkasteluissa on todettu, että Hannukaisen esiintymässä uraanin mobilisoituminen lisääntyy happamissa olosuhteissa. Tästä on tehty jatkojohtopäätös, että suotovesien kohonneet uraanipitoisuudet ovat todennäköisimpiä kivissä, joissa sulfidirikin pitoisuus on korkea. Montsoniitissa on havaittu kuitenkin merkittävää uraanin mobilisoitumissa jopa suhteellisen alhaisen sulfidirikkipitoisuuden kivissä. Tästä pääteltiin, että uraani olisi pelkistyneessä muodossa ja mobilisoituisi voimakkaasti hapettavissa olosuhteissa (näin käy mm. NAG-testissä, missä käytetään vetyperoksidihapetusta). Kosteuskammiokokeiden yhteydessä kumottiin osittain aikaisempi (yllä esitetty) päätelmä siitä, että uraanin vapautuminen Hannukaisessa edellyttäisi voimakkaasti hapettavia olosuhteita. Uraanin mobilisoitumista tapahtui montsoniittinäytteissä myös typpi-ilmakehässä. Myös uudet edellä esitetyt havainnot uraanimineralogista tukivat sitä, että uraania esiintyisikin korkeammalla hapetusasteella U(VI) -hapetusasteella. (SRK Consulting 2013). Geokemialliseen mallinnukseen perustuvissa suotovesiennusteissa (SRK 2011b) pitoisuudet olivat eri sivukivijakeille 0,2-0,4 mg/l normaalisateisena vuotena, kun skaalauksen ja mallinnuksen syötteenä olivat NAG-liuoksen skaalatut pitoisuudet. Suotoveden pitoisuudet olivat 0,2-2,6 mg/l vastaavassa mallinnuksessa jossa syötteenä käytettiin kosteuskammiotestien viikkoliuoksia skaalauksineen. On muistettava, että tässä käsitellään pitoisuuksia suotovedessä, ei pitoisuuksia vesistössä. Uusien rikastuskokeiden rikastushiekasta tehtyjen analyysien ja geokemiallisen mallinnuksen valossa rikastushiekka-alueiden vesissä uraanipitoisuudet ovat jäämässä varsin alhaisiksi (0,006 mg/l korkearikkisellä altaalla ja 0,001 mg/l matalarikkisellä). Hannukaisen alueelta Rautuvaaraan saapuvissa vesissä uraanipitoisuuden arvioidaan olevan keskimäärin 0,04 mg/l. Ennuste kuvataan tarkemmin rikastushiekan ja suotovesien uudessa karakterisointiraportissa (liite A). Lisäksi raportissa kuvataan sulkemisen jälkeiset suotovesilaadut ja kuormitusennuste. Ennuste ei luonnollisestikaan missään kohteessa poista tarkkailun tarvetta tai tarvetta valmiuteen täydentää vesienkäsittelyä tarvittaessa. Päädyttyään vesiliuokseen uraani liikkuu vesiympäristössä (olosuhteiden ollessa hapekkaat) uranyyli-ionina UO2 2+. Kaivosalueillekin tyypillisissä, voimakkaasti mineralisoituneissa vesissä esiintyy uraanin komplekseja mm. fluoridi-, sulfaatti-, hydroksidi- ja karbonaatti-ionien kanssa. Uraani voi liikkua myös muodostaessaan komplekseja orgaanisen aineksen kanssa. Uraania liikkuu jokivesissä erityisesti kiintoaineeseen sitoutuneena. Uraani sitoutuu tehokkaasti saveen ja orgaaniseen ainekseen, mutta voi sitoutua vähin myös rauta-mangaanisaostumiin. Tätä silmällä pitäen laskeuttaminen onkin keskeinen keino ylitevesien uraanipitoisuuksien hallinnassa.

36 36 On myös syytä huomata, että mallinnetut tulokset ovat uraanin osalta pääsääntöisesti konservatiivisia, koska kiintoaineeseen sitoutuneen uraanin laskeutuminen ei pääsääntöisesti tapahdu mallinnuksissa. Sovelletuissa geokemiallisissa malleissa huomioidaan kuitenkin mahdollinen pienimuotoinen sitoutuminen ferrihydraattiin. Pelkistävissä olosuhteissa uraaniyhdisteet ovat vaikealiukoisia. Syvällä kalliopohjavedessä, pelkistävissä oloissa uraaniyhdisteitä saostuukin tyypillisesti kallion rakopinnoille. Jälkihoidon näkökulmasta todettakoon, että uraani on jo valmiiksi hapettuneessa muodossa. Tämä tarkoittaa, että keskeisintä uraanin kannalta ei ole hapettumisen ehkäiseminen vaan aineen liikkumisen rajoittaminen (tai pelkistämisen edesauttaminen). Jätealueiden läpi virtaavan veden määrä kannattaakin minimoida ja veden viipymisestä hienoaineessa tai orgaanisessa aineessa on apua RIKASTUSPROSESSI JA -HIEKKA Suunnitelmissa tapahtuneet muutokset Vuonna 2017 suoritettiin uusi koelouhinta ja koerikastus. Koerikastuksen rikastusjäännös karakterisoitiin ja myös rikastushiekka-alueiden tuotannonaikaiset ylitevedet ja sulkemisen jälkeiset suotovedet mallinnettiin uudelleen analyysitulosten pohjalta. Uudet karakterisointitiedot ja vesilaadut kuvataan erillisessä raportissa (Liite A). Merkittävimpinä muutoksina rikastusjätteissä voidaan pitää hiekan raekoon kasvamista (mikä tarkoittaa myös vähentynyttä reaktiivista pinta-alaa) sekä rikin talteenottoa, minkä seurauksena korkearikkisen rikastushiekan määrä vähenee alkuperäisessä hakemuksessa esitettyyn verrattuna. Koerikastuksessa käytetyt kemikaalimäärät ja niihin liittyvät kysymykset ja vastineet ovat esitetty kappaleessa Rikastuksen kuvaus Hannukaisen kaivoshankkeen rikastusprosessi sisältää useita eri osaprosesseja, joissa malmi hienonnetaan ja erotetaan rikasteiksi. Rikastusprosessi alkaa jo Hannukaisessa malmin murskauksella, seulonnalla ja mahdollisella esirikastuksella, jolla raakkulaimennusta saadaan vähennettyä. Rautuvaaran rikastamolla malmia hienonnetaan edelleen jauhinmyllyissä optimi raekoon saavuttamiseksi. Jauhatuksen jälkeen on kupari-kulta-vaahdotus, jossa Cu-Au-rikaste saadaan talteen. Jäljelle jäänyt materiaali johdetaan magneettierottimille, jossa magneettinen aines erotetaan eimagneettisesta materiaalista. Ei-magneettinen materiaali johdetaan pyriittivaahdotukseen, jossa se rikastetaan edelleen pyriittirikasteeksi. Magneettinen rautapitoinen materiaali johdetaan puhdistusvaahdotukseen rautarikasteen rikkipitoisuuden alentamiseksi. Vaahdotuksesta rautarikaste johdetaan vielä magneettierottimelle, josta saadaan lopullinen rautarikaste. Prosessin tarkempi kuvaus ja rikastuskokeiden tuloksia on kuvattu tiivistetysti alla. Noin 300 tonnia malmia lähetettiin Hannukaisesta rikastuskokeisiin GTKn Mintec yksikölle Elokuussa Pilottikokeessa oli mukana kahta eri malmijaetta, VE2 ja VE3 (Taulukko 3-1), joista VE3 oli rajamalmia.

37 37 Taulukko 3-1. Koerikastuksen näytteiden ominaisuuksia näyte VE2 VE3 Päämineraalit Magnetiitti 44,6 % Klinopyrokseeni 25,3 % Ferrotschermakiitti 5.8 % Pyriitti 4.8 % Klinopyrokseeni 36.5 % Amphiboli 16.9 % Epidootti 12.8 % Plagioklaasi 11.6 % Magnetiitti 8.4 % Fe % S % Cu % Satmagan %1 Au, g/t 33 4,2 0,128 35,3 0,05 16,5 1,4 0,069 8,9 0,04 Kokeen tavoitteena oli tutkia raekoon muuttamisen vaikutuksia prosessissa, testata rikin talteenottoa, tuottaa rikaste jatkotutkimuksille, tutkia rikastuksen tuotteita mineralogisesti, kerätä rikastushiekka-virtoja ympäristötutkimuksia varten, sekä analysoida prosessivesi Pilottikokeita tehtiin Ensin tehtiin erilaisia pienen mittakaavan kokeita mm. optimoidakseen reagenssien käyttömääriä vaahdotusvaiheissa, ja sen jälkeen tehtiin varsinaiset pilotti-rikastuskokeet. Koerikastamoa operoitiin jatkuvatoimisesti murskatun malmin jauhatuksesta valmiiseen tuotteeseen saakka (Kuva 3-1). Koerikastuksen vaiheet olivat jauhatus ja seulonta, kuparikiisun vaahdotus ja rikasteen vedenpoisto (Cu+Au rikaste talteen), rikkivaahdotus (S talteen), magneettikiisuvaahdotus sekä magneettinen erotus vastavirta-altaissa (Fe talteen). Testien aikana kokeiltiin eri variaatioita mm. säätämällä huuhtelukertojen määriä ja ajankohtia, eri jauhatusasteita magneettierottimien syötteessä, sekä säätämällä virran ph:ta vaahdotuspiireissä. Lisäksi kokeissa säädettiin rikastuskemikaalien käyttömääriä eri vaahdotuspiireissä saannin maksimoimiseksi. Testijaksojen aikana mitattiin kupari-, rauta-, rikki- ja silikaattipitoisuudet ja satmaganarvot sekä niiden saanto- %, rikastamon kaikissa prosessivaiheissa. Rautarikasteen Fe-pitoisuus oli testijakson alussa prosenttia. Osa magnetiitista oli sulkeutuneena silikaatteihin. Lisäämällä jauhatusta ennen magneettierotusvaihetta saatiin rautarikasteen Fe-pitoisuutta nostettua 69,6 prosenttiin. Koejakson lopussa, rikasteen magneetiittipitoisuus oli 94,47 % (Fe-pitoisuus 69,9 %) ja saanto oli 72,4 prosenttia. Pisin yhtäjaksoinen testi kesti 53h ( ). Kyseisen testin kemikaalimäärät ovat esitettynä kappaleessa Satmagan kertoo kuinka paljon näytteestä on ferro-magneettista, eli paljonko näytteessä on magnetiittia

38 38 Kuva 3-1. Yksinkertaistettu koerikastuspiiri GTKn koerikastuksessa saavutettiin metallurgiset pitoisuus- ja talteenottotavoitteet: Rautarikasteen talteenotto jossa 70 % Fe, <0,05 % S, < 2,0% Si sekä kupari-kulta rikaste jossa >20 % Cu. Lisäksi koerikastuksesta saatiin rikkirikastetta jossa > 45 % S. Koerikastuksessa yhtenä tavoitteena oli vaihtaa jauhatus karkeampaan, koska käyttämällä karkeampaa jauhatusta energiankulutus vähenee, rikastuskemikaalien kulutus vähenee, hienojakoisen liejun määrä vähenee ja vedenpoisto helpottuu. Rikastus onnistui karkeammalla jauhatuksella ( µm) kuin aikaisemman toimijan testeissä (65 µm).

39 39 Kuva 3-2. Hannukaisen rikastamon alustava massatase (J.Koskinen, Hannukainen Mining Oy, 11/2017) 3.2 Hakijan vastine jätettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin Rikastusprosessi GTK: Koboltin hyödyntämismahdollisuudet (kriittinen raaka-aine EU.ssa). korkearikkisestä rikastushiekasta Hakijan vastine: Hakija jatkaa tutkimuksiaan aineiden tarkemman hyödyntämisen mahdollisuuksista, joka samalla alentaisi haitallisuutta, mukaan lukien kobolttiin liittyvät esiselvitykset. Toistaiseksi parannuksia on saavutettu rikin poiston ja hyötykäytön kautta. Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvara-vastuualueen lausunnossa muistutetaan, että lupaharkintaa tehtäessä on oltava käytettävissä varsin tarkat ja oikeat kuvaukset rikastusprosessista ja siinä käytettävistä laitteista ja kemikaaleista, muodostuvista rikasteista ja sivuvirroista sekä jätteiden, erityisesti korkearikkisten jätteiden, ja vesien laadusta ja määrästä. ELY keskus tulee täydentämään lausuntoaan siinä vaiheessa, kun hakija on selvittänyt nämä luvan myöntämisen edellytyksien arviointiin keskeisesti vaikuttavat seikat. Prosessin varmistuttua on syytä päivittää myös tarvittavat kemikaalit ja niiden käyttömäärät, erityisesti ksantaattien ja neutralointikemikaalien tarve. Kolarin kunnan ympäristön ja terveyden suojeluviranomainen (Rovaniemen ympäristölautakunta) sanoo lausunnossaan, että ei voida luotettavasti osoittaa, että

40 tämä sivu on päivitetty rikastuskemikaalien annostus kyetään sovittamaan sellaiselle tasolle, että valtaosa kemikaaleista tarttuu rikasteeseen eikä näin ollen aiheuttaisi jäämiä purkuvesiin. Hakijan vastine: Rikastusprosessi on kuvattu yllä (3.1.1) ja kemikaalien käyttö alla (4). GTK toteaa lausunnossaan, että sakeutetun rikastushiekka-altaan keskellä on korkea läjityksen juoksettumisriski (vajoveden suolaionit, sulamisvesien määrä jne), mitä ei ole huomioitu. GTK muistuttaa, että liettymisriski on huomioitava tienpenkereiden suunnittelussa ja penkereistä suotautuvien vesien hallinnassa. Hakijan vastine: Täyttösuunnitelmassa otetaan huomioon pastan sakeus ja sen tarvitsema täyttökaltevuus Vesienkäsittely Muonion paliskunta, Destination Lapland Oy, Jounin Kauppa Oy, Ylläksen Ystävät ry, Äkäslompolon kyläyhdistys, Ylläksen Matkailuyhdistys ry, Lapland Hotels Oy ja Ylläksen Matkailu Oy:n liiteraportissa sanotaan, että Kuparin ja alumiinin osalta saostumissuunnitelma on huono. Kupari ei saostu ph:ssa 5-6, alumiinin erotus hydroksidina haastava (hyytelöityy). Hakijan vastine: Hakija ei ole esittänyt kuparin saostamista ph:ssa 5-6. Alumiinia saostuu jo rikastushiekka-altaalla eikä laskelmien ja mallinnuksen mukaan alumiinin saostamiselle ole keskeisiä tarpeita. Tällöin myöskään puhdistusprosessia ei suunnitella alumiinin saostamisen ehdoilla RIKASTUSKEMIKAALIT Suunnitelmissa tapahtuneet muutokset Syksyn rikastuskokeissa käytetyt kemikaalimäärät ovat esitetty alla olevassa taulukossa. (Taulukko 4-1). Rikastuskokeen kemikaalimäärät on ilmoitettu muodossa g/prosessiin syötetty malmitonni. Taulukko 4-1. rikastuskokeessa käytetyt kemikaalimäärät, g/prosessiin syötetty tonni malmia Reagenssi Syöttöpiste SEX CMC MIBC PAX MIBC PAX DOW 250 DOW 250 PAX Kupari kertausvaahdotus 1 Kupari kertausvaahdotus 1 Kupari kertausvaahdotus 1 Kupari esivaahdotus Kupari esivaahdotus Kupari esivaahdotus Pyrrotiitti esivaahdotus1 Pyrrotiitti esivaahdotus2 Pyrrotiitti flotaatio , klo , 7:30 ja klo. 16:00 g/t g/t, KA

41 tämä sivu on päivitetty Reagenssi PAX DF/MIBC DF/MIBC SIBX DF/MIBC Flotanol C7 SIBX DOW 250 SIBX Sammutettu kalkki (Ca(OH)2) Sammutettu kalkki Sammutettu kalkki Sammutettu kalkki Rikkihappo (H2SO4) Rikkihappo Rikkihappo Rikkihappo Rikkihappo Syöttöpiste Pyrrotiitti flotaatio2 Pyrrotiitti esivaahdotus1 Pyrrotiitti esivaahdotus2 Pyrrotiitti esivaahdotus3 Pyrrotiitti esivaahdotus3 Pyrrotiitti esivaahdotus3 Pyriitti esivaahdotus Pyriitti esivaahdotus Pyriitti esivaahdotus 1/ , klo , 7:30 ja klo. 16:00 g/t g/t, KA , Kupari kertausvaahdotus1 Kupari kertausvaahdotus2 Kupari kertausvaahdotus3 Kupari esivaahdotus Pyrrotiitti esivaahdotus1 Pyrrotiitti esivaahdotus2 Pyrrotiitti esivaahdotus3 Pyriitti kertausvaahdotus Pyriitti esivaahdotus Tarvittavat kemikaalimäärät vuositasolla ovat esitetty alla (Taulukko 4-2). Rikastuskokeiden kemikaalimääristä näemme, että ksantaattien vuosimenekki on 69 % aiemmasta. Vaahdotuksessa käytetyt kemikaalit ovat lähes aiemmalla tasolla, joskin hieman alhaisemmat. Prosessissa käytettävien ph-säätäjien tarve sen sijaan, on kasvanut tuntuvasti aiempiin määriin nähden. Rikastuskemikaalien osalta on huomioitava, että koeajossa ei ole optimoitu kemikaalien kulutusta. Yleensä käytetään koetilanteessa enemmän kemikaaleja, varmistaakseen koerikastamon toimivuutta. Varsinaisessa rikastamossa sen sijaan, voidaan kemikaalisyötemääriä optimoida jatkuvatoimisesti.

42 tämä sivu on päivitetty Taulukko 4-2.Syksyn 2017 rikastuskokeissa käytettyjen kemikaalimäärien mukaan laskettu kemikaalitarve vuositasolla, kun malmia louhitaan 6,5Mt. Vertailun vuoksi taulukossa esitetään kemikaalit määrälle 7 Mt, jotta lukuja voidaan verrata suoraan vuoden 2014 kemikaalimääriin. Tämä taulukko vastaa ympäristölupahakemuksen taulukkoa 2-9: prosessissa käytettävät kemikaalit (t/a) Rikastamovaihe jossa kemikaalia 6,5 Mt käytetään malmi(% kokonaissyötteestä) louhinta Rikki- Magneettikii CuAu vaahdotus vaahdot su-vaahdotus 2017 (46) us (53) (100) kemikaali t/a Vaahdotuksessa käytettävät kemikaalit yht danafloat 245 (ei 2018) x MIBC (Metyl-isobutyl karbinol) x 312 DF/MIBC x 270 Flotanol C7 x 124 flopam an913sh (ei 2018) DOW 250 x Vaahdotuksen painajakemikaalit CMC (Carboxyyli metyyli Cellulosa) x Vaahdotuksen kokoajakemikaalit, ksantaatit PAX (Kalium amyyliksantaatti) x SEX (Natrium-etyyliksantaatti) x SIBX (Natrium x isopropyyli-ksantaatti) ph arvon säätämiseen tarkoitetut kemikaalit Rikkihappo, ph:n alentaminen x Sammutettu kalkki, ph:n nosto x Mt malmilouhinta 7 Mt malmilouhinta 2017 t/a t/a yht yht x yht x x x Ksantaattien käyttömääriä ja jäämiä koskevat uudet tiedot Ksantaatteja käytetään laajasti kaivosteollisuudessa, enimmäkseen alkalimetalleja sisältäviä ksantaatteja. Ksantaattien käyttöä voidaan pitää eräänä nykyaikaisen kaivosteollisuuden toiminnan kulmakivistä. Ksantaatit ovat ns. ionisia kerääjiä, joita hyödynnetään vaahdotusprosessissa arvoaineiden erotuksessa. Ksantaatissa on sekä polaarinen että ei-polaarinen pää. Polaarisella yhdisteellä on sähkövaraus ja vaahdotuksessa metalliyhdisteet tarttuvat ksantaatin polaariseen päähän. Ksantaatin eipolaarinen (vettä hylkivä) pää suuntautuu vettä kohti, jolloin ksantaatti metalleineen nousee ilmakuplien mukana veden pinnalle ja arvoaineet sisältävä vaahto kerätään

43 43 lietteessä. Jäämät pienenevät edelleen rikastushiekka- ja selkeytysaltailla sekä hajoamisen että laimenemisen seurauksena. Ksantaattien osalta löytyy varsin vähän tietoa, paljonko pitoisuudet ovat olleet rikastushiekka-alueiden jätevesissä tai niiden alapuolisissa vesistöissä tai millaisia pitoisuuksia on esitetty kaivosten ympäristövaikutusten arvioinneissa. Tiedon vähäinen saatavuus liittyy pitkälti pienten ksantaattipitoisuuksien mittaamisen haasteellisuuteen. Arvioita ksantaattipitoisuuksista hajoamisreaktioita: rikastushiekka-altailla ennen laimenemis- ja Chen & Zhao (2004): Ksantaattipitoisuus rikastushiekka-altaalle purettavassa lietteessä voi nousta tasolle 1,0 mg/kg. Australian Commonwealth of Australia (1995): Rikastushiekka-altaalle purettavan rikastushiekkalietteen jäämäksantaattipitoisuus on 1,5 mg/kg, jos natriumetyyliksantaattia käytetään 500 g/malmitonni. Montana Department of State Lands & U.S Forest Service Custer National Forest (1991): rikastushiekka-altaalle erottuvassa lietteessä on laskennallisesti korkeintaan 1,7 mg/kg ksantaatteja. Montana Department of State Lands & U.S Forest Service Custer National Forest (1985): Kaliumamyyliksantaatin pitoisuudeksi rikastushiekka-altaalla arvioitiin 1 mg/l. Pohjavedessä, altaan välittömässä läheisyydessä arvioitiin pitoisuuden laimenevan tasolle 0,1 mg/l ja vastaanottavassa vesistössä pitoisuuden arvioitiin olevan jo tasolla 1 µg/l. Yrityksiä mitata ksantaatteja vesistössä: Rostad ym. (2010): Tutkimuksessa kehitettiin menetelmiä natriumisopropyyliksantaatin ja natriumetyyliksantaatin määrittämiseksi. Lyijykaivoksen alapuolisia vesinäytteitä tutkittiin Missourissa. Vesinäytteissä oli melko korkeita pitoisuuksia (yli 20 mg/l) liukoista orgaanista hiiltä (DOC), mutta ksantaatteja ei löydetty. Pieniä määriä hajoamistuotteita löydettiin, mutta valtaosa orgaanisesta hiilestä jäi tarkemmin tunnistamatta. Kemikaalien kulutus Hannukaisessa, mukaan lukien ksantaatit, on laskettu uudelleen vuoden 2017 Geologian tutkimuskeskuksen suorittamassa koerikastuksessa. Rikastuksen eri vaiheissa käytettäviä ksantaatteja ovat: Natriumisobutyyliksantaatti (SIBX), 364 g/t, 172,236 g/mol Kaliumamyyliksantaatti (PAX), 200 g/t, 202,371 g/mol Natriumetyyliksantaatti (SEX), 6 g/t, 144,182 g/mol Itä-Suomen yliopisto on 2017 suorittanut kokeellisia mittauksia rikastusjäännöksestä erottuvalle vedelle. Tulokset on myöhemmässä laskennassa muunnettu mg/l muotoon moolimassaltaan painavimman eli kaliumamyyliksantaatin moolimassalla (Taulukko 4-3). Ksantaattipitoisuudet analysoitiin myös kaikista osaprosessien jäännöksistä. Tässä esitetään ainoastaan rikastushiekka-altaille päätyvien jakeiden tulokset.

44 44 Taulukko 4-3. Ksantaatit rikastushiekasta erottuvassa vedessä. Mittaustulos Itä-Suomen yliopisto Korkearikkinen POKR Pyrrotiitin kertausrikaste Matalarikkinen LIMS E 4M PYEJ mmol/l Ksantaatti mg/l Ksantaatti 0,017 3,531 0,020 0,004 3,953 0,791 Taulukko 4-4. Rikastushiekka-alueiden ylitevesien määrä ja suhteellinen osuus Rautuvaaran altaasta normaalisateisena vuonna. Ksantaattien pitoisuudet Rautuvaaran altaalta lähtevässä vedessä, ilman että ksantaattien hajoamista on huomioitu. Rikastushiekka-alueilta tulevien vesien määrä ja osuus Rautuvaaran altaasta Vuosi 3 0,43 Mm3 0,12 Vuosi 16 2,07 Mm3 0,19 Rautuvaaran altaan pitoisuudet laskettuna ilman ksantaatin hajoamista Vuosi 3 0,02 mg/l Vuosi 16 0,03 mg/l Ksantaattien tyypillinen puoliintumisaika vedessä on noin 2-8 päivää riippuen alkyyliketjun pituudesta. Hajoamisnopeuteen vaikuttavat mm. ph, liuoksen ksantaattipitoisuus, liuoksen ja metallisuolojen läsnäolo sekä lämpötila (SNF FlominTM 2013, Commonwealth of Australia 1995). Happamissa olosuhteissa (rikastushiekkaaltaassa) ksantaattijäämät hajoavat nopeasti, neutraaleissa ja emäksisissä olosuhteissa hitaammin. Ksantaattien hajoaminen on nopeaa myös silloin, kun ksantaattipitoisuudet ovat suuria ja liuoksessa on paljon metallien suoloja - esimerkiksi kuparin, sinkin, raudan ja lyijyn suoloja (Commonwealth of Australia 1995). Hajoamiseen kylmässä ilmastossa liittyy epävarmuuksia (Bach ym. 2016). Kylmyyden tiedetään hidastavan hajoamista, joskaan mekanismia ei tunneta tarkasti. Hajoamisnopeuksia on vedetty yhteen alla (Taulukko 4-5). Myös veden teoreettiset viipymät selkeytysaltaalla on esitetty altaan eri säännöstelytasoilla (Taulukko 4-6). Mikrobeista Bacillus polymyxa bakteeri pystyy poistamaan useita mineraalien vaahdotuksessa käytettyjä kerääjäkemikaaleja kuten isopropyyliksantaattia happamista liuoksista (Deo & Natarajan 1998). Bakteerit pystyvät poistamaan kerääjäkemikaaleja myös erilaisten mineraalien pinnalta. Myös muut bakteerit, esimerkiksi Pseudomonas putida ja Pseudomonas stutzeri kykenevät hajottamaan ksantaatteja (Lam 1999).

45 45 Ksantaatti Hajoamistuotteet Puoliintumisaik a happamissa olosuhteissa Natriumisopropyyliksantaatti 64 % ksantaateista Happamissa olosuhteissa: alkoholit, rikkihiili, mahdollisesti rikkivety Neutraaleissa ja emäksisissä olosuhteissa: alkoholit, rikkihiili sekä karbonaatti- ja tritiokarbonaatti-ionit Pentanoli, rikkihiili, kaliumkarbonaatti ja kaliumtritiokarbonaatti. (Hydrolyysituotteet, 1-pentanoli ja rikkihiili, ovat biologisesti nopeasti hajoavia aerobisissa olosuhteissa.) Etanoli ja rikkihiili Neutraaleissa ja emäksisissä olosuhteissa lisäksi karbonaattija tritiokarbonaatti-ionit 1,6 vrk (ph 6, 25 C) 7-14 vrk (ph 5,5 15 C) Puoliintumisaika neutraaleissa ja emäksisissä olosuhteissa 11 vrk (ph 7-7,5, 25 C) vrk (ph 7-7,5, 15 C) hyvin nopea hajoaminen 10 vrk (ph 7) 8-20 vrk (ph 8) Kaliumamyyli -ksantaatti 35 % ksantaateista Natriumetyyl i-ksantaatti 1% ksantaateista 13 vrk (ph 8, 20 C) 72 vrk (ph 8, 5 C) (tarkemmin määrittelemättön etyyliksantaatti) Olosuhteet altailla, ph 2,7 (korkearikkinen), 6,4 (matalarikkinen) ja 6,0 (Rautuvaaran allas. Veden lämpötila C-astetta. Taulukko 4-5. Ksantaattien hajoaminen. (Turvallisuus- ja kemikaalivirasto 2017, Työterveyslaitos 2017, Sun & Forsling 1997). Taulukko 4-6. Viipymä selkeytysaltaissa. Rautuvaara, eteläinen vanha allas Rautuvaara selkeytysallas nykyinen tilavuus, ensimmäiset 6v Minimitilavuus säännöstelyn alarajalla (NW +186,5) Maksimitilavuus säännöstelyn ylärajalla (HW +190,0) Mm3 0,47 viipymä, vrk vuosi 3 vuosi , ,47 83 Laskettuna 14 vrk:n viipymällä (natriumisopropyyliksantaatti, happamat olosuhteet, viileä vesi), voidaan lineaarisessa hajoamistarkastelussa päätellä, että minimaalisessakin säännöstelytilanteessa vuoden 16 ksantaattipitoisuus olisi lähtevässä vedessä noin 0,02 mg/l. Maksimitäyttötilavuudessa viipymäaika mahdollistaisi teoriassa hajoamisen jo alle mikrogramman tasolle. Toiminnan alkuvaiheessa (vuosi 3) eteläisen altaan nykyinen täyttötilavuus on suhteessa vesimäärään todella suuri ja viipymäajat vuoden 16 maksimitäyttötilavuuttakin suurempia. Näissä laskelmissa ei ole huomioitu jo varsinaisilla rikastushiekka-alueilla tapahtuvaa hajoamista. Rautuvaaran selkeytysaltaasta lähtevän veden arvioitu suurin ksantaattipitoisuus 0,02 mg/l, on selvästi pienempi kuin taulukossa 4-7 esitetyt ksantaattien haitalliset pitoisuudet vesieliöstölle. Tämä pitoisuus on siis konservatiivinen laskelma täysin ilman hajoamisreaktioita ja altaan minimaalisessa täyttötilanteessa eli minimalistisella viipymäajalla. Muonionjoessa ksantaattipitoisuus jää alle 1 µg/l myös hyvin harvinaisessa hetkellisessä alivirtaamatilanteessa (11 m3/s). Lisäksi ksantaatin hajoamista tapahtuu jo rikastushiekka-alueilla, mikä pienentää em. pitoisuuksia entisestään.

46 Hakijan vastine jätettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin Kolarin kunta ja Rovaniemen ympäristölautakunta ovat lausunnoissaan huomauttaneet, että kaivostoiminnassa syntyvät ksantaatit tulee hajottaa haitattomaan muotoon ennen selkeytysaltaiden ylijäämävesien johtamista luonnonvesistöön. Hakijan tulee esittää selvitys paikallisten arktisten ja äärevien olosuhteiden vaikutuksesta kemikaalien hajoamis- ja puhdistusprosesseihin. Lisäksi on selvitettävä, mikä on esimerkiksi kemikaalien passiivisen puhdistumisen vaatima vähimmäisviipymäaika Rautuvaaran selkeytysaltaalla. Muistutuksen antajien Muonion paliskunta, Destination Lapland Oy, Jounin Kauppa Oy, Ylläksen Ystävät ry, Äkäslompolon kyläyhdistys, Ylläksen Matkailuyhdistys ry, Lapland Hotels Oy, Ylläksen Matkailu Oy liitetiedostossa on huomautettu, että ksantaattien ja muiden prosessikemikaalien vaikutuksia Muonionjokeen ei ole tutkittu eikä purkuvesien jäännepitoisuuksista ole tehty arviota. Ksantaattien myrkyllisyys selkärangattomille ja kalojen lisääntymiseen on jätetty mainitsematta, vaikka lisääntymistä estävä pitoisuus (<0,03 mg/l) on paljon pienempi kuin kaloille myrkyllinen pitoisuustaso (0,12 mg/l). Hakijan vastine: Puhdistettujen jätevesien ksantaattipitoisuuksia on tarkasteltu hakemuksen täydennyksessä (kohta 44). Lisäksi ksantaatteja ja muita kemikaaleja prosessissa ja altaissa on tarkasteltu kohdassa 4.2. Ksantaatteja käytetään merkittäviä määriä kaivosteollisuudessa, mutta niiden mittaamiseen vesistöistä liittyy haasteita. Ksantaattien tarkkaa mittaamista päästöistä tai vesistöistä ei pääsääntöisesti ole vaadittu kaivosten ympäristölupien mukaisissa tarkkailuissa, joten tarkkailutuloksiakaan ei ole juuri julkaistu. Toisaalta on edellytetty, että prosessikemikaalijäämiä seurataan, mikä on toteutettu mittaamalla kemikaalien hajoamistuotteiden (Ca, K, Na) pitoisuuksia. Rikastusprosessissa (sulfidimalmien vaahdotuksessa) käytettäviä ksantaatteja ovat kaliumamyyliksantaatti, natriumetyyliksantaatti ja natriumisopropyyliksantaatti. Ksantaatit ovat haitallisia vesieliöille ja liukoisten metallien läsnäolo lisää niiden haitallisuutta. Myös ksantaattien hajoamistuotteena muodostuva hiilisulfidi eli rikkihiili on haitallista eliöille. Rikkihiili on veteen hyvin liukenevaa, ja se haihtuu pintavedestä nopeasti ilmaan. Voimassa olevien kriteerien perusteella rikkihiiltä ei luokitella ympäristölle vaaralliseksi (Työterveyslaitos 2016). Ksantaattien on todettu olevan hyvin myrkyllisiä leville silloin, kun niiden konsentraatio on yli 1 mg/l. Bertillas ym. (1985) ovat tutkineet ksantaattien mahdollisia ympäristövaikutuksia metallien kanssa ja ilman metalleja. Heidän tutkimustulostensa mukaan ksantaatit olivat hyvin myrkyllisiä leville ja bakteereille, mutta vähemmän myrkyllisiä kaloille. Yhdessä metallien kanssa ksantaattien toksisuus oli leville 25 kertaa ja kaloille 3,5 kertaa korkeampi kuin ilman metalleja. Samalla kalojen kudoksista löytyi myös enemmän metalleja eli ksantaattien kertyminen eliöihin edistää myös raskasmetallien kertymistä eliöihin. Bach ym. (2016) ovat esittäneet eri lähteisiin perustuvia ksantaattien myrkyllisyyteen, hajoamiseen ja bioakkumulaatioon liittyviä tutkimustuloksia (Taulukko 4-7).

47 47 Taulukko 4-7 Ksantaattien myrkyllisyys, hajoaminen ja bioakkumulaatio (Bach ym. 2016). Kaliumamyyliksantaatti on myrkyllistä vesieliöille. Sen akuutit LC50-arvot kalalle ovat mg/l (96 h) ja akuutti EC50-arvo2 vesikirpulle noin 3 mg/l (24 h). Kaliumamyyliksantaatin ei ole todettu kertyvän ravintoverkkoon. (Työterveyslaitos 2017a) Natriumetyyliksantaatti on erittäin myrkyllistä vesieliöille. Bachin ym. (2016) eri tutkimuksista kokoamien tulosten mukaan (Taulukko 4-7) se on pienempinä pitoisuuksina myrkyllistä esimerkiksi vesikirpuille kuin kaliumamyyli- tai natriumisopropyyliksantaatti. EC50-arvo vesikirpulle on 0,35 mg/l. Natriumisopropyyliksantaatti on luokiteltu myrkylliseksi vesiympäristölle (Tukes 2017). Sen akuutti LC50-arvo makean veden kalalle on 10 mg/l (96 h) ja akuutti EC50-arvo vesikirpulle noin 3,7 mg/l (24 h). Natriumisopropyyliksantaatille on määritetty makeanveden PNEC-arvo (arvioitu taso, jossa ei esiinny haitallisia vaikutuksia) 0,217 mg/l. Merivedelle vastaava PNEC-arvo on 0,268 mg/l. Natriumisopropyyliksantaatin NOEC-pitoisuudet (suurin pitoisuus, joka ei aiheuta tiettyjä vaikutuksia) ovat: Makeanveden vesikirppu NOEC (24 h) QSAR-arvio Meriveden vesikirppu NOEC (30 vrk) QSAR-arvio Makeanveden levä NOEC (30 vrk) QSAR-arvio Meriveden levä NOEC (30 vrk) QSAR-arvio Makeanveden kala NOEC (28 vrk) Meriveden kala NOEC (28 vrk) 2 23,479 mg/l 79,333 mg/l 26,769 mg/l 2,68 mg/l 0,434 mg/l 2,17 mg/l EC50 (Effective Concentration 50 %) = pitoisuus jossa puolella koe-eliöistä esiintyy jokin vaikutus (kuten liikkumattomuus tai kasvun estyminen). Vrt LC50 joka tarkoittaa pitoisuutta, jossa puolet koe-eliöistä kuolee. Tapa esittää aineiden myrkyllisyyttä vesieliöillä.

48 48 Hannukaisen kaivoksella Rautuvaaran selkeytysaltaan viipymän vaihteluväli on noin vuorokautta ja keskimäärin 22 vuorokautta. Lyhimmillään viipymä on kevättulvan aikana ja pisin talvella. Rikastushiekka-altaiden viipymä on moninkertainen selkeytysaltaan viipymään verrattuna. Eräällä suomalaisella kaivoksella tehtyjen selvitysten mukaan rikastushiekka-altaalla veden viipymä oli noin vrk ja vesivarastoaltaalla noin vuorokautta. Rautuvaaran pelkän selkeytysaltaan teoreettinen viipymä on pääosin lyhyempi kuin ksantaatin puoliintumisaika kirjallisuudesta löytyvän tiedon mukaan pisimmillään (natriumisopropyyliksantaatti, vrk 15 C, kohta 4.2), mutta kun otetaan huomioon rikastushiekka-altaiden viipymä, pitenee viipymä suuremmaksi kuin em. ksantaatin puoliintumisaika. Erityisen kylmiä olosuhteita silmällä pitäen teoreettinen lyhin viipymäaika ja teoreettinen hitain hajoaminen eivät kuitenkaan käytännössä ole samanaikaisia. Kylmin jakso, jolloin myös rikastamolta tuleva liete jäätyy nopeimmin, ei ajoitu altaiden lyhyimmän viipymäajan jaksolle. Tämä johtuu siitä, että kaivokselta puretaan keskitalvella vähän vesiä. Parhaimmillaan viipymäajat voivat olla huomattavasti pidempiä esimerkiksi kaliumamyyliksantaatin pitoisuuden puoliintumisaikaan verrattuna. Kylmyyteen liittyvien hajoamisepävarmuuksien täydelliseksi poissulkemiseksi selkeytysaltaalta lähtevän veden ksantaattipitoisuus laskettiin täysin ilman hajoamista, joten esitetty arvio on erittäin konservatiivinen. Koska Muonionjoessa pitoisuus olisi tämän laskelman pohjalta suurimmillaankin alle 1 µg/l, voidaan todeta että yllä esitetyt haitallisten vaikutusten tasot alittuvat selvästi. Eräs syy julkaistun tiedon vähäiseen määrään lienee se, ettei ksantaatteja ole hajoamisen takia pidetty merkittävänä tekijänä vesipäästöissä. Esimerkkinä mainittakoon, että Australian kansallisessa päästöjen ja haitta-aineiden inventoinnin ohjeistuksessa ksantaatit nähdään ainoastaan rikkihiilen lähteenä. Rikkihiili käsitellään kaasupäästönä ilmaan. Ksantaattia ei siis huomioida lainkaan päästölähteenä vesistöön. (Australian Government 2012) Toisena syynä vähäiseen tietoon lienee mittaustekninen haasteellisuus: erityisesti päästö- ja vesistövesistönäytteiden pienten pitoisuuksien mittaaminen on suhteellisen vaikeaa. Kaupallisia palveluja alhaisten purkuvesissä tai vesistöissä esiintyvien pitoisuuksien suoraan tai välilliseen mittaamiseen ei ole saatavilla ja ksantaatit hajoavat suurelta osin ennen näytteiden saamista analyysiin. Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvara-vastuualueen lausunnossa sekä Muonion paliskunta, Destination Lapland Oy, Jounin Kauppa Oy, Ylläksen Ystävät ry, Äkäslompolon kyläyhdistys, Ylläksen Matkailuyhdistys ry, Lapland Hotels Oy ja Ylläksen Matkailu Oy:n muistutuksissa on tuotu esiin, että hakemuksessa on esitetty vanhentuneita kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteita. Hakemusta on tarkistettava ja päivitettävä myös tältä osin samoin kuin muun muassa päästöjen muodostumisen ja päästöjen hallinnan sekä toiminnan vaikutusten osalta. Hakijan vastine: Ympäristölupahakemuksen liitteenä 7 olleet kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteet ovat päivitetty uusiin, ja liitetty tähän vastineeseen liitteeksi 7. Lisäksi toimija joka vastaa kemikaalin markkinoille tai käyttöön saattamisesta, on

49 49 toimitettava ajantasainen käyttöturvallisuustiedote kemikaalin vastaanottajalle viimeistään päivänä, jona aine tai seos toimitetaan ensimmäistä kertaa asiakkaalle. Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvara-vastuualueen lausunnossa todetaan, että rikastamon prosessivesiä ja niiden puhdistamista hakemuksessa on käsitelty ylimalkaisesti huomioiden rikastuksessa tarvittavien kemikaalien suuri määrä ja niiden käyttöturvallisuustiedotteista todettavat vaara- ja turvalausekkeet. Kolarin kylän yhteismetsän osakaskunta on huolestunut kaivoksen aiheuttamista ympäristövaikutuksista: suuret maansiirtotyöt, prosessissa käytettävät aineet, uudet ja vanhat rikastushiekka-altaat ja aluekuivatusvedet. Käydyssä keskustelussa nousi esille myös tiedon tarve rikastuksessa käytettävistä kemikaaleista, niiden käytön seuranta seurantatiedon läpinäkyvyys ja ymmärrettävyys paikallisille asukkaille. Tieto täytyy olla kansalaisen helposti saatavilla. Muonion paliskunta, Destination Lapland Oy, Jounin Kauppa Oy, Ylläksen Ystävät ry, Äkäslompolon kyläyhdistys, Ylläksen Matkailuyhdistys ry, Lapland Hotels Oy ja Ylläksen Matkailu Oy:n muistutuksessa kyseenalaistetaan prosessit: - Mihin ksantaatin käyttömäärä 300g/t malmi, perustuu? SRKn ja GTKn mukaan määrä olisi paljon isompi. Suunniteltu käyttömäärä on erittäin suuri - Muistuttajan mielestä annetut kemikaalimäärät ovat liian pieniä (lipeä,kalkki, rikkihappo, ferrisulfaatti, Ksantaatti (300g/t ei riitä, SRKn ja GTKn mukaan määrä isompi) - Rikkihapon käyttömäärä on aliarvioitu. Onko rikkihapon vaikutus jäteveteen kokonaan unohtunut? GTKn kokeiden mukainen sulfaattilisäystarve ei ole otettu huomioon kemikaalimääriä arvioidessa. - Ksantaattimenetelmiä löytyy useita, ja niitä on tehty muualla (Väite että ksantaateille ei ole olemassa mittausmenetelmää on väärä) - Myös muut kemikaalit puutteellisesti tutkittu (mm. danafloat, flotanol) - Kemikaalien (+metallien) ekotoksisuuden osalta selvitettävä yhteisvaikutus. Ympäristölupahakemuksessa rikastusprosessin aiheuttamat vaikutukset on jätetty huomioimatta. -> moni päätelmä on perustellusti kyseenalainen. Hakijan vastine: Aikaisemmin esitettyjä kemikaalien käyttömääriä koskeviin kommentteihin vastaamista ei enää nähdä tarpeellisena, koska rikastussuunnitelma on muuttunut uusien koerikastusten myötä. Kemikaalien uudet käyttömäärät esitetään kohdassa 4.1, ja tarkemmat ksantaattitiedot kohdassa 4.2. Rikastuskokeet on suoritettu hakijan ja GTK:n mineraalitekniikan laboratorion yhteistyönä ja soveltuvimpien rikastuskemikaalien ja annostusten valinta kuuluu kiinteänä osana tähän työhön. On erittäin tärkeää, että esitettäessä tietoja mittaustekniikoiden saatavuudesta, tuodaan esille myös mihin mittausympäristöön ne soveltuvat ja mitkä niiden määritysrajat ovat. Ksantaattipitoisuuksien mittaamiseen prosessiympäristössä, on olemassa menetelmiä, nekin toki on kalibroitava juuri kyseisessä kohteessa käytettäviin kemikaaleihin. Lisäksi kyseiset menetelmät ovat ympäristömittausnäkökulmasta liian epätarkkoja. Mittaaminen purkuvesistä tai vesistöistä vaatii huomattavasti herkempää analytiikkaa pitoisuuksien ollessa tyypillisesti alle kaupallisten menetelmien määritysrajan. Ksantaattien käytön hallinta suoritetaan nykyaikaisilla kaivoksilla käyttömäärien optimoinnilla ja ohjauksella. Ksantaattien yliannostuksesta seuraisi kohonneita ksantaattijäämiä, mutta yliannostus olisi myös epätaloudellista. Käyttömäärien

50 50 optimointiin liittyy monissa paikoissa myös (epästandardi) mittaus prosessivesikierrosta, joka auttaa käyttömäärien optimoinnin säännöllistä tarkistamista. Mittaus onnistuu prosessivesissä siksi, koska pitoisuudet ovat huomattavasti purkuvesiä suurempia. Prosessiveden ksantaattipitoisuusmittauksia on tehty uuden rikastuskokeen 2017 yhteydessä ja niiden osalta tulokset on esitetty yllä kohdassa POHJAVEDET Hakijan vastine jätettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin GTK:n lausunnon mukaan hakemuksesta ei selviä, kuinka paljon pohjavesimuodostuman tyhjeneminen tuottaa louhokseen ylimääräistä vettä puhdistettavaksi ja kuinka tähän varaudutaan. Patoturvallisuusviranomainen (Kainuun ELY-keskus) lausuu, että hakemusasiakirjojen ja erityisesti vesienhallintaraportin tietojen nojalla ei pysty arvioimaan, kuinka luotettavasti kuivatusvesien määrä on arvioitu ja onko kallioperän huomattava ruhjeisuus ja rikkonaisuus sekä kalliopohjaveden antoisuus huomioitu riittävän kattavasti. Hakijan vastine: Kalliopohjaveden hydrogeologiset tiedot pohjautuvat SRK:n vuonna 2012 laatimiin tutkimuksiin ja mallinnuksiin (SRK 2013), jotka on kuvattu lupahakemuksessa kappaleessa ja päivitetyssä vesienhallintaraportissa (2017) kappaleessa PADOT, ALTAAT JA MUUT RAKENTEET Hakijan vastine jätettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin Patoturvallisuusviranomainen toteaa, että hakemuksessa ei ole esitetty patojen stabiliteettilaskelmia. Päivitetyt patojen stabiliteettilaskelmat tulee esittää padon rakennussuunnitteluvaiheessa. Lisäksi patoturvallisuusviranomainen toteaa, että Mitoitussadanta ja -virtaama sekä vesienhallinnan hydrologinen mitoitus tulee määrittää patoturvallisuuslain (494/2009) ja valtioneuvoston asetuksen patoturvallisuudesta (319/2010) mukaisesti niissä kohteissa, jotka liittyvät ko. patojen hydrologisiin olosuhteisiin. Lisäksi hydrologisessa suunnittelussa tulisi hyödyntää laadittua patoturvallisuusopasta (Elinkeino, liikenne-ja ympäristökeskus, Raportteja 89/2012). Hakemuksessa on esitetty, että patorakenteiden kokonaisvarmuuskerroin ylittää kaikilta osin arvon 1,3. Patoturvallisuusoppaan mukainen minivaatimus normaaleissa kuormitustilanteissa on F=1,5 ja lyhytaikaisessa tilanteessa F=1.3. Lisäksi rikastushiekka-altaan stabiliteettia tulee tarkastella myös niissä kohdin, missä ei varsinaista patoa ole. Nykyisen rikastushiekka-altaan nykytila tulee tarkastella ja stabiliteetti varmistaa ennen muiden rakenteiden rakentamista. Koska läjitykset ovat korkealla verrattuna patojen korkeuteen ja ottaen huomioon vanhan rikastushiekkaaltaan rakenteet ja sen stabiliteettiin liittyvät epävarmuudet, olisi hyvä tarkastella myös läjityksien kokonaisvarmuutta. Korkean rikkipitoisuuden rikastushiekan sijoittamiseen vanhoihin avolouhoksiin liittyy riskejä, mm. aineiden kulkeutuminen, jotka on

51 51 selvitettävä ennen kuin avolouhosta voidaan käyttää runsasrikkisen rikastushiekan säilyttämiseen. Normaalikäytössä patoaltaiden vedenpinta tulisi olla niin paljon HW-tason alapuolella, ettei vedenpinta ylitä HW-tasoa poikkeustilanteissakaan, esimerkiksi kevät tulvien aikana. Ennen rakentamista on varmistettava, että patojen kuivavarat on määritetty patoturvallisuusoppaan routamitoituksen perusteella. Rakennussuunnitteluvaiheessa tulee huolehtia, että ylivuotorakenteen mitoitus täyttää patoturvallisuusasetuksen (319/2010) 2 :n ja 3 :n vaatimukset. Patoaltaiden vesitase tulee varmistaa rakennussuunnitelmissa ja lisätä tarvittaessa suunnitelmiin riittävät juoksutusrakenteet hätätilanteiden varalle. Muonion paliskunta, Destination Lapland Oy, Jounin Kauppa Oy, Ylläksen Ystävät ry, Äkäslompolon kyläyhdistys, Ylläksen Matkailuyhdistys ry, Lapland Hotels Oy ja Ylläksen Matkailu Oy:n muistutuksen liiteraportissa on todettu, että patojen pohjarakennetta tulee täsmentää. Hakijan vastine: Lupahakemuksen mukaisille patorakenteille on tehty patojen suotovirtaus- ja stabiliteettilaskentoja normaalissa kuormitustilanteessa sekä lyhytaikaisessa kuormitustilanteessa (veden pinnan nopea lasku). Stabiliteettilaskennat on toimitettu lupahakemuksen täydennyksessä (täydennyspyynnön kohta 112, liite 29) Stabiliteettilaskentojen perusteella patoturvallisuusoppaan mukaiset varmuuskerroinvaatimukset esitetyille patorakenteille täyttyvät. Normaalissa suotovirtaustilassa lasketut kokonaisvarmuuskertoimet patorakenteille ovat yli 1,5 ja nopean veden pinnan laskun aikaiset kokonaisvarmuuskertoimet ovat yli 1,3. Rakennussuunnitteluvaiheessa stabiliteettilaskennat tarkennetaan tarvittaessa kaikkien patojen ja rikastushiekkatäyttöjen osalta lopullisten patorakenteiden ja täyttösuunnitelman mukaisesti. Samoin patojen hydrologinen mitoitus, ylivuotojärjestelyt ja patojen kuivavarat tarkistetaan vastamaan patoturvallisuusoppaan vaatimuksia. Normaalikäytössä patoaltaiden vedenpinnat pidetään riittävän alhaalla, jotta poikkeustilanteissakin altaan vedenpinta voidaan pitää HW-tason alapuolella. Patoturvallisuusviranomainen lausuu, että rikastushiekka-alueen selkeytysaltaana tullaan käyttämään Rautuvaarassa nykyisin olevaa eteläistä allasta ensimmäisen kuuden toimintavuoden aikana, jonka jälkeen eteläosaan rakennetaan uusi selkeytysallas. Padon nykyinen omistaja, Rautaruukki Oy, on aloittanut kesällä 2017 alueella lainvoimaisen luvan mukaisen rikastushiekka-alueen sulkemisen. Hannukaisen kaivoshankkeen suunnitelmat tulee päivittää ja huomioida vanhaan rikastushiekka-altaaseen tehdyt muutokset ennen uusien rakenteiden rakentamista. Lisäksi rakennussuunnitelmissa tulee tarkoin kuvailla mitkä rakenteet ovat uusia ja mitkä rakenteet tulevat vanhojen patorakenteiden yhteyteen. Hakijan vastine: Rakennussuunnitteluvaiheessa huomioidaan nykyisen alueen omistajan Rautaruukki Oy:n rikastushiekka-alueella tekemät sulkemistoimenpiteet. Toteutuman mukaiset sulkemisrakenteet ja niiden liittyminen uusiin rakenteisiin esitetään rakennussuunnitelmissa.

52 52 Patoturvallisuusviranomainen lausuu, että patorakenteissa käytettävän moreenin laatuun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Patojen rakennussuunnitelmaa varten tulee tarkistaa padon alapuolisen moreenikerroksen tiiveys ja laatu. Mikäli padon alapuolisen moreenikerroksen tiiveys ei täytä patomoreenilta vaadittua tiiveyttä, tulee padon rakennussuunnitelmiin lisätä tiivistysura tai katkaisuseinät. Hakijan vastine: Patojen ja patojen alapuolisen moreenikerroksen laatu ja tiiveys huomioidaan rakennussuunnitteluvaiheessa sekä laadunvalvontasuunnitelmassa. Mikäli padon alapuolinen moreeni ei täytä patomoreenilta vaadittua tiiveyttä, toteutussuunnitelmissa esitetään ratkaisut padon alapuolisen suotovirtauksen vähentämiseksi, esimerkiksi tiivisteuran tai katkaisuseinän avulla. Patoturvallisuusviranomainen suosittelee, että selkeytys- ja vesivarastoaltaiden pohjarakenteet olisivat BAT-tekniikan mukaisia, koska alueen maa- ja kallioperä on hyvin vettäjohtavaa. Hakijan vastine: Pohjarakenteet tehdään BAT-tekniikan mukaisesti, koska se on myös hakijan edun mukaista. Selkeytys- ja vesivarastoaltaiden vesiä käytetään prosessivetenä, pohjan riittävä tiiveys varmistaa prosessiveden saannin myös kuivina kausina. Ennen selkeytys- ja vesivarastoaltaaseen johtamista likaantuneet vedet käsitellään. Patoturvallisuusviranomainen lausuu, että ennen rikastushiekka-alueen patojen käyttöönottoa tulee niiden lopullinen luokka arvioida sekä päivittää niiden tarkkailuohjelmat. Patoturvallisuusviranomaisen näkemyksen mukaan LIMSrikastushiekka-aluetta tulee käsitellä yhtenä padotusalueena, vaikka kokonaisuudessaan altaan kaikki reunat eivät olekaan patoa. Nyt tehdyn arvion mukaan rikastushiekkaaltaan eri padot ovat 2-luokassa ja koko altaan tuleekin olla samassa luokassa. Toisaalta runsasrikkisen rikastushiekka-altaiden padot, voidaan käsitellä kahtena erillisenä patona, sillä ne ovat selkeästi erillisiä altaita. Runsasrikkisen rikastushiekka-alueen padot on hakemuksessa esitetty kuuluvan luokkaan 1, perustuen padottavan aineen jäteluokitukseen (vaarallinen jäte). Ennen padon käyttöönottoa tulee padolle laatia patoturvallisuuslain 12 mukainen vahingonvaaraselvitys sekä turvallisuussuunnitelma. Hakijan vastine: Padoille on tehty alustava vahingonvaaraselvitys ja esitys patojen luokittelusta. Vahingonvaaraselvityksessä on arvioitu patosortuman vaikutuksia mm. Niesajoessa. Patojen lopullinen luokitus arvioidaan ennen käyttöönottoa. Luokittelussa huomioidaan samaan padotukseen kuuluvat altaat siten, että samaan padotusalueeseen kuuluvat padot luokitellaan yhtenäisesti samaan luokkaan. Kaikille padoille laaditaan tarkkailuohjelmat ja 1-luokan padoille laaditaan lisäksi turvallisuussuunnitelma. Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvara-vastuualue lausuu, että Kivivuopionojan uuden linjauksen pituusprofiilissa on eroosioriski. Tasausviivaa on syytä loiventaa paaluvälillä , jotta ojan kaltevuus voidaan tehdä loivemmaksi ja saadaan uoman pohjan syöpymisriski pienemmäksi. Hakijan vastine: Kivivuopionojan pituuskaltevuus ja eroosioriski tarkistetaan toteutussuunnitteluvaiheessa. Luontainen maanpinta uuden uoman loppuosassa on suhteellisen jyrkkä, mikä vaikuttaa myös uuden uoman pituuskaltevuuteen. Uoman

53 53 pituuskaltevuutta ja uoman eroosioriskiä on mahdollista pienentää uoman linjauksella ja porrastamalla. Tarvittaessa uoma eroosiosuojataan VESITASE, VESIMÄÄRÄT JA VESIEN KÄSITTELY Suunnitelmissa tapahtuneet muutokset Useissa lausunnoissa ja muistutuksissa käsiteltiin aluevesien hallintaa ja käsittelyä. Joissakin lausunnoissa nostettiin esille ristiriitaisuuksia, joita on ollut alkuperäisen lupahakemuksen ja sen täydennysten välillä. Lausuntojen, muistutusten ja viranomaisneuvotteluiden seurauksena toiminnanharjoittaja on joiltakin osin päättänyt tarkentaa vesienhallinnan suunnitelmia. Vesienhallintaan liittyvät merkittävimmät muutokset nykyisessä toimintasuunnitelmassa ovat: - Laurinojan ja Kuervaaran olemassa olevia avolouhoksia ei tyhjennetä Äkäsjokeen edes louhosten pintavesikerrosten osalta. Rakentamisen aikataulua ja suunnitelmia tarkennetaan siten, että avolouhosten tyhjennysvedet johdetaan vesivarastoaltaaseen ja siitä edelleen putkilinjoja pitkin Muonionjokeen. - Rautuvaaran avolouhoksia ei tyhjennetä. - Rakentamisen aikaista vesienkäsittelyä tarkennetaan tässä vastineessa. - Rautuvaaran avolouhoksiin ei varastoida rikastushiekkaa missään vaiheessa. - Tuotannon aikana myös pintamaiden läjitysalueiden sekä toiminta-aluetta reunustavien keräilyojien vedet ohjataan kaivoksen vesikiertoon eikä ko. vesiä johdeta suoraan Äkäsjokeen, Valkeajokeen tai Kuerjokeen. Edellä mainituista seikoista johtuen kaivoksen koko elinkaaren aikainen vesitaselaskenta on päivitetty. Tämän vastineen liitteenä 8 toimitetaan päivitetty vesienhallintaraportti (alkuperäisen lupahakemuksen liite 8), jossa on esitetty päivitetyt rakentamisen ja tuotannon aikaiset vesitaselaskennat ja vesienhallinnan suunnitelmat. Tarkennetun taselaskennan ja päivitetyn vesienhallintasuunnitelman perusteella arvioituihin vesistövaikutuksiin ei tule suurta muutosta (ks. luku 8). Päivityksen tarkoituksena on poistaa ristiriitaisuuksia alkuperäisen hakemuksen ja sen jälkeen toimitettujen täydennysten väliltä. Alkuperäisestä hakemuksesta poiketen Tunturi-Lapin Vesi Oy:n yhdyskuntajätevesiä ei pureta samassa putkessa Muonionjokeen kaivoksen vesien kanssa, vaan Tunturi-Lapin Vesi Oy:n purkuputki kulkee omana putkenaan rinnakkain samassa kaivannossa kaivoksen purkuputken kanssa. 7.2 Hakijan vastine jätettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin Yleistä vesienhallinnasta Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvara-vastuualueen mukaan vesienhallinnan ja vesien johtamisen lähtökohtana on oltava järjestelmän rakentaminen sellaiseksi, ettei vesikiertoon oteta tarpeettomasti vesiä. Mahdollisimman suuri osuus ns. puhtaista vesistä, jotka tarvittaessa voidaan johtaa käsittelemättä vesistöön, tulisi pystyä

54 54 johtamaan sinne hallitusti ja turvallisesti sellaisenaan tai vaadittavan käsittelyn, esim. kiintoaineen laskeuttamisen ja pintavalutuksen kautta. Hakijan vastine: Vesienhallinnan ja vesienjohtamisen lähtökohtana on ollut, ettei kaivoksen vesikiertoon oteta tarpeettomasti vesiä. Puhtaille, toiminnan ulkopuolisille vesille rakennetaan eristysojitukset, jotka estävät vesien päätymistä kaivosalueelle. Nämä vedet johdetaan laskeutusaltaiden ja pintavalutuskenttien kautta, josta ne kulkeutuvat ympäröiviin vesistöihin. Laskeutusaltaat ovat käytössä niin rakentamisen kuin tuotannonkin aikana. Rakentamisen aikaista vesienhallintaa käsitellään kokonaisuutena tarkemmin seuraavassa kohdassa (7.2.2). Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvara-vastuualue toteaa lausunnossaan, että vesitaselaskennassa oletettua enimmäisjäänpaksuutta 690 mm voidaan pitää merkittävästi liian pienenä ja siten altaiden varastotilavuus ei ole talviaikana eikä kevättulvan aikana laskennassa saadun suuruinen. Pellossa suurin mitattu jäänpaksuus mittausjaksolla oli vuonna mm. Tähän jään paksuuteen tulee lisätä se poikkeustilanteiden epävarmuus mitä kulloinkin laskennassa käytetään, tai altaaseen rakennetun padon luokka vaatii. Eli vesienhallintasuunnitelmassa tulee käyttää Pellossa mitattua suurinta jääpaksuutta suurempaa arvoa. Hakijan vastine: Kuten ELY-keskus toteaa, jäänpaksuus on huomioitu vesitaselaskennassa arvona 690 mm. Aineistona on käytetty Jerisjärven mitattuja vuosien jäänpaksuustietoja (tiedot kerätty Suomen Ympäristöhallinnon HERTTA -tietokannasta). Hakija tiedostaa, että alueella mitataan varmasti esitettyä suurempiakin jäänpaksuuksia ja jopa toistuvasti. Hakija pitää kuitenkin taselaskennassa käytettyä 690 mm jäänpaksuutta perusteltuna siksi, että altaat eivät vastaa luonnontilaisia järviä, joissa tuleva virtaama on jääkannen muodostumisen aikana vähäistä. Hannukaisen vesivarastoaltaaseen johdetaan talviaikana jatkuvasti louhoksen kuivatusvesiä ja Rautuvaaran altaaseen puolestaan johdetaan Hannukaisesta tulevat vedet. Mikäli jäänpaksuus olisikin jonakin / joinakin toimintavuosina suurempi kuin mitä hakemuksessa on arvioitu, vaikuttaisi tämä haitallisesti ainoastaan talviaikaiseen prosessiveden saatavuuteen. Altaiden säännöstelylaskelmat on laadittu ja tarkastettu kuitenkin siten, että tällaisessakaan tilanteessa ympäristöhaittaa ei aiheudu ts. altaat eivät tulvi. Asian havainnollistamiseksi kuvissa alla (Kuva 7-1 ja Kuva 7-2) on esitetty Hannukaisen vesivarastoaltaan säännöstelty tilavuus 3. ja 16. toimintavuotena. Säännöstelty vesitilavuus kuvaa altaassa olevan varastoidun veden määrää ja on kuvissa esitetty mustana viivana. Jään paksuutta vastaava tilavuus on kuvattu oransseilla pylväillä ja näiden yhteenlaskettu tilavuus ( ALTAASSA OLEVA VESIMÄÄRÄ + JÄÄ ) on kuvattu oranssilla viivalla. Näin ollen säännöstelylaskelmissa on huomioitu jään muodostuminen ja mahdollinen paksumpi jääkerros vain vähentäisi vapaan veden määrää.

55 55 Kuva 7-1. Hannukaisen vesivarastoaltaan vesitase 3. toimintavuotena, jossa on kuvattu myös jään määrä. Kuva 7-2. Hannukaisen vesivarastoaltaan vesitase 16. toimintavuotena, jossa on kuvattu myös jään määrä.

56 Rakentamisen aikainen vesienhallinta ja vesienkäsittely Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvara-vastuualue katsoo lausunnossaan, että hakemuksessa on esitetty yleispiirteisesti rakentamisaikaisen vesienkäsittelyn mahdollisia menetelmiä. Tältä osin lupaviranomainen pyysi täydentämään hakemusta (täydennyspyyntö , kohta 32). Täydennys ei vastaa esitettyihin kysymyksiin. Hakemus edellyttää tältä osin edelleen täydentämistä. Lapin ELY-keskus jatkaa myös, että ylivirtaamakaudet, lähinnä poikkeukselliset rankkasateet eivät ole aina ennustettavissa eivätkä kemikaalin annostelulaitteistojen siirrot riittävän nopeasti järjestettävissä. Metallipitoisuuksien jo noustessa annostelukemikaalien selvittely on myöhäistä. Tähän liittyen myös tarvittavat laskeutusja kemikalointialtaat on mitoitettava riittävän suuriksi. Mitoitusten tarkistaminen tulee tehdä kaikkien vesienkäsittely-yksiköiden osalta. Hakijan vastine: Rakentamisen aikaisia vesienkäsittelymenetelmiä sekä vesienkäsittelyrakenteiden mitoitusta on tarkennettu päivitetyn vesienhallintaraportin (2018) kappaleessa 3 ja ne on kuvattu vesienhallintaraportin (2018) liitteessä P001. Patoturvallisuusviranomainen toteaa lausunnossaan, että altaiden rakentamisvaiheen vesitaseelle tulisi tarkastella myös ääritilanteiden hallinta. Tietoa poikkeuksellisista vesiolosuhteista on saatavilla ja niitä voidaan arvioida ihan riittävän luotettavasti, jotta poikkeuksellisiin tilanteisiin voidaan ja niihin myös pitää varautua jo nyt suunnitteluvaiheessa. Nämä tiedot on syytä olla lupaviranomaisella sen tutkiessa luvan myöntämisen edellytyksiä ja hakemusta on selkeytettävä ja täydennettävä tältä osin. Vesitaseen pitää olla hallinnassa alusta alkaen, koko kaivoksen elinkaaren ajan sekä toiminnan päättymisen jälkeenkin. Hakijan vastine: Päivitetty rakentamisen aikainen vesitase on kuvattu vesienhallintaraportin (2017) kappaleessa 2.3. Laskeutusaltaiden mitoitus on esitetty kappaleessa 3.3. Lisäksi rakentamisen aikaisten vesienkäsittelyrakenteiden rakentamisaikataulua on tarkennettu em. raportin kohdassa Olemassa olevien avolouhosten kuivatus Patoturvallisuusviranomainen ja GTK ovat lausunnoissaan esittäneet huolensa suunnitelmiin jossa korkearikkinen rikastushiekka varastoitaisiin vanhoihin louhoksiin. Lausunnonantajat viittaavat Rautuvaarassa sijaitseviin avolouhoksiin. Kolarin kunta puolestaan toteaa, että kuivatusvedet tulisi määrätä käsiteltäväksi vähintään selkeyttämällä ja/tai pintavalutuksella. Myös ns. puhtaiden vesien osalta tulisi vaatia kiintoaineksen ja orgaanisen aineksen pidättämistä vähintään selkeyttämällä ja/tai pintavalutuksella. Lausunnossaan Kolarin kunta viitannee Hannukaisen alueen olemassa oleviin avolouhoksiin. Hakijan vastine: Toiminnanharjoittaja on päivittänyt vesienhallinnan suunnitelmiaan siten, että Hannukaisessa sijaitsevien avolouhosten kuivatusvedet johdetaan puhdistuksen ja Hannukaisen vesivaraston kautta Rautuvaaran selkeytysaltaalle ja purkuputkella Muonionjokeen. Hannukaisen avolouhosten kuivatusta ei aloiteta ennen kuin putkilinjat, altaat ja pumppaamot ovat valmiit. Rakentamisen aikataulu on päivitetty vesienhallintaraportin (2018) lukuun 2.2. Lisäksi rakentamisen aikaiset ns.

57 57 puhtaat vedet käsitellään ennen johtamista vesistöihin (päivitetty vesienhallintaraportti luku 3 ja liite P001). Lisäksi hakija täsmentää, että Rautuvaaran avolouhoksia ei kuivateta, eikä sinne siis varastoida rikastushiekkoja missään toiminnan vaiheessa. GTK mainitsee lausunnossaan, että louhosten kuivatusvesien määräksi on arvioitu Y0 3 4,0 Mm3, mikä ohjataan puhdistuksen kautta Hannukaisen varastoaltaaseen. Varastoaltaaseen virtaavan veden määräksi on arvioitu 1,8 Mm3 ja lähteväksi 0,17 Mm3 YO. Maksimitäyttömäärä on 1,9 Mm3 ja minimi 0,5 Mm3. Kuivatusvedet eivät mahdu varastoaltaaseen eikä Y1 huhtikuun lopussa päästä tavoitteeseen kevättulvavarautumisessa. Vesitaselaskelmat on GTK:n mukaan tehtävä uudelleen. Lausunnossaan GTK viitannee Hannukaisen alueen olemassa oleviin avolouhoksiin. Hakijan vastine: Hakija on päivittänyt rakentamisen aikaista aikataulua siten, että Hannukaisessa sijaitsevat avolouhokset tyhjennetään vasta sen jälkeen, kun putkilinjat, altaat ja pumppaamot ovat valmiit. Altaita tyhjennetään yhteensä 12 kk ajan (Q3 Y-1 Q2 Y0). Y0 vuodelle louhosten kuivatusvesiä Hannukaisen vesivarastoaltaaseen tulee yhteensä 0,2 Mm3. Kuvassa (Kuva 7-3) on säännöstelty vesitilavuus vuosina 0 (toiminnan alkaessa) ja 1 (vuoden kuluttua toiminnan alkamisesta). Lähtövirtaama pystytään pitämään yhtä suurena kuin tulovirtaama (n. 0,5 Mm 3), jolloin Hannukaisen vesivarastotilavuus riittää myös louhosvesien kuivatusvesimääriin. Vuoden 0 loppupuolella tulovirtaama pienenee, kun louhosvesiä ei enää johdeta Hannukaisen altaaseen ja tulovirtaama kasvaa vasta kaivoksen elinkaaren loppupuolella. 3 Y0 tarkoittaa käyttöönottovuotta. Y-1 tarkoittaa käyttöönottovuotta edeltävä rakentamisvuosi, ja Y1 ensimmäinen tuotantovuosi, Y2 toinen tuotantovuosi, jne.

58 58 Kuva 7-3. Vesitase vuosina 0 ja 1 keskimääräisessä vesitilanteessa Tuotannonaikainen vesienkäsittely Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvara-vastuualue katsoo lausunnossaan, että hakijan antama vastaus täydennyspyynnön ( ) kohtaan 33 ei anna vastausta pyynnössä esitettyihin kysymyksiin eikä näin ollen ole riittävä. (Täydennyspyynnössä 33 on pyydetty selvennystä siitä, miksi aktiivista käsittelyä vaativia vesijakeita olisivat vain PAF-sivukiven läjitysalueiden suotovedet ja High-S-rikastushiekka alueelta pumpattavat vedet, kun PAF-sivukivialueiden suotovesiä päätyy louhoksiin, jolloin louhosten kuivanapitovesien voidaan olettaa olevan laadultaan osittain samankaltaisia kuin PAF-läjitysalueen vedet, ja kun tiedot eri sivukivijakeiden ja rikastushiekkajakeiden ominaisuuksista sekä niistä muodostuvien suoto- ja valumavesien ominaisuuksista ovat rajalliset ja NAF-sivukivialueilta ja LIMSrikastushiekka-alueilta tulevien vesien on arvioitu sisältävän mm. uraania.) ELY-keskus katsoo lisäksi, että hakijan esittämien muiden vesijakeiden määrä on suuri, mikä edellyttää niihin varautumista jo suunniteltujen vesienkäsittelylaitosten mitoituksissa. Käsittelykapasiteetissa ja -menetelmissä tulee esittää ratkaisuja olemassa olevalla tekniikalla eikä vesienkäsittelyä voida suunnitella tai esittää ratkaistavaksi tulevaisuuden vesien käsittelyprosesseilla. Mahdollisesti hyvinkin suurten vesimäärien käsittely pelkästään siirrettävillä konttipuhdistamoilla ei ELY-keskuksen näkemyksen mukaan ole realistinen vaihtoehto. Hakijan esittämät laajennuskelpoiset modulaariset vesienkäsittely-yksiköt vaikuttavat järkevältä tavalta toteuttaa laitokset, mutta hakijalla olisi kuitenkin oltava jo tarkempia suunnitelmia ja menetelmäkuvauksia, koska erilaisia vesijakeita tulisi muodostumaan paljon ja suurina määrinä ja koska niissä olisi myös vaikeasti poistettavia haitta-aineita, kuten erilaisissa ph ympäristöissä saostettavia raskasmetalleja.

59 59 Kolarin kunnan ympäristön ja terveyden suojeluviranomainen katsoo lausunnossaan, että jätevedet on puhdistettava tehokkaasti eikä tukeutuminen jätevesien laimentumiseen purkuvesistön suureen keskivirtaamaan ja siten haitta-aineiden, muun muassa eliöihin ja ympäristöön kertyvien raskasmetallien, vesistöön johtamisen lähtökohtainen hyväksyminen ole asianmukaista. Lähtökohtana on, että vedet puhdistetaan niin tehokkaasti, ettei sekoittumisvyöhykettä myöskään tarvita. Purkuvesistön erityisluonne jo edellyttää sitä. Puhtaiden vesien hallittuun erillään pitoon sekä laskeutus- ja kemikalointialtaiden myös äärevät olosuhteet kestävään mitoitukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Myös Metsähallituksen lausunnossa ja Muonion paliskunta, Destination Lapland Oy, Jounin Kauppa Oy, Ylläksen Ystävät ry, Äkäslompolon kyläyhdistys, Ylläksen Matkailuyhdistys ry, Lapland Hotels Oy ja Ylläksen Matkailu Oy:n muistutuksessa ja sen liiteraportissa on kiinnitetty huomiota jätevesien käsittelyyn. He ovat huolissaan siitä, että suuria vesimääriä pumpattaisiin puhdistamattomina suoraan Muonionjokeen. He kaipaavat lisätietoa siitä, missä vesijakeessa on mitäkin haitta-aineita ja kuinka niitä aiotaan puhdistaa ennen purkamista Muonionjokeen. Hakijan vastine: Vesienkäsittelyssä huomioidaan vastaanottavan vesistön ominaisuudet. Puhtaat vedet pidetään erillään vesijakeista, joissa on selvästi kohonneita haitta-ainepitoisuuksia. Likaantuneet vedet käsitellään tapauskohtaisesti joko aktiivisella tai passiivisella vesienkäsittelyllä ennen niiden johtamista vesivarastoaltaaseen tai selkeytysaltaaseen. Päivitetyssä vesienhallintaraportissa (2018) luvussa 5 on kuvattu muodostuvia vesijakeita ja niille suunniteltuja puhdistusmenetelmiä. Laskeutusaltaiden mitoituksessa huomioidaan myös tulvakauden virtausmäärät. Tämänhetkisen tiedon mukaan vain PAF-sivukivialueen vedet ja rikastushiekka-alueen vedet vaativat aktiivisen vesienkäsittelyn. Jos vesimäärä vaikuttaa merkittävästi louhoksen veden laatuun, tai jos vedenlaatu ei muuten ole riittävän hyvä, vedet käsitellään vesienkäsittelyprosessilla, kuten kemiallisella saostuksella. High-S suotautuva louhoksen aktiivisella Jos uraanipitoisuudet nousevat tuotantovaiheessa tarpeettoman korkeiksi, uraanin saostus kalkkisaostuksella voidaan helposti lisätä vedenkäsittelymenetelmäksi kemikaaliannosteluyksikön avulla. Jos NAF-sivukivialueen ja LIMS-rikastushiekka-alueen vedet vaativat aktiivista käsittelyä, se voidaan toteuttaa ensisijaisesti kemiallisella saostuksella, joka on esitetty tarkemmin vesienhallintaraportissa. Muita vedenpuhdistukseen soveltuvia menetelmiä ovat mm. sulfaatin biologinen pelkistys, kalvoerotusmenetelmät, ettringiittisaostus, adsorptio ja elektrokoagulaatio. Nämä menetelmät soveltuvat mm. sulfaatin, metallien ja ravinteiden erotukseen ja niitä on kuvattu alla. Sulfaatin biologinen pelkistys on passiivinen vedenkäsittelymenetelmä: Veteen lisätään hiililähde, jota luonnossa esiintyvät sulfaatinpelkistäjäbakteerit käyttävät ravintona. Bakteerien toiminnan tuloksena sulfaatti pelkistyy hapettomissa olosuhteissa sulfiitiksi ja rikkivedyksi, jotka voivat saostua yhdessä metallien kanssa metallisulfidiksi. Biologinen sulfaatinpelkistys on hidas passiivinen menetelmä, joka soveltuu vesille, joiden SO42- > 300 mg/l. (Heikkinen et al., 2005, Kaivoksen sulkemisen käsikirja) Biologinen sulfaatinpelkistys tarvitsee pitkän viipymäajan ja siten suuren allastilavuuden. Bakteerien toiminta hidastuu kylmissä olosuhteissa.

60 Kalvoerotusmenetelmillä, kuten nanosuodatuksella ja käänteisosmoosilla, voidaan poistaa tehokkaasti sulfaattia vedestä. Menetelmän ajavana voimana toimii paine, jonka avulla vesi menee puoliläpäisevän kalvon läpi ja suolat erottuvat vedestä. Nanosuodatus ja käänteisosmoosi erottavat tehokkaasti sulfaattia, metalleja ja ravinteita ja puhdistetun veden laatu on hyvä. Kalvoerotusmenetelmissä käytettävien kalvojen hinta, suurehko energiantarve, sekä vaadittavat laitteistot lisäävät menetelmän käyttökustannuksia. Erotusmenetelmässä muodostuu konsentroitu sulfaattia ja metalleja sisältävä vesijae, jonka käsittely täytyy ottaa huomioon. Konsentraatti voi olla noin puolet suodatukseen menevästä vesimäärästä. Ettringiittisaostuksella (Cost-effective Sulphate Removal, CESR) voidaan saavuttaa pienempi jäännössulfaattipitoisuus kalkkineutralointiin verrattuna. Ettringiittisaostus on monivaiheinen menetelmä, jossa sulfaatti saostetaan ensin kipsinä, minkä jälkeen metallit saostetaan hydroksideina. Kolmannessa vaiheessa jäljellä oleva sulfaatti saostetaan ettringiittinä alumiinihydroksidin avulla ja liuoksen ph:ta säädetään kalkilla ph-alueelle 11,6 12. Veden loppuneutralointi tehdään hiilidioksidilla. Sulfaattipitoisuus käsittelyn jälkeen on tyypillisesti mg/l. Ettringiittisaostus on kalliimpi menetelmä kalkkineutralointiin verrattuna johtuen kemikaalien käytöstä ja laittestoinvestoinneista, mutta saavutettava vedenlaatu on parempi. Ettringiittisaostuksessa muodostuu sakkaa monessa eri vaiheessa. Adsorptiossa vedessä olevat ionit kiinnittyvät adsorptiomateriaalin pintaan. Menetelmää on käytetty hyvin tuloksin mm. metallien ja humuksen sitomiseen vedestä. Käytettäviä adsorbenttimateriaaleja ovat mm. aktiivihiili ja epäorgaaniset mineraalit. Adsorption teho sulfaatin erotuksessa ei ole yhtä hyvä verrattuna metalleihin. Menetelmää voidaan käyttää myös mm. ammoniumtypen poistamisessa. Adsorptiossa muodostuu metallipitoista adsorbenttimateriaalia, jonka loppusijoittaminen tai mahdollinen regenerointi tulee arvioida. Elektrokoagulaatio tapahtuu sähkövirran vaikutuksesta alumiinista, raudasta tai ruostumattomasta teräksestä valmistettujen elektrodien välillä. Anodilta liukenee metalleja, jotka toimivat koagulantteina. Menetelmällä voidaan saostaa mm. epäorgaanisia suoloja, kiintoainetta ja metalleja. Katodilla tapahtuva kaasun vapautuminen aiheuttaa mikroflotaatiota, jonka avulla muodostuneet flokit voivat nousta veden pinnalle. Menetelmässä veden ph nousee. Elektrokoagulaatiossa sähkönkulutus on huomattava, eikä menetelmä ole vielä yleisesti käytössä teollisuusmittakaavan jätevesien puhdistuksessa. Elektrokoagulaation etuna on sen vähäinen kemikaalien tarve. Jos muut vesijakeet vaativat aktiivisen käsittelyn, voidaan käsiteltävä vesi johtaa ensisijaisesti joka tapauksessa rakennettaville vesienkäsittely-yksiköille, sillä niiden kapasiteetti on ensimmäisten vuosien ajan ylimitoitettu. Jos vesienkäsittely-yksiköiden kapasiteetti ei ole riittävä, voidaan käyttää konttipuhdistamoita ja vesienkäsittely voidaan suunnitella modulaariseksi. Hakijan mukaan siirrettävät konttipuhdistamot ovat käyttökelpoisia erityisesti väliaikaisina ratkaisuina. Konttipuhdistamoiden etuna on niiden nopea käyttöönotto ja niillä voidaan nopeasti vastata vesienkäsittelytarpeeseen. Modulaarisia vesienkäsittely-yksiköitä käytettäessä vedenkäsittelylaitteistot ovat mahdollisimman valmiiksi rakennettuja moduuleita, jotka siirretään kaivokselle. Modulaarisia yksiköitä käytettäessä voidaan lisätä helposti vedenkäsittelykapasiteettia lisäämällä moduulien lukumäärää. Modulaarisia laitteita käytettäessä 60

61 61 rakentamisvaiheeseen kuluva aika lyhenee, sekä tilantarve pienenee verrattuna perinteiseen vedenkäsittelyyn. Koska kaivosten vedenkäsittely on murrosvaiheessa, ja veden puhdistustekniikka ja vaatimukset jäteveden laadusta kehittyvät koko ajan, pitää Hannukaisenkin vesienkäsittelysuunnitelma kehittyä edelleen, edellisen toimijan suunnitelmista. Hannukainen Mining Oy ja Teollisuuden Vesi Oy ovat vuoden 2018 alussa allekirjoittaneet kumppanuussopimuksen, jonka tavoitteena on kehittää mahdollisimman hyvä ja taloudellisesti toteutettava vesienkäsittely hankkeelle. Kehittyvien suunnitelmien perustana tulee olemaan aiempien tutkimuksien lisäksi myös viime vuosina tullutta uutta tietoa maailmalta, sekä omat kokeet laboratoriossa. Lisäksi huomioidaan menetelmien toimintavarmuus tulevissa käytännön olosuhteissa ja mittakaavassa. GTK sanoo lausunnossaan, että vesienkäsittelymenetelmien valintaperusteet ovat esittämättä. Valitun menetelmän heikkoutena on syntyvä liete, Na, Ca SO 4 - vaikka menetelmä onkin yleisesti käytössä. Vaihtoehtojen vertailu on hyvän käytännön mukaista. Hannukaisen vesienkäsittelylaitoksen kalkkikäsittely ilman lietteen poistoa lisää kemikaalien tarpeen määrää ja läjitettävän jätteen määrää. Suunnitelma ei kata tulvapiikkien aikaista vesimäärää, vaan vettä on varastoitava. Riskinä on puhdistamattoman veden johtaminen vesistöön. GTK myös toteaa, että korkearikkisen rikastushiekan vesi käsitellään ennen rautuvaaran selkeytysaltaalle johtamista. Alkalimetallit saattavat estää kipsin muodostumista. Ulosjohdettavissa vesissä on todennäköisesti liian korkea suolapitoisuus. Puhdistussuunnitelma on arvioitava uudelleen. Hakijan vastine: Vesienkäsittelyn vaihtoehtoina kaksivaiheiselle kemialliselle saostukselle ovat mm. sulfaatin biologinen käsittely, kalvoerotusmenetelmät, ettringiittisaostus, adsorptio ja elektrokoagulaatio. Menetelmiä on kuvattu tämän kappaleen alussa (7.2.4). Liete poistetaan jälkiselkeytysaltaasta tarpeen mukaan. Vaikka liete on jälkiselkeytysaltaassa, se ei huononna saostuksen tehokkuutta. Päivitetyn vesienhallintaraportin (2018) kuvassa 6-1 esitetty lietteen kierrätys parantaa saostustulosta, erityisesti jos vedet ovat vaikeasti käsiteltäviä. Tässä tapauksessa vedestä on poistettu happaman alueen saostuksessa osa suoloista, jolloin voidaan arvioida, että vedenlaatu kalkkisaostuksessa on suhteellisen hyvä, eikä kuvassa esitetty lietteen kierrätys ole tarpeellista. Kierrätys voidaan kuitenkin lisätä, jos se nähdään tarpeelliseksi. Vesien varastoaltaat mitoitetaan riittävän suuriksi, ettei vesiä jouduta johtamaan ympäristöön käsittelemättömänä poikkeuksellisen suuren tulvan sattuessa. Kts. kohta Kalkkisaostusta käytettäessä on epätodennäköistä, että ympäristöön johdettavan veden suolapitoisuus ylittäisi luparajat tai aiheuttaisi haittaa ympäristölle. Korkearikkisen rikastushiekan veden käsittely voidaan tehdä edellä mainituilla menetelmillä (biologinen käsittely, kalvoerotusmenetelmät, ettringiittisaostus), kaksivaiheisen kemiallisen saostuksen sijasta tai sen lisäksi, mikäli menetelmä todetaan riittämättömäksi.

62 Varastotilavuuden riittävyys Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvara-vastuualue katsoo lausunnossaan, että suunnitelmasta ei käy selville, mikä on esimerkiksi toukokuussa lumen sulamisesta aiheutuvan tulovirtaaman suuruus eli onko se mitoitusvirtaama, jolle vesitase perustuu vai muodostuuko mitoitustulvatilanne rankkasateen aiheuttamasta tulvasta. Patoturvallisuusviranomainen toteaa, että vaikuttaa siltä, että vesien varastointikapasiteetti ei ole riittävä vesitaseeseen verrattuna (Liite 8, Vesienhallintaraportti, taulukko 5-4 ja 5-5). Vesien varastointikapasiteetti vaikuttaa alimitoitetulta vesitaseeseen verrattuna erityisesti laskennalliseen lumensulannan aikaiseen virtaamaan verrattuna. GTK kommentoi lausunnossaan taulukkoa 5-1: varastokapasiteetti ei riitä edes normaalina vuotena, vaan tarvitaan ylimääräisiä juoksutuksia. Kaaviosta puuttuu vesimäärien liikkuminen eri alueiden välillä. Vesimäärät ja vesijakeiden johtaminen altaisiin tai vesienkäsittelyyn on esitetty puutteellisesti tekstissä. Tiedot on tarkennettava, ja muutokset tehtävä suunnitelmiin siten, että suunnitelmat ovat toteuttamiskelpoisia. Myös Muonion paliskunta, Destination Lapland Oy, Jounin Kauppa Oy, Ylläksen Ystävät ry, Äkäslompolon kyläyhdistys, Ylläksen Matkailuyhdistys ry, Lapland Hotels Oy ja Ylläksen Matkailu Oy:n muistutuksessa ja sen liiteraportissa on todettu, että kokonaisvesitaseessa on käytetty liian pieniä vesimääriä, ja että Rautuvaaran selkeytysallas on liian pieni. Hakijan vastine: Tuotannon aikainen varastokapasiteetti on hakijan mielestä riittävä. Vesitaselaskennat on tehty sekä keskimääräisille olosuhteille että poikkeustilanteille. Laskentojen perusteella on mitoitettu vesivarasto- ja pumppauskapasiteetit (päivitetty Liite 8 Vesienhallintaraportti, kappale 5.5.2). Vesien varastointikapasiteettia on vesivarastoaltaassa 1,9 Mm³ ja lisäksi varastotilavuutta on rikastushiekka-alueella, Rautuvaaran selkeytysaltaassa sekä Hannukaisen avolouhoksissa (Päivitetty Liite 8 Vesienhallintaraportti, kappale 5.4, kuva 5-7). Kaivoksen vesienhallinta ei perustu vesien ylimääräiseen varastoimiseen, vaan vesimäärien aktiiviseen tarkkailuun, suunnitteluun ja hallintaan (Päivitetty Liite 8 Vesienhallintaraportti, kappale 5.4, kuva 5-7) Pohjavedet GTKn lausunnossa sanotaan, että hakemuksesta ei selviä, kuinka paljon pohjavesimuodostuman tyhjeneminen tuottaa louhokseen ylimääräistä vettä puhdistettavaksi ja kuinka tähän varaudutaan. Patoturvallisuusviranomainen lausuu, että hakemusasiakirjojen ja erityisesti vesienhallintaraportin tietojen nojalla ei pysty arvioimaan, kuinka luotettavasti kuivatusvesien määrä on arvioitu ja onko kallioperän huomattava ruhjeisuus ja rikkonaisuus sekä kalliopohjaveden antoisuus huomioitu riittävän kattavasti. Hakijan vastine: Kalliopohjaveden hydrogeologiset tiedot pohjautuvat SRK:n vuonna 2012 laatimiin tutkimuksiin ja mallinnuksiin (SRK 2013), jotka on kuvattu lupahakemuksessa kappaleessa 7.3.1, täydennyksessä (täydennyspyynnön kohta 4, ) sekä päivitetyssä vesienhallintaraportissa (2018) kappaleessa 4.3.

63 63 Mallinnuksessa saatuja tuloksia on käytetty, kun on arvioitu louhoksiin purkautuvaa pohjaveden määrää Poikkeustilanteiden hallinta Kolarin kunnan ympäristö- ja terveydensuojeluviranomainen toteaa lausunnossaan, että poikkeustilanteiden ja onnettomuuksien hallintaan ja ennakointiin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Vesien hallinta, vedenlaadun hallinta, varastotilavuuden riittävyys ja vesien hallintarakenteiden mitoitus ja kestävyys tulee erityisesti ottaa huolellisesti tarkasteluun (purkuputki Muonionjokeen, putkilinja Hannukainen-Rautuvaara, vedenkäsittelylaitokset Rautuvaarassa ja Hannukaisessa, vesivarastoallas ja sen pato, Kivivuopionojan ohitusuoma, vaadittavat putkilinjat ja pumppaamot, kuivatusojat sekä valumavesien selkeytysaltaat) Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvara-vastuualue toteaa puolestaan, että vesienhallintasuunnitelmaan tulee sisällyttää ohjeet toiminnasta poikkeuksellisissa tulvatilanteissa. Mitoitustarkastelut tulee tehdä kyseisen säännöstelyaltaan patoturvallisuusluokituksen mukaisissa tulvatilanteissa. Lisäksi hydrologisia tilanteita tulisi tarkastella myös poikkeuksellisissa sääoloissa kuten talvenaikaisena lumen äkillisenä sulamisena, jolloin vesivarastoaltaissa on normaali vesitilanne. Lisäksi ELYkeskus toteaa, että kaikkien vesivarastoaltaiden vesitaseita tulee arvioida myös poikkeuksellisissa vesiolosuhteissa täydennyskohdassa 30 mainituissa tavoitetasoissa Hannukaisen altaassa ja Rautuvaaran laskeutusaltaassa. Hakijan vastine: Suunnitelluilla vesienhallintarakenteilla vedet pystytään hallitsemaan alueella altaiden oikealla säännöstelyllä ja pumppauksilla läpi koko kaivoksen elinkaaren. Tarkempi varautumissuunnitelma laaditaan hankkeen toteutussuunnitteluvaiheessa, ennen tuotannon aloittamista. Tässä vaiheessa on kuvattu vesienhallinta sillä tarkkuudella, kuin se on mahdollista. Vesienhallinnan varautumissuunnitelmaa laadittaessa vesienhallintajärjestelyjen teknisen suunnittelun tulee olla jo toteutussuunnitelmatasoista. Varautumissuunnitelmassa kuvataan tarkasti, missä vedenkorkeuksia mitataan ja mitkä raja-arvot ovat sellaisia, että varatoimenpiteisiin ryhdytään. Varautumissuunnitelmaa tulee päivittää ja ylläpitää läpi kaivostoiminnan elinkaaren. Vesitaselaskelman sadanta-arvot perustuvat Kaunisvaaran sääaseman lähtötietoihin. Haihdunta-arvot puolestaan perustuvat Suomen ympäristökeskuksen vesistömallin järvihaihdunta-arvoihin. Näille on tehty Gumbelin jakauman mukaisesti toistuvuusanalyysi, jotta saadaan ääritilanteiden sadannat. Valunta-arvona on puolestaan käytetty SRK:n (2011) mallintamia valunta-arvoja eri kuukausina. Sadantaa ja haihduntaa käytetään silloin kun määritetään vesialtaiden taseita, ja valunta-arvoa silloin kun määritetään läjitysalueiden ja piha-alueiden virtaamia. Avolouhosten kuivatusvesimäärät perustuvat laadittuun pohjavesimalliin, jossa on huomioitu kallioperän ruhjeisuus ja vedenjohtavuusominaisuudet. Padot ja niiden ylivuotorakenteet tullaan mitoittamaan patoturvallisuuslain mukaisen luokan edellyttämän hydrologisen mitoituksen mukaan. Poikkeuksellisia vesiolosuhteita on käsitelty päivitetyssä vesienhallintaraportissa (Liite 8) kappaleessa

64 64 Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvara-vastuualue on lisäksi lausunnossaan todennut, että suunnitelmasta ei ilmene varastoaltaiden täyttyminen ja pumppauskapasiteetin riittävyys niissä poikkeuksellisissa vesiolosuhteissa, joihin kyseisten varastoaltaiden padot on mitoitettu. Ei mainita mitä tarkoitetaan ääritilanteilla ja kuvaako tarkasteltu ääritilanne jotain toistuvuutta esim. 1/100 tai 1/1000. Hakijan vastine: Hakija toteaa, että patojen hydrologinen mitoitus ja vesienhallintajärjestelmien (pumppaamot, putkilinjat) mitoitus ja niiden toistuvuudet ovat kaksi eri asiaa. Patojen hydrologisella mitoituksella varmistetaan patoturvallisuus padon vahingonvaaraluokan edellyttämässä tilanteessa. Vesienhallinnan järjestelmiä ei ole järkevää eikä tarpeen mitoittaa samoille toistuvuuksille kuin patoja. Vesienhallinnassa on varauduttu 1/100 -vuodessa toistuviin hydrologisiin olosuhteisiin (kuvattu päivitetyssä vesienhallintaraportissa kappaleessa 5.5.2). Yksityiskohtainen varautumissuunnitelma tullaan laatimaan hankkeen toteutussuunnitteluvaiheessa Purkuputki Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvara-vastuualue toteaa lausunnossaan, että hakijan on esitettävä selkeä suunnitelma siitä, millä rakenteilla se aikoo johtaa ylitevedet Muonionjokeen. Järjestely on oltava yksityiskohtaisesti selvillä, koska se ja putken sijoittaminen vaikuttaa luparatkaisuun ja putkea koskeviin lupamääräyksiin (ristiriitaiset tiedot hakemuksessa ja täydennyksessä). Hakijan vastine: toimitetussa täydennyksessä ja tämän liitteessä 4 esitetyt tiedot purkuputken rakenteista, ovat suunnitelman mukaiset eikä niihin ole tullut muutoksia. Lapin ELY-keskuksen liikenne- ja infrastruktuuri-vastuualue muistuttaa lausunnossaan, että purkuputken maantien, valtatien 21 ja yhdystien alituksien toteuttamiseen on haettava lupa Pirkanmaan ELY-keskukselta. Hakijan vastine: Purkuputken maanteiden alituksiin haetaan maantielain 42 :n mukaiset luvat Pirkanmaan ELY-keskukselta ennen töiden aloittamista. Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvaravastuualueen lausunnossa todetaan, että Muonionjoen minimivirtaamaksi mainitaan 11 m3/s. Mikäli vesistön kyseisessä alivirtaamatilanteessa jouduttaisiin juoksuttamaan poikkeuksellisesti vesiä putken maksimivirtaamalla, se olisi noin 10 %:n lisäys Muonionjoen virtaamaan. Tätä voidaan pitää erittäin suurena virtaamalisäyksenä ja tuolloin purkuvesien vaikutukset ulottuisivat merkittävästi pidemmälle kuin keskiveden vallitessa. Hakijan vastine: Vesivarastoaltaat on mitoitettu riittävän suuriksi niin, että vettä ei kerry tarpeettomasti altaisiin. Mikäli vesiä joudutaan purkamaan maksimivirtaamalla Muonionjokeen, tarkoittaisi se sellaista tilannetta, jolloin on kyseessä joko sulamiskausi tai on satanut keskimääräistä paljon enemmän usean viikon ajan. Tällöin myös Muonionjoen virtaama on keskimääräistä suurempi. ELY-keskuksen esittämä tilanne ei näin ollen voi toteutua nykyisten suunnitelmien valossa.

65 65 Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvara-vastuualue toteaa lausunnossaan, että purkuputken suun voimakkaan virtauksen alue olisi vahvistettava esim. betoniin sidottujen isojen kivien avulla niin laajalta alueelta kuin putki aiheuttaa selvää virtausnopeuden kasvua. Hakijan vastine: Täydennyksen ( ) liitteessä 4 on esitetty, että puhdistettu vesi puretaan vesistöön supistetulla purkuputkella, jolloin veden virtausnopeus kasvaa ja vesi suihkuaa etäämmälle rannasta laimeten suurempaan vesimassaan. Purkukohdassa pohja suojataan eroosiolta luonnonkivillä vähintään 4 metrin etäisyydellä purkukohdasta. Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvara-vastuualue pyytää lausunnossaan tarkistamaan purkuputken hydrologisen mitoituksen. Hakijan vastine: Lausunnossa tarkoitettaneen putken hydraulista mitoitusta. Putken hydraulinen mitoitus on tarkistettu ja varmennettu suunnittelun yhteydessä. Hydraulisen tarkastelun tuloksena on päädytty esitettyyn putken dimensioon (DN700) ja paineluokkaan (PN10). Putki on suunniteltu HDPE muoviputkena, jonka sisähalkaisija esitetyssä koko- ja paineluokassa on 625,8 mm. Mitoitusvirtaamalla 4000 m³/h virtausnopeus putkessa on 3,6 m/s ja painehäviö putkimetrillä 0,009 m / putkimetri. Putkilinjan pääviettosuunta on Muonionjoen suuntaan. Tämä tekee pumppauksesta haastavaa, minkä vuoksi alipainetilanteiden estämiseksi putken purkupäähän on suunniteltu paineenpitoventtiili. Kuvassa (Kuva 7-4) on esitetty putkilinjan hydraulinen profiili keskimääräisen mitoitusvirtaaman (2 000 m³/h) sekä maksimivirtaaman m³/h tilanteissa. Maksimivirtaaman tilanteessa lähtöpaine on 72 m, joten putken paineluokka ei ylity. Päivitettyjen vesienhallintasuunnitelmien valossa (Liite 8, vesienhallintasuunnitelma, ja kappale 7.1), jossa Hannukaisen alueen aluevesiä johdetaan aiempaa laajemmin vesivarastoaltaalle ympäröivien vesistöjen sijaan, on laskettu kaivostoiminnan maksimivaiheen maksimipurkutarpeen nousevan lähelle putken maksimikapasiteettia 4000 m3/h. Siksi tarkennamme seuraavassa suunnitteluvaiheessa putken suunnitelmia, kasvattamalla putkikokoa ja pumppauskapasiteettia, jotta pystytään vastaamaan mahdollisista maksimivesimäärätilanteista.

66 66 Kuva 7-4. Muonionjoen purkuputkilinjan hydraulinen profiili keskimääräisessä tilanteessa sekä maksimivirtaamatilanteessa. (HGL = Hydraulic gradient line) KUORMITUS VESISTÖÖN JA VAIKUTUKSET Suunnitelmissa tapahtuneet muutokset Keskeiset muutokset vesistökuormituksessa täydennyksiin verrattuna ovat: ympäristölupahakemukseen ja sen Rakentamisen aikana: - Laurinojan ja Kuervaaran avolouhoksen kuivatusvesiä ei johdeta ympäröiviin vesistöihin, vaan Hannukaisen vesivarastoaltaan kautta Rautuvaaran selkeytysaltaaseen ja edelleen purkuputkessa Muonionjokeen - Rautuvaaran avolouhoksia ei tyhjennetä Tuotannon aikana: - Hannukaisesta ei johdeta mitään vesiä, mukaan lukien pintamaiden läjitysalueen ja toiminta-aluetta reunustavien keräilyojien vedet, tuotannon aikana Äkäs-, Kuer- ja Valkeajokeen vaan purkuputkessa Muonionjokeen - Tunturi-Lapin Vesi Oy:n yhdyskuntajätevesiä ei pureta samassa putkessa Muonionjokeen kaivoksen vesien kanssa, vaan Tunturi-Lapin Vesi Oy:n purkuputki kulkee omana putkenaan rinnakkain samassa kaivannossa kaivoksen purkuputken kanssa. - Rikastushiekkoja ei varastoida Rautuvaaran vanhoihin avolouhoksiin - Rikastushiekka-alueella muodostuvan veden laatu on tarkentunut

67 67 Lupahakemuksessa esitetyn mukaisesti rakentamisen aikana Hannukaisen alueen aluekuivatusvedet (mm. infra-rakentaminen ja aluetyöt, pintamaiden poistot, ojankaivut) pumpataan selkeytysaltaaseen ja johdetaan edelleen pintavalutuskentän kautta Äkäsjokeen tai vesivarastoaltaaseen. Hannukaisen vesivarastoaltaan padon rakentamisen ja Kivivuopionojan ohitusuoman rakentamisen aikaiset kuivatusvedet pumpataan selkeytysaltaisiin ja johdetaan edelleen pintavalutuskentän kautta Kivivuopionojaan ja edelleen Valkeajokeen tai vesivarastoaltaaseen. Rautuvaaran alueen kuivatusvedet (mm. infrarakentaminen ja aluetyöt, ojankaivut, patojen rakentaminen) johdetaan selkeytysaltaiden kautta Niesajokeen. Rikastamon rakentamisen vedet selkeytetään ja johdetaan rikastushiekka-altaalle. Koska vesien johtamisjärjestelyt ovat muuttuneet em. tavalla, myös Muonionjokeen aiheutuva kuormitus muuttuu hieman lupahakemuksessa ja sen täydennyksissä esitetystä. Asiaa on tarkasteltu päivitetyssä vesienhallintaraportissa (liite 8). Vesienhallintaraporttiin pohjautuen Rautuvaaran selkeytysaltaan veden laatu kaikkien osavesilaatujen yhdistelmänä sekä arvio altaasta Muonionjokeen purettavasta kuormituksesta toimintavuosina on esitetty taulukossa 8-1. Eräiden metallipitoisuuksien nousu johtuu pääosin Hannukaisen sivukivialueilta ja maa-ainesten läjitysalueilta kiertoon tulevista vesistä, joiden ylijäämävedet on tarkoitus johtaa Hannukaisen vesivarastoaltaan kautta Rautuvaaran selkeytysaltaaseen ja edelleen Muonionjokeen. Selvimmin kasvaa kromi, jonka pitoisuus lähtevässä vedessä on arviolta 0,053 mg/l (53 µg/l). Arseenipitoisuus on lähtevässä vedessä arviolta 0,0015 mg/l (1,5 µg/l), elohopeapitoisuus 0,001 mg/l (1 µg/l) ja kadmiumpitoisuus 0,0021 mg/l (2,1 µg/l). Elohopean ja kadmiumin pitoisuudet ovat pienempiä kuin valtioneuvoston asetuksessa 868/2010 annetut raja-arvot pintaveteen johdettavalle vedelle kuukausikeskiarvona laskettuna (elohopea ja sen yhdisteet 5 µg/l ja kadmium ja sen yhdisteet 10 µg/l). Myös raudan ja mangaanin pitoisuudet kasvavat aiemmasta arviosta noin kaksinkertaiseksi, mutta pitoisuudet eivät siitä huolimatta ole huomattavan korkeita (Taulukko 8-1).

68 68 Taulukko 8-1. Arvio vedenlaadusta Rautuvaaran selkeytysaltaalla kaikkien osavesilaatujen yhdistelmänä sekä altaasta Muonionjokeen purettavasta kuormituksesta toimintavuosina keskimäärin, jolloin kuormitus on suurinta. Punaisella merkitty muuttujat, joiden pitoisuus ja kuormitus kasvaa aiemmin esitetystä. PITOISUUS ph Cl F P SO4 Ag Al As N Ca Cd Co Cr Cu Fe Hg K Mg Mn Mo Na Ni Pb Sb U Zn KUORMITUS yksikkö mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l Lupahakemus Päivitetty keskiarvo 6,3 6, ,87 0,81 0,24 0, ,0008 0,0025 0,32 0,41 0,0003 0, ,0044 0,0021 0,038 0,070 0,002 0,053 0,19 0,20 0,12 0,26 0,0001 0, ,19 0,39 0,041 0, ,083 0,073 0,0008 0,0003 0,0036 0,0029 0,021 0,031 0,027 0,051 muuttuja yksikkö Cl F P SO4 Ag Al As N Ca Cd Co Cr Cu Fe Hg K Mg Mn Mo Na Ni Pb Sb U Zn Lupahakemus Päivitetty keskiarvo t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a 196 7,2 1, ,006 2,6 0, ,04 0,31 0,014 1,6 1,0 0, ,6 0, ,68 0,006 0,03 0,18 0, ,7 2, ,02 3,4 0, ,02 0,57 0,43 1,6 2,1 0, ,2 0, ,60 0,003 0,02 0,25 0,42 Purkuvesien laadulliset vaikutukset Muonionjoen veden laatuun riippuvat Muonionjoen virtaamasta ja sen vaihtelusta sekä purettavan veden määrästä ja sen ainepitoisuuksista. Purkuputken virtaamat vaihtelevat valuntatilanteen ja altaan säännöstelyn mukaan. Päivitetyssä vesienhallintasuunnitelmassa on arvioitu, että toimintavuosina altaasta Muonionjokeen johdettavat vesimäärät vaihtelevat taulukon 8-2 mukaisesti (lupahakemuksessa esitetty taulukko 5-24 päivitettynä). Taulukko 8-2. Rautuvaaran selkeytysaltaasta Muonionjokeen kuukausittain johdettavat vesimäärät (Mm3). Max Ka Tammi Helmi Maalis Huhti Touko 0,48 0,44 0,48 0,47 2,01 0,40 0,36 0,39 0,41 1,96 Kesä 1,15 Heinä 0,97 Elo 0,97 Syys 0,79 Loka Marras Joulu 0,67 0,58 0,48 Vuosi 9,49 1,12 0,91 0,87 0,74 0,65 8,75 0,54 0,40

69 69 Selkeytysaltaassa veden laatu tasaantuu vesijakeiden sekoittuessa. Keskimääräiseksi vedenlaaduksi toimintavuosina on arvioitu taulukossa 8-1 esitetyt pitoisuudet. Käyttämällä edellä mainittuja vesimääriä ja pitoisuuksia saadaan Muonionjokeen kohdistuvaksi kuormitukseksi toimintavuosina taulukossa 8-3 (lupahakemuksessa esitetty taulukko 5-26 päivitettynä) esitetyt arviot. Taulukko 8-3. Arvio Muonionjokeen keskimääräisissä hydrologisissa oloissa kohdistuvasta kuormituksesta toimintavuosina kuukausitasolla keskimäärin. Muuttuja Cl F P SO4 Ag Al As N Ca Cd Co Cr Cu Fe Hg K Mg Mn Mo Na Ni Pb Sb U Zn Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Vuosi Yksikkö Tammi Helmi Maalis kg kg kg kg 0,98 0,89 0,96 0,99 4,8 2,7 2,2 2,1 1,8 1,6 1,33 0,98 21,5 kg kg 0,59 0,53 0,58 0,60 2,9 1,6 1,3 1,3 1,1 0,96 0,80 0,59 12,9 kg kg kg 0,8 0,8 0,8 0,8 4,1 2,3 1,9 1,8 1,5 1,4 1,1 0,8 18,2 kg 27,9 25,2 27,3 28, ,0 63,7 61,1 51,6 45,5 37,7 27,9 611 kg 21,0 19,0 20,5 21, ,6 47,8 45,9 38,7 34,2 28,3 21,0 459 kg 78,2 70,6 76,4 79, , kg kg 0,38 0,35 0,37 0,39 1,9 1,1 0,87 0,84 0,71 0,62 0,52 0,38 8,4 kg kg kg kg 3,5 3,2 3,4 3,5 17,1 9,7 8,0 7,6 6,4 5,7 4,7 3,5 76,4 kg kg 29,0 26,2 28,4 29, ,0 66,2 63,5 53,6 47,3 39,2 29,0 635 kg 0,12 0,11 0,12 0,13 0,61 0,35 0,28 0,27 0,23 0,20 0,17 0,12 2,7 kg 1,2 1,1 1,2 1,2 5,8 3,3 2,7 2,6 2,2 1,9 1,6 1,2 25,8 kg 12,4 11,2 12,1 12,5 60,7 34,5 28,2 27,1 22,8 20,1 16,7 12,4 271 kg 20,5 18,5 20,1 20, ,3 46,8 44,9 37,9 33,4 27,7 20,5 449 kg Taulukon 8-3 mukaisilla kuormituksilla ja Muonionjoen purkuputken alapuolisilla keskimääräisillä kuukausivirtaamilla saadaan sekoittumissuhteilla laskettuna taulukon 8-4 (lupahakemuksessa esitetty taulukko 5-27 päivitettynä) mukaisia pitoisuusnousuja Muonionjoessa.

70 70 Taulukko 8-4. Laskennallisia keskimääräisiä ainepitoisuuksien nousuja Muonionjoessa purkuputken alapuolella, kun vesi on täysin sekoittunut vesimassaan. Taulukossa on esitetty myös muutos arvioituun luonnolliseen tasoon nähden. Muuttuja Yksikkö Cl F P SO4 Ag Al As N Ca Cd Co Cr Cu Fe Hg K Mg Mn Mo Na Ni Pb Sb U Zn µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu , ,0 3,1 3,8 3,4 1,4 0,58 1,0 1,4 1,3 1,3 1,4 2,0 1,2 1,2 1,5 1,3 0,55 0,23 0,38 0,55 0,51 0,50 0,55 0, ,009 0,009 0,011 0,010 0,004 0,002 0,003 0,004 0,004 0,004 0,004 0,006 1,5 1,6 1,9 1,7 0,70 0,30 0,49 0,71 0,65 0,64 0,70 1,0 0,005 0,006 0,007 0,006 0,003 0,001 0,002 0,003 0,002 0,002 0,003 0, ,008 0,008 0,010 0,009 0,004 0,001 0,002 0,004 0,003 0,003 0,004 0,005 0,26 0,27 0,33 0,29 0,12 0,05 0,08 0,12 0,11 0,11 0,12 0,17 0,19 0,20 0,24 0,22 0,09 0,04 0,06 0,09 0,08 0,08 0,09 0,13 0,72 0,76 0,91 0,82 0,33 0,14 0,23 0,34 0,31 0,30 0,33 0,47 0,96 1,00 1,2 1,1 0,44 0,19 0,31 0,45 0,41 0,40 0,44 0,63 0,0035 0,0037 0,0045 0,0040 0,0016 0,0007 0,0011 0,0016 0,0015 0,0015 0,0016 0, ,4 1,5 1,8 1,6 0,66 0,28 0,46 0,67 0,61 0,61 0,66 0,94 0,03 0,03 0,04 0,04 0,01 0,01 0,01 0,01 0,01 0,01 0,01 0, ,27 0,28 0,34 0,30 0,12 0,05 0,09 0,12 0,11 0,11 0,12 0,18 0,0011 0,0012 0,0014 0,0013 0,0005 0,0002 0,0004 0,0005 0,0005 0,0005 0,0005 0,0007 0,011 0,011 0,014 0,012 0,005 0,002 0,004 0,005 0,005 0,005 0,005 0,007 0,11 0,12 0,14 0,13 0,05 0,02 0,04 0,05 0,05 0,05 0,05 0,07 0,19 0,20 0,24 0,21 0,09 0,04 0,06 0,09 0,08 0,08 0,09 0,12 Vuosi 19 1,3 0, ,004 0,64 0, ,003 0,11 0,08 0,30 0,40 0, ,60 0, ,11 0,0005 0,005 0,05 0,08 LuonnonMuutos % taso 700 2, , ,1 2,5 0,06 3, ,6 0, , , , ,1 0, , ,0 10,9 5,5 0,15 9, ,9 0, ,04 1,2 0, , ,0 4,0 Vaikutukset ovat suurimmillaan kevättalven alivirtaamien aikaan maalis-huhtikuussa, jolloin Muonionjoen virtaama on m3/s (joka on samaa suurusluokkaa kuin MNQ). Prosentuaalisesti eniten kasvavat kromin, koboltin, kadmiumin ja kuparin pitoisuudet (Taulukko 8-4). Kevättalvella kadmiumpitoisuus nousee Muonionjoessa puhdistettujen jätevesien purkualueella arviolta tasolle 0,013 µg/l ja poikkeuksellisen alhaisessa hetkellisessä alivirtaamatilanteessa (NQ 11 m3/s) tasolle 0,032 µg/l. Kadmiumpitoisuus jää alle valtioneuvoston asetuksessa 1308/2015 vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista vuosikeskiarvona liukoiselle pitoisuudelle annetun ympäristönlaatunormin 0,1 µg/l (tausta+aa-eqs) tason myös poikkeuksellisessa alivirtaamatilanteessa. Nikkelipitoisuus nousee vastaavasti tasolle 0,54 µg/l ja poikkeuksellisen alhaisessa hetkellisessä alivirtaamatilanteessa (NQ 11 m3/s) tasolle 1,2 µg/l. Nikkelipitoisuus jää alle asetuksessa 1308/2015 vuosikeskiarvona biosaatavalle pitoisuudelle annetun ympäristönlaatunormin 5 µg/l (tausta+aa-eqs) tason myös poikkeuksellisessa alivirtaamatilanteessa. Lyijypitoisuus nousee kevättalvella tasolle 0,041 µg/l ja poikkeuksellisen alhaisessa hetkellisessä alivirtaamatilanteessa (NQ 11 m3/s) tasolle 0,044 µg/l. Lyijypitoisuus jää alle asetuksessa 1308/2015 vuosikeskiarvona biosaatavalle pitoisuudelle annetun ympäristönlaatunormin 1,5 µg/l (tausta+aa-eqs) tason myös poikkeuksellisessa alivirtaamatilanteessa. Kromin, koboltin ja kuparin ja pitoisuudet jäävät huomattavasta muutosprosentista huolimatta myös kevättalvella pieniksi, kromipitoisuus tasolle 0,3 µg/l, kuparipitoisuus tasolle 1,2 µg/l ja kobolttipitoisuus tasolle 0,4 µg/l. Laimentumissuhteen perusteella arvioituna metallipitoisuudet jäävät vesiympäristössä haitattomalle tasolle (Taulukko 8-5).

71 71 Edellä arvioitujen Muonionjoen metallipitoisuuksien valossa toksiset yhteisvaikutukset ovat epätodennäköisiä. Jätevesien purkujärjestelystä riippuen toksisia yhteisvaikutuksia ei voida kokonaan pois sulkea puhdistettujen jätevesien purkualueella. Muonionjoen metallipitoisuuksia tullaan tarkkailemaan säännöllisesti viranomaisten hyväksymällä tavalla. Metallien yhteisvaikutusta on tarkasteltu täydennyksen ( ) kohdassa 53. Taulukko 8-5 Valtioneuvoston asetuksessa 1308/2015 määritellyt vesieliöstölle haitallisten ja vaarallisten aineiden raja-arvot sekä vesieliöstön suojelemiseksi määritellyt aineiden raja-arvot Kanadassa (Brittiläinen Kanada ja Kanadan liittovaltio), Yhdysvalloissa sekä Australiassa ja Uudessa-Seelannissa (ANZECC). ANZECChälytysarvot on määritelty pitoisuustasoille, joiden alittaminen suojaa % vesistön eliöistä. VN 1308/2015 AA-EQS Ag Al Al (liuk.) As B Cd Cd (liuk.) ClCo Cr (III) Cr (VI) Cu Fe Fe (liuk.) FHg Hg (liuk.) Mn Mo Ni Ni (liuk). Pb Pb (liuk.) Se SO42U Zn µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l µg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l µg/l MAC-EQS a Brittiläinen Kolumbia ka (30 vrk) max 0,05 1,50* 0,1 3,0* 50¹ 5 1,2 c 0, d ANZECC - hälytysarvot 99 % 95 % 90 % 80 % 3, , ,05 0,1 0, ,8-1,0 90 0,06* ,2* ,4* ,8* 0,01 1* 1 1,4* 6 1,8* 40 2,5* 0,06 0,6 1,9 5, * 11 3,4* 13 5,6* 17 9,4* , ² 0,08 0,25* 0,45 1,5* 0,02 0,46* 0,04 2,80* * b Kanada USA pitkälyhytjatkuva max aikainen aikainen 6,7 25,5* ,4 1,9* 0,02³ 5 1,5 0, ,72 1, , ,12 0,026 0,77 1,4 0, * * ** , ,4 19,6* 1,2 ** ,2 6,0* 14 2⁴ * 7,5 187* * ¹K un ph 6,5, raja-arvo on 50 µg/l; kun ph 4,0 6,5, raja-arvo on 5 50 µg/l ² Kun ph 6,5, raja-arvo on 100 µg/l; kun ph 4,0 6,5, raja-arvo on µg/l ³ Raja-arvo riippuu veden kovuudesta ja metyylielohopean esiintymisestä hieman tai kohtalaisesti häiriintyneille ympäristöille soveltuva arvo kun ph>6,5 ⁴Hälytysraja on 1 µg/l * Raja-arvo riippuu veden kovuudesta ** Biosaatava pitoisuus a British Columbia Ministry of Environment 2016 b Canadian Council of Ministers of the Environment 2016 c US Environmental Protection Agency 2016 d Australia and New Zealand Environment and Conservation Council 2000 Muonionjoen fosforipitoisuus nousee kesäaikana arviolta noin 0,2 0,6 µg/l ja typpipitoisuus µg/l (Taulukko 8-4). Typpipitoisuus nousee siten kesällä arviolta tasolle 270 µg/l. Poikkeuksellisen alhaisessa hetkellisessä alivirtaamatilanteessa (NQ 11 m3/s) talvella typpipitoisuus voi käydä tasolla 640 µg/l. Vaikka yksipuolinen typpipitoisuuden kasvu saattaa teoriassa aiheuttaa muutoksia joen rehevyystasossa,

72 72 empiiristen kokemusten perusteella yksipuolinen ravinnelisäys ei todennäköisesti aiheuta merkittävää rehevyystason muutosta Muonionjoessa. Vesistön fysikaaliskemialliseen ja sitä kautta ekologiseen tilaan typpipitoisuuden kasvulla ei arvioida olevan vaikutusta. Hannukaisen kaivoksen tuotantovaiheen päästöjen ei arvioida heikentävän Muonionjoen fysikaalis-kemiallista laatua niin, että vesistön ekologinen tila heikkenisi nykyisestä erinomaisesta tasosta. Suurille kangasmaiden joille erinomaisen tilan raja-arvot ovat vuosikeskiarvona laskettuna fosforille <15 µg/l ja typelle <335 µg/l sekä ph-minimien vuosikeskiarvo >5,8. Sulfaattipitoisuuden kasvu nykyisten suunnitelmien valossa on hieman pienempi kuin aiemmassa lupahakemuksessa on esitetty. Talvella alivirtaama-aikana Muonionjoen sulfaattipitoisuus kasvaa nykyiseltä tasolta (noin 3 mg/l) tasolle 5 mg/l ja poikkeuksellisen alhaisessa hetkellisessä alivirtaamatilanteessa (NQ 11 m3/s) talvella tasolle 8 9 mg/l. Suolapitoisuuden kasvu lisää purkuvesien ominaispainoa. Virtaamien ollessa kevättalvella jääkannen alla hitaita huonosti sekoittuneet purkuvedet voivat muita vesimassoja raskaampina edetä joessa purkupaikalta pohjanmyötäisesti alavirtaan päin. Purkuvesien suolapitoisuudet ovat kuitenkin verrattain pieniä, joten tiheysgradientti on vähäinen ja vedet sekoittuvat suvantovaiheen jälkeen nopeasti Muonionjoen vesimassaan. Sekoittumisen tehokkuutta ja sekoittumisalueen suuruutta on arvioitu steady-state mallilaskelmin sulfaatin osalta lupahakemuksen kohdassa (kuva 5-17). Huomattava on, että päivitetyn vesienhallintaraportin mukaisessa tilanteessa sulfaattipitoisuudet ja kuormitukset ovat pienentyneet alun perin lupahakemuksessa esitetystä (Taulukko 8-1 ja vesienhallintasuunnitelma), joten aiemmin lupahakemuksessa esitetyt sulfaatin pitoisuuslisäykset ovat todennäköisesti yliarvioita. Rautuvaaran vesivarastoaltaassa jäteveden suolapitoisuus muodostuu pääosin sulfaattiioneista (SO42-) sekä vähäisemmässä määrin Ca2+, K+, Mg2+, Na+ ja Cl- ioneista. Vedessä on lisäksi vähemmän muita kationeja ja anioneja, kuten SiO2 2-, Mn2+, Fe2+/3+, F-, Br-, PO42-, CO32-, HCO3-. Taulukossa 8-6 on esitetty arvio Hannukaisen kaivokselta Muonionjokeen purettavissa vesissä olevien ionien pitoisuuksista. Lisäksi suolaisuutta voivat aiheuttaa vähäisemmässä määrin myös muut metallit. Taulukon 8-6 mukaisilla ioneilla Rautuvaaran vesivarastoaltaasta lähtevien vesien kokonaissuolapitoisuus on koko toiminta-ajan keskimäärin mg/l. Sulfaatin osuus suolapitoisuudesta on noin 75 %. Sähkönjohtavuus on karkeasti arvioiden noin ms/m. Taulukon 8-6 mukaisen keskimääräisen suolakuormituksen aiheuttama suolapitoisuuden lisäys on Muonionjoen keskivirtaamatilanteessa arviolta alle 1 mg/l, keskialivirtaamatilanteessa noin 5 mg/l ja poikkeuksellisessa alivirtaamatilanteessa (NQ 11 m3/s) noin 13 mg/l. Keskialivirtaamatilanteessa suolapitoisuus voisi nousta arviolta tasolle 20 mg/l olettaen, että luonnontilainen suolapitoisuus on em. taulukossa esitettyjen muuttujien osalta noin mg/l (sulfaattipitoisuus 2,8 mg/l). Keskivirtaamatilanteessa suolapitoisuuden muutokset jäävät hyvin vähäiseksi. Toteutettavasta purkujärjestelystä riippuen välittömällä purkualueella ennen vesien sekoittumista pitoisuuslisäykset voivat olla hieman em. suurempia. Huomattava on, että alimmat virtaamat vesistössä esiintyvät yleensä talvella, jolloin kaivoksen kuormitus on selvästi pienempi kuin kesällä.

73 Taulukko 8-6 Suolaisuutta aiheuttavien ionien vesivarastoaltaassa eri toimintavuosina 0 19 sekä keskimääräinen kuormitus vuosina Parametri Cl F SO4 Ca Fe K Mg Mn Na Si yhteensä SO4-osuus Pitoisuus Yksikkö mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l % Keskim ,2 0, , ,1 0, Med 13,6 0, , ,3 0, Max 15,8 0, , ,0 0, pitoisuuksia Rautuvaaran keskimäärin sekä Keskim ,1 0, , ,5 0, Kuormitus Yksikkö Keskim t/a 100 t/a 6,7 t/a 3312 t/a 448 t/a 2,1 t/a 196 t/a 95 t/a 3,2 t/a 228 t/a 189 t/a Esimerkiksi Kevitsan kaivokselta Kitiseen vuosina pumpatuissa purkuvesissä (sähkönjohtavuus ms/m, sulfaattipitoisuus mg/l ja natriumpitoisuus mg/l) sulfaatin pitoisuus on samaa suuruusluokkaa ja natriumin suurempi kuin Hannukaisen päästövesien arvioitu taso. Lisäksi Kevitsasta tulee vesistöön jonkin verran kloridi- ja maa-alkalimetallien kuormitusta (Ca, Mg) kuten myös Hannukaisen kaivokselta. Kitisessä pitoisuusvaikutuksia ei ole ollut suurien virtaamien vaikutuksesta juurikaan havaittavissa muulloin kuin kesäaikana säännöstelyn takia esiintyvissä alivirtaamatilanteissa. 8.2 Hakijan vastine jätettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin Ympäristövaikutusten hallinta toiminnan aikana ja sen päättymisen jälkeen Kolarin kunta ja Rovaniemen ympäristölautakunta muistuttavat lausunnoissaan, että hankkeen ympäristövaikutusten tulee pysyä kohtuullisina ja ympäristön, ihmisten ja elinkeinojen kannalta kestävän tasoisina, jotta hankkeen myönteiset vaikutukset voivat toteutua. Ympäristövaikutusten ja erityisesti vesienhallinnan tulee olla hankkeen toteuttajan hallinnassa koko kaivoksen toiminta-ajan sekä vielä kaivostoiminnan päättymisen jälkeenkin. Hakijan vastine: Hanke on suunniteltu niin, että hankkeen ympäristövaikutukset jäisivät mahdollisimman pieniksi, ja vaikutukset ympäristöön on pyritty huomioimaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Koska kyseessä on uusi kaivos, paras käyttökelpoinen tekniikka otetaan käyttöön kaivoksen rakentamisen ja toiminnan aloittamisen yhteydessä. Suunnitelluilla vesienhallintarakenteilla vedet pystytään hallitsemaan alueella altaiden oikealla säännöstelyllä ja pumppauksilla läpi koko kaivoksen elinkaaren myös poikkeustilanteissa.

74 74 Vedenkäsittelyn tehokkuuden arviointi otetaan osaksi kaivoksen jatkuvaa toiminnan arviointiprosessia. (täydennys , kohta 27). Kaivoksen tarkkailun ja seurannan on arvioitu kestävän 25 vuotta sulkemisvaiheen päätyttyä, mutta tarvittaessa tarkkailua jatketaan pidempään viranomaisten hyväksymällä tavalla Vaikutusarvioiden lähdeaineisto ja arvioiden laatu GTK katsoo lausunnossaan, että arviot ja mallinnukset jätevesien laadusta perustuvat liian pieneen aineistoon. GTK:n mukaan kuormituksen kokonaisvaikutusta (ml. suolapitoisuuden kasvu) vastaanottaviin vesistöihin ei ole myöskään arvioitu vaan arviot perustuvat yksittäisten aineiden vasteisiin. Hakijan vastine: Päivitetty arvio kuormituksen vaikutuksesta Muonionjoessa on esitetty kohdassa Kaivoksen jätevesien laimentuminen Luonnonvarakeskus huomauttaa lausunnossaan, että hakijan on syytä arvioida jätevesien laimentumista alivirtaamatilanteissa, ei kuukausittaisten keskivirtaamien pohjalta. Hakijan vastine: Kuormituksen vesistövaikutuksia Muonionjoessa on tarkasteltu hydrologisilta olosuhteiltaan keskimääräisenä vuotena Muonionjoen yli- ja alivirtaamatilanteissa (lupahakemus, taulukko 5-23). Sulfaattipitoisuuden nousu on arvioitu myös alivirtaamatilanteessa (lupahakemus, kuva 5-17). Lisäksi kaikkien tarkastelussa olevien aineiden pitoisuusnousuja on arvioitu alivirtaamatilanteessa (täydennys , kohta 51, taulukko 51-1). Tämän selvityksen kohdassa 7.1. on esitetty osin päivitetty vaikutustarkastelu Muonionjoessa Muonionjokeen kohdistuva ravinnekuormitus Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvara-vastuualueen lausunnossa ja Muonion paliskunta, Destination Lapland Oy, Jounin Kauppa Oy, Ylläksen Ystävät ry, Äkäslompolon kyläyhdistys, Ylläksen Matkailuyhdistys ry, Lapland Hotels Oy, Ylläksen Matkailu Oy:n muistutuksen liiteraportissa on todettu, että typpipitoisuuden osalta hakemuksessa on ristiriitaisuuksia. Typen pitoisuusnousun on arvioitu olevan purkuputken suualueella suurimpana kuormitusvuonna 328 µg/l, mutta lupahakemuksen täydennyksessä nousun on arvioitu olevan vain 47 µg/l ja Muonionjoen vesistövaikutusarvion päivityksessä µg/l. Hakijan vastine: Lupahakemuksen taulukossa 5-27 (sivu 152) on esitetty arvio typpipitoisuuden noususta kuukausitasolla toimintavuosien arvioituun kuormitukseen perustuen. Kyseinen taulukko päivitettynä on tämän vastineen taulukossa8-1. Typen osalta muutoksia ei ole juurikaan tapahtunut lupahakemuksessa esitettyyn tasoon nähden. Typpipitoisuus kasvaa kuukausitasolla arviolta keskimäärin µg/l ja vuositasolla noin 47 µg/l. Suurinta kasvu on maaliskuussa ja pienintä kesäkuussa. Muonionjoen luonnontasona on käytetty 217 µg/l, jolloin Muonionjoen typpipitoisuus nousee toimintavuosina keskimäärin tasolle 264 µg/l ja kesäaikana tasolle 270 µg/l (luku 8.1). Välittömällä purkualueella, ennen purkuvesien sekoittumista koko joen vesimassaan, typen määrä voi nousta tätä tasoa suuremmaksi.

75 75 Myös lyhytaikaisessa, erittäin harvoin toistuvassa alivirtaamatilanteessa (pienin havaittu virtaama 11 m3/s vuosina ) pitoisuusnousut voivat olla hetkellisesti suurempia (hakemuksen täydennys , taulukko 51-1). Alivirtaama on laskettu alimmasta mitatusta virtaamasta mittaushistorian aikana joen yläjuoksun mittausasemalta (7,75 m3/s). Vertailun vuoksi ympäristöhallinnon vesistömallin laskennallinen Muonionjoen keskialivirtaama (MNQ) purkuputken läheisyydessä vuosilta on 38,5 m3/s. Alivirtaamat esiintyvät yleensä talvella, jolloin kuormitus kaivokselta on keskimääräistä pienempi (taulukko 8-3). Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvara-vastuualue katsoo, että hakemuksessa esitetty typpipäästö (50 mg/l) Muonionjokeen on korkea. Järviin ja muihin ns. seisoviin vesiin tarkoitettu minimiravinnetarkastelu ei ole jokivesiin suoraan sovellettavissa. Toisen pääravinteen suuri pitoisuus muuttaa myös leväyhteisöjen rakennetta. GTK ja muistutuksen antajat Yksityishenkilö(t) af, Yksityishenkilö(t) ae, sekä Muonion paliskunta, Destination Lapland Oy, Jounin Kauppa Oy, Ylläksen Ystävät ry, Äkäslompolon kyläyhdistys, Ylläksen Matkailuyhdistys ry, Lapland Hotels Oy, Ylläksen Matkailu Oy:n muistutuksen liiteraportissa toteavat, että typen määrää ja vaikutuksia alapuolisessa vesistössä olisi suositeltavaa arvioida esitettyjä arvioita tarkempaan aineistoon pohjautuen tai julkaistuihin tutkimuksiin perustuen. Suositeltavaa olisi myös suunnitella mahdollisia keinoja korkeiden typpipitoisuuksien hallitsemiseksi, mikäli tarkemmat arviot niin osoittavat. Lisäksi tulisi arvioida Hannukaisen kaivoksen sekä Kaunisvaaran kaivoksen kuormituksen aiheuttamia yhteisvaikutuksia Muonionjoessa. Hakijan vastine: Arvio typpikuormituksesta perustuu tämänhetkiseen arvioon eri vesijakeiden typpipitoisuudesta. Typpipäästöä on perusteltu hakemuksen täydennyksissä kohta 41 ( ) ja kohta 13 ( ). Rautuvaaran selkeytysaltaassa typpipitoisuus vaihtelee eri toimintavuosina välillä mg/l. Arvio sivukivialueilta huuhtoutuvan typen määrästä perustuu ANFO-räjähdysaineen käyttöön niukkaliukoisemman Kemiitin sijasta, mistä johtuen vesistöön johdettavan veden luparajaksi haettu typpipitoisuus 50 mg/l on todellista pitoisuutta suurempi. Alla on tehty havainnollistava vertailu (Taulukko 8-8) ANFOn ja kemiitin typpikuormituksien välillä, jossa ANFO-tiedot ovat Hannukaisen vesienhallintaraportissa (Liite 8) esitetty typpikuormitus, ja Kemiitti-tiedot ovat Kemiitin teoreettinen typpikuormitus Hannukaisessa (perustuen Kevitsan toteutuneeseen typpipäästöön). Koska kemiitille ei ole olemassa valmista laskentakaavaa kuten ANFO:lle, on Kemiittilaskelma toteutettu kahdella eri yksinkertaistetulla laskentatavalla, ja molemmat ovat vertailtu vesienhallintasuunnitelmassa esitettyyn typpikuormitukseen. Laskelmissa käytetyt Kemiitin laskentaperusteet ovat esitetty alla (Taulukko 8-7) On huomioitava, että laskentatavat poikkeavat toisistaan siltä osin, että Vesienhallintaraportissa on käsitelty eri vesijakeiden määräsuhteiden vaihtelua suhteellisen tarkasti, kun taas Kemiittilaskelmassa typpimäärä perustuu pääsääntöisesti vuoden aikana käytettäviin räjähdysaineisiin eikä vesijakeiden määräsuhdevaihtelua ole huomioitu. Lisäksi on huomioitava, että typen poistumisessa sivukivialueilta on viivettä joten Kemiittilaskelmassa erityisesti loppupäässä liukeneminen viiveellä aiheuttanee typpikuormituksen jakautumista pidemmälle aikavälille, näin ollen

76 76 alkuvaiheen luvut voivat olla jossain määrin yliarvioita ja loppuvuosien luvut aliarvioita. Taulukko 8-7. Kemiitin laskentaperusteet vertailussa Laskentatapa 1, Kevitsan toteutuman 2016 mukainen Laskentaperusteet Hannukaisen maksimaalinen vuoden aikana louhittava kivitonnimäärä suhteutettuna Kevitsan toteutuneeseen kivitonnimäärään 2016* Kevitsassa käytettävä räjähdysainemäärä kivitonnia kohden (362 g)* Kevitsan toteutunut typpikuorma vuodelta 2016* suhteutettuna edellisiin Muista lähteistä kuin räjähdysaineista on veteen karkeasti arvioitu tulevan 1 mg/l typpeä (* Ympäristölupapäätös PSAVI 27/2017/1) Laskentatapa 2, Teoreeettinen laskenta Siilinjärvellä 2006 käytetty räjähdysainemäärä/kivitonni (440 g) Hannukaisen maksimaalinen louhittava kivitonnimäärä yksittäisen vuoden aikana Siilinjärvellä kaivosveteen vuonan 2006 kulkeutunut osuus räjähdysaineen typestä (3,4 %)** Äärimmäisoletus, että kaikki räjähtämätön typpi poistuisi kaivosvesien mukana samana vuonna Kemiitti 510 typpipitoisuus Muista lähteistä kuin räjähdysaineista on veteen karkeasti arvioitu tulevan 1 mg/l typpeä (** Mattila K Zaitsev G & Langwaldt J (2007) Biological removal of nutrients from minewaters. Biologinen ravinteiden poisto kaivosvedestä. Final report. Finnish Forest Research Institute. Vuosien ,6 mg/l keskiarvopäästö 15,2 mg/l Keskeinen epävarmuus Tässä on käytetty Siilinjärven kaivosta koskevaa mittaustulosta veteen kulkeutuvasta typpiosuudesta, mutta eri kaivoksia ei voi suoraan verrata toisiinsa. Tässä oletetaan, että typpi poistuisi kaivosvesien mukana viiveettä. Tässä on käytetty vertailuaineistona Kevitsan kaivoksen toteumaa yhdeltä vuodelta, mutta eri kaivoksia ei voi suoraan verrata. Olosuhteet (esimerkiksi nitrifikaatio-denitrifikaatio) läjitysalueilla voivat erota toisistaan. Myös tarkka räjäytysainevalinta ja määrä voivat poiketa toisistaan.

77 Taulukko 8-8. Typpikuormitusvertailu. Oikealla ANFOn mukaiset kuormitusluvut, ja vasemmalla kahdella eri laskentatavalla laskettu typpikuormitus Hannukaiselle, kun räjähteenä käytetään Kemiittiä. Laskentatapa 1 (suhteutettu Kevitsan 2016 toteumaan) Vuosi Y3 Y4 Y5 Y6 Y7 Y8 Y9 Y10 Y11 Y12 Y13 Y14 Y15 Y16 Y17 Y18 Y19 Laskentatapa 2 (teoreettinen) Kemiitin mukaiset typpimäärät poistovedessä N mg/l N kg/a N mg/l N kg/a 6,4 5,8 4,9 4,3 4,1 4,3 4,3 3,7 3,5 3,5 3,2 3,1 2,8 2,5 2,5 1,7 1, Vesienhallintaraportin mukaiset määrät ANFOn mukaiset N mg/l N kg/a Muonionjoen minimiravinnetta on tarkasteltu hakemuksen täydennyksessä kohdassa 41 Pietiläisen ja Räiken (1999) selvityksen pohjalta, jota on käytetty yleisesti sisävesien minimiravinnetarkastelussa. Pietiläinen ja Räike selvittivät ympäristöhallinnon vedenlaaturekisteristä valtakunnallisessa seurannassa olleiden järvien (174 havaintopaikkaa) ja jokien (32 paikkaa) fosfori- ja typpipitoisuuksien tunnuslukuja sekä vesistöjen potentiaaliset minimiravinteet. Tutkimusjakso kattoi vuodet Tutkimus kuvasi järvien ja jokien päällysveden (0 2 m) tilannetta kasvukauden (kesä-elokuu) aikana. Jokivesien minimiravinteen määräytyminen on kuitenkin nykyisen tiedon valossa monimutkaisempi prosessi kuin Pietiläisen ja Räiken (1999) selvityksen perusteella voisi päätellä. Seuraavassa esitetään yhteenveto virtavesien ravinnetaloudesta, minimiravinteen määrittelystä ja ravinnepitoisuuksien vaikutuksesta perustuotantoon nykyiseen tutkimustietoon (Bothwell 1989, Dodds ym. 1996, Francouer 2001, Dodds ym. 2002, Ensing & Doyle 2006, Stevenson ym. 2006, Bowman ym. 2007, King ym. 2014, Dodds & Smith 2016) perustuen. Ravinteiden kulkeutuminen ja minimiravinteen määräytyminen tunnetaan virtavesissä selvästi huonommin kuin järvissä. Bennett ym. (2017) valmistelevat meta-analyysiä olemassa olevasta tutkimustiedosta, mutta ennen tämän katsauksen julkaisua tutkimustietoon perustuvaa, laaja-alaista ja kattavaa näkemystä jokivesien ravinnekierron ja perustuotannon toiminnasta ei tiettävästi ole julkaistu.

78 Nykyisin vallitsevan käsityksen mukaan virtavesissä ravinteet esiintyvät joko liukoisena epäorgaanisessa muodossa, partikkeleihin sitoutuneena tai biomassaan sitoutuneena. Ylävirrasta alavirtaan edettäessä yksittäinen atomi esiintyy toistuvasti eri olomuodoissa eli samat ravinteet tulevat eliöstön käyttöön ja vapautuvat takaisin vesifaasiin useita kertoja (ns. nutrient spiraling). Ravinteiden liikkeisiin vaikuttavat vesistön biokemialliset ja morfologiset tekijät, mutta ei ole tiedossa, miten prosessi yksityiskohtaisesti toimii erikokoisissa ja erityyppisissä vesistöissä. Tutkimustulosten perusteella sekä fosfori että typpi voivat rajoittaa virtavesien perustuotantoa, mutta ravinnepitoisuuksien ja perustuotannon määrän välinen korrelaatio on heikompi kuin järvissä. Etenkin epäorgaanisten ravinteiden pitoisuuksien ja klorofylli-a-pitoisuuksien välinen korrelaatio on verrattain heikko, ja useimmissa tutkimuksissa kokonaisravinteiden määrä ennusti perustuotannon määrän epäorgaanisia ravinteita paremmin. Kingin ym. (2014) yli 200 yhdysvaltalaisen joen aineistossa kokonaisravinteiden määrä selitti kuitenkin alle 40 prosenttia perifytonlevien klorofyllipitoisuuksien vaihtelusta. Klorofyllimäärän ja ravinnepitoisuuksien välisessä korrelaatiossa esiintyy lisäksi vaihtelua sen mukaan, koostuuko perustuotanto pääasiallisesti perifytonlevistä, planktonlevistä vai makrofyyteistä. On esitetty myös näkemyksiä, joiden mukaan perifytonlevien määrän ja ravinnemäärien välinen yhteys ei ole suoraviivainen. Tällöin karussa joessa pieni ravinnelisäys voi saada aikaan merkittävää perustuotannon kasvua, mutta keskiravinteisessa tai rehevässä joessa samansuuruinen ravinnelisäys ei enää kasvata perustuotannon määrää yhtä paljon. Virtavesissä perustuotannon määrään vaikuttavat ravinnepitoisuuksien lisäksi merkittävästi myös muut tekijät kuten lämpötila, virtausolosuhteet ja niissä tapahtuvat muutokset, valaistus, pohjan laatu ja levä- ja pohjaeläinyhteisöjen koostumus. Virtausolosuhteet voivat rajoittaa perifytonlevien määrää voimakkaasti, ja myös perifytonlevien ja niitä laiduntavien pohjaeläinten suhteessa tapahtuvilla muutoksilla on havaittu olevan suuria vaikutuksia perustuotannon määrään. Virtavesien perustuotannon määrän ennustamiseen kehittyvät mallit ovat todennäköisesti paikkakohtaisia ja järvivesissä käytettävän NP-suhteen kaltaista yksinkertaista ennustetta ei ole pystytty määrittämään. Etenkin karuissa virtavesissä perustuotannon määrän muutosten ennustaminen on todettu vaikeaksi. Francouerin (2001) koostaman ravinnelisäyskokeisiin perustuvan meta-analyysin johtopäätösten mukaan yksi ravinne harvoin rajoittaa monilajisen perifytonleväyhteisön kasvua, sillä eri levälajien ravinnepitoisuusvaatimukset poikkeavat toisistaan. Muonionjoessa tuotantoa rajoittavat nykyisellään todennäköisesti typpi ja fosfori yhdessä. Kaivoksen typpikuormituksen seurauksena fosforin merkitys tuotantoa rajoittavan tekijänä lisääntyy (täydennys kohta 41). Vaikka jokivesien minimiravinteen määräytyminen on teoreettisella tasolla vaikeaselkoinen kysymys, empiirisen tiedon perusteella arvioituna Muonionjoen rehevyys voi hieman lisääntyä kesällä lähinnä purkualueen läheisyydessä. Yksipuolisen typpikuormituksen ei arvioida aiheuttavan, merkittävää rehevyyden kasvua, vaikka typpipäästö on valtaosin räjähdysainejäämistä vesistöön päätyvää nitraattityppeä. Esimerkiksi Tornion edustan merialueelle on kohdistunut vuosikymmenten ajan yksipuolisesti epäorgaanista typpikuormitusta Outokummun Tornion tehtailta, eikä tämä kuormitus ole näkynyt vesistön rehevöitymisenä (Kuva 8-1). Tornion edustalle 78

79 79 päätyvä typpikuormitus (Outokumpu + Haaparannan kaupunki) oli vuonna 2016 noin 250 t/a. Maalis-huhtikuu Kok.P µg/l Elokuu Kok.P µg/l lievästi rehevä rehevä 7 Typpikuormitus t/a Avovesikauden keskiarvo Klorofylli-a µg/l Elokuu Kok.N µg/l 2000 Maalis-huhtikuu Kok.N µg/l Perämeri karu TOE14 Kuva 8-1 Päällysveden keskimääräiset kokonaisravinnepitoisuudet Tornion edustan näytepisteillä vuosina sekä Tornion tehtaiden typpikuormituksen kehitys vuosina (Pöyry Finland Oy 2017). Muonionjoki on pintavesityypiltään suuri kangasmaiden joki. Tälle pintavesityypille kokonaistypen erinomaisen ja hyvän laatuluokan välinen raja on 335 µg/l (vuosikeskiarvo). Kaivoksen toimintavuosina joen kokonaistyppipitoisuuden arvioidaan olevan vesien sekoituttua koko vesimassaan keskimäärin 264 µg/l, jolloin joen tila olisi edelleen erinomainen. Muonionjoen perustuotanto pohjautuu todennäköisesti pääosin benttiseen levästöön, mutta myös kasviplankton ja vesikasvit toiminevat joessa perustuottajina. Hannukaisen

80 80 kaivoksen aiheuttama typpikuormitus saattaa muuttaa jollakin tavalla kaivosvesien purkualueen benttisen levästön rakennetta etenkin silloin, kun kuormitusvaikutukset ovat suurimmillaan (kesäajan alivirtaama). Vaikutukset rajoittuvat todennäköisesti kuitenkin melko pienelle alueelle purkualueen välittömään läheisyyteen. On myös mahdollista, että vaikutuksia havaitaan ainoastaan alivirtaamakausien aikana. Perustuotannossa ei todennäköisesti havaita merkittävää kasvua typpikuormituksen lisääntyessä, mutta mahdollisuutta ei voida kokonaan poissulkea. Leväyhteisön rakenteeseen vaikuttavat merkittävällä tavalla myös muut tekijät (esim. lämpötila, valaistus, virtausolosuhteet) kuin pelkkä ravinnepitoisuus. Yhteisvaikutuksia Kaunisvaaran kanssa on tarkasteltu hakemuksen kohdassa 5.3.4, pitoisuuslisäykset taulukossa 5-32 MNQ tilanteessa kuukausitasolla. Metsähallitus katsoo, että ennen ympäristöluvan myöntämistä tulisi tietää, kuinka paljon vuotuisesta Muonionjokeen laskettavasta typestä päätyy Perämereen, missä muodossa ja onko tällä määrällä epäsuotuisa vaikutus merenhoitosuunnitelmaan ja Perämeren typen vähentämistavoitteeseen. Tarkastelussa on huomioitava myös muiden vesistön varrella sijaitsevien kaivosten vaikutus Perämeren ravinnetilanteeseen. Hakijan on selvitettävä myös kaivoksen jätevesissä olevien muiden haitallisten aineiden vaikutus Perämeren ympäristölle. Metsähallituksen mukaan voi olla tarpeellista miettiä kuormituksen vaikutuksia Perämeren Natura-alueisiin sen jälkeen, kun on ensin selvitetty Muonionjoen kautta Perämereen kulkeutuvien haitta-aineiden määrä. Metsähallitus huomauttaa lisäksi, että Hannukainen Mining Oy:n hanke voisi hyötyä REHEV4-toimenpiteen pilottikokeilujen mahdollisista ratkaisuehdotuksista suunnitellessaan vesistöhaittojen minimoimista. Hakijan vastine: Vesistötarkkailutietojen ja virtaamien perusteella laskettuna Tornionjoen typpivirtaama on ollut 2010-luvulla noin 4760 t/v (13045 kg/d). Tornion edustalle päätyvä typpikuormitus (Outokumpu+ Haaparannan kaupunki) oli vuonna 2016 noin 250 t/v. Vesienhoitosuunnitelmassa esitetty WSFS-Vemalavesistömallijärjestelmän avulla laskettu Tornionjokeen kohdistuva typpikuormitus oli vuosina keskimäärin t/v ja Tornion edustan merialueelle kohdistuva typpikuormitus keskimäärin t/v (Kuva 8-2). Hannukaisen kaivoksen typpikuormitus on toimintavuonna arviolta keskimäärin 267 t/a. Mikäli kaivoksen typpikuormitus johdettaisiin suoraan Tornionjoen suulle, nousisi typpipitoisuus suoraan laimentumissuhteen perusteella laskettuna keskivirtaamatilanteessa noin 20 µg/l ja heinä- ja elokuun virtaamatilanteessa alle 20 µg/l. Todellisuudessa typpeä sitoutuu perustuotantoon, poistuu ilmakehään ja laimentuu matkalla Tornionjokisuulle, joten kaivoksen typpikuormituksella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta jokisuun tai merialueen typpipitoisuuksiin, olemassa olevan tiedon valossa. Haitallisten aineiden pitoisuuksien arvioidaan jäävän alle ympäristönlaatunormien myös purkualueella (kohta 7.1), joten vaikutukset alempana Muonionjoessa, Tornionjoessa ja Perämerellä eivät ole merkittäviä. Hannukainen Mining Oy on valmis ottamaan huomioon REHEV4-toimenpiteen pilottikokeilujen mahdollisia ratkaisuehdotuksia suunnitellessaan vesistöhaittojen minimoimista, mikäli ehdotukset ovat teknis-taloudellisesti mahdollisia ja kustannushyöty-suhteeltaan ympäristönäkökohdat huomioon ottaen sovellettavissa suunniteltuun kaivostoimintaan.

81 81 Tornionjokeen tuleva typpikuormitus (t/a) Haja-asutus 26,1 Turvetuotanto 6,6 Muut 2,1 Yhdyskunnat 52,9 Kalankasvatus 1,2 Metsätalous 81 Teollisuus 0 Maatalous 102,3 Laskeuma 194,7 Luonnonhuuhtouma 2242 Tornion rannikolle tuleva typpikuormitus (t/a) Luonnonhuuhtouma 2,3 Tornionjoki 2708,7 Rannikko 246,1 Teollisuus 239,8 Maatalous 2,6 Hajaasutus 0,8 Laskeuma 0,2 Metsätalous 0,3 Kuva 8-2 Suomen puolelta Tornionjokeen (sis. Könkämäeno, Muonionjoki ja Tornionjoki) ja Tornion rannikkoalueelle (jokiperäinen + merialueelle kohdistuva) tuleva vuosittainen typpikuormitus vuosina (Räinä ym. 2015a). Vuosina tuotantoa Tornion edustalla rajoitti pääasiassa joko fosfori tai molemmat ravinteet. Typpikuormituksesta huolimatta Tornion edustalla ei ole ollut havaittavissa merkittävää rehevyyden kasvua. Kasviplanktonin määrää kuvaavan aklorofyllipitoisuuden perusteella Tornion edusta on lievästi rehevä ja lähempänä karua kuin rehevää. Rannikkoalueella Röyttän alueen ekologinen tila on tyydyttävä ja ulompien rannikkovesien tila on hyvä. Kemiallinen tila on kaikilla alueilla hyvä. Tornionjoen ekologinen ja kemiallinen tila on hyvä. Tornionjoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa ja toimenpideohjelmassa (Räinä ym a-b) typpikuormituksen vähentämistarvetta ei arvioitu olevan missään vesimuodostumassa. Hannukaisen kaivoksen typpikuormitus laimenee nopeasti purkupaikan alapuolella suureen vesimassaan ja tulee osaltaan joen perustuotannon käyttöön. Kuormituksella ei arvioida olevan vaikutusta Perämeren veden laatuun eikä ekologiseen tilaan. Merenhoidon tavoitteena on saavuttaa tai ylläpitää meriympäristön hyvä tila viimeistään vuonna Merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelman (Laamanen 2016) mukaan Perämerellä kohdistuva ihmistoiminnasta peräisin oleva typpikuormitus on t/v. Kuormituksen vähentämistarve on typen osalta 900 t/v eli vähintään 6 %

82 82 vuosittaisesta ihmisperäisestä kuormituksesta. Perämereen kohdistuva typpikuormitus on viime vuosina kasvanut, ja nykytietämyksen mukaan kasvu johtuu etenkin virtaamien kasvusta ja mahdollisesti muista ilmastonmuutoksen vaikutuksista, jotka ovat lisänneet typen hajakuormitusta ja luonnonhuuhtoumaa. Perämeren sisempien tai ulompien rannikkovesien alueella Tornion lähialueella ei ole arvion mukaan typpipitoisuuksien vähentämistarvetta (Räike ym. 2015). Klorofyllin vähentämistarve on %. Teollisuudesta peräisin olevaa ravinnekuormitusta rajoitetaan nykyisin ympäristölainsäädännön mukaisilla ympäristöluvilla soveltaen parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT). Teollisuuspäästödirektiivi, joka on pantu täytäntöön ympäristönsuojelulailla, vähentää tulevien vuosien kuormitusta sekä ilmaan että vesiin. Eri sektoreille (ml. teollisuus) kohdistettujen vesienhoidon nykyisten toimenpiteiden toteuttamisella saadaan arvion mukaan vähennettyä Perämereen kohdistuvaa typpikuormitusta 690 t/v vuoden 2020 loppuun mennessä. Merenhoitosuunnitelmassa asetettiin lisäksi kahdeksan uutta toimenpidettä ravinnekuormituksen vähentämiseksi: Ravinnepitoisuuksien vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet kohdistuvat pääasiassa muuhun kuin pistekuormitukseen. Merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelman mukaan vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 26 e mahdollistaa merenhoitosuunnitelmassa asetetuista ympäristötavoitteista tai meriympäristön hyvän tilan kaikilta osin saavuttamisesta poikkeamisen yksilöidyssä tapauksessa, jos syynä on: 1) toimi tai toimien puute, joka ei johdu kansallisista toimenpiteistä; 2) luonnon aiheuttama olosuhde; 3) ylivoimaisen esteen aiheuttama olosuhde; 4) merivesien fyysisten ominaisuuksien muutokset, jotka johtuvat toimista, joiden perustana on ympäristöön kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia, mukaan lukien rajat, ylittävät vaikutukset, merkittävämpi yleinen etu; tällöin on kuitenkin varmistettava, että muutokset merivesien fyysisissä ominaisuuksissa eivät pysyvästi estä tai vaaranna meriympäristön hyvän tilan saavuttamista Suomen tai muiden Itämeren rantavaltioiden merivesillä. 5) ympäristötavoitteiden tai meriympäristön hyvän tilan saavuttamisesta annetussa aikataulussa voidaan tapauskohtaisesti poiketa, jos luonnonolot eivät mahdollista merivesien tilan paranemista tässä aikataulussa.

83 83 Toimenpideohjelmassa esitetyn arvion mukaan ravinnekuormitusta ja rehevöitymisen vähentämistä koskevat tavoitteet eivät toteudu vuoteen 2020 mennessä, sillä luonnonolot eivät mahdollista merivesien tilan paranemista asetetussa aikataulussa Suomen rannikkovesissä Merenkurkkua lukuun ottamatta. Rannikkovesiin kohdistuvan ravinnekuormituksen vähentämistä koskeva tavoite arvioidaan saavutettavan vuoteen 2027 mennessä Haitallisten ja vaarallisten aineiden kuormitus Muonionjokeen Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvara-vastuualue huomauttaa, että hakemuksessa ilmaistaan epäselvästi, ylittyvätkö joidenkin vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden, kuten nikkelin, lyijyn ja kadmiumin pitoisuudet Muonionjoessa vai eivät. Kolarin kunnan ympäristön ja terveyden suojeluviranomainen kysyy, onko selvitetty riittävällä tasolla kaikkien toiminnasta vesiin johdettavien haitta-aineiden pitoisuustasot, joilla haitallisia vaikutuksia vesistössä ei enää aiheudu. Metsähallitus edellyttää, että kaivosyhtiön on pystyttävä arvioimaan poistoputkea myöten Muonionjokeen kulkeutuvien haitta-aineiden (ml. kemikaalit ja metallit) määrät ja haitallisuus vesieliöille ja kaloille myös mm. ksantaattien osalta (vesieliöstölle myrkyllinen). GTK huomauttaa, että hakemuksessa käsitellään pelkästään sulfaatin vaikutusta vastaanottavien vesistöjen tilaan. Arviossa olisi kuitenkin huomioitava muiden suolojen (Ca, Na, Cl, Br, K) tuoma lisä ja siten suolaisuuden kokonaisvaikutus vesistön tilaan. Myös laskennan perusteena olevat virtaamat perustuvat vähäisiin mittauksiin. Muonionjoki on todennäköisesti vähemmän herkkä virtaaman takia, mutta putken purkuveden suolaisuus voi haitata sekoittumista, erityisesti kuivempina aikoina. Vesiluonnon puolesta ry huomauttaa, että hankkeen vaikutusarviot ovat puutteellisia ja vaihtelevia. Muistuttaja kritisoi hakemuksessa annettuja aineiden pitoisuustietoja ja laatunormeja siitä, että ne on annettu väärässä yksikössä (milligrammaa litrassa mikrogrammoja litrassa sijaan), jolloin tulos on harhaanjohtava. Muistutuksen antaja kritisoi lisäksi purkuvesien ainepitoisuuksien vertaamista talousvesille laadittuihin laatunormeihin. Lisäksi Vesiluonnon puolesta ry kommentoi mielipiteessään, että pintamaan nostaminen pintaan ja altistaminen ilmalle ja vedelle vapauttaisi todennäköisesti haitta-aineita ja suolaioneja. Muistuttaja vaatii hakemusta kuulutettavaksi uudelleen korjausten jälkeen. Hakijan vastine: Hankkeen vaikutuksia Muonionjoessa on tarkasteltu kohdassa 7.1. ja ksantaatteja kohdassa Vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden (asetus 1308/2015) pitoisuuksien ei arvioida ylittyvän Muonionjoessa. Äkäsjokeen ei johdeta pintamaiden vesiä vaan ne johdetaan purkuputkessa Muonionjokeen. Vaikutuksia Niesajokeen on tarkasteltu kohdassa Muistutuksenantajien Muonion paliskunta, Destination Lapland Oy, Jounin Kauppa Oy, Ylläksen Ystävät ry, Äkäslompolon kyläyhdistys, Ylläksen Matkailuyhdistys ry, Lapland Hotels Oy, Ylläksen Matkailu Oy:n liitetiedostossa on huomautettu, että kaivoksen purkuveden mallinnuksen kationi-anionitase ei täsmää ja muun muassa raskasmetallikuormitus on kaksinkertainen arvioituun verrattuna. Muonionjokeen

84 84 kohdistuvat vaikutukset on arvioitu siten virheellisesti ja metallimäärät ovat todellisuudessa hakemuksessa arvioitua suurempia. Hakijan vastine: Päivitetyssä vesitasetarkastelussa on esitetty kuormitukset eri toimintavuosille ja yhteenvetoa tämän vastineen kappaleessa 8.1. Kappaleessa 8.1 on tarkasteltu myös kuormituksen vaikutuksia Muonionjoessa Kationi-anionitasetta on tarkasteltu hakemuksen täydennyksessä kohdassa 38 ja täydennyksessä kohdassa 10. Muonion paliskunta, Destination Lapland Oy, Jounin Kauppa Oy, Ylläksen Ystävät ry, Äkäslompolon kyläyhdistys, Ylläksen Matkailuyhdistys ry, Lapland Hotels Oy ja Ylläksen Matkailu Oy huomauttavat, että lupahakemuksessa on sivuutettu arktisten alueiden erityispiirteet kokonaan. Hakijan vastine: Hankealueella arktisten alueiden tärkeimpiä erityispiirteitä ovat vesiympäristössä kasvukauden lyhyys, jääpeitteisen ajan pituus sekä fysikaaliskemiallisten ja biologisten prosessien hidastuminen kylmänä vuodenaikana. Ksantaatteihin liittyviä kysymyksiä on käsitelty kappaleessa 4. Vuoden aikana havaitut erilaiset virtaamaolosuhteet on huomioitu kaikissa arvioissa lupahakemuksessa, sen täydennyksissä sekä päivitetyssä vesienhallintaraportissa. Arktisten alueiden erityispiirteet ovat olleet suunnittelussa mukana koko suunnittelun elinkaaren ajan Vesieliöstöön kohdistuvat vaikutukset Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvara-vastuualueen mukaan lupahakemuksessa on arvioitu hankkeen vaikutuksia biologisiin laatutekijöihin (pohjaeläimet ja päällyslevät) vaihtelevasti. Toimintavaiheen aikaisia vaikutuksia muiden jokien kuin Muonionjoen pohjaeläinyhteisöihin ei ole arvioitu. Toiminnanjälkeisen ajan osalta Niesajoen vedenlaadun haitallisten muutosten vaikutuksia pohjaeläimistöön ei ole arvioitu. Hakijan vastine: Lupahakemuksessa biologisiin laatutekijöihin kohdistuvia vaikutuksia on arvioitu saatavilla olevaan nykytilatietoon perustuen. Kaivoksen toiminnan aikana mitään vesiä ei johdeta Äkäsjokeen, Kuerjokeen tai Valkeajokeen, joten näihin jokiin ei kohdistu vesien johtamisesta aiheutuvia haitallisia vaikutuksia. Vesien purkujärjestelyjen vaikutus kyseisten jokien valuma-alueiden kokoon on niin pieni, että sillä ei ole merkittävää vaikutusta lupahakemuksessa esitettyihin jokien virtaamien vähenemiin. Niesajoella virtaama pienenee kaivostoimintojen vuoksi heti selkeytysaltaan alapuolella noin 38 % ja jokisuulla noin 8 % lupahakemuksessa esitetyn mukaisesti. Muonionjoen virtaamiin kaivostoiminnalla ei ole merkittävää vaikutusta. Toiminnan vaikutuksia vesieliöstöön on tarkasteltu lupahakemuksen kohdassa 6.2. Vaikutuksia Niesajokeen on tarkasteltu lisäksi täydennyksen ( ) kohdissa 18 ja 56. Mikäli rikastushiekka-alueen suotovedet suuntautuvat kaivoksen sulkemisen jälkeen Niesajokeen, näkyy se joessa metalli- ja fosforipitoisuuksien nousuna. Tällöin Niesajoen vedenlaatu voi pahimmassa skenaariossa heiketä siinä määrin, että pohjaeläinten elinolosuhteet heikkenevät merkittävästi. Mikäli suotovedet pumpataan sulkemisen jälkeenkin Muonionjokeen, kuormitusta Niesajokeen ei silloin synny, mutta joen virtaaman pieneneminen joen yläjuoksulla (kaivosalueen alapuolella) heikentää

85 85 todennäköisesti pohjaeläinten elinolosuhteita. Niesajoen virtaaman pieneneminen toiminnan aikanakin heikentää todennäköisesti pohjaeläinten elinolosuhteita heti selkeytysaltaan alapuolella. Alueen vesistöjen nykyinen pohjaeläintilanne on kuvattu ympäristölupahakemuksen liitteessä 12 ( Hannukaisen kaivoshankealueen pohjaeläimistöselvitys ja päivitys, ). Niesajoesta on otettu pohjaeläinnäytteitä kolmesta kohtaa (Kuva 8-3), ja joen tila on todettu luokittuvan EPT-heimomääriin perustuvien mittarien mukaan joko erinomaiseen tai hyvään ekologiseen tilaan. Pohjaeläinyhteisörakennetta kuvaavan PMA-mittarin perusteella Niesajoen N5 kohteen (Kuva 8-3) ekologinen tilaluokka on tyydyttävä. Kuva 8-3. Niesajoen pohjaeläintutkimuspisteet (Lapin Vesitutkimus, 2012) Muonion paliskunta, Destination Lapland Oy, Jounin Kauppa Oy, Ylläksen Ystävät ry, Äkäslompolon kyläyhdistys, Ylläksen Matkailuyhdistys ry, Lapland Hotels Oy ja Ylläksen Matkailu Oy huomauttavat, että hakemuksen mukainen kaivoksen vesien johtaminen Muonionjokeen on riskialtista erityisesti huhtikuussa. Silloin joen ph on alimmillaan, ja matalan ph-tason aiheuttama stressi yhdistettynä kemikaalikuormitukseen aiheuttaa vaikutuksia kaloihin. Hakijan vastine: Vuosina Muonionjoen veden ph-arvot olivat pienimmillään 6,4. Tällainen ph-taso ei ole kalaston kannalta vielä kriittinen, eikä se aiheuta erityistä stressiä lohikaloillekaan. Puhdistettujen jätevesien ph-taso on noin

86 86 6,3. Kaivosvedet laimenevat nopeasti Muonionjoessa hyvistä laimentumisolosuhteista johtuen, ja suurimmat vaikutukset rajoittuvat purkualueen läheisyyteen Sekoittumisvyöhyke Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvara-vastuualue huomauttaa, että lupahakemuksen mukaan päästöjen pitoisuudet vesistössä on arvioitu sekoittuneena koko vesistön virtaamaan sekoittumisvyöhykkeen ulkopuolella. Hakemuksesta ei kuitenkaan ilmene, että hakija olisi hakenut valtioneuvoston asetuksen vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista 1022/2006 6b :n mukaista poikkeamista ympäristölaatunormeista sekoittumisvyöhykkeellä. Hakijan vastine: Hakemuksessa sekoittumisvyöhykkeellä tarkoitetaan vyöhykettä, jossa päästövedet sekoittuvat sekä syvyys- että leveyssuunnassa Muonionjoen virtaamaan. Tarkoitus ei ole hakea asetuksen (1022/2006) 6b :n mukaista sekoittumisvyöhykettä. Vesiympäristölle haitallisten ja vaarallisten aineiden pitoisuuksien (Ni, Cd ja Pb) ei arvioida ylittävän Muonionjoessa niille annettuja ympäristölaatunormeja (ks. kohta 8.1) Vaikutustarkkailu Metsähallitus edellyttää lausunnossaan, että kaivostoimintaan liittyvien haitta-aineiden ja kiintoaineen vaikutusten selvittämiseksi kaivoksen alapuolisista vesistöistä otetaan ennen kaivostoiminnan aloittamista ja kaivostoiminnan aikana vesinäytteitä. Vesinäytteiden oton yhteydessä tulee myös mitata virtaama, jotta todelliset kuormitusmäärät saadaan selville. Hakijan vastine: Ennen kaivostoiminnan aloittamista on otettu vesinäytteitä ja mitattu virtaamia. Ympäristölupahakemuksessa kappaleessa on kuvattu pintavesien laatu ennen kaivostoiminnan aloittamista. Kaivostoiminnan alettua tarkkailua tehdään viranomaisten hyväksymän tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Päästövesien määrää mitataan jatkuvasti ja säännöllisesti. Virtaaman ja vedenlaadun automaattisia mittausasemia voidaan asentaa kriittisiin paikkoihin. Alapuolisten vesistöjen vedenlaatua ja kaivostoiminnan vaikutusta vedenlaatuun tutkitaan tarkkailusuunnitelmassa esitettyjen periaatteiden mukaan Niesajokeen kohdistuvat vaikutukset Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvara-vastuualue huomauttaa lausunnossaan, että Niesajoen kohdistuvien vaikutusten tarkastelu on puutteellista. Jokeen kohdistuvat hydrologiset muutokset ovat merkittäviä. ELY-keskuksen mukaan hakijan on myös arvioitava, aiheuttaako kaivoksen jätevesien ja puhdistettujen yhdyskuntajätevesien yhdistäminen samaan purkuputkeen haitallisia yhteisvaikutuksia. ELY-keskus kysyy lisäksi, voiko selkeytysaltaan alapuoliselta valuma-alueelta Niesajokeen tuleva huuhtouma heikentää joen vedenlaatua tilanteessa, jossa joen virtaama on kaivostoiminnan takia pienentynyt. Hakijan vastine: Toiminnanaikaisia vaikutuksia Niesajokeen on tarkasteltu lupahakemuksen kohdassa ja toiminnanjälkeisen ajan vaikutuksia kohdassa sekä vaikutuksia vesieliöstöön kohdassa 6.2. Lisäksi vaikutuksia Niesajokeen on tarkasteltu täydennyksen ( ) kohdissa 18 ja 56.

87 87 Nykyisin Niesajoen alkulähde on Niesan allas, eli Tunturi-Lapin Vesi Oy:n jätevedenpuhdistamon allas Rautuvaaran rikastushiekka-alueen koillispuolella, josta vesi virtaa Rautuvaaran rikastushiekka-altaan ohi Niesajokeen tulvakynnyksen kautta. Kaivoksen toiminnan aikainen valuma-alueen pienennys (-38 %) kohdistuu Niesan altaan alapuolella n. 900 m matkalle, jonka jälkeen Sivakkaoja laskee Niesajokeen. Niesajoen keskiosalla (n. 2,8 km päässä selkeytysaltaasta) muutos on enää -15 %, kun Tuoreenkurunoja laskee Niesajokeen. n. 6 km päässä Kiimaoja laskee Niesajokeen ja sen jälkeen vaikutus edelleen pienenee. (SRK Consulting (UK) Limited, 2013) Näin ollen joen hydrologinen muutos on merkittävä vain n. 1 km matkalla (n. 13,7 km pitkästä joesta) eikä vesimuodostuman tila kokonaisuutena arvioiden heikkene. Kaivoksen puhdistetut jätevedet ja puhdistetut yhdyskuntajätevedet johdetaan Muonionjokeen samassa kaivannossa, mutta eri putkessa. Vedet eivät sekoitu missään vaiheessa keskenään ennen laskua Muonionjokeen. Kaivoksen puhtaiden valumavesien aiheuttama kuormitus Niesajokeen on arvioitu vastaavan luonnontilaista kuormitusta (Päivitetty vesienhallintaraportti, luku 6.6). Selkeytysaltaan alapuoliselta valumaalueelta Niesajokeen tulevan huuhtouman ei arvioida muuttuvan nykyisestä, joten huuhtouman ei arvioida heikentävän joen vedenlaatua kaivostoiminnan aikana Hankkeen vaikutukset vesienhoidon tavoitteisiin Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvara-vastuualue lausunnon mukaan poikkeaminen hyvän tilan tavoitteesta ei ole mahdollista, jos vesimuodostuman hyvä tila voi vaarantua hankkeen takia muusta syystä kuin fyysisten muutosten seurauksena. Vesienhoitolain 23 :n 2 momentin piiriin kuuluvat hankkeet, joissa pintavesimuodostuman tila voi hankkeen seurauksena heiketä erinomaisesta hyvään tilaan. Jos hankkeen vaikutusten kohteena olevien vesimuodostumien tila ei ole erinomainen, vaan tätä heikompi, ei 2 momentin poikkeussäännöstä voida soveltaa. Pintavesimuodostuman tilan huononeminen on kyseessä, jos ainakin yhden vesipuitedirektiivin liitteessä V tarkoitetun laadullisen tekijän tila huononee yhdellä luokalla, vaikkei luokka kokonaisuudessaan alenisikaan. Vesimuodostuman kemiallinen tila on hyvää huonompi, jos yhdenkään aineen pitoisuus ylittää EU:n prioriteettiaineiden osalta ympäristölaatunormin. Hakijan vastine: Niesajoen ekologinen tila on hyvä ja se on vaarassa heikentyä virtaaman muutosten vuoksi ja joen fysikaalis-kemiallinen ja biologinen tila saattaa heikentyä kaivostoiminnan jälkeen. Jos heikentymistä ei voida estää ja katsotaan tarpeelliseksi tutkia mahdollisuutta poiketa asetetuista ympäristötavoitteista, niin arvio tulisi tehdä vesienhoitolain 23 :n 1 momentin perusteella. Eli 21 :ssä tarkoitetuista ympäristötavoitteista voidaan poiketa edellyttäen, että: 1) hanke on yleisen edun kannalta erittäin tärkeä ja se edistää merkittävästi kestävää kehitystä, ihmisten terveyttä tai ihmisten turvallisuutta; 2) haittojen ehkäisemiseksi on ryhdytty kaikkiin käytettävissä oleviin toimenpiteisiin; 3) tavoiteltaviin hyötyihin ei päästä muilla teknisesti ja taloudellisesti kohtuullisilla ja ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla kuin vesimuodostuman muuttamisella.

88 Toiminnalle ehdotetut luparajat Kolarin kunnan ympäristölautakunta katsoo lausunnossaan, että hakijan esittämä vedenlaatumuuttujien raja-arvovalikoima on hyvin suppea eikä riitä kuvaamaan purkuvesien laatua riittävällä tasolla myös poikkeukselliset tilanteet ja vesien todennäköisesti sisältämät kuormitteet huomioiden. Muistutuksen antajien Muonion paliskunta, Destination Lapland Oy, Jounin Kauppa Oy, Ylläksen Ystävät ry, Äkäslompolon kyläyhdistys, Ylläksen Matkailuyhdistys ry, Lapland Hotels Oy, Ylläksen Matkailu Oy liitetiedostossa huomautetaan, että hakija ehdottaa merkittäviä marginaaleja päästörajoille suhteessa arvioituun kuormitukseen. Ekotoksisille raskasmetalleille (esim. arseeni, sinkki, kadmium, koboltti, uraani) ei ole ehdotettu lainkaan päästörajoja. Hakijan vastine: Hakija on esittänyt raja-arvot seuraaville muuttujille: ph, nikkeli, kupari, sulfaatti, kokonaistyppi ja kiintoaine. Kadmiumin ja elohopean osalta purkuvesien päästörajat tulevat valtioneuvoston asetuksesta (Vna 1022/2006, 868/2010). Luparajoja haetaan virtaamapainotteisena kuukausikeskiarvona ph-arvoa lukuun ottamatta. Typpipäästöä on perusteltu hakemuksen täydennyksissä kohta 41 ( ) ja kohta 13 ( ). Hakija katsoo, että kyseiset raja-arvot ovat riittävät kuvaamaan hankkeen vesistövaikutuksia. Myös muiden aineiden pitoisuuksia tarkkaillaan viranomaisen hyväksymän ohjelman mukaisesti. Mahdollisissa poikkeustilanteissa tarkkailua voidaan lisätä valvovan viranomaisen kanssa sovittavalla tavalla Intressivertailu, toiminnan laillisuus ja toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta Suomen luonnonsuojeluliitto esittää muistutuksessaan, että ensisijaisesti hankkeelle ei tule myöntää haettua ympäristö- ja vesitalouslupaa, eikä myöskään vesiluontotyyppien poikkeuslupaa, koska lainsäädännössä toiminnalle asetetut lupaedellytykset eivät täyty. Toissijaisesti hankkeelle ei tule myöntää ympäristönsuojelulain mukaista lupaa toiminnan aloittamiseen, eikä vesilain mukaista valmistelupaa ennen kaikkien vaadittavien lupien lainvoimaisuutta. Lupapäätöksestä on käytävä ilmi, miten vesienhoitosuunnitelma on siinä otettu huomioon. Tämä tarkoittaa myös vesienhoitosuunnitelmassa esitettyä selvitystä poikkeamisesta, joten lupaprosessissa on syytä arvioida myös poikkeamisen tarvetta. Tätä asiaa koskevassa uudessa hyväksytyssä vesienhoitosuunnitelmassa (Tornionjoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosiksi ) ei ole kuitenkaan käsitelty mahdollista poikkeamista millään tavalla, joten tältäkin osin hanke on puutteellinen. Hakemuksen mukaan kaivoshanke saattaa vaarantaa vesienhoitosuunnitelman mukaisia tavoitteita Niesajoen osalta. Kuten edellä totesimme, jos hanke vaarantaa saavutettavissa olevan tavoitetilan tai sen saavuttamisen, lupaa ei yhdessä vesipuitedirektiivin ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella voida vesilain intressivertailun perusteella myöntää. Tämä johtuu siitä, että tällöin hankkeen haitallisia vaikutuksia vesiympäristölle tulee painottaa siten, etteivät hyödyt voi olla huomattavia haittoihin verrattuna. Hakijan vastine: Hakija katsoo, että asiassa voidaan menetellä lupahakemuksessa esitetyn mukaisesti.

89 89 Intressivertailu on esitetty lupahakemuksen kohdassa 20 ja sekä täydennyksissä (kohta 18) ja (kohta 8) MELU Suunnitelmissa tapahtuneet muutokset Hannukaisen louhosalueen yöaikaiset toiminnot mallinnettiin melun osalta uudelleen eri toiminnoilla. Mallinnusten mukaan myös yöaikainen toiminta louhosalueella on mahdollista tietyin rajoituksin ilman, että loma-asutuksen yöajan ohjearvo 40 db ylittyy. Uudet mallinnukset sallivat malminajon, maanpoiston ajon sekä porauksen. Yöaikaan poraus suoritetaan koteloidulla poravaunulla, jolloin äänitasot ovat alhaisempia. Raportti mallinnusten tuloksista on vastineen liitteenä E. Tämän vuoksi haemme alkuperäisestä ympäristö- ja vesilupahakemuksesta poiketen lupaa edellä mainittujen työvaiheiden suorittamiseen myös yöaikaan klo Hakijan vastine jätettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvara-vastuualueen lausunnossa todetaan, että koneiden ja laitteistojen valinnassa on keskeisesti huomioitava niiden melutasot ja valittava mahdollisimman vähän melua tuottavat vaihtoehdot energiatehokkaiden vaihtoehtojen joukosta. Hakijan vastine: Tuotannon aiheuttaman melun pitäminen mahdollisimman alhaisena on hakijalle keskeinen asia myös työntekijöiden terveyden näkökulmasta. Toiminnan harjoittaja tulee ottamaan laitteiden hankinnassa huomioon melutason, ja hyödyntämään saatavilla olevia melua vähentäviä ratkaisuja kuten kotelointeja ja vuorauksia. Vuoden 2016 meluselvityksessä melulähteiden tiedot on valittu melulähdetyypeille tehtyjen mittausten tai laitevalmistajilta saatujen tietojen perusteella. Lähtökohtaisesti selvityksissä käytetään laitevalmistajien tuotespesifikaatioiden tai vastaavissa kaivoshankkeissa mitattujen äänilähteiden todellisia tai hieman korotettuja äänipäästötasoja. Melumallinnus kuvaakin usein vaikutusten ylärajatilannetta, joka ei vastaa tyypillistä toiminnan reaalitilannetta, joka on toiminnan vaihteluiden sekä säätilan muutosten vuoksi mallinnettua tilannetta usein alhaisempi. Kaavoituksen yhteydessä on tehty tarkempi melumallinnus jossa on otettu huomioon louhoksen syvenemistä ja kuinka se vaikuttaa melun leviämiselle. Raportti julkaistaan Hannukaisen kaivosalueen osayleiskaava-selostuksen yhteydessä maaliskuun 15. päivä 2018, ja se löytyy julkistamisen jälkeen mm. Kolarin kotisivulta [ Yksityishenkilö(t) ak kyseenalaistaa melumallinnuksen lähtöarvoja muistutuksessaan, mm. toteamalla, että kuljetusten määrä on liian pieni, ja melun nykytilanne kuvattu epämääräisesti. Lisäksi muistuttaja toteaa, että melutaso nousee tästä syystä monissa kiinteistöissä yli valtioneuvoston asettaman raja-arvon loma-asutusalueella. Tehdyistä mallinnuksista ei kuitenkaan voi tätä tarkemmin todeta, koska niistä puuttuu tällaiset yksityiskohdat. Selvityksessä ei muistuttajan mielestä ole otettu asianmukaisesti huomioon kaivostoiminnassa syntyviä muita ääniä, ja sivukivikuljetukset on jätetty

90 90 kokonaan huomioimatta. Impulssikorjausta ei otettu huomioon (räjäytystoiminta, ajoneuvojen hälytysäänet, lohkareisen purun ääni). Hakijan vastine: Melulähteiden tiedot on valittu melulähdetyypeille tehtyjen mittausten tai laitevalmistajilta saatujen tietojen perusteella. Melumallinnuksessa on käytetty kiviautojen osalta 10 autoa jokaista mallinnettua ajoreittiä kohden. Todellisuudessa kaivoksen tuotannonaikana yhtä aikaa ajossa on 12-15, jotka ajavat useita eri reittejä. Räjäytysten aiheuttamaa melua ei mallinnuksissa huomioitu, koska räjäytyksiä suoritetaan suhteellisen harvoin (arvioitu kaksi räjäytyskertaa viikossa) ja melutapahtuman lyhytaikaisuuden vuoksi räjäytyksillä ei ole merkittävää vaikutusta koko päiväajan keskiäänitasoihin. Päivä- ja yöajan keskiäänitasojen LAeq lisäksi mallinnuksilla on tarkasteltu kaivosalueen melulähteiden aiheuttamia hetkellisiä enimmäisäänitasoja (LAmax), vaikka Suomen ympäristölainsäädännössä ei ole maksimitasoille asetettu erillisiä ympäristömelun ohjearvoja. Mallissa käytettyjen äänipäästötasojen arvot enimmäistasomallinnuksessa ovat noin 0-14 db korkeampia kuin keskiäänitasomallissa ja korotus on melulähteestä riippuvainen. Osa äänipäästöistä on jo mallinnettu keskiäänitason mallissa äänilähteen suurimman äänipäästön avulla, jolloin enimmäistason korotusta ei voida asettaa. Melun nykytila on otettu mallinnuksessa huomioon tien 940 tieliikennemelun kautta, jossa on käytetty vuoden 2015 KVL liikennemääriä. Koska selvitys on tehty vuonna 2016, ovat käytetyt tieliikennemäärät uusimpia saatavissa olevia nykytilaa kuvaavia arvoja. Melumallin avulla on arvioitu meluvaikutuksia lähimmissä häiriintyvissä asuin- ja loma-asuin kohteissa kuitenkin ilman tarkempaa yksilöintiä. Melumallinnuksen perusteella ei ole mahdollista sanoa onko melu tietyssä tarkastelupisteessä impulssimaista. Melun impulssimaisuus voidaan todeta tarkastelupisteessä kuulohavainnoin ja mittauksilla. Impulssimaisen melun asutuksessa esiintymisen todennäköisyys on suurinta suojavallin rakentamisvaiheessa, jolloin melulähteiden melu pääsee esteettä kulkemaan asutuksen suuntaan. Suojavallin valmistuttua impulssimaisen melun todennäköisyys pienenee, koska valli ehkäisee tehokkaasti lähimpien melulähteiden melun leviämistä. Asutusta lähimmät melulähteet sijaitsevat vähintään satojen metrien etäisyydellä ja suuri osa melulähteistä yli kilometrin etäisyydellä asutuksesta, mikä myös osaltaan vähentää impulssimaisen melun todennäköisyyttä tarkastelukohteissa. Hälytysäänet ovat turvallisuuteen liittyviä toimintoja, joita ei oteta mallinnuksissa huomioon. Hälytysäänet, esimerkiksi räjäytysten merkkiäänet, ovat lakisääteisiä, ja toiminnanharjoittaja ei voi vaikuttaa niiden voimakkuuteen. Yksityishenkilö(t) ak katsoo muistutuksessaan lisäksi, että melumallinnukset on laadittu käyttämällä epäselviä tuuliolosuhteita. Uuden melu- ja pölymallinnuksen pohjana oleva kuvaus alueen tuuliolosuhteista ei ole sama kuin mikä on ollut pohjana Northland Mines Oy:n tekemässä selvityksessä ja josta yhteysviranomainen on antanut lausuntonsa. Hakijan vastine: Mallinnukset on suoritettu melun leviämisen kannalta suotuisissa sääolosuhteissa siten, että mallinnuksessa myötätuuli käy jokaisesta melulähteestä jokaista tarkastelupistettä kohti ja ilman lämpötilakerrostuneisuus on melun leviämisen kannalta suotuisa. Tämä on ohjeistetun ja hankkeessa käytetyn Pohjoismaisen melumallinnusalgoritmin laskentayhtälöihin sidottu ominaisuus, jota ei melumallintaja voi muuttaa. Todellisuudessa tuulen käydessä yhdestä ilmansuunnasta, ovat melutasot

91 91 vastakkaisessa ilmansuunnassa mallinnuksissa esitettyjä selvästi alhaisempia. Toisaalta ääriolosuhteissa voi melun leviäminen olla tietyissä ilmansuunnissa mallinnuksissa esitettyjä voimakkaampaa. Mallinnuksissa ei ole huomioitu alueen puuston melua vaimentavaa vaikutusta, mikä varsinkin suuremmilla etäisyyksillä voi vaikuttaa tuloksiin niitä yliarvioiden. Mallinnuksissa ei myöskään ole otettu huomioon kaivosalueelle syntyvien väliaikaisten varastokasojen melun leviämistä ehkäisevää vaikutusta. Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvara-vastuualue toteaa lausunnossaan, että suojavallin rakentamistöiden aikainen melumallinnus, jossa louhosalueella ja pintamaiden läjitysalueella työskentelee etäällä toisistaan 5 kaivinkonetta ja suojavallilla kulkee kiviautoreitti, ei vaikuta realistiselta, kun huomioidaan millä tavoin, millä aikataululla ja minkälaisella konemäärällä suojavalli olisi käytännössä rakennettava. Melumallinnus on tarkistettava vastaamaan todellista rakentamiskäytäntöä. Hakijan vastine: Kaivinkoneet ovat mallinnettu pistemäisinä melulähteinä, ja kiviautot ovat mallinnettu viivamaisina melulähteinä. Suojavallin rakentamisen ajan tilanteessa koko suojavalli vastaa siis yhtä pitkää melulähdettä, yksittäisten kiviautojen sijaan (Kuva 9-1). Suojavallia rakennettaessa merkittävimmät melulähteet ovat kerrallaan pääasiassa pienellä alueella ja etenevät vallin rakentamisen myötä eikä melun leviäminen ole näin ollen mallinnuksissa esitetyn suuruista koko kahden vuoden rakentamisajan kaikissa suojavallia lähinnä olevissa häiriintyvissä kohteissa. On huomioitava, ettei kiviautoreitin tarvitse kulkea suojavallin päällä, vaan tie voidaan rakentaa vallin viereen ja vallin päälle noustaan määrävälein rakennettavien ramppien kautta. Näin melun lähde pysyttelee suhteellisen pitkään vallin suojassa. Melumalli on siltä osin konservatiivinen. Kuva 9-1. Melumallinnuksessa käytettyjen rakentamisvaiheessa (Ramboll, ) melulähteiden sijainnit suojavallin

92 92 10 PÖLY 10.1 Hakijan vastine jätettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin Vesiluonnon puolesta ry sekä Muonion paliskunta, Destination Lapland Oy, Jounin Kauppa Oy, Ylläksen Ystävät ry, Äkäslompolon kyläyhdistys, Ylläksen Matkailuyhdistys ry, Lapland Hotels Oy, Ylläksen Matkailu Oy ovat muistutuksissaan todenneet pölyvaikutusalueen olevan väärin ja/tai liian pieneksi esitetty YVAssa, ja vertaavat vanhan kaivoksen vaikutukseen tai Kittilän 2012 biologisen tarkkailun tai METLAn sammalkartoitukseen. Viitetekstien mukaan pölyn mukana kantautuvat raskasmetallit kertyvät ainakin 5 km päähän, jopa 10 km päähän. Hakijan vastine: Lupahakemukseen on laadittu YVA-selostuksen pölyselvitystä täydentävä pölyn leviämislaskenta, jossa pölypäästöjen leviämisen arviointia on tarkennettu (Hannukainen Mining, 2016b). Pölyraportti on toimitettu AVI:lle, ja on ladattavissa Lupa-tietopalvelusta, jossa se on julkaistu nimellä Pölyselvitys [ Kittilän kaivoksen pölylaskeumaa ja ilman PM1- pitoisuutta on mitattu kaivoksen lähialueella. Tuloksia on esitetty mm. kaivoksen laajennuksen YVA-selvityksessä. Vuosina alle kilometrin päässä kaivokselta olevalla mittausasemalla hiukkasten pitoisuudet jäivät pääosin selvästi alle ohjearvojen (Agnico Eagle Finland, 2012, sivu ). Terrafamen kaivosalueelta noin 2 km etäisyydellä Myllyniemessä on myös mitattu PM10 hiukkasten pitoisuutta ilmassa - myös tässä mittauksessa pitoisuudet ovat olleet alle ohjearvojen (Saari et al. 2017). Kaivokset eivät aina ole pölypäästöjen osalta keskenään vertailukelpoisia, mutta edellä esitetyt mittaustulokset eivät merkittävästi poikkea Hannukaisen kaivosalueelle tehdystä pölyn leviämisarviosta. Raskasmetallien osalta kertymisen määrä riippuu pölylaskeuman määrästä ja pölyn raskasmetallipitoisuudesta. Jos laskeuman määrä ja raskasmetallipitoisuus on pieni, ei vaikutuskaan tällöin ole suuri. Edellä mainittujen laskelmien ja mittausten perusteella ei ole syytä olettaa, että merkittävää pölypäästöjen aiheuttamaa saastumista tapahtuisi 5-10 km etäisyydellä kaivoksesta. Muonion paliskunta, Destination Lapland Oy, Jounin Kauppa Oy, Ylläksen Ystävät ry, Äkäslompolon kyläyhdistys, Ylläksen Matkailuyhdistys ry, Lapland Hotels Oy, Ylläksen Matkailu Oy ovat muistutuksessaan todenneet, että hakemuksessa ei ole esitetty syntyvien pölyjakeiden ominaisuuksia tai poistotapaa. Kahta merkittävää pölyn lähdettä, primäärimurskausta ja kiven kuormausta ja siirtoa sivukivikasoille ei käsitellä, primäärimurskauksessa suurin pölyäminen tapahtuu louheautojen kaataessa kiveä murskaimen kitaan. Kolarin kunnan ympäristö- ja terveydensuojeluviranomainen toteaa lausunnossaan, että pölyvaikutuksia on vaikea arvioida, kun pölyn leviämistä on arvioitu päästökohtaisesti eikä kaivostoiminnan kokonaispäästöinä. Hakijan vastine: Pölypäästöjen arvioinnissa eritellään yleensä kokonaisleijuma (TSP) ja PM10 hiukkasten osuus. Tätä tarkempaa arviota ei yleensä käytetä, sillä esim. karkeammat pölyjakeet laskeutuvat nopeasti kuormituspaikan lähelle. Olennaisin merkitys on yleensä PM10 hiukkasten osuudella, sillä ne kulkeutuvat pisimmälle.

93 93 Pölynpoistomenetelmistä on mainittu kastelu, kuljetushihnojen suojaus, sekä oikeat työtavat. Pölynpoistomenetelmien tarkempi tekninen kuvaus ei tyypillisesti kuulu lupahakemuksen sisältöön. Pölyn leviämismallilaskennassa on huomioitu murskaus, kuormaus ja materiaalin siirrot (Hannukainen Mining 2016b, taulukko 2). Primäärimurskauksen kippauksen aiheuttamaa kuormitusta ei ole laskennan tekijän mukaan huomioitu. Kippaus tehdään katetussa tilassa, jolloin sen pölypäästöt ovat suhteellisen pienet. Kaivoksen toimintaajalle laskettuihin pölypäästöihin (Hannukainen Mining Oy, 2016b, kappaleen 5.2) primäärimurskauksen kippauksen päästöillä ei ole vaikutusta, koska primäärimurska sijoitetaan maan alle, ja sille rakennetaan pölynpoistojärjestelmä. Muonion paliskunta, Destination Lapland Oy, Jounin Kauppa Oy, Ylläksen Ystävät ry, Äkäslompolon kyläyhdistys, Ylläksen Matkailuyhdistys ry, Lapland Hotels Oy, Ylläksen Matkailu Oy ovat muistutuksessaan todenneet, että pölypäästölaskelmat ovat alimitoitettuja, sen ympäristöllinen haitta on merkittävästi hakemuksessa aliarvioitu (mm. raskasmetallien kertymisen vaikutukset). Lausujat ovat myös sitä mieltä, että hankkeen emissioiden (melu- pöly- tärinä- jne) vaikutusta alueen luonteen muutokseen ei ole selvitetty tavalla, jossa huomioidaan vaikutukset luontaiselinkeinojen ja matkailun edellytyksiin. Hakijan vastine: Pölypäästöt on pölymallinnuksessa arvioitu GTK:n tuottaman ja hyväksymän MINERA-hankkeen ohjeistuksen mukaisesti. Pölypäästöt on arvioitu tapauksissa, joissa pölykuormituksen on arvioitu olevan suurimmillaan. Edelleen laskennassa ei raportin mukaan ole huomioitu metsän ja puuston pölyä vähentävää vaikutusta. Talvella pölypäästöt ovat tyypillisesti selvästi kesää pienempiä, mitä ei myöskään ole mallissa erikseen huomioitu. Tästä voi todeta, että a) pölykuormitus on arvioitu alan suomalaisen asiantuntijaorganisaation hyväksymällä menetelmällä, eikä sen ole syytä olettaa olevan liian pieni, b) laskennassa on jätetty ottamatta huomioon ainakin kaksi pölypäästöjä vähentävää tekijää, joten käytännössä pölypäästöjen määriä on laskennassa yliarvioitu. Pölypäästöjen seurauksena tapahtuvan raskasmetallien kertymisen pitkällä aikajaksolla on arvioitu lupahakemuksessa pysyvän ohjearvojen alapuolella (Hannukainen Mining, 2016a, sivu 258). Erillistä mallinnusta tai laskennallista arviota ei asiasta ole tehty. Kertymistä seurataan kaivoksen toiminnan aikana bioindikaattoreilla ja humusnäytteillä. Kittilän kaivoksen ympäristössä tehtyjen mittausten perusteella arseenipitoisuudet kaivoksen ympäristössä ovat vuonna 2009 koholla noin 2km säteellä kaivoksesta. Korkean arseenipitoisuuden rajana (Luonnonvarakeskus 2017) voi pitää arvoa 1,6 mg/kg. Em. arvon ylittäviä arseenipitoisuuksia on mitattu Kittilässä avolouhosten välittömässä läheisyydessä. Hannukaisen kaivoksen ympäristövaikutusten arviointiselostuksen kohdassa 11.15, sosiaalisten vaikutusten arviointi, on selvitetty hankkeen vaikutuksia alueen asukkaisiin, matkailuun ja alueen muihin elinkeinoihin. Kohdassa on käsitelty myös melu- ja pölyvaikutuksia. Yksityishenkilö(t) ak on muistutuksessaan huomioinut, että sivukivien lastien purkua tapahtuu kolmessa vuorossa 3-4 minuutin välein vuodet ympäriinsä, ja pian sivukivikasan kasvaessa purkuautojen purkupaikkojen korkeusasema ylittää puustoon

94 94 korkeuden. Ei niin kuin toiminnanharjoittaja on pölymallinnuksessaan (taulukko 2) tuonut esiin. Pölyä tulee leviämään muistutuksen tekijöiden asuttamalle alueelle merkittävässä määrin myös yöaikana. Hakijan vastine: Sivukivi on kiveä, joka on poistettava kaivoksesta, jotta päästäisiin kaivamaan varsinaista malmia. Sivukivi on tästä johtuen luonteeltaan karkeaa mursketta tai lohkaretta, jonka pölyäminen on todennäköisesti varsin vähäistä esim. murskattuun ja jauhettuun rikastushiekkaan verrattuna. Sivukiven kasauksen pölypäästöjen mallinnuksessa käytetyiksi korkeustasoiksi on pölymallinnusraportin taulukossa 2 mainittu 215 m ja 250 m, mikä on suunnitellun sivukivikasan loppukorkeutta alempana. Pölyn leviämislaskennassa on pyritty arvioimaan tilannetta, jossa pölykuormitus lähialueen asutuksille on suurimmillaan, ja tämän on arvioitu tapahtuvan silloin kuin sivukiven kasauskorkeus on 250 m,(sähköposti Ramboll, 2017). Puuston vaikutusta ei ole pölylaskentaraportin mukaan otettu arviossa huomioon lainkaan (Hannukainen Mining 2016b, kappale 4.1), joten laskennan voi olettaa toimivan samalla tavoin riippumatta siitä, miten sivukivikasan korkeus suhtautuu puuston korkeuteen. 11 MUUT VAIKUTUKSET 11.1 Hakijan vastine jätettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin Maisemavaikutukset Yksityishenkilö(t) aa muistuttavat, että vesistövaikutusten lisäksi kaivostoiminta aiheuttaisi merkittäviä maisemavaikutuksia mm. sivukivikasojen osalta. Maisemavaikutukset ulottuisivat Pallas-Ylläs-kansallispuistoon asti. Yksityishenkilö(t) ak sanoo muistutuksessaan, että merkittävän maisemahaitan muodostaa suunniteltu varsin korkeaksi muodostuva suojavalli. Toiminnanharjoittajan esittämästä selvityksestä ei kuitenkaan voida arvioida riittävän yksityiskohtaisesti suojavallin maisemanhaittaa. Tältä osin selvitykset ovat muistutuksen antajan mielestä puutteelliset. Hakijan vastine: Maisemavaikutukset Pallas-Ylläs kansallispuistolle: YVAssa tehdyn maisemavaikutusarvion mukaan, Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta ei käytännössä ole näkyvyyttä hankealueelle. Ylläksen hiihtomatkailijoista maisemavaikutuksille altistuvat kuuden läntisen rinteen käyttäjät. Rautuvaarassa olemassa oleva rikastushiekka-allas ja Rautuvaaran alueen historialliset kaivosrakennukset ovat jo näkyvissä. Suojavalli: Suojavallin avulla minimoidaan kaivosalueesta etelään sijaitsevan Äkäsjoen rannalla sijaitseville loma-asunnoille ja vakituisesti käytössä oleville asunnoille mahdollisesti aiheutuvat melu-, pöly- ja maisemahaitat kaivokselta. Suojavalli vähentää myös louhintatyön ilmanpaineaallon vaikutuksia. Suojavallin vuoksi vakituisilla asukkailla on mahdollisuus jäädä asumaan kylälle. Suojavallin maisemointi suoritetaan heti vallin valmistuttua. Lisäksi hankealueen ympäröivä maasto on kumpuilevaa, ja oleva puusto vallin eteläpuolella säilyy, mikä vähentää vallin aiheuttamaa maisemahaittaa Äkäsjoen ja vallin väliselle alueelle. Hakija muistuttaa, että

95 95 lähietäisyydellä suojavallin tuomat hyödyt ovat huomattavasti suuremmassa roolissa kuin sen aiheuttamat maisemalliset haitat. Suojavallin maisemavaikutuksia on käsitelty tarkemmin kaavoituksen yhteydessä, mm. esittämällä suojavallin näkymäalueita ja tämän havainnointikuvia. Linkki kaavoitusasiakirjoihin löytyy esim. kotisivulta Hannukainen Mining Oyn kotisivulla [ ajankohtaista/galleria.html] voi tutustua myös kaavoituksen yhteydessä laadittuihin havainnevideoihin Turvallisuus, terveys, ympäristö Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvara-vastuualue muistuttaa lausunnossaan, että kaivoshankkeeseen liittyvillä toiminnoilla (esim. räjäytykset, melu, pöly ja tärinä) ei saa aiheuttaa vahinkoa tai haittaa omaisuudelle tai sen käytölle, vaaraa kiinteistöjen ja ranta-asemakaava alueella olevien rakennuspaikkojen turvallisuudelle eikä vaarantaa edellytyksiä terveelliselle ja viihtyisälle elinympäristölle tai aiheuttaa elinympäristön laadun merkityksellistä heikkenemistä. Hakemuksessa ei ole pystytty selkeästi osoittamaan, että suojavallilla kyettäisiin estämään edellä sanotut seuraukset. Lisäksi ELY-keskus katsoo lausunnossaan hakemuksen täydennyksenä toimitettu lentokiviselvitys olevan yleispiirteinen eikä ELY-keskuksen käsityksen mukaan vastaa lupaviranomaisen täydennyspyyntöön ( ). Hakijan vastine: Hannukaisen melu- ja pölyselvityksiä on toimitettu erillisinä tiedostoina AVI:lle (Ramboll ja ). Räjäytyksiin liittyvät riskit (lentokivi, tärinä ja ilmapaineaalto) sekä niihin varautuminen ovat käsitelty täydennyksen ( ) liitteessä 2 Liite 2 Lentokivi päivitys (Ramboll ). Toimitettu lentokiviraportti esittää tarkemman, osana maankäyttösuunnitelmaa laadittavan, lentokiviselvityksen keskeiset pohdinnat ja johtopäätökset. Kaavoituksen yhteydessä on laadittu uusia melu-, pöly ja turvallisuus-selvityksiä vuoden 2017 lopussa, ja ne ovat tämän vastineen liitteinä B, C ja D. Yksityishenkilö(t) ak esittää muistutuksessaan, että YVA:n mukaisella laskentakaaviolla laskettu laskennallinen tärinän ohje-arvojen ylitys rajoittuu virheellisesti alle 200 metriä louhoksen reunasta. Myös liikenteen ja koneiden aiheuttamien tärinävaikutusten arvioidaan virheellisesti jäävän vähäisiksi. Laskelmien perusteella tärinästä ei aiheutuisi vahinkoa rakennuksille tai merkittävää häiriötä louhoksille tämän alueen ulkopuolella. Räjäytyksien suojaetäisyydestä Yksityishenkilö(t) ak esittää, että Hannukaisen louhoksen eteläinen osa, ei pelkästään eteläinen kärki, olisi turvallisuusnäkökohtien vuoksi louhittava huomattavan pienemmällä reikäkoolla. Yksityishenkilö(t) ak jatkaa, että NaapL 17.1 lainkohdan mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää niin, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista. Yksityishenkilö(t) aa sanovat muistutuksessaan kaivoshankkeen aiheuttavan alueen asukkaille ja vapaa-ajan asukkaille kiistatonta terveyshaittaa. Hakijan vastine: Lähiasutuksen ja tien läheisyyden vuoksi, Hannukaisen kaivoksen eteläkärjen alueella haittojen minimoiminen on tärkeää. YVA-vaiheen jälkeen on

96 96 arvioitu, että eteläisen kärkialueen louhinta voidaan toteuttaa pienemmilläkin panoksilla ja reikäkoolla (140 mm), alkuperäisen 228 mm sijaan. Näin lentokiviriskin sekä tärinän ja ilmapaineaallon vaikutusten lähiympäristölle arvioidaan vähentyvän huomattavasti. Lisäksi Hannukainen Mining Oy on suunnitellut suojavallin asutuksen ja kaivosalueen välille, joka osaltaan pienentää vaikutuksia ja riskejä lähiasutukselle. Suomessa toimii kaivoksia turvallisesti lähelläkin asutusta ja kaivostoimintaa koskeva lainsäädäntö, kuten esim. Valtioneuvoston asetus räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta, edellyttää perusteelliset turvallisuusselvitykset, riskinarviot ja suunnitelmat varmistaen, että toiminta suoritetaan turvallisesti. Muonion paliskunta, Destination Lapland Oy, Jounin Kauppa Oy, Ylläksen Ystävät ry, Äkäslompolon kyläyhdistys, Ylläksen Matkailuyhdistys ry, Lapland Hotels Oy, Ylläksen Matkailu Oy nostavat muistutuksessaan esille negatiiviset vaikutukset asiakkaiden mielikuviin matkakohteen valinnassa ja asiakokemukseen kohteessa. Vaikutukset ohjelmapalveluihin ja rakennetun infran menettäminen: kaivospiirialueella operoi tällä hetkellä useat ohjelmapalveluyritykset, jotka joutuisivat rakentamaan vuosien varrella rakennetun infran ja toimipisteet uudelleen. Muistutuksessa listataan hankkeen negatiivisia vaikutuksia mm. matkailuelinkeinon kannattavuuteen ja työpaikkoihin alueen muihin perinteisiin elinkeinoihin, sekä alueen loma-asuntokannan ja muiden kiinteistöjen arvoihin niiden käyttötarkoituksen muuttuessa. Yksityishenkilö(t) ag sanoo muistutuksessaan kaivoksen pilaavan Ylläksen matkailualueella sijaitessaan ja toimiessaan matkailualueen imagon ja arvon merkittävillä pöly, melu ja maisemahaitoilla, sekä kalavedet, ja pohjavesiä lisää. Lisäksi kaivos toteutuessaan aiheuttaisi merkittäviä vahinkoja alueen jokiin ja niiden kalakannoille. Kaivos vaikuttaisi poronhoitoon sijainnillaan tärkeällä alueella mutta myös marjojen ja sienten kautta (puhdas pororuoka). Suunniteltu kaivos sotkisi matkailun tulevaisuuden näkymät. Hakijan vastine: Hankkeen vaikutuksia matkailuun, terveyteen, maisemaan, pinta- ja pohjavesiin on arvioitu YVA-selostuksessa. Selostusvaiheen jälkeen on tehty uusia pölyja melumallinnuksia sekä turvallisuus-selvitys Rambollin toimesta, kaavoitusprosessin yhteydessä. Uusimmat, vuoden 2017 lopussa laaditut raportit, ovat tämän vastineen liitteinä B, C ja D. Hakija on kokoontunut paliskuntien sekä paliskuntain yhdistyksen kanssa sekä kaivospiirihakemusprosessin että kaavoitusprosessin aikana. Osapuolet ovat neuvotelleet toimintojen yhteensovittamisesta ja lievennyskeinoista sekä kompensaatiokysymyksistä porotaloudelle yhdessä viranomaisten kanssa. Hakija katsoo, että matkailutoimintojen ympärivuotinen kysyntä lisääntyy kaivoksen työllistävän vaikutuksen myötä. Jos toiminnan aikana ilmenee todettavia haittoja, esimerkiksi pölyn tai melun muodossa, on toiminnanharjoittaja yksikäsitteisesti velvoitettu korvaamaan aiheutuneen haitan. Suomen luonnonsuojeluliitto sanoo muistutuksessaan, että tutkimukset ja lausunnot osoittavat, että hankkeen ympäristövaikutuksiin liittyy huomattavan paljon epävarmuustekijöitä, jotka korostuvat mahdollisissa onnettomuustilanteissa. Tältä osin hakemus on selvästi puutteellinen. On syytä huolehtia siitä, että kaikki mahdolliset selvitykset on tehty huolellisesti ja myös pahimman vaihtoehdon mukaisesti. Hakemuksesta ei käy kuitenkaan ilmi, että hakija systemaattisesti pyrkisi havaitsemaan

97 97 riskejä ja minimoimaan niiden toteutumista. Pikemminkin riskeihin suhtaudutaan vähättelevästi ja sen seurauksena myös niiden vähentämiseen kiinnitetään aivan liian vähän huomiota. Hakijan vastine: SRK Consulting Oy on vuonna 2013 laatinut Hannukaisen vaikutusten lievennysraportin, joka on ollut ympäristölupahakemuksen liitteenä olleen Naturaarviointiraportin liitteenä. Ympäristölupahakemuksessa on listattu ympäristöriskit sekä vesienhallintaan ja käsittelyyn liittyvät riskit, niiden vaikutukset ja lievennystoimet kappaleissa ja 2.8.2, sekä kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmassa. Kaivannaisjätteen jätteenhuoltosuunnitelmaa (Ympäristölupahakemuksen liitteenä 4 ollut raportti) päivitetään ja toimitetaan AVI:lle maaliskuun loppuun mennessä. Muonion paliskunta, Destination Lapland Oy, Jounin Kauppa Oy, Ylläksen Ystävät ry, Äkäslompolon kyläyhdistys, Ylläksen Matkailuyhdistys ry, Lapland Hotels Oy, Ylläksen Matkailu Oy:n toimittamassa asiantuntijalausunnossa (muistutuksen täydennys) sanotaan, että yhteisvaikutusarvio ei vastaa todellisuutta ja on puutteellinen, koska Kaunisvaara-hankkeeseen liittyy puutteellisuuksia ja vääriä oletuksia. Muistutuksessa tuodaan esille se, kuinka ruotsalainen konkurssiin mennyt toimija (Northland Resources AB, myöh. NR) on toiminut eri tavalla kuin mitä he omassa lupahakemuksessaan ovat toiminnastaan etukäteen esittäneet. Muistutuksen antaja on myös toimittanut AVI:lle asiaan liittyviä tiedostoja, ml. Ruotsin ja Suomen viranomaisten lausuntoja Kaunisvaara-hankkeen edellisen toimijan lupa-asioista sekä uutta toimintaa suunnittelevan yhtiön (Abecede AB) suunnitelmista. Hakijan vastine: Kaunisvaaran ympäristölupa on Suomalais-Ruotsalaisen Rajajokikomission myöntämä vuodelta Muistuttajan lähettämissä taustatiedostoissa on mukana Norrbottenin Länsstyrelsenin lausunto Abecede AB:lle päivätty (Dnro: ). Viranomaislausunnon mukaan nykyinen Rajajokikomission myöntämä ympäristölupa on edelleen voimassa sellaiselle toiminnalle, mitä hakemuksessa on esitetty. Viranomaislausunnon mukaan NR:n toiminta ei ole vastannut lupahakemuksessa esitettyä toimintaa. Vesistövaikutuksiin mahdollisesti vaikuttavia puutteita NR:n toiminnassa on ollut mm. liian pieni ja väärin rakennettu selkeytysallas sekä virheellisesti rakennetut rikastushiekka-altaan padot ja ympärystie. Lisäksi osa rikastushiekka- ja selkeytysaltaista on rakennettu kaivosalueen ulkopuolelle, mikä on luvanvastaista. Länsstyrelsen toteaa lausunnossaan, että uusi toimija on ilmoittanut suunnittelevansa sellaista toimintaa, joka vastaa NR:n toimintaa ennen konkurssia. Lupa on kuitenkin voimassa sellaiselle toiminnalle, joka NR oli ympäristölupahakemuksessaan kuvannut. Toisin sanoen, Kaunisvaaran hankkeen uuden toimijan on hoidettava NR:n toiminnan puutteelliset/virheelliset asiat kuntoon ennen kuin toimintaa voidaan aloittaa uudelleen. Hakija on laskenut yhteisvaikutukset Muonionjokeen laajimmassa mahdollisessa skenaariossa, jossa Ruotsissa louhitaan sekä Sahavaaran että Tapulin esiintymiä, Hannukaisen kaivos elää vuotta 18 ja Muonionjoki on alivirtaamatilanteessa. Kaunisvaaran vedenlaatu- ja määrätiedot perustuvat tuotantovaiheen loppuvaiheelle laadittuun malliin, jossa on huomioituna Tapulin ja Sahavaaran toiminnat, ml. louhokset, sivukivialueet, rikastushiekka-allas, sekä aputoiminnot. Koska Kaunisvaaran toiminnassa on ollut puutteita mitkä ovat saattaneet vaikuttaa vedenlaatuun heikentävästi, ovat vedenlaatulaskelmat siltä osin konservatiivisia. Mikäli uusi toimija jatkaa toimintaansa Kaunisvaarassa, on heidän noudatettava omia lupiaan.

98 98 Valvontaviranomainen on selkeästi edellyttänyt, että puutteet on saatettava kuntoon, ennen kuin toimintaa voidaan jatkaa. 12 TARKKAILU 12.1 Hakijan vastine jätettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin GTK:n lausunnossa sanotaan, että tarkkailusuunnitelma on esitetty suppeasti ja että sitä on vaikea arvioida. Hakijan vastine: Hannukaisen kaivoshankkeen alustava tarkkailusuunnitelma on toimitettu AVI:lle ympäristölupahakemuksen täydennyksen liitteenä 32 (päivätty , Täydennyspyyntö 119) Hannukainen Tarkkailusuunnitelma ). Suunnitelma on laadittu ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksen liitteeksi tarkoituksena, että pääasialliset tarkkailuosiot tulevat huomioon otetuksi lupahakemusprosessissa. Tarkkailusuunnitelmassa on käyty aihekohtaisesti läpi käyttöja päästötarkkailu, jätteiden tarkkailu sekä ympäristövaikutusten tarkkailu pintaveden, kalaston ja kalastuksen, pohjaveden, biologisen, kasvillisuuden, linnuston ja eläimistön, ilmanlaadun, melun sekä tärinän osalta. Kuva Hannukaisen kaivoshankkeen päästö- ja ympäristövaikutusten tarkkailun alustava aikataulu (alustava tarkkailusuunnitelma, Pöyry 2016). Tarkkailuohjelma tullaan päivittämään, kun lupapäätös on saatu ja lupaehdot ja rakentamisen aikataulu ja yksityiskohdat ovat selvillä. Lopullinen tarkkailusuunnitelma esitetään hyväksyttäväksi Lapin ELY-keskuksen ympäristönsuojeluyksikölle ja kalatalousyksikölle ennen rakentamistöiden aloitusta. STUK muistuttaa puolestaan, että pohjavesien uraanipitoisuutta on tarkkailtava kaivostoiminnan aikana. Hakijan vastine: Alustavassa tarkkailusuunnitelmassa on todettu, että pohjavesistä määritetään metalleja ja alkuaineita, jotka esitetään myöhemmin ELY-keskuksella hyväksytettävässä tarkkailuohjelmassa. Suunnitelmassa on listattu esimerkkeinä Al, As, Co, Cd, Cr, Cu, V, Zn, U, S, Ca, Mg, Sr, Th, Ni ja Mo. Uraania voidaan lisätä tarkkailun piiriin.

99 99 13 SULKEMINEN 13.1 Suunnitelmissa tapahtuneet muutokset Toisin kun Sulkemissuunnitelmissa sanotaan mahdollisesta rikastushiekan läjittämisestä Rautuvaaran vanhoihin avolouhoksiin, on toiminnanharjoittaja lausuntojen, muistutusten ja viranomaisneuvotteluiden seurauksena päättänyt, että Rautuvaaran vanhoihin avolouhoksiin ei tulla loppusijoittamaan tai varastoimaan rikastushiekkaa Hakijan vastine jätettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin GTK tiedustelee lausunnossaan, aloitetaanko sulkeminen jo toiminnan aikana sukkessiivisesti. Kolarin kunnan ympäristön ja terveyden suojeluviranomainen muistuttaa, että jälkitarkkailun kesto ja laajuus tulee jättää valvovan viranomaisen ratkaistavaksi, ja että kaivoksen toimintoja tulee sulkea jo toiminnan aikana siinä määrin kuin mahdollista (mm. läjitysalueiden osalta). Hakijan vastine: Kuten Rambollin laatimassa sulkemissuunnitelmassa (2014) todetaan, sulkemistoimintoja suoritetaan jo tuotantovaiheessa. Tämä koskee sivukivialueita ja LIMS-rikastushiekka-alueita, joita käytetään niin, että vähintään osa niistä voidaan sulkea progressiivisesti jo tuotantovaiheen aikana. Myös joitakin valmistelevia sulkemistöitä voidaan suorittaa tuotantovaiheen aikana. Sulkemissuunnitelma on toimitettu AVI:lle 2016, ympäristöluvan täydennyksen liitteenä 31 ( Täydennyspyyntö 116) sulkemissuunnitelma ). GTK toteaa lausunnossaan, että pohjaselvitysten puutteiden takia kaivannaisjätealueiden sulkemissuunnitelmat eivät ole perusteltavissa eivätkä siksi BATin mukaisesti laadittuja. Hakijan vastine: Lausunnossa on esitetty puuttuviksi sellaisia pohjaselvityksiä, jotka kuitenkin on toteutettu ja pääpiirteissään myös esitetty lupahakemuksen täydentämisvaiheessa. Tässä vastineessa on lisäksi esitetty tarkentavaa tietoa pohjatutkimuksista kappaleessa Koska päätelmä pohjaselvitysten puutteellisuudesta katsotaan kumotuksi, sulkemissuunnitelmien osalta siirrytään normaaliin jatkumoon. Tämä tarkoittaa sitä, että sulkemissuunnitelmaa päivitetään ja tarkennetaan säännöllisesti ja asiana merkittävien toiminnan/suunnitelmien muutosten yhteydessä. Kolarin kunnan ympäristön ja terveyden suojeluviranomainen muistuttaa, että kaivoksen sulkemistoimenpiteiden suunnitteluun ja huolelliseen toteutukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, ja että toimenpiteet happamien suotovesien muodostumisen ehkäisemiseksi tulee olla perusteellisia. Lisäksi hakijan sulkemissuunnitelmassa tulee olla esitettynä toimenpiteet myös patorakenteiden pysyvyyden takaamiseksi myös pitkällä aikavälillä ja erilaisissa ääriolosuhteissa myös kaivoksen sulkemisen jälkeen. Kunta muistuttaa lisäksi, että alueen maankäyttöä ja maisemaa merkittävästi muuttavien toimintojen jälkihoitosuunnitelmien laadintaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Jälkihoitosuunnitelmassa tulee huomioida alueen

100 100 sopeuttaminen olemassa olevaan maisemaan mahdollisimman hyvin, ja hakijan tulee kiinnittää huomiota kasan päälle levitettävien pintamaiden pysyvyyteen ja nopeaan kasvittumiseen. Hakijan vastine: Projektille on laadittu alustava sulkemissuunnitelma, joka on toimitettu AVI:lle 2016, ympäristöluvan täydennyksen liitteenä 31. Sulkemissuunnitelmassa on yleisellä tasolla kuvattu minkälainen hankealueen sulkemisajan tarkkailu ja jälkitarkkailu nykytiedon valossa voisi olla. Sulkemissuunnitelmaa tullaan päivittämään säännöllisesti tuotantovaiheen aikana sekä aina toiminnan tai suunnitelmien merkittävien muutosten yhteydessä. Sulkemissuunnitelma myös tarkentuu vähitellen. Lopullinen sulkemissuunnitelma lähetetään valvoville viranomaisille hyväksyttäväksi hyvissä ajoin ennen sulkemistoimintojen aloittamista. Happamat suotovedet: Hankkeen jätejakeiden hapontuottopotentiaali on tutkittu happoemästasapainon laskennalla, NAG-testeillä, kontaktiliukoisuustesteillä, kosteuskammiotesteillä sekä NAG-uutteen määrityksellä sivukiven ja rikastushiekan mahdolliseen haponmuodostuksen ja metallipitoisen valuman tunnistamiseksi. Lisäksi on olemassa ympäristölupahakemuksenyhteydessä raportoimatonta Kappatestiaineistoa. Osa kaivosjätteestä on todettu mahdollisesti happoa tuottavaksi ja tämä on otettu huomioon suunnittelussa, ja otetaan huomioon koko elinkaaren ajan. Maisemointi, kasvittuminen: Mahdollisesti happoa muodostavat sivukivialueet peitetään sulkemisen yhteydessä läpäisemättömällä pintakerrosrakenteella estäen veden ja hapen pääsyn sivukiviin ja näin myös happamien suotovesien muodostumisen. Rikastushiekka-, sivukivi- ja maaläjitysalueet tullaan peittämään erillisillä rakenteilla riippuen läjitetyn materiaalin ominaisuuksista (kts. lupahakemuksen kpl ), mutta yhteistä kaikilla on kasvustokerroksen levittäminen pintaan, ja tämän kasvittuminen. Happoa muodostamattoman sivukiven pintaan voidaan lisäksi sijoittaa kiviä, jolloin alue näyttää enemmän koskemattomilta kummuilta. Patorakennelmat: Patorakenteet ja sulkemissuunnittelu tehdään lupapäätöksen mukaisesti huomioiden mm. patoturvallisuuslaki ja rakenteiden pitkäaikaiskestävyys. 14 SUOJELUKOHTEET 14.1 Hakijan vastine jätettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin Vesienhoidon ympäristötavoitteet Metsähallitus katsoo lausunnossaan, että kaivoksen yhteensopivuutta vesienhoidon ympäristötavoitteisiin arvioitaessa tulisi huomioida, että Torniojoen-Muonionjoen Natura-alue sisältyy vesipuitedirektiivin artikla 6 mukaiseen rekisteriin (suojelualuerekisteri, valinnan perusteena jokireitit-luontotyyppi sekä lohikalat). Hakijan vastine: Vesienhoitosuunnitelmassa Natura-alueen nimeäminen erityiseksi alueeksi korostaa alueen merkitystä ja huomioon ottamista vesienhoidon suunnittelussa ja lupaprosesseissa. Luonto- ja lintudirektiivin suojelutavoitteet on myös otettava huomioon ympäristötavoitteiden asettamisessa. Erityisiin alueisiin liittyy myös toiminnallisen seurannan velvoite, mikäli vesienhoitolain mukaiset ympäristötavoitteet eivät toteudu. Valinta ei tuo näille alueille uusia juridisia lisäsuojeluvelvoitteita.

101 101 Kaikilla Tornionjoen vesienhoitoalueen Natura-kohteilla vesienhoidon mukaiset ympäristötavoitteet arvioidaan saavutettavan vuoteen 2015 mennessä. Erityisten alueiden (sis. Natura alueet) vesimuodostumien tilatavoitteet määräytyvät samojen periaatteiden mukaan kuin muidenkin vesimuodostumien. Sen lisäksi näillä alueilla on otettava huomioon erityisiä alueita koskevasta lainsäädännöstä aiheutuvat tavoitteet, jotka voivat asettaa vesimuodostuman tilalle tavanomaisista luokittelukriteereistä poikkeavia vaatimuksia Lähteet Metsähallitus katsoo lausunnossaan, että mikäli alueellisesti tuhoutuu tai heikentyy lähes kolmasosa alueen lähteistä, olisi täydennyksessä esitetty väite, ettei lähteikköjen suojelutavoite vaarannu, vaatinut tarkempia perusteluja ja arviointikriteerien esittämistä. Suomen luonnonsuojeluliitto kommentoi mielipiteessään lähteen hävittämisen poikkeamislupa-asiaa. Poikkeus voidaan vesilain nojalla myöntää, mikäli vesiluontotyypin suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Hakija ei kuitenkaan esitä perusteluita sille, miksi näin olisi. Hakemuksessa esitetty lukumääräinen arvio lähialueen lähteistä ei voida pitää riittävänä perusteena poikkeamiselle. Katsomme ettei hakemuksen perusteella ole edellytyksiä arvioida vesilain 2 luvun 11 :n 2 momentin edellytysten käsillä oloa ilman tarkempia perusteluita siitä, miksi suojelutavoitteiden ei katsota vaarantuvan. Hakijan vastine: Täydennyksessä on tehty karkea tarkastelu noin 20 km etäisyydellä hankealueelta sijaitsevista lähteistä karttatarkasteluna sekä saatavilla olevien aineistojen avulla. Karttatarkastelun perusteella löydettyjen lähteiden ravinteisuudesta tai lajistosta ei luonnollisesti voida sanoa mitään. Tarkemmat perustelut lähteikköjen suojelutavoitteiden säilymiseen esitetään vesilain mukaisen poikkeamisluvan yhteydessä. Metsähallitus katsoo lausunnossaan, että lähteiden ravinteisuustasojen kirjaaminen olisi tärkeää. Suojeltavien tai rauhoitettujen sammalten esiintyminen lähdekohteilla Lapissa on epätodennäköistä, ellei lähteeseen liity lettoa. Hakijan vastine: Työn aineistona olleen kasvillisuusselvityksen (LVT 2009) liitteenä on taulukoita, joissa on yksityiskohtaista tietoa alueella tutkituista luontokohteista ml. lähteet. Lähteistä ei kuitenkaan ole ilmoitettu erikseen ravinteisuustasoja. Lähteellä esiintyvien sammalen ilmentämän ravinteisuuden ja lähdettä ympäröivän kuvion luontotyypin perusteella voi päätellä suuntaviivoja lähteen ravinteisuudeksi. Rautuvaaran alueella tuhoutuvista lähteistä yksi esiintyy letolla (Taulukko 14-1). Hannukaisen alueella tuhoutuvista lähteistä neljä esiintyy letolla (Taulukko 14-2) ja lähteistä, joihin voi kohdistua kuivattavia vaikutuksia pitkällä aikavälillä, yksi esiintyy letolla (Taulukko 14-3).

102 102 Taulukko Rautuvaaran alueen tuhoutuvat lähteet. Letoilla esiintyvät lähteet on lihavoitu. Kuvio Lähdetyyppi Luonnontilaisuus Lähdesammallajiston ilmentämä ravinteisuus 78 Lähde luonnontilainen me, me-eu 81 Lähde luonnontila me-eu, eu heikentynyt 89 Lähde 91 Tihkupinta 136 Lähde ja puro luonnontila heikentynyt luonnontilainen ol-me, me, me-eu luonnontilainen ol-me, me, me-eu ol-me, me, me-eu Huomionarvoinen lajisto Kuvion luontotyyppi vaivaiskoivuräme kaihelehväsammal (RT, tuore kangas alueellisesti uhanalainen) luhtakilpisammal lettoräme / (vastuulaji) lettokorpi nevakorpi / räme särmälähdesammal (vastuulaji) oligotrofinen sararäme Taulukko Hannukaisen alueen tuhoutuvat lähteet. Letoilla esiintyvät lähteet on lihavoitu. Kuvio Lähdetyyppi Luonnontilaisuus Lähdesammallajiston Huomionarvoinen ilmentämä lajisto ravinteisuus Kuvion luontotyyppi 498 Lähde Luonnontilainen me, me-eu lettokorpi (LK) 585 Tihkupinta 586 Tihkupinta Ei luonnontilainen Ei luonnontilainen 589 Tihkupinta me ol-me, eu 675 Ei me, me-eu luonnontilainen Lähteikköalue Luonnontilainen me, me-eu 689 Lähde Luonnontilainen me, me-eu Lähde Lähde Luonnontilainen Luonnontilainen me särmälähdesammal (vastuu) kaihelehväsammal (LC, RT) tihkulehväsammal (LC,RT) ahokirkiruoho (VU) varsinainen isovarpuräme (VIR) tuore kangas / mustikkakorpi (HMT/MK) varsinainen isovarpuräme (VIR) mesotrofinen sararäme / lettoräme (MeSR/LR) pajuluhta / varsinainen korpiräme (PaLu/VKR) pallosararäme (PsR) tuore kangas / ruohomustikkakorpi (HMT/RhMK)

103 103 Kuvio Lähdetyyppi Luonnontilaisuus Lähdesammallajiston Huomionarvoinen ilmentämä lajisto ravinteisuus Kuvion luontotyyppi 706 Lähde Luonnontilainen 708 Lähde Luonnontilainen 713 Lähde Luonnontilainen pajuluhta / sara ja ruoholuhta (PaLu/SRhLu) oligotrofinen sararäme (OlSR) pallosarakorpiräme (PsKR) 716 Lähde, tihkupintoja Lähde Luonnontilainen 718 Luonnontilainen ol, me, ol-me, me-eu ol, me, ol-me, me-eu kalkkipurosammal (LC, RT), kaihelehväsammal (LC, RT), purokaltiosammal (vastuulaji) me, ol-me, me-eu 721a Lähde Luonnontilainen me, me-eu 721b Lähde Luonnontilainen me, me-eu 861a Lähde Luonnontilainen ol-me, me, me-eu 861b Lähde Luonnontilainen ol-me, me, me-eu 1021 Lähde Luonnontilainen me pajuluhta (PaLu) ruohokangaskorpi (RhKgK) Warnstorfii-letto (WaL) Warnstorfii-letto (WaL) varsinainen korpiräme / luhtainen korpiräme (VkR/LuKR) varsinainen korpiräme / luhtainen korpiräme (VkR/LuKR) oligotrofinen varsinainen saraneva / oligotrofinen rimpinevaräme (OlVSN/OlRiNR) Taulukko 14-3 Hannukaisen alueen lähteet, joihin voi kohdistua kuivattavia vaikutuksia pitkällä aikavälillä. Letoilla esiintyvät lähteet on lihavoitu. Kuvio Lähdetyyppi 663a Lähde Luonnontilaisuus Lähdesammallajist on ilmentämä ravinteisuus Luonnontilainen ol-me, me, me-eu 663b Lähde Luonnontilainen ol-me, me, me-eu Huomionarvoinen lajisto Kuvion luontotyyppi pajuluhta / luhtainen pajuvaivaiskoivuräme (PaLu/LuPaVkR) pajuluhta / luhtainen pajuvaivaiskoivuräme

104 104 Kuvio Lähdetyyppi Luonnontilaisuus Lähdesammallajist on ilmentämä ravinteisuus Huomionarvoinen lajisto Kuvion luontotyyppi (PaLu/LuPaVkR) 663c Lähde Luonnontilainen ol-me, me, me-eu 663d Lähde Luonnontilainen ol-me, me, me-eu 665 Lähde Luonnontilainen ol-me, me, me-eu 667a Lähde Luonnontilainen me, me-eu kalkkipurosammal (LC, RT) 667b Lähde Luonnontilainen me, me-eu kalkkipurosammal (LC, RT) 667c Lähde Luonnontilainen me, me-eu kalkkipurosammal (LC, RT) 667d Lähde Luonnontilainen me, me-eu kalkkipurosammal (LC, RT) 667e Lähde Luonnontilainen me, me-eu kalkkipurosammal (LC, RT) 667f Lähde Luonnotilainen me, me-eu kalkkipurosammal (LC, RT) 797 Tihkupinta Luonnontilainen ol-me, me, me-eu 889 Tihkupinta Luonnontila heikentynyt ol-me, me-eu purokaltiosammal (vastuu) 983 Lähde Luonnontilainen ol-me, me, me-eu särmälähdesammal (vastuu) 1006 Lähde Luonnontilainen ol-me, me, me-eu 1008 Lähde Luonnontilainen ol-me, me, me-eu 1028 Lähde Luonnontilainen 1034 Lähde Luonnontilainen ol-me, me, me-eu purokaltiosammal (vastuu) pajuluhta / luhtainen pajuvaivaiskoivuräme (PaLu/LuPaVkR) pajuluhta / luhtainen pajuvaivaiskoivuräme (PaLu/LuPaVkR) luhtainen ruohomustikkakorpi (LuRhMK) ruoho- ja heinäkorpi / luhtakorpi / muurainkorpi (RhK/LuK/MrK) ruoho- ja heinäkorpi / luhtakorpi / muurainkorpi (RhK/LuK/MrK) ruoho- ja heinäkorpi / luhtakorpi / muurainkorpi (RhK/LuK/MrK) ruoho- ja heinäkorpi / luhtakorpi / muurainkorpi (RhK/LuK/MrK) ruoho- ja heinäkorpi / luhtakorpi / muurainkorpi (RhK/LuK/MrK) ruoho- ja heinäkorpi / luhtakorpi / muurainkorpi (RhK/LuK/MrK) lettoräme (LR) luhtainen pallosararäme / mesotrofinen lähdesuo / varsinainen korpiräme (LuPsR/Me lähdesuo/vkr) lähteikkö/korpi/tuore kangas (HMT) oligotrofinen varsinainen suursaraneva (OlVSN) mesotrofinen varsinainen suursaraneva / luhtaneva (MeVSN/LuN) rahkaräme/ oligotrofinen lyhytkorsiräme / mustikkakorpi (RaR/OlLkR/MK) oligotrofinen lyhytkorsiräme (OlLkR)

105 105 Suomen luonnonsuojeluliiton mielipiteessä on kiinnitetty huomiota lähdekohteiden lajeihin, etenkin siltä osin, kuin hakemuksessa todetaan, että suurin osa lähdekohteilla olevista huomionarvoista lajeista on Suomen vastuulajeja, joilla ei ole lainsäädännössä määriteltyä asemaa. Mitä ovat Suomen vastuulla olevat huomionarvoiset lajit, joilla ei kuitenkaan ole lainsäädännöllistä asemaa? Hakijan vastine: Suomen ympäristökeskus määrittelee vastuulajit seuraavasti (Syke 2017): Suomella katsotaan olevan kansainvälinen vastuu tiettyjen pohjoisten alkuperäislajien säilyttämisestä. Vastuu merkitsee lähinnä sitä, että lajin seurantaa ja tutkimusta on tehostettava, ja että lajin elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa lajit eivät välttämättä ole uhanalaisia. Lainsäädännössä määriteltyä asemaa vastuulajeilla ei ole. Vastuulajien luettelon ja valintakriteerit on laatinut ympäristöministeriön uhanalaisten lajien toinen seurantatyöryhmä (Rassi ym. 2001). Lajiluetteloa ei muutettu vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnin yhteydessä. Suomen luonnonsuojeluliitto kommentoi lausunnossaan, että tulisi esittää selvitys siitä, miten harvinaisen silmälläpidettävän kovakuoriaisen (Lesteva monticola), esiintymä Hannukaisesta Rautuvaaran johtavan soratien läheisyydessä olevan lähdepuron (lähde 274) varrelta, turvataan. Hakijan vastine: Hannukaisesta Rautuvaaraan johtavan soratien läheisyydessä olevan silmälläpidettävän kovakuoriaisen (Lesteva monticola) esiintymän suojelusuunnitelma laaditaan, mikäli ko. tielle suunnitellaan parannuksia, jotka voivat vaikuttaa lajin esiintymään. Metsähallitus muistuttaa lausunnossaan, että etelänpurosammalen nykyinen nimi on kalkkipurosammal. Kaihelehväsammal esiintyy kalkkikallioilla, ei lähteissä. Hakijan vastine: Otamme tämän huomioon jatkossa Muinaisjäännökset Museovirasto katsoo lausunnossaan, että hankkeen vaikutusalueelle jäävien muinaisjäännöskohteiden osalta on haettava muinaismuistolain (295/63) 11 mukaista kajoamislupaa. Mikäli hankkeen rakennustöiden aikana tai muuta työtä suorittaessa tavataan kiinteä muinaisjäännös tai esine, tulee työt keskeyttää välittömästi ja ilmoittaa löydöstä Museovirastoon muinaismuistolain 14 ja 16 mukaisesti. Tämä ilmoitusvelvollisuus tulee saattaa myös maastossa työtä tekevien eri tahojen tietoon. Hakijan vastine: Hankkeen vaikutusalueelle jäävien muinaisjäännöskohteiden osalta haetaan muinaismuistolain (295/63) 11 mukaista kajoamislupaa Lapin ELYkeskukselta ennen rakentamisen aloittamista. Hankealueella toimiessa kiinnitetään huomiota mahdollisiin muinaisjäännöksiin ja löydöistä ilmoitetaan Museovirastolle muinaismuistolain 14 ja 16 mukaisesti.

106 106 Museovirasto ohjeistaa erillisessä lausunnossaan (pvm ) hakijaa tilaamaan arkeologisen tarkastuksen maastokatselmuksen yhteydessä löydetylle arkeologiselle kohteelle Laukupuolijänkän läheisyydessä: Laukupuolijänkän kohde sijaitsee alueella, jossa se tulisi tuhoutumaan Hannukaisen kaivoksen rakentamisen ja toiminnan yhteydessä. Koska sitä koskevat tarkemmat paikka- ja kuvaustiedot puuttuvat, alueella tulee ensi tilassa keväällä 2018 toteuttaa arkeologinen tarkastus, jonka tavoitteena on kohteen luonteen, ajoituksen sekä laajuuden selvittäminen myös aluetta koekuopittamalla sekä kartoittamalla. Hakijan vastine: Laukupuolijänkän kohteelle on tilattu museovirastolta vaatimukset täyttävä arkeologinen tarkastus vuoden 2018 kenttäkaudelle Natura-alueet ja -arviointi Muonion paliskunta, Destination Lapland Oy, Jounin Kauppa Oy, Ylläksen Ystävät ry, Äkäslompolon kyläyhdistys, Ylläksen Matkailuyhdistys ry, Lapland Hotels Oy, Ylläksen Matkailu Oy kommentoivat muistutuksessaan, että hankkeen vaikutukset Natura-alueeseen tulee selvittää LSL 65 :ssä tarkoitetulla tavalla. Suomen luonnonsuojeluliitto kommentoi muistutuksessaan, että LSL 66.1 :n vaatimus hyväksymisen edellytyksistä tulkittuna EU-oikeuden ja EUTI:n oikeuskäytännön valossa ei täyty. Hakemukseen ja sen Natura-arviointiin sisältyy huomattavia epävarmuustekijöitä ja todellinen mahdollisuus merkittävien haitallisten vaikutusten aiheutumiseen. Tarkasteltaessa mm. ELY-keskuksen antamia lausuntoja käy ilmi, että selvitykset ovat monin tavoin puutteelliset. Myös ELY-keskuksen lausunto itsessään on paikoin kyseenalainen ja ristiriitainen. Hakijan vastine: Hankkeen vaikutuksista on laadittu LSL 65 :n mukainen Naturaarviointi (Ramboll Finland Oy ). Natura-arviointiin sisältyvät Suomen puolelta Niesaselän (FI , SAC) ja Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen (FI ) Natura-alueet sekä Ruotsin puolelta Torne och Kalix älvsystem Natura-alue (SE ). Natura-arvioinnista annetun lausunnon (LAPELY 231/07.01/2014) mukaan arviointi on riittävä Niesaselän Natura-alueen osalta, eikä kaivoshankkeesta esitettyjen tietojen perusteella aiheudu merkittävästi heikentäviä vaikutuksia Niesaselän Natura-alueen suojeluperusteisiin. Tornionjoen Muonionjoen Natura-alueen osalta ELY-keskus on edellyttänyt arvioinnin täydentämistä Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit luontotyypille ominaisten lajien, lohen ja taimenen osalta. Lisäksi täydennyksessä tarkasteltiin saukon pesimäpaikkoja ja raakun esiintymistä Muonionjoen purkuputken alueella (Pöyry Finland Oy ). ELY-keskus pyysi vielä lisäselvityksiä lohikaloihin kohdistuvista vaikutuksista sekä kaivoksen sulkemisesta ja riskienhallinnasta (Pöyry Finland Oy ). Lapin ELY-keskus toteaa antamassaan lausunnossa (LAPELY/231/07.01/2014, ), ettei kaivoshankkeen rakentaminen ja toteuttaminen merkittävästi heikennä Tornionjoen-Muonionjoen Natura-alueen suojeluperusteita, edellyttäen, että hankkeen lupakäsittelyssä otetaan huomioon lausunnossa esitetyt hankkeen toteuttamista ja haittojen lieventämistä koskevat asiat.

107 Pohjavesi- ja harjualueet Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvara-vastuualue toteaa lausunnossaan, että hihnakuljetin on esitetty kulkevan Saivojärven pohjavesialueella. Ympäristölupahakemuksessa tulee käsitellä tarkemmin kuljettimen ja siihen liittyvien rakenteiden mahdolliset vaikutukset pohjavesialueelle ja tarvittavat suojatoimenpiteet. Hakijan vastine: Hihnakuljettimesta ei aiheudu pohjaveden pilaantumisvaaraa. Kuljetin seisoo irti maasta ja on suojattu rakenne. Malmimateriaali pysyy kuljetinhihnalla tiiviisti, eikä pölyämistä tasaisessa maton kulkemisessa tapahdu. Ripevaikutusta voi syntyä kuljettimen alapuolelle, ja sen poistosta laaditaan erillinen ohje. Tätä asiaa on käsitelty tarkemmin ympäristöluvan täydennyksessä Dnro PSAVI/3224/2016, (kohta 6, s.11). Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvara-vastuualue toteaa myös, että hihnakuljetin ja siihen liittyvä tie sijaitsevat lisäksi Saivojärven arvokkaalla harjualueella, joka on rajattu valtakunnallisessa harjututkimuksessa. Kuljettimen sijoittaminen arvokkaalle harjualueelle on kyseenalaista ja vaihtoehtoista vähemmän haitallista reittiä olisi syytä kartoittaa. Myös alueelle vireillä olevassa kaavassa on arvokkaalle harjualueelle kohdistuvat vaikutukset tullut tutkia. Lähtökohtaisesti hankkeen toiminnot tulee suunnitella siten, että arvokkaan harjualueen arvot eivät heikkene. Hakijan vastine: Hihnakuljettimen reitin valinnassa on käytetty runsaasti aikaa vertaillessa eri reittivaihtoehtoja. Reittivalinta on tehty useaan kriteeriin pohjautuen mm. Äkäsjoen ylityspaikan mukaan ja valittu reitti on todettu olevan vähiten haitallinen sekä ympäristölle että lähistön asutukselle. Tätä asiaa on käsitelty ympäristöluvan täydennyksessä Dnro PSAVI/3224/2015, (kohta 6, s.11). Hanke toteutetaan siten, että vaikutukset olisivat mahdollisimman vähäiset myös harjualueeseen. POSKI-hankkeen inventointiselvitys on Saivoharjun osalta tehty, ja siinä yhteydessä alue on luokiteltu kolmen eri luokituksen mukaisesti: arvoluokka 3 (maakunnallisesti arvokas), MAL-luokka 1, ja POSKI-luokka 1. MAL on luokitus maa-aineslain 3 kannalta (1= ei maa-ainesten ottoa, 2=ehkä, ja 3=kyllä). POSKI on toimenpideluokitus joka määräytyy pääpiirteissään arvo- ja kulutuskestävyysluokituksen mukaan (1=maaaineisten ottoon soveltumaton, 2=osittain soveltuva, ja 3=soveltuva). POSKI-hanke on Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamishanke. Hakija haluaa muistuttaa, että Saivoharjun alueelta ei olla ottamassa maa-aineksia. Varsinaiseen harjuun kohdistuvat työt ovat pienet. Hihnakuljettimen alueella on tarpeen raivata puustoa ja tehdä sen vaatimia perustuksia ja kuljettimen viereen huoltotie. Hihnakuljettimesta ei aiheudu Saivojärven arvokkaan harjualueen arvojen heikkenemistä. On huomioitavaa, että toiminnan päättyessä kuljetin tullaan poistamaan ja sen reitti siistimään. Kuljettimen tyyppileikkaus on toimitettu ympäristöluvan täydennyksessä Dnro PSAVI/3224/2015, , liitteenä 3 täydennyspyyntökohta 7, kuljettimen tyyppileikkaus. Alla valokuva Boliden Aitikin (Jällivaara, Ruotsi) hihnakuljetinrakenteesta.

108 108 Kuva Boliden Aitikin hihnakuljetin (Jällivaara, Ruotsi) Lisäksi Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvara-vastuualue muistuttaa, että ympäristölupahakemuksessa on syytä huomioida ELY-keskuksen mainitsemat pohjavesialueiden luokitusmuutokset. Luokitellut pohjavesialueet tulisi säilyttää ensisijaisesti metsämaana, mikä parhaiten takaa pohjaveden määrän ja laadun säilymisen hyvänä. Hakemuksessa tulee esittää tarkempi selvitys Hannukaisen vesivarastoaltaan mahdollisista vaikutuksista Kivivuopion/Valkeajoen ( ) pohjavesi alueeseen toiminnan aikana ja myös kaivoksen sulkemisen jälkeen. Hakijan vastine: Luokitusmuutosesityksessään Lapin ELY-keskus (2017) toteaa, että alueelle aiemmin sijoittunut kaivostoiminta on peruuttamattomasti heikentänyt Kuervaaran pohjavesialueen pohjaveden laatua, minkä lisäksi alueen maa- ja kallioperä heikentävät luontaisesti pohjaveden laatua. Sulfidimalmialueella sijaitseva Kuervaaran pohjavesialue ei siten hydrogeologisista syistä sovellu yhdyskuntien vedenhankintaan, joten se voidaan poistaa pohjavesialueluokituksesta. Kivivuopionvaara 1 on kerrostunut Kivivuopionvaara-nimisen vaaran itärinteelle. Tutkimusten perusteella pohjavesialueelta ei ole mahdollista saada riittävästi pohjavettä yhdyskuntien vedenhankinnan tarpeisiin ja pohjavesialue voidaan siten poistaa luokituksesta. Hihnakuljettimen reitti kulkee Kivivuopionvaara 2 pohjavesialueen läpi, tämä korotetaan luokkaan 2. Saivojärven pohjavesialue siirretään