Kalantutkimuksen toimintakertomukset

Kalantutkimuksen toimintakertomukset vuodelta 2011 Toimittajat: Kati Manninen, Petri Heinimaa, Antti Lappalainen, Ari Leskelä, Aki Mäki-Petäys, Markku Pursiainen, Martti Rask ja Matti Salminen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki 2012

Julkaisija: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Helsinki 2012 ISBN 978-951-776-898-6 (Verkkojulkaisu) ISSN 1799-4756 (Verkkojulkaisu) RKTL 2012

Kuvailulehti Tekijät Kati Manninen, Petri Heinimaa, Antti Lappalainen, Ari Leskelä, Markku Pursiainen, Martti Rask ja Matti Salminen (toimittajat) Nimeke Vuosi Sivumäärä ISBN ISSN 2012 134 978-951-776-898-6 1799-4756 Yksikkö/tutkimusohjelma Kalantutkimus Hyväksynyt Veijo Pruuki, Kalantutkimus Tiivistelmä Raportti sisältää Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kalantutkimuksen tulosyksikön tutkimusten vuoden 2011 toimintakertomukset ja hallinnolliset loppuraportit. Varsinaisista tutkimusraporteista ja julkaisuista löytyvät tässä esiteltyjä yksityiskohtaisemmat tiedot tutkimustuloksista. Kunkin tutkimuksen hankeryhmä- ja prjojektipäälliköt vastaavat asianomaisen tutkimuksen loppuraportin ja toimintakertomuksen sisällöstä. Asiasanat kalakannat, kalavarojen arviointi, kalastus, kalastuksen säätely, Itämeri, rakennetut joet, rapu, istutukset Julkaisun verkko-osoite http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/uudet%20julkaisut/tyoraportit/kalantutkimuksen_toimintakertomukset_2011. pdf Yhteydenotot Kati Manninen, kati.manninen@rktl.fi Muita tietoja

Sisällys (Hankkeen numero, nimi, projektipäällikkö) I KALAVESIEN TILA Hankeryhmän toimintakertomus vuodelta 2011, Martti Rask 8 202 028 Kalasto-, kalakantamuutokset ja tulokaslajit ilmaston muuttuessa, Lauri Urho 11 202 011/292 011 Kalavesien tila, erillistehtävät Martti Rask 14 202 026 Lohikalat ja ilmastonmuutos, Ari Huusko 15 202 029 Keski-Suomen järvitaimen, Pentti Valkeajärvi 16 202 030 Ilmasto ja sulfaattimaat, CATERMASS, Teppo Vehanen 17 202 040 Lokan ja Porttipahdan tekojärven ammattikalastuksen toimintaedellytysten kehittäminen, Teuvo Niva 18 202 050, 292 050 Kestävän kalastuksen periaate kalakantojen hoidossa, Jukka Ruuhijärvi 19 202 072 Kalayhteisörakenteen soveltuminen vesistöjen ekologisen tilan luokitteluun ja seurantaan, Martti Rask 20 202 077 Pintavesien kalastoseuranta, Jukka Ruuhijärvi 21 202 078 Koekalastusrekisterin ylläpito, Ari Saura 22 202 080 LTER Long Term Ecological Research Suomen pitkäaikaisen ympäristötutkimuksen verkosto (FinLTSER), Martti Rask 23 282 094 Happaman vesistökuormituksen ehkäisy Siika-Pyhäjokialueella, Alpo Huhmarniemi 24 II ITÄMERI Hankeryhmän toimintakertomus vuodelta 2011, Antti Lappalainen 26 282 131 Intersik Siian poikastuotannon, siikakantojen ja kalastuksen tilanne Richard Hudd 28 202 140 Haitalliset aineet ja kalojen elinympäristön muutokset kalat, kalakannat ja kalatalous (Kalojen myrkyt) Pekka J. Vuorinen 30 202 141 BEAST, Kemikaalistressin biologiset vaikutukset: ekosysteemin terveydentilan arviointimenetelmien kehittäminen (Kalojen kemikaalistressi), Pekka J. Vuorinen 32 202 151 Rannikon kuhan ja ahventen populaatiodynamiikka: Ympäristömuuttujien, kalastuksen ja saalistajien vaikutukset, Outi Heikinheimo 33 202 100/202 101/292 101 JA 292 122 Itämeri tutkimusohjelma: asiantuntija- ja erillistehtävät, lisäksi hyljetietokoulutus, Antti Lappalainen 35 282 120, 202 120, 282 121 Rysistä pyydettyjen hylkeiden satelliittiseuranta Halli GBS, Esa Lehtonen.36 282 124 Merimetson ravinto ja kalakantavaikutukset, Heikki Auvinen..37 202 126 ja 282 125 Rannikon särkikalojen määrän arviointi 38 202 130 VELMU Rannikon kalojen lisääntymisalueet, Antti Lappalainen 39

202 131 Avointen rantojen (siian, muikun ja harjuksen) poikasalueet ja viimeaikainen siian rekryyttikadon todentaminen, Richard Hudd 40 282 132 NANNUT / Kalojen lisääntymisaluekartoitusten hyödyntäminen Työkaluja rannikkoalueiden suunnitteluun, Varpu Mitikka 41 202 142 Itämeren lohen M74-oireyhtymä, Pekka J. Vuorinen 43 202 150 Kalakantojen rakenne Itämeren vertailualueilla, Outi Heikinheimo 44 202 152 Merialueemme vieraslajien seurannan, varhaisvaroitusjärjestelmän ja riskiarvioinnin kehittäminen (VISEVARIS), Lauri Urho 45 282 153 MARMONI Itämeren tilan indikaattorit (Life +), Antti Lappalainen 46 III RAKENNETUT JOET Hankeryhmän toimintakertomus 2011, Aki Mäki-Petäys 48 202 400 Rakennettujen jokien hankeryhmän asiantuntijatehtävät, Aki Mäki-Petäys 51 202 401 ja 202 403 Rakennettujen jokien vaelluskalakantojen hoitotoimenpiteet ja hankeryhmän erillistehtävät, Aki Mäki-Petäys 52 292 091 Iijoen kalatiet, Aki Mäki-Petäys 53 202 421 ja 292 421 Uudenmaan taimen ja kalatiet, Ari Saura 54 202 431 Toimivatko kalatiet? Panu Orell 55 202 441 Uittoperattujen jokien kunnostusten vasteet kalakannoissa, pohjaeläimistössä ja jokien ekologisissa toiminnoissa, Ari Huusko 56 202 093 Kalatiestrategia, Aki Mäki-Petäys 57 282 411 / 202 411 Kemi-Ounasjoen lohi, Erkki Jokikokko 58 IV ISTUTUSTUTKIMUSOHJELMA Hankeryhmän toimintakertomus vuodelta 2010, Matti Salminen 61 202 510 / 292 500 (vuoden 2012 alusta 523 010 ja 520 020) Istutustutkimusohjelman erillistehtävät (ja asiantuntijatehtävät), Matti Salminen 64 202 501 (vuoden 2012 alusta 523 100) Luonnossa menestyvien istukaskalojen tuotanto- ja istutusmenetelmien kehittäminen ( Menestyvä istukas ), Pekka Hyvärinen 65 202 503 / 292 503 (vuoden 2012 alusta 523 130/523 139) Järvilohi-istukkaiden laatu ja siihen vaikuttavat tekijät, Jorma Piironen 66 202 514 (vuoden 2012 alusta 523 140) Järvilohen luonnonkierron palauttamisen biologiset perusteet, Jorma Piironen 67 202 515 (vuoden 2012 alusta 523 150) Eri-ikäisten saimaannieriöiden käyttö palautusistutuksissa kalastusoloiltaan erilaisissa järvissä, Irma Kolari 68 202 518 (vuoden 2012 alusta 523 180) Pohjanlahden siikaistutusten tuloksellisuus, Ari Leskelä 69 V RAPUTALOUSOHJELMA Hankeryhmän toimintakertomus vuodelta 2011, Markku Pursiainen 70 202 800/202 809 Raputalousohjelma, asiantuntijatehtävät, Markku Pursiainen 74 202 801 Raputalousohjelma, tutkimuksen erillistehtävät, Markku Pursiainen 76 202 802 Raputalouden kehittymisen seuranta, Markku Pursiainen 77

202 803 EIFAC Working Party on Crayfish, Markku Pursiainen 78 202 815 Lyhyen kasvukauden vaikutus rapujen poikastuotantoon, Riitta Savolainen 79 202 816 Joki- ja täpläravun lisääntymislämpötilojen vertailu, Riitta Savolainen 81 202 832 Rapuruton epidemiologia ja kroonisuus, Markku Pursiainen 82 202 843 (sis. 282 843/TÄPLÄR ja 282 853/JOKIR) Joki- ja täplärapuvedet ja raputalous, Esa Erkamo 84 525 350 Täplärapukantojen säätely ja taloudellisesti kestävä hyödyntäminen, Jouni Tulonen 86 202 861 Rapusaalisseurannat, Markku Pursiainen 87 202 864, 282 864 Kuluttajakysely: ravun kysynnän kasvun esteet, Riitta Savolainen 88 202 865 Rapuvesien ja ravustuksen sosioekonomia, Riitta Savolainen 89 VI KALAKANTOJEN ARVIOINTI Hankeryhmän toimintakertomus vuodelta 2011, Ari Leskelä 92 204 008 ja 204 009 (A2LAND,A2RECR, A2JOKI; A3BITS, A3BIA1, A3BIA2 EU-tiedonkeruu/biologinen, Timo Myllylä 94 204 011 Silakka- ja kilohailikannat, Jukka Pönni 95 204 012 Itämeren turska- ja kampelakannat, Eero Aro 96 204 013 Itämeren ekosysteemi ja silakkakantojen säätely (EKOSIL), Eero Aro 97 204 021 Itämeren lohi ja meritaimen, meriseuranta, Tapani Pakarinen 98 204 022 Itämeri lohi, Tornionjoki, Atso Romakkaniemi 99 204 023 Itämeri lohi ja meritaimen, Simojoki, Erkki Jokikokko 101 204 024 Itämeri meritaimen, joet, Eero Jutila 102 204 025 Tenojoen ja Näätämöjoen lohikantojen tilan arvioiminen, Panu Orell 103 204 026 Tenojoen kalastusoikeudellisen lohenkalastuksen tilastollinen seuranta 1980-2010 Suomen puolella, Maija Länsman 104 204 027 Advancing understanding of Atlantic Salmon at Sea: Merging Genetics and Ecology to Resolve Stock-specific Migration and Distribution patterns (Salmon at Sea, SALSEA-Merge), Jaakko Erkinaro 105 204 028 ja 282 028 Trilateral cooperation on our common resource; the Atlantic salmon in the Barents region, KOLARC-TIC ENPI EU-projekti, Eero Niemelä 106 204 029 Tenojoen meritaimen (Voisiko Tenojoen kalastuskautta pidentää? Meritaimen biologia ja taimenkantojen hyödyntämismahdollisuudet), Panu Orell 107 204 031 Siikakantojen tila merialueella, Erkki Jokikokko 109 204 032 Sisävesikalojen kantojen seuranta, Pentti Valkeajärvi 109 204 033 Ahven-, hauki- ja kuhakantojen tilan arvioiminen, Heikki Auvinen 111 204 035 Oulankajoen vesistön taimen, Ari Huusko 112 204 040 Iänmääritys ja luutumat, Jari Raitaniemi 113 204 043 Saimaannorpan kalanpyydyskuolemien vaikutus kannan kehitykseen, Heikki Auvinen 113 204 051 Inarinjärven ja sivuvesistöjen velvoitetarkkailu ja merkintäohjelma, Teuvo Niva 114 204 061 (FACTS) Itämeren silakka- ja kilohailikantojen merkitys ekosysteemissä ja niiden vuorovaikutussuhteet, Eero Aro 115 204 062 Ekosysteemitieto ECOKNOWS, Atso Romakkaniemi 116

VII KALAKANTOJEN MONIMUOTOISUUS Hankeryhmän toimintakertomus vuodelta 2010, Petri Heinimaa 118 205 000, 205 001, 205 003, 205 010 ja 295 000 (myynti) Kalakantojen monimuotoisuus, asiantuntija- ja tutkimustehtävät, Petri Heinimaa 124 205 011 Ankeriasseuranta, Jouni Tulonen 125 205 110 Sopimuskasvatus, Petri Heinimaa 126 205 201 Vesiviljelyn biodiversiteettiohjaus, Jorma Piironen 127 205 210 Maitipankki, Petri Heinimaa 128 205 211 Mustajoen taimenen talteenotto / RIFCI, Nina Peuhkuri 129 205 300 / 295 300 ja 205 304 / 285 304 HEALFISH) Kalojen geneettinen tutkimus, Marja-Liisa Koljonen 130 205 305 Kalojen uhanalaisuusarviointi, Marja-Liisa Koljonen 131 205 400, 205 401 Luoteis-Venäjän luonnonkalatalous sekä kestävä vesiviljely ja kalakantojen monipuolinen hoito ja hyödyntäminen (Kalantutkimuksen osuudet), Petri Heinimaa 132 205 900 Merkintä, Ari Saura 133 295 900 Merkintä, myynti, Ari Saura 134

I Kalavesien tila Toim. Martti Rask HANKERYHMÄN VUODELTA 2011 1. Hankeryhmän nimi Kalavesien tila 2. Hankeryhmän päällikkö Martti Rask 3. Hankeryhmän toiminta-ajatus ja keskeinen sisältö Kalavesien tila -hankeryhmä tuottaa tietoa ympäristönmuutosten vaikutuksista kaloihin, kalavesien tilaan ja kalatalouteen. Tutkimustuloksia käytetään kalakantojen ja kalavesien hoidossa sekä kalavesien tilan arvioinnissa. Hankeryhmän kolme keskeisintä aihealuetta ovat: 1) järvien ja jokien elinympäristöjen hoitoon, kunnostamiseen ja kestävään kalastukseen liittyvät tutkimukset, 2) ilmastonmuutosten vaikutukset kaloihin, kalaston monimuotoisuuteen ja kalatalouteen sekä 3) EU:n vesipolitiikan täytäntöönpanoon liittyvä tutkimus- ja kehitystoiminta, kalastoseurannat ja kalastoperusteinen jokien ja järvien ekologisen tilan luokittelu. 4. Hankeryhmän tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset, johtopäätökset ja uutiset Ilmastonmuutoksen vaikutuksia tutkivissa hankkeessa todettiin, että Itämeren alueen suurilmasto heijastuu lohikantoihin: mantereisen ilmastokauden (climate regime) aikana lohikannat ovat olleet runsaat ja mereisen ilmastokauden aikana kannat ovat olleet pienempiä. Vastaavasti mereisellä kaudella lohien ikäryhmäkohtainen keskikoko on ollut selvästi suurempi kuin mantereisella ilmastokaudella. Ilmastokausien vaihtumisten muutokset näkyivät lohikannoissa verraten nopeasti. Luontainen, ympäristöolosuhteista juontuva lohikantojen vaihtelu tulisi ottaa huomioon lohenkalastuksen ohjauksessa. Erityisen tärkeää olisi, jos ilmasto-olosuhteiden muutos mantereisesta mereiseen ilmastoon voitaisiin ennakoida, sillä tämä muutossuunta näyttäisi johtavan lohikantojen pienenemiseen, ja edellyttäisi selkeitä kalastuksen säätelytoimia ylikalastuksen välttämiseksi. Ilmastonmuutoksen on havaittu jo vaikuttaneen myös useiden muiden talouskalojen kantoihin, kalastukseen ja saaliisiin Itämerellä. Esimerkiksi kuha, ahven ja kilohaili hyötyneet, kun taas useimmat muutoinkin uhanalaiset lajit, kuten siika, harjus ja taimen, sekä made ovat joutuneet ahtaalle. Keski-Suomen järvitaimen hankkeessa tutkittiin taimenen poikastiheyksiä, kartoitettiin taimenen kutupesiä, laskettiin Vaajakosken kalatien nousutaimenet, jatkettiin luonnosta pyydettyjen taimenten merkintöjä ja selvitettiin villien ja rasvaeväleikattujen istukkaitten osuuksia järvi- ja koskisaaliissa. Syksyllä 2011 taimenen poikastiheys oli 14 tutkitussa koskessa vuonna 1996 alkaneen seurannan alhaisin (6 yks/aari). Tiheys laski toisena vuotena peräkkäin. Keskeinen syy romahdukseen lienee poikkeuksellisen kuuma kesä. Ilahduttavaa oli kutupesien määrän lisääntyminen lähes viidenneksellä 8

ja myös kookkaitten yli kaksimetristen pesien määrän suureneminen. Siitä huolimatta kutevat taimenet ovat lähinnä paikallisia tammukoita, kookkaat järvivaeltajat lähes puuttuvat. Merkinnöillä on saatu uutta tietoa villien taimenten vaelluksista, kun on havaittu niiden vaeltavat luusuakoskista syönnökselle pääasiassa ylävirtaan. Villien taimenten osuus järvisaaliissa on odotetusti alhainen, Konnevedessä viime vuosina keskimäärin noin 10 %. Lokan ja Porttipahdan tekojärvien ammattikalastus on laajaa Pohjois-Suomen mittakaavassa ja paikallisesti tärkeä elinkeino. Eri tavoin kerättyjen aineistojen perusteella mukaan tekojärvissä on kaksi valtalajia särki (60 %) ja vaellussiika (25 %). Yhteistyössä metsähallituksen kanssa käynnistettiin MMM:n lisärahoituksella hanke, jolla etsitään keinoja tekojärvien kalakannan rakenteen korjaamiseksi. Vuonna 2011 ammattikalastajat pyydystivät isorysillä tekojärvistä n. 100 tonnia särkikaloja. Vuonna 2011 toteutettiin EKTR-hanke, jossa kartoitettiin tekojärvien vähäarvoisen kalan markkinoita. Kestävän kalastuksen periaate kalakantojen hoidossa hankkeessa tutkitaan eteläsuomalaisten järvien tärkeimpien petokalojen hauen ahvenen ja kuhan kalastuksen määrän, laadun ja ohjauksen vaikutuksia petokalakantoihin ja muuhun vesiekosysteemiin. Tavoitteena on kehittää kestävän kalastuksen malleja, joita sovellettaessa järvet tuottaisivat hyvää ja kalastajia tyydyttävää petokalasaalista ja samalla järvien ekologinen tila säilyisi hyvänä tai paranisi. Vesijärven Enonselän hapetus sisäisen kuormituksen vähentämiseksi johti merkittäviin muutoksiin kalakannoissa. Ulapan aiempi valtalaji kuore katosi alueelta kesällä 2011. Hapetus purki lämpötilakerrostuneisuuden, jolloin vesi lämpeni syvänteessä 16 asteeseen. Kuoreen ja myös siian ja muikun suosima viileä ja hapekas vesikerros katosi kesän ajaksi. EU:n vesipuitedirektiivi ja siihen perustuva laki vesienhoidon järjestämisestä asettaa RKTL:n tehtäväksi järvien ja jokien kalayhteisöjen perusseurannan ja maa- ja metsätalouden hajakuormituksen toiminnallisen seurannan sekä kalayhteisötietoon perustuvan ekologisen luokittelun yhteistyössä ELY-keskusten kalatalousryhmien ja valtion ympäristöhallinnon kanssa. Jokien kalastoon perustuvien luokittelumenetelmien eurooppalainen vertailu valmistui ja hyväksyttiin EU:n komissiossa vuonna 2011. Myös järviä koskeva vastaava hanke edistyi suotuisasti. Kesän ja alkusyksyn aikana verkkokoekalastettiin 56 järveä ja sähkökoekalastettiin 20 jokea seurantaohjelmien mukaisesti. Tulvat ja kuivuus haittasivat jokiseurantaa ja siirsivät osan koekalastuksista tuleville vuosille. Happamien sulfaattimaiden ympäristöriskien hallinnan tutkimuksiin osallistuttiin Pohjanmaalla CATERMASS Life+ hankkeessa ja Pyhä- ja Siikajoen alueella HaKu EAKR-hankkeessa. Ensin mainitussa hankkeessa valmistui painatuskuntoon kirjallisuusselvitys happamien sulfaattimaiden päästöjen vaikutuksista kalastoon Suomessa. Alunamailla sijaitsevien virtavesien kalataloudellisen tilan selvittämistä jatkettiin molemmilla alueilla. Pyhä- ja Siikajoen alueella kalaston palautuminen eri jokiin on ollut vaihtelevaa vuoden 2006 kalakuolemien jälkeen. Osa joista on jo ennallaan, mutta joiltakin pieniltä puroilta paikallinen koskikalasto näyttää hävinneen kokonaan. Suomen pitkäaikaisen ympäristötutkimuksen verkoston (FinLTSER) Evon seuranta-alueella valmistui tutkimus kalojen radioaktiivisuuden muutoksista Tsernobylin ydinvoimalaturman jälkeen. Radioaktiivisen cesiumin kertyminen järvien ravintoketjuja myöten kaloihin riippuu järven ominaisuuksista ja on tehokaampaa karuissa kirkasvetisissä latvajärvissä kuin humuspitoisissa reittijärvissä. Erot kertymistehokkuudessa ovat näkyneet Evon karujen kirkasvetisten latvajärvien ahventen ja haukien muita järviä korkeampina 137 Cs-aktiivisuuksina myös 2000-luvulla. 9

5. Kotimainen ja kansainvälinen yhteistyö Yli puolet vuonna 2011 käynnissä olleista hankkeista kuului osana laajempiin, tutkimuslaitoksen ulkopuolisten toimijoiden kanssa muodostettuihin hankekokonaisuuksiin tai ohjelmiin, joissa yhteistyö laitoksen ulkopuolelle muodosti oleellisen osan hankkeen toiminnasta. Kotimaisia tärkeimpiä yhteistyökumppaneita olivat SYKE, alueelliset ympäristökeskukset, TE-keskusten kalatalousyksiköt, yliopistot, Metsähallitus ja kunnat. Kansainvälisiä yhteistyökumppaneita olivat mm. Fiskeriverket (Ruotsi), NINA (Norja). Lisäksi VPD-luokittelun kehittämishankkeissa yhteistyötä oli useiden Euroopan maiden tutkimuslaitosten kanssa. 6. Hankeryhmän henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset ja rahoitus v. 2011 rahoitustyypeittäin eriteltynä Kalavesien tila -hankeryhmän henkilötyövuosien määrä vuonna 2011 oli 11,5 htv ja kokonaiskustannukset 1,4 milj.. Vuoteen 2010 verrattuna kokonaiskustannukset olivat samat mutta henkilötyövuosia kertyi kaksi vähemmän. Vuoden 2011 rahoituksesta tutkimuslaitoksen budjettirahoitus oli 145 t, noin 50 t edellisvuotista enemmän, myyntitulot 24,4 t, EU:n Life+ ja aluerahat 56 t ja muu ulkopuolinen rahoitus noin 74, minkä lisäksi kirjaamisoikeuksina MMM:ltä tuli 225 t. Ulkopuolisista lähteistä hankitun rahoituksen osuus hankeryhmän kokonaiskustannuksista oli 27 %, hieman enemmän kuin vuonna 2010. Vpd-töiden osuus henkilötyövuosista oli vuonna 2011 67% ja kokonaiskustannuksista 54%. 7. Hankeyhmän vuoden 2011 toiminnan tuloksellisuus (a) Ryhmän toiminnan tuloksellisuus yleensä = tavoitteiden ja strategian toteutuminen yleisesti ja merkittävissä esimerkkitapauksissa: Tärkeimmistä sitoumuksista ja sopimusten toteutumisesta on huolehdittu. Tosin vpd-kalastoseurannasta toteutettiin resurssien rajallisuuden vuoksi vain noin 70%. (b) Arvio ryhmälle vuodelle 2011 annettujen MMM:n, RKTL:n ja Kalantutkimuksen tulostavoitteiden toteutumisesta: MMM:n asettamat tulostavoittet toteutettiin asianmukaisesti. Samoin RKTL:n asettamat. Kalantutkimuksen asettamista tavoitteista käyttöjäämissä ja vakihenkilöstön siirroissa ulkopuoliselle rahoitukselle jäätiin kolmanneksen verran. Julkaisutavoitteet saavutettiin ja samoin tavoitteet muiden julkistusten suhteen. (c) Ryhmän toiminnan vaikuttavuus: Vesipuitedirektiivin täytäntöönpanoon liittyvät seuranta- ja luokittelutehtävät on hoidettu vesienhoitolain ja asetuksen edellyttämällä tavalla, ja kalastotietoja käytetään yhtenä arviointitekijänä sisävesien ekologisen tilan luokittelussa. Ilmastonmuutos- ja vieraslajihankkeissa on tuotettu tietoa, jolla on sekä kotimaista että kansainvälistä kysyntää. Monet alueelliset hankkeet saivat hyvin julkisuutta alueillaan, lisäsivät RKTL:n toiminnan tunnettuutta ja varmasti vaikuttivatkin. (d) Arvio vuoden 2011 tulo- ja tiedotustavoitteiden sekä budjetin toteutumisesta: Kalantutkimuksen asettamasta tulonhankintatavoitteesta (300 t ) jäätiin noin puoleen. Jos otetaan huomioon kirjaamisoikeudet MMM:ltä niin sitten tavoite ylittyi. Tiedotustavoitteet toteutuivat hyvin joskin hankkeiden välillä oli suurta vaihtelua. Tutkimuslaitoksen myöntämä budjettirahoitus riitti ja käytettiin tarkoin jotkut hankkeet säästivät mutta toiset ylittivät myöntönsä saman verran. KETresurssitaulukko on päivitettynä livelinkissä. 10

LOPPURAPORTTI 202028 Kalasto-, kalakantamuutokset ja tulokaslajit ilmaston muuttuessa Lauri Urho (pp), Zeynep Pekcan-Hekim, Jussi Pennanen, Richard Hudd, Lari Veneranta, Heikki Auvinen, Jari Raitaniemi, Outi Heikinheimo, Riikka Puntila. 2009 2010(31.3.2011) 5. Tutkimuksen tausta ja perustelu Tarkoituksena oli tuottaa arvioita siitä, miten Suomen kalasto ja kalakannat muuttuvat ilmaston muuttuessa. Tuloksia voidaan käyttää mm. arvioitaessa ilmastonmuutoksen vaikutuksia ammatti- ja vapaa-ajankalastukseen, kalaistutuksiin sekä niiden sopeuttamisessa ilmastomuutoksen vaikutuksiin. Erityistä huomiota kiinnitettiin vieraslajeihin, joiden kansallisen strategian laatiminen oli käynnissä. 6. Tutkimuksen tavoitteet ja keskeinen sisältö Tavoitteena oli arvioida miten ilmastonmuutos on vaikuttanut ja tulee mahdollisesti vaikuttamaan tulevaisuudessa Suomen kalastoon, kalakantoihin ja kalasaaliisiin. 7. Tärkeimmät tulokset ja johtopäätökset Ilmastonmuutoksen myötä Itämeren olosuhteissa on jo tapahtunut suuria muutoksia, jotka heijastuvat sekä kalakantoihin että kalastukseen. Meriveden pintalämpötila kasvukaudella on arviomme mukaan noussut noin 0,8-0,9 astetta siirryttäessä 1980-luvulta 2000-luvulle. 2000-luvulla pintavesien lämpeneminen on selvästi kiihtynyt, ja varsinkin talvilämpötilat ovat kohonneet. Jääpeitteisyysaika on samalla vähentynyt. Suolapitoisuuden vaihtelut ovat olleet verrattain vähäisiä, mutta hienoisen nousun jälkeen suolapitoisuus laski viime vuosisadan lopussa kaikilla alueilla noin puoli promillea. Fosforipitoisuudet ovat viime vuosikymmeninä olleet eteläisimmillä alueilla selvästi korkeimpia ja niiden vaihtelut suurempia kuin pohjoisemmilla alueilla. Saaristomerellä suunta näyttäisi olevan vielä rehevämpään päin. Tutkimuksessa on esimerkkien avulla tuotettu tietoa siitä, miten rannikon kalakannat ja kalasto sekä kalastus ovat muuttuneet ja tulevat mahdollisesti muuttumaan ilmaston muutoksen seurauksena. Useiden lajien kalastuksessa on viime vuosikymmenien aikana tapahtunut muutoksia, jotka näyttävät merkittävältä osin olevan seurausta ilmastonmuutoksesta, joko suoraan tai välillisesti, mahdollisesti myös kalojen muuttuneen käyttäytymisen takia. Jäätalven lyheneminen ja jääpeitteen väheneminen on muuttanut kalastusaikoja ja kalapaikkoja. Pyyntiajat ovat useilla lajeilla pidentyneet. Tutkimuksessa osoitettiin että lämpimät kesät tuottavat hyviä ahven- ja kuhavuosiluokkia, jotka myös näkyvät parempina saaliina noin 4 10 vuoden kuluttua. Parhaiden vuosien 1988 ja 1997 kuhavuosiluokat tuottivat ammattikalastajien noin neljännesvuosisadan (1980 2007) kuhasaaliista Saaristomerellä 29 % ja Suomenlahdella 27 %. Vahvojen vuosiluokkien osuus kuhasaaliissa on siis erittäin 11

merkittävä. Vajaan asteen lämpimämmät olosuhteet kahden viime vuosikymmenen aikana verrattuna 1980-lukuun arvioidaan antaneen noin 10 miljoonaa kiloa enemmän kuhaa merialueelta, mikä nykyisten tuottajahintojen mukaan vastaa noin 35 miljoonaa euroa. Vuodesta 2003 alkaen ammattikalastuksen pyyntiponnistuksen vähentymisen myötä pienentyneet saaliit osoittavat, ettei kalastus ole pystynyt täysimääräisesti hyödyntämään kuhakannan kasvua. Uusien pyyntitapojen ja pyyntipaikkojen löytäminen sekä verkkojen solmuvälin suurentaminen voisivat auttaa ammattikalastusta. Suurten vuosiluokkien todennäköisyys kuhakannoissa kasvaa, jos ilmastonmuutosskenaarioiden ennustukset lämpenevistä kesistä toteutuvat. Vuosittaisia noin miljoonan kesänvanhan kuhan istutuksia voisi vähentää tai keskittää kylmiin kesiin tai pohjoisemmille alueille, missä kuhan luonnontuotanto on heikkoa. Ahven on kalastuksen kohteena kuhaa pidempään, hyvät vuosiluokat jopa 13 vuotta. Ilmastonmuutoksen myötä ahvenen kalastuskausi on pidentynyt, ja kalastuksen painopisteen muuttuminen pois kutukalastuksesta on terve piirre. Ahvenen kalastusta tulisi vielä pyrkiä sovittamaan niin, että sivusaaliiksi ei tulisi alamittaisia kuhia eikä taimenia. Heikommat vuosiluokat 2003 2005 ja kalojen käyttäytymismuutokset ovat pudottaneet ahvensaaliita väliaikaisesti joillain alueilla. Siika- ja madekannat ovat kärsineet ja niiden saaliit vähentyneet lämpiminä jaksoina ja niiden jälkeen. Myös rehevöityminen yhdistyneenä talviseen lämpökuormaan on muodostanut epäedullisemmat olosuhteet näille lajeille, joiden lisääntyminen tapahtuu kylmän veden aikana. Rannikollamme madesaaliit ovat laskeneet ennätysalhaisiksi, ja varsinkin kutuajan saalis on vähentynyt. Mateen kalastus on keskittynyt talveen vuodenvaihteen molemmin puolin, ja leudot talvet ovat vaikeuttaneet sitä. Saaliiden väheneminen selittyy vain osittain pyyntiponnistuksen vähenemisellä; happamoitumisella, kohonneilla lämpötiloilla sekä rehevöitymisellä näyttäisi olevan vaikutusta mateeseen lisääntymisen heikkenemisen kautta. Runsaimmat madevuosiluokat näyttävät syntyvän kylminä talvina. Alimmillaan madesaaliit olivat 2000-luvulla, jolloin talven lämpötilat olivat korkeimmillaan ja toisaalta tätä edelsivät 1990-luvun huonojäiset talvet. Mateenpyynnin tulevaisuus näyttää olevan kiinni kunnon talvista. Vuoden 2010 2011 talven kylmyys antaisi odottaa käännettä parempaan. Madekantojen seuranta, kalakantanäytteiden kerääminen ja analysointi olisi syytä käynnistää. Siika on myös kylmää vettä suosivana lajina selvästi vähentynyt koko Itämeren alueella. Siikojen luontainen lisääntyminen on Merenkurkun eteläpuolella selvästi heikompaa kuin pohjoispuolella, ja Suomen rannikolla siikasaaliit vähenevät selvästi etelään päin. Sekä karisiika- että vaellussiikasaaliit ovat vähentyneet Pohjanlahdella. Siikasaaliiden väheneminen alkoi jo 1980-luvun taitteessa, mutta siikaistutusten ansiosta saaliit alkoivat taas nousta. 1990-luvulta saaliit ovat lähteneet uudelleen laskuun, vaikka merialueelle istutetaan kymmeniä miljoonia vastakuoriutuneita ja 4 8 miljoonaa kesänvanhaa siikaa vuosittain. Suomenlahdella ja Saaristomerellä istukkaat ovat selvästi parantaneet saalistasoa. Ilmasto vaikuttaa siikakantoihin ilmeisesti lämpötilojen kautta. Myös rehevöitymisellä on vaikutuksensa, sillä siian mätimunissa alkiot kehittyvät pohjalla koko talven ja voimakas rehevöityminen voi aiheuttaa happikatoa pohjien tuntumaan. Kokeellisissa tutkimuksissa poikasten kuoriutumisen todettiin olevan mahdollista vielä Saaristomerellä ja Hankoniemen pohjoispuolella, mutta kuoriutuneiden poikasten määrä oli vähäinen. Luonnosta löydettyjen poikasten määrä oli etelässä niin ikään vähäisempi, ja joillakin alueilla lisääntymistä ei havaittu ollenkaan, toisilla vain joinain vuosina. Siian maantieteellisen esiintymisen painopiste on siirtymässä pohjoisemmaksi ilmastonmuutoksen myötä. Muutoksia on silti havaittavissa kaikilla alueilla. Saaliin vähenemistä voidaan hidastaa istutuksilla, vaikka niiden tuloksellisuudessa näyttäisi olevan parannettavaa. Siikakantojen pelastamiseksi pitäisi ryhtyä tarmokkaisiin toimenpiteisiin. 12

Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa myös muiden kalalajien kantoihin ja elinalueisiin. Kilohailikannoille ja -saaliille on tyypillistä voimakas jaksoittaisuus peräkkäisten hyvien tai huonojen vuosiluokkien seurauksena. Kilohailisaaliit moninkertaistuivat 1990-luvun puolivälissä. Tämä näyttäisi olevan yhteydessä lämpimiin talviin. Kampelasaaliiden väheneminen 2000-luvulla on mahdollisesti yhteydessä suolapitoisuuden vähenemiseen, mutta myös muut tekijät ovat voineet vaikuttaa saaliiden ja yksikkösaaliiden selvään vähenemiseen. Nokkakala on mahdollisesti ilmaston lämpenemisen seurauksena voinut laajentaa lisääntymisaluettaan Suomen lounaisrannikolle asti. Vuoden 2003 jälkeen nokkakala on onnistunut lisääntymään rannikollamme useassa paikassa Inkoon ja Uudenkaupungin välisellä alueella. Nokkakalan pyyntimahdollisuuksien voi odottaa paranevan lähivuosina, ja niinpä sen pyyntimahdollisuuksia pitäisi kartoittaa ja lajin lisääntyminen hyödyntää. Hankkeessa tarkasteltiin lisäksi vieraslajitilannettamme ja siinä tapahtuneita muutoksia. Ilmastonmuutoksen ja kasvaneen laivaliikenteen seurauksena Suomeen on jo asettunut vieraslajeja. Näiden määrä tulee todennäköisesti kasvamaan. Suomesta 2000-luvulla löytyneet kaksi uutta vierasta kalalajia, mustatäplätokko ja hopearuutana, ovat alkaneet lisääntyä ja levittäytyä rannikollamme. Hopearuutanaa tavataan nyt Suomen rannikkovesissä Kotkan ja Turun välisellä alueella ja sitä on noussut ainakin pariin jokeen ja mereen yhteydessä oleviin lampiin. Lammikoissa sen triploidit naaraat lisääntyvät kloonaamalla. Hopearuutanan tehokas lisääntyminen, nopea kasvu ja vähähappisten ja rehevien olosuhteiden sietäminen, lämmenneistä vesistä hyötyminen sekä nousupyrkimys jokiin ja ojiin, tekevät tästä lajista uhan sisävesien kalastolle. Hopearuutanan eteneminen sisävesiin tulee pyrkiä estämään lisäämällä valistusta. Kalastajat ovat jo joutuneet osittain sopeutumaan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin kalastossa toisten kantojen heiketessä, toisten vahvistuessa. Kalapaikkojen ja kalastusaikojen muutoksiin sopeutuminen on vielä kesken. Runsaiden istutusten vuoksi siikasaaliit eivät ole romahtaneet, vaikkakin monin paikoin ne ovat heikentyneet. Sopeutumistoimia tarvitaan vielä jatkossakin, kun muutokset jatkuvat. Kalateiden rakentaminen tai nousuesteiden poistaminen olisi silti tärkein toimenpide vaelluskalakantojen tilan parantamiseksi istutusten ohella. Hyödyntämättömien tai vajaasti hyödynnettyjen kalojen runsastuminen ennustettujen skenaarioiden mukaisesti luo paineita niiden saamiseksi kalastuksen piiriin. Sopeutuminen ilmastonmuutokseen vaatii ymmärrystä siitä mitä on tapahtunut ja tapahtumassa. 8. Tutkimuksen uutinen Ilmastonmuutos on jo vaikuttanut useimpien talouskalojen kantoihin, kalastukseen ja saaliisiin. Kuha, ahven ja kilohaili hyötyneet, kun taas useimmat uhanalaiset lajit, kuten siika, harjus ja taimen, sekä made ovat joutuneet ahtaalle. Näiden lajien tiivis seuranta olisi tärkeää. 9. Tulosten julkaiseminen ja tuloksista tiedottaminen Tuloksista on tiedotettu nettisivun, tiedotteiden, esitelmien, työpajojen ja julkaisujen avulla (13 julkaisua+käsikirjoituksia. http://www.rktl.fi/julkaisut/j/551.html. 10. Kotimainen ja kansainvälinen yhteistyö Helsingin Yliopisto, Suomen vieraslajistrategia-työryhmät, EVIRA, SYKE, Ilmatieteenlaitos, Kala- ja vesitutkimus, Viron merentutkimuslaitos. 11. Henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset ja luettelo keskeisistä rahoituslähteistä 3,4 htv, kokonaiskustannukset 290 t, siitä MMM 100 t. 13

12. Tutkimuksen arviointi ja kokemukset Hanke oli tärkeä osoittamaan, mitä ilmastonmuutokseen liittyviä muutoksia on jo tapahtunut, miten tilanteeseen sopeudutaan ja kuinka tärkeää olisi jatkaa ilmastonmuutoksen vaikutuksiin liittyviä tutkimuksia. Ajan ja rahoituksen rajallisuuden takia kansainvälinen tulosten julkaisu jäi kesken, jatkotutkimustarpeita on listattu loppuraporttiin. VUODELTA 2011 202011/292011 Kalavesien tila, erillistehtävät M. Rask (pp), Juha Jurvelius, Pentti Valkeajärvi, Pekka Hyvärinen, Juha Lilja, Erkki Jaala, Esa Hirvonen, Markku Gavrilov, Tauno Nurmio toistaiseksi jatkuva Suoritetaan tarvittaessa esitutkimuksia, suunnitellaan uusia tutkimushankkeita, järjestetään päättyvien tutkimusten mahdolliset jälkitoimenpiteet, hoidetaan pienet hankkeet ja toteutetaan muita mahdollisia erillistehtäviä. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Tutkimuksessa Planktonin ja kalojen levinneisyys järvessä (HEPLA) akustinen aineisto kerättiin 120, 333 ja 1200 khz taajuisilla luotaimilla 8 eri tyyppiseltä Saimaan järveltä. Lisäksi kerättiin eläinplankton ja kalanäytteitä sekä fysikaalis-kemiallisia taustatietoja eri alueilta. Päätutkimuskohde oli Pyhäselkä. Syksyn kuluessa akustisen aineiston tekninen kunto tarkastettiin ja tehtiin alustavia laskelmia plankton- ja kalatiheyksistä. Alustavat akustiset tiheystulokset eri taajuuksilla olivat oletusten mukaisia, niitä on kuitenkin vielä verrattava planktonlaskureiden ja planktonnäytteiden tuloksiin. On mahdollista, että nyt käytetyillä akustisilla menetelmillä pystytään nopeasti selvittämään mm. ravintoverkkojen rakennetta ja toimintaa. Simunankosken taimentutkimuksessa poikastiheys oli syksyllä 2011 seurantakauden (1996-2011) alhaisin (13,3 yks/100 m 2 ) ja selvästi alle koko seurantakauden (1996-2011) keskiarvon (35,7 yks/100 m 2 ). Mätiä ei oltu istutettu, joten poikastuotanto oli luonnonvaraista. Poikastiheys on laskenut jo neljänä vuotena peräkkäin, vaikka mätiäkin on istutettu. Tämän ja edellisen vuoden alhaisen poikastiheyden syyksi on arveltu yleisemminkin korkeita kesän lämpötiloja. Tutkimus Kalastuksen aiheuttamasta valinnasta kalojen käyttäytymis- ja elinkiertopiirteisiin aloitettiin. Siinä selvitetään ahventa mallilajina käyttäen, onko pääosin aktiivisin pyyntivälein tapahtuva kalastus valikoivaa suhteessa kalan käyttäytymispiirteisiin, mitkä fysiologiset tekijät selittävät eroja ahventen käyttäytymisessä, voiko kalastusvalinta aiheuttaa muutoksia kalakannoissa ja voidaanko haitalliseksi arvioituja valintavaikutuksia vähentää kalastuksen valikoivuutta säädellen. 14

On mahdollista, että kalojen ja eläinplanktonin välisiä yhteyksiä pystytään selvittämään akustisilla menetelmillä. Tästä olisi suurta apua ekologisiin ja kalataloudellisiin tutkimuksiin. Itä-Suomen, Oulun ja Jyväskylän yliopistot, M-Real Oyj 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 0,9 htv, 93 t, RKTL, Itä-Suomen yliopisto Tavoitteet toteutuivat suunnitelmien mukaisesti. 202026 Lohikalat ja ilmastonmuutos. A. Huusko (pp), P. Hyvärinen, T. Vehanen, T. Laaksonen, R. Hokki 2010-2012 Tutkimus tuottaa ekologista perustietoa ilmastosyklien ja ilmastomuutoksen vaikutuksista sekä kotimaisten että vierasperäisten lohikalakantojen runsauteen ja elinkiertojen avainkohtiin ja sovellettavaa tietoa lohikalakantojen ja niiden hoidon ja käytön suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi siten, että ilmastomuutoksen mahdolliset hyödylliset vaikutukset voitaisiin ennakoida ja haitalliset vaikutukset minimoida. Tutkimus vastaa kysymykseen kuinka ilmastomuutos heijastuu lohikalalajien kantojen tilassa. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Itämeren lohen pitkän aikajakson saalis- ja lohien ominaisuuksia (lohen kasvu meressä) käsittelevä julkaisu valmistui. Perämeren rannikon lämpötilatietojen ja Simojoen lohismolttipyyntien perusteella arvioitiin smolttien vaellusikkunan ajoittuminen 1900-luvun aikana. Talven keston vaikutuksia lohen poikasten menestymiseen selvittävien kokeellisten töiden perusteella joen pohjan suojapaikkojen määrä ja tilajärjestys ohjasi poikasten esiintymistä tietyllä jokijaksolla, ja poikasilla todettiin selvä päivä-yö-rytmi, mutta etenkin keskitalvella poikaset pysyttelivät kolossaan useita päiviä yhtäjaksoisesti. Lohikalojen jokipoikasten talvehtimista koskevat tutkimukset myös osoittivat, että keskitalven yhtenäisen jääkannen aikaisilla olosuhteilla oli vähäinen merkitys poikasten menestykseen. 15

Tutkimustulosten perusteella on pääteltävissä, että loppusyksyn ja alkutalven jäänmuodostusolosuhteilla on todennäköisesti suuri merkitys poikasten menestykselle. Ilmastonmuutoksen on ennustettu vaikuttavan voimakkaasti juuri tämän ajankohdan olosuhteisiin esimerkiksi niin, että jäänmuodostusajanjakso pitenisi tulevaisuudessa, jonka seurauksena myös poikasten menestyminen tämän ajanjakson yli heikkenisi. Ilmatieteenlaitos, Merentutkimuslaitos, SYKE 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä Henkilötyövuodet 0,75. Kokonaiskustannukset 152 t koostuen RKTL:n ja MMM:n ISTOtutkimusohjelman rahoituksesta. Tavoitteet saavutettiin hyvin. 202 029 Keski-Suomen järvitaimen Pentti Valkeajärvi 2007-2013 Hankkeessa seurataan taimenen poikastiheyksien ja kutukantojen kehitystä sekä villien taimenten vaelluksia tavoitteena taimenkantojen suojelu- ja hoitomenetelmien kehittäminen. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Hankkeessa jatkettiin luonnosta pyydettyjen taimenten merkintöjä, selvitettiin taimenen poikastiheyksiä, kartoitettiin taimenen kutupesiä, laskettiin Vaajakosken kalatien nousutaimenet ja selvitettiin villien ja rasvaeväleikattujen istukkaitten suhdetta järvi- ja koskisaaliissa. Syksyllä 2011 kesänvanhojen taimenenpoikasen tiheys oli 14 tutkitussa koskessa keskimäärin 6 yks/aari (vaihtelu 0,3 13 yks/aari). Suurimmat mutta myös alhaisimmat tiheydet havaittiin Rautalammin reitillä. Poikastiheys oli vuonna 1996 alkaneen seurannan alhaisin tiheyden laskiessa toisena vuotena peräkkäin. Poikkeuksellisen kuuman kesän arvioitiin nytkin olleen pääsyynä tappioihin, joskin kutukannat ovat enimmäkseen heikkoja. Kutupesiä löytyi kymmeneltä koskialueelta yhteensä 123. Vertailukelpoisilla kohteilla pesien määrä lisääntyi 17 % ja ylli kaksi metriä pitkien pesien osuus lähes kaksinkertaistui (33 % 16

vs. 18 %). Positiivisesta kehityksestä huolimatta kutevat kalat ovat edelleen enimmäkseen pieniä ja paikallista tammukkakantaa. Keski-Suomessa on merkitty 2000-luvulla koskista pyydettyjä villejä taimenia 3782 yksilöä, vuonna 2011 merkittiin 471 kalaa. Merkkipalautuksia on saatu yhteensä 76. Ylöspäin suuntautuva syönnösvaellus on osoittautunut yleiseksi, jos virran yläpuolella on suurehko järvi. Vaajakosken pyyntilaitteessa nousutaimenia havaittiin 22, joista vain yksi ylitti 60 cm:n vaeltavan emotaimenen mitan. Kookkaita nousijoita on 2000-luvulla ollut keskimäärin 5 yksilöä vuodessa. Villien taimenten osuus Konneveden taimensaaliissa on viime vuosina ollut noin 10 %, mutta koskissa, joihin taimenia ei istuteta, osuus on vähintään 75 %. Taimenhankkeen tuloksia esiteltiin lehdistötiedotteessa, Apajassa, RKTL:n työraportti sarjassa sekä omilla ja Konneveden kalatutkimus ry:n kotisivuilla. Taimenen poikastiheydet olivat ennätysalhaalla Keski-Suomessa kutupesien määrä hiukan lisääntyi. Jyväskylän yliopisto, Keski-Suomen TE-keskus, Keski-Suomen järvitaimentyöryhmä, Koukku ja Paukku ry, Osuuskunta Vesi-Visio sekä kalastusoikeuksien haltijat. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä Henkilötyövuosia 0,40 ja kokonaiskustannukset 50 t. Rahoittajat RKTL (83 %) ja Keski-Suomen ELYkeskus (17 %). Tulos- ja tiedotustavoitteet toteutuivat suunnitellulla tavalla. 202030 Ilmastonmuutos ja sulfaattimaat, CATERMASS Teppo Vehanen, Tapio Sutela, Martti Rask, Richard Hudd 2009-2012 Tässä Euroopan Unionin LIFE+ -ohjelmaan kuuluvassa hankkeessa kehitetään menetelmiä happamien sulfaattimaiden ympäristöhaittojen vähentämiseksi. Happamien päästöjen aiheuttamat vesistö-, kalasto- ja luontohaitat ovat vuosittain merkittäviä, ja työ pyrkii vastaamaan siihen millä menetelmillä näitä päästöjä ja niiden aiheuttamia haittoja voidaan vähentää muuttuvassa ilmastossa. 17

6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Kirjallisuusselvitys valmisteltiin painatuskuntoon: Kirjallisuusselvitys happamien sulfaattimaiden päästöjen vaikutuksista kalastoon Suomessa. Jatkettiin näytteenottoa tutkimuksen kalastokohteilta. Osallistuttiin asiantuntijoina hankkeen kokouksiin ja alustavaan aineiston käsittelyyn yhteistyökumppaneiden kanssa. Happamien sulfaattimaiden päästöjen vaikutukset näkyvät alueen jokien vedenlaadussa ja kalastossa vaihtelevasti kuormituksen erilaisuudesta johtuen. Yhteistyökumppanit: SYKE, GTK, MTT, Helsingin yliopisto, Åbo Akademi, sekä Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 1,5 htv, kokonaiskustannukset 87 t, Eu-life+ rahoitus ja RKTL:n toimintamenot Tavoitteet saavutettiin. 202040 Lokan ja Porttipahdan tekojärvien ammattikalastuksen toimintaedellytysten kehittäminen Teuvo Niva (pp), Sari Raineva, Kirsti Leinonen 2011 Lokan ja Porttipahdan ammattikalastus on laajaa Pohjois-Suomen mittakaavassa ja paikallisesti tärkeä elinkeino. Ongelmana ovat suuret saaliiden vaihtelut. Pitkään jatkunut tekojärvien karuuntuminen on vähentänyt perustuotantoa ja lisännyt kilpailua ravinnosta. Valikoimattoman isorysäkalastuksen korvaaminen verkkokakalastuksella 1990-luvulla on suosinut särkikalakantoja, kuten myös 2000- luvun alun lämpimät kesät. Kalastuksen kannattavuus on heikentynyt voimakkaasti vaellussiikojen ja myöhemmin myös peledsiikojen loisittumisen takia. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Vaellusiian kasvu on erittäin heikkoa ja sukukypsyyskoko pieni. Lokkilapamadon loisinta-aste on noussut 100 % ja myös haukimadon loisinta on lisääntynyt huomattavasti, n. 70 %. Myös peledsiialla 18

loisinta-aste on nousussa. Isorysäsaaliskirjanpitojen, VPD-koekalastusten ja räjäyttämällä kerättyjen aineistojen perusteella mukaan tekojärvissä on kaksi valtalajia särki (60 %) ja vaellussiika (25 %). Yhteistyössä metsähallituksen kanssa käynnistettiin MMM:n lisärahoituksella (mh hallinnoi) hanke, jolla etsitään keinoja tekojärvien kalakannan rakenteen korjaamiseksi. Vuonna 2011 ammattikalastajat pyydystivät isorysillä tekojärvistä n. 100 tonnia särkikaloja. Vuonna 2011 käynnistettiin EKTR-hanke, jossa kartoitetaan tekojärvien vähäarvoisen kalan markkinoita. Hanke teki tutustumismatkan Etelä- Suomen rannikon kalatukkuihin, Pyhäjärvi-instituuttiin, Sybimar Oy:hyn ja kahden ammattikalastajan luo. Tekojärvien särkikalojen tehokas vähentäminen jatkui. Lokka-Porttipahta kalastusalueen, metsähallituksen, Kemijoki Oy:n ja Sodankylän kunnan sekä Lapin TE-keskuksen kalatalousyksikön kanssa jatkui. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset Tutkimuksen henkilötyövuodet 0,61 htv, kokonaiskustannukset 71 t Hanke eteni suunnitelman mukaisesti. 202050, 292050 Kestävän kalastuksen periaate kalakantojen hoidossa Jukka Ruuhijärvi ja Martti Rask, Pekka Jokela, Simo Jalli, Sami Vesala, Pasi Ala-Opas, Ari Westermark 2007-2015 Tutkitaan eteläsuomalaisten järvien tärkeimpien petokalojen hauen ahvenen ja kuhan kalastuksen määrän, laadun ja ohjauksen vaikutukset petokalakantoihin ja muuhun vesiekosysteemiin. Tavoitteena on kehittää kestävän kalastuksen malleja, joita sovellettaessa järvet tuottaisivat hyvää ja kalastajia tyydyttävää petokalasaalista ja samalla järvien ekologinen tila säilyisi hyvänä tai paranisi. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Evon riistan- ja kalantutkimuksen hallinnassa olevilla seitsemällä tämän tutkimuksen koejärvellä on avustettu HY:n tutkijaryhmää kalakantojen merkintä-takaisinpyynneissä ja muissa näytteenotoissa. Kestävän ja kestämättömän kalastuksen kokeiluja jatkettiin vuonna 2011 Evon tutkimusjärvillä. Lisäk- 19

si HY:n tutkijaryhmää on avustettu kokeellisessa tutkimuksessa Evolla. Pääjärven ja Katumajärven kalastuksesta vuodelta 2010 tehtiin tiedustelu ja kummallakin järvellä verkkokoekalastus. Pääjärvellä tulivat vuonna 2010 voimaan suositukset 45 cm kuhan ja hauen alamitoista ja kuhan 70 cm ylämitasta. Niitä ja 26-49 mm verkkojen kieltoa jatkettiin. Katumalla vastaavasti kiellettiin 26-54 mm verkkojen käyttö ja suositeltiin 45 cm alamittaa hauelle ja kuhalle sekä yli 5 kg haukien ja kuhien sekä yli 1 kg ahventen vapauttamista. Pääjärvellä jatkettiin järvestä jigillä pyydettyjen kuhien nuolimerkintää, yhteensä vuosina 2009-11 merkittiin 398 kuhaa, merkkipalutuksia on kertynyt 43. Vesijärvellä on jatkettu kalakantojen rakenteen tutkimusta verkkokoekalastuksin, kalojen kasvu- ja ravintotutkimuksia sekä tehty saalistutkimuksia tiedusteluin. Vesijärvellä jatkettiin Enonselän ravintoverkkotutkimusta yhdessä HY:n kanssa Vesijärvisäätiön rahoituksella. Kuhan kalastuksen ohjausta ja sen ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia tutkiva kolmivuotinen yhteistutkimus HY:n kanssa jatkui. MMM myönsi tutkimukselle rahoitusta yhteistutkimusvaroista. Tutkimuksen kohdejärvet ovat Vesijärvi, Pääjärvi ja Vanajanselkä. Vesijärven Enonselän hapetus sisäisen kuormituksen vähentämiseksi johti merkittäviin muutoksiin kalakannoissa. Ulapan aiempi valtalaji kuore katosi alueelta kesällä 2011. Hapetus purki lämpötilakerrostuneisuuden, jolloin vesi lämpeni syvänteessä 16 asteeseen. Kuoreen ja myös siian ja muikun suosima viileä ja hapekas vesikerros katosi kesän ajaksi. Yhteistutkimus Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitoksen kanssa, Professori Hannu Lehtonen (tutkimuksen johtaja), Mikko Olin (päätutkija). Ohjausryhmätyöskentely tutkimuksen päärahoittajan Bror Serlachiuksen säätiön ja Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteen laitoksen (prof. Juha Karjalainen) kanssa. Hämeen tutkimusjärvillä yhteistyötä myös HY:n Lammin biologisen aseman kanssa. Lahden Vesijärvellä yhteistyö Lahden seudun ympäristöpalveluiden, Vesijärvisäätiön, Lahti Aquan ja HY:n ympäristötieteiden laitoksen kanssa. Vanajanselän tutkimuksessa tehdään yhteistyötä Vanajavesikeskuksen kanssa. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä Tutkimuksen henkilötyövuodet 1,45 htv, kokonaiskustannukset v. 2011 128. Rktl:n budjettivarat, Vesijärvisäätiö ja MMM:n yhteistutkimusvarat. Myyntirahoitus Lahti Aqua Oy 25 t. Ovat toteutuneet hyvin. Erityisesti tiedotus on ollut vilkasta, mm. puolen tusinaa lehtijuttua. 202 072 Kalayhteisörakenteen soveltuminen vesistöjen ekologisen tilan luokitteluun ja seurantaan 20

M. Rask, J. Ruuhijärvi, T. Vehanen, T. Sutela Toistaiseksi Tutkimuksessa kehitetään EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanoon liittyen kalastoperusteisen vesien ekologisen tilan luokittelun kansalliset menetelmät sekä osallistutaan luokittelumenetelmien pohjoismaiseen ja eurooppalaiseen interkalibrointiin. Edellä kuvatut tehtävät kuuluvat vesienhoitolain ja asetuksen mukaan RKTL:lle. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Jatkettiin järvien ja jokien ekologisen tilan luokitteluun soveltuvien kalaperusteisten menetelmien kehittämistä, arviointia, testausta osallistumalla luokittelumenetelmien interkalibrointiin pohjoismaisella ja eurooppalaisella tasolla. Pohjoisen interkalibrointialueen jokikalaston luokittelumenetelmien vertailuun liittyvä työ valmistui Suomen johdolla ja järvikalaluokituksen interkalibroinnin Milestone 5- ja 6-raportit valmistuivat nekin aikataulussaan. Kotimaassa osallistuttiin SYKE:n ja ympäristöministeriön työryhmiin, jotka aloittivat valmistautumisen vesien ekologisen tilan seuraavaan luokitteluun, joka rapotoidaan EU:lle vuonna 2015. Tieteellisiä julkaisuja tuli painosta kaksi ja lisäksi laadittiin tieteellisen julkaisun käsikirjoitus säännösteltyjen järvien ekologisen tilan luokittelemisesta rantavyöhykkeen eliöyhteisöjen perusteella. Työn tuloksia esiteltiin useissa kansallisissa ja kansainvälisissä kokouksissa, mm. pohjoismaisessa XX NOFF-tapaamisessa Irlannin Galwayssa sekä SEFS8-symposiossa Gironassa Espanjassa. Jokien kalastoon perustuvien luokittelumenetelmien eurooppalainen vertailu valmistui. MMM, kalataloushallinto, TE-keskukset, YM, SYKE, alueelliset ympäristökeskukset, HY, OY, Fiskeriverket, NINA, NIVA, eurooppalaiset ja pohjoismaiset interkalibrointiryhmät. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 1,1 htv, 155 t, RKTL, MMM Tulostavoitteet toteutuivat hyvin. 202077 Pintavesien kalastoseuranta 21

3. Projektipäällikkö ja muu henkilökunta Jukka Ruuhijärvi Martti Rask, Irma Kolari, Pentti Valkeajärvi, Erkki Jokikokko, Erno Salonen, Markku Gavrilov, Pekka Jokela, Simo Jalli, Esa Hirvonen, Tauno Nurmio, Anja Huittinen, Ari Saura, Eero Jutila, Karl Sundman, Kaarina Manninen, Katja Määttänen, Ari Westermark, Hanna Iivari, Alpo Huhmarniemi, Ville Vähä 2007-, pysyvä tehtävä EU:n vesipuitedirektiivi ja siihen perustuva laki vesienhoidon järjestämisestä asettaa RKTL:n tehtäväksi järvien ja jokien kalayhteisöjen perusseurannan ja maa- ja metsätalouden hajakuormituksen toiminnallisen seurannan sekä kalayhteisötietoon perustuvan ekologisen luokittelun yhteistyössä ELY-keskusten kalatalousryhmien ja valtion ympäristöhallinnon kanssa. Tässä hankkeessa hoidetaan vpd:n edellyttämät seurantatehtävät. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Kesän ja alkusyksyn aikana verkkokoekalastettiin 56 järveä ja sähkökoekalastettiin 20 jokea seurantaohjelmien mukaisesti. Tulvat ja kuivuus haittasivat jokiseurantaa ja siirsivät koekalastuksia tuleville vuosille. Koekalastukset tallennettiin koekalastusrekisteriin. Kalastoseurannan tähänastinen toteutuma tallennettiin Herttaan. Järvien kalastoseuranta saatiin likimain ohjelman mukaisena tehdyksi, mutta kustannukset ylittivät hankkeelle myönnetyt resurssit. Pintavesien seurantaohjelmien suunnittelussa ja toteutuksessa on tehty runsaasti yhteistyötä MMM:n, YM:n, SYKEn ja ELY-keskusten kanssa. Yhteistyö korkeakoulujen, erityisesti Helsingin, Oulun, Joensuun, Jyväskylän ja Turun yliopistojen sekä Turun AMK:n kanssa on ollut myös tärkeää ja tiivistä. Lukuisat vesialan konsultit ovat toimittaneet kalastotietoja hankkeen käyttöön. Kalaston seurantamenetelmien kehittämisessä tehdään yhteistyötä EU-maiden kesken. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä Tutkimuksen henkilötyövuodet 5,2 htv, kokonaiskustannukset v. 2011 465 t. Rktl:n budjettivarat ja MMM:n maa- ja metsätalouden hajakuormituksen seurantavarat. Järvien kalastoseurannan tulostavoite toteutui, jokiseurannasta pystyttiin tekemään vain noin puolet. Tuloksista on tiedotettu järvien kalastusoikeuden haltijoille sekä ELY-keskuksille. Suomen ympäristökeskuksen koulutustilaisuuksissa on esitelty kalastoseurantaa ja sen tuloksia. 22

202 078 Koekalastusrekisterin ylläpito Ari Saura, Antti Lappalainen, Teppo Vehanen, Jorma Kuusela, Eero Jutila, Jukka Mikkola ja Jukka Ruuhijärvi sekä tietokanta-asiantuntija Sven Forsell. 2007 (perustamisvaihe 2007 2010), ylläpito 2011- Hanke otettiin käyttöön ympäristöhallinnon HERTTA-järjestelmässä keväällä 2010. Hankkeen tavoitteena on ylläpitää koekalastusrekisteriä vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) toimeenpanon ja kalaseurantojen tiedonhallinnan parantamiseksi. Tallentajille ja selaajille on järjestetty koulutustilaisuuksia järjestelmään perehdyttämiseksi. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Vuoden 2011 loppuun mennessä rekisteriin oli tallennettu noin 1400 sähkökalastusalaa, 240 sisävesien koeverkkokalastusten havaintoaluetta ja 28 merialueen koeverkkokalastusten havaintoaluetta. Ylläpitosopimus rekisterin teknisestä ylläpidosta saatiin SYKEn kanssa valmistelluksi. Hanketta ylläpidetään yhteistyönä RKTL:n (koekalastusaineistojen tuottaja ja ylläpitäjä), SYKE:n (tekninen ylläpito Hertta-tietojärjestelmässä) sekä HY:n ja konsulttien edustajien (substanssiasiantuntijoita, koekalastusaineiston tuottajia ja käyttäjiä) kesken. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 0,1 htv. Kokonaiskustannukset 4 t (budjettirahaa). Toteutuivat suunnitellusti. 202 080 23

LTER Long Term Ecological Research Suomen pitkäaikaisen ympäristötutkimuksen verkosto (FinLTSER). 3. Projektipäällikkö ja muu henkilökunta M. Rask, J. Ruuhijärvi, A. Lappalainen, P. Valkeajärvi, J. Erkinaro, S. Jalli, P. Jokela, S. Sairanen Toistaiseksi. RKTL osallistuu Suomen pitkäaikaisen ympäristötutkimuksen verkostoon (FinLTSER), joka on osa kansainvälistä ILTER-verkostoa. RKTL on mukana viidessä Suomen yhdeksästä LTER-alueesta. Hankkeessa linkitetään eri toimijoiden tutkimuksen ja seurannan pitkiä aikasarjoja ja analysoidaan kansallisena ja kansainvälisenä yhteistyönä mm. eliöstön vasteita ilmaperäiselle kuormitukselle ja ilmastomuutokselle. Muita teemoja ovat monimuotoisuus ja luonnonvarojen kestävä käyttö. Hanke on myös hyvä esimerkki toimivasta LYNET-yhteistyöstä. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Osallistuttiin Suomen pitkäaikaisen ympäristötutkimuksen verkoston (FinLTSER) ja ympäristön yhdennetyn seurannan (YYS) johtoryhmän toimintaan sekä VACCIA life+ hankkeeseen. Lammin LTERalueella jatkettiin Evon järvien vedenlaadun seurantaa yhteistyössä HY/Lammin biologisen aseman kanssa; otettiin ja määritettiin näytteet lopputalven ja syystäyskierron aikaan 35 järvestä. Ympäristön yhdennetyn seurannan kohdejärven (Valkea-Kotinen, Evo) ahvenkannan koko arvioitiin merkinnällä ja takaisinpyynnillä ja tehtiin ahvenen iänmääritykset vuosien 2011 näytteistä (n=100). Valkea- Kotisen biologisen seurannan 20-vuotisraportti valmistui painatuskuntoon. Jyväskylän yliopiston vetämässä ilmastonmuutoksen seurauksena ennakoitua orgaanisen aineksen kuormituksen lisääntymistä simuloivassa tutkimuksessa kerättiin ahven- ja pohjaeläinnäytteet pysyvien isotooppien (δ 15 N ja δ 13 C) määrittämiseksi. Painosta tuli tieteellinen julkaisu Evon järvien kalojen radioaktiivisen säteilyn seurannasta Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen. Lisäksi oltiin mukana laatimassa kansainvälisen ilmansaasteiden rajoittamissopimuksen vaikutusten arvioinnin yhteistyöraporttia. Radioaktiivisen cesiumin kertyminen järvien ravintoketjuja myöten kaloihin riippuu järven ominaisuuksista ja on tehokaampaa vähäelektrolyyttisissä kirkasvetisissä latvajärvissä kuin humuspitoisissa reittijärvissä. Erot kertymistehokkuudessa ovat näkyneet Evon karujen kirkasvetisten latvajärvien ahventen ja haukien muita järviä korkeampina 137 Cs-pitoisuuksina myös 2000-luvulla. STUK, SYKE, IL, HY, JY. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 0,7 htv, 64 t, RKTL, Jyväskylän yliopisto, SYKE. 24

282 094 Happaman vesistökuormituksen ehkäisy Siika-Pyhäjokialueella. Alpo Huhmarniemi (pp), Mikko Jaukkuri 2009-2012 EAKR-rahoitukseen perustuva hanke, jossa RKTL:n osuutena on Siika- ja Pyhäjokialueella alunamailla sijaitsevien virtavesien kalataloudellisen tilan selvittäminen. Riskialueiden aiempaa paremmalla tunnistamisella pyritään luomaan parempi valmius ehkäistä happamuusongelmien syntymistä tai vähentää jo syntyneiden ongelmien aiheuttamaa haittaa. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Tutkimusalueen joissa ja puroissa tehtiin sähkökalastuksia 1-6 koskella/vesistö. Loppuraporttia varten koottiin yhteen tiedot alueella tehdyistä sähkökalastuksista ja ph-mittauksista. Kalaston palautuminen eri jokiin on ollut vaihtelevaa. Osa joista on jo ennallaan, mutta joiltakin pieniltä puroilta paikallinen koskikalasto näyttää hävinneen kokonaan. Yhteistyökumppaneina ovat Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus (nyk. ELY-keskus), Oulun yliopisto, Geologinen tutkimuskeskus, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus ja Raahen seutukunta. Yhteistyötä Catermass-projektin kanssa. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset ja luettelo tärkeimistä rahoituslähteistä vuonna 2011 Henkilötyövuosia 0,18 htv. Kokonaiskustannukset 10 t. EAKR-rahoitus. Tavoitteet toteutuivat suunnitelmien mukaisesti. 25

II Itämeri toim. Antti Lappalainen HANKERYHMÄN VUODELTA 2011 1. Ryhmän nimi Itämeri tutkimusohjelma 2. Ryhmän päällikkö Antti Lappalainen 3. Toiminta-ajatus ja keskeinen sisältö Itämeri -tutkimusohjelman tavoitteena on tuottaa tietoja ja ratkaisumalleja, joiden avulla voidaan kehittää kestäviä edellytyksiä Itämeren ja erityisesti rannikkovesien ekosysteemin monipuoliselle hyödyntämiselle muuttuvissa olosuhteissa ja lisäksi vaikuttaa myönteisesti Itämeren tilaan Tutkimusohjelman viisi keskeistä aihealuetta ovat: (1) hylkeiden ja merimetsojen aiheuttamien haittojen ja niiden vähentämiskeinojen tutkimus, (2) rannikon vajaasti hyödynnettyjen särkikalojen määrien ja pyyntiedellytysten arviointi, (3) kalojen lisääntymisaluekartoitukset, (4) vierasainesiin, öljyyn ja M74 oireyhtymään liittyvät tutkimukset sekä (5) Itämeren ja rannikovesien tilan ja siihen vaikuttavien tekijöiden seuranta kalaston perusteella. 4. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset, johtopäätökset ja uutiset Rysiin joutuneiden harmaahylkeiden GPS seurantaa jatkettiin. Suomenlahdella saatiin seurantaan kuusi harmaahyljettä. Pääosa seurantahylkeistä pysytteli kesä- ja syyskauden itäisellä Suomenlahdella. Uutena ilmiönä oli useimpien hallien hakeutuminen pian vapauttamisen jälkeen Suomen ja Venäjän rajavyöhykkeen ulkoluodoille. Sieltä hallit vierailivat toistuvasti itäisen Suomenlahden saaristossa, jossa on runsaasti verkko- ja rysäkalastusta. Merimetson ravintonäytteistä kerättiin Saaristomerellä ja Selkämerellä lähes koko avovesikauden ajan. Merimetson ravinnosta löytyi yhteensä 26 kalalajia. Tavallisimmat saalislajit olivat särki, kivinilkka ja kiiski, mutta myös ahventa, silakkaa ja kuhaa esiintyi saalislajistossa paikoin kohtuullisen runsaasti. Ajallinen ja alueellinen vaihtelu ravinnon koostumuksessa oli suurta. Saaristomeren kuhakannan koko arvioitiin populaatioanalyysillä (VPA), jonka pohjalta tehtyjen laskelmien perusteella nykyisellä tasolla oleva merimetson saalistus vähentäisi kalastuskokoon tulevien kuhien määrää noin viidenneksellä. Käynnistymässä olevan vajaasti hyödynnettyjen särkikalojen tehopyynnin edellytysten ja vaikutusten arviointia varten kehitettiin kaikuluotausmenetelmää, joilla kalojen biomassoja voitaisiin arvioida rannikkovesissä. Vaakatasoon tapahtuva luotaus, jossa käytetään samanaikaisesti perinteistä luotainta ja Didson luotainta, osoittautui toimivaksi menetelmäksi, jolla kalojen määristä saadaan tietoa jopa alle kahden metrin syvyisessä vedessä. Paras ajankohta rannikon särkikalojen luotauksille on aikainen syksy. Kalojen lisääntymisalueiden kartoituksia jatkettiin Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Kesänvanhoja kampelapoikasi löytyi kartoituksissa huomattavasti runsaammin kuin edellisenä syksynä, joten vuosien välinen vaihtelu lisääntymisen onnistumisessa on ilmeisen suurta. Pohjanlahden alueelle on tuotettu karttamalli, joka kuvaa merikutuisen siian poikasten esiintymistodennäköisyyttä rannikko- 26

alueella. Selkämerellä merikutuisen siian poikasia esiintyy vain harvoissa paikoissa ja pieniä määriä. Heikon tilanteen arvellaan johtuvan lisääntymis- ja poikasalueiden heikosta tilasta. Itämeressä syönnöstäneiden lohien sekä isojen ja vanhojen silakoiden dioksiinien ja dioksiininkaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuudet ylittävät uudenkin, vuoden 2012 alussa voimaan tulevan EUraja-arvon (6,5 pg/g). Järvikalojen orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet olivat keskimäärin kymmenesosa merialueen kalojen vastaavista pitoisuuksista. Pohjanlahden jokien lohien keskimääräinen ruskuaispussipoikasten kuolleisuus oli samaa suuruusluokkaa kuin M74:n suhteen erittäin hyvinä vuosina 2003 2005. M74-oireyhtymä on yhteydessä turskan vähenemiseen ja kilohailin runsastumiseen. Vieraslajien esiintymisen kartoittamista rannikkoalueilla jatkettiin. Hankkeessa kehitetyn nettipohjaisen vieraslajien havaintolomakkeen julkaisemisen, kehitetyn ja kohdistetun näytteenoton sekä vieraslajeista tiedottamisen johdosta havaittiin osan vieraslajeista olevan Suomen rannikolla luultua yleisempiä ja voimakkaasti yleistymässä ja levittäytymässä. Osallistuttiin meristrategiadirektiivin kansallista toimeenpanoa tukevaan asiantuntijatyöskentelyyn. 5 Kotimainen ja kansainvälinen yhteistyö Noin puolet vuonna 2011 käynnissä olleista hankkeista kuului osana laajempiin, tutkimuslaitoksen ulkopuolisten toimijoiden kanssa muodostettuihin hankekokonaisuuksiin tai ohjelmiin, joissa yhteistyö laitoksen ulkopuolelle muodosti oleellisen osan hankkeen toiminnasta. Kotimaisia tärkeimpiä yhteistyökumppaneita olivat mm. SYKE, ELY-keskukset, EVIRA, yliopistot, NOVIA sekä muutamat rannikon kalastusalueet ja yksittäisen ammattikalastajat. Tärkeimpiä kansainvälisiä yhteistyökumppaneita olivat mm. Fiskeriverket (Ruotsi), Viron merentutkimuslaitos, Västerbottenin lääninhallitus (Ruotsi) sekä HELCOM. 6. Ryhmän henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset ja rahoitus vuonna 2011 Henkilötyövuosia yhteensä noin 12,3 htv. Kokonaiskustannukset noin 1,1 M. Budjettirahoitusta noin 100 t, myyntirahaa 37 t, EU-rahoitusta 22 t, ulkopuolista yhteistyörahoitusta 320 t ja valtion yhteistyörahoitusta 106 t. 7. Vuoden 2011 toiminnan tuloksellisuus (a) Tärkeimmistä sitoumuksista ja sopimusten toteutumisesta on vastattu asiallisesti. (b) MMM:n antamat tulostavoitteet toteutuivat suunnitelmien mukaisesti. Muutkin tulostavoitteet toteutuivat enimmäkseen hyvin. Jonkin verran kangertelua oli lähinnä tieteellisten julkaisujen tuottamisessa suunniteltujen aikataulujen ja aiheiden mukaisesti, mutta toisaalta tieteellisten julkaisujen kokonaismäärä (6+1) täytti asetetun tulostavoitteen. (c) Ryhmän työn tuloksilla on monenlaista vaikutusta aihe- ja toimialueellaan. Esimerkiksi hylkeiden ja merimetsojen kalastoon ja kalastukseen mahdollisesti aiheuttamiin vaikutuksiin ja niiden vähentämiskeinoihin liittyvällä tutkimustiedolla on paljon kysyntää, ja erityisesti merimetsoon liittyvät kysymykset ovat olleet näkyvästi esillä myös julkisessa keskustelussa. Ministeriö on käynistämässä vajaasti hyödynettyjen särkikalojen tehopyyntiä, ja särkikalojen määrien ja tuotantopotentiaalin arviointi on tulossa erittäin ajankohtaiseksi kysymykseksi. Rannikon kalojen lisääntymisaluekartoituksissa kehitettyjä ja testattuja näytteenottomenetelmiä on otettu käyttöön mm. kalataloudellisissa velvoitetarkkailuissa ja lisääntymisalukarttojen hyödyntämistä paikallisen tason suunnitteluussa on käynnistelty kalastusalueiden kanssa. Rannikon kalastoon ja 27

lisääntymisalueisiin liittyvien hankkeiden tuloksia voidaan jatkossa hyödyntää meristrategiadirektiivin edellyttämien seurantojen suunnittelussa ja käynnistämisessä. (d) Tulotavoite (550 t ) jäi hieman vajaaksi tulojen ollessa 485 t. Tuloksi luokiteltavaa ulkopuolista rahoitusta oli vuodelle 2011 myönnetty tulotavoitetta enemmänkin, mutta kaikkea rahaa ei ehditty käyttää ja laskuttaa vuoden aikana, joten rahaa siirtyi vuodelle 2012. Määrälliset viestintätavoitteet toteutuivat tieteellisten julkaisujen osalta (tavoite: kuusi julkaisua), joita vuoden aikana julkaistiin kuusi kappaletta. Muiden kirjoitusten ja julkistusten osalta määrällinen tulostavoite jäi vajaaksi. Budjettivarojen käyttö toteutui kokonaisuudessaan varsin hyvin suunnitelmien mukaan ja jonkin verran määrärahoja jäi käyttämättä. LOPPURAPORTTI 282131 Intersik Siian poikastuotannon, siikakantojen ja kalastuksen tilanne Richard Hudd (pp), Lari Veneranta, Salme Kurtti 2009 2011 5. Tutkimuksen tausta ja perustelu Kalatalous- ja ympäristöhallinto sekä kaavoitusta tekevät muut viranomaiset tarvitsevat esimerkiksi vesilainsäädännön ja EU:n meridirektiivin perusteella tietoja kalojen lisääntymisalueista. Hankekokonaisuus valmisteltiin Pohjanlahden siikakantojen, siian poikastuotantoalueiden ja kalastuksen kestävän hyödyntämisen ja suojelun edistämiseksi. Merikutuisen siian poikastuotantoalueiden tilasta ei ollut ajantasaista ja laaja-alaista tietoa. Kaikkien osahankkeiden hallinnointi, kirjanpito ja raportointi EU:n aluerahastolle ovat kuuluneet tutkimuslaitokselle, joka toimi INTERREG hankkeen koordinaattorina. 6. Tutkimuksen tavoitteet ja keskeinen sisältö Hankkeen keskeisenä tavoitteena oli tuottaa paikkatietoon ja mallinnukseen perustuva karttamalli siianpoikasten esiintymisalueista Interreg Botnia-Atlantica alueelle (Selkämeri ja Merenkurkku) sekä selvittää merikutuisen siian poikastuotantoon ja poikastuotantoalueiden laajuuteen vaikuttavia tekijöitä. 7. Tärkeimmät tulokset ja johtopäätökset Merikutuisen siian poikasten suurimmat tiheydet ovat matalilla hiekkarannoilla, mutta niitä löytyi matalista rantavesistä koko Pohjanlahden alueella. Poikasaluemallissa mataluus, loiva rannan profiili, lyhyt etäisyys hiekkarantaan, lyhyt etäisyys syvään veteen ja myöhäinen jäänlähtöaika kasvattivat poikasten esiintymistodennäköisyyttä. Selkämerellä, varsinkin Suomen rannikolla, poikasia on erittäin vähän. Merkittävimmät poikastuotantoalueet sijaitsevat Perämerellä. 28

Poikasalueiden laajuus on supistunut ja poikasten yksilötiheydet ovat vähentyneet huomattavasti Selkämerellä verrattuna aiempiin tutkimuksiin ja tietoon kantojen esiintymisestä. Taantuman oletetaan olevan seurausta rehevöitymisestä ja mahdollisesti ilmaston lämpenemisestä johtuvista lyhyemmistä jäätalvista tai niiden yhteisvaikutuksesta. Merikutuisella siialla on pitkä mädin kehittymisvaihe, joka on herkkä ympäristön muutoksille. Poikasten havaittiin suosivan karuja pohjia. Merikutuisen siian pienpoikasten esiintymisalueen laajuutta ja poikasmääriä voitaisiinkin käyttää rehevöitymisen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia heijastavana indikaattorina. 8. Tutkimuksen uutinen Pohjanlahden alueelle on tuotettu karttamalli, joka kuvaa merikutuisen siian poikasten esiintymistodennäköisyyttä rannikkoalueella. Selkämerellä merikutuisen siian poikasia esiintyy vain harvoissa paikoissa ja pieniä määriä. Heikon tilanteen arvellaan johtuvan lisääntymis- ja poikasalueiden heikosta tilasta. 9. Tulosten julkaiseminen ja tuloksista tiedottaminen Tutkimuslaitoksen osahankkeessa on tuloksista julkaistu tai ollaan julkaisemassa seuraavasti (lukumäärä): tieteellisiä julkaisuja (1), lähetettyjä tai valmistumassa olevia tieteellisiä käsikirjoituksia (5), raportteja (5), tieteellisiä esitelmiä (7), kokous- ja seminaariesitelmiä (11), haastatteluja ja hanketta käsitteleviä lehtiartikkeleja (10). Hankkeen aikana tuotettiin kolme lehdistötiedotetta, jotka hankkeen yleisen tunnettavuuden myötä ovat tuoneet paljon mediajulkisuutta. Uutisoinnin painopiste sijoittui kuitenkin Ruotsiin, koska aiheen läpilyöntivoima oli siellä suurempi. Hankkeessa tuotettiin myös esite "Merikutuisen siian poikastuotantoalueet "Havslekande sikens yngelproduktionsområden", jota painettiin yhteensä 300 kappaletta. Esitettä on jaettu loppukonferensseissa sekä yhteistyötapaamisissa. Hankkeen epävirallinen vaikuttavuus on myös ollut suuri, koska useat viranomaiset ja konsultit ovat tiedustelleet käytetyistä menetelmistä ja toimintatavoista. Hankkeessa järjestettiin keskustelu- ja informaatioseminaari aiheena Sikbeståndens status och utveckling i havet hur går vi vidare? vuonna 2010 Uumajassa ja Mustasaaressa. Yhteensä tilaisuuksissa oli 37 osanottajaa. Loppukonferenssi pidettiin 2011 Vaasassa ja Uumajassa, ja siinä esiteltiin osahankkeiden keskeiset tulokset. Yhteensä tilaisuuksissa oli 70 osanottajaa. Lisäksi Uumajan loppukonfrenssin yhteydessä pidettiin työpaja, jossa käsiteltiin poikasalueiden seurantaan ja siikakantoihin liittyviä aiheita. Työpajaan oli kutsuttu aiheeseen liittyviä asiantuntijoita paikalle. Hankkeen www sivuilla (www.intersik.se) on käynyt lähes 2000 vierailijaa, ja keskimääräinen vierailuaika sivustolla on ollut 3,5 minuuttia. 10. Kotimainen ja kansainvälinen yhteistyö Interreg Botnia-Atlantica, Pohjanmaan liitto, Länsipohjan läänin lääninhallitus, Helsingin Yliopisto. Tuotetut GIS-tasot on myös toimitettu Interreg Botnia-Atlantican SEAGIS-projektille. SEAGIS liittää niitä Pohjanlahden www pohjaiseen paikkatietoportaaliin kaavoituksen, yleisön ja hallinnon käyttöön. 11. Henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset ja luettelo keskeisistä rahoituslähteistä Yhteensä 5,5 htv, kustannukset 625 t (tutkimuslaitoksen osuus). Rahoittajat: EU Interreg Botnia- Atlantica, Pohjanmaan liitto 29

12. Tutkimuksen arviointi ja kokemukset Hankkeen ansiosta tietoisuus merikutuisen siian heikosta tilanteesta on lisääntynyt. Hankkeessa on myös selvinnyt, että rannikkoalueilla siian poikastuotannon laajuutta ja määrä voidaan mahdollisesti käyttää indikoimaan vesialueen tilaa. Hankkeen aikana on myös käynyt ilmi poikasaineistojen hankala luonne mallintamisen kannalta. Toimivien mallien rakentaminen vaatii perusteellista matematiikan ja ohjelmointityökalujen hallintaa sekä tuntemusta mallin elementtien yhteydestä luonnonilmiöihin. Levinneisyysaluemallinnukseen tähtäävissä hankkeissa tulisikin olla yhteistyötä matemaatikkojen sekä aineiston taustat tuntevien henkilöiden kanssa. Tässä hankkeessa mallinnus tehtiin yhteistyössä Helsingin Yliopiston FEM ryhmän kanssa. Tilasto-ohjelmista valmiina löytyvät menetelmät eivät nykyisellään sovellu matemaattisesti hankalia syy-yhteyksiä tai spatiaalisia riippuvuussuhteita sisältävän aineiston käsittelyyn. Poikasaineistojen keräämisessä tulisi pyrkiä kattamaan mitattavien muuttujien gradientti koko mallinnettavan lajin pääasiallisella levinneisyysalueella. Tässä tutkimuksessa näytteenottoalue käsitti lähes koko merikutuisen siian tämänhetkisen esiintymisalueen. Tutkimustulosten perusteella huomiota tulisi kiinnittää siian kutualueiden määrään ja niiden kuntoon. Lisäselvityksiä kutualueiden sijainnista ja niihin vaikuttavista tekijöistä tarvitaan, jotta Selkämeren merikutuisten siikakantojen tilaan vaikuttavia tekijöitä voidaan seurata. Rehevöitymisen mahdollisesti jatkuessa vaikutukset saattavat ulottua myös nykyiselle merikutuisen siian pääasialliselle poikastuotantoalueelle Perämerelle. LOPPURAPORTTI 202140 Haitalliset aineet ja kalojen elinympäristön muutokset kalat, kalakannat ja kalatalous (Kalojen myrkyt) Pekka. J. Vuorinen (pp), Marja Keinänen, Martti Rask, Antti Lappalainen 2006 2011 5. Tutkimuksen tausta ja perustelu Tietoa haitallisten aineiden ja ympäristömyrkkyjen vaikutuksista ja kertymisestä kaloihin tarvitaan kalavesien hoidossa ja tietoa kalojen haitta-ainepitoisuuksista tarvitaan mm. arvioitaessa niistä aiheutuvaa riskiä kuluttajille ja kalataloudelle. 6. Tutkimuksen tavoitteet ja keskeinen sisältö Tutkittiin eliöstölle ja ihmiselle haitallisiksi arvioitujen aineiden (mm. dioksiinien, PCB-yhdisteiden, bromattujen palonestoaineiden, orgaanisten tinayhdisteiden, raskasmetallien, öljyperäisten ja radioaktiivisten aineiden sekä sinilevämyrkkyjen) kertymistä ja vaikutuksia kaloihin sekä tutkittiin elinym- 30

päristön muutosten (mm. ilmastonmuutos: lämpötila ja saliniteetti) vaikutuksia kaloihin ja niiden lisääntymiseen. 7. Tärkeimmät tulokset ja johtopäätökset Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) koordinoiman EU-kalat -hankkeen tuloksia käytettiin hyväksi annettaessa uusia kalan syöntisuosituksia ja valmisteltaessa uusia EU:n dioksiinirajoja, joista viimeisimmät tulivat voimaan vuoden 2012 alusta. Uusi EU:n asettama enimmäispitoisuusraja 6,5 pg (WHO PCDD/F&PCB -TEQ) grammassa tuorepainoa sisältää dioksiinien lisäksi dioksiinien kaltaiset PCByhdisteet. Niin ikään EVIRA:n koordinoimassa organotinahankkeessa kerättiin suunnitelman mukaiset kalanäytteet tärkeimmiltä kalastusalueilta merellä ja sisävesillä sekä oletetuilta ongelma-alueilta orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksien määrittämistä varten, ja tulosten perusteella arvioitiin (tieteellinen julkaisu) kuluttajille koituvaa riskiä, jota ei näistä yhdisteistä näyttäisi olevan. Suurimmat organotinayhdisteiden pitoisuudet merialueista oli Helsingin Vanhankaupunginlahdessa, satamakaupungeista Naantalissa ja järvialueista Varkauden teollisuusalueella. Yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa tutkittiin suolaisuuden vaikutusta kampelan mädin hedelmöitymiseen. Pro gradu sekä julkaisu lämpötilan vaikutuksista vaellussiian mädin hedelmöitymiseen ja alkionkehitykseen valmistui, ja tutkimuksen materiaalista koostettiin ohjelma TV 1:n Prisma Studioon. Suomenlahden ahvenista kerättiin viitenä vuotena näytteet eri biomarkkereita varten. Evon järvien kaloissa havaittiin huomattavaa radioaktiivista säteilyä vielä 20 vuotta Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen. Suurimmat hauista mitatut Cs-137 lukemat olivat 6500 Bq/kg ja ahvenista mitatut 3200 Bq/kg. Kirjoitettiin happamuuden ja metallien myrkyllisyydestä kaloille kirjallisuusselvitykseen happamien sulfaattimaiden kalastovaikutuksista (Catermass). Käsikirjoitus orgaanisten halogeeniyhdisteiden kertymisestä Itämeren eri alueilla loheen, ja niiden rikastumiseen vaikuttavista tekijöistä valmistui. Myös työ Nodulariinin kertymisestä ja vaikutuksista kampelaan yhdestä tai useasta ravinnon mukana annetusta annoksesta Nodularia-sinilevää julkaistiin. SETAC:n Euroopan vuosikokouksessa esitettiin posteri. Päivitettiin www-sivut. Osallistuttiin haitallisten aineiden seurannan yhteistyöryhmän (HASE) sekä ICES:n WGBEC- ja SGEH-työryhmän ja kansallisen AMAP-työryhmän työskentelyyn. 8. Tutkimuksen uutinen Itämeressä syönnöstäneiden lohien sekä isojen ja vanhojen silakoiden dioksiinien ja dioksiininkaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuudet ylittävät uudenkin, vuoden 2012 alussa voimaan tulevan EU-rajaarvon (6,5 pg/g). Järvikalojen orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet olivat keskimäärin kymmenesosa merialueen kalojen vastaavista pitoisuuksista. Vaellussiian alkionkehitys onnistuu sitä huonommin mitä lämpimämpää vesi on eikä onnistu ollenkaan yli 10 11-asteisessa vedessä. Jo 7-asteinen vesi haittaa alkionkehitystä: kuoriutuvat poikaset ovat pienempiä kuin 4 5-asteisessa vedessä kehittyneet. 9. Tulosten julkaiseminen ja tuloksista tiedottaminen EU-kalat -hankkeista ja orgaanisista tinayhdisteistä tiedotettiin yhdessä hankeosapuolten kanssa Eviran järjestämissä tiedotusseminaareissa. Tieteelliset julkaisut: 2009: 1; 2010: 4; 2011: 2; esitelmät: 2006: 3; 2007: 3; 2008: 1; 2009: 1; 2010: 1; 2011: 3; raportit ja muut kirjoitukset: 2008: 1; 2009: 3; 2010: 3; 2011: 4; TV- ja radioesiintymiset: 2006: 2; 2008: 1. 31

10. Kotimainen ja kansainvälinen yhteistyö Evira, Helsingin ja Jyväskylän yliopistot, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, SYKE ja Säteilyturvakeskus sekä Cork Institute of Technology, Chemistry Department 11. Henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset ja luettelo keskeisistä rahoituslähteistä 4,31 htv, 573 t, hanketta rahoittivat RKTL, Evira ja MMM 12. Tutkimuksen arviointi ja kokemukset Hanke on toteutunut muuten lähes suunnitellusti, mutta altistuskoetta öljyn PAH-yhdisteiden eliminaatiosta ja käsikirjoitusta nodulariinin vaikutuksista taimeneen ei tehty resurssipulan vuoksi. Suomenlahden ahvenista saatiin biomarkkerinäytteet kerättyä, mutta niiden analysointi on viivästynyt Eviran analysointiruuhkan vuoksi. Rahoituksen supistumisen vuoksi kansainvälisiin kokouksiin ei osallistuttu alkuperäisten suunnitelmien mukaan. LOPPURAPORTTI 202 141 BEAST, Kemikaalistressin biologiset vaikutukset: ekosysteemin terveydentilan arviointimenetelmien kehittäminen (Kalojen kemikaalistressi) Pekka J. Vuorinen (pp), Marja Keinänen, Jenni Kiiskinen, Mirva Turtiainen 2009 2011 5. Tutkimuksen tausta ja perustelu Tietoa tarvitaan Itämeren meriekosysteemin terveydentilan arviointiin tähtäävän yhdistetyn kemiallis-biologisen seurannan strategian laatimiseksi. 6. Tutkimuksen tavoitteet ja keskeinen sisältö Saada käyttöön biologisia/biokemiallisia indikaattoreita, joiden avulla voitaisiin päätellä saastumisen vaikutuksista kaloihin ja pohjaeläimiin jo ennen kuin kannoissa ja populaatioissa tapahtuu haitallisia muutoksia. Hankkeessa testattiin ja validoitiin Itämereen pääsevien haitallisten aineiden yhteisvaikutusten mittausmenetelmiä kaloihin ja niiden lisääntymiseen. 7. Tärkeimmät tulokset ja johtopäätökset Osallistuttiin hankkeessa Suomenlahden ja Pohjanlahden kaloista kerättyjen näytteiden analysoimiseen sekä PAH-analyysin interkalibrointiin. Järjestettiin EROD-määrityksestä kuuden laboratorion välinen interkalibrointi ja laadittiin ohje EROD-määrityksestä. Tehtiin kokeita, joissa ahvenia altistet- 32

tiin öljylle. Osallistuttiin projektin lopetusasiakirjojen laatimiseen. Tieteellinen julkaiseminen, eli varsinainen tulosten esittäminen johtopäätöksineen, jää myöhemmäksi. 8. Tutkimuksen uutinen EROD-määritysten tuloksissa on suurta vaihtelua laboratorioiden välillä, eikä laboratorioiden ERODtuloksia ilmeisestikään ole mielekästä vertailla keskenään. 9. Tulosten julkaiseminen ja tuloksista tiedottaminen 2009: esitelmät 2; 2010: raportti, 1; 2011: PAH-määrityksen interkalibroinnista tieteellinen käsikirjoitus jätettiin julkaistavaksi 10. Kotimainen ja kansainvälinen yhteistyö SYKE ja yhteensä 15 laboratoriota kaikista Itämeren ympärysvaltioista 11. Henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset ja luettelo keskeisistä rahoituslähteistä 2,29 htv, 208 t, hanketta rahoitti Bonus+ / Suomen Akatemia ja RKTL 12. Tutkimuksen arviointi ja kokemukset Hanke eteni aluksi suunnitelman mukaisesti, mutta toiselle vuodelle suunnitellut laboratoriokokeet ja näytteiden analysointi lykkääntyivät seuraavalle vuodelle, kun sopivan aputyövoiman rekrytointi ei onnistunut. Hankkeen tiimoilta osallistuttiin vuonna 2010 HELCOMin haitallisten aineiden arviointiin ja CORESET-projektiin eli ehdotusten laatimiseen uusista seurantamenetelmistä LOPPURAPORTTI 202151 Rannikon kuhan ja ahvenen populaatiodynamiikka: Ympäristömuuttujien, kalastuksen ja saalistajien vaikutukset. Outi Heikinheimo (pp), Heikki Auvinen, Jari Raitaniemi 2010-2011 5. Tutkimuksen tausta ja perustelu Tutkimus käynnistettiin Tvärminnessä helmikuussa 2009 pidetyn Itämeri-teemakokouksen päätöksen perusteella. Pitkäaikaisiin rannikon kuha- ja ahvenaineistoihin perustuen on tarkoitus kehittää malleja, joita voidaan käyttää ympäristövaikutusten tutkimiseen, kuha- ja ahvenkannan muutosten ennakointiin, petojen saalistuksen vaikutusten arviointiin ja kalastuksen säätelyn suunnitteluun. Toimivien mallipohjien kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta pystytään vastaamaan Itämeren kalakannoissa havaittujen muutosten herättämiin kysymyksiin nopealla aikataululla. 33

6. Tutkimuksen tavoitteet ja keskeinen sisältö Tavoitteena oli laatia kanta-arviot ainakin Saaristomeren kuhasta ja ahvenesta, tutkia emokantarekryytti -suhdetta ja rekrytoinnin riippuvuutta kesän lämpötilasta tai muista ympäristötekijöistä ja tutkia merimetson saalistuksen vaikutusta kuha- ja ahvenkantoihin. 7. Tärkeimmät tulokset ja johtopäätökset Saaristomeren kuha- ja ahvenkannan koon ja vuosiluokkavaihteluiden selvittämiseksi tehtiin VPA:lla kanta-arviot ammattikalastuksen saalisnäytteisiin ja kokonaissaaliisiin perustuen. Kummallekin lajille sovitettiin emokanta-rekryyttisuhdetta kuvaava yhtälö, ympäristömuuttujana kesän lämpötila ja ahvenella lisäksi kuhakannan tiheys. Kuhan kalastuksen säätelymalli päivitettiin nykytilanteen mukaiseksi ja sitä käytettiin ympäristöekonomian diploma-työssä, jossa arvioitiin hyljekorvausten vaikutusta kuhankalastuksen kannattavuuteen. Merimetsojen vaikutuksesta kuhan kuolevuuteen ja kalastettavaan kantaan Saaristomerellä laadittiin alustavat arviot vuosien 2009 ja 2010 ravintonäytteiden perusteella (vaikutus kalastettavaan kantaan noin 20 %:n luokkaa) sekä dynaaminen simulaatiomalli, jota voidaan hyödyntää, kun useamman vuoden näytteet ovat käytettävissä. 8. Tutkimuksen uutinen Saaristomeren kuhan ja ahvenen vuosiluokkavaihteluja säätelevät suureksi osaksi kesän lämpötilat. Kuhan runsaus näyttää kuitenkin olevan ahvenvuosiluokkien voimakkuutta rajoittava tekijä. Vaikuttava tekijä voi olla vaihtoehtoisesti joidenkin muiden samaan rytmiin vaihtelevien lajien runsaus, esimerkiksi särkikalat tai kolmipiikki. 9. Tulosten julkaiseminen ja tuloksista tiedottaminen Artikkelit Suomen Kalastuslehdessä 2010 (2 kpl) Esitelmä merimetson vaikutuksesta kuhaan kansainvälisessä merimetsosymposiumissa SYKEssä 2010 ja HELCOM FISH PRO-kokouksessa 2011. Kuha- ja ahvenkanta-arvioiden esittely ICESin WGIAB-työryhmän kokouksessa 2011. Hyljekorvausten vaikutus kuhan kalastuksen kannattavuuteen: Esitelmä ympäristöekonomian kurssin päätöstilaisuudessa SYKEssä 2011. Tuloksista tiedotettiin myös RKTL:n nettisivuilla ja radion merimetsoa koskevassa Luontoretkiohjelmassa 2010. 10. Kotimainen ja kansainvälinen yhteistyö Rannikon kalastusalueet ja ELY -keskukset, Lounais-Suomen ympäristökeskus, SYKE, Fiskeriverket (nykyisin Sveriges Lantbruksuniversitet/ Inst. för Akvatiska Resurser) (Ruotsi), HELCOM 11. Tutkimuksen henkilötyövuodet ja kokonaiskustannukset 2010-2011 Henkilötyövuodet noin 0,3, kokonaiskustannukset 41 t. 12. Tutkimuksen arviointi ja kokemukset Tutkimuksen aikataulu oli alimitoitettu, koska parissa vuodessa ei ollut mahdollista saada näin laajaa kokonaisuutta viedyksi loppuun (tieteellisiksi julkaisuiksi). Alun perin olikin suunniteltu, että tämän parin vuoden jakson jälkeen tutkimuksen suuntaus tarkistetaan ja sitä jatketaan tarpeen mukaan. Aineistojen käsittely ajoitettiin suureksi osaksi projektin Ilmastonmuutos ja kalat (202028) tarpeiden mukaan, missä hyödynnettiin samaa kuha- ja ahvendataa. Sekä kuha- että ahvenaineistojen 34

käsittelyä saatiin edistettyä hyvin, ja ensimmäisen kerran tehtiin pitkäaikaisista seuranta-aineistoista VPA:han perustuvat kanta-arviot ja alustavat emokanta-rekryytti -suhteet. Tieteellisiä käsikirjoituksia ei näin lyhyessä ajassa ehditty vielä tehdä. Lisäksi vielä vuoden 2011 lopussa kävi ilmi, että ahvenaineistossa oli virheitä, ja tästä syystä kanta-arvio on tarkistettava ja päivitettävä. Koiraiden ja naaraiden erillinen käsittely ahvenen kanta-arvion laadinnassa voi osoittautua tarpeelliseksi, koska niiden kasvunopeus on erilainen. Korjatun datan saaminen on kuitenkin viivästynyt vuoden 2012 puolelle. Tutkimuksen kuluessa datan saannissa hankkeelta 204 033 on ollut vaikeuksia, mikä on hidastanut tulosten tuottamista. Kuhan ja ahvenen kanta-arviot tulisi päivittää vuosittain, jotta voidaan tehdä johtopäätöksiä kantojen tilasta ja mahdollisesta kalastuksen ohjaustarpeesta. Tästä syystä esitetään hankkeen jatkamista Kalavarojen arvioinnin hankeryhmässä. Kanta-arvioihin ja EU-tiedonkeruudataan perustuvaa tietoa tarvitaan kiireellisesti myös meristrategiadirektiivin edellyttämien indikaattorien kehittämisessä. Yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa (Anna Kuparinen) on suunnitteilla tutkimus kalastuksen evolutiivisesta vaikutuksesta kuhan kasvuun. Suunnitteilla ovat tieteelliset julkaisut kuhan emokantarekryyttisuhteesta (EIFAAC-symposiumi 2012), merimetson vaikutuksesta kuhakantaan ja ahvenen kanta-arviosta ja emokanta-rekryyttisuhteesta. 202100/202101/292101 ja 292 122 Itämeri tutkimusohjelma: asiantuntija- ja erillistehtävät, lisäksi hyljetietokoulutus Antti Lappalainen, Esa Lehtonen, Outi Heikinheimo 2011-2016 Tähän toimintoon sisältyvät varaukset hankeryhmän yleiskuluihin (mm. matka-, koulutus- ja painatuskulut), korvamerkitön tutkimusraha, sekä tutkimustehtäviä, jotka eivät ole luontevasti sijoitettavissa muihin toimintoihin: tutkimushankkeiden suunnittelu ja valmistelu, päättyvien tutkimusten jälkihoito ja pienet myyntihankkeet. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Osallistuttiin meristrategiadirektiivin toimeenpanon asiantuntijatyöryhmän sekä asetustyöryhmän toimintaan sekä HELCOM yhteistyöhön. Osallistuttiin myös LYNET Itämeriohjelman kehittämiseen. Tehtiin tilaustyönä Raaseporin kaupungille selvitys alueen ammattikalastuksesta ja järjestettiin ammattikalastajille hyljesietopalkkion maksuun liittyvää hyljetietokoulutusta. 35

9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä Henkilötyövuosia 0,7 htv, kokonaiskustannukset 99 t, budjettivarat ja lisäksi myyntituloa 14 t (Lisäksi hyljetietokoulutus: 0,1 htv, kokonaiskustannukset 14 t, myyntituloa 16 t ) 282120, 202120, 282121 Rysistä pyydystettyjen hylkeiden satelliittiseuranta Halli -GPS Esa Lehtonen (pp), Nina Aalto (eläinlääkäri) 2010-2012 Hankkeessa pyritään selvittämään kalanpyydyksistä pyydettyjen harmaahylkeiden käyttäytymistä ja erityisesti liikkumista suhteessa pyydyksiin ja saaliskalojen esiintymiseen Hankkeen tulosten perusteella voidaan esittää erilaisia vaihtoehtoja hylje/kalastuskonfliktin ratkaisemiseksi. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Hallien merkintä aloitettiin kesäkuun alussa yhteistyössä ammattikalastajien kanssa, jotta tietoa hallien liikkeistä saataisi aktiivisimman kalastuskauden aikana. Kaikkiaan kuudesta merkitystä hallista pääosa pysytteli kesä- ja syyskauden itäisellä Suomenlahdella. Uutena ilmiönä oli useimpien hallien hakeutuminen pian vapauttamisen jälkeen Suomen ja Venäjän rajavyöhykkeen ulkoluodoille. Sieltä hallit vierailivat toistuvasti itäisen Suomenlahden saaristossa, jossa on runsaasti verkko- ja rysäkalastusta. Hylkeiden liikkeistä saadaan tietoja noin yhdeksän kuukauden ajan lähettimen kiinnittämisestä. Seuranta jatkuu vuoden 2012 alkukesään saakka. Satelliittiseurantahankkeen yhteydessä testattiin lisäksi ponttonirysän perään kiinnitettäviä ns. hengityssylintereitä. Testaus liittyi Perämeren norppa- GPS hankkeeseen. Sylinterit mahdollistavat hylkeen pintaan nousun, vaikka rysänperä olisi virran tai voimakkaan aallokon vuoksi painuneena vedenpinnan alle. Pilottitestauksen alustavat kokemukset hengityssylintereistä koerysissä olivat lupaavia. Kaikki Suomenlahdella ponttonirysillä pyydystetyt hallit ovat olleet uroksia. Sama ilmiö havaittiin myös vuosina 2008 ja 2009 Selkämerellä. On mahdollista, että hallinaaraat ovat varovaisempia kuin urokset eivätkä ne uskaltaudu urosten rysäreviireille. Tätä asiaa ei kuitenkaan vielä ole kyetty selvittämään. 36

Ammattikalastajajärjestöt, MMM, EVIRA. Hankkeessa tehdään lisäksi läheistä yhteistyötä rannikon ammattikalastajien kanssa. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 0,43 htv ja kokonaiskustannukset 68 t. Rahoittajat: Uudenmaan ELY-keskus / ESKO kalatalousryhmä EKTR varat, Sandmans stiftelsen, Kainuun ELY-keskus EKTR varat. Tavoitteet toteutuivat suunnitellusti. Hankkeen alustavia tuloksia ja havaintoja on esitelty useissa kalastajajärjestöjen ja kalataloushallinnon järjestämissä tilaisuuksissa sekä niistä on raportoitu alan lehdissä sekä televisiouutisissa. Lopulliset tulokset analysoidaan ja raportoidaan hyljeseurantojen päätyttyä vuoden 2013 alkuun mennessä. 282 124 Merimetson ravinto ja kalakantavaikutukset Heikki Auvinen (pp), Jari Raitaniemi, Juhani A. Salmi, Riikka Maikola 2010-2015 Alustavien tulosten mukaan merimetsolla voi olla merkittävä vaikutus arvokalojen kannoista odotettavissa olevaan kalansaaliiseen. Merimetsokannan on ennustettu vahvistuvan Suomen rannikolla. Tutkimuksen tavoitteena on arvioida miten suuri vaikutus merimetsokannoilla on odotettavissa olevaan kuha-, ahven ja siikasaaliiseen rannikon eri osilla. Tätä varten tutkitaan merimetsojen ravinnon koostumusta aikuisten ja nuorten lintujen oksennuspalloista, pesäpoikasten tuoreoksennuksista sekä ammuttujen lintujen suolistosta. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Merimetson ravintoa tutkittiin oksennuspallojen sisältämien luutumien ja poikasoksennusnäytteiden avulla kolmelta pesimäkolonialta Saaristomeren alueelta 2.5.- 15.11 ja kahdelta kolonialta eteläiseltä Selkämereltä 2.5. 31.10. Oksennuspalloja kertyi yhteensä 423 kappaletta (Saaristomeri 253 kpl ja Selkämeri 170 kpl) ja tuoreoksennusnäytteitä 192 kpl (Saaristomeri 92 kpl ja Selkämeri 100 kpl). Lisäksi 50 syksyllä ammutun linnun vatsat tutkittiin. Vuoden 2011 tutkimuksissa ravinnosta löytyi yhteensä 26 eri kalalajia. Ravintokohteen valintaan vaikuttavat kalan koko ja muoto, esiintymisrunsaus ja pyydystämisen helppous: erityisesti suositaan pohjan tuntumassa oleilevia kalalajeja. Saaristome- 37

ren kolonioissa kokonaismassaltaan merkittävimmät kalalajit olivat ahven (34 %), särki (12 %), silakka (9 %), kivinilkka (8 %), härkäsimppu (7 %) ja lahna (7 %). Selkämerellä kokonaismassaltaan merkittävimmät saalislajit olivat kiiski (24 %), silakka (23 %), särki (18 %) ja ahven (18 %). Merimetso käyttivät ravinnokseen pääsääntöisesti 6 23 cm pitkiä kaloja, mutta keskipituus vaihteli lajikohtaisesti: kiiskien pituuden keskiarvo oli 10, ahventen 15, särkien 16 ja kuhien 23 cm. Tuloksia käytettiin mm. maaja metsätalousministeriölle toimitetussa merimetsojen kalakantavaikutuksia käsittelevässä raportissa. Tutkimus vahvisti edellisen vuoden tuloksia, joiden mukaan ravintolajien osuuksissa siirryttäessä sisäsaaristosta ulkosaaristoon on suuria eroja: kuhan määrä väheni ja kiisken ja kivinilkan osuudet kasvoivat. Ahvenen osuus kokonaismassasta oli välisaaristossa 38 % ja ulkosaaristossa 13 %. Kivinilkan osuus oli sisäsaaristossa 3 % ulkosaaristossa 10 %. Särjen osuus oli välisaaristossa 7 % ja ulkosekä sisäsaaristossa 18 %. Kuhan massaosuus pieneni 11 %:sta olemattomiin siirryttäessä sisälahdesta avoimelle merialueelle. Varsinais-Suomen ELY-keskus, Maa- ja metsätalousministeriö, SYKE, Ympäristöministeriö, Turun AMK, Fiskeriverket, Estonian Marine Institute, Airisto-Velkuan kalastusalue. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 1,02 htv, 60,6 t, MMM/Varsinais-Suomen ELY-keskus, RKTL Näytteiden keruu eteni suunnitelmien mukaisesti. Tieteellistä käsikirjoitusta ei saatu tehtyä, mutta tiedotusta oli runsaasti enemmän kuin oli suunniteltu. 202126 ja 282125 Rannikon särkikalojen määrien arviointi Juha Lilja (pp), Jari Raitaniemi, Erkki Jaala, Timo Jääskeläinen, Pentti Virtanen. 2011-2013. Kahdella rannikon pilottialueella kaikuluodataan viisto- ja Didson-kaikuluotaimilla keväällä ja loppukesästä sekä koekalastetaan kurenuotalla. Selvitetään särkikalojen biomassoja ja esiintymisalueita 38

rannikolla pohjatiedoksi vähäarvoisen kalan monipuoliseksi hyödyntämiseksi. Tietoa tarvitaan särkikalakantojen tuotantopotentiaalin arvioinnissa. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Pilottialueita kaikuluodattiin kesällä ja syksyllä. Kokeilujen perusteella syksy oli sopivin vuodenaika sekä päivä- ja yöluotauksien perusteella yö oli paras vuorokaudenaika särkikalojen kaikuluotauksille. Lisäksi tulokset olivat hyvin toistettavia. Ikämääritysten perusteella lahnojen keskimääräinen kasvu oli ollut hidasta sekä Mynälahdella että Pikkalanlahdella. Tulosten perusteella suotuisin ajankohta rannikon särkikalojen kaikuluotauksille on syksy (syyslokakuu). Koenuottaukset teki Uudenmaan ELY -keskus ja kalanäytteet käsiteltiin Jyväskylän yliopistossa. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä Henkilötyövuosia 0.3; kokonaiskustannukset 38,7 t. Rahoitus EKTR, RKTL. Kaikuluotausten osalta tavoitteet toteutuivat ja saatiin selville suotuisin ajankohta luotausten toteuttamiselle. Koenuottauksissa jäätiin jälkeen tavoitteesta, sillä nuottausta ei saatu syksyllä järjestettyä. 202 130 VELMU Rannikon kalojen lisääntymisalueet Antti Lappalainen (pp), Varpu Mitikka, Meri Kallasvuo, Anna Arnkil 2006-2012 Tutkimus on osa valtakunnallista vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelmaa (VELMU), jota toteutetaan eri hallinnonalojen yhteistyönä. RKTL kehittää kalojen lisääntymisalueiden maastokartoitusmenetelmiä sekä kaukokartoitusmenetelmien hyödyntämistä lisääntymisalueiden inventoinneissa ja osallistuu inventointien tekemiseen alueellisella tasolla. 39

6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Vuonna 2011 kartoitettiin pelagisten poikasten (silakka, kuore, ahven, kuha) esiintymisalueita Saaristomerellä 60 näytteenottolinjalla. Kampelan kesänvanhojen poikasten esiintymistä kartoitettiin Suomenlahdella ja Saaristomerellä yhteensä 50 hiekkarannalla. Jatkettiin ahvenen ja silakan lisääntymisalueiden mallintamista Suomenlahdelta kerätyllä aineistolla. Vuoden 2011 aikana julkaistiin aiemmista tuloksista yksi tieteellinen artikkeli. Kesänvanhoja kampelapoikasi löytyi kartoituksissa huomattavasti runsaammin kuin edellisenä syksynä, joten vuosien välinen vaihtelu lisääntymisen onnistumisessa on ilmeisen suurta. Osallistuttiin VELMU-projektiryhmän toimintaan ja yhteistyöhön. Kansainvälistä yhteistyötä tehtiin Fiskeriverketin kanssa. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset ja luettelo tärkeimistä rahoituslähteistä vuonna 2011 Henkilötyövuosia 0,8 htv. Kokonaiskustannukset 107 t. Pääasialliset rahoituslähteet: budjettivarat, MMM yhteistutkimukset Maastotöitä koskevat tavoitteet saavutettiin suunnitelmien mukaisesti. Aineistojen mallintamisen ja tieteellisten käsikirjoitusten tuottamisen osalta jäätiin suunnitelmista jälkeen. Syynä oli ainakin osittain se, että kokenut mallintaja ja käsikirjoitusten tuottaja jäi äitiyslomalle. 202131 Avointen rantojen (siian, muikun ja harjuksen) poikasalueet ja viimeaikainen siian rekryyttikadon todentaminen Richard Hudd (pp)), Lari Veneranta, Lauri Urho, Hannu Harjunpää ja Alpo Huhmarniemi 2008 2013 Rannikkoalueille lasketaan, määritetään ja havainnollistetaan karttamalleina ympäristömuuttujia, jotka rajaavat meren avointen rantojen kalanpoikastuotantoa sekä sovelletaan video- ja muita kaukokartoitusmenetelmiä syy-yhteyksien mittaamiseksi ja havainnollistamiseksi. Tutkimus tehdään vesialueiden käytön ja suunnittelun, ICZM:n, suojelun ja seurannan tarpeisiin. 40

6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Karisiian poikastuotantoalueista valmistui paikkatietoon ja matemaattiseen mallintamiseen perustuva käsikirjoitus, joka julkaistiin 2012 tammikuussa. Käsikirjoitus karisiian kutu- ja kuoriutumisajankohdista, sekä sumputuskokeista on lähetetty julkaistavaksi. Käsikirjoitus merikutuisen muikun ja karisiian poikastuotantoalueista ja tietoja karisiian viimeaikaisen rekryyttikadon todentamista on työstetty niin pitkälle, että se lähetetään julkaistavaksi maaliskuussa 2012. Yhteistyössä Ruotsin SLU:n Kjell Leonardssonin kanssa on analysoitu siianpoikasaineistoja, jonka perusteella karisiian poikasnäytteenottojen optimointia käsittelevä käsikirjoitus voitaneen jättää julkaistavaksi 2012 alkupuolella. Merikutuisten lohikalojen poikastuotannon taantuma vaikuttaa olevan seurausta rehevöitymisestä ja jääolosuhteiden muutoksista tai niiden yhteisvaikutuksista. Nykytilanteessa Perämeren laajat matalat hiekkarannat, varsinkin sellaiset joilla on suojaavia särkkiä, ovat merikutuisten siikojen ja muikkujen tuottoisimpia poikastuotantoalueita. Pohjanmaan ELY-keskus-ympäristö, Pohjanmaan ELY-keskus-kala, Norrbottenin läänin lääninhallitus, Piitimen kunta, Metsähallitus, Länsipohjan läänin lääninhallitus 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 0,45 htv, 49,5 t. Tärkeimmät rahoittajat: Norrbottenin läänin (Ruotsi) lääninhallitus, Pohjanmaan ELY -keskus. Työt hankkeessa on rahoitettu aiheeseen liittyvien ulkopuolisten projektien avulla (Intersik, Norrsik ja Vasasik). Intersik on näistä rahoitukseltaan suurin, ja se päättyi substanssityön osalta 2011. Avointen rantojen hanke on tulos- ja tiedotustavoitteiden osalta onnistunut ulkopuolisten rahoitusten ansiosta. VA-videon käyttöönotto ei toteutunut, koska hankkeelle ei myönnetty toimintarahaa. 282 132 NANNUT / Kalojen lisääntymisaluekartoitusten hyödyntäminen Työkaluja rannikkoalueiden käytön suunnitteluun Varpu Mitikka (pp), Antti Lappalainen, Heikki Auvinen 2010 2012 41

Hankkeessa tuotetaan karttamuotoista tietoa kalojen lisääntymisalueista, ja uusia, toimivia ja kustannustehokkaita menetelmiä tiedon hyödyntämiseksi rannikkoalueiden kestävässä käytössä ja suunnittelussa sekä kalakantojen hoidossa. Tavoitteena on toimintamalli, jolla paikalliset toimijat voivat tuotetun tiedon avulla arvioida ja suunnitella lisääntymisalueiden rauhoitustarvetta. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Kuhan ja hauen lisääntymistä kartoitettiin Saaristomeren inventointialueella Airisto-Velkuan kalastusalueen alueella yhteensä 107 tutkimusalalla sekä tuotettiin mallintamalla GIS-kartat potentiaalisista lisääntymisalueista ko. alueella. Koottiin menetelmäohjeisto taloudellisesti hyödyntämättömien kalalajien lisääntymis- ja esiintymisalueiden kartoittamiseksi. Lisääntymisalueita uhkaavia toimia (rantaruoppaukset, kalastuspaine) selvitettiin Saaristomeren inventointialueella ja paikallisten rauhoitusalueiden sijoittamisen tarpeen arviointia Itäisen Suomenlahden inventointialueella jatkettiin. Tuloksia esiteltiin esitelmöimällä kalastusalueiden kokouksissa ja Nannut- ja Velmu-hankkeiden järjestämissä seminaareissa. Vuoden 2011 aineistolla tuotetut kuhan lisääntymisaluemallit vahvistavat aiemmin hankkeessa (ja muissa hankkeissa) saatuja tuloksia ja antavat hyvän pohjan mallinnuksen kehittämiselle edelleen. Paikalliset kalataloushallinnon toimijat ja ranta-alueiden suunnittelussa työskentelevät ovat osoittaneet jatkuvaa kiinnostusta hankkeessa tuotettuja lisääntymisaluekarttoja ja niiden hyödyntämistä kohtaan. Osallistuttiin NANNUT-hankkeen projektiryhmän työskentelyyn (suomalaisia, ahvenanmaalaisia ja ruotsalaisia partnereita). Kotimaista hankeyhteistyötä kolmen eri kalastusalueen (Saaristomeri: Airisto-Velkua, Itäinen Suomenlahti: Hamina ja Virolahti) sekä Lounais- ja Kaakkois-Suomen ELY-keskusten kalatalousyksikköjen kanssa. Käyttöpainetiedon ja lisääntymisaluetiedon yhdistämiseksi Saaristomeren inventointialueella tehtiin yhteistyötä ranta-alueen integroivaa yleissuunnittelua tekevän Varsinais-Suomen ELY-keskuksen VELHO-hankkeen, sekä öljyriskien torjuntaa suunnittelevan OILRISKhankkeen kanssa. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset ja luettelo tärkeimistä rahoituslähteistä vuonna 2011 Henkilötyövuosia 0,78 htv. Kokonaiskustannukset 78,6 t. Pääasiallinen rahoituslähde: EU Central Baltic Interreg IV A -ohjelma. Tavoitteet saavutettiin lähes suunnitelmien mukaisesti. Lisääntymisalueita uhkaavien toimien arviointi jäi tavoitteita vähäisemmäksi, sillä kattavien tietojen saaminen ruoppauksista ja kalastuspaineesta osoittautui mahdottomaksi. 42

202 142 Itämeren lohen M74-oireyhtymä Pekka J. Vuorinen (pp), Marja Keinänen, Erkki Ikonen, Esa-Pekka Juntunen, Erja Konttinen 2009 2012 Monitoroidaan M74-oireyhtymän vakavuutta ja selvitetään sen yhteyttä ravintoon. Tietoa M74- tilanteesta, sen ennakoimisesta ja syistä tarvitaan lohikantojen tilan arvioinnissa sekä lohen kalastuksen suunnittelussa ja säätelyssä. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Itämeren lohen M74-oireita ja kuolleisuutta havainnoitiin Simo- ja Kemijoen lohista. Tornion- ja Kymijoen lohista ei ollut seurantaa emolohien pyynnin järjestämisen epäonnistuttua. Mädistä määritettiin karotenoidien ja tiamiinikomponenttien pitoisuudet. Lohien lypsyn yhteydessä kerättiin uudet näytteet M74-seurantaan ja analyyseihin Simo- ja Tornionjoen lohista; Kemi- ja Kymijoen lohista ei saatu näytteitä. Pohjanlahden jokien lohien keskimääräinen ruskuaispussipoikasten kuolleisuus oli 4 %, M74-emojen osuus 4 % ja niiden emojen osuus, joiden kaikki poikaset kuolivat oireyhtymään, oli 2 %. Yhteensä jälkeläisryhmiä oli seurannassa 47. Keskimäärin tarkasteltuna M74 oli samaa suuruusluokkaa kuin M74:n suhteen erittäin hyvinä vuosina 2003 2005, jolloin keskimääräiset tiamiinipitoisuudet mädissä olivat noin kaksinkertaiset vuosien 2009 ja 2010 seurantamäteihin nähden. Laadittiin M74:stä tilannekatsaus ICES-WGBAST työryhmän kansalliseen raporttiin ja päivitettiin M74-osiot varsinaiseen työryhmäraporttiin sekä raportoitiin M74-tilanteesta muille tahoille. Edistettiin analyysejä ja käsikirjoituksia lohen syönnösalueiden ja ravinnon laadun yhteydestä M74-oireyhtymään. M74:n yhteydestä Itämeren kalakantamuutoksiin ilmestyi julkaisu. Johtopäätöksenä oli, että eteläisellä Itämerellä runsas yksipuolinen ravinto, joka koostuu pääasiassa kilohailista, indusoi M74- oireyhtymää. Syndroomaa voidaan vähentää tai estää vähentämällä turskan kalastusta ja mahdollisesti lisäämällä kilohailin kalastusta silloin, kun turskakanta on heikko. Käsikirjoitus M74:n syntymekanismista jätettiin julkaistavaksi. Makro- ja mikroravinne- sekä organohalogeenipitoisuuksien analysointia tulee edelleen jatkaa sekä lohesta että lohen ravintokaloista. Myös M74-kuolleisuuden vaihtelua suhteessa mädin tiamiini- ja karoteenipitoisuuteen tulee tarkastella vaihtelun syyn selvittämiseksi ja tiamiinin ennustearvon parantamiseksi. Pohjanlahden jokien lohien keskimääräinen ruskuaispussipoikasten kuolleisuus oli samaa suuruusluokkaa kuin M74:n suhteen erittäin hyvinä vuosina 2003 2005. M74-oireyhtymä on yhteydessä turskan vähenemiseen ja kilohailin runsastumiseen. 43

Evira, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Jyväskylän, Kuopion ja Turun yliopistot, ICES WGBAST, Sveriges lantbruksuniversitet, National Water Research Institute (Kanada), US Geological Survey. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 0,93 htv, 104,0 t, RKTL Muuten tavoitteet toteutuivat, mutta seurannassa oli lohia vain Simo- ja Kemijoesta ja rahoituksen supistumisen vuoksi EMS-työryhmäkokoukseen ei osallistuttu; tiedotetta M74-tilanteesta ei laadittu. 202 150 Kalakantojen rakenne Itämeren vertailualueilla Outi Heikinheimo (pp), Antti Lappalainen, Jukka Mikkola, Karl Sundman, Hannu Harjunpää, Tauno Nurmio jatkuva Seurataan kalakantojen ja kalayhteisöjen rakennetta eri osissa Itämerta sijaitsevilla pysyvillä vertailualueilla. Tietoa käytetään Itämeren rannikkovesien tilan ja kalakantamuutosten arviointiin. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Koekalastukset Saaristomeren Brunskärissä, pääkaupunkiseudun edustalla ja Tvärminnen edustalla toteutettiin suunnitelmien mukaisesti. Osallistuttiin kalastoseurantoja käsittelevään HELCOM FISH kokoukseen ja rannikon kalastoon perustuvien Itämeren tilan indikaattorien kehittämiseen. Koekalastustuloksia hyödynnettiin tilaustyönä tehdyssä selvityksessä Raaseporin alueen kalastus. : Merimetsojen saalistuksen vaikutus ei näy koekalastustulosten perusteella läntisen Suomenlahden ahvenkantojen kehityksessä. Ahvensaaliit olivat vuoden 2011 koekalastuksissa edellistä vuotta suuremmat. Hanke on osa laajempaa kansainvälistä yhteistyöverkostoa. Konkreettista yhteistyötä muiden Itämeren maiden edustajien kanssa tehtiin mm. HELCOM FISH ja CORESET- kokouksissa. 44

9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset ja luettelo tärkeimistä rahoituslähteistä vuonna 2011 Henkilötyövuodet 0,7 htv, kokonaiskustannukset 77,0 t. Pääasiallisena rahoituslähteenä budjettivarat. Tavoitteet saavutettiin suunnitelmien mukaisesti lukuun ottamatta sitä, että hankkeen www-sivuja ei saatu uudistettua. 202 152 Merialueemme vieraslajien seurannan, varhaisvaroitusjärjestelmän ja riskinarvioinnin kehittäminen (VISEVARIS) Lauri Urho (pp), Jussi Pennanen, Riikka Puntila, Reetta Ljungberg (RKTL, SYKE), Maiju Lehtiniemi (SY- KE), Anna Pikkarainen (SYKE), Tarja Katajisto (SYKE) : 2010 2012 Hankkeen tavoitteena on kehittää Itämeren vieraslajien osalta seuranta- ja varhaisvaroitusjärjestelmä (VVJ), jonka avulla voitaisiin paremmin varautua saapuviin haitallisiin vieraslajeihin. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Hankkeessa tuotettiin vieraslajien varhaisvaroitus- ja informaatiojärjestelmän (VVJ) luomiseen tarvittavat osat, ja rakenteilla on raamiversio, jonka kehysten sisälle tarvittava lisätieto voidaan koota. Hankkeessa selvitettiin miten seurantoja tulisi kehittää, jotta vieraslajit saataisiin seurannan piiriin, lähtien siitä, miltä osin ja kuinka hyvin nykyiset biologiset seurannat kertovat Suomen merialueen vieraslajien levinneisyydestä ja runsaudesta. Tuloksena oli, etteivät nykyseurannat tavoita suurinta osaa nykyisistäkään vieraslajeista. Heikoimmin tietoa saatiin matalien rannikkovesien lajeista ja erityisesti kovilta pohjilta, miltä osin seurantaa pitäisi laajentaa. Vieraslajien kannalta näytteenottoa tulisi kohdistaa myös alueille, joihin tulokkaat ensimmäisenä asettuvat esim. satamien läheisyyteen ja herkille alueille, kuten paljon vettä käyttävien laitosten läheisyyteen. Hankkeessa tuotettu kuvallinen tunnistusopas (julkaistaan 2012) antaa myös tietoja Itämeressä esiintyvästä 35 selkärangattomasta vieraslajista ja 21 vieraskalalajista, jotka jo ovat tai mahdollisesti voivat saapua tänne. Hankkeessa testattiin muutamia riskinarviointiin tarjolla olevia kansainvälisiä vaihtoehtoja, esim. makeanveden selkärangattomille kehitettyä Fi-ISK ja kaloille käytettyä FISK riskinarviointi-työkalua. Eri lajien haitallisuusriskille saadut numeeriset arvot auttavat ryhmittelemään vieraslajeja ja päätöksenteossa harkittaessa lajien torjuntaa. Kehittämällä näitä menetelmiä hieman paremmin murtovesiolosuhteet 45

huomioonottaviksi työkaluja voidaan soveltaa riskinarviointeihin myös Itämeren piirissä. Rannikon vieraslajihavaintojen ilmoittamisen helpottamiseksi ja keräämiseksi samaan tiedostoon, hankkeessa kehitettiin nettipohjainen vieraslajien havaintolomake, mihin havaintopaikan koordinaatit saadaan mukana olevasta kartasta paikkaa osoittamalla. Vieraslajien nettisivu karttoineen toimii myös interaktiivisena vieraslajien levinneisyystiedon jakajana. http://www.riistakala.info/vieraslajit/index.html. Hankkeessa kehitetyn nettipohjaisen vieraslajien havaintolomakkeen julkaisemisen, kehitetyn ja kohdistetun näytteenoton sekä vieraslajeista tiedottamisen johdosta havaittiin osan vieraslajeista olevan Suomen rannikolla luultua yleisempiä ja voimakkaasti yleistymässä ja levittäytymässä. RKTL:n ja SYKE:n yhteishanke. MMM, Åbo Akademi, Turun AMK, Trafi, Helsingin Satama, Suomen vieraslajistrategia-työryhmä, Prof. Erkki Leppäkoski, Helsingin Yliopisto, Estonian Marine Institute, Goshniorh, Univ. Gdansk., Univ. Toruo, Univ. Łódź, Hel Marine Station, ICES WGITMO-työryhmä. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 1,5 htv, kokonaiskustannukset 156,0 t, MMM:n yhteistutkimusrahoitus (RKTL 60 000 euroa ja SYKE 40 000 euroa). Rahoituksen jatkuminen 31.3.2012 asti mahdollisti mm. loppuraportin, tunnistuskaavioiden ja uuden nettisivun loppuunsaattamisen vuoden 2012 alkuun. Vuoden 2011 aikana ilmestyi 10 julkaisua, pidettiin viisi esitelmää, tuotiin hankeen asioita tai vieraslajeja tunnetuksi viidessä tiedotteessa, annettiin useita haastatteluja medialle, julkaistiin nettisivu vieraslajihavaintojen ilmoittamiseen. VUODELTA 282 153 MARMONI Itämeren tilan indikaattorit (Life +) Antti Lappalainen (pp), Janica Borg 2011-2014 Hankkeessa kehitetään Itämeren kalaston biodiversiteetin arviointimenetelmiä, tuotetaan GISkarttoja rannikon kalojen lisääntymisalueista ja arvioidaan menetelmien ja karttojen käyttökelpoisuutta Itämeren tilassa ja suojelutasossa tapahtuvien muutosten seurannassa. Hanke on osa kansain- 46

välistä Life projektia, jossa kehitetään uusia menetelmiä Itämeren biodiversiteetin ja habitaattien suojelutason arvioimiseksi mm. meristrategiadirektiivin ja HELCOM:in Itämeren suojeluohjelman toteutumisen seurannan tarpeisiin. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Hankkeessa koottiin metadatatiedot olemassa olevista kotimaisista kalayhteisöaineistoista sekä aineistoista, jotka kuvaavat kalatalouden ja metsästyksen meriluonnolle ja sen monimuotoisuudelle aiheuttamia paineita. Osallistuttiin eri maista kerättyjen em. tietojen laadun ja riittävyyden analysointiin sekä yhteenvetoraportin kirjoittamiseen. Toteutettiin kuhan ja hauen lisääntymisaluekartoituksia hankkeen suomalaisella pilottialueella Saaristomerellä. Hanke käynnistyi. Osallistuttiin projektikokouksiin ja hankkeen seminaareihin. Tärkeimmät yhteistyökumppanit olivat SYKE, Estonian Marine Institute (Viro), Baltic Environmental Forum (Latvia), AquaBiota (Ruotsi) 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset ja luettelo tärkeimistä rahoituslähteistä vuonna 2011 Henkilötyövuosia 0,6 htv. Kokonaiskustannukset 73,0 t. Pääasialliset rahoituslähteet: budjettivarat, Life + Hanke eteni suunnitelmien mukaisesti. Tuloksista tiedotettiin hankkeen järjestämässä seminaarissa pidetyssä esitelmässä. Hankkeelle tehtiin www-sivut. 47

III Rakennetut joet toim. Aki Mäki-Petäys HANKERYHMÄN VUODELTA 2011 1. Hankeryhmän nimi Rakennetut joet 2. Ryhmän päällikkö Aki Mäki-Petäys 3. Ryhmän toiminta-ajatus ja keskeinen sisältö Rakennettujen jokien hankeryhmässä tuotetaan kokonaisvaltaista tutkimustietoa maamme rakennettujen jokien kalatalouden kehittämiseksi sekä vaelluskalakantojen kestävän käytön edistämiseksi. Hankeryhmän tutkimushankkeet ovat keskeinen osa vuonna 2011 käynnistettyä Rakennettujen jokien tutkimusohjelmaa muodostaen kaksi tutkimusohjelman kolmesta tutkimuskehikosta, joita ovat 1. Vaelluskalakantojen palauttaminen ja kalatiet: biologiset ja ekotekniset perusteet, 2. Valuma-alueen maankäytön ja uomakunnostusten vaikutukset kalakantoihin: biologinen ja ekotekninen tarkastelu sekä 3. Vaelluskalojen palauttamisen ja jokikunnostusten yhteiskunnalliset, taloudelliset ja kulttuuriset edellytykset ja arviointimenetelmät. Hankeryhmä vastaa näistä kahden ensimmäisen koordinoinnista toimien tiiviissä vuorovaikutuksessa kolmannen tutkimuskehikon koordinaatiosta vastaavan Oulun yliopiston Thule-instituuttin kanssa. 4. Ryhmän tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset, johtopäätökset ja uutiset Lohikantojen palauttaminen rakennettuihin jokiin vaatii aktiivisia tukitoimia ja kalastuksen säätelyä Lohikantojen mahdollisia kehittymisnäkymiä mallinnettiin 50 vuoden aikana Ii- ja Kemijoella, joihin kantojen palauttaminen edellyttää tehokkaita ja samanaikaisia tuki- ja säätelytoimenpiteitä. Kantojen palauttamiselle on hyvät mahdollisuudet ainoastaan, jos syönnös- ja kutuvaelluksen kalastusta vähennetään nykyisestä tasosta kauttaaltaan ja samalla varmistetaan kalojen vaellusten onnistuminen joessa sekä ylä- että alavirtaan. Mäki-Petäys, A., van der Meer, O., Romakkaniemi, A., Orell, P., Rivinoja, P. & Erkinaro, J. 2012. Lohikantojen palauttaminen rakennetuille joille mallinnustyökalu tuki- ja säätelytoimien biologiseen arviointiin. Työraportteja, nro 1, RKTL. Lohen vaelluspoikasten selviytyminen rakennetuissa joissa on heikkoa Telemetriatutkimusten perusteella Iijoen rakennetulla jokiosuudella lohen smolttien vaelluksessa on suuria ongelmia, sillä poikasten vaellusvauhti oli hidasta ja suurimmalla osalla yksilöistä vaellus keskeytyi ensimmäisiin voimalaitoksiin. Tulokset olivat yhteneväisiä Oulujoella vuosina 2008-2009 toteutettujen tutkimusten kanssa. Alustavat tulokset viittaavat kuitenkin selviytymiseroihin eri voimalaitosten välillä, johon syynä voi olla syvyyserot voimalaitosten sisäänottoveden osalta sekä erilaiset virtaamat. 48

Huusko, R., Orell, P., van der Meer, O., Jaukkuri, M. & Mäki-Petäys, A. 2012. Lohen vaelluspoikasten radiotelemetriaseuranta Iijoella 2010-2011. Työraportteja, nro xx, RKTL. Iijoen kalateiden rakennesuunnittelua ja rakentamista edeltää vahva biologinen tutkimus Iijoen Maalismaan alakanavaan ylisiirrettyjen radiolohien seurannan avulla löydettiin mahdollisia sijoituspaikkoja kalatien suuaukolle. Tutkimuksissa havaittiin vuorokausisäännöstelyn vaikuttavan voimakkaasti lohien liikkeisiin, mikä tukee aiempia Oulujoen Montasta saatuja tutkimustuloksia. Laaditun kirjallisuuskatsauksen perusteella houkutusvirtaamat ovat suomalaisissa kalateissä vähäisiä, minkä takia pitäisi löytää keinoja kalateiden virtaaminen ajoittaiseen kasvattamiseen. Iijoen tutkimus jatkuu vuonna 2012. Kalateiden houkuttelevuus isoille lohille epäilyttää Oulujoen Merikosken voimalan alapuolelta pyydettiin ja merkittiin noin 700 kpl lohia ja taimenia ja seurattiin PIT-tekniikalla näiden kalojen hakeutumista kalatiehen ja liikkumista kalatien sisällä. Isojen lohiyksilöiden nousu Merikosken kalatiehen oli vähäistä ja yli 90 % Merikosken kalatien nousulohista oli koiraita. Virtavesien kunnostusmenetelmät eivät yksinään takaa lohikalojen luonnollisen elinkierron elpymistä Kunnostustoimenpiteiden tulisi ulottua nykyistä selvemmin myös virtavesien valuma-alueille, missä tapahtuvat erilaiset toimenpiteet, kuten maa- ja metsätalous, turvetuotanto ja kaupungistuminen muuttavat myös lohikalojen elinolosuhteita vesistöissä. Koljonen, S. 2011. Ecological impacts of in-stream restoration in salmonid rivers : The role of enhanced structural complexity. Acta Universitatis Ouluensis A 580. Oulu. 5. Kotimainen ja kansainvälinen yhteistyö Kotimaisia yhteistyökumppaneita ovat olleet mm. alueelliset ELY-keskukset, SYKE, Metsähallitus, Fortum Oy, PVO-Vesivoima Oy, Kemijoki Oy, Oulun Energia, MMM, Oulun yliopisto, Energiateollisuus ry, Suomen luonnonsuojeluliitto. Ulkomaisia partnereita tutkimuksissa on ollut mukana Ruotsista, Norjasta, Walesista ja USA:sta. 6. Ryhmän henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset ja tulot v. 2011 rahoitustyypeittäin Henkilötyövuodet 5,8; kokonaiskustannukset 821,1 t Hankeryhmän tulot 2011 - budjettirahoitus 42,0 t - myyntitulot 100,5 t - ulkop. yhteistyö 120,0 t - valtion yhteistyö 55,0 t - muut tulot 4,5 t - kirjaamisoikeudet 137,0 -työllisyysrahoitus 2,0 t 49

7. Ryhmän vuoden 2011 toiminnan tuloksellisuus a.) ryhmän toiminnan tuloksellisuus yleensä = tavoitteiden ja strategian toteutuminen yleisesti ja merkittävissä esimerkkitapauksissa, Hankeryhmän projektien kysymyksen asettelu kattaa monipuolisesti rakennettujen jokien vaelluskalakantoihin ja niiden palauttamiseen liittyviä ongelmia kalojen elinkierron eri vaiheista. Rahoitusteknisistä ja sidosryhmien tutkimustiedon kysyntään liittyvistä syistä alueellisesti toiminta on kuitenkin painottunut Pohjois-Suomen jokien tutkimuksiin. b.) tuloksellisuus suhteessa ryhmälle annettuihin tulostavoitteisiin Hankeryhmälle asetetut hankekohtaiset tulostavoitteet saavutettiin. c.) ryhmän toiminnan vaikuttavuus (laitoksen sisäinen / ulkoinen) Ulkoiselta vaikuttavuudeltaan toiminnan merkittävin vaikutus oli tutkimusohjelman hankkeena maaja metsätalousministeriölle valmisteltu kansallinen Kalatiestrategia, jonka Valtioneuvosto hyväksyi periaatepäätöksessään 8.3.2012. Toinen merkittävä vaikutus oli Iijoen lohien smolttien alasvaelluksesta saaduilla heikoilla tuloksilla, jotka osoittavat, että voimalaitosten kohdalla kalojen alasvaelluksen ongelmiin tulee kiinnittää yhtälailla huomiota kuin nousukaloihin ja kalatiekysymyksiin. Hankeryhmässä tuotettiin 7 kansainvälistä tieteellistä julkaisua vastaten tieteelliselle vaikuttavuudelle asetettua tavoitetta. d.) arvio vuoden 2011 tulo- ja tiedotustavoitteiden sekä budjetin toteutumisesta Hankeryhmä saavutti sille asetetun tulotavoitteen 300 000 euroa, sillä tulot olivat 419 000 euroa. Tiedotustavoiteesta (17 pistettä) saavutettiin 2/3 Hankeryhmälle myönnetyistä budjettivaroista (42 000 euroa) käytettiin 98 % (41 200 euroa) e.) ryhmälle 2011 annettujen MMM:n ja RKTL:n tulostavoitteiden toteutuminen. MMM:n asettamat tulostavoitteet: Käynnistetään rakennettujen jokien tutkimusohjelma. Tutkimusohjelma käynnistettiin. Selvitetään vaelluskalakantojen palauttamisen biologisia, ekoteknisiä ja sosioekonomisia edellytyksiä. On toteutettu monitieteisiä hankkeita vaelluskalakantojen palauttamisen näkökulmasta. Raportoidaan Oulujoen nykytilaa koskeva selvitys Montan sopimuksen kompensaatioiden mitoituksesta suhteessa rakentamisesta aiheutuneisiin kalataloushaittoihin On laadittu selvitys Oulujoen Montan sopimuksen kompensaatioiden mitoituksesta huomioiden erityisesti loheen ja siikalajeihin liittyvät tiedontarpeet. 50

RKTL:n ja KALA:n asettamat tulostavoitteet: Tutkimusohjelman julkaisujen tavoitemääränä on tieteellisille julkaisuille 8 ja muille julkaisuille 32. Tieteellisten julkaisujen osalta tavoite saavutettiin melkein kokonaan (7 julkaisua) ja muiden julkaisujen osalta saavutettiin noin kaksi kolmasosaa tavoitteesta (19 julkaisua). 202 400 Rakennettujen jokien hankeryhmän asiantuntijatehtävät Aki Mäki-Petäys, Ari Huusko, Erkki Ikonen, Panu Orell, Ari Saura, Pekka Hyvärinen, Jaakko Erkinaro 2010 2016 Rakennettujen jokien hankeryhmässä tuotetaan monitieteistä tutkimustietoa maamme rakennettujen jokien kalatalouden kehittämiseksi sekä vaelluskalakantojen kestävän käytön edistämiseksi. Tässä hankkeessa hoidetaan tutkimusohjelmaan liittyviä kotimaisia ja ulkomaisia asiantuntijatehtäviä sekä suunnitellaan uusia tutkimuksia ja etsitään niille rahoitusta. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Asiantuntija- ja työryhmäjäsenyyksiä vaelluskalojen palauttamiseen tähtäävissä kalatiehankkeissa, Valtakunnallisessa rakennettujen jokien vaelluskalafoorumissa sekä kansallisen kalatiestrategian kehittämisryhmässä. Vahvistettiin yhteistyötä ja suunniteltiin yhteisrahoitteisia tutkimuksia ruotsalaisten tutkijakollegoiden kanssa Uumajassa (SLU). Haettiin EAKR-rahoitusta laajapohjaiselle yhteistyöverkostolle, jonka tavoitteena on tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan maksimoida rakennettujen jokien kalojen ylä- ja alavirtaan suuntautuvan vaelluksen määrä. Em. mainittuja haasteita, niihin liittyviä tutkimustarpeita ja tuloksia esiteltiin valtakunnallisen rakennettujen jokien vaelluskalafoorumin seminaarissa Keminmaalla syyskuussa 2011. Alueelliset ELY-keskukset, SYKE, Metsähallitus, Fortum Oy, PVO-Vesivoima Oy, Kemijoki Oy, Oulun Energia, MMM, Oulun yliopisto, Energiateollisuus ry, Suomen luonnonsuojeluliitto, SLU (Sveriges Landbruks Universitetet). 51

9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 0,09 htv, kokonaiskustannukset 17,8 t, budjettirahoitus Tavoitteet toteutuivat. 202401 ja 202403 Rakennettujen jokien vaelluskalakantojen hoitotoimenpiteet ja hankeryhmän erillistehtävät. 3. Projektipäällikkö ja muu henkilökunta Aki Mäki-Petäys, Panu Orell, Riina Huusko, Mikko Jaukkuri, Ari Huusko, Tapio Laaksonen, Pekka Hyvärinen, Peter Rivinoja ja Jaakko Erkinaro. 2010-2013 Tutkimus toimii kokoavana sateenvarjona ja rahoitusinstrumenttina rakennettujen jokien vaelluskalakantojen hoidon kehittämisessä (mm. istutusten tuottavuuden parantaminen ja luonnonvaraisen lisääntymisen elvyttäminen). Tutkimus pitää sisällään useita osahankkeita eri puolilla Suomea. Tutkimuskokonaisuus tuottaa runsaasti uutta tietoa vaelluskalakantojen elvyttämiseen sekä tarjoaa ratkaisumalleja vaelluskalojen elinkierron (mm. smolttivaellus) ongelmien ratkaisemiseksi. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Vuonna 2011 toteutettiin laajoja merkintätutkimuksia Ii-, Oulu- ja Kemijoella. Tutkimuksilla selvitettiin mm. lohen vaelluspoikasten selviytymistä ja vaelluskäyttäytymistä rakennetuilla joki-osuuksilla, lohi-istutusten ajankohdan merkitystä istutusten tuottoisuuteen sekä kalateiden suuaukon sijoittamista. Lisäksi laadittiin mallinnustyökalu lohikantojen elvyttämisen mahdollisuuksien arvioimiseksi erilaisissa tulevaisuusskenaarioissa sekä aloitettiin eri osahankkeiden raportointi. Lohen vaelluspoikasten selviytyminen rakennetuissa joissa on heikkoa Lohikantojen palauttaminen rakennettuihin jokiin vaatii aktiivisia tukitoimia ja kalastuksen säätelyä Lohen vaelluspoikasten alasvaelluksen varmistaminen vaatii toimia rakennetuissa joissa. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus, Lapin ELY-keskus, PVO-Vesivoima Oy, Kemijoki Oy, Fortum Oy, Energiateollisuus ry, maa- ja metsätalousministeriö, Tmi Olli van der Meer ja Sveriges lantbrukuniversitet (SLU). 52

9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 202401: 0,42 htv, 82,0 t, RKTL; 202403:1,63 htv, 218,1 t, Fortum Oy, Energiateollisuus ry, maa- ja metsätalousministeriö, EAKR/Lapin ELY-keskus. Vuoden 2011 tulos- ja tiedotustavoitteet täyttyivät pääosin suunnitelmien mukaisesti. 292091 Iijoen kalatiet 3. Projektipäällikkö ja muu henkilökunta Aki Mäki-Petäys, Panu Orell, Riina Huusko, Mikko Jaukkuri ja Ari Huusko 2011-2012 Tutkimuksen päätavoitteena on selvittää Iijokisuulta siirrettyjen aikuisten radiomerkittyjen lohien liikkumista, sijoittumista ja elinympäristönvalintaa Iijoen vesivoimalaitosten alakanavissa lohien nousukauden aikana (kesäkuu-lokakuu). Tutkimustietojen perusteella arvioidaan Iijokeen suunniteltavien kalateiden suuaukkojen sijoittamista ja kalateissä tarvittavan huokutusvirtaaman määrää mahdollisimman toimivien kalateiden rakentamiseksi. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Merkittiin yhteensä 19 lohta radiolähettimin ja seurattiin niiden liikkumista, sijoittumista ja elinympäristönvalintaa heinä-lokakuussa Iijoen Maalismaan voimalaitoksen alakanavassa. Laadittiin kirjallisuuskatsaus kalatien suuaukon sijoittamisen ja houkutusvirtaaminen käytön mahdollisuuksista ja optimoinnista. Telemetriaseurannan avulla löydettiin mahdollisia sijoituspaikkoja kalatien suuaukolle Vuorokausisäännöstely vaikuttaa voimakkaasti lohien liikkeisiin (ns. jojo-efekti) Houkutusvirtaamat ovat suomalaisissa kalateissä vähäisiä. Pitäisi löytää keinoja kalateiden virtaaminen ajoittaiseen kasvattamiseen Iijoen kalateiden rakennesuunnittelua ja rakentamista edeltää vahva biologinen tutkimus. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus, PVO-Vesivoima Oy, Iijokivarren kunnat, Tmi Olli van der Meer ja Sveriges lantbrukuniversitet (SLU). 53

9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 0,31 htv, 38,3 t. Rahoitus: EAKR/Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus (myyntitoiminto). Vuoden 2011 tulos- ja tiedotustavoitteet täyttyivät pääosin suunnitelmien mukaisesti. Ylisiirtolohien vähäisen määrän takia radiotelemetriatutkimuksen laajuutta jouduttiin kuitenkin jonkin verran kaventamaan ja voimavaroja suuntaamaan uudelleen (kirjallisuuskatsauksen tekemiseen). Tiedotusta hoidettiin mm. lehti-, radio- ja TV-haastattelujen avulla. 202 421 ja 292 421 Uudenmaan taimen ja kalatiet Ari Saura, Karl Sundman, Kati Manninen 2007- Tutkimuksessa selvitetään mm. vesistökuormituksen ja vesistörakentamisen sekä koskikunnostusten vaikutuksia vapaa-ajankalastukseen, kalastoon ja pohjaeläimiin sekä lohikalojen lisääntymiseen. Tuotettava tieto palvelee kalakantojen käytännön hoitotyön suunnittelua Vantaanjoella ja muillakin Etelä-Suomen vesistöalueilla. Tutkimus vastaa kysymykseen: Miten kuormitus ja rakentaminen muuttavat kalaston lajisuhteita ja määrää? 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Mustionjoella aloitettiin jatkohanke, jossa tehtiin pääuoman virtapaikkojen habitaattimallinnus, pääuomaan laskevien purojen kunnostussuunnitelmat sekä purojen vedenlaatuanalyysit. Tutkimus osallistui myös interreg-rahoitteisen Healfish-hankkeen dna-aineiston keruuseen, jossa mm. kartoitetaan Suomenlahden läntisten osien luonnonvaraisten taimenkantojen geneettistä rakennetta sekä ENPIrahoitteeseen RIFCI-hankkeeseen, joka tähtää mm. itäisellä Suomenlahdella sijaitsevan Mustajoen taimenkannan kartoittamiseen ja talteenottoon. Mustionjoella tehdyt selvitykset mm. poikastuotantoalueiden kartoitukset ja poikastuotantoarviot johtivat siihen, että Billnäsin alueelle laadittiin kalatien yleissuunnitelma. Uudenmaan ELY-keskus, Fortum, Suomen ympäristökeskus, Suomen luonnonsuojeluliitto 54

9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 0,13 htv. Kokonaiskustannukset 26,3 t (myyntitoiminta 13,5 t, oma toiminta 12,8 t ). Myyntitoiminnon osuus rahoituksesta 19,4 t. Rahoittajana Fortum. Toteutuivat suunnitellusti. 202431 Toimivatko kalatiet? 3. Projektipäällikkö ja muu henkilökunta Panu Orell, Mikko Jaukkuri, Helge Tuomivaara, Aki Mäki-Petäys, Tapio Laaksonen, Pekka Hyvärinen ja Jaakko Erkinaro 2010-2012 Tutkimuksen päätavoitteena on selvittää kalateiden toimivuutta vaelluskalojen (lohi ja taimen) kulkuväylinä. Hankkeessa arvioidaan ja testataan lisäksi kalateiden seurantaan soveltuvia tutkimusmenetelmiä sekä ehdotetaan valtakunnanlaajuisesti merkittävät kalatieseurantakohteet. Näitä tietoja tarvitaan kalateiden suunnittelussa, rakentamisessa ja hienosäädössä sekä kalateiden toimivuuden ja vaelluskalakantojen tilan seurannassa. Lähivuosina on odotettavissa vilkas kalatierakentamisen aika. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Pyydettiin ja merkittiin noin 700 kpl lohia ja taimenia Oulujoen Merikosken voimalan alapuolelta ja seurattiin PIT-tekniikalla näiden kalojen hakeutumista kalatiehen ja liikkumista kalatien sisällä. Arvioitiin automaattisen VAKI- kalalaskurin luotettavuutta vedenalaisen videoseurannan avulla. Jatkettiin maamme kalatieseurantakohteiden kartoituksia sekä valmisteltiin väli- ja loppuraportointia. PIT-telemetria on hyvä ja sovelluskelpoinen kalateiden seuranta- ja tutkimusmenetelmä VAKI-laskurin asentaminen maamme tärkeimpiin kalateihin olisi ensiarvoisen tärkeää Isojen lohiyksilöiden nousu Merikosken kalatiehen oli vähäistä ja yli 90 % Merikosken kalatien nousulohista oli koiraita. Oulujoella havaittiin edelleen poikkeuksellinen pienien (30-40 cm) sukukypsien koiraslohien nousevan jokeen. Houkuttelevatko kalatiet isoja lohiyksilöitä riittävän tehokkaasti? 55

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus, Lapin ELY-keskus ja Oulun Energia. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 0.99 htv, 124,0 t. Rahoitus: MMM. Vuoden 2011 tulos- ja tiedotustavoitteet täyttyivät pääosin suunnitelmien mukaisesti, osin jopa arvioitua paremmin (mm. kalojen merkintämäärät). Tiedotusta hoidettiin lehti-, radio- ja TVhaastattelujen avulla. 202441 Uittoperattujen jokien kunnostusten vasteet kalakannoissa, pohjaeläimistössä ja jokien ekologisissa toiminnoissa. Ari Huusko, T. Vehanen, A. Mäki-Petäys, J. Erkinaro, A.Huhmarniemi, M. Marttila (Oulun yliopisto (OY)), P. Louhi (OY), S. Koljonen (OY), T. Muotka(OY), T. Yrjänä (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus). 2010-2014 Hankkeen tavoitteena on tuottaa tietoa virtavesien kunnostuksien vaikutuksista kalastoon, pohjaeläimistöön ja jokien rakenteelliseen toimivuuteen. Lisäksi kehitetään menetelmiä, joilla kunnostusten toteuttamista ja arviointia voidaan parantaa. Hankkeen tuloksena tietoisuus jokikunnostusten vaikutuksista lisääntyy ja edesauttaa jokiuoma- ja valuma-aluekunnostusten suunnittelua ja toteuttamista tulevaisuudessa (ELY-keskukset, Metsähallitus ja muut aihepiirin toimijat). 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Jatkettiin sekä Kainuun alueella sijaitsevien kuuden joen kunnostusvaikutusten monitorointia että uomakunnostuksissa käytettyjen rakenteiden pysyvyyttä selvittävän osatyön kenttäaineiston keruuta. Analysoitiin Kiiminkijoen ja Iijoen sivuvesistöjen kunnostuksia selvittävät aineistot ja tuotettiin julkaisukäsikirjoitukset. Toteutettiin yhteistyössä norjalaisten kanssa vuorokausisäännöstelyn vaikutuksia lohen poikasten menestymiseen selvittelevä kokeellinen tutkimus. Saija Koljosen väitöskirja valmistui. Nykyiset virtavesien kunnostusmenetelmät eivät yksinään takaa lohikalojen luonnollisen elinkierron elpymistä. Valuma-alueilla tapahtuvat erilaiset toimenpiteet, kuten maa- ja metsätalous, turvetuo- 56

tanto ja kaupungistuminen muuttavat myös lohikalojen elinolosuhteita vesistöissä. Kunnostustoimenpiteiden tulisikin ulottua selvemmin myös virtavesien valuma-alueille (Saija Koljosen väitöskirja). Oulun yliopisto, Metsähallitus, alueelliset ELY-keskukset, Suomen ympäristökeskus. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä Henkilötyövuodet 0,95. Kokonaiskustannukset 179,3 t koostuen RKTL:n ja Maj ja Tor Nesslingin säätiön rahoituksesta. Tavoitteet saavutettiin hyvin. LOPPURAPORTTI 202093 Kalatiestrategia Aki Mäki-Petäys, Tapio Sutela, Panu Orell, Pauliina Louhi, Jaakko Erkinaro 2009-2011 5. Tutkimuksen tausta ja perustelu Maa- ja metsätalousministeriö tarvitsi RKTL:n työpanosta strategian valmisteluun. 6. Tutkimuksen tavoitteet ja keskeinen sisältö Strategian tavoitteena oli luoda kansallinen kalatiestrategia ohjaamaan kalateiden rakentamista sekä niihin liittyviä vaelluskalakantojen palauttamiseen liittyviä tukitoimia. 7. Tärkeimmät tulokset ja johtopäätökset Tuloksena on Kansallinen kalatiestrategia ja siihen liittyvä erillinen taustaselvitys, joka julkaistaan MMM:n julkaisusarjassa 8. Tutkimuksen uutinen Valtioneuvosto hyväksyi 8.3.2012 periaatepäätöksen kansalliseksi kalatiestrategiaksi. Strategian tärkein tavoite on uhanalaisten ja vaarantuneiden vaelluskalakantojen elinvoimaisuuden vahvistaminen. 9. Tulosten julkaiseminen ja tuloksista tiedottaminen Maa- ja metsätalousministeriö tiedotti strategiasta 8.3.2012. 57

10. Kotimainen ja kansainvälinen yhteistyö Kalatiestrategian kehittämisryhmään kuului edustajia seuraavista tahoista: Maa- ja metsätalousministeriö, Suomen Ammattikalastajaliitto, Kalatalouden Keskusliitto, Suomen Luonnonsuojeluliitto, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus, Suomen ympäristökeskus, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, ympäristöministeriö sekä Energiateollisuus ry. Strategian ja taustaselvityksen laadintaan osallistui myös Oulun yliopiston Thule-instituutti. 11. Henkilötyövuodet ja kokonaiskustannukset 2009: 0 htv, 19,9 t, 2010: 0,61 htv, 111,5 t, 2011: 0,57 htv, 68,8 t. Ulkopuolisena rahoittajana maa- ja metsätalousministeriö. 12. Tutkimuksen arviointi ja kokemukset Kalatiestrategialla on suuri ulkoinen vaikuttavuus, jota korostaa strategian hyväksyttäminen valtioneuvostossa. LOPPURAPORTTI 202 411 Kemi-Ounasjoen lohi Erkki Jokikokko, Panu Orell, Aki Mäki-Petäys, Markku Vierelä 2010-2011. 5. Tutkimuksen tausta ja perustelu Lohien ylisiirto Kemijokisuulta Ounasjokeen liittyi Isohaaran voimalaitoksen toisen kalatien toteutukseen. Koska kaikkiin Kemijoessa oleviin voimalaitoksiin mahdollisesti rakennettavien kalateiden valmistuminen vie aikaa, haluttiin emolohien ylisiirroilla saada ennakkotietoa Ounasjoen soveltuvuudesta lohen luontaiselle lisääntymiselle ja siten arvioida kalateiden tulevia vaikutuksia. 6. Tutkimuksen tavoitteet ja keskeinen sisältö Hankkeessa selvitettiin mahdollisuuksia lohen luontaisen poikastuotannon käynnistämiseen Ounasjoessa siirtämällä emokaloja merestä Kemijokisuulta Ounasjoen potentiaalisille poikastuotantoalueille. Tavoitteena oli siirtää yhteensä 1000 lohta, 500 yksilö/vuosi. Osa siirretyistä lohista radiomerkittiin, jolloin niiden liikkeitä voitiin seurata koko ajan. Peilaus tehtiin käsipaikannuksella ja kiinteiden loggeriasemien avulla. Muut kuin radiolähettimellä varustetut lohet merkittiin muovisilla nuolimerkeillä. Siirtoa seuraavan kesänä Ounasjoen koskipaikkoja sähkökalastettiin mahdollisen luontaisen lisääntymisen toteamiseksi. 58

7. Tärkeimmät tulokset ja johtopäätökset Ounasjokeen siirrettiin 2010-2011 seitsemään eri paikkaan yhteensä 424 lohta, joten tuhannen kalan tavoitteesta jäätiin vajaaseen puoleen. Vuonna 2011 ylisiirto kesti vain viikon verran kesä-heinäkuun vaihteessa, koska Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta keskeytti ylisiirrot 6. heinäkuuta tehdyn valituksen takia. Siksi saatiin siirrettyä vain 95 yksilöä, joista 53 oli merkitty sekä radiolähettimellä että nuolimerkillä ja 42 pelkästään nuolimerkillä. Tämä oli selvästi vähemmän kuin 2010, jolloin siirrettiin 101 radiolähettimellä varustettua lohta ja 228 nuolimerkittyä yksilöä. Siirrot onnistuivat kumpanakin kesänä hyvin ja lohet levisivät laajalle alueelle Ounasjokeen. Kaikkiaan 154 radiolähettimellä merkitystä lohesta kuitenkin vain reilu neljännes (29 %, 45 yks.) säilyi varmuudella elossa Ounasjoessa kutuaikaan asti. Suurin osa ylisiirretyistä lohista (71 %) laskeutui Kemijokeen, kuoli, tuli kalastetuksi tai pudotti radiolähettimensä. Melko vähäisestä kutulohien määrästä huolimatta Ounasjokeen ylisiirretyt lohet onnistuivat kudussaan syksyllä 2010 ja tuottivat jälkeläisiä. Aikuisten lohien ylisiirroilla voidaan siis käynnistää lohen luonnonpoikastuotanto rakennettujen jokien vapaana virtaavilla alueilla jo ennen mahdollisten kalateiden valmistumista. 8. Tutkimuksen uutinen Ylisiirroilla voidaan käynnistää luonnonpoikastuotanto, mutta se vaatii huomattavien emokalamäärien siirtoa ollakseen merkittävää. 9. Tulosten julkaiseminen ja tuloksista tiedottaminen Hankkeesta valmistuu loppuraportti keväällä 2012. Hankkeen keskeisistä tutkimustuloksista tiedotettiin kenttätöiden aikana useaan kertaan lehdistölle ja muille tiedotusvälineille. 10. Kotimainen ja kansainvälinen yhteistyö Euroopan kehitysaluerahaston valtion rahoitusosuus hankkeelle on 84%, ja osarahoittajina Ounas- ja Kemijokivarren kunnat maksavat loppuosan. Lapin ELY-keskus vastaa hankkeen hallinnoinnista ja lohien ylisiirrosta. Edellä mainittujen tahojen lisäksi projektin ohjausryhmässä ovat POP ELY-keskus, Lapin liitto, Lohijokitiimi, Kemijoki Oy ja PVO-Vesivoima Oy 11. Henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset ja luettelo keskeisistä rahoituslähteistä Vuonna 2010 noin 0,73 htv, 107,5 t, RKTL (hanke 202411) ja 0,58 htv, 70,9 t, yhteistyötahot (hanke 282411). Vuoden 2011 osalta noin 0,02 htv, 2,8 t, RKTL (hanke 202411) ja 0,69 htv, 63,7 t, yhteistyötahot (hanke 282411), yhteistoiminnan tuotot 44,9 t. 12. Tutkimuksen arviointi ja kokemukset Ylisiirtomenetelmä on varsin työläs ja sitova sekä kalojen hankinta kallista (n. 12 15 /kg) ja osin epävarmaa. Tämä todettiin molempina vuosina, jolloin ylisiirtotavoitteessa jäätiin kaiken kaikkiaan vajaaseen puoleen. Lohien kuljetusmatkat olivat pitkiä varsinkin keskikesän lämpimät säät huomioiden. Tämän lisäksi vain murto-osa ylisiirtolohista pysyi potentiaalisilla lisääntymisalueilla Ounasjoessa kutuaikaan asti, ja näin ollen jälkeläistuotanto jäi siirrettyyn lohimäärään nähden vähäiseksi. Ylisiirrettävien kalojen vähemmällä käsittelyllä ja siirtotekniikan kehittämisellä voitaisiin todennäköisesti päästä parempaan lopputulokseen tulevaisuudessa. 59

Hankkeen aikana todettiin, että sumputusajan on oltava lähtöpäässä mahdollisimman lyhyt, ja sumputuspaikkaa ajatellen vesitystä olisi muutettava siten, että sumppuun saataisiin vesi syvemmältä virrasta. Ounasjoen vapautuspaikoille tehtävät altaat tai aitaukset, mistä lohet lähtisivät omatoimisesti toivuttuaan kuljetuksesta, saattaisivat parantaa kalojen selviytymistä. Sinänsä käytetty kalusto ja maksimissaan parinkymmenen kalan siirto onnistuivat hyvin. Suurempia määriä ei kannata kerralla siirtää, koska kaloja ei nykyjärjestelyin ole mahdollista saada saaliiksi mereltä enempää. Lämpimien säiden takia niitä ei voi kerätä sumppuun pitemmältä ajanjaksolta ilman kasvavaa kuolleisuutta 60

IV Istutustutkimusohjelma Toim. Matti Salminen RYHMÄN VUODELTA 2011 1. Ryhmän nimi Istutustutkimusohjelma 2. Ryhmän päällikkö Matti Salminen 3. Ryhmän toiminta-ajatus ja keskeinen sisältö Istutustutkimusohjelmassa tutkitaan kalaistutusten tuloksiin vaikuttavia tekijöitä ja etsitään ratkaisuja, jotka edistävät istutusten, kalastuksen ja suojelun yhteensovittamista ja parantavat istutusten taloudellista kannattavuutta. Keskeisiä tutkimuskokonaisuuksia ja niiden painopisteitä olivat: Tutkittiin Itämeren ekosysteemin muutosten vaikutusta istutetun lohen eloonjääntiin ja istutusten kannattavuuteen Kehitettiin menetelmiä istutuskalojen laadun parantamiseksi; laatuun ja elinkykyyn vaikuttavista tekijöistä tutkittavina olivat mm. kasvatusrehut ja kasvatusympäristö sekä harjoitettavissa olevat ominaisuudet kuten lihaskunto ja petojen välttäminen. Tutkittiin kuhaistutusten geneettisiä vaikutuksia istutusvesistöjen alkuperäisiin kuhakantoihin 4. Ryhmän tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset, johtopäätökset ja uutiset Itämeren lohikannan runsaus ja kasvunopeus yhteydessä suurilmaston vaihteluun Aikasarja-analyysissä osoitettiin, että Itämeren lohikannan runsauden ja kasvunopeuden pitkän aikavälin vaihtelu on yhteydessä suursäätilan vaihteluihin. Mereisen, temperaattisen vaiheen vallitessa Pohjois-Atlantilla (NAO-indeksi) lohia näyttäisi oleva Itämeressä vähemmän mutta ne ovat toisaalta suurempia kuin viileämmän mantereisen vaiheen vallitessa. Koska tällä hetkellä vallitsee mereinen vaihe, saattaa Itämeren lohikannan nykyisen heikon tilan taustalla olla myös ilmastollisia tekijöitä. Huusko, A. & Hyvärinen, P. 2011. Atlantic salmon abundance and size track climate regimes in the Baltic Sea. Boreal Environmental Research 17. Virikekasvatus paransi taimenen poikasten kykyä luonnollisen ravinnon hankintaan Kainuun toimipaikassa tehdyissä taimenen istutuspoikasten kasvatuskokeissa osoitettiin, että ns. virikekasvatus, eli viljely-ympäristön monipuolistaminen, paransi poikasten elinkyvylle ja luonnossa menestymiselle tärkeätä kykyä hyödyntää luonnollista ravintoa. Virikekasvatuksessa kasvatusaltaiden veden korkeus, virtaus ja virtaussuunta ja samalla myös tarjotun ravinnon jakautuminen vaihtelivat. Lisäksi poikasille tarjottiin keinotekoisia suojapaikkoja. Virikekasvatus tapahtui normaaleissa kasvatustiheyksissä, joten menetelmän on sovellettavissa myös kaupalliseen poikastuotantoon. 61

Rodewald, P., Hyvärinen, P. and Hirvonen, H. 2011. Wild origin and enriched environment promote foraging rate and learning to forage on natural prey of captive reared Atlantic salmon parr. Ecology of Freshwater Fish. 20: 569-579. Vieraiden kuhien istuttaminen muuttaa kuhakantojen geneettistä rakennetta Kolmella tärkeällä kuhajärvellä, Oulujärvellä, Lohjanjärvellä ja Vanajanselällä, toteutettu tutkimus osoitti, että vieraiden kuhakantojen käyttö istutuksissa on johtanut merkittäviin perinnöllisiin muutoksiin alkuperäisissä kuhakannoissa. Suurimmat muutokset havaittiin Oulujärvellä. Pääosa Oulunjärven kuhasaaliista oli alkuperältään istutettua Vanajanselän kuhaa ja Oulujärven oma, alkuperäinen kuhakanta oli käytännössä kadonnut. Lohjanjärven kuhasaalis koostui sekä alkuperäisestä että myös suurelta osin Vanajanselän kuhasta. Suurin osa saaliista koostui näiden kahden kannan risteymistä. Vanajanselällä vieraiden kuhien istuttaminen ei sen sijaan näyttäisi ainakaan vielä muuttaneen kuhakannan rakennetta. Todennäköisesti sen vuoksi, että kuhan luonnonvarainen lisääntyminen on siellä ollut jatkuvasti vahvaa. Salminen, M., Koljonen, M.-L., Säisä, M. and Ruuhijärvi J. 2012. Genetic effects of supportive stockings on native pikeperch populations in boreal lakes. Hereditas 149: 1 15.. 5. Kotimainen ja kansainvälinen yhteistyö Kotimaisia yhteistyökumppaneita istutustutkimuksissa ovat olleet mm. Helsingin, Turun, Oulun ja Itä- Suomen yliopistot, ELY-keskukset ja sopimuskasvatukseen osallistuvat viljely-yritykset. 6. Ryhmän henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset ja tulot v. 2011 rahoitustyypeittäin Henkilötyövuodet 9,5, kokonaiskustannukset 1 200 000 Ohjelman tulot 2011 - budjettirahoitus 39,4 t - myyntitulot 51,7 t - valtion yhteistyö 31,1 t 7. Ryhmän vuoden 2011 toiminnan tuloksellisuus a.) ryhmän toiminnan tuloksellisuus yleensä = tavoitteiden ja strategian toteutuminen yleisesti ja merkittävissä esimerkkitapauksissa, Käynnissä olevat projektit kattoivat kaikki tutkimusohjelman lähtökohdaksi otetut hypoteesit lohi- ja meritaimenistutusten tulosten heikkenemisen syistä (kalastuksen väheneminen, Itämeren ekosysteemin muutokset, poikasten laadun heikkeneminen). Tutkimusohjelma on tuottanut merkittävää lisätietoa lohen, meritaimenen ja muidenkin lajien istutusten vaikutuksista ja niiden tuloksellisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Vuonna 2011 ohjelman painopiste siirtyi istutustulosten heikkenemisen syiden selvittämisestä uusien ratkaisujen ja toimintamallien kehittämiseen. b.) arvio ryhmälle annettujen MMM:n, RKTL:n ja Kalantutkimuksen tulostavoitteiden toteutumisesta Ohjelmalle ja sen hankkeille asetetut tutkimukselliset tavoitteet saavutettiin. Tieteellisiä julkaisuja tuotettiin 10 (tavoite 5), muita julkaisuja 11 (10). 62

c.) ryhmän toiminnan vaikuttavuus (laitoksen sisäinen / ulkoinen) Tutkimustulokset kuhaistutusten geneettisistä vaikutuksista alkuperäisiin kuhakantoihin saivat laajaa näkyvyyttä. Menestyvä istukas -hankkeen kehittämät uudet poikastuotantomenetelmät ovat herättäneet laajaa mielenkiintoa kalankasvattajapiireissä. RKTL:n sopimuskasvatuksessa poikasten laadun fysiologinen seuranta ja sen tulosten perusteella tarkennetut laatukriteerit ovat johtaneet poikaslaadun paranemiseen. d.) arvio vuoden 2011 tulo- ja tiedotustavoitteiden sekä budjetin toteutumisesta - Ohjelman tulotavoitetta 150 t ei saavutettu, sillä tulot olivat vain 83 t. - Viestintätavoite (7 pistettä) ylitettiin - Ohjelmalle myönnetyistä budjettivaroista (48 t ) käytettiin 82 % (39,4 t ) - Käyttöjäämistä ja palkkamomenttisiirroista kertyi 32 t (tavoite 30 t ) 63

202 510 ja 202 500 (vuoden 2012 alusta 523 010 ja 520 020) Istutustutkimusohjelman erillistehtävät ja asiantuntijatehtävät Matti Salminen (pp), Irma Kallio-Nyberg, Jussi Pennanen, Jukka Mikkola, Irma Kolari, Nina Peuhkuri 2006 2012 Istutustutkimusohjelmassa selvitetään lohi-, meritaimen, siika- ja kuhaistutusten tuloksellisuuteen vaikuttavia tekijöitä ja etsitään ratkaisuja, jotka edesauttavat istutusten, kalastuksen ja suojelun yhteensovittamista ja parantavat istutusten taloudellista kannattavuutta eri olosuhteissa. Tässä osahankkeessa suunnitellaan uusia tutkimuksia ja etsitään niille rahoitusta sekä toteutetaan esitutkimuksia ja erillistehtäviä. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset - Lausuntoja, suunnitelmia, konsultointia ja työryhmäjäsenyyksiä (hanke 202 500) - Tilaustyönä raportoitiin Vantaan kaupungille Vantaanjoen vimpakannan tilasta (Pennanen). - Julkaistiin seuraavat kirjoitukset: Huusko, A. & Hyvärinen, P. 2011. Atlantic salmon abundance and size track climate regimes in the Baltic Sea. Boreal Environmental Research 17. Huusko, A.; Vehanen, T. 2011. Do hatchery-reared brown trout affect the growth and habitat use of wild congeners? Fisheries Management and Ecology 18(3):258-261. Kallio-Nyberg, I.; Salminen, M.; Saloniemi, I.; Lindroos, M. 2011. Effects of marine survival, precocity and other life history traits on the cost-benefit of stocking salmon in the Baltic Sea. Fisheries Research 110(1):111-119. Kallio-Nyberg, Irma; Saloniemi, Irma; Jutila, Eero; Jokikokko, Erkki. 2011. Effect of hatchery rearing and environmental factors on the survival, growth and migration of Atlantic salmon in the Baltic Sea. Fisheries Research 109(2-3):85-294. Salminen, M., Koljonen, M.-L., Säisä, M. and Ruuhijärvi J. 2012. Genetic effects of supportive stockings on native pikeperch populations in boreal lakes. Hereditas 149: 1 15.. Vehanen, T.; Huusko, A. 2011. Brown trout Salmo trutta express different morphometrics due to divergence in the rearing environment. Journal of Fish Biology 79(5):1167-1181. Salminen,M. 2011. Istutustutkimusohjelman (2006-2012) väliraportti. RKTL:n Työraportteja 1/2011: 1-71. Vierailla kuhakannoilla tehdyt kuhaistutukset ovat voimakkaasti muokanneet Oulujärven ja Lohjanjärven kuhakantojen geneettistä rakennetta Helsingin ja Turun yliopistot, sopimuskasvatuksen piirissä olevat kalanviljely-yritykset, Cursor Oy, Kaakkois-Suomen ELY-keskus, Kaakkois-Suomen ympäristökeskus. 64

9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 202510: 1,2 htv, 148 t, budjetti- ja myyntirahoitus (3,6 t ); 202500: 0,06 htv, 7 t, budjettiraha. Tavoitteet toteutuivat. 202 501 (vuoden 2012 alusta 523 100) Luonnossa menestyvien istukaskalojen tuotanto- ja istutusmenetelmien kehittäminen ( Menestyvä istukas ). Pekka Hyvärinen (pp), Matti Salminen, Pekka K. Korhonen, Tapio Laaksonen, Ari Leinonen, Markku Hyvönen, Erja Konttinen, Aarne Toivonen, Jorma Piironen ja Markku Gavrilov. 2008 2012 Hankkeessa tutkitaan 1) geneettisen laitostumisen, 2) kasvatusympäristön, 3) petojen välttämisen oppimisen, 4) kasvatusrehun laadun, 5) uintikyvyn harjoittamisen ja 6) istutusmenetelmien vaikutusta lohen ja taimenen istutuspoikasten elinkykyyn ja kehitetään menetelmiä elinkyvyn parantamiseksi. Tulosten avulla parannetaan istukkaiden kykyä kasvaa, selviytyä ja tuottaa elinkykyisiä jälkeläisiä luonnossa. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Tutkimuksessa julkaistiin kolme tieteellistä artikkelia (Rodewald et al. 2011, Janhunen et al. 2011 ja Anttila et al. 2011) kaksi pro-gradu tutkielmaa (Leena Mannonen ja Markus Haveri, Helsingin yliopisto) ja kaksi raporttia. Yksi tieteellinen artikkeli oli osa Matti Janhusen väitöskirjaa (Itä-Suomen yliopisto). Tuloksia esiteltiin seitsemässä kansainvälisessä kokouksessa, viidessä kansallisessa seminaarissa, kolmessa sanomalehtiartikkelissa sekä kuudessa esittely / tiedotustilaisuudessa. Vuonna 2011 toteutetut kokeet vahvistivat edelleen käsitystä siitä, että kasvatus- ja istutusmenetelmiä uudistamalla voidaan huomattavasti parantaa istutuspoikasten elinkykyä ja sen myötä istutusten tuloksellisuutta. Virikekasvatus lisäsi Simojoen merilohen 1-vuotiaiden poikasten kykyä hyödyntää luonnon ravintoa. Lisäksi villien emokalojen poikaset oppivat luonnon ravinnon käyttöön nopeammin kuin laitosemojen poikaset. Aivojen liike- ja motoriikkakeskuksen kehittymisellä havaittiin yhteys kalojen kykyyn käyttää 65

luonnon ravintoa. Tämä aivojen osa kehittyi parhaiten villien emokalojen poikasilla. Lisäksi virikekasvatus auttoi tämän aivojen osan kehittymisessä. Tutkimusta tehtiin yhteistyössä Helsingin (H. Hirvonen, P. Rodewald, J. Koskinen, M. Haveri, M. Aalto ja L. Mannonen), Oulun (A. Vainikka) ja Joensuun (R. Kortet, M.) yliopistojen sekä EVIRAn (P. Koski ja P. Anttila) kanssa. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 5,06 htv, 760 t, budjettirahoitus. Tulostavoitteet toteutuivat pääosin suunnitelman mukaisesti. 202 503 / 292 503 (vuoden 2012 alusta 523130 / 523139) Järvilohi-istukkaiden laatu ja siihen vaikuttavat tekijät Jorma Piironen (pp), Markku Gavrilov, Tapani Heikkinen ja Tauno Nurmio, Hanna Iivari, Lili Porspakka, Kati Manninen 2007 2012 Hankkeessa tutkitaan järvilohen istukaspoikasten ominaisuuksia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä sekä viljelyolosuhteissa kasvatuskierron eri vaiheissa että istutusten jälkeen luonnonoloissa mm. Lieksanjoessa ja Pielisessä sekä Pielisjoessa ja Saimaalla. Istutettujen järvilohien menestyminen on ollut heikkoa. Saaliit ovat olleet niukkoja ja erityisesti kudulle palaavien lohien määrä on edelleenkin erittäin pieni (alle 0,05 % istukkaista). 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Suunnitellut merkintäistutukset saatiin tehdyksi, mutta merkkipalautuksia kertyy vielä ainakin vuoteen 2015 saakka. Keväällä 2011 merkittiin yksilöllisillä T-ankkurimerkeillä yhteensä 31073 kpl 2-v ja 9000 kpl 3-v. järvilohta. Suurin osa merkityistä lohista (12000 2- ja 5000 3-v lohta) istutettiin Pieliseen. Loput järvilohet istutettiin Höytiäiseen (7189 2-v ja 2000 3-v lohta) ja Pielisjokeen (9884 2-v lohta). Järvilohien lisäksi merkittiin vastaavasti Pieliseen yhteensä 7000 2-v ja 3000 3-v, Höytiäiseen 2000 2-v ja 2000 3-v taimenta, Pielisjokeen 2000 2-v ja Pyhäselkään 2000 2-v ja 3-v taimenta. Kaikkiaan merkittyjä lohia ja taimenia istutettiin 60073 kpl. Vuoden 2011 loppuun mennessä järvilohista on saatu merkkipalautuksia yhteensä 4430 kpl ja taimenista 4122 kpl. 66

Alustavat, samoista kalaeristä olevien merkittyjen istukkaiden, palautustulokset viittaavat istutusten erittäin suuriin (3,5 13 -kertaisiin) tuloseroihin Pielisen ja Höytiäisen välillä. Höytiäisessä menestyvät sekä 2- että 3-vuotiaat istukkaat, mutta Pielisessä on toistaiseksi saatu kohtuullisia tuloksia vain 3-vuotiailla istukkailla. Järvilohen kasvu on ollut molemmissa järvissä erittäin hyvä, mikä viittaa siihen, etteivät merkintäpalautusten erot aiheudu ainakaan ravintotilanteen eroista. Suurimmat 2-v istutetuista lohista olivat yli 4 kg:n painoisia toisen kasvukauden loppuun mennessä. Kaksivuotiaina istutetut kalat kasvavat molemmissa järvissä keskimäärin kolmivuotiaita nopeammin. Kolmevuotiaana Lieksanjokeen v.2009 istutetuista järvilohista on palannut kudulle enemmän lohia kuin vastaavista 2-vuotiaana istutetuista lohieristä. Lohikalojen merkintähankkeessa ovat mukana Pielisen, Höytiäisen ja Oriveden kalastusalueet, Pohjois-Karjalan kalatalouskeskus, Pohjois-Karjalan ELY-keskus sekä Keskijärven kalanviljelylaitos. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä: 0,9 htv, 120,8 t, P-K ELY-keskus (kalatalousmaksut) ja Pielisen ja Höytiäisen kalastusalueet, budjettirahoitus. Pyhäselän-Oriveden kalastusalueelle myytiin 4000 taimenen ja 4000 järvilohen merkintä. Hankkeen tulot olivat 44,1 t ja yhteistyörahoitus 8,5 t. Hanke toteutui merkintöjen osalta suunnitellusti. Tuloksista tiedotettiin lehdistössä, Suomen Kalastuslehden artikkelilla ja pitämällä useilla esitelmiä. 202 514 (vuoden 2012 alusta 523 140) Järvilohen luonnonkierron palauttamisen biologiset perusteet Jorma Piironen (pp), Markku Gavrilov 2001 2012 Hankkeessa tutkitaan biologisia edellytyksiä järvilohen luonnonkierron palauttamiseen Pielisjoessa ja Ala-Koitajoessa sekä Lieksanjoessa. Mikäli järvilohen luonnonmukainen lisääntyminen ja vaelluspoikastuotanto voidaan palauttaa, voidaan lajin säilyttämisessä pienentää yhteiskunnan kustannuksia ja saavuttaa myös järvilohen monimuotoisuuden säilymisen kannalta nykyistä vakaampi tila. 67

6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Paasivedellä ja Pielisjoella jatkettiin järvilohen syönnösvaiheen ja kuteneitten lohien telemetriaseurantoja pohjaan ankkuroiduilla kiinteillä kuuntelulaitteilla. Ala-Koitajoella ja Pielisjoen kaupungin koskissa sähkökalastettiin. Vapaaehtoisten uistelijoiden kanssa järjestettiin vapautettujen järvilohien merkintä eri puolilla Saimaata. Kaikkiaan 1454 uistelussa saatua 30-68 cm pituista järvilohta vapautettiin t-ankkurimerkittyinä. Julkaistiin Enonkoskella tehty kokeellinen järvilohen kalastusta koskeva työ (Arto Saikkonen, Jukka Kekäläinen and Jorma Piironen 2011. Rapid growth of Atlantic salmon juveniles in captivity may indicate poor performance in nature. Biol. Cons. 144: 2320-2327), jossa havaittiin, että nopea kasvu laitosympäristössä voi heikentää menestymistä luonnonympäristössä. Pielisjoesta pyydettyjen järvilohen emokalojen kokoanalyysi osoitti emolohien keskikoon pienenneen 30 vuoden aikana (1980 2010) naarailla noin 4,5 cm ja koirailla noin 7 cm. Ilmiön mahdollisia syitä selvitetään mm. suomuanalyysien pohjalta. Telemetriatutkimuksia on tehty yhteistyössä Joensuun yliopiston Ekologisen tutkimusinstituutin kanssa (dos. H.Huuskonen). 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 0,6 htv, 50 t, budjettirahoitus. Järvilohen säilyttämisen nykytilannetta sekä telemetria- ja merkintätuloksia esiteltiin erilaisissa seminaareissa ja kokouksissa. 202 515 (vuoden 2012 alusta 523 150) Eri-ikäisten saimaannieriöiden käyttö palautusistutuksissa kalastusoloiltaan erilaisissa järvissä Irma Kolari (pp) Esa Hirvonen 2008 2012 Hankkeessa verrataan mätinä tai vastakuoriutuneina istutettujen ja tavanomaisten 1- ja 2-vuotiaina istutettujen nieriöiden selviytymistä kalastusoloiltaan erilaisissa järvissä. Hankkeen tulosten avulla parannetaan saimaannieriän palautusistutusten onnistumisen edellytyksiä ja edistetään siten tämän äärimmäisen uhanalaisen kalakannan säilymistä ja elpymistä. 68

6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Istutusten tulosten seurantaa jatkettiin ostamalla näytteitä paikallisilta kalastajilta Länsi-Saimaalta sekä omilla koekalastuksilla Kolovedellä. Nieriän kutuaikaan kalastettiin molemmilla alueilla. Vuonna 2011 näytteeksi saatujen nieriöiden iät ja alitsariinimerkit määritetään alkuvuodesta 2012. Länsi- Saimaan kalastusta selvitettiin postikyselyllä. Tuloksien käsittely aloitettiin. Koekalastus syksyllä 2011 nieriän kutuaikana osoitti, että istutettuja saimaannieriöitä on säilynyt sukukypsiksi saakka myös alueella, jossa harjoitetaan tavanomaista monilajikalastusta. Kutupyynnissä saatiin 11 sukukypsää nieriää Länsi-Saimaalta. Alueelta saatiin myös näytteiksi pieniä, luonnossa syntyneitä nieriöitä. Metsähallitus (RKTL:n ja Metsähallituksen yhteistyösopimus, Dnro 269/008/2002), Etelä-Savon ELYkeskus, paikalliset osakaskunnat ja kalastusalueet 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 0,72 htv, 88 t, budjettirahoitus, Etelä-Savon ELY-keskus, kalatalouden edistämisvarat (4,3 t ). Tulos- ja tiedostustavoitteet toteutuivat. 202 518 (vuoden 2012 alusta 523 180) Pohjanlahden siikaistutusten tuloksellisuus Ari Leskelä (pp), Erkki Jokikokko, Alpo Huhmarniemi, Hannu Harjunpää 2001 2014 Merkitsemällä Pohjanlahteen istutettavia siianpoikaseriä selvitetään, mikä on Pohjanlahden siikaistutusten saalistuotto, miten istutusten tuottama saalis maantieteellisesti jakautuu ja mitkä tekijät vaikuttavat saalistuottoon. Tuloksia voidaan soveltaa siikakantojen hoidossa ja siikaistutusten ohjaamisessa. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Vuonna 2011 jatkettiin Raumanmerelle, Kokemäenjokeen ja Kokemäenjoen edustalle mereen vuosina 2006 2008 istutettujen merkittyjen siikojen etsimistä sekä ammattikalastuksen saaliista että Har- 69

javallan padon alla tehtävän emokalapyynnin saaliista. Kaikkiaan vuonna 2011 tutkittiin yli 6000 Pohjanlahdelta ammattikalastuksen saaliina saatua siikaa ja lähes 300 Harjavallan padon alta pyydystettyä siikaa. Harjavallan padon alla tutkituista siioista 35 % oli merkittyjä. Joesta löydetyistä merkityistä kaloista lähes kaikki olivat peräisin vuosien 2006 ja 2007 istutuksista. Jokeen nousee myös näistä ikäluokista runsaasti merkitsemättömiä siikoja, mikä viittaa siihen, että joessa tapahtuu myös luontaista lisääntymistä. Sekä Harjavallan padon alle Kokemäenjokeen että joen suualueen lähistölle mereen istutetut siiat nousivat jokeen. Muihin Pohjanlahdella merkittyihin siikakantoihin verrattuna Kokemäenjoen vaellussiika on nopeakasvuinen. Istutuksista peräisin olevien siikojen osuus on kudulle nousevassa populaatiossa merkittävä. Joessa tapahtuu todennäköisesti myös vaellussiian luontaista lisääntymistä. Varsinais-Suomen TE-keskus, Pohjanlahden ammattikalastajat ja kalastajajärjestöt 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 0,11 htv; 25 t ; Varsinais-Suomen ELY-keskus (17,2 t ), budjettirahoitus. Tulostavoitteet saavutettiin. Tiedotustavoitteissa mainittua lehdistötiedotetta ei tehty, mutta tähänastisista tuloksista pidettiin esitelmä Kokemäenjoen kalakantojen hoitoryhmän kokouksessa. 70

V Raputalousohjelma Toim. Markku Pursiainen HANKERYHMÄN VUODELTA 2011 1. Ryhmän nimi Raputalousohjelma 2. Ryhmän päällikkö Markku Pursiainen 3. Ryhmän toiminta-ajatus ja keskeinen sisältö Raputalousohjelmassa tutkitaan joki- ja täpläravun biologiaa ja ekologiaa sekä rapujen ja ravustuksen taloudellista, tuotannollista ja sosioekonomista merkitystä osana sisävesien kalataloutta. Tutkimustietoa tarvitaan täpläraputuotannon kasvun vaikutusten ymmärtämiseksi ja alkuperäisen jokiravun säilymisen turvaamiseksi. Raputalousohjelmalla on kaksi keskeistä päälinjausta, rapulajien levinneisyys ja saaliskehityksen ennakointi. Erilliset hankkeet on ryhmitelty neljään kokonaisuuteen: Raputalousohjelman yhteiset tehtävät Rapulajien biologiaan ja ekologiaan liittyvät tutkimukset Rapukantojen hoitoon ja rapujen rooliin ekosysteemissä liittyvät tutkimukset Rapusaaliiden kehitykseen ja raputalouden sosioekonomiaan liittyvät hankkeet 4. Ryhmän tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset, johtopäätökset ja uutiset Raputalousohjelman seitsemäntenä toimintavuonna jatkettiin tutkimusohjelman yleissuunnitelman toteuttamista hyväksyttyjen päälinjausten mukaan. Raputalousohjelma on tuottanut vuosittain Raputalouskatsauksen, ja niin myös vuonna 2011. Katsauksessa tarkastellaan raputalouden uusia ilmiöitä ja päivitetään rapukantojen hoidon tuloksia, tarkastellaan ravustusta ja sen muutoksia sekä muita nopeasti kasvavan ja muuttuvan raputalouden tekijöitä. Suomen kansallisessa vieraslajistrategiassa nostettiin rapurutto yhdeksi viidestä kaikkein haitallisimmasta maamme vieraslajeista suurelta osin tautiin liittyvän uuden tiedon perusteella. Kansallisen rapustrategian valmistelu käynnistyi; valmistelussa raputalousohjelman tuottama tutkimustieto ja aineisto ovat keskeisellä sijalla. Anon. 2011: Ehdotus kansalliseksi vieraslajistrategiaksi. Työryhmämuistio. mmm 2011:2. 200 ss. Pursiainen, Markku; Vihervuori, Aune; Savolainen, Riitta. 2011. Rapujen tuonti ja kulutus jatkavat kasvuaan. Riista- ja kalatalous. Tutkimuksia ja selvityksiä 6/2011:8-15. Savolainen, Riitta; Järvenpää, Teuvo; Särkinen, Marko. 2011. Rapukauppaa välittäjä- ja tukkuportaassa. Riistaja kalatalous. Tutkimuksia ja selvityksiä 6/2011:16-24. Rapukantojen tila suhteellisen vakaa, täpläravun esiintymisalueita lisää Maamme rapukantojen tila oli ravustuskauden 2010 päättyessä hyvä, joskin hellekesä saattoi vaikuttaa varsinkin matalissa vesissä haitallisesti rekrytointiin. Vuoden 2011 saaliista ennakoitiin kuitenkin edellisvuoden tasoista. 71

Jokiravun levinneisyysalue ei ole juurikaan siirtynyt pohjoisemmaksi 1970-luvun alun jälkeen. Täplärapuesiintymiä on jo koko Järvisuomessa, mutta erillisvesistöjen määrä on kohtuullisen pieni, vain runsaat 500, kun jokiravun levinneisyysalueella niitä on lähes 39 000. Erkamo, Esa. 2011. Yhä enemmän täplärapuja Hämeen vesissä - onko pyytäjiä - entä ostajia? Uutisrysä 1/2011:13. Pursiainen, Markku; Ruokonen, Timo; Rajala, Joonas; Mattila, Jaakko; Salli, Simo. 2011. Päijänne ja Saimaa, tuoreet täplärapuvesistöt. Riista- ja kalatalous. Tutkimuksia ja selvityksiä 6/2011:44-51. Pursiainen, Markku; Rajala, Joonas; Manninen, Kati. 2011. Rapusaalisseurantaa jo viisi vuotta. Suomen Kalastuslehti 5/2011:8-11. Täplärapu ei tuota pohjoisessa, piilevä rapurutto haaste jokirapukantojen hoidolle Alhainen lämpötila heikentää täpläravun lisääntymistulosta vaikuttamalla lisääntymiskierron useaan eri vaiheeseen. Liika kylmyys voi jopa tuhota mädin kokonaan. Pohjoiset karut lämpötilaolosuhteet rajoittavat myös merkittävästi täpläravun poikasen eloonjääntiä ja kasvua ensimmäisenä kesänä ja ensimmäisenä talvena. Täpläravun kotiuttaminen yhtä pohjoiseen kuin mihin jokirapu on onnistuttu levittämään, ei näytä mahdolliselta, eikä varsinkaan kannattavalta. Täpläravun on pelätty aiheuttavan järviekosysteemissä ja kalayhteisöissä muutoksia, mutta sellaista ei toistaiseksi ole Päijänteellä ja Etelä-Saimaassa yhdessä Jyväskylän yliopiston kanssa tehdyissä tutkimuksissa todettu. Ruokonen, T.J., Karjalainen, J. Kiljunen, M., Pursiainen, M, Hämäläinen, H. 2011. Do introduced crayfish affect benthic fish in stony littoral habitats of large boreal lakes? Biol Invasions DOI 10.1007/s10530-011-0118-4. Piilevän rapuruton tunnistaminen ja eristäminen jokirapukannasta on mahdollista, mutta haastavaa. Rapuruton ja jokiravun vuorovaikutus on edelleen epäselvä ja vaatii jatkotutkimusta. Siirtoistutuksiin käytettävät jokirapujen emopopulaatiot tulisi tutkia erityisen huolellisesti riittävän laajalla näytteenotolla. Viljamaa-Dirks, Satu; Pursiainen, Markku; Rajala, Joonas. 2011. Rapuruttohavainnot 2010. Riista- ja kalatalous. Tutkimuksia ja selvityksiä 6/2011:25-30. Täplärapu lisää ansioravustusta, jokirapuistutuksien tuloksellisuudesta uutta tietoa Täplärapuistutukset ovat luoneet nopeasti yleistyneen vapaa-ajan ravustuksen ohella merkittävää ansioravustusta yli 1 000 ha järvillä. Etelä-Savon mittavat jokirapuistutukset eivät sen sijaan olleet synnyttäneet 15 vuodessa juurikaan ansiopyyntiä. Ravustuslupia on helpoin saada suurille täplärapuvesille, joissa lupia myydään usein kaikille halukkaille. Pienemmissä täplärapuvesissä ja jokirapuvesissä lupia myydään yleensä vain osakaskunnan jäsenille, kyläläisille ja kesämökkiläisille. Jokirapuistutuksilla oli kuitenkin saatu joka kolmanteen pieneen tai keskisuureen istutusveteen kotitarveravustuksen mahdollistava rapukanta. Suuriin järviin pyyntivahvuisten jokirapukantojen muodostuminen on hidasta ja epätodennäköistä. Lajinsuojelun kannalta jokirapuistutuksilla on huomattava merkitys. Erkamo, Esa; Rajala, Joonas. 2011. Hämeen täplärapuvedet ja raputalous. RKTL:n Työraportteja 4/2011:1-35. 72

Erkamo, Esa; Rajala, Joonas; Mattila, Jaakko. 2011. Etelä-Savon jokirapuistutusten tuloksia. Riista- ja kalatalous. Tutkimuksia ja selvityksiä 6/2011:31-43. 5. Kotimainen ja kansainvälinen yhteistyö Osallistuttiin Euroopan sisävesikalastalouskomission (EIFAAC) raputyöryhmän toimintaan ja EIFAAC 2012 istunnon ja symposion valmisteluun. MMM vieraslajistrategian valmistuminen oli merkittävä asiantuntijatehtävä, samoin Kansallisen rapustrategian valmisteluryhmän asiantuntija- ja sihteeritehtävien hoito. Lisäksi voidaan mainita tieteellisten sarjojen referee-tehtävät, asiantuntijatoiminta alueellisissa ja paikallisissa yhteistoimintaelimissä, opinnäytetöiden ohjaus ym. 6. Ryhmän henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset ja tulot v. 2011 Raputalousohjelman henkilötyövuosimäärä vuonna 2011 oli noin 4,72 htv (4,17 htv v. 2010), kokonaiskustannukset 424 t (370 t v. 2010). Kokonaiskustannuksista työkustannusten osuus oli 48 % (50 % v. 2010) ja käyttömenojen osuus 7 % (4% v. 2010). Maksullisen toiminnan, yhteistoiminnan ja muiden tulojen tuotot olivat yhteensä 30 t. 7. Ryhmän vuoden 2011 toiminnan tuloksellisuus a) Raputalousohjelma yleensä: Raputalouskatsaus 2010 julkaistiin kevättalvella 2011 Riista- ja kalatalous Tutkimuksia ja Selvityksiä sarjan niteenä. Katsauksessa 2010 tarkasteltiin rapusaaliin, tuonnin ja kulutuksen kasvua, rapukauppaa välittäjä- ja tukkuportaassa, jokirapuistutusten tuloksellisuutta ja vaikutuksia. Niteessä julkaistiin myös ensimmäisiä tietoja Päijänteen ja Saimaan täplärapukantojen kehityksestä. Raputalouden tietovarantojen (istutukset, esiintymisvesistöt, raputaudit, saalis- ja viljelytilastot) täydennettiin uusilla tiedoilla ja tietokantoja hyödynnettiin julkaisuissa, esitelmissä, postereissa ja muissa yhteyksissä. Tietoja hyödynnetään erityisesti kansallisen rapustrategian valmistelussa. b) Tulostavoitteiden toteutuminen: Raputalousohjelmaa jatkettiin yleissuunnitelman mukaisesti selvittämällä mm. joki- ja täplärapukantojen tilaa ja tuotantopotentiaalia sekä täplärapujen vaikutuksia järviekosysteemissä. Tutkimusohjelmassa selvitettiin myös raputalouden sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia osana sisävesikalataloutta ja käynnistettiin tutkimus täplärapukantojen kestävästä ja taloudellisesti kannattavasta hyödyntämisestä. MMM:n tutkimuslaitokselle asettaman tulostavoitteen mukaisesti avustettiin raputalousstrategian uudistamisessa. Rapustrategian uudistaminen käynnistyi virallisesti MMM:n kirjeellä 13.5.2011 MMM036:00/2009 asettamassa työryhmässä. c) Raputalousohjelman vaikuttavuus: Vuosittaiset Raputalouskatsaukset ovat sekä paperi- että verkosta ladattavina PDF-julkaisuna maan raputaloudessa toimivien tahojen käytössä. Raputalouden osaaminen ja tunnettuus sekä merkitys osana suomalaista sisävesikalataloutta ovat katsausten ja muiden koti- ja ulkomaisten julkaisujen ja tehtävien myötä oleellisesti kasvaneet. Rapusaalisseurannoista saaduilla tiedoilla on voitu paitsi arvioida saaliiden kehitystä. Saalistilastojen ja makeanveden rapujen tuontitilastojen avulla on voitu osoittaa makeavesirapujen voimakas kulutuksen kasvu, mikä asettaa haasteita kotimaisen tuotannon, prosessoinnin ja kaupan kehittämiselle. Saalisseurannan ansiosta voidaan arvioida tulevien 1-3 vuoden täplärapusaaliin kehitystä ja saaliin rakennetta, mikä auttaa ravustuksen, välitysketjujen ja rapukaupan toiminnan suunnittelussa. Kansallisen rapustrategian valmistelussa Raputalousohjelman tuottama tieto ja asiantuntija-aineisto on keskeisessä roolissa. 73

d) Tiedotus ja talousarvion toteutuma: Tiedotussuunnitelma toteutui. Tavoitteena on pidetty sitä, että suomalaiselle kalatalouden hallinnolle ja tutkimuksen sekä talouden päätöksentekijöille tuotetaan ajantasaista tietoa siitä voimakkaasta muutoksesta, mikä raputaloudessamme on käynnissä. Ohjelman esittelyä tutkimuslaitoksen www-sivuilla päivitettiin ja raputaloudesta kirjoitettiin toimialan julkaisuissa. Kaikkiaan ohjelman henkilöstö julkaisi 1 tieteellisen ennakkotarkastuksen läpi käynyttä artikkelia ja 9 tutkimusraporttia tai kirjoitusta. Lisäksi pidettiin 5 esitelmää ja osallistuttiin radiosekä TV-ohjelmiin. Sanomalehdissä ja muissa paino- ja internetjulkaisuissa oli raputaloudesta useita kymmeniä omia tai toimittajalähtöisiä artikkeleita. Budjettirahoitettujen toimintomenojen toteutuma oli noin 80 % talousarviosta johtuen ulkoisiin rahoituslähteisiin kohdennetuista menoista. 74

202 800 / 202 809 Raputalousohjelma, asiantuntijatehtävät / Rapustrategia 2022 Markku Pursiainen 2007-2012 Suomen raputaloudessa vallitsee voimakkaan kasvun vaihe, joka on seurausta täpläravun onnistuneesta kotiuttamisesta, jokirapukantojen hoitotoimista ja rapuruton hallinnan kehittymisestä. Raputalousohjelma tuottaa tietoja rapulajiemme levinneisyydestä ja saaliskehityksestä sekä selvittää rapukantojen hoitoon ja hyödyntämiseen liittyviä ekologisia ja menetelmä-, tuote- sekä sosioekonomisia näkökohtia. Raputalousohjelman asiantuntijatehtäviin sijoittuvat toimintavuoden aikana erikseen määritellyt tehtävät, joissa edellytetään maamme raputalouden yleistä asiantuntemusta. 6. Tärkeimmät suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Vuonna 2011 valmisteltiin katsauksia ja muistioita raputaloudesta kalastuslain kokonaisuudistusta valmisteleville tahoille. Merkittävää oli myös osallistuminen MMM:n vieraslajistrategian valmisteluun erityisesti sisävesiä koskevilta osiltaan. Alkuvuonna osallistuttiin MMM:n johdolla kansallisen rapustrategian suunnitteluun; toiminta käynnistettiin omana toimintonaan (202 809) kesän alussa. Raputaloutta ja muuta raputietoutta välitettiin myös radio-ohjelmissa ja radion sekä TV:n uutisissa että lukuisissa sanomalehtiuutisissa tai -artikkeleissa. Kansallisen rapustrategian valmistelu käynnistyi. Osallistuttiin Euroopan sisävesikalastalouskomission (EIFAAC) raputyöryhmän toimintaan ja EIFAAC 2012 istunnon ja symposion valmisteluun. MMM vieraslajistrategian valmistuminen oli merkittävä asiantuntijatehtävä, samoin Kansallisen rapustrategian valmisteluryhmän asiantuntija- ja sihteeritehtävien hoito. Lisäksi voidaan mainita tieteellisten sarjojen referee-tehtävät, asiantuntijatoiminta alueellisissa ja paikallisissa yhteistoimintaelimissä, opinnäytetöiden ohjaus ym. 75

9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja rahoituslähteet Hankkeisiin 202 800 ja 202 809 yhteensä käytetty työaika oli 0,20 htv ja kokonaiskustannukset 20,3 t. Hanke rahoitettiin toimintomenoista. Asiantuntijatehtävät hoidettiin tavoitteiden mukaisesti. 202 801 Raputalousohjelma, tutkimuksen erillistehtävät Markku Pursiainen, Riitta Savolainen, Jouni Tulonen, Joonas rajala, Kati Manninen 2005-2012 Raputalousohjelma on määräajallinen tutkimusohjelma, johon sisältyy useita tutkimusprojekteja, erillistehtäviä ja seurantoja. Ohjelman tavoitteena on tuottaa perustietoja jokiravun ja täpläravun levinneisyydestä ja saaliskehityksestä sekä selvittää rapukantojen hoitoon ja hyödyntämiseen liittyviä ekologisia ja menetelmä-, tuote- sekä sosioekonomisia näkökohtia. Tietoja hyödynnetään maamme raputaloudessa käynnissä oleviin moniin merkittäviin muutoksiin sopeutumisessa. Raputalousohjelman erillistehtäviin sijoittuvat ne monipuoliset tehtävät, joita ei muodosteta tutkimushankkeiksi tai joissa valmistellaan yhteisiä raportteja ja uusien hankkeiden käynnistämistä. 6. Tärkeimmät suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Raputalousohjelman seitsemäntenä toimintavuonna jatkettiin tutkimusohjelman yleissuunnitelman toteuttamista hyväksyttyjen päälinjausten mukaan. Raputalousohjelman vuosittain tuottama Raputalouskatsaus (2010) julkaistiin kevättalvella. Maamme rapukantojen tila oli ravustuskauden 2010 päättyessä hyvä, joskin hellekesä saattoi vaikuttaa varsinkin matalissa vesissä haitallisesti rekrytointiin. Vuoden 2011 saaliista ennakoitiin kuitenkin edellisvuoden tasoista. 76

Eviran Kuopion tutkimusyksikön kanssa jatkettiin rapuruttotutkimukseen liittyvää yhteistyötä. Jyväskylän yliopiston Bio- ja ympäristötieteiden laitoksen kanssa jatkettiin tutkimuksia täpläravun merkityksestä ekosysteemeissä. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja rahoituslähteet Hankkeeseen käytetty työaika oli 0,57 htv ja kokonaiskustannukset 53,9 t. Hanke rahoitettiin toimintomenoista. Tutkimus toteutui toimintasuunnitelman ja Raputalousohjelman yleissuunnitelman mukaisesti. 202 802 Raputalouden kehittymisen seuranta Markku Pursiainen, Jouni Tulonen, Joonas Rajala 2005-2012 Vuonna 2000 valmistuneessa Kalataloushallinnon rapustrategiassa kuvatun tilanteen ja tavoitteiden seuranta on keskeinen osa maamme raputalouden kehittymisen seurantaa. Tavoitteena on ylläpitää joki- ja täplärapua koskevia tietokantoja paikkatietojärjestelmään tukeutuen. Lähtöaineistona ovat istutusrekisteri ja havaintorekisterit joki- ja täpläravun esiintymisvesistä ja rapuruttotilanteesta. Tietokantaan voidaan yhdistää aineistoja muista rekistereistä (esim. järvirekisteri, uomarekisteri). Näin saadaan tietoa eri rapulajien esiintymisvesistä, istutusten onnistumisesta, saalismääristä ja tuotannosta erilaisissa olosuhteissa. Tietokannat antavat taustatietoja eri tutkimushankkeille ja tukevat rapuvesien ja kantojen hoidon kehittämistä ja auttavat hallintoa päätöksenteossa. Seuranta on todettu tärkeäksi Raputalousohjelman ulkoisessa arvioinnissa ja se sijoittuu ohjelman yleisiin, sen kaikkia tutkimuskokonaisuuksia palvelevaan kokonaisuuteen. 6. Tärkeimmät suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Joki- ja täplärapuistutukset on koottu tietokantaan ajalta 1989 2011 ja tietoja käytetään mm. raputuotannon kehityksen arvioinnissa ja keskeisinä tietolähteinä kansallisen rapustrategian laadinnassa. Samalle tietokantarakenteelle on kerätty tiedot täpläravun esiintymisestä myös muualla kuin istutusvesissä. Raputautitietokanta on yhtenäistetty rakenteellisesti istutustietokannan kanssa. Tietokantoja 77

on hyödynnetty useissa erillisraporteissa Raputalouskatsauksissa. Kala-Atlas hyödyntää sellaisenaan tässä tutkimuksessa koottuun levinneisyys- ja rapuruttoaineistoon. Jokiravun levinneisyysalue ei ole juurikaan siirtynyt pohjoisemmaksi 1970-luvun alun jälkeen. Täplärapuesiintymiä on jo koko Järvisuomessa, mutta erillisvesistöjen määrä on kohtuullisen pieni, vain runsaat 500, kun jokiravun levinneisyysalueella niitä on lähes 39 000. Merkittävä osa aineistoista perustuu TE-keskusten kalatalousyksiköiltä saatuihin tietoihin ja eri tietokantoihin, Raputietokeskukselta saatuun aiemmin kerättyyn materiaaliin ja raputautitutkimuksissa yhteistyöhön Eviran kanssa. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja rahoituslähteet Hankkeeseen käytetty työaika oli 0,29 htv ja kokonaiskustannukset 20,1 t. Hanke rahoitettiin toimintomenoista. Tutkimus toteutui toimintasuunnitelman (ja Raputalousohjelman yleissuunnitelman) mukaisesti. 202 803 EIFAC Working Party on Crayfish Markku Pursiainen 2007-2012 Raputalousohjelman vuonna 2005 valmistuneessa perustamis- ja esisuunnitelmassa todetaan, että mikäli Euroopan sisävesikalastuskomissio (EIFAC) ottaa uudelleen käsiteltäväksi raputalouteen liittyviä aiheita, Suomen (Raputalousohjelman) on tärkeää olla mukana. Komission istunnossa kesällä 2006 tehtiin raputyöryhmän perustamispäätös. Hanke kuuluu Raputalousohjelman yleisiin tehtäviin. 78

6. Tärkeimmät suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Työryhmän kokousten (Tsekki 2009 ja Ranska 2010) tulokset raportoitiin EIFAACille ja kokousten yhteydessä pidettyjen Workshopien järjestäjät jatkoivat esitelmien julkaisuvalmisteluja. - Euroopan sisävesikalastalouskomissio jäsenvaltioineen ja IAA:n yksittäiset jäsenet ja joukko raputalouden asiantuntijoita. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja rahoituslähteet Hankkeeseen käytetty työaika oli 0,03 htv ja kokonaiskustannukset 0,44 t. Hanke rahoitettiin toimintomenoista. Tutkimus toteutui toimintasuunnitelman mukaisesti. LOPPURAPORTTI 202 815 Lyhyen kasvukauden vaikutus rapujen poikastuotantoon Riitta Savolainen, Markku Pursiainen, Teuvo Järvenpää, Eira Railo, Jouni Tulonen, Leena Kytömaa, Jukka Bomberg, Maija Pellinen 2008-2011 5. Tutkimuksen tavoitteet ja keskeinen sisältö Jokiravulla on pyyntivahvoja kantoja napapiirillä saakka mm. Kemijoen vesistössä. Täplärapu on eteläisempi, mutta ei tiedetä, kuinka pohjoisessa laji on tuottoisa. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, voiko vesien viileys ja lyhyt kasvukausi olla niin merkittävä tekijä, että se määräisi täpläravun pohjoisen levinneisyysalueen Suomessa. Tutkimus tehtiin koejärjestelyin keinoaltaissa. Kokeissa mitattiin rapujen lisääntymiskierron eri vaiheita ja poikasten kasvua ja eloonjääntiä Pohjois-Suomen ja verrokkina Etelä-Suomen lämpötiloja simuloivissa olosuhteissa. Tavoitteena oli osoittaa, jääkö täpläravun menestymisraja jokirapua etelämmäs, jolloin voitaisiin määritellä jokiravulle luontainen suoja-alue, missä täpläravun leviäminen ei ole uhkatekijä. Tällöin voidaan toimia yksinomaan jokirapukantojen hoidon ja säilyttämisen ehdoin. 79

Raputalousohjelmassa hanke sijoittui tutkimuskokonaisuuteen, jossa tutkitaan ja vertaillaan kahden rapulajimme biologiassa olevia eroja. 6. Tärkeimmät tulokset ja johtopäätökset Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa käytiin läpi koko lisääntymiskierron kulku. Tavoitteena oli tutkia talvikauden erilaisten lämpötilojen vaikutuksia rapujen muninnan onnistumiseen, mädin hedelmöittymiseen, kehitykseen ja eloonjääntiin aina poikastuotantoon saakka. Tulosten mukaan Etelä- Suomen olosuhteissa, eli Etelä-Saimaan oloja simuloivissa lämpötiloissa täplärapunaaraista 96% tuotti syksyllä hedelmöittynyttä mätiä. Noin 85% emoista kantoi talven jälkeen vielä kesäkuussa mätimunia, jotka olivat menestyneet hyvin läpi talven. Mädeistä kuoriutui ja kehittyi itsenäisiä 2-vaiheen poikasia koeryhmästä riippuen 80 130 naarasta kohti. Kemijoen olojen simulaatiossa, missä vesi jäähtyy nopeasti rapujen paritteluaikana, noin 75 % naaraista tuotti hedelmöittynyttä mätiä. Kun lämpötilan lasku pysäytettiin järvisyvänteitä vastaavaan 4 C lämpötilaan talvikaudeksi, naaraista noin 70 % kantoi vielä kesäkuussa mätiä, mutta mätimäärä oli vain noin puolet verrattuna eteläisiin koeryhmiin. Poikasia syntyi vain noin 50 naarasta kohti. Sen sijaan Pohjois-Suomen hyvin kylmät jokien talviolosuhteet (lähellä 0 ºC) vaikeuttivat ratkaisevasti täpläravun lisääntymistä. Pian hedelmöittymisen jälkeen munissa havaittiin kehityshäiriöitä ja munat tuhoutuivat talven kuluessa, yhtään elävää poikasta ei kuoriutunut. Toisessa koesarjassa tutkittiin pitkän talven ja lyhyen kesän vaikutusta poikasten eloonjääntiin ja kasvuun ensimmäisenä kasvukautena, eli simuloitiin tilanne, jossa pohjoisessa emoravut löytävät suotuisan 4 C lämpötilaolot esimerkiksi järvisyvänteestä ja mäti säilyisi elossa kuoriutumiseen saakka. Etelä-Suomen lämpötilaolosuhteissa kasvaneet täpläravunpoikaset selvisivät hengissä ja kasvoivat huomattavasti paremmin kuin pohjoisen olosuhteissa kasvaneet. Etelän olosuhteissa kasvaneet 1- kesäiset täpläravun poikaset olivat syksyllä painoltaan noin 3,5 kertaa suurempia kuin Pohjois- Suomen oloissa kasvaneet. Talvikautena 2009 2010 tehtiin hankkeen viimeinen koesarja, jossa verrattiin edellisen kokeen etelän ja pohjoisen olosuhteissa kasvaneiden 1-kesäisten täpläravunpoikasten kasvua ja eloonjääntiä ensimmäisenä talvena. Syksyllä lähtöpainoltaan pienemmät pohjoisissa olosuhteissa kasvaneet poikaset eivät kokeen aikana kasvaneet ja niistä noin puolet kuoli talven kuluessa. Etelän olosuhteissa lievää kasvua oli havaittavissa ja poikasista kuoli vajaa kolmannes ja ne olivat kokeen päättyessä painoltaan noin 4 kertaa suurempia kuin eloonjääneet lajikumppanit pohjoisen oloissa. Johtopäätöksenä tutkimuksen tuloksista on, että alhainen lämpötila heikentää täpläravun lisääntymistulosta vaikuttamalla lisääntymiskierron useaan eri vaiheeseen. Liika kylmyys, näissä kokeissa Kemijoen talviolosuhteita simuloiva talven pituus ja nollaa lähentelevä minimilämpötila voivat kokonaan estää täplärapujen jälkeläistuotannon. Pohjoiset karut lämpötilaolosuhteet ja lyhyeksi jäävä kasvukausi rajoittavat myös merkittävästi täpläravun poikasen eloonjääntiä ja kasvua ensimmäisenä kesänä ja ensimmäisenä talvena. Tulokset vahvistavat tutkimushypoteesia, että jokiravun menestyminen pohjoisessa on täplärapua selvästi parempi. Jatkotutkimuksin tulisi pyrkiä määrittelemään levinneisyysraajojen sijoittumista Suomen ilmasto- ja veden lämpötilaoloihin tarkemmin. 7. Tutkimuksen uutinen Alhainen lämpötila heikentää täpläravun lisääntymistulosta vaikuttamalla lisääntymiskierron useaan eri vaiheeseen. Liika kylmyys voi jopa tuhota mädin kokonaan. Pohjoiset karut lämpötilaolosuhteet rajoittavat myös merkittävästi täpläravun poikasen eloonjääntiä ja kasvua ensimmäisenä kesänä ja 80

ensimmäisenä talvena. Täpläravun kotiuttaminen yhtä pohjoiseen kuin mihin jokirapu on onnistuttu levittämään, ei näytä mahdolliselta, eikä varsinkaan kannattavalta. 9. Tulosten julkaiseminen ja tuloksista tiedottaminen Tuloksia on ensi kerran esitelty kansainvälisessä rapusymposiumissa (IAA) Kuopiossa 2008, missä aiheesta pidettiin seuraava esitelmä ja esiteltiin posteri: Savolainen ym..the effects of the northern conditions on the success in the reproduction of signal crayfish (Pacifastacus leniusculus Dana). Savolainen ym. The growth and survival of stage 2 signal crayfish (Pacifastacus leniusculus Dana) juveniles in cold northern temperatures in Finland. Tutkimusta ja sen tuloksia on esitelty useissa eri sidosryhmätilaisuuksissa ja tuloksia käytetään valmisteltavana olevan kansallisen rapustrategian keskeisenä aineistona täplärapukantojen hoitosuosituksia ja tuotantoa tarkasteltaessa. Tuloksia esitellään myös EIFAACin kansainvälisessä symposiumissa kesällä 2012. Valmisteilla on myös kaksi käsikirjoitusta julkaistavaksi tieteellisessä sarjassa. 10. Kotimainen ja kansainvälinen yhteistyö Tutkimus tehtiin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Laukaan toimipaikan koetiloissa. 11. Henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset ja luettelo keskeisistä rahoituslähteistä Vuosilta 2008 2011 yhteensä 1,16 htv, kokonaiskustannukset yhteensä 93,0 t. Hankekokonaisuus rahoitettiin toimintomenoista. 12. Tutkimuksen arviointi ja kokemukset Tutkimus sisälsi monta koesarjaa, jotka sujuivat pääasiassa suunnitelmien mukaan. Onnistumiseen vaikuttivat hyvät koeolosuhteet ja ammattitaitoinen henkilökunta Laukaan laitoksella. Erittäin haasteellista oli saavuttaa ja pitää yllä kokeessa tarvittavia alhaisia lämpötiloja. Tutkimuksessa saatiin tärkeää tietoa lämpötilan vaikutuksesta täpläravun lisääntymiseen ja poikasten kasvuun. Koesarjan puute oli vertailu jokiravun menestymiseen samoissa oloissa. Jokiravun tuonti kokeisiin oli rapuruttovaaran takia kuitenkin koejärjestelyihin ja tilamahdollisuuksiin nähden liian vaativa. Jatkotutkimuksena olisikin tärkeä tehdä täpläravun ja jokiravun lisääntymislämpötilojen vertailu mahdollisesti useissa eri simulaatioissa samanaikaisesti. Vasta tällöin tulisi mahdolliseksi määritellä todennäköiset joki- ja täpläravun levinneisyyden maantieteelliset rajat ja luotettavasti myös jokiravun biologinen suojaalue. 202 816 Joki- ja täpläravun lisääntymislämpötilojen vertailu 81

Riitta Savolainen, Markku Pursiainen, Jouni Tulonen, Leena Kytömaa, Jukka Bomberg, Maija Pellinen, Joonas Rajala. 2011-2012 Jokiravulla on pyyntivahvoja kantoja mm. Kemijoen vesistössä; täpläravun tiedetään menestyvän Etelä-Suomessa. Aikaisemmat tutkimukset viittaavat siihen, että lämpötila saattaa ratkaisevasti ja luonnonmukaisesti rajoittaa täpläravun levinneisyyttä pohjoisen suuntaan. Koska samoissa olosuhteissa tehty vertaileva tutkimus lajien väliltä puuttuu, ei varmuudella tiedetä, kuinka selkeistä rapulajien erot ovat toisiinsa verrattuna erittäin kylmissä oloissa. Tavoitteena on tutkia kokeellisesti joki- ja täpläravun lisääntymiskierron vaiheita ja tuloksellisuutta erilaisissa Pohjois-Suomen lämpötiloja simuloivissa olosuhteissa. Mikäli tutkimus vahvistaa nykykäsityksiä täpläravun menestymättömyydestä pohjoisilla alueilla, missä jokirapukannat ovat tuottoisia, muodostuu jokiravulle luontainen suoja-alue. Raputalousohjelmassa hanke sijoittuu tutkimuskokonaisuuteen, jossa tutkitaan ja vertaillaan kahden rapulajimme biologiassa olevia eroja. 6. Tärkeimmät vuoden suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Hankkeelle on tehty alustava tutkimussuunnitelma. Se perustuu kahteen aikaisempaan tutkimukseen, joissa on keskitytty lämpötilasimulaatioissa täpläravun lisääntymisen onnistumiseen suotuisissa maan eteläosien oloissa ja jokiravun äärialueiden, eli Kemijoen oloissa. Hanketta ei käynnistetty, koska sille ei saatu ulkopuolista rahoitusta. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset ja rahoituslähteet 10. Arvio vuoden 2011 tulostavoitteiden toteutumisesta Hanketta ei käynnistetty. LOPPURAPORTTI 202 832 Rapuruton epidemiologia ja kroonisuus Markku Pursiainen, Joonas Rajala 82

2009 2011 5. Tutkimuksen tavoitteet ja keskeinen sisältö Eviran, Itä-Suomen yliopiston ja RKTL:n tutkimuksissa on osoitettu, että rapuruttoepidemian jälkeen varsin usein jäljelle jäävässä jokirapukannassa on ruton kantajayksilöitä. Varsinaisesti ei tiedetä, johtuuko tämä ruton rapuyksilötasolla tapahtuva aggressiivisuuden laantuminen ruton itsensä muuntumisesta vai rapuyksilön vastustuskyvystä vai molemmista. Jokirapukanta jää tällaisessa tapauksessa usein pysyvästi harvalukuiseksi, mutta usein myös tapahtuu rapukannan elpyminen. Kannan vahvistuttua tämä piilevä rutto kuitenkin voi aiheuttaa uuden raputuhon tehden ravustuksen ko. vesialueella paljolti kannattamattomaksi ja rapukantojen hoitoyritykset turhiksi. Piilevän rapuruton varalta on tarpeen kehittää menetelmiä, joilla rapuruton kantajapopulaatiot voidaan tunnistaa. Tällöin voitaisiin välttää rapuruton siirtäminen uusiin vesiin jokirapukantoja kotiutettaessa, ja toisaalta rapukantojen elvytysistutuksissa vältyttäisiin turhilta toimenpiteiltä, mikäli vesistössä olevasta harvalukuisesta jokirapupopulaatiosta eristetään tämä piilevä rutto. Evirassa testatulla PCR-menetelmällä hyvinkin heikon ruttotartunnan diagnosointi kantajayksilöistä on mahdollista, kunhan näytekoko on riittävä. Tutkimuksen tavoite oli määritellä kriteerit rapuruton kantajapopulaatioiden tunnistamiseksi. Eviran johtamassa Rapurutto hallintaan 2 -yhteistutkimushankkeessa RKTL ja Metsähallitus vastasivat rapupopulaatioiden taustojen selvittämisestä ja rapunäytteiden ottamisesta. Ruttodiagnoosit tehtiin Eviran Kuopion toimipaikan laboratoriossa. RKTL ja Metsähallitus kartoittivat Etelä- Lapissa Tengeliönjoen, Kemijoen ja Simojoen vesistöjen sekä eräiden muiden Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun, Keski-Suomen ja Etelä-Savon jokirapupopulaatioita ja niiden kehityshistoriaa erityisesti rapuruton suhteen. Vesistöt luokiteltiin ennakolta neljään kategoriaan: 1) Erityisesti suojeltavat jokirapupopulaatiot, joista ei ole raportoituja rapukuolemia; 2) Huolellista ruttokontrollia edellyttävät hiljakkoin kotiutetut populaatiot, joiden ruttostatus on tuntematon; 3) Tehokkaasti hyödynnettävät ruton suhteen epäilyttävät populaatiot; sekä 4) Suunnitelmallisesti hyödynnettävät rutonkäyneet populaatiot.. Tutkimushypoteesi oli, että merkit rapurutosta löytyisivät sitä helpommin ja pienemmästä näyte-erästä, mitä varmempi on tunnettu ruttohistoria, ja että rutonkäymättömistä vanhoista populaatioista rapuruttoeristystä ei tehtäisi lainkaan. Rapunäytteiden kerääminen pääsi vuonna 2010 käyntiin vasta ravustuskauden ollessa jo käynnissä, koska rahoituspäätös saatiin sen verran myöhään. Vuonna 2011 näytteiden keräämisessä huomioitiin jo edellisvuoden diagnoositulokset ja erityisen kiinnostavista kohteissa kerättiin ryhmänäytteiden sijasta yksilönäytteitä, eli pyrittiin välttämään jopa rapuyksilöiden keskinäistä kontaminaatiota kuljetuksen aikana. Hanke kuului Raputalousohjelmassa Rapujen biologia ja ekologia -kokonaisuuteen. 6. Tärkeimmät tulokset ja johtopäätökset Tutkimushypoteesi toteutui oleellisin osin, mutta näytemäärän suhteen erityisesti hyvin heikon ruttoesiintymän suhteen avoimia kysymyksiä jää. PCR-menetelmä rapuruton tunnistamisessa on osoittautunut äärimmäisen herkäksi, ja jotta laboratoriokontaminaation tai muun kontaminaation riski saadaan suljettua pois, joudutaan käsittelemään a- ja b- näytteitä ja käyttämään jopa eri laboratorioita määritysten varmistamiseksi. Väärien positiivisten tulosten mahdollisuus tulisi pystyä sulkemaan pois. 83

7. Tutkimuksen uutinen Piilevän rapuruton tunnistaminen ja eristäminen jokirapukannasta on mahdollista, mutta haastavaa. Rapuruton ja jokiravun vuorovaikutus on edelleen epäselvä ja vaatii jatkotutkimusta. Siirtoistutuksiin käytettävät jokirapujen emopopulaatiot tulisi tutkia erityisen huolellisesti riittävän laajalla näytteenotolla. 9. Tulosten julkaiseminen ja tuloksista tiedottaminen Hankkeen loppuraportti valmistuu huhtikuun 2012 loppuun mennessä, aineiston käsittelyä jatketaan ja laaditaan tieteellinen julkaisu. 10. Kotimainen ja kansainvälinen yhteistyö Hanke toteutettiin yhteistyössä Eviran ja Metsähallituksen luontopalvelujen kanssa. Yhteistutkimusosuudessa vastuullisena toimi Evira. 11. Henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset ja luettelo keskeisistä rahoituslähteistä Hankkeeseen käytettiin vuosina 2010 ja 2011 työaikaa yhteensä 0,61 htv ja sen kokonaiskustannukset olivat 51,5 t, josta yhteistutkimusvaroin katettiin 16,4 t. 12. Tutkimuksen arviointi ja kokemukset Hanke toteutui tutkimussuunnitelman mukaisesti ja yhteistoiminta osapuolten kesken oli joustavaa. LOPPURAPORTTI 202843 sisältäen osahankkeet 282 843/TÄPLÄR ja 282 853/JOKIR Joki- ja täplärapuvedet ja raputalous Esa Erkamo, Jouni Tulonen, Markku Pursiainen, Joonas Rajala, Jaakko Mattila, Teuvo Järvenpää ja Tarja Alapassi 2009 2011 5. Tutkimuksen tausta ja perustelu Hanke jatkoi rapuistutusten tuloksellisuutta selvittäneiden aiempien hankkeiden työtä selvittämällä istutusten pitkän aikavälin tuloksia ja niihin johtaneita syitä. Lisäksi oli tarpeen selvittää syntyneiden ravustuskäytäntöjen eroja joki- ja täplärapuvesillä. Tuotettua tietoa tarvitaan jokirapukantojemme suojelutoimien ja joki- ja täplärapukantojen hoidon järkevään suuntaamiseen sekä Suomen rapustrategian lajikohtaisten istutusalueiden arviointiin. 84

6. Tutkimuksen tavoitteet ja keskeinen sisältö Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää joki- ja täplärapuistutusten onnistumisen sekä kantojen tuottavuuden ja pitkäikäisyyden kannalta tärkeimpiä ympäristötekijöitä ja vesistön ominaisuuksia sekä jokija täplärapuistutusten synnyttämiin uusiin rapuvesiin muodostuneita ravustuksen käytäntöjä, ansioravustuksen määrää ja raputalouden elinkeinopotentiaalia kahdella erilaisen raputaloushistorian omaavalla mallialueella Hämeessä ja Etelä-Savossa. 7. Tärkeimmät tulokset ja johtopäätökset Täplärapuistutukset ovat luoneet nopeasti yleistyneen vapaa-ajan ravustuksen ohella merkittävää ansioravustusta yli 1 000 ha järvillä. Etelä-Savon mittavat jokirapuistutukset eivät sen sijaan olleet synnyttäneet 15 vuodessa juurikaan ansiopyyntiä. Jokirapuistutuksilla oli kuitenkin saatu joka kolmanteen pieneen tai keskisuureen istutusveteen kotitarveravustuksen mahdollistava rapukanta. Suuriin järviin pyyntivahvuisten jokirapukantojen muodostuminen on hidasta ja epätodennäköistä. Lajinsuojelun kannalta jokirapuistutuksilla on huomattava merkitys. 8. Tutkimuksen uutinen Ravustuslupia on helpoin saada suurille täplärapuvesille, joissa lupia myydään usein kaikille halukkaille. Pienemmissä täplärapuvesissä ja jokirapuvesissä lupia myydään yleensä vain osakaskunnan jäsenille, kyläläisille ja kesämökkiläisille. 9. Tulosten julkaiseminen ja tuloksista tiedottaminen Tieteelliset ennakkotarkastetut julkaisut: Erkamo, E.; Ruokonen, T.; Alapassi, T; Ruokolainen, J.; Järvenpää, T; Tulonen, J. and Kirjavainen, J. 2010. Evaluation of Crayfish Stocking Success in Finland. Freshwater Crayfish 17:77-83. Tulonen,J., Erkamo,E., Mannonen,A. and Jussila, J. 2010. The mortality of Juvenile Noble Crayfish, Astacus astacus Under Conditions of Water Level Regulation and Predator Pressure. Freshwater Crayfish 17:135-140. Kirjoitukset RKTL:n julkaisusarjoissa: Erkamo, E. & Rajala, J. 2010. Täplärapukannat ja niiden ravustus Hämeessä. Pursiainen, M. & Rajala J. (toim.) Raputalouskatsaus 2009. Riista- ja kalatalous selvityksiä 8/2010: 34-42. Tulonen, Jouni; Erkamo, Esa. 2010. Rapuruton vaikutus kehittyvään täplärapukantaan - kaksi esimerkkiä. Riista- ja kalatalous. Selvityksiä 8/2010:26-33. Erkamo, E. & Rajala, J. 2011. Hämeen täplärapuvedet ja raputalous. RKTL:n työraportteja 4/2011. 35 s. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki. Erkamo, Esa; Rajala, Joonas; Mattila, Jaakko. 2011. Etelä-Savon jokirapuistutusten tuloksia. Riista- ja kalatalous. Tutkimuksia ja selvityksiä 6/2011:31-43. Muu julkaiseminen ja tiedottaminen koostuu lukuisista esitelmistä, lehtikirjoituksista, asiantuntijalausunnoista, radiohaastatteluista jne. Lisäksi tuloksia on käytetty hyväksi kansallisen rapustrategian tausta-aineistoissa ja julkaiseminen jatkuu erilaisissa muodoissa edelleen. 10. Kotimainen yhteistyö Hämeen ja Etelä-Savon ELY-keskukset ja Pro Agria kalatalouskeskukset, Suomen sisävesiammattikalastajat ry, Kanta-Hämeen ja Pirkanmaan ammattikalastajat ry Hämeen ja Etelä-Savon kalavesien osakas- ja kalastuskunnat. 85

11. Henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset ja luettelo keskeisistä rahoituslähteistä Päähankkeessa käytettiin 2,9 htv ja kokonaiskustannukset olivat 263,2 t, josta RKTL:n toimintomenojen osuus oli 262,9 t. Osahankkeessa 282 843 työmäärä oli noin 0,32 htv ja kokonaiskustannukset 22,1 t, josta 11,2 t EKTR-rahoitusta ja loput (omarahoitusosuus) budjettirahoitusta. Osahankkeessa 282 853 tehty työmäärä oli noin 0,38 htv ja kokonaiskustannukset 26,2 t, josta 13,4t EKTRrahoitusta ja loput (omarahoitusosuus) budjettirahoitusta. 12. Tutkimuksen arviointi ja kokemukset Tutkimus eteni suunnitelmien mukaisesti ja päätarkastelun jako kahteen osioon, jokirapupainotteiseen tarkasteluun lähinnä Etelä-Savon alueella ja täplärapupainotteiseen osioon Hämeessä oli onnistunut. Tulosten perusteella vesialueiden omistajat voivat edelleen laajentaa ammattiravustuksen mahdollisuuksia täplärapuvesillä. Jokirapujen istutushoidon tuloksellisuus paranee, koska tutkimustulokset auttavat merkittävällä tavalla vähentämään epäonnistuneiden kokeiluistutusten määrää. Yhteistoiminta sekä toimialan että vesialueiden omistajien kanssa oli sujuvaa, ja ilman siinä onnistumista, tutkimustulokset olisivat jääneet osin puutteellisiksi. 525 350 Täplärapukantojen säätely ja taloudellisesti kestävä hyödyntäminen Jouni Tulonen, Esa Erkamo, Riitta Savolainen, Markku Pursiainen, Joonas Rajala, Pekka Jokela, Simo Jalli 2011-2012 (2015) Tutkimuksessa selvitetään täpläravulla ravustuksen kannalta epäedulliseen kannanrakenteeseen johtavia syitä ja tutkitaan ravustuksen säätelyn vaikutuksia rapukannan rakenteeseen ja tuottoon. Poikasten kuoriutumisajankohtia ja vastakuoriutuneiden poikasten kokoa selvitetään sekä vertaillaan yksinkertaisin kasvatuskokein mahdollisia perinnöllisiä kasvunopeuseroja rakenteeltaan erityyppisissä täplärapukannoissa. Hankkeella tuetaan osakaskuntien päätöksentekoa ravustuksen järjestämiseksi parhaan taloudellisen tuoton saamiseksi erityyppisistä täplärapukannoista. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Keväällä 2011 etsittiin tutkimukseen soveltuvat järvet (8 kpl) ja sovittiin osakaskuntien kanssa tutkimuksen toteuttamisesta niissä. Järvissä pyydettiin emorapuja kesäkuussa ennen poikasten kuoriutu- 86

mista. Saaliiksi saatujen mätinaaraiden irrotettu mäti haudottiin poikasiksi keinohaudonnalla. Vastakuoriutuneet poikaset pakastettiin jatkokäsittelyä varten emokohtaisesti. Emoravut otettiin ylläpitoon ja jatkoseurantaan Evon laitoksen maa-altaisiin. Poikkeuksellisen suuren minkkien aiheuttaman tappion vuoksi näistä ravuista ei voida kuitenkaan tuottaa riittävää määrää kasvatuskokeissa tarvittavia poikasia vuonna 2012. Täpläravunpoikasten kuoriutumisen alkamisajankohta järvissä vaihtelee. Järvien välinen ero kuoriutumisen ajoittumisessa oli suurimmillaan 12 päivää, mutta ero oli samansuuruinen myös saman järven emojen kesken. Tutkimusjärvien osakaskunnat ja kalastusalueet, Pirkanmaan kalatalouskeskus 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja rahoituslähteet Tutkimukseen käytettiin 1,0 henkilötyövuotta ja kokonaiskustannukset olivat 86,8 t. Tutkimus rahoitettiin toimintomenoista. Vertailevat kasvatuskokeet tutkimusjärvistä pyydettyjen emojen jälkeläisillä oli tarkoitus toteuttaa vuonna 2012, siten että emojen ravitsemuksellinen tausta ja sen mahdollinen vaikutus kuoriutuvaan poikaseen olisi tasattu vuoden kestävällä ylläpidolla Evon lammikoissa. Suuren kuolleisuuden vuoksi suunnitelmaa oli muutettava. Poikaset kokeisiin tuotetaan suoraan järvestä pyydetyistä mätinaaraista ja mahdolliset erot poikasten laadussa järvien välillä selvitetään mittaamalla kuoriutuvien poikasten kokoa. 202 861 Rapusaalisseurannat 3. Projektipäällikkö ja muu henkilökunta Markku Pursiainen, Joonas Rajala, Kati Manninen 2006 2012 Suomen rapusaalista koskevat tilastot pohjautuvat kalansaalista koskeviin tilastotutkimuksiin. Vesistökohtaisista rapusaaliista tai yksikkösaaliista ei ole koottu tietoja, joiden avulla voitaisiin seurata tai 87

ennakoida saaliskehitystä. On myös käynyt ilmi, että täplärapuvuosiluokkien koossa ja rapusaaliin rakenteessa voi olla suuria vaihteluja. Rapusaaliin taloudellisen arvon kasvettua merkittävästi tarvitaan tarkempaa ja kehitystä ennakoivaa saalisseurantaa eli yksikkösaaliita ja saaliin koostumusta koskevia tietoja. Raputalousohjelman ulkoisessa arvioinnissa tällaisten seurantojen ja tilastoinnin merkitys nostettiin tärkeälle sijalle. Hanke on keskeisellä sijalla tutkimuskokonaisuudessa, jossa selvitetään saaliiden ennakoimista, rapujen markkinoita ja kulutusta sekä muita hyödyntämiseen liittyviä näkökohtia. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Raputalousohjelman rapusaalisseurannassa vuosi 2011 oli järjestyksessään kuudes. Täplärapujen yksikkösaaliiden kasvu on vakiintunut, eli varsinaisesta kannanvaihtelusta ei nähty merkkejä. Vesistökohtaisia eroja kuitenkin on. Rapujen yksikkösaaliiden kehityksen seuranta ja saaliin rakenteen vuotuinen selvittäminen ovat osoittautuneet varsin luotettavaksi tavaksi ennakoida rapukantojen tilaa ja niiden kehitystä, sekä sitä kautta tulevien vuosien saaliita. - Kirjanpitoravustajaverkosto. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2010 ja rahoituslähteet Hankkeeseen käytetty työaika oli 0,40 htv ja kokonaiskustannukset 35,3 t. Hanke rahoitettiin toimintomenoista. Rapusaalisseurannat toteutuivat suunnitellusti. 202 864, 282864 Kuluttajakysely: ravun kysynnän kasvun esteet Riitta Savolainen, Markku Pursiainen, Teuvo Järvenpää, Pentti Moilanen, Joonas Rajala 2011 2012 88

Elintarvikkeena käytetyistä suomalaisista ravuista suurin osa pyydetään luonnosta. Mukana on myös vähän viljeltyä rapua. Tuotteena rapu on erikoinen ja poikkeaa suuresti kaloista. Kyse on sesonkituotteesta ja pyynnistä ravut päätyvät välivaiheiden kautta elävinä kotikeittiöön, ravintolan keittiöön tai teollisuuteen. Aiemmin kalatukuille, rapujen välittäjille sekä kuluttajille suunnatun kyselytutkimuksen mukaan kotimaiset ravut ovat elintarvikkeena hyvin arvostettuja. Täplärapusaalis kasvaa ja ylituotantotilanteita on jo koettu, mikä n johtanut markkinointivaikeuksiin. Viljellyt kiinalaiset ja espanjalaiset tuontiravut kilpailevat hinnallaan. Vaikka kotimaiset ravut ovat pidetty tuote ja sitä on nykyään runsaasti saatavilla, rapukaupan toimijat pitävät yhtenä tärkeimpänä rapukaupan laajenemisen esteenä kysynnän vähäisyyttä. Projektin tavoitteena on kyselytutkimuksen keinoin selvittää miksi rapuja ei käytetä nykyistä enempää. Onko syynä rapujen hinta, tarjonnan puute, tuotteistamisen vähäisyys, tiedon puute tai jokin muu syy? Keitä ovat potentiaaliset uudet rapujen kuluttajat, mitkä ovat heidän toiveensa ja odotuksensa, ja miten heitä voisi lähestyä. Tutkimuksessa on tarpeen tavoittaa erityisesti niitä, jotka eivät lukeudu vakituisiin rapujen kuluttajiin. 6. Tärkeimmät vuoden suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Hanke on jatkoa aikaisempaan kaupan tasolla tehtyyn tutkimukseen ja aiheesta talvella 2009 pidettyyn kehittämisseminaariin. Hankkeelle saatiin ulkopuolista rahoitusta (EKTR, osaprojekti 282 864). Hankkeen ohjausryhmä kokoontui ja hanke käynnistettiin maaliskuussa. Kyselytutkimus lomakkeineen suunniteltiin yhdessä yhteistyöryhmien kanssa. Tiedonkeruu tehtiin postikyselynä syyslokakuussa 2011. Vastaukset tallennettiin. Kyselyn vastausasteeksi tuli noin 40%. Projekti jatkuu 2012. - Pro Kala ry, Pirkanmaan kalatalouskeskus, Turun Ammattikorkeakoulu, Raputukku, Säkylä), Ruokosen rapu, Orivesi, Mini-Manninen, Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset ja rahoituslähteet Hankkeeseen käytetty työaikaa oli yhteensä 0,60 htv ja kokonaiskustannukset 62,2 t. Hankkeen rahoituksesta toimintomenojen osuus oli 45 % ja EKTR-rahoitus vastaavasti 55 %. 10. Arvio vuoden 2011 tulostavoitteiden toteutumisesta Hanke toteutui suunnitelman mukaisesti 202865 89

Rapuvesien ja ravustuksen sosioekonomia Riitta Savolainen, Markku Pursiainen, Joonas Rajala 2011 2013 Maamme raputalous on muuttunut tavattoman nopeasti. Täplärapusaaliiden kasvu on johtanut jopa menekkiongelmiin, mikä näkyy ajoittain myös jokirapujen kysynnässä. Jokirapukantojen hoidossa tulokset ovat selvästi täpläravun hoitotuloksia heikommat. Ravustuksen palaaminen maan eteläosien hyödyksi herättää ristiriitaisia tunteita pohjoisempana, missä täplärapujen istuttaminen ei ole sallittua. Kalaveden omistajien ja kansalaisten päätöksenteossa ja toiminnassa tämä on johtanut paikoin hallitsemattomaan ja luvattomaan täplärapujen levittämiseen. Toisaalta jokirapu on todennäköisesti maailman arvostetuin sisävesiäyriäinen ja sen säilyttämiseen hyödynnettävänä lajina on suurta kiinnostusta. Ongelmana on rapurutto, joka usein tuhoaa jokirapukantoja. Täplärapu taas on vieraslaji, johon liittyy tästä syystä ristiriitaisia näkemyksiä ja Suomen vieraslajistrategiassa laji on katsottu haitalliseksi. Kestävän raputalouden päätöksenteko tarvitsee tässä tilanteessa analyysiä siitä, millä perustein erilaisia toimintamalleja jokiravun ja täpläravun välillä valitaan. Siksi on välttämätöntä yhdistää raputalouden biologinen, ekologinen ja tuotannollinen tieto yhteiskuntatutkimuksessa käytettävin menetelmin rapuvesien ääreltä koottavaan tietoon, jotta maamme raputaloudessa eri tasoilla tehtäviin päätöksiin voidaan säädöksin, hallinnon, tutkimuksen ja neuvonnan toimesta kestävin perustein vaikuttaa. Hanke sijoittuu raputalousohjelman tutkimuskokonaisuuteen, jossa selvitetään raputuotannon kehitystä ja sen vaikutuksia. 6. Tärkeimmät vuoden suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Hankkeen ideointia terävöitettiin ja laadittiin tutkimussuunnitelma yhdessä yhteiskuntatieteellisen asiantuntemuksen kanssa. Hankkeelle saatiin rahoitusta MMM kalastuskorttivaroista. Hanke käynnistyi kohdealueiden kartoituksella ja tiedonkeruun teemahaastattelut aloitettiin. Tutkimuksesta laadittiin väliraportti ja haettiin jatkorahoitusta vuodelle 2012. - Jyväskylän yliopisto, yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Etelä-Savon ELY-keskus. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset ja rahoituslähteet Hankkeeseen käytetty työaika oli 0,45 htv ja kokonaiskustannukset 33,0 t, josta kalastuskorttivarojen osuus vuoden 2011 aikana kolmannes. 90

10. Arvio vuoden 2011 tulostavoitteiden toteutumisesta Hanke toteutui suunnitelman mukaisesti. 91

VI Kalakantojen arviointi Toim. Ari Leskelä HANKERYHMÄN VUODELTA 2011 1. Hankeryhmän nimi Kalakantojen arviointi 2. Ryhmän päällikkö Ari Leskelä 3. Ryhmän toiminta-ajatus ja keskeinen sisältö Kalakantojen arviointi tuottaa tietoa kalakantojen tilasta ja kehityksestä kestävää käyttöä ja kalavesien hoitoon liittyvää suunnittelua ja päätöksentekoa varten. Kansainvälisenä yhteistyönä tuotetaan arvio lohi-, meritaimen-, silakka-, kilohaili- ja turskakantojen tilasta vuonna 2010 ja niiden kehitysnäkymistä vuosina 2011-2012. Rannikon makeanvedenkaloista tärkeimmät tutkimuksen kohteet ovat Saaristomeren kuha- ja ahvenkannat sekä Pohjanlahden vaellussiikakannat, sisävesissä puolestaan muikkukannat. 4. Ryhmän tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset, johtopäätökset ja uutiset ICESin WGBFAS- ja WGBAST työryhmissä osallistuttiin kansainvälisenä yhteistyönä tehtävien Itämeren silakka-, kilohaili-, turska-, lohi- ja meritaimenkantojen tilan arviointiin ja saalissuositusten antamiseen. Maa- ja metsätalousministeriölle raportoitiin ICESissä tehtyjen kanta-arvioiden tulokset sekä rannikon kuhakantojen ja Pohjanlahden siikakantojen tila. Itämeren silakan ja kilohailin saaliskiintiöitä laskettiin vuodelle 2012. Suomen ammattikalastuksen kannalta erityisen tärkeä Selkämeren silakkakanta on kuitenkin ICES:n arvion mukaan edelleen vahva. Kaikuluotaukseen perustuva arvio Selkämeren silakkakannan tilasta tukee kalakantamalliin perustuvaa arviota. Itämeren lohikantojen tila on heikko. Rannikon lohisaalis on edelleen alhaisella tasolla. Jokiin nousevien emojen määrä oli hieman viime vuotta korkeampi niin Simo- kuin Tornionjoessakin. Tornionjoesta vaellukselle lähtevien lohenpoikasten määrä arvioitiin ennätyssuurekis, yli kahdeksi miljoonaksi vaelluspoikaseksi. Suurikaan poikastuotanto ei näytä kohentavan lohikannan tilaa merikuolleisuuden korkean tason vuoksi. Tenojoen lohen kokonaissaalis laski edellisvuodesta, ja oli edelleen pitkän aikavälin keskiarvon alapuolella. 0-vuotiaiden lohenpoikasten määrät kasvoivat huomattavasti sekä Teno- että Näätämöjoella. Viljelylaitoksilta karanneen lohen osuus Tenoon ja Näätämöön nousevissa lohikannoissa on edelleen jokseenkin olematon. Turskakannat ovat vahvistuneet edelleen vuonna 2011 ja itäisen turskakannan biomassa on arvioiden mukaan lähes kolminkertaistunut vuoteen 2009 verrattuna. Turskakantojen vahvistumisen myötä myös saaliskiintiöitä on nostettu. Kantojen vahvistumisen myötä turskaa on saatu jonkun verran myös Ahvenanmaan rannikkokalastuksen saaliiksi. Meritaimenen luonnonkannat ovat edelleen uhanalaisia ja rannikkojoista löytyneet poikasmäärät pieniä. Laitos osallistui Helsingin yliopiston koordinoimaan Ecoknows-hankkeeseen. Hankkeen tavoitteena on parantaa kalakanta-arvioita luomalla malleja, joihin voidaan sisällyttää aiempaa monipuolisemmin biologista ja ekosysteemitietoa. Hankkeessa tutkitaan mm. Itämeren lohi- ja silakkakantoja sekä Pohjanlahden monilajikalastusta. Vuoden 2011 alussa käynnistyi norjalais-venäläis-suomalainen hanke "Trilateral cooperation on our common recource; the Atlantic salmon in the Barents region (KO197). Hanke kuuluu Kolarctic ENPI 92

CBC EU-projektiin. Sen tavoitteena on löytää ratkaisuja Barentsinmeren lohikantojen kestäväksi hyödyntämiseksi. Pohjois-Suomen (Perämereltä pohjoiseen) muikkukannat ovat vahvoja. Muualla suomessa muikkua on keskinkertaisesti. Hankeryhmässä toteutettiin neljää Maa- ja metsätalousministeriön asettamaa tulostavoitetta sekä valmisteltiin useita lausuntoja. Kalakantojen arviointihankkeet tuottivat 4 tieteellisestä julkaisua ja 17 julkaisua tai kirjoitusta laitoksen omissa sarjoissa ja ammattilehdissä. Kalakantojen arviointihankkeiden keräämiä aineistoja hyödynnettiin useissa muissakin tutkimuksissa ja julkaisuissa. EU-tiedonkeruuta jatkettiin asetusten ja kansallisen suunnitelman mukaisesti. Paitsi ICES:n kalakantaarvioissa ja laitoksen omassa tutkimuksessa, tiedonkeruun tuottamia aineistoja hyödynnettiin mm. EU-hankkeissa FACTS ja ECOKNOWS sekä suomalais-ruotsalaisessa INTERSIK-hankkeessa. Aineistojen pohjalta tehtiin myös ensimmäisiä kuha- ja siikakantojen VPA-analyysejä. 5. Kotimainen ja kansainvälinen yhteistyö Lohen, meritaimenen, silakan, kilohailin ja turskan kanta-arviot tuotettiin ICESin WGBFAS- ja WGBAST -työryhmissä Itämeren rannikkovaltioiden välisenä yhteistyönä. Lisäksi osallistuttiin mm. ICESin iänmääritystyöryhmien ja kantojen arviointimenetelmiä kehittävien työryhmien työhön. EUtiedonkeruun kansainvälinen koordinointi tapahtui Baltic RCM kokouksissa ja tiedonkeruuta ohjeistavissa kansainvälisissä työryhmissä kuten PGCCDBS työryhmä. Jäämereen laskevien vesistöjen osalta kansainvälistä yhteistyötä tehtiin Salmon at Sea-hankkeessa (n. 20 partneria) sekä Trilateral cooperation on our common recource; the Atlantic salmon in the Barents region hankkeessa ja Tenojokeen liittyvissä lohitutkimuksissa erityisesti norjalaisten viranomaisten ja tutkimuslaitosten kanssa. ECOSIL-hanketta toteutettiin suomalais-ruotsalaisena yhteistyönä tutkimuslaitoksen ja Fiskeriverketin kesken. ECOKNOWS- ja FACTS-hankkeissa tehtiin EU:n 7. puiteohjelman rahoittamaa useiden tutkimuslaitosten välistä yhteistyötä. Kotimaista yhteistyötä tehtiin mm. Helsingin, Turun ja Oulun yliopistojen, ELY-keskusten, kalastusalueiden ja ympäristöviranomaisten kanssa. 6. Ryhmän henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset ja rahoitus v. 2011 rahoitustyypeittäin eriteltynä 42,76 henkilötyövuotta; 4 604 961 euroa. - budjettirahoitus 170,3 t - maksullinen toiminta 5,1 t - EU-tulot 773,1 t - ulkopuolinen yhteistyörahoitus 400,6 t - valtion yhteistyörahoitus 79,8 t - muut tulot - kirjaamisoikeudet - työllisyysrahoitus 23,0 t 7. Ryhmän vuoden 2011 toiminnan tuloksellisuus a.) ryhmän toiminnan tuloksellisuus yleensä: Kalakantojen arvioinnin toimintasuunnitelman mukaiset tavoitteet toteutuivat. Tärkeimpien kalakantojen tilaa arvioitiin suunnitellusti. EU-tiedonkeruun tietokannan kehittäminen eteni vuoden aikana aikaisempiin vuosiin verrattuna hyvin, joskin useita tietokannan osia on edelleen toteuttamatta. Otoliittilaboratorio ja iänmääritys kokonaisuudessaan 93

toimivat aikaisempia vuosia tehokkaammin, toiminnassa on kuitenkin vielä hiomisen varaa. Henkilökunnan ammattitaidon kehittämistä jatkettiin mm. ympäristöekonomiaan liittyvällä koulutuksella ja sähkökalastuksen työturvallisuus -kursseilla. b.) arvio ryhmälle vuodelle 2011 annettujen MMM:n, RKTL:n ja Kalantutkimuksen tulostavoitteiden toteutumisesta: Tulostavoitteet toteutuivat jokseenkin suunnitellusti. Julkaisujen määrässä jäätiin tavoitteesta sekä tieteellisten julkaisujen että muiden julkistusten osalta. c.) ryhmän toiminnan vaikuttavuus (laitoksen sisäinen / ulkoinen): Kalakantojen arviointitutkimusten tuloksia käytettiin ICESin Itämeren kalakantoja koskevan neuvonannon laatimisessa, ja neuvonannon tulokset vaikuttivat Itämeren turskan, silakan, kilohailin ja lohen saaliskiintiöihin. Itämeren lohitutkimusten tuloksia on hyödynnetty myös kansallisessa lohenkalastuksen säätelyssä. Teno- ja Näätämöjoen lohikantojen seuranta- ja tutkimustuloksia hyödynnettiin Tenon ja Näätämön lohenkalastuksen säätelyssä. EU-tiedonkeruun keräämiä aineistoja hyödynnetään paitsi kalakanta-arvioiden tekemisessä myös useissa kotimaisissa ja kansainvälisissä tutkimusprojekteissa. d.) arvio vuoden 2011 tulo- ja tiedotustavoitteiden sekä budjetin toteutumisesta: Tulonhankkimistavoite ylittyi hieman, toisaalta henkilöstösiirroissa ulkopuolisille rahoille ja käyttöjäämätavoitteessa jäätiin hieman tavoitteesta. Tiedotustavoite saavutettiin. Hankeryhmälle myönnetty budjettirahoitus riitti ryhmän toimintaan. 204 008 ja 204 009 (A2LAND, A2RECR, A2JOKI, A3BITS, A3BIA1, A3BIA2) EU-tiedonkeruu / koordinointi ja EU-tiedonkeruu / biologinen Timo Myllylä, Ville Vähä, Ari Leskelä ja muut tiedonkeruuseen osallistuvat laitoksen työntekijät (yht. 51 henkilöä) Pysyvä (nykyinen rahoituskausi koskee vuosia 2009 2013, jonka jälkeen käynnistyy uusi rahoituskausi) Kerätään biologisia näytteitä merialueen tärkeimpien kalastussegmenttien saaliista ja tärkeimmistä kalakannoista. Osallistutaan ICESin koordinoimiin kaikuluotaus- ja troolaustutkimuksiin Itämerellä. Selvitetään nousevien lohien ja lohen joki- ja vaelluspoikasten määrää sekä jokikalastusta ja sen saaliita Tornion- ja Simojoella. Osallistutaan kerätyn aineiston tieteelliseen käyttöön sekä kv. työryhmissä (mm. ICES), että kansallisesti. Tutkimus perustuu MMM:n asettamaan tulostavoitteeseen sekä EUkomission jäsenmaita velvoittaviin asetuksiin ja päätöksiin. 94

6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Vuoden 2011 tiedonkeruu toteutui kansallisen ohjelman 2011 2013 (NP 2011 2013) mukaisesti. Tietoja hyödynnettiin Itämeren kiintiölajien kalakanta-arvioissa ja rannikkokalastuksen tärkeimpien kalakantojen tilan arvioinnissa. Vuoden 2010 toiminta- ja talousraportit lähetettiin komissiolle toukokuussa 2011. Vuoden 2012 budjetti lähetettiin komissiolle lokakuun 2011 lopussa. Komission järjestämissä tilaisuuksissa osallistuttiin uuden tiedonkeruuasetuksen (kaudelle 2014-2020) hahmotteluun. Tornionjoen lohen vaelluspoikasten ja vanhempien jokipoikasten määrät olivat seurantahistorian korkeimmat Euroopan unioni -tason yhteistyötä tehtiin komission ja STECFin järjestämissä tilaisuuksissa sekä ICE- Sin työryhmissä (mm. PGCCDBS). Itämeren tason yhteistyö toteutuu Baltic RCM-kokouksissa ja ICESin koordinoimissa suunnittelu- ja assessment -työryhmissä (mm. WGBIFS). Kotimaista yhteistyötä tehtiin ammattikalastajien ja kalastajajärjestöjen kanssa. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 18,56 htv, 2 151,1 t, EU-rahoitus ja laitoksen budjettivarat. Tulos- ja tiedotustavoitteet saavutettiin. Tiedotus hoidettiin osana kalakantojen arviointi hankeryhmän hankkeita. 204011 Silakka- ja kilohailikannat Jukka Pönni, Jari Raitaniemi, Ari Leskelä, Raimo Parmanne, Eero Aro, ja Helsingin, Merenkurkun, Oulun ja Perämeren toimipaikkojen sekä Rymättylän toimipisteen kenttähenkilöstö. Pysyvä 5. Tutkimuksen tausta ja perustelu Osallistutaan kansainvälisten sopimusten velvoittamien kalakanta-arvioiden ja kalastussuosituksien sekä monivuotisten kalastusstrategioiden laadintaan. Tutkitaan silakka- ja kilohailikantojen biologiaa, kehitystä sekä kalastuksen vaikutuksia kantoihin. 95

6. Tutkimuksen tavoitteet ja keskeinen sisältö Vuodesta 1973 lähtien kerättyyn aineistoon perustuen laaditaan vuosittain kansainvälisenä yhteistyönä kanta-arviot ja osallistutaan silakan ja kilohailin saaliskiintiöitä koskevaan neuvonantoon ja ohjeistukseen. 7. Tärkeimmät tulokset ja johtopäätökset Suomen silakkasaaliista 70-80 % kalastetaan Selkämereltä. Kanta-arviot osoittivat, että Selkämerellä olisi mahdollisuuksia jopa lisätä silakankalastusta johtuen viimeaikaisista hyvistä vuosiluokista. Itämeren pääaltaalla silakan kutukannan tila on parantunut aiemmista vuosista, mutta kannan kasvu tasaantui vuonna 2009. Kilohailin kutukanta on pysytellyt melko vakaana vuodesta 2006. 8. Tutkimuksen vuoden 2011 uutinen Selkämeren silakan kutukanta oli ICES:n vuoden 2011 arvion mukaan vahva. Ruotsin kanssa Selkämerellä yhteistyössä tehdyn kaikuluotaustutkimuksen tuottama arvio silakkakannan tilasta tukee kalakantamallilla saatua arviota. 9. Tulosten julkaiseminen ja tuloksista tiedottaminen Kantojen tilan arvioinnin tulokset raportoitiin ministeriölle tulostavoitteen mukaisesti sekä julkaistiin Kalavarat internet-julkaisussa. 10. Kotimainen ja kansainvälinen yhteistyö Haitallisten aineiden pitoisuuksien seurantaa varten yhteistyönä Merikeskuksen kanssa kerättiin silakkanäytteitä eri merialueilta; Ruotsin SLU:n kanssa selvitettiin Selkämeren, ja Viron EMI:n kanssa Itämeren pääaltaan pohjoisosien sekä Suomenlahden silakkakantojen tilaa kaiku-luotaamalla ja tutkimustroolauksin. 11. Henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 0,14 htv, 20,2 t, laitoksen budjettivarat. 12. Tutkimuksen arviointi ja kokemukset Vuoden 2011 tulostavoitteet toteutuivat suunnitelman mukaisesti. 204012 Itämeren turska- ja kampelakannat Eero Aro, Jukka Pönni, Jari Raitaniemi, Folke Halling pysyvä 96

Tutkimus liittyy Itämeren kalastussopimukseen ja Itämeren kalakantojen säätelytoimintaan sekä EU:n komission ja kansallisten tutkimuslaitosten näytteenotto-ohjelmaan. Hankkeen tarkoituksena on tutkia Itämeren turska- ja kampelakantojen biologiaa liittyen kantojen tilaan ja kalastuksen järjestämiseen. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Osallistuttiin Itämeren turskakantojen tilan arviointiin ja turskan silakka- ja kilohailikantoihin kohdistuvan saalistuksen arviointiin. Kanta-arvioiden perusteella laaditut kalastussuositukset (turska) liitettiin MMM:n tulostavoite-raporttiin. Turskakannat ovat edelleen vahvistuneet vuonna 2011 ja itäisen turskakannan biomassa on arvioiden mukaan lähes kolminkertaistunut vuoteen 2009 verrattuna. Ahvenanmaalta saatiin turskaa keväällä saaliiksi jo myyntitarkoituksiin. Kotimainen yhteistyökumppani vuonna 2011 oli Helsingin kaupunki. Kansainvälistä yhteistyötä tehtiin erityisesti Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES), HELCOMin ja Tanskan kalantutkimuslaitosten kanssa. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 0.01 htv; 1 910 ; budjettirahoitus. Vuoden 2011 tulostavoitteet toteutuivat. 204013 (EKOSIL) Itämeren ekosysteemi ja silakkakantojen säätely Eero Aro, Jari Raitaniemi, Jukka Pönni, Ari Leskelä. 2008-2012 97

Tutkimuksen tarkoituksena on kehittää ekosysteemitarkasteluun perustuva silakkakantojen kalastuksen ja hyödyntämisen säätelymekanismi muuttuvissa ilmasto- ja ympäristöolosuhteissa. Tätä tarkoitusta varten tuotetaan kolmessa eri työpajassa silakkakantojen säätelyä varten: alueelliset tiedot silakan kutu- ja syönnösalueista yhteenveto silakan ekologiasta ja erityisesti vuorovaikutussuhteista eri lajien kanssa Itämeren ekosysteemissä kuvailu ja arvio silakankalastuksen ekosysteemivaikutuksista ja vaikutuksista silakkakantoihin ehdotus tietotarpeista ja käytettävistä menetelmistä silakkakantojen arvioimiseksi mukaan lukien monilajimallit, joita voidaan käyttää Itämeren silakkakantojen ekosysteemipohjaisessa säätelyssä 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Hankkeen kolmas ja viimeinen työpaja pidettiin Helsingissä toukokuussa 2011. Yhteenveto työpajasta toimitettiin Pohjoismaisen ministerineuvoston AG-Fisk työryhmälle. Loppuraportin laadinta siirtyi vuodelle 2012. Itämeren silakkakantojen hyödyntäminen tulee pitää sellaisella tasolla, että kantojen tuottavuus pystyy ylläpitämään Itämeren eliöyhteisön saalistajien (turska ja hylkeet, kalastus) tarpeet ja samalla populaatioiden ja osapopulaatioiden monimuotoisuus säilytetään. Tämä edellyttää, että populaatioiden sieto ympäristövaihteluille ja hyödyntämisen tason vaihtelulle pidetään korkeana. Yleisesti ottaen kalastuksen lisäämisen mahdollisuudet ovat edellisen perusteella pienet Itämeren pääaltaalla, mutta kohtuullisen suuret Selkämerellä. Kotimaiset yhteistyökumppanit vuonna 2011 olivat SYKEn merikeskus ja Turun yliopiston biologian laitos. Kansainvälistä yhteistyötä tehtiin erityisesti Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) ja Ruotsin sekä Tanskan kalantutkimuslaitosten kanssa. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 0,19 htv; 46,0 t ; budjettirahoitus 10,5 t ja Pohjoismainen ministerineuvoston AG-Fisk 35,6 t. Vuoden tulostavoitteet toteutuivat työpajan osalta suunnitellusti, mutta loppuraportointi siirrettiin vuodelle 2012. 204 021 Itämeren lohi ja meritaimen, meriseuranta 98

Tapani Pakarinen, Ari Saura ja Tarja Alapassi jatkuva Lohi- ja meritaimenkantojen seuranta tuottaa tutkimustietoa kantojen tilasta luonnonvarojen kestävää ja järkiperäistä käyttöä varten. Suomen osallistuminen Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) työskentelyyn ja myös Euroopan yhteisön kalastusalan tiedonkeruuohjelma edellyttävät säännöllistä lohi- ja meritaimenkantojen tilaa kuvaavan tieteellisen aineiston keräämistä sekä tulosten raportointia. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Merikalastuksesta kerätyt saalisnäytteet sekä kalamerkkipalautukset analysoitiin ja kalastustietoihin yhdistettynä niiden avulla arvioitiin ICES:in lohi- ja meritaimentyöryhmässä Itämeren lohikantojen tilaa ja lohikantoihin kohdistuvaa kalastuskuolevuutta sekä laadittiin saalissuosituksia vuodelle 2012. Myös tulostavoite-raportissa raportoitiin tiedot lohi- ja meritaimenkantojen tilasta. Vuonna 2011 ammattikalastuksen lohisaalis (noin 42 000 lohta) oli toiseksi pienin vuosien 1980-2011 aikajaksolla. Etelä-Itämereltä pyydettiin ajosiimoilla noin 15 % Suomen ammattikalastuksen lohisaaliista. Merellä tapahtuvan vapaa-ajan kalastuksen lohisaalisarvio on epävarma (n. 20 t). Sekä lohella että meritaimenella istutettujen poikasten eloonjäänti meressä oli edelleen erittäin alhainen. Luonnossa syntyneiden lohien osuus oli Pohjanlahdelta kerätyissä saalisnäytteissä noin 80 %, mikä viittaa luonnonlohien selvästi korkeampaan eloonjääntiin istutuslohiin verrattuna. Lohi ja meritaimenistutusten tuloksellisuutta seurattiin merkkipalautustietojen avulla. Istutusten tuotto oli hyvin alhainen vaelluspoikasten heikon eloonjäännin takia. Rannikon lohisaalis oli ennustettua pienempi. Mahdollisia syitä ovat kylmä talvi sekä arvioitua voimakkaampi lohen laiton kalastus Etelä-Itämerellä. Vuosiluokan 2010 lohien osuus saaliissa kasvoi, mikä viittaa parantuneeseen eloonjääntiin. Kotimaassa ely -keskukset, ICES työryhmässä kalantutkimuslaitokset Ruotsista, Tanskasta, Puolasta, Liettuasta, Latviasta, Virosta ja Venäjältä. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 0,4 htv; 46,3 t, budjettirahoitus Toteutuivat suunnitelman mukaisesti. 99

204 022 Itämeri lohi, Tornionjoki Atso Romakkaniemi, Ville Vähä, Kari Pulkkinen, Matti Ankkuriniemi, Hanna Iivari, Irmeli Torvi Pysyvä Analysoidaan ja raportoidaan EU-tiedonkeruuohjelman tuottamia tietoja Tornionjoen lohi- ja meritaimenkantojen tilasta ja täydennetään tietoja mm. kalamerkinnöillä. Toiminnalla vastataan kysymykseen, miten näitä lohi- ja meritaimenkantoja tulisi hoitaa ja hyödyntää. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Hankkeen tuloksia raportoitiin ICESin ao. arviointityöryhmässä (1), ministeriön lohityöryhmässä (1), lehtiartikkeleissa (2), internet-sivustoilla, kotimaisissa (6) ja ulkomaisissa (4) esitelmissä, sekä kotimaisissa raporteissa ja julkaisuissa (2). Vuosittaiset tiedot lohen ja taimenen poikastuotannosta kerättiin sähkökalastamalla ja vaelluspoikaspyynnillä. Tuhansia vaelluspoikasia Carlin-merkittiin ja saalislohista kerättiin suomunäytteitä. Tornionjoesta merelle arvioitiin vaeltaneen noin 2 miljoonaa lohenpoikasta ja noin 20 000 meritaimenen poikasta. Kesänvanhojen lohenpoikasten keskitiheys nousi vuoden 2010 14,9 yksilöstä aarilla 21,6 yksilöön aarilla. Vanhempien lohenpoikasten keskitiheys kohosi edellisvuoden 15,5 yksilöstä aarilla 20 poikaseen aarilla. Vanhempien poikasten tiheydet olivat seurantahistorian korkeimpia. Tornionjoen suomenpuoleinen lohisaalis kasvoi edellisvuodesta noin 28 000 kiloon. Jokeen nousevien kalojen kaikuluotausseurannassa havaittiin 23 100 nousulohta. Tornionjoen sivujoissa taimenen poikasia oli jokseenkin edellisvuoden mukaiset tiheydet. Seurannat osoittavat taimenkantojen heikon tilan jatkuvan ja lohen poikastuotannon edelleen vahvistumisen. Tornionjokeen nousi kokonaisuudessaan noin 25 000 lohta joista kalastettiin joessa noin 5000 lohta. Merikalastus pyydystää jokisaaliisiin nähden noin kymmenkertaisen määrän Tornionjoen lohta. Laitoksen sisäinen yhteistyö: istutustutkimusohjelma, rakennettujen jokien tutkimusohjelma, VPDselvitykset ja lohenkalastuksen talousvaikutusten arviointi. Evira, Helsingin yliopisto, Svenska Lantbruksuniversitetet, University of New Brunswick, ICES-yhteistyö. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 0,1 htv, 72,6 t, RKTL. 100

Hankkeen perustoiminnot toteutuivat suunnitelmien mukaisesti. Julkaisu- ja tiedotustoiminta oli hieman suunniteltua vähäisempää. 204 023 Itämeri lohi ja meritaimen, Simojoki Erkki Jokikokko, Eero Jutila, Irma Kallio-Nyberg pysyvä Seurataan Simojoen lohikannan tilaa vaelluspoikasten, jokipoikasten ja nousulohien sekä lohisaaliiden määrää selvittämällä. Aineistot kerätään EU-tiedonkeruu-hankkeen alla (204009). Tietoja käytetään lohenkalastuksen säätelyyn ja Simojoen lohikannan hoidon suunnitteluun. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Hankkeen tuloksia raportoitiin ICESin ao. arviointityöryhmässä. Simojoella kerättiin vuosittaiset tiedot lohen poikastuotannosta sähkökalastamalla ja vaelluspoikaspyynnillä. Molemmat pyynnit onnistuivat hyvin. Kesänvanhojen poikasten keskimääräinen tiheys kaksinkertaistui edellisvuodesta noin 30 poikaseen aarilla, ja vanhempien luonnonpoikasten tiheys säilyi 2010 tasolla noin 10 poikasessa aarilla. Kesänvanhojen tiheys on kohtalaisen korkea ja vanhempien tiheys 2000-luvun keskitasoa. Simojoesta vaelsi mereen noin 33 000 lohen luonnonpoikasta eli likimain vuosikymmenen keskitasoa. Rysästä saaduista vaelluspoikasista Carlin-merkittiin 1950 yksilöä. Kaikuluotaamalla saadun arvion mukaan luotainalueen ohi nousi neljänneksen enemmän lohia kuin edellisvuonna eli vajaat 400 kossia ja noin 800 vanhempaa yksilöä. Simojoen nousulohimäärä ja erityisesti kesänvanhojen poikasten tiheys kasvoi edellisvuodesta. Ei ollut 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja rahoituslähteet noin 0,35 htv, 53,2 t, RKTL. Hankkeen perustoiminnot toteutuivat suunnitelmien mukaisesti. 101

204 024 Itämeri meritaimen, joet Eero Jutila, Hannu Harjunpää, Alpo Huhmarniemi, Hanna Iivari, Irma Kallio-Nyberg, Kaarina Manninen, Ari Saura, Karl Sundman Pysyvä seuranta Seurataan Itämereen laskevien jokien meritaimenkantojen tilaa jokipoikasarvioin ja merkintöjen avulla. Tietoja käytetään jokien meritaimenkantojen hoidon suunnitteluun ja kalastuksen säätelyyn. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Meritaimenen poikastiheyksiä tutkittiin sähkökalastamalla yhteensä noin kymmenessä rannikkojoessa syksyllä 2011. Taimenen kesänvanhojen luonnonpoikasten tiheydet olivat Tornionjoen sivujoissa edelleen pienempiä kuin 2000-luvun alussa. Lestijoen koealoilta löytyi vain muutamia kesänvanhoja luonnonpoikasia. Isojoella kesänvanhojen poikasten tiheydet alenivat viime vuodesta. Suomenlahden rannikkojoista vain Ingarskilanjoesta löytyi suhteellisen runsaasti taimenen yksikesäisiä luonnonpoikasia. Myös Espoonjoesta, Mankinjoesta, Virojoen Saarasjärvenojasta ja Kymijoesta tavattiin taimenen kesänvanhoja luonnonpoikasia, samoin eräistä rannikon purovesistä (Longinoja). Selviteltiin mahdollisuuksia Isojoen indeksijokitutkimuksen käynnistämiseksi. Itämeren meritaimenkokouksen valmistelun takia rannikkojokien meritaimenkatsauksen valmistuminen viivästyi. Monissa Itämeren maissa kalastuksen säätely on Suomea tiukempaa, ja jokisuu- ja rannikkoalueiden kalastuskielloilla on voitu lisätä jokiin kudulle palaavien meritaimenten määriä. Osallistuttiin Itämeren lohi- ja meritaimentyöryhmän (WGBAST) meritaimenta koskevan tutkimusryhmän (SGBALANST) toimintaan. Yhdessä Tanskan kalantutkimuslaitoksen kanssa järjestettiin Itämeren meritaimentyöpaja Tuusulan Gustavelundissa. Kokouksessa oli osallistujia kaikista Itämeren maista ja Norjasta sekä EU:n ja HELCOMin edustajat. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä Tutkimukseen käytetty työaika oli 0,85 htv ja kokonaiskulut 97,1 t. 102

Hanke toteutui pääosin suunnitelman mukaisesti. Päivitettiin tutkimuslaitoksen nettisivusto ja laadittiin lehdistötiedote sähkökalastusten tuloksista. Varsinais-Suomen kalastusaluepäivillä pidettiin esitelmä meritaimenkantojen tilasta. 204025 Tenojoen ja Näätämöjoen lohikantojen tilan arvioiminen Panu Orell, Jaakko Erkinaro, Jorma Kuusela, Maija Länsman, Matti Kylmäaho, Jorma Ollila, Jari Haantie ja Arto Koskinen Pysyvä Arvioidaan Teno- ja Näätämöjoen lohikantojen tilaa saalis- ja kalastustietojen, saaliin koostumuksen ja jokipoikasten runsauden perusteella. Tietoja käytetään lohikantojen hoidon suunnittelussa sekä kalastuksen säätelytarpeiden arvioimisessa. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Vuotuiset sähkökoekalastukset tehtiin suunnitelmien mukaisesti Teno- ja Näätämöjoessa. Saalis- ja kalastustilastoinnin uudistamistyötä jatkettiin tilastojen luotettavuuden ja ajankohtaisuuden parantamiseksi. Lohikantojen ikä- ja kokorakennetta sekä alkuperää (villi/viljelty) selvitettiin laajojen suomuanalyysien perusteella. Utsjoessa, Laksjohkassa ja Näätämöjoen Kolttakönkäällä (Norja) jatkettiin lohi- ja taimenmäärien seurantaa vedenalaisella videokuvauksella. Yhteistyössä Turun yliopiston ja norjalaisten kanssa jatkettiin Tenon lohikantojen geneettisiä kanta-analyysejä. Teno- ja Näätämöjoen lohikantojen tilasta raportoitiin ICESin Pohjois-Atlantin lohityöryhmässä ja NASCO:ssa. Vastakuoriutuneiden (0+) lohenpoikasten tiheydet kasvoivat huomattavasti sekä Teno- että Näätämöjoen vesistöissä. Tenon lohisaalis oli n. 79,5 t. Saalis laski 8 t edellisestä vuodesta. Näätämöjoen lohisaalis oli n. 7,0 t. Saalis laski 600 kg edellisestä vuodesta. Verkkoallaskasvatuksesta karanneita lohia havaittiin sekä Teno- että Näätämöjoen vesistössä edelleen erittäin vähän (<0,3 %). Tenojoen Suomen puoleisella osalla vieraili 7900 kalastusmatkailijaa, Näätämöjoella kalastusmatkailijoita kävi reilut 750 kpl. Tenojoen lohikannat ovat luonnonvaraisia, kassikarkulaisia edelleen vähän (<0,3 %). Tenojoelle ostettiin yli 30 000 kalastusvuorokautta. 103

Tiivis yhteistyö alueellisten ja paikallisten sidosryhmien sekä Suomen ja Norjan viranomaisten ja tutkimuslaitosten kanssa jatkui. Kansainvälisiä yhteistyökumppaneita oli mm. Venäjällä ja Kanadassa. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 4.76 htv, 392,8 t. Rahoitus MMM, TEM, Metsähallitus, Fylkesmannen i Finnmark ja Direktoratet for Naturforvaltning (DN). Tutkimustyö ja tiedottaminen toteutuivat pääosin suunnitellusti. Tiedottamiseen kuului mm. lehti- ja radiohaastatteluita, raportteja sekä esitelmiä erilaisissa kotimaisissa ja kansainvälisissä tilaisuuksissa. 204026 Tenojoen kalastusoikeudellisen lohenkalastuksen tilastollinen seuranta 1980-2010 Suomen puolella Maija Länsman, Ursula Waltari 1.1.2011-30.11.2012 Hankkeessa koostetaan RKTL:n tuottamaa Tenojoen lohisaalistilastoa 30 vuoden ajalta ensisijaisesti paikkakuntalaisten perinteisten pyyntitapojen osalta. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan saalistilastointimenetelmien luotettavuutta ja kattavuutta. Saalistilastolukuja ei ole aiemmin julkaistu yksityiskohtaisesti, esimerkiksi osakaskunnittain, pyyntitavoittain tai pyydyskohtaisina keskiarvoina. Tenojoen paikallisen lohenkalastuksen kotitaloudellisen merkityksen mahdollinen muuttuminen ja perinnepyynnin jatkuvuuden arviointi sisällytetään tutkimukseen. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Hankkeen osatavoite: Tenojoen lohenkalastuksen omistajat maanomistuksellinen osakkuus Suomen puolella raportti on luonnosvaiheessa ja se julkaistaan RKTL:n julkaisusarjassa. Kiinteistörekisteripohjainen tutkimus tuotti uutta tietoa hallinnolliselle taholle. Tutkimuksessa selvisi, että Teno- Inarijokivarressa on noin 1 800 kalastusoikeudellista tilaa, joista ulkopaikkakuntalaiset loma-asukkaat omistavat noin 30 %, mutta kalastusosakkuudesta kuitenkin vain noin 10 %. Paikkakuntalaiset osakkaat ja heidän ulkopaikkakuntalaiset perillisensä omistavat hieman yli 50 % tiloista ja osakkuudesta. Yli 30 % Tenojoen kalastusosakkuudesta (kalastusoikeudesta) oli sidoksissa paikallisiin perikuntiin tai erilaisiin yhteisöomistusmuotoihin. Tutkimuksessa ilmeni lisäksi, että nykyisen kalastussäännön määrittelemä kalastajaryhmä perinnöksi kalastusoikeuden saaneet ulkopaikkakuntalaiset vaatii laintul- 104

kinnassa mahdollisesti uutta tarkastelua tai de lege ferenda näkemystä, koska ulkopaikkakuntalaisten perillisten kiinteistönomistus ei ollut yksiselitteistä perintö-saantoa. Ulkopaikkakuntalaiset loma-asukkaat omistavat Tenojoen kalastusosakkuudesta vain noin 10 %. Maanmittauslaitos, Tenojokivarren 3 osakaskuntaa, Lapin ELY-keskus, maa- ja metsätalousministeriö. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 0,81 htv, 58,4 t, MMM:n Makera-rahoitus ja laitoksen budjettivarat. Hankkeen osatavoite vuodelle 2011 toteutui. Hanke on saanut ministeriöltä jatkoaikaa vuoden 2012 loppuun päätavoitteen toteuttamiseksi. LOPPURAPORTTI 204 027 Advancing understanding of Atlantic Salmon at Sea: Merging Genetics and Ecology to Resolve Stockspecific Migration and Distribution patterns (Salmon at Sea, SALSEA Merge) Jaakko Erkinaro (projektipäällikkö), Jorma Kuusela, Jari Haantie, Eero Niemelä, 1.5.2008-31.12.2010 (EU-hankkeen loppuseminaari syksyllä 2011) 5. Tutkimuksen tausta ja perustelu SALSEA Merge oli EU:n 7. puiteohjelman hanke, jossa tutkittiin Atlantin lohen merivaihetta yhdistämällä ekologista ja geneettistä tietoa. Hankkeessa oli 20 partneria eri puolilta Eurooppaa. RKTL osallistui uuden suomuanalyysilaitteiston käyttöönottoon, eurooppalaisen lohen suomuarkiston perustamiseen sekä Atlantilta kerättävän post-smolttien suomuaineiston analysointiin. Lisäksi RKTL vastasi suomuaineistosta määritettävien lohen merivaiheen kasvupiirteiden analysoinnista. 6. Tutkimuksen tavoitteet ja keskeinen sisältö Hankkeen tavoitteena oli saada lisävalaistusta lohen elämänkierron huonommin tunnettuun vaiheeseen, merivaellukseen. Merivaiheen eloonjäännin viimeaikainen heikkeneminen Atlantilla on eräs merkittävimmistä lohikantojen tilaan vaikuttavista tekijöistä. Lohen merivaiheen ekologiaa tarkasteltiin laajoilla näytteenottomatkoilla Atlantilla, jolloin kerättiin näytteitä lohen post-smolteista, niiden ravinnosta, loisista, genetiikasta jne. 105

7. Tärkeimmät tulokset ja johtopäätökset Laajan EU-hankkeen eri osioiden (genetiikka, post-smolttien ekologia, vaellusmallit ym.) tulosten yhteenvetoja on luettavissa verkkosivuilta http://www.nasco.int/sas/salmonsummit.htm 8. Tutkimuksen uutinen Pitkäaikaiset seurannat ja näytekokoelmat (erityisesti suomupankit) ovat kasvattamassa arvoaan entisestään. Suomalainen lohen suomujen analysointiosaaminen on maailmankin mittakaavassa korkealaatuista. 9. Tulosten julkaiseminen ja tuloksista tiedottaminen Syyskuussa 2011 järjestetyn Salmon Summitin esitelmät ja posterit (http://www.nasco.int/sas/summit%20presentations.htm; RKTL mukana kahdessa) kattoivat hankkeen keskeisimmät tulokset. Hankkeesta on tiedotettu laajasti monissa tilaisuuksissa ja esim NASCOn verkkosivuilla http://www.nasco.int/sas/salseamerge.htm. Salmon Summitin proceedingsjulkaisu on valmistumassa todennäköisesti loppuvuodesta 2012. Siinä esitetään tieteellisin artikkelein hankkeen keskeiset tulokset. 10. Kotimainen ja kansainvälinen yhteistyö Tutkimukseen osallistui 20 tutkimuslaitosta eri puolilta Eurooppaa. 11. Henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset ja luettelo keskeisistä rahoituslähteistä Kokonaiskustannukset 116,4 t Henkilötyövuodet 1,33 htv Rahoitus: EU:n 7. puiteohjelma 12. Tutkimuksen arviointi ja kokemukset SALSEA oli tyypillinen laaja EU-hanke, jossa oli mukana suuri partnereiden joukko. Hankkeen tavoitteet Suomen ja RKTL:n osalta saavutettiin, erityisesti suomuanalytiikan ja siihen liittyvän menetelmäosaamisen kasvattamisessa. RKTL oli mukana erityisesti työpaketissa, jota veti Norjan osapuoli (NI- NA), ja jossa mukana olivat partnerit Islannista, Irlannista ja Suomesta. Yhteistyö sujui hyvin. 204 028 ja 282 028 Trilateral cooperation on our common resource; the Atlantic salmon in the Barents region, KOLARC- TIC ENPI EU- projekti Eero Niemelä, Jorma Kuusela, Jari Haantie, Esa Hassinen, Pauli Aro, Tero Nieminen ja Timo Siltakoski 3 vuotta, 2011-2013 106

Tutkimuksessa selvitetään alueellisesti ja ajallisesti Barentsinmeren rannikkoalueilla lohen eri kantoihin kohdistuvaa pyyntiä, ilmaston muutoksen mahdollista vaikutusta lohen vaelluskäyttäytymiseen sekä yhdistetään kalastajien tietämys tutkimuksella saatuun tietoon ja näitä tietoja käytetään hyväksi laadittaessa suositus lohenpyynnin järjestämiseksi kestävälle pohjalle. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Vuosina 2008, 2009, 2010 ja 2011 hankittiin Finnmarkin rannikon lohenkalastuksesta näytteitä sekä vuosina 2009, 2010 ja 2011 kerättiin Finnmarkin, Tromssan ja Nordlandin läänien alueelta Norjasta sekä Venäjältä Kuolan alueen lohijoista lohenpoikasista baseline-näytteitä geneettisiin tutkimuksiin. Vuonna 2011 kerättiin 20 Finnmarkin joesta lohenpoikasnäytteet selvitettäessä lohen kassikasvatuksesta karanneiden lohien vaikutusta lohenpoikastuotantoon. Vuoden 2011 kuluessa kaikkien lohenpoikasten baseline-näytteiden ikä- ja kasvumääritykset suomuista on tehty, samoin kuin tehtiin kaikkien vuonna 2011 hankittujen noin 8300 lohen ikämääritykset. Vuosina 2008 ja 2009 hankittujen aikuislohien suomuista DNA on eristetty ja vuonna 2011 hankitusta suomuaineistosta on 4000 lohen DNA eristetty. Vuosina 2008 ja 2009 hankittujen lohien suomuista on digikuvattu ja kuvista on tehty kasvumittaukset. Vuonna 2011 suomuaineistosta kuvattiin digitaaliseen muotoon 3500 kalan tiedot ja niistä tehtiin kasvumittaukset. Vuoden 2008 aineistosta tehtiin raportti. Kassikasvatuksesta karanneiden lohien osuus rannikon saaliissa lisääntyi huomattavaksi virallisen kalastusajan jälkeisenä aikana erityisesti Nordlandin ja Tromssan läänien alueella ja Finnmarkin länsiosassa. County Governor of Finnmark (Norway) (FF),Institute of Marine Research (Norway) (IMR), Norwegian Institute of Nature Research (Norway) (NINA), The Knipovitch Polar Research Institute of Marine Fisheries and Oceanography (Russia) (PINRO), Turun yliopisto. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 5,48 htv, 423,4 t, RKTL ja ENPI-rahoitus. Näytteenotot ja määritykset tehtiin suunnitellusti. Baseline- aineiston geneettisiä analyysejä ei ole pystytty toteuttamaan suunnitelman mukaisesti, mutta aikuisista lohista on saatu tehtyä jopa enemmän geneettisiä analyysejä kuin suunniteltiin. Internet-sivut on laadittu ja sovitut raportit on tehty. 204029 107

Tenojoen meritaimen (Voisiko Tenojoen kalastuskautta pidentää? Meritaimen biologia ja taimenkantojen hyödyntämismahdollisuudet) Panu Orell, Jaakko Erkinaro, Jorma Kuusela, Maija Länsman, Matti Kylmäaho, Jorma Ollila, Jari Haantie ja Arto Koskinen 2011-2013 Tutkimushankkeen päätavoitteena on selvittää mahdollisuuksia Tenojoen kalastuskauden pidentämiseksi syyskuulle kohteena vesistön meritaimen. Tulosten perusteella pyritään vastaaman kysymyksiin miten, missä ja milloin meritaimenen pyynti voitaisiin sallia, niin että vesistön arvokkaat lohikannat eivät kärsisi. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Merkittiin 43 meritaimenta radiolähettimillä ja seurattiin niiden vaelluskäyttäytymistä ja levittäytymistä. Koostettiin Tenon vanhojen meritaimenseurantojen aineistot (saaliit, suomutiedot) yhteen ja tehtiin alustavia analyysejä. Pääosa Tenojokisuussa merkityistä radiotaimenista liikkui vain Tenon alaosalla, Alakönkään alapuolella (pääosin Norjan puolella). Jokeen nousseet meritaimenet talvehtivat Tenojoessa Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna Tenon meritaimenkannat ovat vahvistuneet (määrä, keskikoko) Meritaimenen kalastuskauden jatkaminen syyskuulle vaikuttaa mahdolliselta, joskin kalastusmahdollisuudet esim. Ylä-Tenon osalta vaikuttavat ensimmäisen vuoden tuloksien perusteella melko vähäisiltä. Tenojoen meritaimenen tutkimukseen panostetaan. Tiivistä yhteistyötä alueellisten ja paikallisten toimijoiden kanssa sekä Suomessa (mm. osakaskunnat, kalastajat) että Norjassa (mm.tanavassdragets Fiskeforvaltning). Tutkimusyhteistyötä tehtiin Tromssan yliopiston kanssa. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 1,42 htv, 136,2 t. Rahoitus: MMM. Tutkimustyö ja tiedottaminen toteutuivat suunnitellusti. Tiedottamiseen kuului mm. RKTL:n tiedote, lehtijuttuja ja haastatteluja sekä esitelmiä erilaisissa kotimaisissa tilaisuuksissa (mm. ohjausryhmätyöskentely). 108

204031 Siikakantojen tila merialueella Erkki Jokikokko, Ari Leskelä, Alpo Huhmarniemi, Hanna Iivari pysyvä seuranta Seurataan merialueen siikakantojen tilaa ja kalastusta ja kerättyjen tietojen perusteella annetaan suosituksia siiankalastuksen järjestelemistä varten. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Pohjanlahden eri jokien vaellussiian kutupopulaatiosta on pyritty keräämään noin 200 näytettä/joki. Syksyllä 2011 kerättiin Oulujoesta 147, Iijoesta 202, Kemijoesta 202, Kalajoesta 110 ja Pyhäjoesta 91 siikaa. Syksyn tulvat aiheuttivat ongelmia sekä Kala- että Pyhäjoella, eikä Kiiminkijoelle päästy ollenkaan. Merialueen ammattikalastuksen saalisnäytteet kerättiin EU-näytteenottoon (204009) yhdistettynä, Pohjanlahdelta yhteensä 1930 siikaa. Siian- ja muikunpoikasten poikasnuottauksia jatkettiin rannikon vakioalueilla Kalajoella ja Kuivaniemellä, Kalajoella tosin vain kerran. Vk-poikasten pyyntiä jatkettiin Simojoella smolttiruuvilla, ja poikasia etsittiin Simojoelta myös lippoamalla. Kudulle nousevien siikojen keskikoon pienentyminen on pysähtynyt. Voimalohi Oy kustansi näytteeksi otetut siiat Ii- ja Kemijoelta. 9. Tutkimuksen henkilövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja rahoituslähteet 0,19 htv, 19,9 t, RKTL. Tuloksista tiedotettiin ministeriölle menneessä tulostavoiteraportissa. Tutkimus sujui jokseenkin suunnitelmien mukaan paitsi Kiiminkijoen näytteidenkeruun osalta. 204 032 109

Sisävesikalojen kantojen seuranta Pentti Valkeajärvi, Irma Kolari ja Esa Hirvonen jatkuva Seurataan Suomen sisävesikalojen kantojen kehitystä, jossa painotus on muikku- ja ahvenkannoissa. Tietoja käytetään kalastuksen ja kalakaupan suunnitteluun, kalavesien hoidon ohjaukseen ja kalakantatutkimusten tiedonlähteeksi. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Muikkuun painottunut sisävesikalojen kantojen seuranta käsitti vakioseurannassa olevat noin 90 järveä tai järven osaa. Yli sadalta kalastajalta ja kalatutkijalta kysyttiin viiden asteen luokituksella (1-5, erittäin harva-erittäin runsas) edellisenä keväänä (2010) syntyneen muikkuvuosiluokan runsautta (hottakanta), hottamuikkujen kokoa sekä aikuisten muikkujen runsautta syksyllä 2010 (kutukanta). Samalla tavalla kysyttiin myös ahvenen, kuoreen, siian ja särjen runsautta. Kyselyn lisäksi jatkettiin kalakantojen intensiiviseurantaa kalastuskirjanpidon ja kantanäytteiden avulla (mm. Säkylän Pyhäjärvi, Karjalan Pyhäjärvi, Onkamo, Puruvesi, Konnevesi, Päijänne). Suomen muikkukannat ovat olleet melko vahvoja ja vakaita viime vuosina, eikä oleellisia muutoksia ole näköpiirissä. Syksyn 2010 kutukannat olivat Etelä-Suomessa likimain keskitasolla ja Pohjois- Suomessa keskimääräistä vahvempia. Kalastukseen vuonna 2011 keskeisesti vaikuttava vuosiluokka 2010 oli Länsi-Suomen järvissä pitkän ajan keskiarvoa hiukan korkeampi, mutta Itä-Suomessa selvästi sen alapuolella. Oulun korkeudella ja Lapissa näitä toista kesäänsä eläviä muikkuja oli runsaasti. Tutkimuksen tuloksia esiteltiin lehdistötiedotteessa, Suomen kalastuslehdessä, Kalastajassa sekä omilla verkkosivuilla. Säkylän Pyhäjärven ja Päijänteen seurannat on raportoitu kalastusalueille. Perämereltä Inariin vahvat muikkukannat muualla kannat ovat keskinkertaiset. Jyväskylän yliopisto, Turun yliopisto, Joensuun yliopisto, Kalatalouden Keskusliitto, Pyhäjärviinstituutti, avustavat kalastajat ja useat kalastusalueet. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä Henkilötyövuosia 1,27 ja kokonaiskustannukset 111,2 t. Laitoksen budjettivarat ja muutamat kalastusalueet (7 %). Tulos- ja tiedotustavoitteet toteutuivat suunnitelman mukaan. 110

204 033 Ahven-, hauki- ja kuhakantojen tilan arvioiminen Heikki Auvinen, Jari Raitaniemi, Outi Heikinheimo, Tarja Wiik, Folke Halling, Karl Sundman, Pentti Virtanen Pysyvä seuranta Seurataan rannikon kuha-, hauki- ja ahvenkantojen tilaa ja kehitystä sekä kalastuksen vaikutusta niihin. Tietoja käytetään kalastuksen säätelytarpeen arviointiin ja kalakantojen hoidon suunnitteluun. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Kuhanäytteitä otettiin EU-tiedonkeruuohjelman mukaisesti Selkämereltä, Saaristomerellä ja Suomenlahdella sekä ahvennäytteitä Selkämereltä ja Saaristomerellä. Saalismäärän pienuuden vuoksi hauki ei sisälly yksilökohtaiseen EU:n näytteenotto-ohjelmaan. Laadittiin metier-kohtainen näytteenottosuunnitelma rannikon sisävesikalojen verkko- ja rysäpyynnin seurantaa ja erityisesti ahvenen ja kuhan kalastuksen seurantaa varten EU:n ohjeiden mukaisesti ja raportoitiin näytteenotosta EU:lle. Rannikon kuha- ja ahvenkantojen tilasta vuonna 2010 raportoitiin maa- ja metsätalousministeriölle. Lisäksi kartoitettiin läänikohtaisen viehekorttijärjestelmän vaikutuksia petokalakantoihin MMM:lle lähetetyssä raportissa. Kuhavuosiluokkien voimakkuuden ja syntykesän lämpötilan suhdetta käsittelevä käsikirjoitus julkaistiin. Vastaavaa ahventa käsittelevää julkaisua varten laskettiin vuosiluokkien 1980-2006 kappalemääräiset saaliit. Saaristomeren alueen vuosien 1977-2009 rannikon kuha- ja ahvennäyteaineistot on muunnettu EUtiedonkeruun tietokannan tiedostorakennetta (2010-2011) vastaavaan muotoon, joka mahdollistaa aikaisempaa monipuolisemman aineiston käsittelyn. Airisto-Velkuan kalastusalue, Helsingin Yliopisto, Jyväskylän Yliopisto, Ruotsin Fiskeriverket/SLU: Kustalaboratoriet, EU 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja rahoituslähteet 0,44 htv, 45,5 t, RKTL. Tulos- ja tiedotustavoitteet toteutuivat odotetusti. 111

204035 Oulankajoen vesistön taimen. Ari Huusko, Rauno Hokki, Tapio Laaksonen, Teija Haataja, Markku Kaukoranta 2005 - jatkuva Tutkimus tuottaa sekä ekologista perustietoa Oulankajoen vesistöalueen taimenkannoista että sovellettavaa tietoa kantojen hoidon ja käytön suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi niin, että mahdolliset kalastuksesta aiheutuvat haittavaikutukset taimenkannoille voitaisiin minimoida ja kantojen uusiutuminen säilyisi luontaisella perustalla. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Jatkettiin taimenen ylisiirtopyyntiä Oulankajoen Kiutakönkäällä ja tehtiin koskikalatiheyksien arvioinnit Kitka-, Kuusinki- ja Oulankajoessa. Metsähallinnon ja Kuusamon alueen osakaskuntien kanssa aloitettiin sekä rahoitushakemuksen valmistelu, jolla tähdätään laajemman rahoituksen saamiseksi taimenkantojen koon, vaellusten ja kalastuksen selvittämiseksi (Karelia ENPI-ohjelma, 2012-2014) että laadittiin aloitekirjelmä, jossa pyydetään ministeriöitä (MMM/UM) käynnistämään Oulankajoen vesistöalueen Suomen ja Venäjän yhteisen kalastussäännön valmistelu. Oulankajoen vesistön Suomen puoleisissa joissa taimenen poikastiheydet ovat pienentyneet viimeisen 20 vuoden aikana. Esimerkiksi Kitkajoessa poikastiheydet ovat olleet 2000-luvulla keskimäärin lähes puolet pienempiä kuin 1990-luvulla. Hanke on toteutettu yhteistyössä Oulangan kansallispuiston (Metsähallitus, Luontopalvelut) ja vesialueiden paikallisten osakaskuntien kanssa. Venäjän puolella yhteistyöorganisaatioina ovat olleet Northern Fisheries Research Institute (Petroskoi) ja Paanajärven luonnonpuisto. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä Henkilötyövuodet 0,27. Kokonaiskustannukset 44,4 t. RKTL:n budjettirahoitus. Tavoitteet saavutettiin hyvin. 112

204 040 Iänmääritys ja luutumat Jari Raitaniemi, Rauno Hokki, Irmeli Torvi, RKTL:n iänmäärittäjät Jatkuva Kehitetään iänmääritysmenetelmiä, pidetään yllä iänmääritysten luotettavuutta, arkistoidaan vanhoja luutuma-aineistoja sekä uudet aineistot, myötävaikutetaan iänmääritystulosten ja sähköisen luutuma-aineiston tallentamiseen tietokantaan. Kanta-arviot, istutusten tuloksellisuustutkimukset, ympäristövaikutusten arvioinnit ym. perustuvat osin iänmäärityksiin, joiden tulee olla luotettavia ja uudelleen tarkasteltavissa. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Silakan otoliittileikkeiden valmistuksessa päästiin rutiiniin vuonna 2011, työ eteni suunnitelmien mukaisesti. Kehitystyö jatkuu kuitenkin edelleen. Euroopan suurissa iänmäärityslaboratorioissa (Ranska, Britannia; esim. 60 000 otoliittia vuodessa) on yhä enemmän edetty siihen, että iänmääritys tehdään valokuvista, jotka tallennetaan rekisteriin. Yhdestä otoliitista voidaan ottaa useita kerroskuvia. Yksittäisten määrittäjien koulutusta kotimaassa, EU:n iänmäärityskoordinaattoreiden kokous Ranskassa. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä Henkilötyövuosia 0,02; kokonaiskustannukset 1,5 t. Tavoitteet toteutuivat pääpiirteittäin. 204 043 113

Saimaannorpan kalanpyydyskuolemien vaikutus kannan kehitykseen Heikki Auvinen, Pekka Jounela, Kaarina Kauhala, Erkki Ikonen, Riikka Maikola 2010-2013 Saimaannorppa on erittäin uhanalainen ja ainoastaan Suomessa elävä nisäkäs. Saimaannorppakannan runsastuminen on välttämätöntä suotuisan suojelun tason saavuttamiseksi. Myös EU:n komissio seuraa kannan kehitystä ja edellyttää Suomelta riittäviä suojelutoimia. Maa- ja metsätalousministeriö tilasi RKTL:lta selvityksen, jossa tarkastellaan saimaannorppien kalanpyydyskuolemien vaikutusta kannan kehitykseen. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Metsähallitukselta ja Itä-Suomen yliopistolta saatiin käyttöön aineistoja mm. pesähavainnoista, norppien kuolemista ja kuolinsyistä sekä gps-laitteilla merkittyjen kuuttien liikkeistä. Vuonna 2011 aineisto on saatu järjestettyä ja sen analysointi mm.- neuroverkkomenetelmien avulla on aloitettu. Eri menetelmillä lasketut saimaannorppakannan koon arviot päätyvät suuruusluokaltaan samaan tulokseen. Metsähallitus, luontopalvelut; Itä-Suomen yliopisto, MMM, YM. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja rahoituslähteet 0,42 htv, 54,5 t, MMM, RKTL Tulos- ja tiedotustavoitteet toteutuivat odotetusti. 204051 Inarijärven ja sivuvesistöjen velvoitetarkkailu ja merkintäohjelma Teuvo Niva, Erno Salonen, Heimo Pukkila, Ari Savikko, Sari Raineva, Ella Aikio, Markku Vaajala. 114

2009-2013 (tarkkailu viisivuotisjaksoina, luonteeltaan pysyvä tutkimustehtävä) Tarkkaillaan Inarijärven ja sen sivuvesistöjen kalakantojen tilaa, kalastusta ja suoritettujen istutusten tuloksellisuutta Inarijärven säännöstelyn aiheuttamien vahinkojen vuoksi annettujen oikeuspäätösten ja Lapin TE-keskuksen kalatalousyksiköm hyväksymän ohjelman mukaisesti. Tutkimuksesta saatavalla tiedolla ohjataan istutustoimintaa tuloksellisempaan suuntaan. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Velvoitetarkkailun toimintakertomus vuodelta 2010 julkaistiin RKTL:n Työraportteja-sarjassa (nro 13/2011). Kalastustiedusteluista ja useista eri kirjanpidoista koottiin Inarijärven saalistilastot (kokonaissaalis 163 tonnia v.2010). Kaikki n. 5 miljoonaa Inarissa ja Sarmijärvellä vastakuoriutunutta pohjasiian, järvitaimen, nieriän ja harmaanieriän poikasta merkittiin alitsariininpunaisella. Taimenistukkaita merkittiin kuonomerkillä n. 12 000 kpl. Mäti-istutustutkimuksia taimenella jatkettiin Alajoessa. Kalanäytteitä Inarijärvestä ja sivuvesistä kerättiin 2627 kpl. Kaikki ikämääritykset saatiin tehtyä. Inarijärven pohjasiian kasvu heikentynyt pitkällä aikavälillä n. 30 %, mutta 2010 kasvu parani kaikissa ikäryhmissä. Istutettujen pohjasiikojen osuus saaliissa laskenut 20 %:iin. Punalihaisten petokalojen kasvu oli erinomaista, koska Inarijärvessä on runsaasti muikkua. Silti punalihaisten saalis laski edelleen, luultavasti sukasjuotikasepidemian, luonnontuotannon alenemisen ja kasvaneen verkkopyynnin takia. Taimensaalis on laskenut 50 % verrattuna 2000-luvun huippuvuosiin. Inarin kalastusalue, Metsähallitus 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja rahoituslähteet 4,29 htv, 475,9 t. RKTL:n budjettirahoitus. Velvoitetarkkailua toteutettiin pääpiirteissään tarkkailuohjelman 2010-2013 ja hankkeen tulostavoitteiden mukaisesti. Inarin velvoitehoidon ja tarkkailun tiedotustilaisuuden lisäksi asioista tiedotettiin Inarijärven seurantaryhmän kokouksessa. 204061 (FACTS) Itämeren silakka- ja kilohailikantojen merkitys ekosysteemissä ja niiden vuorovaikutussuhteet E. Aro, P. Jounela, E. Lehtonen, M. Kunnasranta 115

2010-2012 Tutkimus selvittää ja antaa neuvoa Euroopassa rehukalastuksen kohteena olevien pelagisten lajien (sardelli, silli/silakka, villakuore, harmaaturska, sardiini, tuulenkalat, kilohaili; Itämerellä silakka- ja kilohailikannat) erilaisten hyödyntämis-strategioitten merkityksestä ekosysteemille ja niiden taloudellisista seuraamuksista. Tutkimus arvioi myös ihmisen toiminnan ja ympäristömuutosten ekosysteemivaikutukset. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Osallistuttiin projektin kehittämiskokoukseen Tanskassa. Vuoden 2011 aikana jatkettiin seuraavia silakka- ja kilohailikantoihin sekä turskakantoihin liittyviä töitä: Turskakantojen alueellisen jakauman muutokset vuosina 1980-2010 perustuen tutkimusmatkoihin ja Voronoi laskentaan Silakka- ja kilohailikantojen alueellisten jakaumien muutokset vuosina 1980-2010 perustuen akustiikkatutkimuksiin ja Voronoi laskentaan Aloitettiin Itämeren harmaahylkeen predaatiovaikutusten selvittäminen erityisesti silakkakantoihin ja esiteltiin tuloksia ICES:n vuosikokouksessa. Kilohailikannan alueellinen jakauma Itämerellä on muuttunut 2000-luvun loppupuolella edelleen pohjoisemmille alueille kuin aiemmin. Kilohailia määrä oli vuonna 2010 kaikkein suurin pohjoisella Itämerellä koko havaintojakson 1980-2010 välisenä aikana erityisesti syksyllä loka-marraskuussa. Tutkimuslaitoksen sisällä yhteistyö kalantutkimuksen ja riisistantutkimuksen yksiköiden välillä on oleellista hylkeiden silakkakantoihin kohdistuvan predaation arvioimiseksi. Kansainvälistä yhteistyötä tehtiin erityisesti Tanskan teknisen yliopiston, Ruotsin kalantutkimuslaitoksen ja Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) kanssa. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 0.42 htv; 47,7 t ; EU-7. puiteohjelma (35,8 t ). Vuoden tulostavoitteet toteutuivat pääosin suunnitellusti. Ekosysteemin eri trofiatasojen välisten vuorovaikutussuhteiden ja lajien välisen ravintokilpailun mallinnus sekä harmaahyljepopulaation mallinnus SMS monilajimallia varten siirtyivät vuodelle 2012. 204 062 116

Ekosysteemitieto - ECOKNOWS Atso Romakkaniemi, Pekka Jounela, Outi Heikinheimo, Heikki Auvinen, Ari Leskelä, Jukka Pönni, Jari Raitaniemi, Tapani Pakarinen, Jaakko Erkinaro 2010-2014 Kehitetään kalakantojen arviointia monentyyppisten tietojen hyödyntämisellä ja erityisesti tilastollisten riskilaskentamenetelmien osalta. Toiminnalla vastataan kysymykseen, miten kalastuksen ja erilaisten säätelypäätösten riskejä tulisi arvioida. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Projektissa koottiin taustatietoja case study lajeista ja kalastuksista (Selkämeren silakka, Atlantin lohi, Saaristomeren monilajikalastus). Case study mallitukset käynnistettiin sitä mukaa kuin mallituksen yleistyökaluja saatiin kehitettyä (lähinnä Helsingin yliopiston vastuulla). Osallistuttiin projektikokouksiin ja case study kokouksiin. Projektin lähtökohdista ja tavoitteista laadittiin ja julkaistiin artikkeli alan lehdessä. Uusi, laajalti sovellettavissa oleva Bayesilainen populaatiomalli rakennettiin projektissa. Euroopan Unioni, Helsingin yliopisto, Ruotsin maatalousyliopisto (SLU), Kansainvälinen Merentutkimusneuvosto (ICES), FishBase Information and Research Group, Inc. (Filippiinit), Aristotle University (Kreikka), Consejo Superior de Investigaciones Científicas (Espanja), Marine Institute (Irlanti), Imperial College London (Iso-Britannia), Department of Fisheries and Oceans (Kanada), Institut National de la Recherche Agronomique (Ranska), Agrocampus OUEST (Ranska), Instituto Español de Oceanografía (Espanja) 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 1,2 htv, 132,1 t. Euroopan Unioni ja budjettirahoitus. Projekti eteni ja siitä tiedotettiin tavoitteiden mukaisesti. 117

VII Kalakantojen monimuotoisuus Toim. Matti Salminen ja Petri Heinimaa HANKERYHMÄN VUODELTA 2011 1. Ryhmän nimi Kalakantojen monimuotoisuus 2. Ryhmän päällikkö Petri Heinimaa 3. Hankeryhmän toiminta-ajatus ja keskeinen sisältö Ryhmä vastaa kalojen geneettisistä tutkimuksista sekä ohjaa ja kehittää tutkimuslaitoksen hoitamien kalakantojen istutushoitoa ja valtion vesiviljelytoiminnan monimuotoisuutta säilyttävää toimintaa. Lisäksi ryhmä vastaa kalakantojen hoitoon liittyvien tietokantojen kehittämisestä ja eri kalalajien hoitosuunnitelmien valmistelusta. Ryhmän toiminnan tavoitteina on säilyttää kalakannat monimuotoisina, vahvistaa toimillaan niiden esiintymistä, arvioida eri hoitotoimenpiteiden käyttökelpoisuutta sekä käytännön kokemusten että uuden tutkimustiedon perusteella yhteistyössä tutkimusohjelmien kanssa. 4. Ryhmän tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset, johtopäätökset ja uutiset Sopimuskasvatusvaroin istutettiin edellisvuotta vähemmän vaelluspoikasia Arvokalojen sopimuskasvatusvaroin hankittiin ja istutettiin 432 500 kpl 1-2 -vuotiaita lohia, 168 400 kpl 1-2 -vuotiaita meritaimenia ja 90 800 kpl 1-2 -vuotiaita järvilohia. Istutusmäärät olivat hieman edellisvuotta alempia, koska 2-v lohien tuotannossa oli osalla tuottajia ongelmia. Kalojen yksilömerkintämäärät aiempaa suuremmat, T-ankkurimerkkien osuus jo 40 % Suomessa yksilömerkittiin kaloja edellisvuotta enemmän, noin 145 000 kpl, joista 90 % oli lohia tai taimenia. Asiakkaille myytiin noin 37 000 kalamerkkiä ja projektin toimesta kaloja merkittiin noin 12 000 kpl. Merkkipalautuksia käsiteltiin hieman vähemmän kuin edellisvuonna, noin 4 600 kpl. Palveltiin RKTL:n ja muiden organisaatioiden tutkijoita toimittamalla merkintätietokannasta tietoja listauksina, tiedostoina ja karttoina. Kalamerkintöihin liittyvä neuvonta oli tärkeä osa projektin työtä. Kala-Atlaksen päivitetyt levinneisyystiedot otettiin käyttöön myös SYKE:n Järviwikissä Kala-Atlas -karttapalvelu on RKTL:n www-sivuilla suomen-, ruotsin- ja englanninkielellä. Kalakantarekisterin tietoja täydennettiin ja kartat päivitettiin vuoden 2010 uhanalaisuusluokituksen mukaisiksi 17 kalalajin ja -muodon osalta (ankerias, harjus, järvilohi, lohi, nahkiainen, nieriä, rantanuoliainen, neljä siikamuotoa, suutari, särki, säyne, toutain, vaellussiika ja vimpa). Laitoksen omien sivujen lisäksi näiden lajien levinneisyystiedot löytyvät nyt myös SYKEn ylläpitämästä Järviwikistä. Luonnonvaraisten lohien osuus saalisnäytteissä edelleen ennätystasolla EU:n näytteenotto-ohjelmaan kuuluvan geneettisen kantaosuusanalyysin perusteella luonnonvaraisesti lisääntyneiden lohikantojen osuus saaliista oli vuonna 2011, edellisen vuoden tapaan, edelleen 118

ennätyskorkea, eli smoltti-iän ja 17 geenimarkkerin jakaumiin perustuvan analyysin mukaan Ahvenanmaalla 88 95%, Perämerellä 80 88% ja Itämeren pääaltaalla 68 75% saaliista. Suomenlahdelta uusi taimenkanta emokalanviljelyn piiriin Maaliskuussa 2011 käynnistettiin kolmivuotinen RIFCI-hanke, jonka tavoitteena on tukea alkuperäisten arvokalakantojen säilymistä itäiseen Suomenlahteen laskevissa joissa. RKTL:n lisäksi hankkeeseen osallistuvat Kaakkois-Suomen ELY-keskus, Etelä-Karjalan kalatalouskeskus ry, paikalliset vesialueiden omistajat (Mustajoen ja Rakkolanjoen vesistö), GosNIORKh (Venäjän valtion kalantutkimuslaitos) ja BFNC (Biologists for Nature Conservation). Hankkeen puitteissa Kaakkois-Suomen itäiseen Suomenlahteen laskevien jokien ainoasta alkuperäisestä taimenkannasta, Mustajoen kannasta, pyydystettiin vuonna 2011 luonnonpoikasia viljelyyn emokalaston perustamista varten. 5. Kotimainen ja kansainvälinen yhteistyö Kotimainen yhteistyö Kotimaista yhteistyötä tehtiin lohen, meritaimenen, järvitaimenen sekä Vuoksen vesistön järvilohen, järvitaimenen, nieriän ja harjuksen kantojen hoidon kehittämiseksi kalatalousviranomaisten, ympäristöviranomaisten ja muiden kalataloustoimijoiden kanssa. Kalamerkinnöissä ja kalanistutuksissa tehtiin yhteistyötä kalanviljely-yritysten sekä monien alueellisten ja paikallisten toimijoiden kanssa. Tutkimuslaitokselta pyydettyjä lausuntoja valmisteltiin yhteistyössä tutkijoiden ja vesiviljelyn henkilöstön kanssa. Annettiin vesiviljelyn yksiköille asiantuntijatukea emokalaparvien perustamiseen ja uusimiseen liittyen Käytiin keskusteluja sopimuskasvatusyrittäjien kanssa hankintatoimen ja tuotelaadun kehittämisestä. Osallistuttiin muiden organisaatioiden tutkimushankkeiden ohjausryhmien toimintaan (HY, JY). Osallistuttiin kalastuslain kokonaisuudistamisen työryhmätyöskentelyyn. LYNET:n Biomat-ryhmässä selvitettiin LYNET-laitosten ylläpitämät bio- ja geeniaineistot. Järjestettiin yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa Nahkiais-työpaja Keminmaassa. Kansainvälinen yhteistyö Luoteis-Venäjän luonnonkalataloushanke ja muut alueelliset yhteistyöhankkeet ovat lisänneet merkittävästi yhteyksiä Venäjän kalataloustoimijoihin. Itämeren ympärysvaltioiden kanssa on vaihdettu tietoja ja toteutettu lohi- ja taimenkantoihin liittyviä tutkimushankkeita. Kansainvälisessä yhteistyössä tärkeää on Euroopan sisävesikalastuskomission (EIFAAC) kansallisen kirjeenvaihtajan tehtävän ja hallintokomitean jäsenyyden hoitaminen sekä tehtäviin liittyvä tiedonvälitys kansainväliselle ja kotimaiselle sidosryhmäverkostolle. Toimittiin yhteistyössä Ruotsin, Viron ja Venäjän kalataloustoimijoiden kanssa suomalaisten kalamerkkien palautuksiin liittyen. Ankeriaskantojen hoidon kehittämiseksi tehtiin yhteistyötä ICES:n ja EIFAAC:n yhteisen ankeriastyöryhmän ja Ruotsin ankeriastutkijoiden kanssa. Geneettisissä tutkimuksissa tehtiin yhteistyötä HY/Maataloustieteiden laitoksen, MTT:n ja muiden kotimaisten ja kansainvälisten tutkimuslaitosten ja viranomaisten kanssa. Osallistuttiin EI- FAAC:n edustajana EU-rahoitteisen Sustainable management of Cormorant populations -projektin sidosryhmätyöskentelyyn. Järjestettiin yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa Baltic Sea Trout - workshop Tuusulassa ja Developing fish stockings -workshop Oulussa. Pidettiin kutsuesitelmät World Recreational Fisheries Congress:ssa Berliinissä Saksassa ja Coregonid Symposium:ssa Mondseessa Itävallassa. 119

6. Ryhmän henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset ja tulot v. 2011 rahoitustyypeittäin Henkilötyövuodet yhteensä 6,4, kokonaiskustannukset 1,531 milj. euroa (ryhmä ilman sopimuskasvatusta 708 644 euroa) ja tulot: - budjettirahoitus 857,0 t (sop.kasv 793,8 t, muu 63,2 t ) - maksullinen toiminta 93,9 t - valtion yhteistyörahoitus 133,5 t - muut ulkopuoliset tulot 10,6 t 7. Ryhmän vuoden 2011 toiminnan tuloksellisuus a) Strategiset tavoitteet toteutuivat. Toiminnalliset tulostavoitteet saavutettiin merkintätoimessa, biodiversiteetin ylläpidossa, maitipankin ylläpidossa, geneettisissä tutkimuksissa, kalojen uhanalaisuusarvioinnissa, Luoteis-Venäjän luonnonkalatalous-hankkeessa ja mahdollisuuksien mukaan arvokalojen sopimuskasvatuksessa. Sopimuskasvatuksen istutusmäärätavoitteet toteutuivat 1-vuotiaiden poikasten osalta mutta alittuivat 2-vuotiaiden poikasten osalta 16 %. b) Tulostavoiteistutukset toteutuivat pääpiirteissään vaikka eri kalalajien, -kantojen ja paikkojen istutusmäärät poikkesivatkin hieman suunnitellusta. Muilta osin MMM:n antamat tavoitteet toteutuivat täysimääräisinä, mutta RKTL:n antamista tavoitteista jäätiin hieman. c) Ryhmän toiminta hyödytti monia eri osapuolia. Istutuksilla ylläpidettiin ja vahvistettiin erilaistuneita arvokalakantoja ja niihin liittyviä kalastusmahdollisuuksia ja samalla istutusmateriaali ja sen merkintä tarjosivat tutkimukselle keskeisen työvälineen kalankantojen istutushoidon kehittämiseen. Alkuperäisten kalakantojen mäti- ja poikastuotanto- sekä säilyttämistavoitteet toteutuivat. Kalastuslain kokonaisuudistamisen työryhmän ja jaostojen tarvitsemia tietoja on toimitettu kattavasti. Raportoitiin Suomen ankeriaskantojen tila ICES:lle. Kotimaiselle ja kansainväliselle asiantuntijapalveluille ja yhteistyölle erityisesti lähialueilla oli yhä kasvavaa kysyntää, johon vastattiin mahdollisuuksien mukaan. Järjestettiin yhteistyössä tuloksekkaita kotimaisia ja kansainvälisiä työpajoja: Nahkiais-työpaja Keminmaassa, Baltic Sea Trout -workshop Tuusulassa ja Developing fish stockings -workshop Oulussa. Osallistuttiin aktiivisesti Euroopan sisävesikalatalouden kehittämiseen EIFAAC:ssa. d) Tulotavoite 250 t alittui 4,8 % (tulot 238 t ) sillä osa ulkopuolelta rahoitettavien hankkeiden rahoituksesta ja töistä siirtyi seuraavalle vuodelle. Kokonaisuutena mom. 30.40.01. myönnetty toimintamääräraha (865 t ) alittui 0,9 % (käyttö 857 t ) ja muu toimintaraha (65 t ) 1,8 % (käyttö 63,2 t ). Sopimuskasvatuksen määräraha (800 t ) alittui 0,8 %. Käyttöjäämän ja vakinaisen henkilökunnan palkkamomenttisiirtojen (87 t ) kustannusvaikutustavoite (100 000 ) alittui 13 %. Julkaisutavoitteissa jäätiin puoleen tavoitteesta (15/32) ja viestintätavoitteissa jäätiin hieman tavoitteesta (10,5/12). e) Ryhmälle vuodelle 2011 annettujen MMM:n ja RKTL:n tulostavoitteiden toteutumisraportti Tuotetaan tietoa kalastuslain kokonaisuudistukseen. Osallistuttiin kalastuslain kokonaisuudistuksen työryhmän ja jaostojen toimintaan sekä tuotettiin erikseen pyydettyä tietoa kysynnän mukaan. 120

Tuotetaan tietoa kalakantojen kestävän hoidon järjestämiseksi ja luonnon monimuotoisuudesta huolehtimiseksi. Tutkitaan ja kehitetään uusia kalavesien hoitokeinoja erityisesti vaelluskalakantojen vahvistamiseksi. Ylläpidetään ja elvytetään heikentyneitä ja uhanalaisia kalakantoja vesiviljelyn avulla. Tuotettiin tietoa ja uusia hoitokeinoja kalakantojen kestävää hoitoa varten. Ylläpidettiin monimuotoista emokalastoa ja tuotettu heikentyneiden ja uhanalaisten kalakantojen mätiä ja pikkupoikasia kalakantojen elvyttämiseksi ja vahvistamiseksi tarkoitettuja istutuksia varten. Ylläpidettiin maitipankissa uhanalaisten kalakantojen geneettistä materiaalia sekä selvitettiin Lynet Biomat-ryhmässä säilytyksen yhteistyömahdollisuuksia. Kalakantojen hoitamiseksi käytetään arvokalojen sopimuskasvatukseen ja istutuksiin noin 0,9 milj. euroa. Istutukset sopimusviljelylaitoksilta toteutuivat 1-vuotiaiden poikasten osalta 100 % ja 2- vuotiaiden poikasten osalta 84 %. Kokonaiskustannus 0,82 milj.. Kilpailutetaan vuosien 2012 yksivuotiaat ja 2013 kaksivuotiaat lohen, järvilohen, meritaimenen ja järvitaimenen poikashankinnat Vuosien 2012 2013 tuotantosopimukset on tehty ja vuosien 2013 2014 kilpailutus tehty ja hankintaa valmistellaan. Kalamerkinnöillä selvitetään eri kalalajien istukkaiden ja Tornionjoen villien lohien ja meritaimenten menestysmistä ja saaliiksi joutumista Merkinnät toteutettiin suunnitelman mukaisesti Geneettisillä tutkimuksilla selvitetään taimenkantojen monimuotoisuutta Suomenlahteen laskevissa vesistöissä Täydennettiin aineistoa koekalastuksin. Geneettiset analyyysit tehdään hyödyntäen myös muiden projektien yhteydessä kerättyä ja analysoitua taimenaineistoa. Valmistaudutaan toimittamaan kalastuslain kokonaisuudistuksen edellyttämiä tietoja ja arviointeja työryhmän ja jaostojen esittämien pyyntöjen mukaan Kalastuslain kokonaisuudistuksen taustavalmistelu saatiin päätökseen Säilytetään viljelylaitoksissa ja maitipankkien avulla uhanalaisia kalalajeja ja -kantoja sekä niiden sukutuotteita Ylläpidettiin monimuotoisia emokalastoja ja tuotettiin heikentyneiden ja uhanalaisten kalakantojen mätiä ja pikkupoikasia kalakantojen elvyttämiseksi ja vahvistamiseksi tarkoitettuja istutuksia varten. Ylläpidettiin maitipankissa uhanalaisten kalakantojen geneettistä materiaalia. Tuetaan monimuotoisuuden säilyttämisen toimintamallien ja -ohjeistuksen sekä neuvonnan avulla vesiviljelyn käytännön viljelytoimien toteuttamista paremmin monimuotoisuutta säilyttävään suuntaan Tuotettiin tietoa ja tuettiin neuvonnalla vesiviljely-yksikköä kalakantojen monimuotoisuuden säilyttämiseksi paremmin emokalastoissa ja mädintuotannossa. 121

Tuotetaan alkuperäisten kalakantojen mätiä ja poikasia, jotta eri istutustarpeisiin olisi käytettävissä paikallisiin tai alueellisiin olosuhteisiin sopeutunutta, perimältään monimuotoista poikasainesta Ylläpidettiin monimuotoisia emokalastoja ja tuotettiin heikentyneiden ja uhanalaisten kalakantojen mätiä ja pikkupoikasia kalakantojen elvyttämiseksi ja vahvistamiseksi tarkoitettuja istutuksia varten. Viljelyssä yhteensä 61 erilaistunutta kantaa. Istutetaan sopimuskasvatuslaitoksilta uhanalaisten kalalajien ja -kantojen poikasia tukemaan luonnonlisääntymistä ja säilymistä lajistossamme Alkukesällä istutettiin yhteensä 188 300 kpl 1-vuotiaita ja 503 600 2-vuotiaita poikasia. Hankitaan uusina kantoina Pohjanlahdelta merikutuisen harjuksen emokaloja ja mätiä sekä Mustajoelta meritaimenen poikasia emokalaparvien perustamiseksi Mustajoen taimenkannan talteenotto käynnistyi. RKTL:n antamat viestintätavoitteiden toteutuminen vuonna 2011 Viestintäsuoritteet (tavoite 17): toteutunut 10 Julkaisut ja julkistukset (tavoite) Tieteelliset julkaisut (5): 1 kpl, ryhmän henkilöt osallistuivat 6 tieteellisen artikkelin julkaisuun. Muut julkaisut (10): 2 kpl, lisäksi ryhmän henkilöt osallistuivat usean julkaisun kirjoittamiseen. Muut julkistukset (20): 10 kpl Istutukset 2011 Tulostavoite: Tutkimuslaitos toimittaa sopimuskasvatuksen istutusten toteuttamissuunnitelman tiedoksi ministeriölle ennen istutustoiminnan käynnistämistä. Tutkimuslaitos lähetti maa- ja metsätalousministeriöön 30.3.2011 kirjeellään dnro 71/004/2011 sopimuskasvatuksessa tuotettujen lohen, meritaimenen ja järvilohen poikasten istutusten toteuttamissuunnitelman vuodelle 2011. Suunnitellut istutusmäärät toteutuivat pääosin suunnitellulla tavalla. Lohen ja järvilohen jokipoikasten istutustavoitteet ylittyivät mutta meritaimenen jäi 12 % tavoitteesta. Vaelluspoikasten osalta lohen ja järvilohen istutustavoitteet alittuivat noin 20 % muutamien sopimuskasvatuslaitoksien suurten viljelytappioiden vuoksi, mutta meritaimenen istutustavoitteet lähes täyttyivät. Taulukossa 1 on esitetty istutusvesistökohtaisesti istutustavoitteet ja istutusten toteutuminen lukumäärinä (kpl) ja taulukossa 2 toteutumisaste (%). 122

Taulukko 1. Istutusvesistökohtaiset istutustavoitteet ja istutusten määrällinen toteutuminen (kpl). Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos istutti vuonna 2011 sopimuskasvatuslaitoksissa tuotettuja lohen, meritaimenen ja järvilohen poikasia seuraavat määrät (kpl). Istutusalue Istutusvesi Istutuskanta Jokipoikanen1-vuotias Vaelluspoikanen 2-vuotias Tavoite Toteutuma Tavoite Toteutuma LOHI YHTEENSÄ 90 000 96 955 411 000 335 890 Suomenlahti Kymijoki Neva 121 000 72 785 Vantaanjoki 1) Neva 13 000 0 Koskenkylänjoki 1) Neva 5 000 12 126 7 000 0 Porvoonjoki 1) Neva 10 000 6 063 7 000 0 Summajoki Neva 10 000 12 126 Urpalanjoki Neva 5 000 6 063 Rakkolanjoki Neva 4 000 2 386 Saaristomeri Mustionjoki Neva 18 000 28 073 Paimionjoki 2) Neva 12 000 12 021 Aurajoki Neva 15 000 13 043 Aurajoki Tornionjoki 20 000 16 601 Selkämeri Kokemäenjoki Tornionjoki 100 000 96 793 Kokemäenjoki Neva 4 000 5 602 Merikarvianjoki Simojoki 40 000 22 528 Perämeri Kyrönjoki Simojoki 10 000 13 258 Perhonjoki Simojoki 14 000 9 559 Kiiminkijoki Iijoki 60 000 60 577 26 000 43 241 MERITAIMEN YHTEENSÄ 79 000 69 375 100 000 99 292 Suomenlahti Ingarskilanjoki Ingarskilanjoki 27 000 27 260 Selkämeri Isojoki Isojoki 15 000 10 915 18 000 17 337 Perämeri Lestijoki Lestijoki 24 000 19 599 20 000 16 831 Perhonjoki Lestijoki 10 000 10 053 15 000 18 214 Kiiminkijoki Iijoki 30 000 28 808 20 000 19 650 JÄRVILOHI YHTEENSÄ 20 000 21 996 87 000 68 829 Saimaa Pielisjoki Vuoksen vesistö 78 000 61 645 Ala-Koitajoki Vuoksen vesistö 10 000 10 802 Pielinen Lieksanjoki Vuoksen vesistö 10 000 11 194 5 000 4 447 Pielinen Vuoksen vesistö 2 000 1 000 Höytiäinen Höytiäinen Vuoksen vesistö 2 000 1 737 1.1 1.2 KAIKKI YHTEENSÄ 189 000 188 326 598 000 504 011 Nevan lohen ja Vuoksen vesistön järvilohen 2-vuotiaiden poikasten istutustavoitteet eivät toteutuneet erityisesti yhden yrityksen tuotanto-ongelmien vuoksi. 1) Vantaa-, Koskenkylän- ja Porvoonjokeen suunnitellut 2-vuotiaat Nevan lohen poikaset istutettiin alueellisen kalatalousviranomaisen toivomuksesta Mustionjokeen. 2) Paimionjokeen istutettiin 9 620 kpl ja Kiskonjokeen 2 401 kpl 2-vuotiaita Nevan lohen poikasia. 123

205 000, 205 001, 205 003, 205 010 ja 295 000 (myynti) Kalakantojen monimuotoisuus, asiantuntija- ja tutkimustehtävät Petri Heinimaa (pp), Jorma Piironen, Jaakko Erkinaro, Raimo Parmanne, Matti Salminen ja Jari Vesterinen. Jatkuva 5. Tutkimuksen sisältö ja perustel Tutkimuslaitoksen hoitaman viljelykantojen istutushoidon vaatimien suunnitelmien, selvitysten ja raportointien laatiminen, tietokantojen keräämisen ja hoitosuunnitelmien valmistelu sekä erilliset asiantuntija- ja tutkimustehtävät. Toiminnan tavoitteena on arvioida eri hoitotoimenpiteiden käytettävyyttä kalakantojen säilyttämiseksi mahdollisimman monimuotoisina, vahvistaa kalakantojen esiintymistä, hankkia uutta tietoa hoitotoimenpiteiden toteuttamiseksi ja kehittää kaloihin ja hoitotoimiin liittyvien tietojen tallettamista tietokantoihin. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Valmisteltiin tulevan vuoden suunnitelmat, hoidettiin hankeryhmälle osoitetut erillistehtävät ja osallistuttiin lausuntojen valmisteluun. Osallistuttiin EIFAAC:n toimintaan, kehittämiseen ja kansalliseen yhteydenpitoon, välitettiin tietoja kansainvälisistä tapahtumista ja vastattiin asiantuntijatiedusteluihin. Osallistuttiin EIFAAC:n edustajana EU-rahoitteisen kansainvälisen merimetsoprojektin sidosryhmätyöskentelyyn. Osallistuttiin kalastuslain kokonaisuudistuksen valmisteluun. Järjestettiin yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa Nahkiais-työpaja Keminmaassa, Baltic Sea Trout -workshop Tuusulassa ja Developing fish stockings -workshop Oulussa. Osallistuttiin LYNET:n BIOMAT-työryhmän työhön ja seminaariin. Pidettiin kutsuesitelmät World Recreational Fisheries Congress:ssa Berliinissä Saksassa ja Coregonid Symposium:ssa Mondseessa Itävallassa. Kalastuslain kokonaisuudistuksen taustavalmistelu saatiin päätökseen. MMM, ELY-keskukset, Evira, SYKE, yliopistot, rajavesistökomissio. FAO/EIFAAC, Venäjä (ministeriöt, tutkimuslaitokset, yliopistot, alueviranomaiset), Itämerenmaat. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä Henkilötyövuodet 0,67 ja kokonaiskustannukset 107,9 t. RKTL:n budjettirahat, MMM, Lapin, Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon ELY-keskukset sekä Lapin liitto (tuotot 30,8 t ). 124

Tiedotukset ajankohtaisista asioista toteutuivat. 205 011 Ankeriasseuranta Jouni Tulonen (pp), Simo Jalli ja Pekka Jokela 2010 2012 Hankkeessa selvitetään ankeriaan nousupoikasten (elver) vaellusta Suomen merialueille, hopeaankeriaiden alasvaelluksen onnistumista sisävesistä merialueelle ja seurataan Anguillicola crassus, ankeriaan uimarakkoloisen leviämistä ja tartuntojen voimakkuutta. Tietojen pohjalta voidaan arvioida ankeriaskantojemme tilaa ja hoitotarvetta. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Tunnetun ikäisten ankeriaiden otoliittileikkeet käytiin läpi. Otoliittileikkeiden käyttö ei sovellu ankeriaalle. Vain noin viidesosassa tapauksista saatiin oikea ikäarvio, loput määritettiin 1-4 vuotta liian nuoriksi. Iän/kasvunmäärityksessä on palattava työläämpään, mutta luotettavampaan hiontamenetelmään. Uusia näytteitä hankittiin vuonna 2011 vain kahdesta kohteesta merialueella (41 kalaa) ja kuudesta kohteesta sisävesissä Evon lähialueelta (93 kalaa). Muun näytteenottoverkoston valmiutta pyrittiin ylläpitämään henkilökohtaisin kontaktein. Syksyllä DIDSON-kaikuluotainta kokeiltiin alasvaeltavien ankeriaiden seurannassa Nokialla Kokemäenjoen ylimmän voimalaitoksen yläpuolisessa virrassa. Laitteisto osoittautui hyvin sopivaksi vaelluksen seurantaan. Kuukauden aikana havaittiin yöaikaan yhteensä 162 alasvaeltavaa ankeriasta. Uimarakkoloinen, Anguillicola crassus, havaittiin ensimmäistä kertaa Hauhon reitin latvoilla Evon Hokajärvessä pyydetyssä ankeriaassa. Lähin aiempi havainto on Vanajaveden reitillä Hattulanselältä Hämeenlinnan alapuolella. ICES:in ankeriastyöryhmälle (ICES, Working Group on Eel) päivitettiin Suomea koskeva maaraportti. 125

9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä Henkilötyövuodet 0,53 ja kokonaiskustannukset 47,5 t. RKTL:n budjettirahat. Näytekalojen myynnistä saatiin vähäistä tuloa, mikä käytettiin uusien näytteiden hankintaan. Tulostavoitteet toteutuivat kaikuluotainkokeilujen osalta, mutta näytteenottoverkoston ylläpitäminen ja täysimääräinen näytteiden hankinta epäonnistuivat varojen puutteeseen. 205 110 Sopimuskasvatus Petri Heinimaa (pp), Juha-Pekka Turkka, Markku Gavrilov, Markku Vaajala, Erkki Säkkinen, Ari Saura, Lili Porspakka ja Hanna Iivari. Jatkuva Tutkimuslaitoksen hoitaman arvokalojen sopimuskasvatustoiminnan edellyttämän kilpailutuksen toteuttaminen, sopimusten teko, poikasten lunastaminen sekä niihin liittyvien toimenpiteiden ja tutkimusten toteuttaminen. Toiminnan tavoitteena on säilyttää kalakantojen monimuotoisuutta ja vahvistaa kalastettavia arvokalakantoja. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Alkukesällä istutettiin yhteensä 188 300 kpl 1-vuotiaita ja 503 600 2-vuotiaita poikasia oheisille vesialueille ja niihin laskeviin jokiin: Lohi Meritaimen Järvilohi Yhteensä Vesialue 1 v. 2 v. 1 v. 2 v. 1 v. 2 v. Suomenlahti 36 300 105 600 27 200 169 100 Saaristomeri 39 200 39 200 Selkämeri 124 900 10 900 17 300 153 100 Perämeri 60 500 66 000 58 400 54 600 239 500 Saimaa 22 000 68 800 90 800 Yhteensä 96 800 335 700 69 300 99 100 22 000 68 800 691 700 Loppuvuonna järjestettiin vuosien 2013 1-vuotiaiden ja 2014 2-vuotiaiden lohen, järvilohen, meritaimenen ja järvitaimenen poikasten EU-laajuinen tarjouskilpailu. 126

Arvokalojen sopimuskasvatusvaroin hankittiin ja istutettiin 432 500 kpl 1-2 -vuotiaita lohia, 168 400 kpl 1-2 -vuotiaita meritaimenia ja 90 800 kpl 1-2 -vuotiaita järvilohia. Istutusmäärät olivat hieman edellisvuotta alempia, koska 2-v lohien tuotannossa oli osalla tuottajia ongelmia. Neuvoteltiin viranomaisten ja kalataloussektorin eri toimijoiden kanssa kalojen istutustoiminnan kehittämisestä sekä kalamerkintöjen käytöstä. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja rahoituslähteet Henkilötyövuodet 0,51, kokonaiskustannukset 822,7 t, RKTL:n budjettirahat. Istutusmäärät toteutuivat pääosin suunnitellulla tavalla. Jokipoikasistutusten tavoitteet toteutuivat täysimääräisinä mutta vaelluspoikasten tavoitteet alittuivat 16 %. Istutuksista tiedotettiin RKTL:n nettituetulla lehdistötiedotteella. 205 201 Vesiviljelyn biodiversiteettiohjaus Jorma Piironen (pp), Petri Heinimaa. Jatkuva Tutkimuslaitoksen vesiviljelyn tulosyksikkö on erittäin keskeinen toimija kalakantojen monimuotoisuuden säilyttämisessä ja istutuksiin käytettävän viljelymateriaalin tuottamisessa Suomessa. Vesiviljelyn kalanviljelytoiminnan monimuotoisuutta säilyttävän toiminnan ohjaaminen, laadunarviointi, kehittäminen sekä toiminnasta kirjattavan tiedon hallinta edellyttää selkeää toimintatapaa. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Annettiin vesiviljelyn yksiköille asiantuntijatukea emokalaparvien perustamiseen ja uusimiseen liittyen. Uutena menetelmänä on yhteistyössä vesiviljely-yksikön kanssa kokeiltu emoparvien IDmerkinnän ja kalayksilöiden molekyyligeneettisten tutkimusten sukulaisuusanalyysien käyttöä mädin hedelmöityksen kehittämiseksi. Mustajoen meritaimenkantojen uusien emoparvien perustaminen järjestettiin Laukaan karanteenin kautta yhteistyössä Vesiviljelyn kanssa. 127

Laukaan karanteeniyksikköön uusi meritaimenkanta Mustajoelta. HY:n kotieläintieteen laitos, Kaakkois-Suomen ELY-keskus, Rapattilan osakaskunta ja Etelä-Karjalan kalatalouskeskus. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä Henkilötyövuodet 0,11 htv, kokonaiskustannukset 14,0 t, RKTL:n budjettivarat. Tulostavoitteet toteutuivat, tiedotustavoitteet eivät. 205 210 Maitipankki Petri Heinimaa (pp), Jorma Piironen, Pasi Arkko, Kimmo Manni, Hilkka Simola, Lindström Pentti, Säkkinen Erkki ja Loukusa Erkki. Jatkuva Maitipankin ylläpito uhanalaisten tai arvokkaiden kalalajien ja -kantojen maidin pitkäaikaista säilytystä varten. Maidin tallettamisella varmistetaan osaltaan kalakantojen geneettisen monimuotoisuuden säilyminen ja tarvittaessa maitipankin maidilla voidaan laajentaa viljelyyn otettavien emokalaparvien monimuotoisuutta. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Toimittiin tilaaja-toimittajamallilla vesiviljelyn tulosyksikön kanssa. Maitipankin säilytystoiminnan käytännön tehtävät hoidettiin vesiviljelyn Saimaan ja Taivalkosken yksiköissä. Maitipankissa on tallessa yhteensä 12 kalalajia, 42 kalakantaa ja 3 214 yksilöä, joista 1 417 on luonnonkaloja ja 1 797 laitosemokaloja. Ei uusia yhteydenottoja. 128

9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä Henkilötyövuodet 0,01, kokonaiskustannukset 26,5 t, RKTL:n budjettivarat. Toiminnalliset tavoitteet täyttyivät. 205211 Mustajoen taimenen talteenotto / RIFCI Nina Peuhkuri (pp), Ari Saura, Karl Sundman, Lili Porspakka, Petri Heinimaa, Risto Kannel, Antero Toikkanen, Matti Salminen 18.3.2011-17.3.2014 Hankkeessa otetaan talteen viljelyyn itäiseen Suomenlahteen laskevien jokien ainoa Suomen puolelta tavattu alkuperäinen taimenkanta, Mustajoen taimen, jota voidaan tulevaisuudessa käyttää myös ko. alueen palautusistutuksiin. Hankkeen toiminnoilla tuetaan alkuperäisten arvokalakantojen säilymistä itäiseen Suomenlahteen laskevissa joissa. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Otettiin Laukaan kalanviljelylaitoksen karanteeniosastoon talteen 61 Mustajoen taimenen luonnonpoikasta. Perustettiin 23 sähkökoekalastuskoealaa Mustajokeen ja Rakkolanjokeen sivu-uomineen. Sähkökoekalastuksissa saatiin pyydetyksi 91 0+ ikäistä ja tätä vanhempaa taimenta, joista 53 kpl yksilömerkittiin t-ankkurilla. Osallistuttiin taimenten meripyyntiin ja DNA-näytteenottoon itäisellä Suomenlahdella. Istutettiin 1 997 2-v t-ankkurimerkittyä Nevan kannan merilohismolttia Rakkolanjokeen ja merkittiin t-ankkureilla Lugan laitoksella Venäjällä 2 000 Narvan lohen (Nevan kanta alun perin) smolttia Vammeljoen istutuksia varten. Koordinoitiin ACT4 työryhmäkokoukset ja osallistuttiin ohjausryhmään. Kaakkois-Suomen itäiseen Suomenlahteen laskevien jokien ainoasta alkuperäisestä taimenkannasta, Mustajoen kannasta, pyydettiin luonnonpoikasia viljelyyn emokalaston perustamista varten. Kaakkois-Suomen ELY-keskus, Etelä-Karjalan kalatalouskeskus ry, paikalliset vesialueiden omistajat (Mustajoen ja Rakkolanjoen vesistö), GosNIORKh (Venäjän valtion kalantutkimuslaitos), BFNC (Biologists for Nature Conservation) 129

9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 0,42 htv, 53,1 t, Kaakkois-Suomi Venäjä ENPI CBC 2007-2013 ohjelma Tulostavoitteet toteutuivat pääosin hyvin. Sähkökalastuksiin ei voitu osallistua Venäjän puolella venäläisten viranomaisten hylättyä lupa-anomuksen suomalaisten työskentelystä rajavyöhykkeellä. Taimenten siirtoistutus Soskuanjokeen jäi toteutumatta sähkökalastuksessa kiinni saatujen 1+ ikäisten kalojen vähäisen lukumäärän takia. Mustajoen taimenen viljelyn käynnistymisestä laadittiin lehdistötiedote. Hankkeen www-sivuja ei vielä perustettu RKTL:n sivustoille. 205 300/295 300 ja 205 304/285 304 HEALFISH Kalojen geneettinen tutkimus 3. Projektipäällikkö ja keskeinen henkilöstö Marja-Liisa Koljonen (pp), Ari Saura (Healfish) Jatkuva Hankkeessa tutkitaan perinnöllisen monimuotoisuuden esiintymistä taloudellisesti merkittävillä kalalajeilla, sekä tämän tiedon hyödyntämistä monimuotoisuuden säilyttämisessä, kalakantojen tunnistamisessa, kalastuksensäätelyn suunnittelussa ja kalanviljelyssä. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Vuonna 2011 pysyvänä EU:n näytteenotto-ohjelmaan liittyvänä tehtävänä analysoitiin lohisaaliiden kanta- ja kantaryhmäosuudet. Julkaistiin artikkeli istutusten geneettisistä vaikutuksista kuhakantoihin (Salminen ym. 2011). Tilaustöinä selvitettiin a) perulaisen arapaiman viljelyparvien perherakenne (ns. IKI-hanke) ja b) analysoitiin haahkapesyeiden sisaruusasteita. Lisäksi selvitettiin c) viiden islantilaisen lohikannan geneettistä sukulaisuutta sekä amerikkalaisiin että eurooppalaisiin lohikantoihin ja d) analysoitiin lohisaaliiden yksilöalkuperä Turun yliopiston kanssa tehtävässä yhteistyöhankkeessa liittyen lohen oksidatiiviseen stressiin. Vuonna 2010 alkoi myös laaja kolmivuotinen Interreg-hanke, HEALFISH, jossa selvitetään Suomenlahteen laskevien suomalaisten ja virolaisten taimenkantojen perinnöllinen rakenne ja merialueen taimensaaliiden koostumus. Tähän liittyen analysoitiin Suomenlahteen laskevien jokien taimenkantojen geneettistä rakennetta suomalaisten jokien osalta. EU:n näytteenotto-ohjelmaan kuluvan geneettisen kantaosuusanalyysin perusteella luonnonvaraisesti lisääntyneiden lohikantojen osuus saaliista oli vuonna 2011 korkein tähän mennessä mitattu, eli 130

smoltti-ikä- ja 17 geenimarkkeri-jakaumiin perustuvan analyysin mukaan Ahvenanmaalla 88 95%, Perämerellä 80 88% ja Itämeren pääaltaalla 68 75% saaliista. DNA-mikrosatelliitteihin perustuvat merkkigeenimenetelmät osoittautuivat tehokkaiksi sukulaisuusanalyyseissä ja perherakenteiden tunnistamisessa. Kuhaistutukset ovat vaikuttaneet alkuperäisen kuhakannan perinnölliseen rakenteeseen hyvin eri tavoin eri istutusjärvissä. HY Maataloustieteiden laitos, SYKE, ELY-keskukset, MTT. ICES WGBAST, WGAGFM ja SIMWG. Estonian University of Life Sciences, Fiskeriverket, Alaska Fisheries Science Center. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset ja rahoitus v. 2011 Henkilötyövuodet 0,75 ja kokonaiskustannukset 184 958 (perushanke 134,0 t, HEALFISH 41,9 t, myyntitoiminta 9,1 t ). Rahoituslähde: RKTL:n budjettirahat, EU Central Baltic Interreg 41,9 t ja myyntirahoitus 9,1 t. 10. Arvio vuoden 2011 tulostavoitteiden toteutumisesta Tulostavoitteet toteutuivat. HEALFISH projekti eteni aikataulussa. 205 305 Kalojen uhanalaisuusarviointi Marja-Liisa Koljonen (pp), Ari Saura, Jussi Pennanen, Lauri Urho Jatkuva Kalakantarekisterin tarkoituksena on saada aikaan mahdollisimman kattava ja ajan tasalla oleva rekisteri taloudellisesti hyödynnettävien kalalajien levinneisyydestä, tilasta ja nykyisistä hoitotoimista Suomessa. Rekisteriä voidaan käyttää hyväksi levinneisyyskarttojen tuottamiseen, kalakantojen käytön, hoidon ja suojelun suunnitteluun, kalakantojen tilan muutosten seurantaan ja muutosten syiden tutkimiseen. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Kala-Atlas -karttapalvelu on RKTL:n www-sivuilla suomen-, ruotsin- ja englanninkielellä. Kalakantarekisterin tietoja täydennettiin ja kartat päivitettiin 2010 uhanalaisuusluokituksen mukaisiksi 17 kalalajin ja -muodon osalta (ankerias, harjus, järvilohi, lohi, nahkiainen, nieriä, rantanuoliainen, neljä siikamuotoa, suutari, särki, säyne, toutain, vaellussiika ja vimpa). Atlas-sivujen alla oli myös omat sivunsa Suomen uhanalaisista ja puutteellisesti tunnetuista kaloista sekä vieraslajisivut, joilla oli kuvaus hopearuutanasta ja mustatäplätokosta samoin kuin linkki vieraslajihavaintojen ilmoittamiseen. 131

Meritaimen, meriharjus ja järvilohi ovat äärimmäisen uhanalaisia. Kotimaiset kalataloustoimijat, SYKE. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä Henkilötyövuodet 0,22 ja kokonaiskustannukset 22,9 t, RKTL:n budjettirahoitus. Tulostavoitteet toteutuivat. Nettikarttasivujen toimivuus vaatii lisäkehittämistä. 205 400, 205 401 Luoteis-Venäjän luonnonkalatalous sekä Kestävä vesiviljely ja kalakantojen monipuolinen hoito ja hyödyntäminen (Kalantutkimuksen osuudet) Petri Heinimaa (pp), Juha-Pekka Turkka, Jorma Piironen ja Raimo Riikonen 2007 2011 ja 2010 2012 Hankkeen tavoitteena on edistää luonnonkalataloutta Luoteis-Venäjän alueella. Tämä sisältää kalakantojen hoidon, ammattimaisen kalastuksen toimintaedellytysten sekä matkailukalastuksen edellytysten kehittämisen. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Vuonna 2011 osallistuttiin seminaareihin, joissa esiteltiin kalanviljelyn ja kalakantojen hoitoon liittyviä aihepiirejä. Useammat tilaisuudet siirtyivät ajallisesti eteenpäin aikatauluongelmien vuoksi. Luoteis-Venäjän ja Suomen kalatalousyhteistyö välittää hyviä kalanviljely- ja kalakantojen hoitokäytäntöjä käytännön toimijoiden kesken. MMM, ELY-keskukset, ammattikalastajat, matkailukalastusyritykset, Leningradin alueen maa- ja kalatalouskomitea, Karjalan maa-, kalatalous- ja metsästysministeriö, Murmanskin alueen Kalatalousvirasto, Laatokan ammattikalastajat ja muut venäläiset kalataloustoimijat. 132

9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä Henkilötyövuodet 0,18 htv, kokonaiskustannukset 22,1 t, MMM lähialueyhteistyövarat (14,9 t ) ja RKTL:n budjettivarat. Tavoitteet toteutuivat. 205 900 Merkintä Ari Saura (pp), Soili Timperi, Lili Porspakka ja Tapani Pakarinen Jatkuva Merkintätoimi tekee kalamerkintöjä, kehittää merkintämenetelmiä ja ylläpitää merkintärekisteriä sekä tutkimuslaitoksen että ulkopuolisten tarpeisiin. Merkintä on tärkeä kalantutkimuksen apuväline, jonka avulla saatava tieto auttaa arvioimaan kalanistutustoiminnan ja kalastuksen säätelyn tuloksellisuutta. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Asiakkaille toimitettiin noin 37 000 kalamerkkiä. Projektin toimesta kaloja merkittiin noin 12 000 kpl. Kaikkiaan vuonna 2011 Suomessa yksilömerkittiin noin 145 000 kalaa, joista yli 90 % oli lohia tai taimenia. Merkkipalautuksia käsiteltiin noin 4 600 kpl. Huomattava osa palautuksista oli uusia t- ankkurimerkkejä. Toimintavuoden aikana palveltiin RKTL:n ja muiden organisaatioiden tutkijoita toimittamalla merkintätietokannasta tietoja listauksina, tiedostoina ja karttoina. Myös kalanmerkintöihin liittyvä neuvonta oli tärkeä osa projektin toimintaa. T-ankkurimerkkien osuus kaikista yksilömerkinnöistä oli noin 40 %. Toimittiin yhteistyössä Ruotsin, Viron ja Venäjän kalataloustoimijoiden kanssa suomalaisten kalamerkkien palautuksiin liittyen. Levitettiin tietoa merkinnässä käytössä olevasta kalojen mittausjärjestelmästä oman talon tukijoille ja sidosryhmien edustajille. Toimitettiin merkintätietokannasta tietoja listauksina, tiedostoina ja karttoina tutkimus- ja istutusorganisaatioille sekä poikastuottajille. 133

9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v. 2011 ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä Henkilötyövuodet 2,4, josta myyntiin 0,07. Kokonaiskustannukset 207,2 t (oma toiminta 158,9 t ja myyntitoiminta 48,2 t ). Rahoituslähde: RKTL:n budjettirahat ja myyntitoiminta. Tavoitteet täyttyivät. 295 900 Merkintä, myynti Ari Saura (pp), Lili Porspakka, Kaarina Manninen ja Alpo Huhmarniemi Jatkuva Merkintätoimeen liittyvä yksilöllisten Carlin-kalamerkkien ja t-ankkurimerkkien tuottaminen sekä kalamerkkien ja merkintäpalvelujen myynti. Merkintä on tärkeä kalantutkimuksen apuväline, jonka avulla saatava tieto auttaa arvioimaan kalanistutusten ja kalastuksen säätelyn tuloksellisuutta. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Carlin- tai t-ankkurimerkkejä myytiin noin 38 000 kpl, mikä oli enemmän kuin tavoite. Lisäksi myytiin siianpoikasten värimerkintöjä sekä merkkipalautuksista tehtyjä karttoja. Myyntiä oli noin 57 000 euron edestä. Kalamerkkien palautusaktiivisuuden parantamiseksi järjestettiin arpajaiset kaikkien vuoden 2010 aikana kalamerkkejä palauttaneiden kesken. T-ankkurimerkkien osuus kaikista yksilömerkinnöistä oli noin 40 %. Esitelmillä, tiedotuksella ja mainoksilla pyrittiin lisäämään koti- ja ulkomaisten kalastajien merkkipalautuksia. 9. Tutkimuksen rahoitus Myyntirahoitus: 57,6 t (lisäksi sisäisiä tuottoja 18,1 t ), asiakkaina kalatalousvelvoitteen hoitajat, TEkeskukset, ympäristökeskukset ja kalavedenhoitajat. Kalamerkkien määrällinen myyntitavoite saavutettiin ja muutkin asetetut tavoitteet täyttyivät. 134