KIRJALLINEN KYSYMYS 1125/2006 vp Metsätalouden pääomatuloista tehtävä metsävähennys Eduskunnan puhemiehelle Metsän pääomatuloverotuksessa on metsänomistajalla oikeus tehdä metsävähennys ennen muita metsätalouden pääomatulosta tehtäviä vähennyksiä. Oikeus metsävähennykseen on luonnollisella henkilöllä, kuolinpesällä ja verotusyhtymällä. Metsänomistajalla on omistusaikanaan oikeus vähentää metsävähennyksenä enintään 50 prosenttia 1.1.1993 tai sen jälkeen ostetun metsän hankintamenosta. Hankintamenon muodostavat kiinteistön ostohinta ja kauppaan liittyvät kulut. Metsävähennyksen saa tehdä vain metsävähennykseen oikeuttavalta kiinteistöltä tulleesta pääomatulosta. Yhtenä vuonna tehtävä metsävähennys voi olla enintään 40 prosenttia metsävähennykseen oikeutetulta kiinteistöltä tulleesta pääomatulosta. Toisaalta verovuonna tehtävän vähennyksen on oltava vähintään 1 500 euroa. Tämän takia vähennyksen perusteena olevan myyntimäärän tulee siten olla kantoraha-arvoltaan vähintään 3 750 euroa. Metsävähennyksen saa siis tehdä vain metsävähennykseen oikeuttavalta kiinteistöltä tulleesta pääomatulosta eikä koko metsätalouden osalta riippumatta siitä, mistä kiinteistöstä kustannukset ovat muodostuneet, kuten on muiden metsätalouden pääomatuloista tehtävien vähennysten kohdalla. Tämä aiheuttaa tilanteen, joka ei aktivoi metsänomistajia myymään puuta silloin, kun pääomatulot jäisivät niin pieniksi, ettei metsävähennystä voi hyödyntää. Tällä hetkellä esim. pienehköissä puukaupoissa myyjän kannattaa varmistaa se, että kaikki rahat tulevat samalle vuodelle, sillä rahojen jakautuessa kahdelle vuodelle saattaa metsänomistaja menettää metsävähennysoikeuden molemmilta vuosilta. Jos metsänomistajien maatiloja ja kiinteistöjä käsiteltäisiin metsävähennyksen osalta yhtenä tulolähteenä, niin metsän myynnissä myyjä saisi verohuojennuksen myös hakatessaan vanhaa hakkuukypsää metsää tai myydessään sellaisilta alueilta, joilla pääomatulot jäisivät pieniksi. Nykyinen tilanne voi johtaa siihen, että metsätalouden vero- ja tuotossuunnittelu kärsii, koska saattaa olla esim. niin, ettei uudesta ostetusta taimikko- tai nuorimetsävaltaisesta tilasta tai kiinteistöstä ole hakattavaa ja myytävää puuta vähennykseen oikeuttavasti, kun taas muilla saman omistajan tiloilla sitä olisi. Tällainen tuloverolain muutos, joka mahdollistaisi metsävähennyksen tekemisen koko metsätalouden osalta riippumatta siitä, mistä kiinteistöstä pääomatulo on muodostunut, aktivoisi metsänomistajia myymään metsää, jolloin metsäteollisuuden kotimaisen puun saanti voitaisiin paremmin turvata. Muutos ei myöskään aiheuttaisi määrällisiä verohelpotuksia metsänomistajille, vaan kysymys on vain lähinnä vähennyksen ajankohdasta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallituksella suunnitelmia tuloverolaissa säädetyn metsävähennyksen muuttamiseksi siten, että metsävähennys on mahdollista tehdä koko metsäta- Versio 2.0
louden osalta riippumatta siitä, mistä kiinteistöstä pääomatulo on muodostunut, ja näin aktivoida ja lisätä metsän myyntiä kotimaisen puun saannin nykyistä paremmaksi turvaamiseksi metsäteollisuuden käyttöön? Helsingissä 1 päivänä helmikuuta 2007 Raimo Vistbacka /ps 2
Ministerin vastaus KK 1125/2006 vp Raimo Vistbacka /ps Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbackan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1125/2006 vp: Onko hallituksella suunnitelmia tuloverolaissa säädetyn metsävähennyksen muuttamiseksi siten, että metsävähennys on mahdollista tehdä koko metsätalouden osalta riippumatta siitä, mistä kiinteistöstä pääomatulo on muodostunut, ja näin aktivoida ja lisätä metsän myyntiä kotimaisen puun saannin nykyistä paremmaksi turvaamiseksi metsäteollisuuden käyttöön? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kuten muissakin pääomatuloissa, myös metsätaloudesta saadun tulon verotuksessa vero on kohdistettava nettotuloon eli tuloon, josta tulonhankkimismenot on vähennetty. Puun myyntituloon perustuvassa järjestelmässä metsätalouteen kohdistuvat menot vähennetään todellisten menojen suuruisina, toisin kuin aikaisemmin sovelletussa pinta-alaverotuksessa, jossa osa puun kasvatuksen kuluista otettiin huomioon keskimääräisenä prosentuaalisena vähennyksenä verokuutiometrin raha-arvosta. Metsän hankintameno otetaan verotuksessa huomioon myöntämällä metsätalouden pääomatulosta metsävähennys, joka voidaan myöntää sellaisesta metsätalouden pääomatulosta, joka on syntynyt tuloverolain (1535/1992) voimaantulon (1.1.1993) jälkeen vastikkeellisella saannolla hankitusta metsästä. Metsävähennyksen kokonaismäärä on enintään puolet metsän hankintamenosta. Vähennys tehdään poiston tavoin vuosittain saatavista metsätuloista, mutta sen määrä voi olla enintään 40 prosenttia verovuoden tulosta. Vähennyksen vähimmäismäärä on 1 500 euroa, ja se voi kertyä usealta metsävähennykseen oikeuttavalta tilalta. Pienin mahdollinen vähennys edellyttää siis 3 750 euron suuruista metsätalouden pääomatuloa vuodelta. Metsävähennyksen avulla otetaan metsän hankintameno huomioon myyntitulosta tehtävänä vähennyksenä eli eräänlaisena substanssipoistona. Poistomahdollisuudesta on säädetty sen vuoksi, että metsän hankintamenoon sisältyy maapohjan ja kasvamassa olevan puuston arvon lisäksi hankintahetkellä hakattavissa olevan puuston arvo, jonka realisoituessa tilan arvo alenee vastaavasti. Vähennys liittyy olennaisesti todellisen puun myyntitulon laskemiseen. Tämän vuoksi vähennystä ei myönnetä sellaisten metsien myynnin yhteydessä, jotka on hankittu jo aikaisemman, pinta-alaperusteisen, metsäverojärjestelmän aikana. Metsävähennyksen käytännön toteuttaminen on erittäin työlästä. Tämän takia verraten hankalasti toteutettavaa metsävähennysjärjestelmää ei sovelleta pienimpiin puun myynteihin. Tämä rajaus selkeyttää järjestelmää huomattavasti. 3
Ministerin vastaus Hallitus pitää tärkeänä turvata riittävät raakaainetoimitukset metsäteollisuuden tarpeisiin. Edellä mainittujen seikkojen johdosta hallitus ei kuitenkaan pidä tarkoituksenmukaisena muuttaa vuoden 2006 alusta lopullisesti vakiinnutetun metsäverojärjestelmän perusteita eikä rakennetta. Aktiivisen metsänhoidon ja puun myynnin kannustamiseksi tulee soveltaa ja kehittää muita keinoja. Helsingissä 22 päivänä helmikuuta 2007 Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma 4
Ministerns svar KK 1125/2006 vp Raimo Vistbacka /ps Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1125/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Raimo Vistbacka /saf: Har regering planer på att ändra skogsavdraget i inkomstskattelagen så att skogsavdraget kan göras för hela skogsbruket oberoende av från vilken fastighet avdraget har bildats och sålunda aktivera och öka försäljningen av skog för att bättre säkerställa tillgången på inhemskt virke till skogsindustrin? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: På samma sätt som i samband med andra kapitalinkomster skall skatten vid beskattning av inkomst från skogsbruk hänvisas till nettoinkomsten, dvs. den inkomst från vilken utgifterna för inkomsten förvärvande har avdragits. I ett system som utgår från inkomsten av virkesförsäljning avdras utgifter hänvisade till skogsbruket till verkligt värde avvikande från det tidigare tilllämpade systemet med arealbeskattning i vilket en del av kostnaderna för tillväxten beaktades som genomsnittligt procentuellt avdrag från penningvärdet per skattekubikmeter. Anskaffningsutgiften för skog beaktas i beskattningen genom att skogsavdrag beviljas från kapitalinkomst av skogsbruket. Avdraget kan beviljas för sådan kapitalinkomst från skogsbruk som uppstått efter att inkomstskattelagen (1535/1992) trädde i kraft den 1 januari 1993 för skog som anskaffats genom förvärv mot vederlag. Skogsavdragets totalbelopp är högst hälften av anskaffningsutgiften för skogen. Avdraget görs på samma sätt som avskrivningar på de årliga skogsinkomsterna men dess belopp kan högst vara 40 procent av skatteårets inkomster. Avdragets minimibelopp är 1 500 euro och det kan ackumuleras från flera lägenheter som är berättigade till skogsavdrag. Det minsta möjliga beloppet förutsätter sålunda en årlig kapitalinkomst från skogsbruket på minst 3 750 euro. Genom skogsavdraget beaktas anskaffningsutgiften för skogen som ett avdrag från försäljningsinkomsten, dvs. en substansavskrivning. Om avskrivningsmöjligheten föreskrivs på grund av att i anskaffningsutgiften för skogen ingår förutom värdet av marken och det växande trädbeståndet också värdet av det trädbestånd som kan avverkas vid anskaffningstillfället och som vid realisering sänker värdet på fastigheten i motsvarande grad. Värdet beror väsentligt på beräkning av det verkliga värdet av inkomsterna för virkesförsäljningen. Därför beviljas avdrag inte i samband med försäljning av sådan skog som anskaffats redan tidigare under tiden för det arealbaserade skogsbeskattningssystemet. Det praktiska genomförandet av skogsavdraget är mycket arbetsdrygt. Därför tillämpas det rätt besvärliga skogsavdragssystemet inte på försäljning av mindre virkesmängder. Denna begränsning gör systemet betydligt klarare. Regeringen anser att det är viktigt att trygga tillräckliga råvaruleveranser för skogsindustrins behov. På grund av ovan nämnda omständigheter anser regeringen dock att det inte är ändamålsenligt att ändra den vid början av 2006 slutligt etablerade skogsbeskattningssystemets grunder och struktur. För att främja en aktiv skogsvård och virkesförsäljning måste andra åtgärder tillämpas och utvecklas. Helsingfors den 22 februari 2007 Finansminister Eero Heinäluoma 5