Päästötarkkailujen ja biologisen tarkkailun tulokset 2010

10519 KOSTONJOEN LOHI KY MONIKALA OY SUVANNON LOHI OY LYLYJOEN LOHI KY OUTOJOKI OY TAIVALKOSKEN KALANVILJELY KY tarkkailun tulokset 2010

Kostonjoen Lohi Ky Lylyjoen Lohi Ky Monikala Oy Outojoki Oy Suvannon Lohi Oy Taivalkosken kalanviljely Ky KOSTONJOEN LOHI KY, LYLYJOEN LOHI KY, MONIKALA OY, OUTOJOKI OY, SUVANNON LOHI OY, TAIVALKOSKEN KALANVILJELY KY: PÄÄSTÖTARKKAILUJEN JA BIOLOGISEN TARKKAILUN TULOKSET 2010 26.4.2011 Jyrki Salo, FM SISÄLLYSLUETTELO SIVU 1 JOHDANTO... 1 2 ALUEEN JA LAITOSTEN KUVAUKSET... 1 2.1 Monikala Oy... 4 2.2 Kostonjoen Lohi Ky... 5 2.3 Taivalkosken kalanviljely Ky... 5 2.4 Outojoki Oy... 5 2.5 Lylyjoen Lohi Ky... 5 2.6 Suvannon Lohi Oy... 5 3 AINEISTOT JA MENETELMÄT... 6 3.1 Päästötarkkailu... 6 3.2 Vesistötarkkailu... 7 3.3 Biologinen ja kalataloustarkkailu... 8 4 TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU... 10 4.1 Päästötarkkailu... 10 4.1.1 Monikala Oy... 10 4.1.2 Kostonjoen Lohi Ky... 11 4.1.3 Taivalkosken kalanviljely Ky... 11 4.1.4 Outojoki Oy... 12 4.1.5 Lylyjoen Lohi Ky... 13 4.1.6 Suvannon Lohi Oy... 14 4.2 Biologinen tarkkailu... 14 5 JOHTOPÄÄTÖKSET JA YHTEENVETO... 20 KIRJALLISUUS... 20 LIITTEET... 21 Pohjakartat copyright maanmittauslaitos lupa nro 16/MML/11

1 1 JOHDANTO Iijoen yläosan kalankasvatuslaitosten vesistötarkkailua on aiemmin toteutettu Iijoen yhteistarkkailuohjelman 2003-2005 mukaisesti (Lapin Vesitutkimus Oy 2003). Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus hyväksyi (3.1.2006) tarkkailun jatkamisen vanhan ohjelman mukaisesti myös vuodeksi 2006. Vuodesta 2007 alkaen seuraavat ovat toteuttaneet tarkkailuitaan uuden yhteisen tarkkailuohjelmansa pohjalta (Salo 2007a): ٠ Monikala Oy ٠ Kostonjoen Lohi Ky ٠ Taivalkosken kalanviljely Ky ٠ Outojoki Oy ٠ Lylyjoen Lohi Ky Lisäksi Lapin ympäristökeskuksen toiminta-alueella sijaitsevan Suvannon Lohi Oy:n tarkkailun tulokset raportoidaan samassa raportissa laitoksen erillisen tarkkailuohjelman (Salo 2007b) mahdollistamalla tavalla. 2 ALUEEN JA LAITOSTEN KUVAUKSET Iijoki alkaa idästä läheltä Venäjän rajaa ja laskee mereen vajaat 40 km Oulun pohjoispuolella. Iijoen vesistöalueen pinta-ala on 14 191 km 2 ja järvisyys 5,7 %. Järvet sijaitsevat pääasiassa pääuoman sekä Korpijoen ja Kostonjoen latvoilla noin 250 metriä merenpinnan yläpuolella. Pääuoma, joka on järvilaaksot mukaan lukien 340 km pitkä, saa alkunsa itärajan läheltä Naamankajärvestä, Tyräjärvestä, Irnijärvestä ja Iijärvestä. Iijokeen laskevat suurimmat sivujoet Kostonjoen ja Korpijoen lisäksi ovat Livojoki ja Siuruanjoki. Kurkijoki ja Korpuanjoki sijaitsevat Kostonjoen latvoilla. Oudonjoki laskee suoraan Iijokeen Taivalkosken eteläpuolella ja Lylyjoki on Korpijoen latvajokia. Keskimääräinen vuosisadanta Iijoen vesistöalueella on ollut noin 620-630 mm. Kokonaissademäärästä haihtuu noin kolmannes. Termisen talven (keskilämpötila alle 0 C) pituus on lähes puoli vuotta, minkä vuoksi sateista noin 30-50 % tulee lumena. Vesistöalueen keskivaluma on noin 11,8 l/s km 2, mikä on korkeimpia arvoja Suomessa. Keskivirtaama jokisuulla on 1961-1990 ollut 174 m 3 /s. Kostonjoen keskivirtaama alimmalla mittauspisteellä on vastaavasti ollut noin 22 m 3 /s ja Korpijoen 35 m 3 /s. Taivalkosken kirkonkylällä keskimääräinen sademäärä on ollut (1971-2000) 695 mm vuodessa, kuukauden keskilämpötila < 0 C marraskuusta huhtikuuhun ja vuoden keskilämpötila 0,2 C (Drebs ym. 2002). Vuoden 2010 lämpötila- ja sadantatietoja Koillismaan havaintoasemilta Pudasjärveltä ja Kuusamosta on esitetty kuvissa 1 ja 2. Kuten kuvista havaitaan, oli alkuvuosi 2010 varsin kylmä ja kevät puolestaan lämmin. Lumikuorma kasvoi etenkin helmi-maaliskuussa tavanomaista enemmän myös Koillismaalla. Kesä oli lämpötilaoloiltaan vaihteleva mutta kesäheinäkuun osalta selvästi tavanomaista vähäsateisempi. Heinäkuu oli myös hyvin lämmin. Runsassateisen elokuun jälkeen loppuvuoden sademäärä jäi selvästi keskimääräistä pienemmäksi ja lämpötilat laskivat etenkin joulukuussa jo hyvinkin alas.

2 Kuva 1. Vuoden 2010 kuukausittaiset keskilämpötilat Pudasjärven ja Kuusamon havaintoasemilla, sekä pitkän aikavälin (1971-2000) vastaavat keskimääräiset arvot. Kuva 2. Vuoden 2010 kuukausittaiset sadannat Pudasjärven ja Kuusamon havaintoasemilla, sekä pitkän aikavälin (1971-2000) vastaavat keskimääräiset arvot. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ympäristökeskusten (nyk. ELY-keskus) 2009 laatimassa Oulujoen- Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015 raportissa Iijoen keski- ja yläosat (Irnijärvi-Kipinä) on luokiteltu ekologiselta tilaltaan hyväksi. Alueen kalasto, pohjaeläimistö ja piilevät ilmentävät jopa erinomaista tilaa, mutta tila on arvioitu kuitenkin hyväksi vesistössä olevien patojen vuoksi. Kemialliselta tilaltaan em. alue on luokiteltu niin ikään hyväksi. Muista tarkkailussa mukana olevien kalankasvatuslaitosten lähivesistä luokittelu on tehty Kostonjärvelle ja Kostonjoelle, jotka ovat molemmat ekologiselta tilaltaan hyviä. Lylyjoen ja Näljänkäjoen ekologista tilaa ei ole luokiteltu, mutta muuhun arvioon perustuen niiden tila on hyvä. (Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ympäristökeskukset 2009, Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta.)

3 Entisten uittojokien kunnostaminen on aloitettu Iijoella heti uiton loppumisen jälkeen vuonna 1998. Kunnostusten jälkeen Iijoen koskiala on kasvanut noin 90 %:iin ennen perkauksia olleesta koskialasta (Yrjänä 1995). Kostonjoella lähes kaikkia koski- ja niva-alueita koskevat kunnostustyöt on aloitettu 2005 ja ne on saatettu päätökseen vuonna 2010 (Aronsuu & Isid 2010). Teollista kuormitusta ei Iijoen vesistöalueella juuri ole Taivalkoskella sijainneen Rautaruukki Oy:n Mustavaaran kaivoksen lopetettua toimintansa vuonna 1985. Nykyään kuormitus muodostuu lähinnä maa- ja metsätalouden aiheuttamasta hajakuormituksesta. Typen osalta pahimpia pistekuormittajia ovat taajamat, kalankasvatuslaitokset ja turvetuotanto. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman mukaan kalankasvatustoiminnan osuus koko alueen fosforikuormituksesta on keskimäärin noin 2 % ja typpikuormituksesta vastaavasti noin 1 %. Latvavesillä laitosten paikallinen vaikutus muodostuu luonnollisesti tätä suuremmaksi. Laitosten tarkkailuiden perustana ovat taulukon 1 mukaiset lupapäätökset, joissa toimijoille on asetettu tarkkailuvelvoitteet ja osin annettu myös tarkkailuohjelmat. Taulukko 1. Yhteistarkkailuohjelmassa mukana olevien kalankasvatuslaitosten lupatilanne. kalankasvatuslaitos Kostonjoen Lohi Ky Lylyjoen Lohi Ky Monikala Oy Outojoki Oy Suvannon Lohi Oy Taivalkosken kalanviljely Ky lupatilanne PSY 75/03/1, uusi hakemus 31.3.2012 mennessä PSY 48/01/2, uusi hakemus vireillä PSY 18/04/1, uusi hakemus 31.3.2012 mennessä PSY 64/08/1, uusi hakemus 31.1.2018 mennessä PSY 16/08/2, uusi hakemus 31.12.2017 mennessä VHO 09/0196/2 27.4.2009 PSY 20/04/1, uusi hakemus 31.3.2012 mennessä VHO 05/0098/3 1.4.2005 Tarkkailuohjelmassa mukana olevien laitosten sijainneista (kuva 3) ja määrästä johtuen ohjelmaa ei voida pitää varsinaisena yhteistarkkailuohjelmana, vaan pikemminkin kunkin kuormittajan omat ohjelmat ja tarkkailutulokset on koottu samoihin kansiin. Alueella sijaitsee myös muita, tähän tarkkailuun kuulumattomia kalankasvatuslaitoksia. Esimerkiksi Kainuun ELY-keskuksen alueella sijaitsevat Kuhmon Eko-kala Oy:n Kiehtäjän laitos ja Hyrynsalmen Kala Oy:n Välijoen laitos, joista jälkimmäisellä ei tosin ole ollut kasvatusta viime vuosina. Myös Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin ELY-keskusten (mm. Hyväjärven luonnonravintolammikko) puolilla harjoitetaan tähän tarkkailuun kuulumatonta kalankasvatustoimintaa.

4 Kuva 3. Tarkkailuohjelmassa mukana olevien kalankasvatuslaitosten ja pohjaeläintarkkailun näytepisteiden (punaiset pallot) sijainnit. 2.1 Monikala Oy Monikala Oy:n tarkkailu perustuu Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätökseen 18/04/1. Luvan mukaan vettä kasvatukseen saa Tervajärvestä johtaa 300 l/s, ei kuitenkaan enempää kuin puolet järvestä purkautuvasta virtaamasta. Kalojen ruokintaan saa käyttää kuivarehua enintään 40 t/a. Laskennallinen kokonaisfosforikuormitus saa olla enintään 200 kg/a ja kasvatuskaudella 1,8 kg/d keskiarvona laskien.

5 2.2 Kostonjoen Lohi Ky Kostonjoen Lohi Ky:n tarkkailu perustuu Pohjois-Suomen vesioikeuden päätökseen 75/03/1. Lupaehtojen mukaan laitoksella saadaan käyttää kalojen ruokintaan kuivarehua enintään 45 000 kg vuodessa. Vesistöön joutuva laskennallinen fosforikuormitus saa olla enintään 250 kg vuodessa. Laitokselle saadaan johtaa vettä Kostonjoesta enintään 900 l/s, ei kuitenkaan enempää kuin puolet joen kokonaisvirtaamasta. Pohjavettä saadaan laitokselle johtaa enintään 500 m 3 /d. 2.3 Taivalkosken kalanviljely Ky Taivalkosken Kalanviljely Ky:n tarkkailu perustuu Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätökseen 20/04/1 ja Vaasan hallinto-oikeuden päätökseen 05/0098/3. Lupaehdoissa kalojen ruokintaan sallitaan käytettävän 60 000 kg kuivarehua vuodessa. Vesistöön joutuva laskennallinen fosforikuormitus saa olla enimmillään 320 kg/a ja kasvatuskaudella enintään 2,6 kg/d kuukausikeskiarvona laskettuna. Laitokselle saadaan johtaa vettä Koitijärvestä 1.5.-15.7. ja 16.9.- 31.10. enintään 800 l/s, 16.7.-15.9. enintään 1000 l/s ja muulloin enintään 500 l/s. 2.4 Outojoki Oy Outojoki Oy:n Outojoen kalankasvatuslaitoksen tarkkailu perustuu Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätökseen 64/08/1. Lupaehdoissa kalojen ruokintaan sallitaan käytettävän 4 200 kg kuivarehua vuodessa. Outojoesta saadaan johtaa vettä laitokselle 1.5. 31.10. välisenä aikana enintään 100 l/s ja muuna aikana enintään 60 l/s. Vesistöön joutuva laskennallinen fosforikuormitus saa olla enintään 26 kg vuodessa. 2.5 Lylyjoen Lohi Ky Lylyjoen Lohen tarkkailu perustui vielä vuonna 2010 Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston 11.10.2001 antamaan päätökseen nro 48/01/2. Luvan mukaan vettä kasvatukseen saa käyttää 15.7. 30.9. välisenä aikana 500 l/s ja muuna aikana 400 l/s. Kalankasvatukseen käytettävä rehumäärä saa olla enintään 55 000 kg vuodessa. Rehun sisältämä fosforimäärä saa olla enintään 550 kg vuodessa ja fosforipäästö vesistöön enintään 300 kg vuodessa ja enintään 2,5 kg/d kasvukauden keskiarvona laskien. Laitoksen uusi lupahakemus on tätä kirjoitettaessa vireillä. 2.6 Suvannon Lohi Oy Suvannon Lohi Oy:n kalankasvatuslaitoksen tarkkailu perustuu Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston 8.2.2008 antamaan päätökseen nro 16/08/2. Luvan mukaan kalankasvatukseen käytettävä kuivarehun määrä saa olla enintään 34 000 kg vuodessa. Vesistöön johtuva laskennallinen fosforikuormitus saa olla enintään 200 kg vuodessa ja typpikuormitus enintään 1 670 kg vuodessa. Käytettävän kuivarehun fosforipitoisuus saa olla keskimäärin enintään 0,9 % ja typpipitoisuus keskimäärin enintään 7 %. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto kumosi päätöksessään vesioikeuden 29.3.1977 antaman päätöksen lupaehdot 1, 5 ja 6 ja muutti lupaehdon 2. Ympäristölupavirasto muutti myös vesioikeuden 8.9.1981 antaman päätöksen lupaehdon 1.

6 Laitoksen toimintaa tarkkaillaan erillisen tarkkailuohjelman mukaisesti (Salo 2007b). Vettä laitokselle saadaan johtaa enintään 200 l/s, ei kuitenkaan enempää kuin puolet laitoksen kohdalla kulloinkin olevasta Kurkijoen kokonaisvirtaamasta. Vuonna 2010 Suvannon Lohi Oy:n laitoksella ei ollut kalankasvatustoimintaa. 3 AINEISTOT JA MENETELMÄT 3.1 Päästötarkkailu Ohjelmassa mukana olevien kalankasvatuslaitosten päästötarkkailuohjelmat on pääosin annettu laitosten voimassa olevissa ympäristö- ja vesitalousluvissa ja aiemmin niitä on toteutettu Iijoen yhteistarkkailuohjelman mukaan (Lapin Vesitutkimus Oy 2003). Päästötarkkailunäytteet otetaan laitoksilta taulukon 2 aikataulun mukaisesti. Taulukko 2. Ohjelmassa mukana olevien kalankasvatuslaitosten päästötarkkailun näytteenottoajankohdat. laitos I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII yht. Kostonjoen Lohi Ky 1 2 2 1 6 Lylyjoen Lohi Ky 1 2 2 1 6 Monikala Oy 1 2 2 1 6 Outojoki Oy 2 2 4 Suvannon Lohi Oy 1 2 2 1 6 Taivalkosken kalanviljely Ky 1 2 2 1 6 Koska Outojoki Oy:n tuotanto on vain muutama tonni vuodessa, toteutetaan päästötarkkailu vain joka kolmas vuosi. Välivuosina kuormitus lasketaan rehunkulutuksen ja aiemmasta tarkkailusta saadun ominaiskuormituksen perusteella. Oudonjoen laitoksella päästötarkkailua toteutetaan vuosina 2008 ja 2011. Suvannon Lohi Oy:n oma erillinen tarkkailuohjelma liitettiin hyväksyttäväksi toimijan ympäristö- ja vesitalouslupahakemukseen, joka hyväksyttiin 8.2.2008. Vuona 2010 laitoksella ei ollut kasvatustoimintaa ja tästä syystä kuormitustarkkailua ei toteutettu. Muilta osin kaikki ohjelman mukaiset näytteet otettiin esitettyinä ajankohtina. Laitoksille tulevan ja sieltä lähtevän veden näytteistä määritetään: lämpötila kokonaisfosforipitoisuus, kok.p kokonaistyppipitoisuus, kok.n Vesistötarkkailunäytteiden kanssa samanaikaisesti otettavista laitokselle tulevan veden päästötarkkailunäytteistä määritetään lisäksi epäorgaanisten ravinneyhdisteiden (NO 3+2 N, NH 4 N ja PO 4 P) pitoisuudet. Tulevan veden näytteeksi riittää kullakin laitoksella kertanäyte, mutta lähtevän veden näytteenä käytetään automaattisella näytteenottimella otettua vuorokauden kokoomanäytettä. Kuitenkin alle 30 tonnin laitoksilla (Outojoki Oy) kokoomanäyte voidaan kerätä käsin otettavilla osanäytteillä, joita tulee ottaa 6-8 kappaletta kahden tunnin välein klo. 06 20 välisenä aikana. Osanäytteet on säilytettävä auringolta suojassa, viileässä paikassa. Laitos voi ottaa päästötarkkailunäytteet itse ja säilöä sen pakastamalla odottamaan analysointia. Pakastettujen näytteiden tulokset toimitetaan poikkeuksellisesti kauden päätyttyä. Poikkeuksena Suvannon Lohi

7 Oy:n pakastetut näytteet on jatkossa toimitettava analysoivalle laboratoriolle viipymättä ja viimeistään näytteenottoviikkoa seuraavalla viikolla. Näytteenoton yhteydessä tulee aina selvittää laitoksen käyttämä vesimäärä (virtaama). 3.2 Vesistötarkkailu Iijoen yläosan kalankasvatuslaitosten vesistötarkkailua on aiemmin toteutettu Iijoen yhteistarkkailuohjelman mukaisesti (Lapin Vesitutkimus Oy 2003) Outojoen laitosta lukuun ottamatta. Tarkkailua jatkettiin tämän jälkeenkin pääpiirteittäin samaan tapaan, tosin joitakin näytepisteitä ja näytemääriä on muutettu. Jokaisella laitoksella on kaksi alapuolista vesistötarkkailunäytepistettä ja yläpuolisena vertailupisteenä käytetään päästötarkkailun laitokselle tulevan veden näytettä. Vesistötarkkailua suoritetaan vuosina 2008, 2009, 2011 ja 2012. Lisäksi vuosina 2007 ja 2010 vesistötarkkailua toteutetaan niillä näytepisteillä joilla / joiden läheisyydessä suoritetaan pohjaeläinnäytteenotto. Pisteellä Nä8 vesinäyte otetaan tuolloin vain pohjaeläinnäytteenoton yhteydessä. Kostonjoen näytepiste Ko13 on mukana Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen seurantaohjelmassa, josta syystä pisteeltä otetaan näytteet neljä kertaa vuodessa myös vuosina 2007 ja 2010 (taulukko 3). Vuonna 2010 vaikutustarkkailun vesinäytteet otettiin siis vain alla olevan taulukon 3 harmaalla pohjalla olevilta näytepisteiltä. Lylyjoen ja Näljänkäjoen näytteet otettiin lokakuun alussa (5.10.) ja Kostonjoen näytepisteen näytteet taulukon mukaisesti huhti-, heinä-, elo- ja syyskuussa. Taulukko 3. Vesistötarkkailunäytteiden näytepisteet ja näytteenottoajankohdat. yläp. laitos näytepiste tunnus Kostonjoen Lohi Ky Kostonjoki Ko19 Kostonjoen Lohi Ky Koitijärvi Koi Lylyjoen Lohi Ky Lylyjoen Lohi Ky Monikala Oy Lylyjoki Näljänkäjoki Kauhamojärvi Ly4 Nä8 Kau Monikala Oy Kalliojärvi Ka1 Outojoki Oy Oudonjoki p1 Outojoki Oy Oudonjoki p2 Suvannon Lohi Oy Suvannon Lohi Oy Taivalkosken kalanviljely Ky Taivalkosken kalanviljely Ky Kurkijoki P4 Kaukuanjärvi 3 Kostonjoki kalal. ap. Kostonjoki Sudenniska Ko13 Ko4 YKJ 7284820 3565300 7284227 3565399 7215950 3557274 7216860 3556100 7291609 3575358 7291680 3570980 7265040 3556980 7268800 3557560 7315680 3564650 7315900 3563520 7282840 3560600 7279820 3559620 vesistöalue III- IV V VI VII IIX IX yht. 61.612 1 1 2 61.612 1 1 2 61.731 1 1 2 61.722 1 1 2 61.681 1 1 2 61.681 1 1 2 61.391 1 1 2 61.394 1 1 2 61.661 1 1 2 61.632 1 1 2 61.611 1 1 1 1 4 61.611 1 1 1 3 Outojoki Oy:n kalankasvatuslaitoksen vähäinen tuotanto huomioiden laitoksen vesistötarkkailua toteutetaan vain vuosina 2008 ja 2011.

8 Näytteistä määritetään: lämpötila happipitoisuus ja hapen kyllästysaste sähkönjohtavuus kiintoaine (joet) ph väri kokonaistyppipitoisuus, N kokonaisfosforipitoisuus, P epäorgaanisten typpiyhdisteiden pitoisuudet, NO 3+2 N ja NH 4 N epäorgaanisen fosfaattifosforin pitoisuus, PO 4 P Heinäkuun näytteistä lisäksi: fekaalisten koliformisten bakteerien määrät 3.3 Biologinen ja kalataloustarkkailu Tarkkailuohjelman mukainen pohjaeläintarkkailu toteutettiin edellisen kerran vuonna 2007 ja se oli ohjelmassa jälleen vuonna 2010. Koealoja on kaksi, joista toinen sijaitsee Lylyjoen Lohi Ky:n laitoksen alapuolella Näljänkäjoen Oravikoskella ja toinen Kostonjoella Taivalkosken kalanviljely Ky:n laitoksen alapuolella. Kostonjoen koeala toimii kaikkien Kostonjoen kalankasvatuslaitosten yhteisenä tarkkailupisteenä. (Kuva 3.) Pohjaeläintarkkailussa käytetään SYKE:n, alueellisten ympäristökeskusten (nyk. ELY-keskukset) ja RKTL:n yhteistyössä kehittämää menetelmää, jolla pyritään vastaamaan vesipuitedirektiivin tarpeisiin eli pyritään ns. kattavaan biologiseen seurantaan. Pohjaeläintarkkailun tulokset toimitetaan ympäristöhallinnon ylläpitämään POHJE-tietokantaan. Tarkkailumenetelmä poikkeaa pohjaeläintarkkailuissa usein käytetystä standardin SFS 5077 Vesitutkimukset. Pohjaeläinnäytteenotto käsihaavilla virtaavassa vedessä -mukaisesta näytteenotosta jossain määrin lähinnä näytteiden runsaamman lukumäärän sekä valittavan koskikohteen habitaattien suhteen. Lisäksi menetelmässä näytepaikan valintaan kiinnitetään erityistä huomiota jo näytteenoton suunnitteluvaiheessa. Uudella menetelmällä pyritään vähentämään ympäristötekijöistä aiheutuvaa vaihtelua valitsemalla näytepisteiksi tietyn tyyppisiä habitaatteja ja lisäksi valitsemalla mahdollisimman edustavia koskiympäristöjä. Kullekin tarkkailtavalle koskialueelle perustetaan 3 näytepaikkaa, jotka edustavat standardin SFS 5077 mukaisia eri pohjanlaatutyyppejä ja niiltä otettuja rinnakkaisnäytteitä. Näytteiden määrä riippuu virtaveden koosta. Valuma-alueeltaan alle 1000 km 2 joilla tarkkailtavalta koskialueelta otetaan kultakin näytepaikalta 2 rinnakkaisnäytettä (6 näytettä/tarkkailtava alue) ja yli 1000 km 2 joilla vastaavasti 3 rinnakkaisnäytettä (9 näytettä/tarkkailtava alue). Näytepaikat valitaan tarkkailtavalla alueella siten, että 1) vuolaan keskivirran ja karkean pohjan, 2) keskinopean (hitaahkon) ja pikkukivikon/soraikon sekä 3) rannanläheisen hidasvirtaisen ja hienojakoisemman pohjanlaadun ympäristömuuttujayhdistelmät tulevat edustetuksi. Jos näytealueelta noin 100 m alueelta ei tavata jotakin näistä ympäristömuuttujayhdistelmää, tämän elinympäristön näytteenotosta luovutaan.

9 Varsinainen näytteenotto tapahtuu standardia SFS 5077 soveltaen, eli haavi painetaan pohjaan ja sen edustalla potkitaan pohjaa kohtalaisen voimakkain, pyörittävin liikkein yhteensä 30 s ajan. Potkinnan aikana liikutaan noin metrin matka ylävirtaan päin. Haaviin jäänyt aines seulotaan 0,5 mm:n seulalla, seulos siirretään säilöntäastiaan ja säilötään maastossa etanolilla. Pidempiaikaisempaa näytteiden säilömistä varten näytteet säilötään 70 % etanoliin. Isompia kiviä, puunkappaleita tms. ei siirretä säilöntäastiaan, vaan niiden pinnat tarkistetaan ja siirretään makroskooppiset eläimet säilöntäastiaan. Vesisammaleet siirretään sellaisenaan säilöntäastioihin myöhempää laboratoriossa tapahtuvaa huuhdontaa varten. Näytealueen jokaiselta näytepaikalta täytetään POHJE-tietokannasta saatava pohjaeläinlomake siellä esitettyjen ohjeiden mukaisesti, joihin keskeisinä tietoina merkitään mm. pohjan laadun, pohja-kasvillisuuden, virrannopeuden ja näytteenottopaikan syvyyden tiedot. Näytteenoton yhteydessä näyte-paikkojen sijainti määritetään GPS-laitteella ja paikat valokuvataan. Laboratoriossa näytteet poimitaan hyvässä valaistuksessa valkoiselta alustalta teollisuusluppia apuna käyttäen. Lajiston määrityksessä käytetään SYKE:n julkaisemaa ohjetta, joka soveltuu vesipuitedirektiivin mukaiseen pohjaeläinnäytteenottoon. Näytteestä määritetään pohjaeläimistön koostumus yksilömäärineen. Eläimet määritetään pääsääntöisesti lajitasolle. Surviaissääsket (Chironomidae), mäkärät (Simulidae), polttiaiset (Ceratopogonidae) ja harvasukamadot (Oligochaeta) määritetään kuitenkin heimotasolle. Lajimääritysten perusteella lasketaan ns. biologinen vedenlaatupisteindeksi eli likaantumisindeksi (BMWP, Biological Monitoring Working Party), joka perustuu eri pohjaeläinheimojen erilaiseen kykyyn sietää vesistön kuormitusta. BMWP-indeksiä voidaan käyttää yhtenä veden laatuluokittelun kriteerinä. (Armitage ym. 1983.) Pisteytyksessä likaantumisen suhteen herkät heimot saavat korkean pistearvon ja likaantumista hyvin sietävät matalan. Kunkin näytepisteen pistearvo määräytyy siinä esiintyvien yksittäisten heimojen pistearvon summana. Indeksi on kvalitatiivinen eikä huomioi yksilömääriä. Kun BMWP-indeksi suhteutetaan sen muodostaneiden heimojen lukumäärään, saadaan keskimääräinen vedenlaatupisteindeksi taksonia kohti (ASPT, average score per taxon). Korkeat ASPT:n arvot ovat tyypillisiä puhtaille latvavesille ja matalat arvot ympäristöille, joissa ei esiinny likaantumisen suhteen herkkiä lajeja. Pohjaeläintarkkailun näytealueilla toteutetaan samanaikaisesti myös suppea habitaattitarkkailu, jossa kirjataan ylös seuraavat määritykset: vesisyvyys pintavirran nopeus pohjan laatu (lieju, hiesu, hiekka, sora, kivi) kasvilajien ja makrolevien esiintyminen peittävyysprosentein kuvaus pohjan limoittuneisuudesta pohjalle ja kasveille kertyneen sakkauman määrä luokituksella: o 0 = ei kerrostumia o 1 = vähän, kerrostuman vahvuus < 1 mm, peittävyys < 50 % o 2 = kohtalaisesti, kerrostuman vahvuus n. 1 mm, peittävyys 50 100 % o 3 = runsaasti, kerrostuman vahvuus 1 2 mm, peittävyys 50 100 % o 4 = erittäin runsaasti, kerrostuman vahvuus > 2 mm, peittävyys 50 100 % Suppeassa habitaattitarkkailussa kirjataan ylös osittain samoja asioita joita lisätään pohjaeläintarkkailun POHJE rekisteriin.

10 Lylyjoen Lohi Ky:n ympäristö- ja vesitalousluvan tarkistushakemuksen yhteydessä mahdollisesti toteutetusta kalastusselvityksestä ei ole tätä kirjoitettaessa tarkempaa tietoa. 4 TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 4.1 Päästötarkkailu 4.1.1 Monikala Oy Vuonna 2010 laitoksella käytettiin rehua 43 775 kg, mikä on hieman enemmän kuin luvan sallima enimmäismäärä (40 t). Laitoksen rehukerroin oli n. 1,09, jolloin kalan lisäkasvuksi muodostuu noin 40 000 kg. Edellä mainittujen tietojen perusteella voidaan arvioida laitoksen aiheuttamaa kuormitusta ns. ainetaselaskelman avulla. Laskelmassa kalan lisäkasvusta 0,4 % on arvioitu olevan fosforia ja 2,75 % typpeä. Rehun typpipitoisuutena on käytetty 7,5 % ja fosforipitoisuutena 1 %. Vuotuinen ainetaseesta saatava vesistökuormitus on jaettu 365:lla päiväkuorman saamiseksi. Ainetaseen perusteella saadaan Monikala Oy:n kokonaisfosforikuormitukseksi 278 kg/a (0,76 kg/d) ja kokonaistyppikuormitukseksi 2 183 kg/a (5,98 kg/d). Laskelmassa ei oteta huomioon esim. lietteenpoiston kuormitusta vähentävää vaikutusta. Koska päästötarkkailun näytteitä otettiin vain kesällä (+ huhtikuu), on vuosikuormitus arvioitu olettamalla 80 % rehunkulutuksesta ajoittuneen kesäkaudelle (122 d) ja 20 % talvikaudelle (243 d). Näin ollen vuosikuormitus on n. 0,42 kesäkuormitus. Kesäaikainen kokonaisfosforikuormitus oli näin laskien 0,24 kgp/d ja vuositasolla 37 kg/a. Vastaavat arviot typpikuormitukselle olivat 1,09 kgn/d ja 166 kgn/a. (Liite 1.) Heinäkuun jälkimmäisellä ja elokuun ensimmäisellä näytekerralla tulevan veden ravinnepitoisuudet olivat poikkeavan korkeita (lähtevän veden pitoisuuksia korkeampia), mikä osaltaan vaikutti kuormituslaskelmaan. Päästötarkkailunäytteiden mukaan laitos pysyi selvästi lupaehtojen asettamissa kuormitusrajoissa, ainetaseen perusteella fosforikuormitusraja (200 kg/a) ylittyi. Näytteiden analyysituloksiin perustuvaa laskelmaa voidaan pitää luotettavampana, koska se ottaa huomioon laitoksen vedenkäsittelymekanismien ravinteita poistavan vaikutuksen. Toisaalta laskelma perustuu kuitenkin yksittäisiin näytteisiin, eikä näytteenottojen väliseltä ajalta siten ole tietoa kuormituksen tasosta. Ainetaselaskelman tuottamien kuormitusarvioiden luotettavuutta vähentää myös puuttuva tarkempi tieto käytettyjen rehulaatujen ravinnesisällöistä. Taulukko 4. Monikala Oy:n kalankasvatuslaitoksen tuotanto- ja kuormitustiedot 2003-2010. fosforikuormitus typpikuormitus rehun- kalan- rehunäytteet arvio ainetase arvio näytteet arvio ainetase arvio kulutus tuotanto kerroin kg/d kg/a kg/d kg/a kg/d kg/a kg/d kg/a kg/a kg/a 2003 0,19 69 0,57 208 - - 4,46 1 634 33 150 31 000 1,07 2004 0,14 51 0,68 250 - - 5,43 1 988 43 000 45 000 0,96 2005 0,18 66 0,68 248 - - 5,34 1 955 40 000 38 000 1,05 2006 0,23 84 0,77 282 - - 6,07 2 220 45 000 42 000 1,07 2007 0,10 37 0,68 248 1,06 386 5,34 1 955 40 000 38 000 1,05 2008 0,19 71 0,69 254 1,14 415 5,45 1 996 40 000 36 500 1,10 2009 0,21 75 0,76 276 0,83 302 5,95 2 172 43 625 40 000 1,09 2010 0,10 37 0,76 278 0,45 166 5,98 2 183 43 775 40 000 1,09

11 4.1.2 Kostonjoen Lohi Ky Vuonna 2010 laitoksella tuotettiin kalaa lisäkasvuna mitattuna 45 000 kg. Kasvatuksen käytetty rehumäärä oli 45 000 kg ja rehukerroin siten tasan 1,00. Ainetaseen perusteella saadaan Kostonjoen Lohi Ky:n kokonaisfosforikuormitukseksi 270 kg/a (0,74 kg/d) ja kokonaistyppikuormitukseksi 2 138 kg/a (5,86 kg/a). Laskennassa käytettiin kasvattajan ilmoittamia rehun ravinnepitoisuuksia. Koska päästötarkkailun näytteitä otettiin vain kesällä (+ huhtikuu), on vuosikuormitus arvioitu olettamalla 80 % rehunkulutuksesta ajoittuneen kesäkaudelle (122 d) ja 20 % talvikaudelle (243 d). Näin ollen vuosikuormitus on n. 0,42 kesäkuormitus. Kesäaikainen kokonaisfosforikuormitus oli näin laskien 2,30 kgp/d ja vuositasolla 350 kg/a. Vastaavat arviot typpikuormitukselle olivat 12,30 kgn/d ja 1 871 kgn/a. (Liite 2.) Arvioituja kuormituksia nostaa etenkin elokuun ensimmäisen näytekerran määritystulokset. Tuolloin lähtevän veden typpipitoisuus oli 760 µg/l ja fosforipitoisuus peräti 150 µg/l. Mikäli tilanne oli todellinen eikä esim. näytteenotosta johtuva, ei se kuitenkaan todennäköisesti ollut pitkäaikainen. Mikäli laskelmassa olisi kyseisen näytekerran (5.8.) osalta käytetty reilua viikkoa aikaisemman näytekerran (27.7.) määritystuloksia, olisi fosforikuormituksen vuosiarvio pudonnut alle puoleen (154 kgp/a) ja typpikuormituksenkin vastaava laskennallinen arvio selvästi (1 356 kgn/a). Lupaehtojen mukainen kokonaisfosforikuormituksen vuosiraja (250 kg) ylittyi sekä ainetaselaskelman ja päästötarkkailunäytteiden mukaan arvioituna, joskin päästötarkkailun osalta tilanteeseen vaikutti yksittäisen näytekerran poikkeuksellisen korkeat pitoisuudet. Päästötarkkailunäytteiden mukaan arvioitu kuormitus ottaa huomioon kaikkien vedenkäsittelymekanismien ravinteita vähentävät vaikutukset, mutta perustuu toisaalta vain yksittäisten näytteiden määritystuloksiin. Taulukko 5. Kostonjoen Lohi Ky:n kalankasvatuslaitoksen tuotanto- ja kuormitustiedot vuosilta 2003-2010. fosforikuormitus typpikuormitus rehun- kalan- rehunäytteet arvio ainetase arvio näytteet arvio ainetase arvio kulutus tuotanto kerroin kg/d kg/a kg/d kg/a kg/d kg/a kg/d kg/a kg/a kg/a 2003 0,17 63 0,70 255 - - 5,51 2 013 41 500 40 000 1,04 2004 0,17 63 0,76 278 - - 6,01 2 193 45 000 43 000 1,05 2005 0,32 117 0,76 278 - - 6,01 2 193 45 000 43 000 1,05 2006 0,56 203 0,79 290 - - 6,23 2 275 45 000 40 000 1,13 2007 0,74 270 0,76 278 6,88 2 510 6,01 2 193 45 000 43 000 1,05 2008 0,42 155 0,77 282 3,14 1 146 6,07 2 220 45 000 42 000 1,07 2009 0,89 325 0,66 242 10,40 3 795 6,08 2 220 45 000 42 000 1,07 2010 0,96 350 0,74 270 5,13 1 871 5,86 2 138 45 000 45 000 1,00 4.1.3 Taivalkosken kalanviljely Ky Vuonna 2010 laitoksella tuotettiin kalaa lisäkasvuna mitattuna noin 31 800 kg. Kasvatuksen käytetty rehumäärä oli 42 980 kg (rehukerroin 1,35). Ainetaseen perusteella saadaan Taivalkosken kalanviljely Ky:n kokonaisfosforikuormitukseksi 209 kg/a (0,57 kg/d) ja kokonaistyppikuormitukseksi 1 915 kg/a (5,25 kg/d). Muut laskentaperusteet olivat samankaltaiset edellä käsiteltyjen laitosten laskentaperusteiden kanssa.

12 Koska päästötarkkailun näytteitä otettiin vain kesällä (+ huhtikuu), on vuosikuormitus arvioitu olettamalla 80 % rehunkulutuksesta ajoittuneen kesäkaudelle (122 d) ja 20 % talvikaudelle (243 d). Näin ollen vuosikuormitus on n. 0,42 kesäkuormitus. Kesäaikainen kokonaisfosforikuormitus oli näin laskien 0,73 kgp/d ja vuositasolla 112 kg/a. Vastaavat arviot typpikuormitukselle olivat 4,78 kgn/d ja 727 kgn/a. (Liite 3.) Laskelmien perusteella lupaehtojen mukaista kokonaisfosforikuormituksen vuosirajaa 320 kg/a ei ylitetty. Taulukko 6. Taivalkosken kalanviljely Ky:n kalankasvatuslaitoksen tuotanto- ja kuormitustiedot vuosilta 2003-2010. fosforikuormitus typpikuormitus rehun- kalan- rehunäytteet arvio ainetase arvio näytteet arvio ainetase arvio kulutus tuotanto kerroin kg/d kg/a kg/d kg/a kg/d kg/a kg/d kg/a kg/a kg/a 2003 0,29 105 0,67 244 - - 5,2 1 897 35 225 27 100 1,30 2004 0,71 260 0,60 220 - - 4,9 1 774 41 762 49 400 0,85 2005 0,24 87 0,57 207 - - 4,4 1 607 29 860 23 000 1,30 2006 0,34 126 0,95 345 - - 7,4 2 696 51 750 43 100 1,20 2007 0,33 122 0,67 244 2,04 745 5,2 1 899 35 214 27 000 1,30 2008 0,20 74 0,61 222 1,15 421 4,7 1 723 32 005 24 600 1,30 2009 0,21 75 0,68 248 1,25 456 5,3 1 927 35 770 27 500 1,30 2010 0,31 112 0,57 209 1,99 727 5,3 1 915 42 980 31 800 1,35 4.1.4 Outojoki Oy Vuonna 2010 laitoksella tuotettiin kalaa lisäkasvuna mitattuna 3 700 kg. Kasvatuksen käytetty rehumäärä oli 4 141 kg (rehukerroin 1,12). Ainetaseen perusteella saadaan Outojoki Oy:n kokonaisfosforikuormitukseksi 27 kg/a (0,07 kg/d) ja kokonaistyppikuormitukseksi 209 kg/a (0,57 kg/d). Muut laskentaperusteet olivat samankaltaiset edellä käsiteltyjen laitosten laskentaperusteiden kanssa. Outojoen kalankasvatuslaitoksen pienet tuotantomäärät huomioiden laitoksella toteutetaan päästötarkkailua tämän ohjelman voimassaoloaikana vain vuosina 2008 ja 2011, joten vuoden 2010 kuormitusta ei laskennallisesti arvioitu päästötarkkailunäytteiden perusteella. Ainetaselaskelman perusteella laitos ylitti lupaehtojen asettaman fosforikuormitusrajan yhdellä kilolla vuonna 2010. Ainetaselaskelman epävarmuutta lisää kuitenkin mm. tarkempien rehunlaatutietojen puuttuminen.

13 Taulukko 7. Outojoki Oy:n kalankasvatuslaitoksen tuotanto- ja kuormitustiedot vuosilta 2003-2010. fosforikuormitus typpikuormitus rehun- kalan- rehunäytteet arvio ainetase arvio näytteet arvio ainetase arvio kulutus tuotanto kerroin kg/d kg/a kg/d kg/a kg/d kg/a kg/d kg/a kg/a kg/a 2003 0,11 42 0,06 21 - - 0,46 169 3 550 3 520 1,01 2004 0,09 31 0,06 21 - - 0,46 168 3 540 3 550 1,00 2005 0,13 48 0,07 26 - - 0,56 204 4 150 3 900 1,06 2006 0,18 64 0,07 26 - - 0,55 202 4 137 3 950 1,05 2007 - - 0,07 25 - - 0,54 198 4 085 3 950 1,03 2008 0,18 65 0,07 27 0,66 242 0,57 210 4 208 3 850 1,09 2009 - - 0,07 27 - - 0,58 211 4 175 3 700 1,13 2010 - - 0,07 27 - - 0,57 209 4 141 3 700 1,12 4.1.5 Lylyjoen Lohi Ky Vuonna 2010 laitoksella tuotettiin kalaa lisäkasvuna mitattuna 49 000 kg. Kasvatuksen käytetty rehumäärä oli 54 825 kg (rehukerroin 1,12). Laitoksen ilmoittamien tietojen perusteella rehun typpipitoisuus oli n. 6,10 % ja fosforipitoisuus noin 0,79 %. Ainetaseen perusteella saadaan Lylyjoen Lohi Ky:n kokonaisfosforikuormitukseksi 237 kg/a (0,65 kg/d) ja kokonaistyppikuormitukseksi 1 997 kg/a (5,47 kg/d). Muut laskentaperusteet olivat samankaltaiset edellä käsiteltyjen laitosten laskentaperusteiden kanssa. Vuoteen 2006 saakka ainetaselaskelmissa on rehun typpipitoisuutena käytetty 7,5 % ja fosforipitoisuutena 1 % tarkempien käyttötarkkailutietojen puuttuessa. Koska päästötarkkailun näytteitä otettiin vain kesällä (+ huhtikuu), on vuosikuormitus arvioitu olettamalla 80 % rehunkulutuksesta ajoittuneen kesäkaudelle (122 d) ja 20 % talvikaudelle (243 d). Näin ollen vuosikuormitus on n. 0,42 kesäkuormitus. Kesäaikainen kokonaisfosforikuormitus oli näin laskien 0,50 kgp/d ja vuositasolla 76 kg/a. Vastaavat arviot typpikuormitukselle olivat 6,13 kgn/d ja 933 kgn/a. (Liite 4.) Laskelmien mukaan laitos alitti lupaehdoissa asetetun fosforikuormitusrajan (300 kg/a). Taulukko 8. Lylyjoen Lohi Ky:n kalankasvatuslaitoksen tuotanto- ja kuormitustiedot vuosilta 2003-2010. fosforikuormitus typpikuormitus rehun- kalan- rehunäytteet arvio ainetase arvio näytteet arvio ainetase arvio kulutus tuotanto kerroin kg/d kg/a kg/d kg/a kg/d kg/a kg/d kg/a kg/a kg/a 2003 0,29 105 0,88 321 - - 6,9 2 531 52 450 51 000 1,03 2004 0,39 144 0,94 342 - - 7,4 2 695 55 000 52 000 1,06 2005 0,35 129 0,93 341 - - 7,4 2 687 55 000 52 300 1,05 2006 0,39 141 0,95 348 - - 7,5 2 736 55 000 50 500 1,09 2007 0,30 111 0,70 255 1,95 712 5,3 1 934 54 300 50 000 1,09 2008 0,34 122 0,74 269 3,25 1 188 5,4 1 992 53 175 47 800 1,11 2009 0,42 154 0,73 265 3,34 1 219 5,5 2 001 55 000 50 700 1,08 2010 0,21 76 0,65 237 2,56 933 5,5 1 997 54 825 49 000 1,12

14 Kasvatusaltaista poistettu ja lietealtaaseen siirretty lietemäärä oli vuoden 2010 aikana noin 150 m 3. 4.1.6 Suvannon Lohi Oy Suvannon Lohi Oy:n Kurkijoen kalankasvatuslaitoksella ei ollut toimintaa vuonna 2010, eikä päästötarkkailua siten toteutettu ensimmäistä näytekertaa (28.4.) lukuun ottamatta. Tuolloin sekä laitokselle tulevan että sieltä lähtevän veden näytteiden kokonaisravinnepitoisuudet olivat määritystarkkuudet huomioiden samansuuruisia. Taulukossa 9 on esitetty päästötarkkailunäytteisiin ja ainetaselaskelmiin perustuvat kuormitusarviot vuosilta 2003-2009. Taulukko 9. Suvannon Lohi Oy:n kalankasvatuslaitoksen tuotanto- ja kuormitustiedot vuosilta 2003-2009. fosforikuormitus typpikuormitus rehun- kalan- rehunäytteet arvio ainetase arvio näytteet arvio ainetase arvio kulutus tuotanto kerroin kg/d kg/a kg/d kg/a kg/d kg/a kg/d kg/a kg/a kg/a 2003 0,09 33 0,62 225 - - 4,8 1 768 35 500 32 544 1,09 2004 0,09 33 0,54 196 - - 4,2 1 545 31 075 28 568 1,09 2005 0,07 27 0,41 150 - - 3,2 1 182 23 915 22 250 1,07 2006 0,09 33 0,47 170 - - 3,7 1 338 27 250 25 665 1,06 2007 0,13 47 0,42 154 - - 3,3 1 212 24 375 22 400 1,09 2008 0,08 28 0,26 97 0,77 283 2,0 715 20 000 18 120 1,10 2009 0,06 21 0,04 15 0,85 309 0,3 117 3 395 3 050 1,11 4.2 Biologinen tarkkailu Vuoden 2010 Iijoen yläosan kalankasvatuslaitosten vaikutustarkkailu muodostui ohjelman mukaisesta pohjaeläintarkkailusta, eikä normaalia vesistötarkkailua siten toteutettu. Vesinäytteet otettiin kuitenkin pohjaeläinnäytteiden yhteydessä 5.10. Lylyjoen ja Näljänkäjoen pisteiltä Ly4 ja Nä 8 ja Kostonjoen näytepisteeltä Ko13 neljään kertaan huhti-, heinä-, elo- ja syyskuussa. Pohjaeläintarkkailun näytealueet on esitetty alla kuvassa 4 ja taulukossa 10.

15 Kuva 4. Pohjaeläinnäytealueiden ja vesinäytepisteiden sijainnit. Taulukko 10. Pohjaeläinnäytealueiden ja vesinäytepisteiden sijainnit. Pohjaeläinnäytealueet Koordinaatit (KKJ) Kostonjoki, Lassinniemi 7282573 3559121 Näljänkäjoki, Oravikoski 7216880 3556090 vesinäytepisteet Koordinaatit (KKJ) Ko13 7282840 3560600 Ly4 7215950 3557274 Nä8 7216860 3556100

16 Pohjaeläintarkkailun näytteet otettiin kahdelta koskialueelta, Lylyjoen Lohi Ky:n alapuoliselta Näljänkäjoen Oravikoskelta ja Kostonjoesta Taivalkosken kalanviljely Ky:n alapuolelta. Näytteet otettiin vuoden 2007 tapaan lokakuussa. Kostonjoen näytepiste toimii kaikkien Kostonjoen laitosten yhteisenä tarkkailupisteenä. Näytteet pyrittiin ottamaan kolmelta erilaiselta pohjanlaatutyypiltä ja näytteitä otettiin molemmilta näytepaikoilta ohjelman mukaisesti kuusi kappaletta. Näytteiden määritystulokset on kokonaisuudessaan esitetty liitteessä 5. Vesinäytteiden analyysitulokset ovat puolestaan liitteenä 6. Koska näytealueita on vain yksittäiset kappaleet molemmilla joilla, ei eroja laitoksen ylä- ja alapuolisten alueiden pohjaeläinyhteisöjen rakenteen ja tilan välillä ole mahdollista tarkastella, kuten ei myöskään pohjaeläimistön muutoksia siirryttäessä jokireitillä alavirtaan. Vastaavat näytteet otettiin kuitenkin myös vuonna 2007, joten pohjaeläimistön ajallista vaihtelua ja kehitystä voidaan nyt tarkastella. Näytealueiden keskinäinen vertailu ei mm. valuma-alueiden eroavaisuuksista johtuen ole järkevää, joskin näytealueet ovat luonteeltaan jokseenkin samantyyppisiä. (Kuva 5, liite 5.) Näytealueiden pohjaeläinyhteisöjen rakenteessa oli tapahtunut selvähköjä muutoksia vuosien 2007 ja 2010 välillä. Vuonna 2007 päivänkorennot olivat dominoiva pohjaeläinryhmä molemmilla näytealueilla (Kostonjoella n. 36 % kokonaisyksilömäärästä ja Näljänkäjoella n. 31 %). Vuonna 2010 ryhmän osuudet olivat pudonneet vastaavasti 19 ja 18 prosenttiin. Vesiperhosten osuus oli Kostonjoella vuonna 2007 n. 33 % ja Näljänkäjoella n. 9 % ja koskikorentojen osuudet vastaavasti 9 ja 11 %. Vuonna 2010 vastaavat osuudet olivat vesiperhosilla 30 ja 23 % ja koskikorennoilla 8 ja 7 %. Vesiperhosten osalta on huomattavaa, että molemmilla näytealueilla määritettyjen vesiperhostaksonien määrä oli noussut 11:sta 17:ään. Edellä mainittujen ryhmien yhdessä muodostaman ns. EPT-ryhmän (päivänkorennot (Ephemeroptera), koskikorennot (Plecoptera) ja vesiperhoset (Trichoptera)) osuudet olivat siten vuonna 2007 Kostonjoella n. 78 % ja Näljänkäjoella n. 50 %. Vuonna 2010 vastaavat osuudet olivat n. 58 % ja n. 48 %. Etenkin Kostonjoella ryhmän osuus oli siten selvästi vähentynyt. Näljänkäjoella päivänkorentojen osuuden selvää tippumista kompensoi vesiperhosten suhteellinen runsastuminen. Prosenttiosuuksien tarkastelu ei sinänsä kerro koko totuutta, sillä näytealueiden kokonaisyksilömäärät olivat lisääntyneet Kostonjoella n. 28 % ja Näljänkäjoella n. 48 %. Joka tapauksessa ryhmien em. osuudet ovat suhteellisen vähäisiä jokien kokoluokat, näytealueiden ominaisuudet (pohjan laatu, vesikasvillisuus ja ranta-alueet) ja maantieteellinen alue huomioiden. Kostonjoen osalta tuloksiin saattaa vaikuttaa näytteenottajan vaihtuminen ja tästä mahdollisesti johtuva näytealueen tarkan sijainnin pieni muutos vuoden 2007 maastolomakkeen mukaan pohjasammalia oli näytealueella selvästi vuotta 2010 enemmän. (Kuva 5, liite 5.) EPT-ryhmän lisäksi myös kaksisiipisten osuudet olivat molemmilla näytealueilla pienentyneet vuodesta 2007. Kostonjoella muutos ei ollut suuri (21 % 19 %), mutta Näljänkäjoella se oli selvempi (38 % 24 %). Yksilömäärien osalta kaksisiipisten määrän putoaminen ei Näljänkäjoellakaan ollut kuitenkaan kovin suuri (390 yks. 368 yks.) Kaksisiipisistä suurin osa oli edelleen tyypillisesti surviaissääskiä (Kostonjoella n. 92 % kaksisiipisistä ja Näljänkäjoella n. 59 %). Näljänkäjoen näytealueelta tavattiin myös suhteellisen runsaasti iibiskärpäsiä, joita Kostonjoen näytteistä ei löydetty ainoatakaan. (Kuva 5, liite 5.) Kostonjoen näytealueella simpukoiden määrä oli kasvanut tarkkailuvuosien välillä huomattavasti (2 yks. 239 yks.) ja niiden osuus kokonaisyksilömäärästä muodostuikin jo merkittäväksi (n. 17 %). Ryhmä oli runsastunut myös Näljänkäjoella, joskaan muutos ei ollut yhtä radikaali (1 yks. 41 yks.) eikä ryhmän osuus kohonnut yhtä suureksi (n. 3 %). Näljänkäjoella puolestaan

17 kovakuoriaisten määrä ja osuus olivat selvästi kasvaneet vuodesta 2007 ryhmän muodostaessa jo n. 16 % näytealueen kokonaisyksilömäärästä. Kovakuoriaisia tavattiin alueelta merkittävästi myös edellisellä tarkkailukerralla, mutta nyt niitä päätyi näytteisiin lukumääräisesti n. 2,6 -kertaisesti aiempaan nähden. Myös harvasukasmadot ja kotilot olivat näytealueilla jonkin verran lisääntyneet. (Kuva 5, liite 5.) Kostonjoen näytealueen pohjaeläimistöön on voinut vaikuttaa myös vuonna 2006 toteutetut Kutinkosken, Hammaskosken ja Koitikosken kunnostukset. Esimerkiksi simpukoiden, harvasukasmatojen ja kotiloiden runsastuminen tarkkailuvuosien välillä voi ainakin osittain johtua ajan kulumisesta ja pohjan olosuhteiden tasaantumisesta kunnostusten jälkeen. Toisaalta pohjakasvillisuuden osuus oli maastolomakkeiden mukaan vähentynyt vuosien välillä. Kuva 5. Pohjaeläinryhmien yksilömäärien suhteelliset osuudet näytealueilla. Kokonaisyksilömäärät olivat kasvaneet molemmilla näytealueilla tarkkailuvuosien 2007 ja 2010 välillä ja Kostonjoella yksilömäärä oli edelleen jonkin verran Näljänkäjoen vastaavaa suurempi. Kostonjoen näytteissä oli keskimäärin 295 pohjaeläinyksilöä ja Näljänkäjoen näytteissä vastaavasti 250 yksilöä. Erot saattavat johtua esim. pohja- ja rantakasvillisuuden ja pohjamateriaalin eroista, sekä virtaamaeroista näytealueiden kesken. Olosuhteiltaan yksipuolisemmilla alueilla lajiston monimuotoisuus voi vähentyä ja toisaalta yksilömäärät vastaavasti kasvaa etenkin sopivassa ravintotilanteessa. (Taulukko 11.) Taksonomiseen luokitteluun kuuluvien eri hierarkiatasojen, eli taksonien, kokonaismäärä oli Kostonjoella 47 ja Näljänkäjoella 55. Määriä voidaan pitää varsin suurina ja kasvu aiempaan johtui suurelta osin määritettyjen vesiperhostaksonien lisääntymisestä (molemmilla näytealueilla 11 17). Määritystarkkuudessa ei vuosien välillä ole tapahtunut merkittävää muutosta. Osittain taksonimäärän kasvusta johtuen myös BMWP-indeksien arvot olivat vuotta 2007 korkeampia (vesiperhoset saavat tyypillisesti suuria indeksiarvoja). Kostonjoella indeksiarvoksi saatiin 200 ja Näljänkäjoella 232, joita voidaan pitää hyvinä ja Näljänkäjoen osalta jopa erinomaisena. BMWP indeksin pisteytyksessä likaantumisen suhteen herkät heimot saavat korkean pistearvon ja likaantumista hyvin sietävät matalan. Kunkin näytepisteen pistearvo määräytyy siinä esiintyvien yksittäisten heimojen pistearvon summana. Indeksi on kvalitatiivinen eikä huomioi yksilömääriä.

18 Kostonjoen näytealueen yksilömäärä oli Näljänkäjoen vastaavaa suurempi, joten Kostonjoen lajistoa voidaan tällä perusteella pitää edelleen yksipuolisempana. Lajiston yksipuolisuus voi osaltaan johtua olosuhteiden samankaltaisuudella, joskin molemmilta näytealueilta löydettiin niin ison ja pienen kivimateriaalin kuin hienommankin aineksen pohja-alueita. Usein myös ihmistoiminta voi vaikuttaa kehitykseen esim. rehevöitymisen kautta, joskaan näiden jokialueiden vedenlaatu (liite 6) ei siihen viittaa. Myös keskimääräiset BMWP indeksiarvot eli ns. ASPT arvot olivat molemmilla alueilla korkeita (6,90 ja 7,03) ja kasvaneet vuodesta 2007. ASPT arvo kuvastaa näytealueen lajiston likaantumisen sietokykyä mitä suurempi arvo on, sitä enemmän näytealalla on korkean BMWP indeksiarvon saavaa lajistoa suhteessa likaantumista paremmin sietäviin lajeihin. (Taulukko 11.) Näytealueilta ei tavattu silmälläpidettäviksi tai uhanalaisiksi luokiteltuja pohjaeläinlajeja. Näljänkäjoen näytteistä määritettiin yksittäinen vesiperhosiin kuuluva puroriippasirvikäs (Silo pallipes) joka on aiemmin ollut silmällä pidettävien lajien listalla, mutta joka on uudessa uhanalaisluokituksessa sieltä poistettu. Taulukko 11. Näytealueiden pohjaeläinten BMWP -pistearvot hajontoineen, keskimääräiset pistearvot (ASPT), mediaaniarvot sekä laskennassa mukana olleiden taksonien ja yksilöiden määrät sekä koealoilta löydettyjen taksonien määrät näytepisteittäin ja - alueittain. Näytealue Kostonjoki, Lassinniemi Näljänkäjoki, Oravikoski 2007 2010 2007 2010 Uoman leveys, m 20 15 20 30 Näytepisteitä / alue 6 6 6 6 Kokonaispisteet (BMWP) 171 200 201 232 Keskiarvo (ASPT) 6,58 6,90 6,48 7,03 Keskihajonta (BMWP) 2,52 2,97 2,26 2,86 Mediaani (BMWP) 7,0 7,0 7,0 7,0 Pisteytettyjen taksonien lkm. 26 29 31 33 Taksonien kokonaismäärä 39 47 49 55 Yksilömäärä / näyte 243 295 166 250 Yksilömäärä yhteensä 1 456 1 858 998 1 510 Ravinnonkäytön luokitellut taksonit 30 42 38 50 Näytealueiden pohjaeläimistö jaettiin ravinnonkäyttöryhmiin kvalitatiivisessa mielessä eli ryhmien yksilömääriä ei huomioitu. Kostonjoella ainoastaan pilkkojien taksonimäärä pieneni ja luokitellun taksonimäärän kasvaessa sen osuus luonnollisesti laski vielä selvemmin. Kaikkien muiden ravinnonkäyttöryhmien taksonimäärä ja osuus puolestaan kasvoivat. Selvästi eniten kasvoi kaapijoiden osuus. Pilkkojien määrän vähentyminen on loogista näytealueen vesikasvillisuuden ollessa vuonna 2010 selvästi edellistä tarkkailuvuotta 2007 vähäisempää. Näljänkäjoella kaikkien ravinnonkäyttöryhmien taksonimäärät kasvoivat. Selvimmin määrä ja samalla suhteellinen osuus kasvoi suodattajien osalta muiden ryhmien osuuden laskettua varsin tasaisesti. Luokiteltujen ryhmien määrä oli edelleen Näljänkäjoella suurempi. Vesiperhostaksonien lisääntyminen kasvatti Kostonjoella etenkin kaapijoiden määrää, Näljänkäjoella vaikutus jakautui tasaisemmin. (Kuvat 6 ja 7.)

19 Kuva 6. Pohjaeläintaksonien jakautuminen eri ravinnonkäyttöryhmiin näytealueilla. Kuva 7. Pohjaeläintaksonien suhteellinen jakautuminen ravinnonkäyttöryhmiin näytealueilla.

20 5 JOHTOPÄÄTÖKSET JA YHTEENVETO Monikala Oy:n laitos on ylittänyt ainetaselaskelmien mukaan ympäristöluvassa asetetun fosforin vuosikuormitusrajan vuodesta 2004 lähtien, joskin tarkempien rehunlaatutietojen puuttuminen vaikuttaa laskelmien paikkansapitävyyteen. Päästötarkkailunäytteiden mukaisilla kuormituksilla luparajoissa on kuitenkin pysytty paremmin. Vuonna 2010 myös rehunkäyttömäärä ylitti lievästi luvassa annetun enimmäismäärän. Kostonjoen Lohi Ky ylitti myös lupaehtojen mukaisen fosforikuormitusrajan sekä ainetaseen että päästötarkkailunäytteiden perusteella laskien. Laitoksen luparaja on ylittynyt melko säännöllisesti vuodesta 2003 alkaen. Vuonna 2010 päästötarkkailuun vaikutti tosin yksittäisen näytteen poikkeuksellisen korkeat pitoisuudet. Muilta osin laitokset pysyivät luparajoissa varsin hyvin. Suvannon Lohi Oy:n laitoksella ei ollut kasvatustoimintaa eikä laitoksen päästötarkkailua tästä syystä toteutettu ohjelman mukaisesti. Tarkkailussa mukana olleiden kalankasvatuslaitosten yhteenlaskettu rehunkäyttömäärä vuonna 2010 oli noin 191 000 kg ja lisäkasvu noin 170 000. Rehukertoimeksi muodostui n. 1,13. Sekä rehunkäyttö-, että lisäkasvumäärät kasvoivat hieman edellisvuodesta. Laitosten vaikutustarkkailu toteutettiin vuonna 2010 pohjaeläinselvitysten muodossa Kostonjoen ja Näljänkäjoen yksittäisillä näytealueilla. Selvitykset toteutettiin samoilla alueilla ensimmäisen kerran vuonna 2007. Tuloksista havaitaan erityisesti vesiperhostaksonien määrän kasvu molemmilla näytealueilla. Kostonjoen näytealueella vuoden 2007 tuloksiin saattoi edelleen vaikuttaa vuonna 2006 lähikoskilla toteutetut kalataloudelliset kunnostukset, mihin viittaavat ainakin simpukoiden ja kotiloiden määrien ja osuuksien kasvu tarkkailuvuosien välillä. Ainakin osin vesiperhostaksonien määrän kasvusta johtuen myös näytealueille laskettujen BMWP- ja ASPT indeksien arvot kohosivat korkeiksi viitaten pohjaeläinyhteisöjen hyvään ja monimuotoiseen tilaan. Suojelun kannalta arvokkaita lajeja ei vuonna 2010 tavattu. Vuonna 2007 määritettyä pohjansirvikästä (Arctopsyche ladogensis) ei myöskään enää näytteistä löydetty. Pohjaeläinnäytealueiden läheisten vesistötarkkailupisteiden vedenlaadussa ei ollut näytteenottohetkillä huomautettavaa. KIRJALLISUUS Armitage, D. P., Moss, D., Wright, J. F. & Furse, M. T. 1983: The performance of a new biological water quality score system based on macroinvertebrates over a wide range of unpolluted running-water sites. Water res. 17: 333-347. Aronsuu, K. & Isid, D. 2010. Pohjois-Pohjanmaan jokien hydrologis-morfologiset muutokset sekä mahdolliset hydrologiaan ja morfologiaan vaikuttavia toimenpiteet jokien ekologisen tilan parantamiseksi (päivitys 15.2.2010). Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. 109 s. Drebs, A., Nordlund, A., Karlsson, P., Helminen, J. & Rissanen, P. 2002: Ilmastotilastoja Suomesta 2002:1 Tilastoja Suomen ilmastosta 1971-2000. Ilmatieteen laitos. Helsinki. 99 s. Lapin Vesitutkimus Oy 2003. Iijoen yhteistarkkailun ohjelma vuosille 2003 2005. Rovaniemi. 22 s + 15 liites.

21 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ja Kainuun ympäristökeskus 2009. Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015. 210 s + liitteet. Salo, J. 2007a. Kostonjoen Lohi Ky, Lylyjoen Lohi Ky, Monikala Oy, Outojoki Oy, Suvannon Lohi Oy, Taivalkosken kalanviljely Ky: käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusuunnitelma vuosille 2007 2012. Lapin Vesitutkimus Oy. Rovaniemi. 14 s. + 6 liites. Salo, J. 2007b. Suvannon Lohi Oy: käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusuunnitelma vuosille 2007 2012. Lapin Vesitutkimus Oy. Rovaniemi. 9 s + 1 liites. Yrjänä, T. (toim.) 1995. Kunnostustöiden toteuttaminen ja työmenetelmät Entisten uittojokien kunnostaminen: esimerkkinä Iijoen vesistöalue. Vesi- ja ympäristöhallitus. Oulun vesi- ja ympäristöpiiri. Helsinki. s. 39-49. LIITTEET Liite 1. Monikala Oy:n päästötarkkailunäytteiden analyysitulokset ja kuormitusarvio. Liite 2. Kostonjoen Lohi Ky:n päästötarkkailunäytteiden analyysitulokset ja kuormitusarvio. Liite 3. Taivalkosken kalanviljely Ky:n päästötarkkailunäytteiden analyysitulokset ja kuormitusarvio. Liite 4. Lylyjoen Lohi Ky:n päästötarkkailunäytteiden analyysitulokset ja kuormitusarvio. Liite 5. Pohjaeläinnäytteiden määritystulokset. Liite 6. Vesistötarkkailunäytteiden määritystulokset.

KALALAITOKSEN KUORMITUSTARKKAILUN TULOSLOMAKE LAPIN VESITUTKIMUS OY KALALAITOS MONIKALA OY LUPAEHDOT PSY 18/04/1 PVM 15.4.2011 rehu 40 t/a, P-kuorm. 200 kg/a ja 1,8 kg/d kk-keskiarvona vedenkäyttö max 300 l/s tai puolet virtaamasta KUORMITUS VESISTÖALUE 61.6 Kostonjoen va. Työnumero 2610 6045 6047 6049 7452 7452 talvi kesä yhteensä Pvm 28.4.10 14.7.10 28.7.10 9.8.10 27.8.10 7.9.10 kg/d kg/d kg/d kg/a Q m3/d 10368 25920 25920 25920 25920 25920 Q l/s 120 300 300 300 300 300 FOSFORI kg/d 0,34 0,00 0,00 0,52 0,36 0,24 0,10 37 TYPPI kg/d 0,41 3,37 0,00 0,00 0,00 2,07 1,09 0,45 166 KIINTOAINE kg/d ANALYYSITULOKSET Hav. Pvm t Sy- O2 O2 Sa- Kiinto- Sähk. ph väri COD kok.n NO2+ NH4- kok.p PO4- Fe Fek. Kloro piste vyys meus aine joht. Mn NO3-N N P kolit fylli-a T_ O2_ O2_ TBY_ RE_ CTY_ PH_ CRN_ CODMN_ NTOT_ NO23_N NH4N_ PTOT_ PO4P_ FE_ CB44_ CP_ WM DTP STP SNT SGFC 25L 25L NC NT NA NA N NS NS NST F E C m mg/l % FTU ms/m mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l kpl/dl µg/l t 28.4.10 420 10 l 28.4.10 460 10 t 14.7.10 400 20 l 14.7.10 530 33 t 28.7.10 760 32 l 28.7.10 640 25 t 9.8.10 720 47 l 9.8.10 500 35 t 27.8.10 300 11 l 27.8.10 460 31 t 7.9.10 390 20 l 7.9.10 470 34