Viestintäviraston päätös Posti Oy:n aseita ja aseen osia koskevista lähetysrajoituksista

Päätös 1 (20) Anonymisoitu Dnro: 29.1.2015 1920/9211/2011 Posti Oy Posti Group Oyj/lakiasiat PL 1 00011 POSTI Viestintäviraston päätös Posti Oy:n aseita ja aseen osia koskevista lähetysrajoituksista Postiyritys, jota päätös koskee Posti Oy Toimenpidepyynnön tekijä Päätös Päätöksen voimaantulo A 1. Posti Oy on toiminut postilain (415/2011) 15 :n vastaisesti kieltäessään ampuma-aseiden lukkojen, lippaiden, vaimentimien ja näitä vastaavien osien lähettämisen. 2. Posti Oy on toiminut postilain 41 :n 4 momentin vastaisesti tiedottaessaan kohdassa 1 mainituista lähetysrajoituksista. 3. Viestintävirasto ei tutki, onko Posti Oy toiminut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 34 ja 36 artiklan vastaisesti. 4. Viestintävirasto hylkää esitetyt vaatimukset muilta osin ja katsoo, että Posti Oy ei ole toiminut postilain vastaisesti kieltäessään ampuma-aseiden, ilma-aseiden, aidon näköisten ase- ja räjähdysainejäljennösten, toimintakyvyttömäksi tehtyjen ampuma-aseiden, patruunojen ja ammusten sekä kaasupistoolien ja kaasupanosten laukaisemiseen tarkoitettujen laitteiden lähettämisen. Posti Oy:n on vastaanotettava ja välitettävä edellä kohdassa 1 mainittuja esineitä sisältäviä postilähetyksiä 60 päivän kuluttua tämän päätöksen tiedoksisaannista. Viestintävirasto katsoo siir- Viestintävirasto Kommunikationsverket Finnish Communications Regulatory Authority Itämerenkatu 3 A PL 313 00181 Helsinki Puhelin 0295 390 100 www.viestintävirasto.fi Östersjögatan 3A PB 313, FI-00181 Helsingfors, Finland Telefon +358 295 390 100 www.kommunikationsverket.fi Itämerenkatu 3A P.O. Box 313, FI-00181 Helsinki, Finland Telephone +358 295 390 100 www.ficora.fi

2 (20) tymäajan varaamisen tarpeelliseksi toimitusehtojen muuttamista varten. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, ellei valitusviranomainen toisin määrää. Asian vireilletulo Viestintäviraston toimivalta Asian käsittely Viestintäviraston aiempi päätös Helsingin hallinto-oikeus on 19.6.2014 tekemällään päätöksellä 14/0985/3 dnro 05162/12/7299 palauttanut asian Viestintäviraston käsiteltäväksi siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut Viestintäviraston 16.4.2012 asiassa tekemän päätöksen. Viestintävirasto valvoo postilain 67 :n nojalla kyseisen lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista. Postilain 79 :n 1 momentin mukaan, jos postiyritys tai henkilö, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee, katsoo, että joku toimii tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten vastaisesti, postiyritys tai edellä tarkoitettu henkilö voi saattaa asian Viestintäviraston päätettäväksi. Viestintäviraston on tehtävä asiassa päätös neljän kuukauden kuluessa hakemuksen saapumisesta. Viestintävirasto voi myös omasta aloitteestaan ottaa asian päätettäväkseen. Postilain 75 :n mukaan Viestintävirasto voi velvoittaa postilakia rikkovan postiyrityksen tai muun sellaisen yhteisön, jota koskevaa sääntelyä postilaki sisältää, korjaamaan virheensä tai laiminlyöntinsä. Postilain 80 :n mukaan Viestintäviraston päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Asia oli tullut vireille 16.12.2011 A:n lähetettyä Viestintävirastoon yhteydenoton. Viestintävirasto antoi asiassa ensimmäisen ratkaisunsa 16.4.2012, josta A valitti Kouvolan hallintooikeuteen. Kouvolan hallinto-oikeus sittemmin siirsi asian Helsingin hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Viestintävirasto oli kumotulla päätöksellään muun ohella katsonut, että Itella Posti Oy (sittemmin Posti Oy, jäljempänä myös Itella tai Posti) ei toiminut postilain vastaisesti kieltäessään aseiden, ilma-aseiden, ase- ja räjähdysainejäljennösten, lukkojen, lippaiden, patruunojen, vaimentimien ja näitä vastaavien osien sekä kaasupistoolien ja kaasupanosten laukaisemiseen tarkoitettujen laitteiden lähettämisen ja että yhtiö ei ollut kiellon osalta rikkonut postilakiin sisältyvää velvoitettaan tiedottaa

3 (20) Käsittely hallinto-oikeudessa A:n vaatimukset hallinto-oikeudessa uusista toimitusehdoista vähintään kuukautta ennen niiden voimaantuloa. Viestintäviraston päätös on kumottava ja Itella Posti Oy:n on vahvistettava toimivan postilain vastaisesti kieltäessään aseiden, ilma-aseiden, ase- ja räjähdysainejäljennösten, lukkojen, lippaiden, patruunoiden, vaimentimien ja näitä vastaavien osien sekä kaasupistoolien ja kaasupanosten laukaisemiseen tarkoitettujen laitteiden lähettämisen. A:n vaatimusten perusteet hallinto-oikeudessa Itella Posti Oy:n päätös on postilain vastainen. Postilain 14 :n mukaan Suomessa on oltava pysyvästi tarjolla postipalvelujen yleispalvelu, joka on saatavilla tasapuolisin ehdoin. Itella Posti Oy:llä on postipalvelujen yleispalveluntarjoajana velvollisuus vastaanottaa ja välittää jokaisen sitä haluavan kirjelähetys voimassa olevaa maksua vastaan toimilupansa ja toimitusehtojensa mukaisesti postin saajalle. Postiyritys voi kieltäytyä vastaanottamasta tai välittämästä kirjelähetystä ainoastaan postilain 40 :ssä mainituissa tapauksissa. Mainitussa pykälässä edellytetään, että ihmisille tai omaisuudelle aiheutuva vaara on ilmeinen, jotta postiyritys voi kieltäytyä vastaanottamasta lähetystä. Itella Posti Oy ei ole osoittanut, että kieltolistan esineistä aiheutuva vaara olisi ilmeinen. Mahdollinen tai hypoteettinen vaarariski ei ole riittävä peruste. Todistelusäännösten mukaan Itella Posti Oy:llä on velvollisuus näyttää toteen väitteensä lähetysten aiheuttamasta ilmeisestä vaarasta. Kaikkien kiellettyjen listalla olevien esineiden hallussapito on Suomessa sallittua. Sillä, että jotkut niistä ovat luvanvaraisia, ei ole merkitystä tässä asiassa. Maailman postiliiton yleissopimuksen mukaan vain räjähdysaineet ja niiden jäljennökset sekä näiden kuoret, niiden jäljitelmät tai käyttökelvottomiksi tehdyt räjähtävät laitteet tai taisteluvälineet ovat sellaisia esineitä, joiden lähettäminen voidaan kieltää. Maailman postiliiton sopimuksilla ei siten voida perustella Itella Posti Oy:n asettamia kieltoja. Itella Posti Oy:n väite, että sen käteis- ja kuluttaja-asiakkaiden toimitusehdoissa on ainakin vuodesta 1993 alkaen kerrottu, että Posti ei kuljeta vaarallisia aineita tai esineitä, on harhaanjohtava. Itella Posti Oy:n 1.6.2011 päivätyssä yleisiä toimitusehtoja käsittelevässä ohjevihkosessa mainitaan vaarallisiksi aineiksi muun ohella aerosolipullot, tulitikut, kynsilakat ja parfyymit, mutta nyt kielletyistä esineistä vihkosessa ei sanota mitään. Kiellettyjen ja sallittujen esineiden luettelo ei myöskään voi olla esimerkkiluettelo, jota Itella voi mielivaltaisesti laajentaa yksittäisten työntekijöidensä päätöksellä. Luettelon siitä, mitä ei kuljeteta, on oltava selkeä.

4 (20) Kiellettyjen esineiden turvallisuusriskejä ei ole perusteltu. Järjestyslailla ei ole tässä suhteessa merkitystä, koska järjestyslain tavoitteena on vähentää fyysistä häiriökäyttäytymistä ja muun muassa vakavaan vahingoittamiseen tarkoitettujen esineiden kantamista yleisillä paikoilla. Järjestyslaki siis kieltää näiden esineiden hallussapidon ja kuljettamisen yleisillä paikoilla silloin kun siihen ei ole hyväksyttävää syytä. Aseiden ja niiden osien kuljettaminen postilain mukaisena postipalveluna on aivan eri asia. Itella Posti Oy:n toimitiloja ei voi tulkita järjestyslain tarkoittamiksi yleisiksi paikoiksi. Lisäksi on huomioitava, että esimerkiksi ampuma-asetta voi voimassa olevan aselakimme mukaan kuljettaa yleisellä paikalla sekä tiloissa, joihin yleisöllä on pääsy, hyväksyttävällä tavalla, kun siihen on hyväksyttävä syy. Itella Posti Oy:n vetoaminen järjestyslakiin ei myöskään ole johdonmukainen. Teräaseiden, ketjujen, jousien, vaijereiden, kaapeleiden, pesäpallomailojen, tikkojen, kuulien, ritsojen ja puhallusputkien hallussapito kielletään myös järjestyslaissa, mutta siitä huolimatta Itella Posti Oy ei ole kieltänyt asiakkaitaan lähettämästä näitä esineitä. Itella Posti Oy:n tehtävänä ei myöskään ole kontrolloida sitä, onko lähetyksen vastaanottajalla tai lähettäjällä aselupaa. Itella Posti Oy:llä ei yleispalveluvelvoitteen mukaisesti ole laillista oikeutta kieltäytyä kuljettamasta mainittujen velvoitteiden piiriin kuuluvia lähetyksiä. Itella Posti Oy on rikkonut asiassa myös tiedotusvelvollisuuttaan. Postilain 41 :n mukaan toimitusehtojen muutoksesta on tiedotettava vähintään kuukautta ennen niiden voimaantuloa. Itella Posti Oy:n verkkosivuilla 29.12.2011 julkaistun tiedotteen mukaan tarkennetut määräykset tulivat voimaan 2.1.2012 eli vain neljä päivää tiedottamisen jälkeen. Muutamille asealan yrittäjille syksyllä 2011 suunnattu tiedottaminen ei täytä postilain mukaista tiedottamisvelvollisuutta. Kiellon olisi verkkosivuilla ilmoittamisen lisäksi tullut näkyä myös toimitusehdoissa, mikä ei ollut asianlaita kiellon tullessa voimaan. Itella Posti Oy:n vastine valitukseen hallinto-oikeudessa Itella oli vaatinut valituksen hylkäämistä. Yhtiö oli todennut vastineessaan muun ohella seuraavaa: Postilaki koskee yleispalveluun kuuluvien postipakettien keräilyä, lajittelua, kuljetusta ja jakelua. Kansainväliseen postitoimintaan sovelletaan Maailman postiliiton sopimuksia. Postilaissa ei ole säännöksiä pakettien sallituista tai kielletyistä sisällöistä. Postin oikeus kieltää vaaraa aiheuttavien esineiden kuljetus on vakiintunut normi ja siitä on säädetty ainakin 1970-luvulta lähtien. Mikäli postiyrityksellä ei olisi oikeutta säännellä pakettilähetysten sisältöä, tästä olisi tullut säätää nimenomaisesti laissa. Pakettien eli tavaralähetysten kuljettaminen on vapaasti kilpailtu ala eikä edellytä toimilupaa kuten viestien välitys kirjeissä. Tavarankuljetusten osalta on tarjolla paljon vaihtoehtoja Itella Posti Oy:n tarjoaman yleispalveluun kuuluvan postipaketin ohella. Postinkuljetus on massaluonteista toimintaa, jossa kulje-

5 (20) tettavaksi otettavan sisällön on sovelluttava yleiseen kuljetusprosessiin. Yleispalvelun tarkoituksena ei ole taata kaikille sisällöille sopivaa kuljetuspalvelua, vaan yleispalvelulla turvataan välttämättömät vähimmäispalvelut koko maassa. Maailman postiliiton yleissopimuksen 15 artiklan kohdan 1.3 mukaan valtiot tai nimetyt operaattorit (jollainen Itella Posti Oy on) saavat vapaasti asettaa sisältörajoituksia kansainvälisessä postiliikenteessä. Postilain soveltamisalaan kuuluvien kirjeiden osalta kielto-oikeutta on rajattu postilain 40 :ssä. Pakettien osalta kielto-oikeutta ei ole lainsäädännössä rajoitettu. Itella Posti Oy on tarkemmin perustellut asiassa Viestintävirastolle antamassaan selvityksessä, miksi aseet, aseen osat ja näiden jäljennökset ovat vaarallisina postilähetyksiin soveltumattomia. Perustelut ovat turvallisuussyistä osittain salaisia myös asianosaisten osalta. A:n vastaselitys Hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos Asian uusi käsittely Viestintävirastossa Itellan lausunto Viestintävirastolle A on antanut hallinto-oikeudelle vastaselityksen, jossa hän oli muun ohella vaatinut hallinto-oikeutta toteamaan, että Itella Posti Oy on toiminut EU-oikeuden vastaisesti, muun muassa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) artiklojen 34 ja 36 ja näitä edeltävien perussopimusartiklojen osalta. A oli lisäksi vaatinut hallinto-oikeutta toteamaan, että Itella Posti Oy oli toiminut määräävän markkina-aseman vastaisesti ja yhtiön käyttäneen asiassa merkittävää julkista valtaa. Hallinto-oikeus ei tutkinut A:n vastaselityksessä esitettyjä Itella Posti Oy:n määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön ja merkittävän julkisen vallan käyttöön liittyviä vaatimuksia. Hallinto-oikeus kumosi Viestintäviraston päätöksen siltä osin kuin virasto oli päätöksellään tutkinut asian ja palautti asian kumotulta osalta Viestintävirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Hallintooikeus määräsi, että kumottua päätöstä oli kuitenkin edelleen noudatettava, kunnes asia ratkaistaan tai Viestintävirasto määrää toisin. Viestintävirasto otti asian käsiteltäväksi uudelleen Helsingin hallinto-oikeuden annettua edellä mainitun ratkaisunsa. Korkeimmalta hallinto-oikeudelta 11.8.2014 saadun tiedon mukaan päätöksestä ei ollut valitettu tuohon mennessä. Viestintävirasto varasi Itellalle mahdollisuuden tulla kuulluksi asiassa. Itella on toimittanut Viestintävirastolle lausunnon 3.10.2014. Itella toteaa lausunnossaan, että se ei ole muuttanut toimitusehtojaan 2.1.2012. Itellan näkemys on jo asian aiemmissa käsittelyvaiheissa ollut, että postilähetysten ehdot tai rajoituk-

6 (20) A:n lausunto Viestintävirastolle set eivät ole muuttuneet tuolloin. Itellan mukaan aseiden kuljetukseen liittyvä muutos koski Itella Posti Oy:n sopimusasiakkaita, joiden tavaralähetykset ovat tiekuljetussopimuslain alaisia. Itella kertoo lausunnossaan, että se tiedottaa toimitusehtojen muutoksista eri tavoin eri tilanteissa. Muutoksista tiedotetaan vähintään kuukausi ennen niiden voimaan tuloa. Laajoista muutoksista on tiedotettu kaikkiin talouksiin jaettavalla tiedotteella, joka on usein sisältynyt Postia Sinulle -lehteen. Mikäli muutos ei ole ollut laajasti kaikkia postinsaajia koskeva, siitä on voitu tiedottaa myös Postin internetsivuilla ja/tai mediatiedottein. Itella lausui 3.10.2014 lisäksi, että toimitusehdoissa on kielletty postilain sallimalla tavalla vaaraa aiheuttavan sisällön lähettäminen. Tällaisen sisällön tyhjentävä määrittely ennalta ei ole mahdollista. Kiellettyjä sisältöjä voidaan kuvata vain esimerkein. Viestintävirasto varasi A:lle tilaisuuden lausua näkemyksensä asiassa. A antoi 2.11.2014 lausunnon, jossa hän totesi seuraavaa. A:n vaatimukset Viestintävirastossa Itella on peruttava kieltopäätöksensä kokonaan, ja toimittava siten kuin A on aiemmissa vastineissaan esittänyt. Viestintäviraston on katsottava Itella Posti Oy:n laiminlyöneen sille postilaissa säädetyn toimitusehtoja koskevan tiedottamisen. Viestintäviraston on katsottava Itella Posti Oy:n toimineen vastoin Maailman postiliiton yleissopimusta. Vaatimusten perusteet siltä osin kuin ne eivät ilmene edeltä Lähetysrajoitukset Itellan käytäntö on ristiriidassa sen kanssa, että mm. poliisilaitokset ovat katsoneet turvalliseksi lähettää postitse yksityisten omistamia ja toimintakuntoisia ampuma-aseita ja ase-eriä huutokaupattavaksi. Postilain mukaan vaaran tulee olla ilmeinen. Vaaran tulee olla käsin kosketeltava, selvästi nähtävä eli itsestään selvä. Eiilmeinen vaara, siis hypoteettinen, hämärä ja kaukaisesti kuviteltava, ristiriitaisesti ja heikosti perusteltava vaara ei riitä. Itella ei ole kyennyt osoittamaan toimivien ampuma-aseiden, aseen osista puhumattakaan, postittamisen aiheuttavan ilmeistä vaaraa ihmiselle tai omaisuudelle. Vaarallisia aineita ja esineitä käsittelevistä säädöksistä ei saa tukea kiellolle. Tiedottaminen Itella on laiminlyönyt tiedottamisvelvoitteensa, kun se on tiedottanut asiasta ensimmäisen kerran internetsivuillaan niin, että postilaissa määritelty minimiaika tiedottamisen ja muutoksen välillä ei ole täyttynyt. Itellan toimipisteistä ei ole edelleenkään

7 (20) Päätöksen perustelut saatavissa paperimuotoista tietoa kyseisistä toimitusehtojen muutoksista. Pelkästään verkkosivuilla ilmoittamista ei myöskään voida pitää riittävänä tiedottamisena. Mikäli tosiasiassa Itella Posti Oy:n käytäntö olisi ollut käytössä vuosikymmeniä kuten posti antamassaan vastineessa antaa ymmärtää, miksi posti sitten vasta vuosikymmenten jälkeen tiedotti asiasta ensimmäisen kerran. Kyseistä kieltoa ei ole ollut kiellon voimaantullessa eikä edelleenkään Itella Posti Oy:n toimipisteistä saatavissa kuluttajaasiakkaita koskevassa lehtisissä, jotka ovat myös Itella Posti Oy:n itsensä painattamia (toimitettu aiemmin mm. hallintooikeudelle). Itella Posti Oy:n väittämä siitä, että sen tekemä merkittävä toimitusehtojen muutos ei olisi laajasti kaikkia postinsaajia tai postin käyttäjiä koskeva on perusteeton, koska tämä mahdollisesti koskee jopa noin 700 000:tta aseluvan haltijaa ja siten postin potentiaalista käyttäjää. Kyseinen rajoitus koskee myös lukuisaa määrää niitä kansalaisia, jotka aiemmin ovat voineet Itella Posti Oy:n nyt kieltämiä ja ilmeistä vaaraa aiheuttamattomia esineitä lähettää. Viestintävirasto antoi A:n lausunnon tiedoksi Itellalle 7.11.2014. Asiaa koskevat säännökset ja yritykselle asetetut velvollisuudet Postilain (415/2011) 1 :n 1 momentin mukaan tämän lain tarkoituksena on turvata postipalveluiden ja erityisesti yleispalvelun saatavuus tasapuolisin ehdoin koko maassa. Postilain 15 :n 1 momentin 1 kohdan mukaan yleispalveluun kuuluu seuraavia postilähetyksiä koskevien postipalveluiden pysyvä tarjonta: 1) enintään kahden kilon painoiset kirjelähetykset, jotka maksetaan yleisesti käytettävissä olevilla käteismaksutavoilla ja jotka käyttäjällä on mahdollisuus jättää postiyrityksen kuljetettavaksi keräilypisteeseen; kotimaan kirjelähetyksistä on pidettävä tarjolla ainakin sellaista jättöpäivästä lukien toisena arkipäivänä jaettavaksi tarkoitettua kirjetuotetta, johon sovelletaan 19 :ssä määriteltyä yleispalvelun laatustandardia; 2) enintään kymmenen kilon painoiset postipaketit, jotka maksetaan yleisesti käytettävissä olevilla käteismaksutavoilla ja jotka käyttäjällä on mahdollisuus jättää postiyrityksen kuljetettavaksi postitoimipisteeseen tai muuhun soveltuvaan jättöpaikkaan ja noutaa postitoimipisteestä; 3) maahan saapuvat enintään kahdenkymmenen kilon painoiset postilähetykset; sekä

8 (20) 4) 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen postilähetysten kirjaamis- ja vakuuttamispalvelut. Postilain 15 :n 2 momentin mukaan pykälässä tarkoitettuun yleispalveluun kuuluvat sekä kotimaan palvelut että ulkomaanpalvelut. Viestintävirasto on nimennyt 29.12.2011 antamillaan päätöksillä Postin postipalvelujen yleispalveluyritykseksi koko maahan (lukuun ottamatta Ahvenanmaan maakuntaa) kirjelähetysten postipalvelujen tarjontaan sekä kotimaasta lähetettävien enintään 10 kg:n painoisten postipakettien postipalvelun tarjontaan. Posti on myös nimetty yleispalveluyritykseksi maahan saapuvien enintään 20 kg:n painoisten postipakettien postipalvelun tarjontaan seuraaviin kuntiin: Askola, Halsua, Kauniainen, Lestijärvi, Luoto, Marttila, Masku, Muurame, Pomarkku, Pyhtää, Rusko, Siuntio. Postilain 40 :n 1 momentin mukaan postiyrityksellä on velvollisuus vastaanottaa ja välittää jokaisen sitä haluavan kirjelähetys voimassa olevaa maksua vastaan toimilupansa sekä toimitusehtojensa mukaisesti postin saajalle. Postilain 40 :n 2 momentin mukaan postiyritys voi kuitenkin kieltäytyä vastaanottamasta tai välittämästä kirjelähetystä, jos: 1) lähetys sisältää vaarallisia aineita, esineitä tai tuotteita, joiden kuljettaminen on laissa kielletty taikka jotka ovat muulla tavalla lain vastaisia tai aiheuttavat ilmeistä vaaraa ihmiselle tai omaisuudelle; 2) lähetys sisältää eläviä hyönteisiä tai muita eläviä eläimiä; 3) lähetyksen sisältö on erityisen arka lämmölle tai kylmyydelle; 4) lähetys sisältää särkyviä tai taittuvia esineitä taikka valuvia aineita; tai 5) vakuuttamaton yleispalvelulähetys tai muu kuin yleispalveluun kuuluva lähetys sisältää rahaa, arvopapereita tai muuta arvokasta. Hallituksen esityksen (216/2010) yksityiskohtaisissa perusteluissa postilain 40 :ksi todetaan seuraavaa: Pykälässä säädettäisiin postiyrityksen velvollisuudesta vastaanottaa kirjelähetykset välitettäväksi. Lisäksi pykälä sisältäisi ne perusteet, joilla postiyritys voisi kieltäytyä vastaanottamasta tai välittämästä lähetystä. Pykälän 1 momentissa postiyrityksen velvollisuus kytketään sen toimilupaan ja toimitusehtoihin. Jos postiyritys toimilupansa ja toimitusehtojensa nojalla välittää esimerkiksi vain yritysasiakkaiden lähetyksiä, sillä ei ole velvollisuutta ottaa yksityisasiakkaan lähetyksiä välitettäväkseen. [ ] Pykälällä pannaan osin täytäntöön postidirektiivin 3 5 artiklat. Postidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että käyttäjillä on oikeus yleispalveluun, johon sisältyy tietyn laatuisten postipalvelujen pysyvä tarjonta

9 (20) kaikille käyttäjille kohtuullisin hinnoin jäsenvaltioiden koko alueella. Postidirektiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on toteutettava toimenpiteitä huolehtiakseen siitä, että yleispalvelun saatavuus vastaa seuraavia vaatimuksia: - se tarjoaa palvelun, jolla taataan olennaisten vaatimusten noudattaminen - se tarjoaa samanlaisen palvelun samankaltaisessa asemassa oleville käyttäjille - se on käytettävissä ilman minkäänlaista, erityisesti poliittisista, uskonnollisista tai aatteellisista syistä johtuvaa syrjintää - se jatkuu keskeytyksittä eikä sitä lopeteta muutoin kuin ylivoimaisen esteen sattuessa - se kehittyy teknisen, taloudellisen ja sosiaalisen ympäristön sekä käyttäjien tarpeiden mukaan. Postidirektiivin 2 artiklan 19 kohdan mukaan "olennaisilla vaatimuksilla" tarkoitetaan yleistä etua koskevia, muita kuin taloudellisia syitä, joiden vuoksi jäsenvaltio saattaa joutua säätämään postipalvelujen tarjoamista koskevia ehtoja. Näitä syitä ovat kirjesalaisuus, verkon turvallisuus vaarallista tavaraa kuljetettaessa [ ]. Postidirektiivin 5 artiklan 2 kohdan mukaan mitä 1 kohdassa säädetään, ei estä sellaisia toimenpiteitä, joita jäsenvaltiot toteuttavat perustamissopimuksessa ja erityisesti sen 30 ja 46 artiklassa (nykyisin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, SEUT, artiklat 36 ja 52) tunnustettujen, yleistä etua, muun muassa julkista moraalia, yleistä turvallisuutta, mukaan lukien rikosten tutkinta, ja yleistä järjestystä koskevien vaatimusten mukaisesti. SEUT 34 artiklan mukaan jäsenvaltioiden väliset tuonnin määrälliset rajoitukset ja kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet ovat kiellettyjä. SEUT 36 artiklan mukaan, mitä 34 ja 35 artiklassa määrätään, ei estä sellaisia tuontia, vientiä tai kauttakuljetusta koskevia kieltoja tai rajoituksia, jotka ovat perusteltuja julkisen moraalin, yleisen järjestyksen tai turvallisuuden kannalta, ihmisten, eläinten tai kasvien terveyden ja elämän suojelemiseksi, taiteellisten, historiallisten tai arkeologisten kansallisaarteiden suojelemiseksi taikka teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseksi. Nämä kiellot tai rajoitukset eivät kuitenkaan saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen. Genevessä 12.8.2008 tehdyn Maailman postiliiton yleissopimuksen 15 artiklassa määrätään: [ ] 1.3 Kaikilla jäsenmailla tai niiden nimetyillä operaattoreilla on mahdollisuus laajentaa tämän artiklan sisältämiä kieltoja, joita voidaan soveltaa käytäntöön heti, kun ne on sisällytetty vastaavaan kokoelmaan. 2 Kiellot kaikissa lähetysluokissa

10 (20) [ ] 2.1.5 esineet, jotka luonteensa tai pakkaustapansa vuoksi saattavat aiheuttaa vaaraa virkamiehille tai yleisölle taikka liata tai vahingoittaa toisia esineitä, postilaitteita tai kolmannen osapuolen omaisuutta. [ ] 3 Räjähtävät, helposti syttyvät tai radioaktiiviset materiaalit sekä muut vaaralliset aineet 3.1 Minkään luokan lähetyksiin ei saa laittaa räjähtäviä, tulenarkoja tai muita vaarallisia aineita tai radioaktiivisia aineita. 3.2 Minkään luokan lähetyksiin ei saa laittaa räjähtävien laitteiden jäljitelmiä tai inerttejä räjähtäviä laitteita tai taisteluvälineitä, mukaan lukien inertit kranaatit, inertit hylsyt sekä vastaavat. [ ] Genevessä 12.8.2008 tehty Maailman postiliiton yleissopimus on saatettu Suomessa kansallisesti voimaan tasavallan presidentin asetuksella 550/2011 sekä lailla 416/2011 siltä osin kuin yleissopimuksen määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Postilain 1 :n 4 momentin mukaan lain säännöksiä ei sovelleta kansainväliseen postiliikenteeseen siltä osin kuin Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta johtuu muuta. Ampuma-aselain (1/1998) 19 :n 1 momentin 4 kohdan mukaan luvanvaraista ei ole ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten kuljettaminen kaupallisessa tarkoituksessa ja kuljettamisen suorittamiseksi välttämätön säilyttäminen, jos kuljettaja harjoittaa ammattimaista tavaroiden kuljettamista. Postilain 41 :n mukaan postiyrityksen on laadittava toimitusehdot. Toimitusehdot on julkaistava yrityksen internetsivuilla ja pidettävä lisäksi pyynnöstä saatavilla paperimuodossa ilman korvausta. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan toimitusehdoista on käytävä ilmi postipalvelun käyttäjän ja postiyrityksen oikeudet ja velvollisuudet. Pykälän 4 momentin mukaan käyttäjille on tiedotettava uusista toimitusehdoista vähintään kuukautta ennen niiden voimaantuloa. Järjestyslain (612/2003) 10 :n 1 momentin mukaan seuraavien toisen vakavaan vahingoittamiseen tarkoitettujen tai siihen soveltuvien esineiden tai aineiden hallussapito yleisellä paikalla on kielletty: [ ] 5) ilma-aseet, jousitoimiset aseet, harppuunat, ritsat, puhallusputket ja muut näihin rinnastettavat ampumiseen soveltuvat esineet [ ]. Saman pykälän 2 momentin mukaan ampuma-asetta tai räjähtävää esinettä erehdyttävästi muistuttavien esineiden hallussapito yleisellä paikalla on kielletty. Pykälän 3 momentin mukaan mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei koske esineitä tai aineita, joiden hallussapito on työtehtävän tai muun hyväksyttävän syyn vuoksi tarpeen.

11 (20) Lähetysrajoitukset, joita asia koskee Asian ensi kertaa vireille tullessa voimassa olleiden Postin käteis- ja kuluttaja-asiakkaiden yleisten toimitusehtojen (1.6.2011) kohdan 4 mukaan lainvastaisia tai ilmeistä vaaraa aiheuttavia esineitä tai aineita ei kuljetettu. Postin voimassa olevien 1.1.2014 päivättyjen käteis- ja kuluttaja-asiakkaiden yleisten ehtojen vastaavan kohdan mukaan: "Posti ei kuljeta lainvastaisia eikä ilmeistä vaaraa aiheuttavia esineitä tai aineita. Vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lainsäädännön alaiset aineet ovat aina vaaraa aiheuttavia. Lisäksi Postin kuljetuksissa on kielletty muita ilmeisen vaarallisia sisältöjä. Kuljetuksissa vaarallisiksi aineiksi luetaan monet kotitaloustuotteetkin, kuten esimerkiksi aerosolipullot, tulitikut, kynsilakat, parfyymit ja monet elektroniikkatuotteet niiden sisältämien akkujen vuoksi. Kielletyistä esineistä ja aineista tarkempaa ohjeistusta saa internetsivuilta tai asiakaspalvelusta." Postin Kielletyt lähetykset -otsikoidulla internetsivulla (http://www.posti.fi/henkiloasiakkaat/hinnatjaohjeet/kielletytla hetykset.html) on 14.1.2015 todettu muun muassa seuraavaa: "Kuluttajien lähetyksissä ei saa olla vaarallisia aineita, esineitä tai muuta luonteeltaan vaarallista tai kiellettyä. Mikäli lähetys sisältää vaarallisia aineita tai muuta luonteeltaan vaarallista tai kiellettyä tavaraa tai esineitä, yritysasiakkaan tulee aina sopia lähetyksestä erikseen Postin kanssa. Tällöin lähetykselle valitaan tapauskohtaisesti sopiva palvelu. Esimerkkejä vaarallisiksi luokitelluista ja kielletyistä aineista ja esineistä löydät tältä sivulta. [ ] Kuluttaja/käteisasiakkaat eivät saa lähettää vaaralliseksi aineeksi luokiteltuja aineita tai esineitä postilähetyksinä. [ ] KOKONAAN KIELLETTY: Aseet, ilma-aseet, ase- ja räjähdysainejäljennökset (kielto kattaa aseet, lukot, lippaat, patruunat, vaimentimet ja näitä vastaavat osat sekä kaasupistoolit ja kaasupanosten laukaisemiseen tarkoitetut laitteet, ei kuitenkaan optiikkaa, puhdistusvälinesarjoja ja tyhjiä koteloita.) Oheisen taulukon Kyllä-sarakkeeseen on listattu asetuotteet, joita kuljetamme ja Ei-sarakkeeseen tuotteet, joita emme kuljeta." Kyllä Ei Airsoft-aseet (jos ei ulkomuotonsa perusteella luokitella asejäljennökseksi) Airsoft-aseet (jos ulkomuotonsa perusteella luokitellaan asejäljennökseksi) Aseoptiikka Asejäljennökset eli replikat

12 (20) Ilma-aseiden Co2-patruunat (sovelletaan normaaleja VAK/ADR-säännöksiä. Ei lentokuljetusta) Kaasupistoolit ja kaasupanosten laukaisulaitteet Jousiaseet Lippaat (aseen osa) Kaasusumuttimet (sovelletaan normaaleja VAK/ADR-säännöksiä. Ei lentokuljetusta) Patruunat Leluaseet ja vesipyssyt Piiput (aseen osa) Naulaimet (patruunoissa sovelletaan normaaleja VAK/ADR-säännöksiä. Ei lentokuljetusta) Tukkiosat (aseen osa) Paintball-kuula-aseet Starttipistoolit Puhdistusvälineet Vaimentimet Tyhjät kotelot Asian arviointi lähetysrajoitusten osalta Lähtökohdat Asiassa on arvioitava, onko Postilla yleispalvelun tarjoajana oikeus kieltää vaaralliseksi katsomansa sisällön kuljettaminen yleispalvelun piiriin kuuluvissa lähetyksissä. Postilla on nimettynä yleispalveluyrityksenä velvollisuus tarjota postilain 15 :n mukaan yleispalveluun kuuluvia postipalveluja. Lähetysrajoitukset rajoittavat yleispalvelun tarjontaa. Suomessa voimaansaatetun Maailman postiliiton yleissopimuksen 15 artiklassa annetaan sekä sopimusvaltioille että nimetyille operaattoreille oikeus laajentaa artiklassa tarkoitettuja kieltoja kuljetettavaksi otettavan materiaalin suhteen. Kuten hallintooikeus on katsonut, Posti toimii Suomessa nimettynä operaattorina, minkä johdosta näyttäisi sillä näin ollen yleissopimuksen nojalla olevan oikeus asettaa myös yleissopimuksen mukaista laajempia kieltoja kuljetettavalle materiaalille kansainvälisen postiliikenteen osalta. Postidirektiivi asettaa kuitenkin jäsenvaltioille yhteneväiset vaatimukset yleispalveluiden tarjoamiselle ja määrittää sitä kautta rajat, joiden puitteissa yleispalvelusta voidaan kansallisesti säätää. Postidirektiivin 5 artiklassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus asettaa yleistä etua koskevien vaatimusten edellyttämiä rajoituksia yleispalvelun saatavuudelle. Rajoitusten on kui-

13 (20) tenkin oltava Euroopan unionin toiminnasta annettuun sopimukseen ja erityisesti sen 36 ja 52 artikloihin perustuvia. Kuten hallinto-oikeus on katsonut, postilaissa ei lähetyksen sisältöä koskevia rajoituksia ole asetettu kuin kirjelähetyksille. Tämän ei kuitenkaan voida katsoa tarkoittavan, että postiyrityksellä ei olisi oikeutta postidirektiivin ja Maailman postiliiton yleissopimuksen mukaisesti rajoittaa myös yleispalveluun kuuluvien pakettien hyväksyttävää sisältöä yleisen edun vaatimusten mukaisesti. Kirjelähetysten osalta postiyrityksen postilain 40 :n mukainen kieltäytymisoikeus koskee muun ohella lähetyksiä, jotka sisältävät vaarallisia aineita, esineitä tai tuotteita, joiden kuljettaminen on laissa kielletty taikka jotka ovat muulla tavalla lain vastaisia tai aiheuttavat ilmeistä vaaraa ihmiselle tai omaisuudelle. Postilain 40 :n mukaisen, kirjelähetyksiä koskevan kieltäytymisoikeuden perusteista kysymykseen tulee tässä asiassa ainoastaan ilmeinen vaaran aiheuttaminen ihmiselle tai omaisuudelle. Tarkasteltavana olevat lähetysrajoitukset eivät koske esineitä, joiden kuljettaminen olisi kyseisessä säännöksessä mainitulla tavalla laissa kielletty tai jotka olisivat lain vastaisia, eikä esineiden kaupallinen kuljettaminen tai kuljettamisen suorittamiseksi välttämätön säilyttäminen ole aselain nojalla luvanvaraista. Myöskään järjestyslaki ei estä hyväksyttävän syyn vuoksi tapahtuvaa laissa mainittujen vahingoittamiseen soveltuvien esineiden hallussapitoa yleisellä paikalla (10 :n 1 3 mom.). Viestintävirasto katsoo, että postilain 40 :n 2 momentissa ilmaistuja oikeusohjeita on sovellettava myös postilain soveltamisalaan kuuluviin yleispalvelupaketteihin. Muunlainen tulkinta ei vastaisi säännöksen tarkoitusta. Säännöksen tarkoituksena on antaa postiyritykselle mahdollisuus kieltäytyä vaaraa aiheuttavien lähetysten kuljettamisesta postiverkossa. Säännöksen tarkoituksen kannalta ei ole merkitystä, onko vaarallinen sisältö paketin vai kirjeen sisällä. Postiyritykselle säädetty mahdollisuus kieltäytyä tiettyjen sisältöjen vastaanottamisesta ja välittämisestä kaikentyyppisten postilähetysten osalta on tärkeää ottaen huomioon, että yleispalveluyrityksellä ei ole oikeutta valita asiakkaitaan. Hallinto-oikeus on päätöksessään katsonut, että Posti ei ollut esittänyt hyväksyttäviä perusteita, joiden nojalla voitaisiin katsoa kaikkien sen kieltämien esineiden, kuten ampuma-aseen osien, kuljettamisen aiheuttavan ilmeistä vaaraa ihmiselle tai omaisuudelle. Yhtiön soveltamien kuljetusrajoitusten ei asetetussa laajuudessa voitu katsoa olevan hyväksyttäviä postidirektiivin ja postilain mukainen yleispalveluvelvoite sekä rajoitukset määrittävän lainsäännöksen puuttuminen huomioon ottaen. Viestintäviraston on siten arvioitava, miltä osin rajoitukset ovat hyväksyttäviä postilain ja postidirektiivin perusteella. Hallintooikeuden mukaan vaikka yleispalveluvelvoitteen tarkoituksena on ainoastaan turvata tietyt vähimmäispalvelut, ei lähetysten sisältöön kohdistuvia rajoituksia tule asettaa kuin yleisen edun edellyttämässä laajuudessa. Hallinto-oikeus ei pitänyt yleispal-

14 (20) veluiden piiriin kuuluvien postilähetysten osalta postilain eikä postidirektiivin mukaisina rajoituksia, jotka perustuisivat hallinnollisiin seikkoihin tai resursseihin. Hallinto-oikeus katsoi myös, ettei Posti ole postipalveluiden tarjoajana myöskään vastuussa vastaanottajien lupa-asioiden valvomisesta. Tämän johdosta on arvioitava, miltä osin lähetysten sisältöä koskeville rajoituksille on esitetty sellaisia hyväksyttäviä perusteita, joiden nojalla rajoitusten voidaan katsoa olevan yleisen edun mukaisia. Viestintäviraston näkemyksen mukaan tätä voidaan arvioida postilain 40 :n mukaisesti sen perusteella, aiheuttaako esine ilmeistä vaaraa ihmiselle tai omaisuudelle. Tuonnin määrälliset rajoitukset EU:n oikeudessa A on esittänyt, että rajoitukset olisivat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklojen 34 ja 36 vastaisia. Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT, aiempi nimi yhteisöjen tuomioistuin) vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 34 ja 35 artiklat velvoittavat jäsenvaltioita poistamaan kaikki esteet, jotka voivat tosiasiallisesti tai mahdollisesti rajoittaa yhteisön sisäistä kauppaa suoraan tai välillisesti. Artikloja voidaan soveltaa myös silloin, kun jäsenvaltio ei ole toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä tavaroiden vapaan liikkuvuuden sellaisten rajoitusten estämiseksi, jotka johtuvat muista syistä kuin valtion toimenpiteistä. Jäsenvaltion viranomaisten on toteutettava aiheelliset toimet tuotteiden vapaan liikkuvuuden takaamiseksi. (Ks. esim. EUT:n tuomio 12.6.2003 asiassa C-112/00, k. 56 57.) Jos toimenpidettä on pidettävä tuonnin ja viennin määrällisenä rajoituksena, on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa arvioitava sitä, onko jäsenvaltion toimenpide suhteellisuusperiaatteen mukainen, eli tarpeen esitetyn tavoitteen saavuttamiseksi ja että tätä tavoitetta ei voitaisi saavuttaa kielloin tai rajoituksin, jotka eivät ole yhtä laajoja tai joilla yhteisön sisäistä kauppaa rajoitetaan vähemmän (EUT:n tuomio 28.9.2006 asiassa C-434/04, k. 31). Postidirektiivin 5(2) artiklan perusteella jäsenvaltioiden velvollisuus huolehtia yleispalvelun saatavuudesta ei estä sellaisia jäsenvaltioiden toimenpiteitä, joita jäsenvaltiot toteuttavat SEUT 36 artiklassa tunnustettujen, muun muassa yleistä turvallisuutta tai ihmisten terveyden ja elämän suojelemiseksi koskevien vaatimusten mukaisesti. Artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toisaalta myös huolehdittava, että palvelussa taataan direktiivissä tarkoitettujen olennaisten vaatimusten noudattaminen kuten verkon turvallisuus vaarallista tavaraa kuljetettaessa. Postilakia on tulkittava postidirektiivin tarkoituksen ja sanamuodon mukaisesti. EUT:n oikeuskäytännön mukaan ihmisten terveydellä ja elämällä on etusija SEUT 36 artiklassa suojattujen oikeushyvien tai etujen joukossa. Jäsenvaltioiden asiana on päättää unionin lainsäädäntöä ja erityisesti suhteellisuusperiaatetta noudattaen siitä tasosta, jolla ne aikovat turvata niiden suojelun, ja tavasta, jolla tämä taso on tarkoitus saavuttaa.

15 (20) Vaarallisia aineita koskeva lainsäädäntö (EUT:n tuomiot asioissa C-434/04, annettu 28.9.2006, k. 33 ja C-320/93, annettu 10.11.1994, k. 16.) Viestintävirasto valvoo postilain 67 :n nojalla kyseisen lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista. Viestintävirastolla ei siten ole toimivaltaa tutkia, onko asiassa rikottu SEUT 34 tai 36 artiklaa. SEUT 36 artiklassa mainittujen vaatimusten toteutuminen on kuitenkin postidirektiivin mukaisesti otettava huomioon postilakia tulkittaessa. Viestintävirasto toteaa lisäksi, että Posti on nimetty yleispalveluyritykseksi maahan saapuvien postipakettien osalta vain 12 kuntaan. Koska postilakia ei sovelleta muihin kuin yleispalveluun kuuluviin postipaketteihin, ei postilaki koske maahan saapuvia postipaketteja muilta osin. Viestintäviraston näkemyksen mukaan postilain 40 :n 2 momentin 1 kohdassa säädetty peruste kieltäytyä vastaanottamasta ja välittämästä kirjelähetystä sillä perusteella, että lähetys sisältää vaarallisia aineita, esineitä tai tuotteita, jotka aiheuttavat ilmeistä vaaraa ihmiselle tai omaisuudelle, ei ole sinänsä ristiriidassa postidirektiivin 5(2) artiklan kanssa. Kieltäytymisperustetta on pidettävä tarpeellisena ihmisten terveyden ja elämän suojelemiseksi eli tässä tapauksessa sen estämiseksi, että postiverkossa välitettäisiin sivullisille tai postiyrityksen työntekijöille tai omaisuudelle vaarallisia esineitä. Tätä tavoitetta ei Viestintäviraston näkemyksen mukaan voida saavuttaa muutoin kuin kieltämällä tällaisten esineiden lähettäminen postitse. A katsoo, että vaarallisia aineita ja esineitä käsittelevistä säädöksistä kuten liikenne- ja viestintäministeriön asetuksista 369/2011 ja 370/2011 tai niiden liitteistä ei saa tukea Postin lähetyskielloille, minkä johdosta kielletyt esineet eivät ole kyseisten asetuksien tai niiden liitteiden mukaan millään tavalla ominaisuuksiltaan sellaisia, että ne voitaisiin rinnastaa ihmisille tai omaisuudelle ilmeistä vaaraa aiheuttaviin esineisiin ja/tai aineisiin. Viestintävirasto toteaa, ettei postilaista, vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetusta laista (719/1994) tai niiden esitöistä löydy tukea näkemykselle, että postilain 40 :n 2 momentin soveltuminen edellyttäisi, että ainetta olisi pidettävä myös vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lainsäädännön nojalla vaarallisena. Vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain 4 :n mukaan vaarallisten aineiden kuljetukseen sovelletaan lisäksi, mitä tavaran kuljetuksesta muutoin säädetään, jollei Suomea sitovasta kansainvälisestä velvoitteesta muuta johdu. Lain tarkoituksena on sen 1 :n mukaan ehkäistä ja torjua vahinkoa ja vaaraa, jota vaarallisten aineiden kuljetus saattaa aiheuttaa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle. Sen ja postilain tarkoitusperät ovat siten täysin erilaiset. Huomionarvoista on myös, että em. asetusten liitteissä on vaarallisina aineina mainittu ainakin erilaisia ammuksia ja patruunoja.

16 (20) Maailman postiliiton yleissopimuksen soveltamisesta Lopputulos lähetysrajoitusten arvioinnista A on katsonut, että Posti rikkoo Maailman postiliiton yleissopimusta kieltäytyessään kuljettamasta aseita tai niiden osia. Hän vetoaa Maailman postiliiton yleissopimuksen 9 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan "Kansainvälisessä postinkuljetuksessa sovellettavien turvallisuustoimien on oltava suhteessa riskeihin tai uhkiin, joihin toimet on kohdistettu, ja ne on toteutettava vaikeuttamatta maailmanlaajuisia postivirtoja tai kauppaa ottaen huomioon postiverkoston erityispiirteet." A:n mainitsema kohta sisältyy uuteen Dohassa 11.10.2012 tehtyyn yleissopimukseen. Uusi yleissopimus on tullut kansainvälisesti voimaan 1.1.2014. Laki Dohassa 11.10.2012 tehdyn Maailman postiliiton yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta 657/2014 on vahvistettu, mutta sen voimaantulosta on lain 2 :n mukaan säädettävä valtioneuvoston asetuksella. Kyseistä asetusta ei ole toistaiseksi annettu, joten asiassa on sovellettava Suomessa voimaansaatettua Genevessä 12.8.2008 tehtyä yleissopimusta, johon mainittua artiklan kohtaa ei sisälly. Postilla on nimettynä operaattorina yleissopimuksen nojalla oikeus asettaa myös yleissopimuksen mukaista laajempia kieltoja kuljetettavalle materiaalille postitoiminnassa. Viestintävirasto katsoo, ettei lähetysrajoituksia voida pitää Maailman postiliiton yleissopimuksen vastaisina, koska Suomessa voimaan saatettu sopimus ei rajoita nimetyn operaattorin oikeutta laajentaa rajoituksia. Rajoitusten laajentamisella sopimuksen 15 artiklan 1.3 kohdan mukaan ei voida katsoa tarkoitettavan, että uusien rajoitusten pitäisi nimenomaisesti perustua artiklassa mainittuihin rajoituksiin, koska mikä tahansa uusi rajoitus on laajennus artiklan sisältämiin kieltoihin. Hallinto-oikeus on katsonut, että aseen osien, kuten lukkojen, lippaiden, vaimentimien ja vastaavien ihmiselle tai omaisuudelle aiheuttamaa vaaraa ei voida pitää ilmeisenä. Viestintäviraston näkemyksen mukaan vaaraa on pidettävä postilain 40 :ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisenä, jos esine voi aiheuttaa vaaraa ihmiselle tai omaisuudelle, eikä vahingon vaara ole ainoastaan etäisesti mahdollinen tai hypoteettinen. Viestintäviraston näkemyksen mukaan säännöksen soveltamiskynnystä ei voida asettaa korkealle, koska epäselvissä tapauksissa ihmisten terveyden suojelemisella on katsottava olevan etusija suhteessa postipalvelujen käyttäjien oikeuteen lähettää yleispalveluun kuuluvia postipaketteja. Vaaraa voi aiheutua myös esineen kuljettamisesta, sillä esine saattaa aiheuttaa vaaraa kuljetuksen aikana esimerkiksi altistuessaan vedelle tai lämmölle. Ottaen huomioon, että lähetysrajoitusten tulee olla perusteltuja postidirektiivin 5(2) artiklasta johtuvien päämäärien kuten ihmisten terveyden ja elämän suojelemiseksi, edellä todetun johdosta on katsottava, että Posti ei ole esittänyt hyväksyttäviä perusteita, joilla voitaisiin katsoa aseen osien aiheuttavan il-

17 (20) meistä vaaraa ihmiselle tai omaisuudelle. Postin lähetysrajoitusten on siten katsottava olevan postilain 15 :n vastaisia siltä osin kuin niissä on kielletty aseen osien lähettäminen postitse. Aseen osien lähettämistä postitse ei voida kieltää, ellei osa sinänsä tai sen kuljettaminen aiheuta postilain 40 :ssä tarkoitettua vaaraa. Aseen osia ei voida pitää vaarallisina kuljetettavina sillä perusteella, että ne kokoamalla voisi syntyä vaaraa aiheuttava esine. Hallinto-oikeus totesi kuitenkin, että ampuma-aseita voidaan perustellusti pitää potentiaalisesti vaarallisina kuljetettavina, koska ampuma-aseesta ei voi päältä päin havaita, onko se ladattu vai ei. Sama koskee hallinto-oikeuden mukaan aidon näköisiä asejäljennöksiä, ilma-aseita, kaasupistooleja tai toimintakyvyttömäksi tehtyjä ampuma-aseita. Viestintäviraston näkemyksen mukaan myös kaasupanosten laukaisulaitteita voidaan pitää samalla perusteella ilmeisen vaarallisina. Myös patruunoita tai ammuksia sisältäviin lähetyksiin voi hallinto-oikeuden mukaan liittyä vaaraelementti. Viestintävirasto toteaa, että mm. ampuma-aseiden patruunat onkin luokiteltu vaaralliseksi aineeksi. Posti on myös Viestintävirastolle 16.1.2012 antamassaan, salassa pidettävässä selvityksessä maininnut konkreettisia, tämäntyyppisistä sen kieltämistä lähetyksistä aiheutuneita vaaratilanteita. Esineestä ei aina näe päällepäin, aiheuttaako se ilmeistä vaaraa. Vaaraa voi aiheutua esimerkiksi sen johdosta, että lähettäjä on jättänyt huolehtimatta patruunan poistamisesta aseesta, vaikka lataamatonta asetta sinänsä mahdollisesti olisikin turvallista kuljettaa. Postilain 40 :n tulkinnassa on huomioitava, että Maailman postiliiton yleissopimuksen mukaan vaaraa voi aiheutua myös esineen pakkaustavasta. Jäljennöksestä puolestaan ei voida päällepäin havaita, onko kyseessä toimiva ase. Myös yleissopimuksessa on ehdottomasti kielletty esineitä, jotka eivät välttämättä sinänsä ole vaarallisia, kuten räjähtävien laitteiden jäljitelmät, inertit räjähtävät laitteet ja kranaatit, inertit hylsyt sekä vastaavat. Ase- ja räjähdysainejäljennökset tai toimintakyvyttömät aseet eivät sinänsä välttämättä ole vaarallisia, mutta niistä ei voida päällepäin luotettavasti havaita, onko kyseessä aito ilmeistä vaaraa aiheuttava esine. Mikäli postilain 40 :ää kuitenkin olisi tulkittava niin, että se ei mahdollistaisi ilmeistä vaaraa aiheuttavien esineiden jäljitelmien lähettämisen kieltämistä, tämä merkitsisi, että Suomen sisäisesti olisi mahdollista lähettää esimerkiksi räjähtävien laitteiden jäljitelmiä, jotka olisivat taas ulkomaan lähetysten osalta yleissopimuksen nojalla kiellettyjä. Tätä ei voida pitää postilain 40 :n tarkoittamana lopputuloksena, sillä esitöiden mukaan lainsäädäntö vastasi yleissopimusta (HE 216/2010, s. 68 ja 69). Edelleen on huomattava, että mikäli jäljitelmien lähettämistä ei voitaisi kieltää, vaikeuttaisi tämä mm. aitoja aseita ja räjähtäviä laitteita koskevien lähetysrajoitusten valvomista. Tämä olisi myös omiaan johtamaan siihen, että postitse yritettäisiin lähet-

18 (20) Asian arviointi tiedottamisen osalta tää vaarallisia esineitä nykyistä useammin, mikä lisäisi postiyrityksen henkilöstön terveyteen kohdistuvaa uhkaa. Postiyritys ei voisi välttämättä kieltäytyä esimerkiksi aseen tai räjähdyslaitteen näköisen esineen kuljettamisesta selvittämättä, onko kyseessä on aito ase vai jäljitelmä. Viestintävirasto katsoo, että postilain 40 :n 1 momentin 1 kohtaa on tulkittava laajentavasti siten, että sen nojalla postiyrityksellä on oikeus kieltäytyä vastaanottamasta ja välittämästä myös esineitä, joita on ulkomuotonsa perusteella pidettävä ilmeistä vaaraa aiheuttavana. Viestintäviraston näkemyksen mukaan tulkintaratkaisusta postipalvelujen käyttäjille aiheutuvien haittojen arvioinnissa on huomioitava, että pakettipalveluita on saatavissa myös vaihtoehtoisilta palveluntarjoajilta 1. Viestintävirasto katsoo siten, että ampuma-aseiden, ilmaaseiden, aidon näköisten ase- ja räjähdysainejäljennösten, toimintakyvyttömäksi tehtyjen ampuma-aseiden, patruunojen ja ammusten sekä kaasupistoolien ja kaasupanosten laukaisemiseen tarkoitettujen laitteiden osalta Postin lähetysrajoituksille on olemassa hyväksyttävät perusteet, eikä niitä siten voida pitää postilain vastaisina. Postilain 41 :n 4 momentin mukaan käyttäjille on tiedotettava uusista toimitusehdoista vähintään kuukautta ennen niiden voimaantuloa. Hallinto-oikeus on katsonut Viestintäviraston 16.4.2012 antamasta päätöksestä poiketen, että Postin kieltäytymisessä aseiden ja niiden osien kuljettamisesta on kysymys sellaisesta toimitusehtojen muutoksesta, josta postiyrityksen olisi tullut tiedottaa postilain 41 :n 4 momentin mukaisesti. Hallinto-oikeuden mukaan 2.1.2012 voimaan tulleet lähetysrajoitukset koskevat postilain 41 :n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla postipalvelun käyttäjän ja postiyrityksen oikeuksia ja velvollisuuksia. Posti on lausunnossaan edelleen katsonut, etteivät postilähetysten ehdot tai rajoitukset eivät ole muuttuneet tuolloin. Sen sijaan toimitusehdoissa on kielletty vaaraa aiheuttavan sisällön lähettäminen, minkä tyhjentävä määrittely ennalta ei ole mahdollista. Postin tuolloin voimassa olleiden käteis- ja kuluttajaasiakkaiden yleisten toimitusehtojen mukaan lainvastaisia tai ilmeistä vaaraa aiheuttavia esineitä tai aineita ei kuljetettu. Kiellettyjä sisältöjä voidaan Postin mukaan kuvata vain esimerkein. A:n mukaan lähetysrajoitukset eivät voi olla esimerkkiluettelon muodossa. Postipalvelun käyttäjän ja postiyrityksen oikeuksien ja velvollisuuksien tulee käydä ilmi toimitusehdoista (postilaki 41 1 mom.). Viestintävirasto toteaa, ettei postilaki kuitenkaan edellytä kaikkien mahdollisten kiellettyjen lähetysten yksilöimistä 1 Oy Matkahuolto Ab:llä oli yleispalveluvelvoitteita asetettaessa toimipiste lähes jokaisessa Suomen kunnassa (Yleispalveluyritysten nimeäminen postipalveluiden tarjontaan, Viestintäviraston perustelumuistio 29.12.2011, dnro 1643 /9210/2011, saatavissa Viestintäviraston verkkosivuilta.)

19 (20) Sovelletut lainkohdat toimitusehdoissa, eikä tämä olisi mahdollistakaan, koska postilain 40 :ssä yleislausekkeena säädetty kieltäytymisoikeus on olemassa ilman toimitusehtoihin otettavaa määräystäkin. Kuten Posti on todennut, vaarallisten esineiden tyhjentävä määrittely ehdoissa ei ole mahdollista. Viestintävirasto toteaa siten hallinto-oikeuden tekemän ratkaisun johdosta, että lähetysrajoitusten on katsottava koskevan postipalvelun käyttäjän oikeuksia, koska ne rajoittavat käyttäjän mahdollisuuksia jättää kiellettyjä esineitä sisältäviä lähetyksiä postiyrityksen välitettäväksi. Lähetysrajoitusten on katsottava olevan myös mainitussa lainkohdassa tarkoitettuja uusia toimitusehtoja, koska ne ovat asettaneet lähetysten sisällölle pidemmälle meneviä rajoituksia kuin toimitusehdoista ilmeni, kun otetaan huomioon edeltä ilmenevä lähetysrajoitusten arvioinnin lopputulos. Lähetysrajoitukset ovat tulleet voimaan 2.1.2012, ja niistä on julkaistu tiedote internetissä 29.12.2011 eli alle kuukautta ennen lähetysrajoitusten voimaantuloa. Koska lähetysrajoituksia on edellä mainituin perustein pidettävä toimitusehtojen muutoksena, on Postin katsottava rikkoneen postilain 41 :n 4 momenttia tiedottamiselle säädetyn ajan osalta. A on lisäksi väittänyt lausunnossaan, että pelkästään verkkosivuilla ilmoittamista ei voida pitää riittävänä tiedottamisena, koska Suomessa on yhä huomattava määrä henkilöitä, joilla ei ole pääsyä internetiin. Postilain 41 :n 1 momentin mukaan toimitusehdot on julkaistava yrityksen internetsivuilla ja pidettävä lisäksi pyynnöstä saatavilla paperimuodossa ilman korvausta. Säännöksen perustelujen mukaan (HE 216/2010, s. 117) toimitusehdot on tarpeen julkaista yrityksen internetsivuilla, koska sen kautta ne ovat laajasti saatavilla. Lisäksi toimitusehdot tulee pitää saatavilla paperimuodossa, kuten nykyisinkin. Postilain esitöiden mukaan 41 :n 4 momentissa säädetty tiedotusvelvollisuus vastaa sisällöltään tuolloin voimassa ollutta postipalvelulakia (313/2001, HE 216/2010, s. 117). Kumotun postipalvelulain esitöiden mukaan toimitusehdot on tullut julkaista painettuina, ja toimitusehtoja on voitu muuttaa kirjallisesti samassa järjestyksessä kuin ne on julkaistu (HE 74/2000). Postilain esitöistä ei käy tarkemmin ilmi, millä tavoin muutoksista on tiedotettava. Viestintävirasto katsoo, että riittävää on, että uusista toimitusehdoista tiedotetaan 1 momentissa mainitulla pääasiallisella tavalla eli internetsivuilla, koska tällä tavoin muutosta koskeva tiedote on hyvin laajasti saatavilla kustannustehokkaalla tavalla. Postilaki (415/2011) 1 4 mom., 15 1 mom., 40 2 mom., 41 1, 2 ja 4 mom. sekä 79 1 mom.

20 (20) Muutoksenhaku Päätöstä koskevat tiedustelut Tähän päätökseen saa hakea muutosta Helsingin hallintooikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Lain 6 :n mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä. Lisätietoja tästä päätöksestä antavat Viestintävirastossa lakimies Marko Priiki, puh. 0295 390 596 ja päällikkö Merja Saari, puh. 0295 390 541. Sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@viestintavirasto.fi. Päällikkö Merja Saari Lakimies Marko Priiki Liitteet Tiedoksi Valitusosoitus Posti Oy saantitodistuksin A saantitodistuksin