1. Tuhkan koostumus Suomessa syntyy energiantuotannon sivutuotteena puu- ja turvetuhkaa yhteensä noin 600 000 tonnia/vuosi Tuhkalla on hyvä neutralointikyky, ph 10-13 Tuhka ei sisällä juurikaan typpeä (N) Tuhkassa on runsaasti kasveille tärkeitä mineraaliravinteita, kuten fosforia (P) ja kaliumia (K) Tuhkien alkuainepitoisuudet vaihtelevat huomattavasti mm. poltettavasta materiaalista ja polttotekniikasta johtuen Ravinteiden lisäksi tuhkaan rikastuu jonkin verran poltettavien aineiden, kuten puun ja turpeen sisältämiä raskasmetalleja Kuva: J Issakainen / Metla
2. Tuhkan laatuvaatimukset ja esikäsittely Tuhkan käyttöä metsälannoitteena säätelee lannoitevalmistelaki (539/2006) ja asetukset (MMM Asetus 24/11): Ravinteiden vähimmäispitoisuudet tuhkassa: Kalium (K) + Fosfori (P) yht. 2,0 % Kalsium (Ca) 6,0 % Haitallisten metallien enimmäispitoisuudet: Kadmium (Cd) 25 mg/kg 100 g/ha 60 vuoden ajanjaksossa annettuna Arseeni (Ar) 40 mg/kg 160 g/ha 60 vuoden ajanjaksossa annettuna Kuva: J Issakainen / Metla Kuljetuksen ja levityksen helpottamiseksi sekä pölyämisen vähentämiseksi tuhka on esikäsiteltävä ennen käyttöä Rakeistaminen, itsekovetus Rakeistettuun tuhkalannoitteeseen saa lisätä epäorgaanisia lannoitevalmisteita ravinneominaisuuksien parantamiseksi (mm. K ja B)
3. Tuhkalannoituksen maaperävaikutukset Maan happamuus vähenee (ph) Pintakerroksen kokonaisravinnevarat lisääntyvät pitkäaikaisesti Maan mikrobitoiminta vilkastuu ja hajotustoiminta lisääntyy Myös maan raskasmetallipitoisuudet kohoavat Raskasmetallit ovat tuhkassa kuitenkin erittäin hidasliukoisessa muodossa Tuhkalannoitteille asetetut raja-arvot ehkäisevät liiallista kuormitusta Kuva: J Issakainen / Metla
4. Tuhkalannoituksen puustovaikutukset Tuhkalannoitus sopii parhaiten runsastyppisille turvemaille, joilla puuston kasvua rajoittaa fosforin ja kaliumin niukkuus Tuhkalannoituksella saadaan aikaan hitaasti käynnistyvä, mutta pitkäkestoinen ja voimakas puuston kasvureaktio Puuston ravinnetilaa parantuu 20-50 vuoden ajaksi Puiden neulasten tai lehtien raskasmetallipitoisuudet ovat pysyneet alhaisina Lannoittamaton (vas.) ja 15 vuotta aikaisemmin tuhkaa saanut koeala (oik.) Vaalan Pelson suolla. Kuvat: J Issakainen / Metla
5. Tuhkalannoituksen kasvillisuusvaikutukset Ruohot ja heinät yleensä lisääntyvät, varpukasvit puolestaan vähentyvät Alkuperäiset sammalet voivat kuivua, ruskettua tai kuolla Tilalle tulee uusia lajeja ja alkuperäinen sammalpeite elpyy ajan kuluessa Kasvilajien määrä usein kasvaa ja kasvupaikan rehevyys lisääntyy Paljaalla turvepinnalla kasvillisuuden muodostuminen nopeutuu merkittävästi Ruohojen, heinien ja varpujen raskasmetallipitoisuudet ovat pysyneet alhaisena Sammalten kadmiumpitoisuudet ovat joissakin tapauksissa hieman kohonneet, mutta pysyneet kuitenkin alhaisella tasolla Suomessa mitattuihin yleisiin pitoisuuksiin suhteutettuna Kuva: N Huotari / Metla
Marjat ja sienet Haitallisten raskasmetallien pitoisuudet ovat pysyneet alhaisella tasolla tuhkalannoituksesta huolimatta Joissakin tapauksissa raskasmetallien pitoisuudet marjoissa ja sienissä voivat nousta tilapäisesti heti tuhkan levityksen jälkeen niiden pinnalle kertyneen tuhkapölyn takia Marjoja ja sieniä voi käyttää ravinnoksi tuhkalannoituksen jälkeen, mutta keräämistä heti levitystä seuraavana kesänä tulisi kuitenkin välttää Kuvat: J Issakainen / Metla
6. Tuhkalannoituksen vaikutukset eläimiin Tuhkalannoitus ei ole lisännyt raskasmetallien kertymistä valuma-alueiden alapuolisten järvien eläinplanktonissa, pohjaeläimissä tai kaloissa Jyrsijöissä, hyönteisissä, madoissa tai linnun munissa ei ole havaittu merkittäviä raskasmetallipitoisuuksien muutoksia Kuva: A Kaikusalo / Metla
7. Tuhkalannoituksen vesistövaikutukset Jos tuhkaa ei joudu lannoituksen yhteydessä suoraan ojiin, vesistöjen rehevöitymistä edistävän fosforin sekä haitallisten raskasmetallien huuhtoutuminen on hyvin vähäistä - Fosfori pidättyy maahan tuhkan alumiini- ja rautayhdisteiden kanssa - Raskasmetallit liukenevat tuhkasta erittäin hitaasti tuhkan emäksisyyden vuoksi Tuhkalannoitus ei ole lisännyt myöskään turpeessa olevan typen huuhtoutumista vesistöihin Talvilevityksen jälkeisiä huuhtoutumia voidaan ehkäistä jättämällä ojien reunoille 1-2 m suojavyöhykkeet Purojen reunoille tulisi jättää 10 15 metrin suojavyöhyke ja järvien, lampien ja jokien rannoille vähintään 50 metrin suojavyöhyke Kuva: E Oksanen / Metla
8. Tuhkalannoituksen toteuttaminen Tuhkalannoitukseen parhaiten soveltuvia kohteita ovat runsastyppiset ojitetut suometsät ja turvesuopohjat, joilla puuston kasvua rajoittaa fosforin ja kaliumin puute Kangasmailla ja suopelloilla tuhkalannoitusta voidaan käyttää ravinteiden epätasapainosta aiheutuvien puiden kasvuhäiriöiden torjumiseen ja korjaamiseen Tuhkaa voidaan käyttää myös maan happamoitumisen ehkäisemiseen Tuhkalannoitus voidaan toteuttaa joko maa- tai lentolevityksenä Metsän lannoitukseen tulee käyttää rakeistettua tai itsekovetettua tuhkaa, jotta pölyäminen olisi mahdollisimman vähäistä Kuva: N Huotari / Metla
9. Yhteenveto Tuhkalannoitus parantaa metsikön ravinnetilaa pitkäaikaisesti Tuhkalannoitus ei ole lisännyt merkittävästi tai pitkäaikaisesti raskasmetallien kertymistä kasveihin, sieniin, marjoihin tai eläimiin Tuhkalannoitevalmiste on kotimainen vaihtoehto Tuhkan sisältämien ravinteiden palauttaminen takaisin metsään on sekä ekologisesti että taloudellisesti mielekästä Kuvat: J Issakainen / Metla
Kiitokset rahoittajille, yhteistyökumppaneille ja kuulijoille!