Sito Oy Pääkaupunkiseudun ympäristö- meludirektiivin mukainen meluselvitys Rautatiet Liikennevirasto Helsinki 2012

Sito Oy Pääkaupunkiseudun ympäristömeludirektiivin mukainen meluselvitys Rautatiet Liikennevirasto Helsinki 2012

2 Esipuhe EU:n ympäristömeludirektiivin (2002/49/EY) voimaan tulon jälkeen on Suomessa vuonna 2007 2008 tehty niin kutsutut ensimmäisen vaiheen meluselvitykset sekä meluntorjunnan toimintasuunnitelmat. Ensimmäisessä vaiheessa meluselvitykset tehtiin vilkkaimmin liikennöidyistä maanteistä ja rautateistä sekä Helsinki Vantaan ja Helsinki Malmin lentoasemista. Kaupungeista vain Helsingin kaupunki oli ensimmäisellä kierroksella selvitysvelvollinen. Vuosina 2010 2012 toteutetut niin kutsutut toisen vaiheen meluselvitykset on tehty yli 100 000 asukkaan väestökeskittymistä, maanteistä joiden liikennemäärä on yli 3 miljoonaa ajoneuvoa vuodessa, rautateistä joiden liikennemäärä on yli 30 000 junaa vuodessa sekä lentoasemista, joilla on yli 50 000 operaatiota vuodessa. Tässä vuonna 2010 alkaneessa pääkaupunkiseudun meluselvityksessä kohteena ovat Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten alueilla sijaitsevat pää- ja kokoojakadut, maantiet ramppeineen sekä rautatiet. Meluselvitykseen eivät sisältyneet teollisuus, satamat, Helsinki- Vantaan ja Helsinki-Malmin lentoasemat ja Helsingin kaupungin metro- ja raitioliikenne. Nämä raportoidaan kaupunkien omissa yhdistelmämeluselvityksissä. Pääkaupunkiseudun meluselvitys on tehty Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunkien sekä Liikenneviraston yhteistyönä. Maanteiden osalta työhön osallistui myös Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Pääkaupunkiseudun meluselvityksen tuloksia on esitelty tämän rautateitä käsittelevän raportin lisäksi erikseen direktiivin mukaisia maanteitä käsittelevässä raportissa sekä kaikkia melulähteitä käsittelevässä yhdistelmäraportissa. Selvitys alkoi syyskuussa 2010 ja valmistui maaliskuussa 2012. Selvitysvelvolliset kunnat ovat tiedottaneet asukkaita sekä muita tahoja internet-sivuillaan selvityksen alkamisesta sekä selvityksen tuloksista. Lisäksi selvityksen tulokset on esitelty hankkeen päätyttyä tiedotusvälineille suunnatussa tiedotustilaisuudessa. Selvitystyö on laadittu Sito Oy:ssä, jossa työstä vastasivat projektipäällikkönä toiminut Anne Määttä, projektisihteerinä toimineet Tuomo Pynnönen (8.6.2011 saakka) ja Siru Parviainen (9.6.2011 alkaen), meluasiantuntijana Jarno Kokkonen, melumallintajina Juha Korhonen, Olli Kontkanen ja Jussi Jääoja, maastomalliasiantuntijana Olli Hänninen, paikkatietoasiantuntijana Antero Keskinen sekä laadunvarmistajana Timo Huhtinen. Työtä ohjaavina tahoina toimivat kaupunkien ja Liikenneviraston edustajista koostetut projektin edistymistä seuraava sekä hallinnollisista päätöksistä vastannut ohjausryhmä (yhteensä 3 kokousta) ja työn yksityiskohtaisempien ja teknisempien kokonaisuuksien ohjauksesta vastannut projektiryhmä (yhteensä 7 kokousta). Ohjausryhmän jäseninä toimivat: ympäristöjohtaja Pekka Kansanen, Helsingin kaupungin ympäristökeskus, ohjausryhmän puheenjohtaja ympäristöjohtaja Stefan Skog, Vantaan kaupungin ympäristökeskus, ohjausryhmän varapuheenjohtaja ympäristösuojelupäällikkö Tuula Hämäläinen-Tyynilä, Espoon kaupungin ympäristökeskus valvontapäällikkö Kari Kavasto, Espoon kaupungin ympäristökeskus ympäristöpäällikkö Anna-Lena Granlund-Blomfelt, Kauniaisten kaupunki

3 yksikönpäällikkö Arto Hovi, ympäristö ja turvallisuus, Liikennevirasto tutkimus- ja kehittämiskoordinaattori Anders Jansson, Liikennevirasto suunnittelija Larri Liikonen, Uudenmaan ELY-keskus ympäristöjohtaja Mikko Viinikainen, Finavia ympäristöinsinööri Krister Höglund, Finavia (31.7.2011 asti) ylitarkastaja Erkki Poikolainen, Liikennevirasto, projektiryhmän edustaja ympäristötarkastaja Anu Haahla, Helsingin kaupungin ympäristökeskus, projektiryhmän edustaja (22.12.2012 asti) ympäristötarkastaja Taiju Virtanen, Helsingin kaupungin ympäristökeskus (1.2.2012 alkaen) osastopäällikkö Anne Määttä, Sito Oy, konsultin projektipäällikkö asiantuntija Tuomo Pynnönen, Sito Oy, projektisihteeri (8.6.2011 asti) nuorempi asiantuntija Siru Parviainen, Sito Oy, projektisihteeri (9.6.2011 alkaen). Projektiryhmän jäseninä toimivat: ylitarkastaja Erkki Poikolainen, Liikennevirasto, projektiryhmän puheenjohtaja ympäristötarkastaja Anu Haahla, Helsingin kaupungin ympäristökeskus (22.12.2012 asti) ympäristötarkastaja Eeva Pitkänen, Helsingin kaupungin ympäristökeskus (22.12.1012 alkaen) diplomi-insinööri Matti Neuvonen, Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluvirasto johtava ympäristötarkastaja Saara Juopperi, Vantaan kaupungin ympäristökeskus (31.7.2011 asti) liikenneinsinööri Pirjo Suni, Vantaan kaupunki, kuntatekniikan keskus ympäristöinsinööri Krister Höglund, Vantaan kaupungin ympäristökeskus (1.8.2011 alkaen) valvontapäällikkö Kari Kavasto, Espoon kaupungin ympäristökeskus, varalla ympäristötarkastaja Lea Salonpää Espoon kaupungin ympäristökeskus suunnitteluinsinööri Jenni Saarelainen, Espoon kaupunki, kaupunkisuunnittelukeskus, varalla suunnittelupäällikkö Petri Suominen, Espoon kaupunki, kaupunkisuunnittelukeskus ympäristöpäällikkö Anna-Lena Granlund-Blomfelt, Kauniaisten kaupunki tarkastaja Arto Kärkkäinen, Uudenmaan ELY-keskus osastopäällikkö Anne Määttä, Sito Oy, konsultin projektipäällikkö asiantuntija Tuomo Pynnönen, Sito Oy, projektisihteeri 8.6.2011 asti nuorempi asiantuntija Siru Parviainen, Sito Oy, projektisihteeri 9.6.2011 alkaen vanhempi asiantuntija Jarno Kokkonen, Sito Oy.

4 Sisällysluettelo 1 JOHDANTO... 5 1.1 Ympäristömeludirektiivin keskeinen sisältö... 5 1.2 Kansalliset säädökset... 6 1.3 Ympäristömeludirektiivin kansallinen täytäntöönpano... 7 1.4 Ympäristömeludirektiivin mukaiset melun tunnusluvut sekä laskentakorkeus... 7 2 SELVITYSALUE... 9 2.1 Yleiskuvaus ja tutkittu rataverkko... 9 2.2 I-vaiheen meluselvitys ja meluntorjuntaohjelma... 9 2.3 Muut meluntorjuntaohjelmat ja -toimet... 9 3 LÄHTÖTIEDOT... 11 3.1 Liikennetiedot... 11 3.2 Maastomalli... 11 3.2.1 Lähtöaineisto... 11 3.2.2 Korkeusaineisto... 11 3.2.3 Maastomallin muokkaus... 11 3.3 Meluesteet... 12 3.4 Melumalli... 12 3.4.1 Rakennukset... 12 3.4.2 Maanpinnan absorptio... 15 3.4.3 Maastomalli selvitysalueen ulkopuolella... 15 3.5 Asukaslaskennat... 15 4 ARVIOINTIMENETELMÄT... 16 4.1 Laskentamallit, -ohjelmat ja -menettelyt... 16 4.2 Laskenta-asetukset... 16 4.3 Laskennan suoritus... 16 5 TULOKSET... 18 5.1 Meluvyöhykkeet ja melulle altistuvien asukkaiden määrät... 18 5.1.1 Päivä-ilta-yömelutaso L den ja yömelutaso L yö... 18 5.1.2 Ekvivalenttimelutasot L Aeq (7-22) ja L Aeq (22-7)... 22 5.2 Tulosten tarkastelu... 26 5.3 Epävarmuustekijöiden tarkastelu... 27 6 LÄHTEET... 28 7 LIITTEET... 29 LIITTEET Liite 1 Liikennetiedot Liite 2 Meluesteet Liite 3 Meluvyöhykkeet, rautateiden liikenne, päivä-ilta-yömelutaso L den Liite 4 Meluvyöhykkeet, rautateiden liikenne, yömelutaso L yö Liite 5 Meluvyöhykkeet, rautateiden liikenne, päiväajan ekvivalenttimelutaso L Aeq (7-22) Liite 6 Meluvyöhykkeet, rautateiden liikenne, yöajan ekvivalenttimelutaso L Aeq (22-7)

5 1 Johdanto 1.1 Ympäristömeludirektiivin keskeinen sisältö Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/49/EY ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta (ympäristömeludirektiivi) tuli voimaan 18.7.2002 (1). Direktiivin tavoitteena on määritellä yhteisölle yhteinen toimintamalli, jonka avulla voidaan välttää, ehkäistä tai vähentää ympäristömelulle altistumisen haittoja, joiksi katsotaan myös melun häiritsevyys. Haittoja vähennetään tärkeysjärjestyksessä. Direktiivin tavoitteena on saada jäsenvaltioiden melutasoista vertailukelpoisia tietoja. Direktiivi koskee yli 100 000 asukkaan väestökeskittymiä, pääliikenneväyliä sekä suuria lentoasemia. Tieliikenteen pääväyliä ovat direktiivin mukaan tiet, joilla liikennöi vuosittain yli 3 miljoonaa ajoneuvoa. Rautatieliikenteessä pääväyliä ovat ne, joilla liikkuu vuosittain yli 30 000 junaa. Suuret lentoasemat ovat siviililentoasemia, joilla on vuosittain yli 50 000 nousua tai laskua. Direktiivi velvoittaa keräämään, vertailemaan ja välittämään ympäristömelua koskevaa tietoa. Direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi: tehdään meluselvitykset ympäristömelulle altistumisesta, laaditaan toimintasuunnitelmat melun ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi sekä välitetään tietoa ympäristömelusta ja sen vaikutuksista kansalaisille. Ensimmäisessä vaiheessa, kesäkuun loppuun 2007 mennessä, tehtiin selvitykset yli 250 000 asukkaan väestökeskittymistä, maanteistä, joiden liikennemäärä on vuodessa yli kuusi miljoonaa ajoneuvoa, rautateistä, joiden liikennemäärä on yli 60 000 junaa vuodessa sekä lentoasemista, joilla on vuosittain yli 50 000 nousua tai laskua. Meluselvitys laadittiin vuoden 2006 liikenne- ja asukastietoihin perustuen ja toimitettiin merkittäväksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Toisessa vaiheessa, kesäkuun 2012 loppuun mennessä tehdään selvitykset kaikista direktiivin mukaisista väestökeskittymistä, pääväylistä ja lentoasemista. Selvitykset laaditaan vuoden 2011 liikenne- ja asukastietoihin perustuen, ja toimitetaan merkittäväksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmään, kuten ensimmäisen vaiheen selvitykset. Euroopan yhteisössä otetaan käyttöön yhteiset melun tunnusluvut, päivä-ilta-yömelutaso (painotettu keskiäänitaso) eli vuorokausimelutaso L den ja yömelutaso L yö. Nämä ovat pitkän ajan keskiäänitasoja, jotka määritellään vuoden päivä-, ilta- ja yöaikojen sekä sääolojen kannalta keskivertovuoden perusteella. Yhteisten melun tunnuslukujen mukaiset meluvyöhykkeet arvioidaan yhteisillä laskenta- ja mittausmenetelmillä. Meluselvitysten laatimisen jälkeen molemmissa vaiheissa laaditaan meluntorjunnan toimintasuunnitelmat. Toimintasuunnitemassa esitetään muun muassa lyhyen ja pitkän ajan suunnitelma meluntorjuntatoimista ja niiden arvioiduista vaikutuksista melulle altistuvien asukkaiden määrään. Lisäksi käsitellään toimenpiteiden vaatimaa rahoitusta ja vuorovaikutusta. Meluntorjunnan toimintasuunnitelmaan voi kuulua toimia, jotka liittyvät liikennesuunnitteluun, maankäytön suunnitteluun, teknisiin toimiin melulähteissä, hiljaisempien melulähteiden valintaan, melun leviämisen ajalliseen tai alueelliseen rajoittamiseen sekä muihin rajoituskeinoihin, kuten taloudelliseen ohjaukseen. Meluntorjunnan toimintasuunnitelma ensimmäisen vaiheen selvityskohteista laadittiin ja toimitettiin merkittäväksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmään 18. päivään heinä-kuuta

6 2008 mennessä. Toisen vaiheen selvityskohteiden meluntorjunnan toiminta-suunnitelmien on oltava valmiina 18. heinäkuuta 2013. Toisen vaiheen jälkeen meluselvitykset ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmat on tarkastettava joka viides vuosi kaikista direktiivin mukaisista väestökeskittymistä, pääväylistä ja lentoasemista. 1.2 Kansalliset säädökset Ympäristömeludirektiivin kansallista täytäntöönpanoa varten on ympäristönsuojelulakia (86/2000) täydennetty muutoksella (459/2004) Euroopan yhteisön edellyttämistä meluselvityksistä ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmista (2). Muutoksessa lakiin lisättiin pykälät 25a ja 25b. Valtioneuvoston asetuksella Euroopan yhteisön edellyttämistä meluselvityksistä ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmista (801/2004) säädetään näissä käytettävistä melun tunnusluvuista, meluselvitysten ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmien yksityiskohtaisesta sisällöstä sekä niiden laatimisen aikatauluista (3). Asetukseen sisältyy myös säännökset velvollisuuksista toimittaa tietoa komissiolle. Asetuksen 1. pykälässä todetaan, että sitä sovelletaan ainoastaan ympäristömeludirektiivin täytäntöön panemiseksi annetun lain tarkoittamiin selvityksiin. Sitä ei täten sovelleta muihin Suomessa tehtäviin meluselvityksiin. Ympäristömelulla tarkoitetaan asetuksen 2. pykälän mukaan ei-toivottua tai haitallista ihmisen toiminnan aiheuttamaa ulkona esiintyvää ääntä, kuten kulkuvälineiden, tie-, raide- ja lentoliikenteen sekä teollisuuslaitosten toiminnan aiheuttamaa ääntä. Haitoilla tarkoitetaan ihmiselle aiheutuvia terveyshaittoja ja häiritsevyydellä melun aiheuttamaa kielteisenä koettua elämyspiirrettä. Hiljaisella alueella väestökeskittymässä tarkoitetaan aluetta, jossa minkään melulähteen aiheuttama keskiäänitaso ei ylitä päivällä (kello 07.00 22.00) 50 db eikä yöllä (kello 22.00 07.00) 45 db. Meluselvitystä käytetään meluntorjunnan toimintasuunnitelman laadintaan, kansalaisille tarkoitettuna tietolähteenä ja EU:n komissiolle toimitettavien tietojen hankkimiseen. Asetuksessa säädetään, että meluselvityksen tulee sisältää tulosten lisäksi tiedot selvityskohteesta ja aiemmin tehdyistä meluntorjuntatoimista, selvityksen laatijasta sekä käytetyistä menetelmistä. Meluselvityksessä tulee melutilanteesta arvioida ympäristönsuojelulain 25 a :n 1 momentin mukaisista kohteista päivä-ilta-yö-melutaso L den erikseen tieliikenteestä, rautatieliikenteestä, lentoliikenteestä ja teollisuudesta sekä esittää melun desibeli-määrän perusteella meluvyöhykkeet: 55 59, 60 64, 65 69, 70 74 ja 75 db. Meluselvityksessä arvioidaan myös yömelutaso L yö erikseen tieliikenteestä, rautatie-liikenteestä, lentoliikenteestä ja teollisuudesta sekä esitetään melun desibelimäärän perusteella meluvyöhykkeet: 50 54, 55 59, 60 64, 65 69 ja 70 db. Meluselvityksessä ilmoitetaan edellä mainituilla vyöhykkeillä melulle altistuvissa rakennuksissa asuvien henkilöiden määrät sekä lukumäärä, kuinka moni edellä mainituista henkilöistä asuu rakennuksissa, joissa on erityinen ääneneristys ympäristömelua vastaan, ja kuinka moni asuu rakennuksissa, joissa on hiljainen ulkoseinä, jos tiedot ovat käytettävissä. Meluselvityksessä ilmoitetaan myös arvio eri meluvyöhykkeillä olevien asuinrakennusten sekä hoito- ja oppilaitosten määristä.

7 1.3 Ympäristömeludirektiivin kansallinen täytäntöönpano Ensimmäisessä vaiheessa (2007) väestökeskittymistä mukana oli ainoastaan Helsinki. Maanteitä oli selvitettävänä noin 750 kilometriä, ja rautateitä noin 96 kilometriä. Lentoasemista mukana oli Helsinki-Vantaa. Lisäksi Helsinki-Malmin lentoasema sisältyi Helsingin kaupungin selvitykseen. Näistä kohteista laadittiin meluntorjunnan toimintasuunnitelmat. Toisessa vaiheessa (2012) väestökeskittymistä ovat mukana pääkaupunkiseutu (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen), Turku, Tampere, Lahti ja Oulu. Selvitettäviä maanteitä on noin 2100 kilometriä ja rautateitä noin 170 kilometriä. Lentoasemista selvitys tehdään Helsinki- Vantaasta erikseen sekä Helsinki-Malmista osana Helsingin meluselvitystä. Tässä selvityksessä tavoitteena on arvioida rautatieliikenteen aiheuttama ympäristömelu laatimalla meluvyöhykekartat ja arvioimalla melulle altistuvien asukkaiden määrät meluvyöhykkeillä. Selvitys kuvaa vuoden 2011 melutilannetta, ja se tehtiin laskemalla liikenteen aiheuttamat melutasot ympäristömelun laskentamalleilla. 1.4 Ympäristömeludirektiivin mukaiset melun tunnusluvut sekä laskentakorkeus Melun tunnusluvulla tarkoitetaan melun häiritsevyyden tai muiden haittojen arviointiin käytettävää melun fysikaalista voimakkuutta kuvaavaa suuretta. Ympäristömeludirektiivin mukaisissa meluselvityksissä melun yleistä häiritsevyyttä kuvaavana tunnuslukuna tulee käyttää vuorokaudenajan mukaan painotettua päivä-ilta-yömelutasoa eli vuorokausimelutasoa L den ja yöajan painottamatonta keskiäänitasoa eli yömelutasoa L yö. Päivä-ilta-yömelutason L den osatekijät, ajat ja painotukset on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1 Päivä-ilta-yömelutason L den osatekijät, ajat ja painotukset. Vuorokauden aika ja taso aika, klo kesto, h painotus, db päivä L d 7-19 12 0 ilta L e 19-22 3 +5 yö L n 22-7 9 +10 Laskennallisesti päivä-ilta-yömelutaso määritetään seuraavasti: missä L d, L e ja L n ovat eri vuorokaudenaikojen pitkän ajan keskiäänitasoja. L d on päivällä, L e illalla ja L n yöllä esiintyvä keskiäänitaso (taulukko 1). Kaikissa äänitasoissa on A-painotus. Päivä-ilta-yömelutason L den osatekijät ovat melutasosuureina sinänsä samoja kuin Suomessa nykyisin käytettävät keskiäänitasot eli ekvivalentit A-painotetut äänitasot L Aeq. Tärkeä lisämääritelmä on, että vuorokaudenajan lisäksi päivän, illan ja yön keski-äänitasot koskevat koko vuoden pituista aikaa. Ne määritetään koko vuoden kaikkien päivien, iltojen ja öiden perusteella. Melulähteiden päästöjen vuodenaikoihin liittyvän ajallisen vaihtelun lisäksi päivä-, ilta- ja yömelutasot on tarkoitus määrittää sään kannalta keskimääräisen vuoden perusteella.

8 Päivä-ilta-yömelutasoa L den ei ole käytetty muissa Suomessa tehdyissä meluselvityksissä. Uusi melutasosuure saa eri lukuarvoja kuin Suomessa käytettävä päiväajan keski-äänitaso L Aeq, joten tämän selvityksen tuloksia ei voi suoraan verrata muiden selvitysten tuloksiin. Suomessa ympäristömelua säännellään valtioneuvoston päätöksessä (993/92) annettujen ohjearvojen nojalla (4). Ohjearvot koskevat päivän ja yöajan keskiäänitasoja L Aeq, joten tässä selvityksessä laskettujen melusuureiden L den ja L yö tuloksia ei voida suoraan verrata melutason ohjearvoihin. Vapaassa, esteettömässä ympäristössä vuorokaudenaikojen painotukset tuottavat päiväilta-yömelutasolle L den jonkin verran suuremman lukuarvon Suomessa käytettävään päivän keskiäänitasoon L Aeq. Vaikutus on käytännössä vaihteleva: tieliikennemelulla vaikutus on pienehkö; ero on noin 1-3 db jos rautatieliikenteessä on merkittävää yö(tavara)liikennettä, voi esiintyä hieman edellistä suurempia eroja jatkuvasti toimiva teollisuus tuottaa suurimman eron, lähes 7 db asti. Päivä-ilta-yömelutaso L den ja tämän selvityksen yömelutaso L yö poikkeavat Suomen nykyiseen käytäntöön verrattuna myös laskentakorkeuden suhteen. Näiden melusuu-reiden ollessa kyseessä melutasoja tarkastellaan neljän metrin korkeudella maanpinnasta, kun normaalisti Suomessa käytetään kahden metrin laskentakorkeutta. Neljän metrin laskentakorkeudella on kahdenlaisia vaikutuksia verrattuna kahden metrin laskentakorkeuteen; akustisesti pehmeän maanpinnan maavaimennus on pienempi ja estevaimennus on pienempi. Molemmat tekijät suurentavat päivä-ilta-yömelutason L den arvoa verrattuna samassa paikassa kahden metrin korkeudella laskettuun tai mitattuun päiväajan keskiäänitasoon L Aeq (7-22). Vuorokaudenaikojan painotuksen ja suuremman laskentakorkeuden yhteisvaikutuksena päivä-ilta-yömelutaso L den saa melulähteestä ja maastosta riippuen noin 2-5 db suurempia arvoja kuin päiväajan keskiäänitaso L Aeq (7-22). (5) Neljän metrin korkeudella laskettu yömelutaso Lyö eroaa Suomessa nykyisin käytössä olevasta yöajan keskiäänitasosta L Aeq (22-7) tarkastelukorkeuden osalta ja lisäksi se kuvaa koko vuoden keskimääräistä yömelutasoa. Niiden väliseen eroon vaikuttaa siten vain maa- ja estevaimennus. Yömelutaso L yö saa keskimäärin 1-2 db suurempia arvoja kuin normaalisti käytössä oleva yöajan keskiäänitaso L Aeq (22-7).

9 2 Selvitysalue 2.1 Yleiskuvaus ja tutkittu rataverkko Pääkaupunkiseutu koostuu neljästä kaupungista, Helsingistä, Espoosta, Kauniaisista ja Vantaasta. Asutus ja muut toiminnot keskittyvät pitkälti Helsingistä säteittäin lähtevien tieliikenteenpääväylien ja rautateiden varteen. Viimeisin muutos pääkaupunkiseudun rajoihin oli Lounais-Sipoon liittäminen osaksi Helsinkiä vuonna 2009. Pääkaupunkiseudun maapinta-ala on noin 770 km 2. Vuoden 2011 alussa pääkaupunkiseudulla oli asukkaita 1 045 256, joista Helsingissä 588 549, Espoossa 247 971, Kauniaisissa 8 681 ja Vantaalla 200 055. Keskimääräinen asukastiheys pääkaupunkiseudulla oli noin 1 360 asukasta neliökilometrillä. Pääkaupunkiseudulla direktiivin tarkoittamia rautatieosuuksia on kolme. Päärata pohjoiseen avattiin vuonna 1862 ja rantarata Turkuun avattiin vuonna 1903. Lisäksi Vantaankoskelle kulkee paikallisrata, joka avattiin Martinlaaksoon asti vuonna 1975 ja Vantaankoskelle vuonna 1991. Myös vuonna 2008 avattu Vuosaaren satamarata kulkee Helsingissä ja Vantaalla, mutta se sijoittuu tunneliin, eikä näin ollen vaikuta alueen melutilanteeseen. Vuosaaren satamarataa ei ole huomioitu melulaskennoissa. 2.2 I-vaiheen meluselvitys ja meluntorjuntaohjelma Vuonna 2007 valmistuivat direktiivin mukaiset meluselvitykset Suomen vilkkaimmista rautatieosuuksista. Helsingin alueella sijaitsevien rautateiden melu selvitettiin osana Helsingin meluselvitystä (5), ja muiden direktiivin tarkoittamien rautateiden melu selvitettiin silloisen Ratahallintokeskuksen toimeksiantona erillisessä Rautateiden meluselvityksessä (6). Vuonna 2007 altistui pääkaupunkiseudulla rautateiden yli 55 db melulle noin 27 040 asukasta. Näistä Helsingissä asui 16 620, Espoossa 1 450, Kauniaisissa 600 ja Vantaalla 8370. Vuonna 2008 valmistui ympäristömeludirektiivin edellyttämä meluntorjunnan toimintasuunnitelma rautateille (7). Helsingin kaupungin laatimassa toimintasuunnitelmassa käsiteltiin muiden melulähteiden, ei rautatieliikenteen aiheuttaman meluntorjuntaa (8). Toimintasuunnitelmassa määritettiin sekä lyhyen että pitkän aikavälin tavoitteita. Pääkaupunkiseudulla rautateiden meluntorjuntasuunnitelmaan 2008 sisältyi kaksi rautatiemelun torjuntakohdetta: Leppäkorpi, Vantaa, radan itäpuoli Hiekkaharju, Vantaa, radan länsipuoli 2.3 Muut meluntorjuntaohjelmat ja -toimet Ennen vuonna 2008 valmistunutta meluntorjuntaohjelmaa pääkaupunkiseudun kunnat ovat tehneet omia meluntorjuntasuunnitelmia ja -ohjelmia, joissa on huomioitu rautatiet. Lisäksi on laadittu koko pääkaupunkiseutua koskeva meluntorjuntaohjelma. Alla on listattu joitain näistä selvityksistä: Pääkaupunkiseudun rautateiden meluntorjuntaohjelma vuosille 2001 2020 (9) Liikennemelun ulottuvuus Helsingissä 2020. Helsingin yleiskaava 2002, vaikutusten arviointi (10)

10 Helsingin meluntorjuntaohjelma 1994 1998 (11) Espoon kaupungin meluntorjuntaselvitys 2006 (12) Espoon meluntorjuntaohjelma 2000 (13) Kauniaisten maankäytön yleissuunnitelma (14) Vantaan meluntorjuntaohjelma, 1993 Pääkaupunkiseudulla meluntorjuntaa on tehty sekä kaavoituksen keinoin esimerkiksi antamalla ääneneristävyydelle vaatimuksia, sekä varsinaisin meluestein.

11 3 Lähtötiedot 3.1 Liikennetiedot Selvitysalueeseen kuuluivat päärata pohjoiseen, rantarata länteen sekä paikallisrata Vantaankoskelle. Liikennetiedot saatiin VR Track Oy:ltä taulukkomuodossa. Liikennetietoihin sisältyvät junien määrät, junatyypit, pituudet ja nopeudet. Saadusta liikennetietoaineistossa jokaiselta rataosalta on kerätty junat lajiteltuina junatyyppeihin ja lähiliikenteen tunnuksiin. Myös kalustosiirto on laskettu mukaan. Liikennetiedoista määritettiin eri junatyyppien vuorokausikohtainen liikennöinti kullakin selvitysalueen rataosalla. Vuoden 2011 keskimääräinen säännöllinen vuorokausiliikenne laskettiin kaavalla (keskiviikon liikenne*5+lauantain liikenne*2)/7. Kesä- ja sunnuntaiaikataulua ei ole huomioitu. Säännöllisen liikenteen lisäksi radoilla liikkuu jonkin verran työkoneita ja muuta liikennettä. Näillä ei ole merkittävää vaikutusta kokonaismelutasoihin, eikä niitä ei ole huomioitu selvityksen melulaskennoissa. Selvityksessä on käytetty pääosin suurinta mahdollista nopeusrajoituksen ja kaluston mahdollistamaa nopeutta. Nopeuksissa on huomioitu kunkin junan asema- ja huoltopaikoilla pysähtymiset. Asemien kohdilla pysähtyvillä junilla on huomioitu hidastaminen ja kiihdyttäminen. Liikennemäärät, junatyypit, pysähdykset ja kiihdytykset on jaettu raidekohtaisesti vastaamaan todellista tilannetta. Ratojen kunnosta ei ollut tietoa, joten niiden kuntoa ei ole huomioitu erillisin korjauskertoimin. Rautateiden liikennetiedot on esitetty liitteessä 1. 3.2 Maastomalli 3.2.1 Lähtöaineisto Kaupungeilta saatiin lähtötiedoiksi maastoaineisto, joka sisälsi korkeuskäyrät, rautateiden keskilinjat, teiden reunaviivat, tielinjat, jyrkänteet, rakennukset, vesialueet ja meluesteet. Helsingin alueelta saatiin lisäksi ensimmäisen vaiheen meluselvityksen maastomalli. Helsingin, Espoon ja Kauniaisten maastomallin laati Helsingin kaupungin kaupunkimittausosasto. Vantaan kaupungin kuntatekniikan keskuksen mittausosasto laati oman maastomallinsa. Selvityksen kaikki aineisto on ETRS-TM35FIN-koordinaatistossa ja N2000- korkeusjärjestelmässä. 3.2.2 Korkeusaineisto Saatu maastomallin korkeusaineisto perustui viimeisimpiin laserkeilausaineistoihin. Kaupunkien toimesta laserkeilausaineistoa on jalostettu ja kevennetty laskentamalliin sopivan kevyeksi yhden metrin korkeuskäyriksi. Käyrästön tietomäärä on huomattavasti vähäisempi kuin pisteaineiston, mutta tarkkuus on riittävä melulaskentoja varten. Käyrästö on katkaistu siten, että ne eivät leikkaa rata-alueiden, teiden tai muiden alueiden reunoja. Ratojen penkereet, sekä teiden ja suurien vesistöjen reunaviivat on esitetty kolmiulotteisilla murtoviivoilla. 3.2.3 Maastomallin muokkaus Lähtötietona saatua maastomallia ei voitu suoraan käyttää melulaskentojen maastomallina, vaan aineistoa muokattiin melulaskentaohjelmalla huomattavasti ennen kuin se oli melulaskentojen kannalta hyväksyttävässä kunnossa. Maastomallin muokkauksen apuvälineenä

12 käytettiin ilmaisia karttapalveluita, joista Google Maps Street View ja Bing Maps -palvelun viistokuvat osoittautuivat hyödyllisimmiksi. Maastomalliin sisältyneet siltaobjektit eivät kaikissa tapauksissa olleet hyödynnettävissä, sillä melulaskentaohjelma ei pysty käsittelemään eri korkeuksilla sijaitsevia siltakannen päitä. Tällaisissa tapauksissa ratalinjaan sisällytettiin tieto sillan varjostavuusominaisuudesta. Kohteissa, joissa sillankannen kaikkien osien korkeus oli vakio, voitiin saatua siltapintaa suoraan hyödyntää mallissa siltaobjektina. 3.2.3.1 Helsinki Helsingin maastomallia laadittaessa apuna oli ensimmäisen vaiheen meluselvityksen maastomalli, johon uutta maastomalliaineistoa voitiin verrata. Epäselvissä tapauksissa todellinen tilanne varmistettiin ilmakuvien perusteella. Edellisen kierroksen aineistosta on hyödynnetty rata-alueen meluesteet, osa muista meluesteistä sekä osa tienreunoista. Joidenkin siltojen reunaviivoissa esiintyneet puutteet aiheuttivat virhettä siltojen alittavan tien päälle piirtyvän meluvallin muodossa. Virheet poistettiin manuaalisesti yhdistämällä reunaviivat virheellisissä kohteissa. 3.2.3.2 Espoo ja Kauniainen Korkeuskäyrät muodostivat paikoitellen kuoppia, jotka todennäköisesti johtuivat laserkeilausaineiston virheellisistä pisteistä. Laskentatuloksien kannalta merkittävät kuopat siivottiin pois mallista. Malliin jäi kuitenkin kuoppia, jotka eivät vaikuta tuloksiin mutta pidentävät jonkin verran laskenta-aikaa. 3.2.3.3 Vantaa Vantaan käyrästö oli alun perin muiden kaupunkien käyrästöä parempilaatuista. Osa käyristä oli objektityypiltään kolmannen asteen käyriä, jotka melulaskentaohjelmaa varten muutettiin murtoviivoiksi. Näiden käyrien osuus ei ollut suuri, mutta niiltä kohdin maastomalli voi olla karkeampi ja käyrät saattavat leikata toisiaan. 3.3 Meluesteet Meluesteet saatiin osin paikkatietona, joko maastomallin yhteydessä tai erikseen. Rataalueilla käytettiin ensimmäisen vaiheen meluselvityksen meluesteitä. Ratameluesteiden on oletettu olevan ääntä absorboivia. Meluesteiden sijainti on esitetty liitteessä 2. 3.4 Melumalli 3.4.1 Rakennukset Saatuun lähtöaineistoon sisältyivät rakennukset, joiden ominaisuustietoihin oli sisällytetty rakennuksen korkeus, sekä asukastiedot ja rakennusluokat melulle altistuvien asukkaiden ja herkkien kohteiden lukumäärän arvioimiseksi. Kaupunkien toimittamat ominaisuustiedot eivät olleet täydellisiä, puutteita esiintyi useissa ominaisuuksissa. Kaikkien kaupunkien mallien asukasmäärät poikkesivat todellisista asukasmääristä. Virheet johtuivat pääosin lähtötietojen tuottamisen yhteydessä tapahtuneista aineistojen tietokan-

13 tojen yhdistämisongelmista. Lisäksi malleista puuttui rakennuksia, jolloin asukasmäärien yhdistäminen ei näiden osalta ollut mahdollista. Virhettä ei ole korjattu manuaalisesti lisäämällä rakennuksiin asukasmääriä tai käyttämällä kertoimia vaan tämä tulee huomioida meluntorjunnan toimintasuunnitelmaa tehtäessä ja muussa tämän selvityksen jatkokäytössä. Tästä poikkeuksena Kauniaisten malli, jossa laskentatuloksien altistujamäärissä on huomioitu korjauskerroin. Myös lähtötietojen rakennusluokissa oli puutteitta. Paikoin luokitus puuttui kokonaan, ja sellaisissa rakennuksissa, joilla on useita käyttötarkoituksia, voidaan rakennukselle ilmoittaa vain yksi käyttötarkoitus. Rakennuksien korkeudet oli määritetty laserkeilausaineiston kattojen korkeuksien keskiarvosta. Rakennuksien mukana tullut kivijalan korkeus oli virheellinen, joten niiden korkeus on määritetty uudestaan rakennuksen kulmapisteiden keskiarvosta (maanpintamallilla). Matalampien, alle 4 metriä korkeiden rakennusten mallinnus oli laskentateknisistä syistä tehtävä muiden rakennuksien mallinnustavasta poiketen. Nämä rakennukset upotettiin mallissa maan sisään siten, että ne niiden laskentapisteet saatiin sijoitettua 4 metrin korkeudelle. Esimerkiksi 3,80 metriä korkeaa rakennusta on mallissa jatkettu 20 senttimetriä maan sisään, jolloin 4 metrin korkeudella oleva julkisivun laskentapiste on todellisuudessa 3,80 metriä maanpinnasta. Tällä menettelyllä saatiin laskettua kaikkien mallissa olevien rakennuksien altistuvat asukkaat. 3.4.1.1 Helsinki Helsingin lähtöaineistossa osa rakennuksista sisälsi virheellistä korkeustietoa. Korkeusvirheitä esiintyi pääasiassa pienillä asumattomilla rakennuksilla ja ne johtuivat kasvillisuuden aiheuttamista virhepisteistä. Helsingin aineistosta myös puuttui rakennuksia, useimmiten sellaisissa tapauksissa, missä useita samanlaisia rakennuksia sijaitsi lähekkäin. Esimerkiksi pala rivitalosta tai kerrostalorykelmän yksi talo puuttui. Nämä rakennukset tuotiin malliin ensimmäisen kierroksen maastomallista. Rakennukset, joiden korkeus oli käyttötarkoituksen ja pinta-alan perusteella ilmeisen virheellinen, esimerkiksi 3 metriä korkea kerrostalo, tarkistettiin viimeisempien ilma-kuvien perusteella ja korjattiin malliin käsin. Tyypillinen selitys ilmeisen väärälle korkeudelle oli se, että rakennus oli laserkeilaushetkellä vielä rakenteilla. Helsingin mallissa asukkaita oli 562 279, mikä on noin 4,5 % vähemmän kuin todellisuudessa vuoden 2011 alussa. Ero johtuu todennäköisesti lähtötietojen tuottamisen yhteydessä tapahtuneessa aineistojen tietokantojen yhdistämisongelmasta. Lisäksi virhettä aiheuttavat malliin tuotujen ensimmäisen vaiheen meluselvityksen rakennuksien puutteelliset asukastiedot. Edellisellä meluselvityskierroksella asukasmäärien virhe oli samaa suuruusluokkaa. Helsingin melukartoilla kaikki rakennukset on merkitty samalla värikoodilla. Kuvissa ei ole eritelty hoito- ja oppilaitoksia tai teollisuuslaitoksia asuinrakennuksista. Rakennuksien käyttötarkoituksissa esiintyneiden puutteiden tai ristiriitojen vuoksi ei hoito- ja oppilaitoksien todellista lukumäärää saada rakennusten lukumäärän laskennassa selville. Hoitolaitosten vähäiseen lukumäärään ovat syynä esimerkiksi niin kutsutut kivijalkapäiväkodit, jotka sijaitsevat jonkin muun käyttötarkoituksen omaavan rakennuksen kivijalassa ja eivät näin ole laskennassa mukana. Käyttötarkoitusluokkien perusteella määritettyjen eri meluvyöhykkeillä sijaitsevien hoitolaitosten virheellinen määrä on huomioitava selvityksen myöhemmässä käytössä.

14 3.4.1.2 Espoo Noin 20 % Espoon lähtöaineiston rakennuksista sisälsi kasvillisuuden virhepisteistä aiheutuneita virheellisiä korkeuksia. Noin puolet virheellisistä korkeuksista korjattiin rakennuksien kerroslukujen perusteella. Rakennuksille, joille ominaisuustiedoissa ei kerroslukuja ollut määritettynä, ei määritetty uusia korkeuksia, vaan hyväksyttiin tästä aiheutuva virhe. Tämä tulee ottaa huomioon meluntorjunnan toimintasuunnitelmaa laadittaessa. Espoon maastomallia täydennettiin viemällä malliin kaupungilta saatujen tietojen avulla puuttuviksi tunnistettuja asuinrakennuksia sekä asukastietoja. Espoon mallissa asukkaita oli 240 088, mikä on noin 3,2 % vähemmän kuin todellisuudessa vuoden 2011 alussa. Virhe johtui pääosin lähtötietojen ajantasaisuudesta sekä jälkikäteen tehdyistä täydennyksistä huolimatta mallista puuttuvista rakennuksista. Espoon melukartoilla ei ole eritelty värikoodein hoito- ja oppilaitoksia teollisuus- ja asuinrakennuksista vaan kaikki rakennukset on esitetty kuvissa samalla värillä. Mallista puuttuvia hoito- ja oppilaitoksien rakennusluokituksia lisättiin manuaalisesti malliin, mutta valmista mallia ei voida vieläkään pitää täydellisenä tietojen osalta. Todellista lukumäärää hoito- ja oppilaitosten lukumäärästä eri meluvyöhykkeillä ei laskennassa saada selville. Tämä on huomioitava selvityksen myöhemmässä käytössä. 3.4.1.3 Kauniainen Noin 20 % Kauniaisten lähtöaineiston rakennuksista sisälsi kasvillisuuden virhepisteistä aiheutuneita virheellisiä korkeuksia. Noin puolet virheellisistä korkeuksista korjattiin rakennuksien kerroslukujen perusteella. Rakennuksille, joille ominaisuustiedoissa ei kerroslukuja ollut määritettynä, ei määritetty uusia korkeuksia, vaan hyväksyttiin tästä aiheutuva virhe. Tämä tulee ottaa huomioon meluntorjunnan toimintasuunnitelmaa laadittaessa. Kauniaisten alueella tunnistettiin olevan useita niin kutsuttuja luparakennuksia eli uusia rakennuksia, joissa asutaan mutta virallisia asukasmääriä ei ole vielä saatavilla. Maastomallia täydennettiin yhdessä kohteessa puuttuvien asuinrakennuksen ja asukasmäärien osalta. Kohteeseen täydennetyissä kerrostaloissa ei ollut asukasmääriä vielä saatavilla vaan asukasmäärät määritettiin keskiarvo-oletuksen mukaisesti 2,5 henkilöä huoneistoa kohden. Kolmen kerrostalon asukasmääräksi tuli tuolloin yhteensä 178 asukasta. Kauniaisten mallissa asukkaita oli 7 816, eli noin 10 % vähemmän kuin vuoden 2011 alussa todellisuudessa. Pääosa virheistä johtuu mallista puuttuneista rakennuksista sekä lähtöaineiston asukasmäärien ajantasaisuudesta. Kaupungin asukasmäärän ollessa suhteellisen pieni vaikuttavat uuden asuntotuotannon muutokset eli tässä tapauksessa mallista puuttuvat rakennukset ja asukasmäärät merkittävästi melulle altistuvien määrään. Tämän vuoksi Kauniaisten melulaskennan tuloksia on korjattu kertoimella, joka suhteuttaa mallista puuttuvat asukkaat laskentatuloksiin. Kauniaisten melukartoilla ei ole eritelty värikoodein hoito- ja oppilaitoksia teollisuus- ja asuinrakennuksista, vaan kaikki rakennukset on esitetty kuvissa samalla värillä. Rakennuksien käyttötarkoituksissa esiintyneiden puutteiden vuoksi ei hoito- ja oppilaitoksien todellista lukumäärää saada rakennusten lukumäärän laskennassa selville. Tämä tulee huomioida selvityksen myöhemmässä käytössä.

15 Rakennuksien käyttötarkoituksissa esiintyneiden puutteiden vuoksi ei laskentatuloksien antamaa hoito- ja oppilaitoksien lukumäärää voida pitää täysin luotettavana. Tämä on huomioitava selvityksen myöhemmässä käytössä. 3.4.1.4 Vantaa Saadussa lähtöaineistossa ei havaittu merkittäviä puutteita. Konsultti lisäsi malliin muutamia ilmakuvatarkastelun tai kaupungin tekemien huomioiden mukaan mallista puuttuvia rakennuksia. Rakennuksien ominaisuustiedot yhdistettiin rakennusobjekteihin. Vantaan maastomallissa oli 194 491 asukasta, mikä on noin 2,8 % vähemmän kuin todellisuudessa vuoden 2011 alussa. Vantaan alueen hoito- ja oppilaitokset sekä teollisuus- ja asuinrakennukset on eritelty melukuviin värikoodein. Rakennuksien käyttötarkoituksissa esiintyneiden puutteiden vuoksi ei laskentatuloksien antamaa hoito- ja oppilaitoksien lukumäärää voida pitää täysin luotettavana. Tämä on huomioitava selvityksen myöhemmässä käytössä. 3.4.2 Maanpinnan absorptio Yksi melumallin peruselementeistä on tieto maanpinnan akustisesta pehmeydestä eli absorptiosta. Tämä tieto ei sisälly maastomalliaineiston varsinaisiin lähtötietoihin, absorptio on määritettävä malliin manuaalisesti. Poikkeuksena tästä oli Helsingin alue, jossa käytettiin ensimmäisen vaiheen meluselvitykseen maastomallin tietoja, jotka vain tarkastettiin. Muiden kaupunkien alueella absorption määrittäminen perustui ilmakuviin ja kaupunkituntemukseen. Vesialueet, kadut, tiet ja laajat kivetyt tai asfaltoidut alueet määritettiin koviksi alueiksi. Rautatiealueet on mallinnettu pehmeinä. Myös rakennuksien alle mallinnettiin kovat alueet. Helsingissä kantakaupungin alue määritettiin kovaksi alueeksi, sen sisältävät pehmeät alueet, esimerkiksi puistot, määritettiin erikseen. Osa alueista mallinnettiin puolikovina. 3.4.3 Maastomalli selvitysalueen ulkopuolella Jotta meluselvityksen tulokset olisivat luotettavat myös selvitysalueen reuna-alueilla, maastomallia ja melulähteitä jatkettiin selvityskuntien rajojen ulkopuolelle vähintään yhden kilometrin etäisyydelle. Tämä maasto sisälsi maaston korkeustiedot, mutta sitä ei ole siistitty samoin kuin selvitysaluetta. 3.5 Asukaslaskennat Melulle altistuvien asukkaiden määrän arviointi tehtiin Datakustik CadnaA -melulaskentaohjelmalla perustuen julkisivujen melutasojen laskentoihin. Asukkaat määrättiin kuuluvaksi siihen meluvyöhykkeeseen, johon julkisivulle laskettu suurin arvo kuului. Lisäksi määritettiin sellaisten asukkaiden määrä, jotka asuivat rakennuksessa, jossa on hiljainen julkisivu. Tällaisissa rakennuksissa julkisivujen suurimman ja pienimmän melutason eron tuli olla vähintään 20 db. Melulle altistuvien hoito- ja oppilaitoksien määrä laskettiin paikkatieto-ohjelmalla melualueista.

16 4 Arviointimenetelmät 4.1 Laskentamallit, -ohjelmat ja -menettelyt Selvitysalueen melutasojen, melulle altistuvien asukkaiden ja kohteiden määrän määrittämiseksi laskettiin meluvyöhykkeet ja julkisivumelutasot 4 metrin (L den ja L yö ) ja 2 metrin (L Aeq (7-22) ja L Aeq (22-7)) korkeudella koko alueella. Melumallinnuksessa käytettiin yhteispohjoismaista rautatieliikennemelun laskentamallia. Julkisivumelulaskennat ja asukaslaskennat tehtiin Datakustik CadnaA 4.1 XL 64bit - ohjelmalla (15). Rautatieliikennemelun vyöhykkeet laskettiin SoundPlan 7.1 -ohjelmalla (16). Molemmat mainitut ohjelmat sisältävät edellä mainitut laskentamallit. Melulaskennat tehtiin sekä ympäristömeludirektiivin edellyttämillä melusuureilla päivä-iltayömelutaso L den ja yömelutaso L yö, että Suomessa käytettävillä ekvivalenttimelutasosuureilla L Aeq (7-22) ja L Aeq (22-7). 4.2 Laskenta-asetukset Tärkeimmät laskenta-asetukset melulaskennassa olivat seuraavat: Laskentaruudukon koko 10 x10 metriä. Jokainen ruutu on laskettu ilman ruutujen interpolointia Julkisivulaskennassa pisteväli 1 10 metriä. Vaihtelee julkisivukohtaisesti riippuen rakennuksen muodosta ja koosta (tyypillisesti alle 6 metriä) Laskentasäde oli 2000 metriä Laskennassa mukana 1. kertaluvun heijastukset Heijastustason määrittelyssä suurin sallittu poikkeama 1 metri Sääkorjausta ei käytetty. Helsingin ensimmäisen vaiheen melulaskentojen taustatietoraportissa tarkasteltiin sääkorjauksen käytön vaikutusta (17). Korjauksen arvo vaihteli merkitsevillä etäisyyksillä välillä -0,2-0,5 db. Vastaavaan suuruusluokkaan päästiin Sitossa Liikenneviraston maanteiden EUmeluselvityksen yhteydessä tehdyssä tarkastelussa. Sääkorjauksen vähäisen meluvaikutuksen lisäksi on huomattava, että korjauksen mukaan ottaminen kasvattaa laskenta-aikaa merkittävästi. 4.3 Laskennan suoritus Selvityksen ensimmäiset testilaskennat suoritettiin kesällä 2011. Testilaskentojen avulla tutkittiin maastomallin ja laskenta-asetuksien toimivuutta. Laskenta-asetuksia ei optimoitu aluekohtaisesti, vaan lähtökohtana oli, että säädetyt asetukset ovat kaikkialla vähintäänkin riittävät. Useassa kohdassa laskenta-asetukset olisivat voineet olla huomattavasti väljemmät. Laskentatuloksia arvioitaessa on huomioitava, että nykyisiä melumalleja ei ole tarkoitettu yli 1000 m laskentaetäisyyksille. Paikallisista olosuhteista riippuen on laskenta-mallin antama tulos suurilla laskentaetäisyyksillä todennäköisesti liian suuri. Kuitenkin, vaikka suuremmilla etäisyyksillä laskettujen meluvyöhykkeiden luotettavuus pienenee, voidaan meluvyöhykkeiden avulla arvioida mahdollisten hiljaisten alueiden sijaintia.

Melulaskennat suoritettiin erityisesti melulaskentoja varten hankitulla tehotyöasemalla, jossa on kaksi tehokasta 6-ydinprosessoria (Xeon x5680). Varsinaiset lopulliset melulaskennat ajoittuivat marraskuun 2011 ja tammikuun 2012 väliselle ajalle. 17

18 5 Tulokset 5.1 Meluvyöhykkeet ja melulle altistuvien asukkaiden määrät Melulaskennat tehtiin direktiivin tarkoittamilla rautateillä direktiivin mukaisilla melutasosuureilla L den ja L yö neljän metrin laskentakorkeudella. Lisäksi laskettiin melutasot valtioneuvoston päätöksen 993/92 mukaisilla melutasosuureilla L Aeq (7-22) ja L Aeq (22-7) kahden metrin laskentakorkeudella. Tämän luvun taulukoissa meluvyöhykkeet desibeleinä on esitetty niin kuin ympäristömeludirektiivissä on edellytetty. 5.1.1 Päivä-ilta-yömelutaso L den ja yömelutaso L yö Päivä-ilta-yömelutason L den vyöhykkeet on esitetty karttana liitteessä 3. Yömelutason L yö vyöhykkeet on esitetty karttana liitteissä 4. Alla olevissa taulukoissa 2 ja 3 on esitetty meluvyöhykkeiden pinta-alat päivällä ja yöllä. Taulukko 2 Meluvyöhykkeiden pinta-alat (km 2 ), päivä-ilta-yömelutaso L den 55-59 2,6 1,6 0,19 2,2 6,6 60-64 1,8 0,9 0,11 1,3 4,1 65-69 1,1 0,5 0,06 0,7 2,4 70-74 0,7 0,2 0,02 0,3 1,2 75 0,3 0,0 0,00 0,3 0,6 yhteensä 55 6,5 3,2 0,38 4,8 14,9 Taulukko 3 Melyvyöhykkeiden pinta-alat (km 2 ), yömelutaso L yö 50-54 1,7 1,0 0,14 1,4 4,2 55-59 1,1 0,5 0,06 0,8 3,0 60-64 0,6 0,3 0,04 0,4 1,3 65-69 0,4 0,0 0,00 0,2 0,6 70 0,0 0,0 0,00 0,1 0,1 yhteensä 50 3,8 1,8 0,24 2,9 9,2 Altistuvien asukkaiden määrät ja hoito- ja oppilaitoksien sekä asuinrakennuksien lukumäärät on esitetty taulukoissa 4-13.

19 Taulukko 4 Meluvyöhykkeiden asukasmäärät, päivä-ilta-yömelutaso L den 55-59 7830 3710 800 5690 18030 60-64 3780 420 170 2890 7260 65-69 1660 240 80 600 2580 70-74 10 0 0 100 110 75 0 0 0 0 0 yhteensä 55 13280 4370 1050 9280 27980 Taulukko 5 Meluvyöhykkeiden asukasmäärät, yömelutaso L yö 50-54 4670 1490 400 3580 10140 55-59 2320 250 80 1110 3760 60-64 70 0 0 110 180 65-69 0 0 0 0 0 70 0 0 0 0 0 yhteensä 50 7060 1740 480 4800 14080 Taulukko 6 Asukasmäärät rakennuksissa, joissa hiljainen ulkoseinä, päivä-ilta-yömelutaso L den 55-59 840 1250 260 490 2840 60-64 450 160 10 250 870 65-69 560 240 80 60 940 70-74 0 0 0 0 0 75 0 0 0 0 0 yhteensä 55 1850 1650 350 800 4650

20 Taulukko 7 Asukasmäärät rakennuksissa, joissa hiljainen ulkoseinä, yömelutaso L yö 50-54 710 800 40 250 1800 55-59 540 250 80 200 1070 60-64 30 0 0 0 30 65-69 0 0 0 0 0 70 0 0 0 0 0 yhteensä 50 1280 1050 120 450 2900 Taulukko 8 Meluvyöhykkeellä olevat asuinrakennukset, päivä-ilta-yömelutaso L den 55-59 366 157 51 497 1071 60-64 183 63 21 236 503 65-69 92 4 2 97 195 70-74 7 0 0 7 14 75 0 0 0 1 1 yhteensä 55 648 224 74 838 1784 Taulukko 9 Meluvyöhykkeellä olevat asuinrakennukset, yömelutaso L yö 50-54 217 102 34 267 620 55-59 117 8 5 146 276 60-64 21 0 0 18 39 65-69 0 0 0 1 1 70 0 0 0 0 0 yhteensä 50 355 110 39 432 936

21 Taulukko 10 Meluvyöhykkeellä olevat hoitolaitokset, päivä-ilta-yömelutaso L den 55-59 4 1 2 8 15 60-64 1 1 0 5 7 65-69 2 0 0 3 5 70-74 0 0 0 1 1 75 0 0 0 1 1 yhteensä 55 7 2 2 18 29 Taulukko 11 Meluvyöhykkeellä olevat hoitolaitokset, yömelutaso L yö 50-54 1 1 1 6 9 55-59 2 0 0 3 5 60-64 0 0 0 1 1 65-69 0 0 0 1 1 70 0 0 0 0 0 yhteensä 50 3 1 1 11 16 Taulukko 12 Meluvyöhykkeellä olevat oppilaitokset, päivä-ilta-yömelutaso L den 55-59 0 1 0 3 4 60-64 0 0 0 6 6 65-69 1 0 0 2 3 70-74 0 0 0 1 1 75 0 0 0 0 0 yhteensä 55 1 1 0 12 14

22 Taulukko 13 Meluvyöhykkeellä olevat oppilaitokset, yömelutaso L yö 50-54 0 1 0 6 7 55-59 0 0 0 2 2 60-64 1 0 0 2 3 65-69 0 0 0 0 0 70 0 0 0 0 0 yhteensä 50 1 1 0 10 12 5.1.2 Ekvivalenttimelutasot L Aeq (7-22) ja L Aeq (22-7) Päiväajan ekvivalenttimelutason LAeq(7-22) vyöhykkeet on esitetty karttana liitteessä 5. Yöajan ekvivalenttimelutason LAeq(22-7) vyöhykkeet on esitetty karttana liitteessä 6. Alla olevissa taulukoissa 14 ja 15 on esitetty meluvyöhykkeiden pinta-alat päivällä ja yöllä. Taulukko 14 Meluvyöhykkeiden pinta-alat (km 2 ), päiväajan ekvivalenttimelutaso L Aeq (7-22) 55-59 2,0 1,1 0,14 1,5 4,7 60-64 1,1 0,5 0,06 0,9 2,6 65-69 0,7 0,3 0,04 0,4 1,4 70-74 0,5 0,1 0,01 0,2 0,8 75 0,1 0,0 0,00 0,1 0,2 yhteensä 55 4,4 2,0 0,25 3,1 9,7 Taulukko 15 Meluvyöhykkeiden pinta-alat (km2), yöajan ekvivalenttimelutaso L Aeq (22-7) 50-54 1,9 1,0 0,13 1,4 4,4 55-59 1,1 0,5 0,06 0,8 2,5 60-64 0,6 0,3 0,04 0,4 1,3 65-69 0,5 0,1 0,01 0,2 0,8 70 0,1 0,0 0,00 0,1 0,2 yhteensä 50 4,2 1,9 0,24 2,9 9,2 Altistuvien asukkaiden määrät ja hoito- ja oppilaitoksien sekä asuinrakennuksien lukumäärät on esitetty taulukoissa 16-25.

23 Taulukko 16 Meluvyöhykkeiden asukasmäärät, päiväajan ekvivalenttimelutaso L Aeq (7-22) 55-59 4420 1330 430 3520 9700 60-64 2130 250 80 1360 3820 65-69 40 0 0 130 170 70-74 0 0 0 0 0 75 0 0 0 0 0 yhteensä 55 6590 1580 510 5010 13690 Taulukko 17 Meluvyöhykkeiden asukasmäärät, yöajan ekvivalenttimelutaso L Aeq (22-7) 50-54 3890 1400 340 3510 9140 55-59 1800 170 80 890 2940 60-64 40 0 0 100 140 65-69 0 0 0 0 0 70 0 0 0 0 0 yhteensä 50 5730 1570 420 4500 12220 Taulukko 18 Asukasmäärät rakennuksissa, joissa hiljainen ulkoseinä, päiväajan ekvivalenttimelutaso L Aeq (7-22) 55-59 490 750 230 270 1740 60-64 450 160 40 340 990 65-69 20 0 0 0 20 70-74 0 0 0 0 0 75 0 0 0 0 0 yhteensä 55 960 910 270 610 2750

24 Taulukko 19 Asukasmäärät rakennuksissa, joissa hiljainen ulkoseinä, yöajan ekvivalenttimelutaso L Aeq (22-7) 50-54 250 800 180 330 1560 55-59 450 170 40 190 850 60-64 20 0 0 0 20 65-69 0 0 0 0 0 70 0 0 0 0 0 yhteensä 50 720 970 220 520 2430 Taulukko 20 Meluvyöhykkeellä olevat asuinrakennukset, päiväajan ekvivalenttimelutaso L Aeq (7-22) 55-59 234 87 32 251 604 60-64 92 11 6 121 230 65-69 14 0 0 20 34 70-74 0 0 0 1 1 75 0 0 0 0 0 yhteensä 55 340 98 38 393 869 Taulukko 21 Meluvyöhykkeellä olevat asuinrakennukset, yöajan ekvivalenttimelutaso L Aeq (22-7) 50-54 210 81 30 233 554 55-59 76 8 5 93 182 60-64 8 0 0 13 21 65-69 0 0 0 1 1 70 0 0 0 0 0 yhteensä 50 294 89 35 340 758

25 Taulukko 22 Meluvyöhykkeellä olevat hoitolaitokset, päiväajan ekvivalenttimelutaso L Aeq (7-22) 55-59 1 1 1 7 10 60-64 2 0 0 4 6 65-69 0 0 0 1 1 70-74 0 0 0 0 0 75 0 0 0 1 1 yhteensä 55 3 1 1 13 18 Taulukko 23 Meluvyöhykkeellä olevat hoitolaitokset, yöajan ekvivalenttimelutaso L Aeq (22-7) 50-54 1 2 1 7 11 55-59 2 0 0 3 5 60-64 0 0 0 1 1 65-69 0 0 0 1 1 70 0 0 0 0 0 yhteensä 50 3 2 1 12 18 Taulukko 24 Meluvyöhykkeellä olevat oppilaitokset, päiväajan ekvivalenttimelutaso L Aeq (7-22) 55-59 0 1 0 5 6 60-64 0 0 0 2 2 65-69 1 0 0 2 3 70-74 0 0 0 1 1 75 0 0 0 0 0 yhteensä 55 1 1 0 10 12

26 Taulukko 25 Meluvyöhykkeellä olevat oppilaitokset, yöajan ekvivalenttimelutaso L Aeq (22-7) 50-54 0 1 0 7 8 55-59 0 0 0 1 1 60-64 1 0 0 2 3 65-69 0 0 0 0 0 70 0 0 0 0 0 yhteensä 50 1 1 0 10 12 5.2 Tulosten tarkastelu Selvityksen tuloksena melulle altistuvien asukkaiden määrät on laskettu eri selvitystilanteissa. Asukasmäärät on laskettu rautatieliikenteen aiheuttamilla melualueilla. Laskennat on tehty sekä ympäristömeludirektiivin edellyttämillä melusuureilla L den ja L yö sekä valtioneuvoston päätöksen 993/92 mukaisilla suureilla L Aeq (7-22) ja L Aeq (22-7). Rautatieliikenteen päivä-ilta-yömelutason L den yli 55 db meluvyöhykkeen asukasmäärä on yhteensä 27 980. Näistä Helsingissä asuvia on 13 280, Espoossa 4 370, Kauniaisissa 1 050 ja Vantaalla 9 280. Rautateiden päiväajan ekvivalenttimelutason L Aeq (7-22) yli 55 db meluvyöhykkeen asukasmäärä on yhteensä 13 690. Näistä Helsingissä asuvia on 6 590, Espoossa 1 580, Kauniaisissa 510 ja Vantaalla 5 010. Tämän selvityksen tuloksia voidaan verrata I-vaiheen selvityksiin, sillä Rautateiden meluselvityksessä 2007 on asukasmäärät ilmoitettu kunnittain. Asukasmääriä verrattaessa on kuitenkin huomioitava, että laskenta-alueet ovat osittain erilaiset. Raideliikenteen melulle (L den ) altistuu Helsingissä 3320 asukasta vähemmän kuin vuoden 2007 Rautateiden meluselvityksessä. Melulle altistuvien pienempää määrää selittää osittain tavaraliikenteen poistuminen pääradalta satamatoimintojen siirryttyä Vuosaareen vuoden 2007 jälkeen. Myös uusi junakalusto on aiempaa hiljaisempaa, mikä myös osaltaan selittää pienempiä melualueita. Espoossa, Kauniaisissa ja Vantaalla raideliikenteen melulle (L den ) altistuvia on nyt enemmän kuin vuoden 2007 selvityksessä. Espoossa altistuvien määrä lähes kolminkertaistuu, kun nyt altistuvia on 2920 enemmän kuin vuoden 2007 selvityksessä. Kauniaisissa altistuvia on nyt 450 enemmän ja Vantaalla 910 enemmän kuin vuoden 2007 selvityksessä. Suurempiin altistuslukuihin on syynä radan varteen melualueille rakennettu uusi asutus. Lisäksi Espoossa laskenta-alue on hieman suurempi kuin aiemmassa selvityksessä. Melulle altistuvien asukkaiden määriä tarkasteltaessa on huomioitava, että tässä selvityksessä ei ole eritelty rakennuksia, joissa riittävällä ääneneristävyydellä on pyritty takaamaan ohjearvojen mukaiset sisämelutasot. Lisäksi asukasmäärät lasketaan aina kunkin rakennuksen suurimman melutason mukaan, jolloin myös rakennuksen hiljaisemmalla puolella asuvat asukkaat lasketaan mukaan korkeamman melutason vyöhykkeelle. Näistä syistä mallin katsotaan yliarvioivan melulle altistuvien asukkaiden määrän. Laskentatulosta on täydennetty selvittämällä asukasmäärät sellaisissa rakennuksissa, joissa on hiljainen julkisivu. Hiljaisen julkisivun kriteeriksi direktiivissä määritetty 20 db erotus on kuitenkin niin suuri, että käytännössä sitä ei saavuteta kuin umpinaisissa kerrostalokortteleissa.

27 Kaikkialla selvitysalueella tehdään täydennysrakentamista, jolloin altistuvien määrä saattaa lisääntyä, mutta toisaalta uusien asuinkohteiden kaavoituksessa huomioidaan meluntorjunnan tarvetta erilaisin suunnitteluratkaisuin julkisivujen ääneneristävyysvaatimukset, pohjaratkaisut, oleskelualueiden ja parvekkeiden sijoitus ja suojaus jne. 5.3 Epävarmuustekijöiden tarkastelu Selvityksen laskennat on pyritty tekemään direktiivin velvoittamalla tavalla käytettävissä olevien lähtötietojen asettamissa rajoissa. Suurin melunleviämislaskentatulokseen vaikuttava epävarmuustekijä on käytetyt nopeudet. Raideliikennelaskennoissa on pääosin käytetty suurimpia sallittuja nopeuksia. Laskennoissa on junien nopeuksissa huomioitu kiihdytykset ja jarrutukset asemille. Muilta osin käytetty nopeus perustuu nopeusrajoituksiin. Toiseksi suurimmaksi epävarmuustekijäksi voidaan arvioida radan kunnon vaikutuksen huomiotta jättäminen. Radan kunnon on oletettu vastaavan laskentamallin normaalikuntoista rataa. Epävarmuustekijöistä johtuen raideliikennemelun laskentatarkkuudeksi noin ± 3 db. Nyt lasketut melutasot ovat todennäköisemmin liian suuria kuin liian pieniä verrattuna todellisiin melutasoihin. Asukaslaskennoissa suurin epävarmuustekijä liittyy asukasmäärätietojen ajantasaisuuteen sekä sijoittumiseen rakennuksissa. Asukkaat kirjautuvat rakennukseen kohdistuvan voimakkaimman meluvyöhykkeen mukaan altistuviksi, mikä lisää paikoitellen tuntuvasti altistuvien määrää. Jatkosuunnittelussa (pienemmällä laskenta-alueella) melumallia voidaan tarkentaa esimerkiksi seuraavilla toimenpiteillä: Tarkempi nopeustieto (mahdolliset nopeusmittaukset) Maastomallin tarkennukset (esim. tarvittaessa kallioleikkaukset heijastaviksi esteiksi) Rakennuksien ja esteiden akustisten ominaisuuksien tarkistaminen/tarkentaminen Laskenta-asetuksien tarkentaminen: 2. kertaluokan heijastukset, heijastustason määrittelyssä pienempi suurin mahdollinen poikkeama (esim. 0,5 m), pienempi laskentaruudukko (esim. 5x5 m) Melulle altistuvien asukkaiden / kohteiden tarkentaminen (ääneneristävyysvaatimukset / sisämelutasot, melutilanne oleskelualueilla ja parvekkeilla, asukkaiden jakautuminen rakennuksessa / asuntojen pohjaratkaisut jne.)