Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 HELSINKI, puh. (09) 228 081, faksi (09) 228 08 200 23.8.2006 Taloudellinen ohjaus ympäristön ja työllisyyden hyödyksi 1. Johdanto Nykyisen hallituksen ohjelmaan kuului työn verotuksen vähentäminen ja ympäristöverotuksen lisääminen. Ympäristöveroja on kuitenkin vähennetty. Turpeen valmisteveron ja pakkausveron poistaminen, suunniteltu teollisuuden sähköveron alennus sekä turpeen syöttötariffi lisäävät ympäristöhaittoja. Toteutettu mittava tuloverojen vähentäminen johtaa yhteiskunnallisten palveluiden leikkaamiseen ilman korvaavia verotuloja. Ympäristöverojen osuus valtion verotuloista on jäänyt EU:n keskitasolle. Samaan aikaan monissa maissa, mm. Ruotsissa ja Virossa, toteutetaan pitkän tähtäyksen ekologisia verouudistuksia. Suomalaisten luonnonvarojen kulutus on edelleen maailman huippuluokkaa, vaikka maapallon kestävän tulevaisuuden turvaaminen edellyttää luonnonvarojen kulutuksen puolittamista. Luonnonvarojen käyttöä voidaan vähentää tehokkaasti taloudellisilla ohjauskeinoilla, joita ovat suositelleet esimerkiksi EU:n komissio ja OECD. Useat tutkimukset ja selvitykset ovat osoittaneet ekotehostamisen kannattavan myös taloudellisesti (mm. www.envirowise.gov.uk sekä www.factor10-institute.org). Kattava taloudellisten ohjauskeinojen uudistus edistää ympäristöhyötyjen ohella työllisyyttä ja suomalaisten yritysten ympäristökilpailukykyä. Veromuutosten lisäksi on tarpeen ottaa käyttöön ostovelvoitteita ja haittamaksuja, korvata ympäristölle haitallisia tukia haitattomilla sekä tehostaa päästökaupan ympäristöohjaavuutta. Lisäksi julkishallinnolle tulisi laatia ekotehokkuutta suosivat hankintaohjeet. Tavoitteena on muuttaa tuotanto- ja kulutusrakenne kestäväksi. Pienituloisten kulutukseen ympäristöverojen kasvu vaikuttaa muita enemmän, joten heidän asemansa turvataan erilaisilla tuilla. Ympäristöhyötyjen ja verotuksen taloudellisen tehokkuuden vuoksi ympäristöverot kannattaa toteuttaa mahdollisimman laajapohjaisina, ilman eri ryhmiin kohdistuvia poikkeuksia. 1 Ympäristöverot voidaan toteuttaa pienillä hallintokuluilla. Esimerkiksi polttoaineisiin tai öljyraaka-aineeseen kohdistuvat verot voidaan kantaa pääosin muutamilta isoilta veronmaksajilta. Useat esimerkit osoittavat, että myös laajaan verotettavien joukkoon kohdistuvat ympäristöverot voidaan toteuttaa taloudellisesti. 2 Joidenkin energia- ja päästöverojen vaihtoehtona on toimiva päästökauppa. Päästökauppa edistää päästöjen vähentämistä tehokkaammin, kun kaupan piiriin kuuluu määrältään ja laadultaan laaja päästölähdealue, eikä yksittäisiä päästöjä 1 OECD 2003. Environmentally related taxes in OECD countries. 2 Nordic Council of Ministers. TemaNord 2006:525. The use of economic instruments in Nordic and Baltic environmental policy.
2/2 koskevia teknisiä vaatimuksia ole määritelty liian tiukasti. 3 Päästökauppaa tulisi laajentaa mm. lentoliikenteen päästöihin, kemikaaleihin ja jätteisiin. Lisäksi sen ohjaava vaikutus on varmistettava tarpeeksi tiukoilla tavoitetasoilla. EU:n edellyttämä arvonlisäveron laajentaminen myös kaikkiin palveluihin heikensi työvoimavaltaisten palveluiden asemaa, sillä niihin kohdistuu muutoinkin suuri verotaakka. Jotta tavarahankintoja korvattaisiin taas palveluilla, on tarpeen muuttaa ALV-tasoja siten, että ne kannustavat luonnonvarojen säästöä ja työllisyyttä edistävien korjaus-, huolto-, vuokraus-, suunnittelu- ja ylläpitopalveluiden käyttöön. Suomi lähti juuri mukaan EU:n kokeiluun, jossa laskettiin kampaamoiden ja pienten korjauspalveluiden arvonlisäveroa. EU:n säätelemälle arvonlisäverolle voidaan hyväksyä kolme tasoa. Normaalitaso voidaan nostaa 22 prosentista muiden pohjoismaiden tavoin lähemmäs 25 prosentin ylärajaa, ja laskea alin poikkeustaksa kahdeksasta prosentista viiteen prosenttiin toisen alennustaksan jäädessä 17 prosenttiin. ALV-tuotto vaikuttaa Suomen maksuosuuksiin EU:ssa, joten ALV:n kokonaistuotto haluttaneen pysyvän ennallaan. Työn ja työllistämisen kustannusten vähentämiskeinoista palkan sivukulujen alentamisella on todettu olevan myönteisin vaikutus työllisyydelle. Palkan sivukulujen alennus kannattaa kohdistaa erityisesti luonnonvarojen säästöä edistäville aloille. 1.1 Taloudellisen ohjauksen päätavoitteet - verotuksen painopistettä siirretään työn ja työllistämisen veroista ja maksuista luonnonvarojen kulutuksen ja saastuttamisen veroihin ja maksuihin; - luonnonvaroja säästävien ja työllistävien alojen, kuten korjaus-, huolto- yms. palvelualojen työnantajamaksuja alennetaan; - arvonlisäveron porrastus uudistetaan ympäristö- ja työllisyysmyötäiseksi; - luonnonvarojen käytön veropohjaa laajennetaan merkittävästi ja saasteiden, lyhytikäisten sekä haitallisten tuotteiden verotusta lisätään; - kokonaisveroastetta ei nosteta ja pienituloisten asema turvataan tuilla; - ympäristölle haitallisia tukia korvataan ekotehokkuutta edistävillä tuilla; - päästökauppaa toteutetaan ympäristöperustein; ja - taloudellisen ohjauksen muutokset toteutetaan suunnitelmallisesti vähitellen 10-15 vuodessa muutoksista etukäteen tiedottaen ja vaikutuksia seuraten. 4 1.2 Esimerkkejä uudistuksista muualla Viron mittavan verouudistuksen tavoitteena on siirtää painopistettä työn verotuksesta luonnonvarojen käytön verotukseen. Tuloveroa laskettiin ensi vaiheessa 26 prosentista kaksi prosenttiyksikköä. Vuoteen 2013 mennessä se lasketaan 20 prosenttiin. Tuloverot korvataan ympäristöveroilla. Useita päästöjä ja haitallisimpia tuotteita 3 European Environment Agency 2005. Market-based instruments for environmental policy in Europe. 4 Esitys perustuu Suomen luonnonsuojeluliiton raporttiin Ekologinen verouudistus hallitusohjelman lähtökohdaksi vuodelta 2003 (www.sll.fi/toiminta/verouudistus/ekoverouudistus) Lisäksi on käytetty Euroopan ympäristötoimiston julkaisua taloudellisista ohjauskeinoista EU:ssa sekä Pohjoismaiden ministerineuvoston selvitystä taloudellisista ohjauskeinoista Pohjoismaissa ja Baltiassa. Tässä raportissa Pohjoismaista puhuttaessa ei mukaan ole luettu Islantia, jonka verorakenne ja muut olosuhteet poikkeavat monelta osin muista Pohjoismaista. 2
3/3 koskevat maksut kaksinkertaistetaan ja turpeen vero kolminkertaistetaan. Palavan kiven verotus nostetaan niin korkeaksi, että se ohjaa korvaamaan palavan kiven muilla energialähteillä. Ruotsissa siirretään vuonna 2010 päättyvällä 10-vuotiskaudella 3,3 miljardia euroa tuloverosta ja sosiaaliturvamaksuista ympäristöveroihin, kuten hiilidioksidi- ja rikkiveroon. Vuosina 2001-2005 energian hiilidioksidiveroa ja ajoneuvoveroa nostettiin noin 50 prosentilla. Saksassa ympäristöverojen tuottoa nostettiin vuosina 1999-2003 keskimäärin 36 prosenttia. Bensiinin veroa nostettiin 31 prosenttia ja dieselin 48 prosenttia. Lisäksi nostettiin maakaasun ja sähkön verotusta. Prosessiteollisuudelle, maa- ja metsätaloudelle, kalastukselle ja vajaakuntoisia työllistävälle teollisuudelle veroa alennettiin 40 prosenttia, energiaintensiiviselle teollisuudelle vielä tätä enemmän, mikä osaksi vesitti ympäristöhyötyä näillä aloilla. Sosiaaliturvamaksuja alennettiin lähes verotuloja vastaavasti, joten valtion tulokertymä pysyi ennallaan. 2. Ehdotukset taloudellisiksi ohjauskeinoiksi 2.1 Energia Energian tuotannon ja kulutuksen ohjauksessa energian säästön tulee olla ensisijainen tavoite, sillä säästöllä on suurimmat ympäristöhyödyt. Fossiilisen energian korvaaminen uusiutuvalla lähienergialla hyödyttää sekä työllisyyttä että ympäristöä. Ohjauskeinoina ovat energian valmisteverojen, haittaverojen ja arvonlisäveron muutokset, investointituet ja päästökauppa. Päästökaupassa päästöoikeuksien jaon on perustuttava laitosten todelliseen tarpeeseen ja järjestelmän on oltava kustannustehokas. Siksi päästöoikeudet tulee huutokaupata eikä jakaa ilmaiseksi. Energiaverotus saatetaan Pohjoismaiselle tasolle nostamalla kivihiilen, kevyen polttoöljyn ja maakaasun verot 5-15 -kertaisiksi. Tähän päästään kaksinkertaistamalla teollisuudessa ja lämmityksessä käytettävän dieselöljyn veroa ja korottamalla muun dieselöljyn veroa 20 prosenttia. Polttoaineiden energiavero porrastetaan hiilidioksidi- ja rikkisisällön mukaan ja turpeen valmistevero palautetaan ja korotetaan kivihiilen veron tasolle. Turpeelle suunnitellusta syöttötariffista luovutaan. Energiantuotannosta aletaan kerätä typpiveroa. Ruotsissa veron määrä on 4,4 euroa/typpipäästökilo vähintään 25 GWh tuottavilta voimalaitoksilta. Kuten Ruotsissa, vero palautetaan voimalaitoksille niiden tuottaman energian mukaan, joten veron nettomaksajia ovat eniten päästöjä/tuotettua energiayksikköä kohden tuottavat. Ydinvoimaveroa ryhdytään keräämään sentti/tuotettu kwh, mikä tuottaa uuden ydinvoimalan valmistuttua noin 300 miljoonaa euroa. Ruotsissa ydinvoimavero perustuu voimalan lämmöntuotantoon ja tuotto on yli 200 miljoonaa euroa/vuosi. Lisäksi teollisuutta ohjataan vähentämään energiankulutusta ja vaihtamaan vähäpäästöisempiin energiamuotoihin päästökaupalla tai korottamalla teollisuuden sähköveroa. 3
4/4 Päästökaupan toisessa vaiheessa direktiivin sallima määrä päästöoikeuksia huutokaupataan eikä luovuteta ilmaiseksi, jotta yrityksiä ei palkittaisi aikaisemmasta saastuttamisesta. Saatavilla tuloilla voidaan rahoittaa päästövähennystoimia. Uusien toimijoiden päästöoikeuksia määrittelevän ominaispäästökertoimen tulee perustua siihen, että vähintään 50 prosenttia (ei vain 30 prosenttia) kiinteän polttoaineen laitoksen polttoaineesta on puuta. Lisäksi parhaaseen käytettävissä olevaan teknologiaan perustuvaa benchmarking-järjestelmää tulee soveltaa myös teollisuuslaitoksiin. Jatkossa voidaan edetä Iso-Britanniassa ehdotettuun suuntaan eli henkilökohtaisen päästölaskennan ja -kaupan aloittamiseen. 5 Lentoliikenne otetaan päästökaupan piiriin. Vaihtoehtoisesti lentoliikenteessä voidaan ottaa käyttöön Britannian mallin mukainen lentolippuvero tai nostaa lentoliikenteen ALV ylemmälle ALV-tasolle eli 17 prosenttiin. Uusiutuvalle energialle otetaan käyttöön ostovelvoite ja uusiutuvan energian ALVtaso lasketaan 5 prosenttiin. Ruotsissa loppukäyttäjät ohjataan sertifikaattikaupalla uusiutuvaan energiaan. Ruotsi ja Norja suunnittelevat siirtyvänsä ensi vuonna yhteiseen vihreään energiasertifikaattiin. Tanska puolestaan suunnittelee siirtyvänsä kiinteistä energiahinnoista kiintiöjärjestelmään. Vastaavia ratkaisuja voisi harkita myös Suomessa. Kuluttajien sähkövero voisi perustua käytön mukaiseen porrastukseen siten, että määriteltävää normaalikulutusta verotettaisiin kuten nykyisin. Sitä suuremmilta kulutusmääriltä kuluttaja joutuisi kuitenkin maksamaan sähkön luksusveroa. Rakennusten energiansäästö- ja uusiutuvien energioiden investointitukia lisätään. Uusiutuvan energian investointitukia ei enää anneta jätteenpoltolle, sillä usein jopa yli puolet jätteestä on uusiutumatonta alkuperää ja jätteenpolttolaitokset kannustavat kertakäyttökulttuuriin. 2.2 Liikenne Päätavoitteina on vähentää ajoneuvoliikenteen määrää ja päästöjä. Siihen käytetään monipuolista taloudellista ohjauspakettia, kuten päästöihin perustuvia ajoneuvo-, polttoaine- ja ruuhkamaksuja sekä uusiutuvaan energiaan perustuvan liikenteen verohelpotuksia. Ajoneuvovero porrastetaan hiilidioksidi- ja hiukkaspäästöjen mukaan. Työmatkaliikenteen verovähennysoikeuden enimmäismäärää vähennetään ja vastaavasti joukkoliikennettä tuetaan erityisesti taajamissa. Haja-asutusalueiden työja asiointimatkojen turvaamiseksi sallitaan veroton kimppakyyti ja tuetaan kutsutaksiliikennettä. Suurimmissa kaupungeissa otetaan käyttöön ruuhkamaksu. Joukkoliikenteen ALV lasketaan viiteen prosenttiin. 5 http://www.guardian.co.uk/commentisfree/story/0,,1839358,00.html 4
5/5 Tietullit tai ruuhkamaksut ovat olleet käytössä mm. Lontoossa ja Tukholmassa sekä seitsemässä norjalaiskaupungissa. Suomessakin tietullit kannattaa ottaa käyttöön pääkaupunkiseudulla ja ruuhkaisimmilla kaupunkialueilla. Samanaikaisesti lisätään joukkoliikenteen tukia korottamalla liikenteen ostomäärärahoja ja radankunnostusvaroja. Maantiekuljetusten vero ohjaa autojen täyttöasteen nostamiseen ja siirtymään ympäristölle haitattomampiin kuljetuksiin. Kuorma-autojen kolmen miljardin kilometrin kuljetussuoritteeseen kohdistettava 5centtiä/km vero tuottaisi 150 miljoonaa euroa. Läpikulkevan rekkaliikenteen hillitsemiseksi Suomi voisi liittyä Eurovignette-järjestelmään, jossa kerätään auton kokoon ja päästöihin perustuvaa tiemaksua läpikulkevalta tavaraliikenteeltä. Järjestelmässä ovat mukana Ruotsi, Tanska, Hollanti, Belgia, Luxemburg ja Norjassa, jossa maksu on 44-448 euroa/vuosi. Hollanti ottaa käyttöön ajettuun matkaan perustuvan tiemaksun koko autokannalle. Autoihin asennettaviin matkamittareihin kertyvä tieto siirretään sähköisesti verottajalle. Maksu voidaan periä esimerkiksi kuukausittain. Järjestelmää kannattaa harkita raskaalle kuljetusliikenteelle Hollannista saatavien kokemusten perusteella. 2.3 Luonnonvara- ja tuoteverot Luonnonvarat esimerkiksi maa-ainekset, kaivannaiset, vesi, öljy ja puu muodostavat laajan veropohjan. Matalillakin verotasoilla useat luonnonvaraverot tuottavat suuren ja pysyvän verokertymän, koska ne vähentävät luonnonvarojen käyttöä vain vähän. Luonnonvaraveroista kannattaa rakentaa energiaverojen ohella tuloveroa korvaava kokonaisuus. Suomen tulisi ottaa käyttöön aluksi ainakin vero luonnonsoralle, vedelle ja raaka-aineena käytettävälle mineraaliöljylle. Lyhytikäisten ja haitallisten tuotteiden verotus voitaisiin aloittaa pakkauksista ja paristoista. Maa-ainesveroa kerätään Ruotsissa, Tanskassa ja kaikissa Baltian maissa. Baltiassa veroja kerätään laajasti maa-aineksista ja kaivannaisista, mm. mullasta, sorasta, kalkista, savesta, turpeesta ja kipsistä. Luonnonsoraveron tuotto olisi Ruotsin verotasolla (eli noin euro/tonni) aluksi 300 miljoonaa euroa. Veron laajentaminen muihin maaperän aineksiin, kuten turpeeseen, multaan ja kaivannaistuotteisiin moninkertaistaisi matalillakin verotasoilla verokertymän. Veden käyttöä verotetaan esimerkiksi Baltian maissa ja Tanskassa (Tanskassa vero on 0,7 euroa/m3). Suomessa keskimäärin 1,5 euron vesimaksu kattaa nyt käyttö- ja investointikustannukset. Vesivero (0,07 euroa/m3 teollisuudelle ja 0,7 euroa/m3 muille) tuottaisi lähes 800 miljoonaa euroa vuodessa. Mineraaliöljyä käytetään mm. muovien ja maalien raaka-aineena arviolta 700.000 800.000 tonnia vuodessa. Öljyn raaka-ainekäytön verottaminen ohjaa korvaamaan öljyä muilla raaka-aineilla. Verotasolla 3 euroa/tonni verokertymä olisi aluksi yli kaksi miljoonaa euroa/vuosi. Yleistä pakkausveroa kerätään kaikissa Baltian maissa sekä Suomea ja Ruotsi lukuun ottamatta kaikissa Pohjoismaissa. Suomessa aiotaan luopua juomapakkausten 5
6/6 verosta vuonna 2008. 6 Luopumisen sijaan Suomen tulee laajentaa pakkausvero kaikkiin pakkauksiin. Tanskan pakkausvero kattaa tiettävästi laajimmin pakkauskirjon ja tuottaa yli 100 miljoonaa euroa vuodessa. Paristoveroa kerätään mm. Ruotsissa, Tanskassa. Veron olisi ympäristösyistä hyvä olla 0,50 senttiä/kpl, jotta se kannustaisi korvaamaan kertakäyttöparistot ladattavilla. Vero tuottaisi aluksi arviolta 25 miljoonaa euroa/vuosi. Haitallisten aineiden käytön vähentämiseksi on syytä harkita PVC:n, sen pehmentimenä käytettyjen ftalaattien sekä kloorattujen liuottimien verottamista. Tanskassa näitä veroja jo kannetaan. Luomuruoan arvonlisävero lasketaan 17 prosentista alimpaan ALV-luokkaan. Luomutuotanto rasittaa ympäristöä tavanomaista tuotantoa vähemmän, mutta työllistää enemmän. Lisäksi ruoka muodostaa pienituloisten menoista suuremman osuuden kuin suurituloisilla, joten veronalennuksella voidaan osaltaan kompensoida ympäristöverojen korotusta. 2.4 Päästöt ja jätteet Hiilidioksidivero nostetaan Ruotsin tasolle eli se lähes viisinkertaistetaan. Muutkin (ei pelkästään energian tuotantoon liittyvät) kasvihuonekaasut laitetaan verolle, kuten Norjassa ja Tanskassa on tehty. Rikkidioksidivero otetaan käyttöön muiden Pohjoismaiden ja Baltian maiden tavoin. Fossiilisten polttoaineiden rikkipitoisuuteen perustuva vero vähentää tehokkaasti rikkipäästöjä. Esimerkiksi Ruotsissa veron tuotto on 15 vuodessa puolittunut noin 90 miljoonaan euroon, mikä sopii veron tuottotasoksi myös Suomessa. Jätevero nostetaan muiden Pohjoismaiden tasolle (30 eurosta 40-50 euroon) ja laajennetaan myös yksityisille kaatopaikoille sekä polttolaitoksiin vietävään jätteeseen muiden Pohjoismaiden tapaan. Verotuksen piiristä voitaisiin jättää jäte, jonka ehkäisy tai kierrätys on osoitettu mahdottomaksi. Veron vuosittainen tuotto nousisi aluksi yli 100 miljoonan euron. Jätteenpolton sähköntuotannon verotus nostetaan muun sähköveron tasolle. Jätteenpolton vero voisi perustua energian hyödyntämisasteeseen, jätteen hiilidioksidisisältöön sekä polton päästöihin kuten Norjassa. Jätevesiverolla estetään haitallisten aineiden päätymistä jäteveteen. Liettuassa, Virossa ja Tanskassa vero määräytyy jäteveden typpi- ja fosforipitoisuuden sekä BOD-arvon 7 perusteella. Veron tuotto voisi aluksi olla vesiveron suuruinen. Jäteveden fosforisisällön vähentämiseksi verotetaan pesuaineiden fosforia 2 euroa/kg. Tuotto olisi aluksi arviolta 10 miljoonaa euroa/vuosi. Keinolannoitteiden typpi- ja fosforisisällön ja eläinten rehun fosforisisällön verottamisen avulla vähennetään vesistöjen rehevöitymistä. Lannoitevero voisi olla 20 prosenttia lannoitteiden hinnasta, jolloin sen tuotto olisi muutama kymmeniä miljoonia. Tanska otti vuonna 2005 ensimmäisenä käyttöön rehun fosforiveron (n. 50 6 Kertakäyttöisten juomapakkausten vero poistuu, minkä johdosta kertapakkaukset syrjäyttävät ympäristön kannalta parempia uudelleenkäyttöön perustuvia pakkausjärjestelmiä. 7 BOD = biokemiallinen hapenkulutus 6
7/7 senttiä/fosforikilo). Erilaisia maataloudessa käytettyjä kasvunsäätelijöitä on verotettu Tanskassa jo vuodesta 1998. Vastaavantyyppiset verot olisivat tarpeen Suomessakin. Torjunta-ainevero korotetaan vastaamaan niiden terveys- ja ympäristöhaittoja. Vuotuisen 1,4 miljoonan (tehoaineena käytetyn) torjunta-ainekilon veron tuotto olisi tasolla 50 senttiä/kg, toisin sanoen aluksi 0,7 miljoonaa euroa/vuosi. 2.5 Muut Suomessa mainontaan käytetään vuosittain lähes kolme miljardia euroa. Päivittäistavaroita mainostetaan huomattavasti suuremmalla summalla kuin muualla Euroopassa. Mainosvero on käytössä mm. Ruotsissa, jossa vero on 3 prosenttia sanomalehdissä olevien mainoksen arvosta ja 8 prosenttia muissa välineissä olevien mainosten arvosta. Vastaavat verotasot tuottaisivat Suomessa noin 200 miljoonaa euroa/vuosi. Lisätietoja: - tutkija Erja Heino, Suomen luonnonsuojeluliitto, puh: 0400-837377 7