OHJEITA OPINNÄYTETYÖN KIRJOITTAJALLE. Marko Seppänen, Eila Pajarre & Mika Hannula

OHJEITA OPINNÄYTETYÖN KIRJOITTAJALLE Marko Seppänen, Eila Pajarre & Mika Hannula TUOTANTOTALOUDEN OSASTO 2006

i ALKUSANAT Tampereen teknillisellä yliopistolla julkaistiin keväällä 2006 kaikille koulutusohjelmille yhteinen opinnäytetyöohje, joka sisältää yleisiä opinnäytetöiden kirjoittamiseen liittyviä ohjeita ja suosituksia. Eri tieteenaloilla tieteelliselle kirjoittamiselle kohdistuvat erilaiset odotukset, minkä vuoksi monilla osastoilla on lisäksi oma, tieteenalansa käytäntöjä yksityiskohtaisemmin käsittelevä ohjeensa. Tämän ohjeen tarkoituksena on tutustuttaa opiskelija tieteellisen tutkimuksen tekemiseen tuotantotalouden osastolla. Ohjeessa kuvataan tutkimuksen tekemistä prosessina sekä esitellään lyhyesti osat, joista tutkielma rakentuu. Muotovaatimuksia käsitellään siltä osin kuin käytäntö tällä osastolla eroaa TTY:n yhteisestä opinnäytetyöohjeesta, tai on tarvetta täydentää yleistä ohjeistusta. Eroavaisuudet oppaiden välillä on lihavoitu. Ohje on päivitetty versio osastolla vuonna 2002 julkaistusta opinnäytetyöohjeesta. Ohjetta sovelletaan sekä tietojohtamisen että tuotantotalouden koulutusohjelmissa. Mikään ei kuitenkaan estä soveltamasta sitä myös muiden osastojen tai yliopistojen opetukseen. Tekijät ottavat mielellään vastaan palautetta ohjeen seuraavia painoksia varten. Kiitokset kaikille päivitysprosessiin osallistuneille! Tampereella 30.11.2006 Tekijät

ii SISÄLLYS ALKUSANAT...I SISÄLLYS...II 1. JOHDANTO...1 2. TUTKIMUKSEN TEKEMINEN...2 3. TUTKIELMAN KIRJOITTAMINEN...3 3.1. Tutkielman laatiminen prosessina 3 3.2. Aiheen valinta 3 3.3. Lähdekirjallisuuteen tutustuminen ja lähteiden hankinta 4 3.4. Lähteiden käyttö 6 3.5. Tutkielman ongelmanasettelu 7 3.6. Tutkimusotteen ja -metodin valinta 9 3.7. Tulosten analysointi ja päätelmien teko 9 4. TUTKIELMAN RAKENNE...11 4.1. Tutkielman runko 11 4.2. Otsikko 12 4.3. Nimiölehti 13 4.4. Tiivistelmä 13 4.5. Abstract 13 4.6. Alkusanat 13 4.7. Sisällysluettelo 14 4.8. Lyhenteet ja merkinnät 14 4.9. Johdanto 14 4.10. Teoria 15 4.11. Työn aineisto, menetelmät ja aineiston analyysi 16 4.12. Tulokset 16

iii 4.13. Päätelmät 16 4.14. Lähteet 17 4.15. Liitteet 17 5. MUOTOVAATIMUKSET...18 5.1. Yleistä 18 5.2. Oikeakielisyys 18 5.3. Kannet 18 5.4. Teksti ja asettelu 19 5.5. Kuvat ja taulukot 20 5.6. Viittaustekniikka ja lähdeluettelon laadinta 21 6. KANDIDAATINTYÖ...24 6.1. Yleistä kandidaatintyöstä 24 6.2. Kandidaatintyön rakenne 25 7. DIPLOMITYÖ...26 7.1. Määräykset diplomityöstä ja edellytykset työn aloittamiselle 26 7.2. Diplomityön rahoitus 27 7.3. Aiheen, ohjaajien ja tarkastajien valinta 27 7.4. Diplomityön ohjaus ja hyväksyminen 27 7.5. Tutkintotodistuksen saaminen 28 8. HYÖDYLLISIÄ TIETOLÄHTEITÄ...30 LÄHTEET...32 LIITTEET (7 KPL)

1 1. JOHDANTO Diplomi-insinöörin tutkintoon kuuluu olennaisena osana perehtyminen tieteellisen tutkimuksen tekemiseen. Tämä ei tarkoita pelkästään diplomityön tekemistä, vaan myös eri kursseilla tehtävät opinnäytetyöt ovat osa tieteellisen tutkimuksen ja kirjoittamisen harjoittelua. Tämä ohje täydentää TTY:n ohjetta Opinnäytetyön kirjoittaminen Tampereen teknillisessä yliopistossa. Ohjetta sovelletaan tuotantotalouden osaston koulutusohjelmissa. Sen tarkoituksena on antaa kuvaa siitä, mitkä asiat ovat keskeisiä tieteellisessä tutkimuksessa tuotantotalouden ja tietojohtamisen alueilla. Termillä tutkielma tarkoitetaan tutkimusraporttia, joka voi olla diplomityö, kandidaatintyö, erikoistyö, harjoitustyö, tai muu opinnäyte. Myös väitöskirjaa voidaan opinnäytteenä kutsua tutkielmaksi, mutta väitöskirjan tekemiseen tätä ohjetta ei kuitenkaan ole tarkoitettu. Eri tutkielmille asetetaan erilaisia vaatimuksia. Esimerkiksi diplomi- ja kandidaatintöitä suppeammissa tutkielmissa kuten erilaisissa harjoitustöissä ei yleensä edellytetä yhtä laajaa lähdeaineistoa kuin kahdessa ensin mainitussa. Tässä oppaassa lähdetään siitä, että kaikki tutkielmat sisältävät rakenteellisesti samat perusosat. Niiden laajuudelle ja syvällisyydelle asetetut vaatimukset vaihtelevat kuitenkin tutkielman vaativuuden mukaan. Tutkielmaa laadittaessa kannattaa pitää mielessä, että tutkimuksessa ei ole kysymys vain kirjoittamisesta. Kirjallinen aikaansaannos on tulos tiedon etsinnästä, keräämisestä, analysoinnista ja johtopäätösten tekemisestä. Kirjallista aikaansaannosta ei kuitenkaan tule väheksyä, sillä usein näkemys koko tutkimuksen onnistumisesta luodaan nimenomaan kirjalliseen lopputulokseen tutustumalla. Huonosti laadittu tutkielma vie helposti uskottavuuden huolelliseltakin tutkimukselta.

2 2. TUTKIMUKSEN TEKEMINEN Airila & Pekkasen (2002, s. 44) mukaan tutkimus on järkiperäistä ja järjestelmällistä tiedon tavoittelua. Tutkimustyön tavoitteena on siis systemaattisesti tietoa hakemalla saada vastaus johonkin etukäteen määriteltyyn ongelmaan. Eri tieteenaloilla tieteelliselle tutkimukselle asetetut tavoitteet ja kriteerit poikkeavat jossain määrin toisistaan. Joillakin aloilla suoritetaan enemmän niin sanottua perustutkimusta, jolla ei ole välittömiä hyödyntämistavoitteita, kun taas esimerkiksi taloustieteessä tyypillisempiä ovat käytännön ongelmanratkaisuun tähtäävät soveltavat tutkimukset (Olkkonen 1993, s. 18). Tieteelliseen tutkimukseen yhdistetään usein termit objektiivisuus, luotettavuus ja toistettavuus (Uusitalo 2001). Käytännössä kaksi ensimmäistä tarkoittavat sitä, että tutkimuksen tekijän tulisi suorittaa tutkimuksensa niin, että hänen omat ennakkokäsityksensä eivät rajoita tutkimusaineiston tarkastelua, eivätkä vaikuta tutkimustuloksiin. Tutkimustulosten tulisi olla samanlaisia riippumatta tutkimuksen suorittajasta. Toistettavuus puolestaan tarkoittaa sitä, että jos sama tutkimus suoritetaan uudestaan samanlaisissa olosuhteissa, tulisi tulosten pysyä muuttumattomina. Koska tuotantotalouden ja tietojohtamisen alueilla tutkimusongelmat ovat usein sen luonteisia, ettei niiden täsmälleen samanlaisena toistaminen ole mahdollista (esimerkiksi tietyllä ajan hetkellä suoritettu haastattelututkimus), toistettavuus esitetään tutkimusraportissa tutkimusprosessin huolellisena kuvauksena, jolloin lukijan on mahdollista seurata ajatuksen tasolla suoritettu tutkimusprosessi alusta loppuun. Tieteellisen tutkimukselle ominaista on myös, että tutkittavaa ongelmaa tarkastellaan sille soveltuvalla tutkimusotteella ja tätä tukevilla tutkimusmenetelmillä. Kullakin tieteenalalla on käytössään omat vakiintuneet tutkimusotteensa ja -menetelmänsä ja eri aloilla jopa samoilla termeillä saattaa olla erilaisia merkityksiä. Tässä oppaassa käsitellään lähinnä niitä otteita ja menetelmiä, jotka ovat tyypillisiä liiketaloustieteen alalla. Varsinaiselta tieteelliseltä tutkimukselta edellytetään edellä mainittujen asioiden lisäksi kontribuutiota. Tällä tarkoitetaan sitä, että suoritettu tutkimus on tuottanut alalle uutta tietoa, jolla on tieteellistä arvoa. Yliopistotason koulutuksessa vasta väitöskirjatyö on sellainen työ, jonka tulee täyttää kaikki tieteellisen tutkimuksen vaatimukset. Tieteellisen tutkimuksen periaatteita on kuitenkin pyrittävä noudattamaan soveltuvilta osin kaikilla niillä diplomi-insinöörin koulutukseen kuuluvilla opintojaksoilla, joilla eriasteisia tutkielmia tehdään.

3 3. TUTKIELMAN KIRJOITTAMINEN 3.1. Tutkielman laatiminen prosessina Tutkielman laatiminen on tutkimustyötä, johon jokaisella diplomi-insinöörillä pitää olla perusvalmiudet. Tutkimus on ongelman määrittelyä ja rajaamista, aiheeseen liittyvän tiedon etsintää ja jalostamista, mahdollisesti empiiristen havaintojen tekemistä ja mikä tärkeintä, relevanttien johtopäätösten tekemistä. Ensimmäisissä tutkielmissa opiskelijan huomio kiinnittyy muodollisiin seikkoihin ja kirjoittamiseen. Vaikka muotoseikat voivatkin joskus tuntua hankalilta noudattaa, silti ne on syytä ottaa vakavasti. Vasta kun pelisääntöjen noudattaminen sujuu ja kirjoitettu teksti on helposti luettavaa, voi tutkija keskittyä itse pääasiaan eli tutkimusongelman ratkaisemiseen. Kirjoittaminen on paljolti myös ajatusten prosessointia. Tutkielmaa ei kirjoiteta lineaarisesti johdannosta johtopäätöksiin. Kirjoittaminen kohdistuu vaihtelevasti tutkielman eri kohtiin. Pääsääntö tietysti on, että johtopäätöksiä ei voi tehdä ennen kuin itse tutkimus on tehty. Ei pidä pelästyä, vaikka joskus huomaakin kirjoittaneensa tarpeetonta tekstiä sivukaupalla. Vaikka aikaansaatu teksti ei sinänsä olisi käyttökelpoista itse tutkielmassa, sen kirjoittaminen on kuitenkin yleensä ollut tarpeen ajatusten jäsentämiseksi. Tutkielma kirjoitetaan selkeällä kielellä. Virkkeiden tulee olla yksiselitteisiä ja suhteellisen lyhyitä. Oikeinkirjoitussäännöt on syytä kerrata, jos työn tekijällä on epävarmuutta asiassa. Soveltuvia oppaita on olemassa lukuisia (esimerkiksi Iisa et al. 2003). Tampereen teknillisen yliopiston kielikeskus järjestää myös vuosittain erilaisia kirjallisen viestinnän kursseja opiskelijoille. Helposti luettava ja virheetön teksti on edellytys koko tutkielman uskottavuudelle. 3.2. Aiheen valinta Olkkonen (1993, s. 87) toteaa, että tutkielman aiheen valinnassa on hyvä lähteä omasta kokemuspiiristä ja kiinnostuksesta. Tällöin tutkittavan aiheen käytännön tuntemus auttaa tutkittavan ilmiön ymmärtämisessä sekä tulosten tulkinnassa ja soveltamisessa. Tutkielman aiheen valintaan vaikuttaa myös se, minkä tasoisesta tutkielmasta on kysymys.

4 Kandidaatintyön aiheen valinta on melko vapaa, kunhan työn ohjaaja pitää aiheen valintaa tarkoituksenmukaisena. Diplomityön aiheen valintaan taas vaikuttavat muun muassa työn tilaajan tarpeet. Kannattaa kuitenkin muistaa, että liian tuttu aihe voi johtaa myös huonoon tutkimukseen. Tämä johtuu siitä, että tutkija ei osaa aina olla riittävän objektiivinen tutkittavien asioiden suhteen. Toisin sanoen tutkimusta saattavat rasittaa tutkijan subjektiiviset näkemykset ilmiöstä ja aihepiiristä yleensä. Ennakkokäsitykset ja joidenkin asioiden itsestäänselvyytenä pitäminen voivat ohjata tutkimusta siten, että tutkijalta jää ottamatta huomioon tutkimuksen kannalta tärkeitä asioita. Tutkielman ohjaajan kanssa kannattaa keskustella aihevalinnan mielekkyydestä. Tutkielman alussa valittu aihe ei välttämättä ole tutkielman lopullinen otsikko. Aiheella on usein tapana täsmentyä ja tarkentua tutkimusprosessin aikana. Vain harvoin aihe kannattaa vaihtaa kokonaan kesken prosessin, koska silloin suuri osa työstä joudutaan tekemään uudelleen. Tyypillisesti työn valmistumisvaiheessa tutkielman otsikkoa on syytä verrata huolella työn sisältöön ja tavoitteisiin ja tarkentaa sitä tarvittaessa. 3.3. Lähdekirjallisuuteen tutustuminen ja lähteiden hankinta Kun tutkielman aihe on alustavasti selvillä, kannattaa opiskelijan tutustua aihetta käsittelevään kirjallisuuteen. Lähdemateriaaliin perehtyminen on hyvä aloittaa uusimmista kirjoista ja artikkeleista. Niiden lähdeluetteloita hyödyntämällä tutkija pystyy seuraamaan alan kehittymistä ajassa taaksepäin ja samalla lisäämään omaa ymmärrystään aiheesta. Selaileva, mutta laaja-alainen tutustuminen on tässä vaiheessa tarpeen. Tarkoitus on löytää oma näkökulma ja lähestymistapa aiheeseen sekä siihen keskeisesti liittyvä aiempi tutkimus. Samalla selviää se, miten aihetta ja sen lähialueita on aiemmin käsitelty ja tutkittu. Lähdekirjallisuuteen ei tässä vaiheessa kannata vielä suhtautua liian kriittisesti, koska varsinaista tavoitteenasettelua ei ole vielä tehty. Lähteisiin tutustumisen myötä oma tietämys aiheesta lisääntyy koko ajan, jolloin myös tutkimusongelman määrittely, tavoitteen asettaminen ja rajausten teko helpottuvat. Samalla tutkijan edellytykset ymmärtää lähdemateriaalia paranevat. Ymmärtääkseen asiayhteyksiä on tutkijan perehdyttävä useisiin eri lähteisiin. Ymmärryksen lisääntyessä tutkimuksen aihealue havaitaan yleensä hyvin laajaksi ongelmakentäksi. Tutkimuksen aihe ja tavoitteenasettelu tuleekin rajata tutkielman laajuudelle sopivaksi. Huonosti rajattu aihe johtaa helposti liian pinnalliseen käsittelyyn. Selkeästi rajattu aihe on helpommin hallittavissa ja mahdollistaa riittävän syvällisen perehtymisen. On myös syytä tiedostaa, että lähdemateriaali osoittautuu usein ristiriitaiseksi.

5 Toisin sanoen eri tutkijat ja kirjoittajat yleensäkin esittävät toisistaan poikkeavia ajatuksia. Jos näin ei näytä olevan, on hankittu lähdemateriaali todennäköisesti liian suppea. Nostaessaan esille eri lähteissä käytettyjä toisistaan poikkeavia määritelmiä ja väitteitä tutkija osoittaa kypsyyttä akateemisen tutkielman laatimiseen. Lähteiden arvoa tulee mitata ensisijassa niissä esitettyjen ajatusten perusteilla. Lähdemateriaalissa esitettyihin ajatuksiin suhtautumisessa tulee pyrkiä ennakkoluulottomuuteen, mutta samalla tarkastella niitä kriittisesti. Ratkaisevaa on esitettyjen ajatusten perustelu. Lähteitä etsiessä ja valitessa ei tule hyödyntää vain niitä lähteitä, joiden esittämistä ajatuksista tutkija on samaa mieltä. Tutkijan asenteellinen suhtautuminen lähteisiin saattaa vaikuttaa työhön negatiivisesti, koska objektiivisuus katoaa herkästi. Lähdemateriaalin etsimiseen ja hankintaan voi käyttää monia erilaisia hankintakanavia. TTY:n kirjaston omaan valikoimaan voi tutustua TUTCAT-tietokannan avulla kirjaston WWW-osoitteessa http://www.tut.fi/library. TTY:n kirjastolla on myös oma ekirjastosivusto, jonne on koottu monipuolisesti linkkejä erilaisiin verkkoaineistoihin, mukaan luettuna laaja kokoelma teknisen ja kaupallisen alan julkaisuja pdf-muodossa. Esimerkiksi verkkoaineistot kustantajilta Elsevier ja Springer sisältävät tuhansia tieteellisten julkaisujen artikkeleita kokotekstimuodossa. Lisäksi TTY:n kirjastossa on mahdollisuus käyttää erilaisia CD-ROM:eja sekä tietopankkeja. Lähteinä tulisi käyttää sekä kotimaisia että ulkomaisia kirjoja ja artikkeleita. Joskus aihe saattaa kuitenkin olla niin uusi, ettei siitä suoraan löydy varsinaista kirjallisuutta. Tällöin tutkijan on ymmärrettävä aiheensa liittyminen laajempaan viitekehykseen. Täysin irrallisia ilmiöitä ja asioita ei ole olemassa. Esimerkiksi uutta kustannuslaskentamenetelmää voi aina tarkastella kustannuslaskennasta jo aiemmin tehdyn tutkimuksen valossa. Erilaisista lähdemateriaaleista ammatti- ja tieteelliset aikakauslehtiartikkelit tuovat usein tutkimukseen ajankohtaisuutta ja osoittavat tutkijan perehtyneen asiaan myös käytännössä. Konferenssijulkaisuista taas on lyhyt matka varsinaisiin tieteellisiin artikkeleihin ja raja näiden kahden välillä on usein häilyvä. Osa julkaisuista edustaa vankkaa tieteellistä tutkimusta, osa taas on lähinnä keskeneräisten tutkimusprosessien kuvausta. Internetiä voi ja kannattaa hyödyntää lähdeaineiston keruussa. Varsinaiset WWW-sivut ovat harvoin sopivaa lähdemateriaalia, mutta hakukoneiden ja portaalien kautta pääsee usein käsiksi tieteellisiin artikkeleihin, joskin yhtä lailla myös konsulttiraportteihin tai muihin kaupallisiin julkaisuihin. Molempiin jälkimmäisiin on syytä suhtautua kriittisellä varovaisuudella. Ohjeita Internet-aineiston soveltuvuuteen lähdeaineistoksi on esitetty muun muassa Tampereen yliopiston kirjaston sivulla Internet-aineiston arviointikriteerejä (http://www.uta.fi/laitokset/kirjasto/oppimiskeskus/palvelut/arviointi.shtml).

6 TUTCAT ja vastaavat muiden tieteellisten kirjastojen tietokannat ovat kaikkien käytettävissä. Muita hyödyllisiä tietokantoja ovat muun muassa Yliopistokirjastojen yhteistietokanta LINDA, Tampereen yliopiston TAMCAT sekä Teknillisen korkeakoulun TEE- MU. Linkit tietokantoihin löytyvät usein asianomaisen yliopiston WWW-sivuilta. TTY:n kirjaston lisäksi kannattaa käyttää hyödyksi myös muiden yliopistojen kirjastoja. Näiden lisäksi voi hyödyntää yleisiäkin kirjastoja. Kirjastojen järjestämille tiedonhakukursseille kannattaa osallistua, mikäli siihen tarjoutuu mahdollisuus. Esimerkiksi TTY:n kirjasto järjestää säännöllisesti kursseja aiheesta. Osa kirjastojen palveluista on maksullisia. Yleensä opiskelija vastaa itse näistä kustannuksista. Jos tutkielma tehdään toimeksiannosta, asiasta kannattaa neuvotella työn tilaajan kanssa. 3.4. Lähteiden käyttö Tutkielmassa on hyvä käyttää erilaisia lähteitä monipuolisesti. Aihealueen peruskirjallisuuden klassikot tuovat mukanaan uskottavuutta ja syvyyttä, tieteelliset artikkelit mahdollistavat perehtymisen tutkimuksen tilaan tutkielman tekohetkellä ja ammatti- ja muut lehtiartikkelit taas konkretisoivat tutkimuksen aihetta. Tutkimusalan perusoppikirjat eivät pelkästään riitä keskeisiksi lähteiksi. Olemassa olevien diplomitöiden käyttäminen lähteenä vaatii hyvää harkintaa. Jos viitattavassa diplomityössä on tutkittu samaa ongelmaa eri näkökulmasta, kannattaa se mainita myös omassa diplomityössä. Kovin olennaista osaa tutkielman viitekehyksessä ei kuitenkaan kannata diplomitöiden varaan rakentaa. Väitöskirjat ovat jo kokonaan toinen asia lähteenä, koska niille asetettavat tieteelliset vaatimukset ovat huomattavasti korkeammat. Jos tutkielmassa käytetään termejä ja käsitteitä 1, jotka eivät ole alan perussanastoa, on ne määriteltävä erikseen keskeisiin lähteisiin viittaamalla. Näin on tehtävä myös siinä tapauksessa, että sanasto ei ole vakiintunutta. Tyypillinen tilanne on, että sama termi määritellään eri lähteissä eri tavalla. Jos kysymyksessä on tutkielman kannalta keskeinen termi, kannattaa esitellä useita erilaisia määritelmiä. Lopulta tutkija päätyy joko käyttämään yhtä esitetyistä vaihtoehdoista tai määrittelee termin itse. Molemmissa tapauksissa valinta on perusteltava. Varsinkin teoriaosuudessa on syytä kiinnittää huomiota huolelliseen viittaustekniikkaan. Tutkimuksen viitekehystä ei voi luoda ottamalla eri lähteistä palan sieltä ja toisen täältä. Jos työn kirjoittaja ei joudu itse kunnolla ajattelemaan kirjoittamaansa asiaa, myös varsinainen viitekehys jää useimmiten sekavaksi: Hämärästi sanottu on hämärästi ajatel- 1 Termi, jnk erikoisalan käsitteen vakiintunut nimitys, ammattisana ja käsite, ajattelun luoma abstrakti hahmo; esineelle t. asialle ominaisten piirteiden kokonaisuus. (Suomen kielen perussanakirja, 1996)

7 tu. Akateemisen kriittisyyden taustalla pitää olla perehtyminen usean kirjoittajan ajatuksiin. Tutkijan tehtävänä on huolellisesti punnita eri lähteissä esitettyjä ajatuksia ja esittää niiden perusteella omat johtopäätöksensä asiasta. Toisen käden lähteisiin ei tule viitata, vaan mahdollisuuksien mukaan ja tervettä järkeä käyttäen on etsittävä alkuperäinen lähde. Lähdekritiikki on tärkeää ja lähteen luotettavuutta tulee arvioida. Esimerkiksi yrityksen myyntiesitteen antamiin tietoihin tulee suhtautua varauksellisesti. Aiheesta aiemmin tehty tutkimus voi myös olla epäluotettavaa tai joskus jopa täysin virheellistä. Erityistä lähdekritiikkiä tulee kohdistaa verkkojulkaisuihin ja niin sanottua referee-käytäntöä 1 noudattamattomien lehtien artikkeleihin. Tutkijan tulee noudattaa ammatissaan tutkimusyhteisön yhteisesti määrittämiä eettisiä periaatteita, sääntöjä, normeja, arvoja ja hyveitä (ks. Pietarinen, 1999). Plagioinnilla tarkoitetaan toisen henkilön kirjoitusten tai ideoiden esittämistä omissa nimissään. Jotta tutkielman tekijä ei syyllistyisi plagiointiin, on kaikki lähdeviitteet merkittävä näkyviin huolellisesti. Plagiointi on rangaistava teko ja samalla myös loukkaus hyvää tieteellistä käytäntöä sekä tekstin alkuperäistä kirjoittajaa kohtaan. Plagiointi on ehdottomasti kiellettyä kaikissa opinnäytetöissä, myös harjoitustöissä. TTY:llä plagiointi on tenttivilppiin rinnastettava rike (TTY Tutkintosääntö 2005, 42 ). 3.5. Tutkielman ongelmanasettelu Tutkimuksen lähtökohtana on aina tutkimusongelma, johon etsitään ratkaisua. Ongelma kannattaa usein pukea kysymyksen muotoon. Tutkittavaan aihealueeseen liittyy tyypillisesti useita ongelmia. Näiden kaikkien ratkaiseminen yhdessä tutkielmassa on harvoin tarkoituksenmukaista yleensä tätä ei ole edes mielekästä tavoitella. Kun tutkija on perehtynyt aihealuetta käsitteleviin lähteisiin riittävän huolellisesti, on tutkimusongelma rajattavissa konkreettiseen tutkimusongelmaan ja -kysymykseen. Samoin tutkimuksen näkökulma on valittavissa. Esimerkiksi: Tutkimusongelma: Sähköisen kaupankäynnin kannattavuus Tutkimuskysymys: Onko sähköinen kaupankäynti kannattavaa? Näkökulma: Terästeollisuudessa toimivan konepajan näkökulma 1 Referee-käytännöllä (myös peer review) tarkoitetaan menettelyä, jossa yksi tai useampi asiantuntija tarkastaa artikkelin ennen sen julkaisemista. Tarkistaminen johtaa usein julkaistavaksi esitetyn artikkelin hyväksymiseen, hylkäämiseen tai palauttamiseen kirjoittajalle korjausehdotusten kera. Artikkelin tarkastajalla ei yleensä ole tietoa sen kirjoittajasta eikä kirjoittajalla lausunnon antajasta.

8 Tutkimusongelma voidaan usein vielä jakaa alaongelmiin. Ajatuksena on, että alaongelmien ratkaisu johtaa myös varsinaisen tutkimusongelman ratkaisuun. Esimerkiksi: Alaongelma 1: Sähköisen kaupankäynnin kustannukset Alaongelma 2: Sähköisen kaupankäynnin tuotot Alaongelma 3: Yrityksen ja asiakkaiden tekniset valmiudet Alaongelma 4: Markkinoiden muutokset pitkällä aikavälillä Alaongelma 5: Tarkasteluun sopivat investointilaskennan menetelmät Alaongelmat voidaan yhtä hyvin esittää myös kysymysten muodossa. Tutkimuksen tavoitteena on luonnollisesti ratkaista varsinainen tutkimusongelma, toisin sanoen vastata esitettyyn tutkimuskysymykseen. Tutkimusongelma puetaan tutkielmassa usein tavoitteenasettelun muotoon esimerkiksi seuraavalla tavalla: Tutkimuksen päätavoitteena on selvittää, onko sähköinen kaupankäynti terästeollisuudessa kannattava liiketoimintamalli. Tutkimuksen osatavoitteina on selvittää sähköisen kaupankäynnin kustannukset yleisellä tasolla ja tarkastella tuottojen muodostumista. Lisäksi osatavoitteena on tarkastella tutkimuksen kohteena olevan yrityksen ja sen asiakkaiden teknisiä valmiuksia sähköiseen kaupankäyntiin, arvioida markkinoiden muutoksia pitkällä aikavälillä ja lopuksi esitellä sähköisen kaupankäynnin kannattavuuden arviointiin soveltuva investointilaskentamenetelmä. Tutkielman tavoitteenasettelu liittyy kiinteästi myös otsikon valintaan. Ylipitkiä otsikoita kannattaa välttää. Sen ei tarvitse sisältää kaikkia mahdollisia rajauksia. Edellä kuvatussa esimerkissä otsikko Sähköisen kaupankäynnin kannattavuus terästeollisuudessa toimisi hyvin. Hyvä, naseva otsikko kuvaa muutamalla sanalla työn keskeisen sisällön. Usein otsikko tarkentuu tutkimusprosessin edetessä. On tärkeää pitää huoli siitä, että tutkimuksen otsikko, tavoitteenasettelu ja sisältö ovat linjassa keskenään. Otsikossa pitää pyrkiä käyttämään vain yhtä kieltä. Otsikossa ei tule käyttää lyhenteitä.

9 3.6. Tutkimusotteen ja -metodin valinta Erilaisia tutkimusongelmia ratkaistaan erilaisin tutkimusottein ja -menetelmin. Tutkimusote määrittelee sen, kuinka tietoa hankitaan ja käsitellään. Liiketaloustieteessä tutkimusotetta voidaan myös kutsua paradigmaksi tai tutkimusstrategiaksi. Tutkimusmenetelmillä puolestaan tarkoitetaan niiden tiedonhankinta- ja muokkausmenettelyjen joukkoa, joilla tutkimusotetta käytännössä toteutetaan. (Olkkonen 1993, ss. 60 65) Kullekin tutkimusotteelle on olemassa omat tunnusomaiset rakenteensa, joita noudattaen tutkimus etenee. Vastaavasti kullekin tutkimusotteelle on olemassa sitä tyypillisimmin vastaavat tutkimusmenetelmät. Käytännössä yksinkertaistaen voidaan siis ajatella, että tutkimuksessa käytettävä tutkimusote määräytyy sen mukaan, mikä on alkuperäinen tutkimusongelma. Käytettävät tutkimusmenetelmät puolestaan valitaan tutkimusotteelle soveltuvien menetelmien joukosta. Tutkielman tekijän tulee kuvata selkeästi käyttämänsä tutkimusote ja menetelmät, joilla tutkimus on toteutettu. On myös mahdollista, että tutkimus sisältää elementtejä useammasta eri tutkimusotteesta. Tutkija joutuu siis todellisuudessa perehtymään useampiin tutkimusotteisiin ja metodeihin. Lukuun 8 on koottu lisätietoa tutkimusotteista. Tutkimuksen toistettavuus on tieteellisen tutkimuksen keskeisimpiä periaatteita. Toistettavuuden vaatimusta ei pidä kuitenkaan tulkita kirjaimellisesti niin, että tietty tutkimus voitaisiin toisessa paikassa ja ajassa toistaa täysin samanlaisena. Tuotantotalouden tai tietojohtamisen alueella tätä sääntöä on tulkittava niin, että tutkimus ja sen suoritustapa täytyy kuvata raportissa hyvin selkeästi ja tarkasti, jotta lukija voi ymmärtää, miten työssä on päädytty esitettyihin tuloksiin. 3.7. Tulosten analysointi ja päätelmien teko Teoreettisen tutkimuksen tulosten analysointi sisältyy jo osittain tutkimuksen viitekehyksen rakentamiseen. Päättelyn avulla tutkija pyrkii kuvaamaan jotain ilmiötä luomalla käsitejärjestelmiä tai mallintamaan tutkittavaa ilmiötä kehittääkseen päätöksentekoa palvelevia menetelmiä. Empiirinen tutkimus sisältää sekä käsiteanalyysin että empirian. Olemassa olevasta tiedosta muodostetaan ongelmaa kuvaava teoriakehikko, jonka avulla tutkimuksessa kerättyä havaintoaineistoa analysoidaan. Tulosten analysointi voidaan tehdä joko kvantitatiivisesti (esimerkiksi tilastollisesti) tai kvalitatiivisesti riippuen siitä, kumpi tapa parhaiten tuo vastauksen asetettuun ongelmaan. TTY:n opinnäytetyöohjeen suosituksista poiketen tulosten esittämisen yhteydessä niitä ei vielä tulkita eikä verrata muihin tutkimuksiin. Tämäntyyppinen tulkinta ta-

10 pahtuu vasta päätelmissä, mikä on vakiintunut käytäntö tietojohtamisen ja tuotantotalouden alojen tutkimusjulkaisuissa. Tällöin tutkija analysoi tuloksia rakentamansa viitekehyksen avulla ja nostaa esiin tutkimuksen tavoitteenasettelun kannalta olennaiset asiat. Päätelmissä esitetään tutkielman johtopäätökset. Päätelmissä tulee esittää vastaukset tutkimusongelmaan ja osoittaa, että tutkimukselle asetetut tavoitteet on saavutettu. Päätelmissä on myös verrattava tehdyn tutkimuksen tuloksia ja johtopäätöksiä muiden saman alueen tutkimusten tuloksiin, mikäli niitä on käytettävissä. Mitä laajempi tutkielma on ollut kysymyksessä, sitä enemmän tutkimustuloksilla tulisi olla uutuusarvoa. Päätelmissä on myös arvioitava tutkimuksen onnistumista. Mahdolliset virhelähteet on nostettava esiin. Osoittamalla kriittisyyttä omaa työtään kohtaan ja vastaamalla kysymykseen Mitä olisin voinut tehdä toisin? tutkija osoittaa kypsyyttä, joka luetaan tutkielmalle eduksi.

11 4. TUTKIELMAN RAKENNE 4.1. Tutkielman runko Opinnäytteen runko noudattaa usein tiettyä kaavaa. Raportin laajuus vaikuttaa otsikoiden määrään, mutta käytännöllisesti katsoen samojen perusosien pitäisi löytyä jokaisesta tutkielmasta harjoitustyöstä väitöskirjaan. Suppeammissa töissä yhden otsikon alle mahtuu enemmän asioita kuin laajemmassa työssä. Esimerkiksi harjoitustyön ja kandidaatintyön johdannossa voidaan ilman omaa alaotsikkoa hyvinkin todeta työn ongelmanasettelu sekä käytetty tutkimusote ja -menetelmä. Diplomityössä taas tämänkaltaisia asioita on syytä pohtia omassa alaluvussaan. Työn sisällön jäsentelyssä noudatetaan yleensä vakiintunutta rakennetta. Tästä voidaan kuitenkin poiketa tarkoituksenmukaisuussyistä. Tutkimusraportin ja opinnäytetyön rakenteet poikkeavat toisistaan jonkin verran eri tieteenalueilla. Samoin tutkimuksen luonne vaikuttaa voimakkaasti tutkimusraportin rakenteeseen. Joskus esimerkiksi tutkimusten tulosten arviointia voi olla vaikea irrottaa koko tutkimuksen arvioinnista. Opinnäytteen rakenteesta kannattaa keskustella työn ohjaajan tai tarkastajan kanssa. Tiivistelmä Abstract Alkusanat Sisällys Lyhenteet ja merkinnät 1 1. Johdanto 1.1 Tutkimuksen tausta 1.2 Tutkimusongelma, näkökulma ja rajaukset 1.3 Tutkimuksen tavoitteet 1.4 Tutkimusote ja -menetelmä 2. Teoria (usein vähintään kaksi lukua) 1 Joskus tämä kohta ei ole ollenkaan tarpeellinen. Joskus taas työhön voidaan lisätä kokonainen luku tähän tarkoitukseen.

12 3. Työn aineisto ja menetelmät (soveltava osa) 1 4. Tulokset (ja niiden arviointi) 2 5. Päätelmät 5.1 Johtopäätökset 5.2 Tutkimuksen tarkastelu 5.3 Suositukset sekä työn teettäjälle että tiedeyhteisölle Lähteet Liitteet Lukujen numerot ja nimet (kohdat 1 4) tulee otsikoida aiheen käsittelyn edellyttämällä tavalla, mutta lukujen järjestyksen tulisi olla esitetyn mukainen. Työ tulee jäsennellä niin, että kolme otsikkotasoa riittää. Sisällön edellyttäessä voidaan otsikoiden määrää lisätä tai muokata. Samantasoisia otsikoita tulee kuitenkin olla vähintään kaksi kappaletta. 4.2. Otsikko Monet lukevat julkaisun otsikon, mutta harvat lukevat kirjoituksen alusta loppuun. Muotoilemalla kirjoituksensa nimen mahdollisimman ilmeikkääksi kirjoittaja voi vaikuttaa siihen, missä määrin lukijat kiinnostuvat asiasta. Hyvässä, nasevassa otsikossa työn sisältö kuvataan osuvasti mahdollisimman harvoilla sanoilla. Työn otsikossa ei saa käyttää kahta tai useampaa kieltä, vaan sen on oltava kokonaan kirjoitettu samalla kielellä kuin diplomityö. Myös lyhenteiden käyttöä tulee välttää. Poikkeus edellä mainitusta säännöstä voidaan tehdä, jos vieraskielinen ilmaus tai lyhenne on selvästi vakiintunut (esimerkiksi FMS tai MIS), eikä sekaannuksen vaaraa ole. Tarkemmat ohjeet otsikoinnista on TTY:n opinnäytetyöohjeessa. 1 2 Työn suorittaminen voidaan esitellä myös johdannossa tutkimusmenetelmien yhteydessä. Useissa tutkielmissa ei välttämättä ole lainkaan selvää empiiristä osuutta eikä näin ollen tätä lukuakaan. Jos työ taas sisältää varsinaisia kokeita tai esimerkiksi kyselytutkimuksen tekemisen, on ne syytä tässä alaluvussa selostaa. Tulokset voidaan arvioida myös vasta tutkimuksen arvioinnin yhteydessä, mikäli tutkimuksen luonne sitä edellyttää.

13 4.3. Nimiölehti Nimiölehden (kansilehden) ulkoasu noudattaa TTY:n opinnäytetyöohjetta. Työn tarkastajan hyväksymistä koskeva lause poikkeaa TTY:n ohjeesta.. Kandidaatintöissä ja muissa pienimuotoisemmissa opinnäytetöissä on oltava näkyvillä myös opiskelijanumero. 4.4. Tiivistelmä Tiivistelmän tarkoitus on selvittää työn merkitys lukijalle. Se ei sisällä laatijan kannanottoja tai arvioita. Tiivistelmä on laadittava niin selkeäksi, että alaan perehtymätönkin saa käsityksen työn sisällöstä. Opinnäytetöissä tiivistelmän avulla työn tarkastaja pystyy arvioimaan myös sitä, miten tekijä itse on ymmärtänyt työnsä annin. Tiivistelmäsivu ja sen yläosaan tulevat bibliografiset tiedot kirjoitetaan TTY:n opinnäytetyöohjeen mukaisesti. Esimerkki tiivistelmäsivun ulkoasusta on esitetty liitteessä 1. Eräänlainen ohjenuora tiivistelmän kirjoittamiseen on ajatella sitä kolmiosaisena. Ensimmäisessä kappaleessa kuvataan lyhyesti tutkimuksen tavoite (yleensä ilman taustoja). Toisessa kappaleessa, joka on useimmiten pisin kappale, kerrotaan teoriatausta, tutkimusote, aineisto ja menetelmät. Lopuksi kolmannessa kappaleessa kuvataan tärkeimmät tulokset ja niiden hyödynnettävyys. Kun tämän ohjeen pitää mielessä, tiivistelmän kirjoittaminen on helpompaa. Yhtälailla kannattaa muistaa, että tiivistelmä kirjoitetaan viimeisenä vaikka se sijaitseekin työn alussa. Ensimmäistä persoonamuotoa ei saa käyttää työn tiivistelmässä, eikä sitä suositella varsinaisen työnkään kirjoittamiseen. Tiivistelmän aikamuoto on imperfekti. 4.5. Abstract Abstract on yhden sivun pituinen englanninkielinen tiivistelmä työstä. Siinä kuvataan työn tavoite, käytetyt menetelmät ja keskeiset tulokset ja sen tulee vastata tiivistelmää mahdollisimman tarkasti. Myös diplomityön otsikko käännetään englanniksi. Abstract kirjoitetaan rivivälillä yksi. Siinä ovat vastaavat bibliografiset tiedot kuin suomenkielisessäkin tiivistelmässä. Kandidaatintöissä ja muissa pienimuotoisemmissa töistä se yleensä puuttuu. Liitteessä 2 on esimerkki. 4.6. Alkusanat Alkusanoissa tekijä voi esittää yleisiä asioita opinnäytetyöstään, kuten taustoja työlle ja tietoja koko prosessin etenemisestä, hankaluuksista sekä antoisista hetkistä. Yleensä esi-

14 tetään myös kiitokset työn tarkastajalle, tutkimustyöhön merkittävällä tavalla vaikuttaneille henkilöille sekä tutkimuksen rahoittajille. Tarkemmat ohjeet alkusanoista ovat TTY:n opinnäytetyöohjeessa. 4.7. Sisällysluettelo Sisällysluetteloon (liite 3) merkitään kirjoituksen otsikot ja sivujen numerot, joilta otsikot alkavat. Alaluvut on selkeyden vuoksi hyvä esittää täsmällisesti sisennettyinä. TTY:n ohjeesta poiketen sivunumerointi alkaa tiivistelmästä roomalaisilla (i, ii, iii, iv, jne.) numeroilla. Numerointi alkaa uudelleen tavanomaisilla arabialaisilla numeroilla (1, 2, 3, 4, jne.) johdannosta ja päättyy lähdeluettelon loppuun. Työ tulee jäsennellä niin, että otsikkotasoja ei ole enempää kuin kolme. 4.8. Lyhenteet ja merkinnät Lyhenteet ja merkinnät -luku kirjoitetaan TTY:n opinnäytetyöohjeen mukaisesti. Jos joillekin merkinnöille on tekstissä esitetty määritelmä tai sisällön selostus, suositellaan luetteloon laitettavaksi viite kyseisiin tekstin kohtiin. Toisinaan on hyödyllistä esittää myös tutkielman keskeisten käsitteiden määritelmät tässä yhteydessä. 4.9. Johdanto Johdannon tehtävä on herättää lukijan mielenkiinto työhön sekä osoittaa, että kirjoittaja on ymmärtänyt työnsä aiheen. Johdannossa ei kuvata yksityiskohtaisesti teoriaa, menetelmiä eikä tuloksia. Siinä ei esitetä päätelmiä eikä suosituksia. Kirjoittaja voi halutessaan korvata Johdanto-termin osuvammalla otsikolla. Johdannon alakappaleina voivat olla esimerkiksi työn tausta, jossa esitellään tutkimuksen aihe, kuvataan ongelmakenttää ja perustellaan lyhyesti ja ytimekkäästi tutkimuksen tarve. Siinä voidaan myös lyhyesti esitellä alueen aiempaa tutkimusta. Seuraava alakappale voi olla työn tavoitteet ja rajaukset. 1 Ennen tavoitteiden asettelua tulee ilmaista tutkimusongelma, joka työssä aiotaan ratkaista. Tutkimusongelman ratkaisuun liittyviä tavoitteita voi olla monen tasoisia, mutta niistä tulisi nostaa esille tutkimusongelman ratkaisun kannalta keskeisimmät. Erityisesti diplomityössä tutkimusongelman on oltava relevantti työn teettäjälle. Lisäksi ongelman ratkaisulla saisi olla myös laajempaa merki- 1 Pienimuotoisemmissa opinnäytetöissä voidaan poikkeuksellisesti sallia myös vain yhden alaluvun (Tavoitteet ja rajaukset) käyttäminen. Pääsääntöisesti alalukuja tulee aina olla useampia kuin vain yksi.

15 tystä. Tavoitteet tulee asettaa sopivan kunnianhimoisesti, mutta samalla realistisesti. Kun työ aikanaan on valmis, voidaan sen onnistumista arvioida vertaamalla lopputulosta työlle asetettuihin tavoitteisiin. Tavoitteet on syytä sopia yhdessä työn teettäjän ja ohjaajan kanssa. Johdannossa voidaan omana alakappaleena esitellä myös työn rakenne ja valittu tutkimusote. Työn rakenteen tulee olla looginen. 4.10. Teoria Johdannon jälkeen tutkielmassa on teoriaosa, joka osoittaa tekijän perehtyneisyyden työnsä aiheeseen. Tätä ei kuitenkaan kannata nimetä teoriaksi tai viitekehykseksi, vaan miettiä sille sisältöä paremmin kuvaava otsikko. Teoriaosuudessa rakennetaan kirjallisuuden ja lähdeaineiston avulla perusta, jolta tutkimusongelmaa on lähdetty edelleen käsittelemään. Kirjallisia lähteitä voi täydentää esimerkiksi asiantuntijahaastatteluilla. Tärkeä osa viitekehystä on aiheesta aiemmin tehdyt tutkimukset. Teoriaosuuden keskeisenä tehtävänä on tutkijalle itselleen luoda selkeä kuva siitä, mistä tutkimusaiheessa todella on kysymys. Vaikka tekijä teoriaosuudella osoittaakin perehtyneisyytensä aiheeseen, ei se kuitenkaan ole pääasia. Pienimuotoisemmissa opinnäytetöissä teoriaosa sen sijaan on usein kaikista keskeisin osa-alue. Kirjoittaminen ja monipuolisten lähteiden käyttö ovat samalla ajatusten prosessointia, jonka aikana työn tekijä oppii keskeiset aiheeseen liittyvät asiat ja yhdistää tutkimusongelman kannalta relevantteja asioita toisiinsa. Teoriaosan kirjoittaminen on oppimisprosessi. Tutkijan tulee muistaa, että tutkimuksessa perustyökaluja ovat käsitteet. Teoriaosassa erityistä huomiota tuleekin kiinnittää moniselitteisten termien ja käsitteiden määrittelyyn. Lukijan on ymmärrettävä tekstiä lukiessaan, missä merkityksessä kirjoittaja on jotakin sanaa käyttänyt tai miten jokin käsite on rajattu. Pelkät mekaaniset käsitemääritelmäluettelot eivät kuitenkaan ole suositeltavia, vaan tutkijan on pyrittävä määrittelemään myös eri käsitteiden väliset yhteydet ja suhteet. 1 Kun viitekehys alkaa useaan eri lähteeseen perehtymisen jälkeen olla hallinnassa, on aika kirjoittaa se auki. Tällöin teksti etenee vaikkapa seuraavan kaavan mukaan: johdata asiaan, viittaa asiasta jotain sanoneisiin, analysoi sanottua asiaa, etsi ristiriitoja, viittaa seuraaviin, analysoi, vertaa, tuo uutta sanottua, viittaa taas jne. Tuloksena on kriittinen perehtyminen asiaan. Samalla tekijä oppii, ettei kaikkea painettua pidä hyväksyä sellaisenaan, vaan asioihin on aina erilaisia näkemyksiä. Näistä näkemyksistä hänen on luotava eräänlainen synteesi, joka on tarkoituksenmukainen juuri hänen työssään tutkitta- 1 Tutkija ei kuitenkaan saisi syyllistyä tutkimuksessaan oppikirjamaisuuteen eli esittämään triviaaleja ja yleisesti tunnettuja tosiasioita turhan yksityiskohtaisesti.

16 van ongelman ratkaisemiselle. Viitekehykseksi ei riitä, että toteaa, mitä muut ovat aiheesta kirjoittaneet tai sanoneet, vaan kokonaisuuteen on tuotava lisäarvoa omalla ajattelulla. 4.11. Työn aineisto, menetelmät ja aineiston analyysi Työssä käytetty aineisto ja menetelmät esitellään TTY:n opinnäytetyöohjeen mukaisesti. Tutkimusotteen valinta riippuu tutkimuksen tavoitteista ja siitä, millainen tiedon taso on lähtötilanteessa, minkälaista aineistoa on saatavissa ja minkälaisiin tuloksiin pyritään. Tutkimusaineisto voidaan analysoida tämän pääluvun alla, jos se on tarkoituksenmukaista. Tutkimuksen tulokset syntyvät tällöin analyysin tuloksena eli synteesinä. Varsinkin laadullisessa (kvalitatiivinen) tutkimuksessa aineiston analyysi ja tulokset on joskus tarkoituksenmukaista esittää samassa alaluvussa, jolloin aineiston analyysiä ei ole tarpeen esittää omana alalukunaan 4.12. Tulokset Tekijän tulee esittää täsmällisesti tärkeimmät tulokset, niiden virhelähteet, poikkeamat oletetuista tuloksista ja tulosten luotettavuus. Tulosten arviointi tässä yhteydessä on erityisen tärkeää nimenomaan kvantitatiivisessa tutkimuksessa. Tulosten tulkintaa ja vertailua muihin tutkimuksiin ei tule tehdä vielä tässä luvussa, vaan alalle tyypillisen käytännön mukaan vasta päätelmissä. Muutoin alaluvun kirjoittamisessa noudatetaan TTY:n opinnäytetyöohjetta. Lisäksi kannattaa huomata, että laadullisen tutkimuksen tulosten luotettavuuden tarkastelu poikkeaa määrällisen (kvantitatiivinen) tutkimuksen tulosten tarkastelusta. 4.13. Päätelmät Päätelmissä esitetään harkitut johtopäätökset tutkimuksen tulosten perusteella. Päätelmiin kuuluu myös tutkimuksen arviointi, jossa tutkijan tulee pohtia kriittisesti koko tutkimuksen onnistumista mukaan luettuna asetetun tavoitteen saavuttaminen. Oman tutkimuksen tuloksia verrataan usein myös aikaisempiin tutkimuksiin. Työlle tuo lisäarvoa kriittinen ja objektiivinen suhtautuminen omaan aikaansaannokseen. Tässä alaluvussa esitetään myös suositukset työn tilaajalle. Esille tuodaan myös tulosten tieteellinen merkitys sekä ehdotukset jatkotutkimukseksi.

17 4.14. Lähteet Lähdeluettelolla on kolme tehtävää. Ensinnäkin siihen kootaan julkaisut, joihin tekstissä viitataan. Myös haastattelut ja WWW-sivut ovat mahdollisia lähteitä. Tekijän on pyrittävä käyttämään alkuperäistä lähdettä. Toiseksi lähdeluettelo on tarkoitettu antamaan lukijalle kuva kirjoittajan teoreettisista lähtökohdista. Aiheeseen perehtynyt lukija pystyy hyvin nopeasti arvioimaan käytettyjen lähteiden sopivuutta ja kattavuutta. Kolmanneksi lähdeluettelolla pyritään auttamaan muita tutkijoita tai asiasta muuten kiinnostuneita lukijoita kirjallisuushaussa. Tarkemmat ohjeet lähdeluettelosta on annettu TTY:n opinnäytetyöohjeen luvussa Viittaustekniikat. Ohjeessa esiteltävistä kahdesta viittausjärjestelmästä suositellaan käytettäväksi nimi-vuosijärjestelmää, joka tunnetaan myös Harvardin järjestelmänä. 4.15. Liitteet Liitteiden käytössä noudatetaan pääosin TTY:n opinnäytetyöohjetta. Liitteitä voivat olla esimerkiksi taulukot, haastattelu ja kyselylomakkeet ja yleensä hankalan kokoiset ja muotoiset aineistot. Liitteeseen voidaan myös laittaa tutkimustuloksia koskevaa materiaalia, kuten täydelliset ristiintaulukoinnit. Liitteitä käytettäessä on tarkoin harkittava, ovatko ne tarpeellisia ja mitä niissä esitetään. Työn on oltava ymmärrettävä ilman liitteitäkin ja tekstissä pitää viitata jokaiseen liitteeseen. Liitteiden järjestys on sama kuin niiden esiintymisjärjestys tekstiosassa. Liitteellä pitää olla oma otsikko. TTY:n ohjeesta poiketen jokainen liite saa oman sivunumerointinsa, esimerkiksi liite 1, liite 2, liite 3 (1/2), liite 3 (2/2), liite 4 jne. Jos liitteitä on paljon, voidaan laatia erillinen liiteluettelo.

18 5. MUOTOVAATIMUKSET 5.1. Yleistä Yleiset muotovaatimukset tutkielmille on esitetty TTY:n opinnäytetyöohjeessa. Tässä luvussa esitetään tarkennukset ja poikkeamat TTY:n ohjeeseen nähden. 5.2. Oikeakielisyys Tutkielmat ovat opinnäytetöitä, joihin sovelletaan julkisen tutkimusjulkaisun kirjoitusohjeita. Erityisesti kandidaatin- ja diplomitöissä on käytettävä hyvää, huoliteltua kieltä, vakiintunutta teknistä sanastoa ja vakiintuneita merkintöjä. Myös lyhenteet on ensimmäisen kerran käytettäessä esiteltävä. Jos käytetyt lyhenteet eivät ole alalla yleisesti tunnettuja tai vakiintuneita, on ne esittelyn sijasta määriteltävä asianmukaisesti lähteitä käyttäen. Tutkielmassa käytettyjen yksiköiden tulee olla SI-yksiköitä. Huono kieliasu alentaa arvosanaa. Työn tarkastajan tai ohjaajan tehtävänä ei ole toimia työn oikolukijana, vaan tähän tarkoitukseen on parempi hyödyntää tekijän lähipiiriä. Mikäli työ on englanninkielinen, olisi ainakin otsikko ja abstract syytä tarkistuttaa kielentarkastajalla. 5.3. Kannet Kandidaatintyötä tai muita diplomityötä pienimuotoisempia tutkielmia ei yleensä sidota, vaan niiden sivut nidotaan yhteen. Nimiölehti on kuitenkin aina tarpeen. Diplomityö sidotaan koviin mustiin A4-kokoisiin kansiin TTY:n opinnäytetyöohjeen mukaisesti. Diplomityön kannessa tulee olla Tampereen teknillisen yliopiston logo, sana diplomityö ja tekijän nimi. Kirjan seläkkeessä on tekijän nimi, työn otsikko ja vuosiluku. Esimerkki nimiölehden ulkoasusta on esitetty liitteessä 4.

19 5.4. Teksti ja asettelu Tekstin asettelussa noudatetaan TTY:n opinnäytetyöohjetta kaikilta muilta osin paitsi kappaleiden rivinvälien ja sisennyksen osalta. Näissä suositellaan noudatettavan vakiintunutta käytäntöä, jossa kappaleiden väli on normaali riviväli ja kappaleet alkavat ilman ensimmäisen rivin sisennystä. Kuvassa 1 on esitetty suositeltavat riviväliasetukset Microsoft Word -ohjelmassa. Kuva 1. Leipätekstin riviväliasetukset Microsoft Wordissa. Pääotsikko alkaa aina uudelta sivulta. Vastaavasti alaotsikkoakaan ei tule jättää sivun viimeiseksi ilman tekstikappaletta, vaan jokaisen otsikon jälkeen sivulla tulee olla myös leipätekstiä. Tekstiin ei saa jättää leski- ja orporivejä niin, että kappaleen ensimmäinen tai viimeinen rivi olisi eri sivulla kuin muu kappaleen teksti. Ylemmän tason otsikon ja sitä seuraavan alemman tason otsikon välissä voi olla tekstikappale, jos niin halutaan. Jos tätä tapaa noudattaa, tulee sitä noudattaa systemaattisesti läpi työn, toisin sanoen tekstikappale tulee tällöin laittaa jokaisen ylemmän ja alemman tason otsikon väliin. Tekstinkäsittelyohjelmien ominaisuuksia kannattaa hyödyntää. Automaattinen tavutus, molempien reunojen tasaukset, tyylit ynnä muut ovat avuksi itse kirjoittamisprosessissa. Toisinaan ongelmia tuottavia kohtia ovat välilyöntien ja tavutusten asettamiset. Esimer-

20 kiksi Microsoft Wordissa sitova välilyönti (sanat eivät irtoa marginaalissa vaan siirtyvät yhtenäisenä seuraavalle riville) syntyy näppäinyhdistelmällä ctrl-shift-välilyönti. Sitova tavuviiva syntyy vastaavasti ctrl-shift-viiva-yhdistelmällä. Tavuviiva on lyhyt ( - ), kun taas ajatusviiva on pidempi ( ). Ajatusviivan saa painamalla ctrl-näppäintä ja numeronäppäimistön miinusmerkkiä. Lisäksi tavutuksen osalta kannattaa muistaa, että niin sanotun tavutusvihjeen (piilomerkin) saa painamalla ctrl-viiva. Tällöin sana tavuttuu tarvittaessa merkin kohdalta, mutta viiva ei jää näkyviin sanan sijaitessa muualla kuin rivin lopussa kuten käy helposti, jos käytetään normaalia väliviivaa tavuttamisessa ja tekstiä muokataan myöhemmin. 5.5. Kuvat ja taulukot Kuvien ja taulukoiden laadinnassa noudatetaan TTY:n opinnäytetyöohjetta. Kuvat ja taulukot järjestetään siten, että ne ovat pääsääntöisesti sillä sivulla, jolla ne mainitaan tekstissä ensimmäisen kerran. Kuvaan tai taulukkoon on tekstissä viitattava ennen kuin kuva tai taulukko esiintyy. Kuvien ja taulukoiden tulee mahtua marginaalien sisään. Kuvassa tai taulukossa tulee esittää kaikki se tieto, jota tarvitaan kuvaa tai taulukkoa tulkittaessa. Esimerkiksi moniosaisissa pylväskuvioissa on kullekin osalle annettava oma nimi. Kuvien ja taulukoiden tulee olla selkeitä. Näitä ei saa kopioida ilman tekijänoikeuksien omistajan nimenomaista lupaa. Lähdeviittaus ja maininta saadusta luvasta on ehdottomasti merkittävä. Jos tekijä muuntelee itse alkuperäistä kuvaa, tulee alkuperäisen kuvan lähde aina ilmaista viitteen alussa esimerkiksi tekstillä mukailtu teoksesta. Samoin tulee varmistua valokuvien, skannattujen kuvien ja harmaasävyjen näkymisestä lopullisessa työssä. Lisäksi on hyvä muistaa, että valokuvia koskevat tekijänoikeussäädökset ovat huomattavasti tiukemmat kuin tavanomaisen tekstin. Kuvat ja taulukot numeroidaan juoksevasti siten, että molemmilla on oma numerointinsa. Tekijän tulisi pääsääntöisesti pyrkiä käyttämään samaa kieltä kuin muissakin työn osissa. Tekstissä on kerrottava kuvan ja taulukon keskeinen viesti. Kuvalla tai taulukolla ei saa aloittaa eikä lopettaa lukua, vaan sitä ennen ja sen jälkeen on oltava tekstiä: esimerkiksi selostus kyseisestä kuvasta tai taulukosta. Mikäli työ sisältää teknisiä piirustuksia, ne sijoitetaan diplomityön liitteeksi. Jos piirustukset muodostavat olennaisen osan työstä, ne tai niiden jäljennökset taitetaan A4- kokoiseen kansioon. Jos kansioon kiinnitetyt piirustukset ovat jäljennöksiä, alkuperäiset piirustukset on vaadittaessa jätettävä koteloon kierrettynä. Tehtaiden ja laitosten piirustuksia saa käyttää vain piirustuksen omistajan luvalla.

21 5.6. Viittaustekniikka ja lähdeluettelon laadinta Tuotantotalouden ja tietojohtamisen koulutusohjelmissa suositellaan käytettäväksi Harvardin järjestelmää, missä lähteet järjestetään lähdeluetteloon aakkosjärjestykseen ensimmäisen tekijän mukaan. Järjestelmä tunnetaan myös nimellä nimi-vuosijärjestelmä ja se on pääpiirteissään esitelty TTY:n opinnäytetyöohjeessa. Kaikki käytetyt lähteet tulee ilmaista sekä itse tekstissä että lähdeluettelossa. Niitä lähteitä, joihin ei työssä viitata, ei liioin luetteloida tutkimuksen loppuun. Lähteiden harkittu valinta, huolellinen tulkinta ja tarkka merkitseminen tutkimusraportin tekstiin on välttämätöntä. Yleisenä ohjeena voidaan todeta, että on parempi viitata kuin syyllistyä plagiointiin eli esittämään toisten ajatuksia ominaan tai kirjallisen tekstin luvattomaan kopiointiin. Huolelliset lähdeviittaukset ovat tyypillisiä tieteelliselle tekstille. Niiden käyttö auttaa kirjoittajaa analysoimaan lähteiden sisältöä. Useita eri lähteitä käyttämällä kirjoittaja pystyy kriittisesti tarkastelemaan eri kirjoittajien näkemyksiä samasta aiheesta. Viittauksia laadittaessa on asiat pyrittävä esittämään tutkijan omin sanoin, joihin on koottu viitattavan asian relevantti ydin. Mikäli viitattava asia on sellaisenaan sanatarkasti jouduttu lainaamaan lähteestä, sijoitetaan lainaus tekstiin lainausmerkkien sisään kirjoitettuna. Tätä menettelyä ei kuitenkaan pidetä suositeltavana. Suorat lainaukset ovat enemmänkin tyylikeino. Mikäli tutkimuksen suorittaminen sisältää haastatteluja, on syytä huomioida, että käytettävä viittaustekniikka riippuu siitä, käytetäänkö haastatteluja lähdemateriaalina teoreettisessa viitekehyksessä vai empiirisenä tutkimusaineistona. Mikäli haastattelut toimivat kirjallisuuden tavoin lähdeaineistona, niihin viitataan niin ikään tavanomaisen lähdeviittauskäytännön mukaisesti (tarkemmat ohjeet TTY:n opinnäytetyöohjeessa). Mikäli taas haastattelut ovat tutkimuksen empiirisen aineiston keruumenetelmä, haastatteluihin viittaaminen ratkaistaan tapauskohtaisesti. Aina haastatteluita ei esimerkiksi luottamuksellisuussyistä pidä yksilöidä ollenkaan, joskus taas haastateltavat voidaan yksilöidä käyttäen koodimerkintöjä, esimerkiksi haastateltava X2 tai haastattelu X2. Tässä tapauksessa X viittaa tiettyyn ryhmään ja 2 henkilön järjestysnumeroon haastatteluissa. Tarkoitukseen sopivan menettelyn valinta tulee perustaa tapauskohtaiseen harkintaan. Käytettyä viittausmenetelmää on noudatettava johdonmukaisesti ja kaikissa yksityiskohdissa. Viittauksena ei koskaan anneta sekä tekijän että teoksen nimeä. Tekstiviitteet merkitään mahdollisimman lähelle viittauskohtaa. Viitattaessa koko lähdeteokseen jätetään sivunumero viitteestä pois. Jos taas asiaa käsitellään lähteessä yhdellä tai useammalla sivulla, tulee kyseinen sivu tai sivuväli merkitä näkyviin lyhenteellä s. tai ss., vastaavasti englanninkielisissä opinnäytetöissä käytetään merkintöjä p. ja pp. Esimerkiksi:

22 on huomattavasti kasvanut (Virtanen 1984, s. 243), Virtasen (1984, ss. 243 244) mukaan Suorat lainaukset merkitään viittauksen lisäksi lainausmerkkeihin: Lähdeviitteiden tarkoituksena on antaa lähteestä riittävästi tietoja, jotta lähde voidaan tunnistaa ja tarvittaessa hankkia. Asianmukaisilla viittauksilla tunnustetaan myös muiden alan tutkijoiden merkitys aiheen kannalta. (Tirronen 1987, ss. 27 28) Kursiivia ei pidä käyttää ilmaisemaan suoraa lainausta. Sitä tulee lainauksessa käyttää vain silloin, kun alkuperäinen teksti tai osa siitä on esitetty kursivoituna. Kokonaisten kappaleiden lainauksia tulisi välttää täysin ja pienempiä suoria lainauksiakin tulisi käyttää vain poikkeustapauksissa, kuten erilaisten määritelmien yhteydessä. Jos taulukko tai kuva on lainattu toisesta teoksesta, merkitään tekstiviite taulukon tai kuvan otsikkoon edellä olevia ohjeita noudattaen. Vaikka olisi itse esimerkiksi suomentanut vieraskielisen kuvan, on lainaus silti merkittävä. Toisinaan lainaus on syytä mainita erikseen muodossa: Muokattu lähteestä Virtanen (1987, s. 30). Sähköiset dokumentit voivat olla myös viittauksen kohteena, mutta tällöinkin tulee kiinnittää huomiota lähteen todenperäisyyteen, laatuun sekä tarvittaessa lähteen todennettavuuteen. Mikäli dokumentti on luettavissa sekä html- että pdf-muodossa, kannattaa valita pdf-muoto, koska siitä ilmenevät myös mahdolliset sivunumerot. Koska käytäntö ei ole vielä vakiintunut, voidaan esittää esimerkiksi seuraavanlaisia ohjeita lähteiden merkitsemiseen 1 : Tutkija, Teemu. 2004. [teemu.tutkija@tut.fi] Käikäleen valmistuksen kustannusajurit. Postituslistassa Tiedeuutisia [tiedelista@korkeakoulu.fi]. 3.2.2004. Lehtonen, Kari. 2006. Internetlähteisiin viittaaminen. [http://www.teli.stadia.fi/~lehtonen/intlviit.html]. Luettu 18.10.2006. Tekijän tulee käyttää erityistä harkintaa ja lähdekritiikkiä tietoverkoista saatavaan materiaaliin viittaamisessa. Samoin tulee huomioida, että viittaukset, joita ei voida todentaa, laskevat oman työn tieteellistä arvoa. Suositeltavia lähteitä viittaustekniikoiden opiskelemiseksi ovat esimerkiksi Olkkonen (1993), Eco (1995) ja Hirsjärvi et al. (2003). 1 Lisää esimerkkejä on ohessa mainitussa Lehtosen artikkelissa.