Etelä-Suomen yksikkö S41/2123/2007/41 21.8.2007 Espoo Pirkanmaan taustapitoisuudet: Esiselvitys Timo Tarvainen
Pirkanmaan taustapitoisuudet: Esiselvitys GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä / Dnro 21.8.2007 Tekijät Timo Tarvainen Raportin laji Arkistoraportti Toimeksiantaja Geologian tutkimuskeskus Raportin nimi Pirkanmaan taustapitoisuudet: esiselvitys Tiivistelmä Geologian tutkimuskeskus aloitti vuonna 2006 Pirkanmaalla geokemiallisen taustapitoisuustutkimuksen keräämällä ja analysoimalla 60 maaprofiilista pinta- ja pohjamaanäytteitä. Näytteenotto jatkuu vuonna 2007, mutta esiselvityksessä on käytössä vain vuoden 2006 tulokset. Vuonna 2007 aloitetun Tampereen seudun geoaineistohankkeen (ns. TAATA-hankkeen) aikana kerättiin lisäksi viisi koenäytettä Tampereen Eteläpuiston pintamaasta. Tässä esiselvityksessä tarkastellaan seuraavien alkuaineiden pitoisuuksia: antimoni, arseeni, elohopea, kadmium, koboltti, kromi kupari, lyijy, nikkeli, sinkki ja vanadiini. Näille alkuaineille on annettu ns. kynnysarvot valtioneuvoston asetuksessa, joka käsittelee maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointia. Arseenin, koboltin, kromin, nikkelin ja sinkin taustapitoisuudet ovat Pirkanmaalla paikoin suuremmat kuin asetuksen liitteessä esitetyt kynnysarvot, jolloin maaperän pilaantuneisuuden arvioinnissa tulee käyttää taustapitoisuuksia kynnysarvojen tilalla. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Ympäristögeologia, geokemialliset tutkimukset, perustilan kartoitus, maaperä, alkuaineet, hivenalkuaineet, Tampere, Pirkanmaa, Suomi Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Tampere, Pirkanmaa Karttalehdet 2123 Muut tiedot Arkistosarjan nimi Geokemialliset tutkimukset Kokonaissivumäärä 12 Kieli suomi Yksikkö ja vastuualue Etelä-Suomen yksikkö, maankäyttö ja ympäristö Allekirjoitus/nimen selvennys Arkistotunnus S41/2123/2007/41 Hinta Hanketunnus 2704002 ja 4803021 Allekirjoitus/nimen selvennys Julkisuus julkinen
Pirkanmaan taustapitoisuudet: Esiselvitys Sisällysluettelo Kuvailulehti 1 JOHDANTO 1 2 MATERIAALIT JA MENETELMÄT 1 2.1 Näytteenottosuunnitelma 1 2.2 Näytteenotto 2 2.3 Esikäsittely ja analytiikka 5 3 TULOKSET 6 3.1 Alkuaineiden pitoisuudet eri maalajeissa Pirkanmaalla 6 3.2 Alkuaineiden pitoisuudet Tampereen Eteläpuistossa 10 4 JOHTOPÄÄTÖKSET 11 5 KIRJALLISUUSLUETTELO 11
Pirkanmaan taustapitoisuudet: Esiselvitys 1 1 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) maaperägeokemian tietokantaa täydennettiin vuonna 2006 keräämällä ja analysoimalla Pirkanmaan alueelta 60 maaprofiilista pinta- ja pohjamaa- sekä humusnäytteitä. Profiilit edustivat alueen yleisimpiä maalajeja eli savea, moreenia ja karkeita lajittuneita maalajeja (hiekkaa ja soraa). Näytteistä analysoitiin kuningasvesiliukoisia pitoisuuksia. Kuningasvesiliuotusmenetelmää on yleisesti käytetty maanäytteiden analyyseissä geokemian kartoitusprojekteissa ja pilaantuneiden maiden arvioinnissa. Nykyisillä analyysimenetelmillä voidaan analysoida luotettavasti sellaisia ympäristöselvitysten kannalta keskeisiä alkuaineita (mm. arseeni, kadmium, lyijy ja elohopea), jotka ovat puuttuneet lähes kokonaan aiemmista geokemiallisista kartoitusohjelmista. Tässä tutkimuksessa käytetyt näytteenotto-, esikäsittely- ja analyysi-menetelmät valittiin Porvoon ympäristössä tehdyn laajan pilottitutkimuksen tulosten perusteella (Tarvainen ym. 2003). Tavoite oli tuottaa ensivaiheessa kasvukeskusten ympäristöviranomaisille päätöksenteossa tarvittavaa tietoa haitallisten aineiden taustapitoisuuksista. Taustapitoisuudella tarkoitetaan aineen luontaisesti tavanomaista pitoisuutta maaperässä tai sellaista kohonnutta pitoisuutta, joka esiintyy laajalla alueella pilaantuneeksi epäillyn kohteen ympäristössä. Taustapitoisuudella ei tarkoiteta yksittäisen kohteen aiheuttamia kohonneita pitoisuuksia. Taustapitoisuustietoja tarvitaan muun muassa maa-alueiden pilaantuneisuutta arvioitaessa, YVAselvityksissä ja tulevan puhdistamolietedirektiivin soveltamisessa. Vastaavia tutkimuksia on aiemmin tehty Porvoon ympäristön lisäksi pääkaupunkiseudun kehyskuntien (Kirkkonummi, Vihti, Hyvinkää, Nurmijärvi, Järvenpää, Tuusula, Kerava ja Sipoo) alueella (Tarvainen ym. 2006) sekä Satakunnassa (Kuusisto ym. 2007). GTK aloitti vuonna 2007 Tampereen seudulla yhteisrahoitteisen, kaksivaiheisen hankkeen, joka tuottaa geoaineistoihin pohjautuvia tuotteita, palveluja ja aineistoja alueen kehittämiseksi. Työnimeltään TAATA-hankkeeseen osallistuu ensimmäisessä vaiheessa GTK:n lisäksi Tampereen, Nokian, Oriveden ja Ylöjärven kaupungit, Pirkkalan, Lempäälän, Vesilahden ja Kangasalan kunnat sekä Pirkanmaan ympäristökeskus, Pirkanmaan Liitto, Tiehallitus ja Tampereen Vesi. TAATA-hankkeen käynnistyttyä GTK sopi Tampereen kaupungin kanssa taustapitoisuusnäytteenoton kokeilusta kaupungin keskusta-alueella. Näytepaikaksi valittiin Tampereen Eteläpuisto. Tässä esiselvitysraportissa kerrotaan näiden GTK:n Pirkanmaalla tekemien ensimmäisten taustapitoisuusselvitysten tuloksista. Alueellista näytteenottoa jatketaan Pirkanmaalla kesällä ja syksyllä 2007. Taajamien sisältä kerätään näytteitä myös muista TAATA-hankkeen kunnista. Lopulliset tulokset tulevat osaksi Tampereen ympäristön GeoTIETO-järjestelmää. 2 MATERIAALIT JA MENETELMÄT 2.1 Näytteenottosuunnitelma Pirkanmaan alueellisen taustapitoisuusselvityksen näytteenottosuunnitelma perustui 1:20 000- mittakaavaisiin numeerisiin maaperä-karttoihin. Tutkimusassistentti Mikael Eklund valitsi näyteprofiilien ottopaikat maaperäkarttojen vallitsevien maalajien perusteella. 20 näytekuoppaa kaivettiin karkeisiin lajittuneisiin maalajeihin, hiekka- ja soraharjuihin, jotka ovat usein pohjavesialueilla. 20 näytekuoppaa kaivettiin moreenimaahan eri kivilajiyksiköiden alueella. Moreenin alkuainepitoisuudet kuvastavat alla olevaa kallioperää paremmin kuin muut maalajit. Loput 20
Pirkanmaan taustapitoisuudet: Esiselvitys 2 näytepaikkaa sijoittuivat savikoille, jotka Pirkanmaalla ovat usein viljelykäytössä. Savien luonnolliset hivenainepitoisuudet ovat usein suuremmat kuin muissa maalajeissa ja maatalouden vaikutus saattaa näkyä pintakerroksissa. Näytteet otettiin taajamien ja teollisuuslaitosten ulkopuolelta välttäen alueita, joissa voisi olla poikkeuksellisen suurta ihmisen toiminnasta aiheutuvaa kuormitusta. Tampereen Eteläpuistosta otettiin viisi erityyppistä maaperänäytettä. Tämän esiselvityksen tarkoituksena oli valita muissa TAATA-hankkeen kuntataajamissa käytettävä näytteenottotapa. Näytteenottopaikan valinnassa avusti Petri Jokinen Tampereen kaupungin suunnittelupalveluista. 2.2 Näytteenotto Pirkanmaan alueellisessa taustapitoisuuskartoituksessa tutkittiin vuonna 2006 yhteensä 60 maaperäprofiilia. Näistä kerättiin pintamaanäyte ja pohjamaanäyte (kuvat 1 ja 2). Humusnäyte saatiin useimmista paikoista. Näytteenottajat olivat Kari Jauhiainen ja Tauno Valli GTK:n geopalveluyksiköstä. Savikoista suurin osa on viljeltyjä, joten niistä kaikista ei humusnäytettä saatu. Yleisesti ottaen pohjamaa kuvastaa geologiaa, pintamaassa ja humuksessa näkyy lisäksi ihmisen aiheuttama hajakuormitus (ilmasta tuleva laskeuma, pelloilla myös lannoitteiden vaikutus). Pintamaanäytteet otettiin mahdollisen humuskerroksen alta 0-25 cm syvyydestä. Pelloilla tämä on muokkauskerros ja metsissä yhdistelmä vaaleaa huuhtoutumiskerrosta ja ruskeaa rikastumiskerrosta. Pohjamaanäyte otettiin 25 cm:n paksuisesta kerroksesta muuttumatonta pohjamaata (C-kerros), joka on 50-200 cm:n syvyydellä, yleensä sopiva kerros on 50-75 cm:n syvyydellä. Humusnäytteet koottiin viidestä osanäytteestä 50 m x 50 m alueelta karttaan merkityn pisteen ympäriltä. Humusnäytteitä ei voi ottaa kaikista paikoista, esim. pelloilta. Näytteitä ei kerätty paikallisesta painanteesta. Paras paikka on metsässä pieni aukko puiden välissä. Näytteet kerättiin humusnäytteenottimella, näytteenottajat käyttivät talkittomia hansikkaita. Karikekerros, juuret, kivet ja mineraaliaines poistettiin näytteenottimella otetusta kakusta, tumma maatunut humus laitettiin näytepussiin ja toimitettiin laboratorioon kuivattavaksi. Tampereen Eteläpuiston näytteet otettiin GTK:n taajamageokemian hankkeen kokousmatkan yhteydessä 15.6.2007. Näytteet otti Mikael Eklund Jaana Jarvan avustamana, paikalla oli useita GTK:n tutkijoita ja Petri Jokinen Tampereen kaupungilta. Eteläpuistosta otettiin viisi näytettä: 1. Pintamaanäyte syvyydeltä 0 2 cm Tampereen valtatien varresta (kuva 3). 2. Pintamaanäyte syvyydeltä 0-25 cm samasta paikasta kuin näyte 1. 3. Pintamaanäyte syvyydeltä 0-25 cm 60 m päästä tiestä puiston sisältä. 4. Pintamaanäyte syvyydeltä 0-25 cm nurmikon alta (kuva 4). 5. Pintamaanäyte syvyydeltä 0-25 cm läheisen leikkipuiston hiekasta (kuva 5). Kolme ensimmäistä näytettä otettiin kohdista joissa nurmi oli kulunut pois. Leikkipuiston hiekka oli tuotu alueelle vastikään.
Pirkanmaan taustapitoisuudet: Esiselvitys Kuva 1. Pirkanmaan näytteenottopaikka TTTA-2006-76. Kuva 2. Pirkanmaan näytepisteen TTTA-2006-76 lähikuva. 3
Pirkanmaan taustapitoisuudet: Esiselvitys Kuva 3. Näytteenottoa Eteläpuistossa Tampereen valtatien vieressä. Kuva 4. Näytekuoppa Eteläpuiston nurmikolla. 4
Pirkanmaan taustapitoisuudet: Esiselvitys 5 Kuva 5. Näytteenottoa leikkipuistossa. 2.3 Esikäsittely ja analytiikka Kaikki maaperänäytteiden määritykset tehtiin kuivatuista (<40 o C) ja <2 mm:n fraktioon seulotuista näytteistä. Suurinta alkuaineiden pitoisuutta, mikä luonnossa maaperästä äärimmäisen happamissa olosuhteissa voi liueta, arvioitiin uuttamalla (m:v = 1:6) näytteet kuningasvedellä 90 C:ssa (AR). ARuutto liuottaa kiteiset saostumamineraalit, sulfidit ja sulfaatit, karbonaatit, fosfaatit, useimmat suolat, osan kiilteistä (biotiitti, kloriitti), pyroksenit ja amfibolit mutta ei oksideja eikä useimpia silikaatteja, maasälvistä anortiitti liukenee kohtalaisesti. Mineraalien koostumus ja rapautuneisuus vaikuttavat niiden liukenevuuteen kuningasveteen. AR-liuotetuista näytteistä määritettiin Ag, Be, Bi, Cd, Cu, Mo, Pb, Sb, Se, Sn, Tl ja U ICP-MS:lla (Perkin Elmer Sciex Elan 6000). Aspitoisuudet määritettiin GF-AAS:lla (Perkin Elmer SIMAA-6000). Al, B, Ba, Ca, Co, Cr, Fe, K, Mg, Mn, Na, Ni, P, S, Sr, Ti, V ja Zn määritettiin ICP-AES:lla (Thermo Jarrel Ash Iris). Elohopea määritettiin seulotusta <2 mm näytteestä pyrolyyttisesti Hg-analysaattorilla (AMA 254). Humusnäytteiden analytiikka on kuvattu Kuusiston ym. (2007) raportissa. Tässä esiselvityksessä raportoidaan vain mineraalimaanäytteiden pitoisuuksia ja keskitytään niihin alkuaineisiin, jotka on lueteltu PIMA-asetuksessa (valtioneuvoston asetus 214/2007 maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista). Eteläpuiston näytteistä numero 2 ja 5 tehtiin myös PCB- ja PAHmääritykset Jyväskylän yliopistossa. Pirkanmaan tutkimusalueelta rinnakkaisnäytteet otettiin kolmesta näytteenottopisteestä (pintamaasta, pohjamaasta ja humuksesta) ja analysoitiin samalla tavalla kuin varsinaiset näytteet.
Pirkanmaan taustapitoisuudet: Esiselvitys 6 3 TULOKSET 3.1 Alkuaineiden pitoisuudet eri maalajeissa Pirkanmaalla Tässä tarkastellaan pilaantuneita maita koskevan asetuksen (214/2007) liitteessä lueteltujen alkuaineiden esiintymistä Pirkanmaalla eri maalajeissa, maankäyttömuotoja ei ole eroteltu. Tulokset perustuvat ensimmäisiin 60 näytepisteeseen, jotka kerättiin kesällä 2006. Näytteitä kerättiin seuraavista maalajeista: 1. Sora ja hiekka, 2. Moreeni ja 3. Savi. Kalliomailta ja eloperäisiltä maalajeilta ei kerätty näytteitä. Kustakin maalajista on vain 20 pinta- ja pohjamaanäytettä. Luotettavan taustapitoisuusselvityksen perustana pitäisi olla ainakin 30 näytettä kustakin maalajista. Näytteenotto jatkuu kesällä ja syksyllä 2007, ja luotettavampi tieto on käytettävissä vuonna 2008. Pirkanmaan alustavan vaiheen taustapitoisuusselvityksen tulokset on esitetty taulukossa 1. Vanadiini on esimerkki metallista, jonka pitoisuudet ovat suurimmat savikoilla, seuraavaksi suurimmat moreenimailla ja pienimmät karkeissa lajittuneissa maalajeissa (Pirkanmaalla lähinnä harjuissa). Kuvasta 6 voi havaita että pinta- ja pohjamaan vanadiinipitoisuudet ovat samaa suuruusluokkaa, maaperän vanadiini on lähtöisin alla olevasta maa- ja kallioperästä. Vanadiinin tavoin käyttäytyviä alkuaineita ovat antimoni, koboltti, kromi, kupari ja nikkeli. Maaperän pilaantuneisuuden ja kunnostustarpeen arvioinnissa käytetty kynnysarvo ylittyy savinäytteissä vanadiinilla, koboltilla, kromilla ja nikkelillä. Kuva 6. Pinta- ja pohjamaanäytteiden vanadiinipitoisuudet maalajeittain Pirkanmaalla. Vaakasuora viiva kuvaa vanadiinin kynnysarvoa 100 mg/kg.
Pirkanmaan taustapitoisuudet: Esiselvitys 7 Taulukko 1. Maaperänäytteiden alkuainepitoisuudet maalajeittain Pirkanmaan pinta- ja pohjamaassa. Pitoisuudet määritetty kuningasvesiuutosta <2 mm lajitteesta. Min = minimi, Med = mediaani, Maks. = maksimi. Näytepisteiden lukumäärä on 20 jokaisesta maalajista.yksikkö mg kg -1. Alkuaine Hiekka/sora Moreeni Savi Antimoni Sb Min Med Maks Min Med Maks Min Med Maks Pintamaa 0,08 0,14 0,36 0,05 0,14 0,28 0,09 0,27 0,64 Pohjamaa 0,04 0,11 0,26 0,05 0,12 0,39 0,15 0,25 0,39 Arseeni As Pintamaa 0,8 4,2 12,2 1,5 6,9 16,2 1,5 5,8 8,7 Pohjamaa 1,0 5,4 21,7 1,7 6,8 16,7 2,4 5,4 12,6 Elohopea Hg Pintamaa 0,005 0,020 0,082 0,010 0,031 0,068 0,013 0,036 0,147 Pohjamaa <0,005 0,006 0,031 <0,005 0,016 0,064 <0,005 0,011 0,082 Kadmium Cd Pintamaa <0,1 0,110 0,160 <0,1 <0,1 0,24 <0,1 0,26 0,41 Pohjamaa <0,1 <0,1 0,29 <0,1 <0,1 0,12 <0,1 0,10 0,30 Koboltti Co Pintamaa 1,15 7,32 12,0 2,51 8,75 19,3 4,68 19,9 28,8 Pohjamaa 2,37 7,36 18,0 3,10 7,92 15,4 9,36 19,0 29,4 Kromi Cr Pintamaa <50 <50 61,3 <50 <50 70,4 <50 64,9 89,5 Pohjamaa <50 <50 71,0 <50 <50 71,8 <50 77,6 103 Kupari Cu Pintamaa 1,70 13,5 27,0 4,00 12,3 40,7 8,60 27,2 58,1 Pohjamaa 4,20 19,8 66,5 10,5 21,1 41,5 17,8 34,6 54,7 Lyijy Pb Pintamaa 3,55 6,49 17,5 5,03 7,77 18,3 6,26 16,8 29,1 Pohjamaa 1,79 5,41 11,5 3,72 7,16 45,4 8,77 14,5 20,8 Nikkeli Ni Pintamaa 1,70 16,7 34,4 3,20 15,7 35,4 11,3 31,2 53,4 Pohjamaa 4,10 17,7 49,6 7,20 18,2 35,9 16,6 35,4 55,0 Sinkki Zn Pintamaa 21,1 92,1 216 25,1 94,5 186 36,0 114 195 Pohjamaa 19,3 57,2 123 30,2 58,9 130 56,9 104 156 Vanadiini V Pintamaa 8,60 42,4 69,4 17,7 49,9 85,7 24,1 76,6 110 Pohjamaa 13,6 43,8 74,6 25,5 51,4 83,2 52,9 87,4 105
Pirkanmaan taustapitoisuudet: Esiselvitys 8 Kadmium, elohopea (kuva 7) ja lyijy ovat alkuaineita, joiden pitoisuudet pintamaassa ovat usein suurempia kuin pohjamaan pitoisuudet. Pintamaassa näkyy ihmisen aiheuttama hajakuormitus. Pintamaan elohopeapitoisuus korreloi voimakkaasti pintamaan orgaanisen aineksen määrän kansa. Samanlaisia tuloksia on saatu Porvoon (Tarvainen ym. 2003) ja pääkaupunkiseudun ympäryskuntien (Tarvainen ym. 2006) taustapitoisuusselvityksissä. Pirkanmaalla myös sinkkiä on yleisesti rikastunut maaperän pintaosiin (kuva 8). Arseenipitoisuudet ovat Pirkanmaalla korkeampia kuin muualla Suomessa. Kuvasta 9 havaitaan että korkeita arseenipitoisuuksia on kaikissa maalajeissa. Pitoisuudet ovat korkeahkoja myös muuttumattomassa pohjamaassa, joten arseeni on peräisin alla olevasta kallio- ja maaperästä. Maaperän pilaantuneisuuden ja kunnostustarpeen arvioinnissa käytettävät kynnysarvot ylittyvät usein arseenilla kaikissa maalajeissa. Sinkillä pintamaan pitoisuudet ovat kaikissa maalajeissa lähellä kynnysarvoa, hiekkamailla paikoin yli kynnysarvon. Vanadiinin, koboltin, kromin ja nikkelin pitoisuudet ylittävät kynnysarvon erityisesti savimailla. Tällöin kynnysarvon tilalla tulee käyttää taustapitoisuutta maaperän pilaantuneisuutta arvioitaessa. Kuva 7. Pinta- ja pohjamaanäytteiden elohopeapitoisuudet maalajeittain Pirkanmaalla
Pirkanmaan taustapitoisuudet: Esiselvitys 9. Kuva 8. Pinta- ja pohjamaanäytteiden sinkkipitoisuudet maalajeittain Pirkanmaalla. Vaakasuora viiva kuvaa sinkin kynnysarvoa 200 mg/kg. Kuva 9. Pinta- ja pohjamaanäytteiden arseenipitoisuudet maalajeittain Pirkanmaalla. Vaakasuora viiva kuvaa arseenin kynnysarvoa 5 mg/kg.
Pirkanmaan taustapitoisuudet: Esiselvitys 10 3.2 Alkuaineiden pitoisuudet Tampereen Eteläpuistossa Eteläpuiston tulokset on esitetty taulukossa 2. Näytteistä 2 ja 5 tehtiin lisäksi PAH- ja PCBanalyysit Jyväskylän yliopistossa. Leikkipuistossa (näyte 5) kaikki PAH- ja PCB-määritykset jäivät alle analyysimenetelmän määritysrajan. Tampereen valtatien vierestä otetussa näytteessä 2 vain yhden PAH-yhdisteen (fluoranteeni) pitoisuus ylitti juuri ja juuri määritysrajan 0,1 mg/kg. Arseenin pitoisuudet ylittivät maaperän pilaantuneisuuden ja kunnostustarpeen arvioinnissa käytettävän kynnysarvon kaikissa muissa näytteissä paitsi leikkipuiston hiekassa. Pitoisuudet olivat kuitenkin samaa suuruusluokkaa kuin Pirkanmaan luonnontilaisilla mailla. Arseeni on Pirkanmaalla geologista alkuperää, arseeniriskejä selvitetään Tampereen alueen arseeniriskin arviointija hallintastrategia (RAMAS) -hankkeessa. RAMAS-hanke saa tukea EU:n LIFE Environment ohjelmasta. Lyijyn pitoisuus ylitti kynnysarvon valtatien vierestä kerätystä ylimmän 2 cm:n näytteestä. Näyte kerättiin vertailutiedoksi, koska Norjassa käytetään näytteenä ylintä 2 cm (Ottesen ym. 2000). Samasta paikasta otetun tavanomaisen suomalaisen 25 cm näytteen pitoisuus oli alempi: vanhat liikenteestä peräisin olevat lyijyt näyttävät keskittyneen maaperän pintaan tien viereen. Korkein lyijypitoisuus oli nurmikon alta otetussa näytteessä, missä lyijy lienee voimakkaasti sitoutunut orgaaniseen ainekseen. Usein muutenkin keskimääräistä korkeampia hivenalkuainepitoisuuksia mitattiin nurmikon alta otetussa runsaasti orgaanista ainesta sisältävästä näytteestä. Leikkipuistosta otettu näyte sisälsi erittäin pieniä pitoisuuksia raskasmetalleja. Taulukko 2. Tampereen Eteläpuiston viiden koenäytteen alkuainepitoisuuksia. Pitoisuudet on määritetty kuningasvesiuutosta <2 mm lajitteesta paitsi elohopea. Näytepaikat: 1 = Tampereen valtatien varsi, 2 cm kerros, 2 = kuten näyte 1 mutta 25 cm kerros, 3 = 25 cm kerros 60 m päässä tiestä puiston sisällä, 4 = nurmikon alta ja 5 = leikkipuiston hiekka. Alkuaine Näyte 1 Näyte 2 Näyte 3 Näyte 4 Näyte 5 Antimoni 0,41 0,48 0,81 1,09 0,10 Arseeni 6,4 11,1 6,3 9,3 0,3 Elohopea 0,02 0,03 0,29 0,29 <0,01 Kadmium 0,18 0,16 0,22 0,29 0,04 Koboltti 9,41 8,51 10,1 11,8 1,95 Kromi 37,5 39,0 38,3 45,9 5,94 Kupari 31,2 32,7 40,4 79,4 4,03 Lyijy 72,6 38,2 42,8 82,5 3,42 Nikkeli 17,3 16,7 18,9 22,9 3,41 Sinkki 84,8 73,6 116 181 21,0 Vanadiini 45,3 39,2 41,1 52,8 6,88
Pirkanmaan taustapitoisuudet: Esiselvitys 11 4 JOHTOPÄÄTÖKSET Useimpien tutkittujen alkuaineiden pitoisuuksissa on merkittävää luonnollista vaihtelua Pirkanmaalla eri maalajien kesken. Pitoisuudet ovat useimmiten geologista alkuperää ja keskimääräistä suuremmat hienojakoisissa maalajeissa (antimoni, koboltti, kromi, kupari, nikkeli, vanadiini). Ihmisen aiheuttama hajakuormitus näkyy pintamaan kohonneina kadmium-, elohopea- lyijy- ja sinkkipitoisuuksina. Tampereen Eteläpuistosta otettujen näytteiden perustella hajakuormitus on taajamissa hieman suurempi kuin haja-asutusalueilla, mutta pieni näytemäärä ei mahdollista prosentuaalisten lisäysten arviointia. Leikkipuiston hiekassa minkään tutkitun haitta-aineen pitoisuudet eivät olleet korkeita. Useiden alkuaineiden (arseeni, koboltti, kromi, nikkeli, sinkki) taustapitoisuudet ylittivät paikoin maaperän pilaantuneisuuden ja kunnostustarpeen arvioinnissa käytetyt kynnysarvot. Taustapitoisuuksia on asetuksen mukaisesti käytettävä kynnysarvon sijaan maaperän pilaantuneisuuden arvioinnissa tällaisella alueella. Arseenipitoisuudet ovat Pirkanmaalla usein korkeahkot kaikissa maalajeissa, myös hiekka- ja soramuodostumissa. 5 KIRJALLISUUSLUETTELO Kuusisto, E., Tarvainen, T. & Huhta, P. 2007. Alkuaineiden taustapitoisuudet eri maalajeissa Satakunnan alueella. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti S41/1141/2007/1. 22 s. Ottesen, R.T., Volden, T., Finne, T.E., Aalexander, J., Langedal, M. & Eide, L. 2000. Soil pollution in Norwegian cities State of pollution, sources and health risk. Sivut 555-559 teoksessa W. Boughart & C. Dornauf (toim.) First Conference on Soils of Urban, Industrial, Traffic and Mining Areas. Essen: International Union of Soil Sciences and University of Essen, Germnay. Tarvainen, T., Hatakka, T., Kumpulainen, S., Tanskanen, H., Ojalainen, J. & Kahelin, H. 2003. Alkuaineiden taustapitoisuudet eri maalajeissa Porvoon ympäristössä. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti S/41/3021/2003/1. 56 s. 1 liite. Tarvainen, Timo (toim.), Mikael Eklund, Maija-Haavisto Hyvärinen, Tarja Hatakka, Jaana Jarva, virpi Kerttunen, Erna Kuusisto, Jukka Ojalainen & Eeva Teräsvuori. 2006. Alkuaineiden taustapitoisuudet pääkaupunkiseudun kehyskuntien maaperässä. Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti. 40 s. Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007), annettu 1.3.2007