Bentsodiatsepiinit Julkaistu 24.8.2017 Bentsodiatsepiinit ovat yleisimpiä rauhoittavia lääkeaineita, joita käytetään ahdistus- ja pelkooireiden sekä unihäiriöiden hoitoon. Tämän ryhmän lääkeaineita käytetään myös epilepsian ja lihasjännityksen sekä psykiatrisessa hoidossa, mutta tässä artikkelissa keskitytään lähinnä ensin mainittuihin. Unilääkekäyttöä käsitellään myös unilääke-artikkelissa. Bentsodiatsepiinit lievittävät nopeasti äkillisiä ahdistus- ja pelko-oireita. Ne ovat lääkemääräyksen vaativia PVK- eli pääasiassa keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä, joita määrätään tyypillisesti lyhytaikaiseen, parista viikosta muutamaan kuukauteen, kestävään hoitoon. Bentsodiatsepiinit eivät sovellu pitkäaikaiseen ja säännölliseen käyttöön, sillä ne menettävät tehonsa toistuvassa käytössä ja voivat aiheuttaa lääkeriippuvuutta. Lääkehoidossa pyritään myös mahdollisimman pieneen lääkeannokseen. Perusperiaatteena pidetään sitä, että otettu lääkeannos on liian suuri, jos se aiheuttaa päiväaikaista väsymystä. Bentsodiatsepiinit antavat positiivisen tuloksen useimmissa huumeseuloissa. Lääkevalmisteet ja annostus Bentsodiatsepiinit jaetaan niiden puotiintumisajan mukaisesti lyhyt-, keskipitkä- ja pitkävaikutteisiin valmisteisiin. Alla olevaan taulukkoon on koottu Suomen markkinoilla olevia valmisteita ja niiden mahdollisia vuorokausiannoksia. Lääkeaine Kauppanimet Puoliintumisaika (h) Annos (mg/vrk) Pitkävaikutteiset Diatsepaami Diapam, Medipam, Stesolid 30-50 2-40 Klooridiatsepoksidi Risolid 20-100 10-100 Klonatsepaami Rivatril 30-40 2-4 Nitratsepaami Insomin 20-48 5-10 (unilääke) Keskipitkävaikutteise t Alpratsolaami Xanor, Alprox, Alprazolam 12-15 0,5-6 Loratsepaami Temesta, Lorazepam 10-20 0,5-8 Oksatsepaami Opamox, Oxamin 6-20 30-120 Tematsepaami Tenox 8-20 10-30 Lyhytvaikutteiset Midatsolaami Dormicum, Midazolam 1,5-3 3,75-15 (yöksi) Triatsolaami Halcion 2-4 0,125-0,25 (yöksi) Diatsepaami on pitkävaikutteisin bentsodiatsepiini, ja sitä käytetään mm. ahdistuneisuuden, jännitys- ja levottumuustilojen, unettomuuden, epilepsian, lihasjännityksen ja alkoholin vieroitusoireiden hoitoon sekä esilääkityksenä ennen lääketieteellisiä toimenpiteitä. Muita pitkävaikutteisia bentsodiatsepiineja ovat klooridiatsepoksidi, klonatsepaami ja nitratsepaami. Klooridiatsepoksi on diatsepaamin tapaan paljon käytetty vastaavissa käyttötarkoituksissa. Klonatsepaamin virallinen käyttöaihe on epilepsian hoito, mutta sitä käytetään myös paniikkihäiriön hoitoon. Nitratsepaamin käyttö rajoittuu lähinnä aikuisten unihäiriöiden hoitamiseen tai aikuisten ja lasten epilepsian hoitoon. Alpratsolaami, loratsepaami, oksatsepaami sekä tematsepaami ovat keskipitkävaikutteisia bentsodiatsepaameja. Alpratsolaamin käytetään aikuisten paniikki- ja ahdistuneisuushäiriöiden Sivu 1 / 5
hoitamiseen erityisesti silloin, jos SSRI-lääkkeillä ei saada haluttua hoitovastetta. Oksatsepaamin käyttöaiheita ovat ahdistus, jännitys- ja pelkotilat sekä unettomuus. Loratsepaamia käytetään vaikean ahdistuneisuushäiriön hoitoon, jos muut hoitokeinot eivät lievitä oireita. Tematsepaamia käytetään ensisijaisesti vain unihäiriöiden hoitoon, mutta sitä voidaan määrätä myös tilapäisten päiväaikaisten ahdistusoireiden lievittämiseen. Lyhytvaikutteisia midatsolaamia ja triatsolaamia voidaan käyttää lyhytaikaisesti vaikean unettomuuden hoitoon. Midatsolaamia käytetään myös esilääkityksenä ennen lääketieteellisiä toimenpiteitä. Lyhytvaikutteisia bentsodiatsepiineja ei käytetä ahdistuneisuusoireiden hoitamiseen eivätkä ne sovellu päiväaikaiseen käyttöön. Unettomuuden hoidossa ne eivät myöskään ole ensisijainen hoitovaihto, ja käyttö rajoittuukin pääsääntöisesti sairaalakäyttöön. Imeytyminen elimistöön Kaikki bentsodiatsepiinit imeytyvät hyvin suun kautta otettuina, mutta vaikutuksen alkamisajankohdassa on eroja. Kaikista rasvaliukoisimmat diatsepaami ja tematsepaami imeytyvät nopeimmin elimistöön ja saavat aikaan nopean vaikutuksen. Nopea vaste lisää päihteellisen väärinkäytön riskiä verrattuna muihin hitaammin imeytyviin bentsodiatsepiineihin. Klooridiatsepoksidi ja klonatsepaami imeytyy hieman diatsepaamia hitaammin, joten niiden väärinkäyttöpotentiaali on pienempi. Myös oksatsepaami on diatsepaamiin verrattuna vesiliukoisempi, minkä takia sen vaikutus alkaa hitaammin. Vaikutusmekanismi Gamma-aminovoihappo (GABA) on aivojen luonnollinen välittäjäaine, jonka tarkoitus on hillitä ja rauhoittaa hermosolujen toimintaa. Kaikki bentsodiatsepiinit voimistavat aivoissa luonnollisesti esiintyvän GABA:n toimintaa, jonka seurauksena saadaan haluttuja terapeuttisia vaikutuksia. Haittavaikutukset Lyhytaikaisessa käytössä ja pienillä annoksilla bentsodiatsepiinien haittavaikutukset ovat vähäisiä. Yleisiä haittoja ovat väsymys, uneliaisuus, voimattomuus, lihasheikkous sekä suorituskyvyn ja tarkkaavaisuuden heikkeneminen, mikä voi aiheuttaa haittaa liikenteessä ja työelämässä sekä altistaa tapaturmille. Haittavaikutukset ovat tavallisia hoidon alussa, mutta käytön jatkuessa ne lievittyvät ja niille kehittyy nopeasti toleranssi. Erityisesti lyhytvaikutteiset bentsodiatsepiinit voivat aiheuttaa muistin häiriintymistä, mutta myös muut valmisteet voivat erityisesti pidempikestoisessa käytössä heikentää muistia. Pitkäaikainen käyttö voi lisäksi aiheuttaa tunteiden tylsistymistä tai altistaa masennusoireiden esiintymiselle. Joissakin tapauksissa bentsodiatsepiinit saattavat laukaista paradoksaalisen reaktion, jonka oireina ovat kiihtynyt ja aggressiivinen käyttäytyminen sekä ahdistuneisuuden pahentuminen. Riippuvuusriski Tärkein ja vakavin bentsodiatsepiineihin liittyvä haitta on niihin liittyvä lääkeriippuvuus, jonka seurauksena käytön lopettaminen aiheuttaa vieroitusoireita. Kaikki bentsodiatsepiinit ovat vahvasti sekä psyykkistä että fyysistä riippuvuutta aiheuttavia lääkeaineita. Lyhytaikaiseen ja kontrolloituun käyttöön liittyvä riippuvuusriski on melko pieni. Toistuva ja pitkäaikainen käyttö aiheuttaa elimistön tottumista lääkeaineeseen, jonka seurauksena sama hoidollinen annos ei enää tuota toivottua vaikutusta (toleranssi kasvaa). Tämän takia lääkeannosta on nostettava haluttujen vaikutusten saavuttamiseksi. Psyykkisesti riippuvainen henkilö kokee bentsodiatsepiinien käytön myös välttämättömäksi, jolloin käytön lopettaminen tai lääkkeiden loppuminen aiheuttaa suurta ahdistusta. Lääkeriippuvuuden riskiä lisää pitkäkestoinen, säännöllinen ja suuriannoksinen käyttö. Lisäksi henkilön alttius muiden päihteiden käyttöön lisää riskiä myös bentsodiatsepiiniriippuvuuteen. Riippuvuus voi olla matala-annosriippuvaista, jolloin käytetään säännöllisesti hoitosuositusten mukaisia annoksia, mutta käytön lopettaminen on vaikeaa vieroitusoireiden vuoksi. Sivu 2 / 5
Vaikeampi riippuvuuden muoto on korkea-annoksinen riippuvuus, jolloin bentsodiatsepiineja käytetään suurilla annoksilla, ja annostusta lisätään itsenäisesti toleranssin kehittymisen vuoksi. Suuriannoksisen ja pitkäaikaisen käytön yhtäkkinen lopettaminen aiheuttaa vaikeita ja jopa hengenvaarallisia vieroitusoireita. Korkea-annoksinen käyttö yhdistyy usein muiden päihteiden käyttöön. Yliannostus Bentsodiatsepiinit eivät yleensä ole yksin käytettyinä suurinakaan annoksina hengenvaarallisen myrkyllisiä. Yliannostus ilmenee usein keskushermoston liiallisena lamaantumisena, jolloin rauhoittavat vaikutukset korostuvat. Suurilla annoksilla voi syntyä horroksen kaltainen tila, joka voi pahimmillaan johtaa hengityslamaan tai koomaan, mutta harvoin kuolemaan. Suonensisäisesti käytettynä hengityslaman kehittymisen riski on huomattavasti suurempi kuin suun kautta käytettynä. Bentsodiatsepiinien vaikutus voidaan kumota flumatseniililla, joka on yliannostustilanteissa tehokas vastalääke. Yhteiskäyttö Bentsodiatsepiinejä saatetaan käyttää sekaisin muiden keskushermostoa lamaavien lääkkeiden, alkoholin ja huumausaineiden kanssa. Tällöin pyrkimyksenä on yleensä tehostaa muiden aineiden tai bentsodiatsepiinien vaikutuksia. Päihde- ja väärinkäyttö lisäävät riskiä hengenvaarallisen yliannostuksen tai tapaturmien syntymiselle. Kaikki bentsodiatsepiinit tehostavat muiden keskushermostoa lamaavien lääkeaineiden sekä alkoholin vaikutuksia. Ne tehostavat mm. tiettyjen masennuslääkkeiden (esim. amitriptyliini, doksepiini), epilepsialääkkeiden (esim. fenobarbitaali, fenytoiini, karbamatsepiini), rauhoittavien anthistamiinien (esim. difenhydramiini, promatsiini) sekä opiaattien (kuten morfiini) vaikutuksia. Alkoholi ja bentsodiatsepiinit yhdessä voivat aiheuttaa arvaamattomia ja vaarallisia haittavaikutuksia, joten alkoholin käytöstä tulee pidättäytyä hoidon aikana. Yhdessä alkoholin kanssa käytettyinä alkoholin sekä bentsodiatsepiinien vaikutukset tehostuvat ja lisäksi voi ilmetä sekavuutta ja aggressiivisuutta. Yhteiskäyttö muiden keskushermostoon vaikuttavien aineiden kanssa altistaa liialliseen keskushermoston lamaantumiseen, joka voi aiheuttaa hengityslamaa ja siten olla hengenvaarallista. Vieroitusoireet Säännöllisen bentsodiatsepiinien käytön lopettaminen voi aiheuttaa vieroitusoireita, vaikka annostus olisi ollut ohjeiden mukainen. Vieroitusoireet ovat elimistön luonnollinen reaktio säännöllisen käytön lopettamiseen, ja ne eivät ole merkki siitä, että lääkkeillä hoidettavat oireet olisivat palanneet tai pahentuneet. Tavallisia vieroitusoireita ovat ahdistuneisuus, ärtyneisyys, unihäiriöt, sydämentykytys, hikoilu, vapina, muisti- ja keskittymishäiriöt sekä yleinen huonovointisuus. Vieroitusoireet tuntuvat epämiellyttäviltä ja kiusallisilta, mutta ne ovat ohimeneviä. Jos bentsodiatsepiineja on käytetty säännöllisesti ja pidempiaikaisesti, niin niiden käyttöä ei saisi lopettaa yhtäkkiä, vaan hitaasti annostusta pienentäen lääkärin ohjeiden mukaan. Pitkävaikutteisilla valmisteilla elimistön lääkeainepitoisuus pysyy tasaisempana, kuin lyhyt- ja keskipitkävaikutteisilla valmisteilla, joten vieroitusoireet ilmenevät yleensä lievempinä. Pitkävaikutteisen bentsodiatsepiinin pitoisuus elimistössä laskee hitaasti, joten sitä on elimistössä pitkään vielä käytön lopettamisen jälkeenkin. Lopettamiseen liittyvät vieroitusoireet voivat myös ilmetä vasta useiden päivien kuluttua. Raskaus ja imetys Bentsodiatsepiinien käyttöä raskauden ja imetyksen aikana ei suositella. Bentsodiatsepiinit läpäisevät istukan ja kulkeutuvat sikiöön. Alkuraskauden aikana käyttö ei aiheuta merkittävää epämuodostumariskiä, mutta lapsilla on havaittu kehitysviivästymiä joissain tutkimuksissa. Käyttö Sivu 3 / 5
loppuraskauden aikana altistaa vastasyntyneen vieroitusoireille ja tyypillisille bentsodiatsepiinien haitoille (uneliaisuus, hengityslama, velttous). Imetyksen aikana oksatsepaami voi tulla kyseeseen, sillä se erittyy vähäisesti äidinmaitoon. Tavanomaisilla hoitoannoksilla oksatsepaamin käytöstä ei odoteta olevan haittaa imeväiselle. Toistuvassa käytössä ahdistus- tai unilääkkeenä annostelu tulisi ajoittaa ennen pisintä imetystaukoa, esim. juuri iltasyötön jälkeen, jotta imeväisen altistuminen lääkeaineelle jäisi mahdollisimman pieneksi. Miia Kallio Farmaseuttiopiskelija, Itä-Suomen yliopisto Niina Karttunen Proviisori, FaT, Itä-Suomen yliopisto link [1] Lähteet Alho H: Rauhoittavat lääkkeet. Kirjassa: Päihdelääketiede. 2. painos, s. 145-150. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2003. Duodecim lääketietokanta [2]. Duodecim raskaus ja imetys -tietokanta. Lääkkeiden käyttö raskauden ja imetyksen aikana. Holopainen A: Uni- ja rauhoittavat lääkkeet. Päihdelääketiede. 2. painos, s. 436-445. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2003. Huttunen M: Bentsodiatsepiinien ja buspironin haittavaikutukset. Kustannus Oy Duodecim. 27.11.2015. Artikkelin tunnus: lam00069 (007.013). Huttunen M: Lääkehoitoon liittyvät ongelmat ahdistuneisuushäiriöissä. Kustannus Oy Duodecim 27.11.2015. Artikkelin tunnus: lam00068 (007.012). Niemelä S, Mikkonen A: Tunnista lääkkeiden väärinkäyttäjä ja päihdekäyttöön tulleet lääkkeet. Suom Lääkäril 69: 624-627, 2014 Ojanperä I, Kriikku P, Vuori E: Myrkytyskuolemat ovat vähentyneet, lääkkeiden päihdekäyttö lisääntyy. Suom Lääkäril 70: 3283-3289, 2015 Partanen A, Holmberg J, Inkinen M, ym.: Rauhoittavat lääkkeet ja unilääkkeet. Kirjassa: Päihdehoitotyö. 1. painos, s. 82-85. 2015. Kustannus Sanoma Pro Oy, 2015. Pelkonen A: Ahdistuneisuuden ja unihäiriöiden hoidossa käytettävät lääkeaineet. Kirjassa: Lääketieteellinen farmakologia ja toksikologia. 3. painos, s. 579-583. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2003. Rovasalo A: Rauhoittavat lääkkeet (bentodiatsepiinit) riippuvuus ja vieroitus. Lääkärikirja Duodecim 5.5.2015. Artikkelin tunnus: dlk01048 (019.050). Syvälahti E, Hietala J: Ahdistuneisuus- ja unihäiriöiden lääkeaineet. Kirjassa: Farmakologia ja toksikologia. 8. painos, s. 413-426. Toim. Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J. Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. Valvira: Bentsodiatsepiinien määrääminen [3]. 2013. Sivu 4 / 5
Lähde verkko-osoite: https://www.paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/laakkeet/bentsodiatsepiinit Linkit [1] https://www.paihdelinkki.fi/fi [2] http://www.terveysportti.fi [3] http://www.valvira.fi/terveydenhuolto/hyvaammatinharjoittaminen/laakehoito/bentsodiatsepiinien_maaraaminen_2 Sivu 5 / 5