KESKENÄÄN KILPAILEVAT SÄÄSTÖTUOTTEET Siva-työryhmän väliraportti 4/2003 VALTIOVARAINMINISTERIÖ RAHOITUSMARKKINAOSASTO TYÖRYHMÄ- MUISTIOITA
VALTIOVARAINMINISTERIÖ Snellmaninkatu 1 A PL 28 00023 VALTIONEUVOSTO Puhelin (09) 160 01 Telefaksi (09) 160 33123 Internet www.vm.fi Julkaisun tilaukset Puh. (09) 160 34757 ISSN 0788-6322 ISBN 951-804-348-5 Edita Prima Oy HELSINKI 2003
Kuvailulehti Julkaisija ja julkaisuaika Valtiovarainministeriö, 17.2.2003 Tekijät Siva-työryhmä, pj Matti Louekoski Julkaisun nimi Julkaisun osat/ muut tuotetut versiot Asiasanat KESKENÄÄN KILPAILEVAT SÄÄSTÖTUOTTEET, Siva-työryhmän väliraportti Julkaisu on saatavissa myös internetistä osoitteessa www.vm.fi kohdassa julkaisut/julkaisusarjat/työryhmämuistiot Säästäminen, henkivakuutus, sijoitusrahasto-osuus, pankkitalletus Julkaisusarjan nimi ja numero TYÖRYHMÄMUISTIOITA, 4/2003 Julkaisun tunnistetiedot Julkaisun myynti/jakaja Julkaisun kustantaja Painopaikka ja aika ISSN ISBN 0788-6322 951-804-348-5 Sivuja Kieli 245 Suomi Valtiovarainministeriö, rahoitusmarkkinaosasto Valtiovarainministeriö Edita Prima Oy, Helsinki 2003 Hinta 10 euroa + alv Tiivistelmä Työryhmän työn lähtökohdiksi asetettiin, että keskenään kilpaileviin säästö-, sijoitus- ja henkivakuutustuotteisiin (säästötuotteet) ja niiden tarjoajiin ei sovelleta perusteettomasti sellaisia toisistaan poikkeavia säännöksiä, jotka vääristävät kilpailua tällaisten tuotteiden markkinoilla; suomalaisten yritysten edellytykset tarjota säästö-, sijoitus- ja henkivakuutustuotteita ovat mahdollisimman yhdenmukaiset suhteessa ulkomaisiin palveluntarjoajiin; sekä kuluttajat voivat luotettavasti vertailla keskenään kilpailevia säästötuotteita. Työryhmä ehdottaa, että henkivakuutuksia, sijoitusrahasto-osuuksia, pankkitalletuksia ja suorien arvopaperisijoitusten tarjoamista sijoituspalveluna tulisi tarkastella lähtökohtaisesti keskenään kilpailevina tuotteina. Tällaisten säästötuotteiden sääntelyä tulisi yhdenmukaistaa eri toimialojen kesken erityisesti verotuksen osalta siltä osin kuin erilaiselle verokohtelulle ei ole esitettävissä painavia yhteiskunnallisia perusteita. Tämän vuoksi tulisi harkita muun muassa eläkevakuutusmaksuja nykyisin koskevan verovähennysoikeuden ulottamista soveltuvin osin
myös muuhun sidottuun pitkäaikaissäästämiseen kuin vakuutussäästämiseen sekä säästötuotteiden varallisuusverosta luopumista. Lisäksi tuotteiden markkinointia ja sopimusehtoja koskevien periaatteiden yhdenmukaisuutta tulisi edistää lainsäädännöllä. Työryhmä esittää loppuraportissaan tarpeelliset yksityiskohtaiset säädösehdotukset keskenään kilpailevien säästötuotteiden verotuksessa ja markkinoinnissa ilmenevien lainsäädännöllisten erojen vähentämiseksi ja tuotteista asiakkaille annettavien tietojen vertailukelpoisuuden parantamiseksi.
Presentationsblad Som utgångspunkt för arbetsgruppens arbete uppställdes principerna att man inte på sinsemellan konkurrerande spar-, placerings- och livförsäkringsprodukter (sparprodukter) och på företag som erbjuder sådana produkter utan giltig orsak skall tillämpa sådana från varandra avvikande stadganden som förvrider konkurrensen på marknaden för sådana produkter; finska företags möjligheter att erbjuda spar-, placerings- och livförsäkringstjänster skall vara så likvärdiga som möjligt i förhållande till utländska tjänsteföretag; samt att konsumenterna på ett tillförlitligt sätt kan jämföra sinsemellan konkurrerande sparprodukter. Arbetsgruppen föreslår att marknadsföring av livförsäkringar, andelar i investeringsfonder, bankdepositioner och direktplaceringar i värdepapper såsom investeringstjänster i princip skall betraktas som sinsemellan konkurrerande produkter. Regleringen av sådana sparprodukter bör harmoniseras olika branscher emellan, i synnerhet i fråga om beskattningen, i den omfattning som det inte föreligger vägande sociala skäl för olika skattemässig behandling. Därför bör man bl.a. överväga att utsträcka den nuvarande skattefriheten för pensionsförsäkringspre- Utgivare och datum Finansministeriet, 17.2.2003 Författare Siva-arbetsgruppen, ordförande Matti Louekoski Publikationens titel Publikationens andra versioner Nyckelord SINSEMELLAN KONKURRERANDE SPARPRODUKTER, mellanrapport av Siva-arbetsgruppen Publikationen finns tillgänglig på internet på webb adressen www.vm.fi under linken julkaisut/julkaisusarjat/työryhmämuistiot. Sparande, livförsäkringar, andelar i investeringsfonder, bankdepositioner Publikationsserie och nummer ARBETSGRUPPSPROMEMORIOR, 4/2003 Publikationens kännetecknen Beställningar/ distribution Förläggare Tryckeri/ tryckningsort och -år ISSN ISBN 0788-6322 951-804-348-5 Sidor Språk 245 Finska Finansministeriet, finansmarknadsavdelningen Finansministeriet Edita Prima Ab, Helsingfors 2003 Pris 10 euro + mom. Sammandrag
mier till att i tillämpliga delar omfatta också annat bundet långtidssparande än försäkringssparande samt att avskaffa förmögenhetsskatten för sparprodukter. Dessutom bör man genom lagstiftning befrämja en harmonisering av principerna rörande marknadsföringen och avtalsvillkoren för dessa produkter. I sin slutrapport kommer arbetsgruppen att framlägga behövliga detaljerade lagstiftningsförslag för att minska de lagstiftningsmässiga skillnaderna mellan sinsemellan konkurrerande sparprodukter i fråga om beskattning och marknadsföring samt för att förbättra möjligheterna för kunderna att jämföra de uppgifter som lämnas om produkterna.
Documentation page Publisher and date Ministry of Finance, 17th February 2003 Author (s) The Siva-working group, Chairman Mr Matti Louekoski Title of publication Parts of publication/ other publications Keywords MUTUALLY COMPETING INVESTMENT PRODUCTS, intermediate report by the Siva-working group The publication can be found on internet at the web-site www.vm.fi under the link julkaisut/julkaisusarjat/työryhmämuistiot. Savings, life insurance, investment fund shares, bank deposits Publications series and number Identifications For sale at/ distributor Financier of publication WORKING PAPERS, 4/2003 ISSN ISBN 0788-6322 951-804-348-5 No. of pages Language 245 Finnish Ministry of Finance, Financial Markets Department Ministry of Finance Price 10 e + vat Printing place and year Abstract Edita Prima Plc, Helsinki 2003 The task of the working group was based on the following principles: divergent rules and regulations must not be applied without valid reasons to mutually competing savings, investments and life insurance contracts (investment products) and to the suppliers of such products so as to distort competition on the market; the opportunities of Finnish companies to offer investment products shall be as equal as possible in comparison with foreign service suppliers, and consumers shall be able to make reliable comparisons between mutually competing investment products. The working group proposes that life insurance, shares in investment funds, bank deposits and direct investment in securities, which are supplied as investment services, shall basically be considered as mutually competing investment products. Such products shall be subject to uniform regulation in relation to different categories of suppliers, in particular in respect of taxation, unless there are valid and important social reasons for applying differentiated taxation. Therefore consideration should be given, inter alia, to the possibility of extending, wherever
applicable, the present right of tax deduction for life insurance premiums to cover also bound long term savings other than saving under insurance and to the possibility of repealing the net wealth tax on investment products. Furthermore, uniform principles in respect of marketing and contract rules concerning such products shall be promoted by means of legislation. In its final report the working group will present the necessary detailed legislative proposals in order to reduce the divergences in present legislation concerning the taxation and marketing of mutually competing investment products and in order to improve the possibilities for customers to compare the information supplied concerning such products.
VALTIOVARAINMINISTERIÖLLE JA SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖLLE 1. Työryhmän toimeksianto Valtioneuvosto asetti 6.5.2002 työryhmän, jonka tehtävänä on arvioida lainsäädäntötarvetta Suomessa tarjottavien säästö-, sijoitus- ja henkivakuutustuotteiden keskinäisten kilpailuedellytysten tasapuolisuuden varmistamiseksi. Työryhmän työn lähtökohdiksi asetettiin, että I. keskenään kilpaileviin säästö-, sijoitus- ja henkivakuutustuotteisiin ja niiden tarjoajiin ei sovelleta perusteettomasti sellaisia toisistaan poikkeavia säännöksiä, jotka vääristävät kilpailua tällaisten tuotteiden markkinoilla; II. III. suomalaisten yritysten edellytykset tarjota säästö-, sijoitus- ja henkivakuutustuotteita ovat mahdollisimman yhdenmukaiset suhteessa ulkomaisiin palveluntarjoajiin; sekä kuluttajat voivat luotettavasti vertailla edellä 1 kohdassa tarkoitettuja tuotteita. Työryhmän tuli 31.12.2002 mennessä ainakin 1) selvittää, miltä osin sellaiset säästö-, sijoitus- ja henkivakuutustuotteet, joita nykyisin markkinoilla tarjotaan tai joita Suomen tai EU:n lainsäädännön perusteella voidaan tarjota, ovat taloudelliselta luonteeltaan tai käyttötarkoitukseltaan keskenään kilpailevia;
2) selvittää miltä osin edellä 1 kohdassa tarkoitettuja tuotteita ja niiden tarjoajien taloudellisia toimintaedellytyksiä säännellään voimassa olevassa lainsäädännössä toisistaan poikkeavasti ja miltä osin nämä erot johtuvat EU-direktiivien pakottavista säännöksistä; selvityksessä tulee erityisesti ottaa huomion seuraavat lainsäädännön alat: a. sopimusten sääntely, tiedonantovelvollisuus ja menettelytavat tuotteiden tarjonnassa, virheellisestä tai puutteellisesta markkinoinnista aiheutuvat seuraamukset sekä muut asiakkaansuojaan ja sen valvontaan sovellettavat periaatteet b. pääomavaatimukset ja sijoitusrajoitukset c. varojen arvostus ja voitonjako d. liiketoiminnan rajoitukset e. sijoittajien / vakuutuksenottajien ja vakuutettujen suoja f. valvontaviranomaisten toimivaltuudet edellä 1 kohdassa tarkoitettujen keskenään kilpailevien tuotteiden tarjonnan valvonnassa g. edellä 1 kohdassa tarkoitettujen keskenään kilpailevien tuotteiden verotuksellinen kohtelu siltä osin kuin se ei ole selvitettävänä muissa työryhmissä. 3) edellytyksiin ja vaikutusten merkitys kunkin toimialan kannalta; 4) selvittää vastaavien kysymysten sääntely ainakin muissa pohjoismaissa ja keskeisissä EU:n jäsenvaltioissa. Työryhmä otti nimekseen SIVA-työryhmä. Työryhmän puheenjohtaja on pankinjohtaja Matti Louekoski Suomen Pankista. Työryhmän jäseninä ovat lainsäädäntöneuvos Erkki Sarsa valtiovarainministeriöstä, apulaisosastopäällikkö Katriina Lehtipuro sosiaali- ja terveysministeriöstä, lainsäädäntöneuvos Marjo Lahelma oikeusministeriöstä, apulaisjohtaja Anneli Tuominen Rahoitustarkastuksesta, ylimatemaatikko Hannu Vaajama Vakuutusvalvontavirastosta, tutkimuspäällikkö Maarika Joutsimo Kilpailuvirastosta ja apulaisjohtaja Outi Haunio- Rudanko Kuluttajavirastosta. Työryhmän sihteereinä toimivat finanssineuvos Urpo Hautala valtiovarainministeriöstä ja ylitarkastaja Jani Nokua Vakuutusvalvontavirastosta. Työryhmä on kutsunut pysyviksi asiantuntijoikseen johtaja Kaija Erjannin Suomen Pankkiyhdistyksestä, toimitusjohtaja Markku Savikon Arvopaperinvälittäjien Yhdistyksestä ja johtaja Timo Silvolan Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitosta. Työryhmä on lisäksi kuullut professori Vesa Puttosta Helsingin Kauppakorkeakoulusta ja ylijohtaja Lasse Arvelaa valtiovarainministeriöstä.
2. Työryhmän ensimmäisen vaiheen selvitykset Työryhmä on laatinut työskentelynsä ensimmäisen vaiheen aikana oheisen väliraportin, jossa työryhmä on alustavasti: - kuvannut toimeksiantonsa taustaa ja perusteita (luku 1.1) - määritellyt keskenään kilpailevat säästötuotteet (luku 1.2) - kuvannut keskenään kilpailevia säästötuotteita ja palveluntarjoajien yleisiä toimintaedellytyksiä koskevan nykyisen lainsäädännön keskeiset säännökset eri toimialoilla (luku 2) - kuvannut kotitalouksien sijoituskäyttäytymistä (luku 3) - arvioinut säästötuotteiden nykyisessä sääntelyssä olevia eroja ja niistä johtuvia mahdollisia kehittämistarpeita (luku 4) - tehnyt selvityksen eräiden säästötuotteiden kuluista yhteismitallisilla laskentamenetelmillä (liite 1B) Lisäksi työryhmän ensimmäisen vaiheen selvitysosaan on liitetty seuraava eri viranomaisten tuottamaa tausta-aineistoa. Liitteessä 2: - työryhmän laatima muistio markkinoilla tarjottavista tuotteista ja niiden keskeisistä ominaisuuksista - Vakuutusvalvontaviraston muistiot - henkivakuutusluokista - eläkevakuutuksen ja henkivakuutusluokkien pääomavakuutuksen määrittelystä - vakuutusyhtiöiden sijoitusrajoituksista - vakuutusyhtiön toimintapääomaa ja tasoitusmäärää koskevista vaatimuksista - Rahoitustarkastuksen muistio strukturoiduista arvopapereista - Vakuutusvalvontaviraston kannanotto vakuutussäästämisen markkinoinnista Liitteessä 3: - valtiovarainministeriön muistio vapaaehtoisista eläkejärjestelyistä ja niiden verotuksesta eräissä maissa Liitteessä 4: - Arvelan työryhmän (Kilpailukykyiseen verotukseen; valtiovarainministeriön työryhmämuistio 12/2002) rahoitus- ja vakuutustoimialaa koskevat ehdotukset
Työryhmä ei ole vielä väliraporttiin sisällyttänyt kattavaa kansainvälistä vertailua ja siihen perustuvaa arviota mahdollisten ehdotusten vaikutuksesta kotimaisten tarjoajien kilpailunedellytyksiin suhteessa ulkomaisiin palveluntarjoajiin, koska tällainen vertailu ja arviointi on työryhmän käsityksen mukaan tarkoituksenmukaista rajoittaa ainoastaan niihin kysymyksiin, joista työryhmä aikanaan tekee konkreettisia ehdotuksia. Työryhmä ei ole myöskään vielä väliraportissa arvioinut eri toimialojen yleisten taloudellisten toimintaedellytysten erilaisesta sääntelystä johtuvia vaikutuksia säästötuotteiden tarjontaan. Työryhmän tarkoituksena on näiltä osin jatkotyön aikana täydentää työryhmämuistion selvitysosaa. 3. Jatkotyötä koskevat ehdotukset Työryhmä katsoo, että seuraavia tuotteita voidaan pitää työryhmän toimeksiannossa tarkoitetulla tavalla keskenään kilpailevina säästö-, sijoitus- ja vakuutustuotteina (jäljempänä säästötuotteet), joiden osalta sääntelyn yhtenäistämistä tulisi erityisesti harkita: - pankkitalletukset - sijoitusrahasto-osuudet - suorat arvopaperisijoitukset sijoituspalveluna - henkivakuutukset, jotka kuuluvat vakuutusluokkaan - 1a pääomavakuutus, - 1b eläkevakuutus, - 3 sijoitussidonnainen vakuutus, siltä osin kuin kyseessä on vakuutusluokassa 1 tarkoitettu pääoma- tai eläkevakuutus tai - 6 kapitalisaatiosopimustoiminta. Jatkotyössään työryhmä tarkastelee edellä mainittuja tuotteita yhtäältä sidotun pitkäaikaissäästämisen ja toisaalta muun säästämisen näkökulmasta. Työryhmä katsoo, että säästötuotteiden tasapuolista sääntelyä on edistettävä ensisijaisesti asiakkaan näkökulmasta. Yhtenä tavoitteena on tuotteiden markkinointia ja sopimusehtoja koskevien periaatteiden yhdenmukaisuus, erityisesti tuotteista asiakkaalle annettavien tietojen vertailukelpoisuuden parantaminen. Työryhmä pitää tärkeänä selvittää, ovatko säästötuotteiden verotuskohtelussa nykyisin ilmenevät erot edelleen perusteltuja. Jatkotyön lähtökohtana on, että tällaiset erot tulisi poistaa, jollei niiden säilyttämiselle ilmene painavia yhteiskunnallisia perusteita. Työryhmä arvioi loppuraportissaan erikseen niitä vaikutuksia, joita säästötuotteiden verotuksen ja markkinointia koskevien säännösten yhdenmukaistamisesta mahdollisesti aiheutuu palveluntarjoajien keskinäisiin kilpailuedellytyksiin, sekä tämän johdosta mahdollisesti tarvittavia toimenpiteitä.
Työryhmä toteaa, että palveluntarjoajien yleisistä taloudellisista toimintaedellytyksistä, esimerkiksi sallitun liiketoiminnan rajoituksista, vakavaraisuudesta ja korvausrahastosuojasta, on eri toimialoilla säädetty eri tavoin. Tällaiset erot yleisissä toimintaedellytyksissä asettavat eri palveluntarjoajat osittain erilaiseen asemaan esimerkiksi tuotteiden hinnoittelussa. Työryhmä ottaa loppuraportissaan huomioon, mikä vaikutus näillä eroilla on palveluntarjoajien keskinäisiin kilpailuedellytyksiin sekä kiinnittää huomiota siihen, että kilpailuedellytykset koti- ja ulkomaisten palveluntarjoajien välillä ovat tasapuoliset. Työryhmä arvioi jatkotyössään myös säästötuotteita koskevan sijoitusneuvonnan sääntelyn ja valvonnan kehittämistä. Työryhmä on asettanut jatkotyönsä tavoitteiksi yksityiskohtaisten säännösehdotusten tekemisen seuraavien alustavien periaatteiden pohjalta siinä määrin kuin selvitykset sitä edellyttävät. Verotuksen yhdenmukaistaminen: Säästötuotteiden varallisuusverotuksesta luovutaan. Vapaaehtoiseen eläkesäästämiseen sekä muuhun yhteiskunnan mahdollisesti tukemaan pitkäaikaissäästämiseen kohdistuva verovähennysoikeus sallitaan soveltuvin osin myös muiden palveluntarjoajien kuin vakuutusyhtiöiden tarjoamiin tuotteisiin; säästötuotteita kohdellaan neutraalisti myös perintö- ja lahjaverotuksessa. Sidotussa pitkäaikaissäästämisessä palvelun tarjoajan vaihtamiseen ei tule liittyä veroseuraamuksia. Rahaston vaihtoja kohdellaan neutraalisti luovutusvoittoverotuksessa riippumatta siitä, tarjotaanko rahastosäästämistä sijoitusrahaston tai sijoitussidonnaisen säästöhenkivakuutuksen muodossa. Työryhmä valmistelee edellä mainitut ehdotukset hyödyntäen soveltuvin osin tuloverotuksen kehittämistyöryhmän muistiossa (Kilpailukykyiseen verotukseen; Valtiovarainministeriön työryhmämuistio 12/2002, ns. Arvelan työryhmä) esitettyjä selvityksiä ja ehdotuksia. Markkinoinnin ja sopimusehtojen sääntelyn ja valvonnan yhdenmukaistaminen: Säästötuotteiden markkinointia koskevien yleissäännösten (kielto käyttää markkinoinnissa hyvän tavan vastaista menettelyä ja antaa markkinoinnissa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja) yhdenmukaista soveltamista edistetään esimerkiksi säätämällä erityisviranomaisten eli Rahoitustarkastuksen ja
Vakuutusvalvontaviraston johtokuntien erityiseksi velvollisuudeksi koordinoida näiden viranomaisten antamien markkinointia koskevien kannanottojen ja suo situsten sisältöä. Asiakkaalle turvataan mahdollisuus saada ennen säästötuotteen hankkimista tietoonsa säästötuotteen vuotuiset kulut ja kokonaiskulut, tuottojen määräytymisperusteet ja niihin liittyvät keskeiset riskit sekä muut oleelliset tiedot tavalla, joka on vertailukelpoinen suhteessa muihin säästötuotteisiin. Edellä mainitut tiedot on annettava kustakin tuotteesta erikseen myös siinä tapauksessa, että tuote myydään yhdessä muun tuotteen tai palvelun kanssa. Asiakkaalle turvataan mahdollisuus saada sopimuksen voimassaoloaikana tie dot säästötuotteen arvon ja nettotuoton muutoksista yhdenmukaisin perustein kaikista sellaisista säästötuotteista, joiden pääoma tai lunastusarvo taikka nimellinen nettotuotto saattaa muuttua sopimuksen aikana. Palveluntarjoajan vastuu asiakkaalle annetuista tiedoista järjestetään yhdenmukaisin periaattein toimialasta riippumatta. Sidottujen pitkäaikaisten säästötuotteiden sopimusehtoja, erityisesti siltä osin kuin ne koskevat sopimusten irtisanomista ja siirrettävyyttä, säännellään yhdenmukaisin periaattein säästötuotteesta riippumatta. Säästötuotteiden markkinoinnin ja sopimusehtojen sekä niiden valvonnan lakiteknistä sääntelyä tarkistetaan tarpeellisilta osin lain selkeyden ja johdonmukaisuuden edistämiseksi. Tässä väliraportissa liitteenä olevaa aineistoa ei ole työryhmässä yksityiskohtaisesti käsitelty ja hyväksytty, vaan sen asiasisältö on aineiston toimittajien vastuulla. Sijoitusten kuluvertailua koskeva liite on laadittu valtiovarainministeriössä ja sen sisältö on tarkastettu Vakuutusvalvontavirastossa. Väliraporttiin sisältyy apulaisosastopäällikkö Katriina Lehtipuron eriävä mielipide. Saatuaan työnsä ensimmäisen vaiheen valmiiksi työryhmä kunnioittavasti luovuttaa sitä koskevan väliraporttinsa valtiovarainministeriölle ja sosiaali- ja terveysministeriölle. Helsingissä 14 helmikuuta 2003
Matti Louekoski Outi Haunio-Rudanko Maarika Joutsimo Marjo Lahelma Katriina Lehtipuro Erkki Sarsa Anneli Tuominen Hannu Vaajama Urpo Hautala Jani Nokua
SISÄLLYS 1 JOHDANTO...23 1.1 Tausta...23 1.2 Keskenään kilpailevien tuotteiden määrittely...26 Toimeksiannon lähtökohdat...26 Suora sijoittaminen...27 Tarkastelun ulkopuolelle jäävä sijoittaminen... 27 Kotitaloudet...28 Säästötuotteiden luokittelemisen ongelmat...28 Varojen sijoittaminen käyttötarkoituksen mukaan...29 Keskenään kilpailevat säästötuotteet...31 2 SÄÄSTÖTUOTTEET JA NIIDEN TARJONNAN NYKYINEN SÄÄNTELY...33 2.1 Sääntelykehikon yleiskuvaus...33 2.1.1 Tuotteiden tarjoajien sääntelykehikko...33 2.1.2 Säästö-, sijoitus- ja henkivakuutustuotteiden ja niiden markkinoinnin sääntelykehikko...36 2.1.3 Säästö-, sijoitus- ja henkivakuutustuotteiden verotuksen sääntelykehikko...37 2.2 Pankkitalletukset...38 2.2.1 Yleiskuvaus... 38 2.2.2 Yleisten tarjontaedellytysten sääntely...39 2.2.3 Taloudellista asemaa koskeva tiedonantovelvollisuus...43 2.2.4 Markkinointi ja sopimusehdot...43 2.2.5 Markkinoinnin ja sopimusehtojen valvonta...45 2.2.6 Asiakkaan oikeussuojakeinot ja riitojen ratkaisu...46 2.2.7 Turvaverkot... 47 2.2.8 Verotus...47 2.3 Sijoitusrahasto-osuudet...48 2.3.1 Yleiskuvaus... 48 2.3.2 Yleiset tarjontaedellytykset...49 2.3.3 Taloudellista asemaa koskeva tiedonantovelvollisuus...52 2.3.4 Markkinointi ja sopimusehdot...53 2.3.5 Markkinoinnin ja sopimusehtojen valvonta...54 2.3.6 Asiakkaan oikeussuojakeinot ja riitojen ratkaisu...54 2.3.7 Turvaverkot... 55 2.3.8 Verotus...55 2.4 Henkivakuutukset... 56 2.4.1 Yleiskuvaus... 56 2.4.2 Yleisten tarjontaedellytysten sääntely...58 2.4.3 Taloudellista asemaa koskeva tiedonantovelvollisuus...62 2.4.4 Markkinointi ja sopimusehdot...62 2.4.5 Markkinoinnin ja sopimusehtojen valvonta...64 2.4.6 Asiakkaan oikeussuojakeinot ja riitojen ratkaisu...64 2.4.7 Turvaverkot... 65 2.4.8 Verotus...65 2.5 Suora arvopaperisijoittaminen...68 2.5.1 Yleiskuvaus... 68 2.5.2 Yleiset toimintaedellytykset... 69
SISÄLLYS 2.5.3 Tuotteen tarjoajan taloudellista asemaa koskeva tiedonantovelvollisuus...69 2.5.4 Markkinointi ja sopimusehdot...70 2.5.5 Markkinoinnin ja sopimusehtojen valvonta...74 2.5.6 Sijoittajan oikeussuoja ja riitojen ratkaisu...74 2.5.7 Turvaverkot...74 2.5.8 Verotus...74 3 KOTITALOUKSIEN SIJOITUSKÄYTTÄYTYMINEN... 77 3.1 Johdanto...77 3.1.1 Kotitalouksien sijoituskäyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä...77 3.1.2 Kotitalouksien rahoitusasema...79 3.2 Kotitalouksien rahoitusvarallisuus...80 3.2.1 Johdanto...80 3.2.2 Osakesäästäminen...82 3.2.3 Pankkitalletukset...83 3.2.4 Sijoitusrahastot...85 3.2.5 Vakuutussäästäminen...90 3.3 Suomi kansainvälisessä vertailussa...94 3.3.1 Sijoitusrahastot...95 3.3.2 Eläkesäästäminen...97 3.4 Yhteenveto ja päätelmät...98 4 SÄÄSTÖTUOTTEIDEN SÄÄNTELYN KEHITTÄMISTARPEET...101 4.1 Säästötuotteiden verotus...101 4.1.1 Johdanto...101 4.1.2 Yhtiöveron hyvitysjärjestelmä...104 4.1.3 Varallisuusverotus...104 4.1.4 Eläkevakuutussäästämisen ja muun pitkäaikaisen säästämisen verokohtelu...106 4.1.5 Luovutusvoittoverotus...109 4.1.6 Säästöhenkivakuutukset ja eläkevakuutukseen liittyvä kuolemantapausturva...112 4.2 Säästötuotteiden markkinointi ja sen valvonta...114 4.2.1 Johdanto...114 4.2.2 Markkinointia koskevat yleisperiaatteet...114 4.2.3 Tuotekohtainen tietojenantovelvollisuus...117 4.2.4 Markkinoinnin ja sopimusehtojen valvonta...124 4.2.5 Asiakkaan oikeussuoja ja riitojen ratkaisu...126 4.3 Sopimusehtojen sisältö...128 4.4 Turvaverkot...129 4.5 Työryhmän alustavat ehdotukset...130 LIITE 1A: TAULUKKO JA KUVIOT...133 Taulukko 2: Varallisuusverotus EU-maissa...133 Kuvio 1: Varallisuusverotus vuosina 1995-2000...134 Kuvio 2: Sijoitusrahastojen nettomerkinnät...134 Kuvio 3: Arvio talletusten jakauman kehityksestä eri saldoluokissa...135
SISÄLLYS LIITE 1B: SIJOITUSRAHASTOJEN SEKÄ ELÄKE- JA HENKIVAKUUTUSTEN KULUVERTAILUA...137 1. Johdanto...137 2. Analyysi...138 2.1 Asetelma...139 2.2 Kertasijoitus...140 2.3 Jatkuva sijoitus...141 2.4 Vertailut...142 3. Aineisto...142 3.1 Sijoitusrahastot...142 3.2 Henki- ja eläkevakuutukset...143 3.3 Kulut jatkuvien maksujen kautta tarkasteltuna...145 3.4 Kulut kertasijoitusmallin kautta tarkasteltuna... 149 4. Johtopäätökset...154 MUUT LIITTEET LIITE 2...155 LIITE 2.1: Markkinoilla tarjottavat vakuutustuotteet ja niiden keskeiset ominaisuudet...155 LIITE 2.2: Henkivakuutusluokat...164 LIITE 2.3: Eläkevakuutuksen ja henkivakuutusluokkien pääomavakuutuksen määrittely...166 LIITE 2.4: Vakuutusyhtiöiden sijoitusrajoitukset...168 LIITE 2.5: Vakuutusyhtiön toimintapääomaa ja tasoitusmäärää koskevat vaatimukset...169 LIITE 2.6: Strukturoidut arvopaperit...172 LIITE 2.7: Vakuutussäästämisen markkinointi...175 LIITE 3 VAPAAEHTOISET ELÄKEJÄRJESTELYT JA NIIDEN VEROTUS ERÄISSÄ MAISSA...181 1. Johdanto...181 2. Ruotsi...185 2.1 Eläkejärjestelmän rakenne...185 2.1.1 Rahastoeläke...185 2.1.2 Rahastoeläkkeen kulut...186 2.1.3 Verotus...187 2.2 Vapaaehtoiset eläkejärjestelyt...187 2.2.1 Toisen pilarin vapaaehtoiset eläkkeet...187 2.2.2 Kolmannen pilarin vapaaehtoiset eläkkeet ja IPS-järjestelmä...187 2.2.3 Palvelun tarjoajan vaihtaminen eläkevakuutuksessa... 188 2.2.4 IPS-järjestelmän kehitys...189 2.3 Vapaaehtoisten eläkkeiden verottaminen...192 2.3.1 Toisen pilarin vapaaehtoiset eläkkeet...192 2.3.2 Kolmannen pilarin vapaaehtoiset eläkkeet...192 3. Tanska...195 3.1 Eläkejärjestelmän rakenne...195 3.2 Vapaaehtoiset eläkejärjestelyt...196 3.3 Vapaaehtoisten eläkkeiden verotus...197
SISÄLLYS 4. Saksa...198 4.1 Eläkejärjestelmän rakenne...198 4.2 Vapaaehtoiset eläkejärjestelyt...199 4.2.1 Toisen pilarin vapaaehtoiset eläkkeet...201 4.2.2 Kolmannen pilarin vapaaehtoiset eläkkeet...202 4.3 Vapaaehtoisten eläkkeiden verotus...203 4.3.1 Tukimuodot ja eläkkeiden verotus...204 4.3.2 Toisen pilarin vapaaehtoiset eläkkeet...205 4.3.3 Kolmannen pilarin vapaaehtoiset eläkkeet...206 5. Iso-Britannia...207 5.1 Eläkejärjestelmän rakenne...207 5.2 Vapaaehtoiset eläkejärjestelyt...210 5.2.1 Etuusperusteiset järjestelmät...211 5.2.2 Maksuperusteiset järjestelmät...211 5.2.3 Osuuseläke (Stakeholder pension, SHP)...212 5.3 Vapaaehtoisten eläkkeiden verotus...213 5.4 Yksilöllinen säästötili (Individual Savings Account, ISA)...214 5.5 Osuuseläkkeiden ja ISA:n kulurakenteista...215 6. Yhdysvallat...215 6.1 Eläkejärjestelmän rakenne...215 6.2 Vapaaehtoiset eläkejärjestelmät...216 6.2.1 Toisen pilarin vapaaehtoiset eläkkeet...216 6.2.2 Kolmannen pilarin vapaaehtoiset eläkkeet...217 6.3 Vapaaehtoisten eläkkeiden verotus...217 6.4 401 (k):n ominaisuudet ja verotus...218 6.4.1 403 (b)-eläkesijoitukset...219 6.4.2 457 -eläkesijoitukset...219 6.5 IRA:n ominaisuudet ja verotus...219 6.6 Yksityisen eläkejärjestelmän vaihtaminen...221 7. Yhteenvetoa ja vertailua...222 7.1 Kilpailutilanne...222 7.1.1 Palvelun tarjoajat ja niiden kilpailuttaminen...222 7.1.2 Eläketuotteiden kulujen sääntely...223 7.1.3 Kilpailutilanne Suomessa...224 7.2 Eläkejärjestelmän verotus...224 7.2.1 Eläkemaksujen vähennysoikeus...224 7.2.2 Eläketulon verotus...226 7.2.3 Eläkesäästöjen kasvun verotus...226 7.2.4 Varallisuusverotus ja perintöverotus...227 Lähteet...231 Taulukot Taulukko 1: Vapaaehtoisten eläketuotteiden tarjoajat EU:ssa, Sveitsissä, Norjassa, USA:ssa ja Kanadassa sekä eläkkeiden verotusperiaatteet...184 Taulukko 2: Ruotsin vapaaehtoisten eläkejärjestelmien vertailua...193 Taulukko 3: Tiivistelmä eläkejärjestelmien vertailusta...229
SISÄLLYS LIITE 4 ARVELAN TYÖRYHMÄN (KILPAILUKYKYISEEN VEROTUKSEEN; VALTIOVARAINMINISTERIÖN TYÖRYHMÄMUISTIO 12/2002) RAHOITUS- JA VAKUUTUSTOIMIALAAN LIITTYVÄT EHDOTUKSET...237 1. Erityisesti sijoittamista koskevat esitykset...237 1.1 Yhteisöverokanta ja yhtiöveron hyvitysjärjestelmä...237 1.2 Korkotulojen verotus... 238 1.3 Luovutusvoittojen verotus...239 1.4 Vakuutussäästämisen ja muun pitkäaikaisen säästämisen verokohtelu... 240 1.5. Säästöhenkivakuutukset ja eläkevakuutukseen liittyvä kuolemantapausturva... 242 1.6 Varallisuusverotus...243
1 JOHDANTO 22
1 JOHDANTO 1. JOHDANTO 1.1 Tausta Yleisölle tarjottavien säästö- ja sijoitustuotteiden kysyntä on viime vuosien aikana voimakkaasti kasvanut. Muutosta selittää mm. kotitalouksien vaurastuminen, tekninen kehitys ja kiristynyt kilpailu rahoitusmarkkinoilla. Samalla tuotteet ovat monipuolistuneet ja tulleet monimutkaisemmiksi, kun perinteisiin tuotteisiin on yhdistelty uusia ominaisuuksia. Kun kotitalouksien säästäminen aikaisemmin tapahtui lähes yksinomaan pankkitileille, nykyisin pankkitilien rinnalle on noussut joukko muita säästö- ja sijoitustuotteita kuten sijoitusrahastot, säästöhenkivakuutukset ja sijoitussidonnaiset henkivakuutukset. Vaikka eri tuotteilla on paljolti sama käyttötarkoitus eli kotitalouksien säästäminen ja osittain samankaltaiset ehdot, tuotteiden tarjontaa koskeva sääntely perustuu edelleen yksinomaan asianomaista toimialaa koskevaan, merkittävästikin muista toimialoista poikkeavaan lainsäädäntöön. Pitkäaikainen säästäminen on Suomessa useasta eri syystä kehittynyt puutteellisesti. Väestörakenteen muutos on kuitenkin lähivuosikymmenet Suomessa EU-maiden epäedullisin. Lakisääteiseen eläketurvaan voi muodostua eri seikkojen vuoksi aukkoja. Edellä mainitut tekijät sekä työelämän muutokset aiheuttavat tarvetta ulkomaisia kokemuksia hyödyntäen kehittää omaehtoista pitkäaikaissäästämistä, jossa varojen käyttäminen on sidottu tiettyihin yhteiskunnallisesti priorisoituihin tavoitteisiin. Säästö- ja sijoitustuotteiden monipuolistumisen ohella toinen merkillepantava piirre on erityisesti ollut tuotteiden jakeluverkon keskittyminen. Pankit ovat perustaneet tai muuten hankkineet konserneihinsa henkivakuutusyhtiöitä ja vastaavasti vakuutusyhtiöt talletuspankkeja ja rahastoyhtiöitä. Perinteiset talletuspankit, vakuutusyhtiöt, sijoituspalveluyritykset ja rahastoyhtiöt ovat tällä tavoin ryhmittyneet finanssitavarataloiksi, jotka voivat yhteisen jakeluverkon ja asiakastietokannan avulla tehokkaasti markkinoida asiakkailleen samanaikaisesti kaikkia markkinoilla tarjottavia säästö- ja sijoitustuotteita. Kehitys on yhtäältä helpottanut asiakkaiden mahdollisuuksia valita 23
1 JOHDANTO mieleisensä säästö- ja sijoituskohteet. Toisaalta se asettaa myös aikaisempaa suuremmat vaatimukset asiakkaiden kyvylle vertailla tarjottuja tuotteita. Edellä kuvatusta kehityksestä seuraa ensinnäkin tarve varmistua siitä, että talletuspankkien, henkivakuutusyhtiöiden, sijoituspalveluyritysten ja rahastoyhtiöiden asiakkaat voivat luotettavasti vertailla keskenään kilpailevien säästötuotteiden ehtoja. Tämän vuoksi on tarpeen arvioida nykyisiä toimialakohtaisia säännöksiä erityisesti siltä kannalta, tarjoavatko ne asiakkaille riittävän yhdenmukaiset edellytykset arvioida eri tuotteiden hyötyjä ja haittoja varojen sijoittamisessa. Tavoitteena tulisi olla, että keskenään kilpailevien tuotteiden sopimusehtoja ja tuotteista annettavaa informaatiota säännellään riittävän yhdenmukaisesti. Näin lainsäädäntö ei perusteettomasti ohjaisi yrityksiä esimerkiksi tarjoamaan asiakkaan kannalta heikommin säänneltyjä tai kalliimpia tuotteita eikä toisaalta ohjaisi asiakkaita sijoittamaan varojaan epäedullisesti. Toisaalta on tarpeen huolehtia, ettei keskenään kilpailevia tuotteita tarjoavien yritysten yleisiä toimintaedellytyksiä säännellä eri toimialoilla perusteettomasti eri tavoin. Yrityksille sallitun liiketoiminnan määrittelyyn ei ole sinänsä tarpeen eikä muun muassa Euroopan unionin voimassa olevan sääntelyn vuoksi mahdollistakaan puuttua. Silti on tarpeen selvittää, missä määrin eri toimialoilla yritysten lakisääteiset taloudelliset toimintaedellytykset heijastuvat esimerkiksi niiden tarjoamiin säästö- ja sijoitustuotteiden hintoihin tai pääomien kohdentumiseen ja sitä kautta mahdollisesti vääristävät markkinoiden tehokasta toimintaa. Toimintaedellytyksiin vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi pääomavaatimusten, sijoitusrajoitusten ja voitonjakosäännösten erot. Rahoitus- ja vakuutustoimialan välisiä eroja on nähtävissä mm. viranomaisvalvonnassa, lakisääteisissä suojajärjestelmissä ja neuvonta- ja riidanratkaisujärjestelmissä. Tällaiset tekijät saattavat johtaa asiakkaat erilaiseen asemaan yksittäisissä riitakysymyksissä palveluntarjoajan ja asiakkaan välillä tai palveluntarjoajan taloudellisen aseman heikentyessä riippuen siitä, mitä toimialaa koskevia säännöksiä tuotteen tarjoamisessa sovelletaan. Vaikka tällaisten yleisten toimintaedellytysten sääntely perustuu pääasiassa toiminnan erilaiseen luonteeseen ja pakottavaan EU-lainsäädäntöön, myös niistä johtuvia eroja on tarpeen kartoittaa ja mahdollisuuksien mukaan vähentää eri toimialojen yleisten kilpailuedellytysten tasapuolistamiseksi tai vähintään kilpailuedellytysten läpinäkyvyyden lisäämiseksi. Yksi tehokkaan kilpailun edellytyksistä on palveluntarjonnan rakenteen neutraalisuus. Tavoitteena tulisi sen vuoksi olla muun muassa, ettei samankaltaisen toiminnan erilainen sääntely eri toimialoilla tarpeettomasti suosi tietyntyyppisiä yritysryhmärakenteita. Jos esimerkiksi samaa tarkoitusta palvelevia, hyvin samantyyppisiä tuotteita voidaan tarjota valitusta toimialasta riippuen vaihtoehtoisesti useamman eri lainsäädännön alaisuudessa ja yhden toimialan lainsäädäntö tarjoaa olennaisesti paremmat taloudelliset edellytykset tällaisen tuotteen tarjoamiselle, kehitys ohjautuu hel- 24