2 MENETTELYTAVAT-PÄÄJAKSON SÄÄNTELYN LINJAUS. Tavoitteet, tausta ja normiperusta

Transkriptio

1 1 (5) 2 MENETTELYTAVAT-PÄÄJAKSON SÄÄNTELYN LINJAUS Tavoitteet, tausta ja normiperusta Rahoituspalvelujen tarjonnassa noudatettavien menettelytapojen sääntelyssä Rahoitustarkastuksen tavoitteena on edistää palvelun tarjonnan vapautta sekä korkeatasoista asiakkaan- ja sijoittajansuojaa. Tätä kautta Rahoitustarkastuksen tavoitteena on lisätä asiakkaiden ja sijoittajien luottamusta markkinoiden ja niillä toimivien yhteisöjen toimintaan. Rahoituspalveluilla tarkoitetaan seuraavassa kaikkia luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten tarjoamia rahoitus- ja sijoitustoimintaan liittyviä palveluja sekä osin myös rahastoyhtiön palveluja. Rahoituspalveluja tarjoavan yhteisön on toimittava aina hyvän tavan mukaisesti. Hyvä tapa ylläpitää ja edistää markkinoiden luotettavuutta, avoimuutta, puolueettomuutta ja eri markkinaosapuolten tasa-arvoisuutta. Tämä edellyttää, että rahoituspalvelun tarjoaja toimii rehellisesti, puolueettomasti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti tavoitteenaan asiakkaiden etu ja markkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen edistäminen hankkii asiakkailtaan riittävät tiedot heidän taloudellisesta asemastaan, kokemuksestaan ja palvelua koskevista tavoitteistaan antaa asiakkailleen riittävästi ja olennaista tietoa asiakkaan päätöksen tueksi pyrkii välttämään eturistiriitoja; jos niitä ei voida välttää, palvelun tarjoajan tulee varmistua, että asiakasta kohdellaan hyvän tavan mukaisesti noudattaa kaikkia sen liiketoimintaan sovellettavia säännöksiä; jos säännökset ovat puutteellisia, sen tulee toimia niistä ilmenevien periaatteiden ja hyvän tavan mukaisesti, jotta asiakkaiden etua ja markkinoita kohtaan tunnettua luottamusta voidaan edistää. Rahoituspalvelujen lisääntyvä tarjonta maasta toiseen (varsinkin EU-alueella) korostaa myös menettelytapojen sääntelyn yhdenmukaistamisen tärkeyttä. Koska kansalliset säännökset poikkeavat tällä hetkellä osin toisistaan, pyritään Rahoitustarkastuksen sääntelyn taustana käyttämään myös erilaisia kansainvälisiä suosituksia. Menettelytapojen sääntely sijoituspalvelujen tarjonnassa perustuu EY:n sijoituspalveludirektiiviin ja Suomen arvopaperimarkkinalainsäädäntöön. Sijoituspalveludirektiivin 11 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on laadittava menettelytapasäännöt, joiden tavoitteena on parantaa sijoituspalveluja tarjoavien luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten asiakkaiden suojaa sekä lisätä sijoittajien luottamusta sijoituspalvelujen tarjoajien arvopaperimarkkinoilla noudattamiin menettelytapoihin. Sijoituspalveludirektiivin edellyttämät menettelytapasäännökset ovat Suomessa arvopaperimarkkinalain 4 luvussa. Näiden säännösten perusteella Rahoitustarkastuksella on lisäksi mahdollisuus antaa tarkempia määräyksiä sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista. Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitea (CESR) on maaliskuussa 2002 hyväksynyt suosituksen sijoituspalveludirektiivin 11 artiklan tarkemmasta soveltamisesta.

2 2 (5) Valvojan näkökulma Tarkoituksena on yhdenmukaistaa EU-alueella sovellettavia menettelytapasääntöjä sijoituspalvelujen tarjonnassa. Sijoituspalveludirektiivi tulee korvautumaan uudella rahoitusvälineiden markkinoista annetulla direktiivillä (MiFID). Direktiivin säännökset ja siihen liittyvät yksityiskohtaisemmat ns. täytäntöönpanotoimenpiteet tulevat muuttamaan sijoituspalvelujen tarjonnassa noudatettavia menettelytapasääntöjä. Nämä muutokset, jotka tulevat voimaan , otetaan myöhemmin huomioon Rahoitustarkastuksen standardeissa, kun direktiivin kansallinen täytäntöönpano etenee. Luottolaitostoiminnan osalta ei ole olemassa menettelytapoja koskevaa kansainvälistä sääntelyä, mutta alalla on olemassa itsesääntelyä. EU-alueen pankkien yhteistyöjärjestö on laatinut hyvää pankkitapaa koskevat yleiset periaatteet, joiden pohjalta Suomen Pankkiyhdistyksessä on laadittu hyvän pankkitavan säännöt. Kotimaisessa lainsäädännössä menettelytapoja säännellään luottolaitoslaissa. Luottolaitoslain säännösten perusteella Rahoitustarkastus ei voi antaa sitovia menettelytapamääräyksiä muusta kuin asiakkaan tunnistamisesta. Luottolaitos- ja sijoituspalvelutoimintaa koskevien erityissäännösten lisäksi palvelun tarjoajan ja asiakkaan välisessä asiakassuhteessa noudatettavia menettelytapoja koskevia säännöksiä sisältyy kuluttajansuojalainsäädäntöön. Rahoitustarkastuksen menettelytapasäännöksissä on siis edellä mainittujen normien perusteella sekä sitovaa että suositusluonteista, hyvän tavan periaatteita ja kansallista lainsäädäntöä tulkitsevaa sääntelyä. Nämä kohdat on yksittäisissä standardeissa selkeästi erotettu toisistaan. Pelisäännöillä tärkeä rooli Rahoitustarkastuksen menettelytapavalvonta kohdistuu sen valvottavien asiakassuhteissaan noudattamiin menettelytapoihin. Tämä edellyttää, että rahoitusmarkkinoilla kulloinkin voimassa olevia "pelisääntöjä" noudatetaan ("code of conduct"). Rahoitusmarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen lisääminen ja ylläpitäminen edellyttää asiakkaiden luottamusta siihen, että valvottavat noudattavat hyvää tapaa markkinoinnissaan, sopimusehdoissaan ja muussa asiakastoiminnassaan. Markkinoilla noudatettavat selkeät pelisäännöt helpottavat osapuolten toimintaa ja auttavat tekemään oikeita valintoja. Lisäksi asianmukaisten menettelytapojen noudattaminen vähentää konfliktitilanteiden syntymistä. Yhtenäiset säännöt myös antavat kaikille palveluntarjoajille samat lähtökohdat toiminnan harjoittamiseen. Rahoitustarkastus edistää markkinoiden tehokkuutta ja kilpailullisuutta Menettelytapasääntelyllään ja valvonnallaan Rahoitustarkastus pyrkii myös turvaamaan luottamusta markkinoiden tehokkuuteen ja tasapuolisuuteen. Tällaisille markkinoille on avoin pääsy, ja kaikilla osapuolilla tulisi olla yhtäläiset mahdollisuudet käyttää hyväkseen tietoja rahoitus- ja sijoituskohteista. Menettelytapasääntelyllä ja -valvonnalla Ra-

3 3 (5) Keskeinen sisältö hoitustarkastus pyrkii osaltaan myös poistamaan epätäydellisen ja epäsymmetrisen informaation ongelmaa. Valinnan vapaus parantaa myös markkinoiden tehokkuutta, kun liikkuvuus ja sen myötä kilpailu lisääntyvät. Tämä vaikuttaa myös siihen, että hinnat muodostuvat toimivan kilpailun vallitessa. Asiakas on itse vastuussa omista päätöksistään Palvelun käyttäjän näkökulmasta on myös otettava huomioon, että Rahoitustarkastuksen menettelytapasääntelyllä vaikutetaan markkinoiden toimintaan kokonaisuutena. Rahoitustarkastuksen toimenpitein ei siten voida varmistaa tietynsisältöistä tulosta. Vastuu rahoituspalvelun tai -tuotteen valinnasta on aina asiakkaalla itsellään. Tietojenannon oltava asianmukaista ja luotettavaa Asiakkailla tulee olla oikeansisältöistä ja täsmällistä tietoa erityyppistä palveluvaihtoehdoista ja esimerkiksi eri sijoitusten riskeistä. Informaation tulee olla jatkuvasti ja helposti saatavilla. Tällaisilla tiedoilla on asiakkaansuojanäkökohdan lisäksi myös myönteinen vaikutus rahoitusmarkkinoiden kilpailuun ja tehokkuuteen. Tärkeä tekijä rahoituspalvelun ostajan päätöksenteon ja kilpailun kannalta on palvelujen vertailtavuus. Asiakkaiden tulee pystyä vertailemaan tarjolla olevia palveluja ja tuotteita, erityisesti niiden hintoja, tuottoa ja riskejä, keskenään. Asiakassopimusten oltava asianmukaiset Rahoitustarkastuksen menettelytapasääntelyssä kiinnitetään erityisesti huomiota siihen, että palvelun tarjoaja on kertonut asiakkaalle rahoituspalveluun liittyvistä riskeistä ja että palvelun tarjoamisesta on tehty asianmukaiset sopimukset, joissa osapuolten oikeudet ja velvollisuudet on selvästi määritelty. Sopimusten on myös oltava kohtuullisia siten, että osapuolten oikeudet ja velvollisuudet ovat keskenään riittävässä tasapainossa. Rahoitustarkastuksen ohjeistuksessa annetut säännöt edustavat vain vaadittua minimitasoa. Valvottavat voivat omassa toiminnassaan tai itsesääntelyssään laatia kattavampia sääntöjä. Rahoituspalvelujen tarjonnassa noudatettavat yleiset menettelytavat Palvelun tarjoajaan kohdistuvan tiedonantovelvollisuuden tarkoituksena on varmistaa, että asiakkaalla on riittävät tiedot tarjottavasta tuotteesta tai palvelusta sekä palvelun tarjoajasta. Tiedonantovelvollisuuden sisältö riippuu olennaisesti toisaalta palvelun tai tuotteen luonteesta ja toisaalta asiakkaasta. Tiedonantovelvollisuus on erilainen esimerkiksi johdannaissijoitusten riskeistä kuin luoton koron määräytymisestä. Toisaalta tiedonantovelvollisuus on laajempi, jos asiakas on ei-ammattimainen sijoittaja kuin jos asiakas on ammattimainen sijoittaja. Luottolaitospalveluista on vastaavasti laajempi tiedonantovelvollisuus yksityishenkilöille kuin yrityksille.

4 4 (5) Tässä standardissa on myös säännökset siitä, miten palvelun tarjoajan tulee järjestää oma toimintansa sen varmistamiseksi, että palvelujen erityisesti sijoituspalvelujen tarjoamisessa noudatettavat menettelytavat ovat asianmukaiset. Rahoituspalvelujen ja -tuotteiden markkinointi yleisölle Markkinointia koskevan sääntelyn on tarkoitus varmistaa, että rahoituspalvelujen ja rahoitustuotteiden markkinoinnissa ei anneta totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja eikä käytetä muutoinkaan hyvän tavan vastaista tai sopimatonta menettelyä. Markkinointia koskeva sääntely on lähtökohtaisesti samansisältöistä eri rahoituspalveluille. Markkinoinnin asianmukaisuutta arvioidaan aina suhteessa markkinoitavaan tuotteeseen tai palveluun ja kohderyhmään. Markkinoinnin tulee sisältää asiakkaan taloudelliselle turvallisuudelle tarpeelliset tiedot. Rahoitustarkastuksen sääntelyssä on otettu huomioon yleinen markkinointia koskeva sääntely sekä se, miten EU:n sääntely kehittyy sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin ja etämyyntidirektiivin myötä. Nämä uudistukset aiheuttavat sen, että markkinointiin sovelletaan osin erilaisia säännöksiä sen mukaan, mitä jakelukanavaa käytetään. Rahoituspalvelujen tarjontaan liittyvät sopimukset Sopimusten sääntelyn ensisijainen tavoite on varmistaa, että tarjottavasta palvelusta tai tuotteesta on tehty asianmukaiset sopimukset ja että niissä sovitaan keskeisistä palvelun tarjoamiseen liittyvistä ehdoista. Palvelusta tai tuotteista tehtävissä sopimuksissa ei myöskään saa olla asiakkaalle kohtuuttomia ehtoja. Mikäli palvelun tarjoajan asiakas on kuluttajan asemassa oleva henkilö, tulee palvelun tarjoajan ja asiakkaan väliseen asiakassuhteeseen sovellettavaksi myös kuluttajansuojalainsäädäntö. Rahoitusjärjestelmän ja markkinoiden väärinkäytösten ehkäiseminen Standardin tarkoituksena on varmistaa, että palvelun tarjoajalla on hallussaan riittävät tiedot asiakkaistaan. Vähimmäisvaatimuksena on asiakkaan tunnistaminen ja tunteminen siinä määrin kuin rahanpesun estämistä koskevat säännökset edellyttävät. Standardissa käsitellään myös markkinoiden väärinkäyttödirektiivin (MAD) markkinaosapuolille asettamaa velvollisuutta raportoida Rahoitustarkastukselle havaitsemistaan epäilyttävistä toimintatavoista markkinoilla. Asiakasvarojen erottaminen Asiakkaan etujen turvaamiseksi palvelun tarjoajan on pääsääntöisesti erotettava asiakkaalle kuuluvat varat (rahavarat ja arvopaperit) sen omista varoista. Standardissa käsitellään varojen erottamista sekä siitä tehtyjä poikkeuksia.

5 5 (5) Suhde muihin pääjaksoihin Menettelytapojen sääntelyllä on ensinnäkin yhteys Corporate governance (hallintokulttuuri) ja liiketoiminta -pääjaksoon, jossa määritellään yleiset vaatimukset yritysten luotettavalle hallinnolle. Niiden lisäksi on tässä pääjaksossa yksityiskohtaisempia, nimenomaan menettelytapojen noudattamiseen liittyviä, vastaavia vaatimuksia. Lisäksi Corporate governance (hallintokulttuuri) ja liiketoiminta -pääjaksossa määritellään rahoituspalveluja tarjoaville yrityksille sallittu liiketoiminta, mikä rajaa menettelytapojen soveltamisaluetta. Vakavaraisuus ja riskienhallinta -pääjakson operatiivisen riskin standardissa käsitellään rahoitusjärjestelmän väärinkäytösten ehkäisemistä rahoituspalvelun tarjoajan riskien näkökulmasta, kun tässä pääjaksossa näkökulmana on asiakkaiden ja rahoituspalvelun tarjoajan välinen suhde. Lisäksi tiedonantovelvollisuudella on yhteys Tietojen julkistaminen -pääjaksoon. Siinä säädellään kuitenkin tiedonantovelvollisuutta yleisölle, kun taas menettelytapojen sääntely kohdistuu tiettyyn olemassa olevaan tai aiottuun asiakassuhteeseen, mikä vaikuttaa osaltaan säännösten sisältöön. Menettelytapasääntelyyn ei sisälly varsinaisia säännöllisiä raportointivelvollisuuksia, mutta markkinaosapuolille on asetettu tiettyjä vaatimuksia raportoida epäilyttävistä liiketoimista. Pääjaksoon kuuluvat standardit Menettelytavat-pääjakson sisältämät standardit aihealueittain: Rahoituspalvelujen tarjonnassa noudatettavat yleiset menettelytavat (valmisteilla) Rahoituspalvelujen ja -tuotteiden markkinointi yleisölle (valmisteilla) Rahoituspalvelujen tarjontaan liittyvät sopimukset (valmisteilla) Rahoitusjärjestelmän ja markkinoiden väärinkäytösten ehkäiseminen (valmisteilla) Asiakasvarojen erottaminen (valmisteilla)