EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel 24.1.2002 KOM(2001) 803 lopullinen 2002/0026 (ACC) Ehdotus: NEUVOSTON ASETUS vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista (komission esittämä)
PERUSTELUT 1. Johdanto Vuonna 1998 tehtiin kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelyn (PIC) soveltamista koskeva Rotterdamin yleissopimus. Euroopan yhteisö allekirjoitti sen 11. syyskuuta 1998. Yleissopimus tulee voimaan 90. päivänä siitä, kun viideskymmenes yleissopimuksen ratifiointia, hyväksymistä tai virallista vahvistamista taikka siihen liittymistä koskeva asiakirja on talletettu. Ehdotettavan asetuksen tarkoituksena on panna yleissopimuksen määräykset täytäntöön yhteisössä. Samanaikaisesti tämän ehdotuksen kanssa tehdään erillinen ehdotus neuvoston päätökseksi, joka koskee yleissopimuksen ratifioimista. 2. Yleissopimuksen tarkoitus Yleissopimus on tärkeä vaihe vaarallisia kemikaaleja koskevien kansainvälisten sääntöjen parantamiseksi. Sen tarkoituksena on kannustaa sopimuspuolia jakamaan vastuuta ja tekemään yhteistyötä kyseisten kemikaalien kansainvälisessä kaupassa ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi mahdollisilta vahingoilta ja ympäristön kannalta järkevän käytön edistämiseksi. Yleissopimus perustuu pääasiassa kansainvälisen kaupan kohteina olevia kemikaaleja koskevien tietojen vaihtoa koskevien Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP) Lontoon suuntaviivojen, sellaisina kuin ne ovat muutettuina vuonna 1989, vapaaehtoisesti noudatettaviin määräyksiin sekä torjunta-aineiden jakelua ja käyttöä koskeviin Yhdistyneiden Kansakuntien Elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) kansainvälisiin menettelysääntöihin, sellaisina kuin ne ovat muutettuina vuonna 1990. Näissä määräyksissä määrättiin vapaaehtoisesta PIC-menettelystä, jota jo sovelletaan vapaaehtoisuuden pohjalta yli 160 maassa. Euroopan yhteisö on osallistunut näihin järjestelyihin, ja se on tehnyt vapaaehtoisesta menettelystä oikeudellisesti sitovan neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2455/92 (ks. jäljempänä). Yleissopimus avattiin allekirjoittamista varten syyskuussa 1998 ministerikokouksessa, ja silloin vahvistettiin myös väliaikaisia järjestelyjä koskeva päätöslauselma, jonka mukaan aiemmat vapaaehtoiset menettelyt, tarvittaessa muutettuina, sisällytetään näihin väliaikaisiin järjestelyihin, jolloin yleissopimuksen määräyksiä voidaan soveltaa vapaaehtoisesti jo ennen kuin yleissopimus tulee voimaan. Euroopan yhteisö osallistuu täysimittaisesti tähän siirtymäjärjestelyyn. Yleissopimus koskee kemikaaleja (sellaisenaan taikka seoksessa tai valmisteessa olevia aineita), jotka ovat torjunta-aineita (erittäin vaaralliset torjunta-ainevalmisteet mukaan luettuina) tai teollisuuskemikaaleja, jotka on kielletty tai joiden käyttöä on ankarasti säännelty suoraan sovellettavilla kansallisilla lainsäädäntötoimilla terveys- tai ympäristösyistä. Tietyt erityisryhmät, kuten radioaktiiviset aineet, jätteet, lääkkeet, elintarvikkeet ja elintarvikkeiden lisäaineet on jätetty soveltamisalan ulkopuolelle. Yleissopimusta ei myöskään sovelleta kemikaaleihin, joita käytetään pieninä määrinä tutkimus- tai analyysitarkoituksiin tai yksityishenkilön henkilökohtaiseen käyttöön. Yleissopimuksen pääperiaate on, että yleissopimuksen liitteeseen III kuuluvan kielletyn tai ankarasti säännellyn kemikaalin vienti on mahdollista vain ainetta maahan tuovan sopimuspuolen ilmoitetun ennakkosuostumuksen (PIC) perusteella. Yleissopimuksessa vahvistetaan menettely, jonka avulla tuojamaat antavat virallisesti ennalta luvan tietyn kemikaalin maahantuontiin ja ilmoittavat sitä koskevista päätöksistään ja jonka avulla 2
varmistetaan, että viejämaat noudattavat näitä päätöksiä. Nykyisellään PIC-menettelyyn kuuluu 31 kemikaalia. Yleissopimuksessa määrätään, millä edellytyksillä järjestelmään otetaan lisää aineita. Ensimmäiseksi sopimuspuolten on ilmoitettava sihteeristölle kaikki suoraan sovellettavat sääntelytoimet, joilla yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluva kemikaali on kielletty tai joilla sen käyttöä on ankarasti säännelty. Sen jälkeen kun vähintään kaksi sopimuspuolta, jotka kuuluvat erilaisiin yleissopimuksen sopimuspuolten konferessissa (CoP) määriteltyihin maantieteellisiin alueisiin, on jättänyt ilmoitukset sihteeristölle, konferenssin alaisuuteen kuuluva kemikaalien arviointikomitea (CRC), johon kuuluu jäsenvaltioiden nimittämiä kemian alan hallinnon asiantuntijoita, arvioi tiedot. Mikäli asianmukaiset vaatimukset täyttyvät, CRC laatii päätöksenteko-ohjeet ja suosittelee sopimuspuolten konferenssille kemikaalin sisällyttämistä PIC-menettelyyn. Sopimuspuolten konferessi päättää tämän jälkeen, sisällytetäänkö kemikaali PIC-menettelyyn. Päätöksenteko-ohjeet lähetetään tiedoksi kaikille sopimuspuolille, jotta ne voivat tehdä tietoisen päätöksen siitä, sallivatko vai kieltävätkö ne tuonnin tai sallivatko ne tuonnin tietyin edellytyksin. Sihteeristö tiedottaa puolivuosittain kaikille sopimuspuolille saaduista vastineista (ns. PIC-kiertokirjeet). Niiden sopimuspuolten, joista viedään kyseisiä kemikaaleja, velvollisuus on varmistaa, että niiden vientiyritykset noudattavat tuontipäätöksiä. Toinen yleissopimuksen tärkeimmistä kohdista liittyy siihen, että sopimuspuolten on vaihdettava tietoja mahdollisesti vaarallisista tuonti- ja vientikemikaaleista. Tärkein määräys tässä suhteessa on vaatimus, että sopimuspuolen, joka aikoo viedä alueellaan kiellettyä tai ankarasti säänneltyä kemikaalia, on ilmoitettava tuojasopimuspuolelle tuonnin toteuttamisesta ennen ensimmäistä toimitusta ja vuosittain sen jälkeen (ns. vientiilmoitusmenettely) siihen asti kunnes kemikaali otetaan PIC-menettelyyn ja tuojasopimuspuoli on toimittanut tuontivastineen kemikaalille ja se on jaettu kaikille sopimuspuolille. Viejäsopimuspuolen on lisäksi vaadittava, että PIC-menettelyyn kuuluvien kemikaalien viennissä sovelletaan merkintöjä koskevia vaatimuksia, joilla varmistetaan, että ihmisten terveyteen ja/tai ympäristöön kohdistuvista vaaroista on saatavilla riittävästi tietoja. Se voi myös asettaa samanlaisia vaatimuksia muiden kotimaassa kiellettyjen tai ankarasti säänneltyjen kemikaalien vientiin. Yleissopimuksessa on määräyksiä myös asiantuntija-avusta, jota sopimuspuolten on annettava toisilleen. Sopimuspuolten, joiden kemikaalien sääntelyä koskevat ohjelmat ovat edistyneemmällä tasolla, olisi annettava teknistä asiantuntija-apua, mukaan lukien koulutusta, muille, esimerkiksi kehitysmaille, jotta ne voivat kehittää infrastruktuuriaan ja valmiuksiaan kemikaalien hallinnoimiseksi. 1 päivänä syyskuuta 2001 yleissopimuksen oli allekirjoittanut 73 maata ja ratifioinut 16 maata. Tällä hetkellä arvioidaan, että yleissopimus tulee voimaan vuoteen 2003 mennessä. 3
3. Nykyiset yhteisön säännökset Säännökset, joita yhteisössä nykyisin sovelletaan tiettyjen vaarallisten kemikaalien vientiin ja tuontiin, on annettu neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2455/92 1, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 2247/98 2, johon viitataan jäljempänä asetuksena (ETY) N:o 2455/92. Asetuksella (ETY) N:o 2455/92 on kolme päätavoitetta: Yhteisen vienti-ilmoitusjärjestelmän soveltaminen kolmansiin maihin vietäviin, ihmisten terveyteen ja ympäristöön kohdistuvien vaikutusten perusteella yhteisössä kiellettyihin tai ankarasti säänneltyihin kemikaaleihin (tämä perustuu yhteen ainoaan ilmoitukseen tuojamaalle, jonka jälkeen käytetään ensimmäisen ja kaikkien myöhempien mahdollisten toimitusten mukana seuraaviin vientiviitenumeroihin perustuvaa järjestelmää). UNEP:in ja FAO:n vapaaehtoisen PIC-menettelyn soveltaminen PIC-menettelyä edellyttävien kemikaalien tuontiin kolmansista maista ja vientiin kolmansiin maihiin sekä sen pakolliseksi tekeminen yhteisössä Sen varmistaminen, että kolmansiin maihin vietävät vaaralliset kemikaalit ja valmisteet merkitään ja pakataan samalla tavalla kuin se on tehtävä yhteisössä. 4. Yleissopimuksen tiettyjen säännösten ennakointi Euroopan kemianteollisuuden neuvosto (CEFIC) ja Euroopan kemianteollisuuden jakeluliikkeiden järjestö (FECC) ovat yksipuolisesti ryhtyneet soveltamaan tiettyjä yleissopimuksen säännöksiä vapaaehtoisesti ennen sen voimaantuloa. Tässä järjestelmässä yleissopimuksen vienti-ilmoituksia koskevat määräykset pantaisiin täytäntöön tietyin mukautuksin. Järjestelmä ei vaikuta asetuksen (ETY) N:o 2455/92 säännösten täytäntöönpanoon, ja se lakkautetaan tämän ehdotettavan asetuksen tullessa voimaan. Vapaaehtoisia sopimuksia alettiin noudattaa 1. huhtikuuta 2001. 5. Ehdotetut uudet säännökset Syyt ja tavoitteet Ehdotettavalla neuvoston asetuksella pantaisiin täytäntöön yleissopimus ja korvattaisiin neuvoston asetus (ETY) N:o 2455/92, joka kumottaisiin. Koska jälkimmäisessä asetuksessa jo sovelletaan monia yleissopimuksen periaatteita pakollisina, ei nykyisiin järjestelyihin tarvita merkittäviä muutoksia. Tietyt muutokset ovat kuitenkin tarpeen yleissopimuksen tiukempien säännösten huomioon ottamiseksi. Tämä koskee esimerkiksi sitä, milloin ja kuinka usein vienti-ilmoitukset on tehtävä, sekä vaadittavien tietojen tasoa. Ehdotettavassa uudessa neuvoston asetuksessa on myös oltava asianmukaisia säännöksiä, jotka koskevat asiantuntija-apua valmiuksien parantamiseen niiden velvollisuuksien mukaisesti, joita yleissopimuksessa asetetaan niille 1 2 EYVL L 251, 29.8.1992, s. 13. EYVL L 282, 20.10.1998, s. 12. 4
sopimuspuolille, joilla on muita kehittyneemmät kemikaalien sääntely- ja hallinnointiohjelmat. Ehdotettavassa asetuksessa säädettäisiin yleissopimuksen mukaisten väliaikaisjärjestelyjen pakollisesta täytäntöönpanosta siihen asti, kun yleissopimus tulee voimaan. Asetuksessa säädettäisiin myös mahdollisuudesta soveltaa edelleen joitakin näistä järjestelyistä muihin kuin yleissopimuksen sopimuspuoliin sen jälkeen kun yleissopimus tulee voimaan. Samalla ehdotettu uusi neuvoston asetus menee pitemmälle kuin yleissopimuksen määräykset. Komissio katsoo, että tietyt voimassaolevan asetuksen säännökset on säilytettävä tai niitä on voimistettava, jotta varmistettaisiin se, ettei tuojamaiden nykyisten säännösten mukainen ympäristön ja kansanterveyden suojelun taso heikkene. Yleissopimuksen 15 artiklan 4 kohta antaa sopimuspuolille oikeuden toteuttaa tiukempia toimia kuin ne, joita yleissopimuksen säännökset edellyttävät, mikäli kyseiset toimet ovat yleissopimuksen periaatteiden ja kansainvälisen lainsäädännön mukaisia. Komission ehdottama tiukempi lähestymistapa koskee erityisesti niiden määräysten soveltamisalaa, jotka vaikuttavat kahdenvälisesti kolmansille maille toimitettaviin Euroopan yhteisön vienti-ilmoituksiin. Esimerkiksi pitäisi edelleenkin olla olemassa erityinen luokka vaarallisille kemikaaleille, joiden käyttö kulutustuotteina on kielletty tai ankarasti säännelty. Tämä koskisi yksittäisten kemikaalien lisäksi myös kyseisiä kemikaaleja sisältäviä valmisteita, jos kyseisten kemikaalien käyttö kyseisissä valmisteissa johtaisi siihen, että valmisteessa olisi oltava yhteisön säännösten mukaiset pakkausmerkinnöt. Lisäksi vientiilmoitukset vaadittaisiin esineiltä, jotka sisältävät sellaista reagoimattomassa muodossa olevaa kemikaalia, joka voisi aiheuttaa riskin käytössä tai loppusijoituksen yhteydessä. Vaikuttaa myös asianmukaiselta edellyttää viejän hankkivan nimenomaisen luvan tuontimaalta ennen kemikaalien vientiä, jotta vältettäisiin tilanne, jossa tuojamaat vastaanottavat kemikaaleja, jotka ovat kiellettyjä tai ankarasti säänneltyjä yleissopimuksessa tarkoitetussa mielessä, silloin kun ne eivät halua kyseisten kemikaalien tuontia mutta eivät ole reagoineet vienti-ilmoitukseen tai eivät ole antaneet kansainvälisen PIC-järjestelmän mukaista tuontivastinetta. Lisäksi on toivottavaa kieltää kokonaan sellaisten kemikaalien ja esineiden vienti, jotka aiheuttavat erityistä huolta, ovat yhteisössä kiellettyjä eivätkä välttämättä kuulu asetuksessa säädettyjen vienti-ilmoitusmenettelyn tai nimenomaisen suostumusmenettelyn soveltamisalaan. Lisäksi on asianmukaista, että kiellettyjen tai ankarasti säänneltyjen kemikaalien vientiilmoituksia sekä kaikkien vaarallisten vientikemikaalien pakkauksia ja merkintöjä koskevia nykyisiä määräyksiä, jotka on tarvittaessa mukautettu yleissopimuksen määräysten ja muiden tarvittavien muutosten huomioon ottamiseksi, sovelletaan edelleen kaikkiin maihin vietäviin kemikaaleihin riippumatta siitä, ovatko kyseiset tuontimaat yleissopimuksen sopimuspuolia. Samoin vaikuttaa oikeudenmukaiselta ja asianmukaiselta, että yhteisö ulottaa yleissopimuksen tietojenvaihtoa ja teknistä apua koskevat säännökset koskemaan kaikkia maita erityisesti siksi, että se auttaisi niitä panemaan yleissopimuksen säännöt täytäntöön. Tällainen lähestymistapa vahvistaa yhteisön sitoutumisen asianmukaisen valvonnan varmistamiseen vaarallisten kemikaalien kaupassa ja käytössä maailmanlaajuisesti. Sitoumuksen perustana on periaate, että ihmisten terveyttä ja ympäristöä on suojeltava sekä yhteisön sisä- että ulkopuolella. 5
Oikeusperusta Vaikka yleissopimuksella on useita tavoitteita, sen tärkeimmät määräykset koskevat tiettyjen vaarallisten kemikaalien kansainvälisen kaupan sääntöjä ja menettelyjä. Sen mukaisesti ehdotettava asetus perustuu perustamissopimuksen 133 artiklaan (joka koskee yhteistä kauppapolitiikkaa). Ehdotettava asetus on merkityksellinen Euroopan talousalueen (ETA) kannalta. 6. Asetuksen sisältö Kuten edellä on mainittu, ehdotettavalla asetuksella kumottaisiin ja korvattaisiin neuvoston asetus (ETY) N:o 2455/92 kokonaan. On kuitenkin muistettava, että monet säännökset perustuvat viimeksi mainitun asetuksen säännöksiin tai niiden mukautuksiin. Seuraavassa esitetään tiivistelmä ehdotettavan asetuksen pääsisällöstä. 1 artikla Tässä artiklassa selostetaan asetuksen tavoitteet. Ne ovat yleissopimuksen yleisten tavoitteiden mukaiset. 2 artikla 2 artiklassa säädetään asetuksen soveltamisalasta ja täsmennetään, minkälaiset kemikaalit sellaisenaan tai valmisteina kuuluvat tai eivät kuulu asetuksen soveltamisalaan. Asetus kattaa tietyt vaaralliset kemikaalit, joihin sovelletaan yleissopimuksessa säädettyä ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelyä, tietyt yhteisössä kielletyt tai ankarasti säännellyt vaaralliset kemikaalit ja kaikki vientikemikaalit pakkausten ja pakkausmerkintöjen osalta. Poikkeukset ovat suurelta osin yleissopimuksessa sallittujen poikkeusten mukaisia, mutta niihin on tehty joitakin selvennyksiä, jolloin on otettu huomioon yhteisön asiaa koskeva lainsäädäntö. Tärkein yleissopimuksesta poikkeava kohta liittyy ihmis- tai eläinlääkkeisiin. Ei tunnu asianmukaiselta myöntää poikkeusmahdollisuutta kaikille lääkkeille, koska jotkin (kuten desinfiointiaineet, loiseläin- ja muut biosidivalmisteet) voitaisiin katsoa FAO:n käytännesääntöjen (joita voidaan laajalti pitää viitesääntöinä yleissopimuksen soveltamiseksi, koska yleissopimus ei sisällä torjunta-aineiden määritelmää) mukaisiksi torjunta-aineiksi. Myöskään ei ole säilytetty yleissopimuksen poikkeusta kemikaaleille, joita yksityishenkilö tuo henkilökohtaiseen käyttöön, sillä väärinkäytön tehokas valvominen olisi vaikeaa. 3 artikla Asetuksen 3 artiklassa annetaan asetuksessa käytetyt määritelmät. Ne on otettu yleissopimuksesta ja niitä on tarvittaessa mukautettu. Tärkeimmät muutokset ovat seuraavat: Yleissopimuksessa on vain kaksi kemikaaliryhmää: torjunta-aineet (mukaan lukien erittäin vaaralliset torjunta-ainevalmisteet) sekä teollisuuskemikaalit. Avoimuuden vuoksi tuntuu kuitenkin asianmukaiselta, että asetuksessa otetaan käyttöön useampia alaryhmiä näiden kahden ryhmän sisällä. Siksi ehdotetaan, että torjunta-aineet jaetaan kahteen alaryhmään: kasvinsuojeluaineet ja muut, biosidivalmisteet mukaan luettuina. Tämä erotus heijastaa sitä, että eri tyyppisiin torjunta-aineisiin sovelletaan erilaista yhteisön lainsäädäntöä. Myös ehdotetaan, että teollisuuskemikaalit jaetaan kahteen alaryhmään: ammattikäyttöön tarkoitetut ja yleisön käyttöön tarkoitetut. Tämä lähestymistapa olisi neuvoston asetuksessa 6
(ETY) N:o 2455/92 sovelletun lähestymistavan ja myös yleissopimuksesta neuvoteltaessa sovelletun yhteisön kannan mukainen. Alaryhmien käyttö merkitsee sitä, että ehdotettavan asetuksen soveltamisalaan tulee suurempi lukumäärä kemikaaleja kuin tulisi käytettäessä yleissopimuksen ryhmittelyä. Tämä johtuu siitä, että yleissopimuksen säännösten mukaan kemikaaliin, joka esimerkiksi olisi yhteisössä ankarasti säännelty kasvinsuojeluaineena, ei sovellettaisi yleissopimuksen määräyksiä, jos kemikaalilla olisi myös merkittävää käyttöä biosidivalmisteena, koska "käytännöllisesti katsoen kaikenlainen käyttö" torjunta-aineiden ryhmässä olisi kiellettävä, jotta kemikaali olisi yleissopimuksen mukaan "ankarasti säännelty". Komissio katsoo, että tällainen rajoitus vahingoittaisi ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemisen tavoitetta tuojamaissa. On erittäin tärkeää, että kolmansille maille toimitetaan mahdollisimman paljon tietoa kemikaaleista, jotka ovat aiheuttaneet niin paljon huolta, että yhteisössä on ryhdytty sääntelytoimiin aineiden kieltämiseksi tai niiden käytön sääntelemiseksi. Käytännössä edellä mainittu lähestymistapa merkitsee sitä, että kaikista kemikaaleista, joiden katsotaan olevan kiellettyjä tai ankarasti säänneltyjä yhteisössä missä tahansa edellä mainituista alaryhmistä, on tehtävä vienti-ilmoitus, kun niitä viedään yhteisön ulkopuolelle. Komissio ei kuitenkaan pidä asianmukaisena ulottaa tätä lähestymistapaa PIC-ilmoituksiin, ts. siihen, että yhteisön sääntelytoimet ilmoitettaisiin PIC-järjestelmän sihteeristölle sitä silmällä pitäen, että kemikaali mahdollisesti otettaisiin kansainväliseen PIC-järjestelmään, koska se aiheuttaisi sekaannusta ja tekisi sovitut kansainväliset järjestelyt mahdottomiksi noudattaa. Ainoastaan aineet, jotka ovat yleissopimuksen mukaisesti kiellettyjä tai ankarasti säänneltyjä, ilmoitetaan kyseisellä tavalla. Samanlaisista syistä vienti-ilmoitusmenettely olisi laajennettava kemikaaleihin, joihin sovelletaan kansainvälistä menettelyä, koska ne ovat määritelmän mukaisesti vaarallisia kemikaaleja, joista tuontimaita olisi varoitettava, elleivät ne ole antaneet suostumusta tuontiin. Lisäksi ehdotettu asetus menee yleissopimusta pitemmälle, kun se sisällyttää "kemikaalin" määritelmään myös tiettyjä kemikaaleja sisältävät "esineet" (artikkelit). Tuojamaat on saatettava täysin tietoisiksi niistä terveys- ja/tai ympäristöongelmista, jotka liittyvät valmistavaroihin, jotka sisältävät erityisesti sellaisissa käyttötarkoituksissa kiellettyjä tai ankarasti säänneltyjä kemikaaleja, joissa voisi tapahtua kemikaalipäästöjä käytön tai loppusijoituksen yhteydessä. Asetuksen kaikkien säännösten soveltamisalan laajentaminen kaikkiin tällaisiin esineisiin olisi kuitenkin hallinnollisesti erittäin työlästä ja saattaisi olla hämmentävää viejille ja muille maille. Siksi ehdotetaan, että ainoastaan vientiilmoitusmenettelyä laajennetaan tällaisiin esineisiin, jos ne sisältävät reagoimattomassa muodossa kemikaaleja, jotka ovat yhteisössä kiellettyjä tai ankarasti säänneltyjä ja joihin sovelletaan kansainvälistä PIC-järjestelmää tai joista yhteisön on tehtävä PIC-järjestelmän mukainen ilmoitus. Jos esineen sisältämät tietyt kemikaalit ovat erityisen ongelmallisia, ehdotetaan, ettei niitä saisi viedä. 4 artikla Tämän nimettyjä viranomaisia koskevan artiklan sanamuoto on yleissopimuksen mukainen. Se heijastaa laajasti ottaen nykyisin voimassa olevan asetuksen sanamuotoa ja yhteisön nykykäytäntöä. 7
5 artikla Tämä artikla koskee yhteisön osallistumista yleissopimukseen. Kuten 4 artiklan, myös tämän artiklan muotoilu noudattaa nykyistä asetusta ja nykykäytäntöä. Yleissopimukseen liittyvää komission asemaa on selvennetty: Komissio toimii yhteisön yhteisenä nimettynä viranomaisena. 6 artikla Tässä artiklassa määritellään kemikaalit, joista on tehtävä vienti-ilmoitus, mahdollisesti PICilmoitus ja joihin sovelletaan kansainvälistä PIC-menettelyä. Kuten edellä on huomautettu, vienti-ilmoitus on tehtävä kaikista kemikaaleista, jotka on kielletty tai ankarasti säännelty yhteisössä yhdessä tai useammassa käyttötarkoitusryhmässä tai alaryhmässä, ja kaikkiin kansainvälisen PIC-menettelyn soveltamisalaan kuuluviin kemikaaleihin. Nämä kemikaalit luetellaan asetuksen liitteessä I olevassa 1 osassa. PIC-ilmoitusmenettely sen sijaan rajoittuu niihin kemikaaleihin, jotka on kielletty tai jotka ovat ankaran sääntelyn alaisia yhteisössä yhdessä tai useammassa käyttötarkoitusryhmässä. Nämä kemikaalit luetteloidaan myös liitteessä I olevassa 2 osassa. Lisäksi kansainvälistä PIC-menettelyä edellyttävät kemikaalit (jotka aiemmin luetteloitiin asetuksen (ETY) N:o 2455/92 liitteessä II) luetteloidaan liitteessä I levassa 3 osassa. Avoimuuden vuoksi liitteessä on enemmän tietoja kuin aiemmin, ja se julkaistaan Internetissä. Tärkeimmät syyt kemikaalien kieltämiseen tai ankaraan sääntelyyn EU:ssa ovat tiettyjen vaarallisten aineiden ja valmisteiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annettu neuvoston direktiivi 76/769/ETY ja tiettyjä tehoaineita sisältävien torjunta-aineiden markkinoille saattamisen ja käytön kieltämisestä annettu neuvosto direktiivi 79/117/ETY. Molempia on muutettu useaan otteeseen uusien vaarallisia kemikaaleja koskevien valvontatoimien käyttöönottamiseksi. Lisäksi tärkeitä lähteitä ovat muu alan lainsäädäntö, kuten kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annettu neuvoston direktiivi 91/414/ETY ja biosidituotteiden markkinoille saattamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/8/EY. 7 artikla Asetuksen 7 artiklassa säädetään noudatettavasta vienti-ilmoitusmenettelystä, määräajat mukaan luettuina. Säännös perustuu asetuksen (ETY) N:o 2455/92 vastaaviin säännöksiin, joita on mukautettu yleissopimuksen määräyksiin. Menettelyä sovelletaan kaikkien sellaisten kemikaalien vientiin, joiden katsotaan olevan kiellettyjä tai ankaran sääntelyn alaisia yhteisössä missä tahansa käyttöryhmässä tai alaryhmässä, ja kaikkiin kansainvälisen PICmenettelyn soveltamisalaan kuuluviin kemikaaleihin riippumatta siitä, onko tuojamaa yleissopimuksen sopimuspuoli vai ei. Nämä kemikaalit luetellaan ehdotettavan asetuksen liitteessä I olevassa 1 osassa. Ilmoituksessa on annettava ehdotettavan asetuksen liitteessä III määrätyt tiedot. Komissiolla on keskeinen asema ilmoitusten lähettämisessä tuojamaille. Tärkein muutos asetukseen (ETY) N:o 2455/92 verrattuna on muutos järjestelmästä, jossa vaaditaan yksi vienti-ilmoitus ennen kemikaalin ensimmäistä vientikertaa tiettyyn maahan, järjestelmään, jossa kukin viejä tekee yhden vienti-ilmoituksen ennen kemikaalin ensimmäistä vientikertaa joka vuosi. Tämä vaatimus menee pitemmälle kuin yleissopimus, jossa edellytetään vuosittaista vienti-ilmoitusta vain sopimuspuolen (valtion) tasolla. Komissio toimittaa kuitenkin tuojamaalle vain kemikaalin ensimmäisen viejän vienti-ilmoituksen kunakin vuonna. Lisätietoja muista viejistä annetaan tuojamaalle vain pyynnöstä. Myöskään 8
ei enää tarvitse osoittaa eikä käyttää vientiä koskevia viitenumeroita kullekin myöhemmälle vientikerralle kuten asetuksen (ETY) N:o 2455/92 mukaisesti. Uudessa järjestelmässä, jota jo ennakoivat FECC:n ja CEFIC:n edellä mainitut vapaaehtoiset sitoumukset, tulee siten olemaan yksinkertaisempi ja suoraviivaisempi menettely. Komission EDEXIM-tietokannassa pidetään keskitettyä rekisteriä ilmoituksista, ja tiedot pannaan saataville Internetiin (yksittäisiä viejiä koskevia tietoja ei julkaista). Sen jäsenvaltion nimetty kansallinen viranomainen, jota asia koskee, voi kumota vientiilmoitusta koskevan vaatimuksen, jos vienti liittyy hätätilanteeseen, jossa viivytys voisi vaarantaa väestön terveyden tai ympäristön tuojamaassa. Artiklassa määritellään myös olosuhteet, joissa velvollisuus antaa vienti-ilmoituksia lakkaa, esimerkiksi kun kemikaali lisätään yleissopimuksen liitteeseen III ja siihen aletaan soveltaa kansainvälistä PIC-menettelyä ja tuoja, joka on yleissopimuksen sopimuspuoli, on antanut tuontivastineen (ellei tuontivastineessa sanota jotain muuta). Lopuksi artiklassa säädetään jäsenvaltioiden mahdollisuudesta periä hallinnollista maksua niiden kustannusten kattamiseksi, joita vienti-ilmoitusmenettelyn hallinnoimisesta aiheutuu. Tämä on uusi säännös, jota ei ollut asetuksessa (ETY) N:o 2455/92 tai yleissopimuksessa. Säännös on kuitenkin täysin sen lähestymistavan mukainen, joka on omaksuttu muussa yhteisön kemikaalilainsäädännössä. 8 artikla Tässä artiklassa hahmotellaan menettely kolmansista maista tulevien vienti-ilmoitusten käsittelyä varten. Artikla on yleisesti ottaen asetuksen (ETY) N:o 2455/92 vastaavien säännösten mukainen. Komissiolla on keskeinen tehtävä. Se julkaisee tiedot tietokannassaan ja toimittaa materiaalin edelleen jäsenvaltioille pyynnöstä. 9 artikla Tässä artiklassa lisätään uusia säännöksiä, joissa edellytetään määräaikaisraportteja kysymykseen tulevien kemikaalien määristä. Viejien on erityisesti toimitettava jäsenvaltioille vuosiraportit kuhunkin määrämaahan viedyistä kemikaalimääristä sekä yksityiskohtaiset tiedot lähetykset vastaanottavista tuojista. Tämä vaatimus menee pitemmälle kuin yleissopimus, mutta se sisältyy jo teollisuuden vapaaehtoisiin sopimuksiin. Lisäksi yhteisöön sijoittautuneiden tuojien on myös toimitettava tietoja yhteisöön tuoduista kemikaaleista. Jäsenvaltiot laativat viejien toimittamien tietojen perusteella yleisraportin kansallisella tasolla ehdotettavan asetuksen liitteen IV mukaisesti ja toimittavat sen komissiolle. Komissio laatii yhteenvedon yhteisön tasolla ja julkaisee kertomuksen, josta luottamukselliset tiedot on poistettu. Komissio uskoo, että nämä raportointijärjestelyt lisäävät läpinäkyvyyttä ja parantavat seurantaa ja valvontaa. Niiden avulla voidaan myös arvioida helpommin järjestelmän vaikutusta ja tehoa. Lisäksi raporttien avulla voidaan helpommin toimittaa tuojamaille tietoja, joita ne mahdollisesti tarvitsevat arvioidakseen, mitä toimia niiden on toteutettava, ja samalla kuitenkin turvataan luottamukselliset kaupalliset tiedot. 9
10 artikla Tässä artiklassa annetaan säännökset, jotka koskevat osallistumista yleissopimukseen kuuluvaan kiellettyjen ja ankarasti säänneltyjen kemikaalien vientiä koskevaan kansainväliseen ilmoitusjärjestelmään, ns. PIC-ilmoitusmenettelyyn. Säännös perustuu asetuksen (ETY) N:o 2455/92 vastaaviin säännöksiin, joita on mukautettu yleissopimuksen määräyksiin. Kun kemikaali edellyttää PIC-ilmoitusmenettelyä, koska se on kielletty tai ankarasti säännelty yhteisössä yhdessä tai useammassa yleissopimuksessa tarkoitetussa käyttöryhmässä, komissio ilmoittaa yleissopimuksen sihteeristölle kemikaalia koskevasta yhteisön suoraan sovellettavasta sääntelytoimesta ja toimittaa ehdotettavan asetuksen liitteessä II säädetyt tiedot. Tällaiset kemikaalit luetteloidaan ehdotettavan asetuksen liitteessä I olevassa 2 osassa sen lisäksi, että ne luetteloidaan 1 osassa. Yleissopimuksen muiden osapuolien määräämiin sääntelytoimiin liittyvien tietojen arvioimisesta ja mahdollisista toimenpiteistä annetaan säännöksiä asianmukaisissa yhteisön sääntelyvälineissä. 11 artikla Tässä artiklassa säädetään, että kun kemikaali on kielletty tai ankarasti säännelty yhteisössä ja siihen on alettava soveltaa 7 artiklassa säädettyä vienti-ilmoitusmenettelyä, mutta se ei edellytä 10 artiklassa tarkoitettua PIC-ilmoitusmenettelyä, komissio tiedottaa PICsihteeristölle asiaa koskevasta sääntelytoimesta yleissopimuksen 14 artiklan 1 kohdan c alakohdassa annettujen tietojenvaihtoa koskevien säännösten mukaisesti. 12 artikla Tämä artikla käsittelee kemikaalien tuontiin liittyviä velvollisuuksia. Siinä säädetään erityisesti menettelystä, jota sovelletaan PIC-sihteeristöstä tulevien, kansainväliseen PICmenettelyyn kuuluvia kemikaaleja (jotka luetteloidaan yleissopimuksen liitteessä III) koskevien päätöksenteko-ohjeiden käsittelyyn. Siinä säädetään myös menettelystä kysymykseen tulevia kemikaaleja koskevien yhteisön tuontipäätösten tekemiseksi. Säännös perustuu asetuksen (ETY) N:o 2455/92 vastaaviin säännöksiin, joita on mukautettu yleissopimuksen määräyksiin ja joihin on tehty tiettyjä selvennyksiä. Komissiolla on jälleen keskeinen asema yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Jotta päätökset voitaisiin tehdä yleissopimuksessa säädetyissä määräajoissa, ehdotetaan, että käytetään 24 artiklan toisessa kohdassa säädettyä neuvoa-antavan komitean menettelyä. Artiklassa säädetään, että tapauksen mukaan päätöksenteko-ohjeiden sisältämä tieto arvioidaan siten, että kyseistä kemikaalia koskevat mahdolliset tarvittavat toimenpiteet voidaan toteuttaa asianmukaisten yhteisön säännösten perusteella. 13 artikla Tässä artiklassa säädetään muista vientiin liittyvistä velvollisuuksista kuin vientiilmoituksesta. Ne koskevat lähinnä kahta asiaa. Ensimmäinen koskee pääasiassa menettelyjä, joita sovelletaan kansainvälistä PIC-menettelyä edellyttäviin kemikaaleihin (ne luetellaan asetuksen liitteessä I olevassa 3 osassa) ja joilla varmistetaan, että tuojamaiden tekemiä tuontipäätöksiä noudatetaan. Menettelyt perustuvat yleisesti ottaen yleissopimuksen menettelyihin, mutta jotkut vaatimukset ovat tiukempia. 10
Artiklassa säädetään komission ja jäsenvaltioiden toimittamien tietojen avoimuudesta ja niiden levittämisestä, jotta sääntöjen noudattamisen varmistamista voitaisiin helpottaa. Yleissopimuksen ns. "status quo" -säännöksiä ei ole kuitenkaan säilytetty. Tämä merkitsee sitä, että jos sopimuspuoli tai muu valtio ei jostakin syystä anna nimenomaista suostumustaan PIC-järjestelmään kuuluvan kemikaalin tuonnille, kemikaalia ei pitäisi viedä. Myöskään kemikaalia, joka on kielletty tai ankarasti säännelty yhteisössä ja johon sovelletaan PICilmoitusmenettelyä mutta joka ei kuulu kansainväliseen PIC-menettelyyn, ei saa viedä ilman tuojamaan nimenomaista suostumusta. Tällaisten toimenpiteiden pitäisi helpottaa sen varmistamista, ettei vientiä tapahdu vain sen vuoksi, ettei tuojamaa ole antanut tuontivastinetta tai ole muuten reagoinut jostakin syystä vienti-ilmoitukseen. Toiseen kohtaan sisältyy edellistä yleisluontoisempia velvollisuuksia, jotka nekin menevät pitemmälle kuin voimassa olevat säännökset ja yleissopimuksen määräykset. Jokaiselle kielletylle tai ankarasti säännellylle kemikaalille annetaan tullikoodi valvonnan helpottamiseksi tehtaissa ja EU:n rajoilla. Lisäksi olisi noudatettava ehdotettavan asetuksen tavoitteiden mukaisesti tiettyjä vähimmäisvaatimuksia, jotka koskevat esimerkiksi vientikemikaalien käyttöikää, torjunta-aineiden puhtautta sekä niiden pakkauksia, varastointia ja stabiilisuutta, jotta minimoitaisiin kehitysmaiden käyttöolosuhteissa esiintyvät riskit. 14 artikla Tällä artiklalla laajennetaan 7 artiklassa tarkoitettu vienti-ilmoitusmenettely kemikaaleihin, joihin sovelletaan kansainvälistä menettelyä tai jotka on kielletty tai ankarasti säännelty yhteisössä ja joihin sovelletaan PIC-ilmoitusmenettelyä, kun niitä esiintyy esineissä reagoimattomassa muodossa. Artiklassa säädetään myös, ettei erityistä huolta aiheuttavia kemikaaleja ja esineitä, kuten elohopeaa sisältäviä saippuoita, joiden käyttö on yhteisössä kielletty, saa viedä. Nämä kemikaalit ja esineet, joista neuvosto päättää, luetteloidaan asetuksen liitteessä V. 15 artikla Tämä artikla koskee kansainväliseen PIC-menettelyyn kuuluvien kemikaalien kauttakulkuliikennettä koskevia tietoja. Siinä kehitetään edelleen yleissopimuksen asiaa koskevia määräyksiä. Tarkemmat yksityiskohdat tietoja vaativista tuontimaista ja toimitettavista tiedoista esitetään ehdotettavan asetuksen liitteessä VI, kun ne ovat saatavilla. 16 artikla Artiklassa annetaan säännökset, jotka koskevat vientikemikaalien mukaan liitettäviä tietoja. Säännökset perustuvat asetuksen (ETY) N:o 2455/92 vastaaviin säännöksiin. Niitä on muutettu osittain yleissopimuksen hengessä. Tärkeimmän säännöksen mukaan kaikkiin vaarallisiin vientikemikaaleihin olisi sovellettava yhteisön lainsäädännön mukaisia pakkaus- ja merkintävaatimuksia riippumatta siitä, ovatko kyseiset kemikaalit kiellettyjä tai ankarasti säänneltyjä yhteisössä tai edellyttävätkö ne kansainvälistä PIC-menettelyä, sanotun vaikuttamatta tuojamaan vaatimusten noudattamiseen, ja ottaen huomioon alalla vahvistetut kansainväliset standardit. Tämä on asetuksen (ETY) N:o 2455/92 lähestymistavan mukaista, mutta menee yleissopimuksen kirjaimellisia vaatimuksia pitemmälle. Samoin ehdotetaan, että kaikkien vaarallisten kemikaalien mukana on oltava käyttöturvallisuustiedote yhteisön lainsäädännön mukaisesti, vaikka yleissopimuksessa tällainen velvollisuus rajataan vain PIC-menettelyä edellyttäviin 11
kemikaaleihin. Lisäksi käyttäjille annettavien tietojen parantamiseksi vaaditaan, että merkinnöissä on mainittava kemikaalien viimeinen käyttöpäivä, kun se on merkityksellistä (esimerkiksi torjunta-aineille). Artiklassa säädetään myös, että mahdollisuuksien mukaan merkinnöissä olevat tiedot ja käyttöturvallisuustiedote on annettava tuojamaan tärkeimmällä kielellä (tärkeimmillä kielillä). 17 artikla Tämä artikla on uusi, ja siinä korostetaan ehdotettavasta asetuksesta johtuvia jäsenvaltioiden tullilaitosten velvollisuuksia. Niillä on selvästi tärkeä merkitys sääntöjen noudattamisen varmistamisessa. 18 artikla Tämä artikla on vakiosäännös, joka koskee rikkomistapauksissa sovellettavia rangaistuksia. 19 artikla Tämä artikla heijastaa niitä yleissopimuksen määräyksiä, jotka koskevat tietojenvaihtoa. Järjestelyt laajennetaan koskemaan kaikkia maita. Yleissopimuksen mukaisesti siinä määritellään myös, millaisia tietoja ei pidetä luottamuksellisina tietojenvaihdossa. Viittaus komission ja jäsenvaltioiden osallistumiseen valmiuksien parantamiseen tarkoitettuun tietoverkkoon, jonka kemikaalien turvallisuutta käsittelevä hallitustenvälinen foorumi (IFCS) perustaa, on kuitenkin uusi. Kyseinen verkko ei ole vielä valmis. Komissio kuitenkin tukee täysin tätä aloitetta ja uskoo, että se voi osaltaan parantaa huomattavasti kemikaalihallintoa kehitysmaissa ja siirtymätalousmaissa ja siten tukea erästä yleissopimuksen päätavoitteista. 20 artikla Tämä artikla liittyy läheisesti 19 artiklaan. Se perustuu suurelta osin yleissopimukseen ja siinä asetetaan komission ja jäsenvaltioiden yleiset velvollisuudet, jotka liittyvät asiantuntija-avun antamiseen kehitysmaille ja siirtymätalousmaille samoin kuin sellaisten erityistoimenpiteiden yksilöimiseen, joiden avulla kehitysmaat voisivat panna yleissopimuksen helpommin täytäntöön. Artiklassa tunnustetaan lisäksi se tärkeä merkitys, joka kansalaisjärjestöillä voi olla tässä prosessissa. 21 artikla Tässä artiklassa käsitellään ehdotettavan asetuksen toimivuuden seurantaa yhteisössä ja raportointia. Artikla on suunnilleen sama kuin asetuksen (ETY) N:o 2455/92 vastaava artikla. Sekä jäsenvaltioiden että komission on seurattava alan kehittymistä. Komissio laatii säännöllisin väliajoin jäsenvaltioiden toimittamien tietojen ja oman seurantansa perusteella kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle asetuksen yleisestä toimivuudesta. 22 artikla Tässä artiklassa säädetään menettelyistä, joita on noudatettava päivitettäessä kaikkia liitteitä lukuun ottamatta liitettä V, ja se pitäisi lukea yhdessä 24 artiklan kanssa. 12
Kemikaali voidaan sisällyttää liitteessä I olevaan 1 osaan, jos mikä tahansa ehdotettavan asetuksen käytön alaryhmistä on kielletty tai ankarasti säännelty. Kemikaali voidaan sisällyttää liitteessä I olevaan 2 osaan, jos yksi tai useampi ehdotettavan asetuksen käyttöryhmistä on kielletty tai ankarasti rajoitettu. Päätökset kemikaalin sisällyttämisestä näihin kahteen liitteen I osaan on tehtävä tarpeettomasti viivyttelemättä sen jälkeen kun sääntelytoimi on toteutettu. Päätökset tehdään 24 artiklan kolmannessa kohdassa säädetyllä sääntelykomiteamenettelyllä. Jotta vältettäisiin tarpeettoman työteliäitä menettelyjä ja voitaisiin toimia nopeasti ja tehokkaasti, kaikista muista tähän liitteeseen ja liitteisiin II IV sekä liitteeseen VI tehtävistä muutoksista (joista monet voivat johtua yleissopimuksesta itsestään) päätetään neuvoaantavan komitean menettelyssä. 23 artikla Tämä on uusi säännös, jossa säädetään, että ehdotettavan asetuksen täytäntöönpanon helpottamiseksi laaditaan teknisiä ohjeita. Samanlaisista ohjeasiakirjoista on säädetty asetuksen (ETY) N:o 2455/92 ja muiden hiljattain annettujen kemikaalialan säädösten, kuten biosidituotteiden markkinoille saattamisesta annetun direktiivin 98/8/EY yhteydessä. 24 artikla Kuten edellä on mainittu, tässä artiklassa säädetään noudatettavista komiteamenettelyistä. Uusia komitearakenteita ei tarvita. Komissiota avustaa neuvoston direktiivin 67/548/ETY 29 artiklalla perustettu komitea. 25 ja 26 artikla Nämä kaksi artiklaa ovat vakioartikloja. Ensimmäisellä kumotaan asetus (ETY) N:o 2455/92, ja toinen koskee ehdotettavan uuden asetuksen voimaantuloa. 13
Liitteet Asetuksen liitteessä I on kolme luetteloa. Ensimmäisessä luettelossa ovat kemikaalit, jotka ovat yhteisössä kiellettyjä tai ankarasti säänneltyjä yhdessä tai useammassa asetuksen soveltamisalaan kuuluvassa kemikaalien alaryhmässä, ja kemikaalit, joihin sovelletaan kansainvälistä PIC-menettelyä ja joihin sovelletaan vienti-ilmoitusmenettelyä. Toisessa luettelossa ovat kemikaalit, jotka ovat yhteisössä kiellettyjä tai ankarasti säänneltyjä yhdessä tai useammassa käyttötarkoitusta koskevassa alaryhmässä ja joista on sen vuoksi tehtävä PICilmoitus yleissopimuksen sihteeristölle. Kolmannessa luettelossa ovat kansainvälistä PICmenettelyä edellyttävät kemikaalit sellaisina kuin ne on luetteloitu yleissopimuksen liitteessä III, sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna. Ensimmäiseen luetteloon kuuluviin kemikaaleihin sovelletaan ehdotettavan asetuksen 7 artiklassa säädettyjä vienti-ilmoituksia koskevia säännöksiä. Toiseen luetteloon kuuluviin kemikaaleihin voidaan soveltaa PIC-ilmoitusmenettelyä 10 artiklan mukaisesti. Niihin sovelletaan myös asetuksen 13 artiklassa säädettyjä kemikaalien vientiä koskevia velvollisuuksia ja 14 artiklan 1 kohdassa säädettyjä tuojamaan nimenomaista suostumusta koskevia velvollisuuksia, mikäli on kyse reagoimattomassa muodossa olevia kemikaaleja sisältävistä esineistä. Niihin sovelletaan myös 13 artiklassa säädettyjä velvollisuuksia, jotka liittyvät tuojamaiden tuontipäätösten noudattamiseen, mukaan luettuna vaatimus nimenomaisesta suostumuksesta. Jos ne ovat myös yhteisössä kiellettyjä tai ankarasti säänneltyjä yhdessä tai useammassa yleissopimuksessa määritellyssä käyttötarkoituksessa, niihin sovelletaan myös 14 artiklan 1 kohdassa säädettyjä velvollisuuksia, jotka koskevat nimenomaisen suostumuksen edellyttämistä esineiltä, jotka sisältävät kyseisiä kemikaaleja reagoimattomassa muodossa. Liitteessä II säädetään, mitä tietoja komission on toimitettava, kun se ilmoittaa PICsihteeristölle ehdotettavan asetuksen 10 artiklan mukaisesti vahvistetuista yhteisön suoraan sovellettavista sääntelytoimista. Liite vastaa yleissopimuksen liitettä I. Liitteessä III mainitaan, mitä tietoja viejän on toimitettava, kun hän jättää vienti-ilmoituksen ehdotettavan asetuksen 7 artiklan mukaisesti. Luettelo perustuu neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2455/92 liitteeseen III, jota on mukautettu yleissopimuksen liitteessä V mainittujen vaatimusten ottamiseksi huomioon. Liitteessä IV säädetään, mitä tietoja jäsenvaltioiden on toimitettava vuosittain komissiolle asetuksen 9 artiklan mukaisesti liitteessä I mainittujen kemikaalien määristä ja viennin määränpäästä. Liitteessä V on luettelo yhteisössä kielletyistä kemikaaleista ja esineistä, joita ei saa viedä asetuksen 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Liitteessä VI on luettelo sopimuspuolista, jotka vaativat tietoja PIC-menettelyä edellyttävien kemikaalien kauttakulkuliikenteestä, kun yksityiskohdat ovat saatavilla (ks. ehdotettavan asetuksen 15 artikla). Asetuksen (ETY) N:o 2455/92 nykyistä liitettä II (jossa on luettelo kansainvälistä PICmenettelyä edellyttävien kemikaalien vientipäätöksistä, sellaisina kuin sihteeristö ne raportoi) vastaavaa liitettä ei enää tarvita, koska asetusluonnoksen asiaa koskevat säännökset (ks. 13 artikla) viittaavat suoraan tätä asiaa koskeviin tietoihin, sellaisina kuin niitä levitetään yleissopimuksen määräysten mukaisesti, esimerkiksi PIC-kiertokirjeiden avulla, jotka ovat saatavilla myös sihteeristön verkkosivuilla. 14
7. Ulkopuolisten tahojen kuuleminen Viimeisten kahden kolmen vuoden aikana on kuultu useita sopimuspuolia, esimerkiksi asetuksen (ETY) N:o 2455/92 mukaisesti säännöllisesti pidettyjen nimettyjen kansallisten viranomaisten kokouktissa. Kuulemisiin on osallistunut mm. sellaisten eturyhmien kuin teollisuuden ja kansalaisjärjestöjen samoin kuin jäsenvaltioiden edustajia, ja kaikilla on ollut tilaisuus esittää lausuntonsa ja huomautuksensa. Ehdotetussa asetuksessa otetaan huomioon ilmaistut näkemykset. 8. Arviointi Ehdotetun asetuksen vaikutuksia on vaikea arvioida tarkasti. Asetuksen vaatimukset ovat joissakin asioissa tiukemmat kuin yleissopimuksen. Useissa tapauksissa nämä lisävaatimukset eivät kuitenkaan ole uusia, vaan ne on otettu voimassa olevista yhteisön säännöksistä tai teollisuus jo ennakoi niitä yksipuolisissa sitoumuksissaan. Sellaisena kuin ehdotus on tällä hetkellä, ehdotettavan asetuksen liitteessä I olevaan 1 osaan sisältyy noin 70 kemikaalia tai kemikaaliryhmää (kaikkiaan noin 300 yksittäistä kemikaalia), joiden katsotaan olevan yhteisössä kiellettyjä tai ankarasti säänneltyjä tai joihin sovelletaan kansainvälistä PIC-menettelyä ja jotka edellyttävät siten vienti-ilmoitusmenettelyä. 1 osassa mainituista kemikaaleista noin 20 kemikaalia tai kemikaaliryhmää ovat yhteisössä kiellettyjä tai ankarasti säänneltyjä yhdessä tai useammassa yleissopimuksessa määrätyssä käyttöryhmässä, ja niiden PIC-ilmoituksissa olisi siten ilmoitettava asiaa koskevat sääntelytoimet (luetteloitu myös 2 osassa), ja 31 kemikaalia tai kemikaaliryhmää on sellaisia, jotka edellyttävät nykyisin kansainvälistä PIC-menettelyä (luetteloitu 3 osassa). Ensimmäinen ja kolmas luettelo ovat osittain päällekkäisiä. Kaikki 31 PIC-kemikaalia mainitaan molemmissa luetteloissa. Lisäksi PIC-kemikaaleista tai PIC-kemikaaliryhmistä 19 on kiellettyjä tai ankarasti säänneltyjä yhteisössä. Vienti-ilmoituksia ei yleensä tarvita PICkemikaaleille, jos tuontimaa on toimittanut tuontivastineen (ellei tuontivastineessa sanota muuta). Näiden määräysten soveltamisalaan kuuluvien kemikaalien lukumäärä tulee todennäköisesti kasvamaan, ehkä merkittävästi. Ne ovat siltikin vain pieni murto-osa teollisuuskemikaalien kokonaislukumäärästä. Lisäksi on huomattava, että useita kemikaaleja, jotka ovat yhteisössä kiellettyjä tai ankarasti säänneltyjä yleissopimuksessa määritellyissä käyttötaparyhmissä, ei enää valmisteta yhteisössä, joten näiden kemikaalien osalta vienti-ilmoituskysymys ei tule esille. Maaliskuussa 2001 asetuksen (ETY) N:o 2455/92 (jossa luetellaan 39 yhteisössä kiellettyä tai ankarasti säänneltyä kemikaaliryhmää) voimaantulon jälkeen vienti-ilmoituksia on tehty kaikkiaan 344. Ne ovat koskeneet vain neljäätoista 39:stä kemikaaliryhmästä, ja ylivoimaisesti suurin osa ilmoituksista koski elohopeayhdisteitä. Ehdotus, jossa vaaditaan, että kukin viejä tekee vuosittaiset vienti-ilmoitukset kustakin vientikemikaalista, nostaa luonnollisesti ilmoitusten määrää, mutta määrää ei voi arvioida tarkasti tässä vaiheessa. Koska asetuksen soveltamisalaan kuuluvien kemikaaliluokkien määrää on lisätty ja siihen on sisällytetty tiettyjä esineitä, voi vienti-ilmoitusten määrä nousta merkittävästi. Toisaalta menettelyä on yksinkertaistettu siten, ettei viejien tarvitse etsiä ja käyttää vientiin liittyviä viitenumeroita. Mitä tulee yhteisöön sijoittautuneisiin viejiin, heille ei kaiken kaikkiaan ole odotettavissa merkittävästi suurempaa taloudellista tai hallinnollista taakkaa verrattuna nykytilanteeseen. Erityisesti p&k-yrityksiin asetus ei todennäköisesti vaikuta, koska ne eivät yleensä ole mukana ehdotettavan asetuksen alaan kuuluvien kemikaalien tuotannossa. Asetus lisää 15
kansainvälistä PIC-menettelyä edellyttävien kemikaalien lukumäärää vähäisemmässä määrin, koska PIC-sihteeristölle ilmoitettaisiin vain merkitykselliset yhteisön säännökset, joilla kielletään tai säännellään ankarasti kemikaaleja yhdessä tai useammassa yleissopimuksessa määrätyssä käyttöryhmässä. Tämä ei välttämättä merkitse sitä, että nämä ilmoitukset johtavat kemikaalin sisällyttämiseen kansainväliseen PIC-menettelyyn. Se ei ole suinkaan automaattista, sillä yleissopimuksessa on varauduttu tähänkin asiaan. Vaikka kemikaali sisällytettäisiinkin PIC-järjestelmään ja siitä aiheutuisi kielteisiä tuontipäätöksiä muissa maissa, niin yleissopimuksen mukaan tällaisia kemikaaliin kohdistuvia kieltoja on sovellettava kaikista lähteistä tulevaan tuontiin ja myös kotimaiseen tuotantoon syrjivän kohtelun välttämiseksi. Tällainen toimenpide voi lisäksi hyvinkin johtaa siihen, että aletaan vaatia vaihtoehtoisia kemikaaleja, ja tämän vaatimuksen täyttämiseen yhteisöön asettautuneilla viejillä on hyvät edellytykset. Siksi yhteisön vientiyritykset eivät todennäköisesti joudu vaikeaan tai epäedulliseen kilpailutilanteeseen kilpailijoihinsa nähden. Uudella vaatimuksella nimenomaisen suostumuksen hankkimisesta tuojamaalta tietyille kemikaaleille ei todennäköisesti ole haittavaikutuksia vientiyrityksille yleensä. Kyseeseen tulevien kemikaalien lukumäärä vastaa PIC-ilmoitusmenettelyyn kuuluvien tai kansainväliseen PIC-järjestelmään kuuluvien kemikaalien määrää ja on pienempi kuin vientiilmoituksia edellyttävien kemikaalien määrä. Tämä lisätaakka tuntuu oikeutetulta, kun otetaan huomioon ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu erityisesti sellaisissa maissa, jotka eivät toimita PIC-tuontivastineita ja ovat siksi erityisen haavoittuvia epätoivotun tuonnin suhteen. Lisäksi yleisvaikutuksen pitäisi olla hyvin rajoitettu esineiden osalta, koska kyseisten kemikaalien markkinoille saattaminen ja käyttö on jo kielletty tai ankarasti säännelty yhteisössä, joten vientiä varten ei valmisteta paljonkaan tällaisia esineitä. Lisäksi ehdotetulla erityistä huolta aiheuttavien (harvalukuisten) kemikaalien ja esineiden vientikiellolla ei pitäisi olla merkittäviä haittavaikutuksia yhteisön vientiyrityksiin yleensä, ja se antaisi tärkeän signaalin muille maille, erityisesti kehitysmaille. Hallinnollinen työ tosin lisääntyisi jäsenvaltioissa ja komissiolle tulisi enemmän vientiilmoituksia käsiteltäväksi. Tätä vaikutusta on vaikea määrittää tässä vaiheessa, ja se onkin tehtävä kun järjestelmä on ollut toiminnassa jonkin aikaa. Kustannuksia vastaan on punnittava aiheutuvat hyödyt. On selvästi olennaisen tärkeää, että tuontimaat ja erityisesti kehitysmaat ovat tietoisia vaarallisista kemikaaleista aiheutuvista vaaroista ja tietävät, miten ehkäistään ihmisiin ja ympäristöön kohdistuvia haittoja. Ehdotettava asetus ei ainoastaan täytä yleissopimuksesta johtuvia yhteisön velvollisuuksia. Koska asetuksen säännökset menevät pitemmälle kuin yleissopimus, se myötävaikuttaa myös merkittävästi vaarallisia kemikaaleja koskevan tiedon käyttömahdollisuuksien parantumiseen sekä väestön ja ympäristön maailmanlaajuiseen suojelemiseen vaarallisilta kemikaaleilta. Tämä on erittäin tärkeä tavoite yhteisölle. 16
2002/0026 (ACC) Ehdotus: NEUVOSTON ASETUS vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 133 artiklan, ottaa huomioon komission ehdotuksen 3, ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon 4, ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 5, sekä katsoo seuraavaa: (1) Tiettyjen vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista 23 päivänä kesäkuuta 1992 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2455/92 6 säädetään muun muassa yhteisestä ilmoitus- ja tiedotusjärjestelmästä, jota sovelletaan kolmansiin maihin vietäviin, ihmisten terveyteen ja ympäristöön kohdistuvien vaikutusten perusteella yhteisössä kiellettyihin tai ankarasti säänneltyihin kemikaaleihin. Asetuksessa tehdään pakolliseksi kansainvälinen ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettely (PIC), joka perustuu kansainvälisen kaupan kohteina olevia kemikaaleja koskevien tietojen vaihtoa koskevien Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP) Lontoon suuntaviivojen, sellaisina kuin ne ovat muutettuina vuonna 1989, vapaaehtoisesti noudatettaviin määräyksiin sekä torjunta-aineiden jakelua ja käyttöä koskeviin Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön, FAO:n, kansainvälisiin menettelysääntöihin, sellaisina kuin ne ovat muutettuina vuonna 1990. (2) Yhteisö allekirjoitti 11 päivänä syyskuuta 1998 Rotterdamin yleissopimuksen kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjuntaaineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelystä (PIC). Samanaikaisesti hyväksyttiin päätöslauselma diplomaattikonferenssin päätösasiakirjassa vahvistetuista väliaikaisjärjestelyistä, joilla perustetaan yleissopimuksen tekstiin perustuva väliaikainen PIC-menettely. 3 4 5 6 EYVL C EYVL C EYVL C EYVL L 251, 29.8.1992, s. 13. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 2247/98 (EYVL L 282, 20.10.1998, s. 12). 17
(3) On suotavaa, että yhteisö toteuttaisi toimia yleissopimuksen määräysten täytäntöönpanemiseksi, väliaikainen PIC-menettely mukaan luettuna, siihen asti, kun yleissopimus tulee voimaan, jotta muiden tuojamaiden ympäristölle ja väestölle asetuksen (ETY) N:o 2455/92 mukaan tarjottava suojelun taso ei millään tavoin heikentyisi. (4) Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on myös tarpeen ja suotavaa mennä yleissopimuksen määräyksiä pitemmälle tietyissä asioissa. Yleissopimuksen 15 artiklan 4 kohta antaa sopimuspuolille mahdollisuuden ryhtyä toimiin, jotka suojelevat ihmisten terveyttä ja ympäristöä tiukemmin kuin yleissopimuksessa edellytetään, jos tällaiset toimet ovat yleissopimuksen määräysten periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden mukaisia. (5) On olennaista, että yhteisön osallistumisessa yleissopimukseen yhteisöllä on yksi ainoa yhteyspiste, jonka kautta se on vuorovaikutuksessa sihteeristön ja yleissopimuksen muiden osapuolten sekä muiden maiden kanssa. Komissio toimisi tällaisena yhteyspisteenä. (6) Yhteisössä kiellettyjen tai ankarasti säänneltyjen vaarallisten kemikaalien vientiin pitäisi edelleen soveltaa yleistä vienti-ilmoitusmenettelyä. Siten vaarallisiin kemikaaleihin, sekä sellaisenaan esiintyviin että valmisteisiin sisältyviin, jotka ovat olleet kiellettyjä tai ankarasti säänneltyjä yhteisössä kasvinsuojeluvalmisteina, muunlaisina torjunta-aineina tai teollisuuskemikaaleina ammattikäytössä tai yleisessä käytössä, olisi sovellettava samanlaisia vienti-ilmoitusta koskevia sääntöjä kuin kemikaaleihin, jotka ovat olleet kiellettyjä tai ankarasti säänneltyjä yhteisössä yhdessä tai useammassa yleissopimuksessa määritellyssä käyttötarkoituksessa, ts. torjuntaaineina tai teollisuuskemikaaleina. Lisäksi kansainväliseen PIC-menettelyn soveltamisalaan kuuluviin kemikaaleihin olisi sovellettava samoja sääntöjä. Tätä vienti-ilmoitusmenettelyä olisi sovellettava yhteisöstä kolmansiin maihin suuntautuvaan vientiin riippumatta siitä, ovatko kyseiset maat yleissopimuksen sopimuspuolia tai osallistuvatko ne sen määräyksiin. Jäsenvaltioiden olisi voitava veloittaa hallinnollisia maksuja tästä menettelystä aiheutuvien kustannusten kattamiseksi. (7) Viejien ja tuojien olisi toimitettava tietoja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien kansainvälisessä kaupassa liikkuvien kemikaalien määristä, jotta asetuksessa säädettyjen järjestelyjen vaikutuksia ja toimivuutta voidaan seurata ja arvioida. (8) Komission olisi ilmoitettava yleissopimuksen sihteeristölle kemikaaleja kieltävät tai ankarasti sääntelevät yhteisön sääntelytoimet sitä varten, että kemikaaleja harkittaisiin sisällytettäväksi kansainväliseen PIC-menettelyyn. Ilmoituksia olisi tehtävä tapauksista, jotka täyttävät yleissopimuksen asiaa koskevat määräykset. Ilmoitusten tueksi olisi hankittava tarvittaessa lisätietoja. (9) Silloinkin kun yhteisön sääntelytoimet eivät täytä ilmoitusmenettelyn edellytyksiä, tiedot näistä toimista olisi toimitettava yleissopimuksen sihteeristölle ja yleissopimuksen muille osapuolille tiedonvaihdon nimissä. (10) Lisäksi on välttämätöntä varmistaa, että yhteisö tekee päätöksiä kansainväliseen PICmenettelyyn kuuluvien kemikaalien tuonnista yhteisöön. Nämä päätökset olisi tehtävä voimassa olevan yhteisön lainsäädännön perusteella. Perustelluissa tapauksissa olisi valmisteltava yhteisön lainsäädännön muutoksia. 18