Euroopan parlamentti 2014-2019 Oikeudellisten asioiden valiokunta Puheenjohtaja 18.6.2015 Bernd Lange Puheenjohtaja Kansainvälisen kaupan valiokunta Bryssel Asia: Lausunto seuraavan lainsäädäntöehdotuksen oikeusperustasta: ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tietyn kolmannen maan antaman lainsäädännön ekstraterritoriaalisen soveltamisen vaikutuksilta sekä siihen perustuvilta tai siitä aiheutuvilta toimilta suojautumisesta (uudelleenlaadittu teksti) (COM(2015)0048 C8-0039/2015 2015/0027(COD) Arvoisa puheenjohtaja Pyysitte 19. toukokuuta 2015 päivätyllä kirjeellänne työjärjestyksen 39 artiklan 2 kohdan mukaisesti oikeudellisten asioiden valiokunnalta lausunnon edellä mainitun komission ehdotuksen oikeusperustan asianmukaisuudesta. Ehdotuksella muutetaan tietyn kolmannen maan lainsäädännön soveltamisen ekstraterritoriaalisilta vaikutuksilta sekä siihen perustuvilta tai siitä aiheutuvilta toimilta suojautumisesta 22. marraskuuta 1996 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 2271/96 1. Komissio esitteli ehdotuksen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 64 artiklan ja 207 artiklan 2 kohdan sekä 352 artiklan perusteella (niin sanottu joustolauseke). Kansainvälisen kaupan valiokunta pyytää oikeudellisten asioiden valiokunnalta lausuntoa siitä, ovatko nämä asianmukaisia oikeusperustoja tälle ehdotukselle, ja erityisesti onko SEUT 352 artiklan käyttö perusteltua ja tarvitaanko SEUT 65 artiklaa kokonaisuudessaan ehdotuksen oikeusperustaksi vai riittäisikö 64 artiklan 2 kohta. Oikeudellisten asioiden valiokunta käsitteli edellä mainittua asiaa kokouksessaan 16. kesäkuuta 2015. 1 EYVL C 309, 29.11.1996, s. 1 6. EYVL C 179, 8.7.1997, s. 10 10 (oikaisu). AL\1062744.doc PE557.293v01-00
I. Taustaa Neuvoston asetus (EY) N:o 2271/96 hyväksyttiin vastauksena kolmannen maan, nimittäin Yhdysvaltojen, säätämiin tiettyihin lakeihin, asetuksiin ja muihin säädöksiin, jotka merkitsevät jäsenvaltioiden lainkäyttövallan alaisten luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden toimien sääntelyä, kun niiden toiminta liittyy kansainväliseen kauppaan ja/tai pääomanliikkeisiin sekä näihin liittyviin kaupallisiin toimiin kolmansien maiden kanssa. Kyseiset lait sisällytettiin asetuksen liitteeseen, ja tällä hetkellä siinä on ainoastaan Yhdysvaltojen säädöksiä, joissa on säädetty Kuubaa, Irania ja Libyaa koskevista pakotteista. Näiden lakien, asetusten ja muiden säädösten ekstraterritoriaalisella soveltamisella rikottiin kansainvälistä oikeutta ja estettiin maailmankaupan sopusointuisen kehityksen toteutumista sekä pääomien vapaata liikkumista jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä. Näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa katsottiin olevan tarpeen suojella vallitsevaa oikeusjärjestystä, unionin etuja sekä edellä mainittujen luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden etuja Euroopan yhteisön tasolla erityisesti poistamalla, mitätöimällä, estämällä tai muulla tavoin vastustamalla kyseisen ulkomaisen lainsäädännön vaikutuksia. Asetuksella otettiin käyttöön tätä koskevia säännöksiä, erityisesti tunnustamatta ja täytäntöönpanematta jättämistä koskeva säännös (4 artikla), noudattamatta jättämistä koskeva säännös (5 artikla) ja säännös, joka koskee sellaisen menettelyn asettamista käyttöön, jolla voidaan vaatia korvausta kolmansien maiden tekemien päätösten aiheuttamasta vahingosta (6 artikla). Asetuksen 5 ja 12 artiklaan tehtävillä tarkistuksilla komissiolle siirrettäisiin valta hyväksyä delegoituja säädöksiä, jotta voidaan vahvistaa kriteerit, joilla henkilöt valtuutetaan noudattamaan vaatimuksia tai kieltoja, mukaan lukien ulkomaisten tuomioistuinten pyynnöt, kokonaan tai osittain, tilanteissa, joissa liitteessä olevien säädösten noudattamatta jättäminen haittaisi vakavasti kyseisten henkilöiden tai unionin etuja. Valta hyväksyä delegoituja säädöksiä siirretään komissiolle tietyin edellytyksin, ja Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa sen. Ehdotus perustuu SEUT 64 artiklaan, 207 artiklan 2 kohtaan ja 352 artiklaan. Vahvistaessaan ehdotuksensa oikeusperustan komissio on vain mukauttanut alkuperäisen asetuksen hyväksymisen yhteydessä vuonna 1996 käytetyn oikeusperustan EY:n perustamissopimuksen 73 c, 113 ja 235 artikla (silloinen "joustolauseke") Lissabonin sopimuksen mukaiseen uudelleennumerointiin. II. Asiaa koskevat perussopimuksen artiklat Seuraavat SEUT-sopimuksen artiklat esitetään oikeusperustana komission ehdotuksessa (alleviivaukset lisätty): 64 artikla (aiempi EY-sopimuksen 57 artikla) 1. Mitä 63 artiklassa määrätään, ei estä soveltamasta kolmansiin maihin sellaisia rajoituksia, jotka ovat kansallisen lainsäädännön tai unionin oikeuden mukaan voimassa 31 päivänä joulukuuta 1993 ja jotka koskevat pääomanliikkeitä kolmansiin maihin tai kolmansista maista, jos näihin liittyy suoria sijoituksia, kiinteistösijoitukset mukaan luettuina, PE557.293v01-00 2/9 AL\1062744.doc
sijoittautumista, rahoituspalvelujen tarjoamista tai arvopaperien hyväksymistä pääomamarkkinoille. Bulgariassa, Virossa ja Unkarissa kansallisen lainsäädännön mukaan voimassa olevien rajoitusten osalta kyseinen päivämäärä on 31 päivä joulukuuta 1999. 2. Pyrkien mahdollisimman laajalti toteuttamaan jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisen pääomien vapaan liikkuvuuden tavoitteen Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen toimenpiteitä, jotka koskevat pääomanliikkeitä kolmansiin maihin tai kolmansista maista, jos näihin liittyy suoria sijoituksia, kiinteistösijoitukset mukaan luettuina, sijoittautumista, rahoituspalvelujen tarjoamista tai arvopaperien hyväksymistä pääomamarkkinoille, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta perussopimusten muiden lukujen soveltamista. 3. Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa määrätään, ainoastaan neuvosto, joka tekee ratkaisunsa yksimielisesti ja Euroopan parlamenttia kuultuaan, voi erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen säätää toimenpiteistä, jotka unionin oikeudessa merkitsevät taantumista kolmansiin maihin tai kolmansista maista suuntautuvien pääomanliikkeiden vapauttamisessa. 207 artikla (aiempi EY-sopimuksen 133 artikla) 1. Yhteinen kauppapolitiikka perustuu yhtenäisiin periaatteisiin etenkin tullien muuttamisessa, tulli- ja kauppasopimusten tekemisessä tavara- ja palvelukaupan alalla, sekä teollis- ja tekijänoikeuksien kaupallisten näkökohtien alalla, ulkomaisten suorien sijoitusten osalta, vapauttamista koskevien toimenpiteiden yhtenäistämisessä, vientipolitiikassa sekä kauppaa suojaavissa toimenpiteissä, kuten polkumyynti- ja tukipalkkiotapauksissa toteutettavissa toimenpiteissä. Yhteistä kauppapolitiikkaa harjoitetaan unionin ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti. 2. Euroopan parlamentti ja neuvosto säätävät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla asetuksilla toimenpiteistä, joilla määritellään puitteet yhteisen kauppapolitiikan toteuttamiseksi. (...) 352 artikla (aiempi EY-sopimuksen 308 artikla) 1. Jos jokin unionin toimi osoittautuu perussopimuksissa asetetun tavoitteen saavuttamiseksi tarpeelliseksi perussopimuksissa määritellyillä politiikan aloilla eikä niissä ole määräyksiä tähän tarvittavista valtuuksista, neuvosto antaa aiheelliset säännökset yksimielisesti komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan. Kun neuvosto antaa kyseiset säännökset erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen, se tekee ratkaisunsa samoin yksimielisesti komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan. Kun neuvosto antaa kyseiset säännökset erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen, se tekee ratkaisunsa samoin yksimielisesti komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan. 2. Komissio tiedottaa tähän artiklaan perustuvista ehdotuksista kansallisille parlamenteille Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun toissijaisuusperiaatteen valvontaa koskevan menettelyn yhteydessä. AL\1062744.doc 3/9 PE557.293v01-00
3. Tähän artiklaan perustuvat toimenpiteet eivät voi käsittää jäsenvaltioiden lakien ja asetusten yhdenmukaistamista niissä tapauksissa, joissa se ei perussopimusten mukaan ole mahdollista. 4. Tätä artiklaa ei voida käyttää perustana yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvan tavoitteen saavuttamiseksi, ja tämän artiklan soveltamisessa noudatetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 40 artiklan toisessa kohdassa asetettuja rajoja. III. Ehdotettu oikeusperusta Nykyisten 64 artiklan ja 207 artiklan 2 kohdan kattamat alat ovat käytännössä samat kuin aikaisempien EY:n perustamissopimuksen 73 c artiklan ja 113 artiklan kattamat alat, mutta Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen niissä määrätään nyt noudattamaan tavallista lainsäätämisjärjestystä. Lisäksi 207 artiklan 1 kohdan soveltamisalaa on laajennettu siten, että se kattaa yhteisen kauppapolitiikan alalla teollis- ja tekijänoikeuksien kaupalliset näkökohdat sekä ulkomaiset suorat sijoitukset. IV. Oikeusperustaa koskeva oikeuskäytäntö Oikeusperustan valinta on tärkeää, koska unionin perustana on jaetun toimivallan periaate ja sen toimielimet voivat toimia vain tavalla, joka on perussopimuksessa niille annetun valtuutuksen mukainen 1. Tietyt oikeusperustojen valintaan vaikuttavat periaatteet ovat peräisin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä. Kun otetaan huomioon, että oikeusperustalla on seurauksia aineellisoikeudelliseen toimivaltaan ja menettelyyn, asianmukaisen oikeusperustan valinnalla on perustuslaillinen merkitys 2. Lisäksi EU:n toimen oikeusperustan valinnan on perustuttava objektiivisiin seikkoihin, jotka voivat olla tuomioistuimen suorittaman valvonnan kohteena ja joihin kuuluvat erityisesti toimen tarkoitus ja sisältö 3. Toimielimen toivomuksella saada osallistua tiiviimmin tietyn toimen antamiseen, toimen soveltamisalalla muuta tarkoitusta varten tehdyllä työllä tai toimen antamisen asiayhteydellä ei ole merkitystä. 4 Virheellisen oikeusperustan valinta voi näin ollen olla peruste kyseisen toimen kumoamiselle 5. Tapauksissa, joissa on useampi oikeusperusta, on otettava huomioon, että jos kyseisen toimenpiteen tarkastelusta ilmenee, että säädöksellä on kaksi tarkoitusta tai että siinä on kahdenlaisia tekijöitä, ja jos toinen näistä on yksilöitävissä toimen pääasialliseksi tai 1 Lausunto 2/00, Cartagenan pöytäkirja, Kok. 2001, I-09713, 3 kohta; lausunto 1/08, Palvelukaupan yleissopimus, Kok. 2009l I-01255, 110 kohta. 2 Lausunto 2/00, Cartagenan pöytäkirja, Kok. 2001, I-09713, 5 kohta; asia C-370/07, komissio v. neuvosto, Kok. 2009, I-08917, 46-49 kohta; lausunto 1/08, Palvelukaupan yleissopimus, Kok. 2009, I-01255, 110 kohta. 3 Asia C-411/06, komissio v. Euroopan parlamentti ja neuvosto, Kok. 2009, I-7585, 45 kohta ja oikeuskäytäntöviittaukset sekä asia C-130/10, Euroopan parlamentti v. neuvosto, Kok. 2012, 42 kohta ja oikeuskäytäntöviittaukset. 4 Asia C-269/97, komissio v. neuvosto, Kok. 2000, I-2257, 44 kohta. 5 Lausunto 2/00, Cartagenan pöytäkirja, Kok. 2001, I-09713, 5 kohta. PE557.293v01-00 4/9 AL\1062744.doc
määrääväksi tarkoitukseksi tai tekijäksi, kun taas toinen on ainoastaan liitännäinen, on käytettävä yhtä oikeusperustaa, toisin sanoen sitä, jota toimen pääasiallinen tai määräävä tarkoitus tai tekijä edellyttää 1. Toisaalta, jos säädöksellä on useita samanaikaisia tavoitteita tai se koostuu erottamattomasti yhteen kuuluvista osista, joista yksikään ei ole toissijainen tai välillinen toisiin verrattuna, säädöksen on perustuttava asiaa koskeviin perussopimuksen määräyksiin 2. Kahden oikeusperustan käyttäminen ei ole mahdollista, jos näiden oikeudellisten perustojen osalta määrätyt menettelyt ovat keskenään yhteensopimattomia ja/tai jos oikeusperustojen kumuloituminen voi loukata parlamentin oikeuksia 3. Joustolausekkeen soveltamisen osalta unionin tuomioistuin on katsonut, että kyseinen säännös on viimeinen hätävara oikeusperustaksi, ja että sitä voitaisiin käyttää vain siinä tapauksessa, että perussopimukset eivät niissä määriteltyjen toimintaperiaatteiden puitteissa anna unionille riittävää toimivaltaa perussopimuksissa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen 4. V. Asetusehdotuksen tarkoitus ja sisältö Tämän asetusehdotuksen 1 artiklan mukaan ehdotuksen tavoitteena on säätää suojautumiskeinoja ja muutoksenhakukeinoja asetuksen liitteessä I eriteltyjen lakien, asetusten ja muiden säädösten ekstraterritoriaalisesta soveltamisesta aiheutuvia vaikutuksia vastaan sekä niihin perustuvien tai niistä aiheutuvien toimien vaikutuksia vastaan silloin, kun soveltaminen koskee sellaisten luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden etuja, joiden toiminta liittyy kansainväliseen kauppaan tai pääoman liikkuvuuteen sekä näihin liittyviin kaupallisiin toimiin unionin ja kolmansien maiden välillä. Asetusehdotuksella pyritään siten varmistamaan unionin toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttaminen, nimittäin kansainvälisen kaupan kehitys ja pääomien vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä. Tässä tarkoituksessa asetusehdotuksen 1 artiklassa siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä, jotta se voi lisätä liitteeseen I kolmansien maiden lakeja, asetuksia tai muita säädöksiä, jotka vahingoittavat unionin etuja sekä edellä mainittuja toimintoja harjoittavien luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden etuja, ja poistaa siitä kolmansien maiden lakeja, asetuksia tai muita säädöksiä, kun niillä ei enää ole tällaista vaikutusta. Ehdotuksen 2 artiklassa velvoitetaan henkilöt, joihin liitteeseen I sisällytetyt lait vaikuttavat, ilmoittamaan tästä komissiolle määräajan kuluessa sekä toimittamaan sille pyynnöstä lisätietoja. Ehdotuksen 3 artiklassa säädetään siitä, millä tavalla komission olisi käsiteltävä näiden henkilöiden antamia tietoja, erityisesti silloin, kun tiedot ovat luonteeltaan luottamuksellisia tai ne on luovutettu luottamuksellisesti. Ehdotuksen 4 artiklassa pyritään 1 Asia C-42/97, Euroopan parlamentti v. neuvosto, Kok. 1999, I-868, 39-40 kohta; asia C-36/98, Espanja v. neuvosto, Kok. 2001, I-779, 59 kohta; asia C-211/01, komissio v. neuvosto, Kok. 2003, I-8913, 39 kohta. 2 Asia C-165/87, komissio v. neuvosto, Kok. 1988, 5545, 11 kohta; asia C-178/03, komissio v. Euroopan parlamentti ja neuvosto, Kok. 2006, s. I-107, 43-56 kohta. 3 Asia C-178/03, komissio v. Euroopan parlamentti ja neuvosto, Kok. 2006, s. I-107, 57 kohta; yhdistetyt asiat C-164/97 ja C-165/97, Euroopan parlamentti v. neuvosto, Kok. 1999, I-1139, 3914 kohta; asia C-300/89, komissio v. neuvosto (titaanioksidi), Kok. 1991, I-2867, 17 25 kohta; asia C-338/01, komissio v. neuvosto, Kok. 2004, I-4829 (välittömien verojen kantaminen), 57 kohta. 4 Asia C-436/03, Euroopan parlamentti v. neuvosto, Kok. 2006, I-3733, 36-46 kohta; asia C-166/07, Euroopan parlamentti v. neuvosto, Kok. 2009, I-7135, 40-41 kohta. AL\1062744.doc 5/9 PE557.293v01-00
estämään sellaisten unionin ulkopuolisen tuomioistuimen tuomioiden ja hallintoviranomaisten päätösten, joissa on kyse liitteessä I mainittujen lakien soveltamisesta, tunnustaminen ja täytäntöönpano. Ehdotuksen 5 artiklaan sisältyy noudattamatta jättämistä koskeva säännös, sillä se velvoittaa jäsenvaltioiden lainkäyttövallan alaiset luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt siihen, etteivät ne millään tavoin noudata vaatimuksia tai kieltoja, mukaan lukien ulkomaisten tuomioistuinten pyynnöt, jotka perustuvat liitteessä I lueteltuihin lakeihin tai johtuvat liitteessä I mainituista laeista. Kuitenkin 5 artiklassa säädetään myös tästä yleissäännöstä tehtävistä poikkeuksista, jotka ovat mahdollisia, kun noudattamatta jättäminen vahingoittaisi vakavasti kyseisten henkilöiden tai unionin etuja. Tässä tarkoituksessa 5 artiklassa siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä, jotta se voi määrittää kriteerit, joiden perusteella on mahdollista poiketa noudattamatta jättämistä koskevasta yleissäännöstä. Ehdotuksen 6 artiklassa oikeutetaan luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, joihin liitteessä I vahvistettujen lakien soveltaminen vaikuttaa, saamaan korvauksia. Siinä mainitaan henkilöt, joilta tällaista korvausta voidaan mahdollisesti saada, sekä joitakin esimerkkejä siitä, millainen tämä korvaus voisi olla muodoltaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden saatavilla olevien keinojen käyttämistä. Ehdotuksen 7 ja 8 artiklassa vahvistetaan vaatimukset, joita komission on noudatettava ehdotetun asetuksen täytäntöönpanemiseksi. Ehdotuksen 9 artiklassa annetaan jäsenvaltioille lupa päättää tämän asetuksen asianomaisen säännöksen rikkomisesta aiheutuvista seuraamuksista. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja ennalta ehkäiseviä. Ehdotuksen 10 artiklassa komissio ja jäsenvaltiot velvoitetaan tiedottamaan toisilleen tämän asetuksen mukaisesti toteutetuista toimenpiteistä ja muista tähän asetukseen liittyvistä olennaisista seikoista. Asetuksen 11 artiklassa säädetään yksityiskohtaisesti henkilöistä, joihin asetusta sovelletaan, ja 12 artiklassa säädetään edellytykset, jotka koskevat komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä. VI. Asianmukaisen oikeusperustan määrittäminen Kuten edellä esitettiin, SEUT 352 artikla on viimeinen hätävara oikeusperustaksi, mikä tarkoittaa, että sitä voidaan käyttää vain siinä tapauksessa, että mikään muu perussopimusten määräys ei anna unionille riittävää toimivaltaa. Näin ollen SEUT 352 artiklaa voitaisiin käyttää käsiteltävänä olevassa tapauksessa vain, jos ehdotukselle ei löytyisi riittävää oikeusperustaa kummastakaan komission ehdottamasta kahdesta muusta oikeusperustasta tai muusta perussopimusten artiklasta. Siksi olisi ensin määritettävä, riittääkö jompikumpi komission ehdottamasta kahdesta muusta oikeusperustasta ehdotuksen asianmukaiseksi oikeusperustaksi. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan yhteisön toimen tarkoitus ja sisältö ratkaisevat sen, mikä on asianmukainen oikeusperusta, ja useamman oikeusperustan tapauksessa ratkaisevaa on, onko ehdotetulla säädöksellä useita tavoitteita tai koostuuko se erottamattomasti yhteen kuuluvista osista, joista yksikään ei ole toissijainen tai välillinen toiseen verrattuna. Kuten ehdotuksen johdanto-osan kappaleista ja säännöksistä ilmenee, asetuksen tarkoituksena on suojata jäsenvaltioiden lainkäyttövallan alaisten luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden taloudellisia ja rahoitusta koskevia etuja kolmannen maan lainsäädännön ekstraterritoriaalisesta soveltamisesta aiheutuvia vahingollisia vaikutuksia vastaan. Asetusehdotuksen 1 artiklan mukaan suoja koskee kansainvälistä kauppaa ja pääomien liikkuvuutta sekä näihin liittyviä kaupallisia toimia unionin ja kolmansien maiden välillä. PE557.293v01-00 6/9 AL\1062744.doc
Tässä yhteydessä SEUT 207 artiklan 2 kohta näyttää tarjoavan ehdotukselle riittävän oikeusperustan. Itse asiassa 207 artiklan 1 kohdassa, jossa kuvataan unionin yhteisen kauppapolitiikan kattamia aloja, nimenomaisesti mainitaan "kauppaa suojaavat toimenpiteet". SEUT 207 artiklan 1 kohdassa olevaa nimenomaista viittausta "polkumyynti- ja tukipalkkiotapauksiin" ei pidä käsittää tyhjentävänä ilmaisuna vaan vain esimerkkien joskin varmasti yleisimpiin kuuluvien mainitsemisena kaupan vastaisista toimista, joihin voitaisiin puuttua ottamalla käyttöön kaupan suojatoimia. Edeltävässä 206 artiklassa todetaan, että perustamalla tulliliiton unioni edistää yhteisen edun mukaisesti muun muassa kansainvälistä kauppaa ja ulkomaisia suoria sijoituksia koskevien rajoitusten asteittaista poistamista. Yhteistä kauppapolitiikkaa koskevan oikeuskäytännön mukaisesti EU:n säädös kuuluu tämän politiikan alaan siinä tapauksessa, että se koskee erityisesti kansainvälistä kauppaa, koska sillä pyritään olennaisesti kaupan edistämiseen, helpottamiseen tai sääntelyyn ja sillä on suoria ja välittömiä vaikutuksia kauppaan 1. Käsiteltävänä oleva ehdotus on tällainen säädös. Kansainvälisen kaupan suojaamisen lisäksi ehdotuksessa asetetaan yhdeksi tavoitteeksi suojata henkilöitä, joiden toiminta liittyy pääoman liikkuvuuteen sekä siihen kytkeytyviin kaupallisiin toimiin unionin ja kolmansien maiden välillä, kolmannen maan lainsäädännön epämieluisia ekstraterritoriaalisia vaikutuksia vastaan. Pääomanliikkeet eivät sisälly SEUT 206 artiklaan ja SEUT 207 artiklan 1 kohtaan alana, joka kuuluu yhteiseen kauppapolitiikkaan, lukuun ottamatta "ulkomaisia suoria sijoituksia" 2, joita voi sisältyä pääomanliikkeisiin. Merkittävä osa EU:n toimivallasta, joka koskee sellaista pääoman liikkuvuutta jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä, johon liittyy "suoria sijoituksia, kiinteistösijoitukset mukaan luettuina, sijoittautumista, rahoituspalvelujen tarjoamista tai arvopaperien hyväksymistä pääomamarkkinoille", kuuluu SEUT 64 artiklan soveltamisalaan 3. Kun otetaan huomioon ehdotuksen nykyinen sanamuoto ja sisältö, voidaan helposti päätellä, että pääoman liikkuvuuden suojaaminen todella on ehdotuksen toinen tavoite, joka kuuluu erottamattomasti yhteen kansainvälisen kaupan suojaamisen kanssa, eikä kumpikaan näistä tavoitteista ole etusijalla toiseen nähden. On syytä muistaa, että oikeusperustoja koskevan oikeuskäytännön mukaan kahden oikeusperustan käyttäminen ei ole mahdollista, jos näiden oikeudellisten perustojen osalta määrätyt menettelyt ovat keskenään yhteensopimattomia. Käsiteltävänä olevan ehdotuksen kohdalla tilanne ei ole tämä, koska molemmat menettelyt mahdollistavat lainsäädännöllisten toimenpiteiden hyväksymisen tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen. Tätä taustaa vasten ehdotetaan, että katsottaisiin SEUT 64 artiklan ja 207 artiklan 2 kohdan yhdessä tarjoavan ehdotukselle asianmukaisen oikeusperustan. 1 Katso asia C-137/12, komissio v. neuvosto, ECLI:EU:C:2013:675, 57 kohta, ja siinä mainittu oikeuskäytäntö. 2 "Ulkomaisten suorien sijoitusten" sisällyttäminen 206 artiklaan ja 207 artiklan 1 kohtaan sekä näin ollen EU:n yhteisen kauppapolitiikan aloihin johtui Lissabonin sopimuksesta. 3 Oikeudellinen yksikkö viittaa tämän ehdotuksen oikeusperustaa koskevassa muistiossaan SJ-0257/15 direktiivin 88/361/ETY liitteeseen I, jossa määritellään pääoman käsite, sekä asiaan C-171/08 komissio v. Portugali, Kok. 2010, I-06817, 49 kohta, ja tekee sen johtopäätöksen, että SEUT 64 artiklan 2 kohdan soveltamisala on laajempi kuin SEUT 207 artiklan 2 kohdan, sillä edellinen käsittää sekä suorat sijoitukset että arvopaperisijoitukset, määriteltyinä "arvopapereiden hankkimiseksi pääomamarkkinoilta siten, että ainoana tarkoituksena on taloudellisen sijoituksen tekeminen ilman aikomusta vaikuttaa yhtiön johtamiseen tai määräysvallan käyttämiseen siinä". AL\1062744.doc 7/9 PE557.293v01-00
Palaten nyt kysymykseen, joka koskee SEUT 352 artiklaa, on syytä todeta, ettei asetuksen johdanto-osan kappaleissa eikä sen perusteluissakaan anneta mitään merkittävää tietoa siitä, miksi tässä tapauksessa olisi tarpeen käyttää SEUT 352 artiklaa. Johdanto-osan 12 kappaleessa vain todetaan, että "tiettyjen tämän asetuksen säännösten hyväksymiseksi ei SEUT-sopimuksessa ole muita kuin 352 artiklassa määrätyt toimivaltuudet". Jo luonteestaan johtuen SEUT 352 artiklan käyttämisen ehdotuksen oikeusperustana pitäisi edellyttää komissiolta aineellista perustelua, varsinkin kun, kuten tässä tapauksessa on tehty, sitä ehdotetaan oikeusperustaksi yhdessä muiden perussopimuksen artiklojen kanssa, jotka mahdollistavat tavallisen lainsäätämisjärjestyksen käytön. Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 1 14 artiklaan, jonka mukaan "komissio perustelee selkeästi ja kattavasti kullekin ehdotukselle aiotun oikeusperustan. (...)". Asetusehdotuksen tarkoituksen ja sisällön mikään osa ei edellytä SEUT 352 artiklan käyttöä oikeusperustana. SEUT 64 artikla ja 207 artiklan 2 kohta tarjoavat riittävän oikeusperustan koko ehdotukselle. Koska perussopimuksessa tarjotut erityiset oikeusperustat kattavat ehdotuksen kaikilta osin, SEUT 352 artiklaa ei ole tarpeen käyttää. Näin ollen ehdotetaan, että SEUT 352 artikla jätetään pois ehdotuksen oikeusperustojen joukosta. Kansainvälisen kaupan valiokunta on myös tuonut esiin kysymyksen siitä, tarvitaanko SEUT 64 artikla kokonaisuudessaan ehdotuksen oikeusperustaksi vai riittäisikö SEUT 64 artiklan 2 kohta. Vain SEUT 64 artiklan 2 kohta näyttäisi olevan asiaankuuluva käsiteltävänä olevan ehdotuksen tarkoituksiin. SEUT 64 artiklan 1 kohdassa EU:n toimielimille ei anneta mitään toimivaltaa hyväksyä minkäänlaista oikeudellisesti sitovaa säädöstä, vaan siinä tyydytään ottamaan mukaan aiempi rajoitus, ja 3 kohdassa annetaan toimivalta hyväksyä toimenpiteitä, jotka merkitsevät taantumista kolmansiin maihin suuntautuvien tai kolmansista maista tulevien pääomanliikkeiden vapauttamisessa, eikä tämä kysymys liity käsiteltävänä olevaan ehdotukseen. Vaikka vain SEUT 64 artiklan 2 kohta näyttää asiaankuuluvalta oikeusperustalta ehdotukselle, viittaus SEUT 64 artiklaan ilman lisätäsmennystä ei kuitenkaan vaikuttaisi haitallisesti ehdotuksen validiteettiin. VII. Päätelmä ja suositukset Oikeudellisten asioiden valiokunta totesi näin ollen 16. kesäkuuta 2015 pitämässään kokouksessa äänin 23 puolesta, 2 vastaan ja 0 tyhjää 2, että SEUT 64 artikla ja 207 artiklan 2 kohta ovat ehdotuksen asianmukaiset oikeusperustat, ja päätti suositella kansainvälisen kaupan valiokunnalle, että sen olisi pyydettävä komissiota muuttamaan ehdotuksensa oikeusperustaa siten, että SEUT 352 artikla suljetaan siitä pois. Se päätti myös suositella kansainvälisen kaupan valiokunnalle 64 artiklan ehdotuksen oikeusperustaksi valitsemisen täsmentämistä siten, että oikeusperusta rajoitettaisiin kyseisen artiklan 2 kohtaan, katsoen 1 Paremmasta lainsäädännöstä 16. joulukuuta 2003 tehty toimielinten välinen sopimus (2003/C 321/01). 2 Lopullisessa äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Pavel Svoboda (puheenjohtaja), Jean-Marie Cavada (varapuheenjohtaja), Mady Delvaux (varapuheenjohtaja), Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (varapuheenjohtaja), Axel Voss (varapuheenjohtaja), Max Andersson, Joëlle Bergeron, Marie-Christine Boutonnet, Kostas Chrysogonos, Therese Comodini Cachia, Pascal Durand, Angel Dzhambazki, Rosa Estaràs Ferragut, Laura Ferrara, Enrico Gasbarra, Jytte Guteland, Mary Honeyball, Sajjad Karim, Dietmar Köster, Gilles Lebreton, Jiří Maštálka, Angelika Niebler, Emil Radev, Julia Reda, Evelyn Regner, József Szájer, Cecilia Wikström. PE557.293v01-00 8/9 AL\1062744.doc
kuitenkin, että viittaaminen 64 artiklaan kokonaisuudessaan ei vaarantaisi oikeusperustan validiteettia. Kunnioittavasti Pavel Svoboda AL\1062744.doc 9/9 PE557.293v01-00