Maailmanvaihto ry:n jäsenlehti numero 3/2012 Volunteers Voices Suomi uusin silmin Finland through different eyes A Foreign Country that Feels like Home page 18 Henkistä pääomaa sivu 12 Finland behind the Clichés page 8
2 pääkirjoitus Suomi on: luontoa, siisteyttä, luotettavuutta ja toimivia palveluita. Parantamisen varaakin olisi, esimerkiksi puhumattomuudessa ja turhan kilpailuhenkisyyden karsimisessa. Suomalaiset taas ovat vieraanvaraisia ja hyväsydämisiä, joskin hitaasti lämpiäviä, ja harkitsevat sanansa tarkkaan. Kuulostaako tutulta? Usein sanotaan, että suomalaisia kiinnostaa kovasti se, mitä muut ajattelevat meistä. Tämän lehden teema on yritys päästä kurkistamaan Suomi-kuvaa pintaa syvemmältä. Jutuista löytyy kattava kokoelma ajatuksia siitä, mitä Suomi ja suomalaisuus merkitsevät eri ihmisille. Suomi, pintaa syvemmältä Mirjami Ylinen, MaailmanVaihtoa-lehden päätoimittaja Vapaaehtoisjakso ulkomailla on matka toiseen kulttuuriin, mutta myös ja ehkä jopa ennen kaikkea omaan itseen. Ulkomailla asuvan on helpompi tarkastella sekä itseään ympäröivää että kotimaansa kulttuuria vieraan silmin, matkan päästä. Myös vapaaehtoisiin tutustuminen vaikkapa isäntäperheenä olon tai tukihenkilötoiminnan kautta voi saada katsomaan tuttuja asioita eri kantilta. Omien asenteidensa ja kulttuuritaustansa tarkastelu uudesta näkökulmasta avartaa mieltä, ja tutun ympäristön näkeminen uusin silmin voi joskus olla yhtä suuri elämys kuin matka vieraaseen kulttuuriin. Kiinnostavia lukuhetkiä syksyn ensimmäisen MaailmanVaihtoa-lehden parissa!
What does the word Finland bring to mind? Nature, tidiness, reliability, services that function well. There are also some things to improve, such as talking too little and being too competitive. Finnish people are welcoming and openhearted, but they warm up slowly and reflect carefully on what they say. Does it sound any familiar? It is said that the Finns are very interested in hearing what other people think about us. The theme of this magazine is an attempt to get a closer look of the image of Finland. In the articles you will find a collection of thoughts and experiences on what do Finland and being Finnish mean to different people. A volunteering period abroad is a journey into another culture, but as well into one s own mind and self. For a person living abroad it may be easier to see both the culture he or she comes from an the one he s surrounded by through A Closer Look on Finland Mirjami Ylinen, the Editor of Volunteers Voices 2012 3 editorial different eyes. Also getting to know foreign volunteers for example by hosting them or by being a support person can open up new points of view on ordinary things in one s surroundings. Learning to evaluate one s own attitudes and cultural background from another point of view is rewarding, and seeing a familiar environment through new eyes can sometimes be an experience as enriching as the ones gained in another culture. I wish you interesting reading moments with the new Volunteers Voices magazine!
4 sisällys / content Pääkirjoitus /Editorial 2 Kutsu vuosikokoukseen 5 Ajankohtaista 6 Suomi-teema / Theme: Finland Finland behind the Clichés 8 Miksei kukaan kysy, mitä mulle kuuluu? 12 Henkistä pääomaa 12 Välitilassa 14 Finland through Estonian Eyes 16 A Foreign Country that Feels like Home 18 Maailma uusin silmin 20 Life after Going Back 22 Haastattelu: Näkökulmia Suomeen ja suomeen 24 Tule mukaan toimintaan 27 Memories from Maailmanvaihto On-Orrival camp 28 Kansainvälisen vapaaehtoistyön vaikutukset 30 Harjoittelijan kesä 32 Toimituskunta 34 Tapahtumakalenteri 35 page 22
5 KUTSU VUOSIKOKOUKSEEN Olet lämpimimmin tervetullut Maailmanvaihdon syyskokoukseen päättämään mihin suuntaan toimintaa tulevaisuudessa suunnataan. Syyskokouksessa valitaan myös uudet hallituksen jäsenet. Mikäli olet kiinnostunut vaikuttamaan Maailmanvaihdon asioihin ja saamaan arvokasta kokemusta kansalaisjärjestötoiminnasta, kannattaa asettua ehdolle hallituksen jäseneksi. Miellämme annamme lisätietoja hallituksen jäsenen tehtävistä ja vastuista. Milloin? missä? mitä? Sunnuntaina 14.10.2012 klo 15:00 (kahvitarjoilut 15:00 alkaen, kokous 15:30 alkaen) Maailmanvaihdon toimisto, Oikokatu 3, Helsinki Toimintasuunnitelma vuosille 2012 13 Talousarvio vuodelle 2013 Hallituksen ja puheenjohtajan vaali Tilintarkastajien valinta Jäsenmaksut vuodelle 2013 Terveisin Anni Koskela pääsihteeri tervetuloa!
6 ajankohtaista Vapaaehtoiseksi maailmalle syksyllä 2013? Haku käynnissä! Ensi syksynä vapaaehtoistyöhän Aasiaan, Afrikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan tai Oseaniaan? Haku ICYE-ohjelman elo syyskuun lähtöihin on käynnissä. Voit lähteä vapaaehtoiseksi 6 kk tai 12 kk pituiselle ajanjaksolle ja valita määränpääsi yli 20 maan joukosta. Ensimmäinen hakuaika päättyy 1.11.2012. Katso lisätiedot kohdemaista, hinnoista ja hakuprosessista ja hae nyt! www.maailmanvaihto.fi Tervetuloa Maailmanvaihdon infoiltoihin syksyllä 2012 Kiinnostaako vapaaehtoistyö ulkomailla? Tule Maailmanvaihdon infoiltaan! Infoillat ovat kaikille avoimia tilaisuuksia, joissa järjestö esittäytyy ja vapaaehtoisena ulkomailla työskennelleet kertovat kokemuksistaan. Syksyn infoilloissa kuullaan kokemuksia esimerkiksi Kolumbiasta ja Ugandasta. Tervetuloa! Infoillat syksyllä 2012: ti 2.10. Tampere ti 9.10. Jyväskylä ke 10.10. Helsinki Tarkemmat tiedot tapahtumista löydät Maailmanvaihdon nettisivuilta, www.maailmanvaihto.fi Tule mukaan Maailmanvaihdon koulutusviikonloppuun 13. 14.10.2012 Haluaisitko osallistua Maailmanvaihdon vapaaehtoistoimintaan Suomessa? Tervetuloa 13. 14.10.2012 Maailmavaihdon toimistolle Helsingin Kruununhakaan (Oikokatu 3) kouluttautumaan mukaan toimintaamme. Koulutusviikonloppu sisältää kolme osiota: monikulttuurisen pienryhmätoiminnan ohjaus, kouluvierailukoulutus ja valintakoulutus. Voit ilmoittautua yhteen tai useampaan osioon. Tapahtuma on maksuton, ja pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tuleville korvataan puolet matkakuluista. Tutustu koulutuksen sisältöön ja aikatauluihin netissä ja ilmoittaudu pe 5.10. mennessä osoitteeseen tiedottaja@maailmanvaihto.fi Suomeen saapui elokuussa vapaaehtoisia Euroopasta ja etäämmältä Suomeen saapui elokuun alussa 10 uutta ICYE-vapaaehtoista ja 8 uutta EVS-vapaaehtoista. Uudet vapaaehtoiset ovat kotoisin Intiasta, Italiasta, Itävallasta, Japanista, Meksikosta, Saksasta, Taiwanista, Turkista, Ugandasta, Unkarista, Venäjältä ja Virosta. Vapaaehtoiset osallistuivat aluksi Maailmanvaihdon
tulovalmennusleirille, minkä jälkeen he matkasivat vapaaehtoistyöpaikoilleen eri puolille Suomea. Lue juttu tulovalmennusleiristä sivulta 28! Katso myös leirikuvat Facebookista: www.facebook.com/ maailmanvaihto Maailmanvaihdon erityistavoitteet kaudelle 2013 14 Maailmanvaihto on asettanut toiminnalleen erityistavoitteita kaudelle 2013 14: Maailmanvaihto pyrkii edistämään kansainvälisyyskasvatusta ja järjestön näkyvyyttä pääkaupunkiseudun ulkopuolella kehittämällä kouluvierailutoimintaa. Lisäksi tavoitteena on kehittää edelleen vapaaehtoisten alueryhmätoimintaa, jota on kehitetty ulkomaalaisten vapaaehtoisten tukihenkilötoiminnan ympärille. Kolmantena erityistavoitteena on jatkaa laadunkehittämistyötä Suomessa yhteistyössä muiden vapaaehtoistyöjärjestöjen kanssa sekä kansainvälisesti yhteistyössä muiden ICYE Federaation jäsenten kanssa. Kirjoita MaailmanVaihtoa-lehteen! Minkälaisissa työpaikoissa vapaaehtoiset oikeastaan työskentelevät? Haluaisitko sinä kertoa, millaisia töitä teit vapaaehtoisena, tai onko työpaikallasi ulkomaalainen vapaaehtoinen? Seuraavan lehden teemoja ovat vapaaehtoistyö ja -työpaikat. Odotamme kirjoituksia sekä vapaaehtoisilta että heidän kanssaan työskenteleviltä. Jutut ja lisätiedustelut voi lähettää päätoimittajalle osoitteeseen mirjami.ylinen@maailmanvaihto.fi. Deadline on perjantaina 9.11.2012. Volunteers Voices is looking for writers! In what kind of projects do the volunteers actually work in? Would you like to tell the readers about your project? The theme of the next issue of our magazine is volunteer work and workplaces. We hope to receive articles from both volunteers and people organizing the projects. If you would like to write an article or want more information send e-mail to the editor at mirjami.ylinen@ maailmanvaihto.fi. The deadline for the articles is on Friday 9th of November 2012. 7 ajankohtaista
8 theme: Finland Finland behind the Clichés Text: Elisabetta Colautti Photo: Minna Räisänen Be a good girl! Santa Claus watches you! I think that the most common idea people all over the world have of Finland is this: a lot of snow, Christmas lights, forests and reindeer everywhere. It was also the idea I had in mind when the 7th of August I arrived from Udine, my city in Italy, to Helsinki for a voluntary work period in Finland. Actually I got a lot of information before my departure: I guess I visited every website about Finnish culture, saw a lot of pictures, read tourist guides and talked with anyone who had visited Finland. I was prepared to understand all the changes and of course I was quite sure that it was impossible to be killed by a horde of reindeers: there are only a few of them and they aren t so aggressive! With all this in mind, the day after my arrival I moved to Pieksämäki in Southern Savo Region to spend my volunteering period in Koulutuskeskus Agricola, a folk high school where I work with people with special needs. My group, called Arjen Suola, is formed by students of different ages (from 25 to 65) with whom we do different kinds of handicraft and sport activities. We believe in the motto mens sana in copore sano!
9 But we are here to learn something more about another culture, too. Many Finnish people are very surprised by my choice and want to know why I decided to come here. I have also lived in Portugal and in Brazil, so I wanted to have an experience in a very different country. Finland offered me the opportunity to work in one of the best educational systems in the world. That s the field I would like to work in, and this is the best way to improve my skills. I have to be honest: my first days in Pieksämäki weren t so good. For a moment I thought the Finnish culture was too different from my worldview. Of course here I found 30 degrees less and a cloudy sky: my first thought was It s impossible it s already autumn! To see people with jackets and heavy clothes didn t help me to see them as friendly, and the lakes were too grey to appear attractive. But then I spent ten days in Ylöjärvi in Antaverkka camp with the other volunteers: thanks to everybody (and also to the sun) I saw Finland with different eyes. It s a place where I can really learn many things. Firstly: to relax. I m a person that really loves to sleep, probably I m one of the world s best experts in this field and I have never ever slept so good as after sauna and lake. I think that also walking in the middle of the nature is very calming. Unfortunately in Italy we don t have so many forests so it s difficult to find a moment for yourself, just thinking and staying alone with your mind. We have so many things to do every day and we are surrounded by so many people and noises that we forget how important it is to enjoy the silence. Here in Pieksämäki (city that I begin to know and like) I have to walk through a forest to get to the city centre, and I really appreciate hearing the sound of my footsteps. The next thing is surprising because there are many clichés about Finnish people s shyness, and my biggest fear before my departure was the loneliness. But the best thing here in Finland are the people. Maybe they are not as exuberant as Italians, but they are really helpful. And they talk a lot, especially if you have a bad day: they try to help you and make you feel a part of their group. People are really open-minded, and interested in me and my country. They are the best resource to make me feel like a part Finland. I suppose that they will be essential for making my experience something unbelievable. In this moment I honestly don t know how my situation is going to change in the next six months. I suppose that a part of the experience is to slowly understand what is changing in yourself without having many expectations: something unexpected could be the change you need. theme: Finland
10 suomi-teema Miksei kukaan kysy, mitä mulle kuuluu? Teksti ja kuvat: Johanna Huttunen, Kolumbia 2011 2012 Kolumbiaan?! Vapaaehtoistyöhön? Oletko tosissasi? Ethän sä edes osaa espanjaa! Sut vielä kidnapataan siellä! Siinä lienee pähkinänkuoressa suunnitelmani aiheuttama reaktio, ja rohkenen epäillä, etten ole ainoa idealleen samanlaisen vastaanoton saanut vapaaehtoistyöntekijä. Vietin kuitenkin Bogotássa tähänastisen elämäni mieleenpainuvimmat seitsemän kuukautta; kaikki oli uutta, eksoottista ja ainakin näin jälkikäteen muistellessa ennen kaikkea IHANAA! En ole varsinaisesti mikään kotiikävöitsijä, mutta Suomi ja ennen kaikkea läheiset ihmiset pysyivät mielessä kristallinkirkkaina. Olikin pysäyttävää huomata, että koin elämäni kulttuurishokin koto-suomeen palatessani. Päällisin puolin kaikki oli kuten ennenkin, vaikka toki sitä kiinnitti eri tavalla huomiota joihinkin yksityiskohtiin. Siisteys, ruuhkaton pääkaupungin keskusta tai liioiteltu turvallisuuden tunne eivät kuitenkaan saaneet minua pois tolaltani läheiset ihmiset sen sijaan saattoivat saada. Tuntui, että osa mainitsemistani kristallinkirkkaista mielikuvista olikin kieroutuneita, omissa muistoissani vääristyneitä.
11 Oliko lähipiirini todella muuttunut näin paljon puolessa vuodessa? Ei. Muutaman kuukauden asiaa pohdittuani tulin vastahakoisesti siihen tulokseen, että ainoa muuttuja olin minä itse en vain kuolemaksenikaan osaa pukea tuota muutosta sanoiksi. Tilanne lienee joka vaihtarille tuttu; niin paljon uusia asioita, ettei tiedä mitä kertoa, ja kun kokee selittävänsä jostain tärkeästä, tuntuu, ettei kukaan ymmärrä. Tuntui kohtuuttomalta, että itse olin puolessa vuodessa kokenut omaa elämääni mullistavia asioita, ja samaan aikaan omat läheiset ihmiset olivat eläneet osapuilleen samoja, tuttuja kuvioita. Olin hämmentynyt pienistä, arkisista yksityiskohdista muissa ihmisissä: tunteiden ilmaiseminen, käytöstavat, jopa sanavalinnat. Voimakas yhteisöön kuulumisen tunne vaihtui kolkkoon haahuilemiseen, enkä suinkaan tuntenut palaavani samalle paikalle, josta lähdin. Kolumbiassa asuessani jatkuva kysely ja utelu saattoivat toisinaan rasittaa, mutta palatessani huomasin ikävöiväni alituista kuulumisten ja voinnin kyselyä. Paluun jälkeisiä ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunteita voi lievittää puhumalla niille, jotka ymmärtävät. Palattuani huomasinkin takertuvani jokaiseen kolumbialaiseen, latinoon tai edes espanjaa puhuvaan tuttuun kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Jopa huono, suorastaan surkea musiikki sai minut iloiseksi kunhan se vain oli kolumbialaista, tai edes sinne päin. Luulen, että jossain syvällä kyti ikään kuin pelko kaiken unohtamisesta. Pelkästään muutama espanjankielinen sana odottamattomassa tilanteessa saa aikaan sellaisen muistojen ja tunteiden aiheuttaman euforisen olotilan, ettei sitä yksinkertaisesti halua unohtaa mitään, yhtään mitään. Matkustelu on nykypäivän länsimaalaisille arkipäiväistä, helppoa ja edullista. Lähdin näkemään maailmaa ja oppimaan uutta ja opinkin tuntemaan kielen, kulttuurin ja suuren joukon ihmisiä. Ylivoimaisesti eniten opin kuitenkin itsestäni. Siinäpä vasta ainutlaatuinen matkakohde suosittelen! Olikin pysäyttävää huomata, että koin elämäni kulttuurishokin koto-suomeen palatessani. suomi-teema
12 suomi-teema Henkistä pääomaa Teksti ja kuva: Kaisu Kinnunen Meksiko on huumaava maa. Jo pelkästään tuoksuista, mausteista ja väreistä voi humaltua. Mutta kaikista eniten minä humalluin ihmisistä, meksikolaisista. He toivottivat minut mitä sydämellisimmin tervetulleeksi maahansa. Vuorovaikutus heidän välillään on aitoa, avointa, lämmintä, sydämellistä ja inhimillistä. Ihmiset halaavat ja koskevat toisiaan ja kertovat avoimesti välittävänsä toisistaan. Asuin meksikolaisessa perheessä, ja kaikki perheenjäseneni pitivät minusta huolta, antoivat vähästään minulle. Kohtasin Meksikossa aitoa välittämistä ja inhimillisyyttä. Tuota aitoa välittämistä ja lämpöä meillä pitäisi olla enemmän myös kotimaassamme Suomessa. En väitä, että aito välittäminen olisi kadonnut keskuudestamme, mutta jotain sille on mielestäni tapahtumassa, tai on tapahtunutkin jo. Jos ajattelemme maatamme kiinnittämättä huomiota epäkohtiin, on meillä suorastaan erinomaiset edellytykset ainakin fyysisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen verrattuna moniin muihin maihin. Suomen kansalaisina olemme etuoikeutettuja mm. puhtaaseen veteen ja hygieniaan, sosiaaliturvaan, terveydenhuoltoon, oppivelvollisuuteen (ja maailmalla erittäin arvostettuun koulutusjärjestelmään) ja jopa erilaisiin kulttuuripalveluihin. Mutta miksi Suomessa sitten on niin paljon henkisesti pahoinvoivia ihmisiä? Tällä hetkellä puhutaan paljon Eurooppaa ravistelevasta talouskriisistä, mutta uskon, että talouskriisin alle hautautuu huomattavasti vakavampi kriisi, joka koskee ihmisen henkistä hyvinvointia. Nimitän kyseistä kriisiä arvovajauskriisiksi. Suoraan sanoen: Meksikosta palattuani tunnen eläväni maassa, jonka hienon ulkokuoren alla piilee arvovajausta. Koen, että ns. pehmeiden ja kovien arvojen välinen raja-aita on murtumassa, ja että kovat arvot ovat saamassa enemmän valtaa maassamme niin yhteiskunta- kuin yksilötasollakin. Ihmisen henkistä ja humaania kasvua ei pidetä enää yhtä tärkeänä, vaan hänet nähdään tuottavana yksikkönä. Ihminen on numero tilastoissa. Ennen Meksikoon lähtöäni koin naiivisti elämän olevan eräänlainen suoritusmatka, jossa erilaiset elämän etapit täytyy suorittaa tietyssä järjestyksessä. Polulta ei saisi poiketa, sillä poikkeaminen voisi luoda
13 suomi-teema epäonnistumisen, tyhjyyden ja arvottomuuden tunteita. Nyt ajattelen eri tavoin, sillä juurikin tämä polulta poikkeaminen on mielestäni kaikkein tärkeintä henkisen kasvun ja kehittymisen kannalta. Puhun poikkeamisesta siksi, että koen yhteiskunnassamme vallitsevan sellaisen tilan, jossa polulta poikkeaminen ei ole mahdollista, ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Yksilön inhimilliselle kasvulle ei anneta riittävästi tilaa tai aikaa. Henkisen pääoman puutetta yritetään korvata esimerkiksi materian haalimisella ja kuluttamalla mahdollisimman paljon. Kilpailemme tiedostaen tai tiedostamatta toistemme kanssa, ja välillä joudumme kilpailemaan myös olosuhteiden pakosta. Emme voi aidosti välittää toisistamme, jos emme voi itsekään kovin hyvin. Palattuani Meksikosta näen kotimaani ja itseni eri tavalla kuin lähtiessäni. Olen oppinut, että haluan elää elämääni keräten jatkuvasti henkistä pääomaa, kokemuksia ja elämyksiä. Jatkuva henkinen kasvu on yksi ihmisen arvokkaimmista omaisuuksista. Pyrin myös välittämään toisista ihmisistä, aidosti. Kaisu Kinnunen työskenteli vapaaehtoisena Meksikossa kaudella 2011 12. Yllä kuva hänen vapaaehtoistyöjaksoltaan.
14 suomi-teema Paluustani Ecuadorista Suomeen on nyt kulunut neljä viikkoa. Täällä ensimmäiset viikot menivät hujauksessa ystäviä ja perhettä tavatessa sekä asioita hoitaessa. Sain jopa nauttia muutaman päivän Suomen kesäsäästäkin. Nyt kun arki on jälleen alkanut ja olen palannut töihin, minulla on ollut enemmän aikaa peilata ajatuksia ja tunteita, joita minulle on kertynyt viimeisestä puolesta vuodesta, jonka vietin vapaaehtoistyössä Ecuadorissa. Ihmeellistä, miten nopeasti ihminen välitilassa Teksti ja kuva: Lily Huuhtanen tai ainakin minä sopeuduin uuteen kulttuuriin ja tapoihin, vaikka koinkin kulttuurishokkia. Saapuessani Ecuadoriin totesin olevani täysin erilaisessa maailmassa. Ehkäpä kaikki maanosat ovatkin niin erilaisia. Myös palattuani Suomeen huomasin, kuinka olin taas toisessa maailmassa, hyvin erilaisessa kuin missä olin viettänyt viimeiset puoli vuotta. Ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomiota astuttuani lentokoneesta ulos Helsinki-Vantaan lentokentällä, oli kuinka Suomella on oma tuoksunsa, sellainen, jonka Orientaatioleirillä Ecuadorissa ihmeteltiin paikallista ruokaa.
olin unohtanut ja jonka heti tunnistin. Kun tapasin Ecuadorissa ulkomaalaisia reissaajia, jotka ihmettelivät paikallisten tapoja tai vaikkapa infrastruktuuria, huomasin, etten itse enää nähnyt näitä kummallisuuksia. Jollain tapaa olin kotoutunut Ecuadoriin. Nyt näen Suomen eri silmin, ainakin vähän aikaa. Suomalaiset ovat hyvin säännönmukaisia ja noudattavat sääntöjä tarkasti. Ei siinä ole vikaa, mutta ihmettelin, kuinka poikkeuksia harvemmin tehdään. Ecuadorissa ihmisiä tavatessa suudellaan aina poskia ja halataan kun tavataan ystäviä, perhettä, työkollegoita tai jopa uusia ihmisiä. Pidin siitä tavasta ja kaipaan sitä läheisyyttä ja lämpöä. On ollut outo tunne kun olen hyvästellyt täällä ystäviä ja sanotaankin vain moit, ei halauksia eikä poskisuudelmia. Kun on ollut puolisen vuotta toisessa maassa, on ehtinyt tutustua sen kulttuuriin ja tapoihin, mutta kuitenkaan siinä ajassa ei ehdi tulla tunnetta siitä, että on osa maata ja sen kulttuuria. Vapaaehtoisena olin eräänlaisessa välitilassa. Elin Ecuadorissa ja sen kulttuurissa, mutta olin kuitenkin ulkopuolinen, joka vertasi oman maansa tapoja kohdemaan tapoihin. Puhumattakaan siitä, miten kaikki siellä kohtelivat minua gringona eli vaaleana ulkomaalaisena. Mutta kun palasin Suomeen huomasin olevani taas vähän välitilassa; nyt olen taas verrannut tapoja ja kulttuuria, joita Ecuadorista oli tarttunut mukaan, suomalaisiin outoihin tapoihin. Suomessa on paljon ihania ja toimivia asioita, joista olen taas hyvin kiitollinen palattuani tänne. Mutta minä itse olen muuttunut kiireettömämmäksi ja tajunnut, että kaikesta ei aina tarvitse stressata niin paljon. Asioilla on tapana järjestyä. Ecuadorista minulle jäi käteen paljon uusia, hienoja kokemuksia. Maailmankatsomukseni on laajentunut, niin myös sekä Suomi-kuvani että omakuvani. Se onkin yksi vapaaehtoistyöhön lähtemisen keskeisistä ideoista. Olen iloinen, että näen nyt Suomen uusin silmin. Kun on ollut puolisen vuotta toisessa maassa, on ehtinyt tutustua sen kulttuuriin ja tapoihin, mutta kuitenkaan siinä ajassa ei ehdi tulla tunnetta siitä, että on osa maata ja sen kulttuuria. 15 suomi-teema
16 theme: Finland I am Marili from Estonia. I m planning to stay here in Finland for a whole year. I arrived here in the beginning of August to start volunteer service in Luovilla, Helsinki. My job is to help people with disabilities at their work. Luovilla is a handicraft workshop, where people make different products. They are planning to open their own shop in the future, and in the meanwhile they sell their products at fairs. Every now and then some of the workers have their works shown at exhibitions. For me Finland has always existed somewhere. I don t remember the first time I heard about it, I was just too little to remember. For Estonians Finland is like a big brother: we look up to them and want to be as good as One of my biggest favourites of Finnish culture is Mölkky. they are when we grow up. I know it sounds cheesy, but it s true. One of the reasons I came here was that I wanted to see myself who Finnish people are and get my own opinion about Finland. Even though Finland is so close to Estonia, I haven t been here many times. The first time was when I was in 8th grade and we had a school trip to Finland. Once I just drove through on my way to Sweden. But I really discovered Finland last year, when I was visiting a student organization for their anniversary. I was so pleasantly surprised of how good neighbors we have. From that visit I found some friends and continued to communicate with them. After the visit I started considering Finland as one of my options for picking a
17 theme: Finland place to do my volunteer service. So here I am, and happy about it. I haven t been here for a long time yet, so it s hard to make any resolutions what Finland is like and who these Finns really are. I m still sure that Finnish people are very good hosts. They may be shy at first, but if you start conversation with them you will find out how kind and interesting people they are. Even though I have been here for a short time, I have found some new and exciting things for me. One of my biggest favourites of Finnish culture is Mölkky. Give me some good company to play with and I will be thrilled for hours. Other thing that I like about Finland is the nature and how people appreciate it. I live in Espoo, but I don t have A view of Helsinki from the roof of Fortum building I live in Espoo but I don t have the feeling of living in a city. the feeling of living in a city. It s like people have set their homes into the forest, not planted trees around their homes as it s usually done somewehere else. I have also learned some practical things, like how to build up fabric and that there is a hoover that is built inside the house. But those are things that can be learned also somewhere else, for me it just happened in Finland. From this year in Finland I hope to find out new exciting things for myself and to gather a lot of memories and experiences to take back home with me. What I hope from Finland? Surprise me. Show me what you got!
18 theme: Finland Finland: a foreign country that feels like home Text and photo: Nadège Ollagnier The writer first arrived to Finland as an EVS-volunteer and now studies in Jyväskylä. Originally from France, I arrived to Finland one and a half year ago as an EVS-volunteer to Suonenjoki. Who could have guessed I would still be here, studying and wanting to build the rest of my life in this mysterious country? Studying in Jyväskylä, it is always nice to keep some activity linked to voluntary work and Maailmanvaihto. It was a big pleasure to be part of the leaders team on the on-arrival camp for new volunteers: it was now my turn to welcome the new Maailmanvaihto babies and prepare them to the same experience I had been through. Being on the other side of the process was really rewarding and made me realize the path traveled so far. At the camp there were many different team members coming and going, three of the leaders and the kitchen team staying for the whole ten days. Within the participants, 12 nationalities were represented: from Finland s closest neighbors such as Estonia or Russia to further countries like Japan, Mexico and India. The program was made of 30 hours of Finnish language course and information sessions about key topics for the volunteers, such as: ICYE and EVS program, Maailmanvaihto organization, Finland and Finnish culture, culture shock and conflict management. Beyond the more formal meetings, we had a lot of fun during games, morning energizers, Olympics competition and country evenings. We visited Tampere for one day, which was an opportunity for the volunteers to have their first face to face with Finland and its realities. And of course, we had sauna and enjoyed a lot of great food, thanks to the kitchen team! I remember when I met everybody coming from Helsinki in Tampere. Everybody was shy and quiet, but it changed very quickly and turned into a very great group atmosphere. The volunteers and the leaders had good connection and during the feedback about the camp, many compared our group to a big family. The tears on the last day when we said goodbye to each other, summarize perfectly how well we all fit together! The camp experience is usually an opportunity for new volunteers to meet friends, have fun, and create a network they can use during their
stay in Finland. When I arrived in April 2011, I didn t have the chance to participate to the Maailmanvaihto camp, but I took part in the on-arrival camp organized by CIMO. There, we were only Europeans. I think in this camp it was really interesting to meet people coming from the opposite sides of the world, with cultures totally different than what we are used to. But of course, one thing is for sure true for everybody: no matter which part of the world you come from, we all are equally eager to spend nice moments with friends, learn and have fun. All of us have faced or are facing a new culture and a new place to live. It s really important to realize that we all can go through the same feelings and worries. I realized that in one year and a half, thanks to the volunteering experience, culture shock, people from all over the world, new Finnish friends and the volunteer network, I have grown up and learned a lot about Finland, its people and culture. It s funny but also great to realize than I can now tell foreigners about Finland and about how to handle some issues in here. This camp and the people I met helped me to realize that I ve achieved something important: getting over the culture shock, finally feeling like a part of Finland and Finnish culture. It reminds how great Finland is, being open to the world and welcoming people from each side of the planet. Finland opened its arms to me a year and a half ago... and I don t want to leave it anymore! 19 theme: Finland Nadège, Joulupukki and his little helper. During the Onarrival Camp Joulupukki visited the volunteers and welcomed them in his country.
20 suomi-teema Vuosi on vierähtänyt siitä, kun palasin Eurooppaan Etelä-Amerikan valloitukseltani. Mukaan on mahtunut uusia seikkailuja sekä vakavia pohdintoja maailman tilasta ja omista tekemisistäni tällä planeetalla. Vietin vuoden vapaaehtoistyössä Brasiliassa, Porto Alegressa, opettamassa musiikkia ja englantia sekä leikkimässä ja viettämässä aikaa mitä ihanimpien lasten kanssa, mutta samalla myös oppien paikallisten tapoja ja tekemisiä. Muistan lähteneeni Porto Alegreen, koska halusin tuntea vähemmän pahaa oloa länsimaalaisesta törsäilyelämästä ja siitä, kuinka sen vastakohtana olevat kehitysmaat rypevät kurjissa oloissaan. Halusin elää ja ottaa selvää, mitä ihmiset niin sanotussa kehitysmaassa oikeasti tekevät joka päivä, enkä vain lukea siitä sanomalehdistä. Tunsin solidaarisuutta sitä elämäntyyliä kohtaan, jonka sanotaan olevan kurjaa ja köyhyysrajan alapuolella, enkä itse halunnut enää kuulua siihen oikeutettuun vähemmistöön, joka nauttii synnyinpaikan ja ihonvärin tuomista etuoikeuksista. Kyseisestä asemasta tai leimasta en kuitenkaan päässyt eroon: monesti sain tuntea olevani se eurooppalainen, joka voi matkustaa minne haluaa, ei tule poliisien ahdistelemaksi ja jonka ystäviä kaikki haluavat olla. Kokemukseni sai minut huomaamaan, miten monet ihmiset arvostelevat toisia ja kokevat ulkokuoren paljastavan ihmisestä enemmän kuin mikä on totta. Brasiliassa sain itse olla arvostelun kohteena, Euroopassa kohteina ovat esimerkiksi Suomessa romanit, Saksassa turkkilaiset, Kreikassa kaikki tummaihoiset jne. Viimeisen vuoden aikana olen liftannut ympäri Eurooppaa nähden ja kuullen mitä kauheimpia tarinoita ihmisten kohtelusta lähinnä etnisyyteen perustuen. Vaikka Brasiliassa monet puhuivat ja kuvittelivat Euroopan olevan jonkinlainen paratiisi, olemme siitä valitettavan kaukana. Laittomia maahanmuuttajia löytyy keskitysleirien
21 Monet ihmiset arvostelevat toisia ja kokevat ulkokuoren paljastavan ihmisestä enemmän kuin mikä on totta. suomi-teema näköisistä komplekseista, katulapsia vilisee miljoonakaupungeissamme ja ihmiset kerjäävät kadunkulmilla parempaa elämää. Asiaa vielä pahentavat monien eurooppalaisten pelot ja viha näitä ulkomaalaisia kohtaan, eikä myötätuntoa tunnu löytyvän niille, jotka vain yrittävät selviytyä elämästään useimmiten paeten sotaa, nälänhätää tai vainoa. Itse eläisin mieluusti maailmassa, jossa emme kohtelisi toisiamme sen perusteella, minkä ihonvärin olemme vanhemmiltamme perineet tai missä ja mihin kulttuuriin olemme syntyneet. Utopiassani kaikki saisivat vapaasti olla niitä yksilöitä, joita ovat, uskoa mihin haluavat ja toimia kuten parhaaksi näkevät. Ihmiset käyttäisivät aikaansa muihin tutustumiseen ja juttelisivat oikeasti toistensa kanssa, eivätkä vain katselisi televisiosta raporttia jonkin etnisen ryhmän historiasta ja kuvittelisi sen jälkeen olevansa asiantuntijoita. Mihin ovat kadonneet ihmiskontaktit maailmastamme? Monet pelkäävät tuntematonta, mutta eihän asiaan muuta tarvittaisi kuin toisiimme tutustumista. Toivon, että ihmiset eri taustoista matkustavat ja kokevat elämänsä aikana tämän ihanan maapallon monia eri kulttuureja ja kertovat niistä tarinoita niille, jotka eivät ole syventyneet maailman eri kolkkiin. Tarinoita katumarketeista, joissa McDonald s ei vallitse, katuteattereista, joissa köyhimmilläkin on mahdollisuus nähdä suurteoksia, rytmeistä, jotka eivät kuulu radioistamme ja ihmisistä, jotka hymyilevät elämän vaikeuksista huolimatta. Jos vain tutustuisimme toisiimme, koko maailmasta voisi tulla se suvaitsevainen paratiisi, josta niin monet meistä haaveilevat. Teksti: Outi Klang Kuva: Jenny Asanti
22 theme: finland Life after Going Back Text & photo: Po-Ching Huang Arriving to a new country means facing a strange environment, unknown people and a new culture. But what is it like to leave all that after a year far from home? A Taiwanese volunteer Po-Ching Huang, who spent 12 months in Savonlinna in 2011 2012, tells about going back. I m Po-Ching Huang. I come from Taiwan and I m 34 years old. For 12 months I was working in Savonlinnan kristillinen opisto in Eastern Finland. My job was to help around in everything: office work, cooking, being a teacher s assistant, organizing after school clubs, designing new website and advertisements for the institute, documenting their activities by video and photographs I felt very sad to leave Finland. I always said that the worst day in Finland would be the day when I confirmed the flight ticket back to Taiwan. I even had an application on my phone for counting the days left in there, and I checked it almost every day.
23 But no matter how I felt, I still left on the 9 th of August 2012. It was a long way (almost 21 hours). I spent the first half of the journey remembering and reviewing my time in Finland, and the other half to arranging and preparing for the return. It was hard, I had very complicated feelings. I thought I was ready to face the fact that I was back. But on the way home from the airport the road full of cars, the traffic jam and the typical Asia summer weather still shocked me. Also a few days after, me and my family went out to a restaurant for lunch. The city was full of busy, fast, and loud people everywhere. I almost couldn t get used to everything, even though it was my home town, where I had lived for over 30 years. Even my family surprised and seemed different to me. It was a very big challenge: getting back to being comfortable with living here. Before I came, I didn t imagine too much of Finland. Because of Nokia and Angry birds, I thought it would be very high tech. But in fact I saw that many Finnish people still use old mobile phones and that they enjoy being in the nature much more than staying with computers, smart phones or other stuff. They are very close to nature in many things: also design and education. And people go to the library very often. They have a good sense of things and good habits, which just happen naturally. For me typical Finland means the nature. The way Finns live with it, respect it and enjoy it. Finland is like a quiet woman, who still has personality; she has different pretty faces, but can also be adventurous, even dangerous. And you can fall in love with her like a crazy. While I was away, I didn t miss too many things from Taiwan. That s because I ve already been independent and have lived alone for a long time. For me, the year away seemed like a break from my normal life and self. During the year I got lots of great, fresh, wonderful and different experiences. I hadn t many expectations before I came, so all the things I experienced were like surprise gifts: good or bad, happy or not. And do I now miss anything from Finland? I would like to say: everything. It was a special year I ll never forget. Now I m back in Taiwan, because I have here my home, family and friends. You guys are always welcome to visit me and Taiwan, and I will absolutely come back to Finland one day. And then it ll be another, different new life. theme: finland
24 suomi-teema Näkökulmia Suomeen ja suomeen Suomeen saapuvien vapaaehtoisten orientaatioleirillä ohjelmaan kuuluu suomen kielen alkeiden opetusta. Haastattelussa elokuun leirillä suomea opettaneet Alberto Ciarlanti ja Eeva Pietarinen. Teksti Mirjami Ylinen, kuvat Minna Räisänen. Keitä olette ja miten päädyitte opettamaan Maailmanvaihdon leirille? Eeva: - Olen Eeva ja asun Turussa. Opiskelen yliopistossa pääaineena suomen kieltä ja aloitan syksyllä viidennen vuoteni. - Näin yliopiston rekrytointisivuilla ilmoituksen, jossa haettiin suomen kielen opettajaa valmennusleirille. Hain paikkaa ja olin tosi innoissani, kun sain sen. Tämä oli ensimmäinen vuoteni Maailmanvaihdon leirillä. Alberto: - Olen Alberto Ciarlanti, kotoisin Italiasta. Olen juuri muuttanut Helsinkiin Joensuusta, jossa asuin yhdeksän vuotta. Olen ollut yhdeksän vuotta mukana tulovalmennusleireillä, suomen kielen opettajana viimeisenä kolmena vuotena. Miksi juuri suomen opettajaksi? Eeva: - Oma äidinkieli on aina kiehtonut minua tosi paljon. On mahtavaa päästä opastamaan muita siinä, mistä itse kokee tietävänsä jotain. - Suomen opettaminen ulkomaalaisille on hauskaa ja antoisaa. On hienoa nähdä, miten eri tavoilla ihmiset oppivat. Se on myös haastavaa: opettajan pitäisi jakaa huomiota tasapuolisesti kaikille ja käyttää opetusmetodeja monipuolisesti. Alberto: - Suomen opettaminen on mahtava mahdollisuus. Olen varmasti erilaisessa roolissa kuin äidinkielinen opettaja, mutta se ei välttämättä tarkoita, että hän voisi selittää suomen kielioppia yhtä eksplisiittisesti tai selkeästi kun minä. - Leirillä on mahdollista järjestää
opetusmenetelmä, jossa minä voin opettaa kielioppia ja syntyperäinen fennisti kielenkäyttöä. Samana päivänä on siis samat aiheet kahdesta eri näkökulmasta. Millainen asenne vapaaehtoisilla on suomen opiskeluun? Entä suomalaisilla kieltä opiskeleviin ulkomaalaisiin? Eeva: - Pääsääntöisesti vapaaehtoisilla on varsin positiivinen ja innostunut asenne suomen opiskeluun. Harmittaa tosin, että monia oli peloteltu kielen vaikeudella. Suomi on kieli muiden joukossa, eikä mitenkään mahdoton. - Valitettavan usein puhe vapaaehtoisen kanssa luiskahtaa puolin ja toisin englanniksi. Asiat toki hoituvat niin nopeammin, mutta jos oppijalle ei anna mahdollisuutta puhua suomea, ei sitä oikein voi oppiakaan. Alberto: - Suomalaisilla on kolme eri asennetta vieraskielisiin suomen opiskelijoihin. Osa on vain hämmästynyt, että ulkomaalainen voi osata suomea. He ovat tavallisesti iloisia ja tyytyväisiä. Osa, joka on onneksi todella pieni, tuntee itsensä uhatuksi, kun ulkomaalainen osaa suomea. On myös kolmas osa, se, jonka mielestä kieltä osaavassa ulkomaalaisessa ei ole mitään erikoista. Suomessa kuitenkin puhutaan suomea. Miksi pientä kieltä kannattaa opiskella, vaikka englannillakin pärjää? Eeva: - Monet vapaaehtoisista työskentelevät paikoissa, joissa jonkin tasoinen suomen osaaminen on välttämättömyys. Lisäksi kokemuksesta saa varmasti enemmän irti, jos pystyy ymmärtämään kieltä ja kommunikoimaan uusien tuttavuuksien kanssa heidän omalla kielellään. jatkuu seuraavalla sivulla... 25 suomi-teema
26 suomi-teema jatkuu edelliseltä sivulta... Alberto: - Yksinkertaisesti: ilman kieltä ei voi integroitua. Kieli on kulttuurin osa, ja se myös tuottaa kulttuuria. Sen osaaminen on mielestäni integroitumisen perusteellinen puoli. Eeva: Ja onhan kokoa koko kokko -rimpsun lausuminen illanistujaisissa aika hupaisa ohjelmanumero. Lehden teemaan liittyen: mitä sanat Suomi ja suomalaisuus merkitsevät teille? Eeva: - Minulle suomalaisuus on ehkä tiettyjä arvoja ja uskomuksia. Se on itsenäisyyttä, tasa-arvoa, laadukasta koulutusta, rauhallisuutta, työteliäisyyttä, hyvinvointia ja toimivuutta. Suomalainen saattaa aluksi olla hiljainen ja ujo, mutta hänestä saa lojaalin ja kuuntelevan ystävän. Alberto: - Suomessa on rauhallisempaa. Täällä voi vielä elää omaa elämäänsä. Kun saavutaan tänne, olisi myös hyvä tietää, että hiljaisuus ei ole törkeää eikä tarkoita, etteivät ihmiset haluaisi tutustua kehenkään muuhun. Muita ajatuksia tai terveisiä? Eeva: - Rohkaisisin kaikkia vapaaehtoisia puhumaan suomea. Kieltä oppii puhumalla, ja jo pienestäkin osaamisesta voi saada upeita onnistumisen kokemuksia! Alberto: - Suomi on mahtava ja mahtavaa.
Kulttuurivaihtoa koulussa Maailmanvaihdon kouluvierailutoiminta tarjoaa vierailijoita eri luokka-asteille alakoulusta lukioon. Kouluvierailuja tekevät vapaaehtoistyössä ulkomailla olleet nuoret sekä Suomessa vapaaehtoisena työskentelevät ulkomaalaiset. Haluatko tilata kouluvierailun? Kiinnostaako sinua suunnitella ja toteuttaa kouluvierailutoimintaa? Kirjoita MaailmanVaihtoa -lehteen Lukijoiden kaikki kirjoitukset aina lyhyistä laajoihin juttuihin ovat lämpimästi tervetulleita. Otamme vastaan myös piirrokset, kuvat, runot, pakinat ja muut luomukset! Palkkioksi saat ihailla lehteä, jossa oma panoksesi on mukana. Toimituskuntaan saat yhteyden Maailmanvaihdon tiedottajan kautta tiedottaja@maailmanvaihto.fi. 27 tule mukaan toimintaan Innostu isäntäperheeksi Voisiko sinun perheesi majoittaa ulkomaalaisen vapaaehtoisen? Isäntäperheeksi voi alkaa kuka tahansa tärkeintä on halu rikastuttaa arkeaan toisesta kulttuurista tulevan henkilön kanssa. Suurin osa vapaaehtoisista saapuu Suomeen elo syyskuussa, mutta isäntäperheitä etsitään ympäri vuoden. Vapaaehtoistyöhön maailmalle Maailmanvaihdon ICYE-ohjelmassa voit lähteä vapaaehtoistyöhön Afrikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan, Aasiaan ja Oseaniaan. EVS-vapaaehtoispalvelun kautta lähetetään vapaaehtoisia lähinnä Eurooppaan. Ohjelmat ovat 6 12 kuukauden pituisia ja ne on suunnattu pääasiassa 18 30-vuotiaille. Tukihenkilöitä tarvitaan Haluatko kansainvälistyä omalla maaperälläsi ja solmia uusia ystävyyssuhteita? Tukihenkilö on ihminen, joka auttaa ulkomaalaista vapaaehtoista verkostoitumaan ja tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin. Tukihenkilöksi voivat alkaa myös pariskunnat ja perheet. Kansainvälistä toimintaa Kaipaatko kansainvälistä ja hauskaa järjestötoimintaa? Maailmanvaihdon vapaaehtoiselle on tarjolla monia mahdollisuuksia, kuten työskentely vapaaehtoisten leireillä, tiedotustyö, suomalaisten hakijoiden haastatteleminen ja hallitustoiminta. Haluatko mukaan? Lue lisää osoitteesta www.maailmanvaihto.fi Lisää myös Facebookissa: www.facebook.com/maailmanvaihto Voit myös ottaa yhteyttä suoraan toimistoon: puh. 09 774 1101 tai maailmavaihto@maailmavaihto.fi Vapaaehtoiseksi lähteminen: maailmavaihto@maailmavaihto.fi Isäntäperhe- ja tukihenkilöasiat: hosting@maailmanvaihto.fi Järjestötoiminta Suomessa, kouluvierailut, MaailmanVaihtoa-lehti: tiedottaja@maailmanvaihto.fi
28 volunteers in Finland Memories from the Maailmanvaihto On-Arrival Camp, 14. 30.8.2012 in Antaverkka, Ylöjärvi The writer Halid Muratoski is a Macedonian volunteer who has been working in Finland since the spring 2012. Few weeks ago I attended my first Maailmanvaihto camp. The CIMO camp intended for EVS volunteers had been my first camp, but this time I was helping in the kitchen. Brave, international men and women from Romania, Georgia, Hungary and Macedonia along with the man in charge, Tomi [Kiviluoma, the civil servant of Maailmanvaihto office], were helping with the preparation of meals for the incoming volunteers. So many hungry mouths to feed! So, people from all over the world preparing Finnish traditional cuisine. Unbelievable? Believe it! The best of all was that all the meals prepared during the camp were meat-free. For someone like myself, arriving from the Balkans, that s incomprehensible. But, I retract my statement food can be tasty without meat! The villa we resided in was situated in Antaverkka, near Ylöjärvi, 15 km away from Tampere. A fine piece of architecture surrounded by primeval thick forests abundant of berries and mushrooms. Just get out of the porch, and there you have it! The villa was right next to one of the biggest lakes in Finland, Näsijärvi. Most of us tried to swim our way to Tampere, but utterly failed. Just kidding...! As mentioned, the camp was attended by ICYE and EVS volunteers. The people I had the honor to meet where the coolest bunch of people, coming all the way from 15 different countries. It is amazing how you can attach to people from all over the world in just 10 days. Every morning, our sleepy heads were awaken by the energizer
games. These games were an excellent way to get to know each other. Other than games, we had intensive Finnish language lessons ( kiitoksia Eeva ja Allu!) during the whole week. We used our free time for extreme sauna sessions in the nearby rantasauna next to the lake, then skinny dipping in cold water of the lake. We also killed time by playing endless rounds of mölkky, a really addictive Finnish game. Given the fact there were many people from different countries, the country nights were introduced. Heaps of fun with Taiwanese, Austrian and Hungarian sweets, and we stuffed ourselves with various delicacies from the countries that were presented. Extra kilograms, anyone? Of course, this excess of calories was spent by learning dances from countries like Estonia, and my own country likewise. Challenge accepted! On the top of all, we learned how to shake those hips viva Turkiye! Because our hips don t lie... The stars of the country evenings were of course the Finnish. They represented their country by a small play called A typical evening in a shared apartment in Helsinki. It was a total success: the camp instructors should be nominated for an Oscar, because they gave a show we will probably never forget. As if that wasn t enough, another drama The Farmer s wife followed. Oh the simple life in the Finnish country side and the not so simple urban girl. The Finns also have their own disciplines in the Olympics. We were divided in teams and went through the following disciplines during the camp Olympics games. Weight lifting Eukonkanto Carrying the wife (Trust me, it s worse than weightlifting!) Speed walking Humalajuoksu Drunk running (Dizziness and ballerina pirouettes after this discipline.) Javeline throwing Saappaanheitto Throwing the boot (Boots can fly!) And the last one: Water throwing löylynheitto throwing the löyly (The task was to throw water in buckets, the löyly.) The following day the EVS folks raided Tampere. We had a series of tasks that needed to be done, like finding some Finnish people and taking a picture or learning a traditional Finnish song. It was a major success, and we learned a quite different version of Jaako Kulta : Lapin Kulta, Lapin Kulta, KOF KOF KOF... The camp will remains as one of the best camps I ve ever visited. It was an amazing experience that will last for a lifetime. And friendships made there will hopefully last for ages to come. I wish everyone to have a blast at their projects, and to see each other soon in Finland! Text: Halid Muratoski Photo: Minna Räisänen 29 If you wish to read the whole article and other stories from Finland, visit Halid s blog: www.finnishchronicles.wordpress.com volunteers in Finland
30 horisontti Kansainvälisen vapaaehtoistyön vaikutukset Teksti ja kuva: Kaisa Palonen Kaisa Palonen on helsinkiläinen vastavalmistunut sosionomi, joka on matkustellut ympäri maailmaa vapaaehtoistyön merkeissä vuodesta 2004. Sattuman kautta hän päätyi tekemään Maailmanvaihdolle opinnäytetyön vapaaehtoistyöstä. Kansainvälinen vapaaehtoistyö ja sen toimintamahdollisuudet ovat lisääntyneet merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana niin Suomessa kuin maailmalla. Siitä huolimatta kansainvälistä vapaaehtoistyötä ja sen vaikutuksia on tutkittu vähän. Entisenä vapaaehtoisena ja aiheesta kiinnostuneena innostuin Euroopan vapaaehtoistoiminnan vuonna 2011 tekemään sosiaalialan lopputyöni kyseisestä aiheesta Maailmanvaihdolle siitä huolimatta, että omat vapaaehtoiskokemukseni ovat Maailmanvaihdon ulkopuolelta. Opinnäytetyöni tavoitteena oli tutkia, miten vapaaehtoistyöohjelman kautta ulkomailla olleet kokevat ja näkevät vapaaehtoistyökokemuksensa. Halusin saada uutta tietoa kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä ja Maailmanvaihdon vapaaehtoistyöohjelmista itse käyttäjäryhmältä, vapaaehtoisilta. Opinnäytetyöhöni haastattelin kuutta Maailmanvaihdon kautta ICYE- tai EVS-vapaaehtoisena ulkomailla ollutta henkilöä. Erityisesti minua kiinnostivat vapaaehtoistyön pitkäaikaiset vaikutukset ja muutokset osallistujien elämässä, joten haastattelin vapaaehtoisia, joiden kokemuksesta oli jo vierähtänyt aikaa. Haastattelujen sisällön analysoin erilaisten kansainväliseen vapaaehtoistyöhön liitettyjen käsitteiden valossa. Näitä olivat muun muassa non-formaali, koulun ulkopuolinen ei-muodollinen oppiminen, sosiaalisiin suhteisiin ja vuorovaikutukseen perustuva sosiaalinen pääoma, kulttuurienväliseen vuorovaikutukseen liittyvät taidot kuten kulttuurienvälinen kompetenssi ja sensitiivisyys sekä yhteiskunnalliseen ajatteluun ja toimintaan perustuva aktiivinen kansalaisuus. Haastatteluiden perusteella vapaaehtoiset kokivat vapaaehtoistyöjaksonsa ensisijaisesti myönteiseksi. Osa koki saaneensa arvokasta työkokemusta, jonka koettiin vaikuttavan tulevaisuuden opintoihin ja työelämään lähinnä antamalla virikkeen hakeutua tietylle alalle. Suurin osa koki sosiaalisen elämänsä vapaaehtoistyöjakson aikana rikkaaksi, mistä johtuen vapaaehtoisjaksoa on seurannut
ja odotukset vaikuttivat oppimiseen. Esimerkiksi vapaaehtoiset, joilla oli aiempia kansainvälisiä tai vapaaehtoistyökokemuksia eivät kokeneet kansainvälisen vapaaehtoistyön lisänneen heidän suvaitsevaisuuttaan tai kansalaisaktivismiaan merkittävästi. Lisäksi ne, joilla ei ollut aiempaa työkokemusta, ja joiden odotukset vapaaehtoistyöstä olivat korkealla, kokivat vapaaehtoistyöprojektiin liittyvät vaikeudet 31 horisontti ulkomaanvierailuja ja pitkäaikaisia ystävyyssuhteita. Eniten haastateltavat puhuivat erilaisista, informaalin eli arkioppimisen piiriin kuuluvista oppimiskokemuksista. Näitä olivat muun muassa maailmankatsomuksen laajentuminen ja siihen liittyvä erilaisuuden ymmärrys ja hyväksyntä, itsetunnon kasvu ja itsestä oppiminen. Osalle vapaaehtoisista nämä oppimiskokemukset tulivat uuteen kulttuuriin, vapaaehtoistyöprojektiin ja isäntäperheisiin sopeutumiseen liittyvien alkuvaikeuksien kautta. Osa heistä kokikin, että yhteisöllisyys ja oman kulttuurin ulkopuolella asuminen vaikuttivat tavalla tai toisella oppimiskokemusten muodostumiseen. Haastatteluissa kävi myös ilmi, että vapaaehtoisten kokemuspohja intensiivisemmin. Haastatteluiden perusteella kansainväliseen vapaaehtoistyöhön liittyvät kokemukset ovat pääasiassa myönteisiä oppimiskokemuksia, mutta niiden saavuttamiseksi kannattaa panostaa sopivan vapaaehtoistyöprojektiin valintaan jo hakuprosessin aikana. Opinnäytetyö löytyy kokonaisuudessaan englanniksi Theseus-tietokannasta osoitteesta http://publications.theseus.fi/handle/10024/44740