ASIANTUNTIJAVIERAILU YHDYSVALTOIHIN 11.5. - 3.7.1994: KANSAINVÄLISEN VUOSILUSTOTUTKIMUKSEN NYKYNÄKYMÄT

2 ASIANTUNTIJAVIERAILU YHDYSVALTOIHIN 11.5. - 3.7.1994: KANSAINVÄLISEN VUOSILUSTOTUTKIMUKSEN NYKYNÄKYMÄT JA SUOMALAIS-AMERIKKALAISEN YHTEISTYÖN KEHITTÄMINEN Mauri Timonen Metsäntutkimuslaitos, Rovaniemen tutkimusasema Rovaniemi 1994 Päivitetty 16.10.2004 ---------------------------------------------------------------------------------------------- Kasvunvaihtelun tutkimushanke 3042-7

3 Sisällys Katsaus dendrokronologiseen tutkimukseen...5 Matkan tarkoitus ja matkasuunnitelma...7 Kokouskaupunki Tucson...8 Arkeologinen retkeily...8 Konferenssi...9 6. Pohjois-Amerikan dendroekologinen kenttäviikko...13 Työskentely Arizonan yliopiston lustolaboratoriossa...15 Matkan anti...18 81. Suomen ja USAn välinen yhteistyö...19 82. Eurooppalais-pohjoismainen yhteistyö...21 83. Kotimainen yhteistyö...21 84. Muu yhteistyö...23 Ajatuksia METLAn kasvunvaihtelututkimuksen kehittämisestä...23 KIRJALLISUUS:...24 Liitteet: - Yhteistyötahot - Arizonan kartta ------------------------------------------------------------------------------------- Kansikuvan seloste: Osakuvat 1 ja 2. Pohjois-Amerikan dendroekologisen kenttäviikon ryhmätöiden purku: loppuseminaari (Portal, Chiricahua 28.5.1994). Osakuva 3. Matkaraportin kirjoittaja & Arizonan lustolaboratorion nimikko t-paita Osakuva 4. Kaktusryhmä Tucsonin autiomaamuseossa (Desert Museum). Osakuva 5. Näkymä Anasazi-intiaanikulttuurin rakennustekniikasta 1200-luvulla. Rakentamisajankohta määriteltiin rakennusmateriaalina käytettyjen puiden vuosilustoista. Mesa Verden kansallispuisto. Osakuva 6. Tanskalainen Niels Bonde kokeilemassa kaktuksen kairaamista Arizonan kuumuudessa Osakuva 7. Arizonalaiset kaktukset saattavat kasvaa jopa 10 metrin korkuisiksi. Kirjoittajan yhteystiedot: Osoite: Rovaniemen tutkimusasema, PL 16, 96301 ROVANIEMI Puhelin: 010211 4472 kännykkä: +358 50 391 4472 E-mail: mauri.timonen@metla.fi

ESIPUHE 4 Tavanomaista perusteellisemmin kirjoitettuun matkaraporttiin on useita syitä: 1) Sain hyvän kokonaiskuvan kansainvälisestä vuosilustotutkimuksesta pitkähköllä tutustumis- ja asiantuntijamatkallani Arizonaan. Uskon, että lustotutkimuksien parissa työskentelevät ovat kiinnostuneita matkani vaikutelmista, uusimmasta tiedosta ja alan kehitysnäkymistä. 2) Haluan osaltani edistää dendrokronologista tutkimusta Suomessa. Viittaan professori Olavi Heikkisen v. 1984 TERRAssa julkaisemaan artikkeliin: "Liian harvat suomalaiset sitten Hustichin (esim. 1945 ja 1956), Mikolan (esim. 1950) ja Sirénin (esim. 1961) aktiivisempien työvuosien ovat todella keskittyneet dendrokronologisiin tutkimuksiin. Artikkelin päätarkoituksena on valottaa puulustotutkimuksen näkymiä siinä toivossa, että dendrokronologia alkaisi jälleen Suomessa nousta hyötynsä ja mahdollisuuksiensa mittaiseen arvoon...". 3) MMM:n myöntämän rahoituksen ehtona oli suomalais-amerikkalaisen metsätieteellisen yhteistyön kehittäminen ja edistäminen. Matkaraportista on luettavissa, kuinka tehtävässäni onnistuin. Näin se on samalla MMM:lle osoitettava loppuraportti. 4) Dendrokronologisesti painottuneen tutkimustyöni yhden osan muodostaa kansainvälisen lustotutkimuksen kehittäminen. Matkaraportti toimii aiheen johdantona ja dendrokronologisen yleiskeskustelun avauksena. 5) Kansainvälisen yhteistyön kehittäminen on tärkeää, varsinkin nyt, kun Suomi on päättänyt liittyä Euroopan Unionin jäseneksi. Uudessa tilanteessa on aihetta hieman pohtia METLAn kasvunvaihtelu- ja kasvututkimuksienkin sisällön tulevaisuutta. Selvitäänkö pelkästään tutkimuksen hienosäädöllä vai onko tutkimus uudistettava kokonaan rakentamalla sille oma infrastruktuurinsa, jossa sekä kotimainen tutkimusperinne että kansainväliset intressit yhtyvät? Raportti kokonaisuudessaan, ja erityisesti kappale 9, antanevat perusteita kehittämisajatuksille. Matkaraportti on osa laajemmasta lustotutkimuksen kehittämiseen liittyvästä työstäni. Valmiina, ja jo suppeassa jakelussa, on lustolaboratorioita ja lustotutkimusta käsittelevä tarkasteluni: "The Outlines of Developing Tree-Ring Research in Finland" (Timonen 1994). Vuonna 1995 tutustun lähemmin kansainväliseen dendrokronologiseen tutkimukseen, projekteihin ja tutkimusohjelmiin. Tavoitteenani on kartoittaa, mitä alalla on tehty, ja mitä aiotaan tehdä lähimmän 10 vuoden aikana. Toivon vilkasta keskustelua mm. kotimaisen dendrokronologisen tutkimuksen suuntaviivojen kehittämisestä, joten panostasi yhteisen asian edistämiseksi kaivataan! Kiitän tutkija Mikko Kukkolaa ja mti Ossi Huuskoa arvokkaista raportin asiasisällön ja kieliasun parannusehdotuksista. Rovaniemellä 15.12.1994 Mauri Timonen

5 Katsaus dendrokronologiseen tutkimukseen Vuosilustot ovat luonnonarkisto, josta puiden elinvaiheet ja vallinnut ilmasto ovat tietyin edellytyksin "luettavissa" jopa kuukauden tarkkuudella tuhansien vuosien ajanjaksolta. Tämä perustuu siihen, että vuodesta toiseen vaihtelevat kesän sääolot rekisteröityvät puun solukkoihin erilevyisinä vuosirenkaina eli lustoina (kuva 1). Luonnonarkiston tulkinta on kuitenkin usein ongelmallista. Vuosilustot ovat ekosysteemissä vallitsevien monimutkaisten kasvuprosessien ja lukuisten vaikutusten yhteistulosta. Vaikka kasvuprosesseja voidaan seurata hyvinkin yksityiskohtaisesti alusta loppuun saakka, on päinvastaisen tapahtumaketjun jäljittäminen, esimerkiksi vallinneen sään (alkutilanne) tulkinta lustonäytteistä (lopputilanne), usein vaikeaa, koska kaikkia tarvittavia tietoja ei pystytä selvittämään jälkikäteen. Onneksi vuosikymmenien kuluessa on kehitetty menetelmiä vuosilustojen analysointiin. Kun menetelmät on lisäksi saatu järjestetyksi omaksi tieteenalakseen, jota kutsutaan dendrokronologiaksi, päästään jo melko tehokkaaseen tutkimusotteeseen. Dendrokronologia on lyhyesti määriteltynä tieteenhaara, jossa vuosilustojen avulla tulkitaan menneitä, nykyisiä ja tulevia tapahtumia. Sen menetelmin on voitu paikallistaa mm. kadonneita kulttuureja, ajoittaa niiden elämiseen liittyviä tapahtumia, seurata ilmaston muutoksia tuhansia vuosia taaksepäin ja rekonstruoida muinaisen metsän rakennetta, kasvua ja neulasistoa. Moni-ilmeisyytensä vuoksi dendrokronologia voidaan haluttaessa jakaa osa-alueisiin, joista tärkeimpiä ovat: dendroekologia, -klimatologia, -kemia, - geologia, -geomorfologia -arkeologia, -hydrologia ja kulttuuri-ilmiöt. Dendrokronologia sai alkunsa Yhdysvalloissa 1900-luvun alkupuolella, jolloin Andrew E. Douglass (1867-1962) keksi yhteyden puiden vuosilustojen leveyden ja säätekijöiden välillä (Douglass 1909, 1914). Hän kehitti oivalluksensa jälkeen perustutkimusmenetelmiä, ja hämmästytti pian arkeologisen maailman intiaanikulttuureja koskevilla ajoitustutkimuksillaan. Nykytutkijoista tunnetuin on amerikkalainen emeritusprofessori Harold Fritts, jonka vuonna 1976 julkaisemaa kirjaa "Tree Rings and Climate" useimmat pitävät nykyisinkin alan arvostetuimpana perusteoksena. Kuva 1. Dendrokronologiset tutkimukset perustuvat vuosilustojen vuotuisiin vaihteluihin. Suomessa puiden kasvu riippuu lämpötilasta. Vuodesta toiseen vaihtelevat kesän sääolot rekisteröityvät puun solukkoihin vuosirenkaina eli lustoina, joiden paksuus riippuu kasvukauden säästä. Vaihtelut ovat samanlaisia tietyn alueen kaikilla puilla. Tätä yhdenmukaisuutta käytetään hyväksi esimerkiksi ajoitettaessa vanhoja rakennuksia. Kuva Helsingin Sanomien 4.9.1994 julkaistusta artikkelista "Inarin puufossiilit auttavat ilmastotutkijoita". Piirroksen on tehnyt Leila Nieminen, puusolukon kuvannut tri Pekka Saranpää ja lustosarjan laatinut tutkija Pekka Nöjd.

Dendrokronologian mahdollisuudet ovat vuosikymmenien kuluessa tulleet tunnetuiksi kaikkialla maailmassa. Kotimainen alan tutkimus on lähes 80-vuotiasta. Ansioituneita suomalaisia lustotutkijoita olivat Erkki Laitakari (1920), joka aloitti kotimaisen dendrokronologisen tutkimuksen 75 vuotta sitten ja maantieteilijä Ilmari Hustich (1940, 1945,1956, 1978). Varttuneesta tutkijapolvesta on mainittava Peitsa Mikola (1950,1952) ja Gustaf Sirén (1961,1971), jotka ovat tehneet tähän saakka perusteellisimmat vuosilustotutkimukset Suomessa. Mikolan vuonna 1950 julkaisema "Puiden kasvunvaihteluista ja niiden merkityksistä kasvututkimuksissa..." on edelleenkin säilyttänyt asemansa kotimaisen lustotutkimuksen perusteoksena. Gustaf Sirén (kuva 2) on laatinut pisimmät lustosarjat Suomessa ja julkaissut töitään myös englanniksi. Siksi hän lienee kansainvälisesti tunnetuin suomalainen metsäntutkija-dendrokronologi. Hän jatkaa edelleen lustotutkimuksiaan METLAn ulkopuolisena tutkijana. Viime aikojen kansainvälisesti merkittävimmästä lustotutkimuksesta vastaa prof. Matti Eronen, joka työryhmineen on saanut SILMU-hankkeessa lähes valmiiksi ainutlaatuisen, noin 7700 vuoden pituisen subfossiilisen metsänrajamännyn vuosilustosarjan (Eronen & al. 1992). Se on tehty yhdistämällä Lapin järvistä kerättyjen muinaismäntyjen vuosilustot dendrokronologisin menetelmin. Lustosarjasta saadaan tietoa mm. jääkauden jälkeen tulleiden mäntysukupolvien kasvusta ja kasvukauden aikaisista lämpötiloista. Metsäntutkimuksessa vuosilustot ovat aina olleet luontainen osa kasvututkimusta. Valtakunnan metsien inventoinnissa (VMI) lustotietoa on tarvittu puiden kasvun ja iän laskentaan sekä säänvaihteluita kuvaavien kasvuindeksien laskentaan (mm. Henttonen 1990). Lukuisat puuntuotokseen liittyvät tutkimukset ovat perustuneet lustoihin (mm. Mielikäinen 1986). Menetelmällisesti pitkälle vietyä dendroekologista lustotutkimusta MET- LAssa edustaa prof. Erkki Annilan johtama hanke "Hyönteisten aiheuttamien männyn neulastuhojen puuntuotannolliset vaikutukset ja niiden huomioonottaminen metsäverotuksessa" (hankenro 3100). 6 Kuva 2. Gustaf Sirén tunnetaan hyvin dendrokronologisissa piireissä maailmalla. Hänen tutkimuksensa ovat käsitelleet vanhoja Lapin aihkimäntyjä ja keloja. Hänen pisin sarjansa alkaa vuodesta 1181 jkr. (Siren & Hari 1971). Kuva poimittu 19.9.1993 ilmestyneen Aamulehden artikkelista "Havu palaa Lapin perille?" Kuvaaja: Markku A. Lehtinen.

Tutkimuksessa määritetään eräiden kasvain- ja neulastuhoja aiheuttavien hyönteisten (ytimennävertäjät, mäntypistiäiset ja mäntymittari) tuottamat kasvutappiot sekä tilavuus- että rahayksikköinä. Menetelmän periaatteena on rekonstruoida vioittuneiden puiden normaalikehitys, kalibroida se tarvittaessa vallinneeseen ilmastoon ja lopuksi laskea tuhojen suuruus mitattujen ja ennustettujen kasvujen erotuksena (Kukkola & al. 1994, myös: Kukkola & Timonen 1986). METLA tehosti vuonna 1992 lustotutkimustaan perustamalla tutkimushankkeen "Kasvun vaihtelu" (hankenro 3042-7) ja kokoamalla sen piiriin huomattavan osan laitoksessa työskentelevistä alan asiantuntijoista ja heidän keskeisistä tutkimusaiheistaan. Vastuututkijana toimii prof. Kari Mielikäinen. Hankkeen tavoitteena on tarkentaa metsien kasvuennusteita muuttuvassa ympäristössä. Erityisesti kiinnostavat metsien kasvutrendit, jotka ovat olleet tyypillisesti nousevia 1900-luvulla koko Euroopassa. Nousevan kasvutrendin syiden selvittäminen on osoittautunut haasteelliseksi tehtäväksi. Tiedetään, että siihen vaikuttavat ainakin sään vuotuiset ja pitkäaikaiset vaihtelut, tehostunut metsänhoito ja metsien rakenteen muutos. Muiden ihmisen toiminnasta aiheutuvien tekijöiden, kuten typpilaskeuman ja ilmakehän CO 2 - pitoisuuden kohoamisen vaikutuksista on ristiriitaista tietoa. Toistaiseksi ei ole pystytty erittelemään, missä suhteessa kukin osatekijä vaikuttaa metsien kokonaiskasvuun ja mitkä ovat niiden yhteisvaikutukset. Tutkimushankkeessa päätettiin laajentaa aikaperspektiiviä sadoista vuosista tuhansiin vuosiin siten, että tarkasteltava ajanjakso kattaa nyt koko jääkauden jälkeisen ajan. Tarvittava lustoaineisto saadaan kylmistä, vähähappisista ja mutapohjaisista järvistä, joissa puut saattavat säilyä lahoamatta tuhansia vuosia. Pitkistä lustosarjoista selvitetään, miten muinaiset metsät ovat kasvaneet, millaista niiden kasvunvaihtelu on ollut ja millaisia trendejä on esiintynyt jääkauden jälkeisenä aikana. Saatujen tietojen perusteella voidaan arvioida, sopiiko 1900-luvulla havaittu kehitys normaaleihin pitkän ajan vaihtelun puitteisiin, vai onko kysymyksessä kokonaan uusi ilmiö. Lisäksi voidaan esittää ennusteita puiden kasvun ja sään tulevasta kehityksestä 2000-luvulla. Oma asiantuntemuksemme ja resurssimme eivät riitä hallitsemaan koko tutkimuksen kirjoa. Koska kasvutrendejä tutkitaan monissa ulkomaisissakin tutkimushankkeissa, on luonnollista, että hankkeen tutkijat etsivät lisätietoa ulkomailta. Arizonan matkani lisäksi Kari Mielikäinen tutustui kasvutrenditutkimukseen Saksan Freiburgissa 5.9.1993-15.9.1994. Tutkija Pekka Nöjd valmistelee dendroekologista väitöskirjaansa New Orleansissa USAssa 1.9.1994-31.5.1995. Keskityn tässä matkaraportissa Arizonan matkaani ja sen seurannaisvaikutuksiin. Matkan tarkoitus ja matkasuunnitelma METLAn ja MMM:n rahoittaman matkani päätavoitteiksi asetin kansainvälisen asiantuntemuksen hankkimisen lustotutkimuksissa sekä alan suomalaisamerikkalaisen metsätieteellisen yhteistyön kehittämisen. Matkastani muodostui nelivaiheinen. Toukokuussa tutustuin kansainväliseen vuosilustotutkimukseen, sen tekniikkaan ja käytäntöön maastossa. Kesäkuussa tein asiantuntijavierailun Arizonan yliopiston lustolaboratorioon (Laboratory of Tree-Ring Research), jossa perehdyin sen organisatoriseen toimintaan ja maailmanlaajuisesti arvostettuihin lustotutkimuksiin. Matkaohjelmani yksityiskohdissaan oli seuraava: 7

13.-16.5.1994 Osallistuminen yhteisretkeilyyn "Southwest Archaeological Dendrochronology" (Lounainen arkeologinen dendrokronologia). Tutustuminen A. E. Douglassin tutkimuksiin mm. Uudessa Meksikossa ja Coloradossa (Mesa Verden Kansallispuisto, ks. karttaa takasivulla). 17.-21.5.1994 Osallistuminen kansainväliseen kokoukseen "International conference on Tree Rings, Environment, and Humanity: Relationships and processes" (Vuosilustot, ympäristö ja ihminen: vuorovaikutukset ja prosessit). Arizona, Tucson. 22.-29.5.1994 Osallistuminen kenttäviikolle "North American Dendroecological Fieldweek" (Pohjois-Amerikan dendroekologinen kenttäviikko). Arizona, Portal (Chiricahuan luonnonpuisto). 1.-30.6.1994 Tutustuminen Arizonan yliopiston lustolaboratorion toimintaan ja tutkimusmenetelmiin. Tutkimusyhteistyön kartoittaminen. Arizona, Tucson. Kokouskaupunki Tucson Tucson on 660 000 asukkaan kaupunki Arizonassa. Se sijaitsee noin 1000 km itään Los Angelesista ja vain 80 km päässä Meksikon rajalta. Kaupunki on tunnettu kaktuksistaan ja jo noin 100 vuotta sitten perustetusta yliopistostaan, joka tunnetaan nimellä "Arizona Extented University" (Arizonan laajennettu yliopisto). Siellä on 35 000 opiskelijaa ja 12 500 opetuksen ja tutkimuksen henkilöä. Paikka on varsinainen tuotantolaitos, sillä se suoltaa vuosittain noin 6500 tutkintoa, joista väitöskirjojen osuus on noin 400. Vaikka Tucson sijaitsee kuumassa ja kuivassa autiomaassa, siitä on saatu tehokkaan kastelujärjestelmän ansiosta lähes vihreä kaupunki. Puusto, pääasiassa lehtipuustoa, kasvaa 10-15 metrin korkuiseksi. Kaktukset kasvavat 5-10 metrin pituisiksi (kuva 3). Kaupungin alueella näkee vain yksittäisiä kaktuksia, mutta ympäröivien Catalina-vuorten rinteillä ne muodostavat upeita kaktusmetsiköitä. Monia on kiinnostanut, millaista oli asua kuivassa ja kuumassa Arizonassa, parhaimmillaan jopa noin 46 asteen helteessä. Vaikutelmakseni jäi, että kuivan kuumuuden aikana ei tuntunut lainkaan niin sietämättömältä kuin voisi kuvitella. Nestettä oli kyllä nautittava runsaasti: yleisohjeena oli 4 litraa/päivä. Vaikeimmalta tuntui sateiden jälkeen iltaisin, jolloin kuumuuden ja kosteuden yhteisvaikutus teki olon tukalaksi, tuoden jossain määrin mieleen tropiikin olosuhteet monsuunikautena. Yllätys oli, että Arizonassa satoi kesäaikanakin vettä: toukokuussa jopa neljänä ja kesäkuussakin parina päivänä. Paikallisetkin ihmettelivät osittain jopa runsaita sateita. Sisätiloissa oli tehokas ilmastointi, joka poisti ilman kuumuuden, mutta näkyi myöhemmin vuokrayksiöni sähkölaskusssa: 1 000 mk kuukaudessa! Jos pakkanen aiheuttaa lämmityskustannuksia, on todettava, että kyllä kuumuuskin kalliiksi tulee. Arkeologinen retkeily Nelipäiväinen arkeologinen retkeily (13.- 16.5.) suuntautui Uuteen Meksikoon ja Coloradossa sijaitsevaan Mesa Verden Kansallispuistoon. Ajatuksena oli kulkea Douglassin, legendaarisen dendrokronologian "isän", jalanjälkiä ja perehtyä hänen suorittamiinsa arkeologisiin ajoitustutkimuksiin. Isäntämme, dendrokronologi-arkeologit prof. Jeffrey Dean ja tutkija Ronald Towner, johdattivat meidät muinaisten intiaanikulttuurien lähteille. 8

9 Muinaisten rakennusten iän määrittäminen oli vaikeaa aikana, jolloin radiohiileen tai dendrokronologiaan perustuvaa ajoitusmenetelmää ei vielä oltu keksitty. Arkeologien muinaisia intiaanikulttuurien rakennuksia koskevat ikäarviot saattoivat vaihdella jopa 500:sta 5000:een vuoteen. Vaikka intiaaniasumukset oli tehty pääasiassa savesta ja kivestä, myös puuta käytettiin rakenteiden ja välikerrosten vahvistamiseen. Tästä muodostuikin ratkaiseva linkki rakennusten iän määrittämisessä. A.E. Douglassin dendrokronologinen asiantuntemus yhdistettynä arkeologisiin kohteisiin aiheuttikin pian tiedepiireissä sensaation. Hänen ensimmäinen tutkimuksensa käsitteli Uudessa Meksikossa sijaitsevan, intiaanien aikoinaan asuttamien Aztec-raunioiden ikää (raunioilla ei ole yhteyttä atsteekkeihin). Hän otti vuosilustonäytteitä, muodosti lustosarjoja, ja lopulta sai selville, että valtaisaa rakennelmaa oli tehty ainakin vuosina 1111-1120. Hän tutki myös muiden intiaanirakennusten rakennusajankohtia. Kävi ilmi, että esim. Mesa Verden "kalliokerrostalot" Canyon De Chelly- ja Tsegi Canyon -laaksoissa oli tehty 1200- luvulla ja Pueblo Bonito -rakennukset Chaco Canyon -laaksossa 1100-luvun loppupuolella (kuva 4). Retkeily oli erittäin kiinnostava ja ajatuksia herättävä. Kiitokset tästä saa sympaattinen prof. Dean, jolla on takanaan jo 36 vuoden tutkijanura. Hänen seikkaperäiset selostuksena antoivat hyvän mielikuvan siitä riemusta, mitä tällä sektorilla on vuosikymmenien saatossa koettu. Työt jatkuvat edelleen, ja hänellä on suunnitteilla uusia intiaanikulttureiden kehitykseen liittyviä kaivausprojekteja. Hän on kiinnostunut myös suomalais-amerikkalaisesta yhteistyöstä. Ehkäpä voimme joskus tehdä hänen kanssaan yhteistyötä tutkimalla esimerkiksi muinaisten lappalaisten elämää peurahautojen puulöydösten avulla. Kuva 3. Kaktus on Arizonan nimikkokasvi. Pisimmät kaktukset kasvavat yli 10-metrisiksi. Konferenssi Arkeologista retkeilyä seurasi viisipäiväinen konferenssi (17.-21.5). Osallistujia oli yli 300 kaikista muista maanosista paitsi Afrikasta (kuva 6). Suomesta kokoukseen osallistui lisäkseni tri Risto Jalkanen Rovaniemen tutkimusasemalta. Arizonan ko kous oli samalla juhlakokous, sillä oli kulunut 20 vuotta ensimmäisestä, samassa

paikassa pidetystä, kansainvälisestä dendrokronologien kokouksesta.yllätyksekseni huomasin merkkitapahtumasta kertovassa juhlaposterissa, että mukana 31 osallistujan joukossa oli tuolloin ollut yksi suomalainenkin: tri Pertti Hari (kuva 5). Kokouksen 200 esitelmää ja 200 posteria antoivat hyvän kuvan tieteenalan laajuudesta. Monet esitykset olivat metsäntutkijan silmin nähtynä varsin vaatimattomia. Lisäksi jotkut uusina esitetyistä asioista ovat olleet METLAssa tutkittuina jo vuosikymmeniä. Vastapainoksi oli korkeatasoisia esityksiä mm. ilmastonmuutoksesta. Kokouksessa käsiteltiin lustotutkimuksen koko kirjoa. Aihealueita olivat yleinen dendrokronologia, -ekologia, -hydrologia, -kemia, kultturipohjaiset ilmiöt, geologiset ilmiöt ja ilmastonmuutos. Kokouksen 200 esitelmää ja 200 posteria antoivat hyvän kuvan tieteenalan laajuudesta. Monet esitykset olivat metsäntutkijan silmin nähtynä varsin vaatimattomia. Lisäksi jotkut uusina esitetyistä asioista ovat olleet METLAssa tutkittuina jo vuosikymmeniä. Vastapainoksi oli korkeatasoisia esityksiä mm. ilmastonmuutoksesta, dendroarkeologiasta ja ajoitustutkimuksista. Ehkä mielenkiintoisimmasta esityksestä vastasi Hampurin yliopiston tri Sigrid Wrobel, joka oli tutkinut kairauksin hansakaupunki Lyypekin rakennusten puuosien alkuperää. Hän oli vuosilustotutkimuksillaan saanut selville mielenkiintoista historiallista tietoa kaupungin kes kiaikaisesta rakennuspolitiikasta, ihmisten elintavoista, kulttuurivaihdosta ja liikkumisista sekä myös metsänhoidosta. Visuaalisesti mieleenpainuvinta oli kanadalaisen prof. Brian Luckmanin kahden diaprojektorin tekniikalla valmistelema esitys jäätikkötutkimuksista. Kieleltään ja sitystekniikaltaan nautittavia olivat Hampurin yliopiston tri Ute Sassin tutkimus putkilopohjapinta-alan soveltamisesta ekologisessa tutkimuksessa ja Constantin Sanderin selostus neulasvuosikertamene- 10 Kuva 4. Muinaisessa Anasazi-intiaanikulttuurissa käytettiin puuta rakennusmateriaalina. A.E. Douglass selvitti vuosilustoanalyyseillä rakennusten pystytysajankohdat.

telmästä kuuseen sovellettuna. Englantilaisen tri Keith Briffan esitelmä Länsi- Siperian lustosarjoista jäi mieleen erittäin nopeatempoisen, mutta selkeän esitystapansa vuoksi. Oli kiintoisaa todeta, että Metlassa tehtävän kasvututkimuksen eräät osa-alueet ovat lähellä tai kokonaan dendroekologista tutkimusta. Yhtäläisyyttä ei tosin aina edes huomaa, sillä dendrokronologinen käsitteistö poikkeaa jonkin verran metsällisestä käsitteistöstä. 11 Kuva 5. Kansainvälinen dendrokronologinen tutkimus sai alkunsa varsinaisesti v. 1974, jolloin Arizonan yliopiston Laboratory of Tree-Ring Research järjesti Tucsonissa kokouksen "First International Workshop in Dendroclimatology". Samalla perustettiin maailman lustotutkijoiden yhteinen "kultakaivos": kansainvälinen lustopankki (ITRDB eli "International Tree- Ring Data Bank"). Tri Pertti Hari edusti Suomen värejä tässä kokouksessa (ks. osanottajaluettelo ylh. oik.

Kuva 6. Tucsonissa pidettyyn konferenssiin osallistui yli 300 dedrokronologia eri puolilta maailmaa. Kokouksen vastuullinen johtaja, prof. Malcolm Hughes, on kuvassa keskellä (pitäen papereita käsissään). Pääkokouspaikkana oli hotelli Park Tucson, jonka sisäpihalla otettiin ryhmäkuva.

6. Pohjois-Amerikan dendroekologinen kenttäviikko Välittömästi konferenssin jälkeen alkoi Pohjois-Amerikan dendroekologinen kenttäviikko (22.-29.5.). Viikolle oli ollut tungosta, sillä yli sadasta halukkaasta mukaan pääsi vain 35 (kuva 7). Itsekin pääsin mukaan vasta jonottamalla ja vakuuttamalla järjestäjille osallistumiseni tärkeyttä. Siirryimme pikkubusseilla noin 300 km:n päähän Tucsonista Chiricahuan kansallispuistoon, joka on vanhaa intiaanien asuinaluetta. Majoituspaikkamme, Amerikan luonnonhistorian museon tutkimusasema "Southwestern Research Station", muistutti hiukan METLAn Pallasjärven koeasemaa. Aseman rakennukset sijaitsevat laaksossa jyrkästi kohoavien vuorten välissä. Alueen kasvillisuus ja puusto on rehevää, ja eräät puulajit (mm. Douglas-kuusi) kasvavat jopa metrin paksuiseksi ja 40-50 metrin korkuiseksi. Paikan korkeudesta aiheutuen ilmasto oli miellyttävän lämmin. Meidät jaettiin ryhmiin. Saimme valita seuraavista vaihtoehdoista: metsäpalojen ajoittaminen (ryhmänjohtaja amer. tutkija Henri Grissino-Mayer, ks. kuva 11), maaperän liikkumisen, tulvien, tulen ja tuulen vaikutus vuosilustoihin (amerikkalainen tri Alex McCord), vuosilustojen standardointikokeilut (amerikkalainen tri Ed Cook ja englantilainen tri Keith Briffa), dendroekologiset havainnot (sveitsiläinen prof. Fritz Schweingruber), aukkojen vaikutus puiden kasvuun (espanjalainen apul.prof. Emilia Gutierrez). Liityin Briffan ja Cookin standardointiryhmään. Tehtävänämme oli kairata noin 70 näytettä Douglas-kuusista, esikäsitellä, mitata ja analysoida ne sekä esittää tulokset posterinäyttelyssä. Helpommin Kuva 7. Pohjois-Amerikan dendroekologiselle kenttäviikolle osallistuneet henkilöt. Viereisessä kuvassa eritelty henkilöt, joihin viitataan matkaraportissa. 1. Fritz Schweingruber, Sveitsi 11. Harold Fritts, USA 2. Håkan Grudd, Ruotsi 12. Brian Luckman, Kanada 3. Mauri Timonen, Suomi 13. Alex McCord, USA 4. Rupert Wimmer, Itävalta 14. Esther Jansma, Hollanti 5. Charles Thomas, USA 15 Ute Sass, Saksa 6. Keith Briffa, Englanti 16. Henri Grissino-Mayer, USA 7. Miriam Fritts, USA 17. Robert Lofgren, USA 8. Maarit Kalela-Brundin, Suomi 18. Emilia Gutierrez, Espanja 9. Andreas Kirchhefer, Saksa 19. Constantine Sander, Saksa 10. Ed Cook, USA

14 Kuva 9. Hiekkapaperihionnalla saadaan solut näkyviin. Kuvan lustonäyte on Douglas-kuusesta. Kuva otettu Rovaniemen lustolaboratorion lustonmittauslaitteiston uudelta värivideomonitorilta. Suurennussuhde on 100-kertainen eli kuvan leveys todellisuudessa on 1.4 mm. sanottu kuin tehty, sillä vuorten rinteet olivat jyrkkiä ja puut paksuja, rinnankorkeusläpimitaltaan 40-120 cm (kuva 8). Kun paikka oli vielä noin 1500 metrin korkeudella, oli tehtävä fyysisesti rasittava. Saimme kuitenkin kerätyksi näytteet yhdessä työpäivässä. Oli opettavaista päästä kokeilemaan vuosikymmenien aikana huippuunsa kehittynyttä amerikkalaista kairanlastujen käsittelytekniikkaa. Näytteiden annettiin ensiksi kuivua puoli vuorokautta Sen jälkeen ne liimattiin kourulle uurrettuun puukeppiin. Kun pinta oli riittävän kuiva, aloitettiin näytteen hionta hiekkapaperilla, edeten karkeasta hionta-asteesta hienompaan (karkeusaste 600), ja lopuksi vielä kiillottaen erittäin hienoasteisella paperilla (jopa karkeusasteella 12 000). Jäljestä tuli ensiluokkainen: kun valmiiksi hiottua luston pintaa katseli mikroskoopin läpi, kaikki solunseinät näkyivät veitsenterävinä (kuva 9). Näytteiden esikäsittelyn jälkeen ei siirryttykään lustonmittaukseen, kuten meillä METLAssa on tapana, vaan ns. ristiinajoitukseen (cross-dating, kuva 10) Tavoitteena oli selvittää, onko näytteessä puuttuvia tai valelustoja. Tutkimusmenetelmänä käytettiin ns. "skeleton plotting"-tekniikkaa, jossa millimetripaperille merkitään pystypalkkeina aika-akselia vasten suhteellisesti kapeimmat vuosilustot. Työn tuloksena syntyy viivakoodin kaltainen kuvio, jota voi kutsua puun "sormenjäljeksi". Kun saatua sormenjälkeä verrataan olemassa olevaan "oikeaksi osoitettuun" sormenjälkeen eli referenssisarjaan, nähdään helposti, missä puuttuvat tai valelustot sijaitsevat. Skeleton plotting -tekniikkaa on käytetty Arizonassa Douglassin ajoista lähtien yli 70 vuotta. Menetelmä on yksinkertainen ja erittäin käyttökelpoinen myös suomalaisissa lustotutkimuksissamme. Sitä voi toteuttaa myös ilman tietokoneen apua, vain lyijykynää, millimetripaperia ja mikroskooppia tai suurennuslasia käyttäen. Työtä helpottaa, jos käy- Kuva 10. Lämpiminä vuosina lustot kasvavat leveiksi, mutta kylminä ne jäävät kapeiksi. Eri puissa saman kalenterivuoden kasvut näkyvät samankaltaisina. Tämä on ristiinajoituksen (cross-dating), lähtökohta. Lähde: Laboratory of Tree-Ring Research.

tettävissä on sopiva referenssisarja (tekniikka sopii hyvin myös referenssisarjojen laadintaan. Skeleton plotting on tehokas, mutta joskus myös aikaa vievä tekniikka, varsinkin, jos lustonäytteet ovat vaikeaselkoisia. Työryhmältämme vei kolme päivää ajoittaa näytteet, sillä ne olivat täynnä Arizonan ilmasto-olosuhteille tyypillisiä vale- että puuttuvia lustoja. Niiden esiintyminen riippuu kosteudesta, joka on siellä kasvun minimitekijänä. Jos saman kasvukauden aikana on kaksi sadekautta ja välissä kuiva kausi, syntyy helposti myös kaksi lustoa, joista toinen on valelusto. Toisaalta, jatkuvan kuivuuden vallitessa, lustoa ei välttämättä synny lainkaan. Ajoituksen oikeellisuus tarkastettiin lopuksi Arizonan lustolaboratorion COFECHA-ohjelmalla, joka on jokaiselle lustojen analysoijalle välttämätön työväline. Työskentely Arizonan yliopiston lustolaboratoriossa Matkani viimeisessä vaiheessa (1.- 30.6.) tutustuin Arizonan yliopiston lustolaboratorioon ( Arizona Extented University/ Laboratory of Tree-Ring Research) ja siellä tehtävään tutkimukseen. Prof. Douglass perusti laboratorion vuonna 1937 pelkästään vuosilustotutkimuksia varten. Se sijaitsee yliopiston kampusalueen vieressä erikoisessa paikassa: jalkapallostadionin katsomorakenteiden alla, hajoittuneena noin 200 metrin matkalle kahteen kerrokseen. Lustolaboratorion palkkalistoilla on noin 70 henkilöä. Heistä on professoreita 11, erikoistutkijoita saman verran ja muuta henkilöstöä loput. Johtajana toimii englantilainen prof. Malcolm K. Hughes, koulutukseltaan ekologi ja klimatologi Tutkijat ovat peruskoulutukseltaan mm. arkeologeja, geologeja, biologeja, fyysikoita, matemaatikkoja ja tietojenkäsittelyoppia opiskelleita. Metsällistä taustaa oli hieman yllättäen vain kahdella tutkijalla Tutkimusyksikköä voi saoa poikkitieeelliseksi. Laboratoriossa työskentelevä muu henkilöstö koostuu amerikkalaisista ja kansainvälisistä opiskelijoista sekä vierailevista tutkijoista. Kesäkuussa tähän ryhmään kuului paikallisten lisäksi henkilöitä ainakin Kiinasta, Intiasta, Venäjältä, Liettuasta, Espanjasta, Ranskasta, Chilestä ja Suomesta. Neuvottelin prof. Hughesin kanssa kolmeen otteeseen vierailuni tavoitteista ja tutkimuksistani. Työni lustolaboratoriossa koostui pääosin tiedonhankinnasta. Keskustelin mahdollisim man monien tutkijoiden kanssa sekä omista töistäni että heidän töistään. 15 Kuva 11. Arizonan yliopiston lustolaboratorion tutkijoita maastotyössä. Metsäpalojen tutkija ja kansainvälisen lustopankin (ITRDB) kehittäjä Henri Grissino-Mayer (oikealla) ja apul. prof. Thomas Swetnam antavat ohjeita tulevasta näytteenotosta.

Keskustelut lustolaboratorion edellisen pitkäaikaisen johtajan, prof. Bryant Bannisterin, kanssa vahvistivat, että lustolaboratorioiden kehittämisohjelmani suuntaviivat ovat oikeansuuntaiset (kuva 12). Arizonan yliopiston lustolaboratoriosta ei hänen mukaansa oltu tehty koskaan vastaavaa suunnitelmaa, mikä oli minulle pieni pettymys, koska toivoin saavani käyttööni valmista suunnittelumateriaalia. Hän kannusti minua edelleenkin jatkamaan asian kehittelyä. Tutustuin lustolaboratorion ylläpitämään kansainväliseen ITRDB-lustopankkiin (ITRDB = International Tree-Ring Data Bank) ja siihen läheisesti liittyvään (ITRDBPL-ohjelmistoon (ITRDBPL = International Tree-Ring Data Bank Program Library). ITRDB:n toiminnassa pyritään edistämään tutkimusaineistojen kansainvälistä yhteiskäyttöä siten, että tutkijat luovuttavat aineistojaan ja tuloksiaan sinne, ja vastavuoroisesti saavat sieltä käyttöönsä haluamiaan tietoja. Dendrokronologit ja muut aiheesta kiinnostuneet ovat innostuneet ITRDB:n tarjoamista mahdollisuuksista. Niinpä tietopankissa oli kesäkuussa 1994 jo noin 3000 erilaista lustosarjaa tai lusto-aineistoa eri puolilta maailmaa. Järjestelmä on avoin ja toimii INTERNET- ja BITNET -verkkojen välityksellä, jolloin tietoa voi kopioida itselleen esimerkiksi FTP-tiedonsiirtoohjelmalla. Kopioitavissa ovat myös ITRDBPL:n hieno dendrokronologinen ohjelmistopaketti DPL, joka toimii sekä PC- että Vax-ympäristöissä. Olin erityisen kiinnostunut ITRDBPL:n ohjelmista. ITRDBPL sisältää noin 40 erillistä ohjelmaa, joista valikon avulla voi valita haluamansa työvälineen. Jo lyhyt tutustuminen osoitti, että ohjelmistosta on runsaasti hyötyä myös suomalaisten lustoaineistojen käsittelyssä. Kehittämäni vastaavantyyppinen KINDSYS- ohjelmisto on sovitetttu METLAn lustotutkimuksen tarpeisiin. Esittelin oman ohjelmistoni ITRDBPL:stä vastaavalle ja sitä kehittävälle Henri Grissino-Mayerille. Hänen mukaansa KINDSYS sopii myös heidän järjestelmäänsä, edellyttäen, että sen tiedonlukurutiinit täydennetään vastaamaan kansainvälisiä tiedostorakenteita, kuten esimerkiksi "Tucson-formaattia". Suunnitelmissani on tehdä tarvittavat muutostyöt, dokumentoida ja luovuttaa ohjelmisto kansainväliseen käyttöön. Seurasin kesäkuun ajan lustotutkijoiden 16 Kuva 12. Lustolaboratorioiden yleinen rakenne (Timonen 1994). Kehittämällä keskinäistä yhteistyötä lustolaboratoriot voivat hyödyntää toistensa erityisosaamista.

ajatustenvaihtoa keskustelukanavalla, jota kutsutaan Dendroforumiksi. Se on INTERNETissa toimiva postituslista, johon kuka tahansa voi liittyä. Aktiivisesti toimiva tiedeyhteisö keskustelee vilkkaasti monista aihepiireistä. ITRDB:ssä ylläpidetään dendrokronologista kirjallisuusviitetietokantaa. Tällä hetkellä se sisältää noin 5 000 viitettä ja sitä päivitetään jatkuvasti. Arizonan lustotutkijat julkaisevat töitään lukuisissa kansainvälisissä sarjoissa, parhaiden päästessä Nature- ja Science -sarjoihin (ks. Publications by members..., 1994). Suosittuja ovat myös konferenssijulkaisut, väitöskirjat ja muut enemmän tai vähemmän refereroidut julkaisut. Laboratorion oma julkaisusarja on nimeltään Tree-Ring Bulletin, josta on meneillään 52. niteen kokoaminen. Ensimmäinen on julkaistu 1930-luvun puolivälissä. Lustonäytteiden mekaaninen käsittely ja ristiinajoittaminen (cross-dating) ovat yksi Arizonan yliopiston lustolaboratorion perinteikästä ja vahvaa osaamista. Aiheesta kerrottiin jo melko seikkaperäisesti edellisessä luvussa (Pohjois- Amerikan dendroekologinen kenttäviikko). Tutustuin eräisiin merkittäviin alan pioneereihin. Thomas P. Harlan, jo eläkkeellä oleva dendroveteraani, on yksi heistä. Hän esitteli 40-vuotisen uransa huippukohtia, jotka koskivat ikivanhojen ja valtavan suurten, jopa halkaisijaltaan viisimetristen puiden ajoittamista. Minulla oli kunnia joutua yllättäen koulunpenkille, ja saada nauttia hänen yliopisto-opetustaan yhden päivän ajan. Sain kokeilla muinaisten Anasaziintiaanikulttuurien rakennusten iän ajoittamista aidoilla aineistoilla skeleton plot -tekniikkaa käyttäen. Jo kenttäviikolla tekniikkaa harjoitelleena oli onneksi helppoa selviytyä hänen pikakurssistaan ja löytää oikeat ajankohdat. Toinen mielenkiintoinen tuttavuus oli Rex Adams, oka kertoi lustonmittaustekniikasta ja näytteiden käsittelystä. Hänkin, kuten Harlan, oli pitkän linjan mies, joka oli muuttunut "korvaamattomaksi" uransa edetessä. Hänestä sanottiinkin leikillisesti, että "jos Rex ei tiedä jostakin asiasta, sellaista ei ole olemassakaan".jos en puhuisi sanaakaan elävästä legendasta ja laboratorion todellisesta sielusta, yli 70-vuotiaasta Harold Frittsistä, tekisin vääryyttä (kuva 13). Iästään huolimatta hän edelleenkin jaksaa kannustaa nuorempiaan. Vanha Hal" kuljettaa mukanaan kannettavaa 486- mikroa ja esittelee kiinnostuneille PRECON-tietokoneohjelmaansa oman Dendro-Power -yrityksensä nimissä. Hänen kasvitieteilijävaimollaan, Miriamilla, oli myös kannettava, tosin vain "386". Oli puhuttelevaa katsella Pohjois- Amerikan dendroekologisella kenttäviikolla, kuinka he molemmat keräsivät tahoillaan tutkimusmateriaalejaan, ja sitten illalla istuutuivat vierekkäin tuntikausia laboratorion pöydän ääressä työstäen niitä mikroillaan. PRECON on dendroekologisiin perusteisiin pohjautuva ohjelmisto, jolla voi ennustaa puiden kasvua varsin hyvin tuloksin. Olin sopinut Frittsin kanssa tapaamisesta, jossa olisimme keskustelleet syvemmästäkin yhteistyöstä PRECONia koskien. Valitettavasti se peruuntui, sillä hän joutui sairaslomalle juuri tapaamispäivämme aamuna. Syynä oli ilmeisesti eläkeläisen liian kova työtahti! Lustolaboratorion työtilojen ja atklaitteiden vaatimattomuus olivat minulle yllätys. Työskentelin rauhattomassa päätehuoneessa, jossa oli kolme 386-tasoista PC-mikroa ja kolme Vaxin päätettä. Vedenalaisia lustotutkimuksia on tehty toistaiseksi vähän maailmalla. Esittelin aihepiiriä kuvaamaani vedenalaiseen diasarjaan tukeutuen sekä Pohjois- 17

Amerikan dendroekologisella viikolla että yliopiston lustolaboratoriossa (kuva 14). Syntyneestä keskustelusta ja matkani jälkeisistä yhteydenotoista päätellen näyttää siltä, että kansainvälinen tutkimustoiminta tulee lähivuosina vilkastumaan tällä sektorilla huomattavasti. Matkan anti Matka osoitti, että kaksi kuukautta on sopivan pituinen aika asiantuntijavierailuun, jossa haetaan opastusta, vaikutteita, kontakteja ja yhteistyötahoja, mutta jossa ei tehdä varsinaista tutkimusta. Suosittelen vastaavaa muillekin, jotka tarvitsevat ulkomaista kokemusta haluamatta kuitenkaan olla pitempään poissa kotimaasta. Lyhyellä vierailulla on kuitenkin tärkeää tehdä hyvä ennakkosuunnitelma, sillä 60 päivää kuluu nopeasti. Jokaiselle päivälle olisi laadittava tuntiohjelma. Omatoimisuus kannattaa eli kannattaa hakeutua tiedon lähteille. Kokonaistavoitteissani onnistuin yli ennakko-odotusteni. Ensimmäisessä päätavoitteessani, kansainvälisen asiantuntemuksen hankkimisessa vuosilustotutkimuksessa, onnistuin mielestäni hyvin. Toisen tavoitteeni, suomalaisamerikkalaisen yhteistyön käynnistäminen, toteutuminen askarrutti jonkin verran ennen matkani alkamista. Huoli oli kuitenkin turha, sillä amerikkalaisia yhteistyökumppaniehdokkaita löytyi helposti parisenkymmentä (ks. liite). Mielenkiintoisena piirteenä on, että amerikkalaisen yhteistyön lisäksi myös eurooppalais- pohjoismainen, ja jopa kotimainenkin dendrokronologinen tutkimusyhteistyö ovat samanaikaisesti käynnistymässä. Kirjoitushetkellä vallitsee tilanne, jossa on mietittävä usean tasoisia yhteistyön muotoja. METLAn kannalta parhaiden yhteistyömuotojen löytäminen ja niiden edelleen kehittäminen ilmeisesti edellyttäisi hieman kasvututkimustemme pohtimista. Tarkastelen lopuksi hieman yksityiskoh- 18 Kuva 14. Suomesta tuli Arizonan matkallani vedenalaisten puututkimusten asiantuntijamaa. Viitteitä siihen suuntaan Suomeen paluuni jälkeen ovat antaneet lukuisat yhteydenotot ja neuvojen kyselyt. Kuvassa otetaan näytekiekkoa "pokasahatekniikalla" urheilusukeltajien leirillä Hossan Öllörijärvellä.

19 Kuva 13. Kansainvälisen lustotutkimuksen "raskasta sarjaa": vasemmalla Arizonan yliopiston lustolaboratorion emeritusprofessori Harold Fritts, keskellä jo yli 20 vuotta dendrokronologista tutkimusta kehittänyt Hampurin yliopiston prof. Dieter Eckstein ja oikealla Itä-Anglian yliopiston tri Keith Briffa, joka on kansainvälisesti tunnetuimpia ilmastotieteilijöitä. Takana vasemmalla arkelologian prof. Jeffrey Dean, joka on ollut yli 35 vuotta Arizonan yliopiston lustolaboratorion kantavia voimia. taisemmin suomalais-amerikkalaisen ja muunkin kansainvälisen tutkimusyhteistyön tämänhetkistä kehitysvaihetta. 81. Suomen ja USAn välinen yhteistyö Suomalais-amerikkalaisen yhteistyön suunnittelu Arizonan yliopiston kanssa alkoi Tucsonissa jo kesäkuussa. Asioihin tuli vauhtia lisää, kun laboratorion johtaja, prof. Malcolm Hughes ja erikoistutkija Ramzi Touchan tekivät vastavierailun METLAAN ja Suomeen (23.-27.8.). Vieraamme tutustuivat talomme toimintaan ja sen johtajistoon sekä Helsingissä (isäntinä tutkimusjohtaja Jari Parviainen ja tutkija Erkki Pesonen) että Rovaniemellä (isäntänä kirjoittaja). Vierailuun kuului myös vetämäni kaksipäiväinen maastoreissu Inarin Rahajärvelle ja Laanilan tutkimusalueelle, joissa kolmihenkinen vedenalainen "iskuryhmämme" (Tauno Luosujärvi, Ossi Huusko ja kirjoittaja), esittelivät subfossiilipuiden nostamista järvien pohjamudista (kuva 15). Kartoitimme samalla yhteistyönäkymiä. Matkamme tuli myös julkisestikin dokumentoiduksi, sillä tiedotuspäällikkö Marja Ruudun mukaan opastama Helsingin Sanomien tiedetoimittaja teki aiheesta "Inarin puufossiilit auttavat ilmastotutkijoita" koko sivun jutun lehden tiede- ja ympäristöpalstalle 4.9.1994. Vieraat olivat hyvin tyytyväisiä kokemaansa.uskoakseni METLAn ja Arizonan yliopiston välisen yhteistyön kehittämiselle oli näin luotu erinomaiset puitteet. Syksy onkin ollut vilkasta sähköpostikeskustelua. Pyrimme löytämään hyvät yhteistyömuodot. Se vaatii vielä ajatusten "kristalloimista", kuten prof. Hughes asian ilmaisee. Listaan lyhyesti tähänastiset yhteistyöalueet, jotka olemme todenneet molem-

pia osapuolia kiinnostaviksi (mahdolliset yhteistyökumppanit suluissa). Lustolaboratorioiden kehittäminen (prof. Bryant Bannister) kehittämisohjelma, jossa käsitellään sekä laboratorioiden fyysisiä puitteita sekä dendrokronologisia tutkimusohjelmia. Tämä on hyvä aihe ajateltaessa mahdollisia jatkohankkeita. Dendrokronologien koulutusohjelma (tri Ramzi Touchan) ) Ideana hankkia kolmannesta maailmasta henkilöitä dendrokronologikoulutukseen; ensisijaisesti pyrittäisiin kouluttamaan afrikkalaisia lustotutkijoita; Työ olisi suomalais-amerikkalaista yhteistyötä siten, että koulutusta annettaisiin sekä Suomessa että Arizonassa. Tästä katsotaan olevan hyötyä molemmille osapuolille; - Rahoitus tulisi joltain kansainväliseltä järjestöltä tai kehitysyhteistyövaroista. Vuosilustojen käsittelytekniikka (Rex Adams, Thomas Harlan) Tavoitteena parantaa METLAn lusto jen käsittelyn teknistä osaamista; Vuorovaikutus tärkeä: - METLAn lustohenkilöstöä koulutukseen Arizonaan; - Arizonasta koulutusapua MET- LAan. Vuosilustosarjojen rakentaminen (tri Ramzi Touchan, Thomas Harlan Vuosilustojen käsittelytekniikka (Rex Adams, Thomas Harlan) Tavoitteena parantaa METLAn lustojen käsittelyn teknistä osaamista; Vuorovaikutus tärkeä: - METLAn lustohenkilöstöä koulutukseen Arizonaan; - Arizonasta koulutusapua MET- LAan. Kansainvälisen lustopankin ja sen ohjelmiston hyväksikäyttö sekä kehittäminen (Henri Grissino-Mayer, Richard Holmes), Suomalais-amerikkalaisella yhteistyöllä ja METLAssa olevalla osaamisella voidaan kansainvälistä dendrokronologista tietojenvaihtoa ja lusto-ohjelmistoa parantaa eräiltä osin olennaisesti. Kasvupantatutkimukset (tri Chris Baisan). METLAssa käynnissä olevat kasvupantatutkimukset avaavat kasvututkimukselle uusia mahdollisuuksia. Yhteistyöstä tri Baisanin kanssa voisi olla meille hyötyä pantatutkimuksillemme ja uusien kasvupantojemme markkinoimiselle USAan. Vedenalaiset lustotutkimukset (prof. Malcolm Hughes, tri Tamzi Touchan) Vedenalaiset lustotutkimukset ovat uusi aihepiiri kansainvälisessä tutkimuksessa; suomalais-amerikkalainen yhteistyö on tällä hetkellä voimakkainta tässä aihepiirissä. Ilmastonmuutostutkimukset (prof. Malcolm Hughes, prof. Lisa Graumlich) Prof. Lisa Graumlich johtaa ilmastonmuutostutkimusta "Institute for the Study of Planet Earth (ISPE)" -nimisessä tutkimusyksikössä (Arizonan yliopiston alainen); sopisi METLAn aihepiiriin. Metsäpalotutkimukset (apul.prof. Thomas Swetnam, tri Anthony Caprio, tri Ramzi Touchan), 20

Tärkeä osa-alue, jonka amerikkalaiset hallitsevat. METLAn kannattaisi panostaa hiukan metsäpalojen tutkimukseen, varsinkin, jos jatkossa aiotaan lisätä kulotusta; amerikkalaisilla on runsaasti yhteistyöhalukkuutta. Dendroekologinen Harold Fritts) mallittaminen (prof. Legendaarinen Harold Fritts jaksaa edelleen. Hän kyseli kovasti, eikö kukaan ole Suomessa kiinnostunut dendroekologisesta mallittamisesta. Hänen venäläisten (E. Vaganov, A. Shashkin) kanssa laatimansa PRECON - PC-ohjelma on monipuolinen kokonaisuus, jolla pystyy mallittamaan ekosysteemien toimintoja. Sillä voi ennustaa vaikkapa vuosiluston leveyttä ympäristötekijöillä. Arkeologiset tutkimukset (prof. Jeffrey Dean) Prof. Dean on kiinnostunut Suomessa tehtävästä dendroarkeologisesta työstä ja on valmis osallistumaan johonkin sopivaan yhteistyömuotoon. Omalta osaltani jo nyt ajankohtaisia ovat listan 7 ensimmäistä aihealuetta, jotka niveltyvät kasvunvaihtelun tutkimushankkeeseen. Listan neljä alimmaista ovat tarjolla aiheista kiinnostuneille. Aiheet sopivat myös opinnäytetöiden tekijöille, sillä ITRDBPL, DYNACLIM ja KINDSYS - ohjelmistot tarjoavat runsaasti apuvälineitä aineistojen käsittelyyn. 82. Eurooppalais-pohjoismainen yhteistyö Arizonan kokouksesta tuli samalla myös eurooppalais-pohjoismainen kokous. Eurooppalaiset olivat runsaslukuisesti mukana, ja Pohjoismaatkin olivat hyvin edustetut: Suomesta 2, Ruotsista 3, Norjasta 3 sekä Tanskasta 1. Pohjoismainen yhteistyö on lustotutkimuksessa tärkeää, sillä me kaikki tutkimme samoja mänty-, kuusi- ja koivulajeja. Siksi teimme Arizonassa periaatepäätöksen työkokousten pitämisestä vuoronperään eri maissa (kuva 16). Yhteistyötä koordinoimaan sovimme seuraavat henkilöt: Suomi: Mauri Timonen/Risto Jalkanen, Ruotsi: Thomas Bartholin (Lundin yliopisto)/håkan Grudd (Tukholman yliopisto), Norja: Andreas Kirchhefer (Tromssan yliopisto)/maarit Kalela- Brundin (Stavangerin museo) sekä Tanska: Niels Bonde (Kööpenhaminan museo). Ensimmäinen tapaamisemme on sovittu pidettäväksi Tukholmassa vielä tämän vuoden puolella..tri Keith Briffa (Itä-Anglian yliopisto, Englanti) laatii yhteistyössä pohjoismaisten kolleegojensa (prof. Wibjörn Karlén ja tri Thomas Bartholin Ruotsista, prof. Matti Eronen Suomesta) kanssa mäntyfossiileista lustosarjoja. Sarjat ulottuvat noin 7 000-8 000 vuoden päähän nykyhetkestä. Yhteistyö heidän kanssaan on välttämätöntä kasvunvaihtelun tutkimushankkeemme kannalta. Liitteessä mainitaan kolmisenkymmentä todellista tai potentiaalista eurooppalaista yhteistyökontaktia. Tärkeimmistä mainittakoon: Freiburgin yliopisto (prof. Heinrich Spiecker), Sveitsin metsäntutkimuslaitos (prof. Fritz Schweingruber, tri John Innes), Barcelonan yliopisto (apul.prof. Emilia Gutierrez), Hampurin yliopisto (prof. Dieter Eckstein, Constantin Sander), Itävallan metsäntutkimuslaitos (Rupert Wimmer), sveitsiläinen yksityislustolaboratorio "Laboratorie de la Romand (Jean Tercier), Hollanti (Esther Jansma) ja Puola (Thomas Waszny). 83. Kotimainen yhteistyö Arizonan matkan jälkeen lustotutkimuksen aktiivisuus on kasvanut myös Suomessa. Aiemmin METLAlla on ollut niukasti yhteistyötä muiden tutkimusyksiköiden kanssa. Nyt näyttää siltä, että suomalaiset dendrokronologit niin METLAssa, yliopistoissa 21

kuin muissakin laitoksissa ovat kiinnostuneet voimien yhdistämisestä. Alustaviin suunnitelmiimme kuuluu kansainvälisen yhteistyön virittäminen yhdessä kotimaisten, muiden eurooppalaisten ja amerikkalaisten dendrokronologien kanssa. Kasvunvaihtelun tutkimushankkeen loputtua vuonna 1996, uusi kansainvälisillä kentillä toteutettava projekti on pohdittavanamme. Kotimaisten lustolaboratorioiden muodostamaan yhteistyöryhmään suunnitellaan kuuluvaksi ainakin seuraavat laboratoriot: METLAN lustolaboratoriot: Sijaintipaikat ja yhteyshenkilöt: Joensuu (K. Korhonen), Kannus (K. Karlsson), Helsinki (A. Ihalainen): Muhos (P. Niemistö), Parkano (T. Levula), Punkaharju (T. Nikkanen), Rovaniemi (M. Timonen) Vantaa (E. Pesonen, K. Sauvala). käytettävissä kaikkiaan 15 lustonmittauslaitteistoa; aihepiiri: metsänkasvuun liittyvät lustotutkimukset. Karjalan tutkimuslaitoksen Dendrokronologian Laboratorio Joensuun yliopiston alainen; yhteyshenkilöt: prof. Matti Eronen ja fil.lis. Pentti Zetterberg; aihepiiri: subfossiiliset lustosarjat, vanhojen rakennusten ajoittaminen. SAIMA/Savonlinnan Ekotieteet Joensuun yliopiston alainen; yhteyshenkilö: dos. Jouko Meriläinen; aihepiiri: mm. lustosarjat. Oulun yliopiston lustolaboratorio yhteyshenkilö: prof. Olavi Heikkinen; aihepiiri: yleinen dendrokronologia. Kotimaista yhteistyötä virittää osaltaan vuonna 1997 Suomessa järjestettävä Eu- 22 Kuva 15. Amerikkalaisten vastavierailu suuntautui Lappiin. Arizonan yliopiston lustolaboratorion johtaja, prof. Malcolm Hughes ja erikoistutkija Ramzi Touchan tutustuivat yhteistyösuunnitelmien merkeissä Lapin metsiin, lompoloihin ja niiden pohjamudissa makaaviin muinaispuihin. Kuvassa takana Tauno Luosujärvi (vas.) ja Ossi Huusko. Kuva Laanilan Eskottivaaran laelta.

23 Kuva 16. Pohjoismaisia kollegoita valmiina yhteistyöhön. Kuva Arizonan kokouksen illanvietosta "Villin lännen" kaupungissa. Henkilöt vasemmalta lukien: Thomas Bartholin (Ruotsi), Mauri Timonen, Maarit Kalela-Brundin (Norja), Olafur Eggertsson (Islanti) ja Risto Jalkanen. roopan dendrokronologien kokous Savonlinnassa ja Lapissa. Noin 100 vierasta odotetaan saapuvaksi. Pääjärjestelyistä vastaa dos. Jouko Meriläinen. 84. Muu yhteistyö Yhteistyöhalukkuutta on muuallakin kuin USAssa tai Euroopassa, esimerkiksi Venäjällä (prof. Eugene Vaganov), Taiwanilla (prof. Liu Tsung-Kwei), Thaimaassa (Natsuda Pumijumnong), Intiassa (Amalava Bhattacharyya), Chilessä (tri Antonio Lara) ja Kanadassa (prof. Brian Luckman). Tässä vaiheessa keskitytään kuitenkin pääasiassa amerikkalais-eurooppalaiseen yhteistyöhön. Ajatuksia METLAn kasvunvaihtelututkimuksen kehittämisestä Arizonan matka osoitti, että vuosilustoinformaatiota osataan hyödyntää suomalaisissa kasvututkimuksissa niin monipuolisesti ja korkeatasoisesti, että se kävisi malliesimerkiksi kansainvälisellekin dendrokronologian tutkimukselle. Valitettavasti osaamistamme ei näytetä vielä tunnettavan maailmalla. Eräänä syynä siihen on julkaisukieli, joka on ollut liian usein suomi. Ehkä esiinnymme myös liian vaatimattomasti kansainvälisissä kokouksissa ja harrastamme liian vähän kansainvälistä yhteistyötä. Vikaa voi olla myös tulosten esittämistavassa: ainakin me metsäntutkijat esittelemme tuloksemme yleensä metsäterminologisin käsittein, mikä saattaa olla vaikeaselkoista ei-metsällisen koulutuksen saaneille tutkijoille. Näyttäisi, että että tieto menisi paremmin perille soveltamalla dendrokronologisempaa kysymyksenasettelua ja puhumalla dendrokronologisin käsittein.

24 Viime vuosina on kiihtyvään tahtiin tullut uusia tutkimustarpeita, jotka liittyvät esimerkiksi luonnon monimuotoisuuteen, ympäristön seurantaan, uusiin metsänkäsittelymenetelmiin, uusiin kasvumalleihin, kasvutrendeihin, kasvun vaihteluun, ilmastonmuutokseen, saastevaikutuksiin ja alueellisiin ongelmiin. Tutkimuksen odotetaan reagoivan tieteen keinoin myös entistä nopeammin ympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Resurssimme eivät riitä kaikkien esiin tulevien kysymysten selvittämiseen. Siksi tutkimusaiheita on karsittava. Valintakriteereinä on käytettävä aiheen ajankohtaisuutta, tieteellistä merkitystä, kansainvälisyyttä ja vaikuttavuutta. Kriteerit läpäisseiden tutkimusten luettelo ei vielä riitä, vaan eri aihepiirien tietoja on voitava yhdistellä myös synteeseiksi. Parhaiten tähän päästään järjestelemällä keskeiset aihepiirit toisiaan tukevaksi tutkimusohjelmaksi. Asian toteuttamista vaikeuttaa kuitenkin selkeän viitekehyksen puuttuminen. Siksi alan tutkijoiden olisi ensiksi luotava toimivaan taustateoriaan perustuva yleinen kasvunvaihtelututkimuksen viitekehys. Taustateorian lähtökohtana voisi olla puiden kasvuprosessi ja sen vuorovaikutus ympäristön kanssa. Koska lustotutkimusta tehdään solu-, puu-, metsikköja aluetasoilla, hyvän perustan viitekehykselle voisi tarjota puuyksilö, joka toimisi välittävänä linkkinä tutkittaessa niin puun sisäisiä kuin sen ulkoisia toimintoja ja niiden keskinäisiä vuorovaikutussuhteita. Lisäksi puuyksilö sitoisi hyvin myös ajallisen näkökulman. Ottaen huomioon edellä mainitut tekijät: kasvututkimusten kysymyksenasettelun ja tulosten esittämistavan, ajankohtaistuvat ja kansainvälistyvät tutkimusaiheet, niiden valintakriteerit, synteesivaatimuksen sekä viitekehyksen kehittämistarpeen, dendrokronologisesti painotettu tutkimusohjelma olisi oikeaan osunut ratkaisu. Tutkimustyön ohella se toimisi myös kasvututkimuksen kehitysympäristönä ja suunnannäyttäjänä valmistauduttaessa 2000-luvun haasteisiin, joissa pitkälle kehittynyt yhteistyö on kaiken toiminnan avain. Rahoituksen kannalta on välttämätöntä, että tutkimusohjelma on kilpailukykyinen EURO- ja muillakin maailmanmarkkinoilla. Siksi sen tulisi perustua kansainväliseen yhteistyöhön, jota asiantuntijaryhmä koordinoisi. METLA vastaisi osasta suunniteltuja hankkeita, ja lopuista hankkeista huolehtisivat muut kotimaiset ja kansainväliset yhteistyötahot. Tutkimusohjelman laadinta olisi aloitettava hitaan prosessin vuoksi vuoksi välittömästi. KIRJALLISUUS: Alestalo, J. 1971. Dendrochronological interpretation of geomorphic processes. Soc. Geogr. Fenn. 105, 1-140. Douglass A. E. 1909. Weather cycles in the growth of big trees. Month. Weath. Rev. 37. 1914. method of estimating rainfall by the growth of trees. in: The climatic factor, ed. by E. Huntington. Carnegie Institute of Washington Publications 192:101-122. Eronen, M. & Zetterberg, P. 1992. Fennoskandian subarktisen alueen dendrokronologinen ilmastohistoria. SILMU - Suomalainen ilmakehän muutosten tutkimusohjelma. Tutkimusten väliraportit. Suomen Akatemian julkaisuja 2/92: 13-18. Heikkinen, O. 1984. Dendrokronologian menetelmiä ja sovellutuksia (Methods and applications of dendrochronology). Terra 96:1, pp. 1-22. English summary. Henttonen H. 1990. Kuusen rinnankorkeusläpimitan kasvun vaihtelu Etelä-Suomessa. Helsingin yliopiston Metsänarvioimistieteen laitoksen tiedonantoja N:o 25. 88 s. Hustich, I. 1940. Tallstudier sommaren 1939 i Enare och Utsjoki. Acta Soc. pro f. fl. fenn. 62. 1945. The radial growth of the pine at the forest limit and its dependence on the