Keuhkojen diffuusiokapasiteetin mittaaminen Itseopiskelumateriaali

Keuhkojen diffuusiokapasiteetin mittaaminen Itseopiskelumateriaali Minna-Mari Karppinen Syksy 2009 OAMK/sote

Sisältö JOHDANTO... 3 YLEISTÄ DIFFUUSIOKAPASITEETTITUTKIMUKSESTA... 4 HENGITYSELIMISTÖN ANATOMIAA JA FYSIOLOGIAA... 4 DIFFUUSIOKAPASITEETIN MITTAAMISEN INDIKAATIOT... 5 MITTAUSMENETELMÄT... 6 Kertahengitysmenetelmä... 6 Diffuusiokapasiteetin osakomponenttien mittaaminen... 7 MITTAUKSEN SUORITTAMINEN KERTAHENGITYSMENETELMÄLLÄ... 8 Tutkimuksen kulku... 8 Valmistautuminen... 8 Tutkimuslaitteisto... 9 Laitteen kalibraatio... 9 Tutkimuksen suoritus... 10 Tulosten tulkinta... 12 BIOANALYYTIKON ROOLI TUTKIMUKSEN SUORITTAMISESSA... 12 Huomioon otettavia asioita... 12 TEHTÄVIÄ... 13 TEHTÄVIEN RATKAISUT... 15 INTERNETLINKKEJÄ... 16 LÄHDELUETTELO... 17 LIITTEET 2

Johdanto Tämän itseopiskelumateriaalin tekeminen oli osa opinnäytetyötä. Opinnäytetyö oli tuotekehitysprojekti, jossa laadittiin itseopiskelumateriaali Oulun seudun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikön bioanalytiikan koulutusohjelman käyttöön. Materiaali on laadittu Kliinisen fysiologian opintojaksolle, ja se on tarkoitettu bioanalytiikan opiskelijoiden itseopiskelumateriaaliksi kyseiselle opintojaksolle. Kliinisen fysiologian opintojakso kuuluu osana bioanalyytikon perus- ja ammattiopintojen kokonaisuuteen. Itseopiskelumateriaali sisältää asiatekstiä, havainnollisia kuvia sekä tiivistelaatikoita, joissa on pyritty esittämään keskeisimmät kappaleista tiivistetyt asiat. Linkkejä-osiossa on internetlinkkejä muun muassa tutkimusohje- ja laitevalmistajien sivuille. Materiaalin lopussa on tehtäviä-osio, jossa testataan asiakokonaisuuden osaamista keskeisin asiaan liittyvin kysymyksin sekä pienellä ristisanatehtävällä. Lopussa esitetyt kysymykset johdattelevat keskeisimpään materiaalissa esitettyyn asiasisältöön. Kysymyksiin on tässä materiaalissa esitetty myös vastaukset. Kysymyksiin tulisi ensin pyrkiä vastaamaan itse, sillä se on opiskelijan oppimiselle kaikkein tehokkainta. Itseopiskelumateriaalissa kerrotaan aluksi teoriaa hengitysteiden anatomiasta ja fysiologiasta sekä diffuusiokapasiteettitutkimuksesta. Materiaalissa kerrotaan mittauksen suorittaminen kertahengitysmenetelmällä ja kyseinen kappale on pyritty jäsentelemään tutkimusprosessin etenemisen mukaan. Kertahengitysmenetelmän käytännön suoritusta on tässä materiaalissa pyritty kuvaamaan Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) keuhkofunktiolaboratorion käytännön mukaan. Tutkimuksen suorituksessa ja siihen liittyvissä käytännöissä on haastateltu OYS:n keuhkofunktiolaboratorion hoitajia. Diffuusiokapasiteetin mittauslaitteiston esittelyssä on käytetty esimerkkinä yleisesti käytössä oleva Jaeger Masterscreen PFT laite, joka on käytössä myös OYS:ssa. Mittaamiseen on kuitenkin olemassa tarjolla useiden eri laitevalmistajien laitteita. Tutkimuksen suoritus ja käytännöt sekä mittauslaitteet voivat vaihdella hieman tutkimuspaikan mukaan, mutta pääpiirteiltään ne ovat kuitenkin samanlaisia. 3

Yleistä diffuusiokapasiteettitutkimuksesta Keuhkojen diffuusiokapasiteetin (lyhenne D L tai DL) mittaaminen on kliiniseen fysiologiaan kuuluva keuhkofunktiotutkimus, jolla pystytään arvioimaan keuhkokudoksen toimintakykyä. Tutkimuksesta käytetään esimerkiksi Helsingin ja uudenmaan sairaanhoitopiirissä tutkimuslyhennettä Pt-DcoSB1. Diffuusiokapasiteettimittauksesta käytetään kirjallisuudessa useita eri lyhenteitä, jotka tulevat tutkimuksen englanninkielisestä nimestä. Lyhenne D L tai DL tulee englannin kielen sanoista diffusing capacity of the lung. Yleensä diffuusiokapasiteetti mitataan kertahengitysmenetelmällä hiilimonoksidin (CO) laimenemisen avulla, jolloin käytetään lyhennettä Dco, DL CO tai D LCO. Tämä lyhenne tulee myös englannin kielestä, sanoista diffusing capacity of the lung for carbon monoxide. Diffuusiokapasiteetin mittausta käytetään tavallisessa kliinisessä toiminnassa, kun halutaan selvittää keuhkokudoksen kaasujenvaihduntakykyä. Se on kliinisesti tärkeä tutkimus, joka täydentää keuhkojen toiminnasta saatua tietoa muiden keuhkon toimintakokeiden ohella. Tutkittaville puhutaan puhekielessä usein diffuusiokapasiteetista hapenottokyvyn mittauksena. Hengityselimistön anatomiaa ja fysiologiaa Hengityselimistöön kuuluvat keuhkot ja hengitystiet. Hengitystiet jaotellaan ylä- ja alahengitysteihin: ylähengitysteihin luetaan nenäontelo sivuonteloineen sekä nielu ja alahengitysteihin kurkunpää, henkitorvi ja keuhkot (kuvio 1). Hengitysteiden tehtävä on kuljettaa ilmaa keuhkoihin, poistaa siitä epäpuhtauksia sekä kostuttaa sitä. Keuhkot huolehtivat hengityksen eli respiraation aikana tapahtuvasta kaasujen vaih- Kuvio 1. Kaavakuva hengityselimistä dosta. Keuhkoissa on keuhkokudosta, joka muodostuu pääasiassa alveoleista eli keuhkorakkuloista. Alveolit ovat hyvin pieniä (läpimitaltaan n. 0,5mm) ja ohutseinäisiä rakenteita, joiden pinnalla on tiheää hiussuonistoa (kuviot 1 & 2). Alveoleissa tapahtuu kaasujen vaihtuminen diffuusion avulla. Diffuusiolla tarkoitetaan molekyylien passiivista siirtymistä liuoksessa tai kaasussa suuremmasta pitoisuudesta pienempään. 4

Hengityksellä eli respiraatiolla tarkoitetaan pääasiassa hapen (O 2) siirtymistä ilmasta soluun ja hiilidioksidin (CO 2) siirtymistä solusta ilmaan. Respiraatioon voidaan lukea mukaan myös siihen liittyvät ns. avustavat toiminnot, kuten hengitysliikkeet, keuhkotuuletus ja kaasujen kuljetus veressä. Kuvio 2. alveolien rakenne Diffuusiokapasiteetista käytetään usein lyhenteitä DL, D L, DLCO tai DL CO Tutkimuslyhenne Pt-DcoSB1 Kliinisen fysiologian keuhkofunktiotutkimus, jolla mitataan keuhkojen kaasujenvaihduntakykyä Diffuusiokapasiteetista puhutaan usein potilaille hapenottokyvyn mittauksena Hengityselimistö: keuhkot + hengitystiet Diffuusiokapasiteetin mittaamisen indikaatiot Tärkein diffuusiokapasiteettitutkimuksen eli DL:n indikaatio on keuhkokudoksen toiminnan selvittely. Diffuusiokapasiteetin mittaamista käytetään keuhkotilavuuksien ja keuhkokudoksen toimintakyvyn arvioimisessa erilaisten keuhkokudossairauksien diagnostiikassa ja seurannassa. Tutkimusta käytetään esimerkiksi laaja-alaisesti vaikuttavien fibroosien ja alveoliittien eli keuhkorakkulatulehdusten diagnosoinnissa sekä hoitovasteen seuraamisessa. Eräitä tällaisia keuhkosairauksia ovat mm. sarkoidoosi ja keuhkoahtaumatauti eli COPD. Fibroosilla tarkoitetaan sidekudostumista eli sitä, että normaalin kudoksen tilalle muodostuu sidekudosta. Diffuusiokapasiteetin määritystä käytetään myös keuhkoembolian eli keuhkoveritulpan jälkitilan seurannassa. 5

Mittausmenetelmät Keuhkojen diffuusiokapasiteetilla ilmaistaan hengityskaasujen pääsyä keuhkoista verenkiertoon. Seuraavassa käsitellään yleisintä mittauksissa käytettyä menetelmää eli kertahengitysmenetelmää sekä hieman sen heikentymisen syitä selvittävää diffuusiokapasiteetin osakomponenttien mittausta. Kertahengitysmenetelmä Kertahengitysmenetelmällä lasketaan diffuusiokapasiteetti hiilimonoksidin laimenemisen avulla. Siinä tutkittava hengittää keuhkoihinsa testikaasuseosta, jossa on happea (O 2), typpeä (N 2) ja hieman hiilimonoksidia (CO) sekä heliumia (He). Tutkittava hengittää täyden uloshengityksen jälkeen testikaasua sisään 90 % keuhkojensa vitaalikapasiteetista. Vitaalikapasiteetti on suurin ilmamäärä, jonka tutkittava pystyy mahdollisimman täyden sisäänhengityksen jälkeen hengittämään ulos. Sisäänhengityksen jälkeen tutkittavan tulee pidättää hengitystään noin 10 sekuntia, jotta kaasut ehtivät vaihtua keuhkoissa. Hengityksen pidättämisen jälkeen tutkittava hengittää ulos, jolloin uloshengityskaasuista otetaan analysoitava näyte. Kaasuista analysoidaan hiilimonoksidin ja heliumin pitoisuudet. Hiilimonoksidia siirtyy keuhkoissa punasoluihin sitä enemmän mitä parempi on tutkittavan diffuusiokapasiteetti, joten hiilimonoksidin laimenemisen avulla saadaan laskettua kokonaisdiffuusiokapasiteetti hiilimonoksidille (DL CO). Tutkimuksessa käytetään diffuusiokapasiteetin laskemiseen testikaasuna hiilimonoksidia, sillä se diffundoituu verenkiertoon samalla tavalla kuin happi, ja sen pitoisuus on suhteellisen helppo määrittää (kuvio 3). Heliumin laimentumisen avulla pystytään puolestaan laskemaan toiminnallinen keuhkotilavuus (VA). Kuvio 3. Hapen ja hiilimonoksidin diffuusio 6

Spesifiseksi diffuusiokapasiteetiksi kutsutaan DL CO/VA suhdetta, joka ilmoittaa diffuusiokapasiteetin keuhkotilavuusyksikköä kohden (diffuusiokapasiteetti/litra keuhkovolyymiä). Tämän arvon laskemisella voidaan poistaa keuhkojen tilavuuden vaikutus diffuusiokapasiteettiarvoon. Veren hemoglobiinipitoisuus vaikuttaa DL CO:hon, joten käytettävissä tulee olla potilaalta vasta mitattu hemoglobiiniarvo, sillä tutkimuksessa lasketaan myös hemoglobiinilla korjattu DL CO-arvo. Hemoglobiinilla korjatun DL CO arvon laskee mittauslaitteiston ohjelmisto automaattisesti edellyttäen, että tutkittavan hemoglobiiniarvo on merkitty esitietoihin. Puhalluksia tehdään tutkimuksessa kaksi, jotta saataisiin luotettavat ja vertailukelpoiset tulokset. Vastauksena annetaan yleensä kahden hyväksytysti suoritetun puhalluksen keskiarvo. Diffuusiokapasiteetin osakomponenttien mittaaminen Tällä mittausmenetelmällä määritetään normaalissa diffuusiokapasiteettimittauksessa määritettävien arvojen lisäksi myös alveoliseinämän ominaisuuksista kertova membraanikomponentti ja keuhkokapillaariston verivolyymikomponentti. Puhallukset suoritetaan samalla tavalla kuin kertahengitysmenetelmässä, mutta ne tehdään käyttämällä puhalluksissa happipitoisuudeltaan erilaisia kaasuseoksia. Osakomponenttien mittaamisella saadaan tarkempaa tietoa keuhkojen kaasunvaihduntakykyyn vaikuttavista ominaisuuksista, ja sitä käytetäänkin diffuusiokapasiteetin madaltumisen selvittelyyn. Mittausmenetelmistä: Yleisin kertahengitysmenetelmä, jossa lasketaan hiilimonoksidin laimenemisen avulla DL CO eli kokonaisdiffuusiokapasiteetti hiilimonoksidille Tutkittava hengittää keuhkoihinsa testikaasuseosta, jossa on happea, typpeä, hiilimonoksidia sekä heliumia. Keuhkoissa tapahtuu kaasujen laimenemista diffuusion avulla, ja sen perusteella saadaan tietoa keuhkojen toiminta- ja kaasujenvaihtokyvystä. Hiilimonoksidia siirtyy keuhkoissa punosoluihin sitä enemmän, mitä parempi on tutkittavan diffuusiokapasiteetti. Heliumin laimenemisen avulla voidaan laskea toiminnallinen keuhkotilavuus VA. Spesifinen diffuusiokapasiteetti = DL CO/VA suhde Kertoo diffuusiokapasiteetin/litra keuhkovolyymiä Diffuusiokapasiteetin osakomponenttien mittaaminen 7

Mittauksen suorittaminen kertahengitysmenetelmällä Tutkimuksen kulku Diffuusiokapasiteettitutkimus voidaan tehdä ilman muita keuhkofunktiotutkimuksiakin, mutta käytännössä ennen diffuusiokapasiteetin mittaamista tehdään myös muita keuhkofunktiotutkimuksia ja ainakin virtaustilavuusspirometria. Virtaustilavuusspirometria mittauksessa saadaan muun muassa selville keuhkojen vitaalikapasiteettiarvo, jota tarvitaan diffuusiokapasiteettimittauksessa hengitettävän kaasumäärän selville saamiseksi (90 % vitaalikapasiteetista). Diffuusiokapasiteettimittaukseen tullaan lääkärin täyttämällä lähetteellä (liite 1), jonka hoitaja tarkistaa. Lähete voi olla joko sähköisessä muodossa tai paperilähetteenä. Hoitajan tulee ennen tutkimuksen aloittamista tunnistaa potilas/asiakas ja varmistaa, että tämä on noudattanut tutkimusta varten vaadittavia valmistautumisohjeita. Mikäli ohjeista on poikettu, hoitaja kirjaa ne muistiin. Hoitaja tarkistaa laboratoriojärjestelmästä (esimerkiksi OYS:sissa Weblab) juuri ennen tutkimusta myös sen, että potilaalta on määritetty vastikään ennen tutkimusta veren hemoglobiinipitoisuus. Veren hemoglobiinimääritys saa olla korkeintaan 3 kk vanha, mikäli se on normaalirajoissa. Jos tutkittavalla on poikkeava hemoglobiiniarvo, se saa olla korkeintaan kuukauden vanha. Valmistautuminen Tutkimukseen annettavat valmistautumisohjeet riippuvat tutkimuspaikasta. Seuraavassa on kuvattu Moodi 3/2009-lehdessä esitetyt valmistautumisohjeet spirometriatutkimukseen, ja ne pätevät myös diffuusiokapasiteettitutkimukseen valmistautumiseen. tehdään aikaisintaan 2 viikon kuluttua hengitystieinfektion parantumisesta 1 vuorokausi ilman alkoholijuomia ja 4 tuntia tupakoimatta 2 tuntia ilman kahvia, teetä, kolajuomia tai muita piristäviä aineita ei raskasta ateriaa ennen tutkimusta, ei kuitenkaan ravinnotta ei raskasta rasitusta ennen tutkimusta, istuminen noin 10 20 min ennen tutkimusta lääkkeiden käytöstä tulisi lääkärin ohjata potilasta: vertaa onko hoitokontrolli vai diagnostinen tutkimus? 8

Tutkimuslaitteisto Diffuusiokapasiteetin mittauslaitteistoon kuuluvat olennaisimmat osat ovat tietokone, mittauslaitteisto, letkustot sekä kaasupullo. Tietokone on yhdistetty mittauslaitteistoon, ja sillä on myös tutkimustulosten analysoinnissa ja raportoinnissa käytettävä ohjelmisto. Tutkimuksessa hengittäminen ja puhallukset tapahtuvat suukappaleen sekä suodattimen ja kulmakappaleen läpi letkustoihin, joiden kautta hengitysilma menee analysoitavaksi ja joiden kautta kaasun hengittäminen tapahtuu. Kuva 1. Diffuusiokapasiteetin mittauslaitteisto (Jaeger Masterscreen PFT) Kaasuseos tulee letkujen kautta suoraan kaasupullosta, ja pullo vaihdetaan aina, kun se on melkein tyhjä. Letkut vaihdetaan määräajoin 2 päivän välein puhtaisiin. Letkut tulee vaihtaa myös aina infektoituneen potilaan jälkeen ja ennen infektioherkkää potilasta. Tutkimuksessa tarvittavat muut välineet: Suukappale, suodatin, kulmakappale ja nenänsulkija, jotka liitetään laitteen käsivarteen Kaikki kyseiset välineet ovat potilaskohtaisia, mutta suukappale, nenänsulkija ja kulmakappale pestään tutkimuksen jälkeen välinehuollossa. Suodatin on myös potilaskohtainen, eli se vaihdetaan jokaisen tutkittavan jälkeen. Kuva 2. Vasemmalta oikealle: Suukappale, suodatin, kulmakappale ja alhaalla nenänsulkija Laitteen kalibraatio Ennen tutkimusta diffuusiokapasiteettilaite tulee kalibroida. Kalibraatiolla tarkoitetaan sitä, että laite säädetään näyttämään oikein. Laitteen tulee lämmetä ennen kalibraatiota ainakin puoli tuntia, ja se kalibroidaan aina aamulla ennen mittauksia, mahdollisesti toisen kerran esimerkiksi iltapäivällä, mikäli tutkimuksia on paljon sekä aina kaasupullon vaihdon yhteydessä. Laitteelle 9

tehdään sekä tilavuus- että kaasukalibraatio: tilavuuskalibraatio spirometriapuhalluksia varten ja kaasukalibraatio testikaasuseosta varten. Kalibraatiota varten laitteelle merkitään ilmastoolosuhteet eli tutkimushuoneen lämpötila sekä ilmankosteus ja -paine. Tilavuuskalibraatio suoritetaan spirometriamittauksia varten kalibraatiopumpulla, jonka tilavuus on yleensä 3 litraa. Laitteissa on usein automaattinen kaasukalibraatio; hoitaja aukaisee kaasuhanan tai varmistaa, että se on auki, ja tämän jälkeen laittaa kalibraation päälle. Kone tekee itsemittauksen kaasuista ja ilmoittaa, mikäli kalibraatiosta saadut tulokset eivät ole viiterajoissa. Kuva 3. Kolmen litran Kalibraatiopumppu Tutkimuksen suoritus Tutkittava ohjataan tutkimushuoneeseen, ja hän istuutuu tutkimustuoliin, minkä jälkeen hoitaja tarkistaa ja kirjoittaa tutkittavasta esitiedot (mm. sukupuoli, pituus, paino, tupakointi) tietojärjestelmään. Pituus ja paino tulisi aina tarkistaa tutkimuksen yhteydessä, sillä ne vaikuttavat viitearvoihin. Tutkittavan asento säädetään oikeaksi niin, että tutkittavalla on puhallettaessa hyvä ja ryhdikäs, hieman etukumara asento: selän tulee olla suorassa ja jalkojen yltää maahan. Kun asento on Kuva 4. Laitteen käsivarsi säädetty oikeaksi, hoitaja selostaa koko tutkimuksen kulun potilaalle. Puhallusta aloitettaessa potilaalta suljetaan sieraimet nenänsulkijalla, ja hänen tulee ottaa suukappaleesta tiivis ote niin, että ilma ei karkaa suupielistä. Hengitys ja puhallukset tapahtuvat koko ajan suukappaleen kautta. Nenänsulkija ja suukappale otetaan pois vain puhallusten välillä. Tutkimuksen kesto on noin 1520 min. Puhallus tehdään seuraavasti: 1) Hengitetään muutaman kerran normaalia lepohengitystä suukappaleen läpi. 2) Ulospuhallus rauhallisesti, keuhkot lähes tyhjäksi (noin 90 % tyhjäksi) 10

3) Nopea ja maksimaalinen sisäänhengitys kaasuseosta: Tutkittava hengittää letkujen ja suukappaleen läpi kaasusäiliössä olevaa testikaasuseosta paineventtiilin kautta, ja kone antaa hengittää kaasua sisään 90% vitaalikapasiteetista, minkä jälkeen suljin estää kaasun hengittämisen. 4) Hengityksen pidätysvaihe n. 10 s: suljin estää uloshengityksen, potilas pitää suukappaleen suussaan ja pidättää hengitystään. 5) Ulospuhallus reippaasti ja tasaisesti: suljin aukeaa, jolloin potilas voi puhaltaa ulos, laite hylkää ulospuhallusilmasta ensin 800ml näytettä ja ottaa sen jälkeen varsinaisen näytteen 600ml 6) Kaasuanalyysi tulokset Tutkimuksessa tulee saada 2 hyväksyttävää puhallusta: rinnakkaistulokset eivät saa poiketa 4 %:a enempää. Puhalluksia tehdään maksimissaan 3, koska tutkittava yleensä väsyy puhaltaessaan ja tällöin puhallustekniikka kärsii. Puhallusten välissä suositellaan 4 minuutin taukoa, jotta testikaasu ehtii poistua tutkittavan keuhkoista sekä laitteesta ja sen letkustoista (laite tuulettaa letkustot). Laite ilmoittaa, kun se on valmis seuraavaan mittaukseen. Kuvio 4. Diffuusiokapasiteetin mittauksen vaiheet 11

Tulosten tulkinta Tulosten tulkinta tutkimuksessa merkitsee sitä, että hoitaja tarkkailee puhalluksen aikana syntyvää käyrää ja katsoo, että se piirtyy oikein. Käyrän tulee olla suunnilleen kuviossa 4 esitetyn näköinen. Hoitajan tulee kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin: 1) rauhallisen ulospuhalluksen tulee lähteä normaalista lepohengityksestä 2) kaasuseoksen sisäänhengityksen tulee olla nopea ja tehokas: käyrä nopeasti ja melkein pystysuoraan nouseva 3) hengityksen pidätysvaiheen tulee olla 812 sekuntia ja käyrän tulee tällöin edetä suoraan 4) Ulospuhalluksen tulee olla reipas ja tasainen. Puhalluksen jälkeen hoitaja tulkitsee käyrän ja päättää puhalluksen hyväksymisestä. Diffuusiokapasiteettilaite laskee automaattisesti näytteestä tietyt parametrit. Kun on saatu kaksi hyväksyttyä puhallusta, tutkimuksen suorittaja kuittaa tutkimuksen suoritetuksi (jäljitettävyys). Tutkimuksen päätyttyä hoitaja tulostaa tietokoneelta tulostelomakkeen, joka lähetetään edelleen tutkimuksen pyytäneelle yksikölle/lääkärille. Tutkimuksen suorittanut henkilö kirjoittaa lisäksi tuloslomakkeelle (liite 2) ko-operaation eli yhteistyön onnistumisen. Bioanalyytikon rooli tutkimuksen suorittamisessa Tutkimuksen suorittava henkilö ohjaa tutkittavaa koko tutkimuksen ajan, joten sen teko ja ohjaus vaativat asiakasta/potilasta ohjaavalta hoitajalta kokemusta ja hyvää ohjaustaitoa. Ohjauksessa vaaditaan selkeäkielisyyttä, varmuutta ja tiukkuutta, mutta hoitajan tulee myös osata kannustaa tutkittavaa Tutkiva hoitaja vastaa puhallusten hyväksymisestä, joten tarvitaan teoriatietoa, tarkkuutta ja kokemusta tulosten tulkinnassa. Tutkiva hoitaja huolehtii siitä, että laite on toimintakunnossa ja että se on kalibroitu Huomioon otettavia asioita Tutkittavan puhallustekniikan tarkkailu puhalluksen aikana on tärkeää: Kommentit kirjataan muistiin: miten puhallus meni, oliko ongelmia? Puhalluksen aikana ei saa päästä yhtään huoneilmaa hengitysteihin, sillä se vääristää tuloksia. Tämän vuoksi tutkittavan tiivis ote suukappaleesta koko puhalluksen suorituksen ajan on erittäin tärkeää, ja myöskin nenänsulkijan tulee olla hyvin paikallaan. Tutkittavan keuhkojen tilavuuden tulee olla vähintään 1,21,3 litraa, jotta tutkimus voidaan tehdä Riittävän pitkät tauot puhallusten välillä Tutkimuksen sujuminen riippuu paljon potilaasta ja hänen terveydentilastaan (esimerkiksi yhteistyökyky ja -halu, oma motivaatio). 12

Tehtäviä 1) Tee itsellesi käsitekartta tai lyhyitä muistiinpanoja materiaalin keskeisistä käsitteistä ja asioista. 2) Mitkä ovat diffuusiokapasiteetin mittaamisen indikaatiot? 3) Miten tutkittavan tulee valmistautua tutkimukseen ja mitä esitietoja tutkittavasta tarvitaan? 4) Selitä lyhyesti tutkimuksen yleinen kulku ja puhalluksen suoritus. 5) Mitkä ovat tärkeimmät tutkittavan puhallustekniikassa tarkkailtavat asiat? 6) Vertaile internetlinkkejä-osiossa esitettyjä laitevalmistajan laitteita 7) Tutustu Jaeger-laitevalmistajan internetlinkkiin ja selvitä, millä laitteen ominaisuudella tutkittavan puhallustekniikkaa voidaan parantaa. 8) Täytä diffuusiokapasiteettimääritykseen liittyvä ristisanatehtävä. Vihjeet ristisanatehtävään: 1) Kaasujen siirtyminen suuremmasta pitoisuudesta pienempään 2) Tämän kaasun laimenemisen avulla lasketaan DL CO. 3) Yleisnimitys mittauksesta, jota käytetään keuhkojen toiminnan selvittämiseen 4) Latinankieliseltä nimeltään Larynx 5) Toiselta nimeltään keuhkoveritulppa 6) Hengityksestä käytettävä toinen nimitys 7) Ylähengitysteiden osa 8) Punasolun happea kuljettava rakenneosa 9) Laitevalmistajan nimi 10) Elintärkeä hengityskaasu elimistön soluille, siirtyy keuhkoissa alveoleista vereen 11) Suurin ilmamäärä, joka täyden sisäänhengityksen jälkeen pystytään hengittämään ulos 12) Nimitys, jota käytetään hengitysteistä ja keuhkoista yhdessä 13) Tämän kaasun avulla lasketaan toiminnallinen keuhkotilavuus (VA). 14) Erittäin tärkeää tutkijan seurata puhalluksen aikana, vaikuttaa puhalluksen laatuun 15) Tämän rakenteen ohuen seinämän läpi tapahtuu kaasujen vaihto diffuusion avulla. 16) Tämä tehdään mittauslaitteelle aina ennen tutkimusten aloittamista. 17) Hoitaja kirjaa nämä tutkittavasta muistiin ennen diffuusiokapasiteettimittausta. 18) Syntyy soluhengityksessä, poistuu uloshengitysilman kautta. 13

Ristisanatehtävä: 3) 2) 1) 4) 8) 5) 6) 7) 11) 14) 12) 13) 15) 10) 9) 16) 18) 17) 14

Tehtävien ratkaisut Kysymystehtävät: 2) Katso sivu 5 3) Katso sivu 8 ja 11 4) katso sivu 812 5) Katso sivu 12 7) Laitteelle on olemassa harjoitusohjelma puhallustekniikan kokeilemista varten Ristisanatehtävän ratkaisu: 1) d i f f u u s i o 2) h i i l i m o n o k s i d i 3) k e u h k o f u n k t i o t u t k i m u s f 4) k u r k u n p ä ä 5) k e u h k o e m b o l i a 6) r e s p i r a a t i o 7) n i e l u 8) h e m o g l o b i i n i k 9) j a e g e r 10) h a p p i 11) v i t a a l i k a p a s i t e e t t i h e n g i t y s e l i m i s t ö 13) h e l i u m 14) p u h a l l u s t e k n i i k k a 15) a l v e o l i e 16) k a l i b r a a t i o 17) e s i t i e d o t 18) h i i l i d i o k s i d i 15

Internetlinkkejä Tutkimusohjeita: HUSLAB EPSHP http://www.huslab.fi/ohjekirja/1246.html http://www.epshp.fi/kotisivu/klfys/tutkohj/klfys_tutk/diffuus.htm Potilasohjeita diffuusiokapasiteetin mittaamisesta: HYKS, Jorvin sairaala: http://huslab.fi/ohjekirjan_liitteet/potilasohjeet/kliininen_fysiologia/j orvi/ ->kliininen fysiologia (saatavilla suomen, ruotsin tai englanninkieliset potilasohjeet) -> keuhkojen toimintakokeet Laitevalmistajien sivuja: Saksalaisen Jaeger -laitevalmistajan diffuusiokapasiteetin mittauslaite: http://www.viasyshealthcare.com/prod_serv/proddetail.aspx?config =ps_proddtl&prodid=15 Amerikkalaisen laitevalmistajan Medgraphics -laite, jolla voi mitata mm. diffuusiokapasitettia: http://www.medgraphics.com/download/domestic_platinum%20e lite%204pg_pdfe.pdf 16

Lähdeluettelo Tämän materiaalin laatimisessa käytetyt lähteet: Asiantuntijahaastattelut ja tutustumiskäynti. 2009. Oulun yliopistollisen sairaalan keuhkofunktiolaboratorio. Diffuusiokapasiteetin osakomponenttien mittaaminen. 2009. Tutkimusohjekirja. HUSLAB, Helsingin ja uudenmaan sairaanhoitopiiri. Verkkodokumentti. Saatavissa: <URL:http://huslab.fi/ohjekirja/1247.html> Jensen, R. & Crapo, R. 2003. Diffusing capacity: How to get it right. Julkaisussa Respiratory care Vol 48 No 8. Kainu, A., Malmberg, P., Pekkanen, L., Piirilä, P. & Sovijärvi, A. 2009. Spirometria- ja PEFmittausten suoritus ja arviointi, 11. painos. Moodi vsk 33. 3/2009. Helsinki: Labquality Oy Karhumäki, E., Lehtonen, M., Nieminen, K., Syrjäkallio-Ylitalo, M. 2006. Päästä varpaisiin, ihmisen anatomia ja fysiologia. Helsinki: Edita Kinnula, V., Brander, P. & Tukiainen, P. (toim.): Keuhkosairaudet. 2005. 3. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim Nienstedt, W., Hänninen, O., Arstila, A., Björkqvist, S. 2002. Ihmisen fysiologia ja anatomia, 15. uudistettu painos. Porvoo: WSOY Piirilä, P. & Sovijärvi A., 2006. Keuhkojen diffuusiokapasiteettimittaus keuhkokudoksen toiminnan arvioinnissa. Julkaisussa Suomen Lääkärilehti vsk 61. 6/2006. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto. 565 569. Sovijärvi, A., Ahonen, A., Hartiala, J., Länsimies, E., Savolainen, S., Turjanmaa, V., Vanninen, E. (toim.): Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede. 2003. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 17

Liite 1. Oulun yliopistollisen sairaalan käyttämä lähete diffuusiokapasiteettitutkimukseen 18

Liite 2. Jaeger Masterscreet PFT laitteen antama tuloslomake 19