VAMMAISPALVELULAIN JA ASETUKSEN SOVELTAMISOHJEET 1.7.2017 ALKAEN VALKEAKOSKEN KAUPUNKI Sosiaali- ja terveyskeskus Vammaispalvelut
2 SISÄLLYS 1. JOHDANTO... 3 2. YLEISET SÄÄNNÖKSET... 3 2.1. Vammainen henkilö... 3 2.2. Palvelujen järjestämisvelvollisuus ja lain toissijaisuus... 4 2.3. Palvelutarpeen arviointi ja palvelusuunnitelma... 4 2.4. Hakeminen... 5 2.5. Muutoksenhaku... 6 3. ERITYISEN JÄRJESTÄMISVELVOLLISUUDEN PIIRIIN KUULUVAT PALVELUT JA TUKITOIMET ELI SUBJEKTIIVISET OIKEUDET... 7 3.1. Vaikeavammaisten kuljetuspalvelu (VpL 8 ja VpA 4, 5, 6 )... 7 3.2. Henkilökohtainen apu (VpL 8, 8c, 8d )... 8 3.2.1 Henkilökohtainen apu lapselle... 10 3.2.2 Henkilökohtainen apu työnantajamallilla tai ostopalveluna... 11 3.3. Asunnon muutostyöt (VpL 9 ja VpA 12, 13 )... 12 3.4. Palveluasuminen (VpL 8, VpA 10, 11 )... 15 3.5. Vaikeavammaisten henkilöiden päivätoiminta (VpL 8, 8b )... 17 4. MÄÄRÄRAHASIDONNAISET PALVELUT JA TUKITOIMET... 18 4.1. Päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tarvittavat välineet, koneet ja laitteet (VpL 9, VpA 17 )... 18 4.2 Liikkumisvälineet... 19 4.3 Sopeutumisvalmennus (VpL 8, VpA 15 )... 20 4.4 Ylimääräiset vaatekustannukset (VpL 9, VpA 18 )... 20 4.5 Ylimääräiset erityisravintokustannukset (VpL 9, VpA 19 )... 21 Soveltamisohjeen säädökset... 21
3 1. JOHDANTO Nämä soveltamisohjeet koskevat vammaispalvelulain (380/1987) ja vammaispalveluasetuksen (759/1987) mukaisten palvelujen ja tukitoimien myöntämisperusteita ja järjestämistä Valkeakosken kaupungissa. Soveltamisohjeet sisältävät yleisperiaatteet, joiden mukaan kaupungissa järjestetään vammaispalvelulain ja -asetuksen mukaisia palveluja. Ensisijaisena lähtökohtana palveluja ja tukitoimia myönnettäessä on asiakkaan yksilöllinen tarve. Lisäksi avustuskäytännöissä huomioidaan asiakkaiden yhdenvertainen kohtelu. Soveltamisohjeen tarkoituksena on selkeyttää vammaispalvelulain ja -asetuksen soveltamiskäytäntöjä Valkeakosken kaupungissa sekä tiedottaa asiakkaille ja yhteistyötahoille eri palvelujen ja tukitoimien myöntämiskriteereistä. Tavoitteena on myös yhdenmukaistaa vammaispalvelulain soveltamiskäytäntöjä lähikuntien kanssa. Vammaispalvelulain soveltamisohjeet pyrkivät olemaan selkeä ja helposti ymmärrettävä ohjeistus, joka noudattaa lain ja asetuksen normeja sekä on yhdenmukainen vallitsevan oikeuskäytännön kanssa. 2. YLEISET SÄÄNNÖKSET 2.1. Vammainen henkilö Vammaisella henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista (VpL 2 ). Lain soveltamisessa käytännössä pitkäaikaisesti on arvioitu tarkoittavan yhtä vuotta. Vammaisen henkilön oikeus lain mukaisiin palveluihin arvioidaan erikseen jokaisen palvelun kohdalla. Useimmat palvelut ja tukitoimet on tarkoitettu vaikeavammaisille henkilöille. Yhtenä edellytyksenä on myös, että vammaispalvelulain perusteella järjestettävä palvelu tukee itsenäistä selviytymistä kotona ts. parantaa itsenäistä toimintakykyä. Vammaisuutta tai vaikeavammaisuutta arvioidaan suhteessa henkilön olosuhteisiin ja elinympäristöön sekä haettavaan palveluun tai tukitoimeen. Vammaisuuden ja vaikeavammaisuuden määrittely tapahtuu aina yksilöllisesti. Yksilöllisessä harkinnassa joudutaan myös arvioimaan, johtuuko toimintakyvyn rajoitus vammasta tai sairaudesta vai yleisistä ikääntymiseen liittyvistä muutoksista. Arviointi ei perustu pelkästään lääkärilausuntoon vaan sosiaali- ja terveydenhuollon moniammatilliseen näkemykseen. Päätöksen vammaispalvelulain mukaisista palveluista ja etuuksista tekee sosiaalityöntekijä.
4 2.2. Palvelujen järjestämisvelvollisuus ja lain toissijaisuus Vammaispalvelulain 1 :n mukaan lain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä. Kunnan on huolehdittava siitä, että vammaisille tarkoitetut palvelut ja tukitoimet järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Vammaispalvelulain mukaisia palveluja ja tukitoimia järjestetään silloin, kun vammainen henkilö ei saa riittäviä tai hänelle sopivia palveluja muun lain nojalla. Vammaispalvelulakiin nähden ensisijaisia lakeja ovat esim. sosiaalihuoltolaki, kansanterveyslaki ja laki omaishoidon tuesta sekä vakuutuksia koskeva lainsäädäntö. Vammaispalvelulaki on kuitenkin lähtökohtaisesti ensisijainen kehitysvammalakiin nähden. Vammaispalvelulaki voi tulla sovellettavaksi yksilölliseen harkintaan perustuen vaikka ensisijainen palvelu olisi annettavissa, jos vammaispalvelulaki antaa vammaiselle henkilölle paremmat oikeudet. Viranomaisen on valittava ratkaisuvaihtoehdoista se, joka parhaiten toteuttaa perustuslaissa turvattuja oikeuksia. Asiakkaalla voi myös olla samanaikaisesti oikeus useankin eri lain kautta annettuihin palveluihin kuten esimerkiksi henkilökohtaiseen apuun, omaishoitoon, kotihoitoon jne. Palvelujen kokonaisuutta arvioitaessa otetaan lisäksi huomioon vanhemman tavanomainen vastuu lapsestaan ja puolisoiden tavanomainen toistensa auttaminen ja huolehtiminen. Vammaispalvelulaissa on säädetty osaan palveluista ja tukitoimista niin sanottu erityinen järjestämisvelvollisuus. Näihin palveluihin ja tukitoimiin asiakkaalla on subjektiivinen oikeus. Subjektiivinen oikeus tarkoittaa, ettei kunta voi päätöksenteossaan vedota määrärahojen puutteeseen, mikäli henkilö on oikeutettu palveluun, eikä palvelua pystytä järjestämään ensisijaisen lainsäädännön nojalla. Osa vammaispalvelulain tarkoittamista palveluista ja tukitoimista taas on määrärahasidonnaisia palveluja ja tukitoimia. Määrärahasidonnaisia palveluja järjestetään kunnan tähän tarkoitukseen varaamien määrärahojen puitteissa. Talousarvion määrärahat ovat tällöinkin vammaispalvelulain 3 :n ja kuntalain 65 :n 2 momentin nojalla mitoitettava kunnassa esiintyvän palvelutarpeen mukaiseksi. 2.3. Palvelutarpeen arviointi ja palvelusuunnitelma Palvelujen ja tukitoimien selvittämiseksi on arvioitava hakijan yksilöllinen palveluntarve ilman aiheetonta viivytystä. Palvelusuunnitelma on laadittava yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa tai tietyissä tapauksissa hänen laillisen edustajansa tai omaistensa tai mui-
5 den läheistensä kanssa, jollei suunnitelman laatiminen ole ilmeisen tarpeetonta. Jos henkilön tarpeiden arviointi ja niihin vastaaminen edellyttävät muiden viranomaisten palveluja tai tukitoimia, pyydetään tarvittavia tahoja osallistumaan henkilön palvelutarpeen arvioinnin tekemiseen ja palvelusuunnitelman laatimiseen. Palvelusuunnitelma on tarkistettava, jos vammaisen henkilön palveluntarpeessa tai olosuhteissa tapahtuu muutoksia sekä muutoinkin tarpeen mukaan. Vammaispalvelulain mukainen palvelusuunnitelma on laadittava siten kuin laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista on säädetty. Vammaisen henkilön palveluntarvetta on silti mahdollista arvioida myös ensisijaisen lainsäädännön perusteella sosiaalihuoltolain mukaisessa palvelutarpeen arviossa ja asiakassuunnitelmassa, mikäli henkilö siten saa hänelle riittävät ja sopivat palvelut ilman vammaispalvelulain soveltamista. 2.4. Hakeminen Vammainen henkilö tai hänen valtuuttamansa henkilö voi laittaa hakemuksen vireille pääsääntöisesti kirjallisesti. Hakemukseen tulee liittää tarvittavat lausunnot terveydentilasta ja toimintakyvystä, mm. lääkärintodistus ja mahdollinen lausunto vamman tai sairauden aiheuttamasta toimintahaitasta. Lääkärintodistus saa olla enintään vuoden vanha hakemusta jätettäessä. Sosiaalityöntekijältä saa tietoja hakemuslomakkeista ja hakemukseen liitettävistä lausunnoista. Asiakas voi tulla hakijaksi myös muiden viranomaisten lähettämänä. Lääkäri, fysioterapeutti, toimintaterapeutti, kuntoutusohjaaja tai kuntoutuslaitos voi laatia hakemusta tukevan lausunnon. Mikäli hakemus on puutteellinen, sosiaalityöntekijä ilmoittaa hakijalle, miltä osin hakemusta tarvitsee täydentää ja varaa hakijalle kohtuullisen määräajan lisäselvitysten toimittamiselle. Vammaispalvelujen ja tukitoimien tarve on selvitettävä vammaisen henkilön tilanteen ja olosuhteiden edellyttämällä tavalla. Selvittäminen on aloitettava viimeistään seitsemäntenä (7) arkipäivänä siitä, kun vammainen henkilö tai hänen laillinen edustajansa on ottanut yhteyttä vammaispalveluun. Vammaispalvelulain mukaisia palveluja ja tukitoimia koskevat päätökset on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kolmen (3) kuukauden kuluessa siitä, kun vammainen henkilö tai hänen edustajansa on esittänyt hakemuksen, jollei asian selvittäminen erityisestä syystä vaadi pidempää käsittelyaikaa (VpL 3a ). Vam-
6 maispalvelulain mukaisia taloudellisia tukitoimia on haettava kuuden (6) kuukauden kuluessa kustannusten syntymisestä. (VpA 20 ). 2.5. Muutoksenhaku Mikäli vammaispalvelulain mukaisen päätöksen saanut henkilö haluaa hakea muutosta viranhaltijan tekemään päätökseen, haetaan oikaisua Valkeakosken kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöhuoltojaostolta. Oikaisuvaatimus on toimitettava kaupungille 30 vrk:n kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Yksilöhuoltojaoston tekemään päätökseen on mahdollista hakea muutosta valittamalla siitä Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen.
7 3. ERITYISEN JÄRJESTÄMISVELVOLLISUUDEN PIIRIIN KUULUVAT PALVE- LUT JA TUKITOIMET ELI SUBJEKTIIVISET OIKEUDET 3.1. Vaikeavammaisten kuljetuspalvelu (VpL 8 ja VpA 4, 5, 6 ) Kunnan on järjestettävä kohtuulliset kuljetuspalvelut vaikeavammaiselle henkilölle. Vaikeavammaiseksi katsotaan henkilö, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei voi käyttää vammansa tai sairautensa vuoksi julkista joukkoliikennettä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia. Molempien edellytysten tulee toteutua kuljetuspalvelun myöntämiseksi. Erityisiksi liikkumisen vaikeuksiksi ei katsota kauppakassien kantamiseen liittyviä haittoja, yksinäisyyttä, haja-asutusalueella asumista tai joukkoliikenteen puuttumista asuinalueelta. Kuljetuspalvelujen tavoitteena on edistää vaikeavammaisten asukkaiden tasa-arvoa ja toimintamahdollisuuksia järjestämällä heille liikkumismahdollisuudet koti- ja lähikunnissa samoin edellytyksin kuin joukkoliikennettä käyttäville. Kuljetustarpeen tulee johtua vammasta tai sairaudesta, ja niistä aiheutuvan haitan pitää olla pysyvä tai pitkäaikainen. Asiointi-, harrastus- ja virkistystoiminnassa vaikeavammaisten kuljetuspalvelun on tarkoitus luoda ikätasoa vastaavat edellytykset myös vammaiselle henkilölle. Vammaispalveluasetuksen mukaan kuljetuspalveluja on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle siten, että hänellä on mahdollisuus suorittaa välttämättömien työhön ja opiskeluun liittyvien matkojen lisäksi vähintään 18 yhdensuuntaista jokapäiväiseen elämään kuuluvaa asiointi- ja virkistysmatkaa kuukaudessa. Opiskelumatkoina voidaan korvata matkat vain sellaiseen opiskeluun, joka johtaa jonkin tutkinnon tai ammatin saavuttamiseen tai parantaa henkilön mahdollisuuksia työllistyä tai vahvistaa henkilön ammattitaitoa ja tätä kautta lisää hänen työllistymismahdollisuuksiaan. Tällaista opiskelua on myös vammaisten opiskelijoiden valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus. Vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelut ovat toissijaisia moneen muuhun lakiin nähden. Tämän vuoksi sillä ei korvata esim. sairaala-, terveyskeskus-, poliklinikka- ja kuntoutumismatkoja, joihin voi saada korvauksen sairausvakuutuslain nojalla Kelasta. Vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelut ovat myös toissijaisia sosiaalihuoltolain mukaiseen kuljetuspalveluun nähden. Vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelut on tarkoitettu henkilökohtaiseen asioimiseen ja virkistykseen. Kuljetuspalvelujen järjestäminen riippuu siitä, millaista kuljetuspalvelua asiakkaan vamma tai sairaus edellyttää. Kuljetuspalvelujen määrää voidaan yksilöllisen harkinnan perusteella
8 rajoittaa lähinnä vain silloin, jos perheen tai vaikeavammaisen henkilön käytössä olevaan autoon on saatu joko vammaispalvelulain mukaista avustusta liikkumisvälineen hankkimiseksi tai auton hankintaan on saatu autoverolain tarkoittama autoveronpalautus tai jos hakija itse kertoo tarvitsevansa säädettyä vähimmäismäärää vähemmän matkoja. Vaikeavammaisen henkilön tai perheen käytettävissä olevaa autoa tulee käyttää tosiasiallisesti vaikeavammaisen henkilön kuljetuksiin, mikäli siihen on saatu em. avustusta tai autoveronpalautusta. Kuljetuspalvelun tarvetta arvioitaessa otetaan huomioon myös vanhemman tavanomainen, ikätason mukainen vastuu lapsen kuljettamisesta harrastuksiin tai virkistykseen. Jokapäiväiseen elämään kuuluvia matkoja ovat vaikeavammaisen henkilön asuinkunnan alueella tapahtuvat tai lähikuntiin ulottuvat kuljetukset. Valkeakosken lähikunnat ovat Kangasala, Akaa, Hämeenlinna, Lempäälä, Hattula ja Pälkäne ja lisäksi niihin luetaan myös Tampere. Muuhun lähikuntaan ulottuvia matkoja voidaan harkinnanvaraisesti myöntää, mikäli niistä aiheutuvat kustannukset ovat kohtuulliset ja niihin on perusteltu tarve. Vammaispalvelulain mukaisen kuljetuspalvelun kyydit tulee aina tilata Hämeen aluetaksin tilausnumerosta, mikäli asiakkaalle ei ole myönnetty oikeutta niin sanottuun vakiotaksiin. Vakiotaksioikeus tarkoittaa sitä, että asiakkaalla on oikeus tilata kyyti suoraan tietyltä taksiautoilijalta eikä Hämeen aluetaksin tilausnumerosta. Asiakas tai hänen edustajansa hakee tätä oikeutta samalla, kun hakee kuljetuspalvelua. Vakiotaksiin voi olla oikeus pääsääntöisesti vain vaikean näkö-, kuulo-, puhe- tai aivovamman tai kuljetusta hankaloittavan käyttäytymishäiriön vuoksi. Tällöin asiakas ei pysty yksin käyttämään vierasta taksia, tai sen käyttö voi vaarantaa turvallisuutta. Vakiotaksin lisäksi asiakas voi hakea oikeutta kulkea taksilla yksin. Sen perusteena voivat olla toisten matkustajien tai asiakkaan itsensä turvallisuuteen liittyvät seikat. Invataksioikeus taas myönnetään pyörätuolin käyttäjälle, joka ei voi käyttää henkilöautotaksia. Vaikeavammaisten kuljetuspalvelun käyttöä on tarkemmin selostettu Valkeakosken kaupungin kuljetuspalveluohjeessa (Valkeakosken sosiaali- ja terveyslautakunta 6.9.2016, 89 ). 3.2. Henkilökohtainen apu (VpL 8, 8c, 8d ) Henkilökohtaista apua myönnettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti
9 toisen henkilön apua päivittäisissä toimissa, työssä ja opiskelussa, harrastuksissa, yhteiskunnallisessa osallistumisessa tai sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä. Henkilökohtaisella avulla on tarkoitus mahdollistaa ja tukea vaikeavammaisen henkilön itsenäistä elämää, kotona asumista, omia valintoja ja hänen omaehtoista toimintaansa. Tämä edellyttää vaikeavammaiselta henkilöltä kykyä itse määritellä avun sisältö, toteuttamistapa ja toteuttamisaika. Henkilökohtaista apua toteutettaessa vaikeavammaisen henkilön pitää kyetä ohjaamaan tilannetta ja toimintaa, jossa avustaja työskentelee ja saa vaikeavammaiselta henkilöltä toimintaohjeensa. Henkilökohtainen apu kohdistuu niihin toimiin, joita henkilö tekisi itse ilman vamman aiheuttamaa haittaa. Pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista johtuva avun tarve ei oikeuta vammaispalvelulaissa tarkoitettuun henkilökohtaiseen apuun. Ikäihmisille suunnatut palvelut ja tukitoimet järjestetään ensisijaisesti sosiaalihuoltolain perusteella. Henkilökohtaista apua on järjestettävä päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin vaikeavammainen henkilö sitä välttämättä tarvitsee. Päivittäisillä toimilla tarkoitetaan niitä toimintoja, joita tehdään joka päivä tai harvemmin mutta kuitenkin toistuvasti. Päivittäisiä toimia ovat muun muassa pukeutuminen, henkilökohtaisen hygienian hoito, vaate- ja ruokahuolto ja kodin siisteydestä huolehtiminen. Henkilökohtaisen avustajan tehtäviin ei voi kuulua sairaanhoidon koulutusta vaativia toimenpiteitä. Tällöin kyseeseen tulee kotihoito. Työllä tässä tarkoitetaan työsuhdetta tai yritystoimintaa, josta vammainen henkilö saa toimeentulonsa kokonaan tai osittain. Välttämättömään henkilökohtaiseen apuun oikeuttavana pidetään opiskelua, joka johtaa tiettyyn tutkintoon tai ammattiin tai vahvistaa vaikeavammaisen henkilön ammattitaitoa sekä parantaa hänen mahdollisuuksiaan työllistyä; esimerkkeinä ammatillisiin opintoihin valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus. Muunlainen opiskelu katsotaan harrastukseksi, ja siihen henkilökohtainen apu järjestetään harrastuksiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen tarkoitettujen tuntimäärien puitteissa. Henkilökohtainen apu sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämiseen antaa vaikeavammaiselle henkilölle mahdollisuuden esim. tavata ystäviä ja sukulaisia sekä muita ihmisiä kodin ulkopuolella. Harrastuksia, yhteiskunnallista osallistumista tai sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämistä varten henkilökohtaista apua on järjestettävä vähintään 30 tuntia kuu-
10 kaudessa, jollei tätä pienempi tuntimäärä riitä turvaamaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avuntarvetta. Vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaista apua ei myönnetä vaikeavammaisille henkilöille, joiden riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon tukitoimin. Näin ollen henkilökohtaista apua ei voi saada, jos henkilö on laitoshoidossa tai pitkäaikaisessa sairaalahoidossa. Henkilökohtaista apua ei myönnetä myöskään silloin, jos avuntarve on määrältään ja sisällöltään tai välttämätön apu toteuttamistavaltaan laitoshoitoon verrattavaa, pääasiassa sairaanhoidon osaamista tai muuta erityisosaamista vaativaa jatkuvasti ja pitkäaikaisesti, vaikka apu annetaan vaikeavammaisen henkilön omassa kodissa. Mikäli avun tarve on pääsääntöisesti pelkästään huolenpitoa, hoivaa ja valvontaa tai työntekijälähtöistä hoitoa, ei vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaista apua myönnetä. Näissä tilanteissa kyseeseen tulevat ensisijaisesti omaishoidon tuki, kehitysvammahuollon erityispalvelut tai muut sosiaali- ja terveyspalvelut. Vaikeavammaisen henkilön omainen tai läheinen ei pääsääntöisesti voi toimia häneen työsuhteessa olevana palkattuna henkilökohtaisena avustajana, ellei sitä ole erittäin painavasta syystä pidettävä avustettavan edun mukaisena. Rajaus on tarpeellinen, jotta vaikeavammaisen henkilön aktiivinen toimintakyky, oma tahto ja itsemääräämisoikeus toteutuisivat mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti palkatun henkilökohtaisen avun turvin. Omaisella tarkoitetaan vaikeavammaisen henkilön puolisoa, lapsia, vanhempia tai isovanhempia. Läheinen on henkilö, joka asuu samassa taloudessa vaikeavammaisen henkilön kanssa (esim. avopuoliso) tai on muutoin lähiyhteisöön kuuluvana jatkuvasti kanssakäymisessä vaikeavammaisen henkilön kanssa arjen eri tilanteissa. Erityisen painava syy voi olla esimerkiksi äkillinen avuntarve vakituisen avustajan sairastuessa tai hänen työsuhteensa päättyessä. Erityisen painava syy voi liittyä myös toimintakykyyn voimakkaasti vaikuttavan vamman tai sairauden laatuun, jolloin avustajalta edellytetään muun muassa vaikeavammaisen henkilön fyysisen motoriikan hallintaa sekä vaikeimmissa tilanteissa eleiden ja tunnetilojen tulkintaa. Perheenjäsenen antaman avun kohdalla selvitetään aina ensin mahdollisuus omaishoidontukeen. 3.2.1 Henkilökohtainen apu lapselle Normaalisuusperiaatteen mukaisesti vaikeavammaiselle lapselle tai nuorelle voidaan myöntää henkilökohtaista apua ikätasoa vastaavaan asiointi-, harrastus- ja virkistystoimin-
11 taan. Ensisijaisesti kyse on tällöin kodin ulkopuolella tapahtuvasta toiminnasta. Vanhempien lapselleen antama hoiva ja huolenpito eivät ole lain tarkoittamaa avustamista, eikä sitä toteuteta henkilökohtaisen avun turvin. Lapsen hoito, huolenpito ja valvonta kuuluvat lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain nojalla lapsen vanhemmille. Vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen apu on viimesijainen palvelu esimerkiksi päivähoidon, koulun ja perhetyön palveluihin nähden. Kun tukea tarvitaan perheen jaksamisen tai lapsen oppimisvaikeuksien vuoksi, henkilökohtainen avustaja ei tule kyseeseen. Tällöin kunta voi järjestää tarpeellisen tuen muun kuin vammaispalvelulain perusteella esimerkiksi perhetyönä, lapsiperheiden kotipalveluna, tukiperhetoimintana tai perusopetuslain mukaisesti. Jos kyseessä on pienen lapsen harrastustoiminnan tukeminen, katsotaan sen ensisijaisesti olevan vanhempien tehtävä. Ensisijainen vastuu päivähoidossa tarvittavasta avusta on päivähoidolla. Perusopetuslain mukaan vammaisella ja muulla erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut opetustoimen toteuttamana. 3.2.2 Henkilökohtainen apu työnantajamallilla tai ostopalveluna Vammaispalvelulain mukaan kunta voi järjestää henkilökohtaista apua korvaamalla vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset työnantajan maksettavaksi kuuluvine lakisääteisine maksuineen ja korvauksineen sekä muut kohtuulliset avustajasta aiheutuvat välttämättömät kulut. Avustajapalveluita voidaan myös hankkia vaikeavammaiselle henkilölle kunnan ulkopuolisilta palveluntuottajilta. Henkilökohtaisen avustajan työnantajana on vaikeavammainen henkilö tai vaikeavammaisen lapsen vanhempi. Työsuhde perustuu avustajan ja vaikeavammaisen henkilön väliseen työsopimukseen eikä henkilökohtainen avustaja ole työsuhteessa kuntaan. Vaikeavammainen henkilö hankkii ja palkkaa avustajansa itse ja työnantajana huolehtii itse työnantajalle kuuluvista velvoitteista. Henkilökohtaisen avustajan korvauksen maksaminen edellyttää tällöin, että vaikeavammainen henkilö pystyy toimimaan työnantajana. Vaikeavammaista henkilöä on tarvittaessa ohjattava ja autettava avustajan palkkaukseen liittyvissä asioissa. Henkilökohtaisen avustajan työnantajana toimimisesta on annettu ohjeet erikseen. Kaikkia henkilökohtaisen avun järjestämistapoja voidaan lain mukaan myös yhdistää toisiinsa sekä muihin vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin ja tuki-
12 toimiin, jos se on tarkoituksenmukaista vaikeavammaisen henkilön palvelusuunnitelmassa määritellyn avuntarpeen mukaan. Kunnalla on oikeus päättää henkilökohtaisen avun järjestämistavasta asiakkaan yksilölliset olosuhteet, elämäntilanne ja oma tahto huomioiden. Avun järjestäminen on riippuvainen käytettävissä olevista järjestämistavoista. Päätös henkilökohtaisesta avusta sekä sen toteuttamistavasta ja tuntimäärästä tehdään aina yksilölliseen palvelusuunnitelmaan perustuen. 3.3. Asunnon muutostyöt (VpL 9 ja VpA 12, 13 ) Kunnan on korvattava vaikeavammaiselle henkilölle asunnon muutostöistä aiheutuvat kohtuulliset kustannukset silloin, kun hän vammansa tai sairautensa vuoksi välttämättä tarvitsee näitä toimenpiteitä suoriutuakseen tavanomaisista elämäntoiminnoista. Asunnon muutostyöksi katsotaan myös muutostöiden suunnittelu ja esteiden poistaminen asunnon välittömästä lähiympäristöstä. Vaikeavammaisen henkilön vamman tai sairauden vuoksi tehtäviä välttämättömiä asunnonmuutostöitä ovat esim. ovien leventäminen, luiskien rakentaminen, kylpyhuoneen/wc:n laajentaminen/rakentaminen, kiinteiden kalusteiden ja rakennus- ja sisustusmateriaalien muuttaminen sekä vastaavat muut asunnossa suoritettavat välttämättömät rakennustyöt. Ainoastaan henkilön vakituiseen asuntoon tehtävät välttämättömät muutostyöt voidaan korvata. Asunnon peruskorjaukset, home- ja kosteusvauriot eivät kuulu vammaispalveluna korvattavaksi. Asunnon muutostöiden yhteydessä tai myöhemmin ilmeneviin kosteusvaurioihin ym. yllättäviin lisävaurioihin kunta ei ole velvollinen osallistumaan. Mikäli vammainen henkilö muuttaa tai vaihtaa asuntoa, on asunnonmuutostyöhakemuksessa perusteltava, paitsi vammasta tai sairaudesta aiheutuva tarve muutostöihin, myös muuton tai asunnon vaihdon peruste. Hyväksyttävinä perusteina voidaan pitää vammasta tai sairaudesta johtuvia tarpeita tai perhetilanteen muutoksia. Jos muuton syy liittyy ainoastaan asumisviihtyvyyteen, ei kunnalla ole yleensä korvausvelvollisuutta. Muuttotilanteissa kunnalla on oikeus arvioida muuton syytä loukkaamatta henkilön oikeutta valita asuinpaikkaansa, koska kyse on taloudellisen etuuden myöntämisestä. Uudisrakennuksissa on lähtökohtaisesti otettava huomioon tilojen soveltuvuus liikunta- ja toimintaesteisten henkilöiden käyttöön. Uudisrakentamisen yhteydessä voi kuitenkin syntyä vammaispalvelulain mukaan korvattavia asunnonmuutostyökustannuksia. (Maankäyttö- ja rakennuslaki 117e ja Suomen rakentamismääräyskokoelma)
13 Vammaispalvelulain mukaisia asunnon muutostöitä ei ole tarkoitettu peruskorjaukseen. Peruskorjaustoimet ovat välttämättömiä riippumatta siitä, kuka talossa asuu, eikä niitä voida pitää vammaispalvelulaissa tarkoitettuna vammasta tai sairaudesta johtuvina välttämättöminä muutostöinä. Asiakkaan vastuulla on hankkia kirjallinen maankäyttö- ja rakennuslain ja tarvittaessa asunto-osakeyhtiölain mukainen lupa muutostöihin asunnon omistajalta, rakennusvalvontaviranomaiselta ja/tai taloyhtiöltä ennen kuin muutostyöt voidaan aloittaa. Asiakas huolehtii asunnon muutostöiden valvonnasta. Asiakas voi teettää asunnon muutostyön myös valitsemallaan urakoitsijalla ja hakea siihen korvausta kuitteja vastaan puolen vuoden aikana kustannusten syntymisestä Mikäli asuntoon on sen huonokuntoisuuden vuoksi tehtävä peruskorjauksia, ne on tehtävä ennen kuin asunnon muutostöihin voidaan ryhtyä. Mikäli asunto on hankittu vammautumisen jälkeen, muutostöiden korvattavuutta arvioidaan myös suhteessa asunnon sopivuuteen toimintarajoitteiden kannalta. Vammaispalvelulain perusteella ei myönnetä asunnon muutostyökustannuksia, jotka aiheutuvat asumismukavuuden tai asumistason parantamisesta, vaan nämä kustannukset jäävät henkilön itsensä maksettavaksi. Asunnonmuutostöistä aiheutuvien kustannusten tulee olla kohtuullisia ja korvaus myönnetään vamma ja sairaus huomioon ottaen edullisimman toteuttamistavan mukaan. Vaikeavammaiselle henkilölle korvataan asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankkimisesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, jos hän vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee niitä suoriutuakseen tavanomaisista elämäntoiminnoista. Asunnon välineet ja laitteet voidaan myös myöntää asiakkaan käyttöön, jolloin ne jäävät kunnan omistukseen. Kunta vastaa tällöin laitteen korjaus- ja huoltokustannuksista sekä laitteen poistamisesta aiheutuvista kustannuksista. Asuntoon kuuluvia laitteita voivat olla esim. kattoon asennettavat nostolaitteet, hissi, sähköiset ovenavausjärjestelmät ja asennettavat havaitsemisvälineet, kuten kuulovammaisten hälytinlaitteet. Kerros- ja rivitaloissa taloyhtiöiltä tarvitaan kirjallinen lupa asunnon välineiden ja laitteiden asentamiseen. Asunnon muutostöistä korvataan kohtuulliset kustannukset hyväksyttäviä tositteita vastaan kokonaan. Mikäli asunnon muutostyön toteutus tapahtuu sellaisen henkilön toimesta, jolla ei ole rakennusalan koulutusta tai yritystä, voidaan korvata asunnon muutostyöstä aiheu-
14 tuvia kohtuullisia materiaalikuluja, mutta ei työn osuutta. Alv:n saamiseksi kunnan hyödyksi asiakkaalle annetaan erillinen ohje laskutusta varten. Mikäli asiakas haluaa käyttää muutostyön toteutuksessa esim. kalliimpia materiaaleja tai työtapoja, hän maksaa kustannusten erotuksen itse. Uudisrakentamisessa tulee jo suunnitteluvaiheessa huomioida kaikki vamman tai sairauden edellyttävät tarkoituksenmukaiset ratkaisut. Uudisrakentamisessa ylimääräisiä kustannuksia korvataan vammaispalvelulain perusteella vamman aiheuttamien lisäkustannusten osalta, jotka ylittävät normaalit rakentamiskustannukset. Uudisrakennuksen lisäneliöistä aiheutuvia kustannuksia ei pääsääntöisesti korvata. Vaikeavammaisen henkilön asunnon välittömässä läheisyydessä suoritettavien muutostöiden tarkoituksena on mahdollistaa vammaisen henkilön pääsy asuntoonsa ja sieltä pois. Asunnon ulkopuolisina muutostöinä voivat tulla kysymykseen esim. asuintalon sisäänkäynnin yhteyteen tehtävä luiska, kaiteiden asentaminen tai kulkuväylän päällystäminen tai kovettaminen. Kerros- ja rivitaloissa kodin läheisyyteen tehtävät muutostyöt edellyttävät taloyhtiön lupaa. Myös näiden muutostöiden edellytyksenä on vammaisen henkilön omatoimisen suoriutumisen edistäminen. Suunnitelmaa tehtäessä otetaan huomioon, että kyse on liikkumishaitan poistamisesta, ja päätökset tehdään edullisimman ratkaisun mukaan. Saunaan kohdistuvia muutostöitä ei korvata, mikäli vammaisen henkilön käytössä on riittävät muut peseytymistilat. Keittiön muutostyön lähtökohtana on, että asiakas työskentelee pyörätuolissa tai tuettuna seisten, on itsenäinen ja aktiivinen keittiössä ja tosiasiallisesti osallistuu ruuan valmistukseen. Sotainvalidien kohdalla selvitetään ensin heidän mahdollisuutensa saada asunnon muutostöiden ja/tai asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden kustannukset sotilasvammalain perusteella. Lakisääteisten vakuutusten perusteella maksettavat korvaukset ovat ensisijaisia vammaispalvelulakiin nähden. Mikäli vammaisella henkilöllä on oikeus vakuutuslaitoksen korvaukseen jonkin lakisääteisen vakuutuksen nojalla, kunnalla on oikeus periä korvaus suoraan vakuutusyhtiöltä, mikäli kunta on antanut hänelle samaan tarkoitukseen ja samaan aikaan kohdistuvia vammaispalvelulain 8 ja 9 :ssä tarkoitettuja palveluja ja tukitoimia. Vammaisen henkilön muuttaessa paikkakunnalta toiselle, korvaa lähtökunta ne muutostyöt, joita ilman henkilö ei voisi muuttaa uuteen asuntoon. Tällaisia välttämättömiä muutos-
15 töitä voivat olla esim. esteettömän sisäänkäynnin mahdollistavat muutostyöt tai pesuhuoneeseen tehtävät välttämättömät muutostyöt. Mikäli muutostyöt voidaan suorittaa muuton jälkeen, korvausvastuussa on uusi kotikunta. Päätös korvauksesta asunnon muutostöiden kustannuksiin tulisi hakea ennen muutostöiden aloittamista. Hakemukseen tulee liittää tarvittavat lausunnot ja asiakirjat sekä selvitys muutostöiden välttämättömyydestä. Mikäli muutostöihin haetaan korvausta jälkikäteen, sitä on haettava 6 kuukauden kuluessa kustannusten syntymisestä. Kaikissa asunnon muutostöiden hakemisen vaiheissa asiakasta tarvittaessa autetaan asian hoitamisessa. Asunnon muutostöiden palveluprosessi 1. Asiakas ottaa yhteyttä fysioterapeuttiin, kuntoutusohjaajaan, toimintaterapeuttiin tai lääkäriin saadakseen todistuksen vamman tai sairauden aiheuttamasta haitasta ja suosituksen siitä aiheutuvasta muutostyön tarpeesta. 2. Asiakas ottaa yhteyttä kunnan vammaispalvelujen sosiaalityöntekijään. Tarvittaessa sovitaan sosiaalityöntekijän kotikäynti ennen muutostöiden suunnittelun ja toteuttamisen aloittamista. 3. Asiakas ottaa yhteyttä rakennus-, sähkö- tai LVI-suunnittelijaan muutostöiden suunnittelemiseksi. Asiakas pyytää urakoitsijalta muutostöiden hinta-arvion, ja isommissa muutostöissä myös toisen hinta-arvion eri urakoitsijalta. Asiakas toimittaa kustannusarviot vammaispalvelujen toimistolle. 4. Asiakas varmistaa kunnan rakennustarkastajalta, tarvitseeko muutostöitä varten rakennusluvan ja hakee sen. Taloyhtiössä asiakas selvittää ja hakee tarvittavat luvat lisäksi taloyhtiöltä. 5. Asiakas tekee tarvittavista muutostöistä kirjallisen hakemuksen perusteluineen. Se toimitetaan liitteineen vammaispalveluista vastaavalle sosiaalityöntekijälle. Hakemuksen liitteenä tulee olla uusilla hakijoilla lääkärinlausunto ja kaikilla fysioterapeutin/toimintaterapeutin suositus välttämättömien muutostöiden tarpeesta. 6. Vammaispalvelun sosiaalityöntekijä tekee päätöksen asunnon muutostöihin myönnettävästä taloudellisesta tuesta. Kustannusten tulee olla kohtuullisia ja korvaus myönnetään vamma ja sairaus huomioon ottaen edullisimman toteuttamistavan mukaan. 3.4. Palveluasuminen (VpL 8, VpA 10, 11 ) Palveluasumisella ja siihen liittyvillä palveluilla ja tukitoimilla mahdollistetaan vaikeavammaisen henkilön suoriutuminen tavanomaisista elämäntoiminnoista mahdollisimman itsenäisesti. Palveluasumista järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka
16 vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsee toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa jatkuvaluontoisesti, vuorokauden eri aikoina tai muuten erityisen runsaasti, ja joka ei ole jatkuvan laitoshoidon tarpeessa. Erityistä velvollisuutta palveluasumisen järjestämiseen ei kunnalla ole, mikäli henkilön riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein. Palveluasumista myönnetään vaikeavammaisille henkilöille, jotka kykenevät tekemään itsenäisiä ratkaisuja asumiseen ja muuhun jokapäiväiseen elämään liittyvissä asioissa. Palveluasumisella tuetaan vaikeavammaisen henkilön osallistumismahdollisuuksia ja oikeutta päättää omasta hoidostaan ja huolenpidostaan. Mikäli henkilöllä ei tällaista kykyä ole, ei häntä välttämättä ole pidettävä sairauksiensa tai vammansa johdosta vaikeavammaisena henkilönä. Palveluasumisen tarvetta ei voida ratkaista yksinomaan lääkärinlausuntojen pohjalta. Päätös palveluasumisesta sekä sen toteuttamistavasta tehdään aina yksilölliseen palvelusuunnitelmaan perustuen. Palveluasumiseen kuuluvat asunto sekä asumiseen liittyvät palvelut, jotka ovat vamman tai sairauden vuoksi välttämättömiä asukkaan jokapäiväiselle, itsenäiselle suoriutumiselle. Asumiseen liittyviä palveluja voivat olla avustaminen liikkumisessa, pukeutumisessa, henkilökohtaisessa hygieniassa, ruokataloudessa ja asunnon siivouksessa sekä ne palvelut, joita tarvitaan asukkaan terveyden, kuntoutuksen ja viihtyvyyden edistämiseksi (VpA 10 ). Palveluasumisessa tarvittavat avustajapalvelut voidaan toteuttaa kotihoidon (kotipalvelu, kotisairaanhoito), omaishoidontuen ja/tai henkilökohtaisen avustajan avulla. Kyseessä on aina yksilöllinen palvelukokonaisuus. Palveluasumista voidaan toteuttaa palvelutalossa, palveluasuntoryhmässä tai yksittäisessä asunnossa, joka on vaikeavammaisen omistus- tai vuokra-asunto. Asumisen muodosta riippumatta, vaikeavammainen henkilö maksaa itse kaikki asumiskulunsa, sekä ruuan, lääkekulut ja muut henkilökohtaiset menonsa. Asumiseen voi hakea Kelan asumistukea. Palveluasumiseen liittyvät palvelut, jotka ovat välttämättömiä henkilön jokapäiväiselle suoriutumiselle, ovat asiakkaalle maksuttomia. Näitä palveluja ovat esimerkiksi kotihoito, omaishoito, henkilökohtainen avustaja, turvapuhelin, kylvetyspalvelu ja pyykkipalvelu (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 4 ). Avustaminen, joka tapahtuu kodin ulkopuolella (harrastukset, yhteiskunnallinen osallistuminen ja sosiaalinen vuorovaikutus), ei kuulu palveluasumiseen, vaan se järjestetään henkilökohtaisen avustajan avulla.
17 Vammaispalvelulain mukaista palveluasumista järjestetään, mikäli ensisijaisen lainsäädännön mukaiset palvelut eivät ole asiakkaalle riittäviä tai sopivia. Palveluasumista myönnettäessä selvitetään aina ensin mahdollisuus toteuttaa palveluasuminen sosiaalihuoltolain mukaan esimerkiksi kotihoidon palvelujen avulla. Ennen palveluasumispäätöstä vaikeavammaiselle henkilölle voidaan myöntää asumisvalmennusta asumistarpeen selvittämiseksi. Asumisvalmennukseen kunnalla ei ole erityistä järjestämisvelvollisuutta. 3.5. Vaikeavammaisten henkilöiden päivätoiminta (VpL 8, 8b ) Päivätoimintaa järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään työikäistä työkyvytöntä henkilöä, jolla vamman tai sairauden aiheuttaman erittäin vaikean toimintarajoitteen vuoksi ei ole edellytyksiä osallistua sosiaalihuoltolain (710/1982) 27e :ssä tarkoitettuun työtoimintaan ja jonka toimeentulo perustuu pääosin sairauden tai työkyvyttömyyden perusteella myönnettäviin etuuksiin. Vaikeavammaisten päivätoiminnan tulee olla aktivoivaa ja tavoitteellista toimintaa sekä tukea vaikeavammaisen henkilön itsenäisessä elämässä selviytymistä ja sosiaalista vuorovaikutusta. Päivätoimintaa on järjestettävä palvelusuunnitelmaan kirjatun yksilöllisen tarpeen mukaisesti siten, että vaikeavammaisella henkilöllä on mahdollisuus osallistua toimintaan viitenä päivänä viikossa tai tätä harvemmin, mikäli vaikeavammainen henkilö kykenee osallistumaan työtoimintaan osa-aikaisesti tai siihen on muu hänestä johtuva syy. Vammaispalvelulain mukainen vaikeavammaisten päivätoiminta on asiakkaalle maksutonta eikä siitä makseta työosuusrahaa. Asiakas maksaa itse päivätoimintakeskuksen määrittelemän ateriakorvauksen. Tarvittavat vaikeavammaisten päivätoimintamatkat myönnetään kuljetuspalvelupäätöksen yhteydessä. Tässä kuvattu ohje koskee vain vammaispalvelulain mukaisesti järjestettävää päivätoimintaa, ei kehitysvammaisten erityishuollon päivätoimintaa.
18 4. MÄÄRÄRAHASIDONNAISET PALVELUT JA TUKITOIMET 4.1. Päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tarvittavat välineet, koneet ja laitteet (VpL 9, VpA 17 ) Vammaispalvelulain tarkoittamaa taloudellista tukea päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tarvittaviin välineisiin, koneisiin ja laitteisiin voidaan myöntää vammaiselle henkilölle, joka tarvitsee niitä vammansa tai sairautensa vuoksi liikkumisessa, viestinnässä ja henkilökohtaisessa suoriutumisessa kotona tai vapaa-ajan toiminnassa ja jotka eivät kuulu lääkinnällisenä kuntoutuksena korvattaviin apuvälineisiin. Korvauksen määrä on puolet edellä mainittujen välineiden, koneiden ja laitteiden hankkimisesta vammaiselle henkilölle aiheutuvista todellisista kustannuksista. Vakiomalliseen välineeseen, koneeseen tai laitteeseen tehdyt vamman tai sairauden vaatimat välttämättömät muutostyöt korvataan kuitenkin kokonaan. Samoin kokonaan korvataan tekstipuhelimen vuokrat ja videotiedotteen kuukausimaksut. Varsinaiset kommunikaatiota tukevat välineet myönnetään lääkinnällisenä kuntoutuksena. Kunta voi myös antaa välineitä, koneita tai laitteita korvauksetta vammaisen henkilön käytettäväksi. Kodinkoneisiin, viestintälaitteisiin ja muihin laitteisiin, koneisiin tai välineisiin myönnettävän korvauksen tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön suoriutumista itsenäisesti päivittäisistä toiminnoista. Hakijan on selvitettävä, miten vamma tai sairaus rajoittaa omatoimisuutta ja miten väline tai laite mahdollistaa itsenäisen suoriutumisen. Taloudellista tukea laitteen, koneen tai välineen hankintaan myönnetään puolet perusmallisen laitteen kohtuullisista hankintakustannuksista. Korvausta ei anneta laitteisiin, joiden katsotaan olevan tarpeellisia kaikille vammaisuudesta riippumatta kuten matkapuhelin, pyykinpesukone, astianpesukone tai muut tavanomaiset pienlaitteet. Vammaispalvelulain mukaan voidaan harkinnanvaraisesti korvata vammaisen henkilön harrastuksissaan tarvitsemia välineitä silloin, kun niiden hintaan sisältyy sellaisia erityiskustannuksia, jotka aiheutuvat vammasta tai sairaudesta. Apuvälineen tarpeen harkinnassa otetaan huomioon miten ja missä laajuudessa välinettä käytetään. Myönnettävien välineiden kohtuullisista kustannuksista voidaan korvataan puolet.
19 4.2 Liikkumisvälineet Liikkumisvälineenä voi tulla korvattavaksi henkilöauto, pakettiauto tai muu liikkumisväline, kun vammainen henkilö ei voi käyttää vammansa tai sairautensa vuoksi julkisia joukkoliikennevälineitä, ja mikäli henkilö ei saa niihin korvausta muun lainsäädännön nojalla. Korvaamisen edellytyksenä on se, että vammasta tai sairaudesta aiheutuva liikkumisvälineen tarve on jatkuva, päivittäinen tai usein toistuva ja helpottaa vaikeavammaisen omatoimista liikkumista. Autoavustusta myönnetään vammaisen henkilön jokapäiväiseen liikkumiseen. Tukea auton hankintaan ja lisälaitteisiin myönnetään ensisijaisesti silloin, kun oma auto mahdollistaa työssäkäynnin, opiskelun tai muun aktiivisen toiminnan edellyttämän jokapäiväisen liikkumisen. Avustus voidaan myöntää myös silloin, kun perheessä on vammainen lapsi, joka ei vammansa tai apuvälinetarpeensa vuoksi pysty kulkemaan joukkoliikennevälineissä perheen mukana ja jonka säännöllistä kuljetustarvetta ei ole muutoin pystytty turvaamaan. Päätöstä tehtäessä selvitetään hakijan perheolosuhteet ja auton käyttötarpeet lapsen kuljetuksiin. Ensisijaisesti korvataan lapsen vamman tai sairauden johdosta tarpeelliset lisälaitteet. Vain erityisen painavista syistä avustetaan vammaisen tai pitkäaikaissairaan lapsen perhettä auton hankinnassa. Korvausta auton hankintaan myönnetään enintään puolet kohtuuhintaisen vakiomallisen auton hankintahinnasta. Kohtuuhinta määritellään asiakaskohtaisesti henkilön vammasta tai sairaudesta aiheutuvat erityistarpeet huomioon ottaen. Vamman vaatimat välttämättömät lisälaitteet (esim. pyörätuolinostin, ajohallintalaitteet, automaattivaihteisto, vakionopeudensäädin) ja niihin liittyvät asennustyöt korvataan kokonaan ilman ylärajaa. Auton vakiovarusteisiin kuuluvia lisälaitteita ei korvata erikseen. Käytetyssä autossa jo valmiina olevan automaattivaihteiston hintaa ei erikseen huomioida avustusta myönnettäessä. Jäljelle jäävästä osuudesta myönnetään hakijalle puolet vammaispalvelulain mukaisena korvauksena, kuitenkin enintään 7000 euroa (Valkeakosken sosiaali- ja terveyslautakunta 14.6.2016, 90 ). Auton vaihto on perusteltua, mikäli hakijan vammasta tai sairaudesta johtuva tarve on oleellisesti muuttunut tai auto ei ole käyttökelpoinen ja luotettava. Hakemukseen tulee liittää kuntotarkastuslausunto. Kuntotarkastuksia tekevät katsastusasemat. Vammaisen hen-
20 kilön on myös mahdollista hakea korvausta käytettyyn autoon, jos auto on hyväkuntoinen (kuntotarkastettu) ja siihen voi asentaa ajon kannalta henkilön tarvitsemat lisälaitteet. Autoavustusta haetaan kirjallisesti. Hakemus tulee jättää viimeistään 6 kk kuluessa kustannusten syntymisestä. Autoavustushakemuksen liitteenä tulee olla: - Lääkärinlausunto (enintään vuoden vanha) - Kirjallinen autoliikkeen kustannusarvio ostettavaksi suunnitellusta autosta - Tekninen erittely auton varustetasosta - Toiminta- tai fysioterapeutin lausunto lisälaitteiden tarpeesta - Kustannusarviot vamman tai sairauden johdosta välttämättömistä lisälaitteista ja arvio muutostöistä aiheutuvista kustannuksista - Kirjallinen arvio (autoliikkeen) vaihtoautosta saatavasta hyvityksestä - Ennakkoveropäätös koskien autoveronpalautusta ensimmäistä kertaa Suomeen rekisteröidyistä autoista - Päätökset muista hankintaan myönnetyistä avustuksista tai korvauksista - Rahoitussuunnitelma - Käytetyn auton kuntoarvio (korvausta voidaan hakea käytettyyn autoon, jos auto on hyväkuntoinen ja katsastettu ja siihen voidaan asentaa ajon kannalta tarvittavat lisälaitteet) - Muut perustelut autoavustuksen myöntämiselle 4.3 Sopeutumisvalmennus (VpL 8, VpA 15 ) Sopeutumisvalmennukseen kuuluu neuvonta, ohjaus ja valmennus vammaisen henkilön ja hänen lähiyhteisönsä sosiaalisen toimintakyvyn edistämiseksi. Sopeutumisvalmennus kuuluu ensisijaisesti terveydenhuollon ja Kelan tuottamiin palveluihin. Vammaispalveluna myönnettävään sopeutumisvalmennukseen voi kuulua esim. viittomakielen tai muun kommunikaatiomenetelmän opetus, ns. ensitietokurssit, liikkumistaidon ohjaus ja asumisvalmennus (VpA 15 ). Sopeutumisvalmennuksena ei tueta loma- ja virkistystoimintaa. 4.4 Ylimääräiset vaatekustannukset (VpL 9, VpA 18 ) Vammaiselle henkilölle korvataan ylimääräiset vaatekustannukset, jotka johtuvat vamman tai sairauden aiheuttamasta vaatteiden tavanomaista suuremmasta kulumisesta tai siitä, ettei henkilö vammansa vuoksi voi käyttää valmiina ostettavia vaatteita tai jalkineita.
21 Vaateavustuksella pyritään korvaamaan sellaisia ylimääräisiä vaatteiden hankkimisesta aiheutuvia kustannuksia, joita muulla väestöllä ei ole. Vammaisen henkilön tulee antaa selvitys vamman tai sairauden aiheuttamista ylimääräisistä vaatekustannuksista. Ylimääräiset vaatetuskustannukset korvataan tositteita vastaan. Vammaispalvelulain nojalla voidaan korvata vain tavanomaisen vaatetuksen ja erityisvaatetuksen välinen erotus. Valmisvaatteet eivät kuulu korvauksen piiriin. 4.5 Ylimääräiset erityisravintokustannukset (VpL 9, VpA 19 ) Kelalla on ensisijainen korvausvelvollisuus erityisruokavaliosta aiheutuneisiin kustannuksiin. Vammaispalveluna vammaiselle henkilölle erityisravinnon hankkimisesta aiheutuneet kustannukset korvataan yksilöllisen harkinnan perusteella. (VpA 19.) Ylimääräisiä ravintokustannuksia voidaan korvata, jos vammainen henkilö joutuu käyttämään erityisravintovalmisteita pitkäaikaisesti ja säännöllisesti ja hänelle aiheutuu siitä huomattavia lisäkustannuksia siltä osin kuin niihin ei saa korvausta muun lain nojalla. Hakijan tulee antaa selvitys ylimääräisistä kustannuksista ja selvittää korvausten saaminen niihin muualta. Tarvittaessa erityisravinnon tarve tulee osoittaa lääkärintodistuksella. Soveltamisohjeen säädökset Asetus vammaisuuden perusteella järjestävistä palveluista ja tukitoimista (759/1987) Laki vammaisuuden perusteella järjestävistä palveluista ja tukitoimista (380/1987) Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (734/1992) Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) Suomen perustuslaki (1999/731) Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) Muut lähteet: Räty, T. (2017). Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry.