Esi-is[mme 15O0-luvulla,

Risto Astikainen Esi-is[mme 15O0-luvulla, myyttejii ja todellisuus? (purettu ja lyhennetty nauhalta suullisesta esityksestii) Olen tiiiillii "eliimysteollisuuden" edustajana. Minun ammattini on tarjota ihmisille eliimyksizi, onhan maailmamme niin ikiivii. Ja hyvinhen se menee, kolmesataatuhatta katsoo televisiosta niiitii minunkin kehitelmiani, palkkajuoksee - 14000 mk kuussa. On olemassa ristiriita vakavan tieteellisen tutkimuksen ja sitten tiillaisen eliimys-teollisuuden v?ilillii. Lainaan eilen (12.1.-95) ilmestynyttii Katso-lehteii, kun muuan henki- 16 pohtii, mika se ongelma on: >Kunnianarvoisa akateeminen tutkimus viiheksyy journalistisen kiiytiinndn tiivistii, iiiirimmilleen vietyii logiikkaa. Koska tiin?i journalistinen logiikka peittaa alleen asioiden monimutkaisuuden, ymmiirtiiiihiin sen. Itselliini oli radiossa hiljattain minuutti aikaa selvittee nuorten nykyinen eliimiintilanne - eihiin se onnistunut. On oltava tiettyii dramatiikan tajua, se tarkoittaa; ole sopivasti aggressiivinen, jonkinlainen viirikkyys luo kiinnostusta ja tiedejargoni on osattava popularisoida hersyviksi metafooriksi. Eikii ole haitaksi, etta kaikessa jorinassa on sitten myds selvii viihteen elementti. Veittaisin, ettii pintajulkisuus kammottaa vakavaa akateemista tiedehenkilci5. Pahin, mitii voi sattua, on se, ette joutuu populistin maineeseen. Eliiii my<is pelko, ettli meediat ovat luontoaan keskinkertaisuuksien ja latteuksien tyyssijoja. Pois se intellektuellista> Ilman muuta meidiin on mydnnettlivii tiimii ristiriita, eliimysteollisuus usein turvautuu myytteihin tai valmiisiin mielikuviin. Te itse tiedatte vakavina tutkiioina. kenties ette Jargon(ransk.), mm. virheellinen kieli, mongerrus. Metafora(kreik.), vertauksellinen ilmaus, jossa se ajatusesine, johon verrataan, asetetaan itse verrattavan sijalle. tiedemiehinii, mutta tutkijoina kuitenkin, ettii todellisuus taas on aina monimutkainen ja moninainen. Annan ogelmasta yhden esimerkin: Kun itse kiivin Kerimiiell?i tflssii erddnd kesiinii, niin monet tiesiviit siellii, ettii onhan se Astikainen tutkinut omaakin sukuaan ja varmaan tutkinut sitii hyvin paljon. Ja niinp2i sitten siellii Kerimaelle ja Kesiilahdella lomareissulla jossain iltaistunnossa kertyi suuri joukko ihmisia ymp?irilleni ja sanoivat, ettii nyt kerrot jotakin tiistii suvusta. Tajusin, ettii nyt tulee aikamoinen ongelma, koska minun pit?iii kertoa sekii faktaa ettii fiktiota yhtaikaa. Niinpe minii sitten kerroin ett?i niin,... niiitii Astikaisia on tiilllii Kerimiiellii, ja ttiiillii Kerimtiellii on tiimii maailman suurin puukirkko... ja mietin ette mitehan minii sanoisin... Joo, puukirkko on, sanoivat kuulijat innoissaan. - No muistatteko, ettii t5iillii oli yksi Leminen suntiona aikanaan, joka oli niiitii esi-isiii. Joku sanoi joo, kyllehen me muistetaan Leminen. Eiviit he tietenkiiiin muistaneet, koskei hiintii ollutkaan (!), mutta eiviit sitii voineet aavistaa. Sitten kerroin, etta se Leminen oli suntiona, kun kirkon kellot olivat korjattavana. Joo joo... olivat, sanoivat monet innoissaan ja itse arvasin, ettii kyll?i tiimi tiistii... Jatkoin: silloiset kerimiikel?iiset miettiviit. miten se sanavalmis Leminen nyt kutsuu viikeii jumalanpalvelukseen, kun ei voi soittaa kirkonkelloja. Niinpii Leminen oli noussut tapuliin ja huutanut: "Tulukee kirkkoon! Tulukee kirkkoon!" Tuntui siis esi-isii selviiviin, hyvinhiin tuo menee, mutta siiniipii oli vasikoita laitumella ja sielliipiiin vasikat huutavatakaisin, niinkuin kaikkialla maailmassa: "Eeentii myoo! Entii myri!" Jolloin kansa rejiihti nauramaan Lemiselle, etta mitenkzi se ukko nyt panee sanansa, kun tiillzilailla sai takaisin. Niin sitten Leminen huusi: "Mrinkee helevettiin tyrt!" Juttu kel-

pasi, muuttui monen mielessii muistikuvaksi - kenties todeksi. Ilmeisesti tdmd tarinani sekii kertoi kuulijoille myyttiii ettli tuntui todelta. Ainakin yleisci oli tyytyviiinen. Tiillaisen ongelman eteen joutuu journalisti, tarinan kertoja, kun hanelta ikiiiinkuin viikisin pakotetaan ulos viihdykettii ihmisten arkiseen tylsiiiin eliimiiiin. Tehiin tietysti viihdytte hyvin, kun teillii on tiimii harrastus, te voitte uhrata kaikki aikanne sukututkimukseen, ei ikiivystyminen teitii vaivaa. Mutta koska minii olen ammatiltani tarinankertoja, joudun niiinollen koko ajan miettimiiiin tiitii myyttien ja todellisuuden suhdetta. Ja tietysti se tyti tulee ottaa vakavasti, a6rimmaisen vakavasti - uskon ainakin niin. Tehtavani olisi pohtia nyt teidiin kanssanne, minkiilainen on myyttien ja todellisuuden ongelmakenttii. Voimme pohtia ongelmaa esimerkiksi 400-vuotta sitten olleista ajoista - joista emme tiedli tarpeeksi, joista meillii on vain hiimiiri?i mielikuvia - tai sitten hyvin vahvoja myyttejii. Niin kuin nyt kohta neljasataa vuotta sitten kiiydystii nuijasodasta. Meilliihiin on ilman muuta vahvat myytit ja mielikuvat, mita todellakin tapahtui 400 vuotta sitten. Mutta kun minunlaiseni henkild ryhtyy tekemddn tistii aiheesta tarinasarjaa, ohjelmaa tai jotain viihdettii, niin minii joudun tdmiin ongelman eteen vlihiin vakavammin kuin sukututkija. Tein viisiosaisen sarjan kolme vuotta sitten tiista ajasta, uusitaan varmaan tiinli vuonna, katsokaapas. Televisiossa ty<itiiiin tekeviin vastuu korostuu tavattomasti, meediahan kiiyttiiii suunnatonta valtaa nykyisin. Esimerkkinii tiediin monia tiedemiehiii, jotka ovat syystiikin katkeria siiti, kun me tv-julkut saamme ikiiiinkuin kaiken arvovallan. Yksi ainoa televisio-ohjelma painaa enemmdn kuin muutama vliitciskirja. Kun meillii television ohjelmantekijdillii on niin suuri valta, se myris korostaa vastuuta. Kun sitten pohdimme myyttien kysymystii, niin ilman muuta 400 vuotta sitten tapahtuneihin asioihin ne myytit sitoutuvat erittain vahvasti. Ne sitoutuvat liiheisimpiinkin asioihin. Ajatellaanpa mita tahansa suurmiestd. Vaikka tltii tuttua suurmiestii. Mannerheimia. On ilman muuta selvaa. ettii me ioudumme hlinenkin kohdallaan operoimaan jollakin myytille, on se nyt millainen tahansa. Me tiediimme ettii hiinen eliimiinsii oli niin monimutkainen, monivivahteinen, pitkii ja vaiheikas, ette on turvallista edetii jonkun myytin varassa. Tiimii koskee myris omaa normaalieliimee. Kaikkia meitiihiin rasittaa myyttien olemassaolo, roolin olemassaolo, stigman olemassaolo. Tiediitte, ettii jos meillii on joku selvii ominaisuus, yksi ainoa piirre, niin sehiin meidiit leimaa. Kun itse tutkin joitakin liiheisiii sukuja niin huomasin leiman, stigman suuren merkityksen, stigmaksi kelpaavat vaikka housut. Eriis vaimoni esi-isli 15O0-luvulla oli "Tomuhousu". No, tietenkin hiin oli mylliiri, sehiin selvisi sitten myohemmin. Mutta yksi ainoa sana luonnehti hiintii, eikii mitiiiin muuta j?i?inyt kuin titml merkki. Sitten oli tiimmriinen ongelma, kun eras esi-isii oli "Isohousu". Viimein sain selville, ettii hiinellii oli tyr2i, joka pakotti hlinen pitiim[iin isoja housuja. Tiillii tavalla yksi ainoa selvii piirre, vaikka housujen koko tai niikd saattaa leimata koko ihmisen sadoiksi vuosiksi. Yksi piirre ja sadoiksi vuosiksi. Toki, 1500-luvultahan me tied?imme paljon totuuksiakin. Se johtuu myds siita, etta suomalaisen historiankirjoituksen liipimurto, semmoinen liikkeellelahtd oikeastaan oli Yrjti-Koskisen viiitciskirja'nuijasota, sen syyt ja tapaukset', jota nyt on niiihin piiiviin asti on luettu, ja rakennettu sen piiiille tosiasioita tai kumottu siinii esiintyneite myytteje. Ylliittiivii2i kylle, niin tiimii myyttien pohdiskelu jatkuu tasta teemasta vieliikin. 1500-luvulta on erittain paljon liihteitii, jotka yleensii keskittyviit niiihin'suuriin herroihin'. Ne paikalla olijoista, jotka ovat lukeneet tlimiin Renvallin viiitdskirjan'klaus Fleming und der Finische Adeln', ovat todenneet, etta kun kiisitelleen eliittiii, johtajia, poliittista kiirkipiiiitii, aatelisia ja hallitsijoita, niin sieltii lciytyy jotakin aineistoa. Tiillaisia kirjeitii, asiakirjoja, dokumentteja. Mutta tavallisen kansan kohdalla on myds sitten vain stereotypioita, usein viiiiriii kuvia, virheellisiii kesityksiii siite milta ihmiset niiyttiviit tai miten he toimivat. Useimmathan joudumme, niinkuin tuossa todettiin, tyytymiiin esivanhempiemme koh- Stigma(kreik.), pistos, merkki

Olaus Magnuksen I 500-luvun kirjassa 'Pohjoisten kansojen historio' italialaisten kuv i t t aj i e n kds i ty s h i i ht riv i s t d m e t s d s t dj i s t ci. dalla yhteen ainoaan nimeen, johonkin piitkiiiin tekstiii, tiillaiseen veroluetteloon, etta hlinellii on ollut niin ja niin paljon viljaa kylvettynii. Herroista kun tulemme liihemm?is kansaa, meidiin omia esivanhempiamme, niin sita niukemmiksi tulevat liihteet ja sen varmemmin joudumme turvautumaan pelkkiiln myyttiseen ainekseen. Siksi olemme sukututkimuksessa iloisia, jos liiydiimme jonkun vahvan elementin, johon turvautua. Jonkun tarpeeksi vlrikkiilin persoonan, suuren hahmon, josta on olemassa tarinoita, kirjoitettua ainesta, muistikuvia tai legendoja - myyttejii. Tiimii on sukututkijalle aina suuren suuri riemastus. Jos vaikka tietiiisimme. ettii olisimme suuren Jaakko Ilkan j?ilkeliiisiii, niin tottakai juuri se leimaa meita. Vaikka tiediimme, etta esivanhempien miiiirii kasvaa ju l metusti mentiessii sukupolvia taaksepein, ja meillii olisi neljiisataa vuotta sitten ollut l0 tuhatta esivanhempaa, niin jonkinlainen vaisto meillii on, ettii juuri hiinen geeninsa ovat periytyneet minuun. Toki periytyminen matemaattisesti hajoaa kahden potensseissa ja todenniikciisesti meillii on vain muutama promille hiinen geeneistiiiin. Mutta tietysti ne olisivat ne ratkaisevat geenit, eik<i totta, viisaus, jalous, rohkeus... Ainakin meidiin kohdallamme! On myds turvallista tukeutua myytteihin. Koska esivanhempamme eiviit puolustaudu, me piidsemme operoimasn heillii. Useimmat heistii eiviit edes osanneet kirjoittaa. Jos he osasivat kirjoittaa tiimiin yhden ainoan puumerkin. niin siinii se sitten olikin. Tiistii johtuen voimme turvallisesti operoida heidiin kanssaan, he eiviit puolustaudu. Siksikcthan sanotaan ohjeeksi ettii "kuolleista ei pahaa". Siksi on pohdittu myds historiansuojavaltuutettu-ongelmaa. Se on jonkinlainen turvallisuuselementti. Sen takia yritiimme liiytiiii menneistii jonkun tyypillisen ja positiivisen pi irteen. N?iytt?iisi silte, etta tiimli 1500-luvun ongelmakenttii niikyy olevan vakava vielii nytkin. Esimerkiksi kun selaamme Historiallista Aikakauskirjaa, sen sivuja viime vuodelta, niin tiiiiltii lciydiimme heti muutamia artikkeleita: 2195 Kimmo Katajala pohtii oliko talonpoika rivo siilli? Jukka Sariala pohtii heti seuraavassa ettii minkiilainen oli Renvallin ja 1500-luvun ihmisen affektijiirjestelmii. Eli hyvin paljon tiitii teemaa on pohdittu, ja tiimii teema on tieteellisen analyysin alla koko ajan. Kaikki voivat palauttaa mieleensii niiitii teemoja, lukemalla niiitii 1500-lukua koskevia vlitciskirjoja ja yhd edelleen painettavia kirjoituksia. Jos tiimii olisi tieteellinen esitelmii, niin tietenkin siteeraisin niita tassa ja muita lisiiksi. Mutta lukekaapa nliitii itse. Sensijaan kun itse ty<iskentelen talld tajunnantiiyttdteollisuudessa, niin minun ongelmakenttiini on tietenkin toisenlainen, koska minun pitiiii luoda ihmisille mielikuvia, jotka operoivat aivan toisella alueella. Esimerkiksi televisio-ohjelmissa tdytyy ratkaista puvustukseen, ihmisten ulkonik<idn, vaatetukseen, hevosiin, varustuksiin, asumuksiin ja sen sellaisiin liittyvia ongelmia, joista meillii ei ole silla lailla kirjoitettua varmaa tietoa kuin esimerkiksi meilla voisi olla jonkun henkikin verotuksesta tai Klaus Flemingin poliittisista aikeista. Tiilliiisiin myytteihin liittyy ilman muuta vahvoja mielikuvia. Jos henkilon peassa on tiimii kypiir?i, niin heti mieleemme tulee sotilas, uljas mies, kovis, hiin on valmis tekemliiin urotoita tai hiineen liittyy miehisyyttii ja viikivaltaa. Mutta jos piiiiss?i onkin tiimii myssy, niin heti tulee mummomainen vaikutelma, tai joku sellainen leppoisa humanisti tai jotain muuta vastaavaa. Niiin v2ihillii elementeillii yleensii luomme mielikuvaa jostakin henkildstii. Aivan viiiiriii. Myssy on ndet totta, mummoa ei sen alla suinkaan ollut. Katsotaanpa nyt tiitii Jaakko llkka-ongelmakenttiiii vahvimman myytin valossa mikii on olemassa. Se on se runo jolla jo kansakoulun

henkisissii kilpailussa piirjasin hyvin. Neljiis palkinto tuli. >Viel' eliiii Ilkan ty<it kenties kauankin kansan suussa. H[n eli niinkuin Suomen mies ja kuoli - hirsipuussa.> Vakaa, vahva, kaikkien tuntema myytti. Kun mind teen televisio-ohjelmaa tiistii ongelmakentastii, niin joudun operoimaan tiimiin myytin kanssa, joko sitii tukien tai joutumalla vastakohtaan sen kanssa. Yksi keino on ruveta tydskentelemiiiin myyttiii purkaen. Tiediitte varmaan, miten ongelmalliseksi tiimii menee Jaakko llkankin kohdalla. >Ol' Ilkka talonpoika vaan, siis suur' ei suvultansa.> Jos me nyt kirjoittaisimme tiimiin runon nykyisillii tiedoilla, me joutuisimme miettimiiiin miten se nyt menisikiiiin... vaikkapa: Ol' llkka kauppias ja tavaralle hinnan ties' hiin toisenlainen oli kuin joku kunnon mies. Milt6 se nyt kuulosti? Tai kun Ilkka kumminkin oli myos sotilas: Kun Ilkka sotaa kiiy maassa Inkerin, hiin kohtaa monen naisen ja hameen nostaa... nai sen. Huomaatte, ettzi minun runoni ei liiheskiiiin nouse Kaarlo Kramsun tasolle. Mutta huomaatte, miten niukoilla elementeilla tete Ilkka-myyttiii on aikaansaatu ja miten runo on vahvempi kuin dokumentit, jos niitii vaikka olisikin. Sittenhiin se seuraava lause on aivan runoa: >Mut' jaloin poika Suomenmaan hlin oli aikanansa> Tiimbhdn se nyt on ongelmallista. Mitii oikeutta meilli olisi antaa kenellek?iiin esiisiillemme minkiiiinlaista tiill?iista myyttistii mainesanaa? Tietenkin sen oikeuden sanelee hyiity. Ihmistii, useimmiten meita kaikkia, vie eteenpiiin hyiidyn tarkoitus. Mydskin tarinankertojaa eliihdyttiiii jollain lailla viime kiidessii oma hydty. Muistakaapa vaikka Sinuhe egyptiliiisen ensimmiiistii lukua. Kirjallisuutemme suuri mestari Mika Waltari kirjoittaa niiin: >Minii, Sinuhe, Semnutin ja hdnen vaimonsa Kipan poika, kirjoitan tamiin. En ylistiiiikseni Kemin maan jumalia, sillii jumaliin olen kylliistynyt En ylistiiiikseni faraoita, sills heidiin tekoihinsa olen kylliistynyt. Vaan itseni tiihden minii tiimiin kirjoitan.> Hyvii kertoja, hyvii sukututkijakin todella mydntiiii tydskenteleviinsii itsensii tiihden. Niiin ollen, myiintiim?ill?i temen teemme reiluksi sen sille, mitii myytteje otamme menneisyydestii esiin tai unohdamme. Tiistiiliihin: aloitatte sukututkimuksen reilusti sanoilla: "Saadakseni kunniaa ja mainetta itselleni ja jiilkeliiisilleni kiisittelen suvusta vain seuraavia elementtejii... " No, meilliihiin on kaikilla myds reunaehdot el2imiiss?imme. Kun minii teen televisioohjelmia, minulla on reunaehtona se, ettii on niin ja niin monta viikkoa aikaa, koska se tulee ulos miiiirlpiiiviinii. Suurin reunaehto, teemme me mitli tahansa tydtii, on tietenkin aika. Aika on ongelmallista tissii myytti-kysymyksessiikin. Kun me tunkeudumme yhii syvemmiille ja syvemmiille totuuteen, niin siinii menee sita aikaa. Niiin ollen meidiin tiivtvv iossakin vaiheessa ovsiivttiiii tvrimme ja tarttua niihin elementteihin jotka ovat siihen asti liiytyneet. Siiniihiin tiiml myytti on kiiyttdkelpoinen. Usein voimme sen avulla pii2istii eteenpiiin vauhdikkaasti eikii meidiin tarvitse penkoa aineistoa loputtomiin. koska siihen ei aika riitii kuitenkaan. Senvuoksi antakaamme itsellemme myiis anteeksi se, etta emme piiiise ihan totuuden pohjiin asti, vaan jossakin kohdissa myytti meite auttaa. Myriskin usein tarinankertojan kannattaa ottaa huomioon yleisiin odotukset. Yleisd on jo saattanut asettaa valmiiksi joitakin mielikuvia tarinalle. Kaikessa sukututkimuksessa, tarinankerronnassa, missii tahansa pdtee se ohje, ettii sen pitea olla kuin morsiuspuku, siinii pitiiii olla jotain vanhaa, jotain uutta, pikkuisen sinist?i, jotain lainattua. Eli aina pitiiii olla mukana tietty m?itrii turvallisia ja

tuttuja ja sellaisia elementtejii jotka kaikki hyviiksyviit. Vanhoj a e lementtej ii. Tiimiinhiin toki tiediitte kirjoittaessanne tarinoita, joita uskotte joidenkin muidenkin lukevan. Siinii pitiiii olla edes jotakin, josta lukija saa kiinni Kun tekee kolmellesadalletuhannelle ihmiselle tarinaa, niin silloin on hyvii pitaii tavattoman paljon mukana vanhoja myyttisiii elementtejii, jotta piiasee edes jonkinverran eteenpiiin. Kuinka paljon niiitii myyttejii pitiiii pyrkiii rikkomaan? Kuinka paljon pitaa antaa oikeata mielikuvaa? Kyllii esimerkiksi 1500- luvun kohdalla ja esimerkiksi Jaakko Ilkkatapauksessa on todellakin valttamattdman tiirkeiitii murskata site myyttia ettii kyseessii on vain talonpoika, onhan kyseessii kenties ollut erittiiin taitava diplomaatti - poliitikko - kauppias - sotamies - oman edun tavoittelija, jotakin muuta kuin kirkasotsainen sankari. Siin?i joudumme ristiriitaan ihmisten odotusten kanssa, heti muutama satatuhatta vihaista sanoo, ette ei pida paikkaansa yhtaan! Sen takia tarinankertoja ei ole missii2in mielessii rinnastettava sukututkijaan. Esimerkiksi te sukututkijoina joudutte aina tapaamaan suvun muita jiiseniii. Te joudutte koko ajan vuorovaikutukseen. Teidln tiiytyy ottaa ikiiiinkuin heidiin hyviiksyntiinsii huomioon. Sensijaan tarinankertojana, niinkuin minii, on vapaampi operoimaan. MinA en koskaan tapaa ketiiiin ihmisiii. Minii istun yksikseni kotona ja teen niitii juttujani. Kamera on ihmisten ja minun viilill2i. En minii haluakaan tavata heitii, en haluakaan kovin veittelyyn tai keskusteluun, koska se usein tukahduttaisi minun tydni. Sen takia useat taiteilijat ja krjailijat ovat hyvin yksiniiisiii, kyynisiii ja katkeria ja istuvat siellii kiimpiissiiiin ja mdkdttdvet tai suojautuvat sitten jonkun muun muurin taakse. Tiimii ehkii erottaa tajunnantiiyttciteollisuuden henkilcit sukututkijoista, joiden taytyy koko ajan eliiii hyviissd, sopuisassa ja monipuolisessa kehittiiviissii vuorovaikutuksessa Mutta sensijaan meikiiliiinen on vapaampi - vapaus korostaa vastuuta tietenkin aika paljon. Kun yritiimme tavoittaa totuutta noista vanhoista ajoista, niin mietitiiiimpii vielii yhtii ongelmaa. Usein tietomme rajoittuvat hyvin viihiiiin. Meillii on vain muutama merkintii tai tiedonsirpale olemassa esimerkiksi 1500- I uvulta. Ennenkaikkea meilte ja meidiin lukijoiltamme ja yleisdlt[mme puuttuu taloudellisten reunaehtojen tuntemus. Sanoisin, ettii se on aikamme suurempia ongelmia muutenkin, "kettutyttiijii" ei tasta ihan suotta syyteta. Talous ja sen reunaehdot ovat usein lukijalle tuntemattomia, niihin ei piiiistii kiisiksi ja niitii pit?iisi tavalla tai toisella silti tuoda esiin. Sen takia, kun mietimme 15O0-luvun eliimiiii ja yritiimme luoda sielta todellisuutta, tarjota site yleisdlle, niin jollakin epiitoivoisella keinolla pitiiisi kertoa, etta talonpoika todellakin kylviiii neljii tynnyriii viljaa ja hiin saa kaksikymmentii tynnyrizi satoa. Kun siitii menee veroa neljii, ja hiin itse syd kymmenen, hiinellii on pakko olla neljii tynnyriii kylvcion seuraavaksi vuodeksi. Kaksi jiiii. Sitten vasta pitee ajatella lisearvoa, kehitystii, vuorovaikutusta ja sen semmoista. Tiillaisten seikkojen esiintuominen sukututkimuksessa, tajunnanteyttriteollisuudessa, myyttien ja todellisuuden murtamisessaja kertomisessa on vaikeata. Sen vuoksi eliimysteollisuus turvautuu usein keinoihin jotka eiviit ole iilyllisiii, joissa ei ole informaatiota. Honore Balzac, kuuluisa ja menestynyt kirjailija toteaa reseptin: "Miehille jiinnitystii, naisille romantiikkaa, joillekin voit yrittea tarjota ajatuksia" Eliimysteollisuus on tuomittu tiihiin viihdyttiimisen rooliin, jossa iily ei suinkaan vietli riemuvoittoaan. Kun mietimme yleensii myyttien ja todellisuuden suhdetta, niin vaikka liihemmiiksi tulemme nykypiiivaa, ongelmalliseksi teme saattaa keyda. Tiillii hetkelle tydskentelen sellaisen projektin parissa, joka sisiiltiiii 50 tv-ohjelmaa itseniiisyytemme alkuaikojen ongelmakentist?i. Se kertoo Mannerheimista, tsaari Nikolai Il:sta. Len inistii, O.V.Kuusisesta, Paasikivestii jne. Annoin sille itse?ini varten tydnimen >Kolme kumousta, veijareita ja leijono, ja vasta nyt, tiimiin yleiscin edessii huomaankin, ettei nimi olekaan yhtaan viihteellinen, koska niikyjiizin kaikilla noilla voimakentillii, noilla ihmisillii on vahvasti myyttisiii aineksia. Kysymys on valinnasta. Samoin kuin sukututkimuksessa, aj ankliytd s s2i, e liim iis sii, n i in tiim m ci ses siik in ongelma on se, mitii me valitsemme. Juuri nyt huomaan, ettii julkisuus haluaisi niiytt?ivyyttii, dramatiikkaa. Tarina menee paremmin kaupaksi, jos siinii on sellaisia elernent-

tejii, kuin ettii Mannerheimilla oli semmoinen ja semmoinen rakkauseliimii tai hiin toimi siitii ja siitii syystii. Tai ett?i Nikolai li:n rakastajatar oli Ksesinskaja, jonka palatsiin Lenin asettui sinii ja sinii piiiviinii rakasteltuaan ensin Inessa Annadin kanssa ja saatuaan syfiliksen ja sen semmoista. Kuusisella oli monia naisia ja juuri siksi hiin pyrki eroon verkostaan ja ajautui kumouksentekijiiksi v. 1917. Paasikivestii ei heti l6ydy vastaavaa, mutta kiilto silmissiinne viittaa siihen, ettii sellaista kaipaisitte. Huomaatteko miten julkisuus rupeaa kaipaamaan elementtejii, jotka kumma kyllii saattavat sitii paitsi olla tosiakin. Ne saattavat olla vahvempia ja historian kulkuun suuremmin vaikuttavia asioita kuin se mitii herroista yleensii sanotaan. Aionkin antaa tarinasarjalle uuden nimen tiimiin tapaamisemme jiilkeen, innostun tasta nyt itsekin kuten tekin. Entii sitten, kun tyriskentelemme oman sukumme, tai meille liiheisten ihmisten parissa. Voimmeko silloin kasitella tzimmciisiii asioita silla rohkeudella, joka tieteeseen ilman muuta kuuluisi. Olemmeko me oman sukumme kohdalla joidenkin vain myyttien vankeja? Itseiini ilahdutti esimerkiksi analyysia 1500-luvulta tehdessani ja nuijasotaa pohtiessani se, etta lciytyi edes yksi aito dokumentti, todellinen asiakirja, joka paljasti suvun myytin takaa todellisuutta enemmiin kun uskommekaan. Tiim[ on sellainen onnellinen sattuma, tunnette sen joskus arkistossa ollessanne, ettii "nyt sain jumalaa polvesta kiinni". On aivan todellakin sattuma. ettii tiissii Gotlundin kopiokirjassa liiytyy vaimoni esivanhempia 1500-luvulta mm. seuraavan kirjeen muodossa. Tiissii Hollolan Ylisen Kihlakunnan vouti Anders Torstinpoika kirjoittaa sisarensa pojalle. Katkelma siitii suomennettuna kuulostaa suurin piirtein seuraavalta: >Jos minulla olisi ollut vain satakin miestii enemman, niin olisin yrittenyt voittaa.> Hyvii Antti! Hiinhiin oli varmaan sitten tama Antti, joka juuri oli tappamassa Nyyst<iliissii 400 nuijamiesta. Juuri tiilliiiset pienet yksityiskohdat paljastavat pauon. Harvoin l<iytiiii dokumentin, joka paljastaa totuutta myyttien takaa enemman kuun yksi tiillainen lause. Lause joka kertoo suomalaisista paljon oleellista; "jos vain olisi ollut silloin asiat silliilailla!. Silla tiillaisia jos-miehiii me kaikki usein olemme. Joku voi nyt sanoa; elkae takertuko yhteen lauseeseen, hankkikaa kokonaisuus esille. Juuri silloin jounalisti, tarinankertoja, niinkuin minii sanoo, ettii; ei ole aikaa, juttu tulee ulos huomenna! Seh?in se on lopulta teidiiinkin ongelmanne. Tutkimus pitaisi saada joskus valmiiksi. Siksi tarvitaan onnea, ja sehiin tulee vain tekemella tydta. Napoleonkin valitessaan kenraaleita kysyi kyseisestii henkikist?i; >Onko hiinellii onnea?> Onni seuraa niita, jotka istuvat arkistoissa kaiket piiiviit ja penkovat aineistoa. Juuri silloin voimme uskoa ldytiiviimme jotakin myyttien ja todellisuuksien suhteesta Ja tietenkin vain pienen vilahduksen, lausekin riittea, totta tai ei - vaistollekin on annettava sijaa. Vielii voitaisiin kysyii, voidaanko niiille vanhoille asioille, myyteille, nauraa? Itse nauran niille joskus aivan kippurassa. Monestihan ne ovat olleet hyvinkin vakavia asioita, mutta muuttuneet aikojen saatossa huvittaviksi. Koska asia voi olla hyvinkin arkaluontoinen, olen omissa tarinoissani ratkaissut asian niin, efia asetun ensin itse naurettavaksi, ja sitten minun kauttani asioille voidaan nauraa. Jos kuulijan suu aukenee, niin ehkii aivoonkin joku kanava saadaan, viesti menee eteenpiiin.. Ihmiskohtalothan ovat kaukaa katsoen naurettavia ja traagisiakin. Yhden siikeistcin tlistii Jaakko Ilkka-runosta huomaan neljiikymmentii vuotta muistaneeni viiiirin. Eilen kun runon neljiinkymmenen vuoden jiilkeen luin, siie oli seuraava: >Tuo teot suuret kunniaa: tok viedii voivat muuhun.>> Luulin itse sen siikeen kuuluvaksi niiin: Tok' teot miestii suuremmat, ne viedii voivat muuhun Ja nlinh?in tuo runo olisikin parempi! Mies voi joutua tekem[iin itseiiiin suurempia tekoja ja niistiikin hiinen tiiytyy selviytyii. Jos siind sitten on apua myytistii, omasta tai toisen, niin annettakoon se anteeksi. Myytit ja todellisuus eiviit ole toisilleen vihollisia, eliimiimme ei ole vain dokumentti. se on sankarilaulu! E l0