Perikuntaselvitys Hankeneuvoja Juuso Heikkilä Puumarkkinoille toimivuutta -hanke Metsänomistajien liitto Länsi-Suomi
2 Sisällys 1 Johdanto... 3 1.1 Selvityksen tavoitteet... 3 1.2 Taustaa perikunnista... 3 2 Aineisto ja menetelmät... 4 2.1 Tutkimusalue... 4 2.2 Menetelmät... 5 2.2.1 Passiivinen perikunta... 5 2.2.2 Haastattelututkimus... 6 3 Tulokset... 6 3.1 Aiempi tutkimus... 6 3.1.1 Perikuntien taustatekijät... 6 3.1.2 Metsänhoito ja tavoitteet... 7 3.1.3 Puukauppa... 8 3.1.4 Neuvontapalvelut... 8 3.2 Länsi-Suomen perikuntarakenne... 9 3.3 Haastattelututkimus... 11 4 Tulosten tarkastelu... 12 4.1 Passiivisuuden syyt... 12 4.2 Keinot perikuntien aktivointiin... 13 4.2.1 Yhteyshenkilön valinta... 13 4.2.2 Yhteishallintosopimus ja valtakirja... 14 4.2.3 Perikunnille suunnattavat täsmäpalvelut... 15 5 Johtopäätökset... 16 Lähteet... 18
3 1 Johdanto Tämä selvitys on laadittu osana Metsänomistajien liitto Länsi-Suomen hallinnoimaa Puumarkkinoille toimivuutta -hanketta. Kolmivuotisen kehittämishankkeen tarkoituksena on edistää puumarkkinoiden toimivuutta kehittämällä nykyisiä ja testaamalla uusia toimintamalleja. Hanke toimii Prikanmaan, Etelä-pohjanmaan ja Satakunnan Ely- Keskusten alueella ja se rahoitetaan Ely-keskusten kautta, Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta. 1.1 Selvityksen tavoitteet Selvityksen tavoitteena on luoda syvällinen katsaus perikuntien metsänomistukseen liittyvään päätöksentekoon ja tavoitteisiin. Selvitys on tarpeen, koska perikuntia metsänomistajaryhmänä on tutkittu hyvin vähän. Perikunnat eroavat muista metsänomistajaryhmistä rakenteeltaan ja demografisilta ominaisuuksiltaan. Tämä vuoksi myös heidän näkemykset metsänomistuksesta ja metsätalouteen liittyvistä palvelutarpeista saattavat poiketa normaaleista metsänomistajista. Vaikka perikunnat ovat suhteellisen pieni metsänomistajaryhmä, on niillä merkittävä rooli esimerkiksi Kansallinen metsäohjelma 2015:ssa asetetun yksityismetsien tilakoon kasvattamisen tavoitteessa. Tässä selvityksessä kiinnitetään erityisesti huomiota passiivisiin perikuntiin. Monet metsänomistajatutkimukset ovat osoittaneet, että perikunnat ovat muita metsänomistajaryhmiä passiivisempia. Selvityksessä pyritään tunnistamaan mahdollisia passiivisuuden syitä ja kehittämään toimenpiteitä perikuntien aktivoimiseksi. Selvityksen tavoitteena on myös kerätä hyviä toimintatapoja aktiivisilta perikunnilta ja pyrkiä levittämään niitä laajemmalle. 1.2 Taustaa perikunnista Vuoden 2010 Metsäntutkimuslaitoksen tilastojen mukaan Suomessa on 42500 yli kaksi hehtaaria metsää omistavaa perikuntaa. Tämä tarkoittaa sitä, että pelkästään perikunnissa metsänomistajia on noin 170 000. Yksityismetsien pinta-alasta perikuntien omistuksessa on keskimäärin 11 %, mikä vastaa 1,1 miljoonan hehtaaria. Viimeisten viiden vuoden aikana perikuntien määrä on tasaisesti vähentynyt, tosin väheneminen ei ole ollut kovin nopeaa. Vuodesta 2006 perikuntien lukumäärä on laskenut 4,2 %, pinta-
4 alallisesti väheneminen on ollut hieman nopeampaa, 7,3 %. Tämä tarkoittaa, että pintaalaltaan suurimmissa perikunnissa omistusmuodon muutos on ollut siis hieman pieniä perikuntia vilkkaampaa (Kuva 1). 50000 45000 40000 35000 30000 25000 20000 15000 10000 5000 0 Perikuntien määrä, kpl 2006 2007 2008 2009 2010 2-10 ha 10-50 ha yli 50 ha Kuva 1. Perikuntarakenteen kehitys Suomessa vuosina 2006 2010 (Metla). Perikuntien osuudessa yksityismetsien pinta-alasta on havaittavissa jonkin verran alueellista vaihtelua. Eniten perikuntia on Lapissa, 17 %. Myös Itä-Suomessa perikuntia on 12 % yksityismetsien pinta-alasta. Etelä- ja Länsi-Suomessa määrä on keskimäärin 8 %. Metsänomistajien liitto Länsi-Suomen alueella perikuntien osuus on hieman keskiarvoa pienempi, 7,3 %. Perikuntien omistamien metsätilojen keskikoko vuonna 2010 oli noin 31 ha (yli 5 ha tilat), mikä poikkeaa jonkin verran yksityisten metsänomistajien keskiarvosta 36 ha. Jäseniä perikunnissa on keskimäärin 3,6. Perikunnan jäsenten määrä kasvaa tilan koon mukaan. Alle 10 hehtaarin tiloilla jäseniä on alle neljä ja yli 100 hehtaarin tiloilla yli 5. 2 Aineisto ja menetelmät 2.1 Tutkimusalue Valitsimme tutkimusalueeksi Metsäkeskuksen Etelä- ja Keski-Pohjanmaan alueyksikön. Alueella on Suomen alhaisin perikuntien osuus, 6 % yksityismetsien pinta-alasta. Tämä johtuu osaksi siitä, että Metsäkeskuksella on ollut tehokkaita yhteismetsähankkeita ja metsänomistajien SPV-koulutus on ollut hyvää. Suuri maatalouden osuus myös selittää
5 alhaista perikuntien määrä, koska maatiloilla sukupolvenvaihdokset tehdään hyvissä ajoin. Perikunnilla on siis ollut mahdollisuus osallistua koulutuksiin, mutta siitä huolimatta osa niistä on passivoitunut. Nämä, aidosti passiiviset, perikunnat muodostavat hyvän aineiston passiivisuuden syiden tutkimiselle. Toinen merkittävä seikka tutkimusalueen valinnalle oli yhteistyö Ruralia instituutin vetämän Metsään perustuvien arvoketjujen uudistumisen ennakointi Etelä- ja Keski- Pohjanmaalla -hankkeen kanssa. Kyseinen hanke mm. kehittää ja pilotoi uusia palveluita passiivisille metsänomistajille. Yhteistyön avulla esimerkiksi tutkimusaineistojen hankinta Metsäkeskukselta kävi helpommin. 2.2 Menetelmät 2.2.1 Passiivinen perikunta Metsätaloudessa ei ole olemassa varsinaista määritelmää passiiviselle metsänomistajalle. Metsätalouden pitkän aikajänteen vuoksi metsänomistajat voivat olla useita vuosia tekemättä tilallaan metsätalouteen liittyviä töitä olematta silti passiivinen. Töiden määrään ja ajankohtaan vaikuttaa myös metsätilan rakenne. Varttuneita metsiköitä sisältävä tila ei vaadi läheskään niin aktiivista hoito kuin nuorta metsää ja taimikoita sisältävät tilat. Pitää myös pitää mielessä, että metsänomistaja ei välttämättä ole passiivinen, vaikkei hän hoida metsiään metsänhoitosuosituksien mukaisesti. Joillekin voi olla aktiivinen valinta jättää metsät kokonaan hoidon ulkopuolelle esimerkiksi oman ideologian takia. Tutkimusaineiston rajauksessa määritimme passiivisen perikunnan siten, että valituksi tulivat sellaiset tilat, jotka eivät olleet jättäneet Metsäkeskukselle viimeisen 15 vuoden aikana yhtäkään metsänkäyttö-, taimikon perustamis- tai KEMERA-ilmoitusta. Tällä rajauksella jokaisella perikunnalla olisi keskimäärin pitänyt tulla vastaan jokin välttämätön harvennushakkuu tai vähintäänkin KEMERA-tuen piiriin laskettava taimikonhoitotyö. Rajaus piti tehdä melko väljäksi senkin vuoksi, että tarkasteluun saataisi riittävän suuri määrä perikuntia.
6 2.2.2 Haastattelututkimus Alun perin selvityksessä oli tarkoitus tehdä 2-4 laadullista perikuntahaastattelua, joiden perusteella olisi laadittu laajempi internetpohjainen kyselytutkimus. Tutkimuksen edetessä kuitenkin kävi ilmi, ettei Metsäkeskuksilla ollut perikuntien yhteyshenkilöiden yhteystietoja ja paikallisten metsänhoitoyhdistystenkin tiedot olivat rajalliset. Vaikka yhteystiedot olisivatkin löytyneet, hyvin harvalla yhteyshenkilöllä oli sähköpostisoitetta, johon kyselyn olisi voinut ohjata. Tästä syystä päätimme tehdä useampia laadullisia haastatteluja sekä tukeutua aikaisempaan, perikuntia käsittelevään, tutkimukseen. Haastattelut tehtiin vapaamuotoisina. Keskustelun tueksi oli luonnosteltu pohja, joka sisälsi aiheet, joita keskusteluissa oli tarkoitus ottaa esille (liite 1). Keskusteluissa käsiteltiin perikunnan taustatekijöitä, metsänhoidon tavoitteita, puukauppaa, suojelua, muuhun kuin puuhun kohdistuvaa metsänkäyttöä sekä metsäpalveluita. Pääpaino keskusteluissa oli kuitenkin siinä, miten perikunta omistusmuotona sopii edellä mainittuihin aihealueisiin. Samalla keskityttiin perikuntien päätöksentekoprosessiin ja sisäiseen työnjakoon. Tarkoituksena oli selvittää, perustuuko perikuntien passiivisuus päätöksenteon vaikeuteen, vai ovatko he tietoisesti passiivisia. Jos päätöksenteon katsottiin olevan vaikeaa, keskityttiin selvittämään, johtuuko vaikeus jäsenten erimielisyyksistä, tiedon tai mielenkiinnon puutteesta. Haastateltavat pyrittiin löytämään soittamalla läpi Metsäkeskuksen rajaamaa listaa passiivisista perikunnista. Puhelinkeskustelussa selvitettiin. oliko perikunta oikeasti passiivinen, vai tekivätkö he paljon polttopuuhakkuita ja hoitivat taimikoitaan ilman KEMERA-tukea. Kaikille tutkimukseen sopiville perikunnille ehdotettiin haastattelua heille sopivassa paikassa sopivaan aikaan. Jos sopivaa aikaa ei löytynyt, tehtiin haastattelu puhelimitse. Kaikki haastattelut nauhoitettiin. 3 Tulokset 3.1 Aiempi tutkimus 3.1.1 Perikuntien taustatekijät Perikunnat ovat pinta-alallisesti melko pieni metsänomistajaryhmä ja sen vuoksi niitä ei ole paljoa tutkittu. Useat metsänomistajatutkimukset, kuten Suomalainen metsänomistaja 2010 kuitenkin sivuavat myös perikuntia. Tutkimuksista voidaan yleistää
7 tiettyjä perikunnille tyypillisiä piirteitä, mutta on syytä muistaa, että ne kuvaavat keskivertaista perikuntaa. Passiivisten perikuntien näkemykset eivät välttämättä tule esille kyselyistä, koska he ovat keskivertoa haluttomampia vastaamaan kyselyihin. Perikunnan jäsenet ovat tyypillisesti palkansaajia (40 %) ja eläkeläisiä (43 %). Perikunnissa on myös muita metsänomistajaryhmiä enemmän opiskelijoita ja työttömiä (4 %), joissa perikunnissa jäseninä voi olla myös toisia perikuntia. Perikunnista yli puolet (55 %) asuvat taajamissa tai kaupungeissa, kun perheomistuksessa olevista tilallisista suurin osa asuu haja-asutusalueella. Kyselytutkimuksissa perikuntien yhteyshenkilöt edustavat koko perikuntaa ja ovat yleensä käytännön syistä lähinnä tilaa asuvia jäseniä. Muut jäsenet todennäköisesti asuvat vielä suuremmalla prosentilla kaupungeissa, mikä osaltaan voi vääristää tuloksia. 43 % perikunnista yhteyshenkilönä on nainen, kun vastaava lukema perheomistuksessa on 21 %. Naisista yli kolmannes on päälle 75- vuotiaita. Tämä selittyy sillä, että miehen kuoltua syntyneen perikunnan yhteyshenkilöksi on nimetty leski. Perikuntien yhteyshenkilöiden keski-ikä on muiden omistusmuotojen tapaan 60 vuotta. Suomalainen metsänomistaja 2010 -tutkimuksen mukaan yli 5 ha suuruiset perikunnat omistavat keskimäärin 33 ha metsää. Pitää kuitenkin muistaa, että Metlan tilastojen mukaan Suomessa on yli 10000 perikuntaa, jotka omistavat alle 5 ha metsämaata. Perikuntien omistamat tilat ovatkin tyypillisesti hieman yksityismetsien keskiarvoa pienempiä. 65 % perikunnista omistaa myös yli hehtaarin peltoa, mutta maataloutta harjoittaa vain 11 %. Merkille pantavaa perikuntien omistamissa metsätiloissa on myös se, että usealta tilalta löytyy vakituinen tai vapaa-ajan rakennus. Vain 20 % tiloista ei löydy rakennusta lainkaan. 3.1.2 Metsänhoito ja tavoitteet Perikuntien metsänhoidollisista tavoitteista esille nousevat virkistyskäyttö (29 %), monikäyttö ja metsästä eläminen (21 %). Toisaalta epätietoisten määrä (15 %) on kaikista omistajaryhmistä suhteellisesti suurin. Epätietoisista suurin osa on eläkeläisiä ja palkansaajia ja he asuvat taajamissa tai kaupungissa. Epätietoisuus näkyy myös tehtyinä metsänhoitotöinä. Perikunnat tekevät tai teettävät kaikkia metsänhoitotöitä keskivertoa vähemmän. Varsinkin taimikonhoidossa ja nuorenmetsän kunnostuksessa tehdyt määrät ovat yli 10 prosenttiyksikköä keskiarvoa pienemmät. Osaksi tämä selittyy perikuntien pienemmällä tilakoolla, mutta suunta on sama myös tilakokoon suhteutettuna. Myös vanhemmassa, yli 75 vuotta, ikäluokassa metsänhoidon osuus on alhainen, koska töitä ei jakseta itse enää tehdä. Perikunnat eivät eroa merkittävästi
muista omistajaryhmistä oma työn osuudessa. Oman työn osuus perikunnilla on 54 % keskiarvon yksityismetsissä ollessa 60 % 8 3.1.3 Puukauppa Suomalainen metsänomistaja 2010 tutkimuksen mukaan 49 % perikunnista oli tehnyt viimeisen viiden vuoden aikana puukaupan kun yksityismetsien keskiarvo on 62 %. Perikunnille on myös tyypillistä tehdä muita omistajaryhmiä enemmän valtakirjakauppoja. Valtakirjakauppoja tehdään yleensäkin enemmän pienillä tiloilla, aktiivisimpia valtakirjalla myyviä ovat kaupunkilaiset. Puukaupan passiivisuus selittyy osaltaan virkistystavoitteilla ja yhteyshenkilöiden vanhuudella. Myös tilakoolla on merkittävä vaikutus puukaupan aktiivisuuteen. Suuremmilla tiloilla puukauppatoiminta on huomattavasti pieniä aktiivisempaa. Viimeisen viiden vuoden aikana puukaupan tehneet metsänomistajat omistavat kolme neljäsosaa yksityismetsistä. Perikunnista 20 % eivät aikoneet tehdä puukauppaa myöskään tulevina viitenä vuotena. Puukaupan tilastoja tulkittaessa on muistettava, että kyselyn tutkimusjaksolle osui erittäin voimakas puukaupan noususuhdanne (2007-2008), mikä saattoi aktivoida metsänomistajia normaalia enemmän. Eniten se on voinut vaikuttaa juuri perikuntiin, jotka eivät ehkä muutoin olisi myyneet puuta, mutta hintataso sai kaupan aikaan. 3.1.4 Neuvontapalvelut Perikunnat ovat muita omistajaryhmiä passiivisempia neuvontapalveluiden käyttäjiä. Erot eivät kuitenkaan ole kovin suuria muihin verrattuna. Kaiken kaikkiaan metsänomistaja 2010 kyselyyn vastanneet metsänomistajat ovat aktiivisia palveluiden käyttäjiä. 85 % heistä on saanut henkilökohtaista neuvontaa viimeisen viiden vuoden aikana ja 60 % omistaa metsäsuunnitelman. Kyselyn tulos saattaa yliarvioida varsinkin perikuntien aktiivisuutta, sillä varsinaisten passiivisten perikuntien yhteystiedot ovat vaikeasti saatavilla ja siten katoanalyysi on erittäin vaikeaa tehdä. Kaikista huonoiten eri neuvontamuodoilla on tavoitettu epätietoiset, mikä on erityisen hälyttävää. Epätietoisista metsänomistajista keskimäärin vain 34 % on saanut neuvontaa kun vastaava luku monitavoitteisilla metsänomistajilla on 55 %.
9 3.2 Länsi-Suomen perikuntarakenne Taulukossa 1 esitetty laskelma Länsi-Suomen alueen perikuntien määrästä perustuu metsäkeskusalueiden mukaisiin prosenttiosuuksiin eivätkä siksi ole aivan täsmällisiä. Kuten taulukosta voidaan huomata, Länsi-Suomen alueen perikunnat ovat keskimäärin melko pieniä jääden valtakunnallisesta keskiarvosta noin 10 hehtaaria. Pirkanmaalla perikuntien omistuksessa on eniten metsää ja tilojen keskikoko on muita alueita suurempi. Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla ja Lounais-Suomessa perikuntien omistama pinta-ala on melko sama, mutta määrällisesti tiloja on Lounais-Suomessa enemmän. Taulukko 1. Länsi-Suomen alueen perikuntarakenne. Metsälö käsittää saman metsänomistajan kaikki metsätilat. Vertailun vuoksi taulukossa on esitetty myös koko Suomen keskiarvo (2010). Tarkastelussa kaikki yli 5 hehtaarin tilat. (Metla, Metinfo) Suomen metsäkeskuksen alueyksikkö Pinta-ala, ha Metsälöä, kpl Metsälön keskikoko, ha Suomi 1079861 34662 31,2 Pirkanmaa 55219 2094 26,4 Etelä- ja Keski-Pohjanmaa 45036 2177 20,7 Lounais-Suomi 49432 2879 17,2 Alla olevassa taulukossa 2 on esitettynä arvio passiivisuuden kriteerit täyttäneiden metsänomistajien määrästä Etelä-Pohjanmaan metsäkeskusalueella. Laskelma on suuntaa antava, koska passiivisuus on määritelty hakkuiden ja metsänhoitotöiden mukaan. Tämän selvityksen yhtenä tarkoituksena oli selvittää metsänhoidollista passiivisuutta ja sen takia muita metsän käyttömuotoja ei käytetty aktiivisuutta määritettäessä. Yhteystietojen puutteellisuuden vuoksi kaikkia passiivisia perikuntia ei tavoitettu, mutta suuri osa tavoitetuista lukeutui passiivisiksi, joten määritystä voidaan pitää onnistuneena. Metsäkeskuksesta saatu aineisto oli osaksi puutteellinen metsämaan pinta-alan suhteen, mutta sisälsi perikuntien tilojen kokonaispinta-alan. Metsämaan osuuden määrittämiseksi jouduttiin kokonaispinta-aloja skaalaamaan keskiarvoisella perikuntien metsäpinta-alan prosentilla (75 %) maatalousmaan poistamiseksi laskelmista.
10 Taulukko 2. Etelä- ja Keski-Pohjanmaan metsäkeskusalueen passiiviset metsänomistajat ja niiden pinta-alaosuudet Tähdellä merkityt sisältävät myös alle 5 hehtaarin tilat. (Suomen metsäkeskus, Etelä- ja Keski-Pohjanmaan alueyksikkö) Passiiviset metsänomistajat Pinta-ala, ha Metsälöä, kpl Keskikoko, ha Kaikki* 38993 noin 7600 - Kuolinpesät* 6210 noin 1500 - Kuolinpesät 4525 noin 350 14,5 Laskelman mukaan Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla on noin 45 000 hehtaaria perikuntien (yli 5 ha) omistamaa metsämaata, josta 10 % voidaan katsoa olevan passiivisten kuolinpesien hallinnassa. Pinta-alallisesti tämä vastaa noin 4500 hehtaaria. Koko metsäkeskusalueen yksityisten metsänomistajien metsämaasta passiivisten kuolinpesien osuus on vain 0,6 %. Jos mukaan lasketaan kaikki passiiviset metsänomistajat, vastaava luku on 5 %. Passiivisten perikuntien omistamat tilat ovat kooltaan selvästi keskiarvoa pienempiä, 14,5 hehtaaria. Passiivisista perikunnista yli 30 % on kooltaan alle 10 hehtaaria. Jos tarkasteluun otettaisiin kaikki passiiviset perikunnat, nousisi tilojen määrä nelinkertaiseksi pinta-alan kasvaessa vain noin 1700 hehtaarilla. Tämä tarkoittaa sitä, että Etelä-Pohjanmaalla on huomattavan suuri määrä perikuntia, jotka omistavat vain muutamia hehtaareja metsää. Pinta-alaosuudet eri kokoluokissa ovat kuitenkin hyvin tasaisesti jakautuneet eri pinta-alaluokkiin pois lukien yli 50 ha metsälöt (taulukko 3). Taulukko 3. Etelä- ja Keski-pohjanmaan metsäkeskusalueen passiivisten perikuntien kokojakauma, Jalasjärvi ja Ähtäri puuttuvat tilastosta. (Suomen metsäkeskus, Etelä- ja Keski-Pohjanmaan alueyksikkö) Etelä-Pohjanmaan (metsäkeskusalueen) passiivisten perikuntien kokojakauma kpl ha Pinta-alan osuus, % 4-10 ha metsälöt 167 1058 30,4 10-20 ha metsälöt 62 874 25,1 20-50 ha metsälöt 41 1173 33,7 yli 50 ha metsälöt 5 374 10,7 Kun vertaillaan passiivisten määrää yksin metsänsä omistavien ja perikuntien välillä, voidaan huomata, että perikunnat ovat suhteellisesti ottaen passiivisempia. Tämä on huomioitu myös aikaisemmissa tutkimuksissa. Merkillepantavaa on kuitenkin se, että
11 perikuntien osuus kaikista passiivisista metsänomistajista on vain 16 %. Vaikka alueellisesti tarkasteltuna passiivisten pinta-ala osuudet vaikuttavat pieniltä, on niiden valtakunnallinen vaikutus merkittävä. Tämä korostuu entisestään maakunnissa, joissa perikuntien määrä on Länsi-Suomen aluetta huomattavasti suurempi. Taulukko 4. Passiivisuuden takia hakkuiden ulkopuolelle jäävien uudistuskypsien metsien tilavuus metsäkeskusalueittain. Arvio perustuu Metlan uusimpiin VMI-tuloksiin. Tulokset ovat johdettu E-P metsäkeskuksen aineistosta. (Metla, Metinfo) Metsätalouden toimien ulkopuolelle jäävä puusto Pinta-ala, ha tilavuus, m³ Uudistuskypsä, m³ Pirkanmaa 5548 804482 206391 Etelä- ja Keski-Pohjanmaa 4525 475129 126249 Lounais-Suomi 4967 710249 208307 Yhteensä 15040 1989860 540946 Taulukossa 4 on esitetty suuntaa antava laskelma passiivisuuden takia hakkuiden ulkopuolelle jäävästä uudistuskypsästä puustosta. Luvut perustuvat Metlan uusimpiin metsäkeskusalueittaisiin VMI-tuloksiin. Haastattelujen perusteella voidaan todeta, että passiivisten perikuntien omistamissa metsissä puuston tilavuus hakkuiden vähäisyyden takia on vähintään alueen keskitasoa. Kaikkiaan Länsi-Suomen alueella pelkästään uudistuskypsiä metsiä jää hakkuiden ulkopuolelle arviolta noin 540 000 m³. 3.3 Haastattelututkimus Haastattelututkimuksen aineistoksi valikoitui 275 perikuntaa Etelä-Pohjanmaalta. Näiden perikuntien yhteystietoja kyseltiin paikallisista metsänhoitoyhdistyksistä. Noin puolelta yhdistyksistä saatiin lopuilta listat perikuntien yhteyshenkilöistä. Kaikkiaan selvityksessä oltiin yhteydessä 70 perikuntaan. Vain 4 kappaletta näistä suostuivat yksityiskohtaiseen haastatteluun. Haastattelut kestivät noin 1,5 tuntia ja osa niistä tehtiin puhelimessa ja osa kasvotusten. Haastattelun pohjana toimi ennalta laadittu haastattelurunko, liite 1. Haastattelut myös nauhoitettiin. Yleisimmät syyt haastattelusta kieltäytymiseen oli kiire, tietämättömyys metsäasioista ja vanhuus. Monet perikunnat kuitenkin juttelivat mielellään puhelimessa perikunnan metsäpäätöksenteosta, vaikka eivät varsinaiseen haastatteluun halunneetkaan mukaan. Näitä puheluita ei pystytty nauhoittamaan. Vaikka varsinaisia haastatteluita oli varsin
vähän, nousi niissä esille hyvin samantyylisiä asioista liittyen perikuntien harjoittamaan metsätalouteen ja päätöksentekoon. 12 4 Tulosten tarkastelu 4.1 Passiivisuuden syyt Perikunta tyyppiseen metsänomistusmuotoon liittyy useita passivoivia tekijöitä. Suurin yksittäinen tekijä on perikunnan rakenne. Haastattelujen ja puhelimessa käytyjen keskustelujen perusteella tyypillinen passiivinen perikunta koostuu kolmesta tai neljästä jäsenestä. Usein perikuntaan kuluvat kuolleen miehen/naisen leski ja heidän lapsensa. Lapset ovat tyypillisesti muuttaneet kaupunkeihin eivätkä ole missään tekemisissä metsätalouden kanssa. Leski asuu joko kotitilalla tai on muuttanut taajamaan. Maantieteelliset etäisyydet rajoittavat yhteistä päätöksentekoa metsäasioissa. Muualla asuvat jäsenet eivät tiedä, millaisessa kunnossa metsätila on eikä heillä välttämättä ole aikaa paneutua metsänhoitoasioihin. Perikuntien vanhemmilla jäsenillä ei taas välttämättä ole terveyttä seurata metsän kehittymistä, saati sitten tehdä metsätöitä. Muussa ammatissa toimiville jäsenille metsästä saatavat tulot eivät aina ole riittävä motiivi metsän hoitoon ja tämän takia yhteyshenkilöksi perikunnan metsäomaisuuteen on usein nimetty vanhempi leski. Tätä puoltaa myös metsätilan läheinen sijainti. Varsinaisten metsänhoitopäätösten tekeminen voi kuitenkin olla vaikeaa vanhemmalle ihmiselle, varsinkin, jos perikunnan muita jäseniä eivät metsäasiat kiinnosta ja päätöksellä on isot taloudelliset vaikutukset. Vanhempi sukupolvi on myös tottunut tekemään metsätyönsä itse ja sen vuoksi palveluiden tilaamista ulkopuoliselta vältetään, vaikka itse ei enää metsätöitä jaksettaisikaan tehdä. Syitä passiivisuuteen voidaan löytää myös perikuntien metsänhoidollisista tavoitteista. Useilla perikunnilla on lomamökkejä tai kesäasuntoja metsätilojensa läheisyydessä. Asumusten läheisyydessä olevat metsät halutaan yleensä pitää puustoisina, mikä johtaa hakkuista pidättäytymiseen. Perikunnat suosivat tutkimusten mukaan virkistysarvoja ja monikäyttöä. Osalla perikunnan jäsenistä saattaa olla myös luonnonsuojelullisia motiiveja, joiden takia he haluavat pidättäytyä hakkuista. Tämä saattaa johtaa koko perikunnan alueella toteutettavaan omatoimiseen suojeluun, vaikka mitään varsinaista suojeltavaa lajistoa ei tilalla olisikaan. Ristiriitaiset näkemyksen metsän hoidosta ajavat perikunnan helposti tilaan, jossa mitään metsän terveyden ja tuottavuuden kannalta tärkeitä päätöksiä ei pystytä tekemään. Varsinaiset riidat ovat kuitenkin harvoin
passiivisuuden syynä. Näissä tapauksissa perikunnan metsät ovat yleensä myyty tai jaettu osakkaiden kesken. 13 Lisääntyneestä tiedottamisesta ja koulutuksesta huolimatta, tietämättömyys on myös yksi perikuntia passivoiva tekijä. Osa metsänomistajille suunnatusta tiedottamisesta ja mainonnasta ei välttämättä edes tavoita perikuntia, koska heidän yhteystiedot saattavat olla paikoin puutteellisia. Perikunnassa metsänhoitoa koskevat päätökset pitää syntyä yksimielisesti. Yksimielisyyteen pääseminen saattaa olla hankalaa, jos kenelläkään perikunnasta ei ole tarkkaa käsitystä metsätilan hoitotarpeista. Esimerkiksi taimikonhoito saatetaan jättää tekemättä, jos ei olla aivan varmoja, milloin olisi oikea aika tehdä työ, varsinkin jos työstä aiheutuu kuluja. Tähän asti metsätoimijoiden mainonta ja neuvonta on ollut hyvin homogeenistä ja se on lähtenyt olettamasta, että sama palvelu sopii kaikille. On kuitenkin syytä miettiä, pitäisikö palvelutarjontaa kehittää paremmin metsänomistajaryhmien tarpeita vastaaviksi. 4.2 Keinot perikuntien aktivointiin Metsätilakoon ja -rakenteen kehittämisen työryhmän mukaan Suomen metsätilarakenne on kehittynyt ennustetun mukaisesti väestön ikääntyessä. Tämä johtuu pitkälle siitä, että metsäomaisuus siirtyy sukupolvelta toiselle perinnönomaisesti. Lähes puolet omistajanvaihdoksista tapahtuu vasta edellisen omistajan kuoltua. Työryhmä on listannut esityksessään lukuisia rakennepoliittisia keinoja, joiden avulla tilojen pirstoutumista voitaisiin ehkäistä ja tilakokoa kasvattaa. Tämä selvitys painottuu kuitenkin neuvonnallisiin keinoihin, jotka ovat helposti ja nopeasti sovellettavissa metsäpalveluita tuottavien toimijoiden jokapäiväiseen toimintaan. Seuraavissa kappaleissa on kuvattu kolme neuvonnan kriittistä kohtaa, joita tehostamalla voidaan aktivoida nykyisiä perikuntia sekä ehkäistä passiivisten perikuntien syntyä. 4.2.1 Yhteyshenkilön valinta Parhaiten neuvonta on onnistunut silloin, kun perikunnan muodostuminen pystytään estämään muilla omistusjärjestelyillä. Jos kuitenkin metsätila siirtyy perikunnan hallintaan, tulisi neuvontaan panostaa heti perikunnan muodostumisen yhteydessä. Yhteyshenkilöä nimettäessä tulisi perikunnalle selvittää, mikä yhteyshenkilön rooli perikunnassa on. Vaikka varsinaiset päätökset perikunnassa tehdään yhdessä, on
yhteyshenkilöllä suuri merkitys metsänhoidollisen keskustelun avaajana. Myös kaikki markkinointi ja yhteydenotot kohdistuvat tähän yhteyshenkilöön. 14 Vaikka leski asuisikin metsätilan lähellä, ei häntä välttämättä kannata nimetä yhteyshenkilöksi. Tutkimusten mukaan nuoremmat jäsenet ovat aloitteellisempia metsänhoidollisissa asioissa. He ovat myös vanhempia jäseniä kykenevämpiä isojen päätösten tekemisessä. Nuorempien jäsenien nimeäminen yhteyshenkilöiksi sitouttaisi heitä myös tutustumaan metsätalouteen. Tämä on erityisen tärkeää varsinkin niissä tapauksissa, joissa jollain jäsenistä on suunnitelmissa lunastaa perikunnan tila omiin nimiinsä. Nykypäivänä metsätilan asioiden hoito onnistuu tilan kaukaisesta sijainnista huolimatta. Nuoremmat perikunnan jäsenet ovat helpommin metsäammattilaisten tavoitettavissa, vaikka he asuisivat kaukana tilasta. Sähköinen viestintä tavoittaisi perikunnat nykyistä paremmin, jos yhteyshenkilöinä olisi aktiivisia nuoria. Tällä tavalla erityisesti perikunnille suunnattua neuvontaa pystyttäisiin lisäämään kustannustehokkaasti. Metsätilan asioiden hoito ei välttämättä vaadi paljoa metsätaloudellista tietotaitoa. Riittää kunhan yhteyshenkilö tietää, mistä neuvontaa ja palvelua saa, kun niitä tarvitaan. Nykypäivän sähköiset metsäsuunnitelmat ovat hyvä työkalu metsätoimijoiden ja perikunnan jäsenten väliseen yhteydenpitoon. Sähköiset palvelut mahdollistavat metsän kehityksen seurannan myös kaukana metsätilasta asuville jäsenille. Nuoremmilla jäsenillä ei välttämättä ole samanlaista itse tekemisen kulttuuria metsätöissä kuin vanhemmalla sukupolvella. Tästä syystä kynnys ammattilaisten tarjoamien palveluiden käyttöön on pienempi tilanteissa, joissa perikunnan jäsenillä ei ole aikaa tai ammattitaitoa tehdä töitä itse. Nuoremmat jäsenet saattavat olla myös aloitteellisempia avaamaan keskustelun perikunnan metsätilan myymisestä tai perikunnan muuttamisesta verotusyhtymäksi, jos metsätalouden harjoittaminen perikuntamuodossa käy hankalaksi. 4.2.2 Yhteishallintosopimus ja valtakirja Monien perikuntien passiivisuus johtaa juurensa tietämättömyydestä. Metsänhoitoa koskevat päätökset syntyisivät perikunnissa huomattavasti helpommin, jos heillä olisi asiantuntijan tekemä suunnitelma tai edes ehdotus tietyn kuvion hoidosta. Monesti perikunnat eivät ole edes tietoisia, että heidän tilalla saattaa olla hoitorästejä. Saadun hoitoehdotuksen perusteella on helppo aloittaa jäsenten välinen keskustelu työn toteuttamisesta. Perikunnille suunnattu neuvonta rajoittuu yleensä yhteyshenkilön kanssa käytävään yhteydenpitoon, koska useamman jäsenen yhteiset tapaamiset ovat
15 aikataulullisesti erittäin vaikeita järjestää. Niinpä yhteyshenkilön vastuulle jää perustella metsänhoitotyö perikunnan muille jäsenille yksimielisyyden saavuttamiseksi. Monissa tapauksissa hoitotyöt tai hakkuut kaatuvat juuri tähän vaiheeseen. Päätöksenteon helpottamiseksi perikunnille on syytä suositella yhteishallintosopimuksen laatimista ja valtakirjan myöntämistä yhdelle jäsenistä. Yhteishallintosopimus voidaan sopia perustuvaksi esimerkiksi tilalle laadittuun metsäsuunnitelmaan, jonka tavoitteista kaikki perikunnan jäsenet voivat olla sopimassa yhdessä. Yhteisen ajan varaaminen metsäammattilaisen kanssa on erittäin tärkeää tasapuolisuuden takaamiseksi. Metsäsuunnitelman laadinnan yhteydessä kaikilla perikunnan jäsenillä on myös mahdollisuus kuulla ammattilaisen perustelut hoitotarpeelle ja hakkuille. Näin yhteiset metsänhoitopäätökset pystytään tekemään keskitetysti useammalle vuodelle etukäteen. Metsäsuunnitelman tilaamista perikunnille voidaan suositella jo mahdollisessa pesän jaossa tarvittavan tila-arvion perusteella. Yhteishallintasopimuksessa voidaan myös yksi perikunnan jäsenistä valtuuttaa toteuttamaan suunnitelman mukaiset hoitotyöt. Tällä tavalla päätöksenteko helpottuu ja metsänhoitoa voidaan suunnitella pidemmällä aikajänteellä. Yhteishallintosopimuksen laadintaa puoltaa myös se, että siihen voidaan sisällyttää tilan rakennusten käyttöön liittyvät ehdot, mikä monella perikunnalla tulee tarpeeseen kesäasuntojen käytöstä sovittaessa. Sopimuksessa voidaan sopia myös jäsenten kotitarvepuun ottamisesta, tilan metsä- tai paperitöitä hoitavan jäsenen korvauksista ja vaikka metsästysoikeuksien käytöstä. Nämä asiat saattavat tuntua itsestään selvyyksiltä ilman kirjallista sopimustakin, mutta virallisen sopimuksen avulla taataan se, etteivät jäsenten näkemyserot johda pahempiin riitatilanteisiin. 4.2.3 Perikunnille suunnattavat täsmäpalvelut Jotta neuvonta tavoittaisi perikunnat, tulisi perusasioiden olla kunnossa. Toimijoilla on paljon kehittämisen varaa asiakkuuksien hallinnassa. Varsinkin perikuntien ajantasaisten yhteystietojen ylläpitäminen on osoittautunut hankalaksi omistusmuodon ja yhteystietojen muuttuessa. Haastattelujen perusteella monet perikunnat olivat pidättäytyneet hakkuista maisemallisista syistä. Heille maisema- ja virkistysarvot merkitsivät taloudellista tuottoa enemmän, eikä metsää haluttu uudistaa, vaikka hoitotarve tunnistettiinkin. Hakkuita tehdessä taas hakkuujälki ja leimikon siisteys koettiin erityisen tärkeiksi seikoiksi. Voimaan tullessaan uusi metsälaki mahdollistaa poimintahakkuuseen perustuvan eriikäisrakenteisen metsän kasvatuksen. Menetelmän avulla metsän tuntu kuviolla
pystytään säilyttämään. Perikunnat muodostavat erittäin hyvän kohderyhmän uusien hakkuumenetelmien markkinointiin. 16 Toisena täsmäpalveluna mainittakoon suojeluohjelmat. Haastattelujen mukaan monet perikunnat olivat valmiita suojelemaan metsiään, osa maksua vastaa ja osa jopa ilman korvausta. Näille perikunnille neuvonnassa tulisikin painottaa Metso-ohjelman mahdollisuuksia ja kertoa suojelun eri toimintamalleista. Tällä tavalla saataisiin ohjattua suojelutoimia metsiin, jotka muutoinkin jäisivät metsätalouden toimintojen ulkopuolelle. 5 Johtopäätökset Kuten tästäkin selvityksestä ilmenee, passiiviset perikunnat ovat erittäin haasteellinen kohderyhmä saada palveluiden piiriin. Perikunnat eivät tule hakemaan palveluita metsätoimijoiden toimistoilta, vaan heihin pitää olla aktiivisesti yhteydessä. Tämä vaatii uudenlaista asennoitumista myös metsäammattilaisilta. Perikuntien neuvonnassa asiakaspalveluominaisuuksien lisäksi korostuukin myyntihenkisyys ja tulostavoitteet. Nämä asiat eivät kuitenkaan saa mennä perimmäisen tavoitteen, eli metsänomistajan edunvalvonnan edelle Yhteydenotoissa tulisi keskittyä kertomaan toimijoiden tarjoamista palveluista, sillä perikunnan jäsenet eivät välttämättä tiedä, mitä palveluita toimijat tarjoavat. Normaalien hakkuu- ja hoitotöiden ohella on syytä nostaa esille edellä mainittuja palveluita. Perikuntien näkökulmasta on tärkeää, että he saavat yksiselitteiset ehdotukset kiireellisimmistä toimenpiteistä tilallaan. Perikuntien tapauksessa ei välttämättä ole järkevää lähteä luettelemaan kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja. Päätöksien tekeminen ryhmässä on muutenkin vaikea. Olennaista on tunnistaa perikuntien tavoitteet metsiltä ja sovittaa niihin parhaiten toimivat hoitotyöt. Päätöksen kannalta tärkeitä on se, että metsäammattilainen on tehnyt hoitoehdotuksen ja perustellut sen tarpeen yksityiskohtaisesti. Tämän jälkeen jäsenten on helppo keskustella toimenpiteen toimeenpanosta. Neuvonnasta saadaan entistä vaikuttavampaa, jos tapaamiseen saadaan paikalle useampi perikunnan jäsen. Vaihtoehtoja kertoessa on tärkeää tuoda esille hoitotöistä aiheutuvat kulut ja tulot. Vaikka monelle perikunnalle metsästä saatavat tulot ovat toisarvoinen asia, ovat ne silti tärkeä osa päätöstä. Varsinkin kuluja aiheuttavia hoitotöitä kuten taimikonhoitoa vältetään juuri tästä syystä. Perikunnille tulisikin painottaa metsätalouden pitkäjänteisyyttä ja opettaa ymmärtämään hoitotöitä
yksittäisen sijoituksen kannalta. Usein myös hoitamatta jättämisen vahingot metsän arvokasvulle voivat olla merkittävämmät kuin omistaja ajattelee. 17 Yhteishallintosopimuksen tekemistä on hyvä suositella perikunnille osana metsäsuunnittelupalvelua. Sopimuksen tekeminen ilman hoitosuunnitelmaakin on mahdollista, mutta selvyyden vuoksi on järkevää sopia jonkinlaiset reunaehdot hoitotöille. Yhteishallintosopimus on toimiva ratkaisu jo kauan perikunta muodossa olleille tiloille, jotka eivät halua syystä tai toisesta vaihtaa omistusmuotoaan. Yhteishallintosopimuksen teko on suositeltavaa myös verotusyhtymäksi muuttuneille perikunnille. Uusien perikuntien neuvonnassa pääpaino kannattaa kiinnittää yhteishenkilön valintaan sekä muiden omistusmuotojen eduista kertomiseen. Näillä keinoilla passivoitumista voidaan yrittää ehkäistä. Tärkeintä on, että perikunnille pyritään tarjoamaan neuvontaa heti kun asia on heille uusi. Jos neuvonnan yhteydessä selviää, ettei kenelläkään perikunnan jäsenistä ole varsinaista mielenkiintoa metsänhoitoon, voidaan perikunnalle ehdottaa myös myymistä. Metsäkiinteistöjen kauppa on yleistynyt erittäin voimakkaasti viimeisten vuosien aikana eikä metsän myyntiin liity samanlaisia mielikuvia kuin aikaisemmin. Varsinkin pienehköistä metsätiloista maksetaan tällä hetkellä todella hyvää hintaa ja myynti saattaa olla taloudellisessa mielessä erittäin hyvä vaihtoehto perikunnalle. Tärkeintä on, että palvelut tavoittavat myös passiiviset perikunnat. Juuso Heikkilä hankeneuvoja, Puumarkkinoille toimivuutta -hanke puh. 050 3402744 juuso.heikkila@mhy.fi
18 Lähteet Halonen, M. 2011. Metsätilan sukupolvenvaihdoksessa kohdatut ongelmat. Opinnäytetyö, kk.lib.helsinki.fi/handle/10024/30868 Hänninnen, H., Karppinen, H. & Leppänen, J. Suomalainen metsänomistaja 2010. 2011. Metlan työraportteja 208. 94 s. Saatavissa: http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp208.htm Kurki, P., Mutanen, A., Mikkola, E., Leppänen, J. & Hänninen, R. 2012. Puumarkkinoiden toimivuus ja kehittämiskohteet. Metlan työraportteja 242. 51 s. Saatavissa: http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2012/mwp242.htm Oulun seudun ammattikorkeakoulu. 40 s. Saatavissa: http://theseus17- Maa- ja metsätalousministeriö. 2011. Metsätilakoon ja rakenteen kehittäminen - Työryhmän taustaselvitykset. Työryhmämuistio mmm 2011:3, osa 2. 140 s. Saatavissa: http://www.mmm.fi/attachments/mmm/uutiset/5wva9qqau/tilakokoraportti-trmtaustaselvitykset-final.pdf Metla. Metinfo tilastopalvelu. Saatavissa: http://www.metla.fi/metinfo/mo/metsamaan_omistus.htm Tilli, T., Rämö, A-K., Maidell, M.,Toivonen, R. & Kärki, L. 2009. Metsänomistajan näkemyksiä metsätalouden kannattavuudesta ja puun tarjonnasta vuoteen 2015. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen raportteja 213. 92 s. Saatavissa: http://www.ptt.fi/dokumentit/rap_213_0302091048.pdf
19 Liite1. Haastattelurunko TAUSTAA Kertoisitko hieman perikunnan omistamasta metsäalueesta? a. omistaako yhdessä paikassa (kunnassa) vai useammassa? b. miten kauan on ollut perikuntana? c. omistaako yksin vai yhdessä jonkun kanssa? Perikunnille: KUINKA SUURI PERIKUNTA ON/KETKÄ OVAT MUKANA (SISARUSTEN, SUKULAISTEN VAI JONKIN MUUN PERIKUNTA) ONKO PÄÄTÖKSENTEKO HELPPOA. OVATKO METSÄÄ KOSKEVAT PÄÄTÖKSET YKSIMIELISIÄ, ONKO PÄÄTÖKSIÄ JÄÄNYT TEKEMÄTTÄ NÄKEMYSEROJEN TAKIA? OVATKO KAIKKI JÄSENET MUKANA PÄÄTÖKSENTEOSSA? ONKO PERIKUNNASSA JOKIN PUUHAMIES, JOKA VASTAA METSÄASIOISTA? ONKO KAIKILLA YHTEINEN KIINNOSTUS METSÄÄ KOHTAA? ONKO METSÄSUUNNITELMAA, PERUSTUVATKO PÄÄTÖKSET SIIHEN? d. milloin olet viimeksi käynyt perikuntasi metsässä? Mitä teit metsässä? Millä tavalla metsät ovat tulleet omistukseesi? a. kuinka kauan ollut perikunnan hallussa? b. onko tärkeää että metsä pysyy perheen hallussa? c. miksi ostit (jos ostanut)? d. Aikooko perikunta hankkia tulevaisuudessa lisää metsää? Miten olet käyttänyt/hoitanut metsää sinä aikana kuin olet sen omistanut? Miksi? (jos haastateltava kertoo jonkun tietyn esteen, tästä jatkettava keskustelua niin että saadaan selville esteen kaikki mahdolliset syyt!) Tapahtuuko metsän omistajuudessa tulevaisuudessa muutoksia? Millaisia? Onko muista omistusmuodoista keskusteltu perikunnan kanssa? Kuinka hyvin muut omistusmuodot tunnetaan perikunnassa? Kerro mitä metsän omistajuus sinulle merkitsee? Mitä tavoitteita sinulla on metsäsi käytölle? Kerro kolme keskeisintä tavoitetta tärkeysjärjestyksessä (esim. virkistyskäyttö, puuntuotanto, metsäluonto- ja maiseman säilyttäminen, taloudellinen turvallisuus, sijoituskohde jne.) Ovatko nämä tavoitteet yhteneväisiä perikunnan kaikkien jäsenien kesken, jos ei niin, miten perikunnassa on asia hoidettu?
20 PUUNMYYNTI Onko perikunta myynyt puuta viimeisen kymmenen vuoden aikana? a. Miksi et ole myynyt? Onko perikunnalla sitä aikaisempia kokemuksia puukaupoista? a. Mikä on mennyt huonosti, mikä hyvin? b. Oletteko käyttäneet esimerkiksi ulkopuolisia. palveluita avuksi? c. Olitteko tyytyväisiä näihin käyttämiinne palveluihin? Jos päättäisit myydä puuta, olisiko sillä teille väliä, mihin tarkoitukseen myymänne puu menee? a. Paikalliselle sahalle vai alueen ulkopuolelle/vientiin? b. Osa kuitupuusta menee bioenergiaksi, jos hinta on sama? SUOJELUKÄYTTÖ Onko sinulla metsässäsi alueita, jotka olet tietoisesti jättänyt käsittelemättä? Miksi? Oletko liittänyt / oletko ikinä harkinnut liittäväsi osaa omistamastasi metsäalasta vapaaehtoiseen metsiensuojeluohjelmaan? Kerrotaan haastateltavalle: Kyse tässä vapaaehtoisista metsien suojeluohjelmista, joissa suojelusta metsäalueesta saa taloudellisen korvauksen. a. Miksi/miksi ei? b. Millä ehdoin? (avuntarve) Onko sillä väliä sinulle, a. Mitä tarkoitusta varten alue suojellaan (esim. ilmasto, kasvillisuus, eläimet, perinnemaisema)? b. Kuinka pitkäksi aikaa suojelupäätös tehdään? a. Vaikuttaako tulevaisuuden omistusmuodon epäselvyys pitkäaikaisten suojelupäätösten tekoon? c. Jos suojelusta saa vähemmän rahaa kuin puunmyynnistä? MUU KUIN PUUHUN PERUSTUVA METSÄNKÄYTTÖ Käytetäänkö metsiänne luontomatkailuun tai muuhun luontoon perustuvaan yrittäjyyteen? Miksi ei? a. Miten yhteistyö lähti alkuun/toteutui? b. Mitä kokemuksia teillä on yhteistyöstä ollut? c. Käytittekö ulkopuolista apua? d. Pitäisikö yhteistyön syntymisen avuksi olla tarjolla ulkopuolista apua?
Onko sinulla mitään sitä vastaan, että metsääsi käytettäisiin kaupalliseen marjanpoimintaan, matkailuun tai kaupalliseen metsästykseen? a. Millä ehdoin? b. Onko sillä sinulle väliä mitä luonnonkäyttömuotoja (yllämainitut) maillanne toteutetaan? c. Millaisesta toiminnasta pitäisi saada korvausta ja mistä ei? 21 Miten suhtaudut metsäsi virkistyskäyttöön, joka tapahtuu jokamiehen oikeuksien puitteissa? YLEISIÄ KYSYMYKSIÄ Jos haluaisit, että perikunnan metsiä käytetään aktiivisesti mutta et itse ehdi niitä hoitamaan, haluaisitko, että joku hoitaisi kokonaisvaltaisesti metsän sinun puolestasi (metsätalkkari)? Miksi/miksi ei? a. Olisitko pikemminkin kiinnostus yksittäisistä palveluista tietyn tarpeeseen, kuten myynti, luontoyrittäjien kanssa sopimuksen tekeminen, suojelupäätös? Miksi? b. Jos kiinnostus, miten sinua pitäisi lähestyä palvelutarjonnan suhteen? c. Tulisiko perikunnille kehittää omia täsmäpalveluja ja millaisia ne voisivat olla? d. Onko nykyisissä palveluissa puutteita perikuntien näkökulmasta, onko palveluja tarjottu aktiivisesti? Miten suhtaudutte yhteismetsiin? Kuinka todennäköisenä näkee itse liittymisen moiseen? Pitäisikö yhteismetsien olla arvolatautuneita (esim. suojelupainotteinen tai puun myyntipainotteinen)? Miksi? Oletko ajatellut, että voisit hyötyä (taloudellisesti) metsästäsi muutenkin kuin puun myynnin kautta? (esim. osittain metsästystuloja, osittain puunmyyntiä, osittain luontoyrittäjien korvauksia) Koska aiot seuraavan kerran käydä metsässäsi?