KK 830/1999 vp- Timo Ihamäki /kok KIRJALLINEN KYSYMYS 830/1999 vp Koulujen välituntivalvonta Eduskunnan puhemiehelle Tällä viikolla olemme lehdestä saaneet lukea Kokemäen käräjäoikeuden tuomiosta, jossa Huittisten kunta tuomittiin maksamaan koulukiusauksen uhrille 72 500 markkaa. Kyseinen tapaus oli maassamme ensimmäinen ja saattaa johtaa oikeuskäyntiaaltoon. Kiusaaminen on vakava asia. Kyseiseen ongelmaan tulisi paneutua jo ennalta ehkäisevässä vaiheessa, jottei näin pitkälle- siis tuomioistuimeen asti- tarvitsisi mennä. Koulukiusaamisen uhri ja kiusaaja tarvitsevat molemmat ammattitaitoista apua. Mutta kaikkein tärkeintä on taas ennaltaehkäisy - preventio. Sekään ei yksin saisi olla ainut keino ehkäistä koulukiusaamista. Valistustyön lisäksi tulisi myös oppilaiden turvallisuudesta pi- tää huolta. Vielä 1990-luvun alussa oli ns. välituntivalvojia. Nykyään he näyttävät kadonneen koulun piha-alueelta. Kyseinen välituntivalvojan työ on ollut opettajien vastuulla. Liekö sääsade, loska ja pakkaset- ajaneet opettajat opetta j ainhuoneeseen. Edellä olevan perusteella ja valtiopäiväjärjestyksen 37 :n 1 momenttiin viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko opetusministeriö puuttua koulujen välituntivalvontamenetelmään ja mahdollisesti palauttaa hyväksi ja toimivaksi koetun välituntivalvojajärjestelmän? Helsingissä 25 päivänä marraskuuta 1999 Timo Ihamäki /kok Versio 2.0
KK 830/1999 vp -Timo Ihamäki /kok Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Valtiopäiväjärjestyksen 37 :n 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Timo Ihamäen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 830/1999 vp: Aikooko opetusministeriö puuttua koulujen välituntivalvontamenetelmään ja mahdollisesti palauttaa hyväksi ja toimivaksi koetun välituntivalvontajärjestelmän? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Uusi koulutusta koskeva lainsäädäntö tuli voimaan tämän vuoden alussa. Uuden koululainsäädännön keskeisiä periaatteita on, ettei lainsäädännöllä säädellä yksityiskohtaisesti yksittäisten koulujen toiminnasta, vaan lainsäädännössä määritellään koulutuksen keskeiset tavoitteet ja sisällöt sekä oppilaiden oikeudet ja velvollisuudet. Koulujen toiminnan organisoiminen on ensisijaisesti koulutuksen järjestäjän eli kuntien sekä yksityisten ja valtion koulujen vastuulla. Lainsäädäntö korostaa koulutuksen järjestäjän kokonaisvastuuta toiminnasta, mutta jättää koulutuksen järjestäjille mahdollisuuden itse päättää lainsäädännön asettamissa rajoissa koulutuksen toteuttamistavasta. Hallitusmuodon 13 :ssä tarkoitetusta perusopetuksesta säädetään perusopetuslaissa (628/1998) ja -asetuksessa (852/1998). Perusopetusasetuksen 3 :n 4 momentin mukaan opetukseen tulee käyttää tuntia kohti vähintään 45 minuuttia. Opetukseen käytettävä aika jaetaan tarkoituksenmukaisiksi opetusjaksoiksi. Uuteen lainsäädäntöön sen sijaan ei sisälly erityisiä sään- nöksiä välitunneista. Perusopetuslain 29 :n nojalla opetukseen osallistuvana on oikeus turvalliseen opiskeluyrnpäristöön. Säännös edellyttää esimerkiksi sitä, etteivät oppilaat saajoutua väkivallan tai kiusaamisen kohteiksi koulussa tai koulun muussa toiminnassa. Oppilaalla on oikeus käydä koulua ilman, että muut kouluyhteisön jäsenet tai ulkopuoliset kohdistaisivat häneen psyykkistä tai fyysistä väkivaltaa tai väkivallalla uhkaamista. Säännöksen perusteella koulutuksen järjestäjän tulee toimia aktiivisesti muun muassa koulukiusaamisen ehkäisemiseksi. Säännös asettaa koulutuksen järjestäjälle yleisen velvoitteen huolehtia siitä, että oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön toteutuu. Perusopetuslainsäädäntöön ja muuhun koululainsäädäntöön ei sisälly nykyisin säännöksiä, joissa nimenomaisesti säädettäisiin opettajien ja muun henkilöstön velvollisuudesta valvoa oppilaita. Kuten edellä todetaan, koulutuksen järjestäjällä on kuitenkin laaja kokonaisvastuu perusopetuksessa olevien oppilaiden kasvatuksesta ja opetuksesta. Tämä edellyttää, että koulujen toiminta järjestetään siten, että oppilaat ovat kaikessa koulun toiminnassa riittävän valvonnan alaisina. Valvontavastuu jää ensisijaisesti koulutuksen jäljestäjän johto- ja järjestyssäännöillä tai työnjohdollisilla määräyksillä määriteltäväksi. Lainsäädäntö asettaa velvoitteita myös oppilaalle. Perusopetuslain 35 :n mukaan oppilaan on suoritettava tehtävänsä tunnollisesti ja käyttäydyttävä asiallisesti. Oppilasta, joka rikkoo järjestystä tai käyttäytyy epäasiallisesti voidaan rangaista tai ojentaa peruskoululain 36 :ssä säädetyllä tavalla. Koulukiusaaminen saattaa yltää rikosoikeudelliselle tasolle. Oppilaiden vastuu perustuu tällöin samoihin yleisiin normijärjestelmiin kuin muidenkin kouluyhteisön jäsen- 2
Ministerin vastaus KK 830/1999 vp- Timo Ihamäki!kok ten vastuu. Rikosoikeudellisen vastuun piirissä ovat viisitoista vuotta täyttäneet oppilaat. Oppilaat ovat iästä riippumatta vastuussa aiheuttamistaan vahingoista vahingonkorvauslain ( 412/ 1974) mukaisesti. Yhteenvetona voidaan siis todeta, että koulutuksenjärjestäjän tehtävänä on huolehtia, että oppilaiden oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön toteutuu myös käytännössä. Tämä edellyttää kouluilta muun muassa riittävää välituntival- vontaa. Kun koulut ovat oppilasmääriltään, tiloiltaan ja muilta olosuhteiltaan hyvin erilaisia, ei yhteisten välituntivalvontaa koskevien säännösten antamista ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi. Valtion opetusviranomaiset pyrkivät koulutuksen järjestäjille suunnatun koulutuksen ja muun ohjauksen avulla korostamaan lainsäädännössä asetettua velvoitetta huolehtia oppilaiden turvallisuudesta koulussa. Helsingissä 21 päivänä joulukuuta 1999 Opetusministeri Maija Rask 3
KK 830/1999 vp- Timo Ihamäki /kok Ministems svar Tili riksdagens talman 1 det syfte 37 1 mom. riksdagsordningen anger har Ni, Fru ta1man, tili vederbörande med1em av statsrådet översänt fö1jande av riksdagsman Timo Ihamäki /sam1 undertecknade skriftliga spörsmå1 SS 830/1999 rd: Å'mnar undervisningsministeriet ingripa i det sätt på vilket övervakningen under rasterna i skolorna sköts och eventuellt återinföra det system för övervakning under rasterna som konstaterats vara bra och fungerande? Som svar på detta spörsmå1 får jag vördsamt anföra fö1jande: Den nya 1agstiftningen om utbi1dning trädde i kraft vid ingången av detta år. De centra1a principema i den nya 1agstiftningen om utbi1dning är att 1agstiftningen inte i deta1j bestämmer om sko- 1omas verksamhet, utan endast definierar utbi1dningens viktigaste må1 och innehåll samt e1evernas rättigheter och sky1digheter. Utbi1dningsanordnama, dvs. de kommuna1a, privata och statliga sko1oma, bör det primära ansvaret för organiseringen av sko1omas verksamhet. Lagstiftningen betonar att utbi1dningsanordnaren har ett he1- hetsansvar för verksamheten, men ger utbi1dningsanordnaren möjlighet att sjä1v bestämma på vilket sätt utbi1dningen förverk1igas inom den ram som 1agstiftningen utgör. Om den grund1äggande utbi1dning som avses i 13 regeringsformen bestäms i 1agen ( 628/ 1998) och förordningen om grund1äggande utbi1dning (852/1998). En1igt 3 4 mom. förordningen om grund1äggande utbi1dning skall minst 45 minuter per timme användas för undervisning. Den tid som används för undervisning inde1as i ändamå1sen1iga undervisningsavsnitt. 1 den nya 1agstiftningen ingår däremot inga särski1da bestämme1ser om raster. Med stöd av 29 1agen om grund1äggande utbi1dning har den som deltar i utbildning rätt tili en trygg studiemiljö. Bestämme1sen förutsätter bl.a. att e1evema inte får b1i utsatta för vå1d eller mobbning i sko1arbetet eller i annan verksamhet i sko1an. E1even har rätt att gå i sko1a utan att andra i sko1samfundet eller utomstående personer brukar psykiskt eller fysiskt vå1d mot eleven eller hotar e1even med vå1d. På basis av bestämme1sen skall utbi1dningsanordnaren arbeta aktivt bl.a. för att förebygga mobbning. Bestämme1sen å1ägger utbildningsanordnaren ett allmänt ansvar att sörja för att rätten tili en trygg studiemi1jö förverkligas. 1 1agstiftningen om grund1äggande utbi1dning och annan 1agstiftning om utbi1dning ingår inte som det nu är några bestämme1ser om 1ärares e1-1er annan persona1s sky1dighet att övervaka e1evema. Som det konstateras ovan har utbi1dningsanordnaren ändå ett omfattande he1hetsansvar för e1evemas fostran och utbi1dning i den grund1äggande utbi1dningen. Detta ansvar förutsätter att sko1omas verksamhet ordnas så att e1evema övervakas tillräck1igt i sko1ans verksamhet. Ansvaret för övervakningen definieras i första hand i utbi1dningsanordnarens instruktioner och ordningsreg1er eller i bestämme1ser om arbets1edningen. Lagstiftningen medför även sky1digheter för e1evema. En1igt 35 1agen om grund1äggande utbi1dning skall e1even utföra sina uppgifter samvetsgrant och uppträda korrekt. En e1ev som bryter mot ordningen eller uppför sig o1ämp1igt kan straffas eller tillrättavisas på det sätt som bestäms i 36 1agen om grund1äggande utbildning. Mobbning kan nå en straffrätts1ig nivå. E1evemas ansvar baserar sig i sådana fall på sam- 4
Ministerns svar KK 830/1999 vp- Timo Ihamäki /kok ma allmänna normsystem som skolsamfundets andra medlemmars ansvar. Elever som fyllt femton år omfattas av straffrättsligt ansvar. Oberoende av ålder är eleveroa i enlighet med skadeståndslagen ( 412/197 4) ansvariga för skador som de orsakat. Som sammanfattning kan det konstateras att utbildningsanordnarens uppgift är att sörja för att elevernas rätt till en trygg studiemiljö förverkligas även i praktiken. Detta förutsätter bland annat tillräcklig övervakning under rasterna i sko- loma. Eftersom skolorna är mycket olika med avseende på antalet elever, lokaler och andra omständigheter, har det inte ansetts ändamålsenligt att utfårda gemensamma bestämmelser om övervakning under rasterna. Statens undervisningsmyndigheter strävar efter att med hjälp av utbildning och annan handledning för utbildningsanordnama betona den skyldighet som de enligt lagstiftningen har att sörja för elevernas trygghet i skolan. Helsingfors den 21 december 1999 Undervisningsminister Maija Rask 5