2v 1 = v 2, 2v 1 + 3v 2 = 4v 2.. Vastaavasti ominaisarvoa λ 2 = 4 vastaavat ominaisvektorit toteuttavat. v 2 =

Samankaltaiset tiedostot
Numeeriset menetelmät TIEA381. Luento 12. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 12 () Numeeriset menetelmät / 33

Näihin harjoitustehtäviin liittyvä teoria löytyy Adamsista: Ad6, Ad5, 4: 12.8, ; Ad3: 13.8,

MS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt

Numeeriset menetelmät

5 Differentiaaliyhtälöryhmät

Ensimmäisen ja toisen kertaluvun differentiaaliyhtälöistä

Matematiikka B3 - Avoin yliopisto

Insinöörimatematiikka D, laskuharjoituksien esimerkkiratkaisut

Harjoitus Etsi seuraavien autonomisten yhtälöiden kriittiset pisteet ja tutki niiden stabiliteettia:

y (0) = 0 y h (x) = C 1 e 2x +C 2 e x e10x e 3 e8x dx + e x 1 3 e9x dx = e 2x 1 3 e8x 1 8 = 1 24 e10x 1 27 e10x = e 10x e10x

Mat Matematiikan peruskurssi K2

4. Differentiaaliyhtälöryhmät 4.1. Ryhmän palauttaminen yhteen yhtälöön

Ominaisarvoon 4 liittyvät ominaisvektorit ovat yhtälön Ax = 4x eli yhtälöryhmän x 1 + 2x 2 + x 3 = 4x 1 3x 2 + x 3 = 4x 2 5x 2 x 3 = 4x 3.

4. Ensimmäisen ja toisen kertaluvun differentiaaliyhtälöistä

Matriisilaskenta Luento 16: Matriisin ominaisarvot ja ominaisvektorit

. Mitä olisivat y 1 ja y 2, jos tahdottaisiin y 1 (0) = 2 ja y 2 (0) = 0? x (1) = 0,x (2) = 1,x (3) = 0. Ratkaise DY-ryhmä y = Ay.

1 Di erentiaaliyhtälöt

Harjoitus Tarkastellaan luentojen Esimerkin mukaista työttömyysmallinnusta. Merkitään. p(t) = hintaindeksi, π(t) = odotettu inflaatio,

Ominaisarvo ja ominaisvektori

5 DIFFERENTIAALIYHTÄLÖRYHMÄT

MS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt

1 Peruskäsitteet. Dierentiaaliyhtälöt

Insinöörimatematiikka D

Milloin A diagonalisoituva?

y = 3x2 y 2 + sin(2x). x = ex y + e y2 y = ex y + 2xye y2

y + 4y = 0 (1) λ = 0

Insinöörimatematiikka D

4 Korkeamman kertaluvun lineaariset differentiaaliyhtälöt

x = x x 2 + 2y + 3 y = x + 2y f 2 (x, y) = 0. f 2 f 1

MS-A010{3,4,5} (ELEC*, ENG*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 11: Lineaarinen differentiaaliyhtälö

MS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt

Differentiaaliyhtälöryhmä

MS-C1340 Lineaarialgebra ja

Differentiaaliyhtälöryhmän numeerinen ratkaiseminen

Esimerkki 4.4. Esimerkki jatkoa. Määrää matriisin ominaisarvot ja -vektorit. Ratk. Nyt

Differentiaaliyhtälöt II, kevät 2017 Harjoitus 5

6. Differentiaaliyhtälösysteemien laadullista teoriaa.

Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Ratkaisut 6. viikolle /

Matemaattinen Analyysi

Insinöörimatematiikka D, laskuharjoituksien esimerkkiratkaisut

Ominaisarvo ja ominaisvektori

3 TOISEN KERTALUVUN LINEAARISET DY:T

Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt Harjoitus 4 / Ratkaisut

6. Toisen ja korkeamman kertaluvun lineaariset

MS-A0003/A0005 Matriisilaskenta Malliratkaisut 5 / vko 48

MS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt

lnx x 1 = = lim x = = lim lim 10 = x x0

Johdatus diskreettiin matematiikkaan Harjoitus 5, Ratkaise rekursioyhtälö

MS-A0004/A0006 Matriisilaskenta

DI matematiikan opettajaksi: Täydennyskurssi, kevät 2010 Luentorunkoa ja harjoituksia viikolle 13: ti klo 13:00-15:30 ja to 1.4.

Insinöörimatematiikka D

Kanta ja Kannan-vaihto

Differentiaaliyhtälöiden numeerinen ratkaiseminen

MS-A010{3,4} (ELEC*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 10: Ensimmäisen kertaluvun differentiaaliyhtälö

Normaaliryhmä. Toisen kertaluvun normaaliryhmä on yleistä muotoa

Ominaisarvo-hajoitelma ja diagonalisointi

[4A] DIFFERENTIAALIYHTÄLÖT 1. Alkuarvotehtävät

2. kl:n DY:t. Lause. Yleisesti yhtälöllä ẍ = f(ẋ, x, t) on (sopivin oletuksin) aina olemassa 1-käs. ratkaisu. (ẋ dx/dt, ẍ d 2 x/dt 2.

MS-A010{3,4,5} (ELEC*, ENG*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 10: Ensimmäisen kertaluvun differentiaaliyhtälö

(a) Järjestellään yhtälöitä siten, että vasemmalle puolelle jää vain y i ja oikealle puolelle muut

Osittaisdifferentiaaliyhtälöt

Ominaisarvot ja ominaisvektorit 140 / 170

Ensimmäisen kertaluvun yhtälön numeerinen ratkaiseminen

Numeeriset menetelmät

Numeeriset menetelmät TIEA381. Luento 5. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 5 () Numeeriset menetelmät / 28

Insinöörimatematiikka D

Numeeriset menetelmät TIEA381. Luento 11. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 11 () Numeeriset menetelmät / 37

3. Laske osittaisintegroinnin avulla seuraavat integraalit

Similaarisuus. Määritelmä. Huom.

4 Korkeamman kertaluvun differentiaaliyhtälöt

MS-C1340 Lineaarialgebra ja

3 Toisen kertaluvun lineaariset differentiaaliyhtälöt

Matriisialgebra harjoitukset, syksy 2016

Vakiokertoiminen lineaarinen normaaliryhmä

Tehtäväsarja I Seuraavat tehtävät liittyvät kurssimateriaalin lukuun 7 eli vapauden käsitteeseen ja homogeenisiin

Lineaarikuvauksen R n R m matriisi

FYSA2031 Potentiaalikuoppa

a 1 y 1 (x) + a 2 y 2 (x) = 0 vain jos a 1 = a 2 = 0

17. Differentiaaliyhtälösysteemien laadullista teoriaa.

Insinöörimatematiikka D

Matematiikan perusteet taloustieteilijöille II Harjoituksia kevät ja B = Olkoon A = a) A + B b) AB c) BA d) A 2 e) A T f) A T B g) 3A

Dierentiaaliyhtälöistä

Insinöörimatematiikka D

Lukujonot Z-muunnos Z-muunnoksen ominaisuuksia Z-käänteismuunnos Differenssiyhtälöt. Z-muunnos. 5. joulukuuta Z-muunnos

Kuva 1: Funktion f tasa-arvokäyriä. Ratkaisu. Suurin kasvunopeus on gradientin suuntaan. 6x 0,2

Matemaattinen Analyysi

MS-A0004/MS-A0006 Matriisilaskenta Laskuharjoitus 6 / vko 42

5 OMINAISARVOT JA OMINAISVEKTORIT

Tehtäväsarja I Seuraavat tehtävät liittyvät kurssimateriaalin lukuun 7 eli vapauden käsitteeseen ja homogeenisiin

(0 desimaalia, 2 merkitsevää numeroa).

Ortogonaalisen kannan etsiminen

Insinöörimatematiikka D

Y (z) = z-muunnos on lineaarinen kuten Laplace-muunnoskin

Esimerkki: Tarkastellaan korkeudella h ht () putoavaa kappaletta, jonka massa on m (ks. kuva).

Matriisi-vektori-kertolasku, lineaariset yhtälöryhmät

Osa 11. Differen-aaliyhtälöt

ẋ(t) = s x (t) + f x y(t) u x x(t) ẏ(t) = s y (t) + f y x(t) u y y(t),

ja B = 2 1 a) A + B, b) AB, c) BA, d) A 2, e) A T, f) A T B, g) 3A (e) A =

10. Toisen kertaluvun lineaariset differentiaaliyhtälöt

Ratkaisuehdotukset LH 10 / vko 48

Transkriptio:

TKK, Matematiikan laitos Pikkarainen/Tikanmäki Mat-1.1320 Matematiikan peruskurssi K2 Harjoitus 12, A=alku-, L=loppuviikko, T= taulutehtävä, P= palautettava tehtävä, W= verkkotehtävä 21. 25.4.2008, viikko 17 Näihin harjoitustehtäviin liittyvää teoria löytyy Adamsista: Ad6: 17.3-17.6; Ad5: Appendix IV; Ad4: 17.5-17.8; Ad3: 19.5-19.8 AT1. Ratkaise differentiaaliyhtälösysteemi y 1t = 2y 1 t + y 2 t, y 2t = 2y 1 t + 3y 2 t. Ratkaisu: Differentiaaliyhtälösysteemi voidaan kirjoittaa matriisimuodossa y 1 t 2 1 y1 t y1 t y 2t = = A. 2 3 y 2 t y 2 t Differentiaaliyhtälösysteemin ratkaisun löytämiseksi tulee laskea matriisin A ominaisarvot: deta λi = 2 λ 1 2 3 λ = λ2 5λ + 4 = 0 λ 1 = 1 λ 2 = 4. Ominaisarvoa λ 1 = 1 vastaavat ominaisvektorit toteuttavat 2v 1 + v 2 = v 1 Av = v v 1 = v 2, 2v 1 + 3v 2 = v 2 joten ominaisvektoriksi voidaan valita esim. v 1 = 1 1. Vastaavasti ominaisarvoa λ 2 = 4 vastaavat ominaisvektorit toteuttavat 2v 1 + v 2 = 4v 1 Av = 4v 2v 1 = v 2, 2v 1 + 3v 2 = 4v 2 1 joten ominaisvektoriksi voidaan valita esim. v 2 =. Näin ollen differentiaaliyhtälösysteemin 2 yleinen ratkaisu on y1 t = C y 2 t 1 e λ1t v 1 + C 2 e λ2t C1 e v 2 = t + C 2 e 4t C 1 e t + 2C 2 e 4t. AT2. Differentiaaliyhtälön y t = ft, y0 = 0, ratkaisu on tietenkin yt = t fs ds, 0 eli differentiaaliyhtälön numeerinen ratkaisu on integraalin likiarvo. Jos tämä differentiaaliyhtälö ratkaistaan Eulerin parannetulla menetelmällä, niin mikä on vastaava numeerinen integrointimenetelmä? Ratkaisu: Merkitään Ft, y = ft jotta voidaan paremmin nähdä miten menetelmä toimii. Eulerin parannetun menetelmän mukaisesti lasketaan kun ratkaistaan differentiaaliyhtälö välillä [t n,t n+1 ] seuraavasti: k 1 = hft n,y n = hft n, k 2 = hft n + h,y n + k 1 = hft n+1

ja y n+1 = y n + 1 2 k 1 + k 2 = y n + h 2 ft n + ft n+1. Tästä seuraa silloin että y n = y 0 + h 2 ft 0 + ft 1 + h 2 ft 1 + ft 2 +... + h 2 ft n 1 + ft n, ja koska y 0 = y0 = 0 niin saadaan yhn y n = h f0 + 2fh + 2f2h +... + 2fn 1h + fnh, 2 joten kyseessä on suunnikasmenetelmä. LT1. Käytä Eulerin menetelmää yhtälön y t = 50yt, y0 = 1, ratkaisemiseksi välillä [0, 1] askelpituudella h = 0.05. Onko tulos järkevä? Miten h olisi valittava, jotta ratkaisun approksimaatio olisi ainakin samanmerkkinen kuin tarkka ratkaisu? Mikä on vastaava rajoitus, jos käytetään Eulerin implisiittistä menetelmää? Ratkaisu: Yhtälön y t = 50yt, y0 = 1 ratkaisu on selvästikin yt = e 50t, t 0. Eulerin menetelmän mukaan y n+1 = y n + hft n,y n, eli tässä tapauksessa ja jos h = 0.05 niin josta seuraa, koska y 0 = y0 = 1, että y n+1 = y n 50hy n, y n+1 = y n 2.5y n = 1.5y n, n 0, y n = 1.5 n. Tämä tulos on kaikkea muuta kuin järkevä, approksimatiivinen ratkaisu ei ole positiivinen kuten tarkka ratkaisu ja kasvaa itseisarvoltaan äärettömyyten kun n kun taas yt 0 kun t. Askelpituus h olisi valittava siten, että 50h < 1 eli h < 0.02 jotta ratkaisun approksimaatio olisi ainakin samanmerkkinen kuin tarkka ratkaisu. Jos käytetään implisiittista Eulerin menetelmää, eli lasketaan niin yhtälöksi tulee y n+1 = y n + hft n+1,y n+1, 1 + 50hy n+1 = y n y n+1 = 1 + 50h n 1, joten tässä tapauksessa approksimaation positiivisuuteen riittää, että h > 0. LT2. Ratkaise likimääräisesti differentiaaliyhtälö y x = x + 1yx + 1, y0 = 1 Eulerin parannetulla menetelmällä laskemalla 2 askelta askelpituudella h = 0.1. Jos sama yhtälö ratkaistaan samalla menetelmällä mutta askelpituudella h = 0.2 saadaan approksimaatioksi y0.2 1.468. Voidaanko tämän perusteella väittää, että h = 0.1 on riittävän lyhyt askelpituus jos halutaan, että virhe on itseisarvoltaan korkeintaan 10 4?

Ratkaisu: Koska x 0 = 0, y 0 = 1 ja h = 0.1 saadaan Eulerin parannetulla menetelmällä k 1 = hfx 0,y 0 = 0.2 k 2 = hfx 0 + h,y 0 + k 1 = 0.232 ja sitten y 1 = y 0 + 1 2 k 1 + k 2 = 1.216 x 1 = x 0 + h = 0.1 k 1 = hfx 1,y 1 = 0.23376 k 2 = hfx 1 + h,y 1 + k 1 = 0.2739712 y 2 = y 1 + 1 2 k 1 + k 2 = 1.4698656 x 2 = x 1 + h = 0.2 On siis saatu y0.2 1.4698656. Koska 1.4698656 1.468 = 0.0018656 > 10 4 joten kahdella eri tavalla laskettujen ratkaisujen erotus on suurempi kuin virhetoleranssi. Näin ollen ei hyväksytä h = 0.1 vaan lasketaan lyhyemmällä askelpituudella. P1. Hae yhtälön y t + 5y t + 8y t + 4yt = e 3t yleinen ratkaisu. Ratkaisu: Homogeenisen differentiaaliyhtälön karakteristinen yhtälö on r 3 + 5r 2 + 8r + 4 = 0. Kokeilemalla todetaan, että r 1 = 1 on ratkaisu ja jakolaksulla saadaan r 3 + 5r 2 + 8r + 4 = r + 1r 2 + 4r + 4 ja silloin todetaan, että muut juuret ovat r 2 = r 3 = 2. Näin ollen homogeenisen differentiaaliyhtälön yleinen ratkaisu on y h t = c 1 e t + c 2 e 2t + c 3 te 2t. Haetaan epähomogeenisen yhtälön yksityisratkaisu muodossa y p t = Ae 3t ja koska y pt = 3Ae 3t, y pt = 9Ae 3t ja y p t = 27Ae 3t niin saadaan yhtälöksi 27 + 5 9 + 8 3 + 4Ae 3t = e 3t josta seuraa, että A = 1. Yhtälön yleinen ratkaisu on siten 2 yt = c 1 e t + c 2 e 2t + c 3 te 2t 1 2 e 3t. P2. Kirjoita alkuarvotehtävät y t + 3y t + 6yt = sint, y0 = 1, y 0 = 2 ja y t + 3y t + 2yt = e t, y 0 = 0, y 0 = y0 = 1 ensimäisen kertaluvun differentiaaliyhtälösysteeminä. Yhtälöitä ei tarvitse ratkaista. Ratkaisu: Merkitään y 1 t = yt, y 2 t = y t ja y 3 t = y t. Tällöin differentiaaliyhtälöstä y t + 3y t + 6yt = sint saadaan y 1t = y 2 t, y 2t = 6y 1 t 3y 2 t + sint

eli Alkuarvoiksi saadaan y 1 t 0 1 y1 t y 2t = 6 3 y 2 t y 1 0 = 1, y 2 0 = 2 eli + 0. sint y1 0 1 =. y 2 0 2 Vastaavasti differentiaaliyhtälö y t + 3y t + 2yt = e t voidaan kirjoittaa differentiaaliyhtälösysteeminä y 1t = y 2 t, y 2t = y 3 t. y 3t = 2y 1 t 3y 3 t + e t eli y 1t y 2t = 0 1 0 0 0 1 y 1t y 2 t + 0 0. y 3t 2 0 3 y 3 t e t Alkuarvoiksi tälle toiselle yhtälösysteemille saadaan y 1 0 = 1, y 2 0 = 1, eli y 10 y 2 0 = 1 1. y 3 0 = 0 y 3 0 0 P3. Ratkaise yhtälö y x = 1 + 1 yx, y1 = e laskemalla yksi askel 4. kertaluvun x Runge-Kuttan menetelmällä askelpituudella h = 0.2 ja kaksi askelta parannetulla Eulerin menetelmällä askelpituudella h = 0.1. Miten hyvin näin saatujen approksimaatioiden erotus kuvaa todellista virhettä? Tarkka ratkaisu on xe x. Ratkaisu: Koska x 0 = 1, y 0 = e ja h = 0.2 saadaan Runge-Kuttan menetelmällä k 1 = hfx 0,y 0 1.0873127 k 2 = hfx 0 + 1 2 h,y 0 + 1 2 k 1 1.2454673 k 3 = hfx 0 + 1 2 h,y 0 + 1 2 k 2 1.2756605 k 4 = hfx 0 + h,y 0 + k 3 1.4644455 y 1 = y 0 + 1 6 k 1 + 2k 2 + 2k 3 + k 4 3.9839508 x 1 = x 0 + h = 1.2 On siis saatu y1.2 3.9839508. Koska x 0 = 1, y 0 = e ja h = 0.1 saadaan Eulerin parannetulla menetelmällä k 1 = hfx 0,y 0 0.5436564 k 2 = hfx 0 + h,y 0 + k 1 0.6227337 y 1 = y 0 + 1 2 k 1 + k 2 3.301477 x 1 = x 0 + h = 1.1

ja sitten k 1 = hfx 1,y 1 0.6302819 k 2 = hfx 1 + h,y 1 + k 1 0.7208224 y 2 = y 1 + 1 2 k 1 + k 2 3.977029 x 2 = x 1 + h = 1.2 On siis saatu y1.2 3.977029. Approksimaatioiden erotus pisteessä 1.2 on 0.02. Koska tarkka ratkaisu on y1.2 = 3.98414 nähdään että Runge-Kuttan menetelmän virhe on itseisarvoltaan selvästi pienempi kuin eri menetelmillä saatujen ratkaisujen erotuksen itseisarvo, eli laskemalla kahdella eri tavalla ja laskemalla erotus saadaan virhearvio, joka ei ainakaan ole liian pieni tässä tapauksessa. P4. Ratkaise likimääräisesti differentiaaliyhtälö y t + yty t + 1 + tyt = 0, y0 = 1, y 0 = 2 kirjoittamalla se systeeminä ja laske yksi askel 4. kertaluvun Runge-Kuttan menetelmällä askelpituudella h = 0.2 Ratkaisu: Jos merkitään ut = y t niin saadaan yhtälösysteemi y t = ut, u t = ytut 1 + tyt, ja alkuarvot ovat y0 = 1 ja u0 = 2. Kirjoitetaan systeemi muotoon w t = Ft,wt, yt 1 w0 = w 0 missä wt =. Koska t ut 0 = 0, w 0 = ja h = 0.2 niin saamme 2 Runge-Kuttan menetelmällä u0 k 1 = hft 0,w 0 = 0.2 = y0u0 1 + 0y0 k 2 = hft 0 + 1h,w 2 0 + 1k 2 10.2 0.46 = 0.544 k 3 = hft 0 + 1h,w 2 0 + 1k 2 2 = 0.2 0.4544 = 0.519288 k 4 = hft 0 + h,w 0 + k 3 = 0.2 0.50386 0.40585 w 1 = w 0 + 1 6 k 1 + 2k 2 + 2k 3 + k 4 t 1 = t 0 + h = 0.2 0.4 0.6 2 + 0.3 1 + 0.22 + 0.3 1 + 0.1 1 + 0.2 2 + 0.272 1 + 0.232 + 0.272 1 + 0.1 1 + 0.23 2 + 0.519288 1 + 0.45442 + 0.519288 1 + 0.2 1 + 0.4544 0.54456 2.5221

Nyt on siis saatu w0.2 0.54456, eli y0.2 0.54456. 2.5221 W1. Ratkaise yhtälö a t 2 y t + 4ty t + 2yt = 0, b t 2 y t + 3ty t + yt = 0, c t 2 y t 3ty t + 5yt = 0. Ratkaisu: a Differentiaaliyhtälön karakteristinen yhtälö on rr 1 + 4r + 2 = 0 r 2 + 3r + 2 = 0. Tämän karakteristisen yhtälön ratkaisut ovat r = 3 2 ± 9 8 4 = 3 2 ± 1 2 = 1, 2. Näin ollen yleinen ratkaisu on yt = c 1 t 1 + c 2 t 2. b Tässä tapauksessa saadaan karakteristiseksi yhtälöksi rr 1 + 3r + 1 = 0 r 2 + 2r + 1 = r + 1 2 = 0, joten ainoa juuri on r = 1. Näin ollen yleinen ratkaisu on yt = c 1 t 1 + c 2 t 1 ln t. c Tämän yhtälön karakteristinen yhtälö on Tästä saadaan ratkaisuksi, rr 1 3r + 5 = 0 r 2 4r + 5 = 0, r = 2 ± 4 5 = Differentiaaliyhtälön yleinen ratkaisu on siis 2 + i, 2 i. yt = c 1 t 2 cosln t + c 2 t 2 sinln t.. W2. Mitä voidaan sanoa seuraavasta menetelmästä, jolla voidaan numeerisesti määrittää yhtälön y x = fx,yx ratkaisulle approksimaatioita y n ynh: k 1 = hfx n,y n, k 2 = hfx n + 1 2 h,y n + 1 2 k 1, k 3 = hfx n + h,y n + k 2, y n+1 = y n + 1 6 k1 + 2k 2 + k 3. Ratkaisu: Jos esimerkiksi fx,y = 1 niin saadaan jokaisessa askeleessa k 1 = k 2 = k 3 = h josta seuraa, että y n+1 = y n + 4h. Koska tämän yhtälön tarkka ratkaisu on yx = x + y 6 0 niin virhe on joka askeleessa 1 h tässä yksinkertaisessakin tapaukseessa eli paljon huonompi kuin 3 Eulerin menetelmällä. Menetelmä on siis täysin kelvoton.

W3. Ratkaise likimääräisesti differentiaaliyhtälö y x = x yx 2, y0 = 2 Eulerin implisiittisellä menetelmällä laskemalla yksi askel askelpituudella h = 0.1. Ratkaisu: Koska x 0 = 0, y 0 = 2 ja h = 0.1 saadaan Eulerin implisiittisellä menetelmällä yhtälöksi y 1 = y 0 + hfx 1,y 1 = 2 + 0.1 0.1 y 2 1 eli y 2 1 + 10y 1 20.1 = 0 josta saadaan y 1 = 5 ± 25 + 20.1 5 ± 6.7157. Koska y 1 y 0 niin valitaan +-merkki ja saadaan y 1 1.7157 W4. Kun numeerisesti ratkaistiin differentiaaliyhtälö y x = yx 2 + xyx, y0 = 1 saatiin seuraavat approksimaatiot ratkaisun arvolle pisteessä x = 1 eri askelpituuksilla h y1 0.04 0.75130528925227 0.02 0.75118172826913 0.01 0.75115070946777 Oletetaan että virhe on suurin piirtein Ch m, missä m on kokonaisluku, kun h on pieni. Arvioi näiden tulosten perusteella mikä m voisi olla. Ratkaisu: Olkoon ah approksimaation arvo kun askelpituus on h. Jos ah y1 Ch m niin ah a h 2 Chm 1 2 m, ja erikoisesti ah a h 2 a h 2 ah Chm 1 2 m Ch m 2 m 1 2 m = 2m. 4 Tässä tapauksessa saadaan 0.75130528925227 0.75118172826913 0.75118172826913 0.75115070946777 3.98 Nyt 3.98 2 1.993 joten päätellään, että m = 2.