LÄNSI 2012 Länsi-Suomen päihde- ja mielenterveystyön kehittämishanke Hankesuunnitelma 29.1.2010
SISÄLTÖ 1. Tiivistelmä... 3 2. Johdanto... 4 3. Hankkeen lähtökohdat ja toimijat... 6 3.1. Aiempi kehittämistyö... 6 3.2. Peruspalveluiden päihde- ja mielenterveystyön kehittämisen lähtökohdat... 7 3.3. Hankkeen toimijat... 8 4. Tavoitteet ja odotetut vaikutukset... 9 5. Toimenpiteet vaikutusten saavuttamiseksi... 11 5.1. Ehkäisevän työn konkretisoiminen... 11 5.1.1. Alkoholin riskikäytön varhainen tunnistaminen ja mini-intervention juurruttaminen... 12 5.1.2. Paikallisen, vastuullisen alkoholipolitiikan kehittäminen... 13 5.1.3. Päihteitä käyttävien raskaana olevien naisten ja pienten lasten äitien tukeminen... 14 5.1.4. Ikääntyneiden päihde- ja mielenterveyshäiriöiden tunnistaminen ja varhainen auttaminen... 14 5.1.5. Päihde- ja mielenterveysongelmien ylisukupolvisen siirtymisen ehkäiseminen 15 5.2. Ryhmämuotoisten toimintojen kehittäminen... 16 5.3. Kehittäminen päihde- ja mielenterveyssuunnitelmien kautta... 16 6. Hankkeen organisoituminen ja aikataulutus... 17 7. Hankkeen juurruttaminen... 19 8. Arviointi... 21 9. Viestintä... 22 10. Hankevalmistelu ja yhteyshenkilöt... 23 11. Kustannusarvio... 24 Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta:... 26 Liite1: Länsi 2012 -hankkeen koulutussuunnitelma... 28 Liite 2: Asiakasnäkökulman huomioon ottaminen hankesuunnitelmassa ja hankkeen toteutuksessa... 31 Liite 3: Pilotointisuunnitelmat
1. Tiivistelmä Länsi 2012 Länsi-Suomen päihde- ja mielenterveyspalveluiden kehittämishankkeen keskeisenä tavoitteena on peruspalveluiden varhaisvaiheen päihde- ja mielenterveystyön kehittäminen. Tavoitteet on ilmaistu seuraavasti: 1. Hyviin käytäntöihin tai näyttöön perustuvien toimintamallien käyttöönotto ja edelleen kehittäminen mielenterveyden edistämisessä sekä päihteiden käytöstä aiheutuvien haittojen ehkäisyssä. 2. Päihde- ja mielenterveysosaamisen vahvistaminen sosiaali- ja terveydenhuollon perustasolla. 3. Alueellisten päihde- ja mielenterveyssuunnitelmien juurruttaminen ja edelleen kehittäminen arjen toimintaa ohjaaviksi suunnittelutyövälineiksi. Hanke painottaa Kaste-ohjelman tavoitteista ja toimenpiteistä erityisesti - hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä sekä ennaltaehkäisyä ja varhaista puuttumista - osallisuuden lisääntymistä ja - henkilöstön osaamisen kehittämistä Hankkeella saadaan aikaan todellista muutosta toiminta- ja työskentelytavoissa tarjoamalla toimintamalleja päihde- ja mielenterveysongelmien puheeksiottoon ja puheeksioton jälkeiseen työskentelyyn sekä ryhmämuotoisia työtapoja, suunnitelmallisuutta ja yhteistoimintaa lisäämällä. Palvelujärjestelmää kehitetään yhteistyössä sosiaali- ja terveystoimen sekä muiden palvelujen tuottajien ja kolmannen sektorin kesken. Tämä tarkoittaa osaamisen lisäämistä kouluttautumalla ja vaikuttavia toimintoja käyttöön ottamalla sekä näiden koordinaatiota. Hankkeen tavoitteiden toteutuminen edellyttää itse päihde- ja mielenterveystyön substanssin kirkastamisen lisäksi rakenteellisia muutoksia niin työ- kuin toimintatavoissakin. Hankkeen onnistumisen kannalta keskeisin asia on hyväksyvän asenteen ja uusien toimintamallien levittäminen peruspalveluihin sekä niiden juurtuminen arjen toimintaan. Hankkeen konkreettiset kehittämistoimet toteutuvat kaikkien mukana olevien kuntien alueella toteutettavina pilotteina, jotka tekevät keskenään tiivistä yhteistyötä. Konkreettiset toimet on jaettu kolmeen ryhmään, joista kukin mukana oleva kunta tai yhteistoiminta-alue on valinnut itselleen yhden tai useampia piloitoitavia toimenpiteitä: 1. ehkäisevän työn konkretisoiminen, 2. ryhmämuotoisten toimintojen kehittäminen, 3. päihde- ja mielenterveyssuunnitelmien kehittäminen. Projektin yhteisenä henkilöstönä ovat projektipäällikkö ja projektisihteeri. Pääosa hankerahasta kohdistetaan suoraan kuntien kehittämistyöhön. Pilottien henkilöstö ja asiantuntijat rekrytoidaan pääosin hankealueen organisaatioiden omasta henkilöstöstä tai alueelle palveluja tuottavan organisaation henkilöstöstä. Kantavana ajatuksena on, että hankkeessa kertyvä osaaminen jää alueelle pysyvään käyttöön, eikä katoa hankerahoituksen päätyttyä muualle. 3
Kehittämishanke toteutetaan ajalla 1.3.2010 31.10.2012 Satakunnassa ja Varsinais- Suomessa. Satakunnasta kaikki sairaanhoitopiirin jäsenkunnat ovat mukana hankkeessa ja Varsinais-Suomesta Turku, Raisio, Rusko, Naantali, Salo, Uusikaupunki, Laitila, Pyhäranta, Kustavi, Taivassalo ja Vehmaa.. Hankkeen vajaan kolmen vuoden kokonaiskustannukset ovat noin 1,8 M. Hankkeen hallinnoinnista vastaa Satakunnan sairaanhoitopiiri. Länsi-Suomen aluejohtoryhmä nimeää hankkeelle ohjausryhmän. Kunnat tai yhteistoiminta-alueet nimeävät pilotointialueille omat alueelliset tukiryhmät, jotka vastaavat hankkeen etenemisestä omalla alueellaan. Erikseen sovittavat pilottien vastuuhenkilöt kokoavat projektipäällikön avustamana kunkin kehittämisteeman ympärille kehittämisverkostot yhteisesti koko Länsi-Suomen Kaste-alueelle. Lisäksi kehittämistyötä hankerahoituksella tekevistä työntekijöistä kootaan näiden kehittämisverkostojen pilotointiryhmät. 2. Johdanto Hyvinvointia ja terveyttä edistävät ja sairauksia ehkäisevät palvelut ovat usein niitä, jotka ensimmäisenä karsitaan kuntien toiminnoista pois, koska niihin ei ole järjestämisvelvoitetta. Jos suuntaus jatkuu nykyisen kaltaisena hoitopainotteisena, kunnat eivät selviydy päihde- ja mielenterveysongelmien aiheuttamasta kasvavasta taloudellisesti hoitorasitteesta. Toiminnan painopistettä on systemaattisesti siirrettävä häiriöiden ehkäisyyn ja hyvinvoinnin edistämiseen, sillä se on niin inhimillisesti kuin taloudellisesti kannattavampaa kuin sairauksien hoito. Erikoissairaanhoidon, erityispalvelujen ja laitoshoidon tarve vähenee perustason avohoitopalveluita kehittämällä ja ongelmien varhaisen havaitsemisen ja ennaltaehkäisyn kautta. Tällaisen kehityksen aikaansaaminen edellyttää systemaattista toimintaa ja suunnitelmaa sen toteuttamiseksi, sillä ilman suunnitelmaa toiminta keskittyy haittojen hoitoon. Kansanterveys on viime vuosina parantunut Suomessa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Näistä esiin nousee alkoholin kulutuksen kasvun seuraukset. Alkoholin haitat ovat kiistattomat. Alkoholin liikakäytöllä on vahvat yhteydet mm. moniin sairauksiin, (lähisuhde)väkivaltaan (STM 2007), työstä poissaoloihin (Salonsalmi ym. 2007) ja tapaturma-altistukseen (STM: Julk. 2008:1). Käyttöön puuttuminen ehkäisee mielenterveyden häiriöitä, joita yleisesti kehittyy lisääntyneen alkoholin käytön myötä. Päihdetapauslaskennan 10/2007 mukaan joka toisella laskentaan osallistuneella oli mielenterveyden häiriöitä, joista masennus oli yleisin (Nuorvala ym. 2008). Kuntien työntekijät tiedostavat ongelman. Satakunnassa v. 2008 2009 toteutetun Toimeksi! -hankkeen (päihde- ja mielenterveyssuunnitelmien toimeenpanohanke) yhteydessä kunnille tehdyssä riski- ja suojaavia tekijöitä kartoittaneessa kyselyssä yleisimmin riskitekijäksi todettiin alkoholin käytön arkipäiväistyminen. Tavoitteiksi kuntien työryhmät mainitsivat useimmin varhaisen puuttumisen tai ongelmien ehkäisyn. Seuranneessa työskentelyssä on tullut esiin, että kunnilla ei ole käytössä konkreettisia keinoja puuttua varhaisessa vaiheessa alkoholin liikakäyttöön. 4
Päihteiden käyttö ja mielenterveyden ongelmat, erityisesti masennus, ovat arkipäiväistyneet ja koskettavat vähintään välillisesti kaikkia ihmisiä. Asian laajuutta osoittavat kansalliset tilastot ovat vakuuttavia. Mielenterveyden häiriöt ovat yleisin työkyvyttömyyden syy. Vuonna 2006 koko maan työkyvyttömyyseläkkeensaajista 44 prosenttia oli eläkkeellä mielenterveydellisistä syistä. Yli puolella alle 55-vuotiaista työkyvyttömyyseläkkeen perusteena ovat mielenterveyden häiriöt. Yli neljännes sairauspoissaoloista aiheutuu mielenterveyden häiriöistä ja masennuslääkkeiden myynti on kuusinkertaistunut vv. 1990 2005. Ongelmat koskevat aiempaa enemmän myös nuoria, 2000-luvulla mielenterveyden häiriöiden takia hoitotukea saaneiden 11 15 -vuotiaiden lasten määrä on kasvanut 72 prosenttia (Raitasalo ym. 2007). Alkoholi puolestaan on noussut työikäisen väestön yleisimmäksi kuolinsyyksi, ja joka kolmas tapaturmaisesti vapaa-aikana kuollut oli kuollessaan päihtynyt (Tilastokeskus 2008). Alkoholin aiheuttama kuolleisuus on vain jäävuoren huippu. Sen alapuolella on valtava määrä alkoholin aiheuttamaa työkyvyttömyyttä, sairauksia, terveyspalvelujen käyttöä ja sosiaalisia ongelmia, ja mm. lasten huostaanottojen taustalla ovat useimmiten vanhempien päihteiden väärinkäyttö tai psyykkiset häiriöt (Heino ym. 2006). Vahingolliset seuraukset eivät rajoitu päihde- tai mielenterveysongelmaiseen, vaan myös hänen vaikutuspiirissään oleviin ihmisiin, heidän työ-, perhe- ja muuhun elämään. Kaiken järjen mukaan nykyisen tilanteen pitäisi olla mitä otollisin hetki ehkäisevälle työlle, mutta ehkäisevä toiminta ei tunnu saavan riittävän merkittävää jalansijaa yhteiskunnallisessa toiminnassa. Samalla kun somaattisten sairauksien uhka työkyvylle on vähentynyt, mielenterveyden häiriöiden uhka työkyvylle on kasvanut rajusti. Mielenterveyden ja käytöshäiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavien 16 64-vuotiaiden osuus asukkaista kasvaa koko maassa, eikä Länsi-Suomi tee huolestuttavasta trendistä poikkeusta. Erityisesti nuorten 16 24- vuotiaiden osuus kasvaa Satakunnassa muuta maata nopeammin, Varsinais-Suomen nuorten oireillessa muun maan kanssa samassa kasvavassa tahdissa. (Lähde Sotkanet, 21.12.2009) Tutkimusten mukaan varsinaiset mielenterveyden häiriöt eivät ole lisääntyneet, mutta mielenterveyspalvelujen kysyntä on silti koko ajan kasvussa. Kasvava kysyntä liittyy yhteiskunnallisiin muutoksiin, kuten perhe- ja sukulaissiteiden löystymiseen, työelämän kasvaneisiin vaatimuksiin ja leimautumisen vähentymiseen. Samalla mielenterveysongelmien aiheuttama työkyvyttömyys on yleistymässä; masennuksen voidaan jo sanoa olevan kansansairaus. Lisääntyvä alkoholinkulutus kulkee rinnan psyykkisen pahoinvoinnin kanssa. Alkoholin kokonaiskulutus on suorassa suhteessa myös alkoholin aiheuttamien somaattisten terveysongelmien määrään. Alkoholinkäyttö lisää selvästi mm. useiden syöpien riskiä. Syöpäriski alkaa kasvaa suoraviivaisesti jo kohtuujuomisen tasolla (Rehm 2007). Päihde- ja mielenterveysongelmien yhteiskunnalliset kustannukset ovat mittavat. Päihdehäiriöistä aiheutuvat välittömät kustannukset olivat v. 2004 noin 1 mrd ja mielenterveyden häiriöistä aiheutuvat välittömät kustannukset olivat noin 1,4 mrd (vrt. lihavuus maksoi yhteiskunnalle noin 260 miljoonaa euroa vuonna 2004). Päihdehuollon asukasta kohti 5
laskettavat nettokustannukset ovat kasvaneet vuosina 2000 2008 Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa yli 1,5-kertaisiksi (Lähde: Sotkanet 21.12.2009). Mielenterveyden häiriöiden aiheuttamiin välittömiin kustannuksiin lasketaan mielenterveysperusteiset eläkemenot, sairausvakuutuskustannukset ja lääkekustannukset sekä mielenterveyden hoitoon käytetyt terveydenhuollon menot. Alkoholihaittojen aiheuttamiin välittömiin kustannuksiin lasketaan alkoholisairauksien hoidosta, päihdehuollosta ja muusta sosiaalitoimesta, eläkkeistä ja sairausvakuutuksista, järjestyksen- ja turvallisuuden ylläpidosta, onnettomuuksista ja rikoksista, vankeinhoidosta ja oikeuslaitoksen toiminnasta aiheutuneet kustannukset. Välillisiä kustannuksia, kuten menetetyn työpanoksen arvoa, menetettyä verotuloa, menetetyn elämän arvoa ja läheisille aiheutettuja kärsimyksiä ei ole laskelmissa otettu mitenkään huomioon. Jos niille laskettaisiin arvo, olisivat loppusummat moninkertaiset (Mellin ym. 2006, Suvisaari ym. luettu 2008). Tällaisen kehityskulun katkaisemiseksi ja suunnan kääntämiseksi on toimintaa muutettava terveyttä ja hyvinvointia edistävän ja ongelmia ennaltaehkäisevän sekä varhaisen vaiheen auttamisen suuntaan. Mielenterveyden ja päihteettömyyden edistäminen ja haittojen ehkäisy edellyttää laaja-alaista hallintojen rajat ylittävää yhteistyötä. Hankkeen taustalla ovat lisäksi mm. seuraavat kansalliset ohjelmat: - Vanhasen II-hallituksen hallitusohjelma (hanke tähtää Terveyden edistämisen politiikkaohjelman sekä Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman tavoitteiden mukaiseen toimintaan) - Alkoholi-ohjelman 2008-2011 tavoitteet - Mieli 2009-suunnitelma - Paras-hanke (tarkoitus on lisätä yhtä kuntaa laajempia alueellisia ohjelmia ja toimintamalleja) - Terveyttä kaikille 2015 -kansanterveysohjelman tavoitteet alkoholihaittojen vähentymisen osalta (niin ikäryhmittäisten kuin yleistenkin tavoitteiden) Hanke painottaa Kaste-ohjelman 2008-2011 keskeisiä tavoitteita ja toimenpiteitä: - osallisuuden lisääntymistä ja syrjäytymisen vähentämistä - hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä sekä ennaltaehkäisyä ja varhaista puuttumista - palveluiden laatua, vaikuttavuutta ja saatavuutta sekä alueellisten erojen kaventumista - henkilöstön osaamisen kehittämistä - kuntalähtöisyyttä, yhteistyötä ja yhteistyörakenteita - perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon kehittämisen vahvistamista - vaikuttavien toimintamallien sekä perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon kehittämistä 3. Hankkeen lähtökohdat ja toimijat 3.1. Aiempi kehittämistyö Kaste-ohjelmassa korostetaan aiemman kehittämistoiminnan hyödyntämistä kehitettävässä toiminnassa. Länsi 2012 -hankkeen lähtökohtana on huoli kasvavista päihde- ja mielenterveysongelmista ja niistä aiheutuva tarve toiminnan systemaattiselle kehittämiselle. 6
Satakunnassa on käynnistetty sairaanhoitopiirin ja maakunnan kuntien välisiin kumppanuussopimuksiin perustuva päihde- ja mielenterveyssuunnitelmien laatiminen omana toimintana vuonna 2007. Siihen jatkoksi toteutettiin valtion päihdemäärärahojen turvin suunnitelmien toimeenpano, joka hankkeena jatkui 31.10.2009 asti. Suunnitelmallinen kehittämistyö on lähtenyt liikkeelle, mutta edellä mainittujen haasteiden johdosta ehkäisevän toiminnan juurtuminen arkirutiineihin on erittäin hidasta. Se vaatii niin työntekijöiden kuin johdon asennemuutosta, sitoutumista tehtävään työhön, sen monimuotoisuuden ja vaikuttavuuden ymmärrystä, suunnitelmallista priorisointia ja aikaa näiden toteuttamiseen. Tämä hanke luo tarpeellisen jatkumon aiemmin tehdylle työlle. Tämä on myös Mieli 2009 - suunnitelman linjausten mukaista toimintaa. Varsinais-Suomen Sosiaalialan Osaamiskeskuksessa (Vasso Oy) päättyi syksyllä päihdepalvelujen kehittämishanke (1.1.2008 31.10.2009), jonka yhtenä tavoitteena oli kartoittaa päihdepalvelujen keskeiset kehittämistarpeet Varsinais-Suomen alueella ja vahvistaa palvelujen suunnittelua ja kehittämistä yhdessä kuntatoimijoiden kanssa. Kartoituksen perusteella on todettu, että päihdetyön resursointi kuntatasolla painottuu korjaavaan työhön, kun taas ehkäisevän ja varhaisen vaiheen työn panostus on vähäistä. Korjaavan työn palvelut hankitaan paljolti ostopalveluina laitoksilta. Ehkäisevä päihdetyö ja syrjäytymisen ehkäisy mielenterveys- ja päihdetyötä kehittämällä ovat toimintoja, joihin on toivottu kehittämispanosta tulevaisuudessa. Molemmissa maakunnissa on edellisten lisäksi alueellisesti pienempiä ja konkreettisia päihde- ja mielenterveystyötä perustasolla tukevia ja kehittäviä projekteja. Myös niissä käynnistetyt toimintamallit ja perustason työn kehittämisestä saadut hyvät kokemukset luovat vankan pohjan tämän hankkeen kautta suunnitelluille hyvien toimintamallien levittämiselle ja laajapohjaiselle käyttöönotolle. Hankkeessa otetaan käyttöön ja edelleen kehitetään näyttöön perustuvia toimintamalleja ja hyviä käytäntöjä. Tämän ohella keskitytään aiempaa enemmän alueelliseen ja ylimaakunnalliseen verkostoitumiseen ja lisäarvon hakemiseen tätä kautta. 3.2. Peruspalveluiden päihde- ja mielenterveystyön kehittämisen lähtökohdat 1. Päihde- tai mielenterveysongelman havaitseminen ja niihin puuttuminen on peruspalveluissa toteutettava tehtävä. 2. Päihde- ja mielenterveysongelmien hyvän hoidon painopiste on peruspalveluissa. 3. Ehkäisevään toimintaan panostaminen on välttämätöntä, koska resurssit eivät tule riittämään hoitopalveluiden kysyntää vastaavasti. Toiminnan yhtenä lähtökohtana on puuttuminen havaittuihin ongelmiin varhaisessa vaiheessa. Yritetään esimerkiksi tunnistaa alkoholin varhainen riskikäyttö eli vaikutetaan siinä vaiheessa kun alkoholiin ei vielä ole kehittynyt riippuvuussuhdetta, ihminen on vielä töissä suoriutuva ja sosiaaliset suhteet ovat kunnossa. Kun perustasolla havaitaan aluillaan oleva päihde- tai mielenterveysongelma, kuvaa ratkaisukeinojen vähyyttä, rohkeutta puuttua tai puutteita osaamisessa tällä hetkellä se, että 7
vastaus ongelmaan on useimmiten silmien sulkeminen ongelmalta. Vaihtoehtoisesti asiakkaasta tehdään lähete eteenpäin, minkä johdosta paine kasautuu helposti aina samoihin paikkoihin, esimerkiksi A-klinikoille tai tietyille lääkäreille. Näin ei asian kuitenkaan tarvitse olla, vaan toimintamalleja päihde- ja mielenterveyden häiriöiden kohtaamiseen, tunnistamiseen ja toimenpiteisiin on olemassa runsaasti, mutta ne eivät vain ole yleisessä käytössä. Käyttöönotolle ei ole ylitsekäymättömiä esteitä. Mielenterveyden edistämiseen ja häiriöiden vähentämiseen sekä ehkäisevään päihdetyöhön on kehitetty toimenpiteitä, jotka ovat näyttöön perustuvia, eli ne perustuvat arviointitutkimuksiin, joissa on käytetty verrokkiryhmiä. Päihteiden käyttöön ja henkiseen pahoinvointiin pitää puuttua siellä missä se on luontevinta kulloisessakin tilanteessa (neuvolat, päivähoito, koulu, kutsunnat, työterveyshuolto, sosiaali- ja terveydenhuollon vastaanottotoiminta jne.). Hankkeessa onkin tarkoituksena parantaa näiden perustason työntekijöiden valmiuksia toimia päihde- ja mielenterveysasiakkaiden kanssa päämääränä toiminnan vaikuttavuuden lisääntyminen. 3.3. Hankkeen toimijat Hankkeessa ovat mukana Satakunnan ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirit, kaikki Satakunnan kunnat ja osa Varsinais-Suomen kunnista, Satakunnan ja Turun ammattikorkeakoulut sekä Diakonia-ammattikorkeakoulu Länsi, Turun ja Tampereen yliopistot ja alueen sosiaalialan osaamiskeskukset Pikassos Oy ja Vasso Oy. Hankkeessa ovat mukana seuraavat kunnat Satakunnasta: Eurajoki Pyhäjärviseutu: Eura, Köyliö ja Säkylä Huittinen Porin yhteistoiminta-alue: Pori, Pomarkku, Luvia, Merikarvia ja Ulvila Pohjois-Satakunnan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymä (POSA): Kankaanpää, Honkajoki, Jämijärvi, Karvia ja Siikainen Keski-Satakunta: Harjavalta, Kokemäki, Nakkila Rauma Lavia (ei omaa pilottia, mutta on mukana väestöpohjassa sairaanhoitopiirin jäsenkuntana ja osallistuu työhön osana sairaanhoitopiirin koko aluetta koskevassa pilotissa) ja Varsinais-Suomesta: Turku Salo Naantali Raisio-Rusko-yhteistoiminta-alue: Raisio ja Rusko, Vakka-Suomen seutukunta: Laitila ja Uudenkaupungin yhteistoiminta-alue, jossa ovat Uusikaupunki, Kustavi, Pyhäranta, Taivassalo ja Vehmaa 8
Hanke tekee yhteistyötä seuraavien valtakunnallisten järjestöjen ja niiden alueellisten toimijoiden kanssa: A-klinikkasäätiö ry, A-kiltojen Liitto ry, Sininauhaliitto ry, Suomen Mielenterveysseura ry, Mielenterveyden keskusliitto ry ja Omaiset mielenterveyden tukena ry. Mainitut järjestöt olivat mukana jo hankevalmistelussa. Erityisen merkittäviä yhteistyökumppaneita ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL ja Väli-Suomen Välittäjä-hanke sekä Pohjois-Suomen Tervein mielin Pohjois-Suomessa hanke. Hankkeiden kanssa toteutettavasta yhteistyöstä sovitaan Länsi 2012 -hankkeen käynnistyessä. Hankeaikana voi tulla mukaan vielä uusia yhteistyökumppaneita. Varsinkin paikallisen tason toimijat saadaan mukaan vasta alueellisten pilottien käynnistyttyä, vaikka yhteistyökumppaneista on mainintoja pilotointisuunnitelmissa. 4. Tavoitteet ja odotetut vaikutukset Keskeisenä tavoitteena hankkeessa on peruspalveluiden varhaisvaiheen päihde- ja mielenterveystyön kehittäminen. Hankkeelle asetetut tavoitteet 1. Hyviin käytäntöihin tai näyttöön perustuvien toimintamallien käyttöönotto ja edelleen kehittäminen mielenterveyden edistämisessä sekä päihteiden käytöstä aiheutuvien haittojen ehkäisyssä. 2. Päihde- ja mielenterveysosaamisen vahvistaminen sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluissa. 3. Alueellisten päihde- ja mielenterveyssuunnitelmien juurruttaminen ja edelleen kehittäminen arjen toimintaa ohjaaviksi suunnittelutyövälineiksi. Hankkeen odotetut vaikutukset Taulukko alustavasti valituista vaikutuksista ja mittareista, joilla vaikutuksia seurataan. Valittavia vaikutuksia voidaan pilottikohtaisesti tarkentaa hankkeen alussa. Mittarit tavoiteltujen vaikutusten toteamiseksi viimeistellään arviointisuunnitelman laatimisen yhteydessä heti hankkeen alussa. Vaikutukset 1. Alkoholin kulutus vähenee pitkällä aikavälillä 2. Päihdehaitat ja mielenterveyshäiriöt vähenevät ajan mittaan 3. Ehkäisevän ja varhaisen vaiheen työn osuus lisääntyy suhteessa korjaavan työn osuuteen. Mittarit Alkoholin kulutus 100 % alkoholina litraa/asukas Asiakkaiden ja hoitopäivien määrä/alue Kirjatut auditit ja/tai miniinterventiot/alue suhteessa korjaavan työn käynnit ja/tai hoitopäivät/alue 9
4. Peruspalveluissa osataan tunnistaa riskiryhmiin kuuluvat ja osataan ottaa puheeksi päihde- ja mielenterveysasiat, esimerkiksi mini-interventio on arkirutiinia. Tämän johdosta erityispalveluiden ja erikoissairaanhoidon käyttö vähenee. 5. Arjen asiakastyön vaikutuksia arvioidaan systemaattisesti. 6. Asiakasarvioinnin perusteella tyytyväisyys palveluihin on parantunut. 7. Ylisukupolvisen negatiivisen kierteen katkaisemisessa onnistutaan aiempaa paremmin. 8. Perhe ja muut läheiset otetaan huomioon aiempaa varhaisemmassa vaiheessa päihde- ja mielenterveystyössä. 9. Hyviin käytäntöihin ja näyttöön perustuvia vaikuttavia toimintamalleja on otettu käyttöön. 10. Kunnat toteuttavat ja päivittävät kuntakohtaisia tai alueellisia päihde- ja mielenterveyssuunnitelmiaan ja ne toimivat kehittämisen ja johtamisen välineinä. 11. Vähittäiskaupassa ja anniskelupisteissä noudatetaan paremmin alkoholilainsäädäntöä. 12. Kuntien päihde- ja mielenterveystyössä on otettu käyttöön koko väestön, kokemusasiantuntijoiden, asiakkaiden ja läheisten osallisuuden mahdollistavia toimintakäytäntöjä. Kirjattujen puheeksiottojen määrä laskettuna kirjatuilla päihde- ja mielenterveysseuloilla (esim. audit, mini-interventio, BDI, DEPS) Käytetään ORS vaikuttavuusmittaria systemaattisesti. Arvioinnit toteutetaan asiakasryhmähaastatteluin esim. Bikvamenetelmällä. (Mikä auttaa, mikä on toimivaa, mikä ei auta, miten tulisi järjestää palvelu jne.) Paljonko ilmiötä on kartoitettu, tehty verkostohoitosuunnitelmia, hoidettu koko perhettä, tehty psyko- ja päihde-edukatiivista työtä. (Mitataan ensin työtavan toteutumista ja myöhemmin vaikuttavuutta, kun mittari yhteistyössä THL:n kanssa on kehitetty). Otettu perhe- tai läheisnäkökulma puheeksi (lukumäärä). Järjestetty perhe/verkostotapaaminen (lukumäärä). (Esim. yksinäisen/eronneen miesasiakkaankin kanssa voidaan ottaa puheeksi perhenäkökulma.) Mitkä toimintamallit on otettu käyttöön, luettelo, lukumäärä. Milloin suunnitelma on viimeksi päivitetty. Suunnitelmaa on käytetty kehittämisen ja johtamisen välineenä, päätökset, prosessit, päivämäärät. Toistetut koeostot. Voidaan käyttää esim. aikuisia 18 20-vuotiaita opiskelijoita. Käyttöönotetut toimintamallit, luettelo, lukumäärä. 10
5. Toimenpiteet vaikutusten saavuttamiseksi Hankkeessa otetaan käyttöön hyviksi käytännöiksi luettavia tai näyttöön perustuvia - laajaan väestönosaan kohdistuvia toimintamenetelmiä, - joihinkin riskiryhmiin kohdistuvia toimintamenetelmiä sekä - kehitetään toimintaa kunta- ja aluekohtaisten päihde- ja mielenterveyssuunnitelmien mukaisesti. Keskeinen ajatus on vähentää supportiivista keskustelua ja korvata tätä vaikuttavimmilla toimintamalleilla. Konkreettiset toimet on jaettu kolmeen ryhmään, 1. ehkäisevän työn konkretisoimiseen, 2. ryhmämuotoisten toimintojen kehittämiseen, 3. päihde- ja mielenterveyssuunnitelmien kehittämiseen, Konkreettinen toiminta vaatii hankkeessa läpileikkaavasti toteutettaviksi suunniteltuja koulutussisältöjä ja toteutusmalleja. Ne on esitelty tarkemmin liitteenä olevassa koulutussuunnitelmassa (liite 1). Joihinkin pilotointisuunnitelmiin sisältyy lisäksi oman pilotoinnin toteuttamisen edellyttämä paikallinen koulutussuunnitelma. Lisäksi asiakkaiden osallisuus otetaan huomioon läpäisyperiaatteella kaikessa hanketyössä. Edellytyksenä on, että kaikissa alueellisissa pilotoinneissa varmistetaan asiakkaiden osallisuus sopivalla tavalla. Käytännön työn apuna voidaan käyttää kahdeksan (8) lähtökohdan luetteloa (liite 2). Seuraavassa tarkemmin esiteltyjen kehittämisteemojen pohjalta on sovittu mukaan tulevien toimijatahojen kanssa toteutettavat pilotit. Kaikki hankkeessa ja sen piloteissa tehtävä työ lähtee alueen kuntien esittämien tarpeiden pohjalta. Pilotointialueet on mainittu kunkin kehittämisteeman lopussa. Pilotointisuunnitelmat, jotka tarkennetaan hankkeen alkaessa, on esitetty erillisessä liitteessä (liite 3). 5.1. Ehkäisevän työn konkretisoiminen Ehkäisevä toiminta mielletään usein vaikeaksi asiaksi ja sellaiseksi toiminnaksi, joka ei kuulu asiakas- tai potilastyötä tekevän sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisen päivittäiseen toimenkuvaan. Koska resurssit eivät tule kasvamaan, on toimintatapoja uudistettava. Päihde- ja mielenterveysasioihin ei peruspalveluissa kiinnitetä riittävästi huomiota, koska niiden ei useinkaan koeta kuuluvan omaan työnkuvaan. Asioihin tartutaan yleensä vasta kun ne ovat edenneet ongelmiksi asti, ja silloin auttaminen on ainakin merkittävästi vaikeampaa. Hyviä toimintamalleja ja työmenetelmiä tarvitaan, jotta ehkäisevä toiminta ja varhaisessa vaiheessa auttaminen olisi helpompaa. 11
5.1.1. Alkoholin riskikäytön varhainen tunnistaminen ja mini-intervention juurruttaminen Tarkoitus on vähentää alkoholin kulutusta ja alkoholihaittoja tunnistamalla varhaisvaiheen riskikulutus. Tämä tapahtuu antamalla perustason avopalvelujen asiakas- ja potilastyötä tekeville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille mini-interventiokoulutus. Miniinterventioiden avulla pyritään estämään riippuvuuden sekä sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien syntyminen. Tavoite edellyttää toteutuakseen aktiivista seulontaa ja tulosten kirjaamista. Hankkeella tähdätään kysymään alkoholin käytöstä systemaattisesti (esim. AUDIT:n avulla) ja puuttumaan suurkuluttajien juomiseen mini-intervention keinoin varhaisessa vaiheessa. Tällöin potilaalla on mahdollisuus katkaista riippuvuuskehitys (sairausnäkökulma) ja itse tiedostaa vastuunsa juomisessaan suhteessa omaan itseensä ja muihin ihmisiin (terveyden edistämisen näkökulma). Pääasiassa koulutettavia ryhmiä (esim. lääkäreitä) varten ostetaan koulutuspalvelua ulkopuolelta. Koulutuksessa kannustetaan työntekijöitä motivoivan haastattelun periaattein tarttumaan asiakkaidensa/potilaidensa alkoholinkäyttöön. Suurkuluttajia sekä kannustetaan omatoimiseen muutokseen, että pyritään katkaisemaan alkamassa oleva riippuvuuskehitys. Toteuttajiin kohdistuvana tavoitteena on, että alkoholista kysyminen ja miniintervention tekeminen on arjen vastaanottotyöhön sisältyvää rutiinia. Ensisijaisina hyödynsaajina ovat kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaat, mutta miniinterventiotoiminnan ansiosta erityisesti varhaisvaiheen suurkuluttajat, heidän lähipiirinsä (positiivinen vaikutus omaan terveyteen, perhe-elämään ja työelämään) ja työnantajansa. Kustannushyötyjä tulee mm. liikakäytöstä aiheutuvan sairastavuuden, väkivallan ja rikollisuuden sekä työstä poissaolojen vähenemisestä. Vaikuttavuutta edistetään jalkautuvalla koulutusmallilla eli työntekijät koulutetaan omissa työyhteisöissä. Kertakoulutus ei välttämättä riitä, joten tarvittaessa pidetään uusintakoulutuksia ja konsultointeja. Kouluttajakoulutuksella pyritään varmistamaan jatkuva koulutus. Pysyvyyttä haetaan luomalla suurkulutukseen puuttumiseen paikalliset mallit, jotka soveltuvat työyhteisöjen omiin toimintatapoihin. Näin mini-interventiotoiminta jää työyhteisöjen rakenteisiin hankkeen päätyttyäkin. Toteutettava koulutus sisältää mini-intervention teknisen toteutuksen ja asian prosessoinnin eli koulutuksissa ei ole kyse vain teknisestä toteutuksesta vaan myös huomion kiinnittämisestä alkoholin liikakulutukseen, siitä aiheutuviin haittoihin ja aktiiviseen puuttumiseen varhaisessa vaiheessa sekä motivoimisesta suunnan muutokseen. Kriittinen kohta hankkeessa on lääkärien saaminen osallistumaan koulutukseen ja kysymään päihteiden käytöstä potilailtaan. Lääkärit eivät välttämättä ole tavoitettavissa koulutukseen, jos kouluttaja on muu kuin lääkäri. Tätä varten hanke varautuu ostamaan ulkopuoliselta kokeneelta mini-interventiotyötä tehneeltä lääkäriltä koulutuspalveluita. Kuntien peruspalveluissa on saatava rutiiniksi alkoholinkäytön suurkulutuksen tunnistaminen ja puheeksiottaminen, samoin kuin ensihoito näiden jälkeen. Kunnissa ja alueilla on 12
päätettävä, missä työyhteisöissä otetaan käyttöön systemaattinen alkoholin käytöstä kysyminen, milloin, missä tilanteissa, millä perusteilla otetaan puheeksi, kuka ottaa puheeksi, ja mitä sitten kun on aihetta ryhtyä joihinkin toimenpiteisiin, mitä ne toimenpiteet ovat. On korostettava systemaattista varhaisvaiheen riskikäytön tunnistamista eli kysymistä kaikilta, jotta saadaan estettyä ongelmakäytön syntyminen. Kyseessä on perustavaa laatua olevan ennalta ehkäisevän toiminnan aikaansaaminen. Toiminnan vaikutuksia arvioidaan yleensä pitkän aikavälin muutoksina mm. alkoholin kulutuksessa sekä asiakkuuksien ja hoitopäivien määrässä. Välittömänä vaikutuksena voidaan seurata ehkäisevän ja varhaisen vaiheen työn osuuden lisääntymistä. Pilotointialueet: Eurajoki, Huittinen, Keski-Satakunta ja Pyhäjärviseutu, Pohjois- Satakunnan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymä (POSA), Porin yt-alue, Rauma, Satakunnan sairaanhoitopiirin yhteispäivystys ja Raisio-Rusko-yt-alue. 5.1.2. Paikallisen, vastuullisen alkoholipolitiikan kehittäminen Ehkäisevässä päihdetyössä alkoholin tarjontaan vaikuttaminen on ollut hyvin vähäistä. Yhteisölähtöinen alkoholihaittojen ehkäisy on vaihtoehto yksilölähtöiselle ehkäisytyölle. Suomessa on toteutettu nämä seikat huomioon ottava Pakka-hanke Jyväskylän ja Hämeenlinnan kaupunkiseudulla. Siinä kehitettiin alkoholihaittojen ehkäisyyn paikallinen yhteistyömalli, jossa keskeistä on alkoholijuomien saatavuuden sääntely. Hankkeessa toteutettiin paikallistason alkoholihaittojen ehkäisyyn laajaan yhteistyöhön perustuva malli. Paikallisen alkoholipolitiikan toteuttamisessa päätavoitteena on paikallisten rakenteiden muuttaminen. Yhtenä toimintamallina on tavoitteellinen, paikallinen yhteistyö alkoholipalveluja tarjoavien tahojen (Alko, anniskeluravintolat ja kauppaliikkeet) sekä niistä aiheutuvia haittoja ehkäisemään ja korjaamaan pyrkivien toimijoiden kesken. Tavoitteena on vaikuttaa alkoholin käyttöön ja tarjontaan niin, että haitat vähenevät. Tässä pyritään vaikuttamaan alkoholia myyvien tahojen toimintaan, ihmisten omaan haittojen sääntelyyn eli juomakulttuuriin ja viranomaisten yhteistyöhön. Yksilöityinä tavoitteina voisi olla alkoholilainsäädäntöön keskeisesti liittyvät tekijät eli ikärajasäätely ja humalajuomisen ehkäisy. Nämä sisältävät mm. humalaisille ja alaikäisille tarjoilun vähenemisen ravintoloissa, alkoholin alaikäisille myynnin ja välittämisen vähenemisen ja alaikäisten alkoholin saatavuuden vaikeutumisen. Olennaista on kehittää toimintatapoja, joilla vaikutetaan yhteisöön. Yhteisövaikuttaminen on mm. mediavaikuttamista ja kansalaisvaikuttamista, kansalaisfoorumien käynnistämistä, vanhempainiltoihin osallistumista (oma vastuu ja asenteet alkoholin välittämisessä alaikäisille), nuorison toimintaympäristöihin vaikuttamista, koulujen kanssa toimimista, vastuullisen alkoholimyynnin ja anniskelun valvonnan kehittämistä yhteistyössä alkoholielinkeinon, alkoholitarkastuksen ja poliisin kanssa ja siihen kouluttamista, tapahtumiin osallistumista, vastuullisen yrittäjän palkitsemista jne. Toiminnan vaikutuksia arvioidaan esimerkiksi säännöllisesti toistettavien koeostojen avulla. Pilotointialueet: Huittinen, Porin yt-alue ja Salo 13
5.1.3. Päihteitä käyttävien raskaana olevien naisten ja pienten lasten äitien tukeminen Luodaan olemassa olevia toimintamalleja hyödyntäen paikallinen toimintamalli päihteitä käyttäville, raskaana oleville naisille ja pienten lasten äideille. Varhaisella puuttumisella pyritään tavoittamaan, ohjaamaan ja motivoimaan heitä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa vähentämään tai lopettamaan päihteiden käyttöään. Työntekijöille annetaan tarpeen mukaan koulutusta toimintaan keskeisesti liittyvistä asioista kuten varhaisesta vuorovaikutuksesta, motivoinnista, päihdetietoisuudesta, dialogisuudesta. Päihteitä käyttävien äitien kanssa päätavoitteena on saada äidit jo raskausvaiheessa hoitoon, jotta kyettäisiin mahdollisimman hyvin ehkäisemään sikiövaurioita. Toimintamalli edellyttää alkoholinkulutuksen systemaattista selvittämistä äitiysneuvolassa, jossa kaikkien raskaana olevien kanssa puhutaan päihteiden käytöstä ja kartoitetaan äidin päihteiden käyttö. Suurkulutuksen rajan ylityttyä (Audit, Tweak) otetaan välittömästi yhteys HAL-poliklinikalle, erityisäitiyspoliklinikalle tai vastaavalle. Työtä tekee työpari, jossa toinen on esim. äitiysneuvolan terveydenhoitaja tai perhetyöntekijä ja toinen työntekijä tulee em. poliklinikalta. Työpari tekee muutaman kotikäynnin, jossa puututaan alkoholin käyttöön motivoivalla otteella mini-intervention keinoin. Myös isä pyritään tavoittamaan ja hänen mahdolliseen alkoholin käyttöönsä puuttumaan. Poliklinikan työntekijä toimii mentorina ja perustason työntekijä oppii mukana tekemällä. Perustason työntekijä jatkaa joko yksin tai toisen perustason työntekijän kanssa kunnes lapsi on 6 kk. Vastaavaa toimintatapaa voidaan käyttää myös lastenneuvolassa. Alueella päätetään minkä tarkastusten yhteydessä seulonnat tehdään ja tämän jälkeen edetään kuten äitiysneuvolamallissa. Työmuotoja voi olla työpari-/mentor-mallin lisäksi muitakin, esimerkiksi verkostotyö tai raskaana olevien ryhmätoiminta. Toiminnan vaikutuksia arvioidaan seuraamalla esimerkiksi HAL-poliklinikalle tulevien yhteydenottojen määrää. Pilotointialueet: Keski-Satakunta ja Pyhäjärviseutu, Porin yt-alue, Naantali, Raisio-Ruskoyt-alue ja Vakka-Suomen seutukunta 5.1.4. Ikääntyneiden päihde- ja mielenterveyshäiriöiden tunnistaminen ja varhainen auttaminen Siirtyminen työstä eläkkeelle voi työorientoituneessa maailmassa helposti aiheuttaa masennusta ja alkoholin liikakulutusta. Vanhuusiän alkoholiongelmat ovatkin selvässä kasvussa. Päihde- ja mielenterveyskysymykset eivät perinteisesti ole kuuluneet vanhustenhuollon henkilöstön vahvimpaan osaamisalueeseen. Tämä näkyy mm. tilanteiden varhaisen havaitsemisen puutteena sekä vaikeutena kohdata ja osata auttaa näitä ihmisiä. 14
Ikääntyneiden päihdetyön ongelmakenttä muodostuu ainakin neljästä seikasta; 1) alkoholin käyttöön tottuneiden suurten ikäluokkien eläköityminen ja sitä myöden heidän vapaa-aikansa runsas lisääntyminen, 2) hyväksyvä yhteiskunnallinen suhtautuminen alkoholin käyttöä kohtaan, 3) monien yleisten sairauksien kuten sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen, lihavuuden jne. haitalliset yhteisvaikutukset alkoholin kanssa sekä 4) alkoholin käytön ja tapaturmien todettu yhteys myös ikääntyneillä. Tavoitteena on tunnistaa ikääntyneiden mielenterveys- ja päihdeongelmat tehokkaasti ja tarjota niihin varhaista apua kotiin annettavissa palveluissa. Toimintamenetelmia ovat järjestelmällinen seulonta (esim. masennusoireita GDS-15 - mittarilla ja alkoholin suurkulutusta yli 65-vuotiailla Otetaan selvää! Ikääntyminen, alkoholi ja lääkkeet -mittarilla), vaikuttavien varhaisen avun toimintamallien käyttöönotto sekä eläkkeelle siirryttäessä päihde- ja mielenterveysongelmia ehkäisevien toimintamuotojen kehittäminen. Toiminnan vaikutuksia arvioidaan käyttöön otettujen mittareiden tuloksilla. Pilotointialueet: Porin yt-alue ja Raisio-Rusko-yt-alue. 5.1.5. Päihde- ja mielenterveysongelmien ylisukupolvisen siirtymisen ehkäiseminen Tarkoituksena on tukea vanhemmuutta ja lasten kehitystä perheissä, joissa vanhemmalla tai muulla perheenjäsenellä on mielenterveys- tai päihdeongelma. Tähän on kehitetty vaikuttavaksi todettuja työmenetelmiä, joita kutsutaan Toimiva lapsi&perhe (TLP)- menetelmiksi. TLP-menetelmät kuuluvat terveyden edistämisen ja häiriöiden ehkäisemisen piiriin. Niiden lähtökohtana on suojaavien tekijöiden, vahvuuksien ja mahdollisuuksien tukeminen sekä riskitekijöiden vähentäminen. Menetelmien avulla vähennetään lasten vaaraa sairastua psyykkisesti ja vanhempia autetaan huomaamaan lasten ongelmat ajoissa. TLP-menetelmät eivät ole lapsen tai vanhemman hoitoa vaan ne ovat lapsen kehitystä ja kasvua tukevia sekä häiriöitä ehkäiseviä. Työskentely voidaan toteuttaa siinä palvelujärjestelmän osassa, jossa se on luontevinta, kuten perusterveydenhuollossa, lastensuojelussa, koulussa, päiväkodissa, perheneuvolassa, päihdehuollossa jne. Mallin tarkoituksena on avata keskustelu perheessä päihde- tai mielenterveyshäiriöön tai muuhun koko perhettä koskevaan vielä puhumattomaan asiaan liittyvistä kysymyksistä. Työmenetelmiin kuuluvat lapset puheeksi -keskustelu, perheinterventio, lapsiperheneuvonpito sekä vertaisryhmätoiminta. Alueiden henkilöstöä koulutetaan menetelmien hallintaan ja käyttöönottoon peruspalveluissa. Toiminnan vaikutuksia arvioidaan aluksi uuden työmenetelmän yleistymisellä. Asiakasvaikutuksia mitataan THL:ssä kehitteillä olevan arviointilomakkeen (asiakkaan kokemus toiminnasta) pohjalta. Länsi 2012 -hanke on osaltaan mukana arviointiprosessin kehittämistyössä. Pilotointialueet: Keski-Satakunta ja Pyhäjärviseutu, Naantali, Rauma ja Vakka-Suomen seutukunta 15
5.2. Ryhmämuotoisten toimintojen kehittäminen Ryhmämuotoisten toimintojen kehittämisellä ja laajamittaisella käyttöönotolla haetaan lisää vaikuttavuutta perinteiseen asiakas-työntekijä -toimintatapaan. Osaksi asiakkaan kanssa tehtävää arkityötä liitetään säännöllinen työn vaikuttavuuden arviointi. Yhä useampien kansansairauksien elintapaohjaukset toteutetaan ryhmäinterventiona. Tämä on mahdollista myös päihde- ja mielenterveysongelmien ollessa kyseessä. Länsi 2012 -hankkeessa haetaan vaikuttavuutta ja palvelujen monipuolistamista implementoimalla uusia toimintatapoja. Niitä ovat ryhmämuotoiset perustasolla toteutettavat toiminnot. Hankkeessa toteutettavia vaikuttaviksi todettuja ryhmätoimintoja ovat mm. nuorten stressinhallintakurssit, nuorten aggressionhallintaryhmät, depressiokoulut, psyko- ja päihdeedukaatioryhmät ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivien äitien ryhmät. Peruspalveluissa toteutetaan hankkeen aikana ja otetaan pysyväksi käytännöksi ryhmien vetäminen. Työssä mukana olevat alueet määrittävät itse omat tarpeensa ja ryhmiä perustetaan sen mukaan. Tietyn ryhmäinterventio-osaamisen lisäksi työntekijöille voidaan antaa tässäkin tärkeää motivointikoulutusta, esim. motivoiva haastattelu. Henkilökunnan vaihtuvuuden johdosta on Länsi-Suomen alueelle koulutettava myös kouluttajia edelleen kouluttamaan uusia työntekijöitä. Toiminnan vaikutuksia arvioidaan seuraamalla kuntakohtaisesti käyttöön otettujen uusien ryhmämuotoisten toimintojen määrää. Pilotointialueet: Huittinen, Keski-Satakunta ja Pyhäjärviseutu, Naantali, Porin yt-alue, Rauma 5.3. Kehittäminen päihde- ja mielenterveyssuunnitelmien kautta Päihde- ja mielenterveyssuunnitelmien tekeminen, arviointi ja päivittäminen ovat peruspalveluissa toteutettavan päihde- ja mielenterveystyön systemaattisen kehittämisen työkalu. Hankkeessa tavoitellaan järjestelmälliseen seurantaan perustuvan suunnitelmatyön ulottamista kaikkiin hankkeessa mukana oleviin kuntiin. Vaikuttavien toimintatapojen levittäminen ja juurruttaminen tapahtuu näiden suunnitelmien kautta. Suunnitelma on kehittämistyökalu, johon tuodaan kehittämiskohteet ilmenneiden tarpeiden perusteella, päätetään tavoitteet, sovitaan menetelmät tavoitteisiin pääsemiseksi sekä miten arvioidaan tavoitteiden toteutumista. Kuntien luottamuselimet käsittelevät suunnitelman ja tekevät sen toteuttamisesta päätökset. Poliittinen sitoutuminen suunnitelmien toteuttamiseen tulee päätösten myötä. Asian seuranta ei näin jää vain päihde- ja mielenterveysasioista innostuneille, vaan myös valtuuston ja tarkastuslautakunnan tehtäväksi. Tuloksena on käytännössä noudatettava ja aktiivisesti päivitettävä suunnitelma sekä jatkuva kehittäminen päihde- ja mielenterveysasioissa perustasolla. 16
Kunnassa nimetään päihde- ja mielenterveysryhmä, joka myös seuraa ja arvioi suunnitelman toteutumista ja vastaa täytäntöönpanon edistymisestä. Erityinen huomio kiinnitetään suunnitelman toimeenpanoon, siinä esitettyjen konkreettisten toimintatapojen juurruttamiseen käytäntöön. Tässä päämääränä on toiminnan vaikuttavuuden lisääntyminen, ja siinä keskeisenä tekijänä on parantaa työntekijöiden valmiuksia toimia päihde- ja mielenterveysongelmia kokevien ihmisten kanssa. Mielenterveyden, päihteiden käytön hallinnan ja hyvinvoinnin edistäminen on pitkäaikainen prosessi, jonka tulokset näkyvät viiveellä, usein vasta vuosien päästä. Ilman suunnitelmallista työotetta toiminta ohjautuu korjaavaan työhön. Toiminta kehittyy samalla kun suunnitelmaa päivitetään. Suunnitelma on näin työn jatkuvan kehittämisen ilmentymä. Toiminnan vaikutuksia arvioidaan uusien ja päivitettyjen suunnitelmien määrällä. Pilotointialueet: Keski-Satakunta ja Pyhäjärviseutu, Porin yt-alue, Naantali, Raisio-Ruskoyt-alue, Turku ja Salo. 6. Hankkeen organisoituminen ja aikataulutus Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta sekä sosiaali- ja terveysministeriö edellyttävät, että valtionavustusta Kaste-ohjelmasta hakee ja se myönnetään hallinnoitavaksi yhdelle kunnalle tai kuntayhtymälle, jos hankkeeseen osallistuu useampia kuntia. Hanketta hallinnoi Satakunnan sairaanhoitopiiri. Alueellisista toimijoista ja asiantuntijoista kootaan hankkeen ohjausryhmä, jonka nimeää Länsi-Suomen Kaste-ohjelman aluejohtoryhmä. Ohjausryhmän tehtävänä on valvoa hankesuunnitelman toteutumista ja päättää tarvittaessa sen sisällöllisistä painotuksista alkuperäisen hankesuunnitelman raameissa. Riittävän alueellisen läheisyyden saavuttamiseksi perustetaan kaikille pilotointialueille omat alueelliset tukiryhmät, jotka vastaavat hankkeen etenemisestä omalla alueellaan. Pilotointialueet ovat pääosin yhteistoiminta-alueen kattavia. Muutama kunta tekee tästä poikkeuksen sen vuoksi, että hankkeen suunnitteluvaiheessa ko. kunnan yhteistoimintaalueen toiminta ei ole vielä riittävän pitkälle valmisteltu. Nämä pilotointialueet ja alueelliset tukiryhmät nimetään ennen hankkeen käynnistymistä siten, että ne ehtivät toimia valmisteluryhminä ennen hankkeen käynnistymistä ja jopa hankehakuvaiheessa. Kaikki hankkeeseen sitoutuneet kunnat ovat mukana jossakin alueellisessa pilotoinnissa. Pilotointialueet ovat valinneet oman alueensa lähtökohdista itselleen sopivat sisällölliset tavoitteet ja niiden konkreettiset kehittämistoimenpiteet. Erikseen sovittavat vastuuhenkilöt kokoavat projektipäällikön avustamana kunkin kehittämisteeman ympärille kehittämisverkostot yhteisesti koko Länsi-Suomen Kaste-alueelle. Pilotit verkostoituvat siis keskenään pilotoimiensa konkreettisten toimenpiteiden mukaisesti. Lisäksi kehittämistyötä hankerahoituksella tekevistä työntekijöistä kootaan näiden kehittämisverkostojen pilotointiryhmät. Yksittäinen yhteistoiminta-alue tai kunta voi olla mukana useammassa kuin yhdessä kehittämisverkostossa (kuvio 1). 17
Kuvio 1: Hankkeen organisointikaavio Edellä esitetyllä tavalla toteutettuna pilottien koordinointi ei jää pelkästään projektipäällikön vastuulle. Hankkeen organisoitumisen muodosta johtuen sen erityisenä haasteena on sitouttaa mukana olevien organisaatioiden esimiehet ja toisaalta järjestää hanketuki niin, että se on kaikkien työntekijöiden, tuki- ja kehittämisryhmien tukena viemässä tavoitteiden mukaista kehittämistyötä eteenpäin. Kuhunkin hankkeessa mukana olevaan kuntaan tai yhteistoiminta-alueelle perustetaan päihde- ja mielenterveystyön kehittämisryhmä, joka vastaa päihde- ja mielenterveyssuunnitelman laatimisesta ja seurannasta. Tällaiset ryhmät toimivat jo lähes kaikissa Satakunnan kunnissa. Kehittämisryhmät kootaan ja niiden toiminta käynnistetään viimeistään hankerahoituspäätöksen saamisen jälkeen. Kehittämisryhmiin haetaan jäseniä myös kolmannen sektorin toimijoista tuomaan osallisuusteeman mukaisesti kehittämistyöhön asiakas-, potilas- ja omaisnäkökulmaa. Nämä kehittämisryhmät voivat joissain kunnissa tai yhteistoiminta-alueilla toimia myös pilotoinnin tukiryhmänä. Hanketta valmistelemassa olleet kattavat teemaryhmät (osallisuus, koulutus, arviointi ja juurruttaminen) jatkavat hankkeen läpi toimintaansa, tarjoten hankkeessa käytännön työtä tekeville tarvittaessa arvokkaan asiantuntijatukiverkoston. Hankkeen henkilöstön kokonaismäärä riippuu hankkeeseen mukaan tulevien kuntien lopullisista pilotointisuunnitelmista, jotka tarkentuvat hankerahoituksen myötä. Liitteenä olevien pilotointisuunnitelmien mukaan kehittämistyöhön on suoraan sidottu noin kahdeksan henkilön vuotuinen työpanos. Sen lisäksi hankkeen yhteinen henkilöstö koostuu projektipäälliköstä ja osa-aikaisesta projektisihteeristä. Tavoitteena on pitää hallinto mahdollisimman ohuena, jotta suurin osa kehittämisresursseista saadaan kohdistettua kunnissa tehtävään käytännön kehittämistyöhön. 18
Käytännön kehittämistyö tehdään ensisijaisesti mukana olevien organisaatioiden henkilöstöstä projektiin siirretyn työpanoksen turvin. Henkilöstön työpanos voi olla myös osaaikaista ja lyhytkestoista, tarvittaessa vaikka vain puolen vuoden pituisiin jaksoihin rytmitettyä. Näin saadaan mahdollisuus laajalla alueella konkreettiseen paikalliseen muutostyöhön, esimerkiksi mini-intervention viemiseen osaksi arkityötä. Koko hankkeen henkilöstö ja asiantuntijat rekrytoidaan siis pääosin hankealueen organisaatioiden omasta henkilöstöstä tai alueelle palveluja tuottavan organisaation henkilöstöstä. Kantavana ajatuksena on, että hankkeessa kertyvä osaaminen jää alueelle pysyvään käyttöön, eikä katoa hankerahoituksen päätyttyä muualle. Projektiin eri organisaatioista valittavien työntekijöiden osaamisalueet painottuvat kunkin kunnan tai yhteistoimintaalueen pilotoitavien teemojen mukaisesti. Kustannusvastuu kohdennetaan hankkeessa mukana olevien kuntien väestöpohjan ja omarahoitusosuuden mukaisesti. Kustannusarvio on laskettu siten, että Satakunnasta kaikki kunnat ovat mukana hankkeessa, vaikka Lavialla ei ole omaa pilottia. Varsinais- Suomesta mukana ovat Turku, Raisio, Rusko, Naantali, Salo, Uusikaupunki, Laitila, Pyhäranta, Kustavi, Taivassalo ja Vehmaa. Hanke hankkii tarvittaessa koulutuksiin ulkopuolista osaamista ja konsultaatioasiantuntemusta. Hanke verkostoituu muiden Suomessa käynnissä olevien vastaavien hankkeiden kanssa, hankkeeseen sitoutuneiden yhteistyötahojen kanssa ja tekee yhteistyötä muiden alueella toteutettavien saman aihepiirin hankkeiden kanssa. Yksittäisten pilotointialueiden yhteistyökumppaneista on maininnat kunkin pilotointialueen omissa suunnitelmissa. Hankkeen toteutusaika on 1.3.2010-31.10.2012. Hanke on pyritty valmistelemaan pilotointeja myöten niin valmiiksi, että se voidaan laajalla rintamalla käynnistää heti myöntämisluvan jälkeen. Siten hankkeen ensimmäiset kuukaudet eivät mene kokonaan hanke- ja pilotointisuunnitelmien tarkentamiseen ja työsuunnitelmien laadintaan. Satakunnan sairaanhoitopiiri hankkeen hallinnoijana osoittaa tai hankkii hankkeelle tarvittavan henkilöstön (projektipäällikön ja projektisihteerin) työpanoksen heti aloittamisluvan jälkeen. 7. Hankkeen juurruttaminen Länsi 2012 -hanke on Mieli 2009 -suunnitelmassa esiintuotujen linjausten ja tavoitteiden mukainen. Hanke sisältää jo itsessään toiminnan levittämistä, koska kyse on menetelmien käyttöönoton viemisestä koko asiakas- ja potilastyötä tekevälle sosiaali- ja terveydenhuollon perustason henkilöstölle. Hankkeen sisältämä toiminta on sovellettavissa muuallekin Suomeen, se ei ole alueellisista ominaispiirteistä riippuvainen, vaan on ne huomioon ottava. Asiakasarvioinnin kehittäminen vaikuttaa positiivisesti toimintamallien juurtumiseen koetun hyödyn kautta. Juurruttaminen linkittyy voimakkaasti kouluttamiseen ja prosessiarviointiin siten, että ymmärrys asiasta ja sitoutuminen tekemiseen ovat juurtumisen edellytyksiä. Eri kohderyhmiin vetoavat eri perusteet; päätöksentekijöiden ja ylimmän johdon tapauksessa taloudelliset perustelut korostuvat. Tärkeimpänä sitouttamisen kohderyhmänä nähdään käytännön työtä johtava välijohto. Projektityöntekijöiden systemaattinen tuki sekä 19
sisäiset että ulkoiset koulutukset edesauttavat toimintojen juurtumista. Keikkalääkärit nähdään palvelutuotannon kannalta suurena haasteena. Juurruttamistyö pitää aloittaa heti hankkeen alusta, jotta juurtumisen edellytykset ovat mahdolliset. Kun päihde- ja mielenterveyssuunnitelmat saadaan osaksi kuntastrategiaa ja niiden tavoitteet sitoviksi tavoitteiksi on ilmapiiri juurtumiselle avoimempi. Kehittämisessä on oleellista keskittyminen siihen, että uusien tapojen, palvelujen ja menetelmien juurruttaminen onnistuu ja kehittämisen kohteena olevat asiat otetaan aidosti käyttöön. Uuden toiminnan juurruttaminen arkirutiiniin vaatii paljon aikaa. Sinnikkään vuodesta toiseen kestävän juurruttamiseen panostamisen seurauksena syntyy osaamisen kasautumista alan ammattilaisille laajalla rintamalla (menetelmällinen osaaminen ja toimintatapojen kirjo). Tämän vaikutuksesta ammattilaiset oppivat ennakoimaan ja varhain havaitsemaan syntymässä olevia vaikeuksia. Hankkeen keskeisenä työskentelytapana on tuoda uusia toimintatapoja ja toimintoja peruspalveluihin toimimalla yhteistyössä alueiden toimijoiden kanssa. Päämetodina on osallistua työskentelyyn vastuuhenkilöiden ja -ryhmien kanssa edesauttamalla ja tukemalla toimintatapojen ja hyvien käytäntöjen toimeenpanoa ja juurruttamista. Menetelminä käytetään mm. koulutuksia, yhdessä tekemällä oppimista ja mentorointia. Samalla pyritään kehittämään uusia käytäntöjä interventioiden juurruttamiseksi. Kehitettävästä toiminnasta tulee pitkäjänteisen suunnitelmallisen juurruttamisen tuloksena systemaattista, työmenetelmät ja toimintatavat sisällytetään koko asiakas- tai potilastyötä tekevän henkilöstön osaamissalkkuun. Tällöin terveyden edistäminen, haittojen ennaltaehkäisy ja varhaisen puuttumisen työote ovat koko henkilöstön toimintatapa, osa arjen toimintaa, ne eivät jää vain muutaman kiinnostuneen erityisalaksi. Toimintatapojen juurruttaminen käynnistetään hankkeen aikana sitouttamalla kuntien henkilöstö aktiiviseen kehittämistyöhön mm. toimintatapojen määrittely- ja pilotointivaiheissa. Hankkeen aikana käytännöksi juurtuvat kahden maakunnan alueellinen yhteistyö ja kuntien yhteistyön tavat. Kehitettävien toimintatapojen/tulosten laajempi juurruttaminen jää varmasti osin toteutettavaksi hankevaiheen jälkeiselle ajalle johtuen osaltaan hankeajan lyhyydestä sekä muutoksenteon yleisesti aikaa ottavasta luonteesta. Juurruttaminen tapahtuu - systemaattisella kouluttautumisella (peruskoulutuksen kehittäminen, täydennyskoulutus) - kouluttajakoulutuksilla - jalkautuvalla toiminnalla - päihde- ja mielenterveyssuunnitelmien toteuttamisella ja säännöllisellä päivittämisellä - ottamalla arjen työn vaikuttavuuden arviointi mukaan säännölliseksi työkaluksi päivittäisessä asiakastyössä - verkostoitumalla muiden vastaavien hankkeiden kanssa Suomessa ja soveltamalla sitä kautta tulevia hyviä käytäntöjä ja työtapoja - vaikuttavaksi osoitettujen toimintamallien käyttöönottamisella ja heikompien toimintatapojen poisjättämisellä - työyhteisöjen yhteisellä suunnittelulla uusien työtapojen käyttöönottamiseksi 20