Suojelupoliisin toimintaympäristö vuosina 2015 2016

Suojelupoliisin toimintaympäristö vuosina 2015 2016

SUOJELUPOLIISIN TOIMINTAYMPÄRISTÖ VUOSINA 2015 2016 1. TERRORISMINTORJUNTA Organisoituneen terrorismin uhka Suomen valtiorakenteita tai yhteiskunnan kriittisiä järjestelmiä kohtaan on edelleen vähäinen. Suurimman uhan muodostavat radikaali-islamistinen terrorismi ja yksittäiset radikalisoituneet henkilöt tai pienryhmät. Uhkakuvana on, että Suomessa asuvat henkilöt saattavat tulevaisuudessa suunnitella, tukea tai osallistua muualla toteutettavaan terroritekoon itsenäisesti tai yhdessä muissa maissa oleskelevien radikaali-islamistien kanssa. Tämän vuoksi Suojelupoliisi muutti kesäkuussa 2014 terrorismin uhka-arviotaan. Suomen lähialueilla ja muissa Pohjoismaissa terrorismin uhka on pysyväisluonteisesti kohonnut. Suomesta on matkustanut Syyrian konfliktiin yli viisikymmentä henkilöä, joista kolme neljäsosaa pyrkii osallistumaan taisteluihin jihadistien riveissä. Ensimmäiset tiedossa olevista lähtijöistä matkustivat Syyriaan vuoden 2012 aikana. Halukkaita lähtijöitä on edelleen myös Somalian konfliktiin. Muutamia Suomessa asuvia henkilöitä on myös pidätetty ulkomailla terrorismirikoksista epäiltyinä. Suomen noin 60 000 muslimin vähemmistö on maltillinen, mutta joukossa on myös uskonnollisesti radikalisoituneita henkilöitä. Suojelupoliisin tiedossa on lähes kolmesataa mahdollisesti terroristiseen toimintaan kytköksissä olevaa henkilöä. Myös Syyrian konfliktiin osallistuvien lukumäärä on Suomessa suhteellisen suuri ja samalla merkittävä turvallisuushaaste. Konfliktialueilta takaisin palaavat henkilöt, jotka ovat osallistuneet taisteluihin tai saaneet terroristista koulutusta muodostavat potentiaalisen turvallisuusuhan. Suomea pyritään käyttämään terroristien kauttakulku-, lepo- ja tukialueena. Yksi Syyrian konfliktin huolestuttavista ilmiöistä on vastakkainasettelu sunna- ja shiiamuslimien välillä sekä eräiden maahanmuuttajayhteisöjen sisällä. Eri ryhmittymien välien kärjistyminen voi paitsi rohkaista entistä suurempaa joukkoa kiinnostumaan väkivaltaisesta ääri-islamista, pahimmillaan myös näkyä konkreettisena tietyn ryhmän edustajiin kohdistuvana väkivaltaisena toimintana. Uutena ilmiönä voidaan pitää myös Suomeen suunnattuja, Syyriaan lähteneiden henkilöiden propaganda- ja vihaviestejä. Ulkomailla toimivat radikaaliryhmät tai yksittäiset toimijat eivät välttämättä osaa tai halua tehdä eroa länsimaiden tai Pohjoismaiden välillä. Suomi voidaan mieltää EU:n jäsenenä oikeutetuksi kohteeksi väkivallalle. Maamme saatetaan myös sekoittaa maatunnusten, kuten lipun perusteella muihin Pohjoismaihin, joita pidetään oikeutettuina iskujen kohteina. Terroristijärjestöt saattavat iskeä myös sellaisiin kohteisiin ja sellaisilla alueilla, joissa niillä ei ole aiemmin ollut operatiivista toimintaa. Tällöin myös Suomen edustustot, suomalaiset yritykset ja operaatioihin osallistuvat suomalaiset rauhanturvaajat saattavat valikoitua iskun kohteeksi. Separatistisen, poliittisen ja anarkistisen terrorismin uhka Suomessa on vähäinen. Kasvava huolenaihe on valtion tukeman poliittisesti motivoituneen terrorismin uhan lisääntyminen maailmanlaajuisesti. Euroopan unioni lisäsi Hizbollahin aseellisen siiven terroristijärjestöjen listalle heinäkuussa 2013. Hizbollah osallistuu Syyrian konfliktiin al-assadin hallinnon tukena ja on uhannut Israelia ja Yhdysvaltoja terrori-iskuilla. Vuoden 2012 heinäkuussa Kyproksella paljastunut iskuhanke ja Burgasin lentokentällä tapahtunut itsemurhaisku osoittavat, että Hizbollah on valmis toimimaan myös Euroopan maaperällä.

2. SISÄINEN TURVALLISUUS JA ÄÄRILIIKKEET 2.1 Anarkistit Yksi tänä vuonna julkisuutta saaneista ryhmistä ovat anarkistit. Joukkoliikkeenä anarkismi on kuitenkin edelleen suhteellisen pieni ja kirjava. Valtaosa anarkisteista on rauhanomaisia elämäntapa-aktivisteja ja militantin anarkismin kannattajia on lukumääräisesti vähän. Anarkistiliikkeen toimintaa on ohjaillut laajempi eurooppalainen viitekehys, jonka myötä liikehdintä on Suomessakin ajoittain aktivoitunut ja radikalisoitunut. Selkeimmin tämä näkyi vuosituhannen vaihteessa, kun globalisaatiokriittinen liikehdintä radikalisoi itsenäisyyspäivän Kuokkavierasjuhlat -mielenosoituksen Suomen mittakaavassa poikkeukselliseksi tapahtumaksi. Anarkistinen toiminta onkin näyttäytynyt laajimmillaan tällaisissa yksittäisissä mielenosoituksissa. Suomalainen mielenosoituskulttuuri on kuitenkin eurooppalaisessa vertailussa maltillista ja mielenilmausten osallistujamäärät ovat pieniä. Useissa Euroopan maissa toimii konfliktihakuisia antifasistiryhmiä, jotka pyrkivät hakeutumaan aktiivisesti väkivaltaisiin yhteenottoihin uusnatsien ja skinheadien kanssa sekä kohdistamalla väkivaltaa joihinkin poliitikkoihin. Viime vuosina antifasistinen toiminta on Suomessakin hieman aktivoitunut. 2.2. Skinheadit ja SVL Rasististen rikosten lukumäärä vaihtelee hieman vuosittain, mutta pitemmällä aikavälillä tarkasteltuna merkittäviä muutoksia suuntaan tai toiseen ei ole voitu havaita. Pääosin rasistiset ja muut viharikokset ovat suunnittelemattomia. Suomessa rasistisia teemoja korostaa varsinkin skinhead-liike. Paikallisia skinhead-kerhoja löytyy useista eri kaupungeista. Skinikerhojen aktiivisin toiminta liittyy rasistisen musiikin ympärille. Ajoittain järjestettäviin ns. white power -konsertteihin osallistuu usein yhtyeitä ja yleisöä myös ulkomailta. Skinhead-liikkeen laiton toiminta on pääosin yksittäisten henkilöiden tekemiä pahoinpitelyitä ja muuta häiriökäyttäytymistä. Suunnitelmallinen laiton toiminta ja vakava rikollisuus ovat harvinaisia. Suomen Vastarintaliike (SVL) on poliittinen, valtakunnallinen ja hierarkkisesti organisoitunut järjestö. SVL:n tavoitteena on sen oman ohjelman mukaan kansallissosialistisen valtion luominen. Liike levittää propagandaa, kuten lentolehtisiä ja liimaa julisteita sekä tarroja. Aika ajoin liikkeen aktivistit jalkautuvat myös kadulle erilaisiin mielenilmauksiin. 2.3 Muut radikaalit vaihtoehtoliikkeet Radikaalin ympäristö- tai eläinoikeusliikkeen piirissä ei ole ilmennyt viime vuosina merkittävää laitonta toimintaa. Ympäristöliikkeen keskeisin protestoinnin kohde on ydinvoima, jota vastustetaan ajoittain väkivallattoman kansalaistottelemattomuuden keinoin. Ympäristöliikkeen protestit eivät kuitenkaan aiheuta turvallisuusuhkia, eikä sen piirissä ole ilmennyt varsinaista ääriliikehdintää. Euroopan laajuisesti ympäristökysymykset ovat kuitenkin myös anarkistiliikkeen agendalla, joten esimerkiksi ajankohtaiset ydinvoima- tai kaivoshankkeet saattavat mobilisoida myös suomalaista anarkistiliikkeen radikaalisiipeä.

Eläinoikeusliikkeen merkittävin toimintamalli on edelleen tuotantotilojen olosuhteiden luvaton dokumentoiminen ja näiden dokumenttien levittäminen julkisuuteen. Laitonta eläinoikeustoimintaa on esiintynyt viime vuosina vain harvakseltaan. Saatananpalvonta, haitalliset lahkot ja muu vaaralliseksi katsottava uskontoon tai elämänkatsomukseen liittyvä toiminta on Suomessa hyvin vähäistä. Toiminta säilynee marginaalisena myös lähitulevaisuudessa. 2.4 Yksinäiset toimijat Niin sanotut yksinäiset toimijat saattavat uhata myös valtakunnan turvallisuutta. Tällä tarkoitetaan henkilöitä, jotka voivat toteuttaa yksin laajamittaisen väkivallanteon esimerkiksi ampuma-aseilla tai räjähteillä. Suomessa tämänkaltaisia väkivallantekoja on nähty tällä vuosituhannella muutamia. Yksinäisten toimijoiden motiivit väkivaltaisen käyttäytymisen taustalla ovat hyvin moninaisia. Usein niissä kuitenkin yhdistyvät mielenterveydelliset ongelmat, henkilökohtaiset pettymykset ja sairaalloinen kiinnostus väkivaltaa kohtaan. Laajamittaisen väkivallanteon suunnittelusta saattaa muodostua henkilön ensisijainen elämänsisältö ja identiteetin kulmakivi. Viimeisin vakava yksinäisiin toimijoihin liittyvä tapaus tuli ilmi vuoden 2014 alkupuolella, kun poliisi paljasti kahden nuoren aikuisen suunnitelman väkivaltaisesta hyökkäyksestä Helsingin yliopistoon. Laajamittaisia väkivallantekoja ihannoineet henkilöt olivat valmistelleet iskua yli vuoden ajan, ja tehneet myös asiaan liittyviä käytännön valmisteluja. Käräjäoikeus tuomitsi syytetyt noin kolmen ja puolen vuoden vankeusrangaistuksiin. Asian käsittely jatkuu ylemmissä oikeusasteissa. 3. VASTATIEDUSTELU Suomi on ulkomaisten tiedustelupalveluiden kiinnostuksen kohteena geopoliittisen sijaintinsa, korkean teknologisen osaamisensa sekä EU-jäsenyytensä takia. Lisäksi läheinen yhteistyö Naton kanssa pitää yllä tiedustelupalveluiden kiinnostusta Suomea kohtaan. Tiedustelullisesti Suomi kiinnostaa erityisesti Venäjää. Turvallisuus- ja geopoliittisista syistä sekä korkean teknologisen osaamisen takia Suomen ja sen lähiympäristön kehitys kiinnostaa myös muita suurvaltoja. Suomessa vuoden 2015 eduskuntavaalit ja niiden jälkeen muodostettavan hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja kiinnostavat myös ulkovaltoja. Tieteellis-tekninen tiedustelu keskittyy huipputekniikkaan liittyvään tutkimukseen ja sen sovelluksiin. Haavoittuvuutta lisäävät suomalaisyritysten kansainvälistyminen sekä toimintojen ulkoistaminen. Tietoverkkojen kautta tapahtuva tiedustelu on kasvava uhka. Yhteiskunnan keskeiset toiminnot siirtyvät yhä laajemmin digitaalisiin järjestelmiin, mikä tekee niistä entistä haavoittuvaisempia.

Tulevaisuuden näkymiä Lähivuosien ja seuraavan vuosikymmenen aikana on odotettavissa, että keskeisimmät kysymykset Suomen lähiympäristössä liittyvät Itämeren ja varsinkin arktisten alueiden merkityksen kasvuun erityisesti alueella olevien energiavarojen sekä uusien merikuljetusyhteyksien avautumisen vuoksi. Suomi on ulkomaisten tiedustelupalvelujen kiinnostuksen kohteena paitsi geopoliittisen sijaintinsa, myös korkean teknologisen osaamisensa ja EU-jäsenyytensä takia. Lisäksi Suomen läheinen yhteistyö Naton kanssa pitää yllä ulkomaisten tiedustelupalveluiden kiinnostusta. Ajankohtaisia ilmiöitä koskevat tiedustelukysymykset vaihtelevat. Pysyviä mielenkiinnonkohteita ovat Suomen turvallisuuspolitiikka, EU- ja Natosuhteet, poliittinen päätöksenteko, teknologiateollisuuden avainalat, energiapolitiikka, kauppapolitiikka sekä turvallisuusviranomaisten toiminta. Tulevaisuudessa voidaan odottaa myös arktisiin alueisiin liittyvien kysymysten nousevan pysyvien kohteiden joukkoon. Ulkomaisen tiedustelun päämäärinä on Suomen politiikan ennakoiminen, tärkeisiin päätöksiin vaikuttaminen sekä oman maan taloudellisten etujen ajaminen ja sen tieteellis-teknisen kehityksen edistäminen Suomesta hankittavien tietojen avulla. Suomessa toimivien tiedustelupalveluluiden kiinnostus kohdistuu usein myös kolmansiin maihin. Sotilaallisen tiedustelun pysyviä päätavoitteita ovat Suomen sotilaallisen valmiuden, puolustuspolitiikan ja kansainvälisen sotilasyhteistyön arvioiminen, sekä sotilaallisesti kiinnostavan teknologian hankkiminen. Vastatiedustelun näkökulmasta jatkuvasti kasvava haaste on yhteiskunnan keskeisten toimintojen siirtyminen yhä laajemmin erilaisiin digitaalisiin ja siten vaikeammin hallittaviin järjestelmiin. Tietoverkoissa tapahtuva tiedustelu on kasvava uhka suomalaiselle yhteiskunnalle. Tiedustelupalveluiden tavoitteena on suojattuihin tietojärjestelmiin murtautuminen, sähköisen viestinnän sisältöjen sieppaaminen tai kansallisen infrastruktuurin vahingoittaminen poliittisessa tai sotilaallisessa tarkoituksessa. Ukrainan kriisin aikana tehtyjen havaintojen perusteella Venäjä ja sen tiedustelupalvelut pyrkivät vaikuttamaan ulkomaailman näkemyksiin ja päätöksentekoon monin eri tavoin myös disinformaatiota levittämällä. Lähivuosina Venäjä pyrkinee entistä aktiivisemmin aloittamaan valtiollisten kanavien tuottamien uutisten lähettämisen muun muassa Suomessa. MUUT SEURATTAVAT KOHTEET Joukkotuhoaseet Proliferaation eli joukkotuhoaseiden leviämisen uhka Suomessa liittyy toisaalta aineettoman teknologian vientiin ja toisaalta yrityksiin hankkia ns. kaksoiskäyttötuotteita vietäväksi joukkotuhoaseita mahdollisesti kehittäviin maihin. Iran on hankkinut Suomesta keskeisiä komponentteja, joita epäillään käytettävän maan ydinaseohjelmassa. Salaisissa hankintaoperaatioissa on käytetty monimutkaisia kansainvälisiä järjestelyjä toimitusten salaamiseksi ja todellisten loppukäyttäjätahojen peittelemiseksi. Joukkotuhoaseohjelmien vastainen työ vaikeutunee tulevaisuudessa entisestään. Vientivalvonnan tarve lisääntyy. Lähi-idän kansainvälispoliittinen jännitystila sekä EU:n ja YK:n Iraniin kohdistamat pakotteet ovat vilkastuttaneet tiedustelu- ja turvallisuuspalvelujen välistä tiedonvaihtoa ja lisänneet kiinnostusta proliferaatiota kohtaan maailmanlaajuisesti.

Tietoturvauhat Kahden viime vuoden aikana tietoverkkoja hyväksi käyttävien haittaohjelmien aiheuttamien tietoturvaloukkausten paljastuminen ja tutkinta ovat lisänneet ymmärrystä turvallisuustilanteesta huomattavasti paitsi Suojelupoliisissa, niin myös yleisemmin valtionhallinnossa. Vaikka tietoverkkoja hyväksi käyttävä rikollisuus on ensisijaisesti yksityisyyden suojaan kohdistuvaa rikollisuutta, petos- ja talousrikollisuutta, niin viimeaikaisten tapahtumien perusteella on kuitenkin pääteltävissä, että tietoverkkoja hyväksi käyttäen tehdyt valtiolliset vakoiluoperaatiot ovat myös merkittävä uhka keskipitkällä aikavälillä. Syynä tähän on yksinkertaistenkin hyökkäystapojen tehokkuus ja edullisuus sekä useimpien järjestelmien haavoittuvuus huolellisesti rakennetuille hyökkäystavoille. Terroristisessa tarkoituksessa tapahtuvien tietoverkkokampanjoiden oletetaan muodostuvan todellisiksi uhkiksi vasta hieman myöhemmin tulevaisuudessa. Vakoilurikoksiin epäiltyjen tietoverkkohyökkääjien on havaittu pyrkineen murtautumaan suojattuihin tietojärjestelmiin, sähköisen viestinnän sisältöjen sieppaamiseen ja sähköisen viestinnän liikenteen seurantaan. Terroristisessa tarkoituksessa tietoverkkoja tultaneen käyttämään jatkossakin ihmisten radikalisoimisessa, rekrytoimisessa, iskujen rahoittamisessa ja suunnittelemisessa sekä koordinoimisessa. Viimeisten kahden vuoden aikana ovat julkiseen tietoisuuteen tulleet ensimmäiset valtiolliset kyberaseet ja vakoiluohjelmat. Tiivistyneen kansainvälisen- ja kansallisen yhteistyön seurauksena saatiin vuoden 2013 aikana paljastettua useita vieraiden valtioiden toteuttamia haittaohjelmakampanjoita, joilla on pyritty ja onnistuttu hankkimaan turvallisuusluokiteltua tietoa Suomen viranomaisjärjestelmistä. Kybervakoiluoperaatiot yleistyvät, ellei niitä kyetä havaitsemaan, paljastamaan ja torjumaan. Suomalaisten viranomaisten ja yritysten kyky havaita ja torjua niihin kohdistuvia kyberhyökkäyksiä ja - tiedusteluyrityksiä on edelleen heikko. CERT-FI:llä käynnissä oleva HAVARO-hanke tulee helpottamaan tilannetta jonkin verran. Kyberstrategian valmistuminen on linjannut viranomaiskentän työtä, mutta käytännön toteuttamistavat, yhteistyö, resursointi, toimivaltuudet ja lainsäädäntö sekä niiden yhteen sovittamiseksi tarvittavat prosessit ovat alkutekijöissään. SYYRIAN JA IRAKIN KONFLIKTIT VAIKUTTAVAT MYÖS SUOMEEN Väkivaltaiseen ääri- islamismiin liittyviä kansainvälisen tason ilmiöitä on nähtävissä Suomessa aiempaa enemmän. Viime vuosina keskiössä on ollut etenkin Syyrian pitkittynyt konflikti, joka on houkutellut osallistujia eri puolilta Eurooppaa, myös Suomesta. Myös suuri osa kansainvälistä väkivaltaiseen toimintaan yllyttävää sosiaalisessa mediassa levitettävää propagandaa liittyy keskeisesti Syyrian tilanteeseen ja ääriislamististen ryhmittymien tavoitteisiin alueella. Syyrian konfliktiin liittyvät ilmiöt, kuten sellaisten henkilöiden määrän kasvu, jotka ovat kiinnostuneita väkivaltaisesta ääri-islamistisesta toiminnasta, vaikuttivat siihen, että Suojelupoliisin kesäkuussa 2014 laatimassa uhka-arviossa väkivallantekojen uhan arvioitiin kohonneen myös Suomessa. Organisoituneen radikaali-islamistisen ryhmän Suomessa tekemän terroriteon riskiä pidetään kuitenkin edelleen matalana. Suomesta Syyriaan matkustaneiden määrä on vuoden 2014 lopussa jo yli viisikymmentä. Etniseltä taustaltaan ja iältään Suomesta Syyriaan lähteneet miehet ja naiset muodostavat epäyhtenäisen ryhmän. Lähtijöistä pääosa on ollut miehiä, mutta arviolta viidennes myös naisia. Ensimmäiset tiedossa olevista lähtijöistä matkustivat Syyriaan vuoden 2012 aikana. Lähtijät edustavat kaikkiaan 18 etnisyyttä. Kolmella neljäsosalla

lähtijöistä on Suomen kansalaisuus. Iältään lähtijät ovat noin 18 50 vuotiaita. Merkittävimmän ikäryhmän muodostavat noin 21 24 vuotiaat. Syyriaan lähteneet ovat pääosin Etelä- ja Länsi-Suomen suurimmista kaupungeista, mutta myös pienemmiltä paikkakunnilta on ollut yksittäisiä lähtijöitä. Matkustaneiden motiivit ja toiminta Syyriassa vaihtelevat suuresti. Kuitenkin voidaan todeta, että suuri osa etenkin maassa pitkiä aikoja viettävistä henkilöistä pyrkii hakeutumaan aseellisen opposition radikaaliryhmien riviin, samaan aikaan kun konfliktit myös oppositioryhmien sisällä ovat lisääntyneet. Näin ollen myös Suomesta lähteneiden riski loukkaantumiseen ja traumatisoitumiseen taisteluissa kasvaa. Se saattaa näkyä konfliktista Suomeen palanneiden henkilöiden toiminnassa ja kyvyssä sopeutua takaisin suomalaiseen yhteiskuntaan. Samalla kasvaa myös sellaisen väkivaltaisen radikalisoitumisen riski, jonka seurauksena henkilö pyrkii Suomessa värväämään muita, tukemaan kansainvälistä terrorismia tai käyttämään itse väkivaltaa. Huomattava osa Syyriaan lähteneistä on nuoria ja ikänsä sekä elämäntilanteensa puolesta alttiita väkivaltaiseen ekstremismiin kannustavalle propagandalle. Näitä henkilöitä saattaa uhata syrjäytyminen suomalaisesta yhteiskunnasta. Syyrian konfliktiin liittyviin huolestuttaviin ilmiöihin kuuluu myös sunna- ja shiiamuslimien vastakkainasettelu, jonka leviämisestä Suomeen on saatu ensimmäisiä heikkoja viitteitä. Eri ryhmien välien kärjistyminen voi paitsi rohkaista entistä suurempaa joukkoa kiinnostumaan väkivaltaisesta ääri-islamista, myös näkyä pahimmillaan konkreettisena tietyn ryhmän edustajiin kohdistuvana väkivaltana. Syyriassa ja Irakissa toimivat suomalaistaustaiset radikaali-islamistit saattavat myös kohdistaa propagandaa ja vihaviestintää Suomeen. Tästä esimerkkinä on ISIL:n propagandavideossa kesällä 2014 esiintynyt suomalaistaustainen mies. ULKOMINISTERIÖN TIETOVUOTO Alkuvuodesta 2013 havaittiin, että Suomen ulkoasiainhallintoon kohdistuu tietoverkkojen kautta oikeudetonta tiedonhankintaa. Suojelupoliisi käynnisti esitutkinnan epäillyn vakoilurikoksen selvittämiseksi. Esitutkinnan yhteydessä paljastui toinen, selkeästi erillinen kokonaisuus, josta Suojelupoliisi käynnisti esitutkinnan epäillyn törkeän vakoilun selvittämiseksi. Ulkoministeriön tapauksessa keskeiseksi nousee varautumisen ja havainnointikyvyn merkitys. Osa operaatioista pystyi toimimaan havaitsematta useiden vuosien ajan. Suomessa ei ole toimivaltaista viranomaista, joka pystyisi tunnistamaan kyberpoikkeamat silloin kun organisaatiolla itsellään ei siihen ole edellytyksiä. Näin kaikki alkoi Suojelupoliisi sai tammikuussa 2013 yhteistyöviranomaisen välittämän tiedon sellaisista tietoverkkoliikenteen tunnistamistiedoista, joiden perusteella oli syytä epäillä ulkoministeriön joutuneen tietoverkon kautta toteutetun vakoilun kohteeksi. Tietoturvapoikkeaman tutkinnassa Suojelupoliisilla oli kaksi konkreettista tavoitetta: uusien vahinkojen estäminen ja tosiasioiden selvittäminen. Suojelupoliisi käynnisti helmikuussa 2013 esitutkinnan rikosnimikkeellä vakoilu (RL 12:5) selvittääkseen vahinkojen laajuuden, tapausten osapuolet sekä epäillyn rikoksen tekotavan. Esitutkintaan liittyneen tietoteknisen tutkinnan yhteydessä selvisi, että samaan aikaan on käynnissä toinenkin vakoiluoperaatio, joka oli selvästi ensin havaittua rikoskokonaisuutta suurempi. Sen selvittämiseksi Suojelupoliisi käynnisti esitutkinnan rikosnimikkeellä törkeä vakoilu (RL 12:6). Sekä vakoilu että törkeä vakoilu ovat virallisen syytteen alaisia rikoksia. Edistyksellinen tekotapa

Tutkinnanjohtaja päätyi kokonaisharkinnan perusteella ensisijaisesti turvaamaan Ulkoasiainministeriössä käsiteltävän tiedon ja antoi UM:n tietohallinnolle neuvon estää haittaohjelman liikenne. Tilanteen seuraaminen olisi muodostanut tiedon turvaamiselle niin suuren uhan, ettei se ollut perusteltua suhteessa saavutettavissa olevaan hyötyyn. Kybervakoilutapauksen esitutkinnassa olennaista on hankkia mahdollisimman tarkka arvio menetetyn tiedon luonteesta ja menetysten laajuudesta. Hyökkääjien haltuun joutui merkittävä määrä ulkoasiainministeriön materiaalia. Kun laite on tunkeutujan hallinnassa, tunkeutujalla on suoraan hallussaan myös kaikki tieto, joka käsitellään laitteessa itsessään sekä niissä tietojärjestelmissä, joihin käyttäjä pääsee ilman erillistä kirjautumista. Vakoilu kohdistui ulkoasiainhallinnon verkkoon, joka kattaa UM:n toiminnot Suomessa sekä ulkomaan edustustoissa. Ulkoasiainministeriön toimialaan kuuluvat Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä kansainvälinen kauppapolitiikka. UM on lisäksi Suomen kansallinen turvallisuusviranomainen sekä toimivaltainen toimeenpaneva viranomainen eräissä kansainvälisiin sopimuksiin perustuvissa menettelyissä. Vakoilun taustalla olevat tahot saivat siten haltuunsa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsitteleviä asiakirjoja työasemilta ja jaetuilta levyiltä. Myös UM:n virkamiesten viestiliikennettä päätyi ulkopuolisten haltuun. Tiedonkeruun perustana olivat kohdeorganisaation työasemille ujutetut haittaohjelmat sekä joukko komentopalvelimia. Niiden avulla vakoiluoperaation toteuttajat kykenivät antamaan komentoja haittaohjelmille sekä ottamaan haittaohjelmien tietolähetyksiä vastaan. Tietoa anastavan haittaohjelman saaminen kohteeseen edellyttää käytännössä ohjelmistohaavoittuvuutta kohdejärjestelmässä sekä työkalua, jolla haavoittuvuutta käytetään hyväksi. Ulkoministeriö ja suojelupoliisi kertoivat esitutkinnan edistymisestä julkisuuteen kesällä 2014. Vakoilusta epäillään valtiollisia tahoja. Esitutkinta jatkuu yhä eräiden teknisten yksityiskohtien selvittämiseksi. Tutkiminen vaikeaa kannattaa silti Näytön hankkimiseksi tietoverkkorikoksista viranomaisen olisi voitava käyttää toimivaltaansa siinä maassa, jossa data kulloinkin sijaitsee. Esitutkintaviranomaisen toimivalta on kuitenkin rajattu vain Suomeen, joten tietoja ulkomailta ei ole saatavissa ilman oikeusapua. Jos teon toteuttanut henkilö on toiminut toisen valtion lukuun, kyseinen valtio tuskin haluaa tarjota oikeusapua tapauksen selvittämiseksi. Kybervakoilutapauksessa ei siten voida olettaa, että rikosvastuuta voitaisiin koskaan kohdentaa ulkomailta toimivaan henkilöön. Sitä huolimatta esitutkinta on tärkeää. Vakoilua ei voida tulevaisuudessa torjua eikä vaikutuksia rajata, ellei sen toimintamekaniikkaa ymmärretä. Esitutkinta on ainoa työkalu, jolla viranomainen pystyy saamaan selville vakoilutapauksen ominaispiirteet. Esitutkinta on myös aina tarpeen sen selvittämiseksi, liittyykö rikokseen suomalaisten viranomaisten lainkäyttöpiiriin kuuluvia henkilöitä. Esitutkinnalla saattaa olla merkitystä myös tekijän saattamiselle vastuuseen, vaikka seuraamukset eivät johtaisikaan rikosprosessiin. Teon taustalla olevan tahon tunnistamisella voi nimittäin olla kansainvälisiä vaikutuksia.