KIRJALLINEN KYSYMYS 392/2011 vp Sijaishuollossa olevien lasten olosuhteiden kartoittaminen Eduskunnan puhemiehelle Sijaishuollossa lapsen hoito ja kasvatus järjestetään kodin ulkopuolella joko perhehoitona, ammatillisessa perhekodissa tai laitoshoidossa. Sijaishuollon järjestäminen ja taloudellisen vastuun jakautuminen sekä valvonta ovat sinänsä tarkoin säänneltyjä, ja kaikessa toiminnassa tulisi huomioida lapsen etu. On osoitettu, että sijaishuollossa olevien lasten kokemukset väkivallasta ovat jopa vähäisempiä kuin vanhempiensa kanssa asuvien lasten (esim. Ellonen, Noora & Pösö, Tarja: Lasten väkivaltakokemukset lastensuojelulaitoksissa ja sijaisperheissä. Yhteiskuntapolitiikka, 75 (2010):1, 34 43). On kuitenkin tiedossa, että sijaishuollossa olevat lapset kohtaavat niin henkistä kuin fyysistäkin väkivaltaa, jonka laajuutta ja muotoja pitäisi kartoittaa mahdollisimman kattavasti. Huostaanotto ja sijaisperheessä tai laitoksessa eläminen aiheuttavat lapsissa väistämättä monenlaisia tunteita ja kokemuksia. Lapset eivät välttämättä uskalla kertoa sijaishuollossa kohtaamistaan epäkohdista, eikä heillä aina ole siihen mahdollisuuttakaan. Lasten osalta selvitystyötä voivat pelon lisäksi haitata erilaiset tekijät, kuten nuori ikä. Sijaishuollossa olleiden lasten kokemuksia voisi mahdollisesti kartoittaa laajemmin, esimerkiksi haastattelemalla jo aikuisikään ehtineitä sijaishuollossa olleita. Vaikkakin on tärkeää selvittää lasten oloja jo sijaishuollon aikana, saattavat sijaishuollon kokemukset jäsentyä vasta aikuisiällä. Lisäksi sijaishuoltoa järjestäville tahoille ja sijoitettujen lasten kanssa työskenteleville tulisi mahdollistaa riittävä tuki kaikenlaisen väkivallan torjumiseksi ja ristiriitojen selvittämiseksi. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten sijaishuollossa olevien tai olleiden lasten ja nuorten olosuhteita sekä omia kokemuksia voidaan nykyistä tarkemmin kartoittaa? Helsingissä 9 päivänä joulukuuta 2011 Hanna Mäntylä /ps Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Hanna Mäntylän /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 392/2011 vp: Miten sijaishuollossa olevien tai olleiden lasten ja nuorten olosuhteita sekä omia kokemuksia voidaan nykyistä tarkemmin kartoittaa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kysyjä puuttuu tärkeään asiaan. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten omat kokemukset on tarpeen ottaa paremmin huomioon heille tarkoitettujen palveluiden suunnittelussa. Tämän toteuttamiseksi sijaishuollossa olevien lasten ja nuorten kokemuksia on kartoitettu aivan äskettäin. Lapsiasiavaltuutetun toimisto on yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Pesäpuu ry:n ja Lastensuojelun Keskusliiton kanssa järjestänyt kevään ja syksyn 2011 aikana kiertueen, jossa on kuultu kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten kokemuksia sijaishuollosta. Kiertueen tulosten raportointi tapahtuu vuoden 2012 puolella. Kohdennettujen ryhmäkeskustelun järjestäminen on hyvä keino selvittää sijaishuollon tilaa lasten ja nuorten näkökulmasta. Lapset ja nuoret ovat usein parhaita asiantuntijoita siinä, miten heihin kohdistuvia palveluja on syytä kehittää. Siksi on tähdellistä, että esimerkiksi Pesäpuu ry:n Selviytyjät-ryhmässä sijoitetut lapset ja nuoret on itse otettu sijaishuollon kehittäjiksi. Heidän äänellään on oltava merkitys jatkossakin. Lastensuojelulaki korostaa lapsen ja nuorten osallisuutta. Lapsen ja nuoren osallisuus edellyttää, että hänen kanssaan keskustellaan riittävän usein henkilökohtaisesti häntä koskevista asioista. Lastensuojelulain 5 :n mukaan lasta tai nuorta koskevaa päätöstä tehtäessä ja lastensuojelua toteutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen tai nuoren mielipiteisiin ja toivomuksiin. Lastensuojelulain 20 :n mukaan lastensuojelua toteutettaessa on selvitettävä lapsen toivomukset ja mielipide sekä otettava ne huomioon lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla. Keskeinen kanava lasten ja nuorten kokemusten kartoittamiseen sijaishuollosta on säännöllinen ja toimiva yhteys lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän, lapsen, sijaishuoltopaikan ja biologisten vanhempien kesken. Lastensuojelulain 13 b :ssä edellytetään, että lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle on nimettävä hänen asioistaan vastaava sosiaalityöntekijä. Lastensuojelulain 29 :n mukaan lastensuojelua toteutettaessa lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojelun työntekijän tulee tavata lapsi riittävän usein henkilökohtaisesti, jolloin lapsella on mahdollisuus kertoa kokemuksistaan sijaishuollossa. Kokemusten kartoitusta tukee lastensuojelulain 33 :n säännös asioiden kirjaamisesta. Lastensuojelun asiakastyössä tietojen kirjaamisen tulee olla ajantasaista ja riittävää. Myös aluehallintovirasto voi valvontaa toteuttaessaan varata lapselle tilaisuuden luottamukselliseen keskusteluun aluehallintoviraston edustajan kanssa. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan parhaillaan lastensuojelun kansallisia laatusuosituksia. Lastensuojelukentän laajempaan tutkimukseen on valjastettu Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, joka omassa työssään tuo päätök- 2
Ministerin vastaus KK 392/2011 vp Hanna Mäntylä /ps senteon tueksi laajaa näkemystä lastensuojelukentän puutteista ja kehittämistoimenpiteistä. Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 2011 Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 392/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Hanna Mäntylä /saf: På vilket sätt kan förhållandena för de barn som har varit eller är placerade i vård utom hemmet och deras egna erfarenheter kartläggas noggrannare än för närvarande? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Frågeställaren ingriper i en viktig sak. Det finns skäl till att på ett bättre sätt beakta de egna erfarenheter som barn och unga personer som har placerats i vård utom hemmet har då man planerar tjänster avsedda för dem. För genomförandet av detta har man nyligen kartlagt erfarenheter av barn och unga som är i vård utom hemmet. Barnombudsmannens byrå har i samråd med Institutet för hälsa och välfärd, föreningen Pesäpuu rf och Centralförbundet för Barnskydd på våren och hösten 2011 ordnat en runda för att höra vilka erfarenheter barn och unga personer som har placerats i vård utom hemmet har. Rapporteringen om resultaten från rundan görs 2012. En bra metod för att utreda barnskyddsläget sett ur barns och unga personers synvinkel är att ordna riktade gruppdiskussioner. Barn och unga är ofta de bästa experterna när det gäller hur man ska utveckla tjänster som inriktas till dem. Därför är det viktigt att barn och unga t.ex. i Selviytyjät-gruppen vid Pesäpuu rf kan vara med i utvecklandet av vård utom hemmet. Deras röst ska vara av betydelse även i fortsättningen. I barnskyddslagen betonas barns och unga personers delaktighet. Barns och unga personers delaktighet förutsätter att man tillräckligt ofta för diskussioner med barnen och de unga personerna om de angelägenheter som gäller dem. Enligt 5 i barnskyddslagen ska då beslut fattas om ett barn eller en ung person och då barnskydd genomförs särskild uppmärksamhet fästas vid barnets eller den unga personens åsikter och önskemål. Enligt 20 i barnskyddslagen ska då barnskydd genomförs barnets önskemål och åsikt utredas och beaktas enligt barnets ålder och utvecklingsnivå. En central kanal för kartläggningen av barns och unga personers erfarenheter av vården utom hemmet är en fungerande kontakt mellan den socialarbetare som är ansvarig för barnets angelägenheter, barnet, platsen för vård utom hemmet och de biologiska föräldrarna. Enligt 13 b i barnskyddslagen ska för ett barn som är klient inom barnskyddet utses en socialarbetare som ansvarar för barnets angelägenheter. Enligt 29 i barnskyddslagen ska vid genomförandet av barnskyddet den socialarbetare som ansvarar för barnets angelägenheter eller en annan anställd inom barnskyddet träffa barnet personligen tillräckligt ofta och barnet har då möjligheter att berätta om sina erfarenheter av vården utom hemmet. Bestämmelsen om registrering av ärenden vilken finns i 33 i barnskyddslagen stödjer kartläggningen av erfarenheterna. Registreringen av uppgifter inom klientarbetet inom barnskyddet ska vara tidsenlig och tillräcklig. I samband med tillsynen kan även regionförvaltningsverket bereda ett barn möjlighet till förtroligt samtal med en representant för verket. Som bäst förbereder social- och hälsovårdsministeriet nationella kvalitetsrekommendationer för barnskyddet. Mer omfattande forskning inom 4
Ministerns svar KK 392/2011 vp Hanna Mäntylä /ps barnskyddet förs av Institutet för hälsa och välfärd som i sitt eget arbete stöder beslutsfattandet genom sin breda uppfattning om brister och utvecklingsbehov inom barnskyddet. Helsingfors den 22 december 2011 Omsorgsminister Maria Guzenina-Richardson 5