Mollissa kohti kesää Johannes Gustavsson Andreas Brantelid TORSTAINA 8.5.2014 klo19 Madetojan sali
Ohjelma Torstaina 8.5.2014 klo 19 MOLLISSA KOHTI KESÄÄ Johannes Gustavsson, kapellimestari Andreas Brantelid, sello Sergei Prokofjev (1891 1953): Sinfonia concertante e-molli sellolle ja orkesterille op. 125 Andante Allegro giusto Andante con moto Poco meno mosso Allegretto Allegro marcato väliaika 20 min. Carl Nielsen (1865 1931): Sinfonia nro 1 g-molli op. 7 Allegro orgoglioso Andante Allegro comodo Finale: Allegro con fuoco Konsertin aikana kuvaaminen ja nauhoittaminen kielletty Konsertti päättyy n. klo 20.45 Jälkikaiku konsertin jälkeen kahviossa Sama ohjelma esitetään 9.5. klo 19 Luulajassa, konserttipaikkana Kulturens hus
Sergei Prokofjev: Sinfonia concertante e-molli op. 125 Sergei Prokofjev (1891 1953) kiinnostui sellolle säveltämisestä Ranskassa 1930-luvun alussa, kun sellotaiteilija Grigori Pjatigorski lähestyi häntä konserttotoivein. Prosessi lähti hitaasti liikkeelle, ja kun sellokonsertto op. 58 kantaesitettiin vuonna 1938, Prokofjev oli palannut Neuvostoliittoon ja solistina toimi Lev Berezovski. Toinen maailmansota ja sen jälkeinen taiteilijoiden kurinpalautus pitivät sellokonserton sivussa. Nuori sellotaiteilija Mstislav Rostropovitš sai painamattoman teoksen nuotit käsiinsä ja esitti sen vuonna 1947 pianisti Svjatoslav Richterin kanssa säveltäjän kuunnellessa yleisössä. Rostropovitšin mukaan Prokofjev lupasi siltä istumalta kirjoittaa teoksen uudelleen, mutta seurauksena oli ensin täysin uusi teos, sellosonaatti op. 119. Sellosonaatin jälkeen Prokofjev tarttui uudelleen konserttoon ja nyt hänellä oli datshallaan seuranaan Rostropovitš, joka ideoi teoksen teknisiä yksityiskohtia. Kun Rostropovitš kantaesitti uuden version vuonna 1952, Prokofjev kutsui teosta sellokonsertto nro 2:ksi. Se ei kuitenkaan jättänyt häntä rauhaan, vaan hän muokkasi teosta vielä ennen kuolemaansa nimittäen lopputulosta Sinfonia-Konsertoksi, joka lännessä on usein vähän harhaanjohtavasti käännetty Sinfonia concertanteksi. NKP:n sodanjälkeinen hyökkäys sattui kovempaa Prokofjeviin kuin moniin myöhempiin säveltäjiin. Hänen ensimmäinen vaimonsa Lina vangittiin tekaistuin syytöksin ja säveltäjän terveys alkoi horjua niin, että lääkäri salli hänen säveltävän vain tunnin päivässä. Ehkä sen vuoksi Prokofjev alkoi korjailla ja versioida aiempia virallisesti hyväksyttyjä teoksiaan. Sellokonserton lisäksi hän muokkasi mm. neljännen sinfonian ja viidennen pianosonaatin. Op. 58:n ja 125:n vertailu kertoo säveltäjän tavoitteiden muuttumisesta. Teokset ovat lähes samanmittaisia, mutta Sinfonia concertante on sävelkieleltään yksinkertaisempi ja soolo-osuudeltaan näyttävämpi. Soitinnus on jonkin verran keveämpi, sillä ainoan kertansa kapellimestarina esiintyneellä Svjatoslav Richterillä oli kantaesityksessä johdettavanaan Moskovan nuoriso-orkesteri. Musiikilla on nyt eeppinen ydin, mikä perustelee otsikkoon valittua sinfonia-sanaa. Ensimmäisen osan (Andante) luonne on enimmäkseen lyyrinen. Siinä asettuvat vastakkain päättäväiset marssirytmit ja laajalle kaartuvat melodiat, jotka voivat tuoda mieleen Prokofjevin Tuhkimon. Konserttoon verrattuna orkesteri vetäytyy enemmän taustalle ja sello saa kehitellä pääteemaa intensiivisissä pariäänissä ja mausteisissa kuvioissa. Mukana on myös häilyvää introspektiota, joka valtaa musiikin hiljenevässä lopussa.
Toinen osa (Allegro giusto) on teoksen laajin. Sen scherzodemonia piiskaa sellon taiturilliseen liikkeeseen, joka täydentyy osan laajassa ja vaativassa kadenssissa (johon Prokofjev antaa helpompia vaihtoehtoja). Mutta myös tässä osassa on motorisen ryntäyksen ohella laveaa lyyrisyyttä (Meno mosso) sekä pahaenteisyyttä, joka irvistelee lopun vaskisoinnissa ja turhassa pakoon juoksussa. Finaali oli konserttoversiossa merkitty teemaksi variaatioineen ja muunnelmamuodosta on edelleen kyse, vaikka Prokofjev kirjaa Sinfonia concertantessa vain tempomuutokset. Dramatiikka on nyt suoraviivaisempaa vauhdin kiihtyessä alusta loppuun. Mietteliäs alku (Andante con moto) esittelee teeman, joka kohta tanssahtelee huolettomassa Allegrettossa. Rostropovitšin mukaan pääteema on parodia Stalinia ylistävästä populaarihymnistä. Vaikka yhteyttä ei ole voitu vahvistaa, musiikin pisteliäistä sävyistä ei voi erehtyä. Käyrätorvien kohottamana aihe saavuttaa myös todellisen sankaruuden. Loppusuora on sellon ja orkesterin vimmaista kilpajuoksua. Carl Nielsen: Sinfonia nro 1 g-molli op. 7 Carl Nielsenillä (1865 1931) ei ollut paljoa kokemusta orkesterimusiikin säveltämisestä, kun hän 27-vuotiaana sävelsi ensimmäisen sinfoniansa op. 7. Hän oli tosin ehtinyt käydä läpi sinfonista kirjallisuutta Kööpenhaminan kuninkaallisen orkesterin toisen viulun soittajana ja myös vuonna 1891 tehty opintomatka Eurooppaan avasi korvia uusille ideoille. Tärkein tuliainen tuolta matkalta oli kuitenkin kuvanveistäjä Anne Marie Brodersen, jonka Nielsen tapasi Pariisissa. Pariskunta astui avioon samalla matkalla Firenzessä. Nielsen ei omistanut vuonna 1892 valmistunutta esikoissinfoniaansa puolisolleen pelkästään sentimentaalisista syistä: teoksen arkkitehtuuri on poikkeuksellisen luja ja temaattinen yhteenkuuluvaisuuden tunne käsin kosketeltava. Taiteilijaparin liitosta tuli varsin nykyaikainen ja usein Nielsen jäi kotiin hoitamaan lapsia Anne Marien matkustellessa työnsä mukana. Sinfoniasta oli tullut 1800-luvun jälkipuolella orkesterimusiikin arvokkain laji ja moni nuori säveltäjä halusi ansaita kannuksensa tuon perinnön jatkajana. Mutta monet säveltäjät tyytyivät vain täyttämään sinfonista leiliä uudella viinillä, pohtimatta sen kummemmin lajityypin ideaa. 27-vuotiaan Nielsenin lähtökohtana oli sen sijaan juuri se, mitä tuolle idealle voisi tehdä.
Sinfonian ideaa oli viimeksi liikutellut Brahms, jonka vaikutus on havaittavissa Nielsenin ensimmäisen sinfonian käänteissä. Konsepti on kuitenkin kokonaan Nielsenin oma, minkä hän myös ilmoittaa teoksen ensimmäisessä osassa epätavallisella esitysmerkinnällään Allegro orgoglioso ( ylpeästi, kunniakkaasti). Suurin osa sinfoniasta liikkuu g-mollissa, mutta loppu karkaa C-duuriin, mikä noihin aikoihin oli aivan uutta. Nielsen-spesialisti Robert Simpson on puhunut Nielsenin kehittyvästä tonaliteetista ja verrannut säveltäjän radikaaleja otteita samanikäisen Sibeliuksen huomattavasti perinteisempiin lähtökohtiin. Nielsenin esikoista on pidetty ensimmäisenä sinfoniana, joka alkaa ja päättyy eri sävellajeissa. Sinfonian määrätietoinen ja reipas avaus C-duurissa luiskahtaa pian g-molliin, jossa päättäväisyyttä koetellaan monenlaisin vastoinkäymisin. Sivuteema on perinteisesti lyyrinen, mutta musiikin valtava energia kasvaa tonaalisesta jännitteestä. Se pakottaa musiikkia eteenpäin ja energia kasaantuu osan koodaan, jossa aiheet tiivistyvät G-pedaalisävelen päälle kontrapunktiseen liikkeeseen. Andantessa idylliseen ja pastoraaliseen G-duuriin liittyy tuon tuosta synkkiä juonteita, jotka karkottavat musiikista sentimentaaliset aavistukset. Täälläkin Nielsen liikuttelee musiikkia kumulatiivisesti, kasvuun tähdäten, mutta ei anna aiheiden kadottaa lyyristä perusolemustaan. Kolmas osa (Allegro comodo) on herttainen intermezzo, jossa Brahmsin vaikutus kuuluu selvimpänä esimerkkinä myös vaskien juhlava koraaliaihe. Tässäkin osassa sinfoninen jännite purkautuu kolkkaavissa rytmeissä ja fortissimo-kuohahduksissa, jotka väistyvät vasta aivan lopussa. Finaali on nopea ja tulinen (Allegro con fuoco) ja täräyttää ensimmäisen repliikkinsä jälleen C-duurissa Simpson arveli, että Nielsen on omaksunut teoksen C-G-jännitteen tanskalaisesta kansanmusiikista. Ainakin sinfonian juuret ovat syvällä maassa ja valtaosa päätösosasta liikkuu taistelunhaluisessa g-mollissa. Nielsen kerää finaalissa voimaa suuriin nousuihin ja brucknermaisiin unisono-julistuksiin. Lopussa musiikki tuntuu uppoutuvan g-mollin onkaloihin, mutta laajenee sitten yhdellä repäisyllä C-duuriin, joka avaa portit uuteen aikaan. Antti Häyrynen
Johannes Gustavsson, kapellimestari Ruotsalainen kapellimestari Johannes Gustavsson (s. 1975) opiskeli alttoviulunsoittoa ja suoritti orkesterinjohdon diplomin Norjan musiikkikorkeakoulussa. Lisäksi hän on osallistunut Simon Streatfeildin ja Jorma Panulan kapellimestarikursseille. Gustavsson voitti Ruotsin kapellimestaripalkinnon vuonna 2003 ja sai tuomaristolta kiitosta musikaalisesta energisyydestään ja kyvystä välittää tavoitteensa orkesterin muusikoille. Vuonna 2004 hän saavutti Sir Georg Solti -kapellimestarikilpailussa Frankfurtissa toisen sijan ja 2008 Ruotsin kuninkaallinen musiikkiakatemia myönsi hänelle ensimmäisenä Herbert Blomstedt -kapellimestaripalkinnon. Lokakuussa 2008 yleisöpalkinnon kansainvälisessä Arturo Toscanini -kapellimestarikilpailussa saanut Gustavsson on opintojensa jälkeen vieraillut säännöllisesti useiden ruotsalaisten, norjalaisten ja suomalaisten sinfonia- ja kamariorkestereiden kapellimestarina. Oopperaa hän on johtanut mm. Göteborgissa, Karlstadissa ja Uumajassa. Tammikuusta 2009 alkaen Gustavsson on ollut yksi neljästä Keski- Pohjanmaan kamariorkesterin pääkapellimestarista. Hän aloitti Västerås Sinfoniettan päävierailijana yhdessä Roy Goodmanin kanssa elokuussa 2010. Gustavsson on levyttänyt saksalaiselle CPO-levymerkille Anders Eliassonin teoksia yhdessä Ruotsin radio-orkesterin ja -kuoron, viulisti Ulf Wallinin ja pianisti Roland Pöntisen kanssa. Hän on myös kantaesittänyt lukuisia pohjoismaisten säveltäjien teoksia. Johannes Gustavsson oli Oulu Sinfonian taiteellinen partneri viime kauden ajan ja syksystä 2013 lähtien hän on orkesterin ylikapellimestari.
Andreas Brantelid, sello Andreas Brantelid syntyi 1987 ruotsalais-tanskalaisille vanhemmille. Hän aloitti sellonsoiton hyvin nuorena isänsä johdolla. Hänen ensiesiintymisensä orkesterin solistina tapahtui 14-vuotiaana Kööpenhaminan kuninkaallisen orkesterin kanssa, teoksena Elgarin sellokonsertto. Sen jälkeen hän on esiintynyt Skandinavian tärkeimpien orkestereiden solistina. Tällä kaudella hän debytoi Seattlen, Milwaukeen ja Bournemouthin sinfoniaorkesterin solistina ja esiintyy Tanskan kansallisorkesterin solistina Wienin Konserttitalossa. Viime kaudella hän debytoi Mahler-kamariorkesterin solistina. Konserttoesiintymisiä hänellä on ollut myös seuraavien orkestereiden solistina: Tonahalle, Wiener Symphoniker, BBC Symphony ja Schottish Chamber Orchestra. Yhteistyökapellimestareihin kuuluvat mm. Andris Nelsons, Jonathan Nott, Sakari Oramo ja Jukka-Pekka Saraste. Kamari- ja resitaalikonsertein Andreas on esiintynyt mm. New Yorkin Carnegie Hallissa, Chicagossa, Berliinissä, Pariisissa ja useissa Skandinavian kaupungeissa. Tämä kausi vie hänet New Yorkiin, Lontoon Wigmore Halliin, Salzburgiin, Budapestiin ja Washingtoniin. Kaudella 2008/09 Euroopan konserttitalojen organisaatio nimesi hänet nousevien tähtien resitaalikonserttien sarjaan, jonka puitteissa hän pääsi esiintymään useisiin huomattaviin eurooppalaisiin konserttisaleihin. Vuonna 2008 BIS julkaisi Brantelidin ensilevyn, joka sisältää Tšaikovskin, Schumannin ja Saint-Saënsin konsertot. Tämän jälkeen on ilmestynyt Chopin-levy (2010) ja Encore-levy (2012). Brantelid voitti Eurovision nuorten muusikkojen kilpailun vuonna 2006 ja Paulon kansainvälisen sellokilpailun vuonna 2008. Hän on saanut myös muita palkintoja ja tunnustuksia. Hänen opettajiaan ovat olleet Mats Rondin, Torleif Thedéen ja Frans Helmersson. Brantelidin instrumenttina on Boni-Hegar Stradivarius vuodelta 1707. Sen on hänelle ystävällisesti lainannut norjalainen taiteen kerääjä Christen Sveaas.
Suomen kulttuurimäärärahoihin tehdään lähivuosina 20 miljoonan euron leikkaus asteittain neljän vuoden aikana. Panostus klassisen musiikin orkesteritoimintaan kuvastaa kunkin kaupungin kulttuuritahtoa ja voimavaroja. Oulun kaupunki jää vertailussa selkeästi jälkeen vastaavan kokoisiin kaupunkeihin nähden. Orkesteri tarvitsee Sinua. Voit kanavoida tukesi myös kannatusyhdistyksen kautta.
Oulun Energia turvaa edulliset ja varmat energiapalvelut alueensa ihmisille ja yrityksille. Oulun Energia hankkii, myy ja jakaa sähköä ja lämpöä sekä tuottaa niihin liittyviä palveluja asiakkaidensa käyttöön. Paikallisesti tuotetun energian hyöty palautuu moninkertaisesti pohjoissuomalaisten arkeen. Tästä toiminnasta rakentuu pohjoista voimaa. Oulun OP on yksi Suomen suurimpia osuuspankkeja ja kuuluu suomalaiseen OP-Pohjola-ryhmään. Se palvelee pankki- ja vakuutusasiakkaitaan 17 konttorissa ja kahdessa palvelupisteessä 11 kunnan alueella. Voimakkaasti kehittyvän pankin palveluksessa on lähes 300 pankki- ja vakuutusalan asiantuntijaa. Kaleva on Pohjois-Suomen suurin ja Suomen neljänneksi suurin seitsenpäiväinen sanomalehti. Kaleva tuo sisältöä elämään kertoo tärkeimmät uutiset ja kiinnostavimmat jutut sekä tarjoaa hyödyllisimmät palvelut. Kaleva palvelee monipuolisesti ja laadukkaasti lukija- ja ilmoitusasiakkaita. Kaleva.fi on Suomen suosituimpia verkkolehtiä ja kertoo tuoreimmat uutiset 24/7.
Suosio sähköistyy! Konserttikalenteri Concert Calendar www.sinfoniaorkesterit.fi emme enää paina orkestereiden konserttikalenteria. Kaikki kalenteritiedot, kantaesitysluettelot ja paljon muita orkesteriuutisia löydät uudistuneilta nettisivuiltamme: www.sinfoniaorkesterit.fi mikäli et pääse käyttämään internetiä, pyydä konserttikalenterista paperimoniste: puh. 09-2709 1411. tilaa konserttikalenteri sähköpostiisi neljä kertaa vuodessa lähettämällä viesti osoitteeseen: info@sinfoniaorkesterit.fi Suomen SinfoniaorKeSterit ry SuoSio association of finnish Symphony orchestras
Oulu Sinfonia on Pohjois-Suomen ainoa ja EU-alueen pohjoisin sinfoniaorkesteri. Se aloitti toimintansa vuonna 1937 ja 1954 sai oikeuden käyttää kaupunginorkesterin nimeä. Orkesteri kunnallistettiin vuonna 1961. Nykyisen nimensä orkesteri otti käyttöön vuonna 2005. Tunnettuja kapellimestareita ja orkesterin kehittäjiä ovat viime vuosikymmeninä olleet Urpo Pesonen, Paavo Rautio, Onni Kelo, Rauno Rännäli, Ari Angervo, Peeter Lilje, Arvo Volmer ja Dmitri Slobodeniouk. Orkesterin päävierailija vuosina 1997 1999 oli John Storgårds ja vuosina 2005 2009 Jaakko Kuusisto. 2010 2013 taiteellisena johtajana toimi Anna-Maria Helsing. Viime kauden orkesterin taiteellisena partnerina ollut Johannes Gustavsson on menneestä syksystä lähtien Oulu Sinfonian ylikapellimestari. Orkesteri on tehnyt useita levytyksiä, mm. Leevi Madetojan koko orkesterituotannon ja Okon Fuoko -balettipantomiimin kokonaislevytyksen. Näiden jälkeen on ilmestynyt Mozartin aarioiden ja alkusoittojen levy, solistina Helena Juntunen. Orkesteri on levyttänyt vuosina 1997 2009 nimikkosäveltäjänä olleen Olli Kortekankaan oopperan Messenius ja Lucia. Viime keväänä ilmestyi Kimmo Hakolan ja Toshio Hosokawan kitarakonsertot sisältävä levy. Solistina soittaa Timo Korhonen, orkesteria johtaa Santtu-Matias Rouvali. Oulu Sinfonian löydät myös Facebookista
Oulu Sinfonia I viulu Lasse Joamets, I konserttimestari Anita Virkkala, konserttimestari * Anne Somero, äj * Emilia Neuvonen, väj * Romuald Gwardak Johanna Korhonen Tiina Kortelainen Oksana Kumpulainen Antti Laitinen Virva Pietilä Ismo Sirén II viulu Austra Steke, äj Nadya Pugacheva, väj * Laura Kangas * Sari Karppinen Marjukka Lahes Liina Räikkönen * Jari Suomalainen Toni Tuovinen Alttoviulu Susanna Nietula, äj * Pia Kukkonen, väj * Andrus Järvi Anniina Matinlassi * Anna-Maija Rousselle Jari Välimäki Sello Arto Alikoski, soolosellisti Riina Salminen, äj Juhana Ritakorpi, väj Mikaela Fagerholm * Janne Varis Harri Österman Kontrabasso Anne Seppänen, äj * Terhi Lassila, väj * Juha Nääppä Harri Sarkkinen Oboe Matti Kettunen, äj Sara Tilander, väj * Ilkka Hirvonen Klarinetti Markku Korhonen, äj Nora Niskanen, väj Kenneth Sjöwall Fagotti Ladislau Acs, äj Ann-Louise Wägar, väj Jari Laakso Käyrätorvi Tuomas Setälä, äj Pasi Salminen, väj Leo Palosaari Jukka Yletyinen Trumpetti Sakari Suoninen, äj Jukka-Pekka Peltoniemi, väj Jarmo Väärä Pasuuna Erkki Hirsimäki, äj Jukka Myllys, väj Jorma Teeri Tuuba Gustavo Subida, äj Patarummut Kalevi Ohenoja, äj Lyömäsoittimet Marcus Ström, äj * tilapäinen kiinnitys Huilu Albert Stupak, äj Emma Tessier, väj Jenni Pekkola
Kuukauden orkesterilainen Kuva: Juha Sarkkinen Tapaamme joka kuukausi oulusinfonialaisen, joka kertoo työstään ja itsestään. Naapurin vika 1970-luku. Kenneth Sjöwall on 12-vuotias, kun kuudennen luokan luokanvalvoja kysyy, onko kenelläkään intoa aloittaa soittaminen. Opettajalla on mahdollisuus saada paikallisen seurakunnan kautta puhallinsoittimia oppilaiden käyttöön. Sjöwall innostuu heti, mutta ainoastaan soittimen valinta aiheuttaa päänvaivaa. Äidin naapurissa asui 1950-luvulla maineikas klarinetisti Erkki Karjalainen, joten kotona ehdotetaan soittimeksi klarinettia. Klarinetti pysyy mukana vuodesta toiseen. Vuonna 1988 Sjöwall tuli Oulu Sinfoniaan koesoiton kautta, kun oli valmistunut Tampereen konservatoriosta. Huhtikuussa 2014 hän siirtyi Oulu Sinfonian varaäänenjohtajan paikalta tavalliseksi soittajaksi. Soitot jatkuvat myös oman bändin kanssa, joka soittaa New Orleans dixieland -jazzia. Perustin alkuvuodesta 2014 Ouluun Kenneth Sjöwall`s DixieDudes -nimisen jazz-orkesterin. Bändi on minulle harrastus. Musiikki ei ole sidottu nuotteihin, vaan soittaminen perustuu improvisaatioon. Tämä on hyvää vastapainoa orkesterissa soittamiselle, Sjöwall sanoo. Sjöwallin soittaminen ei rajoitu ainoastaan klarinettiin. Hänen toinen työsoittimensa on bassoklarinetti, ja lisäksi hän soittaa saksofonia Oulu All Star Big Bandissä ja Mustana-bändissä. Sjöwall on soittanut vuosien varrella useissa bändeissä, mutta eräs kokemus on kuitenkin ikimuistoinen ja palauttaa elävästi mieleen 1970-luvun, mistä kaikki alkoi.
Minua pyydettiin Otavan Happy Jazz -festivaaleille 1990-luvun alussa. Lähdin kasatun bändin matkaan ja bändissä vaikutti sama äitini naapuri 1950-luvulta: Erkki Karjalainen, jonka vaikutuksesta aloin soittaa klarinettia. Kerroin hänelle tarinani, ja hän oli siitä erittäin otettu. Yhdessä päivittelimme, kuinka pieni maailma loppujen lopuksi onkaan, Sjöwall muistelee. Musiikki on antanut Sjöwallille hyviä ystäviä ja harrastuksesta mieluisan ammatin. Matkan varrelle on mahtunut paljon hyviä muistoja ja pari vähän huonompaakin. Olin soittamassa nuorena poikana jatsia Kaustisten kansanmusiikin festivaaleilla. Soitimme swingiä suurella nuoruuden innolla, mutta eräs ravintolan asiakas ei ollut niin innoissaan meidän musisoinnistamme. Hän kysyikin, paljonko maksaa, jos ette soita täällä, Sjöwall nauraa ja nauttii Oulu Sinfonian kuukausipalkasta. Teksti: Petteri Pohjonen Kuva: Kati Leinonen
Tulevia konsertteja Torstai 15.5. klo 18 Frosteruksen koulu, Kärsämäki Kärsämäki-sinfonia Tapio von Boehm, kapellimestari Virpi Räisänen-Midth, mezzosopraano Perjantai 16.5. klo 19 Madetojan sali / kahvio Kesän kynnyksellä, kamarikonsertti Raikas ja vaihteleva musiikillinen tuulahdus Oulu Sinfonian muusikoiden soittamana Syksyn 2014 ja koko kauden 2014 2015 kausiliput ovat nyt myynnissä. Osta omasi ja varmista paikkasi konserttielämyksiin. liput: OULU10, Torikatu 10, avoinna ma pe 8 16 Ylikiimingin yhteispalvelupiste, Harjutie 18 Avoinna: ma pe klo 8.30 16 Haukiputaan yhteispalvelupiste, Jokelantie 1 L 1 Avoinna: ma pe klo 8.00 15.45 Kiimingin yhteispalvelupiste, Lempiniementie 2 Avoinna: ma pe klo 9 16 Yli-Iin palvelupiste, Halametsä 1 Avoinna: ma pe klo 8.30 11 ja 11.30 16 Oulunsalon yhteispalvelupiste, Karhuojantie 2 Avoinna: ma pe klo 8.30 16 (Ilman palvelumaksua) Lippupalvelu, 0600 10 800 (1,96 /min + pvm). Palvelumaksu alk. 1,50 /lippu. www.lippupalvelu.fi Avoinna ma la klo 8 21, su klo 8 18. Suoramyyntipaikat Oulussa: Stockmannin palvelupiste, Prismat Raksila ja Limingantulli, R-Kioskit Pateniemi ja Ratakatu, Musiikki-Kullas (palvelumaksu alk. 1,50 /lippu). Varatut liput noudettavissa myös kaikista R-kioskeista. Liput konserttipaikalta tuntia ennen konsertin alkua, palvelumaksu 3 /lippu. www.oulusinfonia.fi Oulun Konttori, Painatuskeskus