Suomen Migreeniyhdistys ry 1/2012
Sarjoittaisen päänsäryn happihoitomaskit Demand-annosteluventtiili Annostelee sisään hengitettäessä 100 % happea. Hapensäästäjä. Lisää turvallisuutta, koska kaasupullo ei pääse tyhjenemään venttiilin jäädessä auki. Itsestään säätyvä virtaus takaa sujuvan annostelun. Starttipaketti sis. annosteluventtiilin, hengitysmaskin, suukappaleen ja uloshengitysventtiilin. Horton-maski Happimaski happivaraajapussilla. Mahdollistaa 100 %:n happipitoisuuden. Suositeltava happivirtaus 10-15 l/min. Starttipaketti sis. hengitysmaskin ja 3 litran hengityspussin. Perinteinen happimaski Sisäänhengitykseen sekoittuu huoneilmaa ja annosteltavaa happea. Happivirtaus 7-8 l/min antaa noin 50 % happea, 10 l/min noin 60 % happea. 100 %:n happipitoisuus ei mahdollista. Lisätietoja tuotteista ja hinnoista saat Linde Healthcaren asiakaspalvelusta puh. 0800 90008. Oy AGA Ab, Linde Healthcare, Itsehallintokuja 6, 02600 Espoo. Puh. 010 2421, faksi 010 242 0593, hctilaus@fi.aga.com, www.linde-healthcare.fi Kannattajajäsenemme: Yhteyshenkilöt alueilla Alavus: Seija Jokela 050 360 3253 Hankasalmi: Senja Härmä 040 533 0417, senja.harma@gmail.com Joensuu: Kangasala: Kouvola: Kuopio: Maila Immonen, maila.immonen@gmail.com Lapsiperheiden vertaistuki Riitta Salmi, kangasala@suomenkipu.fi Anitta Tähti-Niemi, anitta.tahti-niemi@elisanet.fi Saila Vepsäläinen, saila.vepsalainen@uef.fi Lapsiperheiden vertaistuki Lappeenranta/ Imatra: Riitta Nikulainen 0400 970 164, riitta.nikulainen@gmail.com Oulu: Marja-Leena Kinnunen 040 574 5242 Pori: Tuija Uusluoto 050 400 8787 Salo: Leena Kanerva 050 520 1958, leena@kanerva.fi Turku: Hilkka Kettinen 050 535 5155 Vantaa: Rita Pöllänen 050 530 2959, rita.pollanen@luukku.com Varkaus: Sirpa Jyräs-Ikonen, 044 270 7685, sirpa.jyras-ikonen@suomi24.fi
Toimisto: Sähköttäjänkatu 2 B, 00520 Helsinki Internet: www.migreeni.org Puhelin: 050 544 5232 Sähköposti: migreeni@migreeni.org Kursseille ja luennoille ilmoittautuminen: toimisto@migreeni.org tai 050 544 5232 mieluiten tekstiviestillä Toiminnanjohtaja Matleena Helojoki 040 848 1032, matleena.helojoki@migreeni.org Puhelinneuvonta Migreeniyhdistyksen neuvontapuhelin 050 400 8787 keskiviikkoisin 8 12 tai 16 20, Sh Tuija Uusluoto. Tarkista päivystysaika vastaajasta. neuvonta@migreeni.org. Tukipuhelin sarjoittaista päänsärkyä (Hortonin neuralgia) sairastaville 045 1223 542, Pessi Aro-Viidanoja. Myös sähköpostilla: hortontuki@migreeni.org. Tukipuhelin hemiplegistä migreeniä sairastaville Mirva Vähäsalo, p. 040 705 4694. Hallitus Suomen Migreeniyhdistys ry Migränföreningen i Finland rf Sirpa Asko-Seljavaara, puheenjohtaja, sirpa.asko-seljavaara@valtuusto.hel.fi Hilkka Kettinen, Turku Marja-Leena Kinnunen, Oulu Rea Lagerstedt, Porvoo Riitta Nikulainen, Imatra, varapuheenjohtaja Rita Pöllänen, Vantaa Tarja Suomalainen, Lahti Päivi Hölttä, Helsinki, varajäsen Anneli Kiljunen, Lappeenranta, varajäsen Sisältö Päänsärky-lehti 1/2012 3... Yhteystiedot 4... Puheenjohtajan palsta 5... Uutisia meiltä ja muualta 9... Migreenin parempi hallinta vähentää kärsimystä ja töistäpoissaoloja 12... Lasten päänsäryt 14... Lapsi ja vanhemman migreeni 17... Liikkumattomasta liikkujaksi hitaasti kiihdyttäen 20... Dolores 23... Viikonlopun migreenileiri Karhonsaaressa Kuopiossa 20. 22.5.2011 24... Migreeniyhdistyksen rentoutuskurssilla 25... Tirppana 27... Minun tarinani 31... Tapahtumakalenteri Jäsenmaksu Vuonna 2011 jäsenmaksu oli 18. 2012 jäsenmaksun päättää yhdistyksen vuosikokous 13.3. Päätoimittaja: Matleena Helojoki Taitto: Leena Kanerva Ky, www.kanerva.fi Paino: Mynäprint Oy, www.mynaprint.fi ISSN: 1458-4832 Kansikuva: Sirpa Värälä Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1 2012 3
Työhyvinvointi ja migreeni Jyrki Kataisen hallitusohjelma viime kesältä asettaa tavoitteekseen työurien pidentämisen alusta, keskeltä ja lopusta. Keskeltä pidentäminen tarkoittaa, sitä että mahdollisimman monen työikäisen suomalaisen työkyky säilytetään ja työttömyyttä ehkäistään. Toissavuonna Suomessa 23 000 ihmistä jäi ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle, mikä on työeläkejärjestelmän maksukyvyn ja eläkkeelle joutuneen henkilön toimeentulon kannalta hyvin epätoivottava tilanne, eli eläke jää pieneksi. Työkyky tulisi säilyttää mahdollisuuksien mukaan vähintään 63 ikävuoteen saakka, josta alkaa joustava eläkeikä 68-vuotiaaksi. Kustakin 63 vuoden jälkeen tehdystä työvuodesta saa 4,5 % lisää eläkettä, mikä on hyvä porkkana jatkaa työelämässä. Hallitusohjelma toteaa, että laadukas työelämä pidentää työuria. Onko migreeniä sairastavat puoli miljoonaa ihmistä otettu huomioon työelämässä? Työterveyslain mukaan työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon on yhteistoimin ehkäistävä työstä johtuvia vaaroja ja edistettävä työntekijän terveyttä ja toimintakykyä. Suomessa 87 % työntekijöistä on työterveyshuollon piirissä, josta 30 % tuottaa julkinen terveydenhoito, 30 % järjestää työantaja ja 40 % on yksityisten terveyspalveluyritysten tuottamaa. Valitettavasti 300 000 suomalaista on kokonaan työterveyshuollon ulkopuolella. Migreeni aiheuttaa harvoin pysyvää työkyvyttömyyttä, mutta lyhtyaikaiset sairauspoissaolot ja työtehon alentuminen on mahdollista. Onko työpaikoilla mahdollisuus työympäristön muokkaamiseen estämään migreenikohtauksia, vai vähätelläänkö migreeniä sairastavaa? Suomen Migreeniyhdistys ry on tarttunut migreenipotilaan työkyvyn tukemiseen ja suunnitellut toteuttavansa Interaktiivisen neuvontasivuston luomisen migreeniä laukaisevien tekijöiden löytämiseksi työpaikoilta. Olemme jo saaneet Raha-automaattiyhdistyksen 2012 avustusten jakoehdotuksessa vihreää valoa raha-anomuksellemme. Pyrimme kartoittamaan ja antamaan ohjeita työpaikoille migreenipotilaan näkökulmasta. Vuoden kuluttua tiedämme jo enemmän niistä tekijöistä, jotka mahdollisesti laukaisevat migreenikohtauksen. Onko syynä huono työilmapiiri, huono johtaminen vai ulkoiset tekijät? Sirpa Asko-Seljavaara, prof. puheenjohtaja. Pääkirjoitus Kuva: Eduskunta 4 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1 2012
Uutisia meiltä ja muualta Migreeniyhdistys sai RAY:lta rahoituksen työelämäprojektiin Migreeniyhdistys sai Raha-automaattiyhdistykseltä rahoituksen kolmivuotiseen projektiin, jossa käsitellään migreenin ja työelämän suhteita. Tavoitteena on kattavasti kartoittaa niitä tekijöitä, jotka työssä lisäävät migreenin esiintymistä, etsiä ratkaisuja ja antaa toimintaohjeita niiden välttämiseen. Projektiin palkataan projektikoordinaattori, joka aloittaa keväällä. Projektin tiedonhankintaosaan tulee kuulumaan myös yhdistyksen jäsenille suunnattavia kyselyitä, joissa voit kertoa omista kokemuksistasi ja mah- dollisista ratkaisumalleista. Kun kyselyt ilmestyvät nettiin, muistathan vastata! Kyselyistä ilmoitetaan sähköpostilla, päivitäthän yhteystietosi yhdistykseen toimisto@migreeni.org. Haluatko auttaa migreenin ja sarjoittaisen päänsäryn (Cluster tai Hortonin päänsärky) syiden selvittämisessä Jos lääkärisi on todennut Sinulla migreenin tai sarjoittaisen päänsäryn, pyytäisimme että harkitsisit suomalaiseen migreenin molekyyligeneettiseen tutkimukseen osallistumista. Voit osallistua sellaisena kuin olet, aurattomana, aurallisena tai vaikkapa hemiplegisenä. Voit osallistua myös yksin vaikkakin koko sukusi on tervetullut mukaan. Lisätietoa saat tutkimushoitajaltamme. Tutkimuksesta ei koidu Sinulle vaivannäön lisäksi muita kuluja. Ilmoittaudu sähköpostilla tutkimushoitaja Leena Leikakselle, leena.leikas@helsinki.fi. Aarno Palotie, Maija Wessman, Mikko Kallela, Markus Färkkilä Migreenin kroonistumisen riskitekijöitä Jokin muuttuu, kun migreeni kroonistuu päivittäiseksi päänsäryksi. Riskitekijöitä kroonistumiselle ovat päänsärkylääkkeiden liikakäyttö, ylipaino, kun kosketuskin sattuu (allodynia), kofeiinin liikakäyttö, stressi, masennus ja unihäiriö. Jos ajattelet omaa päänsärkyäsi, mihin näistä voit itse vaikuttaa? Päänsärkyä netissä tietoa ja vertaistukea www.migreeni.org -sivuilla ovat yhdistyksen tapahtumat ja ajankohtaiset tiedotusaiheet. Sivuilta löydät myös perustietoa päänsäryistä. Linkit-välilehdeltä löydät tien mm. Duodecimin Terveyskirjastoon tai Kuluttajaliiton Lääkkeiden käyttäjän muistilistaan. Ulkomaisissa linkeissä on mm. päänsärkyjärjestöjen sivuja, esim. Headbanging.org (krooninen päänsärky), Organization for Understanding Cluster Headaches (sarjoittainen päänsärky) tai Trigeminal Neuralgia Association (kolmoishermosärky). CH-cluster-sivuilla sarjoittaista päänsärkyä sairastavat vaihtavat kokemuksia. Facebookissa on Migreeniyhdistyksen oma tiedotussivu, johon nopeimmin päivittyy paitsi yhdistyksen ajankohtaiset myös muuta aihetta joskus vähän väljästikin sivuavaa. Tätä kirjoitettaessa sivulla on 941 vakituista seuraajaa. Facebookissa on monta vertaistuki-keskusteluryhmää: Migreeni, uusi ryhmä joka on perustettu viime lokakuussa Triget kolmoishermosärkyä sairastaville Hortoilijat sarjoittaista päänsärkyä sairastaville sekä paikalliset uudet ryhmät Tunturi-Lapin migreenikot ja Seinäjoen päänsärkyisten vertaisryhmä (tämä myös Google+:ssa). Twitteriin päivittyvät tärkeimmät yhdistyksen tiedotusasiat. Mitä siellä Facebookissa oikein puhutaan? Muistathan, että vaikka sinulla olisi Facebook-tili, sinun ei tarvitse kertoa mitään sellaista, mistä et halua puhua julkisesti tai ylipäätään toisten nähtäville yhtään mitään itsestäsi nimeä lukuun ottamatta. Keskusteluryhmiin osallistuaksesi sinun ei tarvitse myöskään pyytää tai hyväksyä ketään kaveriksesi. Facebookia voit seurata nyt myös www.migreeni.org ajankohtaissivulla Migreeniyhdistyksen tai lähiryhmissä ei ole tapana vetäytyä nimimerkin taakse. Eräs uusi Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1 2012 5
meiltä ja muualta meiltä ja muualta meiltä ja muualta meiltä ja muualta meiltä ja muualta meilt migreeniryhmäläinen kirjoitti: Ihanaa, että on tällainen ryhmä, jossa saa puhua vapaasti. Ryhmissä toimitaan sääntöjen mukaan: Ryhmän tarkoituksena on jakaa kokemuksia vertaisten kesken. Jos joku on löytänyt hyvän lääkärin tai saanut apua jostakin hoidosta tai lääkkeestä, siitä voi hyvin kertoa. Nimet tai yritykset on kuitenkin syytä jättää mainitsematta. Mainostaminen palstoilla ei ole sallittua. Migreeni-ryhmässä syksyn ehkä kiinnostavin ajatuksenvaihto on seurannut kysy myksiä: Onko kukaan joutunut jäämään pois työelämästä migreenin vuoksi? Eläkkeellehän käsittääkseni tämän sairauden vuoksi ei pääse. Mitä olette keksineet säännöllisen työelämän sijaan ja miten tulette taloudellisesti toimeen? Ja kuinka psyykenne on kestänyt kroonisen kivun tai pelon ehkä iskevästä kohtauksesta? ja Tuleeko kenellekään mieleen työtä/ammattia jota voi tehdä etänä silloin kun pystyy? Fiksatut työajat eivät sovi. Kohtauksia on niin paljon, että todennäköisyys että voin olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan on pieni. Sosiaalisen elämän, harrastukset ja työelämän olen joutunut jättämään toistaiseksi. Olen osakuntoutustuella ja tällä hetkellä työhönpaluusuunnitelman laadinnassa. Olisi mahdollisuus päästä kokeilemaan jotakin uutta työtä ja mahdollisesti päästä opiskelemaan tuella. Hyvä vinkki sisältyi kertomuk - seen: Tänään kuulin taas kokouksessa kommentin, johonkin asiaan, et ei oo sun migreeni ja se on pomon migreeni. Nykyisin pyydän puheenvuoron ja huomautan täysin huumorintajuttomasti, että en hyväksy moisen sanonnan käyttöä. Eihän kukaan totea, että se on pomon epilepsia tai pomon parkinson. Kerron myös ikään kuin tiedoksi, että migreeni on perinnöllinen neurologinen sairaus, eikä sitä sovi käyttää kovin kevyesti. Tunnelma yleensä latistuu, mutta nykyisin viesti menee perille. Että tämmöinen yhden naisen valistuskampanja on menossa. Ryhmässä on mietitty myös omia voimavaroja: Siinä on se ongelma että kiertää vain kehää, kun yrittää järkeillä että olenko liian reipas vai liian laiska, liian sinnikäs vai luovutanko liian helpolla jne. Ja (itsensä) syyllistäminen vaanii joka nurkan takana. Hortoilijat-ryhmässä on keskusteltu mm. sarjoittaisen päänsäryn periytyvyydestä ja välillä raskasta sairastamista kevennetään tässäkin ryhmässä hurtilla huumorilla. Triget taas vertailevat kokemuksia siitä, milloin itse kullakin on tämä vanhojen ihmisten sairaus alkanut. Nopeasti laskettuna 11 kommentoijan sairauden alkamisiän keskiarvo oli 28 vuotta. Pitkä keskusteluketju seurasi kommenttia siitä, miten kasvoja voisi viimalla parhaiten suojata kivun estämiseksi. Kaikilla palstoilla vertaillaan kokemuksia lääkkeistä, vaikka kirjoittajat ovat hyvinkin tietoisia siitä, että jokin lääke voi vaikuttaa yhdellä, mutta ei taas toisella. Hyvin huolestuttavaa on ryhmästä riippumatta se, että paljon lääkkeitä käyttämään joutuvia ajoittain epäillään terveydenhuollossa, jopa erikoissairaanhoidossa narkomaaneiksi. Suomen Migreenihoitajat ry Tänä syksynä perustettiin Suomen Migreenihoitajat ry, jonka tavoitteena on lisätä tietoutta migreenistä ja sen hyvästä hoidosta terveydenhuollossa toimiville. Toimimme yhteistyössä Suomen Migreeniyhdistyksen sekä Suomen Migreenilääkärit ry:n kanssa. Yritämme myös verkostoitua globaalisti ulkomaisten migreeniyhdistysten kanssa. Vuosi 2012 on yhdistyksen ensimmäinen kokonainen toimintavuosi. Yhdistys ei tavoittele taloudellista voittoa. Migreenipotilaat kohtaavat sairautta hoitaessaan ammattilaisia monilla eri terveydenhuollon toimialoilla niin työterveyshuollossa, sairaalassa, fysioterapeutin luona kuin apteekissakin. Suomen Migreenihoitajat ry:n tarkoituksena on muodostaa moniammatillinen, terveydenhuollon ammattilaisista koostuva aktiivinen järjestö. Jo nyt jäseninämme on sairaanhoitajia, terveydenhoitajia, työterveyshoitajia, kipuhoitaja sekä farmaseutti. Jäsenten tiedonvälityksen tärkein väline on neljästi vuodessa ilmestyvä sähköinen tiedotuslehtinen, Hemicrania. Yhdistyksen julkaisussa kerrotaan erilaisten migreenityyppien hyvästä hoidosta, hoitovinkeistä, lääkemaailmassa tapahtuvista muutoksista sekä meneillään olevista migreeniin liittyvistä tutkimuksista. Kaikki jäsenet voivat osallistua tiedotuslehtisen tekemiseen lähettämällä sähköpostitse esimerkiksi hyviksi kokemiaan migreenin hoitovinkkejä sekä juttutoiveita. Tule mukaan kehittämään yhdistystä sekä jakamaan ja vastaanottamaan tietoa migreenin hyvästä hoidosta. Voit liittyä täyttämällä sähköisen liittymiskaavakkeen kotisivuillamme (http://suomenmigreenihoitajat.yhdistysavain.fi) Jäsenmaksu vuodelle 2012 on 10. Mahdollisiin kysymyksiin vastaa Suomen Migreenihoitajat ry:n hallitus. Voit ottaa yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen migreenihoitajat@lycos.fi Noora Koski Suomen Migreenihoitajat ry:n hallituksen jäsen http://suomenmigreenihoitajat.yhdistysavain.fi Migreeniyhdistyksen löydät internetistä: www.migreeni.org & Facebook 6 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1 2012
ä ja muualta meiltä ja muualta meiltä ja muualta meiltä ja muualta meiltä ja muualta meiltä ja Migreeniyhdistyksessä on mielenkiintoista tekemistä tarjolla Vuosi 2011 oli nimetty Vapaaehtoisvuodeksi, jonka aikana järjestöt tarjosivat mielekästä tekemistä jäsenilleen. Migreeniyhdistyksessä on monenlaisia vapaaehtoistyön rooleja, tässä muutamia esimerkkejä: Hallituksen puheenjohtajana toimii professori emerita Sirpa Asko-Seljavaara, aikaisemmin kansanedustaja, edelleen Helsingin kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen. Idearikas Sirpa hoitaa yhteyksiä virkamiehiin ja pitää yhdistyksen toiminnan jalat maassa ja pään pilvissä. Oululaisen Marja-Leena Kinnusen vastuualueena Migreeniyhdistyksen hallituksessa ovat yhdistyksen yhteydet kouluihin ja oppilaitoksiin. Kuvassa (vas.) Marja-Leena, joka aloitti Euoopan kattojärjestömme European Headache Alliancen (EHA) hallituksessa viime vuonna, Wendy Thomas Englannista, puheenjohtaja Audrey Craven Irlannista sekä Ingemar Färm Ruotsista EHA:n esittelypöydän ääressä European Federation of Neurological Societes -kongressissa Budapestissa syyskuussa. EHA:n tavoitteena on edistää ymmärrystä päänsärkysairauksista ja lisätä migreenitietoisuutta. Yksi tapa tehdä päänsärkysairauksia ja yhdistystä tunnetuiksi on olla esillä messuilla. Yhdistys osallistuu tavallisesti yhdessä muiden neuroalan järjestöjen kanssa sosiaali- tai terveydenhuoltoalan ammattilaismessuille ja yksin tai yhteistyökumppaneiden kanssa yksille isoille kuluttajamessuille vuodessa. Pienempiin messutapahtumiin osallistutaan myös, kun paikallisia messupäivystäjiä saadaan mukaan. Anne Mutka päivysti Savonlinnassa yhteistyöyhdistys Kolomosen järjestämillä messuilla syyskuussa. Jos omalla paikkakunnallasi on tulossa messut, jossa sinusta olisi mukava esitellä yhdistyksen toimintaa, anna vinkki yhdistykseen. Vertaistuki on keskeinen osa yhdistyksen toimintaa. Ryhmissä on hyvä ja turvallista vaihtaa kokemuksia. Eija Hirvonen tutkii pisimpään yhtäjaksoisesti toimineessa ryhmässä Lappeenrannassa, mitä migreenikon päässä oikein tapahtuu. Vertaisryhmille on kysyntää eri puolilla maata. Osassa vertaisryhmiä keskitytään kokemustiedon vaihtamiseen, osassa edistetään omaa hyvinvointia esim. rentoutusharjoittelulla tai tutustumalla hyvinvointipaleluihin. Sirpa Jyräs-Ikonen vetää Varkaudessa rentoutusryhmää. Sirpa on myös yksi monista yhdistyksen jäsenistä, joka on lehtihaastattelussa kertonut omasta sairaudestaan ja näin antanut kasvot ja sisällön migreenille. Kokemustietoa vaihdetaan myös netissä keskustelupalstoilla. Yhtenä Migreeni-keskustelupalstan valvojista toimii Senja Härmä-Riisiö Hankasalmelta. Senja on monen muun tavoin ahkera keskustelupalstalla kävijä ja sekä saanut että antanut hyödyllisiä vinkkejä muilta palstalaisilta. Joskus tarvitaan myös henkilökohtaisempaa neuvontaa ja kokeneemman sairastajan antamaa rohkaisua. Sarjoittaisen päänsäryn tukihenkilönä toimii Pessi Aro-Viidanoja Kangasalta. Yhdistyksessä on myös monia muita vapaaehtoisia: Päänsärky-lehden avustajia, valokuvaajia ja erilaisia asiantuntijoita, jotka omalla ammattitaidollaan tukevat yhdistyksen toimintaa. Kiitos tässä jutussa nimeltä mainituille ja kaikille niille, joiden nimeä ei ole mainittu arvokkaasta työstä päänsärkyjä sairastavien ja heidän oman yhdistyksensä puolesta. Jos sinua, lukija, kiinnostaa jo- Eija Hirvonen Anne Mutka Marja-Leena Kinnunen Sirpa Asko-Seljavaara kin edellä kuvatuista vapaaehtoisrooleista tai jokin ihan uusi tapa hyödyntää osaamistasi tai kiinnostustasi, ota rohkeasti yhteyttä yhdistykseen. Esimerkiksi jos omalla paikkakunnal- Sirpa Jyräs-Ikonen Pessi Aro-Viidanoja Senja Härmä-Riisiö Kuva Markku Heikkilä lasi ei ole vertaisryhmää, mutta olisit siitä kiinnostunut, sinä voit olla juuri etsimämme ryhmän vetäjä. Tervetuloa mukaan! Ota yhteyttä migreeni@migreeni.org Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1 2012 7
meiltä ja muualta meiltä ja muualta meiltä ja muualta meiltä ja muualta meiltä ja muualta meiltä ja Migreeniyhdistys palvelee: Vertaistukipuhelimet Migreeniä sairastaville: 050 400 8787 keskiviikkoisin 8 12 tai 16 20. Sh Tuija Uusluoto. Tarkista päivystysaika vastaajasta. Myös sähköpostilla: neuvonta@migreeni.org Sarjoittaista päänsärkyä (Hortonin neuralgiaa) sairastaville: 045 1223 542, Pessi Aro- Viidanoja. Myös sähköpostilla: hortontuki@migreeni.org Hemiplegistä (halvausoireista) migreeniä sairastaville: 040 705 4694, Mirva Vähäsalo Erkki Kivalo -palkinto professori Matti Hillbomille Suomen Neurologinen Yhdistyksen Erkki Kivalo -palkinnon sai Matti Hillbom, joka on toiminut neurologian professorina ja ylilääkärinä Oulun yliopistossa ja Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Pääosa Hillbomin julkaisuista käsittelee tavallisia neurologisia kansantauteja, erityisesti alkoholisairauksia. Hillbomin tutkimusaiheina ovat olleet aivoverenkierron häiriöt ja aivovammat. Julkaisuluettelossa on yhteensä 384 nimikettä, joista 172 on alkuperäisjulkaisuja. Hillbom on toiminut kliinisen neurologian ja päihdesairauksien opettajana jo 30 vuoden ajan ja saanut tunnustusta opiskelijoilta erityisesti ryhmäopetuksistaan ja kiinnostavista interaktiivisista luennoistaan. Erkki Kivalo oli keskeinen vaikuttaja neurologian irtaantuessa omaksi erikoisalakseen hermo- ja mielitautiopin piiristä. Hänet nimitettiin Suomen ensimmäiseksi neurologian professoriksi 1963. Erkki Kivalo organisoi neurologisen sairaanhoidon ja kuntoutuksen ja käynnisti neurologikoulutuksen. Anatomin taustakoulutuksella Kivalolle oli itsestään selvää, että neurologisten sairauksien hoito edistyy merkittävästi vain perustutkimuksen ja kliinisen tutkimuksen yhteistyöllä. Erkki Kivalo -palkinto 10 000 myönnetään Neurologipäivillä henkilölle, joka on Kivalon viitoittamalla tavalla edistänyt neurologian tavoitteita laaja-alaisesti tutkimuksen, opetuksen, kliinisen taidon ja hallinnon aloilla. Ensimmäisen Erkki Kivalo-palkinnon sai 2004 professori Markku Kaste, toisen vuonna 2006 professori Riitta Hari ja kolmannen vuonna 2009 professori Hilkka Soininen. Suomen Neurologinen yhdistys juhli 50-vuotista historiaansa Alan kehittyessä neurologeja tarvitaan lisää Vastasyntyneen odotettavissa oleva elinikä on Suomessa kohonnut parissa sukupolvessa noin 15 vuotta. Neurologiset sairaudet ovat väestön ikääntyessä määrällisesti kasvava terveyden- ja sosiaalihuollon haaste. Neurologian alan kehittyessä nykyinen erikoislääkärituotanto (15/vuosi) ei riitä kattamaan eläkepoistuman ja nykyisen erikoislääkärivajeen aiheuttamaa neurologitarvetta. Voidaan myös arvioida, että jatkossa neurologian erikoislääkärien tarve lisääntyy entisestään. Neurologian erikoislääkärien määrä on v. 2011 tilaston mukaan 323, arvioiden mukaan v. 2025 tarve olisi 450 erikoislääkäriä. Paitsi lisäämällä neurologien määrää kliinisen neurologian kehittämisessä tavoitteena on vahvistaa ja kehittää neurologian näyttöön perustuvia käytäntöjä, hoitokäytäntöjen kriittistä arviointia, palvelutuotannon yhteistyötä, ehyitä tarkoituksenmukaisia hoitoketjuja, kokonaisvaltaista kustannustehokkuutta ja potilaan kuntoutumista ja edunvalvontaa. Neurologipäivät 2011 avasi Neurologisen yhdistyksen puheenjohtaja, professori Reetta Kälviäinen. Meiltä ja muualta -palsta jatkuu sivulla 29... Migreeni ja päänsärky voivat viedä ilon elämästä. Haluatko päästä migreenistä ja päänsärystä eroon? QEEG:lla avustettu Hermopalaute-terapia on ratkaisu! Ota elämä takaisin hallintaasi! Hermopalaute auttaa sinua kivuttomasti ja turvallisesti. Ota yhteyttä meihin! www.brainfitness.fi puh. 0400 538 747 bfc@brainfitness.fi Yhteistyössä: www.unesta.fi Näin kirjaudut jäsensivuille a. Valitse www.migreeni.org b. Mene sivulle JÄSENET ja kohtaan Kirjaudu sisään tästä c. Kirjoita kenttään Username oma jäsennumerosi. Sen löydät Päänsärky-lehden osoitekentästä tai jäsenmaksulaskusta. d. Kirjoita kenttään Password oma postinumerosi ( jäsenrekisterissä oleva postinumero) e. Paina SISÄÄN-painiketta f. Jos kirjauduit sisään ensimmäistä kertaa ja haluat vaihtaa salasanasi, klikkaa Päivitä omia tietoja -linkkiä ja täytä salasanakentät. 8 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1 2012
Markku Nissilä, neurologi, Suomen Terveystalo Migreenin parempi hallinta vähentää kärsimystä ja töistäpoissaoloja Migreeni ei aiheuta päänsärkyä ainoastaan työntekijöille se aiheuttaa paljon päänvaivaa myös organisaatioiden päättäjille. Jos migreeniä opitaan hallitsemaan nykyistä paremmin, siitä johtuvaa kärsimystä sekä töistä poissaoloja saadaan myös vähennettyä. Hyödyntämällä jo olemassa olevaa tietoa voimme muuttaa käyttäytymistämme ja ottaa migreenin parempaan hallintaan. Tässä hoitajilla on tärkeä oma roolinsa potilaan ja lääkärin välillä. Migreeni heikentää elämänlaatua Maailman terveysjärjestön (WHO) luokitus havainnollistaa hyvin migreenin merkitystä yksilötasolla: kohtauksen aikana toimintakyky on samalla tasolla neliraajahalvauksen kanssa. Lisäksi migreeni on 19. sijalla, kun lasketaan toimintakyvyttömyyden kanssa vietetyt vuodet. Migreeni alentaa elämänlaatua kaikilla osaalueilla, jopa enemmän kuin astmaa sairastavilla (Neurology 2000;55(5):610-611). Migreeni on kallis sairaus, sillä se aiheuttaa Suomessa keskimäärin noin 630 :n suorat kustannukset vuodessa migreeniä sairastavalle ja yhteiskunnalle (Suomen Lääkärilehti 2003:58(4):379-383). Lisäkustannuksia tulee töistä poissaoloista, sillä migreenin vuoksi ollaan poissa töistä keskimäärin noin päivä kuukaudessa, kun huomioidaan poissaolon lisäksi alentunut työkyky migreenin aikana työskennellessä (Neurology 1998;50(6):1741-5) Diagnostiikka usein puutteellista testaa itse päänsärkysi verkossa Migreenin diagnoosi tehdään potilaan ilmoittamien oireiden perusteella. Koska potilas ei välttämättä itse tiedä migreenin kriteereitä, lääkärin pitää muutamilla avainkysymyksillä selvittää, täyttyvätkö migreenin kriteerit. USA:ssa 1999 tehdyn tutkimuksen mukaan vain 48 % migreeniä sairastavista oli saanut migreenidiagnoosin lääkäriltä (Headache: The Journal of Head and Face Pain 2001;41(7):638-645). Suomessa päänsärkypäiväkirjassa tehdyn kyselyn perusteella, migreenipotilailla vain 18 %:lla oli lääkärin vahvistama migreenidiagnoosi. Diagnoosin vai keus liittyy osaltaan siihen, että vastaanottotilanteessa potilas ei osaa vastata kysymyksiin, koska hän ei ole tullut seuranneeksi kaikkia migreeniin liittyviä oireita. Toisaalta kysymykset eivät ole aina lääkärin mielessä kun pohditaan päänsäryn nimeä kaiken muun mahdollisen välissä. Päänsärkykartoitus on diagnostinen interaktiivinen haastattelu, jossa kysymykset voidaan esittää lääkärin tai hoitajan toimesta potilaalle, tai potilas voi täyttää kyselyn itse (Päänsärkykartoitus diagnostinen haastattelu, www.terveyskartoitus.fi). Ohjelma antaa diagnoosiehdotuksen, jonka voi tulostaa ja antaa keskustelun pohjaksi. Päänsärkydiagnoosin osuvuutta voi tarkentaa käyttämällä päänsärkypäiväkirjaa, jonka avulla voidaan lisäksi arvioida lääkityksen tehoa ja mahdollisen estolääkityksen tarvetta. Lisäksi migreenikohtauksen profiilia voidaan arvioida ja huomioida profiili lääkitystä suunnitellessa. Opi tunnistamaan migreenikohtaustasi edeltävät ennakoivat oireet Yli 60 %:lla migreenikohtausta edeltävät yksilölliset, mutta tyypilliset, ennakoivat oireet (taulukko 1. 64 % hormonivaikutuksen ulkopuolella ja 59 %:ssa kuukautismigreeneistä). Migreenikohtaus (kuva 1.) Taulukko 1. Migreenikohtaukseen liittyvät ennakoivat oireet ja esioireet (Päänsärkypäiväkirjan kohtausanalyysi 11.10.2011, Diaversum Oy) Ennakoivia oireita esiintyy yli 60 %:lla Esioireita esiintyy vain noin 11 %:lla niska-hartialihasten jännittyminen (43 %) keskittymiskyvyn heikentyminen (37 %) valoherkkyys (35 %) väsymys (35 %) puheen häiriöt (sanojen löytämisvaikeus, vääriä sanoja yms.) (31 %) unihäiriöt (29 %) ääniherkkyys (26 %) ärtyisyys (26 %) haukottelu (25 %) nenän tukkoisuus (23 %) Aura: visuaaliset oireet (esimerkiksi valonvälähdykset, sahalaitakuviot tai näkökenttäpuutokset). Tuntohäiriöt (pistelyä sormissa tai suun ympärillä), motoriset oireet (esimerkiksi lihasten puutuminen, heikkouden tunne), puhehäiriöt. Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1 2012 9
Kuva 1 itsessään jakaantuu 3 4 vaiheeseen: ennakoivat oireet, esioireet (aura vain 15 %:lla), päänsärkyvaihe sekä jälkivaihe. Migreenikohtausta voi oppia odottamaan muistakin merkeistä. Esimerkiksi kuukautisiin voi liittyä ennakoitavissa oleva migreeni. Valitettavasti kuukautisiin liittyvät migreenit ovat yleensä vaikeampia ja pidempiä kuin kuukautisten ulkopuolella tulevat. Lisäksi kuukautismigreeni uusiutuu kaksi kertaa todennäköisemmin 24 tunnin sisällä lääkkeen ottamisesta käytettäessä lyhytvaikutteista lääkitystä (Cephalalgia 2010;30(10):1187 1194, Suomen Lääkärilehti 2008:63(39):3173-3177). Osalla migreeniä sairastavista viikonloput ovat vaikeita. Syynä voi olla joko työstressin helpottuminen tai liian pitkään nukkuminen, mikä saattaa puolestaan laukaista migreenikohtauksen. Ota lääkityksesi ajoissa migreenikohtauksen alkuvaiheessa Koska migreenilääkkeiden välillä on eroja niiden vaikutusajoissa, myös niiden lääkityksen ottamisajankohdalla on vaikutusta päänsäryn kestoon ja sen uusiutumiseen. Pitkävaikutteinen lääke alkaa myös vaikuttaa hitaammin, siksi sen voi ottaa jo ennakoivien oireiden aikana. Päänsärkypäiväkirjassa olevia kohtauksia analysoimalla nähdään, että pitkävaikutteisella triptaanilla kohtauksen kokonaiskesto on lyhyempi ja lisälääkityksen tarve on vähäisempi kuin lyhyemmän puoliintumisajan täsmälääkkeillä (taulukko 2.). Sekä lyhyt- että pitkävaikutteisen triptaanin ottaminen säryn alkamisen jälkeen antaa selvästi huonomman tuloksen molemmilla lääkeryhmillä, sillä kohtauksen kestoaika pitenee. Ihanteellista hoitoa pitkiin migreenikohtauksiin haettaessa tulisi ottaa pitkävaikutteinen täsmälääke mahdollisimman aikaisin migreenikohtauksen vasta alkaessa. Migreenikohtausten parempi hallinta = vähemmän on enemmän KELA:n vuositilastoista 2010 käy ilmi sairausvakuutettujen migreenin täsmälääkkeiden käyttäjät valmisteittain. Kun verrataan eri täsmälääkkeiden vuosittaista myyntiä per SVkorvausta saanut potilas, voimme nähdä saman asian kuin päänsärkypäiväkirjan kohtausanalyyseistä: pitkävaikutteisen triptaanin käyttäjät syövät vuositasolla kaikkein vähiten lääkkeitä (kuva 2.). Tämä itsessään kertoo, että pitkävaikutteisella triptaanilla (aikainen lääkkeenoton ajoitus huomioiden) potilaat pystyvät hallitsemaan migreenikohtauksensa paremmin kuin lyhytvaikutteisella täsmälääkkeellä. Mitä vähemmän lääkeannoksia pitkiä kohtauksia sairastavat potilaat käyttävät, sitä pienempi on myös heidän riskinsä kehittää särkylääkepäänsärkyä. Hoitajilla tärkeä rooli: toimiiko nykyinen lääkehoito? Päänsärkypäiväkirjan käyttäjillä tehdyn kyselyn mukaan alle puolet migreeniä sairastavista tapaa lääkärinsä uusiessaan reseptilääkitystään. Noin puolet uusituttaa lääkereseptinsä hoitajien välityksellä; tässä hoitajilla on erinomainen paikka tiedustella potilaan nykylääkityksen toimivuutta migreenikohtauksessa. Suomalaisen migreenikyselyn tulosten mukaan 75 % kaikis- 10 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1 2012
Migreenin pa Pitkävaikutteisen triptaanin käyttäjät syövät vuositasolla kaikkein vähiten lääkkeitä. Taulukko 2. Käytetty lääkitys ja kohtauksen kesto, n= 1008 (Diaversum Oy, 11.10.2011) Migreenin vaikeusaste Ensisijainen lääkitys Keskimääräinen kohtauksen kesto (tunteja) Lisälääkitystä tarvittiin (%) Annoksia yhteensä kohtauksen aikana Lukumäärä Lievä Ei lääkitystä 15,7 0,0 % 0 n=124 Keskivaikea Tulehduskipu-lääkkeet 18,4 47,7% 2,4 n=344 Lyhytvaikutteinen täsmälääke 15,7 25,8% 1,7 n=163 Pitkävaikutteinen täsmälääke) 6,6 18,7% 1,2 n=75 Vaikea Lyhytvaikutteinen täsmälääke + tulehduskipulääke 13,5 18,3% 2,8 n=224 Pitkävaikutteinen täsmälääke + tulehduskipulääke 11,4 16,7% 2,6 n=78 Kuva 2 ta migreenikohtauksista kestää yli 6 tuntia. Migreenin hallintaa voidaan yksinkertaisesti tehostaa huomioimalla kunkin potilaan migreeniprofiili, oppimalla sekä tunnistamaan ennakoivat oireensa että ajoittamalla profiilinmukaisen lääkityksensä oikein. Potilaslähtöiseen hoidonseurantaan on olemassa käyttäjille ilmainen päänsärkypäiväkirja (www.terveyskartoitus.fi), jonka avulla potilas pystyy selvittämään hoitavalle lääkärilleen tai muulle hoitohenkilökunnalle kokonaiskuvan omasta päänsärkytilanteestaan. Tämän perusteella on helpompi tehdä tarvittavat päätökset yksilöllisestä hoidosta. Alkuperäinen artikkeli on ilmestynyt Terveyspalvelut-lehdessä 2011;3-4:55-57. Tekijän luvalla lyhentänyt MH. Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1 2012 11
Asiantuntijana Lastenneurologi Mirja Hämäläinen Teksti Lasten päänsäryt -esitteestä, 2. tarkistettu painos Lasten päänsäryt Särkeekö pienenkin lapsen päätä? Pienet lapset reagoivat kipuun kokonaisvaltaisesti, eikä useinkaan ole helppoa tietää mistä itku ja kivuliaisuus johtuu. Hyvin todennäköistä on, että ihan pienenkin vauvan päätä voi särkeä. Kouluikään mennessä joka viidennellä on ollut päänsärkyä. Mikä aiheuttaa lapsille päänsärkyä? Ohimeneviä päänsärkyjä aiheuttavat hyvin erilaiset tekijät. Tyypillisimpiä syitä ovat erilaiset tulehdukset, allergiaoireet, kasvun myötä ilmenevät silmien taittovirheet tai nälkä sekä etenkin jano. Myös pienet kolahdukset, joita liikkumaan opettelevalle lapselle tapahtuu useinkin, voivat aiheuttaa lyhytaikaista pääkipua. Toistuvia, toiminnallisia tensioeli lihasjännityspäänsärkyjä ja migreeniä esiintyy jo alle kouluikäisillä lapsilla. Mikä aiheuttaa tensiopäänsärkyä? Tensiopäänsäryn syitä ei tarkkaan tiedetä, mutta liikunnan vähäisyys, yksipuoliset työasennot, pään, niskan, hartioiden ja yläselän lihasten jännittyneisyys voivat aiheuttaa lievää päänsärkyä. Myös psyykkinen jännittäminen näkyy hartioissa ja saattaa olla päänsäryn taustalla. Kuinka tensiopäänsärkyä hoidetaan? Tensio- eli lihasjännityspäänsäryn hoitona voi ulkoilu ja raitis ilma olla hyväksi. Hartioiden hieronta, lämmin haude ja venyttelyt toimivat myös ensiapuna. Ennaltaehkäisyssä lasten säännöllinen, päivittäinen liikunta, ulkoilu ja oikeat työasennot ovat erittäin tärkeitä. Tietokoneen ääressä ei alle kouluikäisten toivota olevan tuntia pidempään kerrallaan eikä päivittäin. Alakoululaisetkin hyötyvät muista leikeistä enemmän, ja heidänkin peliaikaansa koneella on syytä rajoittaa. Mitä migreeni on? Migreeni on kohtauksellinen päänsärkysairaus, jossa aivojen hermosoluissa ja verisuonistossa tapahtuu ohimeneviä, kipua aiheuttavia kemiallisia ja sähköisiä muutoksia. Migreenitaipumus on periytyvää: Suvussa on migreeniä usein muillakin. Migreenikohtauksen voivat laukaista erilaiset altistavat tekijät, triggerit, jotka ovat yksilöllisiä. Jännittäminen, myös jonkin mukavan odottaminen, voi olla migreenikohtauksen syynä. Joskus altistava tekijä on helppo tunnistaa, mutta useinkaan selvää syy-yhteyttä ei löydy. Päänsärkypäiväkirjan pito helpottaa tunnistamaan triggereitä. Lapsella voi olla sekä migreeniä että tensiopäänsärkyä. Päänsärkyjen jatkuessa pitkään niitä voi olla vaikea erottaa toisistaan. Mistä migreenin tunnistaa? ALTISTAVIA TEKIJÖITÄ Kun lapsi alkaa valittaa päänsärkyä, vetäytyy lepäämään, valittaa silmien valonherkkyyttä ja pahanolon tunnetta saattaa kyseessä olla migreenikohtaus. Migreeniin liittyy myös hajuja ääniherkkyyttä ja oksennustaipumusta. Jos lapsi kertoo oudoista näköhavainnoista, joissa valot välkkyvät tai näkö heikkenee, kyseessä on useimmiten auraoire. Auraoireina, jotka ilmenevät osalla migreeniä sairastavista, voi olla myös puutumisen tunnetta käsissä, huimausta, puheen tuottamisen tai kuullun ymmärtämisen vaikeutta. Joskus migreeniin voi liittyä myös vatsakipua. Tyypillinen migreenikohtaus etenee vaiheittain. Kohtausta ennakoivat oireet voivat alkaa jo edellisenä päivänä, auraoireet vähän ennen särkyä ja säryn päätyttyä voi vielä olla huonoa oloa ja väsymystä. stressi ja sen laukeaminen; esimerkiksi lomamatkalle lähtö tai koe koulussa kirkkaat ja välkkyvät valot; auringon häikäisy, etenkin veden pinnasta ja lumihangelta, tietokonepelit ja tv sekä rikkinäiset loisteputket voimakkaat hajut ja voimakas melu väsymys; epäsäännöllinen unirytmi tai liian vähäinen uni verensokerin vaihtelut ja/tai nälkä; nopeasti imeytyvät hiilihydraatit aiheuttavat verensokerin äkillisen kohoamisen ja nopean laskun muutamat ruoka-aineet; yleisimmin voimakkaat juustot ja kofeiinipitoiset juomat muutamat väri- ja lisäaineet; makeutusaine aspartaami (E951), lihajalosteissa nitriitit (E249-252), säilöntäaine ja aromivahvenne natriumglutamaatti (E621), bentsoehappo (E210) hormonaaliset tekijät murrosiästä alkaen 12 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1 2012
Lasten pää Oli se niin sääli, kun Jesse oikein kovasti odotti kaverin synttäreitä, ja meno estyi migreenikohtauksen takia. Onko migreeniin testiä? Kun lapsella epäillään migreeniä tai tutkitaan toistuvien päänsärkyjen syitä, käydään läpi muut mahdolliset päänsäryn aiheuttajat. Migreenidiagnoosi tehdään, jos muita syitä päänsärkyyn ei löydy ja kohtauskuvaukset sopivat migreeniin. Migreenin paljastamiseksi ei ole erillistä testiä. Miten migreenikohtausta hoidetaan? Lapsen rauhoittaminen ja vanhempien tai muiden läsnä olevien aikuisten antama turva on tärkeää. Mahdollisuus lepoon rauhallisessa paikassa ja hämärässä valaistuksessa voi pienillä lapsilla helpottaa. Kylmä (tai joillakin lämmin) kääre ohimolla voi myös auttaa ja särky saattaa loppua, etenkin, jos lapsi nukahtaa. Lääkehoito on usein välttämätöntä. Tulehduskipu- tai särkylääkettä tulee antaa mahdollisimman pian ja riittävän suuri annos. Parasetamolia annetaan 15 mg ja ibuprofeenia 10 mg painokiloa kohti. Jos kipu ei hellitä, voi lääkityksen uusia kahden tunnin kuluttua. Yli puolella parasetamoli tai ibuprofeeni tehoavat kohtausoireisiin. Niiden samanaikaista käyttöä ei suositella. Mikäli ne eivät riitä, voi lääkäri määrätä ainoastaan migreenin hoitoon tarkoitettua triptaania tai lisäksi pahoinvointilääkettä. Voiko migreenikohtauksia ehkäistä? Kohtaustiheys on hyvin yksilöllinen. Osa kohtauksista voidaan ehkäistä tunnistamalla ja välttämällä altistavia tekijöitä. Myös terveellinen ja monipuolinen ravinto (etenkin aamupala), riittävä ja säännöllinen liikunta ja yöuni saattavat vähentää kohtaustiheyttä. Kesällä, vesillä ja lumisessa luonnossa silmät on hyvä suojata auringonvalolta. Kirkas (ja etenkin vilkkuva) valo saattaa laukaista migreenikohtauksen (elokuvat, disko, tietokone). Jos kohtauksia tulee viikoittain ja ne haittaavat normaalia elämää tai lääkehoito ei auta, voi lääkäri ehdottaa estolääkitystä. Kipulääkkeitä ei tulisi antaa monena Migreeniperheen ohjenuoria: TÄRKEÄÄ ON kyky sietää stressiä ja kyky rentoutua säännöllinen liikunta ja hyvä fyysinen kunto riittävä ja säännöllinen lepo, mielellään oman unirytmin mukaisesti vesi janojuomana säännöllinen ja ravitseva ruokailu lisäaineita välttäen altistavien tekijöiden tunnistaminen ja välttäminen mahdollisuuksien mukaan lääkkeettömien hoito- ja ennaltaehkäisykeinojen etsiminen Milloin lääkäriin? 1. Jos päänsärky tulee aina aamuisin ja siihen liittyy oksentelua. 2. Jos lapsella on kovaa päänsärkyä kuumeen yhteydessä. 3. Jos lapsi valittaa kovaa päänsärkyä tapaturman jälkeen. 4. Jos lapsella on toistuvaa ja haitallista päänsärkyä. 5. Jos päänsäryt muuttuvat kovemmiksi ja pidemmiksi. päivänä peräkkäin, ettei kehittyisi särkylääkepäänsärkyä. Esitietolomake ja päänsärkypäiväkirja Voit ennen lääkäriin menoa halutessasi kirjata muistiin lapsella pidempään esiintyneen päänsäryn piirteitä Migreeniyhdistyksen sivuilta löytyvälle esitietolomakkeelle. Se löytyy linkistä www.migreeni.org -> julkaisut -> esitietolomake. Lasten päänsärkypäiväkirja löytyy samasta osoitteesta. Sen täyttäminen voi auttaa lapsen tilan ja lääkkeiden tarpeen arvioinnissa. Lisätietoja www.migreeni.org Lasten päänsäryt Käypä hoito suositus www.kaypahoito.fi Migreenikohtauksen kulku Laukaisevat tekijät ovat hyvin yksilöllisiä stressi väsymys nälkä jano valoärsytys yms. Ennakko-oireet haukottelu herkkyys hajuille, äänille makeanhimo väsymys mielialan vaihtelut Jopa 1 2 pv ennen Auraoireet esiintyy 20 %:lla näköhäiriöt pistelyä iholla puutumista puheen vaikeuksia Kesto 5 60 min Päänsärkyvaihe ankaraa kipua pahoinvointia oksentelua herkkyyttä äänille, valoille uupumusta lopuksi oksentelu ja uni Kesto 2 48 tuntia Vaiheiden voimakkuus ja kesto vaihtelevat yksilöllisesti ja kohtauksittain Jälkivaihe ruokahaluttomuus mielialanvaihtelut väsymys Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1 2012 13
Raisa Cacciatore Lastenpsykiatri, Väestöliiton asiantuntijalääkäri Lapsi ja vanhemman migreeni Kuva WSOY, Veikko Somerpuro Moni migreenipotilas varmasti miettii, mitä lapseen vaikuttaa se, että aikuinen, usein äiti on sairas eikä häntä saa häiritä tai häneen ei saa kontaktia. Voiko siitä olla haittaa, vaikkapa syyllisyyden tai itsetuntoongelmien muodossa ja voiko niitä ehkäistä? Entäpä jos viisivuotiaan synttärijuhlat pitää peruuttaa, koska äiti ei pysty niitä valmistelemaan? Tai jos lätkäharkkoihin ei pääse, kun kukaan ei pysty ajamaan autoa? Puhu migreenistä Migreeni on krooninen tauti, jota on vaikea selittää lapselle. Ratkaisu on silloin helposti se, että ei selitetä. Ei ole mitään pitkän tähtäimen keskustelua ja suunnitelmaa, miten kohtauksien aikana toimitaan ja millaisia ohjeita lapsilla on. Silloin vain kerta kerran jälkeen mennään tilanteen mukaan. Ja kerta kerran jälkeen lapset ovat epätietoisia, huolissaan tai jopa peloissaan. Nämä ovat tuttuja tilanteita perheessä ja lapset oppivat joustamaan ja sopeutumaan. Kuitenkin heissä herää luonnollisia tunteita, suuttumusta, katkeruutta ja pettymystä. Niistä kannattaa keskustella ja antaa niille tilaa. Samoin aikuinen tuntee usein suurta huonommuutta ja syyllisyyttä. Luonnollinen tunne, jonka voi hyväksyä, mutta sen alle ei pidä lamaantua. Migreeni täytyy tavalla tai toisella kuvailla lapselle. Lapsi koettaa joka tapauksessa ymmärtää asian. Jos hänelle ei selitetä tätä näkymätöntä kodin seuralaista, hän koettaa ymmärtää sen omalla lapsellisella tavalla ja tekee todennäköisesti virhepäätelmiä. Ne luulot ja kuvitelmat saattavat säilyä hänellä pitkälle aikuisuuteen, jopa koko elämän. Siksi aikuisilla on velvollisuus puhua migreenistä lapselle, vaikka tämä ei kysyisikään. Migreeni herättää tunteita Migreeni on osa perhettä, sillä se koskettaa yleensä jokaista perheessä tavalla tai toisella. Sen herättämät tunteet eri perheenjäsenissä ovat joskus suuremmat, joskus pienemmät. Tunteet, joista puhutaan, menevät nopeammin ohi ja rasittavat vähemmän. Suru on surtava, pettymys puhistava ulos ja suuttumusta voi ehkä tuulettaa nyrkkeilysäkin avulla. Tunne on pelkkä tunne, sitä ei pidä pelätä. Aikuinen voi toimia hyvänä esimerkkinä siitä, että ottaa avoimesti puheeksi lasten tunteet ja hyväksyy ja sietää ne. Aina on tärkeä painottaa, että migreeni ei ole kenenkään syy. Vanhempi ei voi sille mitään, että kohtaus tuli juuri nyt. Lapsen harmistuminen on silti oikeutettu tunne. Ellei lapsi saa näyttää tunteitaan, se voi johtaa huonommuuden kokemuksiin. Tietenkään mitään pahaa ei saa tehdä suutuspäissään, mutta on luonnollista, että se suututtaa, jos kivoja tai tärkeitä asioita on peruttava vanhemman migreenin takia. Puhumattomuus ei tee tautia helpommaksi lapselle kestää ja ymmärtää. Vaikeneminen on kuin salaamista, jolloin sairaus saa mystisen tabuluonteen. Silloin siitä tulee jotenkin hallitsematon tai pahantahtoinen seuralainen. Lapsi voi ajatella: jos me vain pystymme olemaan puhumatta ja ajattelemattakin koko sairautta, se katoaa! Jolloin sairaudesta tulee pelottava ja syyllisyyttä herättävä. Lapsi voi ajatella, että nyt se kohtaus tuli, kun kysyin siitä tai kun pelkäsin sitä! Lapselle voi tulla jatkuvasti uusia syyllisyyden ja pettymyksen kokemuksia, jos hän kuvittelee itse jotenkin vaikuttavansa sairauden kulkuun. Kohtaustakaan ei tarvitse salata mahdollisimman pitkään, sillä lapsikin tarvitsee aikaa sopeutua ja valmistautua tulevaan. Tärkeintä on, että lapsen turvallisuuden tunne säilyy kohtauksenkin aikana. Sairasta itse Kipua, ärtyisyyttä, ahdistusta ja pahoinvointia on ikävä kantaa, usein hyvinkin tuskallista. Kipu tuntuu ehkä jopa nöyryyttävältä ja epäoikeudenmukaiselta. Miksi juuri nyt, kun on vapaapäivä? Miksi juuri nyt, kun piti viettää aikaa lasten kanssa? Mitä pahaa olen tehnyt, kun kipu ja pahoinvointi lyövät minut maahan ja murskaavat kaikki suunnitelmani? Oli miten vaikeaa tahansa, aikuisen tehtävä on kuitenkin kantaa sairautensa itse. Aikuisen migreenikohtausta ei taatusti helpota se, jos hän laittaa koko perheen kärsimään ja olemaan tuskissaan. Lapset voi saada yhteistyöhön kohtauksen ajaksi rakentavillakin tavoilla. Riehuminen ja huutaminen, hätäännyksen lietsominen tai kivun ja tuskan ilmapiirin vyöryttäminen lapsien harteille ei ole rakentavaa. Lapsen on paljon helpompi olla, jos aikuinen ei valita. Valittamisella ja voivottelulla pyritään saamaan huomiota tai apua. Lapsi ei kuitenkaan voi paljon auttaa, eikä ole lapsen asia olla hoivaaja tai huolen jakaja. Lapsi joutuu helposti aikuisen rooliin silloin, kun vanhemmalla on musertava kipu. Mutta ai- 14 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1 2012
Lapsi ja van Lapset ja nuoret ovat erittäin herkkiä vaistoamaan vanhempansa hädän ja huolen. He ryhtyvät kantamaan huolta ja huolehtimaan. kuisten asiat eivät kuulu lapsien kannettaviksi. Lohtu ja apu on saatava muualta. Lapsi alkaa hoivata Lapset ja nuoret ovat erittäin herkkiä vaistoamaan vanhempansa hädän ja huolen. He ryhtyvät kantamaan huolta ja huolehtimaan. Heille tulee tarve auttaa. Jos mitään keinoa ei ole, tämä huolestuminen voi purkautua häsläämisenä tai jopa oireiluna. Parasta on, jos lapsi jo ennalta tietää, miten hän voi omalta osaltaan olla avuksi, kun näkee vanhempansa hädän ja kivun. Lapsen apu voi olla joku ihan pienikin, kuten hiljentää televisio ja sammuttaa valot, kunhan hän tietää, mitä tehdä. Aina kannattaa olla joku ohje, mitä kukin lapsi tai nuori voi tehdä auttaakseen. Mutta toisaalta pitää olla myös se selvillä, että enempää lapsi ei voi, eikä hänen tarvitse tehdä. Kerro sairaudesta Migreenistä tulee olla tarina, selostus, sellainen jonka lapsi voi ymmärtää. Tämä asia on käytävä läpi rauhassa ja silloin, kun kohtaus ei ole päällä. Sairauden kuvauksen tulee olla lapsen iän mukainen ja rehellinen, mutta ei liian yksityiskohtainen eikä kärsimystä kuvaileva. Lasta kiinnostaa etenkin, miten vanhemman migreeni vaikuttaa lapsen omaan elämään, konkreettisesti. Eri-ikäiset tarvitsevat erilaista tietoa. Selostuksen tulee sisältää tiedot: Sairaus on pysyvä. Kohtaukset eivät tule loppumaan, tekipä lapsi tai aikuinen mitä tahansa. Se kannattaa hyväksyä, eikä turhaa jossitella, harmitella tai surra sitä. Kohtauksia tulee esim. noin neljä kertaa kuukaudessa. Tämä on tärkeä tieto, ettei jokainen kohtaus tunnu yllätykseltä ja pettymykseltä. Ettei lapsi vain ala yrittää olla vieläkin kiltimpi tai hiljaisempi kuvitellessaan, että voisi siten parantaa vanhempansa. Sairaus on vaaraton. Vaikka jotakin riskejä olisikin, niitä ei pidä lapselle kertoa. Tärkeintä on, ettei lapsen tarvitse pelätä, vaan hän voi tuntea että sekä hän itse, että hänen vanhempansa ovat turvassa. Kohtaus voi näyttää lapsesta pelottavan rajulta, samoin esimerkiksi piikkinä otettava kohtaushoito. Mitä aikuinen tarvitsee. Kohtauksien aikana aikuinen tarvitsee esimerkiksi rauhaa, hiljaisuutta, pimeyttä. Lasten on hyvä tietää tämä, jotta tilanne ei tunnu kummalliselta ja käsittämättömältä, ehkä pelottavaltakin. Lapsen mielestä saattaisi olla kaikkein kammottavinta sairaana maata yksin pimeässä hiljaa! Täytyy kertoa, että se juuri tuntuu hyvältä. Ja että silloin aikuinen ei mitenkään pysty pitämään huolta arjen asioista, mutta silti sekä aikuinen että lapsi ovat turvassa. Kohtauksiin on lääkettä. Kerro, että ne auttavat puolessa tunnissa tai joskus auttavat, joskus ei, tai että ei ole muuta lääkettä kuin pimeä huone ja kylmä kääre. Aikuinen hoitaa tämän lääkepuolen, lapsen ei tarvitse siitä huolehtia. Mutta aina, mikäli on joku pieni apu, jonka lapsi voi tehdä, se kannattaa hänelle kertoa. Lasta helpottaa, jos hän voi olla avuksi! Hän voi vaikkapa vetää verhot eteen, tuoda korvatulpat, lasin vettä tms. Lapselle on kuitenkin tehtävä selväksi, ettei hän voi parantaa, eikä tehdä enempää. Muuten hän saattaa ottaa asiakseen kokopäivätyönä hoitaa ja yrittää etsiä parannusta kärsivän vanhempansa sairauteen. Älä siis pyydä lapsilta liikaa apua. Kohtaukset menevät ohi. Ne ovat toistuvia ja ohimeneviä. Kohtaukset menevät yleensä esim. kahdessa tunnissa ohi. Näin lapsi voi laskea kellosta, kauanko todennäköisesti vielä menee aikaa. Jos kohtauksessa menee vaikkapa vuorokausi, sekin on kerrottava rehellisesti. Joka tapauksessa lapselle on erittäin tärkeää se tieto, että kyseessä on poikkeustila, joka palautuu normaaliksi varmasti. Kohtauksen nopeuttamiseksi lapsi tai kukaan muukaan ei voi tehdä yhtään mitään. Lapsen kannalta kyse on siis odottamisesta ja tilanteen hyväksymisestä sekä omien tunteitten sietämisestä. Toimintasuunnitelma Kertomuksen lisäksi tarvitaan käytännöllinen arjen toimintasuunnitelma. Tilanteen mukaiset ratkaisut kohtauksen tullessa ovat toki tarpeen, mutta niiden lisäksi on oltava pitkän linjan ohjeistus nimenomaan lapsen näkökulmaa silmällä pitäen. Sellainen rauhoittaa lasta, kun hän voi ennakoida mitä tulee tapahtumaan ja mitä häneltä odotetaan. Sen voi tehdä yhdessä koko perheen, puolison, naapurien ja isovanhempien kanssa. Kannattaa huolella kartoittaa, keitä sellaisia on lähipiirissä, jotka voisivat tavalla tai toisella auttaa kohtauksien aikana, tarjota viihdykettä, ruokaa tms. lapselle, tai saattaa hänet harrastukseen tai kouluun. Laaditaan siis suunnitelma, jonka avulla lapsi osaa toimia kohtauksen aikana. Mitä lapsi voi silloin tehdä, kun aikuisella on kohtaus? Se puhutaan yhdessä lapsen kanssa ja etukäteen. Muuten kohtauksen aikana lapsella on liikaa vastuullaan: hän on samaan aikaan huolissaan tai jopa hädissään aikuisesta, epätietoinen siitä voisiko hän jotenkin auttaa, sekä siitä, mitä hänen nyt pitäisi tai kuuluisi tehdä tai että onko lopulta kaikki peräti juuri hänen syytään. Pienten ja isompienkin lasten kohdalla kannattaa käyttää kaikkia verkostoja hyväksi. Etenkin, mikäli toista vanhempaa ei ole paikalla. Onko joku naapuri, jolle voi soittaa ja jonka luo voi mennä leikkimään? Voisiko silloin soittaa vaarille, joka puhelisi rauhoittavia sanoja lapselle, kun aika käy pitkäksi? Pääseekö kaverin luo syömään tai tekemään läksyjä? Näistä voisi sopia etukäteen, jotta tilanne on lapsen kannalta yksinkertaisempi sitten, kun kohtaus on jo päällä. Myös erityisen tekemisen miettiminen nimenomaan kohtauksen ajalle, voi muuttaa koko tilanteen pelottavuuden lapsen mielessä helpommaksi ja jopa tavallaan hauskaksi. Voisiko Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1 2012 15
olla tietty video, jota silloin saa katsoa vain silloin tai tietokonepeli näitä hetkiä ajatellen ajankuluksi. Tai erityinen rasia, jossa on joku mieluisa lelu kuten auto tai kiiltokuvat sellaista hiljaista tekemistä, jonka saa ottaa esille vain silloin, kun vanhemman migreenikohtaus on päällä, ja joka on lapselle erityisen mukavaa puuhaa itsekseen. Eri ikäiset tarvitsevat erilaista tukea Alle 6-vuotiaat Kerro hyvin konkreettisesti ja lyhyesti migreenistä: kauanko kohtaus arviolta kestää ja mitä siinä tapahtuu. Ilmoita, kun kohtaus on alkanut ja kerro esim. että kun viisarit ovat tuossa, sen pitäisi olla ohi. Kerro lyhyesti, miten kohtaus vaikuttaa sinuun. Esim. että sinun on vaikea puhua, menet makaamaan, usein oksennat. Älä kuvaile yksityiskohtia miten pahalta tuntuu, mutta voit sanoa, että päähän sattuu, se menee ohi ja otat siihen lääkettä. Näin lapsi ymmärtää, että aikuinen osaa hoitaa asian ja kantaa siitä vastuun. Kerro konkreettisesti, mikä on kohtauksen vaikutus lapsen elämään. Mitä hän voi tehdä, kuka vie kouluun, miten hän saa ruokaa. Tämän ikäinen voi reagoida aikuisen sairauteen hätääntymällä ja taantumalla. Voi olla uni-, ja syömisongelmia. Hän voi huolestua siitä, pidetäänkö hänestä huolta ja selvitäänkö tästä. Hän voi olla takertuva, alkaa itkeä, raivota tai päinvastoin heittäytyä vaivattomaksi, aikuiseksi huolehtijaksi ja hoivaajaksi. Hän tarvitsee turvallisuuden tunteen, rajat, rutiinit ja tiedon siitä, että aikuiset kuitenkin huolehtivat ja kantavat tilanteesta vastuun tavalla tai toisella. 6-8-vuotiaat Tämän ikäiset haluavat usein huolehtia vanhemmastaan. Kerro, että lapsi voi auttaa sammuttamalla valot, tuomalla lasin vettä. Kerro, että olet nyt jonkin aikaa uupunut, mutta sen jälkeen taas jaksat tehdä kaikkea. Kohtaus kestää aikansa, sille ei voi mitään, mutta se menee sitten kokonaan ohi. Kerro että pärjäät sairauden kanssa ja osaat hoitaa sen. Tärkeintä on, ettei lapsi tunne epävarmuutta ja huolta, vaan saa sen tunteen että kaikki on ihan kunnossa, migreenistä huolimatta, eikä lapsen tarvitse huolehtia asiasta. Anna tunnustusta lapselle, kun hän on toiminut suunnitelman mukaan kohtauksen aikana. Tämän ikäinen voi reagoida aikuisen sairauteen suremalla ja olemalla huolissaan siitä, mitä itselle tapahtuu, jos kohtaus ei menekään ohi. Tämä voi ilmetä mm. keskittymishäiriöinä ja unihäiriöinä. Tämän ikäinen voi keksiä erilaisia syitä, miksi juuri hän itse on syyllinen migreenikohtaukseen, ja haluaa yrittää parantaa aikuisen. Hän tarvitsee tiedon siitä, ettei migreenikohtaus ole kenenkään syy, ja että sairaus on pysyvä, sen kanssa on vain elettävä, mutta se on ihan mahdollista. 9-12-vuotiaat Tämän ikäisille kavereiden merkitys on korostunut. Lapsen on tärkeää tietää miksi on olemassa tämä sairaus ja mitä se tarkoittaa. Miten siitä saa kertoa perheen ulkopuolella? Mitä voi sanoa kavereille tai naapureille tai opettajalle. Sanoja kannattaa yhdessä jo valmiiksi miettiä. Mikä selvitys ei tuntuisi nolota? Jos omassa perheessä on outoja tilanteita, jolloin kaverit eivät voi tulla kylään tai päinvastoin lapsen pitää turvautua luokkatovereiden perheeseen, se helposti hävettää. Mitä kaverit ajattelevat, kun vanhempi oksentaa sängyssä, luulevatko he ehkä, että kyse on alkoholista? Puhukaa siitä, miten asian voi selittää eri tilanteissa perheen ulkopuolisille. Tämän ikäinen voi reagoida sairauteen vihalla, miksi kohtaus tulee juuri nyt kun oli luvassa mukavaa yhteistä tekemistä! Hän voi reagoida häpeällä, kun kaverit saavat tietää. Häntä voi huolestuttaa se, miten hänet hyväksytään kaveriporukassa, kun hänellä on vanhempi, joka ei pystykään tuomaan häntä johonkin tapahtumaan tai hoitamaan jotain sovittuja juttuja. Hän voi reagoida myös yrittämällä tukea aikuista ja tentata keinoja, miten sairautta voisi ehkäistä tai parantaa. Häntä auttaa, kun migreenistä puhutaan. Aikuinen voi puhua näistä Muistathan päivittää sähköpostitietosi. Saat tuoretta tietoa sähköpostilla. lapsen tunteista avoimesti, niin vihasta, huolesta kuin häpeästäkin. Lapselle kannattaa antaa tilaa puhua kaikista asioista, jotka häntä mietityttävät ja huolestuttavat. Yli 12-vuotiaat Tämän ikäisillä on jo enemmän elämää perheen ulkopuolella. He eivät ole niin helposti vakavasti hädissään aikuisen toimintakyvyttömyydestä. Hekin tarvitsevat tarkat ohjeet siitä, mitä he saavat ja voivat tehdä aikuisen kohtauksen aikana. Tämän ikäinen voi myös miettiä, miten hän voisi hyötyä vanhemman migreenikohtauksesta. Millaisia etuja tai vapauksia voi saada silloin, kun vanhempi on toimintakyvytön. Hän saattaa myös reagoida, ryhtymällä perheen aikuiseksi ja ottamalla komennon vastuulleen. Liian paljon vastuuta ei kuitenkaan lapselle saa antaa, vaan pitää rajat ja noudattaa yhdessä laadittua toimintasuunnitelmaa. Lopuksi Oman vanhemman migreeni voi olla iso tai pieni asia lapsen elämässä, riippuen siitä, miten lapsi sen kokee. Eri ikäiset ja eri temperamentin lapset reagoivat kukin tavallaan ja tarvitsevat erilaista tukea. Tilannetta ei saa paisutella eikä puhua siitä liikaa, ettei migreenistä tule joku pelottava peikko kodissa, eikä se siirry lapsen kannettavaksi huoleksi. Toisaalta täysi puhumattomuuskin on pahasta. Mikäli asiaa ei selitetä kunnolla, vanhemman migreenikohtaus voi olla hyvinkin pelottava ja ahdistava lapselle. Jos lapsella on lupa kokea monia tunteita sekä selkeä kuva siitä, mistä migreenissä on kyse ja mitä kohtauksen aikana hänelle itselleen ja aikuiselle tapahtuu, hän voi hyväksyä sen helpommin. Silloin vanhemman sairauden ei tarvitse haitata lapsen elämää erityisen paljon. 16 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1 2012
Kai Savonen LitM, Ttm Tutkija Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos savonen@hytti.uku.fi Liikkumattomasta liikkujaksi hitaasti kiihdyttäen Terveyden kannalta riittämättömästi liikkuvien aikuisten määrä nykyyhteiskunnassa on mahdollisesti todellisuudessa jopa suurempi kuin mitä tällä hetkellä arvioidaan. Kyselytutkimusten perusteella on arvioitu, että n. 45 60 prosenttia aikuisväestöstä liikkuisi vähintään liikuntasuositusten minimimäärän verran viikoittain. Kun liikuntaa on objektiivisesti mitattu vyötärölle kiinnitettävän kiihtyvyysanturin avulla on havaittu, että kyselytutkimusten perusteella oletettu osuus aikuisväestöstä ei savutakaan suositusten vähimmäismäärää. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että kiihtyvyysanturilla mitattaessa vähintään liikuntasuositusten minimäärän verran liikuntaa kertyi hiukan alle viidelle prosentille aikuisista, ruotsalaisessa tutkimuksessa määrä oli vain yhdelle prosentille! Riittämätön liikunta ei ole vakaa tila, jonka haitalliset terveysvaikutukset tietyn pisteen saavutettuaan eivät pahene. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että ennestään liikkumattomilla ylipainoisilla kuuden kuukauden seurannan aikana valtimo- ja aineenvaihduntasairauksien vaaratekijät muuttuivat jatkuvasti epäsuotuisaan suuntaan heidän jatkaessaan liikkumatonta elämäntapaansa. Liikkumattomuuteen liittyvät haitalliset terveysvaikutukset näyttävät käyttäytyvän etenevän sairauden tavoin, mikäli muutoksia elintavoissa ei tapahdu. Lääkärin kautta liikkeelle? Tarvitseeko keski-ikäinen tai vanhempi pitkään liikkumatta ollut henkilö terveydentilansa arviointia ennen liikunnan aloittamista? Vuonna 2008 julkaistun liikunnan Käypä hoito -suosituksen mukaan oireeton henkilö voi aloittaa kevyen tai kohtuukuormitteisen liikuntaohjelman ilman terveystarkastusta. Lääkärin puoleen on syytä kääntyä ennen kuormittavuudeltaan jokapäiväisiä toimintoja selvästi rasittavamman liikunnan aloittamista, mikäli henkilöllä on oireita tai mikä tahansa verenkierto- tai hengityselimistön sairaus, diabetes tai jokin muu aktiivisessa vaiheessa oleva krooninen sairaus tai terveydellinen ongelma. Edelleen Käypä hoito -suositus toteaa, että 65 vuotta täyttäneille sekä yli 50-vuotiaille, joilla on jokin krooninen sairaus, suositellaan asiantuntijan konsultaatioon perustuvan liikuntasuunnitelman tekemistä asiantuntijan ei siis kuitenkaan tarvitse olla nimenomaan lääkäri. Suosituksen näiden kohtien toteutuminen tämänhetkisessä perusterveydenhuollossa lienee kuitenkin vaikeaa resurssipulan takia. On tärkeää, että kynnys aloittaa liikunta on mahdollisimman matala, mutta niin, että he jotka liikuntaa aloittaessaan todella hyötyisivät ammattilaisen konsultaatiosta myös sen mahdollisimman helposti saisivat. Myös kuormituskokeen tarpeellisuus liikuntaa aloitettaessa saattaa nousta esiin. Liikunnan Käypä hoito toteaa, että kuormituskoe on syytä tehdä vain henkilöille, joilla on esiintynyt levossa ja erityisesti liikunnan aikana tajunnanmenetys- tai heikotuskohtauksia, rintakipua, hengenahdistusta tai rytmihäiriötuntemuksia. Oireettomille liikuntaa aloittaville kuormituskoetta ei siis tarvitse ilman erityistä syytä tehdä. Mikä on sopiva määrä liikuntaa ennestään liikkumattomalle? Tutkimusnäyttöön perustuvaa tietoa optimaalisesta tavasta aloittaa liikunta ei ole. Liikunta saa aikaan lukuisia erillisiä muutoksia eri elinjärjestel- missä. Erillisillä muutoksilla on erilaiset kynnysarvot niin, että tietty määrä liikuntaa voi aikaansaada selviä muutoksia joissakin terveyteen liittyvissä muuttujissa, mutta toisaalta määrä voi kuitenkin olla riittämätön joidenkin muiden suotuisten muutosten kannalta. Terveysliikuntasuositus antaa hyvän tavoitteen Lähtökohtana liikunnan annostelussa kannattaa käyttää Yhdysvaltojen terveysviraston syksyllä 2008 julkaisemia liikuntasuosituksia, jotka perustuvat tuoreimpaan ja laajimpaan liikunnan ja terveyden välisiä yhteyksiä käsittelevään tutkimustietoon. Suosituksen mukaan terveiden 18 64 -vuotiaiden tulisi pyrkiä keräämään viikon aikana minimissään 2,5 tuntia kohtalaisesti kuormittavaa kestävyysliikuntaa (esimerkiksi reipas kävely vauhdilla 4,5 7 km/h) tai yksi tunti 15 minuuttia voimakkaammin kuormittavaa kestävyysliikuntaa (esimerkiksi hölkkä/juoksu), tai vastaava määrä näitä yhdistettynä. Lisäksi tulisi harrastaa lihaskuntoa kehittävää liikuntaa kaksi kertaa viikossa em. kestävyysliikunnan lisäksi. Kestävyysliikunnan tavoitemäärää kerryttävät kaikki yli kymmenen minuutin yhtäjaksoiset liikkumiskerrat viikon aikana. Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1 2012 17
Suosituksen minimimäärän täyttyessä ollaan liikunnan terveysvaikutuksien annosvastesuhdetta kuvaavan käyrän jyrkästi nousevan osan alussa. Liikuntaa lisäämällä myös terveyshyödyt lisääntyvät. Terveyshyödyt lisääntyvät selvästi liikunnan määrän kasvaessa kaksinkertaiseksi minimäärään verrattuna. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi viittä tuntia reipasta kävelyä viikossa. Kaksi kertaa minimi terveyshyödyt optimissa Liikunnan määrän lisääntyessä terveyshyödyt kyllä lisääntyvät, mutta eivät enää niin selvästi kuin aiemmin. Liikunnan tultua säännölliseksi ja pysyväksi osaksi päivärytmiä, sopiva tavoite on esimerkiksi kaksinkertainen määrä minimimäärään verrattuna: viisi tuntia kohtalaisesti kuormittavaa tai 2,5 tuntia voimakkaammin kuormittavaa kestävyysliikuntaa, tai niiden yhdistelmä, lisättynä lihaskuntoharjoittelulla. Määrä on nykykäsityksen mukaan suurin piirtein se optimi, jolla liikunnasta saatavan hyödyn ja mahdollisten haittavaikutusten suhde on edullisin. Tavoitteeseen pääsemiseksi riittää 45 minuutin kävely kuutena päivänä viikossa sekä 30 minuuttia yhtenä päivänä viikossa tarvittaessa vaikka jaettuna kahteen rupeamaan päivässä. Kun suunnitelmallisen liikunnan määrää lisätään, saattaa arjen perusaktiivisuus samalla vähentyä. Perusaktiivisuuttaan kannattaa pitää yllä pienillä terveellisillä valinnoilla, kuten käyttämällä portaita hissin sijaan tai tekemällä kauppareissu kävellen auton käyttämisen sijaan. Laihduttamiseen, suositusten minimimäärän aikaansaama energiankulutus ei riitä. Laihduttavaa aloittajaa on syytä ohjata lisäämään liikuntaa kohti optimimäärää ruokavaliomuutosten ohella, jotta pysyviä muutoksia kehonpainossa tai -koostumuksessa olisi realistista odottaa. Lukuisia suotuisia terveysvaikutuksia liikunnalla toki on, vaikka varsinaista laihtumista ei tapahtuisikaan. Minimimäärä ei luultavasti myöskään riitä henkilöille, joilla jo on diabetes tai metabolinen oireyhtymä tai voimakas perinnöllinen alttius näille aineenvaihduntasairauksille. Näkökulmaa on perusteltu sillä, että heillä nimenomaan valtimosairauksien vaara on lisääntynyt jo siinä määrin, että suositusten mukainen liikunnan minimimäärä ei sitä riitä alentamaan. Vasteet ovat yksilöllisiä Elimistön toiminnoissa havaittava vaste liikunnalle (tai liikkumattomuudelle) vaihtelee huomattavasti yksilöiden välillä. Niinpä suositus on arvio minimimäärästä liikuntaa, joka saa aikaan suotuisia terveysvaikutuksia suurimmalle osalle ihmisistä. Kaikille tuo määrä ei kuitenkaan ole riittävä toivotun vasteen aikaansaamiseksi. Geeniperimä selittää vaihtelua vasteessa ja viime kädessä määrittää liikunnan tai liikkumattomuuden vaikutusten rajat yksittäiselle ihmiselle. Yhdysvaltalaiset tutkijat ovat mielenkiintoisella tavalla pyrkineet hyödyntämään kehonpainon muutoksia terveyden kannalta riittävän liikuntamäärän määrittämiseksi. Heidän mukaansa henkilön harrastama määrä liikuntaa viikossa on terveysvaikutusten kannalta riittävä, ellei lihomista ei tapahdu. Mikäli paino nousee, liikunnan määrä ei ole kyseiselle henkilölle yksilöllisesti riittävä vaan liikuntaa tulee lisätä sen verran, että painonnousu pysähtyy. Toinen vaihtoehto on tietysti pyrkiä tekemään muutoksia ruokavaliossa. Tutkijoiden mukaan tällainen riittävän liikuntamäärän hakeminen on verrattavissa lääkeannoksen säätämiseen sopivaksi halutun vasteen aikaansaamiseksi. Vaikka menetelmä perustuu yksinkertaiseen olettamukseen kehonpainon toimimisesta yleisen terveydentilan kuvaajana, on se kuitenkin mielenkiintoinen lähestymistapa pyrittäessä yksilölliseen liikunnan annosteluun. Kuormittavuuskin on yksilöllistä Saadaanko kovatehoisella liikunnalla enemmän suotuisia terveysvaikutuksia kuin matalampitehoisella liikunnalla, mikäli liikunnan kokonaismäärä pysyy samana? Vaikka yksiselitteistä näyttöä asiasta ei ole, on kuitenkin perusteltua suositella liikuntaa aloittavalle henkilölle ensisijaisesti matalatehoista liikuntaa. Tässä yhteydessä on syytä huomata suhteellisen ja absoluuttisen tehon välinen ero. Liikunnan suhteellinen teho vaihtelee liikkujan hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskyvyn mukaan, kun taas absoluuttinen teho (esim. kävelyvauhti) on sama kaikille suorituskyvystä riippumatta. Kuitenkin nimenomaan suhteellinen teho eli kuinka kuormittavaa esimerkiksi tietty kävelyvauhti on aloittelevalle liikkujalle suhteessa hänen suorituskykyynsä on se mittari, jonka perusteella liikunnan tehoa tässä yhteydessä arvioidaan. Mikäli aloittelevan liikkujan suorituskyky on kovin matala, jo absoluuttisesti hyvinkin matalatehoinen liikunta voi olla suhteellisesti arvioiden kovatehoista. Niinpä suosituksissa mainittu kohtalaisen kuormittavuuden alaraja, esim. kävely vauhdilla 4,5 km/h, voi olla suhteellisesti arvioiden kovatehoista aloittelevalle liikkujalle. Liikunnan aloittamiseen liittyy väistämättä lihasten kipeyty- 18 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1 2012
Liikkumatto Kestävyysliikunnan tavoitemäärää kerryttävät kaikki yli kymmenen minuutin yhtäjaksoiset liikkumiskerrat viikon aikana. mistä normaalista poikkeavan kuormittamisen seurauksena. Matalatehoiseen liikuntaan liittyy vähäisempi lihasten kipeytyminen, jolloin liikkumiskertoja voidaan toistaa tiheämmin ja liikunnasta tulee helpommin säännöllistä. Verisuonten sisäpintaa verhoavan endoteelin tuottama typpioksidi on keskeinen molekyyli verisuoniston terveyden kannalta, ja typpioksidin lisääntynyt tuotto on ilmeisesti yksi keskeisimpiä mekanismeja liikunnan valtimosairauksia vähentävän vaikutuksen selittäjänä. Endoteelin tuottaman typpioksidin määrä on kovatehoisen liikunnan jälkeen vähäisempi verrattuna matalampitehoiseen liikuntaan. Syyksi on arveltu kovatehoisessa liikunnassa väistämättä syntyviä happiradikaaleja, jotka hajottavat syntynyttä typpioksidia. Kovatehoiseen liikuntaan liittyy myös ohimenevä lievän tulehdustilan syntyminen, jonka seurauksena esim. verestä määritettävän C-reaktiivisen proteiinin pitoisuus lisääntyy. Tulehdusvaste tulee esiin erityisesti silloin, kun liikuntaan liittyy lihaksiston mikrovaurioita. Vähentynyt typpioksidin tuotto ja lievän tulehdustilan syntyminen ovat verisuoniston terveyden kannalta ei-toivottuja asioita, joten matalatehoinen liikunta on tämänkin perusteella säännöllistä liikuntaa aloittelevalle suositeltavampi vaihtoehto. Säännöllisen liikunnan jatkuttua pitemmän aikaa nämä verisuoniston terveyden kannalta ei-toivottavat ilmiöt eivät tule enää niin voimakkaasti esiin kovatehoisen liikunnankaan jälkeen. Niinpä matalatehoisemman liikunnan lisänä voi jatkossa liikkua myös kovemmalla teholla, vaikkei se ole välttämätöntä hyödyllisten terveysvaikutusten aikaansaamiseksi. Mikäli liikuntaa aloittavalla henkilöllä on piilevä sepelvaltimotauti, vaara kokea äkillinen sydäntapahtuma (äkkikuolema tai sydäninfarkti) suurempi nimenomaan kovatehoisessa liikunnassa. Tämän lisääntyneen vaaran takana ovat ainakin voimakas sympaattisen hermoston aktiivisuus, sydänlihakseen mahdollisesti syntyvä hapenpuute ja veren lisääntynyt hyytymistaipumus. Näillä henkilöillä liikunnan aloittaminen sopivan matalalla teholla on siis erityisen tärkeää. Useammin ja pitempään Miten liikunnan määrää kannattaa sitten lisätä pyrittäessä kohti mahdollisimman edullisia terveysvaikutuksia? Tärkeintä on lisätä asteittain liikkumiskertojen tiheyttä ja yksittäisten liikkumiskertojen kestoa. Liikunnan suhteellista tehoa ei tässä vaiheessa tarvitse lisätä. Aiemmin liikkumattoman henkilön aloittaessa liikunnan havaitaan usein jo muutamien viikkojen kuluessa, että samalla sydämen syketaajuudella (eli samalla suhteellisella teholla) henkilö pystyy esimerkiksi kävelemään rivakampaa vauhtia (eli suuremmalla absoluuttisella teholla) elimistössä tapahtuneiden harjoitusvaikutusten seurauksena. Tässä vaiheessa ei ole tarvetta pyrkiä lisäämään liikunnan suhteellista tehoa (eli liikkua korkeammalla syketaajuudella). Lisättäessä liikunnan määrää pitää elimistölle antaa aikaa sopeutua. Mitä matalampi lähtötaso liikuntaa aloittavalla on, sitä maltillisemmin määrää tulee lisätä. Maltillinen määrän lisäys on tärkeää myös ikääntyneillä ja suorituskykyyn vaikuttavista pitkäaikaissairauksista kärsivillä. Selkeää tutkimusnäyttöä ei ole olemassa siitä, mikä olisi optimaalinen liikuntakertojen tiheys tai yksittäisen liikuntakerran kesto suotuisien terveysvaikutuksien saavuttamiseksi. Mitattu liikunnan aikaansaama muutos jossakin terveyteen liittyvässä muuttujassa (esim. verenpaine, insuliiniherkkyys yms.) kuvaa aina sekä edeltäneen yksittäisen liikkumiskerran seurauksena syntyneitä välittömiä muutoksia, että myös pidempään jatkuneen liikkumisen myötä mahdollisesti syntyneitä rakenteellisia muutoksia. Hyvä esimerkki on liikunnan vaikutus lepoverenpaineeseen. Yksittäisen liikkumiskerran jälkeen lepoverenpaine laskee matalammalle tasolle kuin ennen kuormitusta, mutta tämä vaikutus on ohimenevä. Sen sijaan pitempään säännöllisesti jatkuva liikunta saa aikaan rakenteellisia muutoksia verisuonten seinämissä, minkä seurauksena liikunnan lepoverenpainetta alentava vaikutus muuttuukin pysyvämmäksi. Koska siis jo yksittäinenkin liikkumiskerta saa aikaan suotuisia terveysvaikutuksia elimistössä, kannattaa liikkumiskertoja pyrkiä toistamaan riittävän usein. Mikäli liikkumiskerrat toistuvat sopivan usein niin, että edellisen liikkumiskerran aikaansaama suotuisa vaikutus ei ole vielä ehtinyt kadota, on mahdollista saada aikaan hiljalleen kumuloituva positiivinen vaikutus. Tilanne on verrattavissa lääkeaineen annosteluun, jossa riittävän tiheään toistuvalla annostelulla pyritään saamaan elimistöön sopiva annos vaikuttavaa lääkeainetta. Lepoverenpaineen osalta yksittäisen liikuntakerran ohimenevä verenpainetta alentava vaikutus kestää noin 12 16 tuntia, lisääntynyt lihaskudoksen insuliiniherkkyys säilyy noin 1 2 vuorokautta, ja pienentynyt veren triglyseridipitoisuus noin 2 3 vuorokautta. Keskeisten valtimo- ja aineenvaihduntasairauksien vaaratekijöiden kannalta kannattaa siis pyrkiä riittävän usein toistuvaan liikkumiseen, ja liikunnan määrää asteittain lisättäessäkin nimenomaan liikkumistiheyden säilyttämiseen tai lisäämiseen. Koska liikunnan suotuisat terveysvaikutukset syntyvät osittain yksittäisten liikkumiskertojen kumuloituvien vaikutusten myötä, on hyvä pyrkiä riittävän tiheästi toistuvaan liikuntaan mielellään päivittäin. Ennestään liikkumattoman kannattaa aloittaa liikunta hitaasti kiihdyttäen, jotta pitemmällä aikavälillä säännöllisestä liikunnasta tulee luonteva ja ennen kaikkea nautintoa tuottava osa normaalia päivärytmiä. Artikkeli on julkaistu aiemmin Liikunta & Tiede -lehdessä 47.5/10 Lainattu Päänsärky-lehteen tekijän ja Liikunta & Tiede -lehden luvalla Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1 2012 19
Intiaanipulveri Ukkosenhikinen tylsä päivä, sadevesi valuu pitkin ikkunalasia. Aina vaan sataa. Mummu hääräilee hellan äärellä, huone tuoksuu tuoreelle leivälle. Kuumat kakot on nostettu leveälle lankkulaudalle jäähtymään, kohta siihen ei mahdu yhtään uutta leipää enää. Minä saan tehdä lehmänsarvella reiät noitten toisenlaisten leipien keskelle. Mummu ottaa lääkepurkista viimeiset lääkkeet ja lopuksi hulauttaa kaula kenossa vielä kurkusta alas intiaanijauhoa vesilasillisen kera. Minä saan tyhjän, vedellä huuhdellun ja vielä aika märän purkin leikkiin. Mummu näyttää väsyneeltä ja huokaisee nostaessaan viimeisiä leipiä uunista. Heitän uuden purkin pois. Olisin halunnut sen paperisen jutun, sen missä on intiaanin kuva! Haluaisin samanlaisen ison in tiaanien sulkapäähineen. Voisin leikkiä poikien leikkejä; nukke on ihan tyhmä, heitän sen takaisin vanhaan puuarkkuun. Mummukin on ihan tyhmä, se ei puhu mitään vaan kolistelee lautasia... minä en saa edes tiskata tänään. Mieli mustana teen tornin vanhoista lääkepurkeista. Torni kaatuu, potkaisen purkkeja ja ne alkavat kieriä kamalasti kilisten ja kolisten pitkin köökin lattiaa hellan taakse. Mummu pyytää minua leikkimään vähän hiljempaa, tiukalla äänellä. Sen päätä särkee. Tulee vähän paha mieli, mietin huuli rullalla että tuliko se särky nyt kun ajattelin tuhmasti? Mummu kumartuu ihan nenä-nenä lähelle ja naurahtaa vaisusti sanoen: Tämä pääpahanen särkee aina ja nyt on ukkosta ilmassa. Ei se ole sinun syysi, sinähän leikit ihan kiltisti. Mummu haisee lääkkeeltä ja kamferilta, minä tiedän. Mummu pyyhkäisee ohimennen ruokapyödältä muutaman leivänmurun ja kääntyy minuun päin uudelleen: Leikkisitkö vielä kiltisti sen aikaa, että mummu hiukan huilaa. Sinusta minä tykkään kun olet niin viisas tyttö, että sinuun voi aina luottaa. Mummu huokaisee ja pitää kädellä otsaa. Tehdään sitä sallattia sitten myöhemmin. Nyökkään totisena ja vähän ylpeänä, olenhan minä niin viisas paljon viisaampi kuin pikkusisko. Mummu vetäytyy hiljaa märän rättinsä kanssa kammarin nurkkasänkyyn, sipaisee mennessään ohimennen päätäni. Se on hyvä nurkka; sängyn alla ei ole vesisuonia, joku kävi sen katsomassa. Minäkin olen kurkannut sängyn alle, ei siellä vettä ole... potta vaan. Ulkona sataa, kaukana vähän jyrisee. Käyn tökkimässä sormella jo jäähtyneitä leipiä, haukkaan yhdestä palasen ja vielä toisenkin. Kaappikello tikittää. En halua opetella kellonaikoja. Enkä meinaa ikinä oppia lukemaan! En vaikka naapurin Ismokin jo osaa. Potkaisen tyhmän aapisen penkin alle. Koska pappa tulee? Hyppelen ikkunan äärelle, kurkin valamonkellojen lehtien lomasta tielle päin, pappaa ei näy eikä hevosta. Samalla huomaan vieressä piirongin päälle unohtuneen intiaanilääkkeen. Mummu sanoi, ettei lapset saa mennä mummun lääkkeisiin, piirongin ylälaatikko on kielletty. Joudun varpustamaan, että näkisin paremmin intiaanin kuvan. Kulhossa lääkkeen vieressä on vanhan piian kirkkokarkkeja, syön ne kaikki pois. Mietin intiaaneja ja sulkia. Piirongin laatikosta olen nähnyt mummun ottavan kulhoon karkkeja isosta pussista. Tekisi mieli mennä herättämään mummu ja pyytää lisää. Hiivin hiljaa pimeän eteisen läpi vielä sitäkin pimeämpään kammariin, pysähdyn mummun sängyn viereen. Märkä pyyhe mummun otsalla hiukan liikkuu hengityksen tahdissa. Mummu hengittää hassusti ja silmät ovat puoliraollaan... Juoksen nopeasti takaisin, ovi sulkeutuu perässäni itsekseen vaimeasti narahtaen. Leikin hetken nukella ja puen sille kangastilkkuja päälle paperinarun avulla. Uusi sadekuuro ropisee ikkunalasia vasten, alkaa Tulee vähän paha mieli, mietin huuli rullalla että tuliko se särky nyt kun ajattelin tuhmasti? Suomen 20 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1 2012 1 2012