VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

VALMISTEYHTEENVETO 1 LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Vancomycin Actavis 500 mg kuiva-aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos. Vancomycin Actavis 1000 mg kuiva-aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos. 2 VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT Vancomycin Actavis 500 mg: Yksi injektiopullo sisältää 500 mg vankomysiiniä (vankomysiinihydrokloridina), mikä vastaa 500 000 KY:ä. Vancomycin Actavis 1000 mg: Yksi injektiopullo sisältää 1000 mg vankomysiiniä (vankomysiinihydrokloridina), mikä vastaa 1 000 000 KY:ä. 3 LÄÄKEMUOTO Kuiva-aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos Valkoinen tai kermanvärinen huokoinen massa Käyttövalmiiksi saattamisen jälkeen saadaan liuos, jonka ph on noin 3. 4 KLIINISET TIEDOT 4.1 Käyttöaiheet Vancomycin Actavis on tarkoitettu aikuisten, 1 kuukauden 12 vuoden ikäisten imeväisten ja lasten sekä yli 12 vuoden ikäisten nuorten hoitoon. Laskimoon annettava vankomysiini on aiheellinen seuraavissa vaikeissa infektioissa, jotka on aiheuttanut grampositiivinen vankomysiinille herkkä bakteeri ja joita ei voida hoitaa tai joissa ei syntynyt hoitovastetta tai jotka ovat resistenttejä muille antibiooteille, kuten penisilliineille ja kefalosporiineille (ks. kohta 5.1). - endokardiitti - luuinfektiot (osteomyeliitti) - keuhkokuume - pehmytkudosinfektiot Tarvittaessa vankomysiiniä tulee antaa yhdessä muiden bakteerilääkkeiden kanssa. Tämä koskee erityisesti endokardiitin hoitoa. Vancomycin Actavis -valmistetta voi käyttää leikkauksenaikaiseen bakteeriendokardiitin profylaksiin potilaille, joilla on suuri riski sairastua bakteerin aiheuttamaan endokardiittiin suurissa leikkauksissa (esim. sydämen ja verisuoniston leikkaukset) ja joille ei voi antaa sopivaa beeta-laktaamiantibioottia.

Viralliset ohjeet bakteerilääkkeiden asianmukaisesta käytöstä on otettava huomioon. 4.2 Annostus ja antotapa Annostus Mikäli potilaan tila vaatii nestemäärän rajoittamista, potilas voi saada liuoksena 500 mg / 50 ml tai 1 000 mg / 100 ml. Nämä suuremmat pitoisuudet voivat lisätä infuusioon liittyvien haittavaikutusten riskiä. Infuusioon liittyviä haittavaikutuksia voi kuitenkin esiintyä millä tahansa infuusionopeudella tai pitoisuudella. Laskimonsisäinen käyttö (infuusio) potilaille, joilla on normaali munuaistoiminta Aikuiset ja yli 12-vuotiaat nuoret Suositeltu päivittäinen laskimonsisäinen annos on 2 000 mg jaettuna 500 mg:n annoksiin kuuden tunnin välein tai jaettuna 1 000 mg:n annoksiin 12 tunnin välein. Bakteeriperäisen endokardiitin hoidossa yleisesti hyväksytty hoitoannos on 1 000 mg (1 g) vankomysiiniä laskimoon 12 tunnin välein neljän viikon ajan joko yksinään tai yhdessä muiden antibioottien kanssa. Pidempi, enintään kuuden viikon hoito saattaa olla tarpeen patogeenin mukaan. Noudata virallista ohjeistusta. Perioperatiivinen profylaksia bakteeriperäistä endokardiittia vastaan Aikuiset saavat 1 000 mg (1 g) vankomysiiniä laskimoon ennen leikkausta (ennen anestesian induktiota), ja leikkauksen kestosta ja tyypistä riippuen 1 000 mg:n (1 g:n) annos vankomysiiniä voidaan antaa laskimoon 12 tuntia leikkauksen jälkeen. Noudata virallista ohjeistusta. Pediatriset potilaat Yhden kuukauden 12 vuoden ikäiset lapset: Tavallinen laskimonsisäinen annos on 10 mg/kg kuuden tunnin välein (vuorokausiannos on yhteensä 40 mg painokiloa kohti). Kukin annos on annettava vähintään 60 minuutin infuusiona. Vastasyntyneet (täysiaikaiset) 0 7 päivän ikäiset: Aloitusannos 15 mg/kg, jonka jälkeen 10 mg/kg 12 tunnin välein. 7 30 päivän ikäiset: Aloitusannos 15 mg/kg, jonka jälkeen 10 mg/kg 8 tunnin välein. Kukin annos on annettava vähintään 60 minuutin infuusiona. Näiden potilaiden seerumin vankomysiinipitoisuuksia voi olla tarpeen tarkkailla huolellisesti. Raskaus Raskaana olevien potilaiden on todettu voivan tarvita huomattavasti suurempia annoksia terapeuttisten seerumipitoisuuksien saavuttamiseksi, ks. kohta 4.6. Iäkkäät

Vankomysiinin puhdistuma (ml/min/kg) Vankomysiiniannos (mg/kg/24 h) Annostusta voi olla tarpeen pienentää munuaistoiminnan heikkenemisen vuoksi (katso jäljempänä). Ylipainoiset potilaat: Tavallisia vuorokausiannoksia täytyy ehkä muuttaa. Potilaat, joilla on maksan vajaatoiminta Ei ole olemassa todisteita siitä, että annosta on pienennettävä maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille. Potilaat, joilla on munuaisten vajaatoiminta Annosta pitää muuttaa veren toksisten pitoisuuksien välttämiseksi, joten vankomysiinin pitoisuutta veressä tulee tarkkailla säännöllisesti. Seuraava nomogrammi perustuu kreatiniinipuhdistumaan ja toimii ohjeena annoksen muuttamisessa: Kreatiniinipuhdistuma (ml/min/kg) Vankomysiinin annostusta ohjaava nomogrammi potilaille, joilla on munuaisten vajaatoiminta Nomogrammi ei sovellu dialyysihoitoa saaville anefrisille potilaille. Näiden potilaiden aloitusannos on 15 mg painokiloa kohti terapeuttisen seerumitason nopeasti saavuttamiseksi. Vakaan seerumitason ylläpitoannos on 1,9 mg/kg/24 tuntia. Koska käytännöllinen kerta-annos on 250 mg 1 g, munuaisten vajaatoimintapotilaiden annosväli voidaan määrittää yhden vuorokauden sijasta useaan vuorokauteen. Anuriapotilaiden annostukseksi on suositeltu 1 g seitsemästä kymmeneen päivän välein. Jos hemodialyysissä ( high flux dialyysi ) käytetään polysulfonikalvoja, vankomysiinin puoliintumisaika lyhenee. Säännöllistä hemodialyysihoitoa saavat potilaat saattavat tarvita ylimääräisen ylläpitoannoksen. Jos saatavana on pelkkä seerumin kreatiinipitoisuus, kreatiniinipuhdistuma voidaan laskea käyttämällä seuraavaa kaavaa: Miehet: Paino (kg) x (140 ikä (vuotta)) 72 x seerumin kreatiniinipitoisuus (mg/100 ml)

Naiset: 0,85 x edellä olevan kaavan mukaan laskettu arvo. Vankomysiinin seerumipitoisuuksien seuranta Vankomysiinin seerumipitoisuus on tarkistettava toisena hoitopäivänä juuri ennen seuraavaa annosta sekä tunti infuusion jälkeen. Vankomysiinin hoitotasojen veressä pitäisi olla 30 40 mg/l (enintään 50 mg/l) tunnin infuusion lopetuksen jälkeen. Minimitason (vähän ennen seuraavaa annostelukertaa) tulee olla 5 10 mg/l. Pitoisuuksia on seurattava tavallisesti kaksi tai kolme kertaa viikossa. Hoidon kesto Hoidon kesto riippuu infektion vaikeudesta sekä kliinisestä ja bakteriologisesta etenemisestä. Antotapa Vankomysiiniä on annettava parenteraalisesti vain hitaana laskimoinfuusiona (enintään 10 mg/min vähintään 60 minuutin ajan), jota on laimennettu riittävästi (vähintään 100 ml / 500 mg tai vähintään 200 ml / 1 000 mg). Mikäli potilaan tila vaatii nestemäärän rajoittamista, potilas voi saada liuoksena 500 mg / 50 ml tai 1 000 mg / 100 ml. Nämä suuremmat pitoisuudet voivat lisätä infuusioon liittyvien haittavaikutusten riskiä. Infuusioon liittyviä haittavaikutuksia voi kuitenkin esiintyä millä tahansa infuusionopeudella tai pitoisuudella. Ks. kohdasta 6.6 ohjeet lääkevalmisteen saattamisesta käyttökuntoon ja laimentamisesta ennen lääkkeen antoa. 4.3 Vasta-aiheet Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle. 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Nopeaan bolusinfuusion antoon (esim. useiden minuuttien ajan) voi liittyä verenpaineen liiallinen lasku, mukaan lukien sokki ja harvoissa tapauksissa sydänpysähdys, histamiinia muistuttavat vasteet ja makulopapulaarinen tai punoittava ihottuma ( punaisen miehen oireyhtymä tai punaisen niskan oireyhtymä ). Liian nopean infuusion aiheuttamien reaktioiden välttämiseksi Vancomycin Actavis -infuusio tulee antaa laimennettuna liuoksena vähintään 60 minuutin ajan. Nämä reaktiot loppuvat yleensä nopeasti, kun infuusio keskeytetään (ks. kohdat 4.2 ja 4.8). Mikäli vaikeaa, akuuttia yliherkkyyttä (esim. anafylaksia) ilmenee, vankomysiinihoito tulee keskeyttää välittömästi ja tavalliset, soveltuvat ensiaputoimenpiteet tulee aloittaa. Vancomycin Actavis -valmistetta tulee käyttää varovaisesti potilaille, jotka ovat saaneet allergisia reaktioita teikoplaniinista, koska vankomysiinin ja teikoplaniinin välillä on raportoitu ristiyliherkkyyttä.

Ototoksisen ja nefrotoksisen potentiaalin vuoksi vankomysiiniä tulee käyttää varoen munuaisten vajaatoimintapotilailla ja annosta tulee pienentää suhteessa munuaisten toimintakykyyn. Toksisuuden riski lisääntyy merkitsevästi pitoisuuksien ollessa suuria tai hoidon jatkuessa pitkään. Veressä olevia pitoisuuksia on seurattava ja munuaisten toimintaa tutkittava säännöllisesti. Tilapäistä tai pysyvää ototoksisuutta (ks. kohta 4.8) on raportoitu potilailla, joilla on ilmennyt kuuroutta aiemmin, jotka ovat saaneet liian suuria laskimoannoksia tai joita hoidetaan lisäksi toisella ototoksisella, aktiivisella aineella, kuten aminoglykosideillä. Kuuroutumista voi edeltää tinnitus. Muista antibiooteista saadut kokemukset viittaavat siihen, että kuurous voi jatkua hoidon keskeyttämisen jälkeen. Iäkkäät henkilöt ovat alttiimpia kuulovaurioille. Vankomysiinin käyttöä tulee välttää potilaille, joiden kuulo on heikentynyt. Jos sitä käytetään sellaisten potilaiden hoidossa, aineen pitoisuus veressä tulisi testata määräajoin ja kuulon säännöllistä testausta suositellaan. Pediatriset potilaat: Keskosvauvoilla ja pikkulapsilla voi olla tarpeen varmistaa vankomysiinin seerumipitoisuudet. Vankomysiinin ja anestesia-aineen samanaikainen anto voi aiheuttaa lapsille ihon punoitusta ja histamiinin aiheuttaman reaktion kaltaista punoitusta. Käyttö iäkkäillä henkilöillä: ikääntymisen aiheuttama glomerulussuodatuksen luontainen hidastuminen voi johtaa vankomysiinin seerumipitoisuuksien suurenemiseen, jos annosta ei säädetä (ks. kohta 4.2). Varotoimet Vankomysiinin veritasojen säännöllinen seuranta on tarpeen pitkäaikaisessa käytössä, erityisesti potilailla, joilla on munuaisten toimintahäiriö tai kuulohäiriö ja jotka saavat samanaikaisesti nefrotoksisia tai ototoksisia aineita. Annosta on titrattava seerumitasojen perusteella. Veressä olevia pitoisuuksia on seurattava ja munuaisten toimintaa tutkittava säännöllisesti. On yleisesti suositeltavaa tarkkailla aineen pitoisuutta veressä 2 3 kertaa viikossa. Kuulo ja vankomysiinin pitoisuus veressä on tutkittava säännöllisesti potilailta, jotka ovat alttiita munuaisen vajaatoiminnalle tai ovat yli 60-vuotiaita. Kaikille tätä lääkevalmistetta saaville potilaille on tehtävä säännölliset veri-, virtsa- ja munuaistoimintakokeet. Vankomysiini ärsyttää kudoksia voimakkaasti, ja lihakseen annettu injektio aiheuttaa pistokohtaan nekroosin. Vankomysiini-injektio on annettava laskimonsisäisesti. Vankomysiini aiheuttaa usein injektiokohdassa kipua ja tromboflebiittiä, joka on joskus vakavaa. Tromboflebiitin yleisyyttä ja vakavuutta voidaan minimoida laimentamalla valmiste (2,5 5,0 g/l), käyttämällä hidasta annostelua ja vaihtamalla infuusiokohtaa usein. Vankomysiinin pitkäaikainen käyttö saattaa johtaa vastustuskykyisten organismien liikakasvuun. Potilaan huolellinen tarkkailu on välttämätöntä. Jos hoidon aikana todetaan superinfektio, se on hoidettava asianmukaisesti. Joitakin harvoja Clostridium difficile -peräisiä pseudomembranoosi-koliittitapauksia on raportoitu vankomysiiniä laskimonsisäisenä infuusiona saaneilla potilailla.

Vancomycin Actavis -valmistetta tulee antaa varovaisesti potilaille, joiden tiedetään olevan yliherkkiä teikoplaniinille, koska ristiyliherkkyyttä saattaa esiintyä. 4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset Anestesia-aineet Vankomysiinin ja anestesia-aineiden samanaikaiseen antoon on liittynyt eryteemaa, histamiinin kaltaista punoitusta ja anafylaktoideja reaktioita. Infuusioon liittyvien haittatapahtumien on raportoitu lisääntyvän anestesia-aineiden samanaikaisen käytön yhteydessä. Infuusioon liittyvien haittatapahtumien riskiä voidaan minimoida annostelemalla vankomysiini 60 minuutin infuusiona ennen anestesiainduktiota. Mahdollisesti nefrotoksiset tai ototoksiset lääkevalmisteet Jos vankomysiinin kanssa samanaikaisesti tai peräkkäisesti käytetään muita potentiaalisesti ototoksisia, neurotoksisia tai nefrotoksisia systeemisiä tai topikaalisia aineita, kuten amfoterisiini B:tä, aminoglykosideja, basitrasiinia, polymyksiini B:tä, kolistiinia, viomysiinia tai sisplatiinia, niiden vaikutusta on tarkkailtava huolellisesti, koska ototoksisuuden tai nefrotoksisuuden riski kasvaa. Lihasrelaksantit Annosteltaessa vankomysiiniä ja hermolihasjohtumisen lamaavia aineita on olemassa neuromuskulaarisen salpauksen suurentunut mahdollisuus. 4.6 Hedelmällisyys, raskaus ja imetys Raskaus Ei ole olemassa riittävää turvallisuuskokemusta vankomysiinin käytöstä raskaana oleville naisille. Eläinkokeissa ei ole havaittu lisääntymistoksisia vaikutuksia alkion tai sikiön kehitykseen tai raskausaikaan (ks. kohta 5.3). Vankomysiini läpäisee kuitenkin istukan, joten sikiö- ja neonataaliototoksisuuden ja nefrotoksisuuden potentiaalista riskiä ei voida sulkea pois. Siksi vankomysiiniä saa käyttää raskaana oleville naisille vain, jos hoito katsotaan selvästi välttämättömäksi huolellisen riski-/hyötyarvion jälkeen. Imetys Vankomysiini erittyy ihmisen rintamaitoon, ja siksi sitä on käytettävä imetyksen aikana vain jos se on selvästi välttämätöntä. Vankomysiiniä on annettava varoen imettäville äideille lapselle aiheutuvien potentiaalisten haittavaikutusten takia (häiriöt suolen bakteerifloorassa ja ripuli, hiivaa muistuttavien sienten pesiytyminen ja mahdollisesti herkistyminen). Tämän lääkkeen tärkeys imettävälle naiselle on otettava huomioon harkittaessa päätöstä lopettaa imetys. 4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn Vancomycin Actavis -valmisteella ei ole haitallista vaikutusta tai on vähäinen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.

4.8 Haittavaikutukset Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä. Alla luetellut haittavaikutukset on määritetty käyttäen seuraavia yleisyysluokkia: hyvin yleinen ( 1/10); yleinen ( 1/100, <1/10); melko harvinainen ( 1/1 000, <1/100); harvinainen ( 1/10 000, <1/1 000); hyvin harvinainen (<1/10 000); tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin). Laskimonsisäinen infuusio Yleisimmät haittavaikutukset ovat laskimotulehdus ja pseudoallergiset reaktiot, jotka aiheutuvat vankomysiinin liian nopeasta laskimonsisäisestä infuusiosta (ks. kohta 4.4). Veri ja imukudos Harvinainen ( 1/10 000 <1/1 000): trombosytopenia, neutropenia, agranulosytoosit, eosinofilia. Immuunijärjestelmä Harvinainen ( 1/10 000 <1/1 000): anafylaktiset reaktiot, yliherkkyysreaktiot. Kuulo ja tasapainoelin Melko harvinainen ( 1/1 000 <1/100): ohimenevä tai pysyvä kuulon heikkeneminen. Harvinainen ( 1/10 000 <1/1 000): tinnitus, huimaus. Sydän Hyvin harvinaiset (<1/10 000): sydänpysähdys. Verisuonisto Yleinen ( 1/100 <1/10): alentunut verenpaine, tromboflebiitti. Harvinainen ( 1/10 000 <1/1 000): verisuonitulehdus. Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina Yleinen ( 1/100 <1/10): dyspnea, hengityksen vinkuminen. Ruoansulatuselimistö Harvinainen ( 1/10 000 <1/1 000): pahoinvointi, ripuli. Hyvin harvinaiset (<1/10 000): pseudomembranoosi enterokoliitti. Iho ja ihonalainen kudos

Yleinen ( 1/100 <1/10): eksanteema ja limakalvojen tulehdus, kutina, nokkosihottuma. Hyvin harvinaiset (<1/10 000): suomuileva ihottuma, Stevens-Johnsonin oireyhtymä, Lyellin oireyhtymä, dermatosis linearis IgA. Munuaiset ja virtsatiet Yleinen ( 1/100 <1/10): munuaisen vajaatoiminta, joka näkyy pääasiassa lisääntyneenä seerumin kreatiniinina. Harvinainen ( 1/10 000 <1/1 000): interstitiaalinen nefriitti, akuutti munuaisten vajaatoiminta. Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat Yleinen ( 1/100 <1/10): flebiitti, ylävartalon ja kasvojen punoitus. Harvinainen ( 1/10 000 <1/1 000): Lääkkeen aiheuttama kuume, väristykset. Kipu ja lihaskouristukset rinnassa ja selässä. Immuunijärjestelmä Tuntematon: Lääkeaineihottumaa, johon liittyy eosinofiliaa ja systeemisiä oireita (DRESS-oireyhtymä), on raportoitu myyntiluvan myöntämisen jälkeen. Infuusioon liittyvät haittavaikutukset Nopean infuusion aikana tai nopeasti sen jälkeen voi esiintyä anafylaktoideja reaktioita, kuten matalaa verenpainetta, dyspneaa, nokkosihottumaa tai kutinaa. Punoitusta voi esiintyä yläruumiissa (punaisen miehen oireyhtymä) sekä kipua ja kouristuksia rinnan tai selän lihaksissa. Reaktiot lievenevät, kun annostus lopetetaan. Tähän kuluu yleensä 20 minuutista 2 tuntiin. Vankomysiini tulee infusoida hitaasti (yli 60 minuutin ajan ks. kohta 4.4). Ototoksisuus voi aiheuttaa palautuvia tai pysyviä vaikutuksia, joita on raportoitu lähinnä yliannostuksen yhteydessä alenneesta kuulosta jo aiemmin kärsineillä potilailla ja lääkkeen samanaikaisen käytön yhteydessä muiden ototoksisten aineiden, kuten aminoglykosidien, kanssa. Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle: www-sivusto: www.fimea.fi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri PL 55 FI-00034 Fimea.

4.9 Yliannostus Yliannostusta hoidetaan oireenmukaisesti, glomerulusfiltraation säilyttämisestä huolehtien. Vankomysiini poistuu heikosti elimistöstä hemodialyysissä tai peritoneaalisessa dialyysissä. Amberlite XAD-4 -hartsin avulla toteutetun hemoperfuusion raportoidut edut ovat rajalliset. 5 FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET 5.1 Farmakodynamiikka Farmakoterapeuttinen ryhmä, bakteerilääkkeet systeemiseen käyttöön glykopeptidibakteerilääkkeet, ATC-koodi: J01X A01. Vaikutusmekanismi Vankomysiini on trisyklinen glykopeptidi-antibiootti, joka estää solun seinämän synteesiä herkissä bakteereissa sitoutumalla solun seinämän esiasteiden D-alanyyli-Dalaniinipäähän suurella affiniteetilla. Lääke on bakteereja tappava jakautuville mikroorganismeille. Farmakodynaamiset vaikutukset, farmakokinetiikan/farmakodynamiikan suhde: Vankomysiinillä on pitoisuudesta riippumaton vaikutus kohdemikrobin pitoisuuskäyrän alapuolella olevaan alueeseen (AUC), joka ensimmäisenä ennustavana tehokkuuden parametrina jaetaan pienimmällä bakteerien kasvua estävällä pitoisuudella (MIC). Vastusmekanismi Hankittu resistenssi glykopeptideille on yleisintä enterokokeilla ja se perustuu erilaisten van-geeniryhmien hankkimiseen, mikä muuttaa D-alanyyli-D-alaniinikohteen D-alanyyli-D-laktaatiksi tai D-alanyyli-D-seriiniksi, joka sitoo vankomysiiniä huonosti. Ristikkäisresistenssiä teikoplaniinin kanssa on raportoitu joidenkin van-geenien osalta. Staphylococcus-bakteerin alentunutta herkkyyttä tai resistenssiä vankomysiinille ei ymmärretä täysin. Stafylococcus aureuksella on harvoin tavattu van-geenejä, missä solun seinämän rakenteen muutokset johtavat keskiasteen alttiudelle, joka on yleisimmin heterogeeninen. Herkkyys Vankomysiini tehoaa grampositiivisia bakteereja vastaan. Gram-negatiiviset bakteerit ovat resistenttejä. Hankitun resistenssin esiintyvyys voi vaihdella maantieteellisesti ja ajan myötä valitun lajin kohdalla. Paikallisia resistenssitietoja tarvitaan, erityisesti hoidettaessa vaikeita infektioita. Tarvittaessa on pyydettävä erikoislääkäriltä neuvoja, kun resistenssin paikallinen esiintyvyys on sellainen, että aineen hyödyllisyys ainakin joissakin infektiotyypeissä on kyseenalaista. Herkkyyden raja-arvot EUCAST:n (European Committee on Antimicrobial Susceptibility testing) suositukset

Herkkä Resistentti Staphylococcus spp. 2 mg/l >2 mg/l Enterococcus-lajit 4 mg/l >4 mg/l Streptococcus-lajit 2 mg/l >2 mg/l Streptococcus pneumoniae 2 mg/l >2 mg/l Grampositiiviset anaerobit 2 mg/l >2 mg/l Lajiin liittymättömät* 2 mg/l >4 mg/l *Lajiin liittymättömät rajat on määritetty pääasiassa farmakokineettisten/farmakodynaamisten tietojen perusteella eivätkä perustu tietyn lajin MIC-jakautumiseen. Niitä on käytettävä vain lajeihin, joille ei ole annettu lajikohtaista rajaa tai joiden herkkyystestausta ei suositella. Luokat Yleisesti herkät lajit Grampositiivinen Enterococcus faecalis Staphylococcus aureus Staphylococcus-koagulaasi negatiivinen Streptococcus-lajit Streptococcus pneumoniae Clostridium-lajit Lajit, joilla hankittu resistenssi voi olla ongelma Enterococcus faecium Luontaisesti resistentit Gram-negatiiviset bakteerit Chlamydia-lajit Mykobakteerit Mycoplasma-lajit Rickettsia-lajit

5.2 Farmakokinetiikka Imeytyminen Vankomysiini annetaan laskimonsisäisesti systeemisissä infektioissa. Potilailla, joilla on normaali munuaistoiminta, useina 60 minuutin laskimoinfuusioina annettujen 1 g:n vankomysiiniannosten (15 mg/kg) tuottamat keskimääräiset plasmapitoisuudet olivat välittömästi infuusion jälkeen 50 60 mikrog/ml, kahden tunnin kuluttua infuusiosta 20 25 mikrog/ml ja 11 tunnin kuluttua 5 10 mikrog/ml. Useiden 30 minuutin laskimoinfuusioina annettujen 500 mg:n vankomysiiniannosten tuottamat keskimääräiset plasmapitoisuudet olivat välittömästi infuusion jälkeen 40 50 mg/l, kahden tunnin kuluttua infuusiosta 19 20 mg/l ja 6 tunnin kuluttua 10 11 mg/l. Useiden annosten jälkeen plasmapitoisuudet olivat samanlaiset kuin kerta-annoksen jälkeen. Oraalisen käytön kohdalla suuresti polaarinen vankomysiini ei imeydy lähes ollenkaan. Se ilmestyy oraalisen annostelun jälkeen aktiivisessa muodossa ulosteeseen ja sopii siten kemoterapeuttiseksi aineeksi pseudomembranoottiseen koliittiin ja stafylokokin aiheuttamaan koliittiin. Jakautuminen Vankomysiinin seerumipitoisuuden ollessa 10 mg/l 100 mg/l lääkkeen sitoutuminen plasman proteiineihin on noin 30 55 % ultrasuodatusmenetelmällä mitattuna. Vankomysiinihydrokloridin laskimonsisäisen annostuksen jälkeen inhiboivia pitoisuuksia tavataan pleura-, perikardiaali-, vatsaontelo- ja synoviaalinesteissä, virtsassa ja peritoneaalisessa dialyysinesteessä sekä sydänkorvakkeen kudoksissa. Tulehduksettomissa aivokalvoissa vankomysiini läpäisee veri-aivoesteen vain vähäisissä määrin. Eliminaatio Vankomysiinin eliminaation puoliintumisaika on 4 6 tuntia normaalissa munuaistoiminnassa ja 2,2 3 tuntia lapsilla. Ensimmäisten 24 tunnin aikana noin 80 % annostellusta vankomysiinistä erittyy virtsaan glomerulusfiltraation kautta. Munuaisten vajaatoiminnassa vankomysiinin erittyminen hidastuu. Puuttuvassa munuaistoiminnassa keskimääräinen puoliintumisaika on 7,5 päivää. Vankomysiini metaboloituu hyvin vähän. Peritoneaalisessa dialyysissä noin 35 65 % intraperitoneaalisesti annostellusta vankomysiinistä erittyy systeemisesti kuudessa tunnissa. Noin 8 mg/l:n seerumipitoisuudet saavutetaan, kun vankomysiinin intraperitoneaalinen annos on 30 mg/kg. Vaikka vankomysiini ei eliminoidu tehokkaasti hemodialyysissä tai peritoneaalisessa dialyysissä, hemoperfuusion ja hemofiltraation on todettu lisäävän vankomysiinin puhdistumaa. Vankomysiinin systeeminen kokonaispuhdistuma ja munuaispuhdistuma voivat hidastua iäkkäillä ihmisillä. 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta Farmakologista turvallisuutta ja toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Rajalliset tiedot mutageenisistä vaikutuksista osoittavat negatiivisia tuloksia, Pitkäkestoisia eläintutkimuksia karsinogeenisuuspotentiaalista ei ole saatavilla. Teratogeenisuustutkimuksissa, joissa hiiret ja kanit saivat likimäärin ihmisten annosta verrattavan määrän kehon pinta-alan mukaan (mg/m 2 ), ei havaittu suoria tai epäsuoria teratogeenisiä vaikutuksia. Eläintutkimuksia käytöstä raskauden aikana/jälkeen ja vaikutuksista fertiliteettiin ei ole saatavilla. 6 FARMASEUTTISET TIEDOT 6.1 Apuaineet Ei ole. 6.2 Yhteensopimattomuudet Vancomycin Actavis -liuoksen alhainen ph voi aiheuttaa kemiallista ja fysikaalista epästabiiliutta, kun sitä sekoitetaan muihin lääkeaineisiin. Sekoitusta alkaliisiin liuoksiin tulee välttää. Parenteraalinen liuos on tarkistettava silmämääräisesti saostumien ja värimuutosten varalta ennen käyttöä. Lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa, lukuun ottamatta niitä, jotka mainitaan kohdassa 6.6. 6.3 Kestoaika Kuiva-aine pakattuna myyntiä varten 2 vuotta Käyttövalmis konsentraatti Käyttövalmis konsentraatti pitää laimentaa edelleen välittömästi käyttövalmiiksi sekoittamisen jälkeen. Laimennettu tuote Mikrobiologiselta ja fysiokemikaaliselta kannalta valmiste tulee käyttää heti. 6.4 Säilytys Kuiva-aine pakattuna myyntiä varten Säilytä alle 25 C. Pidä injektiopullo ulkopakkauksessa. Herkkä valolle. Käyttövalmis konsentraatti ja laimennettu lääkevalmiste Käyttökuntoon saatetun ja laimennetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta 6.3. 6.5 Pakkaustyyppi ja pakkauskoko (pakkauskoot) Vancomycin Actavis 500 mg

Väritön tyypin 1 10 ml:n lasinen injektiopullo, jossa on tyypin 1 silikonipinnoitteinen klorobutyylitulppa ja harmaa alumiini-/polypropeeni-flip-off-korkki. Vancomycin Actavis 1000 mg Väritön tyypin 1 20 ml:n lasinen injektiopullo, jossa on tyypin 1 silikonipinnoitteinen klorobutyylitulppa ja vihreä alumiini-/polypropeeni-flip-off-korkki. Pakkauskoot: 1 injektiopullo. Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä. 6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet Tuote on saatettava käyttövalmiiksi ja käyttövalmis konsentraatti on sitten laimennettava ennen käyttöä. Käyttövalmiin konsentraatin valmistelu: Liuota 500 mg:n injektiopullon sisältö 10 ml:aan vettä injektioita varten. Liuota 1000 mg:n injektiopullon sisältö 20 ml:aan vettä injektioita varten. Käyttövalmiin konsentraatin ulkonäkö: Kirkas ja väritön tai vaaleankeltainen liuos, jossa ei ole kuitua tai näkyviä hiukkaskertymiä. Yksi millilitra käyttövalmiiksi saatettua konsentraattia sisältää 50 mg vankomysiiniä. Käyttövalmiiksi sekoitetun konsentraatin säilytys, ks. kohta 6.3. Lopullisen laimennetun infuusioliuoksen valmistelu Käyttövalmiiksi saatettu konsentraatti, jossa on vankomysiiniä 50 mg/ml, on laimennettava heti käyttövalmiiksi saattamisen jälkeen. Sopivia laimennusaineita ovat: Natriumkloridi-injektio 9 mg/ml (0,9 %), glukoosi-injektio 50 mg/ml (5 %), natriumkloridi 9 mg/ml (0,9 %)- ja glukoosi 50 mg/ml (5 %) -injektio tai Ringerin asetaatti -injektio. Ennen annostelua käyttövalmiiksi saatettu ja laimennettu liuos on tarkastettava silmämääräisesti hiukkasten ja värimuutosten varalta. Vain kirkasta ja väritöntä tai vaaleankeltaista liuosta, jossa ei ole kuitua tai näkyviä hiukkaskertymiä, tulee käyttää. Jaksottainen infuusio Käyttövalmiiksi saatettu konsentraatti, jossa on 500 mg vankomysiiniä (50 mg/ml), on laimennettava vähintään 100 ml:lla laimennusainetta heti käyttövalmiiksi saattamisen jälkeen.

Käyttövalmiiksi saatettu konsentraatti, jossa on 1000 mg vankomysiiniä (50 mg/ml), on laimennettava vähintään 200 ml:lla laimennusainetta heti käyttövalmiiksi saattamisen jälkeen. Infuusioliuoksen vankomysiinipitoisuus ei saa olla yli 5 mg/ml. Haluttu annos on annettava hitaasti laskimoinfuusiolla korkeintaan nopeudella 10 mg/min vähintään 60 minuutin ajan. Laimennetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta 6.3. Hävitys Injektiopullot ovat kertakäyttöön. Käyttämätön tuote on hävitettävä. Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti. 7 MYYNTILUVAN HALTIJA Actavis Group PTC ehf. Reykjavíkurvegi 76-78 IS-220 Hafnarfjörður Islanti 8 MYYNTILUVAN NUMERO(T) 500 mg: 31491 1000 mg: 31492 9 MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ <Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: {PP kuukausi VVVV}> <Viimeisimmän uudistamisen päivämäärä: {PP kuukausi VVVV}> <[täytetään kansallisesti]> 10 TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ 27.5.2016